Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 1 of 20)

Kimchihodarit kuumaan kesäpäivään

Viini saatu Viinimaa

Kimchi hot dogs

Kesä ja grillaus. Niin se taitaa monella mennä. Meillä pihattomilla ja grillittömillä kesä sujuu hieman eri merkeissä, mutta onneksi kesäfiilikseen pääsee ilmankin, vaikka näiden kimchihodareiden saattelemina.

Tajusin tuossa kevättalvella, kun suunnittelimme K-Ruoka -lehtien kesää, että olenkohan koskaan tehnyt hodareita kotona? Ei tullut ihan äkkiä mieleen ainuttakaan kertaa. No, sen jälkeen on tilanne korjaantunut mm. hummerihodareilla. Nämä kimchihodarit syntyivät oikeastaan niin sanottuna jääkaappioivalluksena eli jääkaapissa sattui olemaan kimchiä ja raakamakkaroita ja mietin, että mitä niistä tekisi. Ja kimchihodarithan niistä sitten tuli.

Kimchi hot dogs

Kimchi sopii hodariin

Kimchin voi tehdä toki itse ja siihen löydät ohjeen tästä, mutta oikein mainiota kimchiä olen löytänyt ihan tavallisista ruokakaupoista Kim Kong -kimchi -nimellä. Sitä myydään myös Ruohonjuuressa. Kimchi kannattaa paloitella veitsellä ensin, sillä pieneen hodarisämpylään ei kovin isoja paloja kerrallaan mahdu.

Kimchin ollessa tulisen sorttista ei makkaroiden tarvitse olla kovin mausteisia, vaan jokin miedommin maustettu sopii myös. Tällä kertaa minulla oli Feri’sin Toulouse-makkaroita, jotka paistoin parilapannulla ja halkaisin puoliksi sämpylöiden väliin. Kauppojen valikoimista löytyy makkaraa jos monenmoista, joten kokeile erilaisia vaihtoehtoja tulisemmasta miedompaan. Ja jos ei liha innosta, kokeile kimchihodareiden välissä vaikka pariloitua parsaa. Döner Harjun (Harjun makkaratehtaan) tyypit ovat ahkeroineet myös vegaanisen makkaran kehittelyssä, mutta en tiedä vielä saako sitä muualta kuin heidän ravintoloistaan.

Kimchin ja makkaran lisäksi hodareihin ujutettiin retiisistä ja kyssäkaalista (kotimaista!) tehtyä salaattia, chilimajoneesia sekä paahdettua sipulia. Aika jees setti kuuman kesäpäivän lounaaksi. Kimchihodarit ovat parhaimmillaan heti, joten valmistele kaikki ainekset etukäteen.

Kimchi hot dogs

Kimchihodarit – lasiin olutta vai viiniä?

Perinteisesti hodarit nautitaan oluen kanssa, mutta jos olut ei maistu, niin ei punaviinikään ei opöllömpi vaihtoehto. Viiniä valittaessa on hyvä pitää mielessä hodarin mausteisuus ja usein mausteisille ruoille sopiikin pehmeämmät, vähemmän tanniiniset viinit, joissa on hieman jäännössokeria. Kimchihodarit tarjosin Embrazen Red Blendin kanssa.

Punaviinin voi hyvin viilentää ennen tarjoamista. Suosittelen kokeilemaan, sillä usein hieman huoneenlämpöistä viiniä viileämmässä tulevat aromit paremmin esille. Vaaleampien viinien valinnassa menisin kepeän ja raikkaan pinot grigio -rypäleestä valmistetun viinin suuntaan tai kaataisin lasiin kylmää ranskalaista roséviiniä.

Embrazen Red Blend

Viinisuositus

Viinisuositus Embrazen Red Blend (Yhdysvallat), Alkon tilausvalikoima

Näyte saatu Viinimaa

Kimchi ja punaviini ei ole ehkä se perinteisin juoma yhdistelmä, mutta tämä Embrazen Red Blend oli kyllä yllättävä, mutta hyvä pari mausteiselle hodarille. Nimensä mukaisesti viini on monen rypäleen sekoitus, jossa on mm. Merlot-, Syrah-,Petite Sirah- ja Malbec -rypäleitä. Keskitäyteläisessä viinissä sokeria on 9,5%, joten se tekee mausta pehmeän hedelmäisen. Viilennettynä viinissä maistuvat selkeämmin aavistus tammea ja mausteisuutta sekä häivähdys vaniljaa.

Embrazen-viinien etiketeissä esiintyy historiallisesti uraauurtavia naisia, kuten tässä Red Blendissä Nelly Bly. Nelly oli aikansa tutkiva huippujournalisti, joka muun muassa tutkiakseen mielenterveyspotilaiden olosuhteita sairaalassa, tekeytyi potilaaksi ja vietti 10 päivää Blackwell’s Islandin mielisairaalassa. Tästä syntyi yksi aikansa kuuluisimmista juttusarjoista, jossa hän paljasti merkittäviä epäkohtia potilaiden kohtelussa ja hoitohenkilökunnan toiminnassa. Nelly myös matkusti ensimmäisenä naisena yksin ympäri maapallon, 72 päivässä. Hän vaikutti naiselta, johon olisi ollut kiva tutustua!

Embrazen Red Blend

Raparperikiisseli 2.0

Kotimaisen raparperin aika on nyt!

Raparperitaivas

Kyselin huhtikuun lopulla instan puolella, että mikä on se ”pakko kokata” raparperiruoka johon keväällä ensimmäisenä tartutaan. Jokaisella on varmasti ne omat suosikkinsa, minulle se on raparperikiisseli. Eritoten, jos satumme olemaan äitini luona maalla, jossa ensimmäiset raparperit nousevat aurinkoisessa paikassa jo hyvin aikaisin. Kevät on jo vaihtunut kesäksi, jos lämpömittariin on uskominen, mutta onneksi raparperikausi jatkuu ja vielä ehtii keitellä kiisselit ja paistaa monen monta raparperipiirakkaa!

Vaikka rakastankin raparperia kaikissa muodoissaan, tulee kiisselissä raparperin maku minusta hienoiten esille. Ainoa harmi on se, että raparperit keitettäessä hajoavat haituviksi ja kiisselin väri on usein hailakan vihreä, riippuen toki raparperien väristä. Niinpä päätin hieman tuunata tätä vanhaa klassikkoa ja muutamalla kikalla syntyy kiisselistä vähän erilainen, mutta uskallaan väittää, että parempi.

Raparperikiisseli 2.0

Raparperikiisseli saa uudet vaatteet

Aivan ensimmäiseksi paahdoin raparperit uunissa aika reiluina paloina. Tällöin ne paahtuvat ihanan pehmeiksi, mutta säilyttävät värinsä ja muotonsa. Uunivuokaan raparperin kanssa ripottelin vähän sokeria ja lisäsin pari lusikallista vettä. Paahdetut, hieman jäähtyneet raparperit paloittelin suupaloiksi.

Toinen kikka koskee itse kiisseliä. Normaalistihan raparperit keitetään vedessä, kunnes ne hajoavat ja tämän jälkeen liemi suurustetaan perunajauhoilla. Vanhoissa köksän kirjoissa törmää vielä vinkkiin, että kiisselin voi valmistaa myös mehuun ja näin tein minäkin. Lisäsin veden joukkoon raparperimehutiivistettä, jolla sain kiisseliin lisämakua ja samalla myös hentoista vaaleanpunaista väriä. Sitten vain suurustamaan ja lopuksi mukaan lisäsin paloitellut kypsät raparperit. Varsin salonkikelpoista, vaikka itse sanonkin. Jos sinulla on itsetehtyä raparperimehua, niin käytä sitä.

Raparperikiissseli ja vaniljakastike

Sitten se onkin täysin makuasia miten kukin raparperikiisselinsä nauttii. Minun suussani raparperin ja maitovalmisteiden kombo maistuu usein oudolle, joten vastoin yleisesti annettuja ohjeita, saatan syödä kiisselini ilman maito lisäystä. Mutta jos tarjolla on paksua vaniljakastiketta, niin siihen tartun. Pari kaurakeksiä vielä murennettuna päälle ja kevään paras jälkiruoka, raparperikiisseli olisi siinä

Suurustamisen ABC

Olen huomannut, että kiisselit ovat kokeneet jonkilaisen inflaation ja monissa kodeissa ei niitä enää tehdä. Turhan moni on joutunut koulussa tai kotona syömään huonosti suurustettua, paakkuista kiisseliä tai liisterimäiseksi suurustettua versiota, joka vain liukuu lusikasta lasten slime-lelujen tapaan. Se on todella harmi, sillä kiisselit ovat oikeasti mitä parhaimpia jälkiruokia tai välipaloja, silloin kun niihin ei kaada kilotolkulla sokeria. Ja mitä tulee joka keväiseen kriisiin koskien pakastimen tyhjennystä, kiisselit ovat siihen vastaus!

Rhubarb pudding is tradiotional Finnish dessert

Osa- vai kokoneste?

Suurustamista voi lähestyä kahdelta suunnalta: kotitaloustunnilta on mieleen ehkä jäänyt sanat kokonestesuurustus ja osanestesuurustus. Kokonestesuurustuksessa kattilaan lisätään neste, sokeri ja perunatärkkelys eli perunajauho samalla kertaa. Seos sekoitetaan tasaiseksi ja kuumennetaan koko ajan sekoittaen, kunnes perunajauho alkaa suurustaa nesteen. Samaan aikaan seoksen väri muuttuu harmahtavasta kirkkaaksi. Kiisselin annetaan pulpahtaa muutaman kerran ja joukkoon lisätään marjat. Marjat voi myös lisätä aivan alussa, mutta niiden ravintoarvot säilyvät paremin, kun niitä ei turhaa keitetä.

Osanestesuurustuksessa kattilassa keitetään ensin neste, sokeri ja halutessasi marjat. Perunajauhot sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä, niin että ne ovat täysin sekoittuneet. Perunajauho painuu pian kulhon pohjalle, joten on viisasta sekoittaa seos vielä kerran sileäksi ennen kattilaan lisäämistä.

Kiisselin paakkuuntumista estää se, että siirrät kattilan pois levyltä siksi aikaa, kun lisäät suuruksen. Valuta suurus tasaisena nauhana kuumaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Perunajauho alkaa suurustaa nestettä välittömästi. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna, kunnes kiisselin väri muuttuu kirkkaaksi ja kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Älä enää sekoita voimakkaasti perunajauhon lisäämisen jälkeen, sillä se voi aiheuttaa epätoivotun kumipalloefektin!

Vaniljakastike sopii raparperikiisselin kanssa.
Vaniljakastikkeen voi tehdä itse tai turvautua kaupan valikoimaan. Minä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon!

Raparperikiisseli 2.0

Paahdettu raparperi

  • 5-6 keskikokoista raparperinvartta (n. 1 l paloiteltua raparperia)
  • 2-3 rkl vettä
  • 3 rkl sokeria

Kiisseli

  • 2 dl raparperimehutiivistettä (esim. Brunneby)
  • 7 dl vettä
  • 1 1/2 – 2 dl sokeria
  • Suuruste: 1 dl kylmää vettä + 4 rkl perunajauhoja

Huuhdo raparperit ja paloittele ne noin 5 cm paloiksi ja nosta uunivuokaan. Ripottele päälle sokeri ja lisää vesi. Peitä foliolla ja paahda 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota folio pois ja jatka kypsennystä, kunnes raparperit ovat juuri ja juuri pehmenneet. Anna jäähtyä ja paloittele raparperit suupaloiksi.

Mittaa kattilaan raparperimehutiiviste, vesi ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes sokeri on täysin liuennut. Sekoita lasissa tai muussa pienessä astiassa keskenään vesi ja perunajauho. Voit myös vatkata ne sekaisin kannellisessa purkissa.

Nosta kattila levyltä ja valuta suurus kuumaan nesteeseen tasaisena, ohuena nauhana. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna sekoittamatta, kunnes kiisseli on väriltään läpikuultava ja se pulpahtaa muutaman kerran. Kääntele joukkoon raparperit ja kaada kiisseli tarjoiluastiaan tai annostele kulhoihin. Ripottele päälle sokeria, jotta pintaan ei synny kalvoa. (Tai kettua, kuten meillä päin sanotaan!)

Kaipaatko lisää raparperi-inspistä? Tsekkaa raparperigaleten ohje tai miten olisi raparperijäätelö? Lohiflatbreadit saavat potkua myös raparperista!

Käy myös vilkaisemassa Jotain maukasta -blogin herkullinen raparperifool! Se vie kielen mennessään!

On juhlan aika! Näin teet juhlista eettisemmät

Hellmann’s ja Suomen BlogimediaKAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Juhlat kotona

Vieraat tekevät juhlan, sanotaan, mutta onnistuneiden juhlien syntymiseen tarvitaan toki muutakin. Keväästä alkaa varsinainen juhlien suma, sillä pääsiäisen jälkeen heti juhlitaan vappua ja mahtuu toukokuulle vielä äitienpäiväkin. Alkukesän kalenteri täyttyy monilla ylioppilas- ja valmistumisjuhlista ja kesän edessä juhlitaan ripille päässeitä sekä yhteisen elämänsä avioliitossa aloittavia.

Ilmastoystävälliset juhlat?

Eipä siis ihme, että tällä hetkellä monissa kodeissa mietitään pää kuumeisena kuinka juhlat järjestetään, mitä niissä tarjotaan ja veikkaanpa, että toukokuun puolella hakukoneissa suosituimmiksi hauiksi nousee ”paljon juhliin varataan ruokaa”. Tuo oikean ruokamäärän arviointi aiheuttaakin varmasti eniten pulmaa. On harmillista, jos ruoka loppuu kesken, mutta liiallisuuksiin mennyt mitoitus aiheuttaa toisenlaisia ongelmia: mitä sillä ylijääneellä ruoalla voi tehdä?

Ilmastonmuutos, hävikki ja kasvisruoka ovat olleet keskustelun aiheina viimeiset pari vuotta. Yhä useammassa perheessä mietitään eettisiä ruokavalintoja ja yhä useampi nuori kevään juhlittava toivoo, että juhlapöydän antimissa otetaan myös kasvisvaihtoehdot huomioon. Mutta voiko eettisyyden, ilmastomuutoksen, hävikin ja juhlat yhdistää? Kyllä voi!

Tämä yhteistyö Hellman’sin kanssa käynnistyi juurikin tästä lähtokohdasta – kuinka järjestää juhlat niin, että hävikki minimoidaan ja kuormittaisimme maapalloamme mahdollisimman vähän. Teemaksi valikoitui ensi viikolla juhlittava vappu.

Katkarapumajoneesi Hellman'sin majoneesista

Vinkit juhlan järjestäjälle

1. Suunnittele ruoat niin että kaikille riittää, mutta ruokaa ei ole liikaa. Muun muassa Marttojen sivuilta löydät oppaan siihen paljon ruokaa varataan per ruokailija. Ota huomioon se mitä teidän perheessänne ja suvussanne tykätään syödä. Jos täytekakku ei juhlijoille maistu, mieti millä sen voisi korvata tai jos kuivakakut ovat teillä päin kova juttu, panosta niihin. Ota suunnitteluun mukaan myös päivänsankari!
2. Vähemmän on enemmän. Juhlapöytään ei tarvitse kattaa sen seitsemää sorttia. Usein käy niin, että mitä enemmän valikoimaa, sitä enemmän hävikkiä.
3. Tee tarjottavista kerralla mahdollisuuksien mukaan kaikille sopivia vaihtamalla jauhot gluteenittomiin ja valitsemalla maitovalmisteet laktoosittomina. Pehmein täytekakku syntyy perunajauhoista! Vegaanisia vaihtoehtoja maitovalmisteille löytyy tänä päivänä hyvin, joten saat helposti ruokia muokattua. Muista myös Hellmann’sin vegaaninen ja luomumajoneesi.
4. Valitse raaka-aineet mahdollisimman eettisesti. Käytä vapaan kanan tai luomukanan munia. Valitse kotimaisia raaka-aineita ja hyödynnä kotipihasi tai puutarhasi antimet. Muista keväällä myös villiyrtit!
5. Pyri käyttämään koko pakkaus tuotetta. Vanhan kansan vinkki on myös huolellisesti kaapia pakkaukset ja taikinakipot puhtaiksi. Jos teet viisi kuivakakkua, joista kaikista jää kulhoon edes puoli desiä, niin niistä saa jo pienen kakun ainekset kasaan.
6. Käytä sesongissa olevia raaka-aineita, niin myös lompakkosi kiittää. Hyödynnä lähituottajien tuotteita, kun mahdollista.
7. Säilytä ostamasi raaka-aineet ja valmistamasi ruoat oikein! Ota huomioon lämpötila-asiat myös juhlapäivänä. Pienemmät tarjoiluastiat tyhjenevät nopeammin, mutta tarjottavat pysyvät tuoreimpina kauemmin. Laita helposti pilaantuvien ruokien alle jääkulho tai kääri pakastettu tiili folioon ja nosta tarjoiluvati päälle.
kierrätä pakkaukset, käytä kasviksista kaikki mahdolliset osat
8. Ja viimeisenä, kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tee omien vahvuuksiesi mukaan ja oikaise siellä missä tuntuu epävarmalta. Moni tilaakin kakut tai pikkuleivät paikallisilta leipomoilta. Hävikin vähentämistä on myös antaa kalan käsittely ammattilaisille, jos omat taidot eivät riitä.

Juhlat kotona voi järjestää myös vappuna

Miten tämä kaikki liittyy majoneesiin?

Hellmann’silla uskotaan, että hyvä maku syntyy hyvistä raaka-aineista. Hyvä maun taustalla on sekä vastuullista viljelyä että eläinten asianmukaista kohtelua. Niinpä Hellmann’sin majoneesit valmistetaankin vapaan kanan munista ja tältä osin he ovat harvoja toimijoita Suomessa, jotka näin voivat sanoa. Majoneesissa käytettävä öljy on rypsiöljyä ja viljelijät ovat sitoutuneet viljelemään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja vastuullisesti. Ympäristövaikutusten vähentäminen on jatkuva prosessi, johon Hellman’silla on sitouduttu.

Majoneesi on raaka-aineena monipuolinen ja majoneesi toimii erinomaisesti hävikkiruokien tuunauksessa. Moni kokee kuitenkin majoneesin valmistuksen hankalana. Itse voi toki tehdä majoneesia ja ns. pikamajoneesi valmistuu pieninä määrinä helposti sauvasekoittimella, mutta jos tarvetta on isommille määrille, on valmismajoneesi iso apu. Erityisesti toimivuus korostuu kuumana kesäpäivänä, jolloin itsetehty majoneesi helposti epäonnistuu. Valmismajoneesin rakenne kestää myös säilytystä paremmin.

Raparperimuffinit tehdään majoneesista

Tein Hellmann’sin majoneesista kaksi erilaista ohjetta vappujuhliin, joista suolaiseen versioon majoneesi sai kaverikseen katkarapuja ja makeassa versiossa päästään juhlimaan kotipihojen odotettua tulokasta, raparperia. Katkarapuröran kanssa tarjotaan gluteenitonta maissileipää. Raparperimuffinien taikina ei olekaan aivan tavanomainen, sillä taikinassa on majoneesia ja ei lainkaan kananmunaa! Molemmat herkut syntyvät nopeasti vaikka vappubrunssille. Vinkit juhlista ylijääneiden ruokien tuunaukselle löydät reseptien jälkeen.

Lisää majoneesin käyttövinkkejä on muuten luvassa vappuaaton postauksessa, jossa kerron myös siitä kuinka juhlapöytä katetaan eettisesti. Juhlat voivat alkaa!

Katkarapuröra Etelävaltioiden tapaan ja maissileipä

Valitse pakastealtaasta MSC-merkittyjä katkarapuja ja käytä loppukesästä kotimaisia järvirapuja. Vinkki! Voit myös käyttää valmiiksi maustettua Hellmann’s chilimajoneesia.

Juhlat syntyvät kuin itsestään kun apuna on majoneesi

Katkarapuröra

2 dl Hellmann’s Real -majoneesia
3 varsisellerin vartta hienonnettuna
1 ps isoja katkarapuja (MSC)
1 tl savupaprikajauhetta
1-2 tl Tabascoa
ripaus suolaa

Sekoita majoneesin joukkoon hienonnettu varsiselleri ja veitsellä paloitellut sulatetut katkaravut. Mausta savupaprikajauheella ja Tabascolla. Lisää ripaus suolaa.

Maissileipä (gluteeniton)

5 dl piimää
2 kananmuna
3 dl maissijauhoja
1 dl polenta
1 rkl sokeria
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa

  1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Mittaa pieneen uunivuokaan tai valurautapannulle 1 rkl rypsiöljyä ja nosta vuoka uuniin kuumenemaan.
  2. Vatkaa piimän joukkoon munat. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää piimäseokseen.
  3. Kumoa taikina kuumaan vuokaan ja paista uunissa 20 – 25 minuuttia, kunnes leipä on kypsä. Tarjoa katkarapuröran kanssa.

Raparperimuffinssit majoneesista

Hellman'sin majoneesista syntyvät raparperimuffinit

2 1/2 dl Hellmann’s Real majoneesia
2 dl ruokosokeria
1 hillottu inkivääri kuutioituna
2 dl raparperia pieninä kuutioina 2 dl maitoa tai laimeaa raparperimehua
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
ripaus suolaa

Pinnalle: 1 raparperin varsi pieninä paloina Koristeluun: kermavaahtoa, syötäviä kukkia

  1. Sekoita majoneesin joukkoon sokeri, inkivääri ja raparperikuutiot. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kääntele vuorotellen nesteen kanssa majoneesin joukkoon. Jaa seos pieniin muffivuokiin ja nosta päälle raparperipala.
  2. Paista 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä ja koristele kermavaahdolla ja syötävillä kukilla.

Ohjeesta tulee 42 kappaletta pieniä muffineita. Muffinit ovat parhaimmillaan tekopäivänä. Jos pakastat muffinit, varaa valmiiksi lisää paperisia muffinivuokia, sillä ne tuppaavat irtoamaan leivonnaisista pakastettaessa.


Juhlat syntyvät helposti, kun avuksi ottaa Hellman'sin

Vinkkejä hävikkiruoille

– tuunaa vain niitä ruokia, joita ei ole pidetty pöydässä
– tee kuivakakuista, muffineista tai pikkuleivistä kerrosjälkiruoka (trifle) tai hovijälkiruoan tyyppinen jälkkäri
– ylijääneestä pullasta teet pullavanukkaan. Leivästä syntyy leipävanukas, johon voit upottaa myös lihaa tai kalaa.

– kirkkaasta perunasalaatista voi tehdä frittatan

– katkarapuröra toimii mainiosti myös maissilastujen kanssa seuraavana päivänä

– sekoita savukalan loput majoneesiin ja tarjoa uuniperunoiden kanssa
– hyödynnä lihat pastaruoissa tai pizzassa tai tee esim. paahtopaistileipä, jotka maustat piparjuurimajoneesilla

– ilahduta työtovereitasi ja pidä töissä rääppiäiset

Chilimajoneesi
Oikaise ja käytä valmista chilimajoneesia!

PSt. Käyhän vilkaisemassa mitä Ku ite tekee -blogissa kirjoitetaan eettisistä valinnoista ja nappaa talteen herkullisen savukalatahnan ohje.

Kauden parhaat ja helpot lisäkesalaatit

Nämä helpot lisäkesalaatit vaativat vain muutaman raaka-aineen, mutta makua on senkin edestä.

Fresh side salads from lemon, fennel and radicchio with endive.

Hyviä lisäkesalaatteja ei ole koskaan liikaa, vai mitä? Meillä ainakin sellaisten lisäkesalaattien tarve on suuri, jotka ovat muuta kuin kurkku-tomaatti-salaatti -osastoa. Talvisaikaan erityisesti korostuu tämä ongelma, että mitä sille lautaselle laittaisi, joka olisi jotain porkkanaraastetta omaperäisempää ja Espanjan tomaattia maukkaampaa. Usein ratkomme tilanteen valmistamalla lisäkkeeksi jotain kasviksia sellaisenaan ja unohdamme salaatit. Lisäkesalaatit voivat kuitenkin olla mitä tahansa, kunhan antaa luovuuden kukkia.

Sitruuna + fenkoli ja punasikuri + endiivi

Nyt haluan jakaa teille nämä kaksi ihan ässää ja tosi helppoa lisäkesalaattia, joista tuli kerralla suosikkejamme. Sitruuna-fenkolisalaatti vei minut ajatuksissa Kroatiaan. Siellä söin ensimmäisen kerran salaattia, johon oli höylätty sitruunaa ihanan ohuiksi viipaleiksi. Radicchio-endiivisalaatti syntyi oikeastaan Hakaniemen hallin inspiroimana – radicchiot, eli punasikurit, ja endiivit ostin Merja Valon vihannespuodista ja paahdetut hasselpähkinät Parhialalta. Niitä on aiemmin ainakin saanut myös Hella & Herkku -kaupasta. Nämä lisäkesalaatit syntyvät nopeasti ja raaka-aineitakaan ei tarvita montaa.

Valmistin salaatit pitkälle lauantailounaalle, jossa nautimme salaatit kovasti kehumani mozzarellan, linssihummuksen ja Teemu & Markus -leipomon focaccian kanssa alkupaloiksi. Taisi mukaan mahtua vielä ihania timjamilla maustettuja oliivejakin.

Helpot lisäkesalaatit syntyvät muutamasta raaka-aineesta.

Näin onnistut

Kuten niin usein, näissäkin salaateissa juju piilee yksinkertaisuudessa ja hyvissä raaka-aineissa. Sitruuna-fenkolisalaatti pitää sisällään noiden kahden raaka-aineen lisäksi vain suolaa ja oliiviöljyä. Radicchiosalaatissa on punasikurin lisäksi endiiviä, paahdettuja hasselpähkinöitä ja hyvää balsamiviinietikkaa sekä tietysti oliiviöljyä.

Punasikurin voit leikata veitsellä ohueksi suikaleeksi ja leikkaa endiiveistä kanta pois. Irrota lehdet ja leikkaa ne pituussuunnassa suikaleiksi. Noin puolikas keskikokoinen punasikuri riittää, endiivejä tarvitaan yksi. Pöyhi suikaleet ilmaviksi ja valuta joukkoon öljy sekä balsamiviinietikka. Ripsauta joukkoon sormisuolaa ja lisää lopuksi veitsen lappeella murskattuja pähkinöitä.

Sitruuna-fenkolisalaatissa tärkeintä on se, että saat viipaleista mahdollisimman ohuita. Keittiömandoliini toimii tässä erinomaisesti. Käytä luomusitruunoita ja pese ne huolellisesti. Yhdelle keskikokoiselle fenkolille voit tarvita 1-2 pientä sitruunaa. Kokoa salaatti kerroksittain tarjoilulautaselle ja ripottele kerrosten väliin hiukan suolaa sekä reilummin oliiviöljyä.

Kumpikin salaatti toimii mainiosti alkupalasalaatteina, mutta näin pääsiäisen lähestyessä tarjoaisin sitruuna-fenkolisalaattia kalan kanssa ja kipakampaa radicchio-endiivisalaattia mediumiksi paistetun karitsan kanssa.

Huomenna luvassa vinkki helppoon pääsiäisjälkkäriin, joten pysyhän kuulolla!

Valkoista parsaa ja maailman paras mozzarella

Mozzarella ja parsa ovat hyvä pari

Mozzarella ja erityisesti puhvelinmaitomozzarella on elintarvike, johon olen onnistunut kehittämään jonkin sortin addiktion. Valitettavasti, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, ei tuo rakkaussuhde ole ollut aivan yksinkertainen viime vuosina. Italialaisen maatalouden tila ja tuotantoeläinten kohtelu on pistänyt osaltani tämän herkun pannaan.

Mozzarellan jäljillä

Olin jo melko epätoivonen, kunnes reilu vuosi sitten törmäsin sattumalta Facebookin kautta yritykseen nimeltä Makulia. Makulia on yhden naisen yritys, joka tuo Suomeen suoraan Italiasta yhden pientilan valmistamaa puhvelinmaitomozzarellaa. Ja tätä tuoreeempaa on vaikea saada, sillä kun mozzarellat keskiviikkona valmistetaan Caseificio Jemman tilalla Salernossa, ovat ne perjantaina jo Suomessa! Makulia on saanut alkunsa omistajansa Pinjan toiveesta saada Suomeen tuoretta mozzarellaa ja kiitos Pinjan mozzarellalakkoni on päättynyt. Mikä parasta, voin käydä noutamassa mozzarellani tuosta Tukkutorilta yhdessä Herra Koiran kanssa!

Valkoinen parsa on syytä kuoria

Nämä herkut valmistetaan tilan omien puhvelien maidosta ja ne myös syövät ainoastaan tilan omilla mailla kasvatettua rehua. Kaikki tilan mozzarellat valmistetaan käsityönä vastalypsetystä maidosta. Mozzarella saa makunsa luonnollisesta maitohappokäymisestä. Puhvelinmaitomozzarellan lisäksi Pinja tuo maahan mm. savustettua mozzarellaa, ricottaa ja jogurttia.

Mozzarella Italiasta

Sen pidempää miettimättä pistin tilauksen menemään ja loppu on niin sanotusti historiaa. No, miksi kerron teille tästä maailman parhaasta mozzarellastavasta nyt? Syy on hyvin yksinkertainen. Tämä buffalomozzarella ei ole tarkoitettu säilytystä varten, vaan se on parhaimmillaan heti (3-4 päivän sisällä valmistuksesta). Vaikka kuinka olen yrittänyt, niin meillä ovat nämä mozzarellat menneet parempi suihin joka kerta. En ole edes pakkausta ehtinyt kuvata! Mutta tällä kertaa olin valmistautunut ja mozzarellat saivatkin parikseen aika hitsin hyvän setin valkoisesta parsasta ja ruskistetusta voista.

Mozzarella ja valkoinen parsa

Idean ohjeeseen sain Nancy Silvertonin Mozza-kirjasta. Nancy pyörittää Los Angelesissa saman nimisiä ravintoloita, joista Osteria Mozza on erikoistunut erilaisiin mozzarellasta ja burratasta valmistettuihin ruokiin. Siis mikä mozzarellafanin taivas! Ja kirja on myös täynnä toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Nancyn ohje oli hieman monivaiheisempi ja siihen tuli lisäksi leivänmuruja ja guiancialea eli possun poskista valmistettua pekonintapaista leikkelettä. Joten nyt vaan kipin kopin tilaamaan Makulian mozzarellaa, seuraava tilaus päättyy 22.4 ja tuotteet ovat noudettavissa 26.4. Ehkä nähdään siellä?

Niin ja se parsa. Valitse mahdollisimman ohuita valkoisia tankoja ja käytä ne mielellään jo ostopäivänä. Valkoinen parsa vaatii kuorimisen, mutta uunissa paahtaminen antaa sille herkullisen, jopa hieman makean maun.

Mozzarella with white asparagus


Valkoinen parsa, mozzarella ja ruskistettu voi

2 puhvelinmaitomozzarella

500 g ohuita valkoisia parsoja

2 rkl oliiviöljyä

1 tl sormisuolaa

mustapippuria myllystä

200 g voita

2 dl kuorettomia paahdettuja hasselpähkinöitä rouhittuna

  1. Nosta mozzarellat huoneenlämpöön vähintään tunti ennen ruokailua. Mozzarella on parhaimmillan noin 15 asteisena.
  2. Huuhdo parsat. Napsauta kannasta kova pala pois ja kuori parsat. Valuta uunipellille leivinpaperin päälle öljy ja pyöräytä parsat öljyssä. Mausta suolalla.
  3. Paahda uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes parsat ovat juuri ja juuri kypsät. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
  4. Paloittele voi kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä välillä kattilaa heiluttaen (älä sekoita millään välineellä). Jatka kuumentamista, kunnes voi alkaa muuttua ruskeaksi ja pinnalle kertynyt vaahto on hävinnyt. Voi tuoksuu nyt pähkinäiselle.
  5. Levitä parsat tarjoilulautaselle yhteen kerrokseen. Valuta parsojen päälle ruskistettua voita. Murra mozzarellat puoliksi ja nosta parsojen päälle. Paina lusikalla mozzarellaan syvennys ja valuta syvennykseen voita. Lisää lopuksi hasselpähkinät ja rouhi päälle mustapippuria.

Syödäkö vai eikö syödä?

Yosa kaurapala – KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Fazer Yosa kaurapalat saatu tuotenäytteinä

Yosa kaurapala

”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanotaan. Omalla kohdallani ”suutarilla ei ole kenkiä” pitää enemmän paikkaansa. Sitä voisi ajatella, että tällainen ruokaihminen ei oikeastaan ajattele mitään muuta kuin syömistä ja on aina valmis syömään, mutta ei. Minä olen nimittäin ruokaihmiseksi yllättävän huono syömään lounasta. Ei silti, että edelleenkään olisin ns. aamupalaihminen. Oma ruokarytmini muistuttaa ehkä enemmän etelä-eurooppalaista kuin meidän kello yhdentoista lounasrytmiä.

Erityisen ongelmalliseksi lounasruokailu muodostuu niinä päivinä, kun teen kotona töitä. Lounaan tekeminen keskeyttää ikävästi kaiken työn ja reseptitestauspäivinä ei kieltämättä oikein ruoka maistu. Usein päädyn keittämään kananmunia tai tekemään munakkaan, kun en muutakaan jaksa tai ehdi. Viime vuosien mozzarella ja parmankinkku -vaihtoehdosta olen luopunut, koska Italiassa on maataloudessa niin moni asia pyllyllään tällä hetkellä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syön mozzarellaa, ja yhdestä sellaisesta on luvassa juttua ensi viikolla.

Surullisen kuuluisa lounastilanteeni kirkastui todella, kun sain Fazer Yosan aamupalatilaisuudessa, Vegemessujen yhteydessä, maistaa uutta Yosa kaurapalaa. Kaurapalasta tuli kerralla suosikkini ja se osoittautui mainioksi pikaisen lounaan ainekseksi!

Yosa kaurapalasta valmistuu herkullinen ja ravitseva lounasleipä.

Tein kaurapalasta lämpimän leivän ”mitä kaapista löytyy” -tyyliin, mutta se kestää mainiosti myös kovempaa paistamista ja wokkausta. Kaurapalan maku on todella hyvä – asia jota ei ole tarvinnut mistään ns. lihan korvikkeesta aiemmin sanoa. Uskomattominta tässä tuotteessa on ehkä se, että sitä pystyy myös höyläämään juustohöylällä! Kokeile yrteillä maustettua kaurapalaa salaateissa.

No mitä tähän lounasleipääni sitten tuli? Levitin leivälle edelliseltä viikonlopulta ylijäänyttä vihreää linssitahnaa (ohje tulossa jossain vaiheessa) ja paistoin pannulla päälle violettia varsiparsakaalia (eng. purple sprouting broccoli tai psb lyhennettynä). Leikkasin kaurapalan kahteen osaan ja paistoin palat pannulla. Sitten vaan kaikki ainekset leivän päälle. Pari pyöräytystä mustapippuria myllystä ja hiukan oliiviöljyä pinnalle ja lounas oli valmis!

Paahdettu purjo ja mustavalkosipulivinegretti

Paahdettu purjo

Uskomatonta, mutta kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen jo alkanut miettiä, että pitäisikö blogin nimi vaihtaa Satunnaiseksi bloggaajaksi, kun aivan liian harvoin olen tänne ehtinyt viime aikoina kirjoittaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että laatu (toivottavasti) korvaa määrän ja nyt onkin luvassa varsinainen makupommi. Varoitus – paahdettu purjo saattaa muuttaa käsityksesi purjosta!

Luin hiljattain englantilaista ruokalehteä, jossa käytettiin maaliskuusta nimeä The hungry gap ja se mielestäni kuvaa aika mainiosti tätä vuodenaikaa, jolloin olemme korviamme myöten täynnä juureksia, kaaleja ja erilaisia sipuleita, ja kaipaus kaikkeen vihreään ja raikkaaseen alkaa olla pahimmillaan. Ensimmäiset eurooppalaiset parsat ovat jo antaneet merkkejä itsestään, joten sitä suuremmalla syyllä on nyt korkea aika tälle verrattomalle purjo-ohjeelle.

Parjattu purjo

Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimpia kasviksia ja tästä syytän täysin keittojuurespakasteita. Pakastettu purjo, joskus hyvinkin pistävän hajuinen, ei ole se mitä moni keitossaan kaipaa, vaikka tuore on purjo onkin ihan eri tapaus. Kun purjolle malttaa antaa aikaa ja hieman rakkautta (eli voita) on se ihan muuta kuin haiseva vihreä kiekko keittojuurespussissa. Purjon luontainen makeus pääsee esille, kun sen hauduttaa ja rakenne muuttuu suussa sulavan pehmeäksi.

Purjon voi hauduttaa pehmeäksi kattilassa tai kuten tässä ohjeessa, uunissa, jolloin purjopalat pysyvät kokonaisina ja ovat aika näyttävän näköisiä sellaisinaan. Purjon vihreät osat voi käyttää esim. maustamaan kasvisliemiä tai suikaloida ohueksi pataruokiin.

Musta valkosipuli – uhka vai mahdollisuus?

Tämä ohje olisi myös sopinut osittain tänään sunnuntaina vietetyille Black Food -festareille, sillä mustaa valkosipulia mustempaa ruokaa on vaikea löytää. Musta valkosipuli ei ole oma lajikkeensa vaan se syntyy kuukauden kestävän käymisprosessin aikana. Aasiassa tämä musta herkku on on ollut tunnettu jo kauan ja sillä uskotaan olevan useita eri terveysvaikutuksia. Kypsytyksen aikana hieman hyytelömäiseksi muuttunut valkosipulinkynsi pitää sisällään lähes lakritsimaisen maun, joka ainakin omasta mielestäni on melko koukuttava. Jos musta valkosipuli kiinnostaa, niin luepa tämä Vaimomatskuu-blogin kattava kirjoitus aiheesta.

Inspiraation tähän mustavalkosipulivinegrettiin sain eräästä Yotam Ottolenghin haastattelusta, jossa hän kertoi mustan valkosipulin käyttömahdollisuuksista. Mustanpuhuva valkosipuli toimii hyvin balsamietikan tai sherryviinietikan parina ja yhdistelmä makean hapanta kastiketta, suussasulavaa purjoa sekä rouheaa pistaasia oli yllättävän toimiva. Annoksen pohjalle levitin itsetekemääni labnehia eli valutettua jogurttia. Labnehiin löydät ohjeen tästä.

Paahdettu purjo ja mustavalkosipulivinegretti

Paahdetut purjot ja mustavalkosipulivinegretti

  • 5-6 ohutta purjoa
  • 3/4 dl oliiviöjyä
  • sormisuolaa

Mustavalkosipulivinegretti

  • 8 mustaa valkosipulinkynttä
  • 1 dl mietoa oliiviöljyä tai pistaasiöljyä
  • 1/4 dl balsamiviinietikkaa tai sherryviinietikkaa
  • 1 tl sormisuolaa
  • 1 -2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
  • 1/2 dl pistaaseja
  • Lisäksi labnehia ja versoja koristeluun
  1. Leikkaa purjoista vihreä osa pois ja huuhdo purjot huolellisesti. Jos purjot ovat paksumpia, leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Purjon partamaiset juuret voit jättää paikoilleen, mutta huuhdo ne huolellisesti. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
  2. Nosta purjot matalareunaiseen uuniastiaan tai pellille. Valuta päälle öljy ja mausta suolalla. Peitä astia foliolla. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Nosta astia uuniin ja paahda, kunnes purjot ovat täysin pehmenneet (noin 1 – 1 1/2 tuntia). Jos haluat purjojen pintaan enemmän väriä, ota folio pois ja paahda vielä noin 15 minuuttia 200 asteessa. Anna purjojen jäähtyä huoneenlämpöisiksi.
  3. Valmista vinegretti. Paloittele valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Nosta kynnet sauvasekoittimen myllyyn tai korkeareunaiseen kulhoon. Lisää puolet öljystä ja etikka. Aja tasaiseksi. Lisää loput öljystä yhdessä suolan ja vaahterasiirapin kanssa. Sekoita joukkoon lopuksi rouhitut pistaasit.
  4. Levitä lautasen pohjalle labneh (noin 3 dl). Nosta päälle purjot ja valuta päälle vinegrettiä. Koristele versoilla. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.


Sieniquesadillat aidoilla Meksikon mauilla

Sieniquesadillat vievät kielen mennessään. Tarjoa ne raikkaan salsa verden kanssa ja arki-ilta on pelastettu.

Sieniquesadillat sinisistä maissitortilloista ja huitlacochesta.

Meitä meksikolaisen ruoan ystäviä hemmotellaan nyt, sillä viime vuoden loppupuolella Helsinkiin avautui pelkästään meksikolaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, Dos Tecolotes. Olin erityisen ilahtunut tästä, sillä olen työväenopistossa opettanut meksikolaisen ruoan kursseja ja olen joutunut tilaamaan Englannista saakka raaka-aineita, kun Suomesta niitä ei ole löytynyt.

Meksikolaisessa ruoassa itseäni viehättää makujen raikkaus ja kuivattujen chilien monipuolinen käyttö. Toisin kuin voisi ajatella, meksikolainen ruoka ei ole aina tulista. Siitä hyvänä esimerkkinä on nämä sieniquesadillat, joiden kanssa tarjosin salsa verdeä.

Meksikolaisia elintarvikkeita saa nyt Helsingistä. Tutustu tomatilloon, kuivattuihin chileihin ja maistuviin tortilloihin.

Salsa verden pääraaka-aine on tomatillo. Tuoreita tomatilloja on saanut meiltä päin vain joskus ja jouluna, joten kun näin niitä Dos Tecolotessa, ostin pussillisen noita vihreitä herkkuja siltä seisomalta. Tomatillo kuuluu koisokasveihin ja on läheistä sukua ananaskirsikalle sekä etäisempää sukua tomaatille sekä perunalle. Tomatilloa käytetään kastikkeissa ja padoissa, mutta ei siis tomaatin tapaan salaateissa tai leivän päällä.

Uusin tuttavuus meksikolaisen ruoan saralla itselleni on huitlacoche. Se on maissin pinnalla kasvava sieni, jossa on aromaattinen maku. Jotkut sanovat maun muistuttavan jopa tryffeliä. Itse en tuota tryffelistä makua sienestä löytänyt, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus! Parhaimmillaan huitlacoche on yhdistettynä muihin sieniin. Ja se sopi sävyltään kuin nenä päähän näiden sinisestä maissista valmistettujen maissitortillojen kanssa.

Tekisikö mieli jotain muuta meksikolaista? Kokeile possunposkitacoja tai aguachileä!

Sieniquesadillat

1 kuivattu arbolchili

1 rkl voita

1 punasipuli hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 tl kuivattua (meksikolaista) oreganoa

1 rs ruskeita herkkusieniä viipaloituna

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

1 dl huitlacochea (tai korvaa liotetuilla herkkutateilla)

2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

150 g raastettua mozzarellajuustoa

50 g raastettua cheddarjuustoa

1 pkt (8-10 kpl) maissitortilloja

1. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä chiliä, kunnes kuori alkaa paahtua ja chili tuoksuu. Nosta chili pois pannulta, anna jäähtyä hetki. Poista kanta ja siemenet, murskaa chili morttelissa.

2. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa. Lisää sipulit, chilirouhe ja oregano. Paista noin 5 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee.

3. Lisää pannulle viipaloidut sienet ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paista viitisen minuuttia, kunnes sienet ovat saaneet väriä. Lisää pannulle huitlacoche ja paista vielä muutama minuutti.

4. Nosta pannu liedeltä ja lisää hienonnettu lehtipersilja. Sekoita juustoraasteet keskenään.

5. Jaa sienitäyte tortillaletuille, ripottele päälle juustoraastetta ja paina toinen lettu tiukasti päälle.

6. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja nosta quesadilla pannulle. Paista, kunnes tortillalettu saa väriä ja juusto alkaa vähän jo sulaa. Käännä lastan avulla ympäri ja paista toiseltakin puolelta.

7. Nosta quesadilla leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hetki. Leikkaa 4 palaan. Voit pitää quesadillat lämpiminä uunissa.

Samettinen fenkolikeitto

Pehmeän makuinen fenkolikeitto saattaa yllättää myös ne, joille fenkoli on inhokki.

Samettinen fenkolikeitto

Tuoretta fenkolia saa kaupoista nykyisin hyvin ja satokausi Italiassa on juuri alkanut. Aina välillä saan kyselyjä, että mitä siitä tuoreesta fenkolista voisi tehdä? Sehän on erinomaista ihan raakanakin, ohueksi viipaloituna appelsiinin tai verigreipin kanssa kuten tässä tekemässäni salaatissa, mutta keitettynä aniksinen, jopa lakritsinen, maku pehmenee. Fenkolikeitto sopii vaikka viikonlopun alkuruoaksi.

Minulle on jäänyt elävästi mieleen, kun joskus aikoja sitten mieheni kanssa teimme paellaa, johon laitoimme tuoretta fenkolia ja jostain syystä se fenkoli ei pehmentynyt, ei sitten millään! Sen jälkeen emme koskeneet fenkoliin moneen vuoteen. Luulen, että silloin vuonna 2002 eivät fenkolit olleet aivan niin tuoreita kuin nyt. Ja kannattaa muuten pitää loppukesästä silmät avoinna toreilla ja kaupoissa, sillä kotimaista fenkolia on saanut kivasti parin viime vuoden ajan. Muistaakseni ainakin Lindrothin puutarha Turun suunnalta toi viime kesänä fenkolia myyntiin.

Velvety fennel soup

Tässä keitossa fenkoli pääsee oikeuksiinsa, sillä fenkolin lisäksi keittoon tulee vain sipulia, ei siis lainkaan perunaa tai muuta tärkkelyspitoista. Makua tulee valkoviinistä ja Pernod’sta. Kuohukerma viimeistelee keiton.

Näin onnistut

Muutama vinkki fenkolikeiton onnistumiseen: jos monitoimikoneesi tai tehosekoittimesi teho ei riitä fenkolin soseuttamiseen, niin voit vielä lopuksi siivilöidä keiton sileäksi. Soseuttamista edistää se, että maltat oikeasti keittää fenkolit hajoavan pehmeiksi. Riippuu täysin fenkolien tuoreudesta kuinka nopeasti fenkoli pehmenee. Fenkolin makua voi vahvistaa fenkolinsiemenillä. Jos käytät niitä, niin paahda siemenet kevyesti ja jauha morttelissa sileäksi. Lisää jauhe kattilaan yhdessä liemen kanssa.

Käytin koristeluun fenkolin tillimäisiä tupsuja ja varsikukkakaalia eli fiorentiinaa. Varsikukkakaalin kausi päättyy ihan pian, joten nyt on aika tutustua tähän herkkään kukkakaaliin, jos ei se ole aiemmin tuttu.

Fenkolikeitto

4-6 (n. 2 kg)fenkolia

1 iso sipuli

½ dl mietoa oliiviöljyä tai rypsiöljyä

2 ½ dl valkoviiniä

1 – 1 ½ l kasvis- tai kanalientä

½ tl suolaa

2 dl pastista

2 dl kuohukermaa

1. Huuhtele fenkolit ja leikkaa sormimaiset varret pois. Siisti kanta ja viipaloi fenkolit. Hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä fenkoli ja sipuli keskilämmöllä 25-35 minuuttia. Sekoita välillä, jotta kasvikset eivät tartu kattilan pohjaan.
3. Kun fenkoli on pehmentynyt, kaada kattilaan viini. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää litra lientä ja suola, kuumenna ja keitä 10-20 minuuttia, kunnes fenkolit ovat todella pehmeitä. Lisää lientä tarvittaessa.
4. Soseuta keitto erissä monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Jos keitto tuntuu rakeiselta, voit siivilöidä sen sileäksi. Huuhtele kattila.
5. Kaada keitto takaisin kattilaan, lisää pastis ja kerma. Kuumenna keitto ja keitä pienellä lämmöllä sekoittaen 3-5 minuuttia, kunnes keitto hieman sakenee.
6. Koristele fenkolin tupsuilla tai varsikukkakaalin kukinnoilla. Tarjoa fenkolikeitto rapeakuorisen leivän kanssa.

Juuriselleririsotto

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi tuttavuudeksi.

Pitkästä aikaa blogipostaus, whoop! Jouluna alkanut flunssa kesti parisen viikkoa ja siitä toipuminen on ollut hidasta työtä. On ollut pakko valita mitä tekee, kun kaikkea ei vaan jaksa. On meillä jotain kuitenkin syöty tammikuunkin aikana ja tämä juuriselleririsotto on ollut yksi tämän talven hiteistä.

Celeriac risotto is perfect winter food

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi. Juuriselleririsoton lisäksi luvassa on toinenkin vähän erilainen juuriselleriohje, kunhan saan sen kuvattua. Blogiarkistosta löydät myös herkullisen juurisellerikeiton ohjeen. Keitto viimeistellään hasselpähkinällä ja speck-kinkulla, nam!

Celeriac is underused root vegetable, but one of my favourites.

Juurisellerin hienostunut aromaattinen maku sai minut pohtimaan mihin kaikkeen sitä voisi käyttää ja muistin, että olen aiemmin hauduttanut juurisellerikuutioita lisäkkeeksi voi-vesiseoksessa. Tällä kertaa vein ajatuksen vielä pidemmälle ja päädyin ruskistamaan voin. Jos haluat tehdä risotosta hieman kevyemmän, voit toki kiehauttaa juurisellerit kypsiksi vedessä. Tähän ohjeeseen juurisellerit tulevat pieninä kuutioina, mutta soseutettuna se toimisi varmasti yhtä hyvin.

Juuriselleririsotto onnistuu ihan perinteisen risoton ohjeella, jonka ytimessä ovat carnaoliriisi, hyvä kasvisliemi, valkoviini tai vermutti ja tietysti lopuksi lisättävä parmesaanijuusto. Voita ei tässä ohjeessa enää lisätä, sillä juurisellerien haudutukseen käytetty voi sekoitetaan risoton joukkoon.

Juuriselleririsotto

500 g juuriselleriä

75 g voita

1/2 dl vettä

Risotto

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

4 dl risottoriisiä

1 dl valkoviiniä tai vermuttia

1 l hyvää kasvislientä

2-3 tl sitruunanmehua

100 g parmesaanijuustoa

Pese ja kuori juuriselleri. Kuutioi selleri noin 1,5 x 1,5 cm kuutioiksi.

Mittaa kastikekattilaan tai pieneen kattilaan voi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää juurisellerit. Keitä kannen alla pienellä lämmöllä, kunnes juurisellerit ovat pehmenneet. Ota 2/3 juurisellerikuutioista pois kattilasta ja kuumenna loppu voi-juuriselleriseos kovalla lämmöllä sekoitellen, kunnes voi alkaa ruskistua. Ota kattila liedeltä, mutta pidä juurisellerit lämpiminä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä laakeassa padassa tai paistokasarissa. Nosta lämpö. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia, kunnes riisi alkaa ritistä. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Kaada noin puolet liemestä riisien päälle ja kypsennä koko ajan sekoittaen. Lisää tässä vaiheessa myös erikseen ottamasi juurisellerit. Kun lisäämäsi neste on haihtunut, lisää lientä kauhalinen kerralaan, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja sekoita risoton joukkoon sitruunanmehu ja parmesaaniraaste. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput juuriselleristä ruskitetun voin kanssa. Tarjoa heti.

Older posts

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑