Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nopea (page 3 of 7)

Burrataa ja Camparia Industry Standardin tapaan

Kermaisen pehmeä burrata ja Campari ovat ehkä hieman yllättävä, mutta erinomainen makupari!

peaches

Kävimme lomareissulla Berliinissä ja odotin kuin kuuta nousevaa illallistamme Industry Standard -ravintolassa. Olimme siellä jo kerran aiemmin käyneet ja niinpä osasin odottaa herkullista iltaa. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Ihan uskomatonta makujen ilotulitusta ja tasaisen varmaa laatua joka ikisessa annoksessa.  Yksi yllätyksellisemmistä annoksista oli tämä burrata, joka oli valeltu Campari-vinegretillä.  Olihan sitä kokeiltava!

Industryn annoksessa oli burratan lisäksi vesimelonia, cantaloupemelonia, kurkkua sekä punaherukoita. Oman versioni valmistin vesimelonista, persikasta ja herukoista. Lisäsin myös vähän minttua. Campari-vinegretti on tuossa annoksessa kerrassaan nerokas lisäys. Camparin karvas maku sopii kermaisen burratan ja makeiden hedelmien kanssa järkyttävän hyvin. Alkoholittoman version voi valmistaa vaikkapa verigreipistä.

Burratan kohdalla kannattaa nähdä vähän vaivaa. Mitä tuoreempa burrata on, sitä ohuempikuorista ja kermaisempaa se on. Helsingissä hyvää burrataa myyvät Casa Italia Bulevardilla ja La Tartufata Tehtaankadulla. Kannattaa kysellä tuotteen saatavuutta myös juustokaupoista sekä hyvien ruokakauppojen juustotiskeiltä. Burrata on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Upea yhdistelmä on muuten myös burrata ja lipstikka. Kokeile vaikka Vaimomatskuu-blogin ohjetta!

Burrata w/ Campari Continue reading

Salmorejo – andalusialainen tomaattikeitto

Upota kypsät tomaatit viileään keittoon!

Andalucian tomato soup, salmorejo

Hopsan hei. Reilu kuukausi vierähtänyt edellisestä postauksesta. Mitä tässä voi oikeastaan sanoa kuin, että elämä on. Välillä täynnä töitä, tapahtumia, reissuja – iloisia ja surullisiakin asioita. Ennen lomaa ehdin kuitenkin tehdä tätä helppoakin helpompaa andalusialaista tomaattikeittoa. Tomaatit ovat juuri nyt parhaimmillaan, syvän punaisia ja mehukkaita. Äidin kasvikopista napsin suuhuni kirsikkatomaatteja ja ne olivat kuin karkkia! Ehkä joku päivä saisin parvekkeellamme tomaatit kasvamaan ja kypsymään ennen joulua…

Salmorejo saattaa olla Espanjan ulkopuolella hieman tuntemattomampi kylmä keitto, gaspachonhan tuntevat jo kaikki. Ihastuin tähän keittoon, kun silloin joskus (kohta 10 vuotta sitten?) vietimme viikon Andalusiassa, lähinnä Cordobassa. Cordobassa tämä keitto tarjottiin usein hienonnetun kananmunan kanssa. Minä lisäsin päälle pannulla paahdettuja serranokinkun siivuja.

Keittoa varten tarvitset päivän vanhaa vaaleaa leipää ja hyviä, kypsiä tomaatteja. Pari valkosipulinkynttä ja oliiviöljyä lisäksi ja siinäpä se oikeastaan onkin. Pieni loraus sherryviinietikkaa taikka punaviinietikkaa tekee keittoon hyvän säväyksen. Keiton voit valmistaa monitoimikoneessa tai raasta tomaatit käsin. Kumpikin tapa toimii.

Chilled tomato soup, salmorejo

Ohje on Claudia Rodenin The Food of Spain -kirjasta ja tälläpä osallistun Ku ite tekee -blogin Minnan heittämään #suurikeittokirjahaasteeseen! Tästä kirjasta olen jopa ehtinyt jotain kokatakin ja kananmuna-tomaattivinegretillä maustetut parsat ovat saaneet inspiksen Claudian kirjasta.

Jos olet kiinnostunut Espanjan ruokahistoriasta, niin tässä on opus sinulle! Vaikka suomalaista ruokaa onkin joskus haukuttu yksiväriseksi, no ruskeaksi, niin voin tämän kirjan perusteella sanoa, että osaavat ne espanjalaisetkin sen monokromaattisen ruskean ruoan! Salmojero on iloinen poikkeus sarjasta.

Claudia Rodin's The Food of Spain

Ohjetta muokkasin sen verran, että vähensin leivän määrää hieman ja nyt tähän alle kirjoittamaani ohjeeseen lisäsin vielä tomaattien määrää, sillä keitto oli mielestäni turhan leipäisää.

Salmojero
4 annosta

150 g vaaleaa leipää edellispäivältä (n. 3/4 keskikokoisesta maalaisleivästä, käytin Sinuhen maalaisleipää)
900 g kypsiä tomaatteja (käytin isoja häränsydäntomaatteja ja laitoin niitä 750 g, se oli mielestäni liian vähän)
2 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
1 dl hyvää neitsytoliiviöljyä
2 rkl sherry- tai punaviinietikkaa
1/2 – 1 tl sokeria maun mukaan
suolaa ja mustapippuria myllystä

lisäksi
4 viipaletta serranokinkkua

Raasta leipä pieniksi muruiksi ja siirrä isoon kulhoon. Voit ajaa leivän muruiksi myös monitoimikoneessa. Paloittele tomaatit ja poista kova kantaosa. Tomaatteja ei kuorita. Aja tomaatit monitoimikoneessa soseeksi. Lisää valkosipulit, öljy sekä etikka.
(Jos raastat kokonaiset tomaatit, niin kantaa ei tarvitse erikseen poistaa. Sekoitat vain raastetut tomaatit leipämurujen joukkoon ja maustat keiton ohjeen mukaan.)

Jatka sekoittamista vielä, kunnes koostumus on rouhean sileä. Kaada tomaattiseos leipämurujen päälle, sekoita. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla. Nosta keitto jääkaappiin tekeytymään noin 30 minuutiksi.

Paahda serranoviipaleet pannulla, voit lisätä hieman öljyä tarvittaessa. Siirrä viipaleet talouspaperin päälle hetkeksi.

Tarkista keiton maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa keitto kulhoihin ja murenna serranoviipale kuhunkin kulhoon. Valuta päälle vielä öljyä ja rouhi pinnalle pippuria.

Turskaa ja hernevinegretti

Skrei eli vaellusturska on mateen ohella talvisesongin paras kala. Puhdasmakuinen turska pääsee oikeuksiinsa hernevinegretin kanssa tarjottuna.

Skrei with pea vinaigrette and spinach

Olin innoissani, kun huomasin kalakaupassa myynnissä Skreitä eli vaellusturskaa. Olin tästä erityisestä turskasta lukenut brittiruokalehdistä, joissa kehuttiin erityisesti kalan makua ja rakennetta. Voi toki olla, että tätä vaellusturskaa on saanut aiemminkin, mutta se on ollut harvojen ja valittujen huolellisesti varjeltu salaisuus. Mitä tämä vaellusturska sitten on?

Vaellusturskaksi kutsutaan turskapopulaatiota, joka saapuu joka vuosi kutemaan Norjan rannikolle.  Vaellusturskan pyynti on tarkkaan säänneltyä. Ainoastaan sukukypsiä kaloja on luvallista pyytää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kalojen on oltava viiden vuoden ikäisiä ja pituudeltaan 60-120 cm. Kalastukseen hyväksytään vain pienet kalastusveneet ja troolarit. Verkkojen käyttö on kielletty, niinpä vaellusturskat pyydetäänkin pitkasiimalla ja vavoilla. Myös saalismäärät ovat rajoitettu. Vaellusturkaa pyydetän tammikuulta huuhtikuulle saakka. Ekströmin kalakaupasta kerrottiin, että heillä paras saatavuus skreille on vielä tämän kuun ajan.

Mutta miltä se maistui? Kalan liha oli isosyistä, kirkkaan valkoista suorastaan. Vaellusturskan maku oli upea – raikas ja puhdas maku, vähän kuin juuri pyydetyssä järvikalassa. Ihastuin kertakaikkiaan! Tällaisen arvokkaan ja puhdasmakuisen kalan kanssa ei kovin paljon tarvitse kikkailla. Kevään ensi tuulahdus sai ajatukseni Ranskan suuntaan ja johonkin vihreään. Olen tämän tapaista lämmintä vinegrettiä tehnyt aiemmin tomaateista, mutta näin talvella voi tomaatit unohtaa. Onneksi on olemassa laadukkaita pakastevihanneksia, joita voi hyödyntää ja yksi parhaimmista on mielestäni on herneet. Torilta harvoin löytää niin makeita herneitä kuin mitä pakastettuna saa! Herneiden kanssa ehdoton makupari on minttu ja basilika, mutta toki muitakin yrttejä voi käyttää. Tästä annoksesta tulee kahdelle oikein mukava lounas viikonlopun kunniaksi.

Skrei w/ pea vinaigrette and spinach

Turskaa ja hernevinegretti

Hernevinegretti
1/2 ps (à 200 g) kotimaisia herneitä (pakaste)
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl ekstra neitsytoliiviöljyä, Italia
1 rkl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamiviinietikkaa
2 rkl kapriksia
¼ tl sormisuolaa
1 dl basilikaa ja minttua hienonnettuna

300 g skreitä eli vaellusturskaa
1 tl sormisuolaa
paistamiseen öljyä tai voita
1/2 ps (à 80 g) luomu babypinaaattia
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Nosta herneet huoneenlämpöön. Viipaloi valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kattilassa öljyssä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää herneet, viinietikka, kaprikset ja suola. Lämmitä vielä hetki ja anna vinegretin maustua huoneenlämmössä noin puoli tuntia. Lisää hienonnetut yrtit juuri ennen tarjoamista.

Kuivaa kalan pinta ja mausta se suolalla. Leikkaa kalafile kahteen samankokoiseen palaan. Kuumenna voi ja öljy pannulla. Paista kalapaloja keskilämmöllä molemmin puolin, kunnes kypsä. Rouhi pinnalle mustapippuria.

Huuhtele ja kuivaa pinaatit. Pyöräytä pinaatit kattilassa, jossa teit vinegretin. Voit halutessasi lämmittaa pinaatteja hieman. Jaa pinaatit lautasille, nosta kalapalat pinaatin päälle ja annostele kalojen päälle hernevinegretti. Rouhi päälle vielä mustapippuria.

Helppo ja nopea herkkusienipasta

Nopeaakin nopeampi arkiruoka syntyy herkkusienistä ja sitruunasta.

linguine with mushrooms and lemon

Parin viikon sairastelu on kyllä vienyt voimani ihan todella. Onneksi lopulta sain oikeat lääkkeet ja pahin on jo takana. Ajatuskin alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka vielä väsyttääkin. Siksi sen enempiä jaaritteluja on aika esitellä maanantain pelastaja, herkkusienipasta!

Tämän herkkusienipastan ohjeen olen napannut Nigella Lawsonilta. Nigella sekoittaa viipaloidut herkkusienet öljyn, sitruunamehun ja valkosipulin kanssa maustumaan. Maustuneet sienet sekoitetaan pastan joukkoon. Muutin ohjetta kuitenkin vähän, sillä näin flunssan jälkimainingeissa halusin oikeasti lämmintä ruokaa. Sitä paitsi pannulla paistettuna herkkusienistä tulee ihanan paahteisen makuisia ja rapsakoita reunoistaan. Pastana voit käyttää linguinea tai spagettia, myös tagliatelle sopii. Päälle raastoin vielä runsaasti parmesaania ja se oli siinä.

Jos sienet eivät ole juttusi, niin kokeile vaikka tätä mantelista artisokkapastaa.

linguine with mushromms and lemon

Herkkusienipasta
4 annosta

400 g linguinepastaa tai spagettia

225 g ruskeita herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä + 1/2 dl
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
1/2 ruukku timjamia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu

lisäksi: parmesaanijuustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Viipaloi herkkusienet ja hienonna valkosipuli.  Paista sieniä 3 rkl:ssa öljyä, kunnes sienet ovat kauniin ruskeita molemmin puolin. Lisää valkosipulinkynnet sekä mausteet. Jatka paistamista vielä hetki. Hienonna timjami ja lisää se pannulle yhdessä sitruunan kuoriraasteen, mehun ja öljyn kanssa.  Siirrä pannu pois levyltä ja peitä kannella tai foliolla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Sekoita herkkusieniseos kuuman pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania. Tarjoa heti.

Aasialaisittain maustetut sinisimpukat

Simpukoista saa nopeasti astetta parempaa arkiruokaa.

Asian style mussels with denjang

Minulla on selvästi menossa nyt joku aasialaisen ruoan vaihe, mistä lie johtuu? Reseptiluonnoksissakin on vaikka kuinka monta aasialaista ohjetta jonossa. Ehkä nyt vain tekee mieli aromaattisempia ja voimakkaampia makuja, toisaalta nuudelit ovat pastan ohella varsinaista lohturuokaa. Tässä ruoassa ei ole nuudeleita taikka pastaa, vaan simpukoita. Ne ovat kyllä varsinaisia arjen pelastajia, kun valmistuvat pikapikaa.

Ohjeessa on muutamia raaka-aineita, jotka saattavat olla uusia tuttavuuksia, mutta ei kannata säikähtää. Valkoista misoa saa hyvin isoimmista ruokakaupoista ja korealaista fermentoitua paputahnaa, denjangia, löytyy etnisistä kaupoista. Shaoxing-viiniä, kiinalaista riisiviiniä, sen sijaan on vaikeampi löytää, sillä se on oikeaa alkoholipitoista (13,5%) viiniä ja sen vuoksi sitä ei saa myydä Suomessa elintarvikemyymälöissä. Halusin sen kuitenkin tähän nostaa ihan sillä, jos jollain sattuisi shaoxingiä löytymään kaapista, niin nyt on hyvä tilaisuus sitä käyttää. Shaoxingiin törmää ulkomaisissa ruokaohjeissa usein, mutta sen voi korvata sherryviinietikalla. Omani olen tilannut Englannista verkkokaupasta.

Tällä kertaa käytin annoksen viimeistelyyn thaibasilikaa korianterin sijaan ja thaibasilikan aniksinen maku sopi todella kivasti simpukoiden kanssa. Päädyin myös jatkojalostamaan loput simpukat nuudeliannokseen, johon käytin simpukoiden liemen ja simpukat sekä paahdoin lisäksi pannulla siitakesieniä sekä broccoliinia. Sekin oli erinomaista!

asian style mussels

 

Aasialaistyyliset sinisimpukat

40 g  (n. 1/4 dl)   shiro-misoa (valkoista misoa) tai denjangia (korealaista
fermentoitua paputahnaa)
1 rkl sherryviinietikkaa tai shaoxing viiniä
1rkl hienonnettua inkivääriä
1 kevätsipulinvarsi hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 kg sinisimpukoita
3 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa sakea tai 2 dl vettä + 1 rkl sitruunamehua

Lisäksi
hienonnettua kevätsipulia
hienonnettua thaibasilikaa
mustapippuria myllystä

Sekoita keskenään pienessä kulhossa denjang, viinietikka, inkivääri, hienonnettu kevätsipuli sekä valkosipuli. Nosta sivuun odottamaan.

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää simpukat. Kuumenna simpukoita noin minuutin ajan koko ajan simpukoita sekoitellen. Lisää sake tai vesi + sitruunamehu, sulje kansi ja höyrytä n. 4 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Siirrä simpukat kattilan toiselle reunalle ja lisää aiemmin valmistelemasi maustetahna pannulle. Sekoita se simpukoista irronneen nesteen kanssa ja kääntele simpukat kastikkeen joukkoon.

Nosta simpukat reikäkauhan avulla tarjoiluastiaan. Heitä pois kaikki kiinni olevat simpukat. Kaada päälle kastike ja koristele kevätsipulilla sekä thaibasilikalla. Rouhi päälle vielä runsaasti mustapippuria. Tarjoa heti.

Ruusukaalifrittata

Ruusukaalifrittataa lounaaksi? Kyllä kiitos!

Frittata with sprouts and gout cheese

 

Olen todella huono syömään lounasta, erityisesti silloin kun olen kotona yksin. Niinpä usein havahdun vasta joskus kolmen maissa siihen, että ai joo, ois vissiin vähän nälkä. Erityisen huonoksi tilanne meni tammikuussa, kun tein asiakkaalle ohjeita ja testasin sekä kuvasin 3-4 ohjetta päivässä. Ei tehnyt mieli koskea ruokaan pitkällä tikullakaan ja lounaani koostui lähinnä kylmästä kahvista, satunnaisesta parmankinkkusiipaleesta sekä salmiakista. Ei ihan ravitsemussuositusten mukainen lounas!

Nyt ajattelin kunnostautua lounasrintamalla ja ottaa samalla itseäni niskasta kiinni myös ruokahävikin osalta. Näihin kumpaakin missioon sopii frittata mitä parhaiten. Frittata eli italialainen uunimunakas valmistuu nopeasti ja siihen voi laittaa mitä tahansa jääkaapista löytämiään kasvisten, juuston, kinkun, chorizon ja kalan jämiä. Tarvitset oikeastaan vain kananmunia. Ja niitähän meillä riittää!

Olen vakavasti miettinyt, että pitäisikö mennä mittauttamaan verestäni lesitiiniarvot tai jotain, sillä voisin syödä kananmunia missä tahansa muodossa vaikka joka päivä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että pidän työväenopistolla myös kananmuna-aiheisen ruokakurssin taas tänä keväänä!

 

 

Toinen meillä aika usein esiintyvä raaka-aine on kaali, muodossa tai toisessa. Ruusukaalit ovat olleet suosikkejani jo kauan ja ne sopivat myös monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan.  Yksinkertaisimmillaan ne ovat tässä frittatassa taikka ohueksi raastettuna tai viipaloituna salaatissa.

Jos ruusukaali innostaa, niin tässä vielä muutama ohje:

Ruusukaali-granaattiomenasalaatti
Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Lupaan, että seuraavassa ohjeessa on muutakin kuin kananmunaa ja kaalia!

Ruusukaalifrittata
kahdelle

8-10 ruusukaalia
1/2 punasipuli
2 rkl voita
4 kananmunaa
1 rkl vettä
suolaa, mustapippuria
1/2 tlk Pirkka Parhaat vuohenjuustokuutioita (tai salaattijuustokuutioita tai 1/2 pt fetaa)
tuoretta rosmariinia tai basilikaa

Pese ruusukaalit ja poista uloimmat lehdet, mikäli ne ovat huononnäköisiä. Leikkaa ruusukaalit puoliksi. Kuori ja suikaloi punasipuli.

Sulata voi uuninkestävässä paistinpannussa ja paista siinä ruusukaalipuolikkaita, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Lisää sipulisuikaleet ja paista vielä hetki.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, lisää vesi sekä mausteet. Kaada munaseos pannulle ruusukaalien ja sipulin päälle. Murustele puolet juustosta munakkaan pinnalle.

Nosta pannu uuniin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes munakas on hyytynyt. Voit halutessasi paistaa munakkaan myös grillivastusten alla, vähennä silloin paistoaikaa noin 5 minuuttiin.

Nosta pannu uunista ja murenna päälle loput vuohenjuustokuutiot. Hienonna joukkoon vielä rosmariinia tai basilikaa.

 

Kylmäsavulohi-croissantkupit

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

 

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä  löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Nachos Paradiso

Höperö nimi nachoille on ihan omaa keksintöäni, kun punakaali-karitsanachot kuulosti jo liian pitkältä nimeltä. Ja sitä paitsi nyt on perjantai ja aika vähän relata!

nachos

Kuten tuossa edellisessä postauksessa chorizomakkarakeiton yhteydessä totesin, on kauppareissuilta päätynyt kotiin lähinnä kaalia ja juustoa… Laskin tuossa yhtenä päivänä, että meiltä löytyi broccoliinia, ruusukaalia, lehtikaalia sekä punakaalia. Juustolaatikko pursuaa yli äyräiden joululta jääneistä juustoista ja uusista hankinnoista. Mutta ei hätää, hukkaan eivät mene nämäkään raaka-aineet!

Teimme viime vuoden puolella aasialaisittain maustettuja nachoja, joihin maissilastujen sijaan käytettiin wonton-kuoria. Ohje ei päässyt koskaan blogiin saakka, mutta siitä jäi mieleen punakaali, joka toi ruokaan raikkautta ja kosteutta. Halusin kokeilla punakaalia uudelleen ja tällä kertaa ihan perinteisten maissilastujen kanssa. Teemme yleensä nachoihin itse papumössöä eli refried beans -tapaista paputahnaa, mutta kun aikaa oli vähän päädyin lisäämään mustapavut suoraan karitsan jauhelihan joukkoon ja sekin toimi oikein hyvin.

red cabbage nachos

Nämä nachot voi koota joko uunipellille, laakeaan uunivuokaan tai annoksiksi pienempiin uuniastioihin, kuten tällä kertaa tein. Muuten oikeastaan kaikki loput on itsestä kiinni ja makuasioita. Nachojahan voi tuunata loputtomiin. Sen vinkkaan kuitenkin, että suikaloitu punakaali kannattaa maustaa limetin mehulla ja ripauksella suolaa. Jos kaalin antaa mehustua hetken limetin mehussa, tulee siitä uunissa just sopivan pehmeää, mutta silti rapsakkaa.

Kuvia käsitellessäni huomasin, että olin unohtanut laittaa suikaloitua punakaalia tuohon päällimmäiseksi. Nythän sitä ei kuvissa näy lainkaan, mutta siellä se on, hyvin piilotettuna!

Nachot Paradiso

1/4 punakaalia
1 limetti
ripaus suolaa
1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 chiliä, esim. jalapenoa

400 g karitsan jauhelihaa
2 rkl öljyä
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl chipotlejauhetta tai savustettua paprikajauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl vaaleaa olutta tai omenamehua
1 tlk mustapapuja
1 ps (450) nachoja (suolalla maustettuja)
2 prk leppäsavusulatejuustoa (esim. Pirkka) tai cheddarsulatejuustoa
150 g cheddarjuustoa tai nuorta pecorinojuustoa

koristeluun
1/2 ruukkua vahvaa minttua
1 ruukku korianteria
1-2 punaista chiliä, esim. jalapenoa

Suikaloi punakaali veitsellä tai höylää se mandoliinilla ohueksi. Siirrä kaalisuikaleet kulhoon ja valuta päälle yhden limetin mehu ja mausta suolalla. Voit myös hienontaa kaalin joukkoon tuoretta korianteria.

Kuori punasipuli ja leikkaa se puoliksi. Suikaloi puolikkaat ohuiksi puolikuiksi. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chilit. Poista chileistä halutessasi kiinnikkeet ja siemenet.

Ruskista jauheliha öljyssä paistinpannulla. Lisää pannulle sipulit sekä chilit. Sekoita ja anna paistua hetki. Lisää jauhettu jeera, kaneli ja chipotlejauhe/savustettu paprika. Mausta vielä suolalla ja lorauta joukkoon olut. Paista seosta keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Huuhdo ja valuta mustapavut. Lisää ne pannulle jauhelihan joukkoon ja kuumenna. Levitä kerros nachoja uuniastiaan ja lisää kerroksittain jauheliha-papuseosta, suikaloitua kaalia ja savusulatejuustoa. Ripottele väliin myös hieman juustoraastetta. Tee muutamia kerroksia ja jätä päällimmäiseen kerrokseen hieman jauheliha-papuseosta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta.

Paista uunissa 200 asteessa 15-25 minuuttia riippuen nachoannosten koosta. Koristele vielä viipaloidulla chilillä ja hienonnetulla mintulla sekä korianterilla.

Sikuri-gorgonzolasalaatti

Tähän aikaan vuodesta eivät salaatit ruokana paljon houkuta, kun kasvihuoneissa keinovaloilla kasvatetut ruukkutapaukset eivät maistu juuri millekään. Onneksi vaihtoehtojakin ruukkusalaateille löytyy, nimittäin sikureista.

Endive and radiccio salad with gorgonzola

 

Sikurit, nämä aavistuksen karvaalta maistuvat kasvikset ovat monelle varmastikin vähän outoja. Salaattisikureita käytetään muualla Euroopassa enemmän ja radiccioon eli punasalaattiin (punasikuri) törmäät varmasti italialaisissa ruokaohjeissa.

Sukkulamaista salaattisikuria on tarjolla kahta eri värivariaatiota, vaaleankeltaista ja punertavaa. Näiden lisäksi on tosiaan tuo keräsalaattia muistuttava punasikuri, josta löytyy myös pitkälehtinen versio. Innostuksissani jäi minulta kokonaisista sikureista kuva ottamatta, mutta kuvat ja hyvää tietoa sikureiden säilyksestä löydät Kotimaisten kasvisten sivuilta, joihin suosittelen muutoinkin tutustumaan mikäli sivusto ei ole entuudestaan tuttu.

Inspiraation tähän salaattiin sain Bastardo-ravintolasta, joka hiljattain avattiin Kortteliin, Kampin keskuksen yläkertaan. Ajatus hieman karvaasta punasikurista, gorgonzolasta ja pähkinöistä kuulosti houkuttelevalle. Vähän jännäsin olisiko gorgonzola liian voimakasta salaatin kanssa, mutta kokki oli valinnut tähän ihanan kermaista ja ei lainkaan pistävänmakuista gorgonzolaa. Kokonaisuus oli kerrassaan erinomainen ja herätti ruokahalun juuri sopivasti.

wintery salad made of endive and radiccio

Tähän omaan versiooni en punaista salaattisikuria löytänyt, mutta käytin vaaleaa salaattisikuria sekä punasalaattia. Gorgonzola ostettiin Lentävästä lehmästä Hakaniemen hallista. Jos et pääse halliin, niin kysy kauppasi juustotiskiltä pehmeää ja kermaista gorgonzolaa tätä varten. Myös kermainen brie käy. Bastardon salaatissa oli muistaakseni käytetty saksanpähkinöitä, mutta valitsin pekaanipähkinät, jotka ovat hieman makeampia. Myös hyvälaatuiset hasselpähkinät toimisivat varmasti.

Sikurisalaatin ja punasalaatin makua saa loivennettua, kun antaa salaatinlehtien pehmetä kastikkeessa jonkin aikaa ennen tarjoamista. Tosin nämä ostamani yksilöt olivat molemmat mietoja makunsa puolesta, joten maistele lehtiä ensin. Salaattisikurista suosittelen leikkaamaan kannan pois, sillä se saattaa olla kitkerämmän makuinen. Kastikkeen maustoin appelsiinin mehulla, voimakkaamman appelsiinisen maun saat lisäämällä kastikkeeseen myös appelsiinin kuoren.

Sikuri-gorgonzolasalaatti
4 annosta

150 g pehmeää gorgonzolajuustoa
4 pientä salaattisikuria
1 kerä punasalaattia
1 1/2 dl pekaanipähkinöitä

kastike
1 pienen appelsiininmehu
1/2 dl manteliöljyä tai neitsytoliiviöljyä
2 tl siideri- tai valkoviinietikkaa
1-2 tl ruokosokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ota gorgonzola huoneenlämpöön. Huuhtele sikurit ja punasalaatti huolellisesti. Leikkaa salaattisikuireiden kanta pois ja erottele lehdet. Pienimmät lehdet voit käyttää kokonaisina, leikkaa isoimmat pariin osaan. Revi punasalaatin lehdet sopiviksi suupaloiksi. Siirrä lehdet kulhoon.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Sovita sokerin määrä sikurien karvauteen ja lisää sokeria tarvittaessa. Valuta kastiketta lehtien päälle ja sekoita käsin nostellen. Anna maustua n.10 minuuttia.

Kuutio gorgonzola ja paahda pekaanipähkinät pannulla. Kokoa salaatti annoksiksi lautasille. Murenna päälle pekaanipähkinöitä ja lisää gorgonzolakuutiot. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette

Juuriselleri, tuo ihana röpölöinen möhkö, pitää sisällään hienostuneen maun, joka sopii muuhunkin kuin keittojuureksiin.

Celeriac and goat cheese kind of galette

Juuriselleri on palsternakan ohella tällä hetkellä lempijuureksiani. Tiedän, että se herättää useimmissa lähinnä inhoa. Monelle juuriselleri eli mukulaselleri on myös tuntemattomampi juures. Sen sellerimäinen kipakkuus pehmenee uunissa paistettaessa ja siitä saa aivan taivaallista sosetta. Kokonaisenakin juuriselleriä voi valmistaa ja siihen löydät mainion ohjeen Sillä sipuli -blogista .

Galette on nimitys ranskalaiselle  matalalle piirakalle, jossa osa taikinasta käännetään täytteen päälle. Tässä ohjeessa ei taikinaa ole ja galeten sijaan tätä voisi kai kutsua paistokseksi. Ohjeen bongasin, jälleen kerran, Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Alkuperäistä ohjetta muokkasin siten, että vaihdoin hunajan vaahterasiirappiin  ja tein galetteen toisenkin kerroksen. Vuohenjuustoksi sopii ihan perinteinen vuohenjuusto tai sitten pehmeä vuohenjuusto (Chavroux). Tarjoa galette alkupalana rucolan kanssa tai liharuoan lisäkkeenä. Me söimme tätä paistetun ankanrintafileen kanssa ja se oli aikalailla match made in heaven!

Celeriac

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette
1 iso galette tai 2 pienempää

1 iso juuriselleri
4-5 rkl oliiviöljyä
150 g vuohenjuustoa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
4-5 rosmariinin oksaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori juuriselleri ja leikkaa se ohuksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla. Nosta viipaleet kylmään veteen tummumisen ehkäisemiseksi.

Kuumenna öljy pannulla. Asettele pannulle limittäin tasainen kerros juuriselleriviipaleita. Murenna päälle puolet vuohenjuustosta, valuta puolet vaahterasiirapista, revi joukkoon rosmariinia ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tee toinen samanlainen kerros ja peitä se vielä juuriselleriviipaleilla. Anna galeten paistua noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa saada reunoilta väriä. Paista galettea pienellä lämmöllä, jottei se pala pohjasta.

Kumoa galette lautaselle tarte tatinin tapaan ja liu’uta se takaisin paistinpannuun (pohjapuoli tulee nyt päälle). Paista vielä jonkin aikaa, jotta galette saa väriä myös toiselta puolelta. Valuta päälle vielä hieman vaahterasiirappia, ripottele pinnalle suolaa ja rosmariinia. Viimeistele galette mustapippurilla.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑