Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Arjen helpottaja (page 1 of 2)

Paahdettu kurpitsakeitto paistetuilla kantarelleilla

Roasted pumpin soup wiht chanterelles

 

Toissa viikonloppu oli erittäin onnistunut sienestyksen ja marjastuksen saralla. Keräsimme nimittäin, jälleen kerran, hulppean kantarellisaaliin ja pääsimme kyykkimään karpalosuolla. Nämä kun suorittaa samana päivänä, tiesi illalla olleensa ulkona ja nukkumattia ei kauan tarvinnut odotella.

Oli jotenkin maagista olla heti aamusta metsässä  ja tuntea edellisyön pikkupakkasen rapsakoittamat lehdet jalkojen alla.  Aamuaurinko tuntui oikein valaisevan kullankeltaiset kantarellit sammalikossa. Ja ei juuri lainkaan hirvikärpäsiä. Happy days!

Viileät päivät ovat tuoneet tullessaan taas kaipuun lohtuisiin ja lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Tein tämän kurpitsakeiton meille heti maanantaina ruoaksi ja paistoin päälle keräämiämme kantarelleja. Paljon ei aineksia keittoon tarvitse, kun kurpitsat paahtaa ensin uunissa. Paahtaminen tuo esiin kasviksen oman makeuden ja on ainakin minusta helpompaa, kun ei tarvitse lieden vieressä seisoa hämmentämässä kasviksia.

Kurpitsasesonki on parhaillaan hyvässä vauhdissa ja kotimaista kurpitsaa saa kiitettävästi kaupoista. Tähän käytimme Deliverden myskikurpitsaa ja hokkaidokurpitsaa. Tuo myskikurpitsan puolikas oli valtava kooltaan ja väriltään vaaleankeltainen, joten hokkaidosta tuli keittoon vähän lisää väriä. Ja onhan toki noissa makuerojakin!

Viimeistelin keiton Kaslinkin maustetulla kaurakermalla. Jos kaurakerman maku ei miellytä, käytä ruokakermaa tai lorauta joukkoon vähän kuohukermaa. Sosekeiton sakeus on makukysymys, joten lisää lientä makusi mukaan. Nesteen määrä riippuu myös siitä paljonko kurpitsoista irtoaa nestettä.

Jotain muuta kurpitsasta? Kokeile vaikka tätä lempeän tulista thaicurrya tai lohtuisaa kurpitsapolentaa.

Paahdettu kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
7 – 9 dl kasvislientä
1 prk maustettua kaurakermaa (Käytin Kaslinkin paahdettua sipulia)
suolaa maun mukaan

Lisäksi:
1 l kantarelleja
1 dl pinjansiemeniä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria ja rakuunaa/timjamia (kuivattu tai tuore)

Huuhdo kurpitsat. Halkaise ne tarvittaessa tukevalla veitsellä ja kaavi pois siemenet. Lohko kurpitsat ja levitä uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia, riippuen kurpitsapalojen koosta.

Puhdista sillä välin kantarellit ja paahda pinjansiemenet pannulla.

Anna kurpitsapalojen jäähtyä hetki ja kaavi tai leikkaa kurpitsan liha kuoresta. Purista valkosipulinkynnet kuoristaan. Siirrä molemmat kattilaan. Kaada kattilaan osa liemestä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput liemestä ja kaurakerma. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Paista sieniä pannulla, kunnes niistä alkaa neste haihtua. Lisää voi ja mausteet. Paista vielä muutama minuutti. Lisää pannulle pinjansiemenet.

Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle sieni-siemenseos.

Helppo arkiruoka kyljyksistä ja päärynöistä

Lokakuu alkakoon helpolla arkiruoalla, jossa pääsevät oikeuksiinsa upeat porsaan kyljykset ja kotimaiset päärynät.

Pork chops with pears

 

Moni viettää juuri nyt lihatonta lokakuuta, mutta siitä huolimatta uskaltaudun jakamaan kanssanne tämän herkullisen possuohjeen.  Se nimittäin valmistuu nopeasti ja antaa hyvän syyn kokeilla päärynöitä vähän eri tavalla. Jotenkin kokonaisuudessaan ihanan syksyinen ruoka.

En tiedä onko tämä vain minun kokemukseni, mutta porsaan kyljykset ovat tainneet jäädä hiukan unholaan viime vuosina? Hassua sinänsä, koska ne valmistuvat nopeasti ja helposti. En tiedä onko kysynnän hiipumiseen vaikuttanut  se, että kyljyksistä alettiin tehdä sellaisia rasvattomia littanoita, jotka vain kuivuivat pannulla. Hyvä kyljys on sopivan paksu ja siinä saa olla kunnon rasvareuna. Sitä rasvaa ei ole pakko syödä, mutta se antaa mehevyyttä lihalle kypsennettäessä. Olinkin tosi tohkeissani, kun ensivisiitilläni K-supermarket Redissä näin lihatiskillä Kaartilan mallaspossun muhkeitä kyljyksiä. Kaartilan tilan possut kasvatetaan Juvalla olutmäskillä ja syntyvät vapaaporsituksessa. Olutmäskin possuille toimittaa Saimaan Juomatehdas. Nämä possut eivät soijaa näekään!

Paistoin kyljykset ensin nopeasti pannulla ja sitten lisäsin joukkoon lohkottuja kotimaisia päärynöitä. Ne olivatkin tähän ruokaan ihan täydellisiä, kooltaan sen verran pieniä, että mahtuivat pannulle mainiosti. Ensimmäisellä kerralla tein pannun jäämistä kastikkeen, toisella kerralla nautimme kyljykset sellaisinaan päärynöiden kanssa. Lisäkkeeksi sopii vaikka polenta tai perunamuussi.

 

Kyljyksiä ja päärynää

4 kpl paksuja kyljyksiä rasvareunalla
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
4 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
6-8 pientä kotimaista päärynää
10 salvian lehteä
(kastike
1 dl hyvää päärynäsiideriä, vermuttia tai valkoviiniä
3/4 dl lihalientä
ripaus sokeria)

Ota kyljykset huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen valmistusta. Leikkaa rasvaan viillot, jotta kyljykset eivät käyristy paistamisen aikana. Mausta ne suolalla ja pippurilla.

Murskaa valkosipulinkynnet kuorineen veitsen lappeella. Huuhdo päärynät ja leikkaa puoliksi. Poista kota. Nypi salvian lehdet valmiiksi.

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja laske kyljykset pannulle varovasti. Lisää myös valkosipulinkynnet. Ruskista kauniin ruskeiksi ja paista vielä rasvareunaa pannua vasten. Voit myös paistaa kyljykset kahdessa erässä. Nosta kyljykset ja valkosipulinkynnet pois pannulta.

Paista pannulle kertyneessä rasvassa salvian lehdet ja siirrä ne talouspaperin päälle. Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle päärynälohkot. Paista, kunnes päärynät alkavat saada väriä. Nosta kyljykset takaisin pannulle ja paista, kunnes ne ovat kypsiä. Rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää salvian lehdet ja kuoritut valkosipulit.

Jos haluat tehdä kastikkeen kyljyksille, lusikoi pannun sisältö lämmitetylle lautaselle. Jätä osa rasvasta pannulle. Kuumenna ja kaada pannulle vermutti tai viini sekä lihaliemi. Keitä, kunnes nestettä on noin 1 dl jäljellä. Lisää tarvittaessa ripaus sokeria tai suolaa.

Mangoldi-salsicciapasta

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Voiko ruokaa valmistaa ilman ohjetta + hitsin hyvä tomaattipasta

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Pimientos de Padrón ja cheddarkastike

Sihisevän kuumat padronit ja jalapenolla terästetty juustokastike on yhdistelmä johon jää koukkuun. You’ve been warned!

Pimientos de Padrón

Vietimme ystäväni varpajaisia ravintola Pastorissa ja valitsin alkuruoaksi hyvältä kuulostavan setin, jossa padron-paprikat tarjottiin cheddarjuustokastikkeen kanssa. Arvelin, että ei tässä kovin vikaan varmaan voi mennä, mutta siihen en ollut varautunut, että tuo yhdistelmä jäisi kummittelemaan päähäni ja aiheuttaisi suorastaan pakonomaisen tarpeen testata ohjetta kotona. Rehellisesti sanottuna, olisin nuollut kulhon puhtaaksi, jos minulla olisi Gene Simmonsin kieli! Joten kun teet tämän kotona, valitse astia sen mukaan, vink vink!

Olen aiemminkin tehnyt padroneita kotona, mutta en ehkä ole kuumentanut pannua riittävän kauan ja paistanut paprikoita tarpeeksi. Ovat ne olleet ihan hyviä, mutta merkittävä parannus tapahtui, kun annoin niiden oikein kunnolla paistua. Valurautapannu tai hiiliteräspannu on se paras väline. Ja tietysti grilli ja parila toimii näiden kohdalla mitä parhaiten. Maustamiseen riittää kunnon nyppäisy sormisuolaa päälle.

Padroineistahan sanotaan, että noin joka kymmenes paprika on todella tulinen. Alan epäillä tämän väitteen todenmukaisuutta, sillä olemme tässä parin kuukauden sisään vedelleet näitä useamman pussin ja emme ole kyllä todella tulista tavanneet. Viime kerralla ehkä yhdessä paprikassa oli hieman voimakkampi potku, mutta ei mitään kylillä huudeltavan voimakasta makua siinäkään.

Pimientos de padron with cheddar sauce

Padronit itsessään valmistuvat nopsaan, joten tuntui vähän raskaalta alkaa keittelemään juustokastiketta itse alusta alkaen. Lisäksi, kun pääni on nyt asemoitu arkea helpottavien ruokaohjeiden laatimiseen, oikaisin tässäkin. Valion Koskenlaskija cheddar on nimittäin mitä näppärin tuote tällaiseen, kun halutaan juustoista kastiketta nopsaan ja säilykkeenä myytävä juustokastike/dippi ei nappaa. Kaavin kastikkeen kattilaan ja lisäsin yhden hienonnetun jalapenon. Sitten vaan kastike kiehumaan kuumaksi ja se oli siinä.  Kerran versioimme tätä myös siten, että lorautimme joukkoon bourbonia. Toimi, mutta kastikkeesta tulee silloin ohuempaa ja se ei tartu niin hyvin padronien pintaan.

Padronit juustokastikkeella oli aika kymppi lisäke flank steakille, mutta menevät ne oikein mainiosti alkupalana tai naposteltavana. Vielä vinkki loppuun – kuumenna tarjoilukulho kunnolla kuumalla vedellä. Näin kastike pysyy lämpimänä pidempään ja ei ala niin nopeasti hyytyä.

Meksikolaishenkinen papukeitto

Lämpimän mausteinen papukeitto ei jätä kylmäksi!

 

Uskallanko edes ääneen hehkuttaa, mutta ootteko hyvät ihmiset katsoneet säätiedotusta tänne Helsinkiin? AURINKOA on luvattu monelle päivälle ja pakkasta. Sekös pienen talvi-ihmisen mieltä lämmittää!

Tämä papukeitto on oikein oiva talvipäivän ruoka ja maistuu niin lounaana kuin illalla töistä palaavallekin.  Tämä papukeitto on saanut alkunsa nerokkaasti nimetystä Keitot-kirjasta, mutta ohje muuttuu joka kerta, kun sitä valmistamme. Ja edellisestä kerrasta oli aivan liian pitkä aika, näin yhteistuumin totesimme. Jostain syystä pavut ovat päätyneet patoihin ja muihin meksikolaisvirityksiin, ja se on harmi, sillä tämä keitto on älyttömän helppo ja suht nopeakin valmistaa.

Innokkaimmat kokkaajat kaivavat pakastimesta keittoon itsekeittämänsä liemen, minä turvauduin Puljongin lihaliemen jämään sekä liemeen, joka syntyi, kun paistoin prosecossa uitetun ja appelsiinivoilla hölvätyn kalkkunan tuossa ennen uutta vuotta. Oli muuten aikas hyvät paistoliemet, sanonpa vaan! Tähän versioon, noiden lihaisten liemien lisäksi, upposi paketti pekonia, mutta keitto muuntuu helposti vegaaniversioksi, kun käytät kasvislientä ja jätät lihat pois.

Mexican bean soup is perfect winter food

Lisäsin keittoon myös yhden suippopaprikan, koska sellainen jääkaapistamme löytyi. Perinteinen punainen paprika väriiversioineen käy mitä parhaiten. Ja kasviksia voi lisäillä muutenkin oman maun ja jääkaapin tilanteen mukaan.  Tuo ripote keiton päälle syntyi yhtä lailla hävikin torjumiseksi, sillä välipäivinä nautitusta nachopläjäyksestä oli jäänyt maissilastujen rippeet pussin pohjalle ja hyllyllä kekotti yksinäinen avokado, jonka kypsyyssaste vaati välitöntä huomiota.

Keiton kanssa voi myös tarjota jogurttia tai ranskankermaa tulisuutta taittamaan, myös juustoraaste sopii (ylläri). Ja toinen ylläri ei liene se, että tämäkin keitto paranee seuraavaan päivään. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten tee huoletta isompi satsi ja pakasta loput.

Meksikolaishenkinen papukeitto

2 tl kokonaisia korianterinsiemeniä
2 tl kokonaista juustokuminaa
1-2 kuivattua chiliä
1 tlk papusekoitusta (esim. Pirkka)
2 tlk kidneypapuja
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
4-6 lehtisellerin vartta
1 pkt hyvää pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl savupaprikajauhetta
1/2 rkl chipotlejauhetta (jos et saa tätä, lisää 1/2 rkl savupaprikajauhetta ja 1/2-1 tl chilijauhetta)
1 l liha- tai kasvislientä
1 suippopparika
3/4 – 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripote:
1 ruukku korianteria hienonnettuna
2-3 kevätsipulin vartta suikaloituna
1 täydellisen kypsä avokado kuutioituna
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa
lisäksi:
n. 1 dl nachomurua
(tuoretta chiliä, juustoa, ranskankermaa tai jogurttia)

Paahda chilit sekä korianterin ja juustokuminan siemenet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä hetki ja jauha morttelissa jauheeksi. Huuhdo ja valuta pavut.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös lehtisellerin varret. Jos lehtisellerissä on kauniin ja ehjät lehdet, säästä ne keiton koristelua varten.

Suikaloi pekoni. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista siinä pekoni. Alenna lämpöä ja lisää savupaprikajauhe sekä chipotle.Paista hetki käännellen ja lisää sipulit sekä lehtiselleri. Kuullota pehmeäksi ja lisää jauhamasi mausteet kattilaan. Sekoita muutaman kerran ja kaada joukkoon liemi sekä pavut. Kuumenna kiehuvaksi ja anna keittyä kannen alla noin 15 minuuttia.

Suikaloi tai kuutoi paprika ja lisää se suolan sekä pippurin kanssa keittoon. Anna keiton kiehua nyt ilman kantta vielä 10-15 minuuttia tai kunnes se hieman sakenee. Soseuta keitto puolihuolimattomasti sauvasekoittimella tai kaada osa keitosta tehosekoittimen lasiseen kannuun soseutettavaksi. Keiton sakeuden voit päättää itse soseuttamalla joko enemmän tai vähemmän keittoa. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista maku.

Sekoita ripotteen aineet keskenään. Tarjoa keitto ripotteiden ja nachomurujen kanssa höyryävän kuumana.

Kuumat halloumi-chorizoleivät

Halloumi-chorizoleivät pelastavat nälkäkiukkuisen joulupuuhastelijan.

Grilled chees w/ halloumi

 

Nyt eletään sitä aikaa, kun joulupuuhastelut alkavat käydä kuumimmillaan. Kovasti touhutessa saattaa kuitenkin unohtua syödä ja sitten se vasta ilo irtoaa, kun huusholli on täynnä kiukkuisia joulunlaittajia. Tai näin olen kuullut  joissain perheissä tapahtuvan. Itsehän en ole koskaan saanut itkupotkuraivaria verensokerin laskiessa miinuksen puolelle ja heittäytynyt marttyyrimoodiin samalla, kun raivokkaasti jynssään tiskiallasta kiiltävämmäksi.

No, tämä idyllinen kotihetki sikseen ja asiaan. Ei oikeasti ole naurun paikka, kun se nälkä iskee ja silloin on hyvä olla valmistautunut.  Tämän leivän juju ovat raaka-aineet, jotka voit hankkia jääkaappiin ja ne säilyvät, vaikka et heti niitä käyttäisi, nimittäin halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja chorizo. Leipää löytyy useimmista kodeista, meillä tosin sen takia voi joutua kauppareissulle…

Grilled halloumi and chorizo toast

 

Leipänä käytin taannoiselta Tallinnan matkalta ostamaani maailman parasta ruisvuokaleipää. Muhun leipomo, Telliskivessä, on varmasti aika monelle jo tuttu ja tuo leipä! Se on saaristolaisleivän tumman puhuvaa, mutta ilman sitä makeutta. Itäsuomalainen hapanleivän rakastaja approves! Leivässä on myös kivaa rapsakkuutta, joka tulee ilmeisesti paahdetuista pellavansiemenistä. Mutta laita sitä leipää mitä kotoa löytyy. Nauti kylmän oluen kanssa.

Halloumi and chorizo toast

Ja tässäpä loppuun vielä kuuma vinkki välipäiville!

Täytä leivät kinkulla tai kalkkunalla chorizon sijaan. Halloumi toimii niiden kanssa tosi hyvin ja jos haluat voi leiville sipaista myös hieman sinappia. Mielummin kinkku suuhun kuin bioastiaan!

 

Leipiiin tarvitset:

1 pkt halloumia
1 pkt (200 g) chorizoa (ei täysin raakamakkaraa, mutta esim. espanjalaiset vakuumiin pakatut semiraakamakkarat käyvät myös)
1 tlk aurinkokuivattujatomaatteja
basilikaa
leipää

Viipaloi halloumit ja paista ne kuumalla pannulla. Murenna tai viipaloi chorizo ja paista se pannulla. Lisää öljyä tarvittaessa. Siirrä chorizot pannnulta, jätä rasva.

Viipaloi leipä ja täytä viipaleet haluamallasi määrällä halloumia, chorizoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Voit laittaa basilikan lehtiä kerrosten väliin. Paina leivät tiukaksi paketiksi ja paista molemmin puolin chorizon rasvalla pannulla, kunnes pinta on rapsakoitunut ja leivät lämmenneet. Tarjoa heti.

Purjoa ja papuja Nigel Slaterin tapaan

Tänään on luvassa lohturuokaa purjon ja papujen muodossa.

 

”The arrival of the first snap of cold is invigorating, like jumping into an ice pool after the long sauna of summer. Winter feels like a renewal, at least it does to me. I long for that ice-bright light, skies of pale blue and soft grey light that is at once calm and gentle, fresh and crisp. Away from the stifling airlessness of summer, I once again have more energy. Winter has arrived.” Nigel Slater, The Christmas Chronicles.

 

Olen useasti täällä blogissakin ihastellut suosikkiruokakirjailijani, Nigel Slaterin, tapaa kirjoittaa. Tuossa yllä olevassa katkelmassa hän on osannut pukea sanoiksi juuri sen mitä talvessa rakastan, silloinkin kun sataa räntää vaakasuoraan. Talvella tunnen taas eläväni ja huomaan kuinka alan aamuisin heräillä jo aiemmin (tiedän, not real!) ja päässä surisee jos jonkinlaista resepti-ideaa ja suunnitelmaa joulun ajalle.

Sen lisäksi, että Nigel kirjoittaa aivan tavattoman kauniisti, ovat hänen ruokaohjeensa 100% veden suuhun herauttavia ja aina vuoden aikaan sopivia, kuten tämä haudutetusta purjosta ja pehmeistä valkoisista pavuista tehty muhennos. Purjo-papumuhennos syntyy vähän kuin itsestään ja ei vie arki-iltanakaan liikaa aikaa. Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimmista kasviksista, vaikka siitä tulee hauduttamalla ihanan pehmeää ja purjon kirpakka sipulisuus pyöristyy melkein makeaksi. Parhaiten tämä onnistuu hauduttamalla purjoa voin kanssa – öljykin käy, mutta se ei samalla tavalla korosta purjon makua.

Nigel Slater's leeks and haricot beans

Nigel tarjoaa tämä purjo-papumuhennoksen paistettujen makkaroiden kanssa. Minulla oli pakastimessa Herrakunnan lampaan suussa sulavaa karitsan entrecotea, jonka paistoin edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitin uudelleen ennen tarjoamista.  Karitsan tai makkaroiden sijaan pala hyvää lämminsavustettua  siikaa tai lohta kävisi varmasti yhtä hyvin. Varaa lisäksi rapeakuorista leipää, jolla voit mopata lautasen tyhjäksi. Sen verran hyvää tästä tuli!

Nigelin uusin kirja, The Christmas Chronicles, on ilmestynyt nyt syksyllä ja odotan kärsimättömästi, että saan sen eteeni. Vähän sellaista nimittäin minulle lupailtiin syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen on tyytyminen The Guardianin viikonloppuliitteeseen.

Nigelin purjo-papumuhennos

3 keskikokoista purjoa
3 kuorittua valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
30 g voita
1 dl vettä
2 1/2 dl kanalientä
1 tlk valkoisia papuja
lehtipersiljaa tai timjamia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele purjot ja leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. (Leikkasin mukaan myös vähän purjon vihreää osaa.) Huuhtele kiekot vielä huolellisesti. Kuumenna voi ja vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää purjot sekä valkosipulikynnet. Peitä pinta leivinpaperilla ja nosta kansi päälle. Hauduta kannen alla 8-9 minuuttia, kunnes purjot antavat hieman periksi. Kaada kattilaan liemi ja kuumenna. Soseuta purjot tehosekoittimessa tai varovasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan aja seosta täysin sileäksi soseeksi.

Kaada purjot takaisin kattilaan ja kääntele joukkoon huuhdellut valutetut pavut. Kuumenna vielä hetki ja mausta suolalla, pippurilla sekä haluamillasi yrteillä.

Karitsan entrecote

300 g karitsan entrecotea
ruskistamiseen voita
maustamiseen suolaa, pippuria
vuokaan 4 salottisipulia, 5 timjamin oksaa, 1/2 dl sherryä tai lihalientä

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistamista. Ruskista entrecote kauttaaltaa pannulla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paloittele salottisipulit pariin palaan, lisää liha sekä timjami. Lorauta vuokaan neste ja peitä foliolla. Paista 150 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Anna vetäytyä ennen tarjoamista. Jos valmistat entrecoten edellisenä päivänä, lämmitä se vuoassaan sipulien kanssa uunissa folion alla. Viipaloi liha ja lisää muhennoksen päälle. Lisää myös pehmenneet salottisipulit.

Hirvimakkara-linssipata

Hirvimakkara-linssipata on yksi meidän talviklassikoista, jota tehdään arki-iltaisin, kun halutaan jotain kunnon ruokaa. Lasiin mieluista punaviiniä ja huonokin päivä muuttuu hyväksi.

Moose sausages

Olen talvi-ihminen sydänjuuriani myöten. Pimeät illat ja lyhyet päivät eivät minua haittaa, mitä nyt tämän blogin ja valokuvauksen myötä olen joutunut muutaman kerran noitumaan, kun valo ei riitä. Vasta talvella tunnen oikeasti virkistyväni ulkoillessa, ei haittaa vaikka tulisi lunta vaakasuoraan (tulisikin!). Tykkään talvesta ja viileistä ilmoista myöskin siksi, että ne tuovat lautaselle taas ihan erilaisia makuja. Padat ja tuhdit keitot maistuvat ja juurekset saavat lautasella loistaa.

En edes muista kuinka kauan tämä linssi-tuoremakkarapata on ollut listallamme, mutta joka syksy siihen palaamme. Makuvariaatiota ruokaan saa vaihtelemalla makkaralaatua sekä lisäämällä erilaisia kasviksia. Meillä oli nyt hirvimakkaraa ja linssien lisäksi punajuurta. Punainen paprika toimii myös hyvin ja olen joskus lisännyt pataan lehtikaaliakin. Tämän ruoan tärkein osa ovat nuo ranskalaiset puylinssit.  Ne ovat tärkeitä siksi, että ne eivät hajoa haudutettaessa samoin kuin esimerkiksi geneeriset punaiset ja vihreät linssit ja padan koostumuksesta tulee kauniin helmimäinen eikä samea mössö.

Olin leiponut aiemmin päivällä ja uuni oli vielä kuuma, joten työnsin paloitellut punajuuret uuniin kypsymään. Voit lisätä punajuuret myös pataan, mutta varaudu siihen, että punajuurista irtoaa väriä. Keltajuuret tai palsternakka sopii myös.  Tuoremakkarat ostin Reko-jaosta ja ne ovat Ferisin valmistamia hirvibratwursteja. Myös Harjun makkaratehtaalla on valikoimissa hirvimakkaraa. Kysele valikoimia lähikaupastasi.

Tätä kirjoittaessa muistin, että yksi olennainen ainesosa unohtui, nimittäin pekoni! Sen voit käyttää pannulla yhdessä sipulin kanssa ja antaa hautua muiden ainesten kanssa loppuun saakka.

syksyinen linssipata hirvimakkaroilla

Hirvimakkara-linssipata
2-4 annosta (2 annosta, jos on nälkäisiä syöjiä)

4 raakamakkaraa
paistamiseen voita tai öljyä
1-2 punasipulia
1/2 ruukkua timjamia
2 (tuoretta) laakerinlehteä
4 dl du Puy -linssejä
1/2 dl pastista/madeiraa/valkoviiniä
7 dl vettä (tai hyvää lihalientä, jätä silloin suola pois)
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
3 punajuurta

Ruskista makkarat pannulla rasvassa. Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Kuullota padassa öljyssä sipulit, timjamit ja laakerinlehdet. Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää huuhdotut linssit. Lisää pastis ja kääntele linssejä padassa. Kaada vettä pataan sen verran, että linssien pinta peittyy n. 2 cm vettä. Lisää suolaa ja mustapippuri. Kuori ja paloittele punajuuret pieniksi paloiksi, lisää ne pataan. Voit myös paahtaa punajuuret uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä.

Anna padan hiljalleen kiehua kannen alla 25 minuuttia, lisää sitten makkarat ja anna hautua vielä 5-8 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmenneet ja makkarat kypsät. Ripottele pinnalle timjamia ja tarjoa sinapin kanssa.

Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑