Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Britti

Veriappelsiinipaistos

Kauden parhaasta sitruksesta, veriappelsiinista, syntyy lämmin ja pilvenpehmoinen jälkiruoka.

Parhaimmat jälkiruoat ovat mielestäni helppoja valmistaa ja syntyvät kuin itsekseen. Erityisen ihania ne ovat silloin, kun pienellä vaivalla saa aikaiseksi jotain ekstraa, kuten tässä veriappelsiinipaistoksessa. Olen aiemminkin tunnustanut rakkauteni brittijälkiruokia kohtaan ja tämä paistos on yksi suosikeistani. Britit kutsuvat tätä nimellä ”self saucing pudding” ja se antaa jo osviittaa mitä tuleman pitää. Voisinpa melkein sanoa jälkiruokaa taikapaistokseksi, sillä uunissa löysän nestemäinen taikina muuttuu ihanan kuohkeaksi kakkumaiseksi kanneksi, joka piilottelee allaan curdin tapaista silkkistä tahnaa. Voisiko parempaa olla!

self saucing blood orange pudding

Olen tehnyt tätä paistosta yleensä sitruunasta ja tykkään, että sitruunan happamuus saa olla melkein sellainen veden suussa herauttava. Veriappelsiinit ovat toki makeampia, mutta lopputulos oli kerrassaan mainio ja jollakin tavalla hyvin lohdullinen, todellinen comfort food jälkiruoka.

 

Veriappelsiinipaistos eli self saucing blood orange pudding

50 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl ruokosokeria
2  veriappelsiiinin kuorta raastettuna
1 pienen veriappelsiinin mehu + 1/2 sitruunan mehu (nestettä yhteensä 1 dl)
3 kananmunaa
¾ dl vehnäjauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta
250 ml maitoa

Päälle: tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele syvä uunivuoka huolellisesti. Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen, tarvitset kuumaa vettä paistamisvaiheessa.

Pese veriappelsiinit hyvin ja raasta niiden kuori. Purista veriappelsiineista ja sitruunan puolikkaasta mehu. Nestettä tulisi olla yhteensä 1 dl.

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella keskenään pehmeä voi, sokeri ja kuoriraaste, kunnes seos on tasaista ja väri on vaalentunut (tähän menee noin 8 minuuttia).

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää voiseokseen ensin keltuaiset hyvin vatkaten. Mittaa sitten joukkoon jauhot ja lopuksi maito sekä mehu. Sekoita, kunnes saat tasaisen taikinan. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Siirrä vuoka uunipannulle ja nosta pannu uuniin. Lisää uunipannulle kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin paistosvuokaa.

Paista uunissa 30-35 minuuttia. Tarkoitus on, että paistos olisi pohjasta kosteaa ja curdimaista, joten tarkkaile kypsymistä. (Kuvissa näkyvälle paistokselle olisi 5 minuuttia vähemmänkin paistoaikaa riittänyt. )

Nosta uunipannu varovasti pois uunista ja siirrä vuoka jäähtymään hetkeksi. Tarjoa paistos kuumana vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Klementiiniposset

“It’s a new dawn
It’s a new day
It’s a new life for me
And I’m feeling good”

clementine posset

Niin on taas yksi vuosi jäänyt taakse ja uusi edessä. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia juttuja, uusia ihmisiä ja tapahtumia. Toivottavasti tämä tuleva vuosi jatkaa niiltä osin samaa rataa. Ennen kaikkea tuokoon se mukanaan paljon yhteisiä ruokahetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa sekä mielenkiintoisia ruokaelämyksiä!

Vuoden aloittaa vanha ohje uudella virityksellä, nimittäin klementiiniposset. Tein possetia pääsiäisen aikaan passionhedelmästä ja tykästyin kovasti. En ole monimutkaisten jälkkäreiden ystävä ja tätä helpommalla ei voi päästä! Sitä paitsi veikkaisin, että aika monesta kodista löytyy tällä hetkellä klementiinejä, joten mitään erityistä kauppareissua ei tämän vuoksi tarvitse tehdä.

klementiiiniposset

Klementiinin raastettu kuori antaa possetille mukavasti makua ja granaattiomenan siemenet tuovat rapsakkuutta kerman pehmeään jälkiruokaan. Koristeeksi kuivatin uunissa ohuita klementiiniviipaleita, joita voi käyttää  myös maustamaan teetä taikka omenasiideripohjaista lämmintä talvijuomaa.

Klementiiniposset
6 annosta

3-4 (luomu)klementiiniä  (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 rkl)
1 1/2 dl sokeria
1/4 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1/2 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
granaattiomenan siemeniä

Pese klementiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Purista klementiineistä mehu. Tarvitset sitä 2 1/2 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan kuoriraaste,  sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu sekä klementiinien mehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Jaa kermaseos tasaisesti jälkiruokakulhoihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista granaattiomenien siemenillä.

Valmista kuivatut klementiiniviipaleet näin: Pese klementiinit huolellisesti. Viipaloi ne ohuiksi terävällä veitsellä ja asettele viipaleet leivinpaperin päälle. Viipaleet voivat olla tiiviisti vierekkäin, mutta eivät päällekkäin. Kuivata uunissa 120 asteessa noin 45-55 minuuttia välillä käännellen. Kuivumisaika riippuu viipaleiden paksuudesta ja klementiinien koosta. Voit halutessasi jättää vielä klementiiniviipaleet uuniin jälkilämmölle, mutta jätä uunin luukku raolleen. Säilytä kuivatut viipaleet tiiviissä purkissa.

Vinkki! Mikäli klementiinisit ovat hyvinkin makeaa sorttia, niin vähennä klementiinimehun määrä 2 rkl:een ja lisää sitruunamehun määrä 3/4 dl:aan (75 ml).

Ohje päivitetty 3.1.

Maalaisterriini

Tuhti maalaisterriini sopii uuden vuoden brunssille tai lounaalle. Tarjoa se briossin ja pikkelöityjen kasvisten kanssa.

maalaisterriini

Tämä joulukuu ei aivan ole mennyt kuten etukäteen suunnittelin. Mitkä lie tuulet puhaltaneet, mutta vuoden viimeinen kuukausi toi mukanaan poikkeuksellisen, tulevaisuuden työkuvioihin liittyvän ja päätöksiä sisältävän tunnemyräkän. Se yhdessä blogiini liittyvien pohdintojen kanssa saivat aikaan totaalisen luovuuskatkon. Minulla on kyllä tuolla luonnosten puolella useampikin idea, jotka oli tarkoitus kokeilla ja jakaa kanssanne täällä. Kun tähän kaikkeen angstiin lisätään melko tiukkoja työpäiviä vuoden pimeimpänä aikana, niin joulukuu ei ole näyttänyt blogissani aivan siltä miltä piti. Amatöörin virheitä toki, myönnän. Muistan lukeneeni useammankin kokeneemman bloggaajan vinkin, että kannattaa valmistella juttuja etukäteen. Sitten kun tulee se kiire tai kriisi, niin on jotain mitä jakaa. Joulu on onneksi ensikin vuonna ja lupaan petrata tämän vuotiseen esitykseeni!

Siispä kiireestä aikataulusta johtuen poikkesi myös joulupöytämme tavanomaisesta. Olen sieluani myöten joulukinkku-ihminen ja lanttu- sekä porkkanalaatikko ovat suurinta herkkuani. Tänä vuonna kuitenkin joulumme ei nähnyt kinkkua, vaan hanhen! Tosin siinä hanhea paistellessamme ja myöhemmin kylmänä maistellessamme, olimme havaitsevinamme vienon kinkkumaisen aromin…Mitä lie toiveajattelua! Hanhen kanssa paistoimme parmesan-palsternakkoja sekä ruusukaalia pekonin ja kastanjojen kanssa. Alkuruoaksi oli mädin ja kaupasta ostetun graavikalan lisäksi ostereita, jotka suorittivat keittiössämme ensi esiintymisensä! Puolet ostereista nautimme sellaisinaan salottisipuli-siiderietikan kanssa ja loput paistoin uunissa parmankinkkumuruilla kuorrutettuina. Ai niin, juomaksi oli shampanjaa.

maalaisterriini

Yksi melko uusi tulokas joulupöydässämme on ollut tämä alun perin Good Food -lehdestä löytämämme maalaisterriini. Tänä vuonna valmistin terriinin vasta Tapaninpäivänä ja hyvä niin, sillä terriini toimii erinomaisesti väliviikon alkupalana tai lounaana juustojen kanssa, mutta ennen kaikkea se on mainio uuden vuoden brunssilla tarjottava herkku! Yhdestä terriinistä saa helposti 20 viipaletta ja valmistus itsessään on vaivatonta. Oma lisäyksemme terriiniin on raastettu appelsiinin kuori. Se tuo mukavaa raikkautta ja aromia muutoin sangen lihaiseen ruokaan.

Maalaisterriini

300 g broilerin maksaa
300 g pekonia tai pancettaa
500 g possun jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia
1 appelsiinin raastettu kuori
1/2 ruukkua lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä murskattuna
1 dl suolaamattomia pistaaseja
1/2 dl konjakkia, brandyä tai calvadosta
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1/4 tl jauhettua inkivääriä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
12-14 viipaletta serrano-tai parmankinkkua

Poista broilerin maksoista jänteet tai verihyytymät. Jätä 6-7 palaa kokonaiseksi, jotta voit asetella ne terriiniin myöhemmin. Kuutioi loput maksoista. Kuutoi myös pekoni. Hienonna valkosipulit ja salottisipulit. Mittaa kaikki aineet serranokinkkua lukuunottamatta kulhoon ja vaivaa huolellisesti puhtain käsin tasaiseksi massaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.

Vuoraa suorakaiteen muotoinen (leipä)vuoka leivinpaperilla. Asettele kinkkuviipaleet limittäin vuokaan niin, että viipaleet muodostavat yhtenäisen maton vuoan pohjalle, reunoille sekä päätyyn. Tarkoitus on, että kinkkuviipaleet jäävät vuoan ulkopuolelle roikkumaan, ne käännetään lopuksi terriinin päälle kanneksi.

Painele tiiviisti puolet terriinimassasta vuoan pohjalle. Asettele säästämäsi kokonaiset maksapalat jonoon vuoan keskelle. Painele loput massasta vuokaan ja kääntele kinkkuviipaleiden päät terriinin päälle peitoksi. Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta terriinivuoka uuniastiaan, joka on hieman terriinivuokaa suurempi. Tarkoitus on kypsentää terriini vesihauteessa, joten kaada vuokaan vettä noin puoleen väliin terriinivuokaa. Nosta terriini uunivuoassa uuniin ja paista 180 asteessa noin 60 – 75 minuuttia, kunnes terriini on kypsää. Anna jäähtyä vuoassa ja kumoa terriini lautasella. Peitä terriini foliolla ja laaita painoksi päälle leikkuulauta sekä säilyketölkkejä ja nosta jääkaappiin.

Piparkakkutoffee

Vielä ehtii joulukarkkipajan avaamaan!

Gingerbread toffee

Piparkakkutoffee eli paikan poistaja -toffee on varmasti yksi useimmin valmistamistani joulukarkeista. Rakastan tämän toffeen sitkoisuutta ja lämpimiä joulumausteita. Tästä tulee vähän mieleen Englannista Thorntons’in toffeet, jotka oli pakattu pahvirasiaan. Kaikki toffeet olivat vähän erikokoisia ja erimuotoisia lohkareita. Tästä innoittuneena päädyn usein vain kolauttamaan valmista toffeelevyä pöytää vasten ja leikkaan veitsellä sitten isoimmat palat suuhun sopiviksi.

Vaikka ohje onkin varsin simppeli, on tässäkin muutama ns. kriittinen kohta. Jos sinulla ei ole elektronista lämpömittaria, sokerimittaria tai Thermapen’iä, valitse jokin muu joulukarkkiohje. Voin taata, että arvailemalla sokerin oikeaa lämpötilaa, et onnistu. Toinen huomioitava asia on fariinisokeri. Aluksi fariinisokeri ja kondensoitu maito sekoitetaan keskenään ja seosta kuumennetaan, kunnes sokeri on sulanut. Jos fariinisokeri on vanhaa ja jo vähän kuivahtanut, ei tämä vaihe tule onnistumaan. Kokemusta on! Kattilan pohjalle nestemäisen paksun tahnan sijaan muodostuu kuiva, hiekkamainen muodostelma!

Gingerbread toffee

Piparkakkutoffee

noin 40 palaa

450 g fariinisokeria
1 ½ dl kondensoitua maitoa
75 g voita
1 rkl etikkaa
¾ dl tummaa siirappia
¾ dl vaaleaa siirappia
½ tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua neilikkaa
½ tl jauhettua kardemummaa

Voitele laakea astia (20 x 30 cm). Jos käytät uunivuokaa tai muuta syvempää astiaa, suosittelen peittämään pohjan ensin leivinpaperilla. Jos toffee jää kiinni astiaan, siirrä se pakastimeen vartiksi.

Sekoita paksupohjaisessa melko laakeassa kattilassa keskenään fariinisokeri ja kondensoitu maito. Kuumenna matalalla lämmöllä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää loput aineet ja kuumenna seosta välillä sekoittaen niin, että lämpötila nousee 132 asteeseen. Poista tarvittaessa märällä leivinsiveltimellä reunoille kertynyt sokeri.

Kaada seos vuokaan. Kun toffee on hieman jäähtynyt, vedä veitsellä ruudukko toffeeseen.
Anna jäähtyä kunnolla ja murra levy paloiksi. Kääri toffeet sellofaaniin tai voipaperiin. Säilytä valmiit toffeet viileässä ja anna lahjaksi hyvähampaisille ystäville.

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskinen omenapaistos vie kielen mennessään!

toffee apple crumble

Voi tätä suomen kieltä. Joskus tuntuu, että kieltämme ei vain ole luotu ruoanlaiton kieleksi. Olisin halunnut nimetä tämän toffee apple crumbleksi, sillä jollakin tapaa se välittää ohjeen syvemmän olemuksen paremmin kuin kinuskinen omenamurupaistos (vaikka sitähän se teknisesti on). Minua luovempi suomenkielen käyttäjä voisi totta kai keksiä tälle ohjeelle paremman nimen.

Olen jonkin aikaa mutustellut mielessäni, että entä jos kirjoittaisinkin englanniksi? Se tuntuisi monesti niin paljon luontevammalta, eritoten kun luen lähes kaiken englanniksi. Asiaa voi ajatella myös niin, että päästän itseni helpommalla, jos kirjoitan englanniksi. Suomeksi kirjoittaessani joudun jatkuvasti vaivaamaan päätäni ja etsimään sanoja, jotka edes etäisesti kuvaisivat sitä mitä haluan kertoa. Suurimman haasteen näen erityisesti ohjeiden kirjoittamisessa. Suomeksi ruokaohjeethan ovat aika lailla suoraviivaisia ja ehkä hieman tylyjäkin. Tämä on luonnollisesti myös tyylikysymys, mutta ruokaohjeet voivat olla kauniisti kirjoitettuja ilman turhaa lukijaa sekoittavaa hörsöilyä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nigel Slater, jonka ruokakirjat täytyy aivan ehdottomasti lukea englanniksi. Nigel kirjoittaa myös The Guardianiin. Suosittelen tutustumaan! Osataan toki Suomessakin kirjoittaa hyvin ruoasta. Näin ensimmäisenä mieleen tulee mm. Hanna Jensen ja Glorian ruoan&viinin päätoimittaja Sanna Maskulin. Heille suuri kiitos inspiraatiosta, sillä eilen tuli vuosi ensimmäisen ruokajournalismin opintokokonaisuuden aloittamisesta! Paljon on tapahtunut sen jälkeenkin, mutta kirjoittamisen oppiminen ja pohtiminen jatkuu edelleen.

Kinuskiset omenat

Tässä vaiheessa on varmaan syytä siirtyä itse ohjeeseen, ruokablogiahan tässä kirjoitan! Olen koko syksyn pyöritellyt mielessäni ohjetta, jossa yhdistyisi happaman raikkaat omenat ja suolaisen makea kinuski. Kinuski saisi olla oikeasti pääroolissa, ei vain valutettuna leivonnaisen päälle, mutta kunnollisena tuhtina annoksena omenoiden happamuutta tasapainottamassa. Näin mielessäni jo miten omenapalat kiiltelevät kinuskista ja kuinka uunissa paistamisen jälkeen kinuski hieman kiehuisi leivonnaisen tai astian reunoilla ja siitä tulisi rapeaa, kolamaisen sitkeääkin.

Mietin jo omena-kinuskipulliakin, sillä rakastan pullaa. Pulla on kuitenkin hankala väline makujen esille tuomisen suhteen. Pullaan saa nimittäin ahtaa makuja oikein kunnolla ja silti ne helposti hukkuvat hiivaisen makeaan taikinaan. Kakkuakaan en halunnut tehdä, koska kostea omena yhdistettynä kinuskiin tuo omat haasteensa taikinan toimivuuden kanssa ja halusin jotain hyvää ja helppoa. Kaiken pohdinnan ja pyörittelyn tuloksena syntyi tämä omenamurupaistos, jossa niin omena kuin kinuskikin saavat ansaitsemansa roolit.

Kotimaiset omenat ovat nyt parhaimmillaan. Pidin työväenopistolla viitisen vuotta sitten omenakurssin ja silloin torilta löytyi kohtuullisen hyvin erilaisia lajikkeita. Nyt tilanne on jo erinomainen! Löysin jopa Åkerö-lajiketta, mitä en muista hetkeen nähneeni. Valitse tähän paistokseen sekä happamia että vähän makeampia lajikkeita. Paistokseen muodostuu erilaisia suutuntumia, kun makeammat omenat pehmenevät enemmän ja happamat jäävät napakoiksi. Itse tehdyn kinuskikastikkeen sijaan voit käyttää valmiita kastikkeita. Tällä ohjeella kastiketta jää jonkin verran ylimääräistä, mutta se säilyy puhtaassa tiiviissä purkissa reilun viikon. Jäähtyessään kastike jähmettyy ihanan paksuksi kinuskiksi, jota voi lisätä ihan mihin vaan tai syödä sellaisenaan makean himon iskiessä.

omenamurupaistos

 

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskikastike

1 1/4 dl vettä
3 dl taloussokeria
1/2 tl suolaa
2 1/4 dl kuohukermaa
1 tl vaniljajauhetta

Mittaa teräksiseen 3 litran kattilaan vesi, sokeri ja suola. Kuumenna keskilämmöllä haarukalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Tähän menee noin 6-7 minuuttia, riippuen lieden tehosta. Anna siirapin hiljalleen kuplia sekoittamatta, kunnes sen väri on muuttunut tumman kullankeltaiseksi, lähes siirapin väriseksi. Sokerin lämpötilan tulisi tuolloin olla 180 astetta. Kiehumiseen menee noin 15 minuuttia.

Nosta kattila liedeltä ja lisää kerma koko ajan sekoittaen. Seos kuohahtaa, joten ole varovainen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna uudelleen, kunnes kastikkeen lämpötila on noussut 108 asteeseen. Lisää vaniljajauhe ja kaada kastike metalliseen tai muuhun lämpöä kestävään astiaan. Anna jäähtyä.

* Kerma kuohuu todella voimakkaasti, kun se lisätään kuumaan sokeriliemeen, joten kattilan on oltava iso. Käytä mielellään myös taloussokeria (valkoista sokeria), erityisesti jos sinulla ei ole mittaria lämpötilan mittaamaamiseen. Tummemmasta sokerista on todella vaikea arvioida milloin lämpötila on oikea ja se vaikuttaa olennaisesti kastikkeen onnistumiseen.

Omenamurupaistos

800 g kotimaisia omenia
1/2 sitruunan mehu ja kuori
1 1/2 – 2 dl kinuskikastiketta

100 g suolatonta kylmää voita kuutioituna
1 ps (n.70 g) mantelijauhoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
1 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1/2 tl kardemummaa

Voitele uunivuoka. Paloittele omenat ja mausta ne sitruunan mehulla sekä kuorella. Valuta uunivuoan pohjalle kinuskikastiketta ja lisää kerros omenia. Toista tämä, kunnes kaikki kastike ja omenat ovat vuoassa. Nosta vuoka uuniin ja esipaista omenia 180 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa muruseos. Nypi kuutioidun kylmän voin joukkoon jauhot ja sokeri, kunnes seos on murumaista. Lisää rouhitut pähkinät ja kardemumma. Nosta vuoka uunista ja kumoa muruseos päälle keoksi. Paista uunissa 180 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Anna paistoksen levätä hetki ja tarjoa se vaniljakastikkeen, vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Vadelmasyllabub eli vadelmavaahto

Pumppulin pehmeä syllabub on vadelmaherkku aikuiseen makuun.

Vadelmasyllabub

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa ja välillä on ihan pakko saada tulista meksikolaista evästä, on brittiruoalla sydämessäni erityinen paikka. Tiedän, että tässä kohtaa moni kohottelee kulmakarvojaan. Totta, brittiruoalla on ollut huono maine, mutta moniko tietää, että kuningatar Victorian ajalla ja sitä ennen, on briteissä syöty parasta ruokaa koko Euroopassa? Alamäki alkoi maailmasotien myötä ja  erityisesti toisen maailmansodan jälkeisellä tiukalla ruoka-aineiden säännöstelyllä on ollut kurjistava vaikututus brittiläiseen ruokakulttuuriin. Brittiruoka on kuitenkin ollut 2000-luvun alusta alkaen uudessa nousussa ja brittikokit ovat maailmalla tunnettuja. Voisin myös väittää, että lähiruokabuumi ja ruokatorien arvostuksen nousu Euroopassa on saanut alkunsa juuri Briteistä.

Erityisen paljon lämpenen brittijälkiruoille. Ovathan ne ranskalaiset bruleet ja italialaiset pannacotat ihan kivoja, mutta Eton Mess, erilaiset triflet ja crumblet, sticky toffee pudding ja muut herkut, niissä on vain jotain enemmän.

Tämä jälkiruoka on suoraan 1600-luvulta!

Yksi meillä Suomessa vähemmän tunnettu brittijälkiruoka on syllabub. Tämä kermainen jälkiruoka on ollut suosittu erityisesti 1600-1900 -luvuilla. Alunperin syllabub on ollut yksinkertainen maidon ja siiderin sekä myöhemmin maidon ja viinin sekoitus. Nimi syllabub juontaa juurensa kahdesta sanasta: sille ja bub. Sille on viininviljely alue Champangessa, jossa on aikoinaan tuotettu samannimistä viiniä. Bub taas viittaa Elisabeth I:n aikaiseen slangiin tarkoittaen kuohuvaa juomaa. Aivan aluksi syllabub valmistettiin tosiaan maidosta, ja maidon vaahtoaminen saatiin aikaiseksi mm. niin, että maito lypsettiin suoraan alkoholipitoiseen juomaan, kuten siideriin. Tämä vadelmasyllabub ei onneksi vaadi valmistuakseen omaa lehmää!

Syllabub-ohjeita löytyy kahdenlaisia; toisissa käytetään sitruunanmehua happamuutta tuomaan ja perinteisemmissä ohjeissa sekoitetaan makeaa viinia vaadotetun kerman joukkoon. Kokeilin tätä ohjetta myös rosekuoharilla, mutta kuoharin happamuudesta johtuen jouduin lisäämään aika paljon sokeria ja maku jäi vähän alkoholiseksi.  Mikä tahansa puolimakea tai makea viini tai jälkiruokaviini sopii tähän ohjeeseen.

Kuka hullu sotkee kermavaahtoa ja viiniä keskenään? No britit, tietysti!

Viinin ja vaahdotetun kerman sekoittaminen keskenään kuulostaa huolestuttavalta ja itsekin epäilin, että juoksettuuko kerma, mutta se pysyi kuohkeana ja kasassa erinomaisesti. Syllabub ei kuitenkaan kestä säilyttämistä kauan, joten tarjoa se melko pian valmistamisen jälkeen. Kuohkean vadelmaisen vaahdon seuraksi sopivat hyvin ohuet keksit tai pikkuleivät, esimerkiksi Jules de Trooperin ohuet mantelikeksit tulivat ihan ensimmäisenä mieleen.

Käytin syllabubiin puutarhavadelmia,mutta voimakkaamman vadelmaisen maun saat metsävatuista. Ostin torilta myös keltaisia vadelmia, mutta ne eivät vanhaa sananlaskua mukaellen maistuneet ”hongalle taikka haavalle”. Pysyttelen jatkossa vain punaisissa vatuissa! Kotimaisten vattujen sesonkin alkaa pikkuhiljaa olla ohitse, mutta tähän jälkiruokaan sopivat myös pakastetut vadelmat.

Vadelmasyllabub

225 g vadelmia (tuoreita tai sulatettuja)
4 rkl sokeria
1 rkl vadelma- tai mustikkalikööriä (myös ruusu- tai appelsiinivesi käy)
2 1/4 dl kuohukermaa
1 1/2 dl makeaa valkoviiniä tai jälkiruokaviiniä

Kumoa noin puolet vadelmista isoon kulhoon ja rusenna niitä kevyesti metallilusikalla kulhon reunoja vasten. Ripottele joukkoon sokeri ja lisää likööri tai maustettu vesi.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, tarkoitus ei ole vatkata kermaa koviksi huipuiksi. Varovasti vatkaa viini kerman joukkoon. Varo vatkaamasta liikaa, kerman rakenne saa edelleen olla kuohkean pehmeä. Kääntele kermaseos metallilusikalla marjojen joukkoon. Lisää loput marjoista ja tarkasta maku. Lisää tomusokeria tarvittaessa. Jaa jälkiruoka laseihin tai jalkiruokakulhoihin ja tarjoa haluamiesi keksien kanssa.

Punaherukka-biscuitit

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin  nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑