Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Jälkiruoat (page 4 of 4)

Raparperi-inkiväärijäätelö ja kauralastut

Voiko tätä helpommaksi jäätelön teko muuttua? Et tarvitse jäätelökonetta. Riittää, kun pakastimessasi on tilaa rasialla tai parille.

Raparperi-inkiväärijäätelö ja kauralastut

Olin aikeissa julkaista tämän jäätelöohjeen vasta vähän myöhemmin, mutta jäätelöstä tuli sen verran hyvää, etten malttanut pitää tätä enää salaisuutena! Jäätelö saa makunsa raparperikompotista sekä syvän kullankeltaisista hillotuista inkivääreistä. Hillottu inkivääri on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Opin tykkäämään sen mausta Englannissa ollessani ja jäin vähän koukkuun kaikenlaisiin inkiväärikekseihin. Tarkennuksena vielä niille, joille kyseinen inkivääri ei ole tuttu, että hillottu inkivääri ja sushiin käytettävä säilötty inkivääri ovat eri asioita. Hillottua inkivääriä myydään ainakin Stokkalla ja Citymarketeissa. Jos inkiväärin maku ei miellytä, voi sen jättää pois ja lisätä vaniljan määrää jäätelömassassa.

Raparperi-inkiväärijäätelö

Tämän oivallisen ja kerrassaan naurettavan helpon jäätelöohjeen lainasin Nigella Lawsonilta. Nigellan repertuaarista löytyy googlettamalla useita erilaisia tällaisia no churn -ohjeita (ei jäätekoneessa sekoitettavia ohjeita). Raparperi-inkivääri -maku on ihan oma viritykseni. Itseasiassa, kun oikein mietin, niin onko missään myytävänä raparperijäätelöä? Jos tiedät mistä sellaista saa, niin vinkkaapa!

Vaikka jäätelö yksistään onkin hyvää, niin kaipasi se rinnalle vielä jotain kauraista. Kauralastuja ei olla tässä keittiössä sitten yläasteaikojen tehty, mikä on sääli, sillä taas muistin miten hyviä ne ovat. Ja järjettömän helppoja tehdä, kunhan muistaa vain laittaa ajastimen hälyttämään…Pyöräytä pallo jäätelöä kaurakeksin päälle ja toinen kanneksi. Veikkaisin, että ovat myös pienten ruokailijoiden mieleen! Kauralastujen ohjeen löydät täältä.

Jäätelön koostumuksesta tulee hieman karkeampaa kuin jäätelökoneella tehtynä. Koostumukseen voi vaikuttaa sekoittamalla jäätelöa muutaman kerran pakastamisen alkuvaiheessa noin 20 minuutin välein. Toinen koostumukseen vaikuttava tekijä on glukoosisiirappi. Tein tämän version ilman glukoosisiirappia ja lisäsin jäätelömassaan 1 rkl:n inkiväärien sokerisiirappia ja 1 rkl sitruslikööriä, mutta glukoosisiirapilla jäätelöstä tulee pehmeämpää. Glukoosisiirappi on melko makeaa, joten vähennä halutetessasi tomusokerin määrä 1/2 dl:aan.

Raparperikompotti

Raparperi-inkiväärijäätelö

Raperperikompotti (tästä tulee noin 300 g ja riittävä määrä alla olevaan jäätelömäärään)

350 g raparperia
1/2 dl sokeria
1/4 tl kardemummaa

Paloittele raparperit ja siirrä ne kattilaan. Sekoita joukkoon sokeri ja kardemumma. Anna mehustua 15 minuuttia. Loppukesän raparpereille voit lisätä 1-2 rkl vettä. Siirrä kattila levylle ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen, kunnes raparperien rakenne alkaa juuri ja juuri hajota. Jäähdytä hyvin.

Jäätelö

n. 300 g raparperikompottia
2-3 hillottua inkivääriä
3 rkl glukoosisiirappia / 2 rkl sitruslikööriä
3/4 dl tomusokeria (voit vähentää tämän 1/2 dl:aan, jos käytät glukoosisiirappia)
3 dl kuohukermaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa

Hienonna inkiväärit pieneksi kuutioiksi ja lisää raparperikompotin joukkoon. Mittaa kulhoon glukoosisiirappi, tomusokeri ja kerma. Vatkaa pehmeäksi vaahdoksi. Mausta kerma vaniljalla ja nostele raparperikompotti joukkoon. Kaada seos 1-2 matalaan vuokaan tai suorankaiteen muotoiseen pakastusrasiaan ja pakasta noin 8-10 tuntia. Sekoita jäätelöä muutaman kerran pakastuksen alkuvaiheessa noin 20 minuutin välein. Anna jäätelön temperoitua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoamista.

Raparperi-tuorejuustopalat

Kesäkuu alkaa raparperin ja herkuttelun merkeissä!

Raparperi-tuorejuustopalat

Nämä raparperi-tuorejuustopalat ovat itseasiassa melko terveellisiä, jos leivonnaisesta voi niin sanoa. No, ainakin sieltä terveellisemmästä päästä! Taikina valmistuu täysjyväspelttijauhoista ja saksanpähkinöistä. Väliin sekoitetaan tuorejuustotahna, jonka päälle ripotellaan reilusti raparperia. Ja kaikki kruunataan tietysti paksulla vaniljakastikkeella. Ohjeen saa helposti tuplattua, jos haluat tehdä isomman satsin kerralla.

Pohjan koostumus on melko napakka ja se saakin olla, jotta raparpereista irtoava kosteus ei täysin pehmennä koostumusta. Palat pysyvät hyvin koossa, joten tässä on varteenotettava leivonnainen kesän piknikeille ja muille eväsretkille. Käytä tuorejuustona täysrasvaista tuorejuustoa, vähärasvaisen rakenne voi kypsennyksen aikana hajota.

Raparperi-tuorejuustopalat

Raparperi-tuorejuustopalat
12 palaa

Pohja ja muruseos
1 dl saksanpähkinöitä
75 g kylmää voita
3 dl täysjyväspelttijauhoja (tavallinen vehnäjauho käy myös)
1/2 dl ruokosokeria tai kookossokeria
ripaus suolaa
1/2 tl kanelia
1/2 tl leivinjauhetta

Täyte
400 g raparperia
1/2 dl ruokosokeria tai kookossokeria
1 luomukananmuna (M-koko)
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa
200 g tuorejuustoa (käytin Philadelphiaa)
2 rkl perunajauhoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Vuoraa 20×24 cm kokoinen uunivuoka leivipaperilla. Paahda saksanpähkinät uunissa tai paistinpannulla. Anna jäähtyä ja rouhi ne pieniksi paloiksi.

Kuutioi voi ja nypi se keskenään sekoitettujen kuivien aineiden joukkoon. Painele puolet seoksesta tiukasti vuoan pohjalle. Loput muruseoksesta ripotellaan lopuksi piirakan päälle. Paista pohjaa uunissa noin 10 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte. Paloittele raparperit ja sekoita niiden joukkoon 1/4 dl sokerista. Anna raparperien mehustua.

Riko kananmuna pieneen kulhoon, lisää vaahterasiirappi ja vaniljajauhe. Vatkaa kananmunan rakenne rikki, mutta älä vaahdota.

Vatkaa tuorejuusto kuohkeaksi ja lisää siihen munaseos. Valuta raparpereista irronut neste pois, lisää raparperien joukkoon loput 1/4 dl sokeria sekä perunajauhot.

Levitä tuorejuustoseos varovasti esipaistetun pohjan päälle. Ripottele pinnalle raparperit ja lisää lopuksi jäljelle jäänyt muruseos. Paista uunissa 25-30 minuuttia. Nosta jäähtymään tunniksi huoneenlämpöön ja siirrä paistos jääkaappiin vielä kahdeksi tunniksi. Leikkaa paloiksi ja tarjoa vaniljakastikkeen tai vaniljajäätelön kanssa.

Raparperi-tuorejuustopalat

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Suklaa-passionhedelmäkakku

Tätä suklaakakkua kehtaa tarjota muulloinkin kuin pääsiäisenä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tummasta suklaasta valmistettu tipu ja valkosuklaa-appelsiinijänöjussi. Valmistaja PetriS Chocolate Room.

Heti alkuun on tunnustettava, että en ole kovin suuri suklaan ystävä. Jos voin valita, niin syön mielummin salmiakkia, lakuja tai irtokarkkeja. Leipoessakin tartun helpommin marenkia tai marjoja sisältäviin ohjeisiin. Tästä huolimatta kaapistamme löytyy mitä ihmeelisempiä puoliksi syötyjä suklaalevyjä ja en kertakaikkiaan voi kävellä ohitse, jos jossain on myynnissä käsintehtyjä suklaakonvehteja – tai tryffeleitä. Viimeksi tällainen ostosonnettomuus kohtasi meitä sunnuntaina Teurastamon pääsiäistapahtumassa, jossa viime vuoden tavoin paikalla oli Uudenmaan alueelta pieniä ja keskisuuria suklaanvalmistajia. Heti ovesta tullessa haksahdimme PetriS Chocolate Roomin ihaniin suklaajänöjusseihin ja -tipuihin, seuraavasta pisteestä Gaguilta nappasimme kakkumme koristeeksi päätyneet passionhedelmä-valkosuklaaa-ankat sekä taivaalliselta näyttäneet, aikuiseen makuun sopivat gin&tonic-konvehdit. Viimeinen löytö oli lähes lähisuklaata, jos suklaasta voi niin sanoa, eli Suklaatäplä, joka toimii Vallilassa Kuortaneenkadulla. He tekevät pääasiassa suklaita ravintoloille ja kahviloille myyntiin, mutta ovat tällaisissa tapahtumissa myymässä myös suoraan kuluttajille. Heiltä ostimme upean kiiltäviä ja houkuttelevasti maustettuja praliineja, vai mitä sanot yhdistelmistä passion-lakritsi tai vadelma-viinietikka-tummasuklaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kakun päälle koristeiksi tein tyhjistä passionhedelmänkuorista ja passionhedelmäcurdista munanpuolikkaat.

Kuten passionhedelmäposset-päivityksessä viittasin, olen viime viikkoina taistellut erään suklaakakkuohjeen kanssa. Kakun väliin tuleva passionhedelmäcurd on onnistunut moitteettomasti joka kerta, mutta se kakku! Olin bongannut Lantlivet mat & vin -lehdestä houkuttelevan näköisen Devil’s chocolate cake -ohjeen ja ajattelin, että minäpä pyöräytän tästä ohjeesta gluteenittoman version ja pyydän naapurit meille syömään. Välillä käy niin, että se oma ajatus jostain leivonnaisesta tai ruoasta on olevinaan tosi hyvä ja mielessään näkee jo häikäisevän lopputuloksen, ja sitten on se todellisuus, jossa ensimmäinen yritelmä kakusta hajoaa käsiin ja toisesta kakusta tulee samalla kertaa pehmeän mureneva, mutta kova. Eli mehtään meni, savonlinnalaisittain sanottuna.

Toisella yrityskerralla pääsin jopa kakun kuorruttamiseen saakka, mutta tein aluksi suklaaganachea liian pienen annoksen ja uutta annosta kiireellä vääntäessä suklaakuorrute erottui. Juuri sitä mitä siinä hetkessä kaipasinkin. Pikainen nettiseulonta neuvoi vatkaamaan seosta sähkövatkaimella 3-4 minuuttia, ja jos se ei auttaisi, niin ganachen voisi yrittää pelastaa glukoosisiirapilla. Toteutin varmuuden vuoksi molemmat toimenpiteet ja koostumus helpotuksekseni muuttui taas tasaiseksi. Tästä toki seurasi se, että minulla oli kakku, jossa oli kahta erilaista kuorrutetta ja ulkonäkö oli sen mukainen. Not my finest hour!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kakkuvadin alla oleva juutikankaasta ja pitsistä tehty liina tarttui myös matkaan Teurastamolta.

En antanut edellä mainittujen vastoinkäymisten nujertaa itseäni, vaan viikon hengähdettyäni ja lukuisia kakkuohjeita selattuani, palasin sorvin ääreen. Tällä kertaa jätin gluteenittoman leivonnan sikseen. Halusin kakkuun myös pehmeämmän kuorrutteen, sellaisen joka ei mene jääkaapissa kivikovaksi. Apuun tuli, kuten aika monesti ennenkin, Nigella Lawson. Nigella kutsuu tätä kakkua vanhanaikaseksi suklaakakuksi, mutta sanoisin, että se on enemmänkin hyvin toimiva ja pomminvarma.

Mutta kuten arvata saattaa, niin aivan ilman kommervenkkejä ei tällakään kertaa selvitty. Sen sijaan, että olisin laittanut 1/3:n kuorrutteesta kakun väliin, kuten ohjeessa neuvotaan, niin päätinkin sen sijaan täyttää kakun uudella Valion suklaatuorejuustolla (laktoositon, rasvaa 22%) ja passionhedelmäcurdilla. Kyseisen tuorejuuston happamuus ja suklaapehmiksen maku sopivat kyllä ihan hyvin kakkuun, mutta jääkaappikylmänä (+3 astetta) juusto oli melko kovaa ja ajattelin, etten saa sitä kauniisti levitettyä kakun väliin. Mietin, että ”kevyt vatkaus varmaan löysyttäisi rakennetta vähän ja saisin sen paremmin levitettyä.” Löystyihän se, velliksi saakka. Kun levitin tätä velliä kakkupohjan päälle, alkoi se hiljalleen hivuttautua kohti kakun reunoja. Lopullinen naula arkkuun tuli, kun nostin toisen kakkupohjan täytteen päälle ja suklaavelli valui noroina pitkin kakun reunoja.  Jouduin kiinnittämään kakkupuoliskot toisiinsa cocktailtikuilla, jotta päällimmäinen kakkupohja ei olisi luisunut pois kuorruttamisen aikana. Fiksumpi ja vähemmän itsepäinen leipoja olisi suosiolla luovuttanut tuorejuuston suhteen ja tehnyt siitä vaikka suklaanmakuista kastiketta.

Tästä kaikesta säätämisestä huolimatta tuli kakusta oikein kostea, suklainen ja sopivan makea. Passionhedelmäcurd toi kakkuun hedelmäistä makua ja kuorrute oli helposti leikattavaa. Kaiken lisäksi jääkaapissa suklaatuorejuusto(velli) kovettui sen verran, että kakku pysyi koossa. Aion ehdottomasti tehdä tätä toistekin. Tämä ohje on nimittäin niitä helpompia kakkuohjeita valmistaa, jos sinulla on monitoimikone. Kaikki pohjaan tarvittavat aineet nakataan koneen kulhoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Ei voi-sokerivaahdon vatkaamista, kananmunien varovaista lisäämistä ja jauhojen nostelua. Myös päälle tulevan kuorrutteen voi osittain sekoittaa monitoimikoneessa.

Vielä vinkkinä, että kakun väliin tulevaa passionhedelmäcurdia kannattaa tehdä kerralla tuo ohjeessa mainittu määrä. Curdia jää yli, mutta se säilyy puhtaassa ja tiiviissä astiassa reilun viikon. Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa aamu kuin lisätä lusikallinen tätä keltaista herkkua jogurtin tai puuron joukkoon?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää pääsiäistä!

Passionhedelmäcurd

160 ml passionhedelmän siemeniä ja mehua (tarvitset 6-7 keskikokoista, kypsää hedelmää)
1 rkl sitruunamehua
165 g suolatonta voita kuutioina
200 g ruokosokeria
6 keltuaista

Mittaa keskikokoiseen, paksupohjaiseen kasariin tai kattilaan passionhedelmän siemenet ja hedelmästä irtoava mehu, voi ja sokeri. Kuumenna seosta keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut ja sokeri liuennut joukkoon.

Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Valuta lämmintä passionhedelmäseosta hiljalleen, koko ajan vatkaten, keltuaisten joukkoon.

Kaada seos takaisin kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä sekottaen, kunnes seos paksuuntuu. Tähän menee noin 6-7 minuuttia. Jos curd ei tahdo paksuuntua, nosta varovasti lämpötilaa. Anna curdin jäähtyä ja siirrä se sopivaan, puhtaaseen purkkiin. Nosta purkki jääkaappiin. Curd on valmista käytettäväksi, kun se on täysin viilentynyt.

Hauskan koristeen saat, kun peset yhden passionhedelmän kuoret ja täytät ne curdilla.

Vink vink! Valkuaisista voit valmistaa vaikkapa marenkikääretortun, johon tuo curd myös sopii.

Vanhanaikainen suklaakakku

Kakkupohja

175 g suolaamatonta, huoneenlämpöistä voita
2 isoa kananmunaa
200 g vehnäjauhoja
200 g ruokosokeria
150 ml ranskankermaa (ei vähärasvaista)
40 g tummaa kaakaojauhetta (esim. Van Houten)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl jauhettua vaniljaa tai yhden vaniljatangon siemenet kaavittuna

Kakun kostutukseen 1/4 dl sitruslikööriä tai maitoa

Nosta voi ja kananmunat huoneenlämpöön ajoissa. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) reunat ja kiinnitä leivinpaperi vuoan pohjalle.

Mittaa kaikki aineet monitoimikoneen kulhoon ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja paksua. Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla jo 20 minuutin kohdalla.

Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassa noin 15 minuuttia ja kumoa se jäähtymään leivinpaperin päälle ritilälle. Leikkaa täysin jäähtynyt kakku kahteen osaan.

Kuorrutus

175 g tummaa suklaata (suklaapitoisuus 60-70%)
75 g suolatonta voita
300 g tomusokeria
1 rkl vaaleaa siirappia
125 ml ranskankermaa

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi metalli- tai lasikulhoon. Lisää joukkoon paloiteltu voi ja nosta kulho vesihauteeseen kattilan päälle. Veden ei tarvitse kiehua voimakkaasti, riittää, että se vain hieman kuplii. Mitä hitaammin suklaa sulaa, sen parempi. Voit myös yrittää onneasi mikroaaltouunissa. Sekoita sulanut suklaa-voiseos varovasti tasaiseksi ja nosta kulho pois liedeltä. Se saa hieman jäähtyä.

Suklaan jäähtyessä siivilöi tomusokeri kulhoon. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen siirappi ja ranskankerma. Sekoita huolellisesti ja vatkaa tomusokeri erissä seoksen joukkoon. Voi olla, että lopuksi sinun täytyy lisätä teelusikallinen tai kaksi kiehuvaa vettä, jotta saat haluamasi koostumuksen. Kuorrutuksen tulisi olla riittävän notkeaa levitettäväksi, mutta ei valuvan löysää.

Kakun kokoaminen

Leikkaa leivinpaperista neljä suikaletta ja aseta ne neliön muotoon kakkuvadin päälle. Nämä paperisuikaleet suojaavat vatia ja saat kakun suoraan koottua haluamallesi tarjoiluvadille. Nosta toinen kakkupala pohjaksi ja kostuta se sitrusliköörillä. Levitä päälle reilu kerros passionhedelmäcurdia (noin 1 dl) ja 1/3 kuorrutuksesta. Nosta toinen kakkupuolikas kanneksi ja kostuta sekin liköörillä. Levitä 1/3 kuorrutuksesta aaltomaisesti kannen päälle ja lisää loput kuorruruksesta (1/3) kakun reunoille. Koristele kakku curdilla täytetyillä passionhedelmän kuorilla tai pääsiäismakeisilla.

Alkuperäisen, englanninkielisen ohjeen löydät täältä.

Passionhedelmäposset

Raikas passionhedelmäposset on helppo tehdä ja sopii hyvin vaikkapa pääsiäisenä tarjottavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Passionhedelmäposset

Olen pyöritellyt päässäni erilaisia pääsiäiselle sopivia leivonta- ja jälkiruokaohjeita. Halusin ehdottomasti käyttää passionhedelmää, joka on nyt parhaimmillaan. Ensimmäinen visioni oli tehdä suklaakakku, jonka väliin laittaisin passionhedelmäcurdia. Kuten nykyään on tapana sanoa, niin se ”ei mennyt niin kuin Strömsössä”. Lähdin nimittäin kokeilemaan suklaista kakkupohjaa gluteenittomana, lopputuloksena 2 x täydellinen katastrofi, josta viimeisimmän yritelmän uhreiksi joutuivat ihanat naapurimme. Syvimmät pahoitteluni heille!

Tähän kakkukatastrofiin palaan vielä ensi viikolla, kun aikeissani on yrittää uudelleen, ja tällä kertaa ihan tavallisella kakkupohjalla. Mutta ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kakkua varten tekemäni passioncurd onnistui hyvin ja sitä jäi vielä paljon jäljelle. Mietin, että se toimisi kivasti jonkin vähän happaman jälkiruoan osana. Posset on kummitellut mielessäni jo jonkin aikaa. Possetissahan on ideana jollakin happamalla, usein sitruspitoisella nesteellä, hyydyttää kuumennettu kerma, jolloin lopputuloksena on silkkinen kermamainen hyydyke. Veriappelsiinihuumassani olin jo aikeissa kokeilla kuinka veriappelsiini toimisi possetissa, mutta sitten totesin, että maailmaan, eli tähän blogiin, mahtuu EHKÄ vain rajalllinen määrä veriappelsiiniohjeita. Ensi vuonna sitten uusi yritys?

Passionhedelmä ei yksistään tuo riittävää kerman hyydyttävää happamuutta, joten passionmehun lisäksi on seokseen lisättävä sitruunamehua. Muistathan, että mitä ryppyisempi passionhedelmä on, sitä kypsempi se on ja sitä aromikkaampi on lopputulos. Valmiissa possetissa maistui passionhedelmä täyteläisen trooppisena ja kupin pohjalle sujautettu passionhedelmäcurd antoi viime silauksen. Ja mikä parasta, sain lopultakin hyötykäyttöön nuo suloiset keraamiset jogurttipurkit!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanat pikkukupit pääsivät oivallisesti uusiokäyttöön!

 

Passionhedelmäposset
6 annosta

5-6 kypsää keskikokoista passionhedelmää (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 – 2 3/4 rkl)
1 3/4 dl sokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
1 passionhedelmä
rouhittuja pistaasipähkinöitä

Kaavi passionhedelmien siemenet pieneen kattilaan. Lämmitä pienellä lämmöllä noin minuutin ajan, niin että siemenet juuri ja juuri lämpenevät. Kaada siemenet mehuineen kulhon päälle asetettuun siivilään ja painele tukevalla puu- tai teräslusikalla siemenistä loppu mehu kulhoon. Mehua tulisi olla 2 1/2 – 2 3/4 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu ja siivilöity passionhedelmämehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Lusikoi passioncurd kuppien pohjalle, jos käytät sitä. Jaa kermaseos tasaisesti kuppeihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista tuoreeella passionhedelmällä sekä pistaasipähkinärouheella.

* Passioncurdin ohjeen saatte ensi viikolla kakkupostauksen yhteydessä.

Pumpulinpehmeä brownie maraschinokirsikoilla

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jälkkäri aikuiseen makuun.

Meille oli viime viikonloppuna tulossa ystäväni syömään. Halusin tehdä jotain överin hyvää jälkkäriksi, kun ei oltu aikoihin nähty. Olin ostanut Hellasta ja Herkusta italialaisia maraschinokirsikoita tarkoitukseni yhdistää kirsikat jollain tavalla suklaaseen. Ensin ajattelin tehdä jonkinlaisen version Schwarzwaldin kakusta, mutta aika tuli vastaan. Kun pyörittelin päässäni eri vaihtoehtoja, niin muistin, että Nelle oli joskus tarjonnut meille suussasulavia brownieta. Ne oli valmistettu meidän molempien lempiruokakirjailijan, Nigel Slaterin, ohjeella. Päätin kokeilla miten kirsikat toimisivat tässä ohjeessa. Ja voi pojat, toimihan ne!

Ohje itsessään on helppo. Kuten kaikissa suklaaleivonnaisissa ja jälkiruoissa, niin tässäkin on tärkeää käyttää kunnollista suklaata, mielellään sellaista, jossa on 70% kaakaota. Kaakaojauheen tulee olla myös leivontaan soveltuvaa tummaa jauhetta, ei lasten juotavaksi tarkoitettua O’Boyta. Alkuperäisessä ohjeessa neuvotaan paistamaan leivonnainen neliönmallisessa vuossa (23×23 cm). Minulla ei sellaista ollut, joten paistoin browniet hieman isommassa vuossa. Tällöin paistoaika luonnollisesti lyheni. Ja paistoaika onkin tässä ohjeessa se kriittisin kohta, sillä leivonnaisen on tarkoitus jäädä kosteaksi sisältä, melkein valuvaksi. Oma versioni olisi saanut melkein minuutin vähemmän olla uunissa, mutta onneksi se ei aivan kuivaksi ehtinyt paistua. Gluteenittoman tästä herkusta saa vaihtamalla vehnäjauhot mantelijauhoihin tai gluteenittomiin jauhoihin.

Jos mahdollista niin nämä täyteläiset browniet ovat vielä parempia seuraavana päivänä, kun kirsikoista irronnut mehu on entisestään kostuttanut leivonnaisen. Päälle voi vielä valuttaa muutaman kirsikan, kirsikoiden lientä ja pyöräyttää kaveriksi pallon hyvää vaniljajäätelöä. Vähän haaveilin, että noista jäljelle jääneistä paloista tekisin sellaisen Eton Mess -tyyppisen jäätelö-browniesotkun. Kaikkeen sitä pitääkin uhrautua, ihan vaan ruokahävikin torjumiseksi!

Erittäin hyvä brownie-ohje

250 g suklaata (70% kaakaopitoisuus)
300 g ruokokidesokeria (käytin 100 g muscovadosokeria ja 200 g tavallista kidesokeria)
250 g huoneenlämpöistä voita
3 isoa kananmunaa (L-koko) + yksi keltuainen
60 g vehnäjauhoja (n. 1 dl)
60 g tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivijauhetta
ripaus suolaa
maraschinokirsikoita

Tarvitset 23×23 cm kokoisen, mielellään pinnoitetun vuoan tai paistoastian. Muunkin kokoinen käy, mutta tarkkaile paistoaikaa! Vuoraa vuoka leivinpaperilla.

Ota suklaasta 50 g erilleen ja rouhi se pieniksi muruiksi. Siirrä rouhittu suklaa sivuun odottamaan. Paloittele loput suklaasta ja sulata hiljalleen vesihauteessa. Kulhon pohja ei saa koskea veden pintaa. Kun suklaa on sulanut, siirrä kattila vesihauteineen pois liedeltä.

Vatkaa huoneenlämpöinen, paloiteltu voi sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Riko kananmunat kulhoon, lisää keltuiainen ja vatkaa rakenne kevyesti rikki haarukalla. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja suola erilliseen kulhoon.

Lisää kananmunat voi-sokerivaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Nosta sekoitusnopeutta erien välissä. Sekoita sulatettu ja rouhittu suklaa metallisella lusikalla seokseen. Nostele lopuksi jauhot joukkoon, vältä sekoittamasta liikaa.

Kaavi taikina paistovuokaan, tasoita pinta. Painele pinnalle haluamasi määrä kirsikoita. Paista 180 asteessa n. 30 minuuttia. Mikäli vuokasi on isompi, lyhennä paistoaikaa. Leivonnaisen tulisi olla keskeltä hieman kohonnut ja kosteaa.

Veriappelsiini-marenkipiirakka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Veriappelsiinit talviauringossa.

Hyvää uutta vuotta! Kai niin voi edelleen toivottaa, vaikka tammikuu onkin jo pian ohitse. Vuoden vaihteet ovat usein elämässäni tuoneet eteen muutoksia, aina ei niin toivuttuja, mutta niistäkin on selvitty. Tällä kertaa on luvassa kuitenkin täysin uusia juttuja (jee!), joiden ansiosta pääsen opiskelemaan ja oppimaan ruokakuvausta, ruokastailausta ja tietenkin paneutumaan tähän blogiin oikein kunnolla. Toivon myös, että minulle jäisi aikaa kirjoittaa tutkivampiakin ruokajuttuja. Se oli alunperin tarkoitukseni, kun tämän blogin aloitin, ja uutta intoa kirjoittamiseen, joskin myös lievää rimakauhua, sain ruokajournalismin kurssilla. Lisäksi vino pino ohjeideoita ja jo testattuja ohjeita odottavat julkaisuaan, joten hommaa riittää. Ihailen ihmisiä, jotka täyden työrumban ja lastenhoitokuvioiden jälkeen saavat juttujaan kirjoitettua ja julkaistua. Oma pääni näyttää vaativan jonkinlaista seesteistä tilaa sille, että mitään luovaa tapahtuu.

Ohjeita on tosiaan kertynyt julkaistavaksi, mutta päätin silti aloittaa tuoreimmasta, veriappelsiini-marenkipiirakasta. Vuoden vaihtumisen myötä ovat sitruksetkin taas trendien huipulla. Joulun alla saapuneiden klementiinien vanavedessä maihin ovat seilanneet suosikkini verigreippi sekä tämän vuoden yllättäjä, veriappelsiini. Ja varsinainen hittihedelmä veriappelsiini onkin, ainakin jos on omaan Instagram-kuvavirtaani luottamista! Itse pääsin veriappelsiinien makuun oikeastaan vasta viime talvena, kun yhdistin veriappelsiinit, maa-artisokan sekä broilerin. Veriappelsiinit ovat monikäyttöisiä ja hedelmän makea maku sekä upea, jokaisessa hedelmässä ainutlaatuinen väri, tekevät niistä kyllä kauden suosituimman sitruksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kurkistus piirakan sisälle.

Idean tähän piirakkkaan sain leivonnaisten aateliselta, Eleonora von Smööriltä alias Elina Jyväkseltä, jonka mainiossa Baking Instinct -kirjassa esiteltiin verigreippi-marenkipiirakka. Pohjasta tein kuitenkin erilaisen ja kiisseliin halusin veriappelsiinia. Veriappelsiinista ajatukset kulkeutuivat kesään (jep, näin voi käydä!) ja saaristoon eräälle mökille, jossa minulle on ensimmäisen kerran tarjottu veriappelsiinimehua Camparilla terästettynä. Kerrassaan mainio aikuisten aamupalajuoma, viikonloppuisin tietenkin. Kiitokset vaan sinne Siskot kokkaa -blogin suuntaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihana, paksu marenki, jossa kaunis satiinimainen kiilto.

Parasta tässä piirakassa on kuitenkin se marenki. Tämä marenki on italiainen eli kuumamarenki, mutta sokerisiirapin sijaan siihen käytetään kuumaa vaahterasiirappia. Vuoan koosta riippuen voi olla, että marenkia jää yli, kuten minulle kävi. Keksin levittää loput marengista ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja ripottelin pinnalle lakritsijauhetta. Ihan järkyttävän hyvää tuli. En ymmärrä miksi en ole ennen tajunnut yhdistää näitä kahta lempiraaka-ainettani, mutta joku uusi ohje näistä vielä kyllä saadaan aikaiseksi. Sitä ennen suosittelen kokeilemaan tätä koukuttavan makean hapanta piirakkaa vaikka viikonlopun päiväkahviseuraksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän tulee mieleen nuotiolla paahdetut vaahtokarkit, tämä on tosin parempaa!

Veriappelsiini-marenkipiirakka

Pohja

3 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja (jos käytät puolikarkeita tai spelttijauhoja, niin vähennä jauhojen määrää, jottei taikinasta tule liian kova ja mureneva)
1/2 dl mantelijauhetta
150 g kylmää voita pieninä kuutioina
1 dl tomusokeria
1 keltuainen (säästä valkuainen marenkia varten)
1 tl veriappelsiininkuorta raastettuna

1. Nypi vehnäjauhot, mantelijauhe, voi ja tomusokeri muruiksi. Lisää keltuainen ja veriappelsiininkuori. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin 1-2 tunniksi.
HUOM! Mikäli teet piirakan teräksiseen irtopohjavuokaan (kuten kuvassa) voitele vuoka ja nosta jääkaappiin 20 minuutiksi. Toista voitelu vielä muutamaan kertaan. Näin piirakka irtoaa vuoasta paremmin. Voit toki valmistaa piirakan myös korkeareunaisessa lasisessa piirakkavuoassa tai pinnoitetussa irtopohjavuoassa.
2. Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi. Nosta se kaulimen avulla piirakkavuokaan (22- 25 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin tunniksi.
3. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Nosta piirakkavuoka suoraan jääkaapista uuniin ja paista uunin keskitasolla kypsäksi, 10-15 minuuttia. (Oma uunini paistaa vähän laiskasti, joten tarkkaile kypsyyttä. Paistoaika riippuu myös vuoan koosta.) Jäähdytä pohja ja levitä sille jäähtynyt veriappelsiini-camparikiisseli.

Veriappelsiini-Camparikiisseli

2 dl sokeria (maista appelsiininmehua ensin, jos mehu on kovin hapanta ja pidät makeasta, lisää sokerin määrää)
4 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
2 1/2 dl veriappelsiinimehua (vastapuristettua)
1/2 dl Camparia (voit jättää tämän pois ja lisätä saman verran veriappelsiinimehua)
3 keltuaista (säästä valkuaiset marenkiin)
40 g jääkaappikylmää voita kuutioituna

1. Mittaa pinnoitettuun kattilaan sokeri, maissitärkkelys, mehu, Campari ja keltuaiset. Kuumenna keskilämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes seos saostuu ja väri muuttuu kirkkaammaksi. Älä keitä, jotta keltuaiset eivät kokkaroidu.
(Mikäli olet kuin minä ja käytät maissitärkkelystä harvemmin, niin siivilöi tärkkelys kattilaan. Näin saat paakut pois ja kiisselistä tulee sileämpi.)
2. Ota kattila pois levyltä ja lisää voi pieninä kuutioina koko ajan sekoittaen. Jäähdytä kiisseli ja siirrä se peitettynä jääkaappiin.

Pohjan ja kiisselin voit tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi.

Vaahterasiirappimarenki

240 ml (280 g) vaahterasiirappia
120 g valkuaisia (n. 4 valkuaista)

1. Mittaa vaahterasiirappi korkeareunaiseen, paksupohjaiseen kattilaan. Asenna kattilan reunaan elektroninen lämpömittari tai seuraa lämpötilaa sokerimittarin avulla. Vaahterasiirappi kuohuu jonkin verran kuumentuessaan, joten älä jätä sitä yksinään kuumentumaan.
2. Punnitse valkuaiset ja kaada ne metalliseen tai lasiseen kulhoon. Mikäli käytät muovikulhoa, pyyhkäise se ensin sitruunanpuolikkaalla, jotta muoviin mahdollisesti jääneet rasvat lähteävät pois. Kun vaahterasiirapin lämpöä mittaava mittari näyttää 105 astetta, vatkaa valkuaisia ensin pienellä teholla, kunnes ne muodostavat kevyen vaahdon. Lisää sitten vatkaustehoa ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto muodostaa napakoita huippuja.
3. Kun vaahterasiirapin lämpötila on saavuttanut 113 astetta, siirrä kattila pois levyltä ja valuta kuumaa siirappia hitaasti valkuaisten joukkoon, kokoajan voimakkaasti vatkaten. Jatka vatkaamista vielä 5-7 minuuttia, kunnes marenki on paksua ja kiiltävää. Vaahterasiirapin ansiosta väri on puuterin vaalea, ei täysin valkoinen.
4. Levitä ensin osa marengista kiisselin päälle ja pursota loput marengista tasaiseksi kerrokseksi haluamallasi tyllalla. Voit myös levittää kaiken marengin päälle ilman pursottamista. Kuumamarenkia ei tarvitse paistaa, mutta mikäli omistat pienoispolttimen (tohottimen) voit varovasti kuumentaa marenkia, jotta se saa kauniin vaalean ruskean värin. Nosta piirakka jääkaappiin viilentymään noin tunniksi ennen tarjoamista. Se säilyy jääkaapissa noin vuorokauden, sen jälkeen marenki alkaa vetistyä. Parhaimmillaan piirakka on samana päivänä.
5. Mahdollisesti ylijääneestä marengista voi pursottaa pieniä marenkisuukkoja ja paistaa ne uunissa 100 asteessa 30-40 minuuttia. Tai voit levittää marengin tasaiseksi ohueksi levyksi ja paistaa sitä 100 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes levy alkaa irrota paperista. Lohko marenkilevy paloiksi ja tarjoa sellaisenaan tai jälkiruokien koristeena.

Lumimunat ja kirpeä karpalokeitto

Photo Nov 29, 15 19 02

Lumimunat vaniljakylvyssä

Täällä pääkaupunkiseudulla ei lunta näy, mutta onneksi joulutunnelmaan ja lumipallojen pyörittelyyn pääsee näin ruoankin kautta! Lumimunat (oeufs à la neige) tai kelluvat saaret ovat jatkoa viime viikolla alkaneille ranskalaisille klassikoille ja se on pitkästä aikaa myös marenkiaiheinen postaus. Hurraa! (Niille, joille tämä marenkihulluus ja siihen johtaneet syyt ovat vielä jääneet epäselviksi, niin kehoitan vilkaisemaan kirjoitustani macaroneista.)

Tarkoituksenani oli kirjoittaa näistä pilveäkin keveämmistä herkuista jo raparperien aikaan, mutta se kuitenkin jäi kiireessä tekemättä ja hyvä oikeastaan niin, sillä alkutalvi pimeine päivineen (ilman lunta) suorastaan huutaa jotain makeaa ja kaunista elämään. Lumivalkoisesta marengista ja jouluisen punaisesta keitosta saa sitä paitsi mainion jälkiruoan Itsenäisyyspäivän juhlintaan tai jouluaterialle. Kotimaisuusastekin nousee, kun käytät puolukoita tai karpaloita marjakastikkeen tekoon.  Perinteisesti nämä herkut tarjotaan vaniljakastikeen kanssa, mutta tuo yhdistelmä on minun makuuni liian makea. Karpalokeitto sen sijaan tasapainottaa marengin makeutta ja paahdetusta sokerista jälkiruoka saa kaivattua rapeutta.

Lumimuniin marenki valmistetaan perinteisesti vatkaamalla valkuaiset pehmeiksi huipuiksi ja lisäämällä sokeri parissa erässä. Tämä ranskalainen marenki ei siis ole kuumamarenki kuten italialainen tai sveitsiläinen marenki ovat. Olen kuitenkin huomannut, että sokeri liukenee paremmin valkuaisvaahdon joukkoon, jos valkuaisia varovasti lämmittää kulhossa vesihauteessa esim. tiskialtaassa. Huolehdi ettei kulhoon pääse pisaraankaan vettä! Tarkoitus on ettei marenkimassassa tunnu lainkaan kovia sokerikiteitä, vaan koostumus on sileä, paksu ja kiiltävä. Sokerina suosittelenkin käyttämään erikoishienoa kidesokeria (Siro). Koristeluun käytettävän paahdetun sokerin voi valmistaa tavallisesta kidesokerista.

Lumimunat kypsennetään maito-vesiseoksessa, joka saa makua vaniljatangosta. Olen tuplannut tähän alkuperäisen ohjeen määrät maidon ja veden suhteen, sillä omaan pinnoitettuun kattilaani pienempi määrä oli liian vähän ja viimeisiä munia kypsentäessäni alkoivat ne jo vähän ottaa kattilan pohjaan kiinni ja muoto kärsi tästä. En suosittele myöskään valitsemaan kovin kapeaa ja korkeareunaista kattilaa, sillä munia saa siihen kerrallaan vain muutaman ja niiden kääntäminen voi olla vaikeaa. Muotoilun suhteen ei kannata ottaa stressiä, täydellisen pyöreää lumipalloa ei lumestakaan ole helppo tehdä ja lusikan malli vaikuttaa paljon lopputulokseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko tätä jouluisempaa jälkiruokaa olla?

Marenkimunat ja karpalokeitto

Marenkimunat (oeufs à la neige)
4 (120 g) valkuaista
170 g sokeria
1 vaniljatanko
6 dl täysmaitoa (en suosittele vähälaktoosista maitoa)
6 dl vettä
tomusokeria alustan jauhottamiseen

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, niin että ne muodostavat pehmeitä huippuja. Jatka vatkaamista ja lisää vähitellen 2/3 sokerista. Kun sokeri on vatkautunut valkuaisten joukkoon, lisää loput sokerista ja vatkaa seosta, kunnes se on tasaista, sileää ja napakkaa.
2. Leikkaa vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi  sisus veitsen lappeella kattilaan. Lisää kattilaan myös vaniljatanko, maito sekä vesi. Kuumenna seos. Maito saa hiljailleen poreilla, mutta ei kiehua. Valkuaismassan rakenne lysähtää, mikäli neste kiehuu liian voimakkaasti.
3. Muotoile marenkimassasta kahden lusikan avulla munan muotoisia marenkeja. Valmista kerrallaan 4 – 5 marenkimunaa koosta riippuen, lisäten niitä lämpimään maitoon sitä mukaan, kun saat munia muotoiltua. Massasta tulee noin 12 munaa.
4. Käännä marenkimunat ympäri 5 – 6 minuutin päästä ja kypsennä niitä vielä toiset 5 minuuttia. Nosta marenkimunat varovasti tomusokerilla jauhotetun leivinpaperin päälle. Marenkimunien ei tarvitse olla kuumia, huoneenlämpö riittää tarjoilulämpötilaksi.

Karpalokeitto
5 dl puolukkamehua (käytin 2 dl tuorepuolukkamehua + 3 dl vettä)
2 dl karpaloita
(sokeria maun mukaan)
2 rkl perunajauhoja

1. Keitä kattilassa mehua ja marjoja, kunnes marjojen rakenne rikkoontuu. Siivilöi neste ja kaada takaisin kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada perunajauhovesiseos ohuena nauhana nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna keiton pulpahtaa.
3. Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sokeria. Sokeri ehkäisee pinnalle syntyvää kuorta. Annostele keittoa jälkiruokalautasen pohjalle ja nosta päälle lumimunat.

Paahdettu sokeri
75 g kidesokeria

Mittaa sokeri pieneen paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna hiljalleen, välillä varovasti sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja väri on muuttunut tumman kuparin väriseksi. Siirrä kattila heti pois liedeltä. Valuta sokeri lumimunien päälle raidoiksi.

Ihmisten kakkua eli suussa sulava marenkirulla

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Vietimme muutama viikko sitten viikonlopun Porvoossa ja vanhasta kaupungista löysin varsinaisen herkkuaitan, Skafferin. Kyseinen puoti kutsuu itseään siirtomaatavaraliikkeeksi ja kaikkea ihanaa siellä olikin. Mukaani tarttui mm. ihanan hedelmäistä passionhedelmä-mangocurdia. Onneksi syytä juhlaan löytyy aina, vaikka koiran synttäreistä, joten sain hyödynnettyä löytöni ilman, että se kaikki herkku olisi päätynyt suoraan purkista suuhuni. Sen verran hyvää tavaraa tuo curdi!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Marenkirulla on siitä ihana, kuten kääretortut yleensäkin, että väliin voi laittaa oikeastaan mitä haluaa ja sesongin marjoja sekä hedelmiä voi hyödyntää monipuolisesti. Kaupassa käsiini osui rasiallinen passionhedelmiä ja niistä saikin täytteeseen kivaa suutuntumaa ihanan maun lisäksi. Kerman sijasta mietin, että olisinko kokeillut täytteeksi paksua vaniljakastiketta, kun keltuaisiakin tästä ohjeesta jäi jäljelle, mutta mangon ja passionhedelmän maut pääsivät paremmin oikeuksiinsa kerman kanssa. Ja ei varmaan pöllömpi idea tarjota tätä marenkitorttua paksun ja täyteläisen vaniljakastikkeen kanssa.

Hillottu inkivääriHillottu inkivääri toimi tässä muuten tosi hyvin tuoden kirpakkuutta muuten melko makeaan leivonnaiseen. Tuo inkivääri on ihanan kullankeltainen ja tahmea herkku, joka on valitettavasti ainakin omasta repertuaaristani jäänyt vähän unholaan. Britit sen sijaan osaavat käyttää hillottua inkivääriä niin suolaiseen kuin makeaankin, ja tekolistalleni kiivennyt Good Foodissa julkaistu marenki-raparperiherkku (yllätys, yllätys) on ihan pakko kokeilla, kun ensimmäiset raparperit ovat työntäneet vartensa esiin. Muuten, bongasin Stokkalla myynnissä jo ensimmäiset ulkomaiset, upean pinkit raparperit.

Olen vähän niuho siinä, että en mielelläni osta tuoreita marjoja talvella. Luulen kuitenkin, että tämä viime viikkojen harmaa vesisadekeli oli vaikuttanut aivotoimintaani heikentävästi, ja päädyin kotiin rasiallinen mansikoita kassissani. Aamiaiselta ylijääneet mansikat kokivat kermaisen kohtalonsa kääretortun täytteenä. Tässäpä herkku vaikka pääsiäiseksi!

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Passionhedelmä-mango-marenkirulla

6 valkuaista
3 dl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1 tl valkoviinietikkaa

Päälle
pistaasipähkinöitä rouhittuna

Täyte
2–3 passiohedelmää
5 rkl passionhedelmä-mangocurdia tai lemoncurdia
1 tlk kuohukermaa
2 hillottua inkivääriä hienonnettuna
(muutama mansikka viipaloituna)

  1. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää sokeri pienissä erissä valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti. Sokerin tulisi sulaa valkuaisten joukkoon.
  2. Siivilöi marengin joukkoon maissitärkkelys ja lisää viinietikka. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää.
  3. Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä. Levitä marenkivaahto leivinpaperin päälle suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin 34 x 22 cm). Ripottele päälle pistaasit.
  4. Paista pohjaa ensin 200 asteessa 4–5 minuuttia. Alenna uunin lämpö 160 asteeseen ja jatka paistamista 15–20 minuuttia.
  5. Kumoa marenkipohja leivinpaperin päälle. Irrota paistopaperi ja peitä levy leivinpaperilla sekä keittiöpyyhkeellä. Anna jäähtyä.
  6. Koverra passiohedelmät kulhoon, mittaa joukkoon mango-passioncurd ja sekoita. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
  7. Levitä ensin marenkipohjan päälle passionhedelmä-curdseos ja sitten kerma. Lisää lopuksi hienonnettu hillottu inkivääri. Kääri pohja leivinpaperin avulla rullaksi ja nosta jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.

Paljon asiaa macaroneista

macarons

Huomasin hiljaittain testanneeni lukuisan määrän marenkiin tavalla, jos toisella liittyviä ohjeita. Erityisen ihastunut olen ollut kaikkeen, missä on käytetty italialaista marenkia. Jotain tuossa kiiltävässä ja paksussa massassa on äärettömän vetoavaa. Syyllisenä tähän marenkihulluuteeni pidän macaron-leivonnaisia, joita olen tässä jo useamman vuoden aika-ajoin valmistanut ja työväenopistollakin useamman kurssin aiheesta järjestänyt. Vaikka pääasiassa suosinkin melko suoraviivaista ruoanlaittoa ja leivontaa, vetovat nämä pikkuleivonnaiset moninaisine työvaiheineen minuun.

Macaronit vievät aikaa, mutta ne eivät ole kovinkaan vaikeita valmistaa, kun valmistautuu puuhaan etukäteen. Parhaimman lopputuloksen olen saanut ns. kuivan kelin aikaan eli loppusyksystä ja talvella. Heinäkuun helteiden mukana saapuu myös kosteus, joka ei ole näille leivonnaisille eduksi. Mikäli pinta ei kuivu riittävästi, ei leivonnaispohja kohoa uunissa oikealla tavalla.

Seuraavassa muutamia vinkkejä valmistamiseen:

  • Valmistelu on hyvä aloittaa jo edellisenä päivänä, jotta itse työskentely sujuu jouhevasti. Tärkeää on myös, että varaat riittävästi tilaa ja ota kaikki tarpeellinen esille etukäteen.
  • Tasakokoisia macaroneja saat, kun piirrät tyllan (halkaisija noin 3 cm) avulla leivinpaperille ympyröitä, joiden sisään pursotat leivonnaismassan. Pursotinpussin täyttäminen onnistuu helpoiten, kun laitat sen korkeareunaiseen, tukevaan astiaan. Tähän sopii mm. sauvasekoittimen korkea kulho. Jotta leivinpaperi ei liiku pursottamisen tai paistamisen aikana, pursota pieni määrä massaa uunipellin kulmiin ja paina paperi kiinni peltiin.
  • Macaronit ovat parhaimmillaan 1-2 päivän päästä täyttämisestä. Säilytä ne viileässä tai kylmässä riippuen täytteestä. Pohjat voit valmistaa etukäteen ja pakastaa. Sulata ne ilmavasti, niin että pohjat eivät tartu toisiinsa ja sulata erikseen huoneenlämmössä.

Itse suosin macaronohjetta, jossa massa koostuu  jo aiemmin mainitsemastani italialaisesta marengista. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitset elektronisen lämpömittarin tai sokerilämpömittarin. Toinen oleellinen väline on vaaka. Macaronmassan koostumus voi mennä pilalle pienistäkin vaihteluista raaka-aineiden määrissä, joten desilitramitalla mittaamista en suosittele. Lisäksi tarvitaan kaksi isoa kulhoa (toinen mielellään metallinen tai lasinen valkuaisten vatkaamiseen), riittävän pieni silmäinen siivilä, iso pursotinpussi ja tylla (8 mm) sekä tukeva kaavin.

Pääraaka-aineet:

  • Mantelijauhe: käytä vain kuorettomista manteleista tehtyä mantelijauhetta. Jos jauhat itse kuorituista manteleista jauhon, kuivata sitä uunissa hieman. Liian kostea mantelijauhe voi pilata leivonnaiset!
  • Valkuaiset: keskikokoisen munan valkuinen painaa noin 30 g. Tässä on kuitenkin eroja riippuen munien tuoreudesta. Aina punnitse valkuaiset. Valkuaiset säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 5-6 päivää.
  • Väriaineet: tahnamaiset väriaineet sekoittuvat helposti ja niitä on kätevä annostella. Olen käyttänyt myös jauhemaisia ja ne toimivat yhtälailla. Nestemäisiä elintarvikevärejä en suosittele, sillä ne lisäävät massan kosteutta.

Valmistusvaiheet:

  • Valkuaisten erottelu – valkuaiset on hyvä erotella jo edellisenä iltana. Ne voit säilyttää jääkaapissa yön yli. Nosta valkuaiset huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.
  • Tant pour tant – “niin paljon niin paljolle” mantelijauhon ja tomusokerin sekoitus. Tämä tärkeä vaihe, jossa mantelijauhe ja tomusokeri siivilöidään kulhoon. Mikäli tätä ei tehdä huolellisesti, voi leivonnaisten pinta jäädä röpelöiseksi. Tämän vaiheen voit tehdä etukäteen edellisenä päivänä, mutta säilytä seos tiiviissä astiassa, jotta se ei kostu.
  • Italialainen marenki – Kun valkattujen valkuaisten joukkoon sekoitetaan kuuma sokerisiirappi, kutsutaan marenkia italialaiseksi. Marengin rakenne on tällöin tiiviimpi ja kestävämpi, ja se on helpompi sekoittaa mantelimassan joukkoon.
  • Macaronage – massan työstäminen. Tästä työvaiheesta ovat macaron-leivokset saaneet nimensä. Marenkia lisätään mantelimassan joukkoon pienissä erissä kaapimella työstäen. Tarkoituksena on rikkoa marengin rakenne, jotta massasta tulee tiiviimpi (toisin kun esimerkiksi kohokkaissa, joissa halutaan säilyttää ilmava rakenne). Lopputuloksen tulisi olla tasainen, yhtenäinen ja hieman valuva. Jos massa on liian tiukkaa, jää massa pursotettaessa nyppyläksi pinnalle ja jos liian löysä, leviävät leivonnaiset uunissa ja kunnollista ´jalkaa´ei synny pohjaan.
  • Croutage – kuivattaminen. Kuivattamisen tarkoituksena on saada ohut, kuiva ja kestävä kalvo pohjien pinnalle. Kun pohjat paistetaan, tulee pinnasta rapea. Pohjissa oleva kosteus nostaa pintaa rikkomatta sitä ja tasainen ´jalka´ muodostuu pohjalle. Kuivumisaika vaihtelee suuresti huoneilman kosteudesta riippuen (olen joskus antanut kuivua yli tunninkin). Pinta on kuiva, kun se ei kosketuksesta tartu sormeen. Mikäli pohjien päälle haluaa ripotella jotain, esim. laventelin kukkia, on se tehtävä kun pohjat ovat vielä kosteita.
  • Täyttäminen – jäähtyneet pohjat täytetään lusikkaleipien tapaan eli yhden pohjan päälle pursotetaan täytettä ja toinen pohja nostetaan kanneksi päälle.

Ja jotta ei mene ihan pelkäksi kuivakaksi teoriaksi, niin tässä ohje vähän erikoisempaan makuyhdistelmään. Suosittelen!

Mustikka-rosepippurimacarons

IMG_0613

Macaron-pohjat:

Manteli-valkuaistahna

200 g jauhettua mantelia
20 g mustikkajauhetta (esim.Biokia) + (jauhemaista elintarvikeväriä)
180 g tomusokeria
80 g valkuaisia

Italialainen marenki

75 ml vettä
200 g sokeria
80 g valkuaisia

Siivilöi mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään suureen kulhoon.  Jos käytät jauhemaista elintarvikeväriä, niin lisää se tässä vaiheessa.

Valmista italiainen marenki. Kuumenna kattilassa vesi ja sokeri kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen koko ajan lämpötilaa seuraten. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, ja nosta sekoitusnopeutta, kun sokerisiirapin lämpötila on noussut 105 asteeseen. Kun sokeri on 118 asteista, kaada se ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes marenki on hieman jäähtynyt.

Sekoita manteli-tomusokeriseokseen valkuaiset. Massan tulee olla tasaista ja kosteaa. Lisää tässä kohtaa pastaväri, mikäli käytät.

Sekoita joustavaa kaavinta käyttäen 1/3 marengista manteliseoksen joukkoon. Lisää loput marengista kahdessa erässä. Sekoita huolellisesti erien välissä. Massan tulee olla tasaista väriltään.

Täytä pursotinpussi taikinalla. Pursota taikinaa 3 cm pyörylöiksi leivinpaperin päälle. Muista jättää leviämisvaraa. Anna pohjien kuivua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia, kunnes pinta tuntuu kuivalta. (Suosittelen 45-60 minuuttia kuivatusta.)

Paista 140 asteessa noin 14 minuuttia. Nosta leivinpaperi leivonnaisineen vedellä kostutetulle tiskipöydälle tai muulle viileälle alustalle. Anna jäähtyä muutama sekunti ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Täyte:
50 g valkuaisia
100 g sokeria
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl (tai maun mukaan) jauhettua rosepippuria +  3 tl mustikkajauhetta

Vatkaa metallikulhossa sähkövatkaimella valkuaiset ja sokeri kevyesti keskenään.

Nosta kulho vesihauteen päälle ja anna olla, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos tuntuu lämpimältä. Nosta kulho pois kattilan päältä ja vatkaa valkuaisseosta, kunnes se muodostaa napakoita huippuja.

Jatka vatkaamista siihen saakka, että kulho tuntuu viileältä. Lisää voita seokseen ruokalusikallinen kerrallaan, koko ajan vatkaten. Jossakin vaiheessa voi näyttää siltä, että seos erottuu, mutta jatka vatkaamista, kunnes koostumus on tasaista. Mausta rosepippurilla ja mustikkajauheella. Pursota pohjille ja nosta toinen kanneksi päälle. Siirrä valmiit leivonnaiset jääkaappiin maustumaan.

Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑