Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Ravintolakäynti

Illallinen kaikille aisteille – Kozeen Shiwanin I AM SUMMER SEASON

ILLALLISEN TARJOSI KOZEEN SHIWAN I AM POP UP

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Olen kohta kaksi viikkoa miettinyt mitä kirjoittaisin Kozeen Shiwanin I’m summer season pop up -illallisesta. Miten kuvailla iltaa, joka oli täynnä visuaalista ilotulitusta, kekseliäitä annoksia ja ruokia, joita voisi kuvailla kuulaiksi?

16 pientä, taidolla valmistettua ja harkittua annosta, joiden jälkeen olo oli kevyt, mutta ravittu ja mieli samalla rauhaisan uupunut. Toisaalta taas tuntui kuin olisin saanut piristysruiskeen. Aivot yrittivät vimmalla prosessoida näkemääni, maistamaani ja tuntemaani kokemusta. Päässä sinkoili ruoista inspiroituneita ajatuksia ja yritin pitää mielessäni kaikki ne pienet vaut mitä ilta toi tullessaan.


I AM SUMMER SEASON
MENU
 
METSÄ PERHONEN
MISO GRAAVATTU HÄRKÄ & PIIMÄLEIPÄ & SINAPPI YRTIT
KUHAN POSKI & PENSAS KRASSI & KUUSI
TUHKA MARINOITU MUIKKU & KELTUAINEN & SUOLAHEINÄ
HERNE & MUSTIKKA
KURKKU & KURKKU & KURKKU
RAAKA VIINIRYPÄLE & MUSTAHERUKKA PUSKA
SALAATTI & RAPARPERI & KANAN SYDÄN
VADELMA & RETIISI & RUUSU
KAALINEN BUKEE & KAMPASIMPUKKA
KANAN SIIPI & KUKKAIS HÖYHENET & PAAHDETTU HIIVA
KUNINGAS PERUNA & MÄTI
MUSTALIME & SITRUS & LIMEBASILIKA
MANSIKKA & ANIS IISOPPI & TILLI & TAGETES
LIPSTIKKA & FENKOLI
MUSTA VAKOSIPULI & KARAMELLI SUKLAA
OSTERI YRTTI & SITRUUNA & VALKOSUKLAA

Illallisen ideana oli nostaa esille upeita kasviksiamme ja yhdistellä niitä uudella tavalla. Annokset olivat herkkiä ja osa ihan henkeäsalpaavan kauniita. Liha ja kala toimivat annoksissa sivuroolissa, kasvisten loistaessa. Jos makuyhdistelmät haastoivat hyvällä tavalla ruokailijoiden mielen, saivat myös kädet työtä. Osa annoksista tarjoiltiin jaettavaksi, osa tarjottiin suoraan omilta lautasilta. Välineinä toimivat sormet ja pinsetit. Jokaisen annoksen kohdalla Kozeen kiiruhti saliin kertomaan annoksista ja opasti kuinka ne tulisi syödä. Tästä pisteeet sillä turhan usein saa ruokailija ihmetellä, että olikos tämä tarkoitettu syödä lusikalla vain miten?

Suosikkiannoksiani oli monta, mutta erityisesti mustikka-herneannos, jossa oli myös katajaa ja herneenpaloista valmistettu mehu sekä suolakuoressa kypsytetty peruna mädin ja savustetun voikastikkeen (!) kanssa ihastuttivat. Myös vadelman yhdistäminen lihaliemeen oli kerrassaan nerokas idea! Yksi kauneimmista annoksista oli kukkien terälehdillä höyhenmäisesti koristeltu kanan siipi. Suolaiset ruoat olivat itsessään niin vahvoja, että en välttämättä olisi kaivannut jälkiruokia. Mutta näissäkin Kozeen loisti ja vaatii muuten aikamoista munaa päättää illallinen mustaan valkosipuliin, jonka lähes lakritsainen maku jäi ihanasti suuhun viipyilemään vielä kotimatkallakin.

Kotimatkalla (ja erityisesti seuraavana aamuna) olin kovin tyytyväinen myös siihen, että illallinen ei ollut tupattu täyteen alkoholia. Ruokien kanssa tarjottiin kyllä alkoholia. Aterian läpi tarjottiin hauskasti tukiviininä itävaltalainen Arndorferin natural grüner veltlineriä. Oma suosikkini oli Juran alueelta peräisin ollut Domaine se la Pinte, jonka paksu suutuntuma ja lähes gewürztraminerimäinen maku toimi savustetun perunan kanssa mainiosti. Kohokohtia olivat ehdottomasti ruoille räätälöidyt itsetehdyt juomat. Mieheni ihastui jogurttipohjaiseen hapatettuun ayraniin joka oli aavistuksen suolainen omaan makuuni mutta ihanan raikas. Oma suosikkini oli ehkä vähän tylsästi mustikka-katajajuoma, mutta sen marjaisa maku sai minut siltä paikalta haikailemaan mustikkametsään ja kesät mustikassa viettäneelle itäsuomalaiselle ei sen parempaa makumuistoa voi tuoda.

Tällaisen tilaisuuden luominen vaatii tiimityötä ja usean ihmisen työpanoksen, seikka, jota Kozeenkin korosti. Erityismaininnan haluan antaa tarjoiluhenkilökunnalle. Upeaa, huomaamatonta, saumatonta työskentelyä, joka mahdollisti kokemuksen juuri sellaisena kuin se oli visioitukin. Fokus pysyi ruoassa ja juomassa, hetkessä. Kiitos.

Illallisen lopuksi saimme hetken jutella Kozeenin kanssa ja näin mielessäni hänen visionsa siitä millainen täydellinen illalliskokemus tulisi olemaan. Toivon todella, että hän saa taakseen sellaisen taloudellisen tukiverkon, joka mahdollistaa vision toteuttamisen, sillä kun tuo toteutuu, voin luvata, että sukat lähtee jalasta. Sitä ennen kuitenkin Kozeenin lahjakkuudesta ja taidokkaista suomalaisen sekä kurdikulttuurin yhdistävistä ruoista pääsee nauttimaan vielä pari heinäkuun viikonloppua. Jos olet Helsingissä, mene! Liput ja lisätietoa löytyy täältä.

Kozeenista on kirjoitellut myös Saara sekä Nanna. Lue myös Satokausikalenterin Natan juttu.

Lämmin kiitos upeasta illasta Kozeen ja huipputiimi. Kumarran syvään – tämä ilta ei ihan heti unohdu.

Hvala Kroatia! (Kiitos Kroatia!)

Croatian white wine with noce views

YHTEISTYÖSSÄ VISIT CROATIAN KANSSA

Tämän postauksen kirjoittaminen on long over due, kuten kolmannella kotimaisella tavataan sanoa, sillä pääsiäismatkastamme Kroatiassa on kulunut kohta jo puoli vuotta! Toisaalta, ensi viikolla vietetään ainakin täällä etelässä syyslomaviikkoa ja veikkaanpa, että Split saattaa olla monella pitkän viikon lopun kohteena ja miksipä ei olisi, sään siellä pysytellessä edelleen reippaasti yli 20 asteen.

Lähdimme Kroatiaan viettämään ystävämme nelikymppisiä (vai oliko se kolmekymppisiä?) ja isolla porukalla suuntasimme kiirastorstaina Splitistä kohti Baška Vodan kylää ja siellä meitä odottavaa luksusvillaa. Sitä ennen vietimme kahdestaan pari päivää Splitissä, jossa Kroatian matkailun edistämiskeskus oli meille järjestänyt kaksi lounasta sekä ruoka-aiheisen opastuskierroksen paikallisen oppaan johdattamana.

Juttua Baška Vodan reissustamme ja upeasta talosta, jossa saimme pääsiäisen viettää, löydät Gian ja Miikan Matkakuumetta-blogista. Ja sattuipa niin hienosti, että kiitos Gian ja Miikan kirjoittaman jutun, saimme kutsun vierailla villassa toisenkin kerran. Uusi matka on luvassa huhtikuun lopulla. (Kuvittele tähän kohtaan sellaista pientä innostunutta kiljuntaa!)

Views from the palace terrace

Tämä postaus on kuitenkin ruokapainoitteinen ja se ei varmasti ole mikään yllätys! Paljon tuli otettua kuvia vanhoista taloista,  hämäristä pittoreskeista kujista, pyykkinaruista ja lampuista, mutta ne jätän nyt väliin. Onpahan sitten jotain uutta nähtävää, jos Splitin suunnalle lähdette!

Yövyimme Splitissä pienessä hotellissa nimeltä Abokamento Boutique Rooms, joka oli aivan vanhan kaupungin ytimessä.  Abokamento ei ole osa mitään hotelliketjua vaan sitä pyöritti superystävällinen ja huomaavainen nuorimies Marin, joka tuntui todellakin olevan asiakaspalvelussa elementissään. Hotellin alakerrassa oli mainio Bokeria-ravintola ja viinibaari, jossa nautimme aamupalamme ja tuloiltana myös illallisen. Vahva suositus!

Tässä kohtaa on erikseen mainittava miten ystävällisiä kroatialaiset ovat! Sellaista aitoa ystävällisyyttä ja avuliaisuutta, ilman välimerenmaissa joskus esintyvää tunkeilevaisuutta.  Apua saimme joka kerta, vaikka aina ei yhteistä kieltä oikein löytynytkään. Toki turismi on Kroatiassa vasta kovassa nousussa ja pidempään turistimekkoina olleiden paikkojen kyllästymistä turismiin ei Kroatiassa vielä ole havaittavissa. Huhtikuussa turistikausi oli vasta alkamassa, joten sekin varmasti vaikutti kokemukseemme.

Restaurant Bokeria in Split

Splitissä parhain anti on vanhassa kaupungissa ja meren rannalla. Kaupungin pohjoispuolella on valtava puistoalue, Marjan, jossa on kuulemma hyvä uimaranta ja se on erinomainen piknikohde. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa käydä tuolla puistossa, mutta jos sää ja aika sallii, niin paikka on varmasti matkan arvoinen.  Splitistä kulkee myös useita laivalauttoja lähisaariin sekä Italian puolelle Anconaan. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että off season -aikaan lauttoja kulkee harvemmin.

Saavuimme Spilitiin pari päivää ennen pääsiäistä ja ilma oli ihanan lämmin. Turisteja oli jo jonkin verran, mutta toisin kuin Gia ja Miika, me emme tuolloin juurikaan suomalaisiin törmänneet. Asia olikin sitten ihan toinen pääsiäisen jälkeen. Vanhan kaupungin keskusta oli täynnä suomalaisia turreja ja sanoinkin J:lle, että ihan kuin Tallinnassa oltaisiin. Ikävä kyllä.

Beautifull wall in Apetit, Split

Ensimmäiselle päivälle meille oli järjestetty lounas kehutussa ravintola Apetitissa. Enpä arvannut, että jaamme lounaamme yli kahdenkymmenen aasialaisen kanssa… Ravintola oli täpöten täynnä ja kun jututimme omistajaa, hän kertoi että tällaisia seurueita heillä on kesäisin ihan järjestään. Kanssamme ruokaillut ryhmä oli kotoisin Etelä-Koreasta ja ilmeisesti he tekivät bussilla samaa kiertomatkaa, kun joku eteläkorealainen, paikallisesti supertunnettu poptähti oli tehnyt.

Valitettavasti emme ehkä saaneet lounaalla parasta käsitystä ravintolan tasosta: alkuruoaksi tarjottiin valtavat lautaselliset sellaista perussalaattia, joka koostui lehtisalaatista, tomaatista ja kurkusta.  Pääruoaksi valitsimme kokonaisena paistettua meribassia, joka itsessään oli hyvää, mutta ei mitään maailmoja mullistavaa. Toinen pääruokavaihtoehto olisi ollut lihapata, mutta lämpötilan hipoessa +25 astetta ei lihapata oikein jaksanut innostaa.  Ravintolan iltalista kuulosti hyvältä ja siinä italialaisen ruokakulttuurin vaikutus näkyi vahvasti. On ehkä yllättävää, että erilaiset pastat ja risotot ovat tärkeä osa kroatialaista ruokakulttuuria. Erityisessä asemassa on mustanpuhuva ja syvänmakuinen mustekalarisotto, jota saimme matkamme aikana pariinkin otteeseen maistaa.

Kiirastorstaina saimme oppaaksemme ihastuttavan Vjeranin Splitin matkailutoimistosta. Hän johdollaan suuntasimme ensin kalahalliin. Suurin vilske  hallissa oli jo takana päin, mutta saimme silti ihastella jos jonkin näköistä merenelävää. Tämä nykyinen kalahalli on rakennettu vuonna 1860. Edellinen halli oli rakennettu lähemmäs rantaa, jolloin käytännössä kalastajat vain nostivat kalat suoraan veneestä halliin. Uusi halli ei kovin kaukana ole rannasta sekään. Hauska knoppitieto, jonka Vjeran meille kertoi liittyy rikkiin. Tuo ranta-alue on nimittäin sellaista, että maaperästä erittyy rikkiä ilmaan. Rikki puolestaan vaikuttaa siihen, että kärpäset karttavat aluetta. Näin ollen kärpäsiä ei myöskään pyöri kalojen ympärillä. Kätevää! Kerrotaan myös, että Diocletianus olisi valinnut Splitin alueen valtakunnakseen juuri rikin vuoksi, sillä hän hoidatti reumaansa rikkikylvyissä. Kalahallista kun kävelee suoraan lahden poukamaan, ei rikin hajulta voi välttyä, mutta muutama metri sivummassa on ilma taas raikasta.

 

Seuraaavaksi suuntasimme Splitin torille (green market) tutustumaan paikallisiin raaka-aineisiin.  Valtaosa torimyyjistä oli jo eläkeiän ohittaneita mammoja ja pappoja ja mietin aluksi, että miten kauan tällainen toritoiminta jatkuu, jos viljely on ikäihmisten harteilla? Kun juttelimme Baška Vodassa meille taloa vuokranneen perheen tyttären kanssa, hän kertoi, että heillä on myös kauppapuutarha, jonka toimintaan koko perhe, pikkuveljeä ja mummoa myöten, osallistuvat. Eli todennäköisesti, kun peltotyöt ja muut raskaat toimet ovat isovanhemmille liikaa, siirtyvät he torille myymään. Näin ainakin päättelin!

Torilla oli kevätsesonki parhaimmillaan ja pysähtelin melkein joka kojulla. Vjeran ystävällisesti tulkkasi ja sain luvan ottaa kuvia niin tuotteista kuin myyjistäkin. Villivihanneksia oli myynnissä todella monessa kojussa – oli villiparsaa, voikukkaa, fenkolia, rucolaa… Myös paikallisten suosikkia mangoldia myytiin valtavina nippuina. Mukaani tarttui lähes kaikkea! Mangoldi on muuten tärkeä raaka-aine paikallisesssa suolaisessa piirakassa, soparnikissa, jonka alulähteet sijoittuvat Splitin lähelle Poljican kylään. Soparnik paistetaan valtavaksi, ohueksi piiraksi ja se on erinomainen välipala!

Soparnik - croatian swiss chard pie

 

Toinen erikoisuus, johon torilla törmäsimme oli carob eil johanneksenleipäpuu. Carob-hedelmä näyttää vähän ylikypsältä, kuivuneelta banaanilta, jonka päältä on rekka ajanut! Monelle carob saattaa olla tutumpi jauhemuodossa kuin kokonaisena kuivattuna hedelmänä. Vjeran kertoi meille, että hänen lapsuudessaan suklaa oli harvinaista herkkua, mutta carobia kasvoi lähes jokaisessa pihassa, joten sitä syötiin makean himoon ja suklaan korvikkeena. Pitihän sitä sitten ostaa (valtava pussillinen) ja testata mitä porukkamme oli siitä mieltä. Suurta ihastusta ei carob aiheuttanut. Kova kuori ja sisällä olevat isohkot siemenet herättivät vähän ihmetystä. Mausta saa kyllä kiinni sen, miksi sitä käytettiin suklaan korvikkeena, ja se näyttäisi edelleen luontaistuotemarkkinoinnissa kulkevan kaakaon ja suklaan korvaajana.

carob

carob eli johanneksenleipäpuu

Meillä oli Vjeran seurassa ilo tutustua myös paikalliseen ravintoloitsijaan, jonka kanssa juttelimme pitkät tovit siitä mitä ruokamaailmassa juuri nyt tapahtuu ja mitä kroatialaisessa ruokakulttuurissa on parhaillaan menossa. Muutoksen tuulet puhaltavat myös kroatialaisessa ruokaperinteessä ja se mitä itse huomioimme, oli kova yritys saada annoksia hienoimmiksi. Vähän sellaista kuin Suomessa joskus 90-luvun vaiheessa – kaikenlaista turhaa pipertämistä ja kikkailua, raaka-aineiden ja ruoan maun jääden ulkonäön alle. Lohduttelin, että suunta varmasti heilläkin muuttuu ja paluu paikallisiin raaka-aineisiin kyllä vielä tapahtuu.

Ja todella toivon niin, sillä Jozen konobassa saimme maistaa niin herkullista tonnikalasalaattia etten ole aiemmin syönyt. Tonnikala oli kylmäsavustettua ja sen kanssa tarjottiin ohuttakin ohuempia sitruunaviipaleita, salaattia, oliiveja ja Visin saarelta poimittuja ja suolaan säilöttyjä kapriksia! Söimme Jozen konobassa vielä lähtöpäivänämme tätä samaa salaattia ja pääruoiksi valitsimme risottoja: minä mangoldilla ja mies merenelävillä. Todella mainioita annoksia molemmat.

Tonnikala totta kai nosti puheeksi kalastuksen ekologisuuden ja Vjeran kertoi, että tilanne Adrianmeren puolella on vaikea. Muutama kesä sitten kalakanta oli todella vähissä ja turistien into syödä paikallista kalaa huipussaan. Tilanne johti siihen, että ravintolat hankkivat omia veneitä, joilla he ajoivat merelle kala-aluksia vastaan ostamaan kalat ennen kuin veneet pääsivät edes rantaan saakka. Kroatian rannikon runsas saaristo on otollista aluetta kaloille, kun taas Italian puolella saaria on vähemmän ja näin ollen myös kalakanta pienempi. Tämä on johtanut siihen, että italialaiset tulevat Kroatian puolelle ostamaan kalojaan.

Konobat ovat paikallisia pieniä ravintoloita, joihin Kroatiassa törmää usein. Konoba-nimeä ei voi kuitenkaan käyttää kuka vaan ravintolastaan, vaan ravintolan listalta on löydyttävä tiettyjä perinteisiä ruokia ja siellä on oltava valkoiset pöytäliinat! Varsinaisen lounaamme tuona päivänä nautimme Konoba Varosissa, joka on yksi vanhimmista konobista Splitissä. Lounaaksi valitsimme mustekalarisottoa sekä paikallista erikoisuutta, pašticadaa. Pašticadasta tuli mieleen vähän äidin 80-luvulla valmistamat luumutäytteiset possurullat. Tosin tämä ruoka valmistetaan vasikasta ja liha haudutetaan luumukastikkeessa, joka maustetaan punaviinilla. Pašticada tarjoillaan perunamykyjen kanssa.

Tässä kohtaa on ehkä syytä varoitella annosten koosta. Ne ovat valtavia. Ihan hävetti siinä oppaamme edessä olla ja todeta, että minä en mitenkään pysty syömään koko tätä lihamäärää, en vaikka kuinka yritän. Oppaamme Vjeran totesikin, että suuret annokset kuuluvat kroatialaiseen ruokakulttuuriiin. Eräs paikallinen trendikäs ravintola joutui hiljattain lopettamaan, koska paikallisten mielestä annosten hinta ja koko eivät vastanneet odotuksia. Kyselin vähän, että miten ruokailu ja ruoka-ajat ylipäätään arkena hoituvat? Vjeran kertoi, että lounas on yleensä kevyt ja usein jonkin sortin leipä tai leivonnainen ja se haetaan paikallisesta leipomosta. Isoin ateria syödään kotona viiden maissa. Arkena syödään paljon kasvisruokia ja perjantaisin katolisen perinteen mukaan kalaa. Viikonloppuisin kokoonnutaan usein yhdessä perheen ja suvun kanssa syömään, silloin usein on lihaa tarjolla.

Wild asparagus

Olimme todella iloisia siitä, että saimme jakaa tuon kiirastorstai-aamupäivän Vjeranin kanssa. Moni asia olisi jäänyt ihmettelyn tasolle ja emme olisi ikipäivänä löytäneet Jozen konobaan. Ruokailoittelu ei toki tuohon loppunut, sillä villassamme herkuttelimme paikallisilla raaka-aineilla joka päivä ja matkan kruunasi synttärisankarille järjestetty illallinen, jonka talon omistajat meille valmistivat.  Ja kun mainitsin niistä isoista annoksista… he laittoivat ruokaa pienelle armeijalle! Odotukset ovat korkealla seuraavaa matkaamme varten. Sen voin taata, että luvassa on hyvää ruokaa ja juomaa upeissa maisemissa!

 

Visit Croatia tarjosi meille lounaan Apetit-ravintolassa ja Konoba Varosissa sekä opastetun kierroksen Splitissä. Kiitos heille!

***********************************

Thank you Visit Croatia for the lunches at Apetit and Konoba Varos. Also warm thanks to our expert guide Vjeran, who truly made the trip exceptional!

 

Burrataa ja Camparia Industry Standardin tapaan

Kermaisen pehmeä burrata ja Campari ovat ehkä hieman yllättävä, mutta erinomainen makupari!

peaches

Kävimme lomareissulla Berliinissä ja odotin kuin kuuta nousevaa illallistamme Industry Standard -ravintolassa. Olimme siellä jo kerran aiemmin käyneet ja niinpä osasin odottaa herkullista iltaa. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Ihan uskomatonta makujen ilotulitusta ja tasaisen varmaa laatua joka ikisessa annoksessa.  Yksi yllätyksellisemmistä annoksista oli tämä burrata, joka oli valeltu Campari-vinegretillä.  Olihan sitä kokeiltava!

Industryn annoksessa oli burratan lisäksi vesimelonia, cantaloupemelonia, kurkkua sekä punaherukoita. Oman versioni valmistin vesimelonista, persikasta ja herukoista. Lisäsin myös vähän minttua. Campari-vinegretti on tuossa annoksessa kerrassaan nerokas lisäys. Camparin karvas maku sopii kermaisen burratan ja makeiden hedelmien kanssa järkyttävän hyvin. Alkoholittoman version voi valmistaa vaikkapa verigreipistä.

Burratan kohdalla kannattaa nähdä vähän vaivaa. Mitä tuoreempa burrata on, sitä ohuempikuorista ja kermaisempaa se on. Helsingissä hyvää burrataa myyvät Casa Italia Bulevardilla ja La Tartufata Tehtaankadulla. Kannattaa kysellä tuotteen saatavuutta myös juustokaupoista sekä hyvien ruokakauppojen juustotiskeiltä. Burrata on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Upea yhdistelmä on muuten myös burrata ja lipstikka. Kokeile vaikka Vaimomatskuu-blogin ohjetta!

Burrata w/ Campari Continue reading

Feeling little Dreamy with Clouet

Andre Clouet Dream champagnes

Maaliskuun lopulla, kun kevät alkoi vasta antaa heräämisen merkkejä,  vietin sampanjantäyteisen iltapäivän André Clouet’n juomien parissa.

Clouet’n sampanjatalon vesa charmantti Jean-François Clouet sekä juomien maahantuoja Vindirekt kutsuivat juomista kiinnostuneita toimittajia ja bloggaajia viettämään mukavaa iltapäivää Clouet’n talon uuden sampanjasarjan, Dream Vintagesin parissa avaamaisillaan olevaan ravintola Jackyyn. Minähän tietysti olin kärppänä paikalla, sillä André Clouet’n sampanjat ovat tulleet vuosien saatossa tutuiksi mm. Clouet’n sampanjamaistoissa Taste of Helsingissä. Näin ollen olin varautunut siihen, että tilaisuus tulee olemaan hauska ja rento, ei vähiten siksi, että Jean-François itse oli paikalla.

Heti ovella sisään astuessani silmäni osuivat kauniisiin skumppapulloihin, joissa oli poikkeuksellisen väriset etiketit. Mistähän on kyse, mietin. Tämä selvisi pian, kun herra Clouet tervetulotoivotuksessaan käski meidän ensimmäiseksi valita etiketeistä oma lempivärimme. Siinä tiskille jonottaessani pysähtyi hra Clouet hetkeksi myös minun kohdalleni ja kysyi minkä värin aion valita? No, tuon vaalean turkoosin, vastasin. ”Bien sûr madame – se värihän on täysin kuin  silmienne väri” hän vastasi. Taisin vähän punastua… Jean-François, you old charmer!

Tuo valitsemani juoma osoittautui vuoden 2008 vuosikerraksi ja se oli kautta linjan suosikkini – juomassa oli sopiva sitruksisuus ja mineraalisuus omaan makuuni. Myös vuoden 2006 vuosikerta ihastutti kuivakalla rapsakkuudellaan. Tämä Dream Vintages -sarja on ensimmäinen Clouet’n talon Blanc de Blanc eli täysin chardonnaysta valmistettu sarja. Rypäleet tulevat Cote de Blancsin alueen kylistä. Tässä sarjassa vuosikerrat ovat 2002, 2005, 2006, 2008 ja 2009. Erityisesti vuosikertojen 2002 ja 2008 ennustetaan tulevan vielä legendaarisiksi. Taisin valita siis hyvän värin!

Clouet’n sampanjathan ovat tunnetusti erittäin hyviä ruokasampanjoita ja näissäkin kaikissa riittää vastetta ruoalle. 2008 ja 2009 sopivat keveimmille mauille ja vaikkapa hapokkaimmille juustoille, kun taas 2002, 2005 ja 2006 ovat omiaan vaaleille kaloille ja lihoille sekä äyriäisille.

Olen odottanut kuin kuuta nousevaa, että milloin nämä sampanjat saapuvat Alkoon ja nyt on se hetki! Päivän valon näkivät vuosikerrat 2005 ja 2008. Juomia on myynnissä rajallinen erä ja parhaiten niitä saanee Alkon verkkokaupan kautta. Ja erityisen iloinen uutinen Taste of Helsingin kävijöille – siellä on tarjolla vuosikerrat 2006 ja 2009! Taste of Helsingissä on myös Clouet’lla oma teltta ja sinne kannattaa suunnata, jos et ole ennen Jean-Françoita tavannut. Voin luvata vauhtia ja vaarallisia tilanteita!

Siellä sampanjateltassa kannattaa myös vilkaista ympärilleen, jos sattuisit näkemään sampanjojen laatikot, sillä ne ovat jotain ihan muuta kuin perinteisiä! Ja tähän loppuun vielä 10 pisteen knoppitieto: Tiesitkö, että Clouet’n pullojen etiketit edustavat ancien regime -tyyliä ja sampanjatilan perustaja toimi aikanaan Ludvig XV:n Versailles’n hovin kirjanpainajana?

My favourite drink - champagne

Lämmin kiitos kutsusta Vindirekt ja Andre Clouet sekä ravintola Jackie!

Taste of Helsinki -safarin top 3

Sisältöyhteistyössä Taste of Helsinki

Menu for the Taste of Helsinki safari

 

Enää vajaa kolme viikkoa ja sitten Suomen paras ruokatapahtuma, Taste of Helsinki, on täällä taas!

Pari viikkoa sitten julkaistiin tämän kesän Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut ja sanonpa vaan, että nälkä ei jää tänäkään vuonna. Sen voin ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, sillä pääsin mukaan Taste of Helsingin järjestämälle ruokasafarille, jossa kiersimme kuusi tapahtumaan osallistuvaa ravintolaa, söimme ilolla kahdeksan erinomaista ruoka-annosta ja nautimme sopivan määrän laadukkaita viinejä. Nopeammat (siis kaikki muut paitsi minä!) ovatkin jo ehtineet omat arvionsa kierroksesta kirjoittaa. Kaikkien Taste of Helsinkiin osallistuvien ravintoloiden menut löydät täältä.

Ravintola Savoy

Restaurant Savoy in Helsinki

Siinä me kohtasimme, kaksi ensikertalaista. Minä ja Savoy.

Vierailu tässä klassikkoravintolassa oli minulle ensimmäinen ja sattumoisin on Savoy tänä vuonna ensimmäistä kertaa mukana Taste of Helsingissä. Savoyn historia ulottuu vuoteen 1936 saakka ja Alvar Aallon suunnittelema ravintolasali ei tuottanut pettymystä tyylikkyydellään ja arvokkuudellaan. Ravintolan ilmapiiri suorastaan huokui hyvällä tavalla historiaa. Ja ei taida Helsingissä olla toista ravintolaa, josta olisi niin hienot näkymät kaupungin kattojen ylle!

Vorschmack by Savoy

Savoy tuo Taste of Helsinkiin klassikkoannoksensa Marskin vorschmackin, jota Savoyn kokki Henrik Kovanen tiimeineen keittelee yhteensä kolme päivää. Vorschmack valmistetaan edelleen alkuperäisellä reseptillä lampaasta, naudasta, rasvasillistä, sipulista ja valkosipulista. Taste of Helsinkiä varten vorschmackia haudutellaan ainakin 150 kiloa. Me vähän epäilimme, että mahtaako se riittää? Sen verran kielen mennessään vievä oli tuo annos! Kyseessä on aivan täydellinen viileän päivän lämmittäjä tai loppuillan viimeistelijä ja se on parhaimmillaan nautittuna kylmän pienpanimo-oluen kanssa. Bloggaajakollegat kehuivat myös toista aiemmin maistamaansa Savoyn annosta – mustaherukalla maustettua silakkaa Escabeche, jossa on mukana myös perunahelmiä ja tillikreemiä. Ennustan jonoja Savoyn tiskille!

Tiesitkö muuten, että voimme kiittää Savoyn katolla asustelevaa mehiläisyhteisöä siitä, että Espan puistossa ei enää kesällä haise pahalle?

Ravintola Toca

Toca on mielestäni yksi parhaista ravintoloista Helsingissä. Kuten Tocassa on tapana, otettiin meidät sydämellisesti vastaan ja jännityksellä odotimme ensimmäistä annosta. Odotukset olivat perustellusti kovat Tocan viime vuoden hitin, arancinien,  jälkeen. Ja ei petytty!

Annos nimeltä Bianco, rosso, verde herätti huomiota ulkonäöllään ja tullee varmasti olemaan yksi tapahtuman kuvatuimmista annoksista. Se piti sisällään ravioleja juustotäytteellä, jotka viimeisteltiin basilikakastikkeella ja tomaattipölyllä. Annos on saanut inspiraation Italian väreistä sekä mauista, mutta se on myös kunnianosoitus kokki Gennaron äidille. Nuo juustoraviolit olivat täydellisiä, ei niistä muuta voi sanoa, ja ihastuneita äännähdyksiä kuului vähän jokapuolelta pöytää. Toca on muuten ToH:n historiassa ensimmäinen ravintola, joka valmistaa pasta-annoksen! Onkin mielenkiintoista kuulla myöhemmin, että kuinka monta raviolia he päätyivät lopulta valmistamaan. Melko monta, veikkaan!

Jälkiruoka jatkoi taattu Toca-laatua ja se osui & upposi omaan makumaailmaani. Sitruuna, valkosuklaa, kamomilla -annos oli juuri sopivan sitruksinen ja ei liian makea, vaikka siinä olikin valkosuklaata. Annoksen makumaailma oli saanut innoituksensa Gennaron isän rakkaudesta sitruunaisiin jälkiruokiin. Myönnän, että tässä vaiheessa jo vähän liikutuin!

Collaboratio

Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut

Kolmas poimintani ei ole ravintola, vaan viinin maahantuoja Collaboratio ja heidän edustamansa italialainen viinintuottaja Pdc.  Saimme safarin aikana maistella monia erinomaisia viinejä sekä Andre Clòuet´n shampanjoita, mutta kaikkien juomien yli nousi tämä yksi: Valdobbiadene Superiore di Cartizze DOCG Brut. Kyse on nuoren ja innovatiivisen viinintekijän, Pietro De Contin upeasta proseccosta, joka hyppäsi kyllä minun listallani italialaisten kuohuvien kärkeen.

Proseccot ovat harvoin suosikkejani niiden päärynäisen maun vuoksi. Erityisesti, jos juoma ehtii lämmetä, maistuu se lähinnä keinotekoisesti maustetulle kotimaiselle päärynäsiiderille. Mutta tämä Cartizzen laaksossa kypsyneistä Glera-rypäleistä valmistettu cartizze oli kaikkea muuta! Se tarjottiin meille ravintola Pastorin artisokka, perinnetomaatti ja ponzu-kastike -annoksen kanssa ja vaikka annoksessa kastikkeen suolaisuus olikin mielestäni vähän yläkanttiin, toimi tämä prosecco sen kanssa loistavasti. Kyse on siis kuivan rapsakasta, pieniä kuplia tulvillaan olevasta kuohuvasta, jota maahantuoja kuvailee osuvasti “proseccojen Ferrariksi”. Rypäleiden viljely tapahtuu luonnonmukaisesti ja kaikki työvaiheet suoritetaan käsin. Suosittelen lämpimästi tutustumaan juomaan ToH -viiniteltassa ja löytyypä tämä aarre myös Alkon valikoimistakin.

Papukaijamerkki

Kolmen kärki oli tiukka ja kaikki safarin ruoat sekä juomat olivat maininnan arvoisia. Haluan kuitenkin nostaa tähän loppun vielä yhden jutun, ehkä tärkeimmän kaikista eli tapahtuman järjestäjät, Barry ja Mira MacNamaran, joiden työ tapahtuman taustalla on korvaamatonta.

Jo kuudetta kertaa järjestettävä ToH on noussut mielestäni Suomen merkittävimmäksi ruokatapahtumaksi. Se tarjoaa matalankynnyksen mahdollisuuden maistella Suomen, ja viime vuosina myös naapurimaidemme, huippuravintoloiden annoksia. Ravintoloiden menut heijastelevat ajan henkeä ja Barry kertoikin, että aluksi ei juuri kellään ollut pelkästään kasvisannoksia, mutta tänä vuonna on mukana myös puhtaasti vegaanisiakin annoksia. Vuosi 2017 on monella tapaa erilainen, muun muassa siksi, että ravintolojen listoilta ei löydy lainkaan lohta. Sen sijaan kotimaiset järvikalat ja ns. roskakalat ovat saaneet ansaitun paikkansa annoksissa.  Hurraa!

Ehdin safarin aikana vaihtaa muutaman sanasen Barryn kanssa ToH -tapahtuman järjestelyistä.  Loistava ruoka- ja juomatarjonta kantaa pitkälle, mutta se ei yksistään tee tapahtumasta menestystä. Eräs ToH:n suosion salaisuuksista on sen ainutlaatuinen henki, sillä satoi tai paistoi, niin ihmiset viihtyvät ja järjestelyt toimivat moitteettomasti. Minua kiinnostikin mistä Barry ja Mira saavat tapahtumalleen niin osaavaa ja iloista henkilökuntaa? Barry kertoi, että tapahtuman henkilökunta on pääasiassa palkattua työvoimaa ja porukasta on löytyy useita konkareita, jotka ovat olleet mukana jo alusta saakka. Onpa työporukassa mukana yksi perhekin!

Perhosta on vapaaehtoisina työntekijöinä  mukana niin palvelualan- kuin kokkipuolenkin opiskelijoita. He saavat tapahtumasta paljon hyvää kokemusta ja mahdollisuuden luoda kontakteja. Osa heistä on myöhemmin Barryn kertoman mukaan työllistynyt avustamiinsa ravintoloihin. Siitä iso peukku! Olen varma, että tapahtuman hyvä henki on omiaan luomaan houkuttavuutta osallistua mukaan myös tiskin toiselle puolelle, vaikka ihan vapaaehtoistyön merkeissä. Kuka tietää – ehkä ensi vuonna minutkin löytää nauttimasta vähän toisenlaisesta ToH:stä?

Lisää tunnelmia Taste of Helsinki -safarista löytyy mm. täältä:

Hannan soppa

Viisi tähteä

Vaimomatskua

Andalusian auringossa

Lyhyenä hetkenä

 

 

Yrttinen tattari ja raitajuuret

 

yrttinen tattari ja raitajuuret

Kulhoruokien aika ei ole vielä ohi!

Tämä ruoka on saanut innoituksensa ravintola Lonnan punajuuriannoksesta. Jos Lonnan saari ja sen mainio ravintola on vielä sinulta kokematta, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan saarella. Ravintola on auki 18.9. saakka. Ruoka Lonnassa on huolella valmistettua, kaunista ja ennen kaikkea makuhermoja kutkuttelevaa. Paikka itsessään on jo elämys. Saaren miinamakasiinit toimivat tunnelmallisena juhlapaikkana, joten vink vink teille, joilla on hääjuhlat taikka nelikymppiset vielä edessä!

Lonnan annoksessa oli punajuurta käsitelty kahdella tapaa – keitettynä ja etikalla marinoituna. Annoksen viimeisteli kullankeltaiset keltuaispisarat. Punajuurten sijaan käytin Hakaniemen hallista nappaamania raitajuuria. Yksinkertaistin annosta hieman ja paahdoin raitajuuret uunissa. Kun viikonloppu osoittautui sienisadon osaltamme hyvinkin runsaaksi, paistoin lisäksi pieniä kantarelleja. Jos haluat annoksesta ruokaisemman, paista tattarin joukkoon vähän pekonia. Tarkoituksenani oli myös paahtaa rouskuvaksi elementiksi vielä auringonkukansiemeniä, mutta unohdin ostaa niitä kaupasta. No, sellaista sattuu!

Kananmuna sopii kaikkeen

Keltuaiskreemiä tai 60-asteista keltuaista en alkanut näin arki-iltana tähän enää väsäämään. Minulla oli vielä jäljellä suolattuja keltuaisia, joista viipaloin yhden ruoan joukkoon. Uppomuna tai löysäksi keitetty kananmuna sopisi varmasti hyvin, jos kananmunaa haluaa jossain muussa muodossa lisätä ruokaan. Muun muassa tälläista herkkua pääsin maistamaan helmikuussa Marin keittiössä: http://www.jotainmaukasta.fi/2016/02/05/kulhoruokaa/

Tattarin maustoin yrttiöljyllä, johon tällä kertaa surautin lehtipersijaa, meiramia ja valkosipulia. Lehtipersilja on mielestäni tosi hyvä pohja erilaisille yrttisille öljyille ja se toimii hyvin muiden yrttien kanssa. Meiramin sijaan voit käyttää basilikaa tai vaikkapa ruohosipulia. Jos omistat ison ja tukevan kivisen morttelin, voi yrttiöljyn valmistaa myös siinä. Mikäli tattari ei kuulu suosikkeihisi, korvaa se ohrasuurimoilla tai jollakin riisi-viljaseoksista.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

5-6 raitajuurta tai punajuurta
öljyä, suolaa ja pippuria

1 l kantarelleja
2 rkl voita
1 tl kuivattua sitruunatimjamia tai timjamia
suolaa, mustapippuria

2 1/2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukkua meiramia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

(lisäksi uppomunia, paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Pese raitajuuret hyvin ja siirrä ne pellille. Pistele juurekset kauttaaltaan haarukalla ja paahda uunissa 200 asteessa 50-60 minuuuttia, riippuen raitajuurien koosta. Kääri raitajuuret folioon hetkeksi. Kuori ne, paloittele lohkoiksi. Osan voit myös viipaloida. Pyöräytä raitajuurilohkot öljyssä ja mausta.

Puhdista sienet ja paista kuivalla pannulla, kunnes sienistä alkaa neste haihtua. Lisää voi sekä mausteet. Paista sienet kullanruskeiksi. Pidä lämpimänä.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Hienonna yrtit ja 1/2 dl öljyä sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Käytä myös yrttien varret. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella ja hiero leikkuulautaa vasten. Siirrä murska yrttien kanssa kulhoon ja lisää loput öljystä. Anna koneen käydä vielä hetki ja mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla.

Sekoita yrttiöljy tattarin joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa tattari kulhoihin, nosta päälle raitajuuria ja sieniä. Viimeistele meiramin lehdillä ja lorauksella oliiviöljyä.

Viimeisten parsojen aika?

Huh, takana on huikea viikonloppu valokuvauksen ja ruoan parissa! Ja lupaan kyllä kertoa teille vielä KAIKEN! Sitä ennen kuitenkin vähän erilainen ja erinomaiseksi todettu parsasalaatti.

Parsa-avokado-katkarapusalaatti Olon tapaan

Parsa-aika alkaa pikku hiljaa hiipua. Mutta ei vielä luovuteta, muutama parsaohje odottaa julkaisuaan. Monta ohjetta on myös jäänyt suunnitteluvaiheeseen. Toisaalta, ovatpa siellä ensi kevättä jo odottamassa.

Inspiraation tähän salaattiin sain pari vuotta sitten ravintola Olon vappubrunssilta, jolle muuten lämmin suositus! Salaatissa oli hauska fenkolinen maku, mutta salaatissa ei ollut itsessään fenkolia. Siinä Nellen kanssa sitten pähkäilimme, että miten tämä on tehty ja tulimme tulokseen, että salaatin maustamiseen on käytetty jonkinlaista fenkoliöljyä. Omaan versiooni jätin fenkolinsiemet, koska pidän niistä, mutta jos haluat hienostuneempaa makua niin siivilöi siemenet öljystä pois.

Makuyhdistelmä on kyllä tosi raikas ja ei haittaa, vaikka avokadot hieman muussaantuvatkin salaatissa. Se kuuluu salaatin luonteeseen. Katkaravut maistuvat salaateissa usein mielestäni vähän tunkkaisille, mutta sitruunamehu ja fenkoliöljy antavat niillekin uutta potkua. Olen tehnyt tätä salaattia myös niin, että lisään joukkoon reilusti korianteria. Nyt minulla oli vain muutama käyttökelpoinen lehti, jotka päätyivät koristeeksi.

Tässä vaiheessa kesää alkavat parsat olla jo paksukuorisia, joten kuori ne, ellet löydä tuoreita kotimaisia parsoja. Niitä oli ainakin vielä viime viikolla kaupoissa. Vähän haikeaa on sanoa heipat parsoille, mutta toisaalta kaikkea muuta hyvää on kaupat jo pullollaan  ja sormet syyhyävät nippuporkkanoiden -ja nauriiden sekä varhaisperunoiden pariin. Perunasta onkin tulossa vielä tällä viikolla postaus. Luvassa on hieman eritavalla maustettu perunasalaatti, jonka kastike varmasti jakaa mielipiteitä. Nyt kuitenkin nautitaan avokadosta ja parsasta!

Avokado-parsasalaatti katkaravuilla

Fenkoliöljy
1/2 dl mietoa oliiviöljyä
1 rkl fenkolinsiemeniä

500 g vihreää parsaa
1 sitruunan kuori
2 rkl sitruunamehua
180 g isoja kuorettomia katkarapuja
2 avokadoa
suolaa, mustapippuria

Valmista ensin fenkoliöljy. Mittaa kattilaan oliiviöljy ja fenkolinsiemenet. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia ja nosta kattila pois liedeltä. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Siivilöi halutessasi fenkolinsiemenet pois öljystä.

Kuori parsat ja paloittele n.3 cm paloiksi. Voit leikata isot parsan nuput ja paksummat varret puoliksi pituussuunnassa. Keitä parsapaloja suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä noin 3 minuuttia ja valuta hyvin. Sekoita parsapalat jäähtyneen öljyn joukkoon. Anna maustua.

Raasta sitruunan kuori ja purista mehu. Sulata katkaravut ja valuta hyvin. Mausta ravut 1 rkl sitruunamehua. Puolita avokadot ja poista kivet. Lusikoi hedelmäliha kuoresta kulhoon ja sekoita joukkoon loput sitruunamehusta.

Lisää kulhoon katkaravut ja parsat öljyineen. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita hyvin. Voit halutessasi hienontaa joukkoon korianteria tai lehtipersiljaa.

Alkupala retiisistä ja vuohenjuustosta

Tein viikonloppuna ensimmäistä kertaa pestoa retiisin naateista. Tämä alkupala sopii jaettavaksi vaikkapa vappupiknikillä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapsakat retiisit sopivat hyvin vuohenjuuston seuraan. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.

Usein ne yksinkertaisimmat jutut ovat niitä parhaita. Viime kesänä Berliinissä kävimme syömässä upeassa Industry Standardissa. Ravintolassa oli kaikki kohdallaan ja menu oli täynnä houkuttelevia pieniä annoksia, joista illan aikana ehdimme suurimman osan testata. Erityisen mieleenpainuvia olivat mojitomarinoitu vesimeloni, ehkä elämäni toiseksi paras tartar (paras on ollut Tallinassa ravintola Noassa) ja se retiisiannos. Kun näin lähikaupassamme (KSM Arabia) Varpion puutarhan ruukkuretiisejä, tiesin heti mitä niistä teen.

Kauneinta tässä ohjeessa on se, että retiisit saavat loistaa sellaisinaan. Industryssa retiisit tarjottiin kylmän rapsakoina piparjuurella maustetun tuorejuuston kanssa. Itse yhdistin retiisit Saloniemen tilan hauskasti nimetyn Syrjähyppy-vuohentuorejuuston kanssa. Lisäksi pyöräytin retiisin naateista ja saksanpähkinöistä peston. Raikas ja simppeli alkuruoka vaikkapa vappupöytään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruukkuretiisi on kevään uutuus.

Vuohenjuustotahna

170 g pehmeää vuohenjuustoa (esim. Saloniemen Syrjähyppyä)
1-2 rkl maitoa tai ranskankermaa
2 rkl ruohosipulia hienonnettuna
1/2 pieni valkosipulinkynsi raastettuna
ripaus suolaa ja pippuria

Vatkaa vuohenjuuston rakenne rikki haarukalla ja notkista se maidolla tai ranskankermalla. Lisää ruohosipuli ja valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla.

Naattipesto

50 g retiisin naatteja (noin 2 ruukun naatit)
1 dl raastettua pecorinojuustoa
n. 1 dl saksanpähkinöitä
3/4 dl pehmeän makuista neitsytoliiviöljyä tai rypsiöljyä
1/2 tl hunajaa ja muutama rouhaisu mustapippuria myllystä

Aja naatit, juustoraaste ja pähkinät tasaiseksi monitoimikoneessa. Lisää öljy valuttaen joukkoon. Mausta hunajalla ja mustapippurilla. Tarkista maku ja lisää hunajaa tarvittaessa. Nosta pesto jääkaappiin maustumaan noin 30 minuutiksi.

Perunapizza Pjazzan innoittamana sekä tutustumme villiparsaan

IMG_2567

Pizzalista oli houkutteleva, liiankin paljon hyviä vaihtoehtoja!

IMG_2589

Blogaaja työssään.


Kuten Siskot kokkaa – blogin Nelle tuossa ehtikin jo raportoida, pääsin hänen seurassaan tutustumaan Yrjönkadulle avattuun ravintola Pjazzaan, ja kiitos vielä ravintolalle illasta sekä tietenkin Nellelle, joka älysi pyytää minua mukaan. Meillä oli oikein mukava ilta hyvän ruoan parissa ja siltä reissulta jäi tarve tehdä kotonakin perunasta pizzaa. Tämä on kyllä ollut mielessä jo koko kevään ja taisin pari vuotta sitten jonkun version tehdäkin perunasta ja rosmariinista silloisen Toscanan matkan innoittamana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Herkän vihreää villiparsaa.

Pjazzassa perunapizza tarjottiin ihanan panzetan kanssa, omasta versiostani tuli kasvismallinen. Sattuipa vielä niin, että Hakaniemen torilta pongasin nipun italialaista luomuparsaa. Tällaista ihmettä ei ole minun silmiini vielä Suomessa osunut, joten olihan se otettava testiin. Olen Italiassa joskus villiparsaa syönytkin ja jos luomuparsan saattoi nauttia raakana sellaisenaan, niin tämä rapea ja herkänmakuinen villiparsa menisi varmasti salaatissakin kypsentämättä. Lisäsin parsat pizzaan vasta ihan lopuksi, jotta ne eivät menneet aivan muhjuksi paistamisen aikana.

Pizzataikinaan halusin jotakin muutakin kuin pelkkää durumia, vaikka siitä hyvän pohjan saakin. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään muita jauhoja kaapissa kuin tattaria, joten se sai kelvata. Tattarilisäys oli itseasiassa ihan kiva ja toi toivomaani makua taikinaan, joka lyhyen kohotuksen vuoksi olisi muuten ollut melko mauton. Olin haaveillut sellaisesta yön yli kohotettavasta taikinasta, mutta se jäi edellisen illan ruoanlaittohässäkässä tekemättä. Tyypilliseen tapaani en paljon mittaillut pizzataikinaa tehdessäni ja taikinasta tuli melko iso. Siis niin iso, että siitä olisi saanut kolme isohkoa pyöreää pizzaa. Pizzatarvikkeita oli kuitenkin vain kahdelle pohjalle, joten valitettavasti pohjasta tuli vähän turhan paksu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Parsat saivat vain lyhyen lämpökäsittelyn uunissa. Tässä ne ovat vielä raakoina pizzan päällä.

Perunat olivat edellispäivänä keitettyjä (6-8 kpl koosta riippuen kahteen pizzapohjaan) ja ensi kerralla taidan kokeilla valmistaa perunat Pjazzan tapaan eli viipaleiden sijasta perunapalat olivat rouheina, survotun näköisinä lohkoina, jotka oli ilmeisesti ensin vielä käytetty pannulla. Näin perunoihin tulisi vähän enemmän makua, nyt ne olivat vähän turhan mauttomia. Perunaviipaleille kannattaa myös ripauttaa reilusti suolaa ja pippuria. Mietin ensin myös perunaviipaleiden uittamista rosmariiniöljyssä, mutta voimakas rosmariini olisi vienyt parsalta makua. Mutta lupaan, että seuraavaksi perunan kaveriksi mukaan pääsevät sekä rosmariini että pancetta. Nam!

Pizzapohjille levitin töllkin ranskankermaa ja juustoksi viipaloin reilun palan taleggiota, joka suli ihanasti ja paistui kauniin ruskeaksi uunissa. Ja yrttinä käytin tietenkin timjamia, jota taidan tällä hetkellä lisätä vähän kaikkeen (tryffeliöljypullokin taidettiin havaita paikalla). Itse pizzasta tuli paksuhkosta pohjasta huolimatta maukas ja parsan hento maku pääsi kyllä esiin, joten rosmariinin poisjättäminen oli hyvä veto. Joten nyt lempipizzapohjaohje käyttöön ja ylijääneet keitetyt varhaisperunat jatkojalostukseen pizzan muodossa!

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑