Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 1 of 19)

Kauden parhaat ja helpot lisäkesalaatit

Nämä helpot lisäkesalaatit vaativat vain muutaman raaka-aineen, mutta makua on senkin edestä.

Fresh side salads from lemon, fennel and radicchio with endive.

Hyviä lisäkesalaatteja ei ole koskaan liikaa, vai mitä? Meillä ainakin sellaisten lisäkesalaattien tarve on suuri, jotka ovat muuta kuin kurkku-tomaatti-salaatti -osastoa. Talvisaikaan erityisesti korostuu tämä ongelma, että mitä sille lautaselle laittaisi, joka olisi jotain porkkanaraastetta omaperäisempää ja Espanjan tomaattia maukkaampaa. Usein ratkomme tilanteen valmistamalla lisäkkeeksi jotain kasviksia sellaisenaan ja unohdamme salaatit. Lisäkesalaatit voivat kuitenkin olla mitä tahansa, kunhan antaa luovuuden kukkia.

Sitruuna + fenkoli ja punasikuri + endiivi

Nyt haluan jakaa teille nämä kaksi ihan ässää ja tosi helppoa lisäkesalaattia, joista tuli kerralla suosikkejamme. Sitruuna-fenkolisalaatti vei minut ajatuksissa Kroatiaan. Siellä söin ensimmäisen kerran salaattia, johon oli höylätty sitruunaa ihanan ohuiksi viipaleiksi. Radicchio-endiivisalaatti syntyi oikeastaan Hakaniemen hallin inspiroimana – radicchiot, eli punasikurit, ja endiivit ostin Merja Valon vihannespuodista ja paahdetut hasselpähkinät Parhialalta. Niitä on aiemmin ainakin saanut myös Hella & Herkku -kaupasta. Nämä lisäkesalaatit syntyvät nopeasti ja raaka-aineitakaan ei tarvita montaa.

Valmistin salaatit pitkälle lauantailounaalle, jossa nautimme salaatit kovasti kehumani mozzarellan, linssihummuksen ja Teemu & Markus -leipomon focaccian kanssa alkupaloiksi. Taisi mukaan mahtua vielä ihania timjamilla maustettuja oliivejakin.

Helpot lisäkesalaatit syntyvät muutamasta raaka-aineesta.

Näin onnistut

Kuten niin usein, näissäkin salaateissa juju piilee yksinkertaisuudessa ja hyvissä raaka-aineissa. Sitruuna-fenkolisalaatti pitää sisällään noiden kahden raaka-aineen lisäksi vain suolaa ja oliiviöljyä. Radicchiosalaatissa on punasikurin lisäksi endiiviä, paahdettuja hasselpähkinöitä ja hyvää balsamiviinietikkaa sekä tietysti oliiviöljyä.

Punasikurin voit leikata veitsellä ohueksi suikaleeksi ja leikkaa endiiveistä kanta pois. Irrota lehdet ja leikkaa ne pituussuunnassa suikaleiksi. Noin puolikas keskikokoinen punasikuri riittää, endiivejä tarvitaan yksi. Pyöhi suikaleet ilmaviksi ja valuta joukkoon öljy sekä balsamiviinietikka. Ripsauta joukkoon sormisuolaa ja lisää lopuksi veitsen lappeella murskattuja pähkinöitä.

Sitruuna-fenkolisalaatissa tärkeintä on se, että saat viipaleista mahdollisimman ohuita. Keittiömandoliini toimii tässä erinomaisesti. Käytä luomusitruunoita ja pese ne huolellisesti. Yhdelle keskikokoiselle fenkolille voit tarvita 1-2 pientä sitruunaa. Kokoa salaatti kerroksittain tarjoilulautaselle ja ripottele kerrosten väliin hiukan suolaa sekä reilummin oliiviöljyä.

Kumpikin salaatti toimii mainiosti alkupalasalaatteina, mutta näin pääsiäisen lähestyessä tarjoaisin sitruuna-fenkolisalaattia kalan kanssa ja kipakampaa radicchio-endiivisalaattia mediumiksi paistetun karitsan kanssa.

Huomenna luvassa vinkki helppoon pääsiäisjälkkäriin, joten pysyhän kuulolla!

Valkoista parsaa ja maailman paras mozzarella

Mozzarella ja parsa ovat hyvä pari

Mozzarella ja erityisesti puhvelinmaitomozzarella on elintarvike, johon olen onnistunut kehittämään jonkin sortin addiktion. Valitettavasti, kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, ei tuo rakkaussuhde ole ollut aivan yksinkertainen viime vuosina. Italialaisen maatalouden tila ja tuotantoeläinten kohtelu on pistänyt osaltani tämän herkun pannaan.

Mozzarellan jäljillä

Olin jo melko epätoivonen, kunnes reilu vuosi sitten törmäsin sattumalta Facebookin kautta yritykseen nimeltä Makulia. Makulia on yhden naisen yritys, joka tuo Suomeen suoraan Italiasta yhden pientilan valmistamaa puhvelinmaitomozzarellaa. Ja tätä tuoreeempaa on vaikea saada, sillä kun mozzarellat keskiviikkona valmistetaan Caseificio Jemman tilalla Salernossa, ovat ne perjantaina jo Suomessa! Makulia on saanut alkunsa omistajansa Pinjan toiveesta saada Suomeen tuoretta mozzarellaa ja kiitos Pinjan mozzarellalakkoni on päättynyt. Mikä parasta, voin käydä noutamassa mozzarellani tuosta Tukkutorilta yhdessä Herra Koiran kanssa!

Valkoinen parsa on syytä kuoria

Nämä herkut valmistetaan tilan omien puhvelien maidosta ja ne myös syövät ainoastaan tilan omilla mailla kasvatettua rehua. Kaikki tilan mozzarellat valmistetaan käsityönä vastalypsetystä maidosta. Mozzarella saa makunsa luonnollisesta maitohappokäymisestä. Puhvelinmaitomozzarellan lisäksi Pinja tuo maahan mm. savustettua mozzarellaa, ricottaa ja jogurttia.

Mozzarella Italiasta

Sen pidempää miettimättä pistin tilauksen menemään ja loppu on niin sanotusti historiaa. No, miksi kerron teille tästä maailman parhaasta mozzarellastavasta nyt? Syy on hyvin yksinkertainen. Tämä buffalomozzarella ei ole tarkoitettu säilytystä varten, vaan se on parhaimmillaan heti (3-4 päivän sisällä valmistuksesta). Vaikka kuinka olen yrittänyt, niin meillä ovat nämä mozzarellat menneet parempi suihin joka kerta. En ole edes pakkausta ehtinyt kuvata! Mutta tällä kertaa olin valmistautunut ja mozzarellat saivatkin parikseen aika hitsin hyvän setin valkoisesta parsasta ja ruskistetusta voista.

Mozzarella ja valkoinen parsa

Idean ohjeeseen sain Nancy Silvertonin Mozza-kirjasta. Nancy pyörittää Los Angelesissa saman nimisiä ravintoloita, joista Osteria Mozza on erikoistunut erilaisiin mozzarellasta ja burratasta valmistettuihin ruokiin. Siis mikä mozzarellafanin taivas! Ja kirja on myös täynnä toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Nancyn ohje oli hieman monivaiheisempi ja siihen tuli lisäksi leivänmuruja ja guiancialea eli possun poskista valmistettua pekonintapaista leikkelettä. Joten nyt vaan kipin kopin tilaamaan Makulian mozzarellaa, seuraava tilaus päättyy 22.4 ja tuotteet ovat noudettavissa 26.4. Ehkä nähdään siellä?

Niin ja se parsa. Valitse mahdollisimman ohuita valkoisia tankoja ja käytä ne mielellään jo ostopäivänä. Valkoinen parsa vaatii kuorimisen, mutta uunissa paahtaminen antaa sille herkullisen, jopa hieman makean maun.

Mozzarella with white asparagus


Valkoinen parsa, mozzarella ja ruskistettu voi

2 puhvelinmaitomozzarella

500 g ohuita valkoisia parsoja

2 rkl oliiviöljyä

1 tl sormisuolaa

mustapippuria myllystä

200 g voita

2 dl kuorettomia paahdettuja hasselpähkinöitä rouhittuna

  1. Nosta mozzarellat huoneenlämpöön vähintään tunti ennen ruokailua. Mozzarella on parhaimmillan noin 15 asteisena.
  2. Huuhdo parsat. Napsauta kannasta kova pala pois ja kuori parsat. Valuta uunipellille leivinpaperin päälle öljy ja pyöräytä parsat öljyssä. Mausta suolalla.
  3. Paahda uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes parsat ovat juuri ja juuri kypsät. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi.
  4. Paloittele voi kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä välillä kattilaa heiluttaen (älä sekoita millään välineellä). Jatka kuumentamista, kunnes voi alkaa muuttua ruskeaksi ja pinnalle kertynyt vaahto on hävinnyt. Voi tuoksuu nyt pähkinäiselle.
  5. Levitä parsat tarjoilulautaselle yhteen kerrokseen. Valuta parsojen päälle ruskistettua voita. Murra mozzarellat puoliksi ja nosta parsojen päälle. Paina lusikalla mozzarellaan syvennys ja valuta syvennykseen voita. Lisää lopuksi hasselpähkinät ja rouhi päälle mustapippuria.

Syödäkö vai eikö syödä?

Yosa kaurapala – KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Fazer Yosa kaurapalat saatu tuotenäytteinä

Yosa kaurapala

”Suutarin lapsilla ei ole kenkiä” sanotaan. Omalla kohdallani ”suutarilla ei ole kenkiä” pitää enemmän paikkaansa. Sitä voisi ajatella, että tällainen ruokaihminen ei oikeastaan ajattele mitään muuta kuin syömistä ja on aina valmis syömään, mutta ei. Minä olen nimittäin ruokaihmiseksi yllättävän huono syömään lounasta. Ei silti, että edelleenkään olisin ns. aamupalaihminen. Oma ruokarytmini muistuttaa ehkä enemmän etelä-eurooppalaista kuin meidän kello yhdentoista lounasrytmiä.

Erityisen ongelmalliseksi lounasruokailu muodostuu niinä päivinä, kun teen kotona töitä. Lounaan tekeminen keskeyttää ikävästi kaiken työn ja reseptitestauspäivinä ei kieltämättä oikein ruoka maistu. Usein päädyn keittämään kananmunia tai tekemään munakkaan, kun en muutakaan jaksa tai ehdi. Viime vuosien mozzarella ja parmankinkku -vaihtoehdosta olen luopunut, koska Italiassa on maataloudessa niin moni asia pyllyllään tällä hetkellä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta syön mozzarellaa, ja yhdestä sellaisesta on luvassa juttua ensi viikolla.

Surullisen kuuluisa lounastilanteeni kirkastui todella, kun sain Fazer Yosan aamupalatilaisuudessa, Vegemessujen yhteydessä, maistaa uutta Yosa kaurapalaa. Kaurapalasta tuli kerralla suosikkini ja se osoittautui mainioksi pikaisen lounaan ainekseksi!

Yosa kaurapalasta valmistuu herkullinen ja ravitseva lounasleipä.

Tein kaurapalasta lämpimän leivän ”mitä kaapista löytyy” -tyyliin, mutta se kestää mainiosti myös kovempaa paistamista ja wokkausta. Kaurapalan maku on todella hyvä – asia jota ei ole tarvinnut mistään ns. lihan korvikkeesta aiemmin sanoa. Uskomattominta tässä tuotteessa on ehkä se, että sitä pystyy myös höyläämään juustohöylällä! Kokeile yrteillä maustettua kaurapalaa salaateissa.

No mitä tähän lounasleipääni sitten tuli? Levitin leivälle edelliseltä viikonlopulta ylijäänyttä vihreää linssitahnaa (ohje tulossa jossain vaiheessa) ja paistoin pannulla päälle violettia varsiparsakaalia (eng. purple sprouting broccoli tai psb lyhennettynä). Leikkasin kaurapalan kahteen osaan ja paistoin palat pannulla. Sitten vaan kaikki ainekset leivän päälle. Pari pyöräytystä mustapippuria myllystä ja hiukan oliiviöljyä pinnalle ja lounas oli valmis!

Paahdettu purjo ja mustavalkosipulivinegretti

Paahdettu purjo

Uskomatonta, mutta kuukausi on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Olen jo alkanut miettiä, että pitäisikö blogin nimi vaihtaa Satunnaiseksi bloggaajaksi, kun aivan liian harvoin olen tänne ehtinyt viime aikoina kirjoittaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että laatu (toivottavasti) korvaa määrän ja nyt onkin luvassa varsinainen makupommi. Varoitus – paahdettu purjo saattaa muuttaa käsityksesi purjosta!

Luin hiljattain englantilaista ruokalehteä, jossa käytettiin maaliskuusta nimeä The hungry gap ja se mielestäni kuvaa aika mainiosti tätä vuodenaikaa, jolloin olemme korviamme myöten täynnä juureksia, kaaleja ja erilaisia sipuleita, ja kaipaus kaikkeen vihreään ja raikkaaseen alkaa olla pahimmillaan. Ensimmäiset eurooppalaiset parsat ovat jo antaneet merkkejä itsestään, joten sitä suuremmalla syyllä on nyt korkea aika tälle verrattomalle purjo-ohjeelle.

Parjattu purjo

Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimpia kasviksia ja tästä syytän täysin keittojuurespakasteita. Pakastettu purjo, joskus hyvinkin pistävän hajuinen, ei ole se mitä moni keitossaan kaipaa, vaikka tuore on purjo onkin ihan eri tapaus. Kun purjolle malttaa antaa aikaa ja hieman rakkautta (eli voita) on se ihan muuta kuin haiseva vihreä kiekko keittojuurespussissa. Purjon luontainen makeus pääsee esille, kun sen hauduttaa ja rakenne muuttuu suussa sulavan pehmeäksi.

Purjon voi hauduttaa pehmeäksi kattilassa tai kuten tässä ohjeessa, uunissa, jolloin purjopalat pysyvät kokonaisina ja ovat aika näyttävän näköisiä sellaisinaan. Purjon vihreät osat voi käyttää esim. maustamaan kasvisliemiä tai suikaloida ohueksi pataruokiin.

Musta valkosipuli – uhka vai mahdollisuus?

Tämä ohje olisi myös sopinut osittain tänään sunnuntaina vietetyille Black Food -festareille, sillä mustaa valkosipulia mustempaa ruokaa on vaikea löytää. Musta valkosipuli ei ole oma lajikkeensa vaan se syntyy kuukauden kestävän käymisprosessin aikana. Aasiassa tämä musta herkku on on ollut tunnettu jo kauan ja sillä uskotaan olevan useita eri terveysvaikutuksia. Kypsytyksen aikana hieman hyytelömäiseksi muuttunut valkosipulinkynsi pitää sisällään lähes lakritsimaisen maun, joka ainakin omasta mielestäni on melko koukuttava. Jos musta valkosipuli kiinnostaa, niin luepa tämä Vaimomatskuu-blogin kattava kirjoitus aiheesta.

Inspiraation tähän mustavalkosipulivinegrettiin sain eräästä Yotam Ottolenghin haastattelusta, jossa hän kertoi mustan valkosipulin käyttömahdollisuuksista. Mustanpuhuva valkosipuli toimii hyvin balsamietikan tai sherryviinietikan parina ja yhdistelmä makean hapanta kastiketta, suussasulavaa purjoa sekä rouheaa pistaasia oli yllättävän toimiva. Annoksen pohjalle levitin itsetekemääni labnehia eli valutettua jogurttia. Labnehiin löydät ohjeen tästä.

Paahdettu purjo ja mustavalkosipulivinegretti

Paahdetut purjot ja mustavalkosipulivinegretti

  • 5-6 ohutta purjoa
  • 3/4 dl oliiviöjyä
  • sormisuolaa

Mustavalkosipulivinegretti

  • 8 mustaa valkosipulinkynttä
  • 1 dl mietoa oliiviöljyä tai pistaasiöljyä
  • 1/4 dl balsamiviinietikkaa tai sherryviinietikkaa
  • 1 tl sormisuolaa
  • 1 -2 tl hunajaa tai vaahterasiirappia
  • 1/2 dl pistaaseja
  • Lisäksi labnehia ja versoja koristeluun
  1. Leikkaa purjoista vihreä osa pois ja huuhdo purjot huolellisesti. Jos purjot ovat paksumpia, leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Purjon partamaiset juuret voit jättää paikoilleen, mutta huuhdo ne huolellisesti. Kuumenna uuni 200-asteiseksi.
  2. Nosta purjot matalareunaiseen uuniastiaan tai pellille. Valuta päälle öljy ja mausta suolalla. Peitä astia foliolla. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Nosta astia uuniin ja paahda, kunnes purjot ovat täysin pehmenneet (noin 1 – 1 1/2 tuntia). Jos haluat purjojen pintaan enemmän väriä, ota folio pois ja paahda vielä noin 15 minuuttia 200 asteessa. Anna purjojen jäähtyä huoneenlämpöisiksi.
  3. Valmista vinegretti. Paloittele valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Nosta kynnet sauvasekoittimen myllyyn tai korkeareunaiseen kulhoon. Lisää puolet öljystä ja etikka. Aja tasaiseksi. Lisää loput öljystä yhdessä suolan ja vaahterasiirapin kanssa. Sekoita joukkoon lopuksi rouhitut pistaasit.
  4. Levitä lautasen pohjalle labneh (noin 3 dl). Nosta päälle purjot ja valuta päälle vinegrettiä. Koristele versoilla. Tarjoa lisäksi rapeakuorista leipää.


Sieniquesadillat aidoilla Meksikon mauilla

Sieniquesadillat vievät kielen mennessään. Tarjoa ne raikkaan salsa verden kanssa ja arki-ilta on pelastettu.

Sieniquesadillat sinisistä maissitortilloista ja huitlacochesta.

Meitä meksikolaisen ruoan ystäviä hemmotellaan nyt, sillä viime vuoden loppupuolella Helsinkiin avautui pelkästään meksikolaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, Dos Tecolotes. Olin erityisen ilahtunut tästä, sillä olen työväenopistossa opettanut meksikolaisen ruoan kursseja ja olen joutunut tilaamaan Englannista saakka raaka-aineita, kun Suomesta niitä ei ole löytynyt.

Meksikolaisessa ruoassa itseäni viehättää makujen raikkaus ja kuivattujen chilien monipuolinen käyttö. Toisin kuin voisi ajatella, meksikolainen ruoka ei ole aina tulista. Siitä hyvänä esimerkkinä on nämä sieniquesadillat, joiden kanssa tarjosin salsa verdeä.

Meksikolaisia elintarvikkeita saa nyt Helsingistä. Tutustu tomatilloon, kuivattuihin chileihin ja maistuviin tortilloihin.

Salsa verden pääraaka-aine on tomatillo. Tuoreita tomatilloja on saanut meiltä päin vain joskus ja jouluna, joten kun näin niitä Dos Tecolotessa, ostin pussillisen noita vihreitä herkkuja siltä seisomalta. Tomatillo kuuluu koisokasveihin ja on läheistä sukua ananaskirsikalle sekä etäisempää sukua tomaatille sekä perunalle. Tomatilloa käytetään kastikkeissa ja padoissa, mutta ei siis tomaatin tapaan salaateissa tai leivän päällä.

Uusin tuttavuus meksikolaisen ruoan saralla itselleni on huitlacoche. Se on maissin pinnalla kasvava sieni, jossa on aromaattinen maku. Jotkut sanovat maun muistuttavan jopa tryffeliä. Itse en tuota tryffelistä makua sienestä löytänyt, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus! Parhaimmillaan huitlacoche on yhdistettynä muihin sieniin. Ja se sopi sävyltään kuin nenä päähän näiden sinisestä maissista valmistettujen maissitortillojen kanssa.

Tekisikö mieli jotain muuta meksikolaista? Kokeile possunposkitacoja tai aguachileä!

Sieniquesadillat

1 kuivattu arbolchili

1 rkl voita

1 punasipuli hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 tl kuivattua (meksikolaista) oreganoa

1 rs ruskeita herkkusieniä viipaloituna

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

1 dl huitlacochea (tai korvaa liotetuilla herkkutateilla)

2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

150 g raastettua mozzarellajuustoa

50 g raastettua cheddarjuustoa

1 pkt (8-10 kpl) maissitortilloja

1. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä chiliä, kunnes kuori alkaa paahtua ja chili tuoksuu. Nosta chili pois pannulta, anna jäähtyä hetki. Poista kanta ja siemenet, murskaa chili morttelissa.

2. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa. Lisää sipulit, chilirouhe ja oregano. Paista noin 5 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee.

3. Lisää pannulle viipaloidut sienet ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paista viitisen minuuttia, kunnes sienet ovat saaneet väriä. Lisää pannulle huitlacoche ja paista vielä muutama minuutti.

4. Nosta pannu liedeltä ja lisää hienonnettu lehtipersilja. Sekoita juustoraasteet keskenään.

5. Jaa sienitäyte tortillaletuille, ripottele päälle juustoraastetta ja paina toinen lettu tiukasti päälle.

6. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja nosta quesadilla pannulle. Paista, kunnes tortillalettu saa väriä ja juusto alkaa vähän jo sulaa. Käännä lastan avulla ympäri ja paista toiseltakin puolelta.

7. Nosta quesadilla leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hetki. Leikkaa 4 palaan. Voit pitää quesadillat lämpiminä uunissa.

Samettinen fenkolikeitto

Pehmeän makuinen fenkolikeitto saattaa yllättää myös ne, joille fenkoli on inhokki.

Samettinen fenkolikeitto

Tuoretta fenkolia saa kaupoista nykyisin hyvin ja satokausi Italiassa on juuri alkanut. Aina välillä saan kyselyjä, että mitä siitä tuoreesta fenkolista voisi tehdä? Sehän on erinomaista ihan raakanakin, ohueksi viipaloituna appelsiinin tai verigreipin kanssa kuten tässä tekemässäni salaatissa, mutta keitettynä aniksinen, jopa lakritsinen, maku pehmenee. Fenkolikeitto sopii vaikka viikonlopun alkuruoaksi.

Minulle on jäänyt elävästi mieleen, kun joskus aikoja sitten mieheni kanssa teimme paellaa, johon laitoimme tuoretta fenkolia ja jostain syystä se fenkoli ei pehmentynyt, ei sitten millään! Sen jälkeen emme koskeneet fenkoliin moneen vuoteen. Luulen, että silloin vuonna 2002 eivät fenkolit olleet aivan niin tuoreita kuin nyt. Ja kannattaa muuten pitää loppukesästä silmät avoinna toreilla ja kaupoissa, sillä kotimaista fenkolia on saanut kivasti parin viime vuoden ajan. Muistaakseni ainakin Lindrothin puutarha Turun suunnalta toi viime kesänä fenkolia myyntiin.

Velvety fennel soup

Tässä keitossa fenkoli pääsee oikeuksiinsa, sillä fenkolin lisäksi keittoon tulee vain sipulia, ei siis lainkaan perunaa tai muuta tärkkelyspitoista. Makua tulee valkoviinistä ja Pernod’sta. Kuohukerma viimeistelee keiton.

Näin onnistut

Muutama vinkki fenkolikeiton onnistumiseen: jos monitoimikoneesi tai tehosekoittimesi teho ei riitä fenkolin soseuttamiseen, niin voit vielä lopuksi siivilöidä keiton sileäksi. Soseuttamista edistää se, että maltat oikeasti keittää fenkolit hajoavan pehmeiksi. Riippuu täysin fenkolien tuoreudesta kuinka nopeasti fenkoli pehmenee. Fenkolin makua voi vahvistaa fenkolinsiemenillä. Jos käytät niitä, niin paahda siemenet kevyesti ja jauha morttelissa sileäksi. Lisää jauhe kattilaan yhdessä liemen kanssa.

Käytin koristeluun fenkolin tillimäisiä tupsuja ja varsikukkakaalia eli fiorentiinaa. Varsikukkakaalin kausi päättyy ihan pian, joten nyt on aika tutustua tähän herkkään kukkakaaliin, jos ei se ole aiemmin tuttu.

Fenkolikeitto

4-6 (n. 2 kg)fenkolia

1 iso sipuli

½ dl mietoa oliiviöljyä tai rypsiöljyä

2 ½ dl valkoviiniä

1 – 1 ½ l kasvis- tai kanalientä

½ tl suolaa

2 dl pastista

2 dl kuohukermaa

1. Huuhtele fenkolit ja leikkaa sormimaiset varret pois. Siisti kanta ja viipaloi fenkolit. Hienonna sipuli.
2. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kuullota siinä fenkoli ja sipuli keskilämmöllä 25-35 minuuttia. Sekoita välillä, jotta kasvikset eivät tartu kattilan pohjaan.
3. Kun fenkoli on pehmentynyt, kaada kattilaan viini. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä sekoittaen noin 5 minuuttia. Lisää litra lientä ja suola, kuumenna ja keitä 10-20 minuuttia, kunnes fenkolit ovat todella pehmeitä. Lisää lientä tarvittaessa.
4. Soseuta keitto erissä monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa. Jos keitto tuntuu rakeiselta, voit siivilöidä sen sileäksi. Huuhtele kattila.
5. Kaada keitto takaisin kattilaan, lisää pastis ja kerma. Kuumenna keitto ja keitä pienellä lämmöllä sekoittaen 3-5 minuuttia, kunnes keitto hieman sakenee.
6. Koristele fenkolin tupsuilla tai varsikukkakaalin kukinnoilla. Tarjoa fenkolikeitto rapeakuorisen leivän kanssa.

Juuriselleririsotto

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi tuttavuudeksi.

Pitkästä aikaa blogipostaus, whoop! Jouluna alkanut flunssa kesti parisen viikkoa ja siitä toipuminen on ollut hidasta työtä. On ollut pakko valita mitä tekee, kun kaikkea ei vaan jaksa. On meillä jotain kuitenkin syöty tammikuunkin aikana ja tämä juuriselleririsotto on ollut yksi tämän talven hiteistä.

Celeriac risotto is perfect winter food

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani, palsternakan ohella, mutta valitettavasti se monelle tahtoo jäädä tuntemattomaksi. Juuriselleririsoton lisäksi luvassa on toinenkin vähän erilainen juuriselleriohje, kunhan saan sen kuvattua. Blogiarkistosta löydät myös herkullisen juurisellerikeiton ohjeen. Keitto viimeistellään hasselpähkinällä ja speck-kinkulla, nam!

Celeriac is underused root vegetable, but one of my favourites.

Juurisellerin hienostunut aromaattinen maku sai minut pohtimaan mihin kaikkeen sitä voisi käyttää ja muistin, että olen aiemmin hauduttanut juurisellerikuutioita lisäkkeeksi voi-vesiseoksessa. Tällä kertaa vein ajatuksen vielä pidemmälle ja päädyin ruskistamaan voin. Jos haluat tehdä risotosta hieman kevyemmän, voit toki kiehauttaa juurisellerit kypsiksi vedessä. Tähän ohjeeseen juurisellerit tulevat pieninä kuutioina, mutta soseutettuna se toimisi varmasti yhtä hyvin.

Juuriselleririsotto onnistuu ihan perinteisen risoton ohjeella, jonka ytimessä ovat carnaoliriisi, hyvä kasvisliemi, valkoviini tai vermutti ja tietysti lopuksi lisättävä parmesaanijuusto. Voita ei tässä ohjeessa enää lisätä, sillä juurisellerien haudutukseen käytetty voi sekoitetaan risoton joukkoon.

Juuriselleririsotto

500 g juuriselleriä

75 g voita

1/2 dl vettä

Risotto

2 salottisipulia

1 valkosipulinkynsi

2 rkl oliiviöljyä

4 dl risottoriisiä

1 dl valkoviiniä tai vermuttia

1 l hyvää kasvislientä

2-3 tl sitruunanmehua

100 g parmesaanijuustoa

Pese ja kuori juuriselleri. Kuutioi selleri noin 1,5 x 1,5 cm kuutioiksi.

Mittaa kastikekattilaan tai pieneen kattilaan voi ja vesi. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää juurisellerit. Keitä kannen alla pienellä lämmöllä, kunnes juurisellerit ovat pehmenneet. Ota 2/3 juurisellerikuutioista pois kattilasta ja kuumenna loppu voi-juuriselleriseos kovalla lämmöllä sekoitellen, kunnes voi alkaa ruskistua. Ota kattila liedeltä, mutta pidä juurisellerit lämpiminä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit ja kuullota niitä öljyssä laakeassa padassa tai paistokasarissa. Nosta lämpö. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia, kunnes riisi alkaa ritistä. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Kaada noin puolet liemestä riisien päälle ja kypsennä koko ajan sekoittaen. Lisää tässä vaiheessa myös erikseen ottamasi juurisellerit. Kun lisäämäsi neste on haihtunut, lisää lientä kauhalinen kerralaan, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Ota kattila liedeltä ja sekoita risoton joukkoon sitruunanmehu ja parmesaaniraaste. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput juuriselleristä ruskitetun voin kanssa. Tarjoa heti.

4. adventin tahmea piparkakku

Neljännen adventin kunniaksi leivoin tahmean piparkakkumausteilla maustetun kakun, joka on niin helppo, että sen voi valmistaa vaikka iltayön pikkutunneilla!

Meillä kotona leivottiin aika usein jouluksi pehmeä piparkakku -nimellä kulkevaa kuivakakkua. Liekö tuo mausteilla silatun kakun muisto ollut mielessä, kun tartuin tähän Nigella Lawsonin ohjeeseen. Ohje löytyy Nigellan kirjasta Nigella Christmas. Kuten sanoin, on valmistus todella helppoa, sillä piparkakkutaikinan tapaan sulatetaan voi, siirapit ja sokeri kattilassa yhdessä mausteiden kanssa. Tämän jälkeen vatkataan munat joukkoon ja lisätään jauhot. Koko komeus kaadetaan vuokaan ja paistetaan.

Sticky gingerbread

Tavalliseen tapaani en tietenkään tehnyt aivan täysin ohjeen mukaan, sillä lisäsin joukkoon kuutioitua taatelia ja koska halusin töstä tosi mehevän, nappasin toisesta Nigella ohjeesta mukaan toffeisen kastikkeen. Osan kastikkeesta voi valuttaa heti paistamisen jälkeen vielä kuuman kakun päälle ja antaa kakun oikein kunnolla mehevöityä tai sitten tarjota kastikkeen erikseen. Kummin päin vaan ja lupaan ettet pety!

Tätä pidempään en aio jaaritella, sillä meillä olisi edessä kuusen koristelu. Metsäylioppilaat eivät pettäneet tänäkään vuonna ja meillä on todella upean tuuhea joulukuusi! Tänä vuonna eivät myöskään valot lopu kesken, sillä edellisvuosista oppineena, olen varautunut kahdella valosarjalla. Yritän muistaa napata kuusesta kuvan ja jakaa sen Instassa kanssanne.

Nigella's sticky gingerbread

Nyt on aika toivottaa teille kaikille suloista joulun aikaa ja muistakaa syödä hyvin!

Tahmea piparkakku
noin 20 palaa

200 g tuoreita taateleita
150 voita
200 g vaaleaa siirappia
200 g tummaa siirappia tai ruokosokerisiirappia
125 g tummaa muscovadosokeria
2 tl raastettua inkivääriä
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl jauhettua kanelia
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1 tl ruokasoodaa liotettuna 2 rkl lämmintä vettä
2 1/2 dl täysmaitoa
2 kananmunaa
300 g vehnäjauhoja

1. Vuoraa suorakaiteeen muotoinen vuoka (n. 30×20 cm) leivinpaperilla. Poista taateleista kivet ja kuutioi ne.
2. Sulata kattilassa matalalla lämmöllä voi, siirapit, sokeri ja mausteet. Sekoita tasaiseksi seokseksi.
3. Ota kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon maito, munat ja veteen liuotettu ruokasooda.
4. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita joukkoon voi-siirappiseos. Vatkaa taikina tasaiseksi ja lisää taatelit.
5. Kaada taikina vuokaan. Taikina on löysää, tässä piilee kakun tahmaisuuden salaisuus.
6. Paista uunissa 170 asteessa noin 40-50 minuuuttia, kunnes kakku on kohonnut keskeltä ja tuntuu napakalta. Kakku saa olla kostean mehevä.
7. Voit tässä vaiheessa pistellä kakkuun bambutikulla reikiä ja valuttaa päälle osan toffeekastikeesta tai anna kakun jäähtyä vuoassaan ja tarjoa kastike erikseen.

Toffeekastike

150 g huoneenlämpöistä voita kuutioituna
300 g tummaa muscovadosokeria
1 rkl tummaa siirappia
2 dl kuohukermaa

1. Lämmitä paksupohjaisessa kattilassa matalalla lämmöllä voi, sokeri ja siirappi. Kun voi on sulanut, sekoita kunnes sokeri on sulanut seokseen.
2. Lisää kerma ja kuumenna, kunnes kastike kuplii. Siirrä kattila pois levyltä. Voit tehdä kastikkeen etuköteen ja kuumentaa sen uudelleen, kun kakku on valmis tai olet tarjoamassa kakkua.

Vinkki! Tahmea piparkakku säilyy usean päivän ajan mehevänä, kun käärit sen ensin leivinpaperiin ja sitten folioon. Se myös pakastuu hyvin. Jos kakku jää yli, valmista siitä englantilaistyylinen trifle vaniljakastikkeesta, haluamastasi hillosta ja kermavaahdosta.

Nigella's sticky gingerbread

 

Klementiinijäätelö

Kirjoitin tämän klementiinijäätelön ohjeen viime vuonna Ku ite tekee -Minnan joulukalenteriin. Tykkäsin tästä kokonaisena keitettyjen klementiinien ideasta sen verran, että jaanpa tämän nyt tänne oman bloginikin puolelle.

clementine ice cream

Meillä kotona oli aika usein joulun jälkiruokana jonkinlaista jäädykettä. Kukaan meistä ei ollut erityisen makeiden ystävä ja viilentävä jäätelömäinen jälkiruoka teki kauppansa. Muistan, että ainakin sellaista portviinillä terästettyä luumujäädykettä äiti teki melko usein ja karpalot sekä piparitkin ovat jäädykkeisiin päätyneet.

 Eipä siis yllätys, että kun ajattelin jouluksi sopivaa jälkkäriä oli ajatukset heti jossain kylmässä ja raikkaassa. Jostain syystä tänä vuonna värimaailma joulun ajan ruoissa ja jälkkäreissä on ollut keltainen. Olen rohmunnut kotiin klementiineja pussikaupalla ja tunkenut sahramia vähän joka ruokaan. Klementiinit ovat tämänkin jälkiruoan ydin.

 Jäätelöön keitetään kokonaisia klementiinejä, jotka soseutetaan kuorineen. Riippuu täysin klementiineistä kuinka karvasta tai makeaa soseesta tulee. Jos tykkäät makeammasta, niin lisää suosiolla glukoosisiirappia, kunnes saat omaan suuhusi sopivan makeuden.

clementine ice cream pots

 

Klementiinijäätelö

klementiinisose

6 keskikokoista luomuklementiiniä (sosetta pitäisi tulla noin 5 dl)

¾ – 1 ½ dl glukoosisiirappia (Dan Sukker)

 jäätelömassa

1 tlk kondensoitua maitoa

5 dl kuohukermaa

1 tl kanelia

 Pese klementiinit huolellisesti. Asettele ne kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 2 tuntia, kunnes klementiinit ovat täysin pehmeitä. Jäähdytä hetki, halkaise hedelmät ja poista mahdolliset kivet. Soseuta monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa sileäksi soseeksi. Lisää glukoosisiirappia, kunnes saat sopivan makeuden soseeseen. Jäähdytä. Soseen voit tehdä jääkaappiin edellisenä päivänä.

 Ota 2 dl sosetta erikseen ja yhdistä loput kondensoidun maidon kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta kanelilla ja sekoita kondensoidun maitoseoksen joukkoon. Vuoraa tarvittaessa 2 l leipävuoka tai pyöreä kakkuvuoka leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle ensin kerros jäätelömassaa, lisää sitten lusikalla n. ½ dl klementiinisosetta pisaroiksi pinnalle. Toista tämä, kunnes kaikki sose ja jäätelömassa on käytetty. (Sosetta tulee 4 kerrokseen.)

 Peitä vuoka muovikelmulla ja sitten vielä foliolla. Pakasta yön yli. Nosta jäätelö jääkaappiin noin 20 minuuttia ennen tarjoamista ja ota siitä jäätelökauhalla palloja. Voit tarjota jäätelön esim. pipareiden kanssa.

Vinkki! Jäätelö kestää hyvin pakastimessa useamman päivän, joten voit tehdä sen hyvissä ajoin valmiiksi.

clementine ice cream with apple cider

Helpoista helpoin mac’n’cheese punajuuresta

Veikkaan, että tällä viikolla saattaa tällaiselle superhelpolle ja nopealle ruoalle olla kysyntää! Punajuurisoseesta valmistettu mac’n’cheese sopii sesonkiin myös värinsä puolesta.
Beetroot mac'n'cheese

Joko siellä alkavat olla jouluvalmistelut kovassa vauhdissa? Nämä viimeiset päivät ennen joulua ovat varmasti kiireisiä kaikilla, mutta erityisen lämpimät tsemppiterveiset lähetän kaikille, jotka jaksavat vielä viime hetkille saakka palvella asiakkaita kaupassa kuin kaupassa. Been there!

Aina välillä kauppoihin ilmestyy tuotteita, joiden kohdalla vaan ihmettelee, että miksi kukaan ei tätä ole aiemmin keksinyt.  Hedelmä- ja vihannesosastolla myytävät upeat erilaiset juuressoseet ovat minusta mainio esimerkki tästä! Alun perin soseet olivat hyvinkin jouluaikaan sopivia ja ne oli valmistettu porkkanasta, lantusta ja punajuuresta, mutta viime vuosina on tuoteryhmä kasvanut raparperisoseella (uuh!), bataattisoseella ja uusimpia tulokkaita ovat maa-artisokka-, peruna- sekä palsternakkasose.

Nämä ovat kyllä sellaisia arjen sosekeittopelastajia ja erityisen iloinen olen palsternakkasoseen saapumisesta! Toki ne taipuvat monenlaiseen muuhunkin ruoanlaittoon ja tämä punajuurisoseella maustettu mac’n’cheese on mielestäni ihan loistava neronleimaus, vaikka sen itse sanonkin.

Easy beetroot mac'n'cheese

Mac’n’cheeseä varten yleensä valmistetaan paksu juustolla kyllästetty maitokastike, mutta tässä ohjeessa kastikkeen korvasivat punajuurisose sekä Porlammin juustolan mustaleimasulatejuusto. Myös Kuusamon juustolan Savupaimen sulatejuusto sopii tähän.

Sulatejuusto kuumennetaan kattilassa nopeasti ja lisätään keitetyn pastan ja punajuurisoseen joukkoon. Sitten vaan juustoraastetta päälle ja koko komeus uuniin pariksikymmeneksi minuutiksi. Helppoa, eikö vain?

Sen pidemmittä puheitta – voimia viime rutistukseen ennen joulua ja muistakaa HENGITTÄÄ! (Ja syödä hyvin myös ennen joulua!)

Punajuurimac’n’cheese

400 g kuviopastaa
1 pkt (500g) valmista punajuurisosetta
2 rs (à 200 g) Porlammin mustaleimasulatejuustoa
2 tl fenkolinsiemeniä
1 tl mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
150 g juustoraastetta

Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä 2 minuuttia vähemmän kuin pakkauksessa ohjeistetaan. Valuta pasta ja siirrä takaisin kattilaan.

Purista kattilaan punajuurisose ja lisää mausteet. Lämmitä sulatejuusto juoksevaksi pinnoitetussa kattilassa ja sekoita pasta-punajuuriseoksen joukkoon.

Levitä seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraaste.

Paista uunissa 200 asteessa 20-25 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Vinkki! Ohjeen perinteisempään versioon tästä juustoisesta herkusta löydät tästä.

Older posts

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑