Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 1 of 20)

Veriappelsiinikakku on talven ihanin sitrusleivonnainen

Mehevä gluteeniton veriappelsiinikakku vie kielen mennessään!

Pitäisi varmaan laittaa lippu salkoon tämän päivän kunniaksi, sillä tämä on ensimmäinen postaus lähes vuoteen! Lämmin kiitos teille kaikille, että olette jaksaneet käydä reseptiarkistoa pöyhimässä ja ohjeitani kokeilleet. Erityisen paljon minua on ilahduttanut, että vanhan ajan liha-perunalaatikko on saanut haastajia kimchiohjeesta ja palsternakkakeitosta. Ilahduttavasti myös sinappinen kaniohje on saanut oman fanikuntansa. Toivottavasti tämä mehevän kostea veriappelsiinikakku pääsee ajan kanssa top 3 -ryhmään, sillä niin hyvää se on!

Gluten free blood orange cake

Haastavat veriappelsiinit

Tänä vuonna on kauniin punaisten veriappelsiinien löytäminen ollut työn takana. Viime vuonna oli parhaimmat värit Tarocco-lajikkeessa ja melkein pommin varma tulos oli luomulaatuisissa veriappelsiineissa. Sitä edellisenä vuonna oli Moro-lajike erityisen värikäs.

Parhaillaan menevä veriappelsiinikausi alkoi jo joulukuun lopussa ja silloin ostetut morot olivat upean violetin punaisia, mutta sen jälkeen on onni ollut kovinkin häilyvä! Ja olen kokeillut kaikkea – irtomyynnissä olleita, luomuja, Taroccoja, Moroja, you name it. Kun kohdalle sitten osuu täydellinen yksilö, tuntuu kuin olisi voittanut lotossa.

Onneksi tähän veriappelsiinikakkuun ei veriappelsiinin värillä ole oikeastaan niin väliä. Pinnalle valutettava siirappi saa kauniimman värin punertavista veriappelsiineista, mutta makuun väri ei vaikuta.

Keitä, soseuta ja upota kakkuun

Veriappelsiinikakun mehevyyden takaa mantelijauho, mutta varsinainen salainen ase on kokonaisena pehmeäksi keitetty appelsiini, joka soseutetaan kuorineen päivineen kakkutaikinan joukkoon. Kuorista tulee kakkuun kivaa terävyyttä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Jos pidät brittiläisistä hieman karvaista appelsiinimarmeladeista, takaan, että rakastut tähän kakkuun.

Ai niin, meinasi unohtua, että kakku on sekoittamalla valmis eli voit antaa sähkövatkaimelle ansaitun vapaapäivän!

Kun selailin erilaisia veriappelsiiniohjeita osuin Annin uunissa -blogiin ja jösses sentään minkälaisen kakun Anni oli taikonut veriappelsiinista. Vau, vau ja vau! Jos kiinnostus heräsi, niin pääset katkeran suloiseen veriappelsiinikakkuun tästä.

Easy blood orange cake

Helppo ja gluteeniton veriappelsiinikakku

10 – 12 palaa

1 (100 g) veriappelsiini
2 1/2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa (M-koko)
2 1/2 dl sokeria
n. 6 dl (300 g) mantelijauhetta
1 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Pirkan vaaleaa gl. jauhoseosta)
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa jauheena

Veriappelsiinisiirappi
2 veriappelsiinia
1 1/4 dl sokeria

Lisäksi
2 dl vispikermaa
1 prk (150 g) ranskankermaa

  1. Laita veriappelsiini kokonaisena kattilaan ja kaada päälle vettä sen verran, että appelsiini peittyy kunnolla. Laita painoksi pieni kattilan kansi tai lautanen. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lieden lämpöä niin, että vesi porisee hiljalleen. Keitä appelsiinia 20 – 25 minuuttia, kunnes se on aivan pehmeä. Nosta appelsiini reikäkauhalla pois vedestä lautaselle jäähtymään. Kun appelsiini on täysin jäähtynyt, leikkaa se neljään palaan. Poista siemenet tarvittaessa. Soseuta appelsiini yhdessä rypsiöljyn kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
  2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 20 – 22 cm) ja pingota leivinpaperi pohjan ja reunan väliin. Voitele vuoan reunat. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
  3. Riko munat kulhoon ja vatkaa sokeri joukkoon kierrevatkaimella tai puuhaarukalla. Lisää veriappelsiini-öljyseos.
  4. Sekoita taikinaan mantelijauhot, gluteeniton jauhoseos, leivinjauhe ja vanilja.
  5. Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 45 – 55 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Varmista kakun kypsyys tikulla.
  6. Anna kakun jäähtyä vuoassaan tunnin ja kumoa se sitten jäähtymään ritilän päälle.
  7. Valmista veriappelsiinisiirappi. Purista veriappelsiineista mehu. Tarvitset mehua yhden desin. Laita mehu pieneen kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Keitä sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Jatka keittämistä pienellä lämmöllä poristen 5 – 8 minuuttia. Anna siirapin jäähtyä. Jos siirapista tulee liian paksua, voit lämmittää sen uudelleen ja lisätä tilkan veriappelsiinimehua tai vettä.
  8. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita ranskankerma joukkoon. Levitä kerma kakun pinnalle ja valuta päälle veriappelsiinisiirappia.

Vinkit:

Voit valmistaa kakun edellisenä päivänä valmiiksi, mutta kuorruta kakku juuri ennen tarjoamista.

Kakku kestää hyvin pakastamista.

Voit korvata gluteenittoman jauhoseoksen 1 1/4 dl:lla vehnäjauhoja.

Rydbergin karitsa rentoon pääsiäiseen

Rydbergs steak from lamb

Rydbergin karitsa on ollut tekolistallani jo hetken ja ehdinpä nippa nappa sen tähän pääsiäisen aloitukseen teille jakaa. Kieltämättä tuntuu oudolle ajatella, että se ois nyt sitten pääsiäinen. Meillä ei ole siivottu, ei ole kukkia ja ruokien suhteenkin tilanne on vähän niin ja näin. Kun kaikki tuntuu vähän epäjuhlalta, päätin pyhittää pääsiäisestä pari päivää töiden teolle. Juhlitaan sitten joskus, porukalla, kun tästä on selvitty! Ja tämä Rydbergin karitsa on just sopivan rento ohje tähän kohtaan.

Rydbergin historia

Muokkasin tämän ohjeen tosiaan perinteisestä Rydbergin pihvi -ohjeesta, joka ei itseasiassa ole mikään pihvi, vaan enemmän perunaista pyttipannua muistuttava ruoka. Se on saanut alkunsa tukholmalaisesta hotelli Rydbergistä, jossa tiettävästi tätä ruokaa on aikoinaan tarjoiltu. Rydbergin pihvi valmistetaan kuutioidusta naudan sisä- tai ulkopihvistä ja tarjotaan paistettujen perunoiden kanssa. Usein lisäkkeenä on raaka kananmuna tai pannulla paistettu muna. Lisäkkeenä näkee myös etikkapunajuuria ja suolakurkkuja, vaikkakin Wikipediassa väitetään etteivät nämä oikeasti kuulu Rydbergin kanssa tarjottavaksi.

Rydberg kohtaa karitsan

Tämän Rydbergin karitsan tein viime viikonloppuna meille ruoaksi ja jessus, että se olikin hyvää. Käytin lihana karitsan paahtopaisteja, sillä niissä on enemmän makua kuin fileissä ja hintakin on kohtuullisempi. Olen ilokseni huomannut, että kotimaista karitsaa saa ainakin täältä pääkaupunkiseudun ruokakaupoista jo tosi hyvin. Lisäksi paahtopaisteista saa leikattua kivan kokoisia paloja pannulla paistettavaksi. Maustoin paahtopaistit lopuksi rosmariinisuolalla, joka syntyy simppelisti morttelissa: murskaa 2 rosmariinin oksat kevyesti, lisää 3 tl sormisuolaa ja jauha suolaksi. Tämän voi myös tehdä leikkuulaudalla, jolloin rosmariini ja suola hienonnetaan yhdessä.

Perunoita en erikseen tätä varten keittänyt ja paistanut, vaan hyödynsin edellispäivältä ylijääneet perunalohkot ja lämmitin ne pannulla. Sen lisäksi, että vaihdoin lihan, jätin kananmunan pois ja korvasin sen kaprismajoneesilla. Pikkelöity punasipuli oli tässä ihan must, sillä se toi mukavaa happamuutta ruokaan. Lähikaupassamme oli myös ihania, honkeloita italialaisia luomuparsoja, jotka oikeastaan kruunasivat tämän rentoon pääsiäiseen sopivan ruoan.

Rydbergin karitsa sopii rentoon pääsiäiseen

Juomasuositus Rydbergin karitsalle

En yleensä tohdi suositella ruokajuomaksi oluita, sillä olen niiden suhteen vielä noviisi, mutta tälle ehdottomasti sopisi joku raikas lager, ipa tai jopa saksalainen vehnäolut. Olen myös pähkäillyt noiden lammasruokien viinisuosituksia, nehän ovat usein melko tuhteja ja tanniinisia. Tänä päivänä myynnissä on kuitenkin enimmäkseen karitsaa, joka on maultaan iäkkäämpää lammasta miedompaa, jopa herkkää. Sellaiseen ei voimakkaan rotevat, eikä minun suussasani kypsän hillomarjaiset viinit sovi. Nämä ovat toki mielipidekysymyksiä, sillä usein se paras juoma ruoalle, on se mikä sinulla on lasissasi. Tälle Rydbergin karitsalle valitsisin puhtaasti Sangiovese-rypäleestä valmistetun vielä nuorekkaan chiantin. Myös tasapainoisen hapokas roséviini voisi sopia.

Jälkkäriksi suosittelen passiohedelmäpossetia tai suolakaramellijäätelöä aikuiseen makuun.

Käypä katsomassa myös Ripaus tryffeliä -blogissa tehtyä karitsan kylkeä grillissä, nam!

Rydbergin karitsa

2 annosta

2 (n. 400 g) karitsan paahtopaistia

3 rkl voita

1 rkl öljyä

1 tl sormisuolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

lohkoperunoita edelliseltä päivältä

Kaprismajoneesi

1 kananmuna


2 tl valkoviinietikkaa


1 tl Dijon-sinappia


2 dl öljyä (1 dl rypsiöljyä ja 1 dl oliiviöljyä)


suolaa ja mustapippuria myllystä

1 prk (50 g) kapriksia

Lisäksi

vihreää parsaa

pikkelöityä punasipulia (viipaloi punasipuli, laita kulhoon ja kaada päälle 2 -3 rkl etikkaa)

1. Ota paahtopaistit huoneenlämpöön tunti ennen valmistamista. Leikkaa tarvittaessa paistien pinnalta kalvoja pois.

2. Valmista kaprismajoneesi. Riko huoneenlämpöinen kananmuna korkean, sauvasekoittimelle tarkoitetun kulhon pohjalle. Mittaa joukkoon etikka ja sinappi. Aseta sauvasekoitin kulhoon ja lisää huoneenlämpöinen öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta se hitaasti ylös. Majoneesi alkaa muodostua pohjasta käsin. Mausta valmis majoneesi suolalla sekä pippurilla. Valuta kaprikset ja hienonna ne veitsellä. Sekoita majoneesin joukkoon. Nosta majoneesi jääkaappiin odottamaan.

3. Leikkaa liha tasakokoisiksi kuutioiksi. Sulata pannussa voi (2 rkl), lisää tilkka öljyä ja ruskista lihat kauttaaltaan. Kypsennä lihakuutiot kypsyydeltään mediumiksi, karitsalla se on 57-58 astetta. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla. Pidä lämpimänä folion alla.

4. Pyyhi pannu puhtaaksi ja sulata siinä voi (1 rkl). Paista perunat rapeiksi ja kullankeltaisiksi. Mausta suolalla.

5. Huuhtele parsat ja napsauta kovat kannat pois. Paista parsoja pannulla muutama minuutti ja paloittele ne.

6. Laita lautasille perunaa ja paahtopaistipaloja sekä parsaa. Viimeistele pikkelöidyllä punasipulilla.

Jos sinulla on raakoja perunoita, toimi näin:

Pese, kuori ja lohko perunat tasakokoisiksi paloiksi. Keitä perunakuutiot puolikypsiksi ja valuta hyvin. Ruskista perunat kauniin ruskeiksi ja mausta suolalla.

Hernepestopasta eli kotivarapasta

Juu, hengissä ollaan, vaikka blogin puolella ei ole tapahtunut just yhtään mitään. Iloinen asia on tietysti se, että on ollut töitä, joihin resepti-ideansa on voinut upottaa.

Pea pesto

Se kuuluisa kotivara

Viime viikkojen aikana on termi kotivara tullut kaikille tutuksi ja sen toteuttamista on päästy harjoittelemaan ihan äärimmäisyyksiin saakka. Muistaakseni silloin aikoinaan, kun olen kotitalousopeksi opiskellut, ei kotivarassa tainnut olla kyse vessapaperin hamstraamisesta tai toisten ostoskärryistä tavaran viemisestä (tätäkin on ilmeisesti tapahtunut!), vaan siinä kuinka JÄRKEVÄSTI varaudutaan tilanteeseen, jossa kauppaan ei pääse 72 tuntiin.

Tämmöisen ruoka-alan ihmisenä perisyntinä on se, että kuivakaappi, jääkaappi ja pakastin tursuaa tavaraa ja kuivakaapin hyllyjen kantoraja alkaa uhkaavasti lähestyä kriittistä tilannetta. Eli sitä kotivaraa on ihan omasta takaa! Tietysti se kuivahiiva oli sitten loppunut, niin meiltä kuin kaupastakin, joten ihan täydellinen ei tuo varustus ole leipomista silmällä pitäen, mutta veikkaan, että selvitään.

Mielummin herne pakastimessa kuin nenässä

Ja kun tuosta pakastimesta oli puhe, löytyy meidän pakastimen uumenista aina aika satavarmasti pinaattia ja herneitä. Olen tainnut tästä ennenkin mainita, mutta pakasteherneet ovat ehdottomasti kaikkein aliarvostetuin kasvispakaste. Tästä syystä minun kotivaraohjeeni onkin niistä tehty.

Se mikä tekee tästä hernepestosta niin hyvän kotivaran on se, että siihen voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään – pinjansiementen tilalla voi käyttää auringonkukansiemeniä tai vaikka hasselpähkinöitä. Parmesaanin korvaat pecorinojuustolla tai hätätapauksessa vaikka tuorejuustolla. Erilainenhan siitä toki tulee kuin perinteisestä basilikapestosta, mutta ei anneta sen häiritä, koska maku ratkaisee.

Feta on tässä ohjeessa täysin vapaaehtoinen, vaikkakin hyvä lisä. Fetaa meillä on kans aika usein jääkaapissa, sillä jos et ole aiemmin huomannut, niin fetajuustoissa on uskomattoman pitkät päiväykset! Suolainen, vakuumiin pakattu juusto säilyy yllättävän pitkään ja siksi sopii hyvin peruskotivaratarvikkeeksi.

Vinkki! Voit valmistaa peston joko isossa morttelissa tai sauvasekoittimella. Tein omani morttelissa ja jätin rakenteen aika rouheaksi, mutta voit tehdä pestosta sileämmän jos haluat.

Pasta with pea pesto and feta

Hernepestopasta

4 annosta

1 ps (200 g) herneitä (pakaste)
3/4 dl pinjansiemeniä tai muita siemeniä/pähkinöitä
30 g parmesaanijuustoa tai pecorinoa
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 tl sormisuolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

400 g spagettia (käytin täysjyväspagettia)
100 g fetajuustoa

  1. Sulata herneet siivilässä juoksevan veden alla. Valuta hyvin.
  2. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Raasta parmesaanijuusto ja valkosipulinkynsi.
  3. Jauha mortelissa ensin pinjansiemenet ja lisää sitten herneet parissa erässä. Murskaa herneet rouheiksi.
  4. Sekoita joukkoon juusto, valkosipuli, öljy ja mausteet. Jatka sekoittamista, kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin. Lisää öljyä tarvittaessa (tai juustoa, jos haluat vahvemman juuston maun.)
  5. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota 1 dl keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.
  6. Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon, notkista tarvittaessa keitinvedellä.
  7. Jaa pasta lautasille ja murenna päälle fetajuustoa. Jos sinulla on kotona tuoreita yrttejä, kuten minttua tai basilikaa, ne sopivat tähän myös.

Muuta herneestä? Kokeile vaikkapa turskaa hernevinegretillä. Helppoja pastaruokia: parsa-mascarponepasta tai uunissa paahdettu myskikurpitsa-chorizopasta.

Pst. Ota seurantaan ruokatoimittajien yhdistyksen facebook-sivu, sieltä löydät lähiviikkojen aikana vinkkejä helppoihin kotiruokiin!

Reblochonilla jatkettu kinkun elämä

Reblouchon is the key to this gnocchi bake.

Älkää nyt pyörtykö, mutta tässä se on – ihka uusi postaus! Ehdin vielä tähän vuoden loppuun, vaikka pahalta jo näytti. Edellisen kerran olen kirjoitellut tänne blogiin elokuussa, kun olin Happy Hamletissa valokuvausretriitissä…

Kovasti lupailin kertoa retriitistä ja Ranskan matkastamme, mutta niin siinä vain kävi, että elämä ja mielenkiintoiset työjutut ovat hyvällä tavalla vieneet aikani. Tarkkasilmäiset ovat ehkä nähneetkin kädenjälkeni Me Naisissa, Glorian ruoka&viini -lehdessä sekä syksyllä alkaneessa Satokausikalenterin ja Sydäniiton yhteistyössä. Näiden hommien lisäksi olen opettanut kuluneen syksyn aikana normaalia enemmän työväenopistossa ja totta kai, Marin kanssa hommat jatkuivat entiseen malliin!

Kermainen reblochon valloittaa sydämen

Reblochon de Savoie

Ranskan reissun ansiosta on meillä syksyn aikana syöty ehkä normaalia enemmän Ranskaan vivahtavia ruokia ja kun rakastan juustoja, niin monenlaiset juustoruoat ovat pyörineet mielessä (taas). Blogiin saakka on aikoinaan päätynyt Pommes Aligot eli juustosta venyvä perunamuussi ja sen kaveriksi ajattelin jo alkusyksystä kirjoittaa tartifletten ohjeen. Reblochon-juusto oli tätä ruokaa varten jo hyvissä ajoin hankittu, mutta noloa sanoa, että ne perunat eivät koskaan päässeet kaupasta kotiin saakka. Meillä ei oikein tuota perunaa syödä ja sitä ostetaan yleensä vain se määrä mitä tarvitaan, joten ns. ylimääräisiä perunoita ei kaapissa pyöri.

Reblochon-juusto muistuttaa hieman brietä olemukseltaan ja jos et saa käsiisi reblochonia, voit korvata sen miedolla briellä. Reblochon valmistetaan pastöroimattomasta täysmaidosta ja se luokitellaan puolipehmeäksi. Maultaan se on tosiaan mieto ja hieman pähkinäinen, ja sen sulamisominaisuudet ovat erinomaiset. Juuston pinta voi kypsyessään muuttua hieman oranssiksi, mutta juusto itsessään on kermaisen vaalea. Reblochonia löydät isoista ruokakaupoista ja juustoliikkeistä. Pääkaupunkiseudulla sitä myyvät mm. Food Market Herkku ja Ison Omenan K-citymarket.

Mikä tartiflette?

Tartiflette on kotoisin Haute-Savoien alueelta eli aivan itäisimmän Ranskan kolkasta, Alppien juurelta. Mont Blanc -vuori lienee tunnetuin kohde alueella, hiihtokeskus Chamonix’n lisäksi. Alue myös liittyy rajallisesti Sveitsiin ja Italian Aostan laaksoon, molemmat tunnettuja juustoistaan.

Tartiflette jakaa tuon edellä mainitun Pommes Aligotin kanssa ultimaattisen perunalohturuoan ykkössijan, sillä ruokaan upotetaan kokonainen juustokiekko (450 g) kiloon viipaloituja perunoita. Lisäksi mukaan tulee pekonia ja valkoviiniä, kermaa unohtamatta. Aika herkkua!

No, kuten sanoin, tartiflette ei koskaan meillä nähnyt päivän valoa, sen sijaan ohjeen voit käydä kurkkaamassa Iltalehden sivuilta. Mutta mitä siitä juustosta sitten syntyi?

Oodi perunagnoccheille

Cheezy and oozy gnocchi bake is perfect winter food.

Kun olin aikani sitä juustokiekkoa jääkaapissa ihaillut, tulin johtopäätökseen, että jotain on tehtävä ennen kuin reblochon ottaa jalat alleen ja tulee ovella vastaan. Ja menin siitä mistä aita on matalin – vaihtoehto, joka aina silloin tällöin ruokaa laittaessa on se paras valinta. Ainakin, jos on kiire ja nälkä. Meillä matala aita tarkoittaa mm. perunagnoccheja ja hei, mikä ajan säästö, kun ei perunoita tarvitse pestä ja viipaloida!

Juuston ja gnocchien lisäksi vuokaan sujahti ruusukaalia, mainiota Pirkka Parhaat Schwarzwaldin kinkkua ja tietysti sitä kermaa. Eli melkein kuin tartiflette, mutta parempaa! Onnistuin tähän ruokaan yhdistämään myös ruokabloggaajien #kuukaudenruokahaasteen kahden kuukauden osalta eli ruusukaalin ja ruoan, jota söisit talvimyrskyn osuessa kohdalle. Harmi vaan, että olin auttamattomasti myöhässä kummankin suhteen!

Sitten aasinsillasta toiseen. Mietin, että näin joulun jälkeen tämä ruoka voisi olla aika hyvä hävikkiruoka, sillä tähän voit upottaa kinkun rippeet, juuston jämät ja kermat. Ja jos sattuisi niin hyvin käymään, että kaapissasi olisi vielä ruusukaalinkin loput, niin hurraa!

Juustoinen kinkkugnocchivuoka

1 (450 g) reblochon-juusto (tai kaksi pienempää)
200 – 300 g ruusukaalia
100 g Schwarzwaldin kinkkua tai muuta savustettua kinkkua
2 – 3 dl kuohu- tai vispikermaa (ruokakerma käy myös)
2 tl viherpippuria rouhittuna
ripaus suolaa

1 ps perunagnoccheja

Nosta juusto huoneenlämpöön. Huuhtele ruusukaalit ja poista huonokuntoiset päälilehdet tarvittaessa ja siisti kanta. Viipaloi ruusukaalit ohuiksi kiekoiksi. Voit halutessasi käyttää kaalit pannulla ennen vuokaan laittoa.

Revi kinkku suupaloiksi ja sekoita kerman joukkoon viherpippuri ja suola. Paloittele juusto.

Asettele vuokaan kerroksittain perunagnoccheja, juustoa, kaalia ja kinkkua. Kaada päälle kerma.

Paista uunin ylätasolla 200 asteessa 25-30 minuuttia. Voit myös lopuksi nostaa lämmön 250 asteeseen, jos haluat pintaan enemmän väriä.

Savumozzarella-gnocchivuoka

Viime viikon somen täytti arkeen palaamisen tuska ja koulujen alku. Hyvä puoli siinä, että se oma pieni pätkä lomaani on vasta edessä, saatoin nyt vain myhäillä toisten arkiahdistukselle myötätuntoisesti. Arkiruokaohjeet ovat olleet kovassa haussa tällä viikolla ja gnocchivuoka on mainio arkiruoka, mutta myös perjantaihin sopiva herkuttelueväs.

Gnocchivuoka

Tämän gnocchivuoan olin itseasiassa tehnyt jo huhtikuussa, mutta se oli unohtunut kokonaan kameran kortille! Toisaalta, tässä vuoassa on lohtuisuudessaan aavistus jo syksyä, joten ehkä se sopii nyt paremmin jaettavaksi. Olen jo monta vuotta vannonut valmiiden perunagnocchien nimeen, sillä niistä saa supernopeat ja helpot perunalisäkkeet aikaiseksi.

Perunagnoccheissa löytyy kaupoissa monenlaista versiota ja monissa omaan makuuni maistuu liikaa riisijauho. Varsin pätevät gnocchit löytyvät Giovanni Rana -merkillä (myydään kylmähyllyssä) tai De Cecco -merkillä (riippuen kaupasta ovat joko kylmähyllyssä tai kuivapastojen vieressä).

Olen erilaisia gnocchivuokiakin ehtinyt tehdä jos jonkinlaisia, mm. Ruokaboksille kehittelin version broilerista. Myös raakamakkarat tai pekoni yhdistettynä sieniin toimii. Samoin pitkään haudutettu purjo, jota oli jäänyt edelliseltä päivältä, oli aivan ihana lisäys.

Tässä gnocchivuoassa pääsevät etusijalle savustettu mozzarella, herkkusienet ja tomaatit. Savustetun mozzarellan olin ostanut Makulian verkkokaupasta, siitä samasta jota kehuin taannoin. Savustettu mozzarella on makuuni aavistuksen liian savuinen sellaisenaan nautittavaksi, mutta tässä gnocchivuoassa tai lasagnessa se on paikallaan.

Savumozzarella ja perunagnocchit

Huhtikuussa ei paljon metsäsienillä vielä herkuteltu, mutta ihan ehdottomasti kannattaa gnocchien kaverina kokeilla kantarelleja ja suppiksia, ja jos oikein haluat hemmotella, niin herkkutatteja! Gnocchivuoka taipuu monenlaiseen versiointiin ja on oikein oiva ruoka jääkaappiin kertyneiden jämien hyödyntämiseen.

Savumozzarella-gnocchivuoka

1 rs herkkusieniä tai vastaava määrä metsäsieniä
1 rs kirsikkatomaatteja
1 ps perunagnoccheja
1 pallo (savu)mozzarellaa
2 dl ranskankermaa
1/2 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/4 tl mustapippuria
1 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna tai basilikaa

Pyyhi sienet puhtaiksi ja viipaloi ne. Paista sieniä pannulla, kunnes niistä on enin neste haihtunut pois. Mausta ripauksella suolaa. Huuhdo tomaatit.
Voitele uunivuoka ja levitä siihen perunagnocchit, sienet ja tomaatit. Revi mozzarella ja asettele palat tasaisesti vuokaan. Sekoita ranskankerman joukkoon vesi ja mausteet. Kaada seos vuokaan tasaisesti.

Paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Anna ruoan vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Kesän viilein pastasalaatti

Kesän paras pastasalaatti syntyy jogurtista, fetasta ja avomaan kasviksista.

Pastasalaatissa on hieman retrokaiku, olihan se kaikkien illanistujaisten ja bileiden vakiosettiä silloin joskus. Mutta hyvää ideaa on turha kuopata, sillä pastasalaatti jos mikä on muunneltavissa vuoden ajan ja tilaisuuden mukaan.

Aiemmin kevättalvella selailin ruokalehtipinojani inspiraatiota hakien ja tämä Donna Hay magazinessa ollut pastasalaatti jäi mieleen, koska siinä yhdisteltiin kesän lempiraaka-aineitani: jogurttia, fetaa, retiisejä ja kurkkua. Oma lisäykseni ohjeeseen olivat herneet, jotka ovatkin olleet ihanan makeita tänä kesänä. Tämä salaatti on varsinainen kesä lautasella -pläjäys!

Jogurtti-pastasalaatti sopii kesäretkelle tai raikkaaksi lounaaksi

Tähän salaattiin käytin avomaankurkkuja. On täysin makuasia kuoriiko ne vai ei. Tällä kertaa päätin kuoria, sillä kurkut olivat röpöläisen piikikkäitä. Avomaankurkuissa on myös se kiva puoli, että ne ovat napakampia kuin tavallinen kurkku ja kestävät salaatissa paremmin seuraavaan päiväänkin saakka. Kokeile myös kukkakaalia pieninä nuppuina!

Pastana voit käyttää myös täysjyväpastaa tai gluteenitonta pastaa. Valitse kuitenkin pastamuoto, joka parhaiten imee itseensä kastiketta. Fusillit tai muut kierteisen vinkurat pastat istuvat tähän mielestäni paremmin kuin esimerkiksi penne. Pasta kuten perunakin imee itseensä hurjasti makua, joten salaatin onnistumisen salaisuutena on oikeasti keittää se pasta suolalla maustetussa vedessä. Toki suolaista makua tulee fetasta ja kastikkeeseen olen lisännyt suolaa, mutta suolaton pasta ei maistu millekään, vaikka siihen kuinka upottaisi kastiketta.

Kesäinen pastasalaatti valmistetaan jogurtista, avomaankurkuista, retiiseistä ja herneistä

Salaatin juju piilee fetalla maustetussa jogurttikastikkeessa. Donna Hayn versiossa jogurttia ei fetan lisäksi suuremmin maustettu, mutta minä surautin joukkoon tuoretta korianteria sekä minttua. Lisäsin myös sitruunan kuoren ja vähän mehua. Oliiviöljynä käytin savustetuista oliiveista valmistettua öljyä, johon olen ihan koukussa, mutta mikä tahansa hyvälaatuinen oliiviöljy käy.

Jogurttinen pastasalaatti sopii kesäpäivän lounaaksi, nautit sen sitten pihalla, rannalla tai työpaikalla.

Kaipaatko lisää salaatti-inspiraatiota? Salaatit-kategoriasta löydät mm. iki-ihanan vadelma-belugalinssisalaatin tai suosikiksi nousseen Kesän parhaan salaaatin. Myös muulla on salaatti-innostus iskenyt sillä, Hanna Soppa -blogissa on versioitu kurkku-fetasalaatti vegaanisena. Kokit ja potit -blogissa puolestaan on kokeiltu hauskaa uunifeta-vesimelonisalaattia! Tai miten olisi Jotain maukasta -blogin caesarsalaatti grillatuilla jättikatkaravuilla?

Kesän viilein pastasalaatti

400 g kuviopastaa (käytin Rummon fusillia)

6 retiisiä
2 keskikokoista avomaankurkkua
1/2 l herneenpalkoja

200 g turkkilaista jogurttia (käytin Arlan 10%)
1 pkt (200 g) fetajuustoa
1 pieni ruukku korianteria
1/2 ruukku minttua
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria

lisäksi
versoja tai minttua/korianteria

Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä kylmällä vedellä.

Pastan keittyessä huuhtele retiisit ja kurkut. Viipaloi retiisit ja paloittele kurkut. Riivi herneet paloistaan.

Mittaa sauvasekoittimen kulhoon tai muuhun vastaavaan korkeareunaiseen kulhoon jogurtti. Murenna joukkoon feta. Lisää loput ainekset ja soseuta kastike sileäksi.

Sekoita kastike jäähtyneen pastan joukkoon ja kääntele mukaan kasvikset. Viimeistele salaatti versoilla tai yrteillä.

Kimchihodarit kuumaan kesäpäivään

Viini saatu Viinimaa

Kimchi hot dogs

Kesä ja grillaus. Niin se taitaa monella mennä. Meillä pihattomilla ja grillittömillä kesä sujuu hieman eri merkeissä, mutta onneksi kesäfiilikseen pääsee ilmankin, vaikka näiden kimchihodareiden saattelemina.

Tajusin tuossa kevättalvella, kun suunnittelimme K-Ruoka -lehtien kesää, että olenkohan koskaan tehnyt hodareita kotona? Ei tullut ihan äkkiä mieleen ainuttakaan kertaa. No, sen jälkeen on tilanne korjaantunut mm. hummerihodareilla. Nämä kimchihodarit syntyivät oikeastaan niin sanottuna jääkaappioivalluksena eli jääkaapissa sattui olemaan kimchiä ja raakamakkaroita ja mietin, että mitä niistä tekisi. Ja kimchihodarithan niistä sitten tuli.

Kimchi hot dogs

Kimchi sopii hodariin

Kimchin voi tehdä toki itse ja siihen löydät ohjeen tästä, mutta oikein mainiota kimchiä olen löytänyt ihan tavallisista ruokakaupoista Kim Kong -kimchi -nimellä. Sitä myydään myös Ruohonjuuressa. Kimchi kannattaa paloitella veitsellä ensin, sillä pieneen hodarisämpylään ei kovin isoja paloja kerrallaan mahdu.

Kimchin ollessa tulisen sorttista ei makkaroiden tarvitse olla kovin mausteisia, vaan jokin miedommin maustettu sopii myös. Tällä kertaa minulla oli Feri’sin Toulouse-makkaroita, jotka paistoin parilapannulla ja halkaisin puoliksi sämpylöiden väliin. Kauppojen valikoimista löytyy makkaraa jos monenmoista, joten kokeile erilaisia vaihtoehtoja tulisemmasta miedompaan. Ja jos ei liha innosta, kokeile kimchihodareiden välissä vaikka pariloitua parsaa. Döner Harjun (Harjun makkaratehtaan) tyypit ovat ahkeroineet myös vegaanisen makkaran kehittelyssä, mutta en tiedä vielä saako sitä muualta kuin heidän ravintoloistaan.

Kimchin ja makkaran lisäksi hodareihin ujutettiin retiisistä ja kyssäkaalista (kotimaista!) tehtyä salaattia, chilimajoneesia sekä paahdettua sipulia. Aika jees setti kuuman kesäpäivän lounaaksi. Kimchihodarit ovat parhaimmillaan heti, joten valmistele kaikki ainekset etukäteen.

Kimchi hot dogs

Kimchihodarit – lasiin olutta vai viiniä?

Perinteisesti hodarit nautitaan oluen kanssa, mutta jos olut ei maistu, niin ei punaviinikään ei opöllömpi vaihtoehto. Viiniä valittaessa on hyvä pitää mielessä hodarin mausteisuus ja usein mausteisille ruoille sopiikin pehmeämmät, vähemmän tanniiniset viinit, joissa on hieman jäännössokeria. Kimchihodarit tarjosin Embrazen Red Blendin kanssa.

Punaviinin voi hyvin viilentää ennen tarjoamista. Suosittelen kokeilemaan, sillä usein hieman huoneenlämpöistä viiniä viileämmässä tulevat aromit paremmin esille. Vaaleampien viinien valinnassa menisin kepeän ja raikkaan pinot grigio -rypäleestä valmistetun viinin suuntaan tai kaataisin lasiin kylmää ranskalaista roséviiniä.

Embrazen Red Blend

Viinisuositus

Viinisuositus Embrazen Red Blend (Yhdysvallat), Alkon tilausvalikoima

Näyte saatu Viinimaa

Kimchi ja punaviini ei ole ehkä se perinteisin juoma yhdistelmä, mutta tämä Embrazen Red Blend oli kyllä yllättävä, mutta hyvä pari mausteiselle hodarille. Nimensä mukaisesti viini on monen rypäleen sekoitus, jossa on mm. Merlot-, Syrah-,Petite Sirah- ja Malbec -rypäleitä. Keskitäyteläisessä viinissä sokeria on 9,5%, joten se tekee mausta pehmeän hedelmäisen. Viilennettynä viinissä maistuvat selkeämmin aavistus tammea ja mausteisuutta sekä häivähdys vaniljaa.

Embrazen-viinien etiketeissä esiintyy historiallisesti uraauurtavia naisia, kuten tässä Red Blendissä Nelly Bly. Nelly oli aikansa tutkiva huippujournalisti, joka muun muassa tutkiakseen mielenterveyspotilaiden olosuhteita sairaalassa, tekeytyi potilaaksi ja vietti 10 päivää Blackwell’s Islandin mielisairaalassa. Tästä syntyi yksi aikansa kuuluisimmista juttusarjoista, jossa hän paljasti merkittäviä epäkohtia potilaiden kohtelussa ja hoitohenkilökunnan toiminnassa. Nelly myös matkusti ensimmäisenä naisena yksin ympäri maapallon, 72 päivässä. Hän vaikutti naiselta, johon olisi ollut kiva tutustua!

Embrazen Red Blend

Raparperikiisseli 2.0

Kotimaisen raparperin aika on nyt!

Raparperitaivas

Kyselin huhtikuun lopulla instan puolella, että mikä on se ”pakko kokata” raparperiruoka johon keväällä ensimmäisenä tartutaan. Jokaisella on varmasti ne omat suosikkinsa, minulle se on raparperikiisseli. Eritoten, jos satumme olemaan äitini luona maalla, jossa ensimmäiset raparperit nousevat aurinkoisessa paikassa jo hyvin aikaisin. Kevät on jo vaihtunut kesäksi, jos lämpömittariin on uskominen, mutta onneksi raparperikausi jatkuu ja vielä ehtii keitellä kiisselit ja paistaa monen monta raparperipiirakkaa!

Vaikka rakastankin raparperia kaikissa muodoissaan, tulee kiisselissä raparperin maku minusta hienoiten esille. Ainoa harmi on se, että raparperit keitettäessä hajoavat haituviksi ja kiisselin väri on usein hailakan vihreä, riippuen toki raparperien väristä. Niinpä päätin hieman tuunata tätä vanhaa klassikkoa ja muutamalla kikalla syntyy kiisselistä vähän erilainen, mutta uskallaan väittää, että parempi.

Raparperikiisseli 2.0

Raparperikiisseli saa uudet vaatteet

Aivan ensimmäiseksi paahdoin raparperit uunissa aika reiluina paloina. Tällöin ne paahtuvat ihanan pehmeiksi, mutta säilyttävät värinsä ja muotonsa. Uunivuokaan raparperin kanssa ripottelin vähän sokeria ja lisäsin pari lusikallista vettä. Paahdetut, hieman jäähtyneet raparperit paloittelin suupaloiksi.

Toinen kikka koskee itse kiisseliä. Normaalistihan raparperit keitetään vedessä, kunnes ne hajoavat ja tämän jälkeen liemi suurustetaan perunajauhoilla. Vanhoissa köksän kirjoissa törmää vielä vinkkiin, että kiisselin voi valmistaa myös mehuun ja näin tein minäkin. Lisäsin veden joukkoon raparperimehutiivistettä, jolla sain kiisseliin lisämakua ja samalla myös hentoista vaaleanpunaista väriä. Sitten vain suurustamaan ja lopuksi mukaan lisäsin paloitellut kypsät raparperit. Varsin salonkikelpoista, vaikka itse sanonkin. Jos sinulla on itsetehtyä raparperimehua, niin käytä sitä.

Raparperikiissseli ja vaniljakastike

Sitten se onkin täysin makuasia miten kukin raparperikiisselinsä nauttii. Minun suussani raparperin ja maitovalmisteiden kombo maistuu usein oudolle, joten vastoin yleisesti annettuja ohjeita, saatan syödä kiisselini ilman maito lisäystä. Mutta jos tarjolla on paksua vaniljakastiketta, niin siihen tartun. Pari kaurakeksiä vielä murennettuna päälle ja kevään paras jälkiruoka, raparperikiisseli olisi siinä

Suurustamisen ABC

Olen huomannut, että kiisselit ovat kokeneet jonkilaisen inflaation ja monissa kodeissa ei niitä enää tehdä. Turhan moni on joutunut koulussa tai kotona syömään huonosti suurustettua, paakkuista kiisseliä tai liisterimäiseksi suurustettua versiota, joka vain liukuu lusikasta lasten slime-lelujen tapaan. Se on todella harmi, sillä kiisselit ovat oikeasti mitä parhaimpia jälkiruokia tai välipaloja, silloin kun niihin ei kaada kilotolkulla sokeria. Ja mitä tulee joka keväiseen kriisiin koskien pakastimen tyhjennystä, kiisselit ovat siihen vastaus!

Rhubarb pudding is tradiotional Finnish dessert

Osa- vai kokoneste?

Suurustamista voi lähestyä kahdelta suunnalta: kotitaloustunnilta on mieleen ehkä jäänyt sanat kokonestesuurustus ja osanestesuurustus. Kokonestesuurustuksessa kattilaan lisätään neste, sokeri ja perunatärkkelys eli perunajauho samalla kertaa. Seos sekoitetaan tasaiseksi ja kuumennetaan koko ajan sekoittaen, kunnes perunajauho alkaa suurustaa nesteen. Samaan aikaan seoksen väri muuttuu harmahtavasta kirkkaaksi. Kiisselin annetaan pulpahtaa muutaman kerran ja joukkoon lisätään marjat. Marjat voi myös lisätä aivan alussa, mutta niiden ravintoarvot säilyvät paremin, kun niitä ei turhaa keitetä.

Osanestesuurustuksessa kattilassa keitetään ensin neste, sokeri ja halutessasi marjat. Perunajauhot sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä, niin että ne ovat täysin sekoittuneet. Perunajauho painuu pian kulhon pohjalle, joten on viisasta sekoittaa seos vielä kerran sileäksi ennen kattilaan lisäämistä.

Kiisselin paakkuuntumista estää se, että siirrät kattilan pois levyltä siksi aikaa, kun lisäät suuruksen. Valuta suurus tasaisena nauhana kuumaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Perunajauho alkaa suurustaa nestettä välittömästi. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna, kunnes kiisselin väri muuttuu kirkkaaksi ja kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Älä enää sekoita voimakkaasti perunajauhon lisäämisen jälkeen, sillä se voi aiheuttaa epätoivotun kumipalloefektin!

Vaniljakastike sopii raparperikiisselin kanssa.
Vaniljakastikkeen voi tehdä itse tai turvautua kaupan valikoimaan. Minä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon!

Raparperikiisseli 2.0

Paahdettu raparperi

  • 5-6 keskikokoista raparperinvartta (n. 1 l paloiteltua raparperia)
  • 2-3 rkl vettä
  • 3 rkl sokeria

Kiisseli

  • 2 dl raparperimehutiivistettä (esim. Brunneby)
  • 7 dl vettä
  • 1 1/2 – 2 dl sokeria
  • Suuruste: 1 dl kylmää vettä + 4 rkl perunajauhoja

Huuhdo raparperit ja paloittele ne noin 5 cm paloiksi ja nosta uunivuokaan. Ripottele päälle sokeri ja lisää vesi. Peitä foliolla ja paahda 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota folio pois ja jatka kypsennystä, kunnes raparperit ovat juuri ja juuri pehmenneet. Anna jäähtyä ja paloittele raparperit suupaloiksi.

Mittaa kattilaan raparperimehutiiviste, vesi ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes sokeri on täysin liuennut. Sekoita lasissa tai muussa pienessä astiassa keskenään vesi ja perunajauho. Voit myös vatkata ne sekaisin kannellisessa purkissa.

Nosta kattila levyltä ja valuta suurus kuumaan nesteeseen tasaisena, ohuena nauhana. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna sekoittamatta, kunnes kiisseli on väriltään läpikuultava ja se pulpahtaa muutaman kerran. Kääntele joukkoon raparperit ja kaada kiisseli tarjoiluastiaan tai annostele kulhoihin. Ripottele päälle sokeria, jotta pintaan ei synny kalvoa. (Tai kettua, kuten meillä päin sanotaan!)

Kaipaatko lisää raparperi-inspistä? Tsekkaa raparperigaleten ohje tai miten olisi raparperijäätelö? Lohiflatbreadit saavat potkua myös raparperista!

Käy myös vilkaisemassa Jotain maukasta -blogin herkullinen raparperifool! Se vie kielen mennessään!

On juhlan aika! Näin teet juhlista eettisemmät

Hellmann’s ja Suomen BlogimediaKAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Juhlat kotona

Vieraat tekevät juhlan, sanotaan, mutta onnistuneiden juhlien syntymiseen tarvitaan toki muutakin. Keväästä alkaa varsinainen juhlien suma, sillä pääsiäisen jälkeen heti juhlitaan vappua ja mahtuu toukokuulle vielä äitienpäiväkin. Alkukesän kalenteri täyttyy monilla ylioppilas- ja valmistumisjuhlista ja kesän edessä juhlitaan ripille päässeitä sekä yhteisen elämänsä avioliitossa aloittavia.

Ilmastoystävälliset juhlat?

Eipä siis ihme, että tällä hetkellä monissa kodeissa mietitään pää kuumeisena kuinka juhlat järjestetään, mitä niissä tarjotaan ja veikkaanpa, että toukokuun puolella hakukoneissa suosituimmiksi hauiksi nousee ”paljon juhliin varataan ruokaa”. Tuo oikean ruokamäärän arviointi aiheuttaakin varmasti eniten pulmaa. On harmillista, jos ruoka loppuu kesken, mutta liiallisuuksiin mennyt mitoitus aiheuttaa toisenlaisia ongelmia: mitä sillä ylijääneellä ruoalla voi tehdä?

Ilmastonmuutos, hävikki ja kasvisruoka ovat olleet keskustelun aiheina viimeiset pari vuotta. Yhä useammassa perheessä mietitään eettisiä ruokavalintoja ja yhä useampi nuori kevään juhlittava toivoo, että juhlapöydän antimissa otetaan myös kasvisvaihtoehdot huomioon. Mutta voiko eettisyyden, ilmastomuutoksen, hävikin ja juhlat yhdistää? Kyllä voi!

Tämä yhteistyö Hellman’sin kanssa käynnistyi juurikin tästä lähtokohdasta – kuinka järjestää juhlat niin, että hävikki minimoidaan ja kuormittaisimme maapalloamme mahdollisimman vähän. Teemaksi valikoitui ensi viikolla juhlittava vappu.

Katkarapumajoneesi Hellman'sin majoneesista

Vinkit juhlan järjestäjälle

1. Suunnittele ruoat niin että kaikille riittää, mutta ruokaa ei ole liikaa. Muun muassa Marttojen sivuilta löydät oppaan siihen paljon ruokaa varataan per ruokailija. Ota huomioon se mitä teidän perheessänne ja suvussanne tykätään syödä. Jos täytekakku ei juhlijoille maistu, mieti millä sen voisi korvata tai jos kuivakakut ovat teillä päin kova juttu, panosta niihin. Ota suunnitteluun mukaan myös päivänsankari!
2. Vähemmän on enemmän. Juhlapöytään ei tarvitse kattaa sen seitsemää sorttia. Usein käy niin, että mitä enemmän valikoimaa, sitä enemmän hävikkiä.
3. Tee tarjottavista kerralla mahdollisuuksien mukaan kaikille sopivia vaihtamalla jauhot gluteenittomiin ja valitsemalla maitovalmisteet laktoosittomina. Pehmein täytekakku syntyy perunajauhoista! Vegaanisia vaihtoehtoja maitovalmisteille löytyy tänä päivänä hyvin, joten saat helposti ruokia muokattua. Muista myös Hellmann’sin vegaaninen ja luomumajoneesi.
4. Valitse raaka-aineet mahdollisimman eettisesti. Käytä vapaan kanan tai luomukanan munia. Valitse kotimaisia raaka-aineita ja hyödynnä kotipihasi tai puutarhasi antimet. Muista keväällä myös villiyrtit!
5. Pyri käyttämään koko pakkaus tuotetta. Vanhan kansan vinkki on myös huolellisesti kaapia pakkaukset ja taikinakipot puhtaiksi. Jos teet viisi kuivakakkua, joista kaikista jää kulhoon edes puoli desiä, niin niistä saa jo pienen kakun ainekset kasaan.
6. Käytä sesongissa olevia raaka-aineita, niin myös lompakkosi kiittää. Hyödynnä lähituottajien tuotteita, kun mahdollista.
7. Säilytä ostamasi raaka-aineet ja valmistamasi ruoat oikein! Ota huomioon lämpötila-asiat myös juhlapäivänä. Pienemmät tarjoiluastiat tyhjenevät nopeammin, mutta tarjottavat pysyvät tuoreimpina kauemmin. Laita helposti pilaantuvien ruokien alle jääkulho tai kääri pakastettu tiili folioon ja nosta tarjoiluvati päälle.
kierrätä pakkaukset, käytä kasviksista kaikki mahdolliset osat
8. Ja viimeisenä, kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Tee omien vahvuuksiesi mukaan ja oikaise siellä missä tuntuu epävarmalta. Moni tilaakin kakut tai pikkuleivät paikallisilta leipomoilta. Hävikin vähentämistä on myös antaa kalan käsittely ammattilaisille, jos omat taidot eivät riitä.

Juhlat kotona voi järjestää myös vappuna

Miten tämä kaikki liittyy majoneesiin?

Hellmann’silla uskotaan, että hyvä maku syntyy hyvistä raaka-aineista. Hyvä maun taustalla on sekä vastuullista viljelyä että eläinten asianmukaista kohtelua. Niinpä Hellmann’sin majoneesit valmistetaankin vapaan kanan munista ja tältä osin he ovat harvoja toimijoita Suomessa, jotka näin voivat sanoa. Majoneesissa käytettävä öljy on rypsiöljyä ja viljelijät ovat sitoutuneet viljelemään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja vastuullisesti. Ympäristövaikutusten vähentäminen on jatkuva prosessi, johon Hellman’silla on sitouduttu.

Majoneesi on raaka-aineena monipuolinen ja majoneesi toimii erinomaisesti hävikkiruokien tuunauksessa. Moni kokee kuitenkin majoneesin valmistuksen hankalana. Itse voi toki tehdä majoneesia ja ns. pikamajoneesi valmistuu pieninä määrinä helposti sauvasekoittimella, mutta jos tarvetta on isommille määrille, on valmismajoneesi iso apu. Erityisesti toimivuus korostuu kuumana kesäpäivänä, jolloin itsetehty majoneesi helposti epäonnistuu. Valmismajoneesin rakenne kestää myös säilytystä paremmin.

Raparperimuffinit tehdään majoneesista

Tein Hellmann’sin majoneesista kaksi erilaista ohjetta vappujuhliin, joista suolaiseen versioon majoneesi sai kaverikseen katkarapuja ja makeassa versiossa päästään juhlimaan kotipihojen odotettua tulokasta, raparperia. Katkarapuröran kanssa tarjotaan gluteenitonta maissileipää. Raparperimuffinien taikina ei olekaan aivan tavanomainen, sillä taikinassa on majoneesia ja ei lainkaan kananmunaa! Molemmat herkut syntyvät nopeasti vaikka vappubrunssille. Vinkit juhlista ylijääneiden ruokien tuunaukselle löydät reseptien jälkeen.

Lisää majoneesin käyttövinkkejä on muuten luvassa vappuaaton postauksessa, jossa kerron myös siitä kuinka juhlapöytä katetaan eettisesti. Juhlat voivat alkaa!

Katkarapuröra Etelävaltioiden tapaan ja maissileipä

Valitse pakastealtaasta MSC-merkittyjä katkarapuja ja käytä loppukesästä kotimaisia järvirapuja. Vinkki! Voit myös käyttää valmiiksi maustettua Hellmann’s chilimajoneesia.

Juhlat syntyvät kuin itsestään kun apuna on majoneesi

Katkarapuröra

2 dl Hellmann’s Real -majoneesia
3 varsisellerin vartta hienonnettuna
1 ps isoja katkarapuja (MSC)
1 tl savupaprikajauhetta
1-2 tl Tabascoa
ripaus suolaa

Sekoita majoneesin joukkoon hienonnettu varsiselleri ja veitsellä paloitellut sulatetut katkaravut. Mausta savupaprikajauheella ja Tabascolla. Lisää ripaus suolaa.

Maissileipä (gluteeniton)

5 dl piimää
2 kananmuna
3 dl maissijauhoja
1 dl polenta
1 rkl sokeria
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl leivinjauhetta
1 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa

  1. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Mittaa pieneen uunivuokaan tai valurautapannulle 1 rkl rypsiöljyä ja nosta vuoka uuniin kuumenemaan.
  2. Vatkaa piimän joukkoon munat. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää piimäseokseen.
  3. Kumoa taikina kuumaan vuokaan ja paista uunissa 20 – 25 minuuttia, kunnes leipä on kypsä. Tarjoa katkarapuröran kanssa.

Raparperimuffinssit majoneesista

Hellman'sin majoneesista syntyvät raparperimuffinit

2 1/2 dl Hellmann’s Real majoneesia
2 dl ruokosokeria
1 hillottu inkivääri kuutioituna
2 dl raparperia pieninä kuutioina 2 dl maitoa tai laimeaa raparperimehua
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
ripaus suolaa

Pinnalle: 1 raparperin varsi pieninä paloina Koristeluun: kermavaahtoa, syötäviä kukkia

  1. Sekoita majoneesin joukkoon sokeri, inkivääri ja raparperikuutiot. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja kääntele vuorotellen nesteen kanssa majoneesin joukkoon. Jaa seos pieniin muffivuokiin ja nosta päälle raparperipala.
  2. Paista 180 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Jäähdytä ritilän päällä ja koristele kermavaahdolla ja syötävillä kukilla.

Ohjeesta tulee 42 kappaletta pieniä muffineita. Muffinit ovat parhaimmillaan tekopäivänä. Jos pakastat muffinit, varaa valmiiksi lisää paperisia muffinivuokia, sillä ne tuppaavat irtoamaan leivonnaisista pakastettaessa.


Juhlat syntyvät helposti, kun avuksi ottaa Hellman'sin

Vinkkejä hävikkiruoille

– tuunaa vain niitä ruokia, joita ei ole pidetty pöydässä
– tee kuivakakuista, muffineista tai pikkuleivistä kerrosjälkiruoka (trifle) tai hovijälkiruoan tyyppinen jälkkäri
– ylijääneestä pullasta teet pullavanukkaan. Leivästä syntyy leipävanukas, johon voit upottaa myös lihaa tai kalaa.

– kirkkaasta perunasalaatista voi tehdä frittatan

– katkarapuröra toimii mainiosti myös maissilastujen kanssa seuraavana päivänä

– sekoita savukalan loput majoneesiin ja tarjoa uuniperunoiden kanssa
– hyödynnä lihat pastaruoissa tai pizzassa tai tee esim. paahtopaistileipä, jotka maustat piparjuurimajoneesilla

– ilahduta työtovereitasi ja pidä töissä rääppiäiset

Chilimajoneesi
Oikaise ja käytä valmista chilimajoneesia!

PSt. Käyhän vilkaisemassa mitä Ku ite tekee -blogissa kirjoitetaan eettisistä valinnoista ja nappaa talteen herkullisen savukalatahnan ohje.

Kauden parhaat ja helpot lisäkesalaatit

Nämä helpot lisäkesalaatit vaativat vain muutaman raaka-aineen, mutta makua on senkin edestä.

Fresh side salads from lemon, fennel and radicchio with endive.

Hyviä lisäkesalaatteja ei ole koskaan liikaa, vai mitä? Meillä ainakin sellaisten lisäkesalaattien tarve on suuri, jotka ovat muuta kuin kurkku-tomaatti-salaatti -osastoa. Talvisaikaan erityisesti korostuu tämä ongelma, että mitä sille lautaselle laittaisi, joka olisi jotain porkkanaraastetta omaperäisempää ja Espanjan tomaattia maukkaampaa. Usein ratkomme tilanteen valmistamalla lisäkkeeksi jotain kasviksia sellaisenaan ja unohdamme salaatit. Lisäkesalaatit voivat kuitenkin olla mitä tahansa, kunhan antaa luovuuden kukkia.

Sitruuna + fenkoli ja punasikuri + endiivi

Nyt haluan jakaa teille nämä kaksi ihan ässää ja tosi helppoa lisäkesalaattia, joista tuli kerralla suosikkejamme. Sitruuna-fenkolisalaatti vei minut ajatuksissa Kroatiaan. Siellä söin ensimmäisen kerran salaattia, johon oli höylätty sitruunaa ihanan ohuiksi viipaleiksi. Radicchio-endiivisalaatti syntyi oikeastaan Hakaniemen hallin inspiroimana – radicchiot, eli punasikurit, ja endiivit ostin Merja Valon vihannespuodista ja paahdetut hasselpähkinät Parhialalta. Niitä on aiemmin ainakin saanut myös Hella & Herkku -kaupasta. Nämä lisäkesalaatit syntyvät nopeasti ja raaka-aineitakaan ei tarvita montaa.

Valmistin salaatit pitkälle lauantailounaalle, jossa nautimme salaatit kovasti kehumani mozzarellan, linssihummuksen ja Teemu & Markus -leipomon focaccian kanssa alkupaloiksi. Taisi mukaan mahtua vielä ihania timjamilla maustettuja oliivejakin.

Helpot lisäkesalaatit syntyvät muutamasta raaka-aineesta.

Näin onnistut

Kuten niin usein, näissäkin salaateissa juju piilee yksinkertaisuudessa ja hyvissä raaka-aineissa. Sitruuna-fenkolisalaatti pitää sisällään noiden kahden raaka-aineen lisäksi vain suolaa ja oliiviöljyä. Radicchiosalaatissa on punasikurin lisäksi endiiviä, paahdettuja hasselpähkinöitä ja hyvää balsamiviinietikkaa sekä tietysti oliiviöljyä.

Punasikurin voit leikata veitsellä ohueksi suikaleeksi ja leikkaa endiiveistä kanta pois. Irrota lehdet ja leikkaa ne pituussuunnassa suikaleiksi. Noin puolikas keskikokoinen punasikuri riittää, endiivejä tarvitaan yksi. Pöyhi suikaleet ilmaviksi ja valuta joukkoon öljy sekä balsamiviinietikka. Ripsauta joukkoon sormisuolaa ja lisää lopuksi veitsen lappeella murskattuja pähkinöitä.

Sitruuna-fenkolisalaatissa tärkeintä on se, että saat viipaleista mahdollisimman ohuita. Keittiömandoliini toimii tässä erinomaisesti. Käytä luomusitruunoita ja pese ne huolellisesti. Yhdelle keskikokoiselle fenkolille voit tarvita 1-2 pientä sitruunaa. Kokoa salaatti kerroksittain tarjoilulautaselle ja ripottele kerrosten väliin hiukan suolaa sekä reilummin oliiviöljyä.

Kumpikin salaatti toimii mainiosti alkupalasalaatteina, mutta näin pääsiäisen lähestyessä tarjoaisin sitruuna-fenkolisalaattia kalan kanssa ja kipakampaa radicchio-endiivisalaattia mediumiksi paistetun karitsan kanssa.

Huomenna luvassa vinkki helppoon pääsiäisjälkkäriin, joten pysyhän kuulolla!

Older posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑