Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Uuniruoka

Ruusukaalinachot

Ruusukaali on yksi vähiten käytetyimmistä kaaleistamme, vaikka se on vähintään yhtä monipuolinen kuin muutkin kaalit.

Brussel sprouts

 

Oma rakkauteni ruusukaaleihin roihahti liekkeihin oikeastaan vasta Lontoossa asuessani, sillä britit käyttävät ruusukaalia meitä huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin. Ja ruusukaalia on tarjolla siellä muulloinkin kuin jouluna, vaikka tähän aikaan vuodesta brittiläisiä ruokalehtiä lukiessa ei sitä uskoisi. Ruusukaali on parhaimmillaan, kun sen jättää hieman rapsakaksi eikä paista siitä henkeä ja väriä pihalle. Ruusukaali on myös kiitollinen kokattava, sillä sen kanssa sopivat yhteen monenlaiset raaka-aineet, niin kastanjat, pähkinät, juustot, omenat kuin erilaiset pekonit kaikissa jaloissa muodoissaan.

Itse olen tykästynyt ruusukaaliin raakana – suikaloin sen ohuelti tai irrotan lehdet yksitellen kukinnosta ja käytän ne salaateissa tai lisään ruokaan vasta viime hetkellä. Ohuesti suikaloituina se paistuu pannulla nopeasti ja sopii vaikka edellä mainitun pekonin kanssa mehevään pastaan. Myös puolikkaina uunissa paahdetut ruusukaalit ovat suurta herkuani ja olipa Kokit ja potit -blogin Hannele tehnyt niistä myös kimchiä! Nam!

Idea nachoruokaan syntyi oikeastaan ensin  Old El Pason sinisestä maissilajikkeesta valmistetuista nachoista. Niiden upea väri innoitti ja mietin mitä vähän erilaista niistä voisi valmistaa. Ja niin mukaan tulivat ruusukaalit kaikessa vihreydessään. Tämähän ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun yhdistän maissilastut ja kaalin, sillä blogiarkistosta löytyy myös punakaalia hyödyntävä, villisti Nachos Paradisoksi -nimetty ohje.  Siinä olin käyttänyt kaalin lisäksi karitsan jauhelihaa.

Brussel sprout nachos

Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan Elovenan Muru kaurajauhista. En ole tänne tainnut laatia ainuttakaan ohjetta, jossa olisin käyttänyt mitään näistä uusista lihankorvikkeista. Syy siihen on yksinkertainen – en oikein pidä niistä. Käytän mielummin papuja ja linssejä sellaisinaan. On toki hienoa, että vastineita lihalle kehitetään koko ajan, mutta tekokiireessä on mielestäni unohtunut muutama oleellinen asia, kuten tuotteen herkullinen maku ja ulkonäkö. Hieno pakkaus ei vielä riitä. Tämä koskee toki muitakin einesvalmisteita tai mitä tahansa ruoka-ainetta, ei vain näitä vegeuutuuksia.

No mitäkö tykkäsin kauramurusta? Se oli ihan kohtalainen. Kitalakeen tarttuva hiilihydraattisuus ehkä eniten häiritsi kokemusta ja eihän tätäkään tuotetta voi ulkonäöltä kauniiksi sanoa, mutta ainakaan se ei haissut märälle koiralle! Tällainen nachotyyppinen ratkaisu on varmasti se mihin voisin tuotetta ehkä uudelleen kokeilla, ainakin jos siihen upottaa purkin chipotlekastiketta ensin.

Mutta kitinät sikseen, sillä ruusukaalinachot tulivat jäädäkseen ja yhden version ehdin jo tehdä mustapavuilla. Ne toimivat myös hyvin, mutta varoituksen sana kaikille FODMAP-tyypeille – ruusukaalin ja papujen yhdistelmä saattaa olla herkkävatsaisille liikaa!

Ruusukaalinachot

300 g ruusukaalia
2 rkl öljyä
1 ps (350 g) Elovena kaurajauhista tai 400 g jauhelihaa
1/2 – 1 prk Pirkka salsa chipotlea
1/2 dl vettä
2-3 tuoretta jalapenoa
2-3 kevätsipulin vartta
2 ps Old El Paso Mexican Blue Corn -tortillalastuja
1 prk Valio Koskenlaskija cheddarkastiketta
1 ps (n. 150 g) juustoraastetta
1 ruukku korianteria

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa pois kanta. Poista tarvittaessa huonokuntoiset päälilehdet ja suikaloi kaalit.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä kaurajauhista sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää chipotlekastike ja tilkka vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti.

Viipaloi jalapenot ja suikaloi kevätsipulit. Levitä vuoan pohjalle kerros maissilastuja ja annostele pinnalle kaurajauhista. Lisää suikaloituja ruusukaaleja, jalapenoja ja kevätsipulia. Valuta päälle muutama lusikallinen cheddarkastiketta. Toista näin, kunnes kaikki ainekset ovat käytetty. Ripottele pinnalle lopuksi juustoraaste.

Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Hienonna pinnalle korianteri ja tarjoa heti.

Vinkki! Jos cheddarkastike tuntuu jäykältä ja sitä on hankala levittää, kuumenna se nopeasti mikrossa tai liedellä kattilassa.

Ruusukaalipastan ohjeen löydät täältä.

Lakritsinen uuniomenahillo

Jos joku omenaohje on tänä ja viime syksynä villinnyt omenoiden ystävät, on se uuniomenahillo. Ja miksi ei, sillä onhan se mielettömän helppo tehdä ja hyvääkin kaiken lisäksi.

Finnish apples

 

Olen kateellisena katsellut instakuvia ihanista kotimaisista omenoista, joita ihmisillä kypsyy pihoissaan ja kuikuillut toiveikkaina lähinaapurustomme pihaporteille josko joku olisi laittanut omenat jakoon, mutta ei. Sain kuitenkin ilokseni entiseltä kollegaltani ison pussillisen upeita puna-kaneliomenoita (kiitos vielä Marita!) ja niinpä pääsin minäkin mukaan omenakokkailuihin.

Jonkinlaista uuniomenahillo valmistin jokunen vuosi sitten, kun tein uuniomenajäätelöä. Tällä kertaa perehdyin asiaan vähän perusteellisemmin ja lukaisin useamman uuniomenapostauksen aiheesta. Suosittelen kurkkaamaan  Kokit ja potit -blogin ohjetta ja Hannan sopan vähempisokerista ohjetta. Tämä omani on vähän miksaus molemmista ja se sai viimeisen silauksensa Glorian ruoka&viini -lehdessä olleesta lakritsisesta omenavoista.

 

Oven baked apple jam with liqorice

 

Tämä omenahillo on meillä mennyt lähinnä jogurtin kanssa aamupalalla nautiskeluun, mutta sopii se hyvin vaikka juustojen kaveriksi tai paahtoleivän päälle. Sokerin määrää voi varioida omenien happamuuden ja oman maun mukaan. Myös lakritsijauhetta voi lisätä – muista kuitenkin, että lakritsijauhe lisää hillon makeutta.

En käyttänyt makeuttamiseen hillosokeria vaan ihan tavallista ruokosokeria. Ensimmäisen erän tein intiaanisokerista ja sekin toimi hyvin lakritsan makua korostaen. Halusin jättää omenoiden koostumuksen rouheaksi kompottimaiseksi, joten en soseuttanut hedelmiä lainkaan.

Vinkki! Jos teet hilloa isomman satsin, käytä hillosokeria ja  säilö se huolella kuumiin, puhdistettuihin tölkkeihin. Pienempi määrä säilyy hyvin viikon verran vaikka puhtaassa muovirasiassa. Hillon voit myös pakastaa, jolloin sokeria tarvitaan vähemmän.

 

LAKRITSINEN UUNIOMENAHILLO

7-8 keskikokoista hapanta omenaa
1/2 – 3/4 dl ruokosokeria
1-2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl kardemummaa
1/2 sitruunan mehu

Pese omenat hyvin, leikkaa ne puoliksi ja poista kota. Levitä omenapalat uunivuokaan tai kannelliseen pataan. Sekoita joukkoon sokeri ja mausteet. Purista sitruunasta mehu ja valuta se omenalohkojen päälle. Peitä uuniastia foliolla tai kannella ja paista 150 asteessa 1 1/2 – 2 tuntia välillä sekoittaen. Lisää tilkka vettä tarvittaessa.

Soseuta hillo halutessasi ja siirrä kuumana puhdistettuihin kuumennettuihin tölkkeihin. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja säilytä kylmässä.

Kesäkurpitsapaistos

Joskus pieleen menneestä yrityksestä syntyy jotain upeaa, kuten kävi tämän kesäkurpitsapaistoksen kanssa.

Souffle-like zucchini and ricotta bake

 

Olin joululahjaksi saanut mieheltäni italialaisen Giorgio Locatellin ruokakirjoja, joista Made at Home -kirjasta olin bongannut gnudien ohjeen. Gnudit ovat ricotasta valmistettuja vähän gnocchimaisia palleroita, pilven kevyitä ja raikkaita – just kuumaan kesäpäivään sopiva herkku, joten tuumasta toimeen!

Kävi kuitenkin niin, että gnudimassastani tuli aivan liian löysää. Joko en saanut ricottaani valutettua riittävästi tai ohjeessa oli kananmunien määrä väärä, mutta oli ihan turha kuvitella, että siitä olisi saanut muotoiltua lusikalla kvenellejä tai mitään muutakaan. Harmitti vietävästi. Olihan kulhossa 500 g ricottaa, parmesaania, minttua ja ne munat.

Olin ajatellut #kesäkurpitsatalkoot- hengessä tehdä gnudeille lisäkkeeksi paistettua kesäkurpitsaa, jonka maustaisin sitruunalla ja valkosipulilla. Kesäkurpitsat pötköttivät pöydällä ja niitä aikani tuijottelin.  Mitäs jos tekisin tästä vähän lasagnen tapaista? Pastan sijaan höyläisin kesäkurpitsasta viipaleita ja laittaisin väliin tuota pieleen mennyttä gnudimassaa? Kokeiltavahan se oli, sillä en halunnut hyvältä maistuvaa massaa heittää poiskaan.

Zucchini and ricotta bake

Tässä kohtaa on ehkä hyvä kertoa, että gnudimassan juju piilee vatkatuissa valkuaisissa, jotka tekevät siitä kuohkean. Eipä siis ollut ihme, että tuo massa kohosi uunissa ja paistoksesta tuli lähes kohokasmaisen kuohkea! Ihan törkeän hyvää, vaikka ite sanonkin! Tarjoa paistos huoneenlämpöisenä.

Ja ne gnudit – niihin palaan vielä ihan varmasti!

Kesäkurpitsapaistos

500 g ricottaa
100 g parmesaanijuustoa
3 keltuaista
5 valkuaista
1/2 dl hienonnettua minttua
25 g pinjansiemeniä
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

450 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
25 g pinjansiemeniä

180 astetta 30-45 minuuttia

Kumoa ricotat siivilään ja nosta kulhon päälle. Paina ricotan päälle lautanen (sen verran pieni, että mahtuu siivilän sisälle) ja nosta päälle säilyketölkkejä tai vastaavia päälle painoksi. Siirrä koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Raasta parmesaani raastimen pienellä terällä. Sekoita ricotan joukkoon erotellut keltuaiset ja juusto. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele metallisella lusikalla juuston joukkoon. Hienonna minttu ja lisää se sekä pinjansiemenet ja mausteet seokseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Huuhdo kesäkurpitsat ja leikkaa kanta pois. Kesäkurpitsojen viipalointi on helpompaa, kun leikkaa kurpitsat keskeltä kahteen palaan. Höylää ne mandoliinilla tai leikkaa veitsellä ohuiksi viipaleiksi.

Raasta valkosipulit ja sitruunan kuori kulhoon. Sekoita joukkoon öljy.Voitele uunivuoka. (Käytin 15×26 cm -kokoista keraamista vuokaa.)

Lado vuoan pohjalle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Voitele ne valkosipuli-sitruunaöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa sekä pippuria. Levitä päälle kerros ricottamassaa ja peitä se kesäkurpitsaviipaleilla. Voitele kesäkurpitsat. Toista näin, kunnes olet saanut kaiken massan käytettyä. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Voitele myös pintakerros öljyllä ja mausta. Ripottele viimeiseksi pinjansiemenet.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 30-45 minuuttia, riippuen uunivuoan koosta ja materiaalista.

VINKKI! Jos käytät isokokoisempia kesäkurpitsoja, höylää kurpitsa viipaleiksi kylki kerrallaan. Näin pehmeä sisus jää höyläämättä. Sisuksen voit hienontaa ricottamassan joukkoon.

Tahmean chilinen possunkylki ja pikkelöidyt parsat

Tahmean chilisen possunkyljen salaisuus piilee setsuaninpippureissa ja hitaasti paistamisessa.

sichuan pepper flavored pork belly

Tätä suun just sopivasti puuduttavan possun ohjetta olen yrittänyt saada tänne blogin puolelle jo tovin, mutta aina valmistus on jäänyt niin myöhään, että valoa ei ole ollut kuvaamiseen. Näin kevään myötä tilanne onneksi on korjaantunut ja illat ovat valoisampia.

Ohjeen piilee setsuaninpippureissa (tai sichuaninpippureissa), jotka antavat possulle mukavaa mausteisuutta ja hauskaa kielen ja huulen turruttavaa efektiä. Tämä toki riippuu kuinka paljon setsuaninpippureita annostelee. Nimensä mukaan tämä mauste tulee lounais-Kiinasta, Sichuanin alueelta ja se on oleellinen osa kiinalaista viismaustetta. Setsuaninpippuria saa parhaiten etnisistä kaupoista.  Chilisyyttä possu sai kuivatuista pienistä chileistä, lisää niitä oman maun mukaan. Parhaimmillaan tämä possu on sellaista koukuttavan tulista, melkein liian tulista, mutta ei kuitenkaan.

Luullinen ja nahallinen possunkylki toimii tässä ohjeessa parhaiten, sillä siinä on riittävästi rasvaa. Nahallista possunkylkeä ei aina saa, mutta ohje toimii myös nahattomasta. Valmistus on helppoa, mutta vaatii muutaman tunnin aikaa. Täydellistä viikonloppuruokaa siis!

Pickled asparagus, grilled finnish cucumbers and radishes

Mausteiselle possulle kaveriksi tein riisiviinietikassa pehmennettyä tuoretta parsaa ja grillattuja avomaankurkkuja, jotka saivat valkosipuli-chiliöljystä kasteen. Grillattujen avomaankurkkujen idean nappasin kokki Santeri Vuosaralta muutama vuosi sitten, kun Santeri oli mukana valokuvausworkhopissa. Silloin kurkut kypsennettiin kuusen savussa. Nam!

Nuo ihanat pötkylät retiisit ostin Hakaniemen hallista Merja Valon vihanneskaupasta. Ne olivat tosin Hollannista, joten nyt kysymys kuuluu, että kuka suomalainen kasvitarha alkaisi näitä kasvattamaan? Rapsakan raikkaat retiisit söimme ihan sellaisenaan, mutta ne ovat erinomaisia pikkelöitynä tai raastetuna vaikka jogurtin joukkoon, jos possun tulisuus kaipaa loiventajaa.

Tahmean chilinen possunkylki

1 kg luullista, nahallista possunkylkeä
Marinadi
5 rkl ruokosokerisiirappia tai muscovadosiirappia
4 rkl soijakastiketta
3 rkl worcestershirekastiketta
3 rkl paahdettua seesamiöljyä
3 rkl setsuaninpippureita
1 rkl fenkolisiemeniä
1 rkl suolaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
5-6 kokonaista valkosipulinkynttä
1 rkl riisiviinietikkaa
lisäksi
1 dl oloroso-sherryä / madeiraa tai shaoxing-viiniä

Pyyhi lihan pinta kuivaksi. Leikkaa kylki kahteen tasakokoiseen palaan. Sekoita isossa kulhossa kaikki marinadin aineet keskenään ja kääntele possupalat seoksessa. Anna maustua kulhossa 4-5 tuntia tai yön yli.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta lihapalat uunivuokaan, lisää kaikki marinadi mausteineen ja kaada vuoan pohjalle sherry.

Nosta vuoka uunin keskitasoa alemmalle tasolla ja paista ensin 15 minuuttia peittämättä. Peitä sitten vuoka foliolla ja alenna lämpö 150 asteeseen. Paista noin 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luista. Nosta vielä lopuksi lämpö 200 asteeseen ja anna nahan rapsakoitua noin 10 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia paistamisen jälkeen ja leikkaa liha viipaleiksi. Valuta päälle vuokaan kertynyttä tahmeaa paistolientä.

Pikkelöidyt parsat

1 nippu vihreää parsaa
1/2 dl riisiviinietikkaa
1/4 – 1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
mustia seesaminsiemeniä

Huuhdo parsat ja höylää ne kuorimaveitsellä ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon riisiviinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä 1/2 tuntia huoneenlämmössä. Lisää lopuksi seesaminsiemenet.

Grillatut avomaankurkut

Huuhdo kurkut ja leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Pyyhkäise leikkuupinnat öljyllä ja grillaa tai paista pannulla, kunnes kurkut ovat saaneen väriä ja ne ovat hieman pehmenneet. Valuta päälle öljyä, johon olet hienontanut 2 valkosipulinkynttä ja yhden chilin. Ripottele kurkkujen pinnalle sormisuolaa.

Savoijinkaalikääryleet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

 

Kikkoman soy sauce

 

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty.  Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

 

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita.  Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin.  Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta:  soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi.  Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella  sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella.  Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

 

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

 

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

Uuniomenat Hasselbackan tapaan

Aina välillä ruokailmiöksi nousee joku retro-ohje, jota sitten muokataan tähän päivään sopivaksi. 

Baked apples Hasselbacka style

Parin viime vuoden ajan tällainen hitti ovat olleet Hasselbackan perunat. Kai voisi jo sanoa, että kasvisten ja hedelmien viipalointi alkaa olla jo uusi nyhtöjuttu. Ei ole pitkää siitä, kun kaikkea nyhdettiin!

Olen pysytellyt kiltisti vain perunoiden viipaloinnissa, mutta kun näin nämä viipaloidut omenat niin aloin jo kiinnostua. Sattui vielä sopivasti, että siskoni tuli meillä käymään, joten oli hyvä syy tehdä jotain jälkkäriä. Ja totta puhuakseni, en muista milloin viimeksi olen tehnyt uuniomenia. Liian kauan siitä ainakin on!

Uuniomput perinteisestikin valmistettuna ovat siitä kiva jälkkäri, että niihin voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään ja ne ovat erinomainen tapa hävittää kaappiin unohtuneet pähkinäpussien jämät. Tällä kertaa hävitykseen pääsivät kivikovaksi muuttuneet kuivatut karpalot (joku oli jättänyt pussin auki, kukahan se oli?) sekä kourallinen saksanpähkinöitä. Nuo kovettuneet karpalot pehmitin oloroso-sherryllä. Sherryn voi korvata madeiralla tai portviinillä ja jos karpalosi ovat todella tuoreita, menevät ne sellaisenaan.

Mutta se viipalointi? Miten se tapahtuu? Helppoa! Omenat halkaistaan pituussuunnassa ja omenakota koverretaan pois kuorimaveitsellä. Omenapuolikas käännetään leikkuulautaa vasten ja veitsellä leikataan ohuita viiltoja omenanlihaan. Tässä täytyy olla tarkkana, ettei leikkaa suoraan läpi.  Valitse omenoiksi mahdollisimman isoja ja mielellään happamia kotimaisia, kuten nämä minun omenani olivat. Onneksi kotimaisia omppuja vielä saa! Makunsa omenat saavat jouluisista mausteista sekä muskottipähkinästä. Näistä omenoista ei tule mitenkään erityisen makeita, joten lisää sokeria tarvittaessa.

Uuniomenat Hasselbackan tapaan
4 annosta

2 isoa hapahkoa omenaa
75 g sulatettua voita

1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl sherryä tai madeiraa
1 dl saksanpähkinöitä
3/4 – 1 dl fariinisokeria tai intiaanisokeria
1/4 tl kutakin: jauhettua neilikkaa, inkivääriä, kanelia, vaniljajauhetta ja muskottipähkinää

Pese omenat, halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Koverra siemenkota pois ja siisti kannan jämät. Käännä omenat leikkuulaudalle leikkauspinta alaspäin ja tee terävällä veitsellä ohuita viiltoja omenanlihaan. Nosta omenat uunivuokaan ja valuta päälle puolet sulatetusta voista. Paista ensin 175 asteessa 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte. Liota karpalot sherryssä ja kun ne ovat pehmenneet, niin valuta. Sherryn voit halutessasi lisätä myöhemmin uunivuokaan. Hienonna karpalot ja pähkinät. Sekoita sokerin joukkoon mausteet ja sekoita sokeri karpalo-pähkinäseokseen. Lisää seokseen myös loput voista.

Nosta vuoka uunista. Avaa omenoihin tehtyjä viiltoja ruokailuveitsen ja pienen lusikan avulla ja täytä viillot kykysi mukaan. Jokaiseen väliin ei ole tarkoitus saada täytettä, joten ei stressiä. Jos täytettä jää, painele sitä omenoiden pintaan ja ripottele vuokaan. Pohjalle päätynyt täyte yhdessä omenasta irronneen nesteen kanssa muodostaa ihanan tahmean kastikkeen. Paista vielä 10-12 minuuttia, riippuen omenoiden koosta.

Nosta omenat tarjoilukulhoihin ja kaavi pohjalta kaikki ihana tahma mukaan. Tarjoa omenat vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Välimerellinen karitsapata

Välimerellisin mauin maustettu karitsapata vie ajatukset hieman jo kevättä kohti. Kokeile vaikka pääsiäisen aikaan!

Mediterranean lamb stew

Tänä talvena meillä on hauduteltu useampanakin viikonloppuna pataruokia.  Tällä kertaan pataan päätyi karitsan lapaa. Liha oli peräisin Suurtuvan lammastilalta Uukuniemeltä. Suurtuvan lammastilalla kasvatetaan perinteisiä suomenlampaita, kainuunharmaita sekä liharoturisteytyksiä. Itseäni erityisesti viehättää se, että kesäisin lampaat laiduntavat sekä peltolaitumilla että perinnebiotoopeilla tarkoittaen siis mm. metsälaiduntamista.  Karitsan lapapalojen lisäksi ostimme myös tilan karitsan potkia, erinomaisia olivat nekin. Potkien kohdalla tosin tuli ilta ja pimeä vastaa, joten kuvaa niistä ei ole todisteeksi.

Pataruokien ytimen muodostaa huolellisesti ruskistettu liha, ruskistetut luut sekä sopivan täyteläinen liemi. Lapapalat olivat luuttomia, joten ostimme hallista lisäksi luupaloja makua tuomaan. Karitsan liha mielessäni yhdistyy välimerellisiin makuihin ja erityisesti Kreikkaan, joten ostoskassiin päätyi myös kalamataoliiveja, tuoretta oreganoa sekä fetaa. Pataruokien paras puoli, sen lisäksi että ne valmistuvat lähes itsekseen, on se, että niitä voi oikeastaan maustaa ihan millä tavoin tahansa!

Lamb stew w/ feta and gremolata

Jujuna tässä karitsapadassa toimii fetajuusto, joka murustellaan valmiin padan päälle ja pata käytetään vielä grillivastusten alla. Viimeisen silauksen ruoalle antaa lehtipersiljasta, sitruunankuoresta sekä kalamataoliiveista pyöräytetty gremolata. Lisäkkeeksi keitin kokonaisia vehnänjyviä ja siinä kohtaa meinasi usko jo loppua, sillä vehnänjyvät eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä ja normaalistikin niiden keittoaika on pitkä. Ja tarkoitan siis tooooodelllaaa pitkä. Tunti ei riittänyt mihinkään, joten suosittelen kokeilemaan vaikka tummaa riisiä taikka bulguria, jos aika on tiukassa. Karitsapadan kanssa lasiin kaadettiin uuden maailman cabernet sauvignonia, jossa oli hieman kanelinen ja kevyen suklainen maku.

Välimerellinen karitsapata

n. 800 g luutonta karitsan lapaa
500 g karitsan luita (kylkipalat esim. ovat hyviä)
voita ruskistamiseen, maustamiseen suolaavja mustapippuria

2 keltasipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyre
2 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa lihalientä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)
1 rkl ruokosokeria
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua tuoretta oreganoa
lisäksi
1 pkt fetajuustoa

Gremolata
1 ruukku lehtipersiljaa
10-12 kalamataoliivia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl oliiviöljyä

Kuivaa liha, poista mahdolliset kalvot ja kuutioi se. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista siinä parissa erässä lihapalat. Ruskista myös luut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja paloittele sipuli sekä porkkanat. Kuori valkosipulinkynnet ja jätä ne kokonaisiksi. Pese purjo ja leikkaa purjon valkoinen osa kahteen tai kolmeen n. 5 cm palaan purjon koosta riippuen.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota siinä kasviksia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Sekoita joukkoon tomaattipyre ja kuumenna hetki. Lisää viini, kiehauta ja lisää lihaliemi. Anna seoksen kuplia minuutin verran ja kumoa pataan kirsikkatomaatit. Mausta kastike ja lisää lihat sekä luut. Lisää vettä tarvittaessa (nestepinta ei saa ylittää lihan pintaa). Kuumenna kiehuvaksi ja peitä kannella. Nosta pata 150 asteiseen uuniin ja hauduta 3-4 tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää.

Hienonna oregano ja lisää se pataan. Murenna päälle fetajuusto ja nosta pata ilman kantta grillivastusten alle kuumaan uuniin. Kuumenna, kunnes feta alkaa ruskistua. Nosta pata varovasti pois uunista ja tarjoa gremolatan sekä vehnänjyvien kanssa.

Gremolataa varten hienonna lehtipersilja. Poista oliiveista kivet ja kuutioi oliivien liha. Sekoita keskenään lehtipersilja, oliivit ja raastettu sitruunankuori. Lisää oliiviöljy lopuksi.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Peruna-lihalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 sipuli
400 g porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uuniavuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää lihasuikaleita ja ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Kanterellivoilla hölvätty uunibroileri

Pyhäinpäivä ja pitkä viikonloppu olisi edessä, ja nyt on aikaa laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Miten olisi vähän parempi uunibroileri?

chicken with chanterelle butter

Ulko-savolaisille tiedoksi, että hölvätty tarkoittaa jonkin runsaasti käyttämistä (tässä tapauksessa voin levittämistä) tai jonkin asian tuhlaamista. Mitään muuta sopivaa sanaa ei vain tullut päähän!

Idea tähän kantarellivoilla maustettuun broileriin on peräisin jo aiemmin kehumastani Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä ohjetta, olin vähän epäileväinen sen onnistumisen suhteen. Eniten minua arvelutti, että paahtuisiko broilerin pinnalle levitettävä kantarelli uunissa kovaksi korpuksi. Maun arvasin kyllä olevan erinomainen. Ja miksi ei olisi, sillä kypsyyhän broileri sangen runsaan voikylvyn saattelemana. Lisäksi kantarellien maanläheinen ja hienostunut maku sopi paahtuneen broilerin makuun mitä parhaiten.

Tällä toisella kerralla testibroilerinani oli Reko-jaosta tilaamani Niittybroileri, joka yllättäen olikin aikamoinen tipu, sillä se painoi vaatimattomat 2,3 kg! Pari päivää meni kyseisen siivekkään sulattamisessa ja tuskailin jo, että missä vaiheessa ehdin linnun kuvata? Paistoaikaa se vaatisi ainakin parisen tuntia. Niinpä varhain sunnuntaiaamuna, pataleivän ja palsternakkakakun välissä, oli vihdoin broilerin vuoro.

 

chicken with chanterelle butter

 

Kieltämättä hiukkasen nauratti, kun pyyhin kuivaksi tätä varsin jyhkeää lintua. Meillä olisi kahdestaan edessä aimo urakka, kun tämä syödään! Hieroin kantarellivoita linnun nahan ja lihan väliin sekä selkäpuolelle. Rintapuoli saisi oman käsittelynsä myöhemmin, näin välttäisin kantarellien kuivumisen paistamisen aikana. Ontelon täytin timjaminoksilla. Taittelin vielä siivet taakse ja pyöräytin narun koipiluiden ympärille. Sitten vaan uuniin ensin rinta alaspäin 45 minuutiksi, jonka jälkeen käänsin broilerin toisin päin ja sudin päälle vielä loput kantarellivoista ennen linnun palauttamista uuniin.

Saattaa johtua reilusta voimäärästä, mutta tämä oli ehdottomasti parhaimman makuinen broileri mitä meillä on syöty. Lintu oli lihaisa, mutta ei mistään kohtaa kuiva tai sitkeä. Toisaalta siinä ei myöskään ollut löysää roikkuvaa nahkaa tai muuten velttoa rakennetta. Mikäli kiinnostuit, niin käy lukemassa lisää Niittylinnun sivuilta.

Kantarelleja ei tähän aikaan vuodesta saa tuoreina, joten käytin pakastimesta sulattamiani sieniä. Puristele sienistä ylimääräinen neste pois ja ota neste talteen. Se antaa mainion maun uunipannulle kertyneistä nesteistä valmistettavaan kastikkeeseen. Kahdestaan emme tosiaan tämän kokoista tipua saaneet kerralla tuhottua, mutta loput menivät jatkojalostukseen lounaiden muodossa. Linnun rangasta ja siivistä valmistin kanalientä ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Siitä tuli niin hyvää, että meillä taidetaan jatkossa valmistaa kanaliemi itse!

Nautimme broilerin polentan ja ruusukaalin kanssa, mutta tämä maistuu minkä tahansa itselle sopivan lisäkkeen kaverina.

Kantarellivoilla maustettu broileri

1 (n. 1,3 kg) broileri
suolaa, mustapippuria
2 dl kantarellia (pakaste, sulatettuna)
100 g huoneenlämpöistä suolattua voita
3 rkl hienonnettua timjamia
pieni nippu timjamia

kastike
kantarellien mehua
paistolientä
loraus Pastista, valkoviiniä tai valkoviinietikkaa

Nosta broileri huoneenlämpöön ja kuivaa lihan pinta. Hiero broileri suolalla ja pippurilla. Ripauta suolaa myös broilerin onteloon. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Purista kantarelleista neste pois, ota neste talteen. Hienonna kantarellit vielä leikkuulaudalla ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Lisää hienonnettu timjami.

Työnnä sormi varovasti broilerin kaulan kohdalta nahan ja rintafileen väliin. Liikuta sormea niin, että saat nahan irtoamaan lihasta. Täytä muodostunut tila kantarellivoilla. Koivet saat täytettyä, kun varovasti työnnät voita rintarangasta alaspäin kohti koipia. Käännä broileri ympäri ja hiero voita myös linnun selkäpuolelle. Täytä ontelo timjamin oksilla.

Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja nosta broileri rinta alaspäin uunivuokaan, mielellään sellaiseen jossa on ritilä. Paista broileria ensin 35 minuuttia ja käännä sitten lintu toisin päin. Lisää kantarellivoinokareita rintakehän päälle. Jatka paistamista vielä noin 35-40 minuuttia, kunnes broilerin sisälämpötila on 75 astetta.

Siirrä broileri vetäytymään ja valmista sillä aikaa kastike. Valuta uunipannuun keräytynyt neste kattilaan. Anna liemen jäähtyä  hetki ja lusikoi enin rasva pois. Lisää kattilaan kantarellien mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon Pastis ja keitä kastiketta kasaan vielä noin 5 minuuttia. Tarkista maku.

* Olen kirjoittanut tämän ohjeen pienemmälle broilerille, joita saa kaupoista. Mikäli päädyt isompaan yksilöön, lisää voin sekä kantarellien määrää ja pidennä paistoaikaa. Itse paistoin mainitsemaani 2,3 kg lintua uunissa noin 2 h.

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑