Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: kananmuna (page 1 of 2)

Tartaraddiktin tunnustuksia ja ohje korealaiseen tartariin

Pari viikkoa sitten löysin itseni tilanteesta, jossa olin viikon aikana syönyt tartaria kolme kertaa. Se on paljon, jopa minun mittapuullani!

Korean beef tartar Yukhoe

Jostain syystä olen ollut vähän koukussa raakaan lihaan pidemmän aikaa. Aiemmin kohteena oli carpacciot, mutta muutaman viime vuoden aikana on tartar vallannut sekä ravintolojen ruokalistat että sydämeni valtaisalla menestyksellä.  Tämä on tietysti vähän kurjaa muiden hyvien alkuruokien kannalta, sillä kun näen listalla tartarin, en kertakaikkiaan voi ajatella enää mitään muita vaihtoehtoja!

Tähän mennessä parhaimmat tartarit olen syönyt Noassa (Tallinnassa), Industry Standardissa (Berliinissä) sekä Grönissä, jonka savustulla luuytimellä sekä lehtikaalilla maustettu tartar ansaitsee erikoismaininnan. Jos tuo Grönin annos on vielä kokematta, niin Taste of Helsinki -tapahtuma kesäkuussa tarjoaa mahdollisuuden epäkohdan korjaamiseen. Grön on mukana menossa jo toisen kerran.

Nuo kaksi ensin mainittua tartaria olivat aasialaisittain maustettuja ja ihastuin niihin kovin. Seesamiöljyä, mustia seesaminsiemeniä ja vähän chiliä – bingo! Sain viime jouluna lahjaksi mainion Our Korean Kitchen -kirjan, ja kun sitä ensimmäisen kerran selasin, niin kas kummaa – heti kirjasta kohdalle osuivat sekä kimchi että korealainen tartar (yukhoe).  Olen tänä keväänä ollut vähän hidas liikkeissäni, joten tämä tartar pääse kokeiluun keittiössämme vasta vappuna. Kimchin pariin ehdin tosin aiemmin kevättalvella ja siitä kirjoitan vielä erikseen. Tällä kirjoitustahdilla pääsette todennäköisesti siitä lukemaan jouluna!

Korelainen tartar maustetaan gochujang-tahnalla, seesamiöljyllä, soijalla ja tarjotaan nashipäärynän (omenapäärynän) kanssa. Nasheja ei kohdalle osunut, joten käytin tavallista päärynää. Ostamani päärynä oli siitä harvinainen tapaus, että se oli juuri sopivan kypsä sellaisenaan syötäväksi, mutta valitettavasti tähän ruokaan se oli liian kypsä ja makea. Valitse siis pikkaisen napakampi päärynä, jossa on vielä hapokkuutta tai kokeile retikkaa tai kyssäkaalia tartarin kanssa. Tartaria ei tarvitse tehdä sisäfileestä, itseasiassa parempi maku tulee, kun käyttää naudan sisäpaistia. Ja onhan se huomattavasti halvempaakin.

Gochujang-tahna on fermentoiduista pavuista ja kuivatuista chileistä valmistettu tahna, jota saa jo ihan mukavasti suurimmista ruokakaupoista. Gochujangia käytetään tosi monissa korealaisissa ruoissa, mm. kimchissä ja ehkä parhammissa broilerinsiivissä, joita olen koskaan syönyt. Pakkaus on melko iso, mutta tahna säilyy jääkaapissa kauan käyttökelpoisena. Suosittelen kokeilemaan!

#tartaraddikti

Korean beef tartare is flavored with gochujang paste

Korealainen tartar eli yukhoe
2 annosta

200 g naudan sisäpaistia (mielellään kapeahko pala)
1 napakka päärynä tai 1/2 nashi
3 tl gochujang-chilitahnaa
4 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 1/2 tl soijakastiketta
2 rkl vaahterasiirappia
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 cm:n pala inkivääriä hienoksi raastettuna
2 viiriäisen munan keltuaista
1 rkl mustia seesaminsiemeniä
sormisuolaa
versoja

Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja asettele viipaleet kerrokseksi muovikelmun päälle. Peitä muovikelmulla ja tee toinen kerros löyhästi päälle. Peitä kelmulla ja nosta pakastimeen 1-2 tunniksi, kunnes viipaleet ovat täysin jäätyneet. Voit tehdä tämän myös jo aiemmin valmiiksi odottamaan. Pakastaminen parantaa lihan koostumusta ja lihan viipalointi kohmeisena on helpompaa.

Kuori päärynä ja poista siemenkota. Leikkaa päärynä ohuiksi tikuiksi. Voit puristaa hieman sitruunamehua päälle. Kun olet valmis tarjoamaan ruoan, ota liha pakastimesta. Laita kaksi jäistä lihapalaa päällekäin ja leikkaa ne ohuiksi tikuiksi. Tee samoin lopulle lihalle. Siirrä lihatikut kulhoon yhdessä gochujangin, seesamiöljyn, soijakastikkeen, vaahterasiirapin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Sekoita puhtain käsin, kunnes makuaineet ovat tasaisesti levinneet lihan joukkoon.

Jaa päärynätikut kahdelle lautaselle, nosta päälle tartar keoksi. Tee kekoon pieni kolo ja täytä se viiriäisen keltuaisella. Ripottele päälle mustia seesaminsiemeniä ja sormisuolaa. Koristele versoilla. Tarjoa heti.

Paneroitu, uppopaistettu kananmuna ja parsa

Kananmunat kuuluvat pääsiäiseen monin eri tavoin valmistettuna. Mutta oletkos koskaan uppopaistanut kananmunia?

Asparagus

Split, Kroatia

Istun tässä hotellin sängyllä ja syön mansikoita. Ajatukseni eivät voisi olla kauempana pääsiäisestä ja pääsiäisruoista . Täällä Splitissä paistaa aurinko ihanasti ja tekee mieli syödä kaikkea raikasta ja kevyttä. Onneksi myös Kroatiassa pidetään parsasta, joten eiköhän sitä vielä tämän reissun aikana saada. Ehkä jo tänä iltana, kuka tietää?

Ennen lähtöä sain kuitenkin kokattua jotain ja pitkästä aikaa myös kuvattuakin ruoat. Blogissa on ollut hiljaista, sillä minulla on menossa jonkinlainen kuvauskriisi. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa ja inspiraatiota ruokien kuvaamisen on ollut tasan nolla. Olen yrittänyt ahdistumisen sijaan kuvata kaikkea muuta, kuten kukkia ja ympäröidä itseäni kauniilla sekä inspiroivilla asioilla. Ennen kaikkea, olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että ehkä tämä on  vain osa luovaa prosessia. Tänään täällä Splitissä on kamera kuitenkin laulanut oikein urakalla. Naureskelin joskus miehelleni, että hän kuvaa matkoillamme hassuja ovia ja oven kolkuttimia sekä kissoja. Minä näköjään kuvaan pieniä varjoisia kujia, pyykkejä narulla sekä ihania, rapistuneita taloja upeine kulahtaneine väreineen! Tästä reissusta lupaan vielä erikseen juttua ja kuvia. Sillä välin voit seurata matkaamme Instagramissa.

Olen pikkaisen kananmuna-addikti. Siitä on todisteena täällä blogissakin ohje jos toinen. Kaiken lisäksi opetan myös työväenopistolla ”Kaikki kananmunasta” -kurssia. Niinpä olin erityisen ilahtunut, kun sain käsiini Sanna Mansikkamäen Muna-kirjan. Ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi, olin nimittäin kuvaamassa tätä kananmuna-parsa -juttua, kun posti toi kirjan ovelle! Palaan vielä Sannan kirjaan ihan erilillisessä postauksessa, mutta sanonpa vaan, että sieltäkin löytyy paneroidut uppopaistetut munat, vähän erilaisena versiona kuin tämä minun.

Deep fried eggs with asparagus

Oma ohjeeni lähti heti alusta alkaen Aasian suuntaan, kun aiemmin tekemäni kimchin loput vaativat jotain ruokaa kaverikseen. Lisäsin panko-korppujauhojen joukkoon mustia seesaminsiemeniä ja maustoin parsat seesamiöljyllä. Kimchi ei ole millään lailla pakollinen lisäke – parsa ja kananmunat maistuvat mainioille ihan sellaisinaankin.  Ja jotta ei ihan tule kananmunavaje pääsiäisen ruoissa, niin jälkkäriksi voi tarjota vaikka tätä passionhedelmäpossetia.

Mikäli  olet toisenlaisia parsaohjeita vailla, niin blogiarkistosta hakusanalla parsa, löydät yhden jos toisenkin inspiroivan parsaohjeen.

Paneroidut uppopaistetut munat

4 isoa luomukananmunaa
2 litraa vettä + 2 rkl riisiviinietikkaa

3 dl vehnäjauhoja
1 tl sormisuolaa
2 kananmunaa
1 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 pkt panko-korppujauhoja
3 rkl mustia seesaminsiemeniä
1 1/2 l rypsiöljyä

1 nippu parsaa
1 rkl paahdettua seesamiöljyä + ripaus suolaa
(kimchiä)

Valmista ensin uppomunat. Kuumenna vesi hiljalleen poreilevaksi ja lisää etikka. Riko kananmunat yksitellen pieneen kuppiin, esim. metalliseen desilitramittaan. Pyöräytä kauhalla veteen pyörre ja kumoa muna veteen. Keitä 4 minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla jäähtymään kylmään veteen. Toista sama lopuilla munilla.

Paneointia varten mittaa vehnäjauhot yhteen kulhoon ja mausta suolalla. Lisää toiseen kulhoon pankojauhot ja mustat seesaminsiemenet. Riko kolmannessa kulhossa kananmunien rakenne rikki. Mausta rikotut kananmunat seesamiöljyllä.

Kuivaa uppomunat talouspaperilla huolellisesti. Kuumenna öljy 190 asteesen valurautapadassa tai muussa vastaavassa paksupohjaisessa kattilassa. Käytä uppomunat yksitellen ensin jauhoissa, sitten kanamunaseoksessa ja lopuksi panko-korppujauhoissa. Paista kuumassa öljyssä munia noin 30 sekuntia, kunnes ne ovat kauniin ruskeat.

Keitä parsat juuri ja juuri kypsiksi. Mausta seesamiöljyllä ja suolalla. Tarjoa parsat paneroitujen uppomunien kanssa.

Ruusukaalifrittata

Ruusukaalifrittataa lounaaksi? Kyllä kiitos!

Frittata with sprouts and gout cheese

 

Olen todella huono syömään lounasta, erityisesti silloin kun olen kotona yksin. Niinpä usein havahdun vasta joskus kolmen maissa siihen, että ai joo, ois vissiin vähän nälkä. Erityisen huonoksi tilanne meni tammikuussa, kun tein asiakkaalle ohjeita ja testasin sekä kuvasin 3-4 ohjetta päivässä. Ei tehnyt mieli koskea ruokaan pitkällä tikullakaan ja lounaani koostui lähinnä kylmästä kahvista, satunnaisesta parmankinkkusiipaleesta sekä salmiakista. Ei ihan ravitsemussuositusten mukainen lounas!

Nyt ajattelin kunnostautua lounasrintamalla ja ottaa samalla itseäni niskasta kiinni myös ruokahävikin osalta. Näihin kumpaakin missioon sopii frittata mitä parhaiten. Frittata eli italialainen uunimunakas valmistuu nopeasti ja siihen voi laittaa mitä tahansa jääkaapista löytämiään kasvisten, juuston, kinkun, chorizon ja kalan jämiä. Tarvitset oikeastaan vain kananmunia. Ja niitähän meillä riittää!

Olen vakavasti miettinyt, että pitäisikö mennä mittauttamaan verestäni lesitiiniarvot tai jotain, sillä voisin syödä kananmunia missä tahansa muodossa vaikka joka päivä. Ei varmaan tule yllätyksenä, että pidän työväenopistolla myös kananmuna-aiheisen ruokakurssin taas tänä keväänä!

 

 

Toinen meillä aika usein esiintyvä raaka-aine on kaali, muodossa tai toisessa. Ruusukaalit ovat olleet suosikkejani jo kauan ja ne sopivat myös monenlaiseen ruoanlaittoon ja leivontaan.  Yksinkertaisimmillaan ne ovat tässä frittatassa taikka ohueksi raastettuna tai viipaloituna salaatissa.

Jos ruusukaali innostaa, niin tässä vielä muutama ohje:

Ruusukaali-granaattiomenasalaatti
Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Lupaan, että seuraavassa ohjeessa on muutakin kuin kananmunaa ja kaalia!

Ruusukaalifrittata
kahdelle

8-10 ruusukaalia
1/2 punasipuli
2 rkl voita
4 kananmunaa
1 rkl vettä
suolaa, mustapippuria
1/2 tlk Pirkka Parhaat vuohenjuustokuutioita (tai salaattijuustokuutioita tai 1/2 pt fetaa)
tuoretta rosmariinia tai basilikaa

Pese ruusukaalit ja poista uloimmat lehdet, mikäli ne ovat huononnäköisiä. Leikkaa ruusukaalit puoliksi. Kuori ja suikaloi punasipuli.

Sulata voi uuninkestävässä paistinpannussa ja paista siinä ruusukaalipuolikkaita, kunnes ne alkavat saada hieman väriä. Lisää sipulisuikaleet ja paista vielä hetki.

Vatkaa kananmunien rakenne rikki, lisää vesi sekä mausteet. Kaada munaseos pannulle ruusukaalien ja sipulin päälle. Murustele puolet juustosta munakkaan pinnalle.

Nosta pannu uuniin ja paista 200 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes munakas on hyytynyt. Voit halutessasi paistaa munakkaan myös grillivastusten alla, vähennä silloin paistoaikaa noin 5 minuuttiin.

Nosta pannu uunista ja murenna päälle loput vuohenjuustokuutiot. Hienonna joukkoon vielä rosmariinia tai basilikaa.

 

Kylmäsavulohi-croissantkupit

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

 

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä  löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Mustajuuret ja misovoi

Mustajuuri, tuo tummanpuhuva ja multainen pötkylä, pitää sisällään lähes parsamaisia aromeja, ja se sopii niin keittoihin kuin sellaisenaan keitettynä, vaikka misovoin kanssa tarjottavaksi.

Salsify w/ David Chang's miso butter and poached egg

Mustajuuri on monille varmasti hieman tuntemattomampi juures ja harva ehkä tietää, että  tuo musta pötkö on sukua voikukalle. Mustanruskea ja usein erittäin multainen kuori ei saata houkutella tarttumaan haasteeseen, mutta älä anna ulkonäön pettää, sillä mustajuuri muistuttaa käyttötavoiltaan ja maultaan parsaa.

Mustajuuren käsittelyssä on huomioitava muutama asia. Mustajuuri kuoritaan ennen käyttöä ja maa-artisokan tapaan se tummuu todella nopeasti kuorittuna. Se onkin syytä kuoria juoksevan veden alla ja säilyttää kuorittuna sitruunalla terästetyssä vedessä. Mustajuuri sisältää runsaasti inuliinia, joten se voi suurina määrinä aiheuttaa vatsaoireita herkkävatsaisimmille, aivan samoin kuin maa-artisokkakin.

Black salsify

Misovoin ohjeen olen napannut David Changin Momofuku-kirjasta, jossa misovoi tarjottiin parsojen kanssa. Olin ensin ajatellut kokeilla tämän ohjeen parsoilla, mutta parsaohjeita alkoi keväällä olla blogissa jo niin paljon, että päätin jättää ohjeen odottamaan seuraavaa vuotta. Misovoin ohje tuli kuitenkin mieleeni taas tässä ennen joulua, kun luin Vaimomatskuu-blogista toinen toistaan herkullisempia aasialaisia ohjeita ja mietin miten voisin yhdistää mison talvisempiin raaka-aineisiin? Sitten muistin mustajuuren ja mikäs sen parempi, sillä mustajuuren sesonki on juuri nyt meneillään. Lisää mustajuuresta ja ohjeen mm. béchamel-kastikkeeseen löydät Rouva Kasviksen blogista.

Misotahna valmistetaan soijapavuista käyttämällä ja se on yksi tärkeimpiä japanilaisen keittiön raaka-aineista. Misoa voi ostaa etnisistä kaupoista sekä ainakin Clearspring-merkillä isoimmista ruokakaupoista. Olin aiemmin jo ostanut kotiin misoa ja mielestäni olin napannut hyllystä vaaleaa misotahnaa, tai ainakin niin pakkauksessa luki. Ostamani tahnan väri muistutti kuitenkin enemmän akamisoa eli voimakkaamman makuista punaista misoa, joten näiltä osin ohje meni vähän arvailuksi. Oli miten oli, misovoista tuli kerrassaan kielen mukanaan vievää. Maussa oli jotain tosi suomalaista, melkeinpä tuoreen ruisleivän aromeja yhdistettynä hieman makean maltaiseen makuun. Tästä keksin ripotella annoksen päälle vielä saaristolaisleivän muruja. Ne toimivat mison ja mustajuuren kanssa ihan älyttömän hyvin. Jos saaristolaisleipä ei ole sinun juttusi, niin kokeile ripotella päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Aivan samaa maltaista makua niistä ei toki ole, mutta siementen pähkinäisyys sopii niin misolle kuin mustajuurellekin.

Mustajuuret ja misovoi
4 annosta

8 mustajuurta

Misovoi
2 rkl misotahnaa (vaaleaa shiro-misoa tai punervampaa akamisoa)
75 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl sherryviinietikkaa
mustapippuria

Uppomunat
4 kananmunaa
2 l vettä
3/4 dl väkiviinaetikkaa

Lisäksi
1-2 palaa saaristolaisleipää (käytin Backersin leipää) tai 4 rkl paahdettuja (kuorellisia) seesaminsiemeniä

Sekoita pienessä kulhossa keskenään miso ja voi. Massan tulisi olla tasaista väriltään. Siirrä sivuun odottamaan.

Pese mustajuuret huolellisesti juuresharjalla ja kuori ne ohuelti juoksevan veden alla. Leikkaa juuret tasakokoisiksi annospaloiksi ja siirrä kulhoon kylmään veteen. Keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä 15-20 minuuuttia juurien paksuudesta riippuen. Kokeile kypsyyttä haarukalla.

Mustajuurten keittyessä kuumenna sherryviinietikka pienessä kattilassa. Lisää misovoi etikan joukkoon kattilaan. Pienennä lämpöä ja sekoita, jotta voi lämpenee. Kun voi on hieman löysistynyt, nosta pannu pois liedeltä ja pidä lämpimässä.

Valmista uppomunat. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon etikka. Riko munat ensin varovasti yksitellen kuppiin ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Tee ensin vispilällä pyörivä liike veteen, se saattaa auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia 3-4 minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa.

Levitä lämmintä misovoita tarjoilulautaselle paksuksi kerrokseksi (noin mustajuurien pituudelta). Nosta päälle kuumat mustajuuret ja uppomunat. Ripottele uppomunien päälle murennettua saaristolaisleipää ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoa heti.

Kurpitsainen thaicurry

Kun flunssa yllättää, tekee mieli jotain mausteista ja lämmittävää. Tämä kurpitsacurry on saanut makuvivahteita myös pho-keitosta.

thai curry from pumpkin

Inspiraation tähän kullankeltaiseen kurpitsaiseen thaicurryyn sain Yes to yolks-blogista ja ihastuin heti ajatukseen sametinpehmeästä mausteisesta currysta yhdistettynä uppomunaan! Alkuperäisessä ohjeessa keitetään ensin pho-keittomainen pohjaliemi, johon sitten lisätään kookosmaito ja soseutettu kurpitsa.  Kokeilin ohjetta ensin näin, mutta oma pho-liemeni oli niin tummaa, että kurpitsan kaunis kellanoranssiväri muuttui samean rusehtavaksi. Ohjeessa oli käytetty säilöttyä kurpitsasosetta, joten en tiedä johtuiko värimuutos siitä, että paahdoin kurpitsan itse vai keitinkö pho-liemeäni liian kauan, mutta ohje meni uusintaan. Olin myös vähän sitä mieltä, että oikaisemisen varaa varmasti on, sillä ohje oli kilometrin mittainen.

Päätin kuitenkin yhyttää pho-mausteet – kanelin, tähtianiksen ja kardemumman mukaan, mutta erillisen liemen sijaan uutin niistä makua suoraan kookosmaitoon ja se toimi mielestäni hyvin. Hieman työtä tämä ruoka silti vaatii, kun kurpitsat pitää paahtaa ensin, mutta sen voi tehdä jo edellisenä iltana. Käytin jälleen kerran myskikurpitsaa; toinen myskikurpitsoista soseutetaan lientä varten ja toinen kuutioidaan mukaan curryyn.

Nuudeleina käytin soba- eli tattarinuudeleita, mutta mitkä tahansa kaupasta saatavat nuudelit toimivat yhtä hyvin. Uppomunan sijaan voit keittää kananmunan, mutta jätä se vähän löysäksi. Myös paistettu kananmuna voisi olla tässä hauska!

thaicurry with butternut pumpkin

This post was inspired by Yes to yolks food blog.

 

Kurpitsacurry
4 annosta

2 (yht. 2 kg) myskikurpitsaa + öljyä

1 banaanisalottisipuli
3 valkosipulinkynttä
1 sitruunaruohon varsi
1 punainen tai keltainen tuore chili
5 cm pala inkivääriä
1 kanelitanko
1 tähtianis
5 kokonaista kardemummaa
1 tlk kookosmaitoa
2 kuivattua chiliä
3 kaffirlimetin lehteä (kuivattu tai pakaste)
4 dl kasvislientä
1 rkl riisiviinietikkaa
(suolaa)

päälle:
tuoretta chiliä
hienonnettua korianteria
hienonnettua kevätsipulia
rouhittuja cashewpähkinöitä
seesaminsiemeniä
paahdettua seesamiöljyä

lisäksi:
1 pkt (250 g) sobanuudeleita
paahdettua seesamiöljyä
4 kananmunaa

Leikkaa myskikurpitsat pituussuunnassa puoliksi ja koverra siemenet pois. Paloittele kurpitsapuolikkaat vielä kolmeen osaan. Nosta viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja valuta pinnalle öljyä. Paista uunissa 200 asteessa 45-50 minuuuttia, kunnes kurpitsan liha on pehmentynyt. Anna kurpitsaviipaleiden jäähtyä. Kaavi puolesta kurpitsaviipaleista liha irti kuoresta ja soseuta. Loput kurpitsat voit kuutioida reiluiksi paloiksi.

Kuori ja hienonna salottisipuli sekä valkosipulinkynnet. Leikkaa sitruunaruohosta kova latvaosa pois ja nuiji varsi joko veitsen selkämyksellä tai puunuijalla. Solmi sitruunaruoho solmuksi (helpottaa curryn sekoittamista, kun pitkä varsi ei ole koko ajan tiellä). Viipaloi tuore chili sekä inkivääri.

Kuumenna öljy wokissa. Lisää siihen ensin kanelitanko, tähtianis ja kardemumman kodat. Paista, kunnes mausteista alkaa irrota tuoksua. Alenna lämpöä ja lisää sipulit, sitruunaruoho, chili ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti ja kaada joukkoon kookosmaito. Lisää wokkiin kuivatut chilit sekä limetinlehdet. Keitä kookoslientä pienellä lämmöllä ilman kantta noin 25 minuuttia, kunnes liemi on paksuhkoa.

Lisää wokkiin kasvisliemi ja soseutettu kurpitsa. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää riisiviinietikka. Tarkista maku, joudut todennäköisesti lisäämään suolaa. Sekoita joukkoon kurpitsakuutiot ja kuumenna curry. Poista sitruunaruoho sekä kanelitanko.

Keitä sillä välin nuudelit pakkausen ohjeen mukaan. Huuhtele ne kylmällä vedellä ja sekoita joukkoon seesamiöljyä. Valmista uppomuna. Ohjeen löydät täältä.

Kokoa annos asettelemalla kulhon pohjalle nuudeleita. Annostele nuudeleiden päälle lientä sekä kurpitsakuuitoita. Ripottele pinnalle rouhittuja cashewpähkinöitä, seesaminsiemeniä, hienonnettua korianteria ja kevätsipulia sekä viipaloitua tuoretta chiliä. Lisää lopuksi uppomuna ja viimeistele annos seesamiöljyllä.

Keralalainen kananmunacurry ja mustakaali-thoran

Viileiden säiden myötä tekee taas mieli mausteisempia, tuhdimpia ruokia ja intilainen ruoka vastaa tähän kysyntään loistavasti.

kananmunacurry ja mustakaalithoran

Olen todennäköisesti ensimmäisen kerran syönyt intialaista ruokaa Lontoossa asuessani, mutta omat intialaisen ruoan kokkailluni jäivät valitettavasti tuolloin Sainsburyn tai Marks&Spencerin valmiiden korma- tai vindalookastikkeiden kuumentamiseen. Olenkin oppinut tekemään intialaista ruokaa vasta mieheni innostamana. Hän oli tavatessamme kasvissyöjä ja tykkäsi tehdä erilaisia mausteisia ja maistuvia intialaisia ruokia. Intilaisessa ruoassa minua viehättää eniten juuri mausteiden runsas käyttö ja upeat kasvisruoat. Erot eri alueiden välillä ovat suuret, kuten tuon kokoisessa maassa voikin olettaa ja eri uskontojen vaikutukset näkyvät ruoissa selkeästi.

Olen erityisen ihastunut Keralan alueen ruokiin, vaikka niissä usein käytetäänkin kookosta. Nämä kaksi tekemäni currya eivät edusta sitä tulisinta ja mausteisinta Intiaa, vaan ovat melkeinpä hienostuneen mausteisia, keralalaiselle ruoalle tyypillisiä makuja. Niiden valmistamisen jälkeen ei myöskään koti tuoksu intialaiselle ravintollalle! Se on tällaiselle herkkänenäiselle ihan positiivinen asia.

Thoranit ovat keskeinen osa keralalaista ateriaa ja ne ovat usein maustettu kookoksella sekä currynlehdillä. Niihin ei tule juuri lainkaan nestettä ja ne paistetaan pienessä määrässä öljyä. Thoranit ajavat vähän saman asian kuin meidän lisäkesalaattimme ja kasviksina voi käyttää mitä oikeastaan mitä tahansa. Keralassa käytetään erilaisia valkoisia ja vihreitä keräkaalityyppisiä kaaleja tähän ruokaan, mutta minä tein thoranin mustakaalista. Mustakaali toimii erinomaisesti, sillä sen lehti on paksumpi kuin esimerkiksi lehtikaalin ja kestää siksi kuumentamista paremmin.

kananmunacurry

Blogiani seuranneet arvaavat kyllä miksi tuo toinen curry valikoitui ruokalistallemme. Kyllä, siinä on kananmunaa! Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kastikkeeseen pelkästään tomaattia, mutta minulla oli upeita kotimaisia paprikoita, joten laitoin niitä ja yhden hyvin kypsäksi päässeen häränsydäntomaatin. Oma lisäykseni ruokaan oli nigellansiemenet eli mustakuminansiemenet (ryytineito). Nigellan siemeniä saat etnisistä kaupoista ja niitä näytti olevan myynnissä myös Ruohonjuuren verkkokaupassa.

Tiesitkö muuten, että Lontoon Brick Lanen ja Commercial Roadin intialaiset ravintolat eivät oikeastaan alunperin olleet intialaisia, vaan bangladeshilaisia? Kaiken lisäksi juuret johtavat tietylle Bangladeshin alueelle, Sylhetiin. Sylhet sijoittuu Bangladeshin koilliskulmaan ja se on ollut tärkeä vesiväylä siirtomaa-ajan ja sen jälkeen tapahtuneelle kaupalle. Britit kuljettivat Sylhetin kautta teetä, mausteita ja hedelmiä kotimaahansa. Laivoihin tarvittiin kuitenkin paljon halpaa työvoimaa. Pian suuret määrät sylhetiläisiä merimiehiä oli pestattu höyrylaivoihin, ja koska he eivät osanneet englantia, tapahtui työ kannen alla, konehuoneissa. Palkka oli huono ja työ rankkaa sekä vaarallista, joten ei ollut ihme että niinkin moni mies päätti Lontoossa jättää laivan.

Suuri osa heistä päätyi Itä-Lontooseen ja siellä erilaisiin majataloihin asumaan ja polttamaan oopiumia. Oli melko tavallista, että näiden majatalojen omistaja oli itsekin entinen merimies. Eräs heistä, mies nimeltä Mr. Ali, Bengalista, perusti majatalonsa lähelle pienen kahvilan, josta Lontooseen rantautuneet merimiehet ja karkulaiset saivat ostaa riisiä ja curryä. Yhä useampi heistä päätti seurata Mr Alin esimerkkiä ja uusia curryja tarjoavia kahviloita nousi kuin sieniä sateella vuosien 1920-30 välillä. Nämä merimiesten currykahvilat ovat olleet ponnahduslautana sille intialaiselle ruokakulttuurille, minkä tänä päivänä tiedämme Briteissä kukoistavan. Mikäli curryn historia kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen lukemaan Lizzie Collinghamin kirjan ”Curry. A tale of cooks and conquerors”.

Vielä veikkaus tähän loppuun – arvaa montako kertaa kirjotin keralalaisen sijaan keravalaisen…

 Kananmunacurry (Motta roast)

6 isoa kananmunaa
4 vihreää chiliä (käytin meidän omia chilejä aji benitoa ja narangaa)
5 cm:n pala inkivääriä
3 keltasipulia (minulla oli vain punasipulia)
1 iso punainen paprika
1 pienehkö keltainen paprika
1 iso häränsydäntomaatti (tai 2 keskikokoista tomaattia)
3 rkl öljyä
10-15 kuivaa currynlehteä
1 tl nigellansiemeniä
3/4 tl suolaa
1/2 tl kurkumaa
päälle hienonnettua korianteria

Keitä kananmunia 6 min 50 sek. ja jäähdytä ne hyvin. Kuori jäähtyneet munat.

Viipaloi chilit pituussuunnassa, poista siemenet halutessasi. Kuori inkivääri ja raasta se hienoksi. Viipaloi sipulit ohuiksi puolikuikski. Suikaloi paprikat ja tomaatti.

Kuumenna öljy isossa pannussa tai wokissa. Paista siinä chiliä, inkivääriä, currynlehtiä ja nigellaa 2-3 minuuttia. Lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat puoliksi pehmenneitä.

Lisää suikaloidut paprikat ja tomaatti, suola ja kurkuma. Keitä ilman kantta 7-9 minuuttia, kunnes kastike on saostunut. Nosta kananmunat kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta kananmunien päälle. Siirrä pannu pois liedeltä ja ripottele päälle korianteria. Tarjoa riisin ja mustakaalithoranin kanssa.

Mustakaali-thoran

200-250 g mustakaalia
2 keltasipulia
2,5 cm pala inkivääriä
3 rkl öljyä
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
3 tl urad dal -linssejä tai vihreitä linssejä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele mustakaalin lehdet ja poista kova lehtiruoti. Suikaloi lehdet. Hienonna sipulit ja raasta inkivääri.

Kuumenna öljy pannussa ja paista siinä ensin sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poksahdella. Lisää sitten currynlehdet ja linssit. Paista, kunnes linssit ovat kullankeltaisia (vihreät linssit tumman paahteisia).

Lisää sipulit ja paista ne pehmeiksi (n. 5 min). Sekoita joukkoon inkivääri, kurkuma, ja chili. Lisää suikaloitu mustakaali ja suola. Ripottele pannulle hieman vettä (päädyin laittamaan noin 1/2 dl kokonaisuudessaan) ja peitä pannu kannella. Kypsennä kaalia pienellä lämmöllä 15-20 minuuuttia, välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.

Puolukkavaahtokarkit

Suloisen pinkit vaahtokarkkisuukot saavat makunsa ja värinsä puolukasta.

puolukkavaahtokarkit

Blogin facebook-sivujen puolella kyselin viime viikolla, että minkä ohjeen te lukijat seuraavaksi haluaisitte minun testaavan. Vaihtoehtoina olivat kurpitsagnocchit, punajuurifocaccia sekä puolukkavaahtokarkit. Puolukkavaahtokarkit voittivat 6-0. Menin lupaamaan, että ohje olisi vielä luettavissa saman viikon aikana, mutta pahuksen flunssa teki huushollissamme uusinnan. Tällä kertaa flunssa toi minulle tulleessaan vain (jos nyt niin voi sanoa) nuhan ja pientä lämpöilyä. Sen verran kuitenkin ärsyttävää oireilua, että pienikin uurastus keittiössä tai koiran kanssa ulkona, vei mehut ihan totaalisesti. Sain kuitenkin vaahtokarkkiohjeen testattua, vaikka kirjoittaminen jäikin tälle päivälle. Ja lupaan, että vielä tämän syksyn aikana pääsevät kurpitsagnocchit ja punajuurifocaccia parrasvaloihin.

Tämä ohje on oikeastaan yhdistelmä kahdesta ohjeesta. Vaahtokarkkeja olen aiemminkin tehnyt onnistuneesti David Lebovitzin ohjeen mukaan. En ollut kuitenkaan varma siitä kuinka tuon puolukan saisin ujutettua vaahtokarkkimassaan. Liivatteen ansiosta vaahtokarkkimassa on kestävämpää kuin pelkkä italialainen marenki, joten jotain siihen varmasti voisi lisätä. Pienellä etsinnällä löysin Good Foodin ohjeen luumuvaahtokarkeista. Kokeilin ensimmäisen erän tuolla ohjeella, tosin korvasin osan sokerista glukoosisiirapilla. Vähän ihmettelin valkuaisten vähäistä määrää, lisäksi sokeria oli reilusti enemmän tässä ohjeessa kuin aiemmin käyttämässäni Lebovitzin ohjeessa.

puolukkavaahtokarkit

Good Foodin ohjeessa luumuista keitettiin sose, joka sekoitettiin liivatteiden kanssa marengin joukkoon. Idea tuntui toimivalta ja keitin puolukoista soseen, jonka lisäsin massaan. Vaahtokarkkeihin tulikin hyvä puolukan maku, mutta ne jäivät kuitenkin todella pehmeiksi ja kosteiksi, joten päätin kokeilla vielä uuden version. Tällä kertaa käytin Lebowitzin vaahtokarkkiohjetta ja sovelsin siiihen GF:n mittasuhteita puolukkasosetta varten. Lisäsin vielä yhden liivatteen, jotta puolukkasoseen kosteus ei pehmittäisi liikaa valmiita karkkeja. Liivatelisäyksestä johtuen nakkasin vielä lusikallisen marjajauhetta vaahtokarkkimassan joukkoon, liivate nimittäin syö makuja. Mitä enemmän liivatetta, sitä enemmän täytyy hyydytettävään massaan saada makua. Tämä versio toimi hyvin ja kun marjajauhetta ripottelin vielä vaahtokarkkien päälle, tuli niihin mukavan kirpakka puolukan maku.

Muutama mainitsemisen arvoinen asia vaahtokarkeista:

  • käytä tuoreita kananmunia. Niiden valkuainen kestää paremmin vatkausta ja marengista tulee napakkaa.
  • vatkaa vaahtokarkkimassaa, kunnes se on kunnolla jäähtynyttä. Tämä tarkoittaa kädenlämpöä viileämpää. Muutoin vaahtokarkit jäävät pohjasta kosteaksi. Jos näin käy, ja se on ihan mahdollista myös puolukoiden mehukkuudesta johtuen, älä hätäänny. Yön yli kuivuessa kosteus tasaantuu. Kun vielä pyörittelet vaahtokarkit tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa, saat ne pysymään irtonaisina.
  • siivilöi reilu tasainen kerros tomusokeri-maissitärkkelysseosta vuoan tai leivinpaperin päälle. Se estää vaahtokarkkeja tarttumasta kiinni astiaan.
  • käytä elektronista lämpömittaria tai sokerimittaria sokerisiirapin lämpötilan mittaamiseen. Arvaamalla et osu oikeaan.
  • mikäli mahdollista, punnitse kaikki raaka-aineet.
  • valmiiit vaahtokarkit säilyvät tiiviissä astiassa noin viikon.

 

berryfect karpalo-puolukkajauhe

Elokuun valokuvaus-workshopissa pääsin tutustumaan uuteen kotimaiseen marjavalmisteeseen, Berryfectin karpalo-puolukkajauheeseen ja ihastuin kovasti. Jauhe valmistetaan Suomessa kotimaisista marjoista ja on maistamistani marjajauheista kyllä ihan ehdottomasti parhaimman makuinen. Saman valmistajan tuotteista löytyy myös mustikkajauhetta söpöissä pienissä annospusseissa sekä mustikka-mustaherukkajauhetta. Suosittelen kokeilemaan vaikka puuron tai jogurtin joukossa. Olen myös sekoittanut tätä karpalo-puolukkajauhetta myslin sekaan.  Jauheita on myynnissä S- ja K-ryhmän kaupoissa sekä muissa hyvin varustetuissa ruokakaupoissa. Tuotteita voi myös tilata suoraan Berryfectin verkkokaupasta (linkki yllä). Mutta jos tuota ei löydy, niin käytä jotain muuta marjajauhetta. Vaahtokarkit onnistuvat myös ilman marjajauhelisäystä.

Toivottavasti tämän ohjeen myötä rohkaistut kokeilemaan vaahtokarkkeja, jos ne ovat aiemmin jääneet testaamatta. Mielelläni vastaan kysymyksiinne ja kuulen kommenttejanne!

Puolukkavaahtokarkit

Puolukkasose
200 g (4 dl) puolukoita (tuoreita tai pakastettuja)
1/4 dl sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta

Mittaa kattilaan puolukat, sokeri ja vanilja. Peitä kattila kannella ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes marjojen kuori on rikkoutunut. Soseuta marjat sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Keitä sosetta kasaan vielä muutaman minuutin ajan ja pidä lämpimänä.

Vaahtokarkit
n.9 g (7 kpl) liivatearkkeja
100 g (vajaa 1 1/4 dl) sokeria
50 g (vajaa 1/2 dl) glukoosisiirappia
3 rkl vettä
2 (n.60 g) huoneenlämpöistä luomumunan valkuaista
ripaus suolaa
(1 rkl Berryfect karpalo-puolukkajauhetta tai puolukkajauhetta)

tomusokeri-maisstärkkelysseos:
1 dl tomusokeria
1 dl maissitärkkelystä (Maizena)

lisäksi: Berryfect karpalo-puolukkajauhetta

1. Liota liivatearkkeja kylmässä vedessä.
2. Mittaa pieneen teräskattilaan sokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Sekoita varovasti. Nosta levylle keskilämmölle ja kiinnitä kattilaan lämpömittari (anturi ei saa koskea kattilan pohjaan).
3. Sillä aikaa kun sokerisiirappi kiehuu, kaada valkuaiset puhtaaseen kulhoon ja vatkaa niitä hiljalleen pienellä teholla, kunnes vaahto alkaa muodostua. Lisää ripaus suolaa. Vinkki! Aluksi pienellä teholla vatkatessa syntyy paljon kuplia, jotka puolestaan auttavat hyvän vaahdon aikaansaamiseksi.
4. Kun sokerisiirapin lämpötila on kohonnut 105 asteeseen, voit nostaa valkuaisten vatkausnopeutta ja jatka vatkaamista, kunnes seos paksua ja ilmavaa.
5. Kun sokerin lämpötila saavuttaa 118 astetta, nosta kattila levyltä ja kaada kuumaa sokerisiirappia tasaisesti valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten.
6. Kun kaikki sokerisiirappi on valutettu seokseen, lisää lämpimän puolukkasoseen joukkoon pehmenneet liivatearkit. Purista liivatteista vesi huolellisesti pois. Sekoita hyvin. Jos puolukkasose on ehtinyt jäähtyä, kuumenna se uudelleen.
7. Vatkaa puolukka-liivateseos valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes kulho tuntuu viileältä ulkopuolelta. Vatkaa kuitenkin vähintään 5 minuuttia. Seos näyttää aluksi juoksevalta, mutta jäähtyessään se muuttuu kovemmaksi. Massan tulisi olla kädenlämpöä viileämpää.
8. Siivilöi tomusokeri-maissitärkkelysseosta tasaiseksi kerrokseksi (metalliseen) uunivuokaan tai muuhun astiaan. Levitä kaapimen tai metallisen lastan avulla vaahtokarkkiseos astiaan. Siivilöi pinnalle marjajauhetta. Anna kuivua huoneenlämmössä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
9. Siivilöi kuivuneen vaahtokarkkimassan pinnalle ensin marjajauhetta ja sitten tomusokeri-maissitärkkelysseosta. Laita loput seoksesta isoon kulhoon. Leikkaa pizzaleikkurilla tai saksilla levy paloiksi ja pyöräytä palat vielä seoksessa. Ravistele palat vielä siivilässä, jotta ylimääräinen jauhoseos irtoaa vaahtokarkin pinnasta.

Voit myös pursottaa vaahtokarkkimassaa jauhotetun leivinpaperin päälle tai ottaa massasta jäätelökauhalla palloja. Tälloin anna vaahtokarkkisuukkojen- tai pallojen kuivua yön ylitse ja pyöräytä ne kevyesti tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa kuten yllä. Mikäli haluat tehdä isomman määrän kerralla, niin ohjeen voi oikein hyvin tuplata.

Punaherukkacurd

Tänään alkoi Hävikkiviikko. Se käynnistetään oikein rytinällä macaronsien ja punaherukkacurdin muodossa!

punaherukkacurd

Kuten tätä blogia seuranneet jo tietävät, tykkään leipoa kaikkea marengista. Erityisesti tykkään tehdä macaroneja. Niitä leivoin myös pari viikonloppua sitten valokuvaus-workshoppiinkin. Tällä kertaa muistin jopa ottaa kuvia tekeleistäni. Mutta omat kuvani jäivät kyllä jalkoihin tälle Minnan kuvalle, jonka hän ystävällisesti antoi minulle käyttöön. Niin upea kuva ettei tästä voi olla edes kade! Lisää kauniita otoksia löydät Ku ite tekee -blogista.

macaron by Minna Ku ite tekee

Kiitos kuvan lainasta Minna!

herukkamacaronit

Yksi valokuvaus-workshopin aiheista oli kuvien käsittely. Tässä testailin rajoja Snapseedin käytössä.

Macaronit valmistetaan mantelijauhosta, tomusokerista, sokerista ja valkuaisista. Yhteen satsiin macaroneja menee 5-6 kananmunaa riippuen munien koosta ja iästä. Tästä loogisena seurauksena yli jää saman verran keltuaisia. Keltuaiset voi hyödyntää vaniljakastikkeessa ja tai tehdä hollandaisea, mutta minusta luonnollisin tapa on ollut käyttää ne curdin valmistukseen. Sillä voi sitten täyttää ne macaronit ja erillistä täytettä ei tarvitse tehdä.

Tein alkukesästä ystäviemme juhliin vadelmacurdilla täytettyjä macaroneja. Vadelma on kuitenkin marjana niin mieto, että sen maku ei oikein päässyt kunnolla esiin. Käytin kylläkin puutarhavadelmia, joiden maku on ylipäätään miedompi kuin metsävattujen. Worshopia varten tein curdin punaherukoista ja se onnistuikin jo paremmin. Herukan oma happamuus toimi keltuaisten lisäksi hyydyttävänä tekijänä ja sitruunamehua lisäsin vain ruokalusikallisen. Ja jos curdia jää, niin se maistuu erinomaisesti paahtoleivän päällä tai jogurtin joukossa! Perusteellisen ohjeistuksen macaronien valmistukseen löydät ihka ensimmäisestä postauksestani: Paljon asiaa macaroneista

punaherukkacurd

Punaherukkacurd

200 g punaherukoita
5 keltuaista
1 – 1 1/4 dl sokeria (riippuu mehun makeudesta)
75 g suolatonta voita
1 rkl sitruunamehua

Soseuta punaherukat sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi. Valmista herukkasosetta pitäisi siivilöinnin jälkeen olla 1 1/4 dl (1,25 dl).

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki metalli- tai lasikulhossa (lämmönkestävä) ja mittaa joukkoon muut aineet. Kuumenna vesihauteessa kokoajan sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Kattilassa oleva vesi ei saa koskea kulhon pohjaan. Anna curdin jäähtyä huoneenlämmössä, siirrä se puhtaaseen astiaan, peitä kelmulla ja nosta kulho jääkaappiin. Curdin koostumus jähmettyy vielä kylmässä.

Teksti päivitetty 29.8.2016 klo 15:45.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

 

yrttinen tattari ja raitajuuret

Kulhoruokien aika ei ole vielä ohi!

Tämä ruoka on saanut innoituksensa ravintola Lonnan punajuuriannoksesta. Jos Lonnan saari ja sen mainio ravintola on vielä sinulta kokematta, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan saarella. Ravintola on auki 18.9. saakka. Ruoka Lonnassa on huolella valmistettua, kaunista ja ennen kaikkea makuhermoja kutkuttelevaa. Paikka itsessään on jo elämys. Saaren miinamakasiinit toimivat tunnelmallisena juhlapaikkana, joten vink vink teille, joilla on hääjuhlat taikka nelikymppiset vielä edessä!

Lonnan annoksessa oli punajuurta käsitelty kahdella tapaa – keitettynä ja etikalla marinoituna. Annoksen viimeisteli kullankeltaiset keltuaispisarat. Punajuurten sijaan käytin Hakaniemen hallista nappaamania raitajuuria. Yksinkertaistin annosta hieman ja paahdoin raitajuuret uunissa. Kun viikonloppu osoittautui sienisadon osaltamme hyvinkin runsaaksi, paistoin lisäksi pieniä kantarelleja. Jos haluat annoksesta ruokaisemman, paista tattarin joukkoon vähän pekonia. Tarkoituksenani oli myös paahtaa rouskuvaksi elementiksi vielä auringonkukansiemeniä, mutta unohdin ostaa niitä kaupasta. No, sellaista sattuu!

Kananmuna sopii kaikkeen

Keltuaiskreemiä tai 60-asteista keltuaista en alkanut näin arki-iltana tähän enää väsäämään. Minulla oli vielä jäljellä suolattuja keltuaisia, joista viipaloin yhden ruoan joukkoon. Uppomuna tai löysäksi keitetty kananmuna sopisi varmasti hyvin, jos kananmunaa haluaa jossain muussa muodossa lisätä ruokaan. Muun muassa tälläista herkkua pääsin maistamaan helmikuussa Marin keittiössä: http://www.jotainmaukasta.fi/2016/02/05/kulhoruokaa/

Tattarin maustoin yrttiöljyllä, johon tällä kertaa surautin lehtipersijaa, meiramia ja valkosipulia. Lehtipersilja on mielestäni tosi hyvä pohja erilaisille yrttisille öljyille ja se toimii hyvin muiden yrttien kanssa. Meiramin sijaan voit käyttää basilikaa tai vaikkapa ruohosipulia. Jos omistat ison ja tukevan kivisen morttelin, voi yrttiöljyn valmistaa myös siinä. Mikäli tattari ei kuulu suosikkeihisi, korvaa se ohrasuurimoilla tai jollakin riisi-viljaseoksista.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

5-6 raitajuurta tai punajuurta
öljyä, suolaa ja pippuria

1 l kantarelleja
2 rkl voita
1 tl kuivattua sitruunatimjamia tai timjamia
suolaa, mustapippuria

2 1/2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukkua meiramia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

(lisäksi uppomunia, paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Pese raitajuuret hyvin ja siirrä ne pellille. Pistele juurekset kauttaaltaan haarukalla ja paahda uunissa 200 asteessa 50-60 minuuuttia, riippuen raitajuurien koosta. Kääri raitajuuret folioon hetkeksi. Kuori ne, paloittele lohkoiksi. Osan voit myös viipaloida. Pyöräytä raitajuurilohkot öljyssä ja mausta.

Puhdista sienet ja paista kuivalla pannulla, kunnes sienistä alkaa neste haihtua. Lisää voi sekä mausteet. Paista sienet kullanruskeiksi. Pidä lämpimänä.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Hienonna yrtit ja 1/2 dl öljyä sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Käytä myös yrttien varret. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella ja hiero leikkuulautaa vasten. Siirrä murska yrttien kanssa kulhoon ja lisää loput öljystä. Anna koneen käydä vielä hetki ja mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla.

Sekoita yrttiöljy tattarin joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa tattari kulhoihin, nosta päälle raitajuuria ja sieniä. Viimeistele meiramin lehdillä ja lorauksella oliiviöljyä.

Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑