Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Italia (page 1 of 4)

Savumozzarella-gnocchivuoka

Viime viikon somen täytti arkeen palaamisen tuska ja koulujen alku. Hyvä puoli siinä, että se oma pieni pätkä lomaani on vasta edessä, saatoin nyt vain myhäillä toisten arkiahdistukselle myötätuntoisesti. Arkiruokaohjeet ovat olleet kovassa haussa tällä viikolla ja gnocchivuoka on mainio arkiruoka, mutta myös perjantaihin sopiva herkuttelueväs.

Gnocchivuoka

Tämän gnocchivuoan olin itseasiassa tehnyt jo huhtikuussa, mutta se oli unohtunut kokonaan kameran kortille! Toisaalta, tässä vuoassa on lohtuisuudessaan aavistus jo syksyä, joten ehkä se sopii nyt paremmin jaettavaksi. Olen jo monta vuotta vannonut valmiiden perunagnocchien nimeen, sillä niistä saa supernopeat ja helpot perunalisäkkeet aikaiseksi.

Perunagnoccheissa löytyy kaupoissa monenlaista versiota ja monissa omaan makuuni maistuu liikaa riisijauho. Varsin pätevät gnocchit löytyvät Giovanni Rana -merkillä (myydään kylmähyllyssä) tai De Cecco -merkillä (riippuen kaupasta ovat joko kylmähyllyssä tai kuivapastojen vieressä).

Olen erilaisia gnocchivuokiakin ehtinyt tehdä jos jonkinlaisia, mm. Ruokaboksille kehittelin version broilerista. Myös raakamakkarat tai pekoni yhdistettynä sieniin toimii. Samoin pitkään haudutettu purjo, jota oli jäänyt edelliseltä päivältä, oli aivan ihana lisäys.

Tässä gnocchivuoassa pääsevät etusijalle savustettu mozzarella, herkkusienet ja tomaatit. Savustetun mozzarellan olin ostanut Makulian verkkokaupasta, siitä samasta jota kehuin taannoin. Savustettu mozzarella on makuuni aavistuksen liian savuinen sellaisenaan nautittavaksi, mutta tässä gnocchivuoassa tai lasagnessa se on paikallaan.

Savumozzarella ja perunagnocchit

Huhtikuussa ei paljon metsäsienillä vielä herkuteltu, mutta ihan ehdottomasti kannattaa gnocchien kaverina kokeilla kantarelleja ja suppiksia, ja jos oikein haluat hemmotella, niin herkkutatteja! Gnocchivuoka taipuu monenlaiseen versiointiin ja on oikein oiva ruoka jääkaappiin kertyneiden jämien hyödyntämiseen.

Savumozzarella-gnocchivuoka

1 rs herkkusieniä tai vastaava määrä metsäsieniä
1 rs kirsikkatomaatteja
1 ps perunagnoccheja
1 pallo (savu)mozzarellaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna tai basilikaa

Pyyhi sienet puhtaiksi ja viipaloi ne. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä on enin neste haihtunut pois. Mausta ripauksella suolaa. Huuhdo tomaatit.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen perunagnocchit, sienet ja tomaatit. Revi mozzarella ja asettele palat tasaisesti vuokaan. Sekoita ranskankerman joukkoon vesi ja mausteet. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Valkoista parsaa ja maailman paras mozzarella

Mozzarella ja parsa ovat hyvä pari

Mozzarella ja erityisesti puhvelinmaitomozzarella on elintarvike, johon olen onnistunut kehittämään jonkin sortin addiktion. Valitettavasti, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, ei tuo rakkaussuhde ole ollut aivan yksinkertainen viime vuosina. Italialaisen maatalouden tila ja tuotantoeläinten kohtelu on pistänyt osaltani tämän herkun pannaan.

Mozzarellan jäljillä

Olin jo melko epätoivonen, kunnes reilu vuosi sitten törmäsin sattumalta Facebookin kautta yritykseen nimeltä Makulia. Makulia on yhden naisen yritys, joka tuo Suomeen suoraan Italiasta yhden pientilan valmistamaa puhvelinmaitomozzarellaa. Ja tätä tuoreeempaa on vaikea saada, sillä kun mozzarellat keskiviikkona valmistetaan Caseificio Jemman tilalla Salernossa, ovat ne perjantaina jo Suomessa! Makulia on saanut alkunsa omistajansa Pinjan toiveesta saada Suomeen tuoretta mozzarellaa ja kiitos Pinjan mozzarellalakkoni on päättynyt. Mikä parasta, voin käydä noutamassa mozzarellani tuosta Tukkutorilta yhdessä Herra Koiran kanssa!

Valkoinen parsa on syytä kuoria

Nämä herkut valmistetaan tilan omien puhvelien maidosta ja ne myös syövät ainoastaan tilan omilla mailla kasvatettua rehua. Kaikki tilan mozzarellat valmistetaan käsityönä vastalypsetystä maidosta. Mozzarella saa makunsa luonnollisesta maitohappokäymisestä. Puhvelinmaitomozzarellan lisäksi Pinja tuo maahan mm. savustettua mozzarellaa, ricottaa ja jogurttia.

Mozzarella Italiasta

Sen pidempää miettimättä pistin tilauksen menemään ja loppu on niin sanotusti historiaa. No, miksi kerron teille tästä maailman parhaasta mozzarellastavasta nyt? Syy on hyvin yksinkertainen. Tämä buffalomozzarella ei ole tarkoitettu säilytystä varten, vaan se on parhaimmillaan heti (3-4 päivän sisällä valmistuksesta). Vaikka kuinka olen yrittänyt, niin meillä ovat nämä mozzarellat menneet parempi suihin joka kerta. En ole edes pakkausta ehtinyt kuvata! Mutta tällä kertaa olin valmistautunut ja mozzarellat saivatkin parikseen aika hitsin hyvän setin valkoisesta parsasta ja ruskistetusta voista.

Mozzarella ja valkoinen parsa

Idean ohjeeseen sain Nancy Silvertonin Mozza-kirjasta. Nancy pyörittää Los Angelesissa saman nimisiä ravintoloita, joista Osteria Mozza on erikoistunut erilaisiin mozzarellasta ja burratasta valmistettuihin ruokiin. Siis mikä mozzarellafanin taivas! Ja kirja on myös täynnä toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Nancyn ohje oli hieman monivaiheisempi ja siihen tuli lisäksi leivänmuruja ja guiancialea eli possun poskista valmistettua pekonintapaista leikkelettä. Joten nyt vaan kipin kopin tilaamaan Makulian mozzarellaa, seuraava tilaus päättyy 22.4 ja tuotteet ovat noudettavissa 26.4. Ehkä nähdään siellä?

Niin ja se parsa. Valitse mahdollisimman ohuita valkoisia tankoja ja käytä ne mielellään jo ostopäivänä. Valkoinen parsa vaatii kuorimisen, mutta uunissa paahtaminen antaa sille herkullisen, jopa hieman makean maun.

Mozzarella with white asparagus


Valkoinen parsa, mozzarella ja ruskistettu voi

2 puhvelinmaitomozzarella

500 g ohuita valkoisia parsoja

2 rkl oliiviöljyä

1 tl sormisuolaa

mustapippuria myllystä

200 g voita

2 dl kuorettomia paahdettuja hasselpähkinöitä rouhittuna

  1. Nosta mozzarellat huoneenlämpöön vähintään tunti ennen ruokailua. Mozzarella on parhaimmillan noin 15 asteisena.
  2. Huuhdo parsat. Napsauta kannasta kova pala pois ja kuori parsat. Valuta uunipellille leivinpaperin päälle öljy ja pyöräytä parsat öljyssä. Mausta suolalla.
  3. Paahda uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes parsat ovat juuri ja juuri kypsät. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
  4. Paloittele voi kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä välillä kattilaa heiluttaen (älä sekoita millään välineellä). Jatka kuumentamista, kunnes voi alkaa muuttua ruskeaksi ja pinnalle kertynyt vaahto on hävinnyt. Voi tuoksuu nyt pähkinäiselle.
  5. Levitä parsat tarjoilulautaselle yhteen kerrokseen. Valuta parsojen päälle ruskistettua voita. Murra mozzarellat puoliksi ja nosta parsojen päälle. Paina lusikalla mozzarellaan syvennys ja valuta syvennykseen voita. Lisää lopuksi hasselpähkinät ja rouhi päälle mustapippuria.

Tatti-polentapizza

Joko tatit tulevat korvista?

porcini mushrooms

Ymmärrän, jos näin on, monestakin syystä! Some on viime viikkoina suorastaan pullistellut kuvia toinen toistaan upeimmista tattisaaliista mitä ihmiset ovat metsistä keränneet. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole pääsyä noihin maagisiin tattimaastoihin ja silloin voi olla kiitollinen hyvästä ruokatorista tai kauppahallista. Hakaniemen tori pelasti minutkin herkkutattivajeesta!

Olin nimittäin jo pari viikkoa sitten alkanut valmistella tätä ohjetta, kun pikaisella pyörähdyksellä torilla näin upeita tatteja. Vaan kuinka kävikään? Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti jutun kuinka tattisato on poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna ja tatit hyvälaatuisia. Luulen, että siihen saakka oli aika monella ajatus, ettei niitä sieniä tule ja ei niitä toriltakaan osattu etsiä. Tuon artikkelin jälkeen osattiin, kiitosta vaan sinne lehden suuntaan! Niinpä edessä oli useita turhia reissuja herkkutattien perässä, mutta sen verran ennakoin, että ostin kotiin valmiiksi jo kimpaleen taleggio-juustoa ja pussillisen polentaa.

Lopulta viime perjantaina onneni kääntyi ja sain ostettua hurjan söpöjä tatteja torilta. Ja tästä ohjeesta tuli just niin hyvä kun odotin, ellei parempi. Siis ihan järisyttävän hyvä, vaikka sanonkin.

Gluten free polenta pizza with Finnish ceps

Tämä pizza ei ainoastaan ole hyvä, mutta se on myös helppo, sillä pohja valmistetaan polentasta. Polenta on maissisuurimo, josta yleensä valmistetaan lisäkkeeksi polentapuuro. Polenta on siis italialaisten vastine perunamuussille ja se maustetaan voilla tai öljyllä sekä parmesaanilla. Niin ja joko mainitsin, että pizza on gluteeniton? Ja nopea valmistaakin se on.

Täytteeksi tämä pizza sai paistettuja tattisiivuja, sitä taleggio-juustoa ja salviaa. Taleggio on italialainen täysrasvainen juusto, joka valmistetaan pastöroidusta maidosta. Taleggiossa on ohut kuori ja nuorena sen maku on hedelmäinen ja aavistuksen hiivainen. Vanhetessaan juuston maku vahvistuu ja saa jopa tryffelimäisiä piirteitä. Jos et saa taleggiota käsiisi, niin mikä tahansa pehmeä ohutkuorinen juusto käy. Kokeile vaikka Helsingin meijeriliikkeen Klippania tai hieman vahvampaa punahomeista Hakaniemeä. Myös nuori briejuusto sopii.

Tatti-polentapizza
2-3 pizzaa tai yksi iso

6-8 herkkutattia
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
polenta
8 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl polentaa (käytin Risentaa)
50 g voita
2 dl parmesaanijuustoa raastettuna (raastimen pienellä terällä)
lisäksi
n. 200 g taleggiota
tuoretta salviaa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Puhdista sienet ja viipaloi ne ohuiksi. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniviipaleet molemmin puolin 2-3 erässä. Nosta paistetut sienet lautaselle ja mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi taleggio valmiiiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa ja mausta suolalla. Vatkaa polentasuurimot veden joukkoon. Peitä kannella ja anna polentan kuplia pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia. Vatkaa joukkoon voi ja jatkaa vatkaamista, kunnes puuro irtoaa kattilan reunoista.

Sekoita joukkoon parmesaani ja valuta puuro leivinpaperin päälle. Pyöräytä se paperille vedellä kostutetun lusikan avulla. Levitä pinnalle taleggio ja sieniviipaleet. Lisää haluamasi määrä salvian lehtiä ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Jos teet pienempiä pizzoja, paista niitä 8-10 minuuttia. Ripottele pinnalle paistamisen jälkeen vielä hieman sormisuolaa.

Helppo herne-kinkkupasta

Nopea herne-kinkkupasta pelastaa maanantain, olit sitten töissä tai lomalla!

Summery pasta w/ peas and smoked ham

 

Heinäkuu, lomakuu! Ihan pian täälläkin päästään lomailun makuun, mutta vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Tämä hernepasta sopii niin lomailijan kuin työssäkäyvänkin aikatauluun. Eniten aikaa vie herneiden silpominen, mutta sekin menee nopsaan, jos saat avuksi käsiparin. Istuin eilen tässä sohvalla ja katsoin samalla jalkapalloa ja herneiden putsaus meni vähän siinä sivussa ite eestään, kuten meillä päin sanotaan. Mökkiterassi sopinee tähän tarkoitukseen myös mitä parhaiten.

Kotimaisia herneitä on ollut jo viikon parin saatavilla kaupoissa ja toreilla. On se vaan ollut jatkuva ihmetyksen aihe tänä kesänä kuinka aikaisessa kaikki on! Ennen juhannusta oli myynnissä jo kotimaisia punajuuriakin! Kun valitse kaupassa herneitä niin tartu littanoihin palkoihin. Isoissa ja pulleissa paloissa olivat herneet jo vähän puisevia.

Easy summery pasta w/ peas and smoky ham

Kinkuksi valitsin Schwarzwaldin kinkkua, jossa on mukavan savuinen maku. Myös speck tai savustettu pekoni sopivat. Raastettu sitruunan kuori tuo raikkautta ja tuore minttu viimeistelee pastan. Kasvisversion saat isäämällä kinkun sijaan vaikka ruukun rucolaa tai pussillisen babypinaattia. Ja lasiin kylmää roséviiniä, mitä sitä muuta maanantaille kaipaa?

Helppo herne-kinkkupasta
3-4 annosta

n. 400 g herneenpalkoja (herneitä 3-3 1/2 dl)
1 pkt (100 g) Schwarzwaldin kinkkua (esim. Pirkka)
400 g tagliatellea tai linguinea
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
1/2 dl vettä
1 tl kasvisfondia
1 pienen sitruunan raastettu kuori
mustapippuria myllystä ja sormisuolaa
1 dl hienonnettua minttua

Silvo herneet. Asettele kinkkuviipaleet folion päälle uunipellille ja paahda uunissa 190 asteessa 5-8 minuuttia, kunnes kinkkuviipaleet ovat rapsakoituneet.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten vesi ja fondi. Kumoa herneet pannulle ja raasta pesty sitruuna joukkoon. Keitä muutama minuutti.

Ota pastan keitinvettä 1 dl talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon herneet liemineen ja osa keitinvedestä. Murenna joukkoon kinkkua, rouhi mustapippuria ja lisää ripaus sormisuolaa. Kinkku on melko suolaista, joten lisää suolaa maun mukaan. Lisää lopuksi hienonnettu minttu. Raasta päälle pecorinojuustoa tai parmesaania.

Poliittisesti värjäytynyt valkoinen parsarisotto

On viime hetket tälle valkoiselle parsarisotolle, jonka ohje on jäänyt julkaisujonoon roikkumaan.  Parsa-aika alkaa pian olla loppusuoralla ja sivulta rynnivät pian ohitse meidän omat varhaiskasviksemme kovaa vauhtia!

White asparagus risotto

Risotot ovat yksi lempiruoistani ja te blogiani lukevat tiedätte suuresta rakkaudestani mozzarellaa ja parmankinkkua kohtaan.  Kuitenkin viime aikoina rakkauteni kaikkea italialaista kohtaan on alkanut horjua. Kaikki alkoi oikeastaan vuonna 2008, kun buffalomozzarellasta löydettiin hälyttävän korkeita dioksiinipitoisuuksia. Syyksi selvisi laiton myrkyllisten jätteiden hävittäminen laitumien lähettyville, jolloin maaperän ja veden saastuessa, päätyivät myrkyt myös karjaan. Yhtenä syypäänä tähän pidettiin Italian mafiaa.

Seuraava iso kohu kohdistui tomaattiviljelmiin ja siirtolaistyöntekijöiden ala-arvoisiin työoloihin. Osansa tästä mudasta sai myös tunnettu tomaattijätti Mutti. Samaan aikaan useat eläinsuojelujärjestöt toivat julkisuuteen järkyttäviä videoita buffalotiloilta, maitotiloilta, joiden maito käytetään parmesaanin tuotantoon sekä viimeisimpänä sikaloilta – niiltä, joiden possuista valmistetaan parmankinkkua.

Olen seurannut tätä kaikkea uutisointia sydän sykkyrällä ja tekisi mieli huutaa, että MITÄ HITTOA TE SIELLÄ OIKEIN TEETTE? Mutta mitä se minun huutamiseni mihinkään vaikuttaa? Toki tuotteita voi boikotoida ja siihen tämä parsarisotonkin ohje oikeastaan liittyy. Haluan kuitenkin herätellä meitä jokaista, meitä kuluttajia, sillä me olemme tähän osasyyllisiä. Vaatimalla jatkuvasti halvempaa ja halvempaa, olemme omalla kulutuskäytöksellämme ajaneet tilanteen siihen, että loppupeleissä tuotto otetaan tuotantoeläinten selkänahasta. Kirjaimellisesti.

Swedish Västerbotten cheese nad Finnish pork Crudo

Tuotantoeläinten kasvattaminen on kovaa, ympärivuorokautista työtä, josta ei paljon lomailla. Se on myös työtä, jota harva meistä osaa arvostaa ja siksi ei myöskään ole valmis lopputuotteesta maksamaan. Hyvin hoidettu lypsylehmä tuottaa parempilaatuista maitoa ja tuottaa sitä enemmän, mutta jos tuotteen ja työn arvostus on vähäistä ja siitä vaivasta saatu palkka olematon, ei ole ihme, jos tilallisen motivaatio eläinten hyvinvoinnin ylläpitämiseen on nolla. Onneksi vielä Suomesta löytyy paljon maito- ja lihatilallisia, joille eläinten hyvinvointi on se toimeentulon perusta, mutta kuinka kauan täälläkään jaksetaan jos työstä saatava korvaus ei edes riitä omaan toimeentuloon? Jo nyt on tullut esille todella huolestuttavia tapauksia, joissa eläinten hyvinvointi on ollut kaikkea muuta kuin hyvää.

Tämä siis johdantona siihen miksi risotostani tuli sellainen kuin siitä tuli. Lähdin tietoisesti etsimään korvaavia raaka-aineita parmesaanille ja parmankinkulle. Parmesaanin korvasin ruotsalaisella Västerbotten-juustolla ja risoton pinnalle parmankinkun sijaan laskostin kotimaista Tammisen Crudoa. Tuota Crudoa olemme käyttäneet viime aikoina tosi paljon, parmankinkut ovat pääsääntöisesti jääneet kauppaan ja buffalomozzarella ei enää joka kauppareissulla päädy koriin. Risottoriisi on sentään VIELÄ italialaista.

Pst. Viimeistä edellisessä Lantliv Mat&Vin -lehdessä oli ohje itsetehtyyn Fiori di latte mozzarellaan (lehmänmaitomozzarella). Jos kesällä aika antaa myöten, saatanpa kokeilla ohjetta!

Valkoinen parsarisotto

500 g valkoista parsaa
100 g voita
1 dl vettä

risotto
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
400 g risottoriisiä
1 1/2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
n. 1 l kanalientä
1/2 tl suolaa
2 dl raastettua Västerbottenjuustoa
lisäksi
Tammisen Crudoa

Huuhdo parsat ja kuori ne huolellisesti. Napsauta parsoista kuiva kanta pois. Jos tyven leikkauskohtaan jää paljon kuitumaisia kuorihaivenia, kuori parsoja hieman lisää. Lisää kuoret kanaliemeen antamaan makua.

Viipaloi parsat noin 1 cm paloiksi, jätä nuput ehjiksi. Sulata kattilassa voi ja vesi, lisää parsat ja anna hautua kannen alla pehmeiksi, mutta ei mössöksi.

Risottoa varten hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä. Nosta sitten lämpö ja lisää risottoriisi sekoittaen. Kuumenna, kunnes riisi alkaa ritistä. Lisää viini kerralla ja alenna lämpö. Kypsennä sekoitellen, kunnes viini on haihtunut.

Lisää kattilaan noin puolet kuumasta kanaiemestä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä sekoittaen. Lisää uutta nestettä, kun neste on imeytynyt riisiin. Keitä riisi kypsäksi eli yhteensä 20-25 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon valkoiset parsat voiemulsioineen ja lisää myös raastettu juusto. Sekoita, peitä risotto kannella ja nosta pois liedeltä. Anna maustua muutama minuutti. Rouhi joukkoon halutessasi mustapippuria ja lisää annosten päälle Crudoa.

Voiko ruokaa valmistaa ilman ohjetta + hitsin hyvä tomaattipasta

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Sahramirisotto

saffron risotto

Joulupäivä on koittanut ja toivottavasti kaikilla on ollut leppoisan mukava joulu. Sen verran touhukkaita olivat nuo joulua edeltäneet päivät etten ehtinyt tätä sahramirisoton ohjetta tänne blogiin laittaa, mutta haitanneeko tuo. Tämä risotto voi hyvinkin maistua jouluruokien jälkeen ja toisaalta, se saa lisäruokaisuutta jos risoton päälle kokoaa kinkun rippeet. Inspiraatiota voi hakea vaikkapa Jamie Oliverilta, joka muokkasi risoton uuteen uskoon kalkkunasta ja kalkkunan kastikkeesta. Veikkasimme mieheni kanssa, että italialaiset saattavat repiä hiukset päästä tämän nähtyään… Herkulliselta tuo Jamien versio kyllä vaikutti!

Sahramirisotto valmistuu kuten mikä tahansa risotto. Tähän risottoon käytin yhden teelusikallisen sahramia, jonka liotin 1/2 desiin lihalientä. Sahramin lisäsin riisin joukkoon heti alussa, viinin lisäyksen jälkeen. Lisähohdokkuutta risotto saa, jos käytät viinin sijaan vaikka proseccoa! Risotto-ohjeen voit muokata vaikka tästä kantarellirisoton ohjeesta.

Sahramirisotto tarjotaan usein osso bucon kanssa, mutta oikein maistuvaa se oli sellaisenaankin alkuruokana. Tätä pidemmittä puheitta, oikein suloista joulun aikaa!

Saffron risotto

 

 

Burrataa ja Camparia Industry Standardin tapaan

Kermaisen pehmeä burrata ja Campari ovat ehkä hieman yllättävä, mutta erinomainen makupari!

peaches

Kävimme lomareissulla Berliinissä ja odotin kuin kuuta nousevaa illallistamme Industry Standard -ravintolassa. Olimme siellä jo kerran aiemmin käyneet ja niinpä osasin odottaa herkullista iltaa. Emme pettyneet tälläkään kertaa. Ihan uskomatonta makujen ilotulitusta ja tasaisen varmaa laatua joka ikisessa annoksessa.  Yksi yllätyksellisemmistä annoksista oli tämä burrata, joka oli valeltu Camparivinegretillä.  Olihan sitä kokeiltava!

Industryn annoksessa oli burratan lisäksi vesimelonia, cantaloupemelonia, kurkkua sekä punaherukoita. Oman versioni valmistin vesimelonista, persikasta ja herukoista. Lisäsin myös vähän minttua. Camparivinegretti on tuossa annoksessa kerrassaan nerokas lisäys . Camparin karvas maku sopii kermaisen burratan ja makeiden hedelmien kanssa järkyttävän hyvin. Alkoholittoman version voi valmistaa vaikkapa verigreipistä.

Burratan kohdalla kannattaa nähdä vähän vaivaa. Mitä tuoreempa burrata on, sitä ohuempikuorista ja kermaisempaa se on. Helsingissä hyvää burrataa myyvät Casa Italia Bulevardilla ja La Tartufata Tehtaankadulla. Kannattaa kysellä tuotteen saatavuutta myös juustokaupoista sekä hyvien ruokakauppojen juustotiskeiltä. Burrata on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä.

Burrata w/ Campari

 

Burrata Camparikastikkeella
2 annosta

2 (á n. 125 g) burrataa
1 kypsä persikka
pieni lohko vesimelonia
4-5 punaherukan oksaa maun mukaan
tuoretta minttua
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Camparikastike

1 – 1 1/2 dl mietoa oliiviöljyä
1/2 dl Camparia
1 rkl valkoviinietikkaa
2 tl sokeria
ripaus suolaa

Valuta burratapakkauksista neste pois ja siirrä burratat kulhoon. Anna juuston tekeytyä huoneenlämpöiseksi. Valuta kulhoon kertynyt neste pois ja vatkaa juustojen rakenne rikki haarukalla. Koostumus saa olla hieman rouhea, tarkoitus ei ole vatkata burrataa rahkamaisen sileäksi.

Pese persikka ja revi persikan kuori pois. Tämä onnistuu ihan käsin, kun persikka on kypsä. Jos hedelmä ei ole kypsä, niin älä käytä sitä. Lisää mielummin enemmän vesimelonia tai korvaa persikka kurkulla. Kuutoi persikan liha. Kuutioi myös vesimeloni. Huuhtele herukat ja riivi ne oksista.

Vatkaa kulhossa kierrevatkaimella kastikkeen aineet keskenään. Tarkista maku ja lisää sokeria tarvittaessa.

Levitä burrata kahdelle lautaselle. Ripottele päälle hedelmäkuutioita, herukoita ja mintunlehtiä. Valuta päälle reilusti kastiketta ja viimeistele sormisuolalla sekä mustapippurilla.

 

Talvisemman burrataohjeen löydät täältä.

Pesto Genovese

Nyt on korkea aika kokeilla itsetehtyä pestoa ja tarjota se ligurialaisittain vihreiden papujen ja perunoiden kanssa.

 

Pesto ja pasta on meille sellaista takuuvarmaa arkiruokaa, jota tuunataan välillä parmankinkulla sekä mozzarellalla ja toisinaan vedetään se sellaisenaan kamalaan nälkään. Alkuperäisessä ligurialaisessa ohjeessa basilikapeston lisäksi pastan joukkoon sekoitetaan vihreitä papuja ja perunoita. Tämä versio on monelle ehkä se tuntemattomampi, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo ihan senkin vuoksi, että aika on otollinen kotimaisille pavuille ja tietysti kesäperunalle. Ligurialaiset tarjovat pestonsa kierteisen trofie-pastan kanssa, mutta sitä ei täältä pääkaupunkiseudultakaan aina saa, joten linguine, bucattini tai ihan spagettikin käy.

Peston syvin olemus

Koska kyse on italialaisesta ohjeesta, löytyy jo pelkästään oikeista tavoista valmistaa pesto kilometritolkulla luettavaa. Olennaisinta basilikapeston valmistuksessa on kuitenkin se, että öljy ei saa olla liian voimakasta, pippurisen makuista. Eipä siis yllätys, että maultaan pehmeä ligurialainen oliiviöljy on tähän pestoon se paras vaihtoehto. Ligurialaista oliiviöljyä löytyy Helsingistä ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Sen voi toki korvata jollakin muulla miedommalla, hyvälaatuisella oliiviöljyllä.

Fresh basil, good olive oil and parmesan

Teemalla parhaillaan esitettävässä Kulttuurimatkalla Italiassa -ohjelmassa kokki Giorgio Locatelli vinkkasi, että paras pesto syntyy pienilehtisestä basilikasta, joka mielellään saisi olla peräisin Liguriasta.  Siinä on kuulemma enemmän makua kuin isompilehtisessä basilikassa. Valitettavasti aidon ligurialaisen basilikan sijaan joudumme tyytymään kaupan valikoimiin. Parasta olisi tietysti, jos basilika on saanut kasvaa ihan oikeasti maassa, jolloin yrtin maku on syvempi. Kaupasta basilikaruukkuja ostaessa ei ihan hirvittävästi ole valinnanvaraa, mutta toki kannattaa vähän mahdollisuuksien mukaan valikoida ne parhaimman näköiset ruukut.

Serious Eats -sivustolla oli testattu myös erilaisia peston valmistustapoja  ja mortteli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jos et omista kunnollista isoa morttelia, käytä monitoimikonetta tai sauvasekoittimen myllyä. Jos insinöörimäisempi ote peston valmistukseen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Serious Eatsin artikkelin. Siinä on vielä tarkemmin perehdytty aiheeseen ja käsitellään mm. pestoon käytettäviä juustoja.

Home made pesto is hard to beat

Olen yleensä tehnyt peston niin, että nakkelen joukkoon aineita, kunnes maku on mielestäni hyvä. Tällä kertaa kuitenkin vaivauduin vähän vilaisemaan muutamaa ohjettakin. Toisen valitsin tuosta Serious Eatsin jutusta ja toisen mainiosta The Geometry of Pasta -kirjasta. Jos ei aiemmin ollut jo sellainen fiilis, että pestovariaatioita ja absoluuttisen oikeita tapoja valmistaa pesto löytyy satoja, niin nyt pääsin kyllä asian ytimeen. Pastan geometria- kirjassa muiden aineksien määrät olivat valtavat suhteessa basilikan määrään ja Serious Eatsin ohjeeseen tuli taas järkyttävän paljon valkosipulia, vaikka muuten ainesosien suhteet vaikuttivat ihan hyviltä. Joten summa summarum – päädyin sittenkin tekemään peston ns. omasta päästäni. Ja tällainen siitä tuli.

Ligurialainen pestopasta eli Pasta Genovese

200 g vihreitä papuja
200 g kesäperunoita
350 g pastaa (mielellään trofie-pastaa, myös linguine ja spagetti käy)

Pesto

1 iso ruukku tai 2-3 normaalikokoista basilikaruukkua (basilikan lehtiä tarvitset 85 g)
1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä
reilu ripaus sormisuolaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl (n. 50 g pala) parmesaanijuustoa raastettuna
mietoa oliiviöljyä (n. 1 1/2 dl)

Huudo pavut, siisti päät ja paloittele pavut 2-3 osaan. Pese perunat ja leikkaa ne puoliksi. Viipaloi puolikkaat ja siirrä kulhoon kylmään veteen odottamaan. Jos perunat ovat isoja lohko ne neljään osaan ja viipaloi lohkot.

Valmista pesto. Nypi basilikan lehdet. Murskaa valkosipuli tahnaksi suolan kanssa. Lisää kourallinen basilikan lehtiä kerrallaan ja jauha petkeleellä tasaiseksi. Lisää basilikaa, kun edelliset ovat tasaisesti jauhaantuneet. Mittaa mortteliin pinajansiemenet ja jauha ne basilikan joukkoon. Sekoita seokseen juustoraaste petkeleellä painellen. Lisää lopuksi oliiviöljyä, kunnes olet saanut sopivan koostumuksen. Tarkista maku.

Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Lisää perunat ja pavut pastan joukkoon, kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Ota keitinvettä talteen ja valuta pasta, perunat ja pavut. Kumoa ne isoon kulhoon ja sekoita joukkoon pesto. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Vähän vielä induktioliedestä

Kesä toi tullessaan meille kauan kaivatut uudet keittiölaitteet, nimittäin uunin ja lieden. Vanha uuni alkoi paistella vähän miten sattui ja keraamisen lieden paistoalueista teho hiipui kuin tuli nuotiossa. Uusi lietemme on nyt induktioliesi ja yllätyksekseni emme ole vielä (sormet ristissä) onnistuneet polttamaan mitään sillä pohjaan.

Minulla ja induktioliesillä on takanamme melko vaikea suhde ja hiukkasen kauhistelin etukäteen, että mitähän tästä tulee… Sormeni ovat usein liian kylmät tai jossain soosissa, joten hipaisukytkimet eivät kosketukseeni reagoi. Samoin kytkimien toimintalogiikka ei ole ihan auennut, kun pitää hipaista sinne ja tänne ja vielä kerran tuonne, että lieden saa edes toimimaan. Toistaiseksi tämä Smegin liesi on  hipaisukytkimineen osoittautunut varsin selkeäksi ja kelvokkaaksi muutoinkin. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Kaikki, jotka ovat vaihtaneet induktiolieteen tietävät mitä muuta se tuo tullessaan kuin sen, että vesi kiehuu nopeammin: nimittäin keitto- ja paistoastioiden vaihtamisen. Minulla oli vielä käytössä ylioppilaslahjaksi saamiani, edelleen hyvässä kunnossa olevia kattiloita, jotka eivät luonnollisesti induktiolla toimineet. Valitettavasti tämä lieden vaihtaminen tarkoitti myös rakkaan pastakattilamme siirtymistä eläkkeelle ja sen korvaaminen oli ostoslistallamme etusijalla.

Päädyimme ostamaan Fiskarsin (ei ole enää Hackmania!) All Steel+ -kattilan, jossa on viisinkertainen pohja.  Tämän erikoispohjan pitäisi vaikuttaa siihen, että kattila on induktiolla käytettäessä hiljainen ja sen lämmönjohto-ominaisuudet ovat erinomaiset. Hyvältä kattilalta vaikuttaa tähän mennessä ja onhan se ihan hyvännäköinenkin kaiken lisäksi! Onneksi paistinpannujen suhteen olimme onnekkaampia ja ainoastaan parilapannu meni vaihtoon.  Jos sinulla on suosituksia hyvästä, induktiolle sopivasta parilapannusta, niin vinkkaapa tuohon alle, kiitos!

Older posts

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑