Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Lähi-itä (page 1 of 2)

Juurescouscous

Syksyinen couscous syntyy kotimaisista juureksista. Tarjoa kaveriksi harissatahnalla maustettua jogurttia, niin johan veri taas kiertää!

Root vegetable couscous

Havahduin tuossa taannoin, että blogistani ei löydy yhtään tavanomaista couscous-ohjetta. No, ei tämäkään ehkä se aivan tyyppillisin ole, mutta lähempänä oikeaa kuin muut. Tämä couscous sopii syksyyn sekä lähestyvään talven mitä parhaiten, sillä kotimaisia juureksia riittää hyvällä tuurilla pitkälle kevääseen saakka.

Tällä kertaa uuniin paahtumaan pääsivät palsternakka, porkkana, keltajuuri, punajuuri sekä jääkaappiin hautautunut fenkoli. Tykkään paahtaa juurekset niin, että maustan jokaisen variantin omalla tavallaan. Palsternakka sai sumakkihunnun, punajuurille ripsautin baharat-mausteseosta,  keltajuuret maustoin sitruunatimjamilla ja porkkana sai mustapippurista kasteen. Vähän öljyä pintaan ja kunnon rouhaisu suolaa päälle. Jos juureksiin haluaa lisää makeutta ei loraus vaahterasiirappia tee huonoa. Siinä maustekaappia nuohotessani huomasin, että meillä oli jostain syystä kolme, siis KOLME, rasiaa sahramia jemmassa. Ei mitään hajua kuinka kaikki nuo kolme olivat kaappiimme päätyneet. Niinpä maustoin couscousin sahramilla. Sahramin voi toki jättää pois, mutta jos satut olemaan kaltaiseni sahramihamsteri ja kaapissasi lojuu ylimääräistä sahramia, niin suosittelen kokeilemaan.

Harissa yogurt goes well with root vegetables

Couscous on ruokana oikeastaan tosi simppeli ja helppo valmistaa. Unohda pakkausten valmistusohjeet, sillä paras couscous syntyy seuraavasti: mittaa couscous kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ryynien pinta peittyy. Vettä saa olla noin sentin enemmän kuin couscousta. Kulho peitetään lautasella tai muovikelmulla ja ryynien annetaan turvota. Tykkään maustaa couscousin jo ennen veden lisäämistä suolalla ja kuivatulla mintulla. Kun couscous on turvonnut, pyöräytä rakenne ilmavaksi haarukalla ja lisää öljyä. Voilà!

Couscousin muut ainesosat ovatkin sitten makuasia. Meidän couscousiimme kuuluu aina reilusti tuoreita yrttejä, pistaaseja tai manteleita ja chiliä. Tällä kertaa chilit tarjosin harissakastikkeen muodossa.  Jos saat käsiisi helsinkiläisen Babasin harissatahnaa, niin osta! Älyttömän hyvää ja raikasta harissatahnaa, jossa on kunnon potku. Tahnaa myydään kaupan kylmähyllystä.

Ja siinäpä se sitten oikeastaan onkin. Halloumia voi paistaa lisäksi – minä paistoin, mutta en lisännyt sitä annokseen, kun nuo kasvikset olivat niin nättejä itsekseen. Ai niin – tuossa koiraa ulkoiluttaessani tuumailin, että mikäli sumakki ei osu kohdellesi, niin palsternakat voisi maustaa vaikkapa puolukka- tai karpalojauheella. Niissä on samanmoista kirpakkaa happamuutta kuin sumakissa.

Juurescouscous

2 keltajuurta
1-2 punajuurta
1 iso porkkana
3 pientä palsternakkaa
1 pieni fenkoli
1 iso punasipuli
4-6 valkosipulinkynttä
sumakkia (kokeile sumakin tilalla puolukka- tai karpalojauhetta)
sitruunatimjamia
mustapippuria
baharatmausteseosta tai maustepippuria

3 dl täysjyväcouscousia
1 tl (savu)suolaa
1 tl kuivattua minttua
1/2 dl öljyä
(2 hyppysellistä sahramia)

kevätsipulin varsia
korianteria
minttua
lehtipersiljaa
pistaaseja

Harissajogurtti

1 dl maustamatonta jogurttia
1-2 tl harissatahnaa

Kuori juurekset ja paloittele ne itsellesi sopiviksi paloiksi. Paloittele myös fenkoli ja punasipuli. Valkosipulinkynnet saavat mennä uuniin kuorineen. Asettele kasvikset uunipellille lajeittain ja mausta haluamillasi mausteilla. Muista suola ja öljy! Paahda uunissa 225 asteessa uunin keskitasolla 30-35 minuuttia, kunnes kasvikset ovat saaneet kauniisti väriä ja kypsät.

Valmista couscous kuten yllä neuvoin. Jos käytät sahramia, niin liota se tilkassa kuumaa vettä ja sekoita turvonneen couscousin joukkoon. Hienonna kevätsipulin varret ja yrtit. Rouhi pistaasit. Sekoita nämä kaikki couscousin joukkoon ja siirrä tarjoilukulhoon. Kokoa paahdetut kasvikset couscousin päälle ja tarjoa harissajogurtin kanssa.

Vadelma-belugalinssisalaatti

Vadelma-belugalinssi saa makua sumakista ja mehevyyttä appelsiinivinegretistä.

Beluga lenti salad with raspberries

 

Viime viikonlopun vietin jo kolmatta kertaa Marin ja Timin valokuvausworkshopissa kokkaillen. Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Helsingissä ja sunnuntain lounas nauttiin piknik-henkeen Ruttopuistossa. Piknik itsessään jo rajoitti jonkin verran sitä mitä tarjottiin ja kasvis-vegaaniruoka oli toivelistalla. Kauan ei tarvinnut ideoita päässä pyöritellä, kun teema oli jo selvä – teen salaatteja ja tahnoja Lähi-idän vaikuitteilla.

Kaiken kaikkiaan tarjolla oli labnehia, punajuurihummusta, lehtikaali-avokadotahnaa, pikkelöityjä raitajuuria, kokonaisena paahdettua kukkakaalia chermoula-tyyppisen kastikkeen kanssa sekä paahdetuista porkkanoista, pavuista ja kvinoasta valmistettua salaattia tahinikastikkeella ja tätä vadelma-belugalinssisalaattia, josta tulikin kaikkein kuvatuin ruoka! Upeat kasvikset ja yrtit suorastaan inspiroivat tekemään kaikkea kaunista ja kiitos niistä vielä Deliverdelle ja Orastavan Auringon Irmelille! Ai niin, jälkiruokana tarjosin galettea, johon upotin nektariineja, persikoita, luumuja ja aprikooseja. Siihen palataan ehkä vielä myöhemmin!

Idean tähän salaattiin sain aiemmin kesällä, kun tein kotona salaatin vadelmista ja kirsikoista. Se toimi kivasti lisäkkeenä, mutta piknikille vadelmat kaipasivat jotain vähän tuhdimpaa kaveriksi. Belugalinssit toivat ruokaisuutta, mutta myös dramaattista ulkonäköä. Valitettavasti kirsikoiden satokausi alkoi juuri olla viimeisillään, joten piknikille niitä vielä sain, mutta maanantaina kun kävin kaupassa tätä ohjetta varten, en niitä enää löytänyt.

Beluga lentils with raspberries

 

 

Upeita kuvia piknikiltä ja viikonlopulta löydät instasta mm. näillä tägeillä:

#rybworkshop #timclinchworkshop #helfoodphoto2017

Ku ite tekee -blogin Minna ehti jo kirjoittaa viikonlopusta. Käyhän lukemassa!

 

Vadelma-belugalinssisalaatti

3 dl belugalinssejä
(3 dl kirsikoita)
1 rs (250 g) tuoreita vadelmia
Mimis versoja (mielellään värikästä versoseosta)
2 tl sumakkia

appelsiinivinegretti

3/4 dl appelsiinin mehua
2 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
ripaus suolaa ja mustapippuria

Keitä linssit suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta hyvin ja jäähdytä. Vatkaa kastikkeen aineet keskenään ja mausta linssit kastikkeella. Jos käytät kirsikoita, poista niistä kivet ja paloittele kirsikan liha linssien joukkoon.

Levitä tarjoiluastian pohjalle versoja. Kokoa päälle linssejä ja vadelmia. Ripottele päälle sumakki ja lisää versoja.

Chermoula-munakoisot ja maailman paras hummus

Uunissa paahdetut munakoisot maustetaan lämpimän mausteisella chermoulalla, päälle sitruunaista jogurtttia, helmicouscousta ja yrttejä. Ja kaveriksi hummusta, totta kai!

Chermoula aubergines and hummus

 

Hipsuttelen villasukat jalassa keittiöön. Koira ei uniltaan juuri korvaansakaan lotkauta, ainoastaan häntä vähän laiskasti heilahtaa. Haukottelen syvään ja kerrankin toivon, että meillä olisi valmiiksi jauhettua kahvia kaapissa. Kahvimyllyn jyrinä herättäisi koko talon. Kahvin sijaan juon lasillisen vettä, teen muutaman venyttelyliikkeen ja katson kelloa – 05:35. Ei auta, kamera ja taustalevyt esiin, jos meinaan jotain saada aikaiseksi ennen töihin lähtöä.

Tämä voisi olla fiilistarina, mutta sen sijaan se on totisinta totta. Olen nimittäin toukokuusta saakka ollut ns. kesätöissä ja tehnyt normipäivää maanantaista perjantaihin. Olin täysin unohtanut kuinka paljon aikaa päivässä meneekään töiden tekoon ja kaupassa käyntiin, koiran ulkoilutukseen ja ruoanlaittoon. Siihen päälle muutama melko ohjelmoitu viikonloppu, niin paljon ei jää aikaa ruokakuvaukselle. Onneksi nyt on kesä ja valoisaa aikaa riittää niin aamusta kuin illastakin. Tosin iltaisin tahdon olla niin väsy etten jaksa enää keskittyä kuvaamiseen, joten aamusta on se aika otettava. Nämä munakoisot kuvasin viime viikolla silmät ristissä. Aamuinen valovielä melko kalpea, mutta silti ihan riittävä siihen, että lautasille syntyi heijastuksia!

Rakasta munakoisoruokia ja uunissa tai grillissä siitä tulee erityisen herkullista. Kun jokunen vuosi sitten ostin Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjan, oli tämä ensimmäinen ohje mihin tartuin. Olen muokannut ohjetta Ottoleghin alkuperäisestä ohjeesta hieman, mutta perusperiaate on sama. Munakoisot maustetaan chermoulatahnalla, jonka voi valmistaa itse. Erikoisin ainesosa tässä on säilötty sitruuna ja sitä saa jo isoimmista ruokakaupoista ainakin Al’Fez –merkillä. Munakoisoista saa kivan alkupalan neljälle tai lisäkkeen useammalle. Tämä on kerrassaan erinomaista huoneenlämpöisenä, vaikka osana mezetyyppistä illallista. Suosittelen kokeilemaan näitä myös grillissä, munakoiso saa grillautuessaan kivan savuisen maun.

 

Hummus goes well w/ aubergines

Munakoisojen kanssa söimme maailman parasta hummusta, jonka ohje on sovellettu Jamie Oliverin hummusohjeesta. Välillä lisäämme siihen enemmän tahinia ja toisinaan siinä maistuu mausteet voimakkaammin. Hummuksen teossa suurin valaistus tapahtui jokunen vuosi sitten kun keksimme, että hummusta voi ohentaa vedellä! Ei siis ole tarpeen tyhjentää siihen litran oliiviöljypulloa… Mutta mausteita saa meidän hummuksessa olla. Siksi se on meistä maailman parasta.

Chermoulalla maustettu munakoiso

Chermoulaseos
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1 tl chilirouhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl minttua
½ tl suolaa
2 rkl säilötyn sitruunan kuorta hienonnettuna
¾ dl oliiviöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään.

Munakoisot ja bulgur
2 keskikokoista munakoisoa
150 g bulguria  (käytin helmicouscousta)
½ dl rusinoita tai sultanarusinoita (käytin kuivattuja karpaloita, talvella laitan granaattiomenaa)
1/2 dl manteliöljyä tai oliiviöljyä
(3 rkl mantelilastuja paahdettuna – piti laittaa pistaaseja, mutta aamupöpperössä unohdin!)
1 d vihreitä oliiveja puolitettuna (nyt meni kalamataoliiveja)
2 rkl korianteria hienonnettuna
2 rkl minttua hienonnettuna
3 kevätsipulinvartta suikaloituna
1 dl maustamatonta jogurttia
1 ½ rkl sitruunamehua

koristeluun: korianteria

Valmista ensin chermoulamausteseos. Leikkaa munakoisot pituussuunnassa puoliksi. Tee veitsellä ristikkokuvio munakoison lihaan, varo ettet leikkaa kuoren läpi. Levitä chermoulaseos munakoisopuolikkaiden pintaan ja nosta uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Mittaa bulgur kulhoon ja kaada päälle 1 ½ dl kiehuvaa vettä. Anna turvota. Valuta ylijäänyt vesi pois. Jos käytät helmicouscousta, keitä se ohjeen mukaan.
Liota rusinoita tai karpaloita ½ dl:ssa lämmintä vettä ja anna turvota 10 minuuttia. Valuta rusinat ja lisää ne bulgurin joukkoon. Lisää bulgurin joukkoon öljy, paahdetut mantelilastut, oliivit, kevätsipuli, yrtit ja ripaus suolaa. Sekoita kaikki keskenään ja tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa.
Nosta munakoisot tarjoiluvadille ja lusikoi bulguria munakoisopuolikkaiden päälle, anna osan bulgurista valua lautaselle. Ohenna jogurtti sitruunamehulla ja valuta munakoisojen päälle. Ripottele hienonnettu korianteri ja viimeistele oliiviöljyllä.

Hummus
1 tlk (380 g) kikherneitä
3 rkl tahinia
1/3 dl sitruunanmehua
2 pientä valkosipulinkynttä
1 tosi pieni kuivattu chili (tai chilijauhetta maun mukaan)
3/4 tl suolaa
1 1/2 tl kokonaista jeeraa paahdettuna ja jauhettuna
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl kylmää vettä

Huuhdo ja valuta kikherneet. Siirrä kikherneet monitoimikoneen kulhoon ja aja paksuksi tahnaksi. Lisää koneen käydessä tahini, sitruunamehu, valkosipuli, chili ja mausteet. Lopuksi valuta kulhoon hiljalleen öljy sekä vesi ja anna koneen käydä, kunnes seos on vaaleaa ja sileää (n. 5 minuuttia). Tarkista maku.
Anna hummuksen vetäytyä kylmässä ennen tarjoamista.

Uppopaistetut andalusialaiset munakoisot (Berenjas fritas)

”Ruoka ei ole vain ravintoa, se on rakkauden jakamista.”

Kun kirjan esipuheessa todetaan näin, ei luvassa voi olla muuta kuin toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Ja Ariela ei todellakaan petä odotuksi, sillä Andalusian auringossa – kulinaristiretkiä Jerusalemista Jereziin on täynnä tunnelmallisia kuvia ja tarinoita sekä vedet kielelle herauttavia ohjeita.  Harvoin luen keittokirjoista esipuheita taikka kappalejakoihin liitettyjä tekstejä, tästä poikkeuksena Nigel Slater ja Yotam Ottolenghi, mutta näihin Arielan tunnelmapätkiin tekee mieli palata yhä uudestaan. Voin melkein tuntea auringon säteet poskillani ja mausteiden huumaavan tuoksun, ihan kuin olisin matkalla itsekin!

Arielan kirjassa minulle tutuimpia ohjeita ovat Lähi-idän alueen ohjeet, olenhan tavannut Yotam Ottolenghin kirjat kannesta kanteen ja muutenkin nuo lämpimän mausteiset maut ovat mieleeni. Espanja sen sijaan on ruokamaana minulle vähän vieraampi. Meidän tähän asti ainoaksi jääneestä Espanjan matkasta on kulunut jo tovi ja siitä jäi mieleen lähinnä loputon tapasten virta. Ei tarvinnut serranoon ja manchegoon tarttua ihan hetkeen!

Paras ruokamuisto tuosta Andalusian matkastamme liittyy pieneen cordobalaiseen ravintolaan, jossa isäntä ei puhunut lainkaan englantia ja viini tarjottiin etiketittömistä viinipulloista, heidän omalta tilaltaan. Siellä meille tarjottiin alkupalaksi näitä uppopaistettuja munakoisotikkuja ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.  Tuo illallinen jäi mieleen sellaisena ihanana lomamuistona, jossa auringonlasku oli just oikea ja ravintola just sopivan rosoinen ja viini parasta koskaan juomaani espanjalaista viiniä. Ei siis yllätys, että olin ihan täpinöissäni, kun bongasin Arielan kirjasta tämän ohjeen, ! Itseasiassa en ole tainnut tuon ikiaikaisen Espanjan matkan jälkeen tähän ruokaan törmätä missään muodossa, mikä on kyllä mielestäni melko ihmeellistä. Uppopaistetut munakoisosuikaleet päihittävät kaikenmaailman bataattiranskikset ja muut hömpötykset sata nolla!

Andalucian deep fried aubergines

Munakoisojen ohje on hyvin simppeli – munakoisot suikaloidaan, itketetään, pyöräytetään taikinassa ja paistetaan. Muistikuvieni mukaan meille tarjotut munakoisot olivat suikaloitu varsin pieniksi, joten tässä kohtaa tein vähän erilailla kuin Ariela ohjeistaa. Samoin minulla ei ollut riisijauhoja friteeraustaikinaa varten, mutta tein vähän ohuemman taikinan riisitärkkelyksestä. Myös vehnäjauhot olisivat käyneet tähän. Andalusiassa munakoisosuikaleet tarjotaan paikallisen ruokohunajan kanssa. Sitä ei ollut, joten valutin päälle vaahterasiirappia. Olen kuitenkin sen verran suolaiseen taipuvainen, että tykkäsin näista ihan sellaisinaan, sormisuolalla ryyditettyinä.

Näiden ihanien, rapsakoiden munakoisojen lisäksi kokeilin kirjasta häränhäntiä (Rabo de Toro), jotka hiljalleen kypsyvät murean pehmeiksi sherryllä ja mantelilla maustetussa kastikkeessa. Nämä häränhännät olivat todella täyteläisiä maultaan, omaan makuuni ehkä jopa vähän turhankin täyteläisiä. Taidan ensi kerralla käyttää kuivaa sherryä tai terästää kastiketta appelsiinin mehulla, jotta rasvan maku hieman taittuu. Ja ei taatusti jää näihin kahteen ohjeeseen kokeiluni, sillä post-it -laput pilkuttavat kirjan sivuja! Ehkä seuraavaksi tartun syyrialaisiin kananmaksoihin tai serranokinkkukroketteihin! Vai olisiko sittenkin kehutun shish barakin vuoro?

Under the Andalucian sun

 

Uppopaistetut munakoisot

1 (400 g) munakoiso

Frityyritaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 1/2 dl vettä

Uppopaistamiseen öljyä

(sormisuolaa)

Leikkaa munakoiso pitkittäin reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nämä puolestaan poikittain saman paksuisiksi, ranskalaisia perunoita muistuttaviksi tangoiksi. Ripottele päälle suolaa ja aseta siivilään itkemään noin puoleksi tunniksi. (Minä leikkasin munakoisot ohuemmiksi suikaleiksi, sekin toimii!)

Kuivaa munakoisotankojen pinta puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen painellen. Sekoita frityyritaikinan aineet keskenään paksuksi seokseksi. (Taikinaan ei saisi jäädä paakkuja.) Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180-asteiseksi.

Paista munakoisotangot erissä. Upota tangot ensin taikinaan ja valuta ylimääräinen taikina pois. Nosta tangot öljyyn reikäkauhalla. Paista tankoja kuumassa öljyssä, kunnes pinta rapeutuu ja saa hieman väriä. Sekoita taikina tasaiseksi ennen uutta munakoisoerää.

Valuta paistettuja munakoisoja hetki talouspaperin päällä, ripottele päälle sormisuolaa. Tarjoa halutessasi hunajan tai siirapin kanssa.

Falafelit ja granaattiomena-helmicouscoussalaatti

Falafelit ja couscous ne yhteen sopii!

Falafels and pearl couscous

Näiden falafelien ohje on peräisin Yotam Ottolenghiltä ja ovat mielestäni parhaita itse tehtyjä falafeleja. Ohjeen juju on kuivatuissa kikherneissä, jotka ainoastaan liotetaan vedessä yön yli. Kikherneitä ei siis keitetä lainkaan ensin. Näin saadaan ihanan rapsakka rakenne ja toisin kuin esimerkiksi säilykekikherneistä valmistetut falafelit, nämä eivät ole kertaakaan keittämisen aikana hajonneet atoimeiksi. Olen alkuperäiseen ohjeeseen lisännyt tuoreiden yrttien määrää, koska pidän niiden tuomasta väristä sekä mausta. Yrtit tuovat jonkin verran lisää kosteutta falafelmassaan, joten olen lisännyt hieman myös jauhojen määrää. Näistä falafeleista ei siitä huolimatta tule missään nimessä tahmaisia tai jauhoisen liisterisiä!

Falafelmassa näyttää irtonaiselta ja pieni epäusko voi iskeä siinä vaiheessa, kun alat muotoilla pyörytköitä. Mutta ei  huolta! Käytä falafelien muotoiluun lumipallo-tekniikkaa eli pyörittele faladelmassaa kämmenten välissä samalla puristellen, kuin tekisit lumipalloja. Voit tehdä kaikki falafelit valmiiksi paistamista varten kerralla tai sitten aina sen määrän kuin kerralla paistat. Falafelit ovat parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen.

Falafelien kanssa valmistin helmicouscous-salaattia. Helmicouscouskuksen maihinnousua olen odotellut jo useamman vuoden, mutta jostain syystä se etenee etanan tahdilla. Jotain pientä toivoa kuitenin on, sillä ainakin Artisan Grains -merkillä sitä jo myydään. Helmicouscous on Lähi-idän alueella usein käytetty couscous, nimensä mukaisesti näyttää pieneltä helmeltä. Englanniksi sitä kutsutaan nimillä pearl couscous, giant couscous ja Libanonissa se tunnetaan moghrabieh-nimellä. Italiasta löytyy myös helmicouscouksen sukulainen, fregola-pasta, jota myydään mm. Hellassa ja Herkussa Museokadulla. Helmicouscous-salaatin tein aikalailla samoin kuin tämän vehnänjyväsalaatin. Lisäsin salaattiin vain paljon enemmän granaattiomenaa (yhden kokonaisen granaattiomenan), sillä sen sesonki on nyt parhaimmillaan.  Ripautin mukaan myös hiukan sumakkia, sillä sen maku sopii mielestäni hyvin myös granaattiomenan kanssa. Hienonna couscouksen joukkoon reilusti lehtipersiljaa, korianteria ja vahvaa minttua, niin raikas salaatti on valmis.

Tein falafeleja ja couscoussalaattia yhdessä kurpitsahummuksen kanssa, jonka ohjeen löydät täältä.

Falafelit

250 g kuivattuja kikherneitä
1 (80 g) pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 ruukkua hienonnettua lehtipersiljaa
1/2 ruukkua hienonnettua korianteria
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
½ tl cayennepippuria
½ tl kardemummaa
½ tl leivinjauhetta
2 -3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1 l rypsiöljyä paistamiseen
seesaminsiemeniä koristeluun

Liota kikherneitä yön yli kylmässä vedessä. Vettä tulisi olla ainakin kaksinkertainen määrä suhteessa herneisiin.
Seuraavana päivänä valuta kikherneet ja hienonna ne monitoimikoneessa yhdessä sipulin, valkosipulin, lehtipersiljan ja korianterin kanssa. Käytä koneen pulse-toimintoa, aja seosta 30 – 40 sekuntia kerrallaan. Massan tulisi olla rouheaa, yhtenäistä, mutta ei taikinamaista. Ottolenghi suosittelee käyttämään massan valmistukseen lihamyllyä, joten jos sinulla sellainen on, niin käytä ihmeessä!

Lisää mausteet, leivinjauhe, vehnäjauhot ja vesi käsin sekoittaen. Peitä kulho muovikelmulla ja anna vetäytyä mielellään tunnin verran. Voit valmistaa seoksen jopa päivän ennen valmistusta (tällöin voit joutua lisäämään vähän jauhoja enemmän).

Kaada öljy paksupohjaiseen kannelliseen kattilaan tai valurautapataan ja kuumenna se 180 asteeseen. Pyörittele kostutetuin käsin massasta pieniä pyöryköitä (25 g). Purista pyörykät tiiviiksi. Ripottele pyöryköille seesaminsiemeniä ja paista öljyssä 4 minuuttia tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Nosta falafelit reikäkauhalla leivinpaperin päälle valumaan.

Kurpitsahummus

Hei kurpitsa, vanha ystävä! Long time no see!

pumpkin hummus

Meillä kokattiin viikonloppuna Lähi-idän henkeen. Yksi ruoista oli tämä kurpitsahummus.

Pidän erilaisista tahnoista ja levitteistä, mutta hummus on kaikkien kingi. Se on niin monikäyttöinen ja sopii couscousin kaveriksi, ruisleivän päälle tai nälkäisen työstä kotiutuvan nopeaksi välipalaksi. Hummuksen pohja syntyy kikherneistä ja tahinista eli seesaminsiementahnasta. Maailmalta löytyy lukuisia erilaisia versioita, joissa osassa käytetään enemmän tahinia ja toisissa taas enemmän mausteita. Hummuksen suosiosta kertonee se, että tänä päivänä sitä saa valmiina myös kaupoista. Tosin itse tehty on parempaa!

Olen vähän laiska liottelemaan ja keittelemään kikherneitä, joten käytän säilykekikherneitä. Niiden valinnassa on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä esimerkiksi Go Greenin kikherneet ovat niin napakoita, että niistä tulee rakeinen hummus. Itse pidän enemmän silkkisen sileästä hummuksesta ja käytän usein joko Pirkan tai Bonduellen kikherneitä.

Meillä useimmin käytetty hummusohje on Jamie Oliverin käsialaa ja se on vuosien varrella käytössä muokkaantunut meidän versioksemme. Pienen valaistumisen hetken koin jossain vaiheessa, kun minulle selvisi, taisi olla Ottolenghin kirjasta, että hummusta voi ohentaa vedellä. Eli litraa oliiviöljyä ei ole tarpeen sekoittaa kikherneiden joukkoon pehmeämmän rakenteen saavuttamiseksi! Veden sijasta voi käyttää myös kikherneiden lientä.

Butternut squash houmus

Vaikka perushummus onkin hyvää, on välillä kiva kokeilla jotain uutta. Olen joskus tehnyt punajuuresta hummusta ja se oli hyvää. Porkkanahummuksen ohjeenkin muistelen jossain nähneeni, joten ajattelin että voisihan tuo kurpitsakin sopia. Kurpitsan makeus ja tahinin pähkinäisyys on jo aiemmin todettu hyväksi makupariksi eli ihan metsään en voi mennä.

Paahdoin myskikurpitsat uunissa ja soseutin kypsän kurpitsan ennen hummukseen lisäämistä. Kurpisassa olevan kosteuden vuoksi ei tähän versioon ollut tarpeellista lisätä vettä lainkaan ja koostumuksesta tulee tavanomaista hummusta pehmeämpää. Myskikurpitsa antaa hummukselle myös kauniin värin ja hieman makean paahteisen maun.

Hummus säilyy tiiviissä astiassa jääkaapissa noin viikon eli sitä voi hyvin tehdä isommankin satsin kerralla.

 

Kurpitsahummus

700 g myskikurpitsaa
öljyä

1 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kokonaista korianteria
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl sormisuolaa (Maldon)
ripaus cayennepippuria, chilijauhetta tai paprikajauhetta

Paloittele kurpitsa kuorineen pituussuunnassa isoiksi lohkoiksi, poista siemenet. Valuta päälle öljyä ja paahda uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kurpitsanliha on pehmentynyt. Anna jäähtyä ja kaavi liha pois kuoresta. Soseuta kurpitsa. Paahda pienessä kattilassa tai paistinpannussa jeera ja korianteri. Jauha ne morttelissa jauheeksi.

Valuta kikherneet ja ota halutessasi liemi talteen. Mittaa monitoimikoneen kulhoon kaikki aineet, myös kurpitsasose ja aja seos tasaiseksi sileäksi tahnaksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai tahinia tarvittaessa. Tarjoa hummmus pitaleivän tai falafelien kanssa.

Vinkki! Paahda kurpitsansiemenet paistinpannulla ja mausta ne suolalla, ripottele hummuksen päälle tai tarjoa ne salaatissa.

Kurpitsatagine ja sitruunaiset vehnänjyvät

Tällä kertaa kurpitsa saa kaveriksi vehnänjyviä ja tuulahduksen Pohjois-Afrikasta. Ja se tärkein – granaattiomenat ovat täällä taas!

Kurpitsatagine ja sitruunaiset vehnänjyvät

Vielä näitä kurpitsaohjeita riittää! Tällä kertaa kurpitsa saa muotonsa pohjoisafrikkalaisin maustein ryyditetyssä padassa. Taginet perinteisesti valmistetaan samannimisessä keraamisessa astiassa, jossa on hassu huppumainen kansi. Tämä oma versioni ei nyt ole ihan virallisesti tagine, sillä minulla ei kyseistä paistoastiaa ole. Ihan tavallinen pata tai iso kattilakin käy hyvin. Mausteet johdattavat kyllä ajatukset oikeaan suuntaan

Pataa maustaa pohjoisafrikkalainen harissa, joka on tomaattipohjainen chilitahna. Chilin lisäksi harissassa on valkosipulia, juustokuminaa ja usein myös korianteria. Harissatahnan voi valmistaa helposti itse kuivatuista chileistä, mutta vielä helpompaa on käyttää valmista tahnaa. Harissaa saa etnisistä kaupoista ja isommista ruokakaupoista. Suosittelen vilkaisemaan myös kaupan kylmähyllyille, sieltä saatat löytää Helsingissä valmistettua erinomaista Baba Harissaa! Harissaa käytetään meillä maustamaan pastoja, keittoja ja erilaisia lähi-itähenkisiä ruokia.

En yleensä mielelläni sekoita suolaisiin ruokiin makeita raaka-aineita, kuten kuivattuja aprikooseja taikka taateleita, mutta kirpeän makeat kuivatut karpalot sopivat tähän kasvispataan hyvin. Ruokaisuutta tuovat kikherneet, toki muitakin papuja voisi käyttää.

kurpitsatagine

Kurpitsataginen kanssa valmistin emmervehnänjyvistä lisäkkeen couscousin tapaan. Emmervehnän sanotaan olevan 10 000 vuotta vanha vehnälajike, jota on erityisesti viljelty Lähi-idän alueella.  Suomessakin on ilmeisesti ennen ajanlaskun alkua viljelty emmeriä, mutta se on sitten viime aikoihin saakka jäänyt unholaan. Tällä hetkellä emmervehnää viljellään Etelä-Suomessa mm. Malmgårdin  ja Södergårdin tiloilla. Tiesitkö muuten, että Italiassa emmervehnää kutsutaan farroksi?

Näissä kokonaisissa emmervehnäjyvissä on todella hauska suutuntuma ja ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien lisäkkeeksi. Perinteinen couscous käy yhtä lailla, samoin bulgur tai keitetty kvinoa, jos gluteenitonta vaihtoehtoa olet vailla. Jyvien maustamiseen käytin säilötyn sitruunan kuorta, jota myydään kaupoissa ainakin Al’Fez-merkillä ja jos olet Hakaniemen halliin suuntaamassa, saa niitä ainakin Reinin lihaa vastapäätä olevasta mainiosta maustekaupasta. Sieltä käyn myös ostamassa sumakin ja za’atar-mausteseoksen.  Yrtteinä käytin lehtipersiljaa ja minttua, korianterikin käy.  Sitten tietenkin lisäsin niitä granaattiomenansiemeniä, sillä nyt niitä saa taas luvan kanssa käyttää! Ja minähän käytän!

 

Kurpitsatagine

2 punasipulia
3 cm pala inkivääriä
n. 700 g kurpitsaa (hokkaido tai myslikurpitsa)
3 rkl öljyä
1 tl kanelia
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1-2 tl Baba harissatahnaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
700 g paseerattua tomaattia
1 1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 tlk kikherneitä

Viipaloi punasipulit paksuhkoiksi lohkoiksi ja raasta inkivääri. Poista kurpitsasta siemenet ja kuori kurpitsa. Paloittele se reiluiksi paloiksi.

Kuumenna öljy paistokasarissa ja ruskista siinä sipulilohkot. Raasta joukkoon inkivääri ja lisää mausteet sekä kurpitsakuutiot. Mittaa joukkoon hunaja, tomaattisose ja karpalot. Kuumenna kiehuvaksi.

Alenna sitten lämpöä ja peitä pata kannella. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten valutetut ja huuhdotut kikherneet. Kypsennä hiljalleen, kunnes kurpitsat ovat pehmenneet. Mikäli seos tuntuu liian kuivalta, voit lisätä siihen hieman vettä.

Emmervehnälisäke

3 dl (emmer)vehnänjyviä
3/4 säilötystä sitruunasta / sitruunan kuori ja mehu
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 ruukkua minttua
1 dl rouhittua pistaasia
1/4 granaattiomena
1/2 dl öljyä
1/2 tl suolaa
1/2 mustapippuria

Huuhtele vehnänjyvät ja laita ne kypsymään suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Keitä kypsiksi, mutta napakoiksi pakkauksen ohjeen mukaan (keitin 25 minuuttia).

Kuutioi säilötyn sitruunan kuori ja hienonna persilja sekä minttu. Rouhi pistaasipähkinät ja irrottele granaattiomenansiemenet.

Valuta vehnänjyvät huolellisesti ja kumoa ne kulhoon. Lisää kuutioitu sitruunankuori, yrtit, pistaasirouhe sekä granaattiomenansiemenet. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Tarjoa taginen kanssa.

Satokauden raikkain salaatti ja siirappiset siivet

Olen odottanut koko viime talven, että pääsen tekemään tätä salaattia! Siinä tiivistyy kotimaiset raaka-aineet parhaimmillaan. Lisäpotkua salaatti saa maustetuista kikherneistä. Oikein oiva pari tahmean makeille siiville!

granaattiomenasiirappisiivet ja raikas satokauden salaatti

Tiedän, että aukikirjoitettuna salaatti, jossa on kurkkua, tomaattia, paprikaa, retiisiä ja punasipulia ei varmasti aiheuta riemunkiljauhduksia kenessäkään. Mutta jos lisään siihen lehtipersiljan, korianterin ja Lähi-idän mausteissa pyöräytetyt kikherneet sekä tahini-jogurttikastikkeen, niin ehkä pientä hyväksyvää nyökyttelyä on havaittavissa? Parasta tässä salaatissa on kuitenkin se, että kikherneitä lukuunottamatta kaikkia salaatin aineita on saatavana kotimaisena! Kaikkein kauemmin sain odotella paprikasadon kypsymistä. On niissä vaan niin erilainen maku. Kurkkuna käytin tällä kertaa avomaankurkkua, mutta tavallinenkin sopii.

Mietin, kun tätä tein, että tämä jos mikä on oivallinen lounassalaatti. Kaikki kasvikset vain paloiteltuina eväsrasiaan, kikherneet toiseen ja salaatin voi sitten nauttia haluamansa kastikkeen kanssa. Ei veteliä ja tummentuneita salaatinlehtiä tai epämääräisiä nuhjaantuneita kasviksia. Tämän raikkaan ja rapsakan salaatin takana on kasvisruokien kuningas, Yotam Ottolenghi. Ohje on kirjasta Jerusalem.

Siivet ovat sitten niin sanotusti omaa tuotantoa. En toki ole tipejä itse kasvattanut, mutta kastikkeen kehittelin itse. Inspiraationa siinäkin on Lähi-itä ja kastikkeen ydin muodostuu granaattiomenasiirapista. Granaattiomenasiirappia voi ostaa etnisistä kaupoista, mutta melkein korvaavan kastikkeen saat, kun sekoitat tumman siirapin tai ruokosokerisiirapin joukkoon valkoviinietikkaa tai sitruunanmehua. Tarkoitus on saada aikaan happaman makea kastike. Granaattiomenoiden sesonki alkaa syyskuussa Espanjan ja Italian tuonneilla, jolloin happamana elementtinä siirapissa voit käyttää granaattiomenasta puristettua mehua. Siivet voi myös koristella granaattiomenan siemenillä.

Paistoin siivet uunissa, mutta monella varmaan vielä tänäkin viikonloppuna käy grilli kuumana ja siivet ovat mitä parhainta grilliruokaa. Lisää grillatessa seesaminsiemet ja pistaasit vasta aivan lopuksi ennen tarjoamista.

Siirappiset siivet

1 kg broilerin maustamattomia siipiä
1 dl granaattiomenasiirappia
1/2 dl pistaasiöljyä (voit käyttää muutakin öljyä)
1 rkl hunajaa
3/4 tl suolaa
1/2 tl jauhettua maustepippuria
1/2 tl jauhettua jeeraa
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 jauhettua kanelia
(1 tl sumakkia)
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

pinnalle:
seesaminsiemeniä, rouhittua pistaasia

Sekoita kastikkeen aineet keskenään ja hiero siipien joukkoon. Anna maustua noin 30 minuuttia. Levitä siivet leivinpaperin päälle uunipellille ja paista 225 asteessa ensin 15 minuuttia. Nosta pelti uunista ja lisää seesamin siemenet sekä rouhittu pistaasi. Jatka paistamista vielä noin 10 minuuttia.

Raikas satokauden salaatti

1-2 (200 g) avomaankurkkua
2 (n. 300 g) isoa tomaattia
240 g retiisejä
1 punainen paprika
1 pieni punasipuli
1 ruukku korianteria hienonnettuna
1 ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 sitruunanmehu ja raastettu kuori
1 tlk kikherneitä
1 tl jauhettua kardemummaa
1 1/2 tl jauhettua maustepippuria
1 tl jauhettua jeeraa
2 rkl oliiviöljyä

Kuutioi kurkku, tomaatti, retiisit ja paprika noin 1,5 cm:n paloiksi. Voit halutessasi poistaa tomaatista siemenet. Hienonna punasipuli noin 0,5 cm kuutioiksi. Sekoita kasvikset keskenään kulhossa yhdessä hienonnettujen yrttien kanssa. Sekoita öljy ja sitruunanmehu sekä kuori keskenään. Sekoita kastike kasvisten joukkoon.

Valuta kikherneet. Sekoita lautasella mausteet keskenään. Pyöräytä kikherneitä kahdessa erässä mausteseoksessa. Kuumenna oliiviöljy pannulla ja paista kikherneitä keskilämmöllä noin 3-4 minuuttia välillä pannua heilutellen, jotta kikherneet eivät pala.

Kumoa kasvikset laakealle tarjoilu vadille ja kokoa kikherneet keoksi päälle. Tarjoa tahini-jogurttikastikkeen kanssa.

Tahini-jogurttikastike

Sekoita maustamattoman turkkilaisen jogurtin joukkoon tahinia makusi mukaan. Raasta joukkoon puolen sitruunan kuori ja purista siitä mehu. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Burrataa ja veriappelsiinia korianteri-laventelikastikkeella

Tämä ruoka kilpailee valoisuudessaan kirkkaana paistavan  kevätauringon kanssa. Vielä ehtii veriappelsiiniostoksille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain syntymäpäivälahjaksi mieheltäni kaksi ihanaa ruokakirjaa: Nigel Slaterin Kitchen Diaries III ja Yotam Ottolenghin sekä Ramael Scullyn Nopin. Kumpaakin kirjaa olen selaillut innolla, vesi kielellä suorastaan. Ottolenghin aiemmat kirjat ovat nojanneet vahvasti välimerellisiin ja Lähi-idän makuihin. Nopi-kirjassa sen sijaan erilaiset ruokakulttuurit kohtaavat mielenkiintoisesti ja ajoittain hieman yllävästikin. Kirjan alkupuheessa Yotam kertoo kuinka Ramael tuli Ottolenghi-ravintolaan töihin ja alkoi pikuhiljaa tuoda omaa otettaan ruokiin, yhdistäen ruokakulttuureita ja makuja tavalla, joka oli kyseiselle ravintolalle uutta. Tästä prosessista syntyi Nopi-ravintola. Kirjaa varten on ravintolan ohjeet muokattu sellaiseen muotoon, että niitä voi kotikeittiössäkin valmistaa ja houkuttelevuuden puutteesta ei ohjeita voi ainakaan syyttää. Minullakin on jo useampi sivu merkattuna tulevia kokeiluja varten. Burrata-ohje oli ensimmäinen mihin tartuin, ihan jo veriappelsiinienkin vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Burratan nimi antaa jo viitteitä täyteläisestä mausta, sillä burrata on johdettu sanasta burro eli voi. Burrata valmistetaan mozzarellasta, joka muotoillaan pussiksi. Tämä pussi täytetään kermalla sekä valuvalla juustomassalla ja suljetaan tiiviiksi nyytiksi. Näin burratan sisus on ihanan kermaisen pehmeää ja valuvaa. Burrata on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Aivan ensimmäisenä ei olisi itselle tullut mieleen yhdistää makean happamat veriappelsiinit, korianteri ja laventeli tähän kermaiseen herkkuun, mutta yhdistelmä toimii ihan tajuttoman hyvin! Korianterin sitruksinen maku korostuu verippelsiinien kanssa ja kastikkeen mieto makeus tasoittaa appelsiinin happamuutta. Laventeli varovasti annosteltuna tuo annokseen hienostunutta kukkaisuutta.

Tein lisäksi vähän omaa kokeiluani veriappelsiiniviipaleilla eli ripottelin osan päälle ruokokidesokeria ja tohotin niitä kaasupolttimella, osan viipaleista poltin vain päältä. Sokerointi ei oikein toiminut, sillä veriappelsiinit olivat niin mehukkaita, että pinnan kuivaamisesta huolimatta lopputuloksena oli vain sulanutta sokeria. Mehukkuuden lisäksi appelsiinit olivat niin makeita, etteivät ne oikeastaan lisää sokeria kaivanneet. Täytyy seuraavaksi kokeilla tätä vaikka verigreipillä ja karamellisoida greippiviipaleet pannulla.

Burrataa saa pääkaupunkiseudulla esimerkiksi Stokkalta ja kauppahallien juustomyymälöistä. Ohjeesta riittää burratan koosta riippuen kahdelle alkuruoaksi. Enemmän salaattimaisempaa tästä saa lisäämällä annokseen vuonankaalia tai rucolaa. Ensi kerralla varaan pöytään myös tuoretta, rapeakuorista leipää, jolla saan mopattua lautaselta ne kaikki ihanat kastikkeen ja burratan loput parempiin suihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Burrata veriappelsiinien ja korianteri-laventelikastikkeen kanssa

1 (n. 400 g ) burrata
2-3 veriappelsiinia

Kastike
1 rkl korianterinsiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 1/2 tl vaahterasiirappia (alkuperäisessä ohjeessa käytetty juoksevaa hunajaa)
1 tl kuivattuja laventelinkukkia
1/2 pieni valkosipulinkynsi veitsen lappeella murskattuna
1/2 tl suolaa
pieniä yrtinlehtiä (käytin minttua)

Valuta burrata-pakkauksesta neste pois ja nosta burrata varovasti lautaselle. Anna lämmön tasoittua huoneenlämmössä. Burratan suu on sidottu muovinauhalla, leikkaa se pois juuri ennen burratan tarjoamista.

Leikkaa appelsiineista kanta ja hattu pois. Leikkaa terävällä veitsellä pois appelsiinin kuoret ja kalvot, niin että hedelmäliha paljastuu. Viipaloi appelsiinit.

Paahda kastiketta varten korianterin siemenet kattilassa ja siirrä siemenet kuppiin. Mittaa kattilaan öljy, vaahterasiirappi, laventeli, valkosipuli ja suola. Kuumenna matalalla lämmöllä juuri ja juuri kuplivaksi ja nosta kattila pois liedeltä. Anna kastikkeen jäähtyä ja lisää sitten korianterinsiemenet. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa tai vaahterasiirappia.

Nosta burrata lautaselle ja aseta appelsiiniviipaleet burratan ympärille. Valuta juuston ja appelsiiniviipaleiden päälle runsaasti kastiketta. Koristele pienillä yrtin lehdillä.

Harissalla maustettu lammas-kikhernepata

Tässäpä hiihtolomalaisille oiva ruoka. Pata uuniin ja pulkkamäkeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taannoisella Töölön kierroksellani mukaan tarttui Anton & Antonista luullista karitsan lapaa paloiteltuna. Halusin tehdä karitsasta jotain mausteisen täyteläistä pataa ja niinpä päädyin, jälleen kerran, Lähi-idän suuntaan. Pata sai tulista makua harissatahnasta. Harissaa voi tehdä itse, mutta omani oli valmista, kaupasta ostettua. Harissaa saa etnisistä kaupoista sekä sitä on tarjolla isoimpien kauppojen valikoimissa. Tähän pataan voi laittaa mitä tahansa pitkään haudutettavaa karitsan tai lampaan lihaa. Vinkkinä, että lähikaupassamme näin Reinin lihan valmiiksi pakkaamia luomukaritsan patapaloja. Ne varmasti sopisivat tähänkin ruokaan.

Hauduttelin tätä pataa useamman tunnin ja lisäsin vasta lopussa etukäteen paahtamani paprikat sekä valutetut kikherneet. Nesteenä käytin lihalientä sekä veriappelsiininmehua, myös appelsiinin kuoret pääsivät mukaan pataan hautumaan. Lopullisen silauksen pata sai hippusesta sahramia, mutta sen voit halutessasi jättää pois. Myös säilötty sitruuna olisi hyvä lisäys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisäkkeeksi tein freekehistä ja bulgurista salaatin, johon lisäsin vain tuoreita yrttejä, korianteria, minttua, lehtipersiljaa, sekä pistaasia rouhittuna. Kastikkeen pyöräytin pistaasiöljystä ja veriappelsiininmehusta. Freekeh on varmasti monille vielä uusi tuttavuus. Se on vihreänä poimittua vehnää, joka savustetaan, joten siinä on miedon savuinen maku. Freekehiä on mahdollisuus hankkia K-ruokakauppojen kautta. Minulla oli vielä Englannista tilaamaani freekehiä pussin pohjallinen ja se ei oikein yksistään riittänyt, joten lisäsin vielä vähän bulguria mukaan. Salaatin lisäksi paahdoin uunissa kokonaisia munakoisoja, kunnes ne olivat aivan ruttuisia ja lytyssä. Sisus kaavittiin pois, soseutettiin ja maustettiin sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Yksinkertaista ja hyvää!

Harissalla maustettu lammas-kikhernepata

n. 700 g luullista paloiteltua karitsaa (niska, lapa)
voita ruskistamiseen

2 isoa punasipulia lohkottuna
6 kokonaista valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä
2 rkl savustettua paprikajauhetta
3-4 rkl harissatahnaa
1 tl kanelia
1 tl jauhettua maustepippuria
1 1/2 – 2 dl lihalientä
1 veriappelsiinin mehu puristettuna ja kuori ohuina lastuina

2 isoa paprikaa paahdettuna, kuori poistettuna ja paloiteltuna (voit käyttää myös valmiita, öljyyn säilöttyjä paprikoita)
1 tlk kikherneitä huuhdottuna ja valutettuna
hyppysellinen sahramia lämpimään veteen liotettuna
suolaa maun mukaan
ripaus sokeria / granaattiomenasiirappia
1 dl granaattiomenan siemeniä
tuoretta korianteria hienonnettuna

Ota liha hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Kuiva pinta ja mausta reilusti suolalla ja pippurilla. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista karitsapalat parissa erässä molemmin puolin. Kuumenna uuni 150 asteeseen.

Kuori ja lohko punasipuli. Kuori myös valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy padassa, lisää paprikajauhe, harissatahna, kaneli ja maustepippuri. Kuumenna mausteseosta hetki ja lisää sipulilohkot sekä kokonaiset valkosipulinkynnet. Paista, kunnes sipuli alkaa hieman pehmentyä. Nosta pataan ruskistetut lihapalat ja pyörittele ne kauttaaltaan sipuli-mausteseoksessa. Lisää liemi, appelsiininmehu sekä kuorimaveitsellä ohuiksi lastuiksi höylätty kuori. Lihapalat eivät saa peittyä nesteeseen, vaan nestepinnan tulisi olla noin puoleen väliin lihaa.

Kuumenna neste kiehuvaksi, peitä ruoan pinta tiiviisti leivinpaperilla ja laita kansi päälle. Nosta pata uuniin ja anna hautua hiljalleen noin 2 1/2 tuntia. Voit alentaa lämpötilaa 125 asteeseen ja antaa padan hautua vielä pidempään. Padan voi valmistaa tähän asti valmiiksi jo edellisenä päivänä ja lämmittää uudelleen ennen kasvisten lisäystä.

Lisää pataan paprikat ja kikherneet sekä sahrami. Kuumenna vielä uudelleen kiehuvaksi ja tarkista maku, lisää tarvittaessa suolaa ja voi olla, että liemi tarvitsee hieman sokeria maun pyöristämiseen. Ripottele pinnalle granaattiomenansiemenet ja hienonnettu korianteri.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑