Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: kananmuna (page 2 of 3)

Keralalainen kananmunacurry ja mustakaali-thoran

Viileiden säiden myötä tekee taas mieli mausteisempia, tuhdimpia ruokia ja intilainen ruoka vastaa tähän kysyntään loistavasti.

kananmunacurry ja mustakaalithoran

Olen todennäköisesti ensimmäisen kerran syönyt intialaista ruokaa Lontoossa asuessani, mutta omat intialaisen ruoan kokkailluni jäivät valitettavasti tuolloin Sainsburyn tai Marks&Spencerin valmiiden korma- tai vindalookastikkeiden kuumentamiseen. Olenkin oppinut tekemään intialaista ruokaa vasta mieheni innostamana. Hän oli tavatessamme kasvissyöjä ja tykkäsi tehdä erilaisia mausteisia ja maistuvia intialaisia ruokia. Intilaisessa ruoassa minua viehättää eniten juuri mausteiden runsas käyttö ja upeat kasvisruoat. Erot eri alueiden välillä ovat suuret, kuten tuon kokoisessa maassa voikin olettaa ja eri uskontojen vaikutukset näkyvät ruoissa selkeästi.

Olen erityisen ihastunut Keralan alueen ruokiin, vaikka niissä usein käytetäänkin kookosta. Nämä kaksi tekemäni currya eivät edusta sitä tulisinta ja mausteisinta Intiaa, vaan ovat melkeinpä hienostuneen mausteisia, keralalaiselle ruoalle tyypillisiä makuja. Niiden valmistamisen jälkeen ei myöskään koti tuoksu intialaiselle ravintollalle! Se on tällaiselle herkkänenäiselle ihan positiivinen asia.

Thoranit ovat keskeinen osa keralalaista ateriaa ja ne ovat usein maustettu kookoksella sekä currynlehdillä. Niihin ei tule juuri lainkaan nestettä ja ne paistetaan pienessä määrässä öljyä. Thoranit ajavat vähän saman asian kuin meidän lisäkesalaattimme ja kasviksina voi käyttää mitä oikeastaan mitä tahansa. Keralassa käytetään erilaisia valkoisia ja vihreitä keräkaalityyppisiä kaaleja tähän ruokaan, mutta minä tein thoranin mustakaalista. Mustakaali toimii erinomaisesti, sillä sen lehti on paksumpi kuin esimerkiksi lehtikaalin ja kestää siksi kuumentamista paremmin.

kananmunacurry

Blogiani seuranneet arvaavat kyllä miksi tuo toinen curry valikoitui ruokalistallemme. Kyllä, siinä on kananmunaa! Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kastikkeeseen pelkästään tomaattia, mutta minulla oli upeita kotimaisia paprikoita, joten laitoin niitä ja yhden hyvin kypsäksi päässeen häränsydäntomaatin. Oma lisäykseni ruokaan oli nigellansiemenet eli mustakuminansiemenet (ryytineito). Nigellan siemeniä saat etnisistä kaupoista ja niitä näytti olevan myynnissä myös Ruohonjuuren verkkokaupassa.

Tiesitkö muuten, että Lontoon Brick Lanen ja Commercial Roadin intialaiset ravintolat eivät oikeastaan alunperin olleet intialaisia, vaan bangladeshilaisia? Kaiken lisäksi juuret johtavat tietylle Bangladeshin alueelle, Sylhetiin. Sylhet sijoittuu Bangladeshin koilliskulmaan ja se on ollut tärkeä vesiväylä siirtomaa-ajan ja sen jälkeen tapahtuneelle kaupalle. Britit kuljettivat Sylhetin kautta teetä, mausteita ja hedelmiä kotimaahansa. Laivoihin tarvittiin kuitenkin paljon halpaa työvoimaa. Pian suuret määrät sylhetiläisiä merimiehiä oli pestattu höyrylaivoihin, ja koska he eivät osanneet englantia, tapahtui työ kannen alla, konehuoneissa. Palkka oli huono ja työ rankkaa sekä vaarallista, joten ei ollut ihme että niinkin moni mies päätti Lontoossa jättää laivan.

Suuri osa heistä päätyi Itä-Lontooseen ja siellä erilaisiin majataloihin asumaan ja polttamaan oopiumia. Oli melko tavallista, että näiden majatalojen omistaja oli itsekin entinen merimies. Eräs heistä, mies nimeltä Mr. Ali, Bengalista, perusti majatalonsa lähelle pienen kahvilan, josta Lontooseen rantautuneet merimiehet ja karkulaiset saivat ostaa riisiä ja curryä. Yhä useampi heistä päätti seurata Mr Alin esimerkkiä ja uusia curryja tarjoavia kahviloita nousi kuin sieniä sateella vuosien 1920-30 välillä. Nämä merimiesten currykahvilat ovat olleet ponnahduslautana sille intialaiselle ruokakulttuurille, minkä tänä päivänä tiedämme Briteissä kukoistavan. Mikäli curryn historia kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen lukemaan Lizzie Collinghamin kirjan ”Curry. A tale of cooks and conquerors”.

Vielä veikkaus tähän loppuun – arvaa montako kertaa kirjotin keralalaisen sijaan keravalaisen…

 Kananmunacurry (Motta roast)

6 isoa kananmunaa
4 vihreää chiliä (käytin meidän omia chilejä aji benitoa ja narangaa)
5 cm:n pala inkivääriä
3 keltasipulia (minulla oli vain punasipulia)
1 iso punainen paprika
1 pienehkö keltainen paprika
1 iso häränsydäntomaatti (tai 2 keskikokoista tomaattia)
3 rkl öljyä
10-15 kuivaa currynlehteä
1 tl nigellansiemeniä
3/4 tl suolaa
1/2 tl kurkumaa
päälle hienonnettua korianteria

Keitä kananmunia 6 min 50 sek. ja jäähdytä ne hyvin. Kuori jäähtyneet munat.

Viipaloi chilit pituussuunnassa, poista siemenet halutessasi. Kuori inkivääri ja raasta se hienoksi. Viipaloi sipulit ohuiksi puolikuikski. Suikaloi paprikat ja tomaatti.

Kuumenna öljy isossa pannussa tai wokissa. Paista siinä chiliä, inkivääriä, currynlehtiä ja nigellaa 2-3 minuuttia. Lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat puoliksi pehmenneitä.

Lisää suikaloidut paprikat ja tomaatti, suola ja kurkuma. Keitä ilman kantta 7-9 minuuttia, kunnes kastike on saostunut. Nosta kananmunat kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta kananmunien päälle. Siirrä pannu pois liedeltä ja ripottele päälle korianteria. Tarjoa riisin ja mustakaalithoranin kanssa.

Mustakaali-thoran

200-250 g mustakaalia
2 keltasipulia
2,5 cm pala inkivääriä
3 rkl öljyä
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
3 tl urad dal -linssejä tai vihreitä linssejä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele mustakaalin lehdet ja poista kova lehtiruoti. Suikaloi lehdet. Hienonna sipulit ja raasta inkivääri.

Kuumenna öljy pannussa ja paista siinä ensin sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poksahdella. Lisää sitten currynlehdet ja linssit. Paista, kunnes linssit ovat kullankeltaisia (vihreät linssit tumman paahteisia).

Lisää sipulit ja paista ne pehmeiksi (n. 5 min). Sekoita joukkoon inkivääri, kurkuma, ja chili. Lisää suikaloitu mustakaali ja suola. Ripottele pannulle hieman vettä (päädyin laittamaan noin 1/2 dl kokonaisuudessaan) ja peitä pannu kannella. Kypsennä kaalia pienellä lämmöllä 15-20 minuuuttia, välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.

Puolukkavaahtokarkit

Suloisen pinkit vaahtokarkkisuukot saavat makunsa ja värinsä puolukasta.

puolukkavaahtokarkit

Blogin facebook-sivujen puolella kyselin viime viikolla, että minkä ohjeen te lukijat seuraavaksi haluaisitte minun testaavan. Vaihtoehtoina olivat kurpitsagnocchit, punajuurifocaccia sekä puolukkavaahtokarkit. Puolukkavaahtokarkit voittivat 6-0. Menin lupaamaan, että ohje olisi vielä luettavissa saman viikon aikana, mutta pahuksen flunssa teki huushollissamme uusinnan. Tällä kertaa flunssa toi minulle tulleessaan vain (jos nyt niin voi sanoa) nuhan ja pientä lämpöilyä. Sen verran kuitenkin ärsyttävää oireilua, että pienikin uurastus keittiössä tai koiran kanssa ulkona, vei mehut ihan totaalisesti. Sain kuitenkin vaahtokarkkiohjeen testattua, vaikka kirjoittaminen jäikin tälle päivälle. Ja lupaan, että vielä tämän syksyn aikana pääsevät kurpitsagnocchit ja punajuurifocaccia parrasvaloihin.

Tämä ohje on oikeastaan yhdistelmä kahdesta ohjeesta. Vaahtokarkkeja olen aiemminkin tehnyt onnistuneesti David Lebovitzin ohjeen mukaan. En ollut kuitenkaan varma siitä kuinka tuon puolukan saisin ujutettua vaahtokarkkimassaan. Liivatteen ansiosta vaahtokarkkimassa on kestävämpää kuin pelkkä italialainen marenki, joten jotain siihen varmasti voisi lisätä. Pienellä etsinnällä löysin Good Foodin ohjeen luumuvaahtokarkeista. Kokeilin ensimmäisen erän tuolla ohjeella, tosin korvasin osan sokerista glukoosisiirapilla. Vähän ihmettelin valkuaisten vähäistä määrää, lisäksi sokeria oli reilusti enemmän tässä ohjeessa kuin aiemmin käyttämässäni Lebovitzin ohjeessa.

puolukkavaahtokarkit

Good Foodin ohjeessa luumuista keitettiin sose, joka sekoitettiin liivatteiden kanssa marengin joukkoon. Idea tuntui toimivalta ja keitin puolukoista soseen, jonka lisäsin massaan. Vaahtokarkkeihin tulikin hyvä puolukan maku, mutta ne jäivät kuitenkin todella pehmeiksi ja kosteiksi, joten päätin kokeilla vielä uuden version. Tällä kertaa käytin Lebowitzin vaahtokarkkiohjetta ja sovelsin siiihen GF:n mittasuhteita puolukkasosetta varten. Lisäsin vielä yhden liivatteen, jotta puolukkasoseen kosteus ei pehmittäisi liikaa valmiita karkkeja. Liivatelisäyksestä johtuen nakkasin vielä lusikallisen marjajauhetta vaahtokarkkimassan joukkoon, liivate nimittäin syö makuja. Mitä enemmän liivatetta, sitä enemmän täytyy hyydytettävään massaan saada makua. Tämä versio toimi hyvin ja kun marjajauhetta ripottelin vielä vaahtokarkkien päälle, tuli niihin mukavan kirpakka puolukan maku.

Muutama mainitsemisen arvoinen asia vaahtokarkeista:

  • käytä tuoreita kananmunia. Niiden valkuainen kestää paremmin vatkausta ja marengista tulee napakkaa.
  • vatkaa vaahtokarkkimassaa, kunnes se on kunnolla jäähtynyttä. Tämä tarkoittaa kädenlämpöä viileämpää. Muutoin vaahtokarkit jäävät pohjasta kosteaksi. Jos näin käy, ja se on ihan mahdollista myös puolukoiden mehukkuudesta johtuen, älä hätäänny. Yön yli kuivuessa kosteus tasaantuu. Kun vielä pyörittelet vaahtokarkit tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa, saat ne pysymään irtonaisina.
  • siivilöi reilu tasainen kerros tomusokeri-maissitärkkelysseosta vuoan tai leivinpaperin päälle. Se estää vaahtokarkkeja tarttumasta kiinni astiaan.
  • käytä elektronista lämpömittaria tai sokerimittaria sokerisiirapin lämpötilan mittaamiseen. Arvaamalla et osu oikeaan.
  • mikäli mahdollista, punnitse kaikki raaka-aineet.
  • valmiiit vaahtokarkit säilyvät tiiviissä astiassa noin viikon.

 

berryfect karpalo-puolukkajauhe

Elokuun valokuvaus-workshopissa pääsin tutustumaan uuteen kotimaiseen marjavalmisteeseen, Berryfectin karpalo-puolukkajauheeseen ja ihastuin kovasti. Jauhe valmistetaan Suomessa kotimaisista marjoista ja on maistamistani marjajauheista kyllä ihan ehdottomasti parhaimman makuinen. Saman valmistajan tuotteista löytyy myös mustikkajauhetta söpöissä pienissä annospusseissa sekä mustikka-mustaherukkajauhetta. Suosittelen kokeilemaan vaikka puuron tai jogurtin joukossa. Olen myös sekoittanut tätä karpalo-puolukkajauhetta myslin sekaan.  Jauheita on myynnissä S- ja K-ryhmän kaupoissa sekä muissa hyvin varustetuissa ruokakaupoissa. Tuotteita voi myös tilata suoraan Berryfectin verkkokaupasta (linkki yllä). Mutta jos tuota ei löydy, niin käytä jotain muuta marjajauhetta. Vaahtokarkit onnistuvat myös ilman marjajauhelisäystä.

Toivottavasti tämän ohjeen myötä rohkaistut kokeilemaan vaahtokarkkeja, jos ne ovat aiemmin jääneet testaamatta. Mielelläni vastaan kysymyksiinne ja kuulen kommenttejanne!

Puolukkavaahtokarkit

Puolukkasose
200 g (4 dl) puolukoita (tuoreita tai pakastettuja)
1/4 dl sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta

Mittaa kattilaan puolukat, sokeri ja vanilja. Peitä kattila kannella ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes marjojen kuori on rikkoutunut. Soseuta marjat sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Keitä sosetta kasaan vielä muutaman minuutin ajan ja pidä lämpimänä.

Vaahtokarkit
n.9 g (7 kpl) liivatearkkeja
100 g (vajaa 1 1/4 dl) sokeria
50 g (vajaa 1/2 dl) glukoosisiirappia
3 rkl vettä
2 (n.60 g) huoneenlämpöistä luomumunan valkuaista
ripaus suolaa
(1 rkl Berryfect karpalo-puolukkajauhetta tai puolukkajauhetta)

tomusokeri-maisstärkkelysseos:
1 dl tomusokeria
1 dl maissitärkkelystä (Maizena)

lisäksi: Berryfect karpalo-puolukkajauhetta

1. Liota liivatearkkeja kylmässä vedessä.
2. Mittaa pieneen teräskattilaan sokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Sekoita varovasti. Nosta levylle keskilämmölle ja kiinnitä kattilaan lämpömittari (anturi ei saa koskea kattilan pohjaan).
3. Sillä aikaa kun sokerisiirappi kiehuu, kaada valkuaiset puhtaaseen kulhoon ja vatkaa niitä hiljalleen pienellä teholla, kunnes vaahto alkaa muodostua. Lisää ripaus suolaa. Vinkki! Aluksi pienellä teholla vatkatessa syntyy paljon kuplia, jotka puolestaan auttavat hyvän vaahdon aikaansaamiseksi.
4. Kun sokerisiirapin lämpötila on kohonnut 105 asteeseen, voit nostaa valkuaisten vatkausnopeutta ja jatka vatkaamista, kunnes seos paksua ja ilmavaa.
5. Kun sokerin lämpötila saavuttaa 118 astetta, nosta kattila levyltä ja kaada kuumaa sokerisiirappia tasaisesti valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten.
6. Kun kaikki sokerisiirappi on valutettu seokseen, lisää lämpimän puolukkasoseen joukkoon pehmenneet liivatearkit. Purista liivatteista vesi huolellisesti pois. Sekoita hyvin. Jos puolukkasose on ehtinyt jäähtyä, kuumenna se uudelleen.
7. Vatkaa puolukka-liivateseos valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes kulho tuntuu viileältä ulkopuolelta. Vatkaa kuitenkin vähintään 5 minuuttia. Seos näyttää aluksi juoksevalta, mutta jäähtyessään se muuttuu kovemmaksi. Massan tulisi olla kädenlämpöä viileämpää.
8. Siivilöi tomusokeri-maissitärkkelysseosta tasaiseksi kerrokseksi (metalliseen) uunivuokaan tai muuhun astiaan. Levitä kaapimen tai metallisen lastan avulla vaahtokarkkiseos astiaan. Siivilöi pinnalle marjajauhetta. Anna kuivua huoneenlämmössä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
9. Siivilöi kuivuneen vaahtokarkkimassan pinnalle ensin marjajauhetta ja sitten tomusokeri-maissitärkkelysseosta. Laita loput seoksesta isoon kulhoon. Leikkaa pizzaleikkurilla tai saksilla levy paloiksi ja pyöräytä palat vielä seoksessa. Ravistele palat vielä siivilässä, jotta ylimääräinen jauhoseos irtoaa vaahtokarkin pinnasta.

Voit myös pursottaa vaahtokarkkimassaa jauhotetun leivinpaperin päälle tai ottaa massasta jäätelökauhalla palloja. Tälloin anna vaahtokarkkisuukkojen- tai pallojen kuivua yön ylitse ja pyöräytä ne kevyesti tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa kuten yllä. Mikäli haluat tehdä isomman määrän kerralla, niin ohjeen voi oikein hyvin tuplata.

Punaherukkacurd

Tänään alkoi Hävikkiviikko. Se käynnistetään oikein rytinällä macaronsien ja punaherukkacurdin muodossa!

punaherukkacurd

Kuten tätä blogia seuranneet jo tietävät, tykkään leipoa kaikkea marengista. Erityisesti tykkään tehdä macaroneja. Niitä leivoin myös pari viikonloppua sitten valokuvaus-workshoppiinkin. Tällä kertaa muistin jopa ottaa kuvia tekeleistäni. Mutta omat kuvani jäivät kyllä jalkoihin tälle Minnan kuvalle, jonka hän ystävällisesti antoi minulle käyttöön. Niin upea kuva ettei tästä voi olla edes kade! Lisää kauniita otoksia löydät Ku ite tekee -blogista.

macaron by Minna Ku ite tekee

Kiitos kuvan lainasta Minna!

herukkamacaronit

Yksi valokuvaus-workshopin aiheista oli kuvien käsittely. Tässä testailin rajoja Snapseedin käytössä.

Macaronit valmistetaan mantelijauhosta, tomusokerista, sokerista ja valkuaisista. Yhteen satsiin macaroneja menee 5-6 kananmunaa riippuen munien koosta ja iästä. Tästä loogisena seurauksena yli jää saman verran keltuaisia. Keltuaiset voi hyödyntää vaniljakastikkeessa ja tai tehdä hollandaisea, mutta minusta luonnollisin tapa on ollut käyttää ne curdin valmistukseen. Sillä voi sitten täyttää ne macaronit ja erillistä täytettä ei tarvitse tehdä.

Tein alkukesästä ystäviemme juhliin vadelmacurdilla täytettyjä macaroneja. Vadelma on kuitenkin marjana niin mieto, että sen maku ei oikein päässyt kunnolla esiin. Käytin kylläkin puutarhavadelmia, joiden maku on ylipäätään miedompi kuin metsävattujen. Worshopia varten tein curdin punaherukoista ja se onnistuikin jo paremmin. Herukan oma happamuus toimi keltuaisten lisäksi hyydyttävänä tekijänä ja sitruunamehua lisäsin vain ruokalusikallisen. Ja jos curdia jää, niin se maistuu erinomaisesti paahtoleivän päällä tai jogurtin joukossa! Perusteellisen ohjeistuksen macaronien valmistukseen löydät ihka ensimmäisestä postauksestani: Paljon asiaa macaroneista

punaherukkacurd

Punaherukkacurd

200 g punaherukoita
5 keltuaista
1 – 1 1/4 dl sokeria (riippuu mehun makeudesta)
75 g suolatonta voita
1 rkl sitruunamehua

Soseuta punaherukat sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi. Valmista herukkasosetta pitäisi siivilöinnin jälkeen olla 1 1/4 dl (1,25 dl).

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki metalli- tai lasikulhossa (lämmönkestävä) ja mittaa joukkoon muut aineet. Kuumenna vesihauteessa kokoajan sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Kattilassa oleva vesi ei saa koskea kulhon pohjaan. Anna curdin jäähtyä huoneenlämmössä, siirrä se puhtaaseen astiaan, peitä kelmulla ja nosta kulho jääkaappiin. Curdin koostumus jähmettyy vielä kylmässä.

Teksti päivitetty 29.8.2016 klo 15:45.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

 

yrttinen tattari ja raitajuuret

Kulhoruokien aika ei ole vielä ohi!

Tämä ruoka on saanut innoituksensa ravintola Lonnan punajuuriannoksesta. Jos Lonnan saari ja sen mainio ravintola on vielä sinulta kokematta, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan saarella. Ravintola on auki 18.9. saakka. Ruoka Lonnassa on huolella valmistettua, kaunista ja ennen kaikkea makuhermoja kutkuttelevaa. Paikka itsessään on jo elämys. Saaren miinamakasiinit toimivat tunnelmallisena juhlapaikkana, joten vink vink teille, joilla on hääjuhlat taikka nelikymppiset vielä edessä!

Lonnan annoksessa oli punajuurta käsitelty kahdella tapaa – keitettynä ja etikalla marinoituna. Annoksen viimeisteli kullankeltaiset keltuaispisarat. Punajuurten sijaan käytin Hakaniemen hallista nappaamania raitajuuria. Yksinkertaistin annosta hieman ja paahdoin raitajuuret uunissa. Kun viikonloppu osoittautui sienisadon osaltamme hyvinkin runsaaksi, paistoin lisäksi pieniä kantarelleja. Jos haluat annoksesta ruokaisemman, paista tattarin joukkoon vähän pekonia. Tarkoituksenani oli myös paahtaa rouskuvaksi elementiksi vielä auringonkukansiemeniä, mutta unohdin ostaa niitä kaupasta. No, sellaista sattuu!

Kananmuna sopii kaikkeen

Keltuaiskreemiä tai 60-asteista keltuaista en alkanut näin arki-iltana tähän enää väsäämään. Minulla oli vielä jäljellä suolattuja keltuaisia, joista viipaloin yhden ruoan joukkoon. Uppomuna tai löysäksi keitetty kananmuna sopisi varmasti hyvin, jos kananmunaa haluaa jossain muussa muodossa lisätä ruokaan. Muun muassa tälläista herkkua pääsin maistamaan helmikuussa Marin keittiössä: http://www.jotainmaukasta.fi/2016/02/05/kulhoruokaa/

Tattarin maustoin yrttiöljyllä, johon tällä kertaa surautin lehtipersijaa, meiramia ja valkosipulia. Lehtipersilja on mielestäni tosi hyvä pohja erilaisille yrttisille öljyille ja se toimii hyvin muiden yrttien kanssa. Meiramin sijaan voit käyttää basilikaa tai vaikkapa ruohosipulia. Jos omistat ison ja tukevan kivisen morttelin, voi yrttiöljyn valmistaa myös siinä. Mikäli tattari ei kuulu suosikkeihisi, korvaa se ohrasuurimoilla tai jollakin riisi-viljaseoksista.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

5-6 raitajuurta tai punajuurta
öljyä, suolaa ja pippuria

1 l kantarelleja
2 rkl voita
1 tl kuivattua sitruunatimjamia tai timjamia
suolaa, mustapippuria

2 1/2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukkua meiramia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

(lisäksi uppomunia, paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Pese raitajuuret hyvin ja siirrä ne pellille. Pistele juurekset kauttaaltaan haarukalla ja paahda uunissa 200 asteessa 50-60 minuuuttia, riippuen raitajuurien koosta. Kääri raitajuuret folioon hetkeksi. Kuori ne, paloittele lohkoiksi. Osan voit myös viipaloida. Pyöräytä raitajuurilohkot öljyssä ja mausta.

Puhdista sienet ja paista kuivalla pannulla, kunnes sienistä alkaa neste haihtua. Lisää voi sekä mausteet. Paista sienet kullanruskeiksi. Pidä lämpimänä.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Hienonna yrtit ja 1/2 dl öljyä sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Käytä myös yrttien varret. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella ja hiero leikkuulautaa vasten. Siirrä murska yrttien kanssa kulhoon ja lisää loput öljystä. Anna koneen käydä vielä hetki ja mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla.

Sekoita yrttiöljy tattarin joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa tattari kulhoihin, nosta päälle raitajuuria ja sieniä. Viimeistele meiramin lehdillä ja lorauksella oliiviöljyä.

Kedgeree

On uuden brittiklassikon aika. Tällä kertaa tuulet puhaltavat Intiasta kedgereen muodossa!

Kedgeree

 

Kedgereen alkuperä johtaa brittien siirtomaavallan ajalle ja kerrotaan heidän tuoneen sen mukanaan kotimaahansa aamupalaruokana. Joissain lähteissä väitetään kuitenkin kedgereen muodossa tai toisessa esiintyneen jo vuonna 1790 Skotlannissa julkaistussa keittokirjassa. Oli miten oli, kedgeree on yksi meidän huushollimme ns. vakiosetistä. Oikeastaan on ihme ettei ruoka ole sen tunnetumpi Suomessa, sillä intialaiseksi ruoaksi se on miedosti maustettu ja riisin lisäksi sen toinen pääraaka-ainen on savukala. Kun päälle lisätään vielä viipaloitu keitetty kananmuna on kokonaisuus sangen koukuttava!

Tähän voit käyttää mitä tahansa savukalaa. Yksi suosikeistani on savumakrilli ja sitä on hyvin saatavilla kaupoista. Suosittelen kuitenkin käyttämään paria erilaista kalaa.

Kedgeree

350 g lämminsavulohta
175 g savupallasta
1 kuivattu chili
1 tlk kookosmaitoa tai 400 ml maitoa
3 rkl rypsiöljyä
1 sipuli
½ dl kuivattuja curryn lehtiä
4 kokonaista vihreää kardemummaa
1 kanelitanko
280 g basmatiriisiä
1 tl kurkumaa
2 kananmunaa
50 g voita

Koristeluun:
1 ruukku tuoretta korianteria
1 lime

Laita kalat yhdessä chilin kanssa kattilaan tai kasariin. Lisää kookosmaito ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja hauduta kaloja kannen alla noin 5 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja anna kalapalojen olla kattilassa vielä 10 minuuttia.

Hienonna sipuli. Huuhdo riisi huolellisesti ja valuta. Kuumenna öljy laakeassa paistoastiassa tai vokkipannussa. Lisää sipuli, curryn lehdet, kardemumman kodat sekä puolitettu kanelitanko. Paista noin 7 minuuttia, kunnes sipuli on kullanruskeaa.

Nosta kalapalat kookosmaidosta lautaselle reikäkauhalla. Poista kaloista nahka ja ruodot. Peitä kannella, ja pidä kalat lämpiminä.

Lisää kookosmaitoon vettä niin, että nestemääräksi tulee 6 dl. Lisää riisi pannulle sipulin ja mausteiden joukkoon ja sekoita minuutin verran, jotta riisi hieman kuullottuu. Kaada joukkoon kookosmaitoseos ja lisää kurkuma. Sekoita huolellisesti ja peitä pannu kannella. Hauduta riisiä noin 10 minuuttia. Alenna lämpöä, mikäli riisi alkaa tarttua paistoastian pohjaan.

Keitä riisin kypsyessä kananmunat kypsäksi (noin 7 minuuttia). Jäähdytä munat kylmässä vedessä ja kuori. Lohko ne neljään osaan.

Kun riisi on kypsää, siirrä pannu pois liedeltä ja lisää voi. Tarkista maku, voit tarvittaessa lisätä ripauksen suolaa. Paloittele kalapalat käsin riisin päälle. Peitä kannella ja anna makujen tasaantua.

Nosta munalohkot kalapalojen päälle. Koristele hienonnetulla korianterilla sekä limettilohkoilla.

Parsa-chorizopasta uppomunalla

Parsakausi on virallisesti nyt käynnissä. Meillä on syöty espanjalaista parsaa jo pari viikkoa. Millaisia parsaohjeita sinä haluaisit lukea?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevättä lautasella ja lasissa.

En ole mikään puutarhuri tai viherpeukalo, mutta näin kevään tullen hieman harmittaa, että minulla ei ole edes sitä pientä maalänttiä. Tiedän nimittäin mitä yrittäisin siellä kasvattaa: parsaa! Juu, aika suuruudenhullut on haavet, sillä itse satoa joutuu odottelemaan muutaman vuoden ja kasvatuskin vaatii omat niksinsä. Mutta mikäli parsan kasvatus kiinnostaa, niin löysin hyvän tietopaketin Kodin Pellervon sivuilta.

Vihreä parsa ja valkoinen parsa ovat itse asiassa sama kasvi – valkoinen parsa kasvatetaan harjumaisessa multakasassa ja vihreä ns. tasamaalla. Vihreä parsa on oma suosikkini sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se sopii todella moneen ruokaan ja kypsentämisessä kannattaa unohtaa vedessä keittäminen. Parhaimman maun parsaan saa grillaamalla, pariloimalla tai uunissa paahtamalla. Tässä pastassa yhdistyvät lempiraaka-aineeni: chorizo, kananmuna ja tietysti parsa. Kasvissyöjät voivat jättää chorizon pois ja lisätä joukkoon enemmän sitruunankuorta tai ripauksen savustettua paprikajauhetta makua tuomaan. Ohjeen uppomunan valmistukseen löydät täältä. Uppomunan sijaan voit lisätä pasta-annokseen löysäksi keitetyn kananmunan. Lisäsin joukkoon myös kourallisen vihreitä juttuja eli ruukkupinaattia, viinisuolaheinää, ja ehkä vähän yllätysaineksena, retiisin naatteja. Myös rukola sopii tähän ruokaan hyvin.

Parsa-aiheisia juttuja on taatusti luvassa lisää, mutta minua kiinnostaa kuulla millaisia parsaohjeita te haluasitte lukea? Joten kommetoikaapa alle ja minä yritän parhaani mukaan toteuttaa toiveenne!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokatoimittajien Keittiökirppikseltä tarttui mukaan muuan muassa tämä sinireunainen emalilautanen.

Parsa-chorizopasta
4 annosta

300 g spagettia
1 nippu (500 g) vihreää parsaa
n.150 g chorizoa (käytin Pirkka Parhaat chorizoa)
2 keskikokoista valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 dl pinjansiemeniä
1 sitruunan kuori raastettuna
loraus Pastista (tai vettä + sitruunanmehua)
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
iso kourallinen vihreitä lehtiä: tuoretta pinaattia, viinisuolaheinää, retiisin naatteja tms.
1/2 ruukkua basilikaa
parmesaania tai pecorinoa

4 kananmunaa

Laita isoon kattilaan pastavesi kiehumaan. Pese parsat ja napsauta kuivat kantaosat pois. Paloittele parsat. Kuori ja paloittele chorizo. Viipaloi valkosipulinkynnet. Valmista tässä vaiheessa uppomunat ja pidä ne lämpimänä tarjoamiseen saakka.

Lisää pasta suolalla maustettuun veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kylmälle paistinpannulle öljyä ja lisää chorizoviipaleet. Kuumenna hiljalleen, kunnes chorizoista alkaa irrota rasvaa ja ne saavat hieman väriä. Nosta chorizopalat pois pannulta ja lisää sinne paloitellut parsat, pinjansiemenet ja valkosipuli. Paista käännellen 3-4 minuuttia, lisää Pastis ja kiehauta. Siirrä chorizot takaisin pannulle ja mausta seos sitruunankuorella sekä mustapippurilla.

Valuta pasta ja ota talteen 1 dl keitinlientä. Sekoita kuuman pastan joukkoon oliiviöljyä ja lisää vihreät lehdet. Kaada joukkoon parsa-chorizoseos ja sekoita hyvin. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Revi lopuksi joukkoon vielä basilika ja höylää pastan päälle parmesaania tai pecorinoa.

Keväinen kohtaus lautasella

Uusimmassa Maku-lehdessä päätoimittaja Satu Koivisto tunnustaa olevansa kananmuna-addikti. Vegaanisen ruokavalion kokeilu perheessä päättyi siihen, ettei kananmunia luonnollisestikaan saanut syödä edes aamiaisella. Ymmärrän täysin ja myötäelän, sillä täällä on toinen kanamuniin hurahtanut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saisipa joka päivä tällaista ruokaa!

Huomaan, että näin kevään korvalla on kananmunien käyttö huushollissamme lisääntynyt merkittävästi. Kananmuna on tähdittänyt yhtä jos toista ruokaamme – moninaisista pastoista erityisen hyvään ankka-nuudeliruokaan, josta ei tietenkään tullut kirjoitettua mitään ohjetta ylös, aamupalalle tarjottuja kananmunia unohtamatta. Kaikilla näillä kananmunaruoilla on yksi merkittävä määräävä tekijä: keltuisen tulee olla valuvan löysää. Ei ole väliä onko kyseessä uppomuna vai keitetty kananmuna, sillä voiko olla ihanampaa kuin halkaista pehmeä, melkein joustava kananmuna ja antaa kullankeltaisen laavan hitaasti valua leivän/pastan/nuudelien/kasvisten päälle? Ei voi olla, jos minulta kysytään.

Vaikka keitetty kananmuna on sellaisenaan melko usein vakiolounaani, niin sopii se tosiaan lisäkkeeksi todella moneen ruokaan. Tässä ohjeessa latasin kaikki kortit pöytään raaka-aineiden osalta ja lopputulos oli kuola-asteikolla täysi kymppi. Olin myös onnekas, sillä lähikaupassamme oli viime viikolla myynnissä ensimmäiset espanjalaiset parsat. Nämä honkkelot kirkkaanvihreät parsat käytin nopeasti parilapannulla. Hieman öljyä pintaan ja suolaa sekä pippuria. Muuta ne eivät kaivanneet.

Ensimmäisten parsojen lisäksi oli lähikaupassamme tarjouksessa myös turskan seläkettä. Turskahan on pitkään ollut merkittävästi ylikalastettu kala ja WWF:n kalaoppaassa turskalla on niin punainen kuin keltainenkin liikennevalomerkintä ylikalastuksen vuoksi. Mutta turskan tila on onneksi joillakin alueilla korjaantumassa. Norjan- ja Barentsinmereltä pitkäsiimalla ja verkoilla pyydetty, MSC-merkitty turska on saanut vihreän valon eli siellä kanta on palautunut hyväksi. Ostamammme turska oli tällaista kestävästi kalastettua. Turska on erinomainen ruokakala, siinä on isot lihassyyt ja sen maku on raikas. Ei ihme, että se on ollut pääasiallinen raaka-aine fish & chips -annoksissa!

Tuo brittiklassikko mielessäni lähdin rakentamaan tätä annosta. Turskan seläkkeestä sain leikattua oikein paksuja ja meheviä paloja, jotka jauhotin ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen pyöräytin ne kananmunassa ja lopuksi kuorrutin kalapalat pankojauhoissa. Sitten vaan kalat uimaan kuumaan rasvaan ja Bob’s your uncle! Kananmunan löysä keltuainen toimi kastikkeena, mutta tein vielä lisäksi ranskankermasta ja kapriksiksista erillisen kastikkeen johon rapsakoita kalapaloja oli kiva dipata. Meillä on syöty viimeaikoina kaikenlaista hyvää, mutta yksinkertaisuudessaan on tämä ruoka varmaan parasta mitä olen hetkeen tehnyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoa paneroidut turskapalat höyryävän kuumina.

Paneroitu turska

500 g turskan seläkettä tai muuta vastaavaa vaalealihaista kalaa
suolaa

panerointiin
vehnäjauhoja, 2 kananmunaa, japanilaisia pankojauhoja tai itsetehtyjä rouheita korppujauhoja, 2 tl sitruunatimjamia (tavallinen kuivattu käy myös, lisää silloin yhden sitruunan raastettu kuori), 1 tl suolaa, pari rouhaisua mustapippuria myllystä, ripaus chilirouhetta

paistamiseen
1 l rypsiöljyä

Kuivaan kalan pinta ja leikkaa kala sopiviksi suupaloiksi. Ripottele paloille suolaa.

Valmistele panerointia varten kolmeen erilliseen kulhoon vehnäjauhot, kananmunat ja pankojauhot. Mausta vehnäjauhot sitruunatimjamilla, suolalla, pippurilla sekä chilillä. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180 asteeseen. Valmistele kalat jauhottamalla ne ensin vehnäjauhoissa. Pyöräytä kalat seuraavaksi kananmunassa ja lopuksi kuorruta ne pankojauhoilla.  Nosta kerrallaan 3-4 kalapalaa kuumaan öljyyn ja paista niitä palojen koosta riippuen noin 3 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen ja rapea. Ripottele kuumien kalapalojen päälle sormisuolaa ja tarjoa heti pariloidun parsan sekä uppomunan tai löysäksi keitetyn kananmunan kanssa.

Uppomunat ja hollandaisekastike – täydellinen aamupala

Arkiaamuisin aamupala tahtoo jäädä jogurttiin, puolikkaaseen verigreippiin ja pannulliseen kahvia. Onneksi viikonloppuisin jää aikaa nauttia aamupalasta pidemmän kaavan mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aamupalojen parhaimmistoa!

On olemassa syy miksi klassikko-ohjeista on tullut pysyviä, vuodesta toiseen meitä houkuttavia ja aina yhtä suurta mielihyvää tuottavia. Niissä yhdistellään makuja pettämättömiksi kokonaisuuksiksi, jotka toimivat joka kerta. Yksi tällaisista komboista on uppomunat ja hollandaisekastike yhdistettynä savuiseen kinkkuun tai pohjoismaisemmin kylmäsavustettuun loheen. Tässä on aamupala, jolla hemmottelen lähipiiriäni, ja itseäni.

Sinappinen hollandaisekastike
Hollandaisekastikkeelle löytyy paljon ohjeita, joissa osassa voi kirkastetaan, mutta kirkastamisessa minusta menetetään myös makua. Tämän ohjeen olen napannut Sanna Miettusen kirjasta Päivän paras hetki – aamiainen.

6 luomumunan keltuaista
2 rkl  sitruunamehua
2 tl Dijon-sinappia
1 rkl hunajaa
ripaus suolaa
200 g huoneenlämpöistä voita

Lisäksi paahdettua briossia (esim. Ekbergin viikonloppuleipä), kylmäsavu- tai graavilohta, hienonnettua ruohosipulia

Sekoita kulhossa kaikki kastikeainekset voita lukuun ottamatta. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä kastiketta koko ajan sekoittaen. Kastike on kypsää, kun se on paksua vaahtoa. Nosta kulho vesihauteesta ja vatkaa joukkoon pehmeä voi pieninä nokareina. Tarkista maku, ja lisää tarvittaessa suolaa tai hunajaa.

Uppomunat
4 tuoretta kananmunaa
1 l vettä
2 rkl väkiviinaetikkaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon etikka. Riko munat ensin varovasti yksitellen pieneen kuppiin (esim. desilitramittaan) ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Tee ensin lusikalla tai vispilällä pyörivä liike veteen, se auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia yksi kerrallaan 3-4 minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle. Ripottele päälle suolaa.

  • Kastikkeesta jäävistä valkuaisista voit tehdä vaikkapa marenkia tai käyttää ne macaroonsien tekoon.

 

Congee ja soijamarinoidut munat

Puurot ja erilaiset kulhosta tarjottavat ruoat ovat nyt kovasti muotia. Parhaimmillaan nuo kaksi yhdistyvät mieltä ja kehoa ruokkivaksi kokonaisuudeksi, ja kun mukaan lisätään soijakastikkeessa marinoitu kananmuna, on annos täydellinen. Hyvät lukijat, saanko esitellä teille congeen!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Congee on yksinkertaisuudessaan suolainen puuro, jota Kiinassa ja muissa Aasian maissa tavataan tarjota aamiaisella. Usein siihen lisätään kypsää kalaa tai lihaa ja annos raikastetaan hienonnetulla kevätsipulilla. Riisi voi olla pitkä- tai lyhytjyväistä riippuen siitä missä päin Aasiaa ollaan. Tähän ohjeeseen käytin puuroriisiä, kun sitä sattui joulun jäljiltä vielä kaapissa olemaan. Ohje on helppo valmistaa ja congee on todellista lohturuokaa, jota sairaana mielelläni söisin kulhollisen tai pari. Pääsin congeen varjolla kokeilemaan vielä soijamarinoituja muniakin. Munat menevät vielä uusintakierrokselle kokeiluun, ne olivat hyviä, mutta mielestäni hieman liian suolaisia. Ensi kerralla käytän vähemmän suolaista soijakastiketta marinointiin. Ohjeeseen lyhensin myös marinointiaikaa, sillä vuorokausi oli mielestäni liikaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuorokauden soijakastikkeessa marinoituneet kananmunat

Annoksen pohjana toimii liha- tai kanaliemessä keitetty riisi. Puuron koostumuksen tulisi muistuttaa löysää risottoa, joten tarkkaile nesteen määrää keittämisen aikana ja lisää lientä, mikäli puuro näyttää kuivalta. Congeeta varten ei tarvitse erikseen valmistaa lihaa tai kalaa, sillä tähän sopivat oikein hyvin edelliseltä päivältä yli jääneet kalan, kanan, possun tai naudan palat. Tähän annokseen laitoin grillattua broileria. Kasvisyöjä keittää riiisin kasvisliemessä (ehkä hieman merilevää joukkoon) ja tarjoaa congeen esimerkiksi savustetun tofun kanssa.

Soijamarinoidut munat

2 kananmunaa
3 dl vähäsuolaista soijakastiketta
3/4 dl vettä
1 rkl sokeria
1 tl paahdettua seesamikastiketta

Keitä munia kuusi minuuttia ja jäähdytä kylmässä vedessä sen verran, että saat munat kuorittua. Sekoita kulhossa soijakastikkeeseen vesi, sokeri ja seesamikastike. Laske munat varovasti kulhoon ja anna maustua 2-5 tuntia. Vinkki! Tee leivinpaperista ja muovikelmusta/kulhon kannesta paino munien päälle, sillä ne helposti kellahtavat pinnalle ja väristä ei tule tasainen.

Congee (2 annosta)

1 1/2 dl puuroriisiä
5 dl lientä
2cm:n pala inkivääriä raastettuna
2 rkl voita
kypsää broileria, possua tai nautaa paloiteltuna (voit lämmittää nämä valmiiksi tai sekoittaa kuuman riisin joukkoon)
2 kevätsipulin vartta suikaloituna
2-3 rkl paahdettuja maapähkinöitä rouhittuna
hienonnettua korianteria
srirachaa

1. Mittaa kattilaan riisi ja liemi. Kuumenna kiehuvaksi ja anna kypsyä hiljalleen kannen alla noin 25 minuuttia.
2. Kun riisi on kypsää, lisää inkivääri ja voi. Sekoita, kunnes voi on sulanut. Tarkista maku ja mausta suolalla tarvittaessa. Lisää halutessasi lihasuikaleet joukkoon.
3. Jaa riisi nesteineen kahteen kulhoon, nosta päälle lihasuikaleet (ellet laittanut niitä jo riisin joukkoon), suikaloidut kevätsipulit, korianteri ja ripottele lopuksi pinnalle pähkinät. Tulisemman ruoan ystävä valuttaa päälle vielä srirachaa.

Ihmisten kakkua eli suussa sulava marenkirulla

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Vietimme muutama viikko sitten viikonlopun Porvoossa ja vanhasta kaupungista löysin varsinaisen herkkuaitan, Skafferin. Kyseinen puoti kutsuu itseään siirtomaatavaraliikkeeksi ja kaikkea ihanaa siellä olikin. Mukaani tarttui mm. ihanan hedelmäistä passionhedelmä-mangocurdia. Onneksi syytä juhlaan löytyy aina, vaikka koiran synttäreistä, joten sain hyödynnettyä löytöni ilman, että se kaikki herkku olisi päätynyt suoraan purkista suuhuni. Sen verran hyvää tavaraa tuo curdi!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Marenkirulla on siitä ihana, kuten kääretortut yleensäkin, että väliin voi laittaa oikeastaan mitä haluaa ja sesongin marjoja sekä hedelmiä voi hyödyntää monipuolisesti. Kaupassa käsiini osui rasiallinen passionhedelmiä ja niistä saikin täytteeseen kivaa suutuntumaa ihanan maun lisäksi. Kerman sijasta mietin, että olisinko kokeillut täytteeksi paksua vaniljakastiketta, kun keltuaisiakin tästä ohjeesta jäi jäljelle, mutta mangon ja passionhedelmän maut pääsivät paremmin oikeuksiinsa kerman kanssa. Ja ei varmaan pöllömpi idea tarjota tätä marenkitorttua paksun ja täyteläisen vaniljakastikkeen kanssa.

Hillottu inkivääriHillottu inkivääri toimi tässä muuten tosi hyvin tuoden kirpakkuutta muuten melko makeaan leivonnaiseen. Tuo inkivääri on ihanan kullankeltainen ja tahmea herkku, joka on valitettavasti ainakin omasta repertuaaristani jäänyt vähän unholaan. Britit sen sijaan osaavat käyttää hillottua inkivääriä niin suolaiseen kuin makeaankin, ja tekolistalleni kiivennyt Good Foodissa julkaistu marenki-raparperiherkku (yllätys, yllätys) on ihan pakko kokeilla, kun ensimmäiset raparperit ovat työntäneet vartensa esiin. Muuten, bongasin Stokkalla myynnissä jo ensimmäiset ulkomaiset, upean pinkit raparperit.

Olen vähän niuho siinä, että en mielelläni osta tuoreita marjoja talvella. Luulen kuitenkin, että tämä viime viikkojen harmaa vesisadekeli oli vaikuttanut aivotoimintaani heikentävästi, ja päädyin kotiin rasiallinen mansikoita kassissani. Aamiaiselta ylijääneet mansikat kokivat kermaisen kohtalonsa kääretortun täytteenä. Tässäpä herkku vaikka pääsiäiseksi!

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Passionhedelmä-mango-marenkirulla

6 valkuaista
3 dl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1 tl valkoviinietikkaa

Päälle
pistaasipähkinöitä rouhittuna

Täyte
2–3 passiohedelmää
5 rkl passionhedelmä-mangocurdia tai lemoncurdia
1 tlk kuohukermaa
2 hillottua inkivääriä hienonnettuna
(muutama mansikka viipaloituna)

  1. Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää sokeri pienissä erissä valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti. Sokerin tulisi sulaa valkuaisten joukkoon.
  2. Siivilöi marengin joukkoon maissitärkkelys ja lisää viinietikka. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää.
  3. Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä. Levitä marenkivaahto leivinpaperin päälle suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin 34 x 22 cm). Ripottele päälle pistaasit.
  4. Paista pohjaa ensin 200 asteessa 4–5 minuuttia. Alenna uunin lämpö 160 asteeseen ja jatka paistamista 15–20 minuuttia.
  5. Kumoa marenkipohja leivinpaperin päälle. Irrota paistopaperi ja peitä levy leivinpaperilla sekä keittiöpyyhkeellä. Anna jäähtyä.
  6. Koverra passiohedelmät kulhoon, mittaa joukkoon mango-passioncurd ja sekoita. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
  7. Levitä ensin marenkipohjan päälle passionhedelmä-curdseos ja sitten kerma. Lisää lopuksi hienonnettu hillottu inkivääri. Kääri pohja leivinpaperin avulla rullaksi ja nosta jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.
Older posts Newer posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑