Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nopea (page 1 of 6)

Helppo herne-kinkkupasta

Nopea herne-kinkkupasta pelastaa maanantain, olit sitten töissä tai lomalla!

Summery pasta w/ peas and smoked ham

 

Heinäkuu, lomakuu! Ihan pian täälläkin päästään lomailun makuun, mutta vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Tämä hernepasta sopii niin lomailijan kuin työssäkäyvänkin aikatauluun. Eniten aikaa vie herneiden silpominen, mutta sekin menee nopsaan, jos saat avuksi käsiparin. Istuin eilen tässä sohvalla ja katsoin samalla jalkapalloa ja herneiden putsaus meni vähän siinä sivussa ite eestään, kuten meillä päin sanotaan. Mökkiterassi sopinee tähän tarkoitukseen myös mitä parhaiten.

Kotimaisia herneitä on ollut jo viikon parin saatavilla kaupoissa ja toreilla. On se vaan ollut jatkuva ihmetyksen aihe tänä kesänä kuinka aikaisessa kaikki on! Ennen juhannusta oli myynnissä jo kotimaisia punajuuriakin! Kun valitse kaupassa herneitä niin tartu littanoihin palkoihin. Isoissa ja pulleissa paloissa olivat herneet jo vähän puisevia.

Easy summery pasta w/ peas and smoky ham

Kinkuksi valitsin Schwarzwaldin kinkkua, jossa on mukavan savuinen maku. Myös speck tai savustettu pekoni sopivat. Raastettu sitruunan kuori tuo raikkautta ja tuore minttu viimeistelee pastan. Kasvisversion saat isäämällä kinkun sijaan vaikka ruukun rucolaa tai pussillisen babypinaattia. Ja lasiin kylmää roséviiniä, mitä sitä muuta maanantaille kaipaa?

Helppo herne-kinkkupasta
3-4 annosta

n. 400 g herneenpalkoja (herneitä 3-3 1/2 dl)
1 pkt (100 g) Schwarzwaldin kinkkua (esim. Pirkka)
400 g tagliatellea tai linguinea
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
1/2 dl vettä
1 tl kasvisfondia
1 pienen sitruunan raastettu kuori
mustapippuria myllystä ja sormisuolaa
1 dl hienonnettua minttua

Silvo herneet. Asettele kinkkuviipaleet folion päälle uunipellille ja paahda uunissa 190 asteessa 5-8 minuuttia, kunnes kinkkuviipaleet ovat rapsakoituneet.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten vesi ja fondi. Kumoa herneet pannulle ja raasta pesty sitruuna joukkoon. Keitä muutama minuutti.

Ota pastan keitinvettä 1 dl talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon herneet liemineen ja osa keitinvedestä. Murenna joukkoon kinkkua, rouhi mustapippuria ja lisää ripaus sormisuolaa. Kinkku on melko suolaista, joten lisää suolaa maun mukaan. Lisää lopuksi hienonnettu minttu. Raasta päälle pecorinojuustoa tai parmesaania.

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Paistetut kampasimpukat veriappelsiinivinegretillä

scallops with blood orange

Huh, mitä haipakkaa on pitänyt. Sen verran on ollut kiirusta, että en ole oikein ehtinyt ajatuksiani tänne blogiinkaan koostaa. Tässä kuitenkin pieni herkkupala parin viikonlopun takaa. Vielä tätä ehtii tekemään, vaikka veriappelsiinien kausi alkaakin pikku hiljaa hiipua.

Sitrusten ja merenelävien yhdistelmää ei paljon tarvitse perustella, koska kombo vaan toimii niin upeasti. Jos kirpakat greipit ja sitruunat eivät maistu, tarjoaa veriappelsiini hieman pehmeämmän vaihtoehdon.

Kampasimpukat ovat meillä harvinaista herkkua. Tosin joka kerta kun kampasimpukoita ostamme, mietin, että pitäisi kyllä useammin muistaa niiden olemassaolo. Nämä ostin Tukkutorin kalasta valmiiksi käsiteltyinä, mutta vakaa aikomukseni on joku päivä ostaa niitä kuoressa olevia. Joten Tukkotorin kalaan varoitus – saatte opettaa miten tämä tapahtuu! Ehkäpä blogin puolelle siitä saisin jonkun videonkin. (Niin, videon. Kuvitelkaa, miun blogissa!)

Koska oli kiire, ehdin ottaa vain yhden kuvan, mutta ehkä se kertoo kaiken tarpeellisen. Hyvää oli ja tehdään toistekin. Ja jos nyt käy niin, ettei veriappelsiineja enää löydy, niin käytä appelsiinia ja verigreippiä. Same same but different.

Tekeekö mieli jotain muuta kampasimpukasta? Kokeile kampasimpukan ja chorizon yhdistelmää tai cevicheä.

Lisää veriappelsiinia?  Kävisikö veriappelsiini ja burrata? Tai madetta veriappelsiinikastikkeella?

scallops goes well with blood orange

 

Kampasimpukat ja veriappelsiinivinegretti

alkuruoka kahdelle

6 kampasimpukkaa
sormisuolaa ja mustapippuria
2 rkl voita
1/2 pieni fenkoli
vesikrassia

veriappelsiinivinegretti
2 veriappelsiinia
1/2 veriappelsiinimehu
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
suolaa, mustapippuria

Ota kampasimpukat valumaan talouspaperin päälle lautaselle ja taputtele simpukoiden pinta kuivaksi.

Valmista vinegretti. Leikkaa appelsiinit kuorettomiksi ja irrota hedelmälohkot kalvoista. Kuutioi hedelmäliha ja siirrä kulhoon. Valuta kulhoon myös leikkuulaudalle kertynyt appelsiinien mehu. Purista lisäksi puolikkaasta appelsiinista mehu ja vatkaa joukkoon etikka, öljy sekä mausteet.

Huuhtele fenkoli ja ota talteen vihreät lehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Leikkaa fenkolista sormimaiset tupsut pois ja höylää puolikkaasta fenkolista mandoliinilla ohuita kiekkoja. Jaa fenkolit kahdelle lautaselle ja lusikoi päälle vinegrettia.

Lisää voi pannulle ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla ja siirrä lautasille.

Valuta lautasille lisää vinegrettiä ja nosta kastikkeesta myös paloiteltua veriappelsiinia. Viimeistele vesikrassilla ja fenkolin lehdillä. Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa. Myös pala leipää lautasen moppausta varten on hyvä idea.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

 

Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.

 

Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.

Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.

 

Flora Culinesse ja Kulta

 

Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!

 

Liqourice and hazelnut muffins

 

Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.

Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi.  Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

 

Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa

150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia

lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.

Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.

 

Hasselpähkinäkaakao

Kuuma kaakao ja pulkkamäki – voiko sen talvisempaa yhdistelmää olla?

Vegan hot chocolate made from hazelnut drink

Olen tyytyväisenä seurannut kuinka ihmiset ovat ottaneet ilon irti tästä, täällä etelässä ehkä vain hetkellisestä, talvesta. Insta ja facebook ovat pullollaan hiihto,- pulkkailu, – ja luistelupäivityksiä. Ihanaa! Ja mikäs sitä ulkoillessa, kun pikkupakkasen jälkeen voi tulla sisälle nautiskelemaan, vaikka tästä herkullisesta kaakaosta.

Hasselpähkinäkaakao valmistetaan nimensä mukaisesti hasselpähkinäjuomaan, joten se sopii myös vegaaneille. Talvisessa kaakaossa saa mielestäni olla kunnon suklainen maku, joten kaakaojauheen sijaan käytin tummaa suklaata. Hasselpähkinäjuomaan lisäsin uuttumaan myös pari kanelitankoa. Kaakaon makeutta voi säädellä valitsemalla suklaa joko korkeammalla tai matalammalla kaakopitoisuudella. Ja makeuttaa voi toki sokerilla tai vaahterasiirapilla.

Vegan hot chocolate

Aikuiseen makuun kaakao muuntuu pienellä rommi- tai konjakkilisäyksellä. Olimme saaneet tuliaisiksi appivanhemmiltani Kanarialta paikallista hunajarommia ja se sopikin maullisesti tähän tosi hyvin. Ja jos laskiaispullat jo vähän polttelevat, niin käy vilkaisemassa näiden hasselpähkinätäytteisten laskiaispullien ohje. Maistuu muuten aika hyvälle myös tämän kaakaon kanssa!

Mutta tällä kertaa ei pidempiä tarinoita, sillä vino pino työhommia odottelee tekijäänsä. Olen tuossa vuoden vaihteessa aloitellut vähän uudenlaisia hommia, mutta niistä ensi viikolla lisää!

 

 

Hasselpähkinäkaakao
2 annosta

6 dl hasselpähkinäjuomaa (esim. Alpro)
1 – 2 kanelitankoa
2 rkl vaahterasiirappia
150 – 175 g hyvää tummaa suklaata (käytin Valhornan 72%)
lisäksi:
muutama kokonainen hasselpähkinä
rommia tai konjakkia

Mittaa hasselpähkinäjuoma kattilaan, lisää kanelitangot ja kuumenna hiljalleen lähes kiehumispisteeseen. Lisää vaahterasiirappi.

Ruohi suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja siirrä metalli- tai lasikulhoon. Kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma ja anna seistä noin minuutin ajan. Sekoita tasaiseksi seokseksi ja kaada mukeihin. Lisää halutessasi rommia tai konjakkia ja raasta päälle hasselpähkinää.

Kuumat halloumi-chorizoleivät

Halloumi-chorizoleivät pelastavat nälkäkiukkuisen joulupuuhastelijan.

Grilled chees w/ halloumi

 

Nyt eletään sitä aikaa, kun joulupuuhastelut alkavat käydä kuumimmillaan. Kovasti touhutessa saattaa kuitenkin unohtua syödä ja sitten se vasta ilo irtoaa, kun huusholli on täynnä kiukkuisia joulunlaittajia. Tai näin olen kuullut  joissain perheissä tapahtuvan. Itsehän en ole koskaan saanut itkupotkuraivaria verensokerin laskiessa miinuksen puolelle ja heittäytynyt marttyyrimoodiin samalla, kun raivokkaasti jynssään tiskiallasta kiiltävämmäksi.

No, tämä idyllinen kotihetki sikseen ja asiaan. Ei oikeasti ole naurun paikka, kun se nälkä iskee ja silloin on hyvä olla valmistautunut.  Tämän leivän juju ovat raaka-aineet, jotka voit hankkia jääkaappiin ja ne säilyvät, vaikka et heti niitä käyttäisi, nimittäin halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja chorizo. Leipää löytyy useimmista kodeista, meillä tosin sen takia voi joutua kauppareissulle…

Grilled halloumi and chorizo toast

 

Leipänä käytin taannoiselta Tallinnan matkalta ostamaani maailman parasta ruisvuokaleipää. Muhun leipomo, Telliskivessä, on varmasti aika monelle jo tuttu ja tuo leipä! Se on saaristolaisleivän tumman puhuvaa, mutta ilman sitä makeutta. Itäsuomalainen hapanleivän rakastaja approves! Leivässä on myös kivaa rapsakkuutta, joka tulee ilmeisesti paahdetuista pellavansiemenistä. Mutta laita sitä leipää mitä kotoa löytyy. Nauti kylmän oluen kanssa.

Halloumi and chorizo toast

Ja tässäpä loppuun vielä kuuma vinkki välipäiville!

Täytä leivät kinkulla tai kalkkunalla chorizon sijaan. Halloumi toimii niiden kanssa tosi hyvin ja jos haluat voi leiville sipaista myös hieman sinappia. Mielummin kinkku suuhun kuin bioastiaan!

 

Leipiiin tarvitset:

1 pkt halloumia
1 pkt (200 g) chorizoa (ei täysin raakamakkaraa, mutta esim. espanjalaiset vakuumiin pakatut semiraakamakkarat käyvät myös)
1 tlk aurinkokuivattujatomaatteja
basilikaa
leipää

Viipaloi halloumit ja paista ne kuumalla pannulla. Murenna tai viipaloi chorizo ja paista se pannulla. Lisää öljyä tarvittaessa. Siirrä chorizot pannnulta, jätä rasva.

Viipaloi leipä ja täytä viipaleet haluamallasi määrällä halloumia, chorizoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Voit laittaa basilikan lehtiä kerrosten väliin. Paina leivät tiukaksi paketiksi ja paista molemmin puolin chorizon rasvalla pannulla, kunnes pinta on rapsakoitunut ja leivät lämmenneet. Tarjoa heti.

Sahrami-jokirapupasta

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

 

Purjoa ja papuja Nigel Slaterin tapaan

Tänään on luvassa lohturuokaa purjon ja papujen muodossa.

 

”The arrival of the first snap of cold is invigorating, like jumping into an ice pool after the long sauna of summer. Winter feels like a renewal, at least it does to me. I long for that ice-bright light, skies of pale blue and soft grey light that is at once calm and gentle, fresh and crisp. Away from the stifling airlessness of summer, I once again have more energy. Winter has arrived.” Nigel Slater, The Christmas Chronicles.

 

Olen useasti täällä blogissakin ihastellut suosikkiruokakirjailijani, Nigel Slaterin, tapaa kirjoittaa. Tuossa yllä olevassa katkelmassa hän on osannut pukea sanoiksi juuri sen mitä talvessa rakastan, silloinkin kun sataa räntää vaakasuoraan. Talvella tunnen taas eläväni ja huomaan kuinka alan aamuisin heräillä jo aiemmin (tiedän, not real!) ja päässä surisee jos jonkinlaista resepti-ideaa ja suunnitelmaa joulun ajalle.

Sen lisäksi, että Nigel kirjoittaa aivan tavattoman kauniisti, ovat hänen ruokaohjeensa 100% veden suuhun herauttavia ja aina vuoden aikaan sopivia, kuten tämä haudutetusta purjosta ja pehmeistä valkoisista pavuista tehty muhennos. Purjo-papumuhennos syntyy vähän kuin itsestään ja ei vie arki-iltanakaan liikaa aikaa. Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimmista kasviksista, vaikka siitä tulee hauduttamalla ihanan pehmeää ja purjon kirpakka sipulisuus pyöristyy melkein makeaksi. Parhaiten tämä onnistuu hauduttamalla purjoa voin kanssa – öljykin käy, mutta se ei samalla tavalla korosta purjon makua.

Nigel Slater's leeks and haricot beans

Nigel tarjoaa tämä purjo-papumuhennoksen paistettujen makkaroiden kanssa. Minulla oli pakastimessa Herrakunnan lampaan suussa sulavaa karitsan entrecotea, jonka paistoin edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitin uudelleen ennen tarjoamista.  Karitsan tai makkaroiden sijaan pala hyvää lämminsavustettua  siikaa tai lohta kävisi varmasti yhtä hyvin. Varaa lisäksi rapeakuorista leipää, jolla voit mopata lautasen tyhjäksi. Sen verran hyvää tästä tuli!

Nigelin uusin kirja, The Christmas Chronicles, on ilmestynyt nyt syksyllä ja odotan kärsimättömästi, että saan sen eteeni. Vähän sellaista nimittäin minulle lupailtiin syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen on tyytyminen The Guardianin viikonloppuliitteeseen.

Nigelin purjo-papumuhennos

3 keskikokoista purjoa
3 kuorittua valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
30 g voita
1 dl vettä
2 1/2 dl kanalientä
1 tlk valkoisia papuja
lehtipersiljaa tai timjamia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele purjot ja leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. (Leikkasin mukaan myös vähän purjon vihreää osaa.) Huuhtele kiekot vielä huolellisesti. Kuumenna voi ja vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää purjot sekä valkosipulikynnet. Peitä pinta leivinpaperilla ja nosta kansi päälle. Hauduta kannen alla 8-9 minuuttia, kunnes purjot antavat hieman periksi. Kaada kattilaan liemi ja kuumenna. Soseuta purjot tehosekoittimessa tai varovasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan aja seosta täysin sileäksi soseeksi.

Kaada purjot takaisin kattilaan ja kääntele joukkoon huuhdellut valutetut pavut. Kuumenna vielä hetki ja mausta suolalla, pippurilla sekä haluamillasi yrteillä.

Karitsan entrecote

300 g karitsan entrecotea
ruskistamiseen voita
maustamiseen suolaa, pippuria
vuokaan 4 salottisipulia, 5 timjamin oksaa, 1/2 dl sherryä tai lihalientä

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistamista. Ruskista entrecote kauttaaltaa pannulla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paloittele salottisipulit pariin palaan, lisää liha sekä timjami. Lorauta vuokaan neste ja peitä foliolla. Paista 150 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Anna vetäytyä ennen tarjoamista. Jos valmistat entrecoten edellisenä päivänä, lämmitä se vuoassaan sipulien kanssa uunissa folion alla. Viipaloi liha ja lisää muhennoksen päälle. Lisää myös pehmenneet salottisipulit.

Suppis-kiinankaaliwokki

Arki alkuun helppoakin helpommalla wokilla!

forest mushroom wok with chinese cabbage

 

Huh, mikä sienisaalis saatiin viikonloppuna!

En muista, että olisin vastaavanlaista kantarelli-ilmestystä aiemmin nähnyt. Yhtään valehtelematta ensimmäinen kori oli täynnä valtavia ja hyväkuntoisia sieniä jo viiden minuutin jälkeen! Saaliin puhdistamiseen ja paistamiseen menikin sitten sunnuntaista kelpo tovi. Sienestyksen varjopuolia, jos minulta kysytään.

Tämä kantarellisaalis alkoi hipoa jo legendaariseksi käynyttä suppisreissuamme. Jokunen vuosi sitten isänpäivän aikaan ei maassa  ollut vielä lunta, kun suunnistimme perheemme metsästäjien etukäteen bongailemaan paikkaan. Pikkaisen oltiin skeptisiä, että vieläköhän niitä sieniä siellä olisi. Äitikin taisi jotain kommentoida lähtiessämme, että tarvitaankohan noin monta koria? No, lopulta oli riisuttava takin alta välipaidat pois ja niistä tehtiin lisäastioita, jotta kaikki sienet saatiin kerättyä… Kotiin päästessä sienet kumottiin tuvan pöydälle ja hyvä, että pöytä riitti.  Siinä istuttiin sitten porukalla niitä siivoamassa. Siiderin ja oluen voimalla, tosin. Suppiksia jahtaamme toivottavasti jälleen syksymmällä, mutta sitä ennen voin herkutella torilta ostetuilla sienillä ja tehdä tätä suppis-kaaliwokkia. Ja enköhän jotain niistä viikonloppuna kerätyistä kantarelleistakin saa aikaiseksi.

Jos suppilovahverot eivät ole juttusi, voit niiden sijaan käyttää siitakesieniä tai vaikka kuningasostereita. Sienien lisäksi wokkiin tulee nimensä mukaisesti kaalia. Meillä oli jääkaapissa yksinäinen kiinankaalin, jonka suikaloin ja ujutin mukaan myös muutaman lehtikaalin lehden. Keräkaali sopii tähän myös mainiosti. Sittenpä ei oikeastaan muuta tarvita, vähän ruohosipulia tai kevätsipulia, pari valkosipulinkynttä ja seesaminsiemeniä.

Kastike wokkiin syntyy soijakastikkeesta, seesemiöljystä sekä kiinalaisesta Shaoxing-viinistä. Shaoxing-viiniä saa Suomesta valitettavasti huonosti. Tosin tuossa pikainen nettiselailu toi esiin Alkon dokumentin, jossa Shaoxing-viinille etsitään ilmeisesti maahantuojaa. Toivotaan, että onnistaa! Oman viinini olen tuonut Englannista. Shaoxingin tilalla voit käyttää Oloroso-sherryä tai lorauttaa soijan joukkoon riisiviinietikkaan.

Tein tätä meille pikaiseksi lounaaksi, joten aiemmin kaappiin jemmaamani paksut esikeitetyt udon-nuudelit olivat tähän oiva valinta. Nämä nuudelit voi hyvin heittää wokkiin sellaisenaan, mutta tykkään käyttää niitä vedessä ensin, jotta nuudelit irtoavat toisistaan helpommin. Näitä esikeitettyjä nuudeleita löytyy esim. Amoy-merkiltä ja niitä saa mm. K-ruokakaupoista. Vehnänuudeleiden sijaan myös soba- eli tattarinuudelit toimisivat hyvin. Arvaa mikä tähän kans sopisi? No kananmuna, tietty!

Vinkki! Salaisuus onnistuneeseen wokkiin on kuumentaa pannu oikeasti kuumaksi ja paistaa kasvikset erisssä. Lopuksi kaikki aineet kootaan takaisin pannulle kastikkeen kanssa.

Suppilovahvero-kiinankaaliwokki

3-4 annosta

1 (400 g) kiinankaali
1 l suppilovahveroita
2 valkosipulinkynttä
1/2 ruukkua ruohosipulia
1/2 dl kuorellisia seesaminsiemeniä
paistamiseen rypsiöljyä
kastike
2 rkl vaaleaa soijakastiketta
1 rkl shaoxing-kastiketta
1 rkl tummaa soijakastiketta
1 rkl paahdettua seesaminsiemenöljyä

1 1/2 pkt (450 g) esikeitettyjä udon-nuudeleita

Poista kiinankaalista tarvittessa uloimman lehdet. Leikkaa kaali pituussuunnassa puoliksi ja huuhtele kaali. Suikaloi kaali ja puhdista sienet, revi sienet pienemmäksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja leikkaa ruohosipulit noin 5 cm paloiksi. Sekoita kastikkeen aineet keskenään. Kiehauta nuudelit nopeasti vedessä, valuta ja siirrä takaisin kattilaan. Lisää hieman seesamiöljyä.

Kuumenna öljy wokissa lähes savuavaksi. Lisää kaalit ja wokkaa muutama minuutti. Siirrä kaalit isoon kulhoon odottamaan. Lisää pannulle öljyä ja paista seuraavaksi suppikset, kunnes neste on sienistä haihtunut. Lisää vielä ruohosipulit ja paista, kunnes sipulit ovat vähän nuutuneet.

Pyyhi wokki puhtaaksi. Lisää öljyä, kuumenna ja lisää nuudelit. Paista käännellen, kunnes nuudelit ovat kuumentuneet. Lisää kaali, sienet ruohosipulineen sekä hienonnettu valkosipuli. Paista noin 1/2 minuuttia. Lisää kastike sekoittaen, kunnes kastike on tasaisesti sekoittunut kasvisten joukkoon. Ripottele joukkoon lopuksi seesaminsiemet.

Kantarelli-pekonipannari

Tässäpä nopea arkiruoka tai miksei vaikka viikonlopun brunssille sopiva tarjottava. Kantarelleja ja pekonia, vähän parmesaania, ja tietysti se pannari!

chanterelle and bacon dutch baby

 

Viime kevättalven aikana instagram ja blogit pursusivat ohjeita muhkeista ’dutch baby’ -pannareista, jotka tarjottiin valurautapaistinpannuista. Ajattelin ensin, että jaa, no mikäs nyt noissa niin ihmeellistä on – pannari kuin pannari. Mutta juju piileekin taikinassa. Itseasiassa lopputulos on hyvin lähellä ternimaidosta valmistettua pannaria, sillä taikinaan tulee huomattavasti enemmän kananmunia kuin tavalliseen pannukakkutaikinaan.  Yleensä pannaritaikinaan käytetään puoleen litraan maitoa kaksi munaa ja noin 2,5 dl jauhoja. Tässä taikinassa munia lisätään 2 desiin maitoa kolme kappaletta. Pannaritaikinan ohjeen lainasin Jotain maukasta -Marin nokkospannariohjeesta. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

Alun perin ajattelin tehdä makean version omenoista, mutta Beach House Kitchenin Heli-Hannele ehti julkaisemaan ohjeensa ensin ja voi mikä herkku se onkaan!  Käyhän vilkaisemassa: http://www.beachhousekitchen.fi/makeata-mahan-taydelta/omenapannari-hollantilaisittain/

Omenoita on kyllä blogiin luvassa – ranskalaisittain viritettynä, mutta tuota ohjetta saatte luvan vielä hetken odotella.  Sitä ennen herkutellaan suolaisella pannarilla, kun sienisatokin on parhaimmillaan. Tähän käy ihan mitkä sienet tahansa ja voisin kuvitella, että lampaankäävän tapaiset, lihaisat sienet olisivat erityisen hyviä. Pekonin sijaan kokeile speckiä tai jos haluat ruoasta vielä tuhdimpaa, niin paista nokareita raakamakkarasta ja lisää ne pannarin päälle.

Kantarelli-pekonipannari
2 pannaria

3 munaa
2 dl täysmaitoa
1 1/4 dl vehnäjauhoja (käytin spelttijauhoja)
2 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1/4 tl suolaa

1/2 l kantarelleja
1 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
suolaa, mustapippuria
1 pkt pekonia (Käytin Snellmanin ylikypsää kotimaista pekonia)
tuoretta timjamia, rucolan lehtiä, sipulia viipaloituna
parmesaania höylättynä
paistamiseen öljyä

Riko munat monitoimikoneen kulhoon tai tehosekoittimen kannuun. Anna koneen käydä, kunnes munat ovat vaahdottuineita. Valuta koneen käydessä joukkoon maito ja sitten lisää jauhot sekä suola. Sekoita.

Kuumenna valurautapannu (halkaisija n. 20 cm) uunissa 200 asteessa. Lisää pannulle nokare voita ja anna voin hieman ruskistua. Kaada puolet taikinasta pannulle ja paista noin 20 minuuttia, kunnes pannari on kypsä. Paista toinen pannari samoin.

Valmista täyte pannarien kypsyessä. Puhdista sienet ja revi ne pienemmiksi paloiksi. Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä sienet. Mausta suolalla, pippurilla ja kuivatulla timjamilla. Siirrä sienet sivuun lautaselle ja pidä lämpimänä. Suikaloi pekonit ja paista ne pannulla rapeiksi.

Kokoa pannukakkujen päälle sieniä ja pekonia. Höylää pinnalle parmesaania ja ripottele lopuksi timjamia, rucolan lehtiä sekä sipulia.

Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑