Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 1 of 17)

Poliittisesti värjäytynyt valkoinen parsarisotto

On viime hetket tälle valkoiselle parsarisotolle, jonka ohje on jäänyt julkaisujonoon roikkumaan.  Parsa-aika alkaa pian olla loppusuoralla ja sivulta rynnivät pian ohitse meidän omat varhaiskasviksemme kovaa vauhtia!

White asparagus risotto

Risotot ovat yksi lempiruoistani ja te blogiani lukevat tiedätte suuresta rakkaudestani mozzarellaa ja parmankinkkua kohtaan.  Kuitenkin viime aikoina rakkauteni kaikkea italialaista kohtaan on alkanut horjua. Kaikki alkoi oikeastaan vuonna 2008, kun buffalomozzarellasta löydettiin hälyttävän korkeita dioksiinipitoisuuksia. Syyksi selvisi laiton myrkyllisten jätteiden hävittäminen laitumien lähettyville, jolloin maaperän ja veden saastuessa, päätyivät myrkyt myös karjaan. Yhtenä syypäänä tähän pidettiin Italian mafiaa.

Seuraava iso kohu kohdistui tomaattiviljelmiin ja siirtolaistyöntekijöiden ala-arvoisiin työoloihin. Osansa tästä mudasta sai myös tunnettu tomaattijätti Mutti. Samaan aikaan useat eläinsuojelujärjestöt toivat julkisuuteen järkyttäviä videoita buffalotiloilta, maitotiloilta, joiden maito käytetään parmesaanin tuotantoon sekä viimeisimpänä sikaloilta – niiltä, joiden possuista valmistetaan parmankinkkua.

Olen seurannut tätä kaikkea uutisointia sydän sykkyrällä ja tekisi mieli huutaa, että MITÄ HITTOA TE SIELLÄ OIKEIN TEETTE? Mutta mitä se minun huutamiseni mihinkään vaikuttaa? Toki tuotteita voi boikotoida ja siihen tämä parsarisotonkin ohje oikeastaan liittyy. Haluan kuitenkin herätellä meitä jokaista, meitä kuluttajia, sillä me olemme tähän osasyyllisiä. Vaatimalla jatkuvasti halvempaa ja halvempaa, olemme omalla kulutuskäytöksellämme ajaneet tilanteen siihen, että loppupeleissä tuotto otetaan tuotantoeläinten selkänahasta. Kirjaimellisesti.

Swedish Västerbotten cheese nad Finnish pork Crudo

Tuotantoeläinten kasvattaminen on kovaa, ympärivuorokautista työtä, josta ei paljon lomailla. Se on myös työtä, jota harva meistä osaa arvostaa ja siksi ei myöskään ole valmis lopputuotteesta maksamaan. Hyvin hoidettu lypsylehmä tuottaa parempilaatuista maitoa ja tuottaa sitä enemmän, mutta jos tuotteen ja työn arvostus on vähäistä ja siitä vaivasta saatu palkka olematon, ei ole ihme, jos tilallisen motivaatio eläinten hyvinvoinnin ylläpitämiseen on nolla. Onneksi vielä Suomesta löytyy paljon maito- ja lihatilallisia, joille eläinten hyvinvointi on se toimeentulon perusta, mutta kuinka kauan täälläkään jaksetaan jos työstä saatava korvaus ei edes riitä omaan toimeentuloon? Jo nyt on tullut esille todella huolestuttavia tapauksia, joissa eläinten hyvinvointi on ollut kaikkea muuta kuin hyvää.

Tämä siis johdantona siihen miksi risotostani tuli sellainen kuin siitä tuli. Lähdin tietoisesti etsimään korvaavia raaka-aineita parmesaanille ja parmankinkulle. Parmesaanin korvasin ruotsalaisella Västerbotten-juustolla ja risoton pinnalle parmankinkun sijaan laskostin kotimaista Tammisen Crudoa. Tuota Crudoa olemme käyttäneet viime aikoina tosi paljon, parmankinkut ovat pääsääntöisesti jääneet kauppaan ja buffalomozzarella ei enää joka kauppareissulla päädy koriin. Risottoriisi on sentään VIELÄ italialaista.

Pst. Viimeistä edellisessä Lantliv Mat&Vin -lehdessä oli ohje itsetehtyyn Fiori di latte mozzarellaan (lehmänmaitomozzarella). Jos kesällä aika antaa myöten, saatanpa kokeilla ohjetta!

Valkoinen parsarisotto

500 g valkoista parsaa
100 g voita
1 dl vettä

risotto
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
400 g risottoriisiä
1 1/2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
n. 1 l kanalientä
1/2 tl suolaa
2 dl raastettua Västerbottenjuustoa
lisäksi
Tammisen Crudoa

Huuhdo parsat ja kuori ne huolellisesti. Napsauta parsoista kuiva kanta pois. Jos tyven leikkauskohtaan jää paljon kuitumaisia kuorihaivenia, kuori parsoja hieman lisää. Lisää kuoret kanaliemeen antamaan makua.

Viipaloi parsat noin 1 cm paloiksi, jätä nuput ehjiksi. Sulata kattilassa voi ja vesi, lisää parsat ja anna hautua kannen alla pehmeiksi, mutta ei mössöksi.

Risottoa varten hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä. Nosta sitten lämpö ja lisää risottoriisi sekoittaen. Kuumenna, kunnes riisi alkaa ritistä. Lisää viini kerralla ja alenna lämpö. Kypsennä sekoitellen, kunnes viini on haihtunut.

Lisää kattilaan noin puolet kuumasta kanaiemestä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä sekoittaen. Lisää uutta nestettä, kun neste on imeytynyt riisiin. Keitä riisi kypsäksi eli yhteensä 20-25 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon valkoiset parsat voiemulsioineen ja lisää myös raastettu juusto. Sekoita, peitä risotto kannella ja nosta pois liedeltä. Anna maustua muutama minuutti. Rouhi joukkoon halutessasi mustapippuria ja lisää annosten päälle Crudoa.

Voiko ruokaa valmistaa ilman ohjetta + hitsin hyvä tomaattipasta

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Tahmean chilinen possunkylki ja pikkelöidyt parsat

Tahmean chilisen possunkyljen salaisuus piilee setsuaninpippureissa ja hitaasti paistamisessa.

sichuan pepper flavored pork belly

Tätä suun just sopivasti puuduttavan possun ohjetta olen yrittänyt saada tänne blogin puolelle jo tovin, mutta aina valmistus on jäänyt niin myöhään, että valoa ei ole ollut kuvaamiseen. Näin kevään myötä tilanne onneksi on korjaantunut ja illat ovat valoisampia.

Ohjeen piilee setsuaninpippureissa (tai sichuaninpippureissa), jotka antavat possulle mukavaa mausteisuutta ja hauskaa kielen ja huulen turruttavaa efektiä. Tämä toki riippuu kuinka paljon setsuaninpippureita annostelee. Nimensä mukaan tämä mauste tulee lounais-Kiinasta, Sichuanin alueelta ja se on oleellinen osa kiinalaista viismaustetta. Setsuaninpippuria saa parhaiten etnisistä kaupoista.  Chilisyyttä possu sai kuivatuista pienistä chileistä, lisää niitä oman maun mukaan. Parhaimmillaan tämä possu on sellaista koukuttavan tulista, melkein liian tulista, mutta ei kuitenkaan.

Luullinen ja nahallinen possunkylki toimii tässä ohjeessa parhaiten, sillä siinä on riittävästi rasvaa. Nahallista possunkylkeä ei aina saa, mutta ohje toimii myös nahattomasta. Valmistus on helppoa, mutta vaatii muutaman tunnin aikaa. Täydellistä viikonloppuruokaa siis!

Pickled asparagus, grilled finnish cucumbers and radishes

Mausteiselle possulle kaveriksi tein riisiviinietikassa pehmennettyä tuoretta parsaa ja grillattuja avomaankurkkuja, jotka saivat valkosipuli-chiliöljystä kasteen. Grillattujen avomaankurkkujen idean nappasin kokki Santeri Vuosaralta muutama vuosi sitten, kun Santeri oli mukana valokuvausworkhopissa. Silloin kurkut kypsennettiin kuusen savussa. Nam!

Nuo ihanat pötkylät retiisit ostin Hakaniemen hallista Merja Valon vihanneskaupasta. Ne olivat tosin Hollannista, joten nyt kysymys kuuluu, että kuka suomalainen kasvitarha alkaisi näitä kasvattamaan? Rapsakan raikkaat retiisit söimme ihan sellaisenaan, mutta ne ovat erinomaisia pikkelöitynä tai raastetuna vaikka jogurtin joukkoon, jos possun tulisuus kaipaa loiventajaa.

Tahmean chilinen possunkylki

1 kg luullista, nahallista possunkylkeä
Marinadi
5 rkl ruokosokerisiirappia tai muscovadosiirappia
4 rkl soijakastiketta
3 rkl worcestershirekastiketta
3 rkl paahdettua seesamiöljyä
3 rkl setsuaninpippureita
1 rkl fenkolisiemeniä
1 rkl suolaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
5-6 kokonaista valkosipulinkynttä
1 rkl riisiviinietikkaa
lisäksi
1 dl oloroso-sherryä / madeiraa tai shaoxing-viiniä

Pyyhi lihan pinta kuivaksi. Leikkaa kylki kahteen tasakokoiseen palaan. Sekoita isossa kulhossa kaikki marinadin aineet keskenään ja kääntele possupalat seoksessa. Anna maustua kulhossa 4-5 tuntia tai yön yli.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta lihapalat uunivuokaan, lisää kaikki marinadi mausteineen ja kaada vuoan pohjalle sherry.

Nosta vuoka uunin keskitasoa alemmalle tasolla ja paista ensin 15 minuuttia peittämättä. Peitä sitten vuoka foliolla ja alenna lämpö 150 asteeseen. Paista noin 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luista. Nosta vielä lopuksi lämpö 200 asteeseen ja anna nahan rapsakoitua noin 10 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia paistamisen jälkeen ja leikkaa liha viipaleiksi. Valuta päälle vuokaan kertynyttä tahmeaa paistolientä.

Pikkelöidyt parsat

1 nippu vihreää parsaa
1/2 dl riisiviinietikkaa
1/4 – 1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
mustia seesaminsiemeniä

Huuhdo parsat ja höylää ne kuorimaveitsellä ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon riisiviinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä 1/2 tuntia huoneenlämmössä. Lisää lopuksi seesaminsiemenet.

Grillatut avomaankurkut

Huuhdo kurkut ja leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Pyyhkäise leikkuupinnat öljyllä ja grillaa tai paista pannulla, kunnes kurkut ovat saaneen väriä ja ne ovat hieman pehmenneet. Valuta päälle öljyä, johon olet hienontanut 2 valkosipulinkynttä ja yhden chilin. Ripottele kurkkujen pinnalle sormisuolaa.

Parsaranskikset ja pekoneesi

Parsasesonki on jo hyvässä vauhdissa. Nämä parsaranskalaiset sopivat vaikka vappupöytään.

Asparagus fries and baconnaise

Onpas ollut kyllä vauhdikas kuukausi tämä huhtikuu. En ole ehtinyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan mitään. Tämä parsaranskalaisten ohje oli kyllä to do -listalla ennen lomaa, mutta en kertakaikkiaan enää perjantaina töiden jälkeen jaksanut, kun oli viime hetken pakkaukset ja järjestelyt kotona vielä edessä.  Ja sen jos minkä olen huomannut, niin väsyneenä ja kiireessä minun ei kannata kuvata mitään. Uusiksi menee ja tulee tehtyä turhaa työtä.

Tämä parsaranskalaisten ja pekoneesin ohje on alunperin 2017 keväällä ilmestyneestä Good Food -lehdestä. Muistan nähneeni ohjeen vuosi sitten ja jostain syystä se ei silloin yhtään napannut. Nyt kun selailin vanhoja lehtiä, osui ohje silmään ja olin ihan täpinöissäni. En yleensä innostu näistä ruokien nimiin liittyvistä kikkailuista, mutta pekoneesi vetosi. Ja kyllä, kyse on pekonimajoneesista.  Suosittelen lukemaan ohjeen huolella, sillä valmistukseen liittyy muutama oleellinen seikka. Pekonista irtoava rasva käytetään majoneesin valmistukseen eli pekoni paistetaan ensin ja vasta sitten tehdään majoneesi. Pekonin rasva antaa majolle täyteläisemmän maun.

baconnaise

Parsaranskikset valmistuvat helposti uunissa, joten uppopaistamiselta vältytään tällä kertaa. Yleensä napsautan parsoista kuivan tyven pois ja monissa ohjeissa se onkin ihan jees. Nämä parsat syödään kuitenkin sormin, joten kokeile  tällä kertaa jättää tyvi paikoilleen. Loistavan lontoolaisen St. John -ravintolan isä, Fergus Henderson, sanoo, että parsan tyvi on ”nature’s handle”! Ja totta tosiaan, napakka tyvi toimii mitä parhaimpana kahvana näille ranskalaisille.

Parsaranskikset ovat parhaimmillaan heti uunista otettuna, joten tee pekoneesi valmiiksi ensin. Oikeastaan sen voit tehdä jo edellisenä päivänä. Sitten vaan herkuttelemaan.

Pst. Soppa-Hanna kokosi blogiinsa uskomattoman kattauksen ruokabloggaajien parhaita parsaohjeita. Käypä kurkkaamassa!

Kaipaisitko muita vappuun sopivia ohjeita? Miten olisi meksikolainen aguachile? Tai ravintola Olon vappubrunssilta inspiraationsa saanut avokado-parsasalaatti katkaravuilla?

Laita suu makeaksi vaniljaisilla munkeilla , marenkikääretortulla tai minikokoisilla uunijäätelöillä!

Parsaranskikset

2 nippua vihreää parsaa

3 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa (joista yksi eroteltuna)

1 1/2 dl parmesaania hienoksi raastettuna

3 dl panko-korppujauhoja

4 rkl oliiviöljyä

Pekoneesi

1 pkt (140 g) pekonia

2 rkl rypsiöljyä + lisää päälle (n. 1 1/2 dl)

1 kananmuna + 1 keltuainen (parsoista)

1 rkl Dijon-sinappia

1 rkl siideri- tai valkoviinietikkaa

1. Huuhtele parsat ja leikkaa halutessasi kuiva tyvi pois.

2. Riko 2 munaa matalalle lautaselle parsojen leivittämistä varten. Erottele toinen muna ja lisää valkuainen rikottujen munien joukkoon. Kumoa keltuainen erikseen pieneen kulhoon. Tarvitset sitä pekoneesin valmistukseen.

3. Valmista pekoneesi. Hienonna pekoni mahdollisimman pieneksi. Mittaa kylmälle pannulle öljy ja lisää pekonit. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 15 minuuttia välillä käännellen, kunnes pekonimuru on rapeaa ja siitä on irronnut rasva.

4. Nosta metallisiivilä metallisen kulhon päälle ja kaada siihen pekoni rasvoineen. Siirrä pekoni lautaselle ja mittaa kulhoon kertynyt rasva. Lisää rypsiöljyä sen verran, että rasvan määrä on 2 dl. Anna jäähtyä 10 minuuttia.

5. Riko sauvasekoittimen kulhoon 1 muna ja lisää keltuainen, sinappi ja etikka. Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle, kaada päälle öljy ja käynnistä laite. Nosta sauvasekoitinta hiljalleen ylöspäin, kunnes muna ja öljy ovat emulgoituneet majoneesiksi. Lisää pekoni ja mausta vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Pekoneesi säilyy jääkaapissa kolme päivää.

6. Jatka parsoista. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kumoa vehnäjauhot matalalle lautaselle. Lisää toiselle lautaselle pankojauhot ja parmesaani. Sekoita kolmannessa lautasessa keskenään munat ja valkuainen. Käytä parsat yksitellen ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi pyörittele ne korppujauho-juustoseoksessa. Nosta leivinpaperin päälle odottamaan.

7. Valuta oliiviöljy matalaan metallipannuun tai puhtaalle uunipellille. Kuumenna uunissa noin 5 minuuttia. Nosta parsat pannulle. Parsojen tulisi olla pannulla yhdessä kerroksessa. Paista 20 minuuttia, kunnes pinta on rapea. Käännä puolessa välissä ympäri.

8. Tarjoa kuumina pekoneesin kanssa.

Alkuperäinen ohje / original recipe from Good Food Magazine

Pimientos de Padrón ja cheddarkastike

Sihisevän kuumat padronit ja jalapenolla terästetty juustokastike on yhdistelmä johon jää koukkuun. You’ve been warned!

Pimientos de Padrón

Vietimme ystäväni varpajaisia ravintola Pastorissa ja valitsin alkuruoaksi hyvältä kuulostavan setin, jossa padron-paprikat tarjottiin cheddarjuustokastikkeen kanssa. Arvelin, että ei tässä kovin vikaan varmaan voi mennä, mutta siihen en ollut varautunut, että tuo yhdistelmä jäisi kummittelemaan päähäni ja aiheuttaisi suorastaan pakonomaisen tarpeen testata ohjetta kotona. Rehellisesti sanottuna, olisin nuollut kulhon puhtaaksi, jos minulla olisi Gene Simmonsin kieli! Joten kun teet tämän kotona, valitse astia sen mukaan, vink vink!

Olen aiemminkin tehnyt padroneita kotona, mutta en ehkä ole kuumentanut pannua riittävän kauan ja paistanut paprikoita tarpeeksi. Ovat ne olleet ihan hyviä, mutta merkittävä parannus tapahtui, kun annoin niiden oikein kunnolla paistua. Valurautapannu tai hiiliteräspannu on se paras väline. Ja tietysti grilli ja parila toimii näiden kohdalla mitä parhaiten. Maustamiseen riittää kunnon nyppäisy sormisuolaa päälle.

Padroineistahan sanotaan, että noin joka kymmenes paprika on todella tulinen. Alan epäillä tämän väitteen todenmukaisuutta, sillä olemme tässä parin kuukauden sisään vedelleet näitä useamman pussin ja emme ole kyllä todella tulista tavanneet. Viime kerralla ehkä yhdessä paprikassa oli hieman voimakkampi potku, mutta ei mitään kylillä huudeltavan voimakasta makua siinäkään.

Pimientos de padron with cheddar sauce

Padronit itsessään valmistuvat nopsaan, joten tuntui vähän raskaalta alkaa keittelemään juustokastiketta itse alusta alkaen. Lisäksi, kun pääni on nyt asemoitu arkea helpottavien ruokaohjeiden laatimiseen, oikaisin tässäkin. Valion Koskenlaskija cheddar on nimittäin mitä näppärin tuote tällaiseen, kun halutaan juustoista kastiketta nopsaan ja säilykkeenä myytävä juustokastike/dippi ei nappaa. Kaavin kastikkeen kattilaan ja lisäsin yhden hienonnetun jalapenon. Sitten vaan kastike kiehumaan kuumaksi ja se oli siinä.  Kerran versioimme tätä myös siten, että lorautimme joukkoon bourbonia. Toimi, mutta kastikkeesta tulee silloin ohuempaa ja se ei tartu niin hyvin padronien pintaan.

Padronit juustokastikkeella oli aika kymppi lisäke flank steakille, mutta menevät ne oikein mainiosti alkupalana tai naposteltavana. Vielä vinkki loppuun – kuumenna tarjoilukulho kunnolla kuumalla vedellä. Näin kastike pysyy lämpimänä pidempään ja ei ala niin nopeasti hyytyä.

Paistetut kampasimpukat veriappelsiinivinegretillä

scallops with blood orange

Huh, mitä haipakkaa on pitänyt. Sen verran on ollut kiirusta, että en ole oikein ehtinyt ajatuksiani tänne blogiinkaan koostaa. Tässä kuitenkin pieni herkkupala parin viikonlopun takaa. Vielä tätä ehtii tekemään, vaikka veriappelsiinien kausi alkaakin pikku hiljaa hiipua.

Sitrusten ja merenelävien yhdistelmää ei paljon tarvitse perustella, koska kombo vaan toimii niin upeasti. Jos kirpakat greipit ja sitruunat eivät maistu, tarjoaa veriappelsiini hieman pehmeämmän vaihtoehdon.

Kampasimpukat ovat meillä harvinaista herkkua. Tosin joka kerta kun kampasimpukoita ostamme, mietin, että pitäisi kyllä useammin muistaa niiden olemassaolo. Nämä ostin Tukkutorin kalasta valmiiksi käsiteltyinä, mutta vakaa aikomukseni on joku päivä ostaa niitä kuoressa olevia. Joten Tukkotorin kalaan varoitus – saatte opettaa miten tämä tapahtuu! Ehkäpä blogin puolelle siitä saisin jonkun videonkin. (Niin, videon. Kuvitelkaa, miun blogissa!)

Koska oli kiire, ehdin ottaa vain yhden kuvan, mutta ehkä se kertoo kaiken tarpeellisen. Hyvää oli ja tehdään toistekin. Ja jos nyt käy niin, ettei veriappelsiineja enää löydy, niin käytä appelsiinia ja verigreippiä. Same same but different.

Tekeekö mieli jotain muuta kampasimpukasta? Kokeile kampasimpukan ja chorizon yhdistelmää tai cevicheä.

Lisää veriappelsiinia?  Kävisikö veriappelsiini ja burrata? Tai madetta veriappelsiinikastikkeella?

scallops goes well with blood orange

 

Kampasimpukat ja veriappelsiinivinegretti

alkuruoka kahdelle

6 kampasimpukkaa
sormisuolaa ja mustapippuria
2 rkl voita
1/2 pieni fenkoli
vesikrassia

veriappelsiinivinegretti
2 veriappelsiinia
1/2 veriappelsiinimehu
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
suolaa, mustapippuria

Ota kampasimpukat valumaan talouspaperin päälle lautaselle ja taputtele simpukoiden pinta kuivaksi.

Valmista vinegretti. Leikkaa appelsiinit kuorettomiksi ja irrota hedelmälohkot kalvoista. Kuutioi hedelmäliha ja siirrä kulhoon. Valuta kulhoon myös leikkuulaudalle kertynyt appelsiinien mehu. Purista lisäksi puolikkaasta appelsiinista mehu ja vatkaa joukkoon etikka, öljy sekä mausteet.

Huuhtele fenkoli ja ota talteen vihreät lehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Leikkaa fenkolista sormimaiset tupsut pois ja höylää puolikkaasta fenkolista mandoliinilla ohuita kiekkoja. Jaa fenkolit kahdelle lautaselle ja lusikoi päälle vinegrettia.

Lisää voi pannulle ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla ja siirrä lautasille.

Valuta lautasille lisää vinegrettiä ja nosta kastikkeesta myös paloiteltua veriappelsiinia. Viimeistele vesikrassilla ja fenkolin lehdillä. Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa. Myös pala leipää lautasen moppausta varten on hyvä idea.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

 

Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.

 

Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.

Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.

 

Flora Culinesse ja Kulta

 

Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!

 

Liqourice and hazelnut muffins

 

Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.

Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi.  Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

 

Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa

150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia

lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.

Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.

 

Savoijinkaalikääryleet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

 

Kikkoman soy sauce

 

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty.  Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

 

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita.  Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin.  Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta:  soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi.  Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella  sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella.  Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

 

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

 

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

Salottisipuliconfit

Sipuliviikko oli ja meni.

Shalots

 

Olin ajatellut julkaista tämän ohjeen sipuliviikolla, mutta kuten viime aikoina on moni asia, jäi tämäkin suunnitelma sille ajattelun tasolle. Aikamoista reseptiikkamylläkkää on päässä parhaillaan ja tuntuu, että kun vapaa-aikaa jää, niin mieluiten käytän sen johonkin muuhun, vaikka kivaa tämä bloggaaminenkin on! Tässä tämä salottisipuliconfit’n ohje kuitenkin tulee, sillä aina voi syödä sipulia, oli juhlaviikko tai ei.

Ehkä tässä kohtaa mietit, että mitä on sipuliconfit? Sana confit juontaa juurensa ranskankielisesta verbistä confire, joka tarkoittaa säilömistä. Näin ollen myös confit on tapa säilöä. Tutuimpia ’confattuja’ ruokia lienee ankankoivet, jotka kypsytetään ja säilötään omassa rasvassaan, mutta myös lihoja taikka hedelmiä voi säilöä samoin. Hedelmät kypsennetään paksussa sokeriliemessä, johon ne myös säilötään.  Kasvisten osalta kypsytys- ja säilöntänesteenä toimii öljy.

Tärkein elementti tässä kypsennystavassa on lämpötila. Säilöttävän tuotteen päälle kaadetaan kylmää nestettä, sipulin kohdalla oliiviöljyä, ja kypsennys tapahtuu uunissa matalalla lämpötilalla.  Meillä tätä hiljakseen öljyssä haudutettua sipulilisäkettä on tehty muutaman kerran ja inspiraation kokeiluun sai alun perin mieheni. Nämä salotit toimivat erinomaisesti lisäkkeenä mm. hirvitartarille ja oikein hyviä ne ovat juustojen kanssa tai tuhdimman leivän täytteenä.

Isoin homma tässä ohjeessa on sipulien kuoriminen, mutta senkin voi ottaa meditatiivisena harjoituksena, maailmanmenoa samalla pohdiskellen. Kuoritut sipulit peitetään oliiviöljyllä ja suosittelen käyttämään tähän hyvää, muttei sitä kaikkein kalleinta öljyä. Säilöntäöljyn voi nimittäin hyödyntää salaattikastikeissa tai paistamisessa. Säilötyt salotit säilyvät puhtaassa, ilmatiiviissä lasiastiassa jääkaapissa noin 3 viikkoa.

Salotit ovat parhaimmillaan huoneenlämpöisinä, joten jos säilöt ne, niin nosta tarvitsemasi määrä sipuleita huoneenlämpöön hyvissä ajoin.

 

Salottisipuliconfit

350-400 g  salottisipulia
5-7 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
3-4 timjaminoksaa

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Kuori salottisipulit ja siisti kannat sekä päät. Asettele salottisipulit uuniastiaan mahdollisimman tiiviisti yhteen kerrokseen. Nosta päälle timjamin oksat. Kaada päälle sen verran öljyä, että salotit peittyvät kokonaan.

Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta uuniin. Paista 1 ½ – 2 h, kunnes salotit ovat hyvin pehmeitä ja niissä on kaunis vaalean ruskea väri. Nosta jäähtymään ja tarjoa huoneenlämpöisinä tai säilö kuumina puhtaaseen lasitölkkiin.

 

Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑