Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Keitot

Samettinen fenkolikeitto

Pehmeän makuinen fenkolikeitto saattaa yllättää myös ne, joille fenkoli on inhokki.

Samettinen fenkolikeitto

Tuoretta fenkolia saa kaupoista nykyisin hyvin ja satokausi Italiassa on juuri alkanut. Aina välillä saan kyselyjä, että mitä siitä tuoreesta fenkolista voisi tehdä? Sehän on erinomaista ihan raakanakin, ohueksi viipaloituna appelsiinin tai verigreipin kanssa kuten tässä tekemässäni salaatissa, mutta keitettynä aniksinen, jopa lakritsinen, maku pehmenee. Fenkolikeitto sopii vaikka viikonlopun alkuruoaksi.

Minulle on jäänyt elävästi mieleen, kun joskus aikoja sitten mieheni kanssa teimme paellaa, johon laitoimme tuoretta fenkolia ja jostain syystä se fenkoli ei pehmentynyt, ei sitten millään! Sen jälkeen emme koskeneet fenkoliin moneen vuoteen. Luulen, että silloin vuonna 2002 eivät fenkolit olleet aivan niin tuoreita kuin nyt. Ja kannattaa muuten pitää loppukesästä silmät avoinna toreilla ja kaupoissa, sillä kotimaista fenkolia on saanut kivasti parin viime vuoden ajan. Muistaakseni ainakin Lindrothin puutarha Turun suunnalta toi viime kesänä fenkolia myyntiin.

Velvety fennel soup

Tässä keitossa fenkoli pääsee oikeuksiinsa, sillä fenkolin lisäksi keittoon tulee vain sipulia, ei siis lainkaan perunaa tai muuta tärkkelyspitoista. Makua tulee valkoviinistä ja Pernod’sta. Kuohukerma viimeistelee keiton.

Näin onnistut

Muutama vinkki fenkolikeiton onnistumiseen: jos monitoimikoneesi tai tehosekoittimesi teho ei riitä fenkolin soseuttamiseen, niin voit vielä lopuksi siivilöidä keiton sileäksi. Soseuttamista edistää se, että maltat oikeasti keittää fenkolit hajoavan pehmeiksi. Riippuu täysin fenkolien tuoreudesta kuinka nopeasti fenkoli pehmenee. Fenkolin makua voi vahvistaa fenkolinsiemenillä. Jos käytät niitä, niin paahda siemenet kevyesti ja jauha morttelissa sileäksi. Lisää jauhe kattilaan yhdessä liemen kanssa.

Käytin koristeluun fenkolin tillimäisiä tupsuja ja varsikukkakaalia eli fiorentiinaa. Varsikukkakaalin kausi päättyy ihan pian, joten nyt on aika tutustua tähän herkkään kukkakaaliin, jos ei se ole aiemmin tuttu.

Fenkolikeitto

4-6 (n. 2 kg)fenkolia

1 iso sipuli

½ dl mietoa oliiviöljyä tai rypsiöljyä

2 ½ dl valkoviiniä

1 – 1 ½ l kasvis- tai kanalientä

½ tl suolaa

2 dl pastista

2 dl kuohukermaa

1. Huuhtele fenkolit ja leikkaa sormimaiset varret pois. Siisti kanta ja viipaloi fenkolit. Hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä fenkoli ja sipuli keskilämmöllä 25-35 minuuttia. Sekoita välillä, jotta kasvikset eivät tartu kattilan pohjaan.
3. Kun fenkoli on pehmentynyt, kaada kattilaan viini. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää litra lientä ja suola, kuumenna ja keitä 10-20 minuuttia, kunnes fenkolit ovat todella pehmeitä. Lisää lientä tarvittaessa.
4. Soseuta keitto erissä monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Jos keitto tuntuu rakeiselta, voit siivilöidä sen sileäksi. Huuhtele kattila.
5. Kaada keitto takaisin kattilaan, lisää pastis ja kerma. Kuumenna keitto ja keitä pienellä lämmöllä sekoittaen 3-5 minuuttia, kunnes keitto hieman sakenee.
6. Koristele fenkolin tupsuilla tai varsikukkakaalin kukinnoilla. Tarjoa fenkolikeitto rapeakuorisen leivän kanssa.

Meksikolaishenkinen papukeitto

Lämpimän mausteinen papukeitto ei jätä kylmäksi!

 

Uskallanko edes ääneen hehkuttaa, mutta ootteko hyvät ihmiset katsoneet säätiedotusta tänne Helsinkiin? AURINKOA on luvattu monelle päivälle ja pakkasta. Sekös pienen talvi-ihmisen mieltä lämmittää!

Tämä papukeitto on oikein oiva talvipäivän ruoka ja maistuu niin lounaana kuin illalla töistä palaavallekin.  Tämä papukeitto on saanut alkunsa nerokkaasti nimetystä Keitot-kirjasta, mutta ohje muuttuu joka kerta, kun sitä valmistamme. Ja edellisestä kerrasta oli aivan liian pitkä aika, näin yhteistuumin totesimme. Jostain syystä pavut ovat päätyneet patoihin ja muihin meksikolaisvirityksiin, ja se on harmi, sillä tämä keitto on älyttömän helppo ja suht nopeakin valmistaa.

Innokkaimmat kokkaajat kaivavat pakastimesta keittoon itsekeittämänsä liemen, minä turvauduin Puljongin lihaliemen jämään sekä liemeen, joka syntyi, kun paistoin prosecossa uitetun ja appelsiinivoilla hölvätyn kalkkunan tuossa ennen uutta vuotta. Oli muuten aikas hyvät paistoliemet, sanonpa vaan! Tähän versioon, noiden lihaisten liemien lisäksi, upposi paketti pekonia, mutta keitto muuntuu helposti vegaaniversioksi, kun käytät kasvislientä ja jätät lihat pois.

Mexican bean soup is perfect winter food

Lisäsin keittoon myös yhden suippopaprikan, koska sellainen jääkaapistamme löytyi. Perinteinen punainen paprika väriiversioineen käy mitä parhaiten. Ja kasviksia voi lisäillä muutenkin oman maun ja jääkaapin tilanteen mukaan.  Tuo ripote keiton päälle syntyi yhtä lailla hävikin torjumiseksi, sillä välipäivinä nautitusta nachopläjäyksestä oli jäänyt maissilastujen rippeet pussin pohjalle ja hyllyllä kekotti yksinäinen avokado, jonka kypsyyssaste vaati välitöntä huomiota.

Keiton kanssa voi myös tarjota jogurttia tai ranskankermaa tulisuutta taittamaan, myös juustoraaste sopii (ylläri). Ja toinen ylläri ei liene se, että tämäkin keitto paranee seuraavaan päivään. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten tee huoletta isompi satsi ja pakasta loput.

Meksikolaishenkinen papukeitto

2 tl kokonaisia korianterinsiemeniä
2 tl kokonaista juustokuminaa
1-2 kuivattua chiliä
1 tlk papusekoitusta (esim. Pirkka)
2 tlk kidneypapuja
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
4-6 lehtisellerin vartta
1 pkt hyvää pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl savupaprikajauhetta
1/2 rkl chipotlejauhetta (jos et saa tätä, lisää 1/2 rkl savupaprikajauhetta ja 1/2-1 tl chilijauhetta)
1 l liha- tai kasvislientä
1 suippopparika
3/4 – 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripote:
1 ruukku korianteria hienonnettuna
2-3 kevätsipulin vartta suikaloituna
1 täydellisen kypsä avokado kuutioituna
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa
lisäksi:
n. 1 dl nachomurua
(tuoretta chiliä, juustoa, ranskankermaa tai jogurttia)

Paahda chilit sekä korianterin ja juustokuminan siemenet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä hetki ja jauha morttelissa jauheeksi. Huuhdo ja valuta pavut.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös lehtisellerin varret. Jos lehtisellerissä on kauniin ja ehjät lehdet, säästä ne keiton koristelua varten.

Suikaloi pekoni. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista siinä pekoni. Alenna lämpöä ja lisää savupaprikajauhe sekä chipotle.Paista hetki käännellen ja lisää sipulit sekä lehtiselleri. Kuullota pehmeäksi ja lisää jauhamasi mausteet kattilaan. Sekoita muutaman kerran ja kaada joukkoon liemi sekä pavut. Kuumenna kiehuvaksi ja anna keittyä kannen alla noin 15 minuuttia.

Suikaloi tai kuutoi paprika ja lisää se suolan sekä pippurin kanssa keittoon. Anna keiton kiehua nyt ilman kantta vielä 10-15 minuuttia tai kunnes se hieman sakenee. Soseuta keitto puolihuolimattomasti sauvasekoittimella tai kaada osa keitosta tehosekoittimen lasiseen kannuun soseutettavaksi. Keiton sakeuden voit päättää itse soseuttamalla joko enemmän tai vähemmän keittoa. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista maku.

Sekoita ripotteen aineet keskenään. Tarjoa keitto ripotteiden ja nachomurujen kanssa höyryävän kuumana.

Palsternakkakeitto

Parsnip soup

Palsternakka ja juuriselleri käyvät tässä huushollissa kovaa taistoa suosikkijuureksen asemasta. Tykkään molemmista kovasti ja harmittelen, kun niiden käyttö Suomessa on edelleen vähäistä. Kaikkemme tässä tehdään, että se palsternakan vuotuinen kulutus  ylittäisi edes sen yhden palsterin/pää…

Palsternakka on todella monipuolinen juures, josta voi valmistaa vaikka mitä, niin suolaista kuin makeaakin. Joko olet kokeillut valmistaani palsternakkakakkua? Suosittelen! Palsternakkakeitto on ohjeista ehkä se kaikkein perinteisin, mutta keitossa tulee palsterin hienostunut maku parhaiten esille.

Keiton voi valmistaa pelkästään palsternakasta, mutta tykkään lisätä muutaman jauhoisen perunan, jotta keitto saa hieman paksumpaa rakennetta. Muutenkin tällaisten sosekeittojen koostumus on ihan tekijän omista mieltymyksistä kiinni. Keiton sakeuden lisäksi voi syöjillä olla mielipiteitä siitä, että saako keitossa olla sattumia vai pitääkö koostumuksen olla samettisen sileä. Itse kuulun tuohon jälkimmäiseen koulukuntaan. Soseuttamiseen riittää sauvasekoitin tai tehosekoitin, jossa on lasinen kannu.

Parsnip soup with parsnip chips

Keitto viimeistellään palsternakkasipseillä, jotka valmistuvat keiton kiehuessa. Nopeiten sipsit syntyvät uppopaistamalla, mutta toki palsternakkaa voi etukäteen kuivattaa kasvikuivurissa tai uunissa. Näillä puheilla kaikki palsternakan ostoon ja mukavaa maanantaita!

Palsternakakeitto

700 g palsternakkaa
300 g jauhoista perunaa
1 iso salottisipuli
2 rkl öljyä tai voita
maustekimppu (timjamin oksia, laakerinlehtiä ja rakuunan oksa)
1 dl valkoviiniä
9 dl vettä
1 tl suolaa
1-2 dl kermaa (kuohukerma tai ruokakerma)
ripaus muskottipähkinää

Kuori ja paloittele juurekset. Paloittele myös sipuli. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota siinä kasviksia noin 5 minuuttia. Lisää kattilaan maustekimppu ja valkoviini. Anna viinin kiehahtaa ja lisää vesi sekä suola. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla, kunnes kasvikset ovat aivan pehmeät. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää kerma sekä muskottipähkinä ja kuumenna uudelleen.

palsternakkasipsit

1 palsternakka
rypsiöljyä
sormisuolaa

Höylää palsternakasta pitkiä suikaleita kuorimaveitsellä tai juustohöylällä. Kuumenna öljy kattilassa 180 asteeseen. Paista palsternakkasuikaleita erissä kuumassa öljyssä, kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja mausta suolalla. Koristele keitto palsternakkasipseillä.

 

Salmorejo – andalusialainen tomaattikeitto

Upota kypsät tomaatit viileään keittoon!

Andalucian tomato soup, salmorejo

Hopsan hei. Reilu kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitä tässä voi oikeastaan sanoa kuin, että elämä on. Välillä täynnä töitä, tapahtumia, reissuja – iloisia ja surullisiakin asioita. Ennen lomaa ehdin kuitenkin tehdä tätä helppoakin helpompaa andalusialaista tomaattikeittoa. Tomaatit ovat juuri nyt parhaimmillaan, syvän punaisia ja mehukkaita. Äidin kasvikopista napsin suuhuni kirsikkatomaatteja ja ne olivat kuin karkkia! Ehkä joku päivä saisin parvekkeellamme tomaatit kasvamaan ja kypsymään ennen joulua…

Salmorejo saattaa olla Espanjan ulkopuolella hieman tuntemattomampi kylmä keitto, gaspachonhan tuntevat jo kaikki. Ihastuin tähän keittoon, kun silloin joskus (kohta 10 vuotta sitten?) vietimme viikon Andalusiassa, lähinnä Cordobassa. Cordobassa tämä keitto tarjottiin usein hienonnetun kananmunan kanssa. Minä lisäsin päälle pannulla paahdettuja serranokinkun siivuja.

Keittoa varten tarvitset päivän vanhaa vaaleaa leipää ja hyviä, kypsiä tomaatteja. Pari valkosipulinkynttä ja oliiviöljyä lisäksi ja siinäpä se oikeastaan onkin. Pieni loraus sherryviinietikkaa taikka punaviinietikkaa tekee keittoon hyvän säväyksen. Keiton voit valmistaa monitoimikoneessa tai raasta tomaatit käsin. Kumpikin tapa toimii.

Chilled tomato soup, salmorejo

Ohje on Claudia Rodenin The Food of Spain -kirjasta ja tälläpä osallistun Ku ite tekee -blogin Minnan heittämään #suurikeittokirjahaasteeseen! Tästä kirjasta olen jopa ehtinyt jotain kokatakin ja kananmuna-tomaattivinegretillä maustetut parsat ovat saaneet inspiksen Claudian kirjasta.

Jos olet kiinnostunut Espanjan ruokahistoriasta, niin tässä on opus sinulle! Vaikka suomalaista ruokaa onkin joskus haukuttu yksiväriseksi, no ruskeaksi, niin voin tämän kirjan perusteella sanoa, että osaavat ne espanjalaisetkin sen monokromaattisen ruskean ruoan! Salmojero on iloinen poikkeus sarjasta.

Claudia Rodin's The Food of Spain

Ohjetta muokkasin sen verran, että vähensin leivän määrää hieman ja nyt tähän alle kirjoittamaani ohjeeseen lisäsin vielä tomaattien määrää, sillä keitto oli mielestäni turhan leipäisää.

Salmojero
4 annosta

150 g vaaleaa leipää edellispäivältä (n. 3/4 keskikokoisesta maalaisleivästä, käytin Sinuhen maalaisleipää)
900 g kypsiä tomaatteja (käytin isoja häränsydäntomaatteja ja laitoin niitä 750 g, se oli mielestäni liian vähän)
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
2 rkl sherry- tai punaviinietikkaa
1/2 – 1 tl sokeria maun mukaan
suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäksi
4 viipaletta serranokinkkua

Raasta leipä pieniksi muruiksi ja siirrä isoon kulhoon. Voit ajaa leivän muruiksi myös monitoimikoneessa. Paloittele tomaatit ja poista kova kantaosa. Tomaatteja ei kuorita. Aja tomaatit monitoimikoneessa soseeksi. Lisää valkosipulit, öljy sekä etikka.
(Jos raastat kokonaiset tomaatit, niin kantaa ei tarvitse erikseen poistaa. Sekoitat vain raastetut tomaatit leipämurujen joukkoon ja maustat keiton ohjeen mukaan.)

Jatka sekoittamista vielä, kunnes koostumus on rouhean sileä. Kaada tomaattiseos leipämurujen päälle, sekoita. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Nosta keitto jääkaappiin tekeytymään noin 30 minuutiksi.

Paahda serranoviipaleet pannulla, voit lisätä hieman öljyä tarvittaessa. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle hetkeksi.

Tarkista keiton maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa keitto kulhoihin ja murenna serranoviipale kuhunkin kulhoon. Valuta päälle vielä öljyä ja rouhi pinnalle pippuria.

Vähän parempi makkarakeitto

Arki alkaa helpolla makkarakeitolla, joka saa uutta potkua chorizosta.

chorizo and chickpea soup

 

Talvisempien säiden myötä on minun selvästi tehnyt mieli jotain vähän tuhdimpaa ruokaa ja käsi on kaupassa hamunnut salaattien sijaan mausteista chorizoa. Ja juustoja, ja kaalia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Chorizon myötä ajatukset väistämättä lähtevät aurinkoisen etelä-Espanjan suuntaan ja niinpä päädyin lisäämään keittoon vielä ripauksen savustettua paprikaa ja chiliä.  Perinteiset keittojuurekset jätin tästä keitosta pois ja korvasin ne lehtikaalilla sekä kikherneillä. Kasvissyöjän keittoon sopivat chorizon tilalle vaikka isot valkoiset pavut tai jokin lihakorvike, jos sellaisia tykkää käyttää.

 

chorizo and chickpea soup

 

Chorizo-kikhernekeitto

5 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
200 g chorizoa (tuoremakkaraa tai kestomakkaraa)
1 tl savustettua paprikajauhetta
ripaus chilirouhetta
1 l kana- tai kasvislientä
100 g lehtikaalia
1 tlk kikherneitä
1 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria, suolaa
hienonnettua korianteria tai lehtipersiljaa

Pese ja kuori perunat. Lohko perunat suupaloiksi ja siirrä kylmään veteen odottamaan.

Paloittele chorizo ja kuumenna sitä kattilassa, kunnes makkarasta alkaa irrota rasvaa. Lisää paprikajauhe ja chili, paista hetki. Voit joutua lisäämään vähän öljyä kattilaan riippuen makkaran rasvaisuudesta.

Lisää kattilaan perunalohkot ja pyörittele ne kauttaaltaan makkarasta irronneessa rasvassa. Kaada joukkoon liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

Huuhtele ja revi lehtikaalin lehdet paloiksi perunoiden kiehuessa. Valuta kikherneistä liemi. Lisää ensin kattilaan kikherneet ja kun perunat alkavat olla juuri ja juuri kypsät, lisää lehtikaali. Anna kiehua vielä muutama minuuutti. Tarkista maku ja lisää mustapippuria sekä suolaa tarvittaessa. Ripottele pääkke hiennonnettua korianteria tai lehtipersiljaa.

Mansikka-vesimelonigazpacho

Trooppisia öitä ja aurinkoisia päiviä on säätiedotuksessa luvattu! Mansikasta ja vesimelonista surautat hellepäivään raikkaan kylmän keiton.

mansikka-vesimelonigazpacho

Mansikoita saa vielä, vaikka iltapäivälehdet ovatkin kuopanneet mansikkasadon jo monta viikkoa sitten. Ainakin tämän viikon alussa oli Savonlinnan torilla ollut mansikoita myynnissä 3,5 € / litra! Mansikat ja vesimeloni eivät perinteiseen espanjalaiseen gazpachoon kuulu, mutta niistä saa aikaan oikein mainion viilentävän keiton. Tällä kertaa tomaatit esiintyvät keitossa vain tomaattimehun muodossa, sillä en jaksanut kaltata tomaatteja tätä varten. Oma monitoimikoneeni, tehosekoittimesta puhumattakaan, ei mielestäni riittävän hyvin saa tomaatinkuoria hienonnettua, joten jätin tomaatit suosiolla pois.

Makua keitto saa marjojen ja hedelmien lisäksi valkosipulista ja chilistä. Chilin määrää voi vähentää niin kuin aina tai jättää sen pois, jos on ihan pakko. Pieni kipakkuus kyllä sopii tähän keittoon. Mansikka-vesimelonigazpacho on parhaimmillaan kylmänä ja helpoiten se onnistuu, kun kaikki raaka-aineet ovat jääkaappikylmiä. Voit toki tehdä keiton aiemmin ja jäähdyttää sen jääkaapissa. Muutama jääpala kulhossa tai lasissa pitää annoksen kylmänä.

Tarjoa gazpacho paahdettujen savupaprikalla maustettujen manteleiden kanssa ja ehkä hetkeksi voit kuvitella itsesi kuuman Espanjan auringon alle! Tämä voisi muuten toimia myös erinomaisesti aamupalalla – ainakin jos lämpimästä illasta iloitseminen on venähtänyt auringon nousuun saakka…

Hyvää auringontäyteistä viikonloppua!

Mansikka-vesimelonigazpacho
reilut lasilliset 4-5 hengelle

400 g mansikoita
400 g:n pala vesimelonia
100 g kurkkua
1 punainen chili
1 keskikokoinen valkosipulinkynsi
2 dl tomaattimehua
2 limetin mehu
1/2 ruukkua korianteria hienonnettuna
1/2 tl suolaa, ripaus sokeria, mustapippuria myllystä
jääpaloja

Poista mansikoita kannat ja viipaloi mansikat. Leikkaa vesimelonipalasta kuoret ja paloittele melonin liha. Kuutioi kurkku. Poista chilistä siemenet ja hienonna se. Hienonna myös valkosipulinkynsi. Siirrä paloitellut ainekset monitoimikoneen kulhoon ja aja ne tasaiseksi seokseksi.

Lisää limetin mehu, tomaattimehu sekä korianteri. Käytä konetta muutama kierros ja lisää suola, sokeri ja mustapippuri. Sekoita ja jaa keitto kulhoihin tai laseihin. Lisää jääapalat ja nauti heti.

Paahdettu kukkakaalikeitto

Tässäpä oiva keitto, vaikka juhannuspöytään alkuruoaksi. Keiton juju piilee kukkakaalien paahtamisessa ja kaurakermassa, jonka ansiosta keitto on myös vegaaninen.

Paahdettu kukkakaalikeitto

Minun on jo pitkän aikaa tehnyt mieli kukkakaalikeittoa. Monestihan kukkakaalikeittoa tarjotaan talvella ja kesäisin kukkakaali päätyy lähinnä kesäkeittoon, mikä sekin on erinomainen ruoka. Pelkästään keittämällä kukkakaalit syntyy kyllä ihan hyvää keitto, mutta syvempää paahtuneempaa makua se saa, kun kukkakaalit käyttää ensin uunissa. Kukkakaalit paloitellaan paahtamista varten ja suosittelen, että varaat tähän hetken aikaa. Kukkakaalista saa esiin upeita puumaisia muotoja, kun kukinnot viipaloi pituussuunnassa. Pienempinä paloina kukkakaali kypsyy myös nopeammin.

Olen vähän huono kokeilemaan mitään maidon korvikkeita, mutta nyt tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni kaurakermapurkkiin. Epäileväinen luonne kun olen, niin pelkäsin vähän, että kauran maku jyrää kukkakaalin alleen. Olin väärässä, jälleen kerran, ja kaurakerma antoikin hyvän täyteläisen maun keitolle. Kuohukerma on varma valinta, jos kaurakerma epäilyttää.

Ihan täysin vegaaninen ei tämä tekemäni versio ollut, sillä kuullotin sipulit voissa, mutta sen voi luonnollisestikin korvata öljyllä. En voinut myöskään vastustaa kiusausta raastaa päälle topaasinkeltaista, suolattua kananmunan keltuaista. Suolattujen keltuaisten ohje on luvassa vielä myöhemmin, kun kerron mitä kaikkea macaronien jäljiltä jääneistä keltuaisista voikaan tehdä!

Paahdettu kukkakaalikeitto

n. 600 g kukkakaalia
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
2 pientä nippusipulia (vain valkoinen sipuliosa)
2 valkosipulinkynttä
2 rkl öljyä tai voita
3/4 dl valkoviiniä
5-7 dl vettä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
ripaus sokeria
1 tlk (2 dl) Oatly kaurakermaa

Koristeluun: pähkinöitä, yrttejä, hienonnettua sipulinvartta

Poista kukkakaalin kantalehdet ja pese kaali huolellisesti. Leikkaa kukinnot irti varresta ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Viipaloi myös kanta. Levitä kaalit pellille leivinpaperin päälle, valuta päälle öljyä ja mausta kaalit suolalla. Paahda kukkakaaleja 180 asteessa grillivastuksen alla, kunnes ne ovat pehmenneet ja saanet kullankeltaista väriä.

Hienonna sillä välin sipulit ja valkosipulit. Kuullota niitä kattilassa öljyssä noin 5 minuuttia. Kaada kattilaan viini ja keitä toiset 5 minuuttia. Kun kaalit ovat valmiit, ota talteen muutama viipale koristelua varten. Kumoa loput kaalit kattilaan ja kaada päälle vesi. Lisää mausteet ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä muutama minuutti ja siirrä kattila liedeltä. Soseuta keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi sauvasekoittimella. Lisää keittoon kerma ja kuumenna uudelleen. Tarkista maku. Annostele keitto kulhoihin ja koristele kukkakaaliviipaleilla, pähkinöillä ja/tai yrteillä.

Salsiccia-lehtikaalikeitto

Tässä viikon alkuun vähän erilainen, mutta helppo keitto raakamakkarasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raakamakkarakeitto lehtikaalilla, pavuilla ja sitruunamajoneesilla.

Helmikuun loppupuolella psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoitti Lujasti lempeä -blogissaan yhdessäsyömisestä ja siitä, kuinka hänelle hoitovapaalla ollessaan yhteiset ruokahetket toisten äitien kanssa olivat tärkeä henkireikä. Sillä ei ollut väliä minkä ruoan pariin kokoonnuttiin, kunhan oltiin yhdessä. Maaret muistelee, että aika usein ruokana oli siskonmakkarakeittoa. Siis arkiruokaa parhaimmillaan.

Maaretin kirjoitus oli hyvä herätys meille kaikille. Tässä ruokahifistelyn, armottomien ruokavalioiden ja trendien perässä juoksemisen keskellä, olemme unohtaneet yhden erittäin tärkeän ruokaan liittyvän ulottuvuuden, nimittäin ruokailun sosiaalisen merkityksen. Ei tarvitse olla psykoterapeutti todetakseen, että yksin syöminen on melko tylsää. Moni tunnustaa, että itselleen kokatessa täytyy todella tsempata, että saa aikaiseksi  muutakin kuin voileipää tai avatuksi rahkapurkin. Oma ruokavalioni koostuisi lähinnä buffalomozzarellasta, parmankinkusta ja mannapuurosta.

Nyt, kun olen ollut kohta kaksi kuukautta kotona, niin vähitellen meillä on alkanut taas käydä ruokavieraita. Yritän samalla hiljalleen saada omaa päätäni asemoitua niin, että uskaltautuisin pyytämään ystäviä meille syömään keskellä viikkoa, ilman 3-4 ruokalajin illallista. Sen sijaan tarjoaisin heille jotain yksinkertaisen hyvää, sitä usein niin aliarvostettua arkiruokaa. Istuttaisiin rauhassa pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja tekisin vaikka tätä raakamakkaroista valmistettua keittoa, jonka maku, kuten keitoilla on tapana, vain paranee seuraavana päivänä.

Helppo raakamakkara-lehtikaalikeitto

500 g raakamakkaroita (käytin Feri’sin salsiccia fresca-makkaraa, jossa sianlihaa, punaviiniä ja pecorinojuustoa)
öljyä paistamiseen
15 cm:n pala purjoa
1 l kana- tai kasvislientä
1-2 laakerinlehteä
8 kokonaista maustepippuria
150 – 200 g lehtikaalia
2 tlk valkoisia papuja suolaliemessä (voit käyttää  isoja tai pieniä valkoisia papuja)
suolaa, mustapippuria, muita mausteita riippuen makkaroiden mausteisuudesta
lehtipersiljaa, basilikaa, oreganoa tai mitä tahansa muuta tuoretta yrttiä

Purista makkaramassaa suolesta pieniksi palloiksi, kuten siskonmakkarakeittoa tehdessä. Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista makkaramassapallot parissa erässä. Massan ei tarvitse olla läpikypsää tässä vaiheessa, sillä pyörykät menevät vielä keittoon kypsymään.

Leikkaa purjopala pituussuunnassa puoliksi, huuhtele se ja paloittele puolikuiksi. Kuumenna liemi kattilassa ja lisää purjoviipaleet, laakerinlehdet sekä maustepippurit. Keitä lientä hiljalleen, sillä aikaa kun käsittelet lehtikaalit.

Pese lehtikaalit ja leikkaa pois kova lehtiruoti. Suikaloi kaalit. Huuhtele ja valuta pavut. Lisää kaalit sekä pavut liemeen ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää myös ruskistetut makkarapyörykät ja keitä hiljalleen, kunnes kaali on pehmentynyt. Ripottele keiton pinnalle tuoreita yrttejä. Tarjoa halutessasi sitruunankuorella maustetun majoneesin kanssa. Kata pöytään myös tuoretta, rapeakuorista leipää.

* Raakamakkaroita valmistavat mm. Harjun makkaratehdas, Wurst Fennica ja Feri’s, jonka makkaroita saa Helsingissä ainakin Reko-jakojen kautta tilattua. Suosittelen kokeilemaan, mikäli raakamakkarat ovat uusi tuttavuus!
* Olin unohtanut ohjeesta purjon, joten se on lisätty 18.3.

Juurisellerikeitto hasselpähkinöillä ja speck-kinkulla

Olen ihan hurahtanut niihin italialaisiin hasselpähkinöihin, joista valmistin mm. laskiaispullien täytteen. Tällä kertaa pähkinät pääsivät juuriselleristä ja perunasta valmistetun keiton kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoisina päivinä parvekkeellamme alkaa olla jo niin lämmin, että siellä tarkenee yhden lounaskeiton verran istahtaa.

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani palsternakan ja punajuuren ohella. Valitettavasti turhan usein juurisellerin potentiaali jää sivurooliin keittojuurespakasteessa ja ehkäpä sen vuoksi juuriselleri ei ole kasvattanut mainettaan kuten pitäisi. Ravintolakeittiöissä juuriselleri on tehnyt uutta tulemista jo hetken ja kokonaisena paahdettua juuriselleriä olen nähnyt parinkin ravintolan tarjonnassa. Ravintola Ragussa oli toissa viikonloppuna  yhdistetty sosekeitossa juuriselleri sekä omena ja yhdistelmä toimi yllättävän hyvin. Juurisellerissähän on kypsennettynä todella pehmeä ja hienostunut maku. Siinä on jopa vähän jotain samaa hienovaraisuutta kuin maa-artisokassa on.

Sakeutta juurisellerikeittoon toi peruna, mutta ihan muutama pienehkö peruna riittää, jotta juurisellerin hento maku ei jää perunan jyräämäksi. Perunassahan ei itsessään ole vahva maku, mutta sen tärkkelys imee itseensä makuja todella paljon. Tähän törmää viimeistään silloin, kun yrittää maustaa perunasosetta yrteillä tai vaikkapa sinapilla – tuntuu ettei soseeseen saa makua millään!

Viime silauksen valmistin hasselpähkinästä ja speck-kinkusta. En oikein tiedä miten tätä keiton päälle ripoteltua lisäkettä tulisi kutsua. Ruotsalaisillahan on tällaiseen lisäkkeeseen oiva sana smula (muru). Englannissa tätä kutsuttaisiin varmaan jonkinlaiseksi crumbleksi, joten muru saa kelvata minullekin. Speck on kuivattu ja kevyesti savustettu kinkku Alto Adigen alueelta Italiasta ja sillä on EU:n suojattu maantieteellinen merkintä (PGI protected geographical indication). Speckin tilalla voit käyttää myös pancettaa, pekonia tai parmankinkkua, myös schwarzwaldin kinkku toimii. Keittoa valmistaessani olin jättänyt osan kinkkumurusta kasvisten kanssa keittymään ja soseutumaan, mutta kauniimman ja tasaisemman keiton saat, kun lisäät kaiken kinkun vasta keiton pinnalle. Kinkun voi jättää myös pois, jolloin keitto sopii kasvisruokailijoillekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kupista tarjottuna keitto sopii myös alkuruoaksi.

Sosekeitto juuriselleristä ja hasselpähkinä-speck -muru

Pähkinä-kinkkumuru
30 g kuorittuja hasselpähkinöitä
1 pkt (100 g) speckiä (esim. Pirkka Parhaat)
3 rkl voita tai oliiviöljyä
3-4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet nypittyinä

900 g juuriselleriä (kuorimaton paino)
1-2 (250 g) jauhoista perunaa
(voita tai oliiviöljyä)
3/4 l – 1 l kasvislientä
suolaa
(loraus kermaa)

Valmista ensin pähkinä-kinkkumuru. Paahda pähkinöitä kattilassa, kunnes niihin tulee väriä. Siirrä pahkinät sivuun jäähtymään. Hienonna jäähtyneet pähkinät veitsellä rouheeksi. Kuumenna voi kattilassa. Leikkaa kinkku muruiksi ja paahda ne kattilassa rapeaksi, lisää joukkoon pähkinämuru. Sekoita muruseos hyvin ja nostele seos reikäkauhalla tai lusikalla kattilasta sivuun. Jos mahdollista, niin yritä jättää kattilaan kinkun paistamisessa käytetty rasva kasvisten kuullottamista varten. Peitä seos foliolla ja pidä lämpimänä keittoa varten. Lisää nypityt timjaminlehdet juuri ennen tarjoamista.

Pese ja kuori juuriselleri sekä perunat ja paloittele ne kuutioiksi. Lisää kattilaan tarvittaessa voita tai öljyä ja kuullosta siinä selleri- ja perunakuutioita hetki. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia, kunnes sellerit ja perunat ovat täysin pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää ripaus suolaa ja lorauta halutessasi keittoon hieman kermaa. Jaa keitto lautasille ja ripottele päälle pähkinä-kinkkumurua.

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑