Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Amerikka

Viskimarinoidut chilit

Chilien säilöminen on helppoa! Bourbon-etikkaliemessä kypsyneet chiliviipaleet sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon ja sellaisinaankin syötäviksi.

bourbonpickled chilies

Innostuimme loppukeväästä tilaamaan Fataliista meille chilintaimia. Tietenkään en voinut tyytyä vain yhteen chiliin vaan kolmehan niitä oli saatava. Olin varautunut valtaisaan chilisatoon ja mietin korvat savuten mitä niille kaikille chileille tekisin. Sitten mieheni hankki meille Edward Leen Smoke and Pickles -kirjan ja tämä ohje suorastaan pomppasi esiin. Jee, ongelma ratkaistu! Paitsi, nuo pahuksen chilithän eivät tietenkään kaikki kypsyneet yhtä aikaa, ja vaikka meillä onkin kolme pensasta, on 450 g chiliä yhdellä kertaa aika kova vaatimus. Ei auttanut kun kävellä kauppaan ja ostaa sieltä chilit. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa vielä kotimaisia chilejä ja valikoimaakin oli. Päädyin Aji Cristal -chileihin niiden koon ja minua miellyttävän hedelmäisen maun vuoksi. Ed Lee käyttää ohjeessaan jalapenoja.

Säilöntäliemi maustetaan etikan lisäksi bourbonilla. Käytin Woodford Reserve -bourbonia, kun meillä sitä sattui olemaan. En ole kyseisen juomagenren asiantuntija, mutta sanoisin ettei tähän ohjeeseen kannata käyttää mitä tahansa tikkuviinaa. Mielummin jotain sellaista mitä mielellään itsekin joisi. Chilejä ei tässä ohjeessa varsinaisesti hapateta, vaan ne kypsyvät kuuman liemen ansiosta sopivan pehmeiksi. Chilit maustuvat parissa päivässä ja ovat käyttökelpoisia muutavan viikon.

bourbobpickled chilies

Kun maistelin valmiita chilejä oli niissä just sopivasti potkua, ei liikaa. Bourbon maistuu taustalla ja liemen etikkaisuus oli tasapainossa hunajan tuoman makeuden kanssa. Siinä mutustellessani tuli mieleen, että kuinkahan nämä sopisivat juustojen kanssa? Olen nimittäin tykästynyt Kal’sin jalapenohilloon, joka sopii erityisesti kermaisten juustojen kanssa tarjottavaksi. Pienen kaivelun jälkeen löytyi jääkaapistamme pala Ullanlinna-juustoa ja ei kun testaamaan! Hyvinhän ne yhteen sopivat. Kaiken lisäksi kirkkaanpunaiset chiliviipaleet juustopalan päällä näyttivät todella kauniilta ja sehän on puoli ruokaa se.

Bourbonmarinoidut chilit sopivat luonnollisestikin nachojen ja tortillojen kavereiksi. Chiliviipaleet antavat potkua myös salaateille ja keitoille. Vähän pyörittelin päässäni jotain meksikolaishenkistä focacciatyyppistä leipääkin, johon näitä chilejä voisi upottaa. Käyttökohteita löytyy varmasti, jos olet chilien ystävä.

Ed Lee  käyttää chilejä myös cocktaileissa makua antamassa – miltä kuulostaisi jalapenoilla maustettu Bourbon Julep?

 

Bourbonmarinoidut chilit

450 g chilejä (esim. jalapenoja tai aji cristalia)
3 dl valkoviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
2 1/2 dl bourbonia
1 1/4 dl hunajaa
2 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl sinapinsiemeniä
2-3 laakerinlehteä

Suojaa kätesi kertakäyttöhansikkailla. Huuhtele chilit huolellisesti ja kuivaa ne. Pyörittele chilejä varovasti leikkuulautaa vasten, saat näin siemenet irtoamaan kiinnikkeistään. Leikkaa chileistä kannat ja kopistele siemenet pois. Viipaloi chilit noin 1/2 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Rapsuttele pois kiinni jääneet siemenet. Jätä sivuun odottamaan. Kuumenna puhdas lasi tölkki uunissa tai kaatamalla siihen kiehuvaa vettä.

Mittaa kattilaan keskenään loput aineet ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja keitä lientä vielä 5 minuuttia.

Siirrä chilit kuumennettuun tölkkiin ja kaada päälle kuuma mausteliemi. Sulje purkki tiukasti kannella ja anna sen jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä jäähtynyt purkki jääkaappiin. Chilit tekeytyvät 3 päivässä ja säilyvät noin 2 viikkoa jääkaapissa avattuna.

Bourbonchilit

Punaherukka-biscuitit

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin  nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Eikös keskiviikkona ole jo korkea aika suunnitella, että mitä sitä lauantaiaamuna söisi?

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Tämän ricottapannukakkuohjeen takana on Nigella Lawson. Nigella tarjoaa pannarinsa viipaloitujen mansikoiden kanssa, mutta näin mustikka-ajan ollessa vielä parhaimmillaan, tein mustikoista hilloketta. Taivaallisen hyvä hilloke syntyy myös vadelmasta ja mustikasta. Tai kokeile Tastytravelissimo-blogissa keitettyä vadelma-salmiakkihilloa, nam! Ricotan ansiosta pannarit ovat ruokaisia ja eivät oikeastaan kaipaa seurakseen hillokkeen lisäksi muuta kuin hyvää kahvia.

Ricotta on niitä ruoka-aineita, joihin huomaan kesällä tarttuvani useammin. Sen kevyt koostumus ja hapan raikkaus on omiaan kesäisissä ruuoissa ja leivonnaisissa. Ja erityisen hyvin se sopii pastaruokiin, kuten kesäkurpitsapastan kohdalla tulikin jo todettua. Ricottaa olen käyttänyt myös  canneloneissa ja lasagnessa. Ricotasta saa muuten aika hauskan jälkiruoan, kun sen rakenteen vatkaa rikki, maustaa tomusokerilla sekä vaniljalla ja tarjoaa tuoreiden puna- ja mustaherukoiden kanssa!

Ricottapannukakut
15-20 kpl

1 prk (250 g) ricottaa
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
(paistamiseen: voita)

Kumoa ricotta kulhoon. Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita ne ricotan joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele ricottaseokseen vehnäjauhot, leivinjauhe, vanilja ja suola. Lisää valkuaisvaahto taikinaan varovasti nostellen.

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja valuta pienellä kauhalla taikinaa pannulle. Omalle pannulleni mahtui kerrallaan kolme pannukakkua paistumaan. Mikäli käytät paistamiseen valurautapannua, niin paista pannarit voissa.

Kun pannukakkujen pinnalle alkaa noin minuutin päästä muodostua reikiä, käännä pannukakut lastalla ja paista niitä vielä toiselta puolelta minuutin verran. Paistolämpötila saa olla melko matala, noin keskilämpö, jotteivat pannarit pala.

Nosta paistetut pannukakut uuniin tarjoiluastialle ja pidä lämpimänä (75 astetta), kunnes olet paistanut koko taikinan. Tarjoa mustikkahillokkeen tai tuoreiden marjojen kanssa.

Mustikkahilloke

2 dl mustikoita
3 rkl sokeria
1/2 sitruunanmehu
ripaus kardemummaa

Mittaa kaikki aineet kattilaat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hilloketta noin 10 minuuttia. Nosta sivuun jäähtymään ja tarjoa pannukakkujen kanssa. Hilloke sopii hyvin myös jäätelön kaveriksi tai jogurtin seuraan.

Klassikkoleipä BLT

Voiko enää klassisempaa voileipää olla kuin Amerikan suunnalta tullut BLT? Tuo kirjainyhdistelmä piilottaa taakseen kolme erinomaista raaka-ainetta: pekonin, salaatin ja tomaatin.

BLT

Taisi olla viime viikolla, kun Top Chef – tuomari ja ravintoloitsija, Tom Colicchio, tviittasi The FoodLab -kirjan kirjoittaneen J.Kenji López-Altin kanssa BLT:stä. Kummatkin olivat vahvasti sitä mieltä, että BLT on ennen kaikkea tomaattileipä. Tämän  vuoksi sitä tarjotaan Colicchion ravintolassa vain ja ainoastaan tomaattien ollessa parhaimmillaan. Ja onhan tämä leipä tosiaan sellainen kesäherkku, joka melkein vaatii aurinkoista päivää ja varpaiden heiluttelua järvivedessä seurakseen. Tai ainakin lasillisen kylmää olutta.

Kuten yksinkertaisimmissa jutuissa yleensä, on raaka-aineiden laatu tässä A ja O. Valitse siis mehukkaita ja kypsiä tomaatteja, tuoretta rapeakuorista leipää, rapean rouskuvaa salaattia ja parasta pekonia. Leipä voidellaan majoneesilla ja on ihan makuasia, että sopiiko tähän paremmin kaupan majoneesi vai itsetehty. Päädyin tekemään itse majoneesin, kun se on niin nopea ja helppo valmistaa. Majoneesin voi maustaa sitruunankuorella, jotkut laittavat majoneesin joukkoon valkosipuliakin. Puritaanisimmat BLT-fanit jättävät kuitenkin majoneesin maustamatta, suolaa ja pippuria lukuunottamatta.

Pekonit paistoin uunissa rapeiksi. Leipäviipaleet pyöräytin pekonin rasvassa ja paahdoin nekin uunissa. Molemmat voit paistaa myös paistinpannulla. Tomaateiksi valitsin muhkeat pihvitomaatit, jotka olivatkin todella mehukkaita ja makeita. Tomaatti saa olla paksuina viipaleina, ei siis mitään läpikuultavan ohuita lepuskoita tähän leipään. Riippuen tomaattien ja leipäviipaleiden koosta, menee yhteen leipään 2-4 viipaletta tomaattia. Tomaattiviipaleiden maustaminen suolalla ja pippurilla on hyvä idea, suosittelen!

BLT

Tomaatti tuo leipään pehmeyttä ja kosteutta, joten salaatti saa olla rapsakkaa. Jenkkiohjeissa on usein mainittu jäävuorisalaatti, mutta sen sijaan valitsin leipään Cosmopolitan salaattia, joka on ihanan rouskuvaa ja maistuvaa. Paljon parempaa kuin jäävuorisalaatti, jos minulta kysytään!

Kokosin leivän niin, että tomaattiviipaleet olivat heti leivästä seuraavina, sen jälkeen oli salaatin vuoro ja keskelle kokosin reilusti pekonia. Ja kun sanon reilusti, niin yhdestä pekonipaketista riittää kahteen leipään. Syömistä helpottaa, jos pistät leivän päihin cocktailtikut tai vastaavat ja leikkaat leivän kahteen osaan. Sitten vaan nauttimaan!

Onko sinulla joku lempivoileipä tai lämmin leipä, jonka ohje olisi syytä jakaa muillekin? Vinkkaa minulle ja lempileipäsi saattaa päästä Haarukkavatkaimen testiin!

 

Juustoa, juustoa ja lisää juustoa eli mac ’n’ cheese

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juustoa saa olla reilusti. Valitse mukaan myös vahvemman makuisia juustoja, jolloin saat voimakkaamman maun kastikkeeseen.

Minusta on pikkuhiljaa tullut juustosyöppö. Olen toki juustoista pitänyt aiemminkin, mutta nyt huomaan hamstraavani niitä jääkaappiimme ja yllätän itseni syömästä ”ihan pienen palan” Klippania tai jotain muuta hyvää juustoa ruoanlaiton ohessa. Niinpä ei ole yllätys, että jääkaapistamme löytyy jos jonkinlaisen juuston rippeitä, joiden elinkaari ruoaksi kelpaavaksi materiaaliksi alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan. Onneksi tähän ongelmaan on pomminvarma ratkaisu (sen lisäksi, että lakkaisin ostamasta liikaa juustoja), ja sen ratkaisun nimi on Mac ’n’ cheese eli juusto-makaronilaatikko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kaksi versiota, josta toiseen laitoin pankomurua päälle ja tähän kuvassa olevaan en laittanut. Suosittelen korppujauho- tai pankomuruilla kuorruttamista, laatikko saa mukavaa rapeaa rakennetta pintaan.

Atlantin toisella puolella Mac ’n’ cheese tarjotaan usein lisäkkeenä, mutta ruoka itsessään on niin tuhti ja täyttävä, että sen seuraksi riittää kirpeän sinappisella kastikkeella maustettu vihreä salaatti. Aivan tuntematon tällainen lisäkemakaronilaatikko ei Suomessakaan ole, sillä munamaitoon valmistettu, lihaton makaronilaatikko on kuulunut jo pitkään osana perinteisten pitopöytien tarjontaa.

Laatikon pohjan muodostavat keitetyt makaronit ja maitokastike, joka on kyllästetty juustolla. Juuston lajilla ei sinänsä ole väliä, kunhan se on rasvaista ja hyvin sulavaa. Tällä kertaa meillä sattui olemaan Herkkujuustolan Savuhilmaa, keltaista cheddaria ja gruyeren loput. Kuten monet laatikkoruoat, niin tätäkin on helppo varioida mielensä mukaan. Olen joskus laittanut mukaan lehtikaalia kevennykseksi tai silpunnut joukkoon paljon erilaisia yrttejä. Aina varma valinta on pekoni, jonka paistoin aivan rapeaksi uunissa ja murensin juustokastikkeen joukkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapeaksi paistettua pekonia, nam!

Täysjyväpastat eivät normaalisti kuulu kuiva-ainekaappimme valikoimiin, mutta juustokastikkeen joukkoon täysjyvämakaroni uppoaa mukavasti. Tavallinen makaroni sopii yhtälailla, mutta klassikkostatukseen vedoten en menisi pastan muotoa vaihtamaan. Tästä tulee kerralla iso annos. Pienemmän määrän saat, kun käytät 400 g makaroneja ja litran maitoa. Kaikki muu onkin sitten lähinnä makukysymys.

Huom! Tässä suuruksessa on tarkoituksella rasvaa enemmän suhteessa jauhoihin, tällöin jauhot eivät paakkuunnu niin helposti maitoa lisättäessä ja kastikkeesta tulee sileää. Rasvan määrää voi toki vähentää halutessaan.

Mac’n’cheese

600 g täysjyvämakaroneja
1,5 l maitoa
1 keltasipuli
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
100 g voita
1 1/2  dl vehnäjauhoja
3 rkl Dijon-sinappia
mustapippuria
1 pkt pekonia
n. 400 g erilaisia juustoja raastettuna
korppujauhoja, panko-murua, leivänmuruja

1. Keitä makaronit kiehuvassa vedessä noin 4 minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Tarkoitus on, että makaronit eivät ole täysin kypsiä tässä vaiheessa.
2. Kaada maito kattilaan. Kuori keltasipuli, leikkaa se puoliksi ja nosta maidon joukkoon. Lisää myös maustepippurit ja laakerinlehdet. Kuumenna maito hiljalleen kiehuvaksi ja pidä lämpimänä.
3. Sulata pinnoitetussa kattilassa voi ja lisää jauhot sekoittaen. Kuumenna suurusta hetki ja nosta kattila pois levyltä. Lisää kuumaa maitoa aluksi kauhallinen kerrallaan (poimi maidosta pois mausteet sitä mukaan) ja sekoita hyvin jauhojen joukkoon. Kun noin puolet maidosta on lisätty, siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Kun kastike alkaa saostua, lisää loput maidosta ja kuumenna. Keitä, kunnes kastike on uudelleen saostunut. Mausta Dijonilla ja mustapippurilla. Kastike saa olla koostumukseltaan melko löysää.
4. Paahda pekonit uunissa tai paistinpannulla kastikkeen valmistuessa. Valuta pekoneista talouspaperin päällä ylimääräinen rasva pois. Murenna jäähtyneet pekoniviipaleet pieniksi muruiksi.
5. Raasta juustot ja sekoita 3/4 juustosta kuuman maitokastikkeen joukkoon. Tarkista maku.
6. Lisää kastikkeeseen pekonimurut ja keitetyt makaronit. Sekoita hyvin ja kaada seos voideltuun isoon uunivuokaan (n. 2 1/2 l). Koostumus saa olla löysän valuva. Ripotele päälle loput juustoraasteesta sekä korppujauhot. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑