Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nopea (page 2 of 6)

Aasialaisittain maustetut sinisimpukat

Simpukoista saa nopeasti astetta parempaa arkiruokaa.

Asian style mussels with denjang

Minulla on selvästi menossa nyt joku aasialaisen ruoan vaihe, mistä lie johtuu? Reseptiluonnoksissakin on vaikka kuinka monta aasialaista ohjetta jonossa. Ehkä nyt vain tekee mieli aromaattisempia ja voimakkaampia makuja, toisaalta nuudelit ovat pastan ohella varsinaista lohturuokaa. Tässä ruoassa ei ole nuudeleita taikka pastaa, vaan simpukoita. Ne ovat kyllä varsinaisia arjen pelastajia, kun valmistuvat pikapikaa.

Ohjeessa on muutamia raaka-aineita, jotka saattavat olla uusia tuttavuuksia, mutta ei kannata säikähtää. Valkoista misoa saa hyvin isoimmista ruokakaupoista ja korealaista fermentoitua paputahnaa, denjangia, löytyy etnisistä kaupoista. Shaoxing-viiniä, kiinalaista riisiviiniä, sen sijaan on vaikeampi löytää, sillä se on oikeaa alkoholipitoista (13,5%) viiniä ja sen vuoksi sitä ei saa myydä Suomessa elintarvikemyymälöissä. Halusin sen kuitenkin tähän nostaa ihan sillä, jos jollain sattuisi shaoxingiä löytymään kaapista, niin nyt on hyvä tilaisuus sitä käyttää. Shaoxingiin törmää ulkomaisissa ruokaohjeissa usein, mutta sen voi korvata sherryviinietikalla. Omani olen tilannut Englannista verkkokaupasta.

Tällä kertaa käytin annoksen viimeistelyyn thaibasilikaa korianterin sijaan ja thaibasilikan aniksinen maku sopi todella kivasti simpukoiden kanssa. Päädyin myös jatkojalostamaan loput simpukat nuudeliannokseen, johon käytin simpukoiden liemen ja simpukat sekä paahdoin lisäksi pannulla siitakesieniä sekä broccoliinia. Sekin oli erinomaista!

asian style mussels

 

Aasialaistyyliset sinisimpukat

40 g  (n. 1/4 dl)   shiro-misoa (valkoista misoa) tai denjangia (korealaista
fermentoitua paputahnaa)
1 rkl sherryviinietikkaa tai shaoxing viiniä
1rkl hienonnettua inkivääriä
1 kevätsipulinvarsi hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 kg sinisimpukoita
3 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa sakea tai 2 dl vettä + 1 rkl sitruunamehua

Lisäksi
hienonnettua kevätsipulia
hienonnettua thaibasilikaa
mustapippuria myllystä

Sekoita keskenään pienessä kulhossa denjang, viinietikka, inkivääri, hienonnettu kevätsipuli sekä valkosipuli. Nosta sivuun odottamaan.

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää simpukat. Kuumenna simpukoita noin minuutin ajan koko ajan simpukoita sekoitellen. Lisää sake tai vesi + sitruunamehu, sulje kansi ja höyrytä n. 4 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Siirrä simpukat kattilan toiselle reunalle ja lisää aiemmin valmistelemasi maustetahna pannulle. Sekoita se simpukoista irronneen nesteen kanssa ja kääntele simpukat kastikkeen joukkoon.

Nosta simpukat reikäkauhan avulla tarjoiluastiaan. Heitä pois kaikki kiinni olevat simpukat. Kaada päälle kastike ja koristele kevätsipulilla sekä thaibasilikalla. Rouhi päälle vielä runsaasti mustapippuria. Tarjoa heti.

Ruusukaalifrittata

Ruusukaalifrittataa lounaaksi? Kyllä kiitos!

Frittata with sprouts and gout cheese

 

Olen todella huono syömään lounasta, erityisesti silloin kun olen kotona yksin. Niinpä usein havahdun vasta joskus kolmen maissa siihen, että ai joo, ois vissiin vähän nälkä. Erityisen huonoksi tilanne meni tammikuussa, kun tein asiakkaalle ohjeita ja testasin sekä kuvasin 3-4 ohjetta päivässä. Ei tehnyt mieli koskea ruokaan pitkällä tikullakaan ja lounaani koostui lähinnä kylmästä kahvista, satunnaisesta parmankinkkusiipaleesta sekä salmiakista. Ei ihan ravitsemussuositusten mukainen lounas!

Nyt ajattelin kunnostautua lounasrintamalla ja ottaa samalla itseäni niskasta kiinni myös ruokahävikin osalta. Näihin kumpaakin missioon sopii frittata mitä parhaiten. Frittata eli italialainen uunimunakas valmistuu nopeasti ja siihen voi laittaa mitä tahansa jääkaapista löytämiään kasvisten, juuston, kinkun, chorizon ja kalan jämiä. Tarvitset oikeastaan vain kananmunia. Ja niitähän meillä riittää!

Olen vakavasti miettinyt, että pitäisikö mennä mittauttamaan verestäni lesitiiniarvot tai jotain, sillä voisin syödä kananmunia missä tahansa muodossa vaikka joka päivä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että pidän työväenopistolla myös kananmuna-aiheisen ruokakurssin taas tänä keväänä!

 

 

Toinen meillä aika usein esiintyvä raaka-aine on kaali, muodossa tai toisessa. Ruusukaalit ovat olleet suosikkejani jo kauan ja ne sopivat myös monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan.  Yksinkertaisimmillaan ne ovat tässä frittatassa taikka ohueksi raastettuna tai viipaloituna salaatissa.

Jos ruusukaali innostaa, niin tässä vielä muutama ohje:

Ruusukaali-granaattiomenasalaatti
Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Lupaan, että seuraavassa ohjeessa on muutakin kuin kananmunaa ja kaalia!

Ruusukaalifrittata
kahdelle

8-10 ruusukaalia
1/2 punasipuli
2 rkl voita
4 kananmunaa
1 rkl vettä
suolaa, mustapippuria
1/2 tlk Pirkka Parhaat vuohenjuustokuutioita (tai salaattijuustokuutioita tai 1/2 pt fetaa)
tuoretta rosmariinia tai basilikaa

Pese ruusukaalit ja poista uloimmat lehdet, mikäli ne ovat huononnäköisiä. Leikkaa ruusukaalit puoliksi. Kuori ja suikaloi punasipuli.

Sulata voi uuninkestävässä paistinpannussa ja paista siinä ruusukaalipuolikkaita, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Lisää sipulisuikaleet ja paista vielä hetki.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, lisää vesi sekä mausteet. Kaada munaseos pannulle ruusukaalien ja sipulin päälle. Murustele puolet juustosta munakkaan pinnalle.

Nosta pannu uuniin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes munakas on hyytynyt. Voit halutessasi paistaa munakkaan myös grillivastusten alla, vähennä silloin paistoaikaa noin 5 minuuttiin.

Nosta pannu uunista ja murenna päälle loput vuohenjuustokuutiot. Hienonna joukkoon vielä rosmariinia tai basilikaa.

 

Kylmäsavulohi-croissantkupit

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

 

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä  löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Nachos Paradiso

Höperö nimi nachoille on ihan omaa keksintöäni, kun punakaali-karitsanachot kuulosti jo liian pitkältä nimeltä. Ja sitä paitsi nyt on perjantai ja aika vähän relata!

nachos

Kuten tuossa edellisessä postauksessa chorizomakkarakeiton yhteydessä totesin, on kauppareissuilta päätynyt kotiin lähinnä kaalia ja juustoa… Laskin tuossa yhtenä päivänä, että meiltä löytyi broccoliinia, ruusukaalia, lehtikaalia sekä punakaalia. Juustolaatikko pursuaa yli äyräiden joululta jääneistä juustoista ja uusista hankinnoista. Mutta ei hätää, hukkaan eivät mene nämäkään raaka-aineet!

Teimme viime vuoden puolella aasialaisittain maustettuja nachoja, joihin maissilastujen sijaan käytettiin wonton-kuoria. Ohje ei päässyt koskaan blogiin saakka, mutta siitä jäi mieleen punakaali, joka toi ruokaan raikkautta ja kosteutta. Halusin kokeilla punakaalia uudelleen ja tällä kertaa ihan perinteisten maissilastujen kanssa. Teemme yleensä nachoihin itse papumössöä eli refried beans -tapaista paputahnaa, mutta kun aikaa oli vähän päädyin lisäämään mustapavut suoraan karitsan jauhelihan joukkoon ja sekin toimi oikein hyvin.

red cabbage nachos

Nämä nachot voi koota joko uunipellille, laakeaan uunivuokaan tai annoksiksi pienempiin uuniastioihin, kuten tällä kertaa tein. Muuten oikeastaan kaikki loput on itsestä kiinni ja makuasioita. Nachojahan voi tuunata loputtomiin. Sen vinkkaan kuitenkin, että suikaloitu punakaali kannattaa maustaa limetin mehulla ja ripauksella suolaa. Jos kaalin antaa mehustua hetken limetin mehussa, tulee siitä uunissa just sopivan pehmeää, mutta silti rapsakkaa.

Kuvia käsitellessäni huomasin, että olin unohtanut laittaa suikaloitua punakaalia tuohon päällimmäiseksi. Nythän sitä ei kuvissa näy lainkaan, mutta siellä se on, hyvin piilotettuna!

Nachot Paradiso

1/4 punakaalia
1 limetti
ripaus suolaa
1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 chiliä, esim. jalapenoa

400 g karitsan jauhelihaa
2 rkl öljyä
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl chipotlejauhetta tai savustettua paprikajauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl vaaleaa olutta tai omenamehua
1 tlk mustapapuja
1 ps (450) nachoja (suolalla maustettuja)
2 prk leppäsavusulatejuustoa (esim. Pirkka) tai cheddarsulatejuustoa
150 g cheddarjuustoa tai nuorta pecorinojuustoa

koristeluun
1/2 ruukkua vahvaa minttua
1 ruukku korianteria
1-2 punaista chiliä, esim. jalapenoa

Suikaloi punakaali veitsellä tai höylää se mandoliinilla ohueksi. Siirrä kaalisuikaleet kulhoon ja valuta päälle yhden limetin mehu ja mausta suolalla. Voit myös hienontaa kaalin joukkoon tuoretta korianteria.

Kuori punasipuli ja leikkaa se puoliksi. Suikaloi puolikkaat ohuiksi puolikuiksi. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chilit. Poista chileistä halutessasi kiinnikkeet ja siemenet.

Ruskista jauheliha öljyssä paistinpannulla. Lisää pannulle sipulit sekä chilit. Sekoita ja anna paistua hetki. Lisää jauhettu jeera, kaneli ja chipotlejauhe/savustettu paprika. Mausta vielä suolalla ja lorauta joukkoon olut. Paista seosta keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Huuhdo ja valuta mustapavut. Lisää ne pannulle jauhelihan joukkoon ja kuumenna. Levitä kerros nachoja uuniastiaan ja lisää kerroksittain jauheliha-papuseosta, suikaloitua kaalia ja savusulatejuustoa. Ripottele väliin myös hieman juustoraastetta. Tee muutamia kerroksia ja jätä päällimmäiseen kerrokseen hieman jauheliha-papuseosta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta.

Paista uunissa 200 asteessa 15-25 minuuttia riippuen nachoannosten koosta. Koristele vielä viipaloidulla chilillä ja hienonnetulla mintulla sekä korianterilla.

Sikuri-gorgonzolasalaatti

Tähän aikaan vuodesta eivät salaatit ruokana paljon houkuta, kun kasvihuoneissa keinovaloilla kasvatetut ruukkutapaukset eivät maistu juuri millekään. Onneksi vaihtoehtojakin ruukkusalaateille löytyy, nimittäin sikureista.

Endive and radiccio salad with gorgonzola

 

Sikurit, nämä aavistuksen karvaalta maistuvat kasvikset ovat monelle varmastikin vähän outoja. Salaattisikureita käytetään muualla Euroopassa enemmän ja radiccioon eli punasalaattiin (punasikuri) törmäät varmasti italialaisissa ruokaohjeissa.

Sukkulamaista salaattisikuria on tarjolla kahta eri värivariaatiota, vaaleankeltaista ja punertavaa. Näiden lisäksi on tosiaan tuo keräsalaattia muistuttava punasikuri, josta löytyy myös pitkälehtinen versio. Innostuksissani jäi minulta kokonaisista sikureista kuva ottamatta, mutta kuvat ja hyvää tietoa sikureiden säilyksestä löydät Kotimaisten kasvisten sivuilta, joihin suosittelen muutoinkin tutustumaan mikäli sivusto ei ole entuudestaan tuttu.

Inspiraation tähän salaattiin sain Bastardo-ravintolasta, joka hiljattain avattiin Kortteliin, Kampin keskuksen yläkertaan. Ajatus hieman karvaasta punasikurista, gorgonzolasta ja pähkinöistä kuulosti houkuttelevalle. Vähän jännäsin olisiko gorgonzola liian voimakasta salaatin kanssa, mutta kokki oli valinnut tähän ihanan kermaista ja ei lainkaan pistävänmakuista gorgonzolaa. Kokonaisuus oli kerrassaan erinomainen ja herätti ruokahalun juuri sopivasti.

wintery salad made of endive and radiccio

Tähän omaan versiooni en punaista salaattisikuria löytänyt, mutta käytin vaaleaa salaattisikuria sekä punasalaattia. Gorgonzola ostettiin Lentävästä lehmästä Hakaniemen hallista. Jos et pääse halliin, niin kysy kauppasi juustotiskiltä pehmeää ja kermaista gorgonzolaa tätä varten. Myös kermainen brie käy. Bastardon salaatissa oli muistaakseni käytetty saksanpähkinöitä, mutta valitsin pekaanipähkinät, jotka ovat hieman makeampia. Myös hyvälaatuiset hasselpähkinät toimisivat varmasti.

Sikurisalaatin ja punasalaatin makua saa loivennettua, kun antaa salaatinlehtien pehmetä kastikkeessa jonkin aikaa ennen tarjoamista. Tosin nämä ostamani yksilöt olivat molemmat mietoja makunsa puolesta, joten maistele lehtiä ensin. Salaattisikurista suosittelen leikkaamaan kannan pois, sillä se saattaa olla kitkerämmän makuinen. Kastikkeen maustoin appelsiinin mehulla, voimakkaamman appelsiinisen maun saat lisäämällä kastikkeeseen myös appelsiinin kuoren.

Sikuri-gorgonzolasalaatti
4 annosta

150 g pehmeää gorgonzolajuustoa
4 pientä salaattisikuria
1 kerä punasalaattia
1 1/2 dl pekaanipähkinöitä

kastike
1 pienen appelsiininmehu
1/2 dl manteliöljyä tai neitsytoliiviöljyä
2 tl siideri- tai valkoviinietikkaa
1-2 tl ruokosokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ota gorgonzola huoneenlämpöön. Huuhtele sikurit ja punasalaatti huolellisesti. Leikkaa salaattisikuireiden kanta pois ja erottele lehdet. Pienimmät lehdet voit käyttää kokonaisina, leikkaa isoimmat pariin osaan. Revi punasalaatin lehdet sopiviksi suupaloiksi. Siirrä lehdet kulhoon.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Sovita sokerin määrä sikurien karvauteen ja lisää sokeria tarvittaessa. Valuta kastiketta lehtien päälle ja sekoita käsin nostellen. Anna maustua n.10 minuuttia.

Kuutio gorgonzola ja paahda pekaanipähkinät pannulla. Kokoa salaatti annoksiksi lautasille. Murenna päälle pekaanipähkinöitä ja lisää gorgonzolakuutiot. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette

Juuriselleri, tuo ihana röpölöinen möhkö, pitää sisällään hienostuneen maun, joka sopii muuhunkin kuin keittojuureksiin.

Celeriac and goat cheese kind of galette

Juuriselleri on palsternakan ohella tällä hetkellä lempijuureksiani. Tiedän, että se herättää useimmissa lähinnä inhoa. Monelle juuriselleri eli mukulaselleri on myös tuntemattomampi juures. Sen sellerimäinen kipakkuus pehmenee uunissa paistettaessa ja siitä saa aivan taivaallista sosetta. Kokonaisenakin juuriselleriä voi valmistaa ja siihen löydät mainion ohjeen Sillä sipuli -blogista .

Galette on nimitys ranskalaiselle  matalalle piirakalle, jossa osa taikinasta käännetään täytteen päälle. Tässä ohjeessa ei taikinaa ole ja galeten sijaan tätä voisi kai kutsua paistokseksi. Ohjeen bongasin, jälleen kerran, Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Alkuperäistä ohjetta muokkasin siten, että vaihdoin hunajan vaahterasiirappiin  ja tein galetteen toisenkin kerroksen. Vuohenjuustoksi sopii ihan perinteinen vuohenjuusto tai sitten pehmeä vuohenjuusto (Chavroux). Tarjoa galette alkupalana rucolan kanssa tai liharuoan lisäkkeenä. Me söimme tätä paistetun ankanrintafileen kanssa ja se oli aikalailla match made in heaven!

Celeriac

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette
1 iso galette tai 2 pienempää

1 iso juuriselleri
4-5 rkl oliiviöljyä
150 g vuohenjuustoa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
4-5 rosmariinin oksaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori juuriselleri ja leikkaa se ohuksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla. Nosta viipaleet kylmään veteen tummumisen ehkäisemiseksi.

Kuumenna öljy pannulla. Asettele pannulle limittäin tasainen kerros juuriselleriviipaleita. Murenna päälle puolet vuohenjuustosta, valuta puolet vaahterasiirapista, revi joukkoon rosmariinia ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tee toinen samanlainen kerros ja peitä se vielä juuriselleriviipaleilla. Anna galeten paistua noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa saada reunoilta väriä. Paista galettea pienellä lämmöllä, jottei se pala pohjasta.

Kumoa galette lautaselle tarte tatinin tapaan ja liu’uta se takaisin paistinpannuun (pohjapuoli tulee nyt päälle). Paista vielä jonkin aikaa, jotta galette saa väriä myös toiselta puolelta. Valuta päälle vielä hieman vaahterasiirappia, ripottele pinnalle suolaa ja rosmariinia. Viimeistele galette mustapippurilla.

Vahinko-Omarit ja mitä niistä syntyi

lingonberry and toffee muffins

 

Yksi ruoanlaittajan tärkeimmistä ominaisuuksista on luottamus omaan arviointikykyynsä, vaikka se olisikin ristiriidassa valmistettavan ohjeen kanssa.

Tämä tuli taas todistettua, kun tein taannoin kinuskikastiketta omenapaistosta varten. Olin täysin unohtanut, että minulla oli valmiina testattuna monta hyvää kinuskiohjetta, joita olin hionut työväenopiston kursseja varten. Ihmettelin mielessäni valitsemastani Serious Eatsin kinuskikastikeohjeesta puuttuvia sokerin lämpötiloja, mutta päätin kuitenkin mennä sen ohjeen mukaan.

Aloitetaanpa alusta. Mielestäni helpoin ja paras tapa tehdä kinuskikastiketta on ensin kuumentaa kattilassa sokeri ja vesi, ja tähän kuumaan seokseen kaadetaan sitten kerma. Kuulostaa ihan selkeältä, eikö vaan! Paitsi, että sokeri-vesiseos täytyy kuumentaa riittävän kuumaksi ja riittävän kuuma on tässä tapauksessa 180 astetta. No, tässä Serious Eatsin ohjeessa käskettiin kuumentaa seos meripihkan väriseksi, mutta mitään lämpötilaa ei annettu. Olin suuressa viisaudessani keksinyt, että ruokosokeri on tällä kertaa hyvä, ja eihän siinä mitään vikaa sinänsä ollutkaan. Väriä lukuunottamatta. Valmiiksi ruskea sokeri näyttää sulaessaan ja kuumentuessaan tummemmalta huomattavasti aiemmin kuin tavallinen valkoinen kidesokeri. Vaikka epäilinkin itseäni, niin kaadoin kuitenkin kerman seokseen, joka näytti meripihkamaiselta. Virhe. Kerma ei lisättäessä edes sihahtanut, kun sen oikeassa lämpötilassa pitäisi ihan kuohua. Tuijottelin hetken lamaantuneena tuota laimean maitokahvin väristä lientä ja mietin, että mitä nyt? Sitten keksin, että jos jatkan kuumentamista riittävän pitkään, pitäisi seoksen alkaa muuttua paksummaksi ja värinkin tummentua.

lingonberry and toffee muffins

Näin tein ja näin tapahtuikin. Moniko arvaa tässä vaiheessa, että mitä oikeastaan tapahtui? Pitkä keittäminen ei tehnyt seoksesta kastiketta, vaan toffeeta! Lämpimässä kattilassa seos oli juoksevaa, mutta testattaessa se kovettui melkein heti lusikkaan. Tässä vaiheessa alkoi jo hymy hyytyä. Ei uskoisi, että minä olen joskus opiskellut ruoanvalmistuksen kemiallisia ilmiöitä! Jostain mieleeni hiipi ajatus, että voin lisääminen toisi seokseen haluttua elastisuutta. Niinpä. Elastisuus oli kaukana siitä murenevasta ja värinsä mattamaiseksi muuttaneesta massasta, mikä oli lopputuloksena! Kylmä voi muutti toffeen rakenteen täysin – omarkarkkimaiseksi nimittäin. Kun kaavin massaa kattilasta astiaan oli se todellakin kuin Omar-karkkia, sellaista hieman kuivahtanutta, lähellä parasta ennen -päiväystä olevaa Omaria. Nauroin vedet silmissä, että tätä en kyllä olisi osannut tehdä tarkoituksella. Maussa ei ollut mitään vikaa ja päätin heti, että nämä kovan onnen karamellit täytyy kyllä hyödyntää jotenkin.  Ja niin syntyivät nämä puolukka-kermakarkkimuffinit.

En uskalla luvata, että selostukseni pohjalta tämä vahinko-Omar onnistuu, joten suosittelen käyttämään kaupasta saatavia kermakaramelleja. Muffinien ohje itsessään on yksinkertainen, kun kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään. Alkuperäisen ohjeen taikinaan olen saanut Siskot kokkaa -blogin Nelleltä, joskus aikojen alussa. Se on käytössäni vähän muokkaantunut, mutta jogurtti on ohjeessa pysynyt. Puolukan sijasta voi muffineihin laittaa karpaloita tai herukoita.

Puolukka-kermatoffeemuffinit
8 kpl

3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
1 1/4 dl sokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1/2 dl öljyä
1 1/2 dl kohmeisia puolukoita
1 dl paloiteltuja kermakaramelleja

8 isoa muffinvuokaa
päälle: 1/2 puolukoita ja saman verran kermakaramellia murennettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Mittaa kulhoon jogurtti, riko joukkoon kananmunat ja lisää öljy. Vatkaa seos tasaiseksi ja lisää kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Kääntele taikinaan puolukat sekä paloitellut kermakaramellit. Jaa taikina muffinivuokiin ja koristele puolukoilla sekä karkkimuruilla.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes muffinit ovat kauniin ruskeita. Nämä muffinit ovat parhaimmillaan paistopäivänä. Pakasta mahdolliset ylitse jääneet herkut.

Kurpitsahummus

Hei kurpitsa, vanha ystävä! Long time no see!

pumpkin hummus

Meillä kokattiin viikonloppuna Lähi-idän henkeen. Yksi ruoista oli tämä kurpitsahummus.

Pidän erilaisista tahnoista ja levitteistä, mutta hummus on kaikkien kingi. Se on niin monikäyttöinen ja sopii couscousin kaveriksi, ruisleivän päälle tai nälkäisen työstä kotiutuvan nopeaksi välipalaksi. Hummuksen pohja syntyy kikherneistä ja tahinista eli seesaminsiementahnasta. Maailmalta löytyy lukuisia erilaisia versioita, joissa osassa käytetään enemmän tahinia ja toisissa taas enemmän mausteita. Hummuksen suosiosta kertonee se, että tänä päivänä sitä saa valmiina myös kaupoista. Tosin itse tehty on parempaa!

Olen vähän laiska liottelemaan ja keittelemään kikherneitä, joten käytän säilykekikherneitä. Niiden valinnassa on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä esimerkiksi Go Greenin kikherneet ovat niin napakoita, että niistä tulee rakeinen hummus. Itse pidän enemmän silkkisen sileästä hummuksesta ja käytän usein joko Pirkan tai Bonduellen kikherneitä.

Meillä useimmin käytetty hummusohje on Jamie Oliverin käsialaa ja se on vuosien varrella käytössä muokkaantunut meidän versioksemme. Pienen valaistumisen hetken koin jossain vaiheessa, kun minulle selvisi, taisi olla Ottolenghin kirjasta, että hummusta voi ohentaa vedellä. Eli litraa oliiviöljyä ei ole tarpeen sekoittaa kikherneiden joukkoon pehmeämmän rakenteen saavuttamiseksi! Veden sijasta voi käyttää myös kikherneiden lientä.

Butternut squash houmus

Vaikka perushummus onkin hyvää, on välillä kiva kokeilla jotain uutta. Olen joskus tehnyt punajuuresta hummusta ja se oli hyvää. Porkkanahummuksen ohjeenkin muistelen jossain nähneeni, joten ajattelin että voisihan tuo kurpitsakin sopia. Kurpitsan makeus ja tahinin pähkinäisyys on jo aiemmin todettu hyväksi makupariksi eli ihan metsään en voi mennä.

Paahdoin myskikurpitsat uunissa ja soseutin kypsän kurpitsan ennen hummukseen lisäämistä. Kurpisassa olevan kosteuden vuoksi ei tähän versioon ollut tarpeellista lisätä vettä lainkaan ja koostumuksesta tulee tavanomaista hummusta pehmeämpää. Myskikurpitsa antaa hummukselle myös kauniin värin ja hieman makean paahteisen maun.

Hummus säilyy tiiviissä astiassa jääkaapissa noin viikon eli sitä voi hyvin tehdä isommankin satsin kerralla.

 

Kurpitsahummus

700 g myskikurpitsaa
öljyä

1 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kokonaista korianteria
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl sormisuolaa (Maldon)
ripaus cayennepippuria, chilijauhetta tai paprikajauhetta

Paloittele kurpitsa kuorineen pituussuunnassa isoiksi lohkoiksi, poista siemenet. Valuta päälle öljyä ja paahda uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kurpitsanliha on pehmentynyt. Anna jäähtyä ja kaavi liha pois kuoresta. Soseuta kurpitsa. Paahda pienessä kattilassa tai paistinpannussa jeera ja korianteri. Jauha ne morttelissa jauheeksi.

Valuta kikherneet ja ota halutessasi liemi talteen. Mittaa monitoimikoneen kulhoon kaikki aineet, myös kurpitsasose ja aja seos tasaiseksi sileäksi tahnaksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai tahinia tarvittaessa. Tarjoa hummmus pitaleivän tai falafelien kanssa.

Vinkki! Paahda kurpitsansiemenet paistinpannulla ja mausta ne suolalla, ripottele hummuksen päälle tai tarjoa ne salaatissa.

Mustikkaglögi

Raikkaassa talvi-ilmassa ulkoilun jälkeen maistuu lämmittävä mustikkainen glögi.

GLÜH WINE

Instagramin puolella jo kyseltiinkin tämän mustikkaglögin perään. Kaupan glögit ovat usein omaan makuuni liian makeita, joten olen keitellyt itse glögini. Helpoiten se onnistuu valmiin glögisekoituspussin mausteilla. Itse tykkään Santa Marian versiosta, jossa mausteet ovat kokonaisina. Oma sekoituskin syntyy kätevästi kanelitangoista, neilikoista, maustepippurista, tähtianiksesta sekä muutamasta ohuesta appelsiinin kuoriviipaleesta. Olen kokeillut glögeissäni erilaisia mehuja – omenaa, karpaloa, perinteista mustaherukkaa sekä tätä suosikkiamme, mustikkaa. Aikuisten versioon saa mustikkaglögi vielä viime silauksen mustikkalikööristä.

billberry flavoured glüh wine

Tällä kertaa käytin mehuna Biokian mustikkamehutiivistettä. Siinä on valmiiksi hieman jo sokeria, mutta laimennetussa mehussa ei sokeri enää juurikaan maistu. Nämä glögimausteet ovat itsessään melko happamia ja 15 minuutin haudutuksen jälkeen voi sokerilisäys kuitenkin olla paikallaan. Perinteisten glögimausteiden lisäksi maustoin mustikkamehun vielä kuivatuilla mustikoilla, jotka mehussa uuttuessaan pehmenivät takaisin muotoonsa. Itse en pidä glögissäni rusinoista ja manteleista, mutta poimin pehmenneet mustikat mukaan juomaan.

Olin tätä kuvatessani ensimmäisen kerran ulkona kuvaamassa ja sain testattua ihan todellisissa olosuhteissa kuinka kamerani kaukolaukaisin toimii ja hyvinhän se toimi, kunhan sen sain pidettyä lapasen sisällä oikein päin!

billberry glüh wine

Mustikkaglögi
neljälle

6-7 dl vettä
2 dl mustikkamehutiivistettä
1 ps kokonaisia glögimausteita
3/4 dl kuivattuja mustikoita
(2-3 rkl fariinisokeria)
loraus mustikkalikööriä

Mittaa vesi ja mustikkamehutiiviste kattilaan. Kaada joukkoon kuivat mausteet ja mustikat. Kuumenna kiehuvaksi ja ota kattila liedeltä. Peitä kannella ja anna maustua noin 15 minuuttia. Siivilöi mausteet pois ja tarkista maku. Lisää sokeria tarvittaessa. Kuumenna juoma uudelleen ja jaa mukeihin. Lisää halutessasi loraus mustikkalikööriä.

Vinkki! Kuivata glögimausteet talouspaperin päällä ja voit käyttää niitä vielä toisenkin kerran glögin maustamiseen. Kuivatut kanelitangot sopivat myös lusikan tilalle lämpimän juoman sekoittamiseen.

Artisokka-mantelipasta

Viikon alkuun sopii tämä nopea pasta, jossa artisokkien käsittely oikaistaan säilötyillä artisokilla.

artichoke and almond pasta

 

Säilötyt artisokat (eli latva-artisokat) ovat varmasti monelle tutumpia kuin tuoreet artisokat. Meillä säilöttyjä artisokan sydämiä on sujautettu pizzoihin ja salaatteihin sekä jo klassikoksi muodostuneeseen arkemme helpottajaan,  pastaa ja juttuja -ruokaan. Pastaa ja juttuja pitää sisällään sen mitä kaapista löytyy. Siihen saa helposti käytettyä oliivi-  ja aurinkokuivattutomaattipurkkien jämät, usein mukaan livahtaa myös kapriksia sekä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Pakolliset elementit ovat oikeastaan vain parmankinkku ja buffalomozzarella, pastan lisäksi.

 

artichoke and almond pasta

 

Nyt löysin kuitenkin kovan haastajan tälle arjen helpottajallemme. Säilötyistä artisokan sydämistä surautettu nopea kastike on täydellistä arkiruokaa, joka valmistuu pastan kypsyessä. Manteliöljy antaa tahnalle hienostunutta makua, mutta jos manteliöljyä ei kaapista löydy, niin käytä ekstraneitsytoliiviöljyä tai jotain muuta pähkinäöljyä.

Tuoreiden latva-artisokkien paras sesonki alkaa olla hiipumassa, mutta jos latva-artisokkien käsittely kiinnostaa niin käy lukemassa lisää täältä:

Sokka irti (sori Cheek!)

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

 

artichoke and almond pasta

 

Artisokka-mantelipasta
3 annosta

1 (280 g) tlk (grillattuja) artisokkia
2 valkosipulinkynttä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 dl manteliöljyä
3 rkl vettä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

3/4 dl (kuorellisia) manteleita
300 g spagettia

lisäksi
hienonnettua lehtipersiljaa
parmesaanijuustoa

Valuta artisokat öljystä. Paloittele valkosipulit muutamaan palaan. Mittaa kaikki aineet, manteleita ja spagettia lukuunottamatta pieneen monitoimikoneen kulhoon. Voit myös tehdä tahnan sauvasekoittimen myllyssä parissa erässä.

Laita pasta kypsymään kiehuvaan veteen, keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda sillä aikaa mantelit pannulla. Anna jäähtyä ja suikaloi mantelit.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon artisokkatahna. Voit joutua lisäämään vähän myös öljyä. Ripottele pinnalle hienonnettua lehtipersijaa ja raasta päälle vielä parmesaanijuustoa.

Older posts Newer posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑