KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA
Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.
Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.
Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.
Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.
Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!
Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.
Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi. Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.
Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!
Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa
150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia
lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä
Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.
Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.
Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.
