Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Hidasta kokkausta (page 1 of 2)

Possunposkitacot

Possunposkista syntyy täyteläinen ja mausteinen kastike maissitortilloille.

Pork tinga sauce and corn tacos

Meillä ei juhlittu Halloweenia, sen sijaan tein tacoja meksikolaisten suuren juhlan Dia de los Muertosin (kuolleiden päivän) kunniaksi. Valmistin alkukesästä Atrian lihakaupasta tilaamistani häränposkista rilletteä, ja jos joku muistaa, niin sain tuolloin myös possunposkia ja lupasin niistä tehdä jotain. Aika kauan tässä on mennyt, mutta nämä chiliset maut sopivat sekä alkavaan talveen että rasvaisiin ja täyteläisen makuisiin possun poskiin.

Olen tehnyt tacoja itse ja se on helppoa. Lopputulos on paljon maukkaampi kuin kaupasta ostettavilla tortilloilla, niistä kovista tacokuorista puhumattakaan! Tällä kertaa hyvä vaihtoehto löytyikin yllättäen kaupan pakastealtaasta. Joku viikko sitten somelinnut laulelivat, että nyt on myynnissä kotimaisia maissitortilloja ja pakkohan niitä oli testata. Kyse on pienestä espoolaisesta La tortillas La Familia -yrityksestä, joka valmistaa aitoja pehmeitä maissitortilloja. Mikä tekee sitten näistä tortilloista aitoja?

Kyse on ennen kaikkea jauhosta, masasta. Masa valmistetaan kuivatusta maissista, jota on liotettu ja keitetty emäksisesssä nesteessä, yleensä kalkkipitoisessa tai puutuhkasta valmistetussa seoksessa. Tämä antaa maissijauholle sen tyypillisen vaalean värin sekä maun. Prosessi myös tuhoaa maissinjyvistä aflatoksiineja sekä mykotoksiineja. Sen johdosta jauhot ovat myös helpommin leivottavissa. Masa harinaa saa Suomessa mm. Ruohonjuuren sekä Vegekaupan verkkokaupoista Cool Chile -merkillä. Omat jauhoni olen ostanut Stokkalta. Näitä kotimaisia pakastettuja tortilloja saa ainakin isoista K-kaupoista. Firman nettisivuilla oli lista vain K-Citymarketeista, mutta nämä löytyivat Kampin supermarketista.

 

Corn tortillas and tinga sauce

 

Maissitortillojen lisäksi tarvitaan toki muutakin ja varsinaisen päätäytteen valmistin possunposkista. Haudutin posket hiljalleen appelsiinin kuoren, sipulin, kanelitankojen ja laakerinlehtien kanssa aivan pehmeiksi. Kastikkeen valmistin Tinga de pollon ohjetta muokaten. Alkuperäinen ohje on siis valmistettu broilerista ja on meksikolainen katuruokaklassikko. Kastikkeen pohjan muodostavat kuivatut chipotlechilit, jotka ovat omia chilisuosikkejani. Ylipäätään kaikki savustettu tuntuu olevan just nyt kovassa kysynnässä meikäläisen keittiössä! Kuivattuja chipotleja on vaikea löytää Suomesta, mutta säilöttynä niitä löytyy adobokastikkeessa ainakin La Costeña -merkillä isoista ruokakaupoista.

Toinen kastikkeen juju on paahtaa tomaatit ja valkosipulit pannulla, kunnes niiden pinta on jo mustunut. Tämä tekniikka tuo kastikkeeseen syvyyttä ja toimii itseasiassa monien meksikolaisten kastikkeiden ja salsojen pohjana. Ja sitten tärkeä tiedotus – jos sinulla ei ole valurautapannua tai hiiliteräspannua, niin paahda tomaatit grillivastusten alla uunissa. Pinnoitetun paistinpannun pinta ei kestä sellaista kuumuutta mitä tähän vaaditaan. Kokeiltu on, jotta sinun ei tarvitse pilata pannuasi!

Possunposkikastikkeen lisäksi tein annosta raikastamaan marinoituja punasipuleita, joiden upean pinkkiväri saa koko annoksen hehkumaan. Potkua punasipulit saavat habanerosta, jonka voi toki jättää pois, jos se tuntuu liian tuliselta omaan makuun. Lisäkkeiksi tarjosin ranskankermaa, kevätsipulia ja chiliä. Limetti toi hieman happamaa puraisua ja korianteri yrttistä makua. Loppuun vielä yksi vinkki – tacot kuuluu syödä käsin, joten liikaa ei täytettä kannata maissitortillalle ladata, vaikka kuinka mieli tekisi!

Innostuitko meksikolaisesta ruoasta? Suosittelen hankkimaan Thomasina Miersin kirjat: Mexican Food Made Simple ja Mexican Food at Home.

Tingakastike

1 kg possunposkia
vettä
2 tl suolaa
1 sipuli
5 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
2 laakerinlehteä
5 kokonaista valkosipulinkynttä
2 appelsiinin kuorisuikaletta

4-5 kuivattua chipotlechiliä, kanta ja siemenet poistettuina (lisäsin myös yhden kuivatun serranochilin)
6 isoa kypsää tomaattia tai 2 x 400 g kokoisia kuorettomia tomaatteja
6 kuorellista valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua oreganoa
2 tuoretta laakerinlehteä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
2 rkl oliiviöljyä
2 keltasipulia ohueksi viipaloituna (käytin mandoliinia)
2 rkl intiaanisokeria tai fariinisokeria

lisäksi: maissitortilloja, ranskankermaa, 2-3 kevätsipulinvartta suikaloituna, 1 ruukku korianteria hienonnettuna, 2-3 punaista chiliä viipaloituna, 1 limetti lohkottuna, 1-2 avokadoa kuutioituna

Kuivaa possunposket ja poista kalvot. Siirrä posket isoon kattilaan tai pataan, peitä kylmällä vedellä ja lisää suola. Kuumenna kiehuvaksi ja poista pinnalle kertyvä vaahto. Leikkaa sipuli puoliksi ja paine neilikat kiinni sipuliin. Lisää sipulit, kanelitanko, laakerinlehdet ja kokonaiset valkosipulinkynnet pataan. Pese appelsiini huolellisesti ja vuole kuorimaveitsellä kuoresta kaksi ohutta suikaletta. Lisää ne pataan. Kypsennä hiljaa poreillen kannen alla, kunnes saat lihan riivitty haarukalla suikaleiksi. Tähän menee noin 1- 1/2 h.

Valmista poskien kypsyessä kastike. Laita kuivatut chipotlet kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna pehmetä 10-15 minuuttia. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä kokonaisia tomaatteja sekä kuorellisia valkosipulinkynsiä, kunnes tomaatit ovat kauttaaltaan mustuneet. Valkosipulit voit ottaa pannulta jo aiemmin.

Paloittele tomaatit muutamaan palaan ja siirrä ne sekä valkosipulinkynnet (pois kuoret!) monitoimikoneen kulhoon. Lisää myös chipotlet, oregano sekä laakerinlehdet. Aja tasaiseksi ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Kuumenna öljy isossa paistokasarissa tai padassa. Kuullota siinä sipuliviipaleita matallal lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saada hieman väriä. Tähän menee noin 10 minuuttia. Lisää kastike ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Voi olla, että joudut lisäämään hieman sokeria ja suolaa. Jos kastike ei ole riittävän tulista makuusi, lisää tuoretta chiliä. Keitä kastiketta keskilämmöllä ilman kantta noin 10 minuuttia. Kastike saa poreilla, jotta se hieman sakenee.

Riivi posket suikaleiksi ja lisää ne kastikkeeseen. Laske lämpö ja keitä vielä noin 20 minuuttia. Tarkasta maku.

Tarjoa lämmitettyjen maissitortillojen, lisäkkeiden ja punasipulin kanssa.

Marinoitu punasipuli

2 keskikokoista punasipulia
1 appelsiinin mehu
2 limetin mehu
1 habanero hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Viipaloi punasipulit ohuiksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla. Siirrä kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna vetäytyä 10 minuuttia. Valuta vesi pois.

Kaada sipulien päälle sitrusmehut ja hienonnettu chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset keskenään käsin puristellen. Pese kädet huolellisesti tämän jälkeen tai käytä hanskoja. Anna marinoitua jääkaapissa tarjoiluun saakka. Tämä lisäke säilyy hyvin jääkaapissa 2-3 päivää.

Rillette naudanposkista ja raparperikompotti

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

beef rillette w/rhubarb compote and wild asparagus

 

Kun minulta kysyttiin haluaisinko testata uudenlaista verkkokauppaa – Atrian lihakauppaa, niin vastasin heti, että kyllä kiinnostaa!

Ajatus kuulosti mielenkiintoiselle, erityisesti kun lihakaupasta oli mahdollista tilata vähän erilaisempiakin lihapaloja. Tykkään valmistaa pitkään haudutettavista ruhon osista ruokaa ja kun näin verkkokaupassa naudan posket, niin olihan niihin tartuttava. Possun poskia olen valmistanut ennen ja ne taisivat olla alkuperältään saksalaisia.  Naudanposkien lisäksi tilaukseeni sujahti häränhäntiä, joten niistäkin on luvassa tarinaa myöhemmin.  Atrian lihakaupassa myytävät lihat ovat laadukasta suomalaista naudan sekä porsaan lihaa. Naudan lihaa saa myös luomuna. Valittavissa on perinteisten sisä- ja ulkofileiden lisäksi naudan entercotea, rintaa, paisteja, häntiä ja poskea. Possusta löytyy muun muassa etuneljännestä, kylkeä ja poskea.

Lihakaupasta tilaaminen on tehty todella helpoksi. Tuotteet ovat selkeästi esillä isoina kuvina ja tilaaminen etenee jouhevasti. Kaiken lisäksi Atrian verkkokaupasta löytyi myös havainnollistava kartta kuljetusalueista. Tämä kannattaa ihan  aluksi käydä testaamassa, jottei turhaan kuolaa, jos omalle alueelle ei toimitus onnistukaan. Toimitusalue kattaa pääkaupunkiseudun, Turun, Tampereen ja Seinäjoen. Toimitussykli lihoilla on 72 h ja toimitus tapahtuu Postin kuljetuksella.

Tilattaessa voi toimituksen valita kahdesta eri aikavälistä ja Posti ilmoittaa noin tunnin ennen toimitusta tarkan ajan. Meille tuli tieto toimituksesta jo aamupäivästä, kun toimitus saapui iltapäivällä. Tällä hetkellä toimituspäivät lihoille ovat keskiviikko, perjantai ja lauantai (silloin vain Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Seinäjoki). Lihat toimitettiin meille tukevassa kylmälaukussa ja ne olivat todellakin kylmiä saapuessaan eli kylmäketjut toimii – asia, jota tällainen tuoteturvallisuuteen hurahtanut nipoköksä arvostaa! Oman tilaukseni kanssa kävi alkuun pieni inhimillinen erehdys ja sain naudan poskien sijaan possun poskia, mutta virhe korjattiin nopsaan. Kiitos siitä Atrian ystävälliselle henkilökunnalle! Ja niistä possun poskistakin lupaan vinkata tänne vielä myöhemmin,  sillä reseptit ovat jo paperilla luonnosteltuna.

Wild asparagus and rhubarb

Mihin tätä lihakauppaa sitten tarvitaan, kun kaupastakin saa lihaa ostaa? Näen ehdottomasti lihan verkkokaupalle potentiaalia kesäkautena, kun grillataan suvun ja perheen kesken, on kesäjuhlia ja bbq-huuma vaan nousee entisestään. Eikä pidä unohtaa jouluakaan! Erityisesti tällaisena autottomana ihmisenä sen 10 kilon joulukinkun raahaminen julkisissa liikennevälineissä ei paljon innosta.

Potentiaalia tässä on isojen joukkojen viihdyttämiseen sikälikin, että tilattavat lihamäärät ovat isoja, kaikkea 700 g ja 10 kg:n (possun etuneljännes) väliltä. Ja kun tuon bbq:n mainitsin, niin toivon, että Atriallakin tartutaan syöttiin ja lihoja leikattaisiin niin, että ne paremmin vastaavat slow&low -savustuksen tarpeita. Lihapalojen koko on jo ihan asiallinen bbq:ta varten. Atrialta kerrottiin, että valikoima laajenee kyllä, kunhan alkuun päästään. Heille voi varmasti myös esittää toiveita!

Entäs ne naudan posket? Kuten sanoin, pakkauskoot ovat isoja ja naudan posket saapuivat 2 kilon pakkauksessa. Ne olivatkin aika paljon isompia kuin possun posket ja liha oli tumman punaista, isosyistä. Monesti tällaisista rasvaisemmista lihoista valmistetut ruoat ovat melko raskaita, joten halusin tehdä jotain kevyempää, kesäänkin sopivaa. Mikä olisikaan kesäisempää kuin piknikille sopiva rillette? Tai ainakin se on ranskalaisten mielestä sopiva, ja piknik-asioissa on ranskalaisia uskominen.

Rillette tarkoittaa lihaa, joka padassa hiljaa haudutellen kypsytetään rasvassa ja revitään suikaleiksi. Sen jälkeen riivitty liha  kostutetaan kypsennysrasvallaan ja painetaan tiiviiksi massaksi, joka jäähdytetään. Rilletten voi tarjota heti  haaleana tai sen voi säilöä puhtaisiin purkkeihin, vaikka sitä piknikkiä varten.  Rillette valmistetaan usein ankasta, possusta, jäniksestä tai villisiasta, mutta naudan posket sopivat rilletteen mitä parhaiten. Naudan poskien maku on aavistuksen voimakkaampi kuin esimerkiksi naudan pihvilihan maku, mutta kuitenkin miedompi kuin esimerkiksi riistan maku.

 

Beef cheek rillette

Kun kyse on rasvaisesta lihapalasta ja ruoasta, niin halusin siihen rinnalle jotain sesonkiin sopivaa raikasta lisäkettä. Raparperin hapokkuus ja parsan raikkaus tulivat ensimmäisenä mieleen. Raparperista valmistin kevyesti maustetun kompotin ja Hakaniemen kauppahallista ostamani ranskalaiset (kuinka sattuikin!) villiparsat marinoin sitruunamehussa. Myöhemmin kesällä voi parsan korvata retiisillä tai vaikka kyssäkaalilla ja raparperin sijaan keittää herukoista hilloketta tai tehdä kaveriksi kiprakka omenachutney. Tarjoa lisäksi vielä paahdettua vaaleaa leipää tai briossileipää (Patisserie Teemu&Markuksen briossisämpylä tai Ekbergin viikonloppuleipä ovat hyviksi todettuja), niin kesäinen alkupala tai piknik-eväs on valmis!

Naudan poskien käsittelystä vielä sen verran, että lihasta kannatta poistaa päällä näkyvä rasva sekä kalvot. Rasvaa on runsaasti lisässyiden välissä ja kun liha kypsennetään ankanrasvassa, ei se tarvitse lisärasvaa. Isoimmat posket suosittelen paloittelemaan pariin osaan, muuten kypsyminen venyy entisestään.

Ankan rasvaa saa mm. Stockmannilta, herkkukaupoista ja Helsingissä ainakin Delidelistä, jolla on myös oma verkkokauppa. Ankanrasvan sijaan voi käyttää vaikka kotimaista Hauhalan hanhifarmin hanhenrasvaa.

 

Rillette naudan poskista

n. 1,5 kg naudan poskia (puhdistettuina)
2 tl merisuolahiutaleita (Maldon)
4 isoa valkosipulinkynttä
1 tl kokonaisia maustepippureita
10 oksaa timjamia
1 tlk (350 g) ankan rasvaa tai hanhen rasvaa (myös sulatettu possun rasva käy)
1 1/2 dl vettä

Kuivaa lihat, poista pinnalla näkyvä rasva sekä kalvot. Leikkaa isoimmat posket kahteen palaan. Hiero suola lihapaloihin ja siirrä ne uuninkestävään, kannelliseen pataan. Liha palat saavat olla padassa kuin sillit suolassa eli tiiviisti toisissaan kiinni. Lisää valkosipulinkynnet, maustepippurit ja timjami.

Ota ankanrasvapurkista 3/4 dl rasvaa erikseen, jos säilöt rilleten purkkeihin. Muutoin voit laittaa kaiken rasvan pataan. Lisää vesi ja nosta kansi päälle. Siirrä pata 150 asteiseen uuniin ja paista ensin 3 tuntia, käännä sitten lihat ja paista vielä noin tunti. Paistoaika riippuu täysin poskien koosta. Lihan tulisi olla hajoavan pehmeää.

Nosta lihapalat rasvasta ja anna jäähtyä sen verran, että voit niitä käsitellä. Revi lihassyyt toisistaan kulhoon. Lisää noin 1 dl paistorasvaa joukkoon. Tarkoitus on, että lihasta tulee kiiltävän kosteaa. Tarkasta maku. Itse lisäsin hyppysellisen sormisuolaa.

Kuumenna erikseen varaamasi ankanrasva pienessä kattilassa. Painele liha tiiviisti puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin niin ettei väliin jää ilmakuplia. Täytin omani vähän kiireessä ja kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin ilmakuplia jäi! Peitä liha kerroksella kuumalla ankanrasvalla ja sulje tölkki. Näin säilöttynä rillette säilyy jääkaapissa pari viikkoa. Rilletten voi tarjota myös samantien – käytä silloin muottia apuna ja painele lautasille lihasta tiiviit kiekot tai painele liha pieniin kuppeihin.

Jos säilöt rilleten purkkeihin, ota ne huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen tarjoamista.

Raparperikompotti

400 g raparperia (jos mahdollista, valitse vaaleanpunertavia tai pinkkejä varsia)
1 luomuappelsiinin mehu ja raastettu kuori
1 dl ruokosokeria
1/2 dl omenaviinietikkaa
10 kokonaista maustepippuria
1 tl fenkolinsiemeniä
ripaus suolaa

Huuhdo raparperit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Purista appelsiinista mehu kattilaan ja raasta joukkoon myös kuori. Lisää sokeri, etikka ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 8-9 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut ja etikka vähän haihtunut. Alenna lämpöä ja lisää raparperit kattilaan. Raparperit saavat hiljalleen kypsyä liemessä, joten älä keitä kovalla lämmöllä. Kun raparperit alkavat juuri ja juuri antaa periksi haarukalle, siirrä kattila pois levyltä ja anna raparperien jäähtyä liemessä. Tarjoa kompotti kylmänä rilleten kanssa.

Marinoitu parsa

Jos käytät villiparsaa, riittää parsalle kevyt ryöppäys kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen jäähdytä parsat kylmässä vedessä. Tavallisesta parsasta voit höylätä liikkuvateräisellä kuorimaveitsellä tai mandoliinilla ohuita nauhoja. Sekoita parsojen joukkoon 1-2 rkl sitruunamehua, saman verran oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä pippurilla. Anna maustua hetki. Kokonaiset villiparsat voit tehdä maustumaan jo edellisenä päivänä ja höylätty parsalisäkekin kestää kohtuullisen hyvin seuraavaan päivään.

 

 

rhubarb and wild asparagus

Yhteistyössä Atrian kanssa





Kimchi, my love

Taisin rakastua kimchiin. Rakastu sinäkin! Ohje löytyy alta.

Home made kimchi

Tämä kimchin ohje on peräisin aiemmin mainitsemastani Our Korean kitchen -kirjasta. Olin jostain syystä ajatellut, että kimchin valmistaminen olisi jotenkin työlästä ja vaikeaa enkä sen vuoksi ole aikaisemmin kimchiohjeita edes vilkaissut. Niinpä olin iloisesti yllättynyt , kun perehdyin tähän ohjeeseen ja se osoittautuikin ihan simppeliksi valmistaa. Ainoa mitä kimchin valmistuksessa tulee huomioida on aika eli samaksi illaksi ei kimchi valmistu.

Tämä kimchi puhutteli minua myös siksi, että siihen käytetään kiinankaalia, jolle muutoin on meidän keittiössämme aika vähän mitään tarvetta. Aitoa kimchiä olen päässyt maistamaan mm. Korean House -ravintolassa, josta saa muuten ostaa kimchiä myös mukaan, jos ei kimchin teko innosta.

Hapattaminen on yksi viime aikaisista ruokatrendeistä ja se on erityisesti näkynyt ravintoloiden ruokalistoilla. Trendikkyyden lisäksi hapattamisen sanotaan olevan myös ihmisen suolistolle hyväksi, joten sitä suuremmalla syyllä on nyt aika kokeilla kimchin valmistusta! Kuten kaikessa säilönnässä, tulee myös hapattamisessa muistaa hyvä hygienia ja noudattaa annettuja ohjeistuksia.

Jotta kimchiin syntyy oikeanlainen maku sekä väri, tarvitaan siihen yhtä erityistä korealaista maustetta – gochugaru-chilijauhetta. Tuo chilijauhe näyttää kyllä enemmän chililastulta kuin jauheelta. Kyse ei kuitenkaan ole ns. chili flakes -tuotteesta. Kuvissa näkyvät punaiset pilkut ovat gochugarua.

Gochugarua voi ostaa etnisistä kaupoista, mutta aina sen nimi ei käy selväti ilmi pakkauksesta, joten kysy henkilökunnalta apua. Helsingissä tätä myyvät ainakin Aseanic Trading sekä Viivoan. Aseanic Traging tuo maahan gochugarua isoissa n. 450 gramman pakkauksissa, joten suosittelen yhteisostoa korealaisista ruoista kiinnostuneen ystävän kanssa. Toisaalta onhan tämä kimchi aika koukuttavaa, joten pussi voi huveta yllättävän nopsaankin! Olen puolittanut raaka-aineiden määrän alkuperäisestä ohjeesta, mutta suosittelen tekemään kimchiä isomman satsin kerrallaan ja säilömään sen vaikka kahteen eri purkkiin. Siinä samalla voi testata kuinka maku muuttuu säilytyksen aikana.

Kimchiä olemme syöneet lisäkkeenä aasialaisille ruoille, sellaisenaankin leivän kanssa ja yhdistinpä sen taannoin uppopaistettujen munienkin kanssa. Pieni lisäys kimchiä kulhoruokiin tuo annokseen mukavaa potkua ja ennen kaikkea väriä!

Kimchi

 

Kimchi

500 g kiinankaalia

1/2 l vettä

25 g jodioimatonta hienoa merisuolaa

35 g karkeaa merisuolaa tai merisuolahiutaleita (Maldon)

Jauhotahna (“kiisseli”)

¾ rkl riisitärkkelystä tai perunatärkkelystä + 1 rkl vettä

115 g (1 dl + 1 rkl) vettä

Maustetahna

4 valkosipulinkynttä

10 g inkivääriä

50 g sipulia

35 g gochugaru-chilijauhetta

50 ml kalakastiketta

1 tl soijakastiketta

2 tl ruokokidesokeria tai kookosokeria

1 rkl riisiviinietikkaa

Lisäksi

225 g retikkaa ohueksi suikaloituna

15 g ruohosipulia leikattuna n. 4 cm:n paloihin

2 kevätsipulia leikattu pituussuunnassa halki ja 4 cm:n paloihin

Sekoita isossa tasapohjaisessa astiassa vesi ja hienosuola keskenään. Hiero karkea suola kaalin lehtiin keskittyen enemmän paksuun kantaan sekä lehtiin ja edeten kohti ohuempi lehtiä. Hiero suolaa myös lehtityviin. Nosta kaali ensin leikkauspinta alaspäin suolaliemeen ja anna maustua 2 tuntia. Käännä sitten kaali toisinpäin ja jatka suolaamista vielä toiset 2 tuntia. Kaalin lehtien tulisi tämän jälkeen olla pehmeitä ja velttoja.

Nosta kaali suolaliemestä ja huuhtele se huolellisesti. Maista kaalin lehteä – sen tulisi olla selvästi suolainen, mutta mikäli se on hirvittävän suolainen, jatkaa huuhtomista. Kuivaa kaali kauttaaltaan huolellisesti.

Valmista “kiisseli”. Lisää riisitärkkelyksen joukkoon 1 rkl vettä ja sekoita se haarukalla tasaiseksi tahnaksi. Lisää kulhoon vielä vettä 115 ml (eli 1 dl + 1rkl) ja sekoita. Kaada seos kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes saat aikaan paksun kiisselimäisen tahnan. Nosta sivuun ja anna jäähtyä.

Maustetahnaa varten sekoita keskenään kaikki aineet monitoimikoneen kulhossa. Lisää myös jäähtynyt riisijauhotahna ja aja tasaiseksi.

Kaavi maustetahna isoon kulhoon ja sekoita sen joukkoon suikaloitu retikka, ruohosipuli- sekä kevätsipulipalat. Lisää kasviksilla ja yrteillä ryyditetty maustetahna kaalin lehtien väliin joko lusikalla tai käsin (käytä hanskoja). Seoksen tulisi peittää kaikki lehdet ydintä myöten. Kääri kaalipala pieneksi, tiukaksi nyytiksi, niin että kaalipalan uloin lehti peittää paketin kokonaisuudessaan.

Siirrä kaalinyytit puhtaaseen tölkkiin. Kannen ja kaalin väliin tulisi jäädä 3 cm tilaa. Sulje kansi tiiviisti. Säilytä kaalia ensin huoneenlämmössä varjoissa paikassa 2 päivää.  Avaa kansi ja paina lusikalla kaalinyyttejä purkkiiin muodostuneen nestepinnan alapuolelle ja sulje kansi uudelleen. Siirrä tölkki jääkaappiin pariksi viikoksi. Mitä kauemmin kimchiä säilytät, sitä happamampi siitä tulee.

Vappu ohoi!

Luin jonkun lehden lööpeistä, että vapun suosikkiruokia ovat perunasalaatti ja nakit. Munkit ovat kuulemma menettäneet suosiotaan, kun niitä nautitaan nyt ympäri vuoden (nakkeja ilmeisesti ei?). Oli miten oli, meillä syötiin munkkeja. Ja ei mitä tahansa taikinapalloja, vaan yön yli kohotetusta taikinasta tehtyjä ja vaniljakastikkeella täytettyjä herkkupommeja.

Custard doughnuts

Näihin ihanuuksiin törmäsin ensimmäisen kerran vuosia sitten Lontoossa Borough Marketilla. Silloin Bread Ahead -leipomo oli vasta aloittanut toimintansa, mutta jo silloin he olivat tunnettuja näistä maailman parhaista munkeista. Löysin viime keväänä vähän vastaavanlaisen ohjeen, jota kokeilin. Ohje taisi olla joidenkin norjalaisten bloggaajien sivuilta, mutta valitettavasti ohjeessa oli aivan liikaa suolaa ja munkit maistuivat suolan lisäksi hiivalle. Silloin en edes vaivautunut täyttämään munkkeja vaan ne päätyivät syömäkelvottomina bioastiaan.

Niinpä olikin oikein ihana yllätys, kun avasin maaliskuun Delicious-lehden numeron ja löysin sieltä Bread Ahead -leipomon alkuperäisen munkkiohjeen. Pakkohan se oli laittaa kokeiluun! Ohje poikkeaa meikäläisten munkkiohjeesta jonkin verran. Nesteenä käytetään vettä ja taikinaa vaivataan ensin melko kauan, vasta sitten lisätään voi. Taikinaa kohotetaan aluksi huoneenlämmössä, jonka jälkeen se siirretään yöksi jääkaappiin. Tämän kylmäkohotuksen kautta munkeista tulee kevyitä ja ilmavia. Taikina maustetaan sitruunan kuorella ja se antoikin kivan sävyksen valmiisiin munkkeihin. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli kardemumma, joten aion sitä ensi kerralla ripsauttaa vähän joukkoon.

Over night risen doughnuts

Huolellisen kohottamisen lisäksi on taikinan perusteellinen vaivaaminen olennaista. Jos omistat yleiskoneen, niin onnittelen! Homma helpottui just aika merkittävästi. Minä vaivasin taikinaa käsin yhteensä noin 13 minuuttia. Huh huh. Tulipa siinä päivän hauistreenit samalla suoritettua! Flunssaväsyneenä unohdin kuitenkin vaivata taikinaa vielä kerran ennen jääkaappiin siirtämistä. Niinpä aamulla vastassa oli kivikova littana taikina. Hetken olin jo luovuttamassa, mutta siirsin kulhon tiskialtaaseen vesihauteeseen ja toivoin ihmettä. Parin tunnin päästä oli taikina elpynyt ja kohonnut riittävästi jatkotoimia varten. Taikina oli helppo käsitellä ja se leipoutui munkeiksi kaikesta tästä säätämisestä huolimatta.

Sitten se vaniljakastike. Oikeastaan kiisseli voisi olla parempi sana kuin kastike, sillä koostumuksen tulisi olla paksu. Mietin munkkeja täyttäessäni, että onko tämä oikeasti vaivan väärti, mutta lopputulos palkitsee tekijänsä. Tässä kuitenkin pari vinkkiä, joilla säästyt harmailta hiuksilta:
1) Tee vaniljakastike ajoissa kylmään odottamaan.
2) Kastikepohja on ennen kermavaahdon lisäämistä todella tiukkaa ja sen pitääkin olla, sillä muutoin kiisseli ei pysy munkkien sisällä. Älä lähde sooloilemaan kermavaahdon määrän kanssa, pienikin lisäys on äkkiä liikaa.
3) Kun lisäät vaniljakiisselin kermajvaahdon joukkoon, niin kääntele se nuolijalla. Älä vatkaa sähkövatkaimella tai vispilällä – koostumus muuttuu juoksevammaksi.
4) Täytä munkit juuri ja juuri jäähtyneinä, mutta ei kuumina. Täytin omani vasta myöhemmin päivällä ja täyttäminen oli vaikeampaa, kun taikina on ehtinyt jo vähän kovettua.

Lopuksi, älä stressaa vaikka täytettä ei tule kaikkiin munkkeihin tasamäärä tai joku munkki kellahtaakin kyljelleen. Vappu on vain kerran vuodessa ja siihen mahtuu monenlaisia munkkeja!

Vaniljatäytteiset munkit
10-11 kpl

75 ml kädenlämpöistä vettä
7 g tuoretta hiivaa
5 g suolaa
30 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
2 keskikokoista luomukananmunaa
1/2 sitruunan raastettu kuori
(1/4 tl kardemummaa)
65 g huoneenlämpöistä voita
2 l rypsiöljyä paistamiseen

Vaniljakiisseli

1/2 vaniljatanko
250 ml täysmaitoa
3 keltuaista (M-koko kananmuna)
65 g sokeria
40 g vehnäjauhoja
100 ml kuohukermaa
2 rkl sokeria

lisäksi
sokerointiin Siro-sokeria

Mittaa kulhoon vesi, liuota joukkoon hiiva. Lisää suola, sokeri ja kananmunat. Sekoita hyvin ja lisää jauhot sekä sitruunankuori ja kardemumma, jos käytät. Sekoita taikinaksi ja kumoa taikina työtasolle. Vaivaa taikinaa kämmen pohjalla painaen ja venyttäen 8 minuuttia. Anna taikinan (ja itsesi) levätä minuutin verran ja vaivaa taikinaa lisäten voita kolmessä erässä. Vaivaa, kunnes kaikki voi on sekoittunut taikinaan. Älä tuskaannu, tässä vaiheessa menee aikaa ja joudut lisäämään jauhoja työtasolle. Kun taikina vaikuttaa tasaiselta, jatka vaivaamista vielä 5 minuuttia. Taikinan tulisi olla sileää ja kiiltävää.

Siirrä taikina öljyttyyn kulhoon ja peitä muovikelmulla ja anna kohota huoneenlämmössä 3-4 tuntia, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kumoa taikina kulhosta työtasolle ja vaivaa taikinaa minuutin verran. Siirrä se takaisin kulhoon, peitä muovikelmulla ja nosta jääkaappiin kohoamaan yön yli. Jos taikina ei ole aamulla kohonnut kaksinkertaiseksi, anna sen vielä kohota huoneenlämmössä.

Paloittele taikina 50 g:n paloiksi (sain 11 pullaa) ja pyörittele napakoiksi pulliksi. Nosta pullat jauhotetulle leivinlaudalle tai puhtaalle uunipellille kohoamaan. Jätä kohoamisvaraa ja peitä löyhästi muovikelmulla. Kohota 4 tuntia.

Valmista sillä aikaa vaniljakastike. Viillä vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi veitsen kamaralla vaniljan siemet. Lisää siemenet, puolikas tanko sekä maito kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja siirrä sivuun. Erottele keltuaiset lämmön kestävään kulhoon. Lisää sokeri ja siivilöi jauhot joukkoon. Sekoita huolellisesti. Kaada kuuma maitoseos vaniljatankoineen muna-jauhotahnan joukkoon koko ajan voimakkaasti sekoittaen. Kaada seos kattilaan ja kuumenna hiljalleen sekoittaen, kunnes se on paksua kiisseliä. Siivilöi kiisseli puhtaaseen astiaan, peitä pintaa myöden kelmulla ja anna jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä se sitten jääkaappiin. Kun kiisseli on täysin jäähtynyt ja hieman napakoitunut kylmässä, vatkaa kerma yhdessä sokerin kanssa paksuksi vaahdoksi. Kaavi kylmä kiisseli kulhoon ja kääntele nuolijalla kermavaahdon joukkoon. Peitä kulho ja säilytä jääkaapissa täyttämiseen saakka.

Kaada öljy isoon paksupohjaiseen kannelliseen kattilaan tai valurautapataan. Kuumenna öljy 180-asteiseksi. Tarkista lämpö elektronisella lämpömittarilla. Nosta munkit jauhotetun lastan avulla varovasti öljyyn. Paista 2-3 munkkia kerrallaan, noin 2 minuuttia/puoli. Voit painaa munkkeja syvemmälle rasvaan reikäkauhan avulla, näin ne paistuvat tasaisemmin. Nosta munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan hetkeksi ja sokeroi munkit. Anna jäähtyä huoneenlämpöisiksi.

Täyttämistä varten tarvitset pursotinpussin sekä kapean, suorareunaisen tyllan, jonka halkaisija on 1 cm. Tee terävällä kapealla veitsellä viilto munkin sivuun. Työnnä veitsi munkin puoleen väliin. Paina tyllan suu tekemääsi aukoon ja pursota munkkiin kiisseliä, kunnes munkki on täynnä. Nämä munkit ovat parhaimmillaan samana päivänä tarjottuina.

Välimerellinen karitsapata

Välimerellisin mauin maustettu karitsapata vie ajatukset hieman jo kevättä kohti. Kokeile vaikka pääsiäisen aikaan!

Mediterranean lamb stew

Tänä talvena meillä on hauduteltu useampanakin viikonloppuna pataruokia.  Tällä kertaan pataan päätyi karitsan lapaa. Liha oli peräisin Suurtuvan lammastilalta Uukuniemeltä. Suurtuvan lammastilalla kasvatetaan perinteisiä suomenlampaita, kainuunharmaita sekä liharoturisteytyksiä. Itseäni erityisesti viehättää se, että kesäisin lampaat laiduntavat sekä peltolaitumilla että perinnebiotoopeilla tarkoittaen siis mm. metsälaiduntamista.  Karitsan lapapalojen lisäksi ostimme myös tilan karitsan potkia, erinomaisia olivat nekin. Potkien kohdalla tosin tuli ilta ja pimeä vastaa, joten kuvaa niistä ei ole todisteeksi.

Pataruokien ytimen muodostaa huolellisesti ruskistettu liha, ruskistetut luut sekä sopivan täyteläinen liemi. Lapapalat olivat luuttomia, joten ostimme hallista lisäksi luupaloja makua tuomaan. Karitsan liha mielessäni yhdistyy välimerellisiin makuihin ja erityisesti Kreikkaan, joten ostoskassiin päätyi myös kalamataoliiveja, tuoretta oreganoa sekä fetaa. Pataruokien paras puoli, sen lisäksi että ne valmistuvat lähes itsekseen, on se, että niitä voi oikeastaan maustaa ihan millä tavoin tahansa!

Lamb stew w/ feta and gremolata

Jujuna tässä karitsapadassa toimii fetajuusto, joka murustellaan valmiin padan päälle ja pata käytetään vielä grillivastusten alla. Viimeisen silauksen ruoalle antaa lehtipersiljasta, sitruunankuoresta sekä kalamataoliiveista pyöräytetty gremolata. Lisäkkeeksi keitin kokonaisia vehnänjyviä ja siinä kohtaa meinasi usko jo loppua, sillä vehnänjyvät eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä ja normaalistikin niiden keittoaika on pitkä. Ja tarkoitan siis tooooodelllaaa pitkä. Tunti ei riittänyt mihinkään, joten suosittelen kokeilemaan vaikka tummaa riisiä taikka bulguria, jos aika on tiukassa. Karitsapadan kanssa lasiin kaadettiin uuden maailman cabernet sauvignonia, jossa oli hieman kanelinen ja kevyen suklainen maku.

Välimerellinen karitsapata

n. 800 g luutonta karitsan lapaa
500 g karitsan luita (kylkipalat esim. ovat hyviä)
voita ruskistamiseen, maustamiseen suolaavja mustapippuria

2 keltasipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyre
2 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa lihalientä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)
1 rkl ruokosokeria
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua tuoretta oreganoa
lisäksi
1 pkt fetajuustoa

Gremolata
1 ruukku lehtipersiljaa
10-12 kalamataoliivia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl oliiviöljyä

Kuivaa liha, poista mahdolliset kalvot ja kuutioi se. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista siinä parissa erässä lihapalat. Ruskista myös luut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja paloittele sipuli sekä porkkanat. Kuori valkosipulinkynnet ja jätä ne kokonaisiksi. Pese purjo ja leikkaa purjon valkoinen osa kahteen tai kolmeen n. 5 cm palaan purjon koosta riippuen.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota siinä kasviksia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Sekoita joukkoon tomaattipyre ja kuumenna hetki. Lisää viini, kiehauta ja lisää lihaliemi. Anna seoksen kuplia minuutin verran ja kumoa pataan kirsikkatomaatit. Mausta kastike ja lisää lihat sekä luut. Lisää vettä tarvittaessa (nestepinta ei saa ylittää lihan pintaa). Kuumenna kiehuvaksi ja peitä kannella. Nosta pata 150 asteiseen uuniin ja hauduta 3-4 tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää.

Hienonna oregano ja lisää se pataan. Murenna päälle fetajuusto ja nosta pata ilman kantta grillivastusten alle kuumaan uuniin. Kuumenna, kunnes feta alkaa ruskistua. Nosta pata varovasti pois uunista ja tarjoa gremolatan sekä vehnänjyvien kanssa.

Gremolataa varten hienonna lehtipersilja. Poista oliiveista kivet ja kuutioi oliivien liha. Sekoita keskenään lehtipersilja, oliivit ja raastettu sitruunankuori. Lisää oliiviöljy lopuksi.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Peruna-lihalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 sipuli
400 g porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uuniavuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää lihasuikaleita ja ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Hirviragu ja itsetehty pappardellepasta

Viikonloppuna ehtii hitaasti haudutella tomaattista hirviraguuta ja pyöräyttää sen kaveriksi itsetehtyä pappardellepastaa.

hirviragu ja yrttipappardelle

Pitkään haudutetut liharuoat ovat sydäntäni lähellä ja ne ovat mitä mainiointa talviruokaa. Lihan hiljaa hautuessa ehtii mietiskellä maailman menoa, siivota, ulkoilla tai vaikka tehdä itse pastaa. Italialaiset ovat taitavia luonnollisesti pastan teossa, mutta onnistuupa heiltä myös monenlaisten haudutettavien liharuokien ja kastikkeiden teko. Raguta voisi sanoa nyhtölihaksi kastikkeessa, tai niin aikakin sen itse valmistan. Kuutioidut lihapalat ruskistetaan ja haudutetaan tomaattisessa kastikkeessa, josta ne poimitaan pois, kun ne ovat haarukalla riivittäviä ja palautetaan kastikkeeseen vielä makua saamaan.

Ragun voi valmistaa hyvin monenlaisesta lihasta ja olemme onnekkaita, kun saamme äitini kautta hirvenlihaa sen verran kun pakastimeen mahtuu. Herra Hurvelsson aka Koira on tästä myös hyvin onnellinen, sillä hirvenlihan roippeita ja luita pakastetaan ihan erikseen karvakuonoja varten. Hirven metsästysaikana voi myös käydä niin onnellinen sattuma, että pääsee aivan tuoretta saalista nuuhkimaan ja ihmettelemään.  Mutta hirven sijaan voi raguun käyttää tosiaan myös naudanlihaa tai vaikkapa lammasta.

Yrttipappardellepasta

Pastan tekeminen on helppoa ja pappardellen, leveän nauhapastan, valmistus onnistuu myös ilman pastakonetta. Tarvitset vain kaulimen. Tällä kertaa maustoin pastataikinan yrteillä, mutta sen voi maustaa myös pinaatilla tai vaikkapa punajuurimehulla. Jos aika ja into ei riitä, saa kaupasta varsin kelvollista kuivattua pappardellea.

 

Hirviragu

n. 1kg hirvipaistia tai luutonta keittolihaa
3 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä tai valkoviiniä (käytin desin molempia)
1 iso pihvitomaatti
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kokonaisia tomaatteja
3 dl vettä
3 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Nosta liha lämpenemään noin tunti ennen valmistusta. Kuivaa lihan pinta ja poista tarvittaessa kalvot. Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja ripottele pinnalle suolaa. Ruskista lihapalat padassa öljyssä muutamassa erässä. Siirrä lihakuutiot lautaselle odottamaan.

Kuutioi sipuli, valkosipuli, porkkana ja lehtisellerin varret pieniksi kuutioiksi. Lisää pataan vielä vähän öljyä. Kuullota kasviskuutioita padassa yhdessä kanelin, tähtianiksen ja laakerinlehtien kanssa noin 10 minuuttia.

Lisää tomaattipyree ja kuumenna hetki. Hulauta joukkoon viini ja kiehauta. Kuutio pihvitomaatti ja lisää se yhdessä kirsikkatomaattien sekä veden kanssa pataan. Sido rosmariinin ja timjaminoksat yhteen, nosta nippu pataan ja mausta kastike sokerilla. Älä lisää vielä suolaa. Kuumenna kastike ensin poreilevaksi ja hauduta sitä miedolla lämmällä kannen alla hiljalleen 3-4 tuntia, kunnes haarukalla kokeiltaessa lihassyyt irtoavat toisistaan. Mausta kastike suolalla ja pippurilla, lisää mausteita ja vettä tarvittaessa.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja nosta lihapalat pois padasta. Riivi liha haarukalla suikaleiksi. Siirrä suikaleet takaisin pataan ja kuumenna kastike.

Keitä pappardellea 3-4 minuuttia. Valuta pasta ja sekoita ragúkastike kuuman pastan joukkoon. Raasta päälle parmesaanijuustoa.

Yrttinen pastataikina

300 g    durumvehnäjauhoja
3        kananmuna
1 tl    suolaa
2 rkl    oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 dl soseutettuja yrttejä (käytin basilikaa ja rosmariinia)
(1-2 rkl vettä)

Valmista kastikkeen hautuessa pasta. Kaada jauhot isoon kulhoon ja tee niiden keskelle syvennys. Riko kananmunat syvennykseen. Lisää suola, öljy ja yrtit. Mikäli hienonsit yrtit veitsellä, voit joutua lisäämään vettä, jotta taikina on riittävän kosteaa.

Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen, kunnes taikina alkaa muodostua. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti kaaviloitavaa. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä ennen kaavilointia.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pastakoneella (tai kaulimella) esim. kolmessa tai neljässä erässä ohueksi levyksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.

Laita lopuksi välitys kapeimmalle kohdalle ja tee tasakokoisia pastalevyjä. Anna kaaviloitujen taikinalevyjen kuivahtaa jauhotetulla pöydällä noin 10 minuuttia. Rullaa sitten taikinalevy kääretorttulevyn tapaan rullaksi. Viipaloi rullasta noin 2 cm levyisiä viipaleita. Pura rullat ja annan pappardellenauhojen kuivua vielä hetki ennen keittämistä.

Keitä pasta runsaassa ja suolalla maustetussa vedessä noin 3-4 minuuttia. Valuta hyvin.

Kanterellivoilla hölvätty uunibroileri

Pyhäinpäivä ja pitkä viikonloppu olisi edessä, ja nyt on aikaa laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Miten olisi vähän parempi uunibroileri?

chicken with chanterelle butter

Ulko-savolaisille tiedoksi, että hölvätty tarkoittaa jonkin runsaasti käyttämistä (tässä tapauksessa voin levittämistä) tai jonkin asian tuhlaamista. Mitään muuta sopivaa sanaa ei vain tullut päähän!

Idea tähän kantarellivoilla maustettuun broileriin on peräisin jo aiemmin kehumastani Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä ohjetta, olin vähän epäileväinen sen onnistumisen suhteen. Eniten minua arvelutti, että paahtuisiko broilerin pinnalle levitettävä kantarelli uunissa kovaksi korpuksi. Maun arvasin kyllä olevan erinomainen. Ja miksi ei olisi, sillä kypsyyhän broileri sangen runsaan voikylvyn saattelemana. Lisäksi kantarellien maanläheinen ja hienostunut maku sopi paahtuneen broilerin makuun mitä parhaiten.

Tällä toisella kerralla testibroilerinani oli Reko-jaosta tilaamani Niittybroileri, joka yllättäen olikin aikamoinen tipu, sillä se painoi vaatimattomat 2,3 kg! Pari päivää meni kyseisen siivekkään sulattamisessa ja tuskailin jo, että missä vaiheessa ehdin linnun kuvata? Paistoaikaa se vaatisi ainakin parisen tuntia. Niinpä varhain sunnuntaiaamuna, pataleivän ja palsternakkakakun välissä, oli vihdoin broilerin vuoro.

 

chicken with chanterelle butter

 

Kieltämättä hiukkasen nauratti, kun pyyhin kuivaksi tätä varsin jyhkeää lintua. Meillä olisi kahdestaan edessä aimo urakka, kun tämä syödään! Hieroin kantarellivoita linnun nahan ja lihan väliin sekä selkäpuolelle. Rintapuoli saisi oman käsittelynsä myöhemmin, näin välttäisin kantarellien kuivumisen paistamisen aikana. Ontelon täytin timjaminoksilla. Taittelin vielä siivet taakse ja pyöräytin narun koipiluiden ympärille. Sitten vaan uuniin ensin rinta alaspäin 45 minuutiksi, jonka jälkeen käänsin broilerin toisin päin ja sudin päälle vielä loput kantarellivoista ennen linnun palauttamista uuniin.

Saattaa johtua reilusta voimäärästä, mutta tämä oli ehdottomasti parhaimman makuinen broileri mitä meillä on syöty. Lintu oli lihaisa, mutta ei mistään kohtaa kuiva tai sitkeä. Toisaalta siinä ei myöskään ollut löysää roikkuvaa nahkaa tai muuten velttoa rakennetta. Mikäli kiinnostuit, niin käy lukemassa lisää Niittylinnun sivuilta.

Kantarelleja ei tähän aikaan vuodesta saa tuoreina, joten käytin pakastimesta sulattamiani sieniä. Puristele sienistä ylimääräinen neste pois ja ota neste talteen. Se antaa mainion maun uunipannulle kertyneistä nesteistä valmistettavaan kastikkeeseen. Kahdestaan emme tosiaan tämän kokoista tipua saaneet kerralla tuhottua, mutta loput menivät jatkojalostukseen lounaiden muodossa. Linnun rangasta ja siivistä valmistin kanalientä ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Siitä tuli niin hyvää, että meillä taidetaan jatkossa valmistaa kanaliemi itse!

Nautimme broilerin polentan ja ruusukaalin kanssa, mutta tämä maistuu minkä tahansa itselle sopivan lisäkkeen kaverina.

Kantarellivoilla maustettu broileri

1 (n. 1,3 kg) broileri
suolaa, mustapippuria
2 dl kantarellia (pakaste, sulatettuna)
100 g huoneenlämpöistä suolattua voita
3 rkl hienonnettua timjamia
pieni nippu timjamia

kastike
kantarellien mehua
paistolientä
loraus Pastista, valkoviiniä tai valkoviinietikkaa

Nosta broileri huoneenlämpöön ja kuivaa lihan pinta. Hiero broileri suolalla ja pippurilla. Ripauta suolaa myös broilerin onteloon. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Purista kantarelleista neste pois, ota neste talteen. Hienonna kantarellit vielä leikkuulaudalla ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Lisää hienonnettu timjami.

Työnnä sormi varovasti broilerin kaulan kohdalta nahan ja rintafileen väliin. Liikuta sormea niin, että saat nahan irtoamaan lihasta. Täytä muodostunut tila kantarellivoilla. Koivet saat täytettyä, kun varovasti työnnät voita rintarangasta alaspäin kohti koipia. Käännä broileri ympäri ja hiero voita myös linnun selkäpuolelle. Täytä ontelo timjamin oksilla.

Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja nosta broileri rinta alaspäin uunivuokaan, mielellään sellaiseen jossa on ritilä. Paista broileria ensin 35 minuuttia ja käännä sitten lintu toisin päin. Lisää kantarellivoinokareita rintakehän päälle. Jatka paistamista vielä noin 35-40 minuuttia, kunnes broilerin sisälämpötila on 75 astetta.

Siirrä broileri vetäytymään ja valmista sillä aikaa kastike. Valuta uunipannuun keräytynyt neste kattilaan. Anna liemen jäähtyä  hetki ja lusikoi enin rasva pois. Lisää kattilaan kantarellien mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon Pastis ja keitä kastiketta kasaan vielä noin 5 minuuttia. Tarkista maku.

* Olen kirjoittanut tämän ohjeen pienemmälle broilerille, joita saa kaupoista. Mikäli päädyt isompaan yksilöön, lisää voin sekä kantarellien määrää ja pidennä paistoaikaa. Itse paistoin mainitsemaani 2,3 kg lintua uunissa noin 2 h.

Parsa-vesikrassiohratto

Tällä kertaa parsa päätyikin ohrattoon raikkaana salaattina.

Parsa-vesikrassiohratto

Huomaan toistuvasti palaavani Ottolenghin ja Scullyn Nopi-kirjaan, kun haen inspiraatiota ruoanvalmistukseen. Tällä kertaa ohje osoittautuikin hieman monimutkaisemmaksi kuin aiemmin testaamani ohjeet. Kirjoittajat kyllä esipuheessaan varoittavat, että tässä kirjassa ohjeeet ovat tekniikoiltaan ravintolamaisempia, vaikka niitä onkin muokattu kotikeittiööihin paremmin sopivimmiksi. Tämä parsa-vesikrassiohratto oli kieltämättä monivaiheisin ruoka mitä olen hetkeen tehnyt. Muokkasin ohjetta jonkin verran vielä jättäen pois alkuperäisessä ohjeessa olleet sienet ja purjon. Siltikin tekovaiheita tuli monta. Mutta ei kannata säikähtää! Lupaan, että ohje on kaiken tekemisen väärti. Ohran kermainen maku yhdistettynä raikkaan happamaan ja umamiseen parsa-pecorinosalaattiin on kyllä lyömätön kombo. Ja jos et mitään muuta tee, niin kokeile ainakin sitä salaattia!

Parsa-vesikrassiohratto

Vesikrassiohratto

300 g ohrahelmiä tai rikottuja ohrasuurimoita
2 l kana- tai kasvislientä
200 g vesikrassia (4 tuuheaa ruukkua)
80 g pinaattia
1 dl oliiviöljyä
120 g suolatonta voita, josta 40 g yhtenä palana ja 80 g kuutiotuna
1 (70 g) salottisipuli pieninä kuutioina
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 timjaminoksaa
1 laakerinlehti
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
rouhaisu mustapippuria myllystä

Mittaa ohrahelmet keskikokoiseen kattilaan ja kaada päälle 1 1/2 l lientä. Kuumenna kiehuvaksi, laske sitten lämpötilaa ja keitä ohrahelmiä hiljalleen poreilevassa vedessä ilman kantta noin 20-35 minuuttia, riippuen suurimoiden koosta. Ohrassa saa olla vielä suutuntumaa. Valuta hyvin ja nosta sivuun.

Pese kattila ja kuumenna siinä noin litra vettä kiehuvaksi. Lisää veteen vesikrassit ja ryöppää niitä 30 sekuntia. Nosta vesikrassit pois reikäkauhalla ja viilennä kylmän juoksevan veden alla. Purista vesikrasseista ylimääräinen neste pois ja nosta sivuun. Toista sama pinaatilla. Lisää pinaatit vesikrassien joukkoon ja paloittele ne rouheasti.

Pyyhi kattila kuivaksi ja lisää siihen 2 rkl oliiviöljyä sekä paloittelematon voi (40 g). Lisää kuutioitu sipuli sekä hienonnettu valkosipuli. Kuullota sipuleita 6-7 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä, mutta eivät ruskistuneita. Lisää timjaminoksat ja laakerinlehti. Kaada joukkoon loput (1/2 l) liemestä ja kuumenna voimakkaasti kiehuvaksi. Keitä lientä kasaan 10-20 minuuttia, kunnes jäljellä on noin 4 rkl. (Liemi saa todellakin kiehua voimakkaasti, muutoin tässä voi mennä puolikin tuntia). Lisää tiivistettyyn liemeen hienonnettu vesikrassi ja pinaatti. Kuumenna sekoitellen vielä 2 minuuttia. Siirrä kattila pois levyltä, poista timjaminoksat sekä laakerinlehti. Siirrä seos tehosekoittimen kulhoon. Mausta suolalla ja pippurilla. Aja seos tasaiseksi ja lisää voita kuutio kerrallaan, niin että edellinen voi on ehtinyt sekoittua kunnolla soseeseen.

Kuumenna kattilassa 3 rkl oliiviöljyä ja lisää keitetyt ohrat. Pyörittele niitä 3-4 minuuttia öljyssä, lisää loraus vettä tarvittaessa. Kaada joukkoon vesikrassi-pinaattisose ja sekoita hyvin. Kuumenna vain sen verran, että ohratto on kauttaaltaan lämmintä. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Sekoita hyvin. Annostele ohratto lautasille ja kokoa päälle parsa-pecorinosalaattia.

Parsa-pecorinosalaatti

200 g (10 vartta) vihreää parsaa (mielellään mahd. paksuvartisia)
60 g pecorinojuustoa (parmesaani käy myös)
2 rkl sitruunamehua
2 tl öljyä
rouhaisu mustapippuria myllystä

Pese parsat hyvin ja napsauta puumainen tyvi pois. Höylää parsat ohuiksi suikaleiksi aloittaen tyvestä ja edeten kohti nuppua. Nosta parsasuikaleet kulhoon. Höylää myös juusto ohuiksi suikaleiksi. Lisää ne kulhoon yhdessä oliiviöljyn, sitruunamehun ja mustapippurin kanssa. Sekoita ainekset keskenään varovasti käsin nostellen. Yritä ajoittaa salaatin valmistus mahdollisimman lähelle ohraton valmistumista.

Laventelibebét

Syötävän suloiset laventelibebét sopivat pieniksi herkuiksi  kevään ja kesän juhliin.

Laventelibebét

Bebét ovat lempileivonnaisiani

Rakkauteni bebéihin on alkanut jo lapsena. Tätini työskeli Lappeenrannassa Opelan leipomo-konditoriossa ja muistan kuinka siellä käydessämme söin aina bebéleivoksen. Sellaisen ruskeakuorrutteisen, jonka päällä oli hasselpähkinä. Se oli parasta mitä tiesin. Harmikseni olen todennut, että kunnollisia bebéleivoksia ei vaan oikein saa enää mistään. Useimmissa on aivan liian paksu pohja, täyte on maalarinvalkoista tahmaa, joka ei ole vanilja-voikiisseliä nähnytkään ja pahimmillaan leivokseen upotetaan äklömakeaa hilloa. Kerrassaan pöyristyttävää!

Olenkin tästä syytä päättänyt uhrata itseni tieteen alttarille ja aikomuksenani on testata Helsingistä löytyvät bebét lähiviikkojen aikana. Episodia voitte seurata instagram-tililläni (at)haarukkavatkain ja lopullisen raportin teen tänne blogiin. Jos tiedät erityisen hyvän bebépaikan, miksei myös huonon, niin vinkkaa tähän alle. Lupaan käydä testaamassa, mikäli paikka on vaan pääkaupunkiseudulla!

Laventelibebét

Bebéleivosten alkuperä on todennäköisesti Ranskassa, mutta tarkkaa tietoa siitä kuinka ne ovat Suomeen tulleet ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että bebéjä on valmistettu suomalaisissa leipomoissa 1900-luvun alusta alkaen.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin tekemiiini bebéihin. Tämän ohjeen nappasin talouskouluaikaisesta monisteestani vuodelta 1993, mutta ohje itsessään on varmasti vanhempi. Veikkaisin 40-50 luvulta, sillä siinä ohjeistetaan vatkaamaan hyvin pesty voi vaahdoksi ja ”pölysokerin puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmaressa hyvin hienoksi”. Kirjoitan tähän ohjeet sellaisina kuin ne tuossa monisteessani ovat ja selvennän epätarkkoja kohtia tarvittaessa.

Bebéjen valmistus

Perinteisten bebéleivosten pohja valmistetaan hiekkahentusten ohjeella. Jo nimikin kertoo, että kyseessä on ihanan mureneva leivonnainen, ei mikään kova kiekko, joka haarukan painosta sinkoilee ympäri lautasta. Taikina on todella muruisaa, mutta sen saa kyllä painettua vuokiin. Yritä saada taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Valmiit pohjat kestävät kyllä käsittelyä paistamisen jälkeen, vaikka taikina vaikuttaakin murenevalta. Bebéleivosten toinen tärkeä elementti on täyte eli vanilja-voikreemi- tai kiisseli, jonka tällä kertaa maustoin laventelilla. Laventelin maku jakaa mielipiteitä ja liialti annosteltuna se voi maistua parfyymiseltä tai mummon vaatekaapilta. Laventelin voi aivan hyvin jättää pois ja maustaa kiisselin vaniljalla perinteiseen tapaan.

Valmistin bebépohjat tällä kertaa silikonimuotissa, josta tuli kerrallaan 15 pientä leivospohjaa. Helpommalla pääset valmistamalla isompia pohjia. Leivosten muotohan on suorareunainen, joten folioiset kertakäyttöiset vuoat sopivat tähän vallan mainiosti, jos sinulla ei ole 10-20 alumiinista bebévuokaa (ja epäilen, että aika harvalla on!) Bebét viimeistellään sokerikuorrutuksella, joka perinteisesti on värjätty vaaleanpunaiseksi. Olen itse tykästynyt käyttämään pastavärejä nestemäisten tai jauhemaisten elintarvikevärin sijaan. Valitettavasti minulla oli punainen pastaväri loppunut ja jouduin korvaamaan sen Dr. Oetkerin punaisella geelivärillä. Se ei kuitenkaan toiminut aivan odotetusti, sillä jostain syystä helmiäismäinen geeliväli alkoi erottautua kuorrutuksesta ja jouduin vatkaamaan kuorrutusta useaan otteeseen. Paluu siis pastavärien maailmaan tässä keittiössä!

Säilytys

Bebét säilyvät tiiviissä rasiassa jääkaapissa 4-5 päivää. Pohjat kestävät hyvin pakastusta, joten ne voi hyvin valmistaa etukäteen odottamaan. Joissain ohjeissa on myös mainita, että leivoksen voisi kokonaisuudessaan pakastaa, mutta en ole itse asiaa testannut. Tämän kokeilukerran perusteella epäilen ainakin tuon geelivärin pakastuksen kestoa.

Laventelibebét

Hiekkahentuspohjat
20 kpl

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
(1-2 tl kylmää vettä)

Voita vatkataan (haarukkavatkaimella) sen verran, että se notkistuu, jolloin siihen on helppo lisätä sokeri. Sitten lisätään vehnäjauhot ja leivinjauhe yhdessä seulottuina (siivilöitynä). Taikinaa saa sekoittaa vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. (Lisää vettä, mikäli taikina ei yhtään pysy kasasssa. Voi olla, että jauhoista riippuen joudut lisäämään vettä vähän enemmänkin.) Sen jälkeen taikina jaetaan 20 osaan, joista kukin painellaan sormin voideltuun pikkuvuokaan. Pistele pohjat haarukalla. Nämä paistetaan tasaisessa, ei kovin kuumassa uunissa ja kaadetaan hiukan jäähtyneinä vuoista koputtamalla vuoan pohjaan. Uunin lämpö noin 200 astetta. (Paistoin tasalämmöllä 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä pohjia noin 8 minuuttia, isompia saa paistaa 10-12 minuuttia. Pohjat kohoavat hieman paistettaessa, voit varovasti painella keskustaa matalammaksi, kun olet ottanut pohjat uunista.) Anna pohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte

1 1/2 dl maitoa
1 rkl kuivattuja laventelinkukkia
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
3 tasaista teelusikallista perunajauhoja
(1/4 tl jauhettua vaniljaa)
2 rkl sokeria

Mikäli käytät laventelia, niin laita laventelinkukat maitoon uuttumaan noin 4 tunniksi. Siivilöi laventelinkukat maidosta. Mittaa maidon määrä ja lisää sitä, jotta saat 1 1/2 dl (kuivatut kukat imevät itseensä nestettä jonkin verran).

Täytteeseen vatkataan suolaton tai hyvin pesty voi vaahdoksi. Siirrä odottamaan. Maito, perunajauhot ja sokeri saavat kiehahtaa. Kiisseliä on sekoitettava kuumentamisen aikana, ettei siitä tulisi kokkareista. Valmista kiisseliä on myös jäähtymisen aikana silloin tällöin sekoitettava, ettei siihen tulisi kuorta. (Mittaa maito, perunajauhot ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä.)

Jäähtynyt kiisseli lisätään vatkatun voin joukkoon vähitellen, hyvin vatkaten. Seos maustetaan vaniljalla. Jäähtyneet leivospohjat täytetään voikiisselillä ja pinta tasoitetaan märällä veitsellä. Sen jälkeen viedään leivokset vähäksi aikaa kylmään paikkaan, missä voi kiisseli kangistuu. (Nosta leivokset noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.)

Vinkki! Täyttäminen tapahtuu helpoiten pursottamalla täytettä leivospohjalle ja tasoittamalla pinta märällä veitsellä.

Kuorrutus

1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
haluamaasi elintarvikeväriä
koristeluun: laventelinkukkia, nonparelleja, pähkinää

Sokerikuorrutukseen käytetään pölysokeria tai sen puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmareessa hyvin hienoksi. Sokeriin lisätään kylmää vettä niin paljon, että saadaan paksu velli, joka voidaan värjätä miedon vaaleanpunaiseksi. Täytettyjen leivosten pinta peitetään ohuelti sokerivesikuorrutuksella. Kuorrutus leviää hyvin käytettäessä märkää veistä. Leivoksen keskelle voi panna pähkinän puolikkaan tai hienonnettua mantelia; ellei näitä ole, murennetaan yksi leivoksista ja ripotellaan murusia bebéiden pinnalle koristeeksi.

Koiran elämää

Laaduntarkkailijan kuono alkaa olla jo kovin lähellä!

Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑