Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Sponssi (page 1 of 2)

Kimchihodarit kuumaan kesäpäivään

Viini saatu Viinimaa

Kimchi hot dogs

Kesä ja grillaus. Niin se taitaa monella mennä. Meillä pihattomilla ja grillittömillä kesä sujuu hieman eri merkeissä, mutta onneksi kesäfiilikseen pääsee ilmankin, vaikka näiden kimchihodareiden saattelemina.

Tajusin tuossa kevättalvella, kun suunnittelimme K-Ruoka -lehtien kesää, että olenkohan koskaan tehnyt hodareita kotona? Ei tullut ihan äkkiä mieleen ainuttakaan kertaa. No, sen jälkeen on tilanne korjaantunut mm. hummerihodareilla. Nämä kimchihodarit syntyivät oikeastaan niin sanottuna jääkaappioivalluksena eli jääkaapissa sattui olemaan kimchiä ja raakamakkaroita ja mietin, että mitä niistä tekisi. Ja kimchihodarithan niistä sitten tuli.

Kimchi hot dogs

Kimchi sopii hodariin

Kimchin voi tehdä toki itse ja siihen löydät ohjeen tästä, mutta oikein mainiota kimchiä olen löytänyt ihan tavallisista ruokakaupoista Kim Kong -kimchi -nimellä. Sitä myydään myös Ruohonjuuressa. Kimchi kannattaa paloitella veitsellä ensin, sillä pieneen hodarisämpylään ei kovin isoja paloja kerrallaan mahdu.

Kimchin ollessa tulisen sorttista ei makkaroiden tarvitse olla kovin mausteisia, vaan jokin miedommin maustettu sopii myös. Tällä kertaa minulla oli Feri’sin Toulouse-makkaroita, jotka paistoin parilapannulla ja halkaisin puoliksi sämpylöiden väliin. Kauppojen valikoimista löytyy makkaraa jos monenmoista, joten kokeile erilaisia vaihtoehtoja tulisemmasta miedompaan. Ja jos ei liha innosta, kokeile kimchihodareiden välissä vaikka pariloitua parsaa. Döner Harjun (Harjun makkaratehtaan) tyypit ovat ahkeroineet myös vegaanisen makkaran kehittelyssä, mutta en tiedä vielä saako sitä muualta kuin heidän ravintoloistaan.

Kimchin ja makkaran lisäksi hodareihin ujutettiin retiisistä ja kyssäkaalista (kotimaista!) tehtyä salaattia, chilimajoneesia sekä paahdettua sipulia. Aika jees setti kuuman kesäpäivän lounaaksi. Kimchihodarit ovat parhaimmillaan heti, joten valmistele kaikki ainekset etukäteen.

Kimchi hot dogs

Kimchihodarit – lasiin olutta vai viiniä?

Perinteisesti hodarit nautitaan oluen kanssa, mutta jos olut ei maistu, niin ei punaviinikään ei opöllömpi vaihtoehto. Viiniä valittaessa on hyvä pitää mielessä hodarin mausteisuus ja usein mausteisille ruoille sopiikin pehmeämmät, vähemmän tanniiniset viinit, joissa on hieman jäännössokeria. Kimchihodarit tarjosin Embrazen Red Blendin kanssa.

Punaviinin voi hyvin viilentää ennen tarjoamista. Suosittelen kokeilemaan, sillä usein hieman huoneenlämpöistä viiniä viileämmässä tulevat aromit paremmin esille. Vaaleampien viinien valinnassa menisin kepeän ja raikkaan pinot grigio -rypäleestä valmistetun viinin suuntaan tai kaataisin lasiin kylmää ranskalaista roséviiniä.

Embrazen Red Blend

Viinisuositus

Viinisuositus Embrazen Red Blend (Yhdysvallat), Alkon tilausvalikoima

Näyte saatu Viinimaa

Kimchi ja punaviini ei ole ehkä se perinteisin juoma yhdistelmä, mutta tämä Embrazen Red Blend oli kyllä yllättävä, mutta hyvä pari mausteiselle hodarille. Nimensä mukaisesti viini on monen rypäleen sekoitus, jossa on mm. Merlot-, Syrah-,Petite Sirah- ja Malbec -rypäleitä. Keskitäyteläisessä viinissä sokeria on 9,5%, joten se tekee mausta pehmeän hedelmäisen. Viilennettynä viinissä maistuvat selkeämmin aavistus tammea ja mausteisuutta sekä häivähdys vaniljaa.

Embrazen-viinien etiketeissä esiintyy historiallisesti uraauurtavia naisia, kuten tässä Red Blendissä Nelly Bly. Nelly oli aikansa tutkiva huippujournalisti, joka muun muassa tutkiakseen mielenterveyspotilaiden olosuhteita sairaalassa, tekeytyi potilaaksi ja vietti 10 päivää Blackwell’s Islandin mielisairaalassa. Tästä syntyi yksi aikansa kuuluisimmista juttusarjoista, jossa hän paljasti merkittäviä epäkohtia potilaiden kohtelussa ja hoitohenkilökunnan toiminnassa. Nelly myös matkusti ensimmäisenä naisena yksin ympäri maapallon, 72 päivässä. Hän vaikutti naiselta, johon olisi ollut kiva tutustua!

Embrazen Red Blend

Kahvi-Britakakku on talven ihanin herkku

Kahvia, kirsikkaa ja suklaata – niistä on uuden vuoden herkullisin kakku tehty!

Kahviliköörillä maustettu Britakakku

Sain marraskuussa kutsun Pernod Ricardin Finlandin ja Juomavinkin järjestämään bloggaajien pikkujouluihin. Olin innoissani osallistumassa ja kehittelin tilaisuuden teemaan liittyen jälkkärin kahvilikööristä, kahvi-Britakakun. Sellaisen joka sopisi Pernodin maahantuoman Kahlúa Espresso Martinin kanssa nautittavaksi. No, kuinkas sitten kävikään? TIETENKIN sain jonkun vatsapöpön (syyllinen todennäköisesti kaupan sushi) ja en päässyt koko tilaisuuteen. Voi sitä harmituksen määrää ja ärräpäitä.

Lupasin kuitenkin kirjoittaa tämän kahvisen herkun ohjeen tänne blogiini, kun sen olin tätä tilaisuutta varten kehitellyt.  Ja nippa nappa tämän vuoden puolelle ehdin ohjeeni kanssa. Joulukuu meni adventtikakkujen parissa ja luonnollisesti jouluaattona sairaistuin ihan järkyttävään flunssaan, joka ei edelleenkään ole suostunut jättämään seuraani, vaan hengaa vissiin mukana ensi vuoden puolelle saakka.

Kahvi-Brita

Kahvikissa kohtaa Schwarzwaldin

Tämä muunnos perinteisestä Britakakusta on pöyrinyt mielessäni jo pitkään. Se on välillä saanut vaikutteita Schwarzwaldin kakusta ja nyt siitä lopulta syntyi suklaan, kahvin ja kirsikoiden yhdistelmä. Britakakun taikinassa käytetään nesteenä yleensä maitoa, mutta korvasin maidon tässä ohjeessa tymäkällä mustalla kahvilla ja taikina sai lisäksi makua kaakaojauheesta. Kahvin makua voi voimistaa vielä ripauttamalla taikinaan hieman pikakahvijauhetta tai sekoittamalla pikakahvijauhetta marengin joukkoon. Kahvia on myös väliin tulevassa suklaamoussessa, sillä maustoin moussen Kahlúalla. Sillä voi kostuttaa Britakakun pohjan. jos se on ehtinyt kuivahtaa paistamisen jälkeen.

Britakakku kahvinmakuisena

Leivonta on kemiaa

Tässä kohtaa voi mieleen tulla, että mitäs jos sitä kahvilikööriä lisää myös kakkutaikinaan? Eikö kuulostakin hyvältä idealta? Niin minustakin, kunnes olin kokeillut ohjetta kolme kertaa ja jokaikinen kerta päälle tuleva marenki oli mennyt uunissa pilalle. Revin mellkein hiukset päästäni, kun en vaan tajunnut missä olin mennyt pieleen. Jos jotain yleensä osaan leipoa, niin marengit kaikissa muodoissaan ovat se juttuni ja nyt kolme kertaa peräkkäin epäonnistuminen. Kunnes tajusin – pohjaa paistettaessa taikinassa oleva alkoholi haihtuu ja siten päällä oleva marenki ikään kuin höyrystyy tai kostuu. Ei varmasti oikea kuvaus kemiallisesti, mutta tajuatte ehkä mitä tarkoitan. Kun kokeilin pohjan uudelleen ilman kahviliköörilisäystä, onnistui se moitteetta ja sain huokaista helpotuksesta!

Nyt on kuitenkin aika siirtyä uuden vuoden viettoon. Lämmin kiitos teille kaikille blogiani tänä vuonna seuranneille ja toivottavasti olette matkassa ensi vuonnakin. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille!

Kahvilla maustettu Brita-kakku

Käypä kurkkaamassa mitä bloggaajien pikkujoulubrunssilla tapahtui Lyhyenä Hetkenä Pian postauksesta. Siitä löydät myös linkit muiden mukana olleiden bloggaajien herkullisiin ohjeisiin.

*Kahlúa-kahvilikööri ja Kahlúa Espresso Martini saatu Juomavinkiltä reseptitestaukseen.

Kahvi-Brita

Kirsikkahilloke
2 pkt (à 250 g) Pirkka Parhaat kirsikoita (pakaste) tai muita pakastekirsikoita
1-2 rkl vettä
1 dl sokeria
(1 kanelitanko)

Pohja
4 keltuaista
150 g huoneenlämpöistä voita
1 ½ dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 ¾ dl vahvaa kylmää kahvia
Marenki
4 valkuaista
2 dl Siro-sokeria (erikoishieno sokeri)
(pikahvijauhetta)

Suklaamousse
100 g tummaa suklaata
2 dl kuohukermaa
2 – 3 rkl kahvilikööriä
Koristeluun
tummaa suklaata
pikakahvijauhetta

Tee näin

1. Mittaa kattilaan jäiset kirsikat, tilkka vettä ja sokeri. Lisää kanelitanko, jos käytät. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljalleen 15-20 minuuttia, kunnes marjojen neste on muuttunut siirappimaiseksi. Nosta sivuun jäähtymään.
2. Voitele leivinpaperi ja aseta se uunipellille. Erottele keltuaiset ja valkuaiset kulhoihin.
3. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaiset yksitellen voimakkaasti vatkaten.
4. Kääntele seokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet. Lisää lopuksi kylmä kahvi. Levitä taikina leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi.
5. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi kuivassa ja puhtaassa kulhossa. Lisää sokeria ¼ dl kerrallaan, kunnes kaikki sokeri on käytetty. Vatkaa voimakkaasti sokerilisäysten jälkeen. Marengin tulisi olla sileää ja kiiltävää.
6. Levitä marenki pohjataikinan päälle. Vältä levittämästä marenkia aivan reunoja myöten, sillä marenki paisuu kypsyessään ja voi jäädä uunipellin reunoihin kiinni.
7. Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes marenki on kauniin vaaleanruskea. Anna pohjan jäähtyä.
8. Rouhi suklaa kattilaan ja lisää 1/2 dl kermaa. Kuumenna pienellä lämmöllä sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut kerman joukkoon. Jäähdytä seos 30-asteiseksi. Vatkaa sillä välin loput kermasta (1 1/2 dl) vaahdoksi. Sekoita jäähtynyt suklaa parissa erässä kermavaahdon joukkoon. Lisää myös kahvilikööri. Nosta mousse jääkaappiin vartiksi.
9. Leikkaa jäähtynyt kakkupohja puoliksi. Nosta toinen pohja tarjoiluvadille. Levitä päälle suklaatäyte ja annostele päälle kirsikkahilloketta. Nosta toinen pohja kanneksi ja valuta päälle kirsikoiden siirappia. Koristele hillotuilla kirsikoilla, raastetulla suklaalla ja ripauksella pikakahvijauhetta.

Kahvi-Brita maistuu erinomaiselta Kahlúa Espresso Martinin kanssa tai tarjoa se  espresson kanssa.

Karnatakan possucurry

Kaupallinen yhteistyö Kaartilan mallaspossu

Slow cooked Karnataka pork curry

Näin joulun jälkeen kaupat myyvät joulukinkkuja alennuksessa ja pieni kinkkurulla on tähän ohjeeseen juuri sopiva. Toki jos sinulle on jäänyt joululta kinkkua, niin hyödynnä se. Erinomaista hävinkin torjuntaa niin tai näin.

Meidän joulumenussamme ei kinkkua tänä vuonna nähty, mutta söimme tätä possucurrya parina joulua edeltävänä päivänä lounaaksi. Olin marraskuun lopulla mukana rennossa joulutilaisuudessa Unileverin tiloissa, jossa pääsimme kokkailemaan Kala-Lapin tuotteista ja pääruoaksi kokkimme valmistivat meille herkkuja Kaartilan mallaspossun tuotteista. Kotiinviemisiksi sain mm. Mallaspossun tomahawk-kyljyksiä ja joulumakkaraa, mutta ne ehtivät mennä parempiin suihin ja niistä ei ole todistusaineistoa. Tämän joulupaistin olin jemmannut pakastimeen ihan tarkoituksella, sillä halusin pitkästä aikaa tehdä jonkun oikein kunnolla haudutettavan possucurryn.

Nimensä mukaisesti mallaspossut ruokitaan Saimaan juomatehtaan tuotannosta syntyvällä olutmäskillä. Näin yhdistyvät kaksi lähekkäin sijaitsevan yrityksen intressit, sillä mallaspossut kasvatetaan Juvalla ja Saimaan juomatehdas toimii Mikkelissä. Luonnollisesti myös hävikin vähentäminen on tässä se juttu.

Nimensä tämä curry on saanut Karnatakan alueesta, joka sijaitsee eteläisesssä Intiassa, Keralan yläpuolella, lähes Intian niemimaan kärjessä.  Ohjeen olen napannut Australian Delicious-lehdestä, joten tarkempaa autenttisuuden varmistusta ei minulla ole ohjeelle antaa, muuta kuin, että oli ihan hitsin hyvää!

Spices for Karnataka curry

Mausteita tähän curryyn uppoaa intialaiseen tapaan paljon,  mutta älä hämäänny tai oikaise esimerkiksi mausteiden paahtamisessa. Se nimittäin tuo kuivatuista kokonaisista mausteista maun paremmin esille.  Tuo Kaartilan Mallaspossun joulupaisti sopi tähän ohjeeseen hyvin, sillä kyseessä oli verkkoon koottu paisti, jossa oli reippaasti rasvaa. Osan rasvasta trimmasin pois, mutta kaikkea ei kannata irrottaa. Mitä rasvaisempi liha on, sitä mehevämpi currysta tulee. Jos et saa käsiisi kinkkua, niin luuton possun kylki sopii tai kunnon rasvalla varustettu kasler. Kuivat fileepalat kannattaa jättää kauppaan. Jos teet curryn kypsästä kinkusta, lisää liha kastikkeen joukkoon vasta kypsennyksen loppuvaiheessa.

Kuivattuja currynlehtiä ja ruskeita sinapinsiemeniä löydät etnisistä kaupoista. Myös Stokkalla on ollut näitä Natco-tuotemerkillä myynnissä.

Joulupaisti saatu Kaartilan mallaspossulta.

Karnatakan possucurry

1 kg Kaartilan Mallaspossun joulupaistia tai saman verran muuta raakaa kinkkua tai possunkylkeä.

Kuiva mausteseos
1 rkl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa
4 tl kokonaisia korianterin siemeniä
6 kokonaista neilikkaa
2 kanelitankoa
2 tl fenkolinsiemeniä
20 kokonaista mustapippuria
1 tl mustia/ruskeita sinapinsiemeniä

Curry
4 cm pala tuoretta inkivääriä paloiteltuna
16 valkosipulinkynttä paloiteltuna
2 keskikokoista tomaattia neljään osaan leikattuna
4 rkl vettä

3/4 dl rypsiöljyä
1 tl ruskeita sinapinsiemeniä
1/2 dl currynlehtiä (kuivattuja)
4 sipulia hienonnettuna
3-6 vihreää chiliä kannat poistettuna
1 tl kurkumaa (voit käyttää myös tuoretta)
(1 tl chilijauhetta)
2 rkl valkoviinietikkaa
1 1/4 dl vettä
1 1/2 rkl tekemääsi mausteseosta
1 1/2 – 2 tl suolaa

lisäksi
basmatiriisiä
korianteria

Ota possu huoneenlämpöön noin tunti ennen valmistusta. Irrota mahdollinen verkko ja kuutioi liha noin 4 cm paloiksi.

Mittaa paistinpannulle mausteseoksen aineet ja paahda mausteita pannulla, kunnes niistä alkaa irrota tuoksua. Ota kanelitanko erikseen ja jauha muut mausteet morttelissa tasaiseksi seokseksi.

Aja monitoimikoneen kulhossa inkivääri, valkosipulinkynnet, tomaatti ja vesi sileäksi.

Kuumenna rypsiöljy isossa padassa tai paksupohjaisessa kattilassa. Lisää sinapinsiemenet. Kun ne alkavat poksua lisää pannulle currynlehdet ja sipulit. Pistele chileihin veitsellä reikiä ja lisää chilit ja paahtamasi kanelitangot pataan. Paista sekoittaen noin 8 minuuttia, kunnes sipuli alkaa ruskistua.

Lisää tomaattiseos yhdessä kurkuman ja chilijauheen kanssa (jos käytät). Keitä kastiketta pohjaa myöden välillä sekoittaen 10-12 minuuttia, kunnes kastike on paksuuntunut ja mausteista on alkanut öljy irrota.

Nosta lieden lämpö kuumaksi ja lisää paloiteltu possu. Kääntele possupaloja padassa muutama minuutti, jotta ne peittyvät kauttaaltaan mausteissa. Lisää etikka, vesi ja mausteseos. Sekoita hyvin ja kuumenna kuplivaksi. Alenna lämpöä ja peitä pata kannella. Kypsytä hitaasti kannen alla hautuen 2- 2 1/2 tuntia. Sekoita välillä ja lisää vettä, jos curry alkaa kuivua.

Lisää lopuksi suola ja voit halutessasi lisätä mausteseosta myös. Tarjoa curry keitetyn riisin ja hienonnetun korianterin kanssa.

Vinkki! Mausteseosta tulee reilu annos, joten pakkaa loput seoksesta ilmatiiviiseen purkkiin ja käytä intialaisten ruokien maustamiseen.

Original recipe is from Delicious Australia. Link to recipe is here.

Lady Habanero

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 

TABASCO

TABASCO habanero

 

Vieläkö on muistissa Tabasco-illalliseni Richard McCormicinkin kanssa? Toivottavasti, sillä tässä tulee lupaamani jatko-osa!

Hommahan meni siis niin, että Richard valmisti meille New Orleansin innoittaman ja Tabascolla maustetun illallisen, josta Mari (Jotain maukasta) valmisti Cobb-salaatin ja Antti (Kamera ja kauha) pääruoaksi tarjotun Po-Boyn eli katkarapuleivän. Ja sehän tarkoittaa, että it’s dessert time, folks!

Richardin laatima jälkiruoka kantaa nimeä Lady Habanero ja se saa potkunsa hedelmäisestä habanerolla maustetusta Tabascosta. Habanerokastike on Tabascoista uusi suosikkini  ja se sopii erinomaiseksi pariksi tumman suklaan kanssa. Tabasco-illallisellahan saimme maistaa myös habanerokastikkeella maustettua mutakakkua, joka oli kerta kaikkiaan koukuttavan hyvää!

Lady Habanero -nimessä oli jotain, joka sai mielikuvitukseni villisti laukkaamaan ja aloin pohtia millainen henkilö tämä Lady Habanero oikein olisi? Näin mielessäni tumman, pitkän ja hieman mystiselta vaikuttavan naisen, jonka oranssinkeltainen mekko hulmuaa tuulessa ja jonka kirsikanpunaisesta huulipunasta jää viskilasin reunaan tumma jälki. Lady Habaneron tuntevat kaikki, mutta siltä hän on kaikille hieman mysteeri. Villeimmät tarinat kertovat hänen jopa osallistuvan voodoo-menoihin New Orleansin yössä!

Tämä Lady mielessäni tartuin ohjeeseen ja tällainen siitä tuli.


 

Alkuperäisessä Richardin ohjeessa yhdistetään kullankeltainen maissikakku appelsiinilla maustettuun mascaronevaahtoon ja kokonaisuus kruunataan habanerokastikkeella maustetulla suklaakastikkeella. Kuulostaa hyvälle eikö vain? Halusin kuitenkin ison kakun sijaan tehdä vähän pienempiä kakkusia. Olin ajatellut käyttää tässä alumiinisia fondantmuotteja, jotka ovat pohjasta auki. Taikina on kuitenkin sen verran juoksevaa ettei tämä suunnitelma toiminut, joten päädyin nappaamaan laatikosta isoja muffinivuokia.

Tarkoituksenani oli tehdä annos pienestä kakusta mascarponen ja suklaakastikkeen kanssa, mutta mikä lie etelätuuli New Orleansista puhaltanut, sillä Lady Habanero otti ja lähti ihan eri polulle! Mansikat saivat väistyä tummien, mehukkaiden kirsikoiden tieltä ja kakku muuttui lautaselle koottavaksi trifle-tyypppiseksi annokseksi, jonka valelin vielä Tabascolla terästetyllä suklaakastikkeella.  Lady Habanero ei todellakaan jätä kylmäksi!

 

Lady habanero dessert

 

Halusin habaneron hedelmäisyyttä myös itse kakkuun, joten keitin hienonnettua tuoretta habaneroa sokerisiirapissa ja lisäsin sokeroituneet habanerokuutiot kakkutaikinaan. Tämän voi hyvin jättää tekemättä ja lisätä habaneroa enemmän suklaakastikkeeseen, jos tuon chilin maku miellyttää.

Kakkuohje kastikkeineen on amerikkalaisen runsas ja siitä saa juhannusjälkkärin 10 henkilölle. Ohjeen voi helposti puolittaa, jos syöjiä on vähemmän. Jos suklaakastiketta ja mascarponekermaa jää, niin ne voi yhdistää hauskaksi suklaamousseksi, jonka voi sitten syödä vaikka seuraavana päivänä.

Vink vink! Reseptin jälkeen löydät ohjeet kuinka voit osallistua Tabasco-tuotteiden arvontaan!

Lady Habanero by Richard McCormick

Maissikakku

6 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl polentaa (Risenta) tai karkeita maissijauhoja
3 dl sokeria
2 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl maitoa
2 dl piimää
1 dl hunajaa (käytin juoksevaa hunajaa)
4 kananmunaa rakenne vatkattu rikki
100 g voita sulatettuna
2 dl neutraalinmakuista öljyä (rypsi, auringonkukka)

Voitele iso (30 cm)  kakkuvuoka. (Suosittelen käyttämään perinteistä kakkuvuokaa, joka ei ole irtopohjavuoka , sillä taikina on todella juokseva.) Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sekoita isossa kulhossa keskenään kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa kananmunien joukkoon loput aineet. Lisää kananmunaseos kuivien aineiden joukkoon hitaasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia. Jos kakku alkaa tummua pinnalta, peitä se leivinpaperilla. Jäähdytä. (Jos teet pienempiä kakkusia lyhennä paistoaikaa.)

Mascarponekerma

200 g mascarponea (käytin koko purkin, 250 g)
1 dl sokeria
1 keskikokoisen appelsiinin raastettu kuori ja puolet mehusta
1/2 l kuohukermaa

Sekoita mascarponen joukkoon sokeri, appelsiinin kuori raaste ja mehu. Sekoita sen verran, että sokeri liukenee mascaroponen joukkoon. Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mascarponen joukkoon.

Habanero-suklaakastike

200 g tummaa suklaata
100 g voita
3 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 tl Tabasco Habanero -kastiketta

Rouhi suklaa ja palottele voi. Sulata ne vesihauteessa välillä sekoittaen, kunnes seos on sileää. Kuumenna sillä aikaa pienessä kattilassa kerma ja sokeri keskenään, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma pienissä erissä sulatetun suklaan joukkoon koko ajan varovasti sekoittaen. Mausta suklaakastike Tabascolla.
* Kastikkeesta tuli melko juoksevaa – jos pidät paksummasta suklaakastikkeesta, vähennä kerman määrää.

 

ARVONTA: Käyhän katsomassa Insta-tilini, siellä alkaa nimittäin Tabasco-aiheinen tuotepakettiarvonta! Kun kommentoit tabascoon liittyvää instapostaustani, niin osallistut neljän Tabasco-tuotepaketin arvontaan (pakettien arvo 30€/pkt).  Paketti pitää sisällään Tabasco-kastikkeita, makean grillaususkottavan essun sekä Suomen kesään sopivan Tabasco-pipon. Mukaan on laitettu vielä herkullisia ohjeita pursuavia reseptilehtisiä. Triplaa voiton mahdollisuutesi ja osallistu kisaan myös Jotain maukasta -instassa sekä Kamera ja kauha -blogissa!

Arvonta suoritetaan 30.6.2017. Tarkemmat säännöt löydät tästä linkistä. Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse yhteystietoja varten, joten varmista että sinuun saa yhteyden Insta Direct -viestillä. Alaikäraja tähän arvontaan on 15 vuotta ja osallistua voi vain Suomesta.

Good luck!

 

Kuuma ilta Tabascon merkeissä

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Different kind of Tabasco sauces

 

Ensi vuonna tulee 150 vuotta täyteen siitä, kun maailman laajuisesti tunnettua Tabasco-kastiketta alettiin valmistaa Avery Islandilla Lousianassa.

Minulla oli pari viikkoa sitten ilo osallistua Tabasco-brändilähettiläs Richard McCormickin järjestämälle illalliselle yhdessä Jotain Maukasta -Marin ja Kamera&Kauha-blogin Antin kanssa. Richard oli Tabasco-lähettiläänä saanut ainutlaatuisen tilaisuuden päästä vierailemaan Avery Islandilla, jossa Tabascoa edelleen valmistetaan McIlhennyn perheen johdolla. Richard kertoi, että kaikki yrityksessä mukana olevat perheen jäsenet osallistuvat kokonaisvaltaisesti yrityksen toimintaan ja kaikkien heidän tulee hallita jokaikinen Tabasco-kastikkeen valmistukseen, pakkaukseen ja myyntiin liittyvä työvaihe. Todellinen perheyritys siis edelleen!

Tabasco's brand ambassador from Finland, Richard McCormick

Chilien ystävänä minua kiinnosti tietysti kuulla, että mitä chililajikkeita kastikkeisiin ylipäätään käytetään ja miten valmistus tapahtuu? Olinkin aika yllättynyt kuullessani, että alkuperäisen Tabasco-kastikkeen chilinä käytetään vain yhtä chiliä – nimittäin capsicum frutens -chiliä, jonka siemenet yrityksen perustaja Edmund McIllhenny toi aikoinaan mukanaan Meksikosta tai Väli-Amerikasta. Tätä pensaspaprikan lajiketta on myöhemmin kutsuttu myös nimellä Tabasco-chili.

Itse kastikkeiden valmistus tapahtuu Avery Islandilla, mutta Tabascon suosion kasvettua ei kaikkia kastikkeisiin tarvittavia chilejä voida enää kasvattaa paikan päällä. Tällä hetkellä Avery Islandilla kasvatetaan ainoastaan ns. siemenchilejä, joiden siemenet viedään kasvamaan Tabascon sopimustiloille, jotka sijaitsevat ympäri maailmaa. Chilit poimitaan edelleen käsin ja vasta sitten, kun ne ovat täysin kypsiä. Oikealla kypsyysasteella taataan tuotteen tasalaatuisuus riippumatta siitä missä päin maailmaa chilit kypsyvät. Sopivan kypsyyden määrittämistä helpottaa alla olevassa kuvassa näkyvä väritikku. Chilin väriä verrataan tikkuun ja jos ne vastaavat toisiaan, ovat chilit valmiita poimittaviksi.

Ripe chilies are bright red

 

Chili paste after 3 months in oak barrels

Kastikkeen valmistukseen käytetään koko chilipalko ja chilit murskataan samana päivänä, kun ne ovat poimittu. Muista chilikastikkeista poikkeavan Tabascosta tekee se, että murskaamisen jälkeen chilimassa laitetaan tekeytymään tammitynnyreihin, joissa se saa kypsyä suolakuoren alla kolmen vuoden ajan!

Saimme illallisella maistaa kahta eri-ikäistä chilimäskiä – vuoden ikäistä sekä tätä kolme vuotta kypsynyttä ja olihan niissä eroja. Vuoden kypsynyt mäski oli selvästi kirpeämpi, raikkaampi ja terävän chilinen. Vanhempi mäski oli aluksi pehmeämmän makuinen, kunnes salakavalasti chilin polte kasvoi ja pian huokailimme hikeä otsalta pyyhkien. Posket punoittivat vielä monta tuntia maistamisen jälkeenkin!

Kun mäski on kypsynyt tammitynnyreissä riittävän kauan, suorittaa joku McIlhennyn perheen jäsenistä laaduntarkastuksen. Hyväksyttyyn mäskiin sekoitetaan sitten tislattua viinietikkaa, jonka jälkeen seoksen annetaan maustua nelisen viikkoa. Tämän jälkeen chilien kuoret, hedelmäliha ja siemenet suodatetaan pois. Tälle ylijääneelle massalle on myös kysyntää, sillä se myydään elintarviketeollisuudelle lihamarinadien ynnä muiden tahnojen valmistamiseen. Lopuksi kastikkeeseen lisätään vain suola, joka on muuten sekin paikallista ja peräisin Avery Islandin omasta suolakaivoksesta. Eli ei siis kovin montaa raaka-ainetta tarvita tähän varmasti maailman tunnetuimman chilikastikkeen valmistukseen.

Matching food w/ Tabasco sauces

Ennen Richardin valmistamaa illallista saimme vielä maistaa tabascokastikkeita yhdistettynä erilaisiin ruokiin. Emäntämme Ida, Arvid Nordqvistilta, oli koonnut kivan kattauksen neljästä tabasco-kastikkeesta, joista miedoin ja raikkain on vihreä Tabasco. Tämä kastike valmistetaan jalapenoista ja se oli nappivalinta guacamolen maustamiseen.  Tosi monikäyttöinen kastike, ihan mihin vaan!

Toinen kastike, jota maistoimme, oli Chipotle Tabasco. Tätä kastiketta varten jalapenot savustetaan pekaanipuun savussa. Chipotlen savuinen maku toimi ihanasti majoneesissa nachojen kanssa. Chipotlessa on jo tulisuutta pikkuisen enemmän vihreään kastikkeeseen verrattuna, mutta silti vähemmän kuin perinteisessä Tabascossa, jota maistoimme seuraavaksi. Bloody Mary -drinkkiä ei voi tarjota ilman Tabascoa ja miksipä klassikkoa muuttamaan!

Vaikka chipotle onkin yksi lempichileistäni, niin viimeinen makupari vei kyllä sukat jalasta. Habanerosta valmistettu Tabasco oli yhdistetty silkin pehmeään mutakakkuun. Voi pojat! Ihan täydellistä! Habaneron oma hedelmäisyys sopi tumman suklaiseen makuun mainiosti. Ida kertoi, että habanerokastiketta valmistettaessa oli haettu makuja Karibian suunnalta ja voin kyllä allekirjoittaa tämän. Kastiketta yksinään maistessani toi se elävästi mieleeni Jamaikan suunnalta tulleiden työkaverieni kokkaamat ruoat Lontoossa.

Italian rose wine was a good match!

Entä sitten illallinen? Aloitimme Richardin versiolla jenkkiklassikko Cobb-salaatista, jota hän oli tuunannut lehtikaalilla. Cobb-salaatti sai potkua vihreästä Tabascosta ja sitä oli käytetty niin kastikkeessa kuin lehtikaalinkin maustamiseen. Seuraava ruoka oli versio Po-Boysta eli lousianalaisesta katkarapuleivästä, jonka kastike oli maustettu perinteisellä Tabascolla. Mielenkiintoinen iltamme päättyi tuhtiin maissikakkuun, jonka kanssa tarjottiin habanerokastikkeella terästettyä suklaakastiketta ja mascarponevaahtoa.

Tämän enempää en ruoista aiokaan kertoa, sillä seuraavaksi on luvassa meidän omat kokeilumme Richardin ohjeista. Sen voin paljastaa, että Mari vastaa alkuruosta, Antti pääruoasta ja minä pääsen maissikakun kimppuun. Monta syytä siis seurata meitä niin instassa, facabookissa kuin blogeissakin. Saatatpa vielä päästä itsekin maistamaan Tabascon monipuolisia makuja!

Kiitos mukavan tulisesta illasta Richard McCormick ja Tabasco!

Taste of Helsinki -safarin top 3

Sisältöyhteistyössä Taste of Helsinki

Menu for the Taste of Helsinki safari

 

Enää vajaa kolme viikkoa ja sitten Suomen paras ruokatapahtuma, Taste of Helsinki, on täällä taas!

Pari viikkoa sitten julkaistiin tämän kesän Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut ja sanonpa vaan, että nälkä ei jää tänäkään vuonna. Sen voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, sillä pääsin mukaan Taste of Helsingin järjestämälle ruokasafarille, jossa kiersimme kuusi tapahtumaan osallistuvaa ravintolaa, söimme ilolla kahdeksan erinomaista ruoka-annosta ja nautimme sopivan määrän laadukkaita viinejä. Nopeammat (siis kaikki muut paitsi minä!) ovatkin jo ehtineet omat arvionsa kierroksesta kirjoittaa. Kaikkien Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut löydät täältä.

Ravintola Savoy

Restaurant Savoy in Helsinki

Siinä me kohtasimme, kaksi ensikertalaista. Minä ja Savoy.

Vierailu tässä klassikkoravintolassa oli minulle ensimmäinen ja sattumoisin on Savoy tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsingissä. Savoyn historia ulottuu vuoteen 1936 saakka ja Alvar Aallon suunnittelema ravintolasali ei tuottanut pettymystä tyylikkyydellään ja arvokkuudellaan. Ravintolan ilmapiiri suorastaan huokui hyvällä tavalla historiaa. Ja ei taida Helsingissä olla toista ravintolaa, josta olisi niin hienot näkymät kaupungin kattojen ylle!

Vorschmack by Savoy

Savoy tuo Taste of Helsinkiin klassikkoannoksensa Marskin vorschmackin, jota Savoyn kokki Henrik Kovanen tiimeineen keittelee yhteensä kolme päivää. Vorschmack valmistetaan edelleen alkuperäisellä reseptillä lampaasta, naudasta, rasvasillistä, sipulista ja valkosipulista. Taste of Helsinkiä varten vorschmackia haudutellaan ainakin 150 kiloa. Me vähän epäilimme, että mahtaako se riittää? Sen verran kielen mennessään vievä oli tuo annos! Kyseessä on aivan täydellinen viileän päivän lämmittäjä tai loppuillan viimeistelijä ja se on parhaimmillaan nautittuna kylmän pienpanimo-oluen kanssa. Bloggaajakollegat kehuivat myös toista aiemmin maistamaansa Savoyn annosta – mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, jossa on mukana myös perunahelmiä ja tillikreemiä. Ennustan jonoja Savoyn tiskille!

Tiesitkö muuten, että voimme kiittää Savoyn katolla asustelevaa mehiläisyhteisöä siitä, että Espan puistossa ei enää kesällä haise pahalle?

Ravintola Toca

Toca on mielestäni yksi parhaista ravintoloista Helsingissä. Kuten Tocassa on tapana, otettiin meidät sydämellisesti vastaan ja jännityksellä odotimme ensimmäistä annosta. Odotukset olivat perustellusti kovat Tocan viime vuoden hitin, arancinien,  jälkeen. Ja ei petytty!

Annos nimeltä Bianco, rosso, verde herätti huomiota ulkonäöllään ja tullee varmasti olemaan yksi tapahtuman kuvatuimmista annoksista. Se piti sisällään ravioleja juustotäytteellä, jotka viimeisteltiin basilikakastikkeella ja tomaattipölyllä. Annos on saanut inspiraation Italian väreistä sekä mauista, mutta se on myös kunnianosoitus kokki Gennaron äidille. Nuo juustoraviolit olivat täydellisiä, ei niistä muuta voi sanoa, ja ihastuneita äännähdyksiä kuului vähän jokapuolelta pöytää. Toca on muuten ToH:n historiassa ensimmäinen ravintola, joka valmistaa pasta-annoksen! Onkin mielenkiintoista kuulla myöhemmin, että kuinka monta raviolia he päätyivät lopulta valmistamaan. Melko monta, veikkaan!

Jälkiruoka jatkoi taattu Toca-laatua ja se osui & upposi omaan makumaailmaani. Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla -annos oli juuri sopivan sitruksinen ja ei liian makea, vaikka siinä olikin valkosuklaata. Annoksen makumaailma oli saanut innoituksensa Gennaron isän rakkaudesta sitruunaisiin jälkiruokiin. Myönnän, että tässä vaiheessa jo vähän liikutuin!

Collaboratio

Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut

Kolmas poimintani ei ole ravintola, vaan viinin maahantuoja Collaboratio ja heidän edustamansa italialainen viinintuottaja Pdc.  Saimme safarin aikana maistella monia erinomaisia viinejä sekä Andre Clòuet´n shampanjoita, mutta kaikkien juomien yli nousi tämä yksi: Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut. Kyse on nuoren ja innovatiivisen viinintekijän, Pietro De Contin upeasta proseccosta, joka hyppäsi kyllä minun listallani italialaisten kuohuvien kärkeen.

Proseccot ovat harvoin suosikkejani niiden päärynäisen maun vuoksi. Erityisesti, jos juoma ehtii lämmetä, maistuu se lähinnä keinotekoisesti maustetulle kotimaiselle päärynäsiiderille. Mutta tämä Cartizzen laaksossa kypsyneistä Glera-rypäleistä valmistettu cartizze oli kaikkea muuta! Se tarjottiin meille ravintola Pastorin artisokka, perinnetomaatti ja ponzu-kastike -annoksen kanssa ja vaikka annoksessa kastikkeen suolaisuus olikin mielestäni vähän yläkanttiin, toimi tämä prosecco sen kanssa loistavasti. Kyse on siis kuivan rapsakasta, pieniä kuplia tulvillaan olevasta kuohuvasta, jota maahantuoja kuvailee osuvasti “proseccojen Ferrariksi”. Rypäleiden viljely tapahtuu luonnonmukaisesti ja kaikki työvaiheet suoritetaan käsin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan juomaan ToH -viiniteltassa ja löytyypä tämä aarre myös Alkon valikoimistakin.

Papukaijamerkki

Kolmen kärki oli tiukka ja kaikki safarin ruoat sekä juomat olivat maininnan arvoisia. Haluan kuitenkin nostaa tähän loppun vielä yhden jutun, ehkä tärkeimmän kaikista eli tapahtuman järjestäjät, Barry ja Mira MacNamaran, joiden työ tapahtuman taustalla on korvaamatonta.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä ToH on noussut mielestäni Suomen merkittävimmäksi ruokatapahtumaksi. Se tarjoaa matalankynnyksen mahdollisuuden maistella Suomen, ja viime vuosina myös naapurimaidemme, huippuravintoloiden annoksia. Ravintoloiden menut heijastelevat ajan henkeä ja Barry kertoikin, että aluksi ei juuri kellään ollut pelkästään kasvisannoksia, mutta tänä vuonna on mukana myös puhtaasti vegaanisiakin annoksia. Vuosi 2017 on monella tapaa erilainen, muun muassa siksi, että ravintolojen listoilta ei löydy lainkaan lohta. Sen sijaan kotimaiset järvikalat ja ns. roskakalat ovat saaneet ansaitun paikkansa annoksissa.  Hurraa!

Ehdin safarin aikana vaihtaa muutaman sanasen Barryn kanssa ToH -tapahtuman järjestelyistä.  Loistava ruoka- ja juomatarjonta kantaa pitkälle, mutta se ei yksistään tee tapahtumasta menestystä. Eräs ToH:n suosion salaisuuksista on sen ainutlaatuinen henki, sillä satoi tai paistoi, niin ihmiset viihtyvät ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Minua kiinnostikin mistä Barry ja Mira saavat tapahtumalleen niin osaavaa ja iloista henkilökuntaa? Barry kertoi, että tapahtuman henkilökunta on pääasiassa palkattua työvoimaa ja porukasta on löytyy useita konkareita, jotka ovat olleet mukana jo alusta saakka. Onpa työporukassa mukana yksi perhekin!

Perhosta on vapaaehtoisina työntekijöinä  mukana niin palvelualan- kuin kokkipuolenkin opiskelijoita. He saavat tapahtumasta paljon hyvää kokemusta ja mahdollisuuden luoda kontakteja. Osa heistä on myöhemmin Barryn kertoman mukaan työllistynyt avustamiinsa ravintoloihin. Siitä iso peukku! Olen varma, että tapahtuman hyvä henki on omiaan luomaan houkuttavuutta osallistua mukaan myös tiskin toiselle puolelle, vaikka ihan vapaaehtoistyön merkeissä. Kuka tietää – ehkä ensi vuonna minutkin löytää nauttimasta vähän toisenlaisesta ToH:stä?

Lisää tunnelmia Taste of Helsinki -safarista löytyy mm. täältä:

Hannan soppa

Viisi tähteä

Vaimomatskua

Andalusian auringossa

Lyhyenä hetkenä

 

 

Inkiväärikeksit

Kandeeratut inkiväärit tuovat kekseihin kipakkaa makua – täydellisiä teen tai kahvin kanssa nautittuna!

Inkiväärikeksit

Urtekram oli yksi kesäkuun valokuvaus-workshopin sponsoreista. Osallistujille jaetuissa lahjakassissa oli mm. Urtekramin kandeerattuja inkivääripaloja, joihin me Marin ja Timin kanssa ihastuimme kovin. Minulle heti tuli mieleen, että näistä saisi upeita keksejä, mutta näin kauan siinä meni, että ehdin ohjetta testaamaan.

Kuten aiemmin olen kertonut on rakkauteni inkiväärikekseihin saanut alkunsa Englannista. Siellä ohuet ginger snaps -keksit olivat suurta herkkuani. Näistä leipomistani inkiväärikekseistä tuli kuitenkin paksuja, pehmeän sitkeitä ja niissä on kunnollinen inkiväärin potku. Ne ovat täydellisiä teekupillisen kanssa tai ihan sellaisenaan keksipurkista napattuna.

Minulla oli kaapiin unohtunut palmukidesokerin jämä, jonka nakkasin taikinaan. Vaalea muscovadosokeri tai kookossokerikin toimii varmasti, ruokosokeri käy myös. Täysin valkoisesta sokerista leivottaessa tulee kekseistä vaaleampia ja ei niin täyteläisen makuisia. Jauhoina voit käyttää spelttivehnäjauhoja tavallisten sijaan. Lisää seokseen nestettä sen verran, että saat siitä muotoiltua taikinan. Itse käytin nesteenä kahvia ja se toimi hyvin.

Keksit säilyvät tiiviissä rasiassa noin viikon verran.

Inkiväärikeksit

1 1/2 dl Urtekram kandeerattuja inkiväärikuutioita (155 g ps)
5 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl palmusokeria
1/2 dl ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
100 g suolatonta voita kuutioituna
1 kananmuna
4 rkl vaaleaa siirappia
1-2 rkl maitoa/vettä/kahvia

koristeluun rouhittuja inkivääripaloja

Rouhi inkivääripalat veitsellä. Sekoita kulhossa keskenään jauhot, sokeri, sooda ja suola. Nypi joukkoon kuutioitu voi. Lisää inkivääripalat ja sekoita hyvin.

Vatkaa kananmuna ja siirappi keskenään. Lisää kananmunaseos sekä 1 rkl nestettä voi-jauhoseoksen joukkoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Muotoile taikinasta pöydällä noin 6 cm halkaisijaltaan oleva tanko. Leikkaa tanko kahteen osaan ja kääri tangot tiukasti muovikelmuun. Nosta taikinatangot jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Voit myös pakastaa taikinasta puolet.

Leikkaa taikinatangot 8-10 palaan, riippuen siitä miten paksuja niistä haluat. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle ja painele pintaan inkivääripaloja. Paista keksejä 180 asteessa noin 12 minuuttia. Anna keksien jäähtyä hetki pellillä ja siirrä sitten ritilän päälle jäähtymään.

Puolukkavaahtokarkit

Suloisen pinkit vaahtokarkkisuukot saavat makunsa ja värinsä puolukasta.

puolukkavaahtokarkit

Blogin facebook-sivujen puolella kyselin viime viikolla, että minkä ohjeen te lukijat seuraavaksi haluaisitte minun testaavan. Vaihtoehtoina olivat kurpitsagnocchit, punajuurifocaccia sekä puolukkavaahtokarkit. Puolukkavaahtokarkit voittivat 6-0. Menin lupaamaan, että ohje olisi vielä luettavissa saman viikon aikana, mutta pahuksen flunssa teki huushollissamme uusinnan. Tällä kertaa flunssa toi minulle tulleessaan vain (jos nyt niin voi sanoa) nuhan ja pientä lämpöilyä. Sen verran kuitenkin ärsyttävää oireilua, että pienikin uurastus keittiössä tai koiran kanssa ulkona, vei mehut ihan totaalisesti. Sain kuitenkin vaahtokarkkiohjeen testattua, vaikka kirjoittaminen jäikin tälle päivälle. Ja lupaan, että vielä tämän syksyn aikana pääsevät kurpitsagnocchit ja punajuurifocaccia parrasvaloihin.

Tämä ohje on oikeastaan yhdistelmä kahdesta ohjeesta. Vaahtokarkkeja olen aiemminkin tehnyt onnistuneesti David Lebovitzin ohjeen mukaan. En ollut kuitenkaan varma siitä kuinka tuon puolukan saisin ujutettua vaahtokarkkimassaan. Liivatteen ansiosta vaahtokarkkimassa on kestävämpää kuin pelkkä italialainen marenki, joten jotain siihen varmasti voisi lisätä. Pienellä etsinnällä löysin Good Foodin ohjeen luumuvaahtokarkeista. Kokeilin ensimmäisen erän tuolla ohjeella, tosin korvasin osan sokerista glukoosisiirapilla. Vähän ihmettelin valkuaisten vähäistä määrää, lisäksi sokeria oli reilusti enemmän tässä ohjeessa kuin aiemmin käyttämässäni Lebovitzin ohjeessa.

puolukkavaahtokarkit

Good Foodin ohjeessa luumuista keitettiin sose, joka sekoitettiin liivatteiden kanssa marengin joukkoon. Idea tuntui toimivalta ja keitin puolukoista soseen, jonka lisäsin massaan. Vaahtokarkkeihin tulikin hyvä puolukan maku, mutta ne jäivät kuitenkin todella pehmeiksi ja kosteiksi, joten päätin kokeilla vielä uuden version. Tällä kertaa käytin Lebowitzin vaahtokarkkiohjetta ja sovelsin siiihen GF:n mittasuhteita puolukkasosetta varten. Lisäsin vielä yhden liivatteen, jotta puolukkasoseen kosteus ei pehmittäisi liikaa valmiita karkkeja. Liivatelisäyksestä johtuen nakkasin vielä lusikallisen marjajauhetta vaahtokarkkimassan joukkoon, liivate nimittäin syö makuja. Mitä enemmän liivatetta, sitä enemmän täytyy hyydytettävään massaan saada makua. Tämä versio toimi hyvin ja kun marjajauhetta ripottelin vielä vaahtokarkkien päälle, tuli niihin mukavan kirpakka puolukan maku.

Muutama mainitsemisen arvoinen asia vaahtokarkeista:

  • käytä tuoreita kananmunia. Niiden valkuainen kestää paremmin vatkausta ja marengista tulee napakkaa.
  • vatkaa vaahtokarkkimassaa, kunnes se on kunnolla jäähtynyttä. Tämä tarkoittaa kädenlämpöä viileämpää. Muutoin vaahtokarkit jäävät pohjasta kosteaksi. Jos näin käy, ja se on ihan mahdollista myös puolukoiden mehukkuudesta johtuen, älä hätäänny. Yön yli kuivuessa kosteus tasaantuu. Kun vielä pyörittelet vaahtokarkit tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa, saat ne pysymään irtonaisina.
  • siivilöi reilu tasainen kerros tomusokeri-maissitärkkelysseosta vuoan tai leivinpaperin päälle. Se estää vaahtokarkkeja tarttumasta kiinni astiaan.
  • käytä elektronista lämpömittaria tai sokerimittaria sokerisiirapin lämpötilan mittaamiseen. Arvaamalla et osu oikeaan.
  • mikäli mahdollista, punnitse kaikki raaka-aineet.
  • valmiiit vaahtokarkit säilyvät tiiviissä astiassa noin viikon.

 

berryfect karpalo-puolukkajauhe

Elokuun valokuvaus-workshopissa pääsin tutustumaan uuteen kotimaiseen marjavalmisteeseen, Berryfectin karpalo-puolukkajauheeseen ja ihastuin kovasti. Jauhe valmistetaan Suomessa kotimaisista marjoista ja on maistamistani marjajauheista kyllä ihan ehdottomasti parhaimman makuinen. Saman valmistajan tuotteista löytyy myös mustikkajauhetta söpöissä pienissä annospusseissa sekä mustikka-mustaherukkajauhetta. Suosittelen kokeilemaan vaikka puuron tai jogurtin joukossa. Olen myös sekoittanut tätä karpalo-puolukkajauhetta myslin sekaan.  Jauheita on myynnissä S- ja K-ryhmän kaupoissa sekä muissa hyvin varustetuissa ruokakaupoissa. Tuotteita voi myös tilata suoraan Berryfectin verkkokaupasta (linkki yllä). Mutta jos tuota ei löydy, niin käytä jotain muuta marjajauhetta. Vaahtokarkit onnistuvat myös ilman marjajauhelisäystä.

Toivottavasti tämän ohjeen myötä rohkaistut kokeilemaan vaahtokarkkeja, jos ne ovat aiemmin jääneet testaamatta. Mielelläni vastaan kysymyksiinne ja kuulen kommenttejanne!

Puolukkavaahtokarkit

Puolukkasose
200 g (4 dl) puolukoita (tuoreita tai pakastettuja)
1/4 dl sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta

Mittaa kattilaan puolukat, sokeri ja vanilja. Peitä kattila kannella ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes marjojen kuori on rikkoutunut. Soseuta marjat sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Keitä sosetta kasaan vielä muutaman minuutin ajan ja pidä lämpimänä.

Vaahtokarkit
n.9 g (7 kpl) liivatearkkeja
100 g (vajaa 1 1/4 dl) sokeria
50 g (vajaa 1/2 dl) glukoosisiirappia
3 rkl vettä
2 (n.60 g) huoneenlämpöistä luomumunan valkuaista
ripaus suolaa
(1 rkl Berryfect karpalo-puolukkajauhetta tai puolukkajauhetta)

tomusokeri-maisstärkkelysseos:
1 dl tomusokeria
1 dl maissitärkkelystä (Maizena)

lisäksi: Berryfect karpalo-puolukkajauhetta

1. Liota liivatearkkeja kylmässä vedessä.
2. Mittaa pieneen teräskattilaan sokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Sekoita varovasti. Nosta levylle keskilämmölle ja kiinnitä kattilaan lämpömittari (anturi ei saa koskea kattilan pohjaan).
3. Sillä aikaa kun sokerisiirappi kiehuu, kaada valkuaiset puhtaaseen kulhoon ja vatkaa niitä hiljalleen pienellä teholla, kunnes vaahto alkaa muodostua. Lisää ripaus suolaa. Vinkki! Aluksi pienellä teholla vatkatessa syntyy paljon kuplia, jotka puolestaan auttavat hyvän vaahdon aikaansaamiseksi.
4. Kun sokerisiirapin lämpötila on kohonnut 105 asteeseen, voit nostaa valkuaisten vatkausnopeutta ja jatka vatkaamista, kunnes seos paksua ja ilmavaa.
5. Kun sokerin lämpötila saavuttaa 118 astetta, nosta kattila levyltä ja kaada kuumaa sokerisiirappia tasaisesti valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten.
6. Kun kaikki sokerisiirappi on valutettu seokseen, lisää lämpimän puolukkasoseen joukkoon pehmenneet liivatearkit. Purista liivatteista vesi huolellisesti pois. Sekoita hyvin. Jos puolukkasose on ehtinyt jäähtyä, kuumenna se uudelleen.
7. Vatkaa puolukka-liivateseos valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes kulho tuntuu viileältä ulkopuolelta. Vatkaa kuitenkin vähintään 5 minuuttia. Seos näyttää aluksi juoksevalta, mutta jäähtyessään se muuttuu kovemmaksi. Massan tulisi olla kädenlämpöä viileämpää.
8. Siivilöi tomusokeri-maissitärkkelysseosta tasaiseksi kerrokseksi (metalliseen) uunivuokaan tai muuhun astiaan. Levitä kaapimen tai metallisen lastan avulla vaahtokarkkiseos astiaan. Siivilöi pinnalle marjajauhetta. Anna kuivua huoneenlämmössä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
9. Siivilöi kuivuneen vaahtokarkkimassan pinnalle ensin marjajauhetta ja sitten tomusokeri-maissitärkkelysseosta. Laita loput seoksesta isoon kulhoon. Leikkaa pizzaleikkurilla tai saksilla levy paloiksi ja pyöräytä palat vielä seoksessa. Ravistele palat vielä siivilässä, jotta ylimääräinen jauhoseos irtoaa vaahtokarkin pinnasta.

Voit myös pursottaa vaahtokarkkimassaa jauhotetun leivinpaperin päälle tai ottaa massasta jäätelökauhalla palloja. Tälloin anna vaahtokarkkisuukkojen- tai pallojen kuivua yön ylitse ja pyöräytä ne kevyesti tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa kuten yllä. Mikäli haluat tehdä isomman määrän kerralla, niin ohjeen voi oikein hyvin tuplata.

Yrttinen myskikurpitsa-kvinoasalaatti

Kvinoa voi jakaa mielipiteitä, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä yrttisen kvinoan ja myskikurpitsan yhdistelmää.

myskikurpitsa-kvinoasalaatti

Tämä salaatti on muunnos aiemmin tekemästäni tattarisalaatista. Kvinoaversio kohtasi päivänvalon viime viikonloppuna valokuvaus-workshopissa ja sai sellaisen suosion, että lupasin ohjeen myös tänne blogin puolelle. Siinä kaikessa tohinassa unohdin TAAS ottaa itse kuvia valmistamistani ruoista, macaroneja lukuunottamatta, joten tein tätä meille lounaaksi eilen. Lisäsin vielä omaan annokseeni murennettua fetaa, mutta hyvin tämä uppoaa ruokailijoihin ilmankin.

Suosittelen käyttämään Urtekramin tai Risentan kvinoaa, jotka kestävät paremmin keittämistä kuin kotimainen ja ovat maultaan myös miedompia. Urtekram oli yksi workshopin sponsoreista ja hauska yhdistelmä tuli, kun keitin sekä mustaa että punaista kvinoaa. Mutta nyt tarinointi saa riittää, sillä minulla olisi tässä erään Mari Moilasen kirjajulkkarit vielä iltapäivällä edessä!

Yrttinen kvinoa ja paahdettu myskikurpitsa

(n. 1 kg) myskikurpitsa
öljyä, suolaa, mustapippuria
4 dl kvinoaa (musta, punainen tai tavallinen)
suolaa keitinveteen

Pese kurpitsa ja leikkaa se tukevalla veitsellä pituussuunnassa halki. Koverra siemenet pois. Viipaloi kurpitsa noin 2 cm paloiksi. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Huuhtele kvinoa ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Tarkkaile kypsyyttä keittämisen aikana. Valuta vesi pois ja anna kvinoan kuivua vielä siivilässä vähintään puoli tuntia. Tällöin kvinoa kuivuu kunnolla ja lopputuloksesta ei tule vetinen.

Yrttiöljy

1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku basilikaa / minttua / korianteria
1 pieni valkosipulinkynsi veitsen lappeella murskattuna
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(½ tl hunajaa)

Sekoita monitoimikoneen kulhossa tai sauvasekoittimen myllyssä yrtit, valkosipuli ja öljy keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hunajaa tarvittaessa. Sekoita yrttiöljy jäähtyneen kvinoan joukkoon.

Siemenmuru

1 dl auringonkukansiemeniä / kurpitsansiemeniä tai molempia sekoituksena
1 dl vaahterasiirappia
1 rkl balsamietikkakastiketta tai balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa

Paahda siemeniä paistinpannulla tai pienessä kattilassa, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää siirappi, etikka ja suola. Anna seoksen kiehua muutama minuutti. Varo ettei siirappi pala. Kumoa seos leivinpaperin päälle jäähtymään. Murra jäähtynyt levy sormin tai leikkaa veitsellä muruiksi.

Kokoa salaatti kerroksittain lisäten vuorotellen kvinoaa ja kurpitsaviipaleita. Ripottele väliin siemenmurskaa. Koristele tuoreilla yrteillä.

* siemenmurun sijaan voit käyttää paahdettuja siemeniä tai pähkinöitä

Myskikurpitsa-caesarsalaatti

Tarjoa caesarsalaatti vaihteeksi myskikurpitsan kanssa. Lupaan ettet pety!

Myskikurpitsa-caesarsalaatti

Aina välillä sitä yllättää itsensäkin, kun onnistuu jossain ruoassa yli odotusten. Tämä myskikurpitsa-caesarsalaatti oli juuri niitä ruokia, ja se syntyi puolivahingossa.

Olin maanantaina vielä vähän uupelo viikonlopun workshop-rutistuksen jäljiltä ja nappasin kaupasta valmiin grillibroilerin tarkoituksenani repiä se caesarsalaatin joukkoon. Siinä samalla pyörittelin päässäni, että mitä muuta voisi caesarsalaattiin lisätä kuin broileria, katkarapuja tai pekonia? Päässäni ei tuntunut liikkuvan mitään ja ajatus, että kirjottaisin blogiin pelkästä broisku-caesarista ei oikein innostanut. Kun kotona sitten nostelin tavaroita jääkaappiin, keksin sen – uunissa paahdettu myskikurpitsa voisi olla kiva. Ja kiva adjektiivina ei pääse lähellekään lopputulosta, se oli nimittäin tyrmäävän hyvää! Ehdottomasti sellainen ruoka, jota meillä jatkossakin syödään.

Yksi viime viikonlopun valokuvaus-workshopin sponsorituotteista oli Cosmopolitan-salaatti ja minäkin sain mukaan tätä herkkua. Cosmo on salaattina rapea ja se erinomainen pohja muun muassa caesarsalaatille. Caesarsalaatin juju piilee rouskuvan salaatin lisäksi sen kastikkeessa, joka saa umamimaisen makunsa sardellista. Kastike itsessään on oikeastaan löysähkö majoneesi, joka sardellin lisäksi maustetaan Worcestershire-kastikkeella. Viimeisen silauksen salaatille tuovat valkosipulissa paistetut krutongit ja parmesaanijuusto.

Perinteiseen caesarsalaattiin salaatti revitään paloiksi ja kastike sekoitetaan salaatin joukkoon. Tällä kertaa leikkasin Cosmopolitan-salaatin puoliksi ja paistoin sitä hetken pannulla. Näin caesarista saa näyttävämmän ja puolikas salaatti myskikurpitsoineen riitti ainakin minulle runsaaksi lounaaksi.

Myskikurpitsa-caesarsalaatti
neljälle

1 myskikurpitsa
öljyä, suolaa ja mustapippuria

Krutongit:
2 dl hyvää leipää kuutioina
3 valkosipulinkynttä
½  dl öljyä

Salaatti:
2 Cosmopolitan-salaattia tai 2 isokokoista romainesalaattia
1 dl parmesaanijuustolastuja

Kastike:
1 kananmuna
¼ tl suolaa
¼ tl mustapippuria rouhittuna
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl viinietikkaa
2 tl  Worchestershire-kastiketta
½ tl Dijon-sinappia
4-5 sardellifilettä hienonnettuna
1-1 1/2 dl rypsiöljyä
(1/2 dl raastettua parmesaania)

Pese myskikurpitsa ja leikkaa se tukevalla veitsellä pituussuunnassa puoliksi. Siisti kurpitsan päät ja koverra pois siemenet. Viipaloi kurpitsa noin 2 cm paksuiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskota viipaleille öljyä ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Paahda kurpitsat uunissa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Kuutioi leipäviipaleet. Litistä valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja paista niitä miedolla lämmöllä öljyssä noin 5 minuuttia. Nosta valkosipulit pois öljystä ja lisää leipäkuutiot. Ruskista kuutiot ja nosta ne leivinpaperin päälle valumaan.

Revi salaatinlehdet kulhoon odottamaan tai leikkaa salaatit puoliksi. Mikäli teet ruoan puolikkaista salaateista, paista niitä kuumalla pannulla leikkauspinta alaspäin muutaman minuutin ajan. Höylää parmesaanijuustosta ohuita lastuja.

Valmista kastike:  Sekoita tehosekoittimessa kaikki muut aineet yhteen paitsi öljy. Lisää öljyä vähitellen koneen koko ajan käydessä, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Öljyn lisääminen tekee kastikkeesta paksumpaa. Tarkista maku. Voit halutessasi raastaa parmesaanijuustoa kastikkeen joukkoon.

Kokoa salaatti: Nosta salaatin puolikkaat lautasille. Valuta päälle kastiketta ja lisää paahdetut kurpitsaviipaleet sekä vielä vähän kastiketta. Ripottele päälle parmesaanilastut ja krutongit. Vaihtoehtoisesti valuta kastiketta revityn salaatin joukkoon pienissä erissä. Sekoita salaatti käsin nostellen. Kastikkeen tulisi peittää salaatinlehdet, mutta ne eivät saisi uida kastikkeessa. Lisää parmesaanilastut ja kurpitsaviipaleet. Ripottele päälle lopuksi krutongit.

Older posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑