Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Leivonnaiset (page 1 of 5)

2. adventin portviini-karpalokakku

Second Advent is here

 

”Eräänä talvisena täysikuun yönä podin viheliäistä unettomuutta, johon eivät auttaneet laventelikylpy eikä liioin monet suklaaleivokset. Ajaa hurautin Helsingin syntysijoille, Vanhankaupunginkoskelle, jossa mieleni vihdoin tyyntyi seuratessani leikkisän saukon mäenlaskua… Ystävystyimme ja siitä lähtien hän on ollut säännöllinen vieras takkahuoneeni kahvikutsuilla. Portviinilla kyllästetty karpalo-maustekakku pähkinäkrokantilla säestettynä on hänen ehdoton suosikkinsa. Viiksikarvat vain tärisevät, kun koko komeus nostetaan pöytään.”

– Eleanora von Smöör

 

Cranberry and port wine spice cake

Toisen adventtiluukun takaa paljastuu mausteisen mehevä portviini-karpalokakku.

Tämä kakkuohjeon edesmenneen ruokatoimittajan Elina Jyväksen käsialaa hänen Baking Instinct -kirjastaan. Kirja itsessään ei ole joulukirja, mutta se on täynnä toinen toistaan houkuttelevampia leivontaohjeita, joista tähän juhla-aikaan sopii varsin moni.  Minulla olikin runsauden pula ohjetta valitessani, mutta lopulta minulle rakkaat karpalot voittivat.

Kirjan päähenkilö on Elinan alter ego, Eleanora von Smöör, jonka elämästä ei kuninkaallisia ja kristallin säihkettä puutu. Vaikka Eleanoran tyyli onkin hersyvä, ovat ohjeet herkullisuudessaan puhdasta ruokatoimittajan ammattitaitoa pullollaan. Olen aina ihaillut Elinan pomminvarmoja leivontaohjeita ja nerokkaita makuyhdistelmiä. Onneksi saamme vielä näistä nauttia Baking Instinct -kirjan muodossa <3

Port wine spiced cranberry cake

Muokkasin hieman ohjetta siten, että jätin pähkinäkrokantin pois ja koristelin kakun karpaloilla ja rosmariinin oksilla.  Alkuperäisen tarinan ja kakun ohjeen löydät tästä linkistä. 

Tämä kakku paranee säilytyksestä ja vaatii ehdottomasti yön yli mehustumisen. Älä myöskään pihtaile kostutuksen kanssa vaan käytä rohkeasti kaikki. Alkoholittoman vaihtoehdon saat korvaamalla portviinin glögillä.

 

Eleanoran portviini-karpalokakku

Portviinikarpalot
100 g kuivattuja karpaloita
1 dl portviiniä

Taikina
150 g pehmeää voita
3 ½ dl tummaa muscovadosokeria
3 kananmunaa
2 tl jauhettua kanelia
1 tl jauhettua neilikkaa
1 tl jauhettua inkivääriä
1 ½ tl leivinjauhetta
4 ½ dl vehnäjauhoja
¾ dl ranskankermaa

Kostutus
1 dl alkoholitonta glögiä
½ dl portviiniä

Kuorrutus
300 g maustamatonta tuorejuustoa
1 dl tomusokeria

Pinnalle
karpaloita (pakaste)
rosmariinia

1. Karpalot: mittaa kulhoon karpalot ja portviini. Peitä ja anna seistä huoneenlämmössä 6 tuntia tai yön yli.
2. Kuumenna uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (tilavuudeltaan noin 2 l).
3. Vatkaa sähkövatkaimella kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen koko ajan vatkaten.
4. Yhdistä toisessa kulhossa mausteet, leivinjauhe ja jauhot. Lisää kuiva-aineet voi-sokerivaahtoon vuorotellen ranskankerman ja karpaloiden kanssa. Lisää myös karpaloiden liemi.
5. Sekoita taikina nopeasti tasaiseksi, mutta älä vatkaa. Levitä taikina kakkuvuokaan ja tasoita pinta lastalla.
6. Paista kakkua uunin alatasolla 45-50 minuuttia. Jos pintaa saa liikaa väriä, peitä se se leivinpaperilla. Testaa kakun kypsyys tikulla: jos tikkuun ei tartu enää taikinaa, on kakku kypsä.
7. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilälle. Pistele kakkuun reikiä. Lusikoi kakulle glögi-portviiniseosta. Peitä kakku leivinpaperilla ja vuoalla.
8. Anna kakun vetäytyä huoneenlämmössä yön yli. Kuorruta kakku vasta seuraavana päivänä, jolloin maku ehtii syventyä.
9. Vatkaa kuorrutusta varten kulhossa ensin tuorejuusto ja lisää sitten tomusokeri. Sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus tasaisesti kakun pinnalle. Koristele kakku karpaloilla ja rosmariinin oksilla.

Festive cake with cranberries and port wine

 

Vinkki! Portviini-karpalokakku toimii erinomaisesti myös joulun jälkeen ja siihen saat näppärästi upotettua kaappiin jääneet portviinin tai glögin jämät. Joulumausteiden määrää voi silloin myös vähentää, jos ne alkavat tulla korvista. Kokeile kardemummaa ja hienonnettua rosmariinia mausteena tai hillottua inkivääriä.

1. adventin sitruskakku

1.adventti aloitetaan raikkaalla ja helpolla sitruskakulla.

First Advent is here

Kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroin, syntyi tämä adventtikakku-kalenteri tarpeesta saada joulukirjojojeni herkullisia kakkuohjeita kokeiluun ja tietysti myös tänne blogiin.

Kakkukvartetin aloittaa sitruskakku, joka on itseasiassa vähän oma muunnelmani kahdesta kakusta: Delia Smithin kookos-limekakusta ja Jamie Oliverin Amalfin kakusta. Se on myös saanut erittäin paljon vaikutteita amerikkalaisesta key lime -piirakasta.

Citrus cake with sweetie and red grapefruit

Pohja valmistetaan digestivekekseistä ja täytteeseen tulee key lime -piirakan tapaan kondesoitua maitoa, mutta myös jogurttia. Sitruksina tässä kakussa toimivat verigreippi ja sweetie. Täytteeseen meni myös loraus sitruunamehua. Kun maistoin tuota täytettä, tuli mieleeni todella vahva makumuisto lapsuudestani.  Äitini teki aina välillä viikonloppuaamuisin meille appelsiinijuomaa, johon tuli maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja kananmunaa. Jonkin sortin 70-80 -luvun smoothien esi-isä siis. Myöhemmin törmäsin vanhaan Valion lehtiseen, jossa tuo sama juoma oli. Nimeen muistaakseni liittyi joku voimajuoma tai tiikeri. No, oli miten oli, tuo verigreippimehun, kondesoidun maidon, jogurtin ja kananmunan yhdistelmä oli just saman makuista!

Citrus cake w/ aperol citrus

Vuoden ajan vaihtuminen on tuonut meille taas ihanat sitrukset ja tällä kertaa tartuin kestosuosikkini verigreipin lisäksi sweetieen. Totta puhuakseni, en muista olenko sweetietä syönyt milloin viimeksi. Sweetie on kuoreltaan kirkkaan vihreä ja se on pomelon sekä greipin risteytys. Maultaan se on makeampi kuin greippi, joten siitä on hyvä aloittaa greippityyppisiin hedelmiin tutustuminen. Omaan makuuni se on sellaisenaan jopa hieman liian makea, mutta yhdistettynä kirpeämpiin sitruksiin, se on oikein hyvä. Kokeilin raastaa myös sweetien kuorta, mutta siinä ei mielestäni ollut mitenkään kovin hyvä maku muihin sitruksiin verrattuna. Tässä ohjeessa sweetie pääsi kakun päälle lohkoina, Aperol-vaahterasiirappiliemessä uitettuna.

Tein viime vuonna Aperolista ja verigreipistä marmeladia. Ohjeen löydät täältä.

 

Sitruskakku Aperol-sitruksilla

pohja
250 g digestivekeksejä
1 1/2 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta tai sulatettua voita

täyte
1 tlk kondensoitua maitoa
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
4 keltuaista
1 1/4 dl verigreipin ja sitruunan mehua
2 tl verigreipin raastettua kuorta

Aperol-sitrukset

1 dl Aperolia
1 dl vaahterasiirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1-2 verigreipin kuorisuikaletta
(sitruksista irronnutta mehua)

2 verigreippiä
2 sweetietä

Pingota irtopohjavuoan (halk. 22 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.

Jauha keksit monitoimikoneessa tai kauli ne paksussa pakastuspussissa hiekkamaiseksi. Sekoita joukkoon rasva ja painele keksimuru tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Täytettä tulee vuokaan paljon, joten keksireuna saa ulottua yli vuoan puolen välin.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Mittaa täytteen kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella 2-3 minuuttia, kunnes täyte on täysin sekoittunut. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.

Paista uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä hieman höllyvää. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta kakku sitten jääkaappiin yön yli.

Valmista Aperol-sitrukset. Mittaa kattilaan Aperol ja vaahterasiirappi. Pese verigreippi ja leikkaa siitä kuorisuikale tai kaksi kattilaan. Lisää kaneli ja tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 5-8 minuuttia, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä.

Leikkaa verigreipit ja sweetiet kuorettomiksi lohkoiksi. Valuta halutessasi leikkuulaudalle kertynyt mehu siirapin joukkoon (siirapista tulee silloin juoksevampaa).  Kääntele sitrusohkot siirapissa ja nosta kakun pinnalle. Voit myös tarjota sitrukset erikseen kakun kanssa.

Vinkki! Saat siirapista alkoholittoman version, kun käytät Aperolin sijasta saman verran verigreipin tai greipin mehua.

Kirjoitusmusiikkina taustalla soi Sian Everyday is Christmas

Adventti-kakkukalenteri ja jouluasiaa

Joulukuu on ovella, siis ihan oikeasti!

This year's new decorations

Tänä vuonna uutuuksina kuuseen pääsevät mm. munakoiso, Herra Karhu ja ruusukaali (OMG!).

Olen jouluihminen luita ja ytimiä myöten ja meille joulu alkaa hiipiä kuin varkain marraskuusta. Ensimmäisenä varastosta kaivetaan pimeän ajan valot parvekkeellemme. Sen jälkeen vaihtuvat verhot talvisimpiin ja kesän kirkkaita värejä hehkuvat mukit siirtyvät kaappiin tehden tilaa tummille ja talvisimmille mukeille. Marraskuun aikana tiensä keittiöön raivaavat myös Tsaikka-lasit glögiä varten ja sisälle syntyy valorypäksiä, kun ripustelen tähtivaloja sinne ja tänne. Myös paperiset joulutähdet löytävät marrakuun loppuun mennessä paikkansa. On sanomatta selvää, että kynttilöitä on jo tässä vaiheessa poltettu useampi paketti. Perinteisiini kuuluu myös ostaa joka vuosi ainakin yksi uusi joulukoriste kuuseemme ja tuo koriste (lue koristeet) jäävät usein jo esille tunnelmaa tuomaa.

Joulukuun ensimmäisenä ripustan oveemme joulukranssin, jonka olen tehnyt jonkin sorttisista kuivatuista heinistä ja joka vuosi koristelen tuon kranssin vähän eri tavalla. Tänä vuonna siihen taitaa päästä roikkumaan uusi joulukoriste: hauska auto, jonka katolle on köytetty joulukuusi! Tässä vaiheessa viimeistään pistän kuusitilaukseni Metsäylioppilaiden kuusikauppaan, josta aina päädyn tilaamaan meille sen isoimman kuusen mikä sisälle mahtuu. Ja upeita kuusia ne ovatkin olleet. Metsäylioppilaat toimittavat kuusen kotiin saakka ja heillä on myös kuusen noutopalvelu, jos joulun jälkeinen kuusendeletointi-operaatio ahdistaa. Voin lämpimästi suositella!

Nigel's Christmas Chronicles is classic already!

Näistä valmisteluista huolimatta on minulla perinne, jota ilman joulufiilis ei tule – se on jouluaiheisten ruokakirjojen selailu. Minulla on muutama vanha luotettu suosikkini: Nigellan joulukirja ja ruotsalaisten Eisenmanin siskosten Vinterns Sötä.  Viime vuonna sain ilokseni lahjaksi kaksi uutta joulukirjaa: Nigel Slaterin Christmas Chronicles ja Jamie Oliverin Christmas Cookbook.  Nigelin kirja odottaa yöpöydällä iltalukemisena ja yritän pysyä kirjan päiväkirjamaisessa tahdissa, jossa aloitetaan jouluun lähestyminen marraskuusta. Tartun näihin kirjoihin jo lokakuussa ja haaveilen mitä kaikkea tekisin. Totuus on kuitenkin se, että määräänsä enempää ei ihminen yhtenä jouluna voi syödä ja vuosien saatossa olenkin oppinut hillitsemään tarjottavien määrää, vaikka kuinka polttelisi tehdä sitä, tätä ja tuota.

Kaikissa näissä joulukirjoissani on ihania leivontaohjeita, joita en tule koskaan jouluisin tekemään ja sekös harmittaa! Jouluna on niin paljon kaikkea muuta hyvää suolaista syötävää, että itselläni nämä makeat leivonnaiset tahtovat olla vähän liikaa ja ne jäävät meillä usein syömättä.  Kun tätä mielessäni tuskailin, keksin, että mitäs jos  poimisinkin kirjoista leivontaohjeita adventtikalenteriin?  Näin edes pieni osa kuolaamistani leivonnaisista saisi sen huomion minkä ne ansaitsevat.

Delia and Nigella got some Nordic company.

Minulta puuttui Teresan ja Johannan Hyvää joulua -kirja ja olinkin todella tohkeissani, kun sen Teresalta sain. Kirja on täynnä houkuttelevia ohjeita.

Suuresti ihailen bloggaajakollegoita, jotka saavat aikaiseksi joka vuosi joulukalenterin blogiinsa. Pari viime vuotta olen saanut olla mukana Ku ite tekee- ja Kokit ja potit -joulukalentereissa, mutta en usko, että tulen koskaan saamaan aikaiseksi omaa joulukalenteria. Olkoot tämä adventti-kakkukalenteri sille hyvä korvike! Joten olkaapa kuulolla sunnuntaina, kun ensimmäinen adventti koittaa. Jotain herkullista on silloin luvassa.

Vink vink! Jos joululeivontasormia jo syyhyttää, niin vilkaisepa tätä viikunakakkua. Se on Delia Smithin kakkukirjasta.

 

 

 

 

 

 

Tarte tatin keltajuuresta

Miten olisi lautasellinen aurinkoa tarte tatinin muodossa?

Tarte tatin from yellow beetroot

Joskus on lyhyestä virsi kaunis,  ja juuri nyt on sellainen tilanne. Tätä voisi myös kutsua ekonomiseksi bloggaamiseksi – ei turhan jaarittelua ja miljoonaa kuvaa. Tiedän kyllä, ei ole google- ja seo-optimoitua ja what not. Mutta kuten tapanani on, mausta ei tingitä!

Näin talven tullessa muistuu taas mieleen miten loistava asia voitaikina onkaan! Siis oikeasti! Rakastan voitaikinan lehtevyyttä, rapeaa pintaa ja tietysti ihanan mehevää rasvaista taikinaa. Ja kun puhun rasvasta, tarkoitan voita. EI KIITOS kaikille margariinista valmistetuille lehtitaikinoille.

Yksi leivonnainen missä nykyisin yleensä aina oikaisen valmiilla voitaikinalla on tarte tatin. Siihen yleensä tehdään jonkinlainen rough puff -taikina eli voi ja jauhot nypitään ja muotoillaan taikinaksi veden kanssa. Taikinaa aidon voitaikinan tapaan kaulitaan ja käännellään, mutta prosessi on huomattavasti suoraviivaisempi kuin perinteisessä voitaikinassa. Toki vielä helpompaa se on valmiista pakastetaikinasta ja sormet ristiin, että Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa saa vielä hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä se on luottotaikinani ja on muuten ainoa (tietääkseni), joka myydään kokonaisena taikinana, ei pieninä levyinä.

Tämän tatinin voi tehdä punajuuresta, mutta nuo kullankeltaiset keltajuuret ovat houkuttaneet minua jonkin aikaa ja kun lunta odotellessa on maa musta, niin pieni väripläjäys on lienee paikallaan.

Olen haaveillut tästä keltajuuri tatinista koko syksyn ja lopulta sain sen tehtyä.  Ja hyvä tulikin! Keltajuurten maku on punajuurta miedompi ja makeampi,  ja makeus vielä korostuu uunissa paahdettaessa. Keltajuuri ei myöskään värjää samalla tavalla kuin punajuuri tekee, joten käsittely on vaivattomampaa.  Maustoin keltajuuret rosmariinilla, mutta myös timjami sopii. Tatinin kanssa tarjosin labnehia.  Jos saat käsiisi vuohenmaitojogurttia, käytä sitä. Normaali turkkilainen jogurtti toimii totta kai, kunhan se ei ole rasvatonta tai vähärasvaista.

 

Keltajuuri -tatin
2 pientä (halk. 22 cm) piirakkaa tai yksi iso

1 kg pieniä keltajuuria
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
4 – 5 rkl sherryetikkaa
2 – 3 rkl fariinisokeria
1 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1 pkt Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 190 asteeseen.

Pese ja kuori keltajuuret. Leikkaa ne puoliksi.

Kuumenna uuninkestävässä paistinpannussa voi ja oliiviöljy,kääntele keltajuuret rasvassa. Lisää etikka, sokeri ja mausteet. Sekoita ja maista, lisää etikkaa tai sokeria makusi mukaan. Lisää rosmariinin oksat. Peitä pannu foliolla ja siirrä uuniin. Paista 30-45 minuuttia, kunnes keltajuuret ovat pehmenneet.

Kauli taikina hieman ohuemmaksi ja leikkaa siitä hieman pannun halkaisijaa suurempi kiekko. Käytä muottina vaikka isoa lautasta.

Kääntele keltajuuret pannussa niin, että ne ovat tiiviisti toisissaan kiinni. Poista tässä vaiheessa rosmariini. Voit leikata osan keltajuurista pienemmiksi paloiksi, jotta saat ne pannulle asettumaan.

Nosta taikina juuresten päälle ja käännä taikinan reunat kohti pannun pohjaa. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin kullanruskea ja kypsä.

Anna piirakan levätä hetki ja peitä pannu isolla lautasella. Kumoa piirakka tarjoilulautaselle. Koristele rosmariinilla ja tarjoa labnehin kanssa.

Labneh

400 g vuohenmaitojogurttia tai paksua turkkilaista jogurttia
1/4 tl suolaa

Vuoraa syvä kulho musliinikankaalla tai juustokankaalla. Sekoita jogurtin joukkoon suola. Valuta jogurtti kankaan päälle, nosta kulmat keskelle ja pyöritä kangas tiukaksi nyytiksi. Sido nyytti narulla. Ripusta nyytti valumaan kulhon päälle ja anna jogurtin valua 24-36 tuntia jääkaapissa.

Porkkana-karpalokakku

Porkkanakakku on varmasti yksi maailman tunnetuimmista kakuista, josta löytyy monen monta versiota.

Wintery warmly spiced carrot and cranberry cake definately makes the day.

Aivan ensimmäiseksi syvä anteeksipyyntöni. Niin reteästi lupasin blogin facebookissa, että uutta ohjetta tulee blogiin ennen lokakuun loppua. Tässä sitä kuitenkin ollaan, marraskuussa. Viimeiset aika monta viikkoa ovat olleet työntäyteisiä kaikkine arjen normaalikuvioineen. Ruuhkavuosi-termi tulee usein esille, kun puhutaan perheistä neljänkympin molemmin puolin ja sen ymmärrän – on eri-ikäisiä lapsia, on päiväkotia, koulua, harrastuksia ja vanhemmilla töitä, töitä ja töitä. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että tässä on jokin uusi ruuhkavuosien aalto alkanut? Meillä ei ole edes lapsia! Syvä kumarrus kaikille äideille ja isille, jotka tätä arjen jonglöörausta pyörittävät täysjärkisinä.

Tässä ruljanssissa on sitten jäänyt blogi kaiken muun jalkoihin. Tämän ohjeen olen nimittäin kuvannut jo lokakuun alussa. Toisaalta porkkanakakku sopii mihin vuoden aikaan vain ja tässä kakussa on jo hitunen jouluakin mukana, sillä syksyinen sää suorastaan vaati maustamaan kakun inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla.

Porkkanakakku leipomotuotteena on minulle usein vähän vaikea, en juurikaan osta sitä kahviloista paristakin syystä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi porkkankakkuun pitää lisätä ananasmurskaa tai rusinoita? Tiedän toki, että ananas tuo kakkuun mehevyyttä ja on yksi pitkän säilyvyyden salaisuuksista. Sihtisuuni ei kuitenkaan anna ananakselle armoa, rusinoista puhumattakaan. Maksalaatikossa rusinat ovat ihan jees!

Pidän kuitenkin porkkanakakun lämpimästä mausteisuudesta ja porkkanoiden tuomasta maanläheisestä mausta, joten päätin tehdä siitä oman versioni. Ei tästä mitään maata mullistavaa ja vuosituhannen uutta keksintöä tullut, mutta omaan makuuni enemmän sopiva. Happamana tyyppinä korvasin ananaksen tuoreilla karpaloilla, myös kuivattu karpalot käyvät. Rusinat jätin suosiolla pois. Porkkanoiksi valitsin keltaisen ja tumman punaisen variantin. Muut värikkäät porkkanat kuivasin kasvikuivurilla rapeiksi lastuiksi kakun päälle. Muutes, nuo tuoreet karpalot ovat ihan huippuja – keräsimme ne maalta syyskuun lopussa. Ämpärillinen karpaloita on edelleen meillä parvekkeella ja ne ovat edelleen ihan hyviä! Karpalothan tykkäävät, että niitä hieman pakkanen puraisee, silloin marjan makeus korostuu.

Warmly spiced carrot cake with cranberries

Noiden väriporkkanoiden metsästys olikin ihan oma operaationsa, niitä ei nimittäin meinannut löytää mistään. Lopulta avasin suuni Hakaniemen torilla yhdellä vihanneskojulla ja minulle selvisi, että kyllä niitä värikkäitä porkkanoita on – tukussa. Porkkanoiden perään ei vaan kukaan ole torilla kysellyt ja siksi kauppias ei ollut ottanut niitä valikoimiinsa! Siltä seisomalta tilasin heti kolme nippua porkkanoita seuraavalle viikolle ja porkkanatuskani oli ohitse! Ensi syksynä sitten olemme kaikki reippaina kyselemässä väriporkkanoiden perään vai mitä?

Vinkki! Jos sinulla ei ole kasvikuivuria, voit vallan mainiosti kuivattaa lastut uunissa. Porkkanoista syntyy sopivan ohuita lastuja kuorimaveitsellä.

Kakun ohjeen olen muokannut Nigel Slaterin Tender-kirjasta (Volume I).

Porkkana-karpalokakku

3 (150 g) porkkanaa (keltaisia tai punaisia)
1/2 sitruunan mehu (tarvitaan 4 tl)
1 ps (150 g) saksanpähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl rypsiöljyä
150 g ruokosokeria
100 g fariinisokeria
2 dl tuoreita karpaloita
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
Kuorrutus:
1 (250 g) rs mascarponea
1 (200 g) rs tuorejuustoa
2 1/2 – 3 dl tomusokeria
1 appelsiini
Koristeluun:
kuivattuja porkkanasuikaleita
tuoretta rosmariinia
tuoreita karpaloita

1. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Rouhi saksanpähkinät veitsellä.
2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 22 cm) ja pingota pohjan päälle leivinpaperi.
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
4. Vatkaa öljy ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa, kunnes seoksen väri on vaalentunut. Vatkaa keltuaiset seokseen yksi kerrallaan.
5. Kääntele joukkoon saksanpähkinät, karpalot ja porkkanaraaste.
6. Lisää sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet.
7. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan metallisella lusikalla. (Puinen työväline liiskaa valkuaisen ilmakuplat.)
8. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta.
9. Paista 180 asteessa uunin keskitasoa alemmalla tasolla 30-35 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä kostea, mutta ei taikinamaisen märkä.
10. Anna kakun jäähtyä vuoassaan 10 minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään.
11. Kuorrutusta varten vatkaa kulhossa ensin keskenään mascarpone ja tuorejuusto, jotta koostumus hieman pehmenee. Lisää sitten tomusokeri ja vatkaa, kunnes seos on tasaista ja paksua. Raasta joukkoon pestyn appelsiinin kuori.
12. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen palaan. Levitä noin kolmannes kuorrutuksesta pohjan päälle ja nosta toinen kakkupala kanneksi.
13. Levitä loput kuorrutteesta kakun pinnalle ja koristele kuivatuilla porkkanalastuilla, rosmariinilla ja karpaloilla.

Vinkki! Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut hieman vetäytyä jääkaapissa. Ota se kuitenkin huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen tarjoamista.

Muruisa metsäsienipiirakka

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

 

Forest mushrooms

Meitä sienien ystäviä on kyllä hemmoteltu tänä syksynä! Kuiva ja kuuma kesä antoi viitteitä siitä, ettei sieniä tulisi juuri lainkaan, mutta onneksi niin onnettomasti ei käynyt. Taisi loppujen lopuksi olla aika optimaaliset olosuhteet, ainakin jos Instagram-feediä on uskominen!

Yksi sellainen varma syksyn hittiohje, joka minulta on vielä jäänyt julkaisematta, on metsäsienipiirakka, mutta tilanne korjaantuu nyt!  Ihan harmittaa miten harvoin tulen leiponeeksi suolaisia piirakoita, vaikka niistä kovasti tykkäänkin.  Erilaisia pohja- ja täytevariaatioita löytyy vaikka kuinka – pelkästään jo sienitäytteisiä piirakoita on joka lähtöön. Sesongin ollessa päällä oli toki luontevinta käyttää piirakkaan ihania metsäsieniämme, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä.

Aika harva teistä muuten tietää, että  me Siskot kokkaa -blogin Nellen kanssa olemme joskus ammoisiana aikoina olleet kämppiksiä. Siellä Hervannan soluasunnossa istuimme aika monena iltana kynttilän valossa keittiön pöydän äärellä maailmaa parantamassa. Kupissa höyrysi hunajalla maustettu tee ja lautaselta löytyi usein jonkinlaista suolaista piirakkaa, myös sienistä tehtyä, sillä Nelle oli armoitettu sienestäjä jo silloin. Oma rajallinen sienivillitykseni kehittynyt vastavuosien varrella.

Forest mushroom pie

Moni kokee piirakkapohjien valmistuksen hankalaksi, mutta tämän pohjan kohdalla ei rasvaa tarvitse nyppiä tai vatkata. Eikä edes sulattaa mitään, sillä rasvana käytin Flora Culinessea. Sen ansiosta taikinapohja vain sekoitetaan kasaan. Voisiko olla enää helpompaa? Ei voi! Nämä juoksevat kasviöljysekoitteet ovat kyllä leipureille iso pelastus, kun juoksevassa muodossa olevan rasvan voi suoraan lisätä taikinaan. Eihän se voin sulattaminen tietysti iso juttu ole, mutta rasvan pitäisi myös ehtiä jäähtyä ennen taikinaan sekoittamista.  Ja sen sulattamisen tietysti muistaa aina vasta siinä vaiheessa, kun on rasvan lisäyksen aika. Sitten pitää keksiä vippaskonstia jos toistakin, että rasvan saa nopeasti jäähtymään.  Kokemusta on!

Helppouden lisäksi tässä kasviöljysekoitteessa on etuna myös parempi rasvahappokoostumus kuin voissa, sillä Culinesse valmistetaan rypsi- pellava- ja auringonkukkaöljystä, jotka sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja. Suolaisista piirakoista voi helposti tulla aikamoisia kaloripommeja, kun täytteeseen käytetään sekä kermaa että juustoa, taikinan voista puhumattakaan. Jos haluaa arkisin iltateen kanssa nauttia hyvällä omalla tunnolla palan suolaista piirakkaa, auttaa rasvan keventäminen jo kummasti. Maku ja rakenne eivät tästä kärsi, päin vastoin! Pohjasta tulee ihanan pehmeä ja murea.

Tällä viikolla erityisen ajankohtaista on ollut myös uutisointi maapallomme tilasta ja niistä toimenpiteistä, joita voimme jokainen tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaihtamalla maitopohjaiset rasvavalmisteet kasviöljypohjaisiin saat myös kevyemmän mielen, sillä kasviöljypohjaisilla levitteillä on jopa 70% pienempi hiilijalanjälki kuin maitopohjaisilla vastaavilla tuotteilla.

Versioin tämän metsäsienipiirakan ohjeen makeasta murupiirakasta, joka on yksi luotto-ohjeitani. Koska piirakan ideana on murustella osa taikinasta täytteen päälle, piti minun hetki miettiä kuinka sen ratkaisen, sillä perinteisen kerma-munaseoksen päälle ei muru oikein istu. Myöskään juustosta en halunnut luopua. Niinpä päädyin valmistamaan sienistä muhennosmaisen täytteen ranskankerman kanssa ja juuston piilotin täytteen alle.  Muru sai vielä lisää rakennetta rouhitusta mantelista.

Kutsu ystävä kylään ja tarjoa piirakan kaveriksi kuppi kuumaa teetä. Eikö kuulostakin ihan täydelliseltä syysillan jutulta?

 

Muru-metsäsienipiirakka

Täyte:
1 1/2 l metsäsieniä
1 rkl hienonnettua timjamia
1/4 tl suolaa ja mustapippuria
1 prk (200 g) ranskankermaa (18%)
200 g kermajuustoa tai emmentaljuustoa

Sienten paistamiseen ja vuoan voiteluun:
Flora Culinessea

Pohjataikina:
1 1/2 dl Flora Culinessea
1 kananmuna
4 – 4 1/2 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Lisäksi:
1 dl kuorellisia manteleita

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Puhdista sienet ja paista niitä pannulla, kunnes neste alkaa irrota. Lisää pannulle rasva ja mausta sienet. Paista vielä muutama minuutti ja siirrä sivuun jäähtymään.
3. Sekoita kulhossa rasvan joukkoon muna ja lisää lusikalla painellen jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Ota taikinasta 1/3 erilleen.
4. Painele loput taikinasta jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle (halkaisija 20 cm) ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin hetkeksi odottamaan.
5. Rouhi mantelit veitsellä ja sekoita erikseen ottamaasi taikinapalaan.
6. Sekoita ranskankerma sienten joukkoon ja raasta juusto.
7. Levitä piirakkapohjan päälle ensin juusto ja sitten sienet. Murenna loput taikinasta päälle.
8. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.

 

Viikuna-vuohenjuustopiirakka

Viikunat, vuohenjuusto ja pekaanipähkinät – eikö kuulostakin hyvältä kombolta?

Fresh figs

Istuimme tänään ystäviemme pihaterassilla nauttimassa kiireettömästä brunssista, viimeistä kertaa yhdessä hetkeen.  Ystävämme pakkaavat pian tavaransa varastoon ja ajaa surauttavat Espanjaan Suomen talvea pakoon. Siinä syysauringon lämmössä hengähdimme ja vaihdoimme kuulumisia – vähän yksi jos toinenkin totesi, että syksy kaikkine kiireinen on todellakin alkanut ja loma on pian kaukainen muisto vain!

Onneksi on noita hetkiä, joihin voi hetkeksi pysähtyä ja sitten jaksaa taas näpytellä koneella blogiinkiin juttuja. Ja taitaa olla tälle jutulle ihan ne viime hetket, sillä tuoreiden viikunoiden sesonki kestää vain suloisen hetken ja se on ohitse melkein yhtä pian kuin on alkanutkin!

Mielestäni viikunat ovat parhaimmillaan joko aivan tuoreina tai sitten uunissa pehmeiksi vaniljan kanssa haudutettuina.  Pallottelin kummalla tavalla ne valmistaisin, mutta sitten tämä rapsakalla pekaanipähkinäpohjalla varustettu ja pehmeällä vuohenjuustolla vuorattu piirakka voitti.

Gluten free fig and goat cheese tart

 

Täytteessä käytin mainiota Saloniemen juustolan Syrjähyppyä, joka on pehmeä vuohentuorejuusto. Suosittelen kokeilemaan sitä jo ihan meidän kotimaisten juustotilojen kannatuksen vuoksi! Tein piirakan pieneen irtopohjavuokaan, johon tuo 200 g tuorejuustoa oli melko paljon, joten saman määrän voit käyttää vaikka vuoka olisi 20-24 cm halkaisijaltaan. Tuplaa silloin pohjan raaka-aineet, jotta pähkinämurua riittää vuoan reunoille saakka.

Pohjan voit valmistaa etukäteen valmiiksi, säilytä se kuivassa paikassa. Täytettynä piirakka pehmenee pian, joten nauti se mahdollisimman nopeasti täyttämisen jälkeen.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka
vuoka 18×18 cm irtopohjavuoka

Pohja
2,5 dl (125 g) pekaanipähkinöitä
1 rkl vettä
2 tl juoksevaa rasvaa
ripaus suolaa ja kanelia
Täyte
1 pkt Saloniemen syrjähyppyä
1/2 – 1 dl maitoa (myös kauramaito tai mantelimaito käy)
ripaus mustapippuria
6-7 kypsää viikunaa
Karamellisoidut pähkinät
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl vaahterasiirappia
ripaus sormisuolaa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Valmista ensin pinnalle tulevat karamellisoidut pekaanipähkinät. Paahda pähinät pannulla ja lisää pannulle siirappi. Kääntele pähkinöitä pannulla muutaman kerran ja kumoa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle sormisuolaa.

Jauha pekaanipähkinät rouheeksi monitoimikoneessa. Lisää rasva, vesi ja mausteet. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista ja muodostanut taikinamaisen pallon.

Painele pähkinäseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä ja pinta tuntuu kuivalta koskettaessa. Anna pohjan jäähtyä vuoassa. Ota vuohenjuusto huoneenlämpöön.

Vatkaa vuohenjuuston rakenne pehmeäksi ja lisää maitoa sen verran, että saat koostumuksesta helposti levitettävän.
Levitä juusto jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Huudo viikunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Asettele viipaleet juuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria. Rouhi karamellisoidut pekaanipähkinät veitsellä ja ripottele ne piirakan päälle. Tarjoa heti.

Creative mess

Punaherukkacrumble

Red currant crumble

Crumblet eli murupaistokset ovat helppoja valmistaa ja variaatioiden mahdollisuus on rajaton! Niihin voi käyttää monipuolisesta niin marjoja kuin hedelmiäkin. Omasta mielestäni crumble on parhaimmillaan hiukan happamista marjoista tehtynä – karviaisista tai herukoista. Myös happamat omenat toimivat.

Just nyt näillä hikisillä keleillä ei ihan hirvittävä hinku ole kokkaamiseen ja uunin kuumentaminen ei tunnu houkuttelevalta idealta. Siitä huolimatta suosittelen kokeilemaan tätä paistosta, sillä itse valmistamiseen menee vain hetki ja paistos kypsyy uunissa tunnin verran. Sen ajan voi tehdä jotain viilentävää tai nauttia lasillisisen kylmää virvoiketta.

Nyt tuntuu olevan kaikkien marjojen sesonki päällä, kun herukat ja karviaisetkin ovat kypsiä. Ja omenat! Ihan hullua! Omalta osaltani jäi marjastaminen tänä vuonna vähäiseksi – saldoksi jäi litran verran metsävattuja. Parempi kai sekin kun ei mitään.

red currant crumble

Muruseosta voit varioida vaihtamalla pekaanipähkinät mantelijauhoihin tai tehdä sen kokonaan mantelijauhoista ja pähkinärouheesta, jolloin paistos on gluteeniton. Muistathan siinä tapauksessa käyttää puhdasta kauraa, joka sopii keliaakikoille. Sokerin määrä on myös makuasia, lisää sitä kuitenkin sekä marjoihin että muruseokseen, vaikka käyttäisitkin vähemmän.

Tarjoa crumble huoneenlämpöisenä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Punaherukkacrumble

500 g punaherukoita
3/4 dl ruokosokeria
Muruseos
100 g voita
1 1/2 dl (speltti)vehnäjauhoja
3/4 dl ruokosokeria
1 1/2 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
1 1/2 dl isoja kaurahiutaleita
1 tl vaniljajauhetta
1 tl leivinjauhetta
2-3 rkl kylmää vettä

Voitele piirakkavuoka (halkaisija 22-24 cm). Puhdista marjat ja huudo ne. Levitä marjat vuokaan ja ripottele joukkoon sokeri. Pyöräytä marjoja vuoassa niin, että sokeri peittää ne kauttaaltaan.

Nypi kuutioitu, kylmä voi vehnäjauhojen kanssa rouheaksi muruksi. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut loput kuivat aineet. Ripsi vettä lusikallinen kerrallaan jauhojen päälle ja huljuttele kulhoa, niin että taikinaan muodostuu isoja paakkuja.

Kumoa taikinamuru marjojen päälle keoksi. Murua saa olla keskellä paksumpi kerros ja reunoilla ohuemmin. Paista 180 asteessa 50-60 minuuttia, kunnes paistos on kauniin värinen ja marjat hieman kiehuvat paistoksen reunoilla.

Vinkki! Omenasta tehdyn kinuskisen crumbleohjeen löydät tästä.

Raparperi-vaniljapiirakka

Myönnetään, raparperi ei ole vielä meillä sesongissa, mutta en voinut vastustaa näitä pinkkejä kaunokaisia!

rhubarb and custard tarte

 

On taas se aika vuodesta, kun kateellisena katselen ruokalehdistä ja instasta brittien toinen toistaan ihanampia raparperiohjeita. Siellä kun nämä forced grown eli pimeässä kasvatetut pinkit raparperit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Pitäisi varmaan keväällä pyytää äitiä huputtamaan muutamat raparperit ja katsoa, että saako niistä raparpereistä yhtään pinkihtäviä. Yleensähän sitä pinkkiä näkee vain ihan juuressa ja pienemmissä varsissa. Raparperia on useita eri lajikkeita, joissa värin lisäksi myös hapokkuus vaihtelee. Usein pinkki väri ennakoi matalampaa oksaalihappopitoisuutta. Vihreät raparperit ovat maultaan kirpakkaampia. Kotimaisia raparpereja joutuu vielä tovin odottelemaan. Sitä ennen on tyytyminen tuontitavaraan. Nämä ostamani raparperit olivat Hollannista peräisin.

Raparperin ja vaniljakastikkeen yhdistäminen ei ole uusi juttu ja kombo on hyväksi todettu. Tässä versiossa vaniljakastike upotetaan piirakkaan ja paahdetut raparperit lisätään kastikkeen päälle.  Alkuperäisen idean nappasin Delicious Magazinesta, mutta muokkasin ohjetta jonkin verran. Jätin esimerkiksi pois päälle ripoteltavan muruseoksen, kun mielestäni ohjeessa oli ihan riittävästi tekemistä sellaisenaankin.

pistacchio flour

Kävimme helmikuun lopulla Tallinnassa ja vaikka alunperin en ajatellut siitä reissusta mitään blogiin kirjoittaa, oli matka niin huippu, että lupaan vielä siihen täällä bloginkin puolella palata. Yksi tuon matkan suurista löydöistä oli Kaubamajasta ostamani pistaasijauho! Se on täysin puhdasta pistaasia ja sen vuoksi myös gluteeniton. Jauho antoi taikinaan tumman vihreän sävyn, joka paistamisen aikana vaaleni. Pistaasijauhoa laitoin taikinaan 2 desiä ja loput jauhoista oli spelttivehnäjauhoa. Pohjasta tuli rapea ja pistaasin tuoksu oli upea! Ja kun pistaasia tuli piirakkapohjaan, niin siitä sain hyvän syyn ripotella piirakan pinnalle Marilta tuliaiseksi saamiani suikaloituja pistaaseja. Ihanaa!

Pistaasijauhon voit korvata mantelijauholla tai hasselpähkinäjauholla. Piirakasta ylijääneistä valkuaisista taiot vaikka mitä herkkuja. Blogiarkistosta löydät monta hyvää marenkiohjetta! Mutta enpä jaarittele tässä enempää. Oikein levollista ja aurinkoista pääsiäistä!

Oletko helppoa pääsiäisjälkkäriä vailla? Kokeile passionhedelmäpossettia!

raparperipiirakka

 

Raparperi-vaniljapiirakka

yksi piirakka 20-22 cm irtopohjavuokaan

Taikina
5 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 dl pistaasijauhoa
ripaus suolaa
200 g kylmää voita kuutioituna
4 rkl ruokosokeria
2 isoa keltuaista
4-5 rkl jääkylmää vettä

Vaniljakiisseli
2 isoa kananmunaa
3 keltuaista
1 rkl maissitärkkelystä
60 g ruokosokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
3 dl kuohukermaa
1/2 tl aitoa vaniljaa jauheena

Raparperi
300 g raparperia 4 cm paloina
1/2 dl ruokosokeria
1/2 tl aitoa vaniljaa jauheena
1 rkl voita

lisäksi rouhittua pistaasia pinnalle

1. Mittaa monitoimikoneeseen jauhot, suola ja kylmä kuutioitu voi. Aja murumaiseksi seokseksi. Siirrä jauho-voiseos isoon kulhoon. Lisää sokeri. Erottele keltuaiset kuppiin ja sekoita joukkoon 4 rkl kylmää vettä. Lisää seos jauhojen joukkoon nopeasti sekoittaen. Muotoile taikinaksi ja jaa kahteen palaan. Kääri taikinapalat muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin. Toisen taikinapalan voit pakasteaa ja käyttää myöhemmin.
2. Voitele piirakkavuoka ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi kiekoksi ja nosta vuokaan. Leikkaa reunat takaiseksi. Pistele pohja haarukalla ja peita leivinpaperilla. Kaada paperin päälle riisiä tai kuivattuja herneitä/papuja. Paista 200 asteessa ensin 10 minuuttia, poista sitten kuivat pavut ja leivinpaperi. Jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.
3. Valmista vaniljakiisseli. Riko kulhoon munat ja erottele joukkoon keltuaiset. Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita voimakkaasti. Lisää myös sokeri. Kuumenna kattilassa kerma, raastettu appelsiinin kuoriraaste sekä vaniljajauhe juuri ja juuri kiehumispisteeseen. Valuta koko ajan sekoittaen kuuma kerma munaseoksen joukkoon. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna sekoittaen pienellä lämmöllä, kunnes kiisseli paksuuntuu. Jäähdytä kiisseli kattilassa kylmässä vedessä tiskialtaassa, sekoita välillä ettei pinta kuorrutu. Kaada kiisseli kannuun ja peitä pinta kelmulla. Pidä jääkaapissa.
4. Huuhdo raparperit ja siisti raparperien päät. Paloittele ne noin 4 cm paloiksi. Siirrä uunivuokaan. Sekoita sokerin joukkoon vaniljajauhe ja ripottele se raparperien päälle. Lisää muutama voikuutio. Paahda uunissa noin 15 minuuttia. Valuta pehmenneet raparperit siivilässä ja anna jäähtyä.
5. Levitä vaniljakiisseli piirakkapohjan päälle. Nosta pinnalle raparperipaloja ja painele niitä kastikkeen alle. Jätä osa raparpereista koristelua varten.
6. Paista piirakkaa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes täyte alkaa reunoilta hyytyä. Se saa keskeltä jäädä hieman hyllyväksi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Nosta pinnalle loput raparperit ja koristele rouhitulla pistaasilla.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

 

Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.

 

Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.

Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.

 

Flora Culinesse ja Kulta

 

Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!

 

Liqourice and hazelnut muffins

 

Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.

Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi.  Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

 

Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa

150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia

lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.

Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.

 

Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑