Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Granaattiomenaglögi

Millainen glögi tälle vuodelle keksitään?

Mulled pomegranate juice

Tämä oli  jokavuotinen pohdinnan aihe jo aikoinaan, kun työskentelin Katajanokalla koekeittiöllä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että nyt on kokeiltu kyllä kaikki mahdolliset glögivariaatiot ja sitten sitä keksi kuitenkin jotain uutta. Viime vuonna tänne blogiin valmistin glögin mustikkamehusta ja tänä vuonna on granaattiomenan vuoro.

Tykkään tehdä itse glögejä, kun silloin saa makeutta säädettyä omaan makuun sopivaksi. Aivan sellaisista saksalaisen joulutorin hampaista kiilteet irroittavan happamista glögeistä en minäkään pidä, mutta sokeriliemet saavat jäädä kauppaan.

Granaattiomenamehuja löytyy kaupoista monen sorttisia, useimmat sellaisia joissa on omenamehua mukana. Tämä ostamani mehu oli pelkkää granaattiomenaa ja melko hapanta itsessään. Ostin sen lähi-kookaupastani, mutta uskoisin että vastaavia löytyy muualtakin. Ja jos omenamehuversio on ainoa mitä kaupasta löytyy, niin osta se ja purista parista granaattiomenasta mehua lisäksi. Tuo mehulisäys tuo myös hieman kirkkautta muuten melko samean punaiseen mehuun.

Mulled pomegranate juice

Makuaineena glögissä toimivat kardemumma, kanelitangot sekä vanilja. Makeutin juoman granaattiomenasiirapilla, jonka keitin itse, mutta ruokosokeri tai fariinisokeri sopivat molemmat tähän ihan yhtä hyvin.  Tämä glögi nautittiin ilman terästystä Klippan-juuston ja manteleiden kanssa. Jos haluat glögistä tujumpaa, lisää vodkaa tai vaaleaa rommia.

Pst! Kävin jouluvieraana Kokit ja Potit -blogissa, jota varten testasin ohjeet ruskistetulla voilla maustetuista madeleineista ja granaattiomenasiirapista. Sieltä löytyy myös vinkki granaattiomenan mehustamiseen. Käyhän kurkkaamassa!

 

 

Granaattiomenaglögi

1 l granaattiomenamehua
1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna
10 kokonaista vihreää kardemumman kotaa murskattuna (tai 2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä)
2 kanelitankoa
3/4 – 1 1/2  dl ruokosokeria (tai granaattiomenasiirappia oman maun mukaan)

lisäksi 3/4 dl granaattiomenan siemeniä

Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua muutama minuutti.  Alenna sitten lämpö niin pienelle kun saat, peitä kattila kannella ja anna maustua noin 45 minuuttia. Tarkista maku ja lisää sokeria, jos glögi tuntuu liian happamalta. Siivilöi juoma ja jaa laseihin. Viimeistele glögi tuoreilla granaattiomenan siemenillä.

 

Testauksessa kasvikuivuri

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ EXPONDO

Sain syksyllä mielenkiintoisen yhteydenoton yritykseltä nimeltä Expondo. He kyselivät kiinnostustani blogiyhteistyöhön heidän maahantuomiensa keittiölaitteiden osalta. Sähköpostin luettuani kävin kurkkaamassa yrityksen sivuille ja meinasin pyörtyä – apua, nämähän ovat ihan ravintolatason laitteita! Eikö joku kokki olisi parempi arvioimaan toimivuutta? Sitten mietin, että myös ruokaharrastajat  käyttävät enenevissä määrin näitä ns. ammattilaislaitteita. Jos et usko, niin katso Australian Masterchefin alkukarsinnat tältä vuodelta. Toiseksi, kotitalousopettajakoulutukseni antaa itseasiassa aika hyvä eväät tällaiseen yhteistyöhön, jollaista olin toivonut pääseväni tekemään. Niinpä vastasin rohkeasti, että kyllä kiitos!

Testattavaksi laitteeksi päätyi lopulta Royal Cateringin kasvikuivuri. Olen tuskaillut jonkin aikaa pakastimemme pienuutta ja harmitellut, kun niin paljon jää kaikkea hyvää säilömättä, kun pakastimeen ei mahdu. Tämä kuivuri on siihen oiva ratkaisu, sillä vaikka ensimmäisenä mielessäni olivat tietenkin sienet, niin tällä voi kuivata vaikka mitä! Toki kuivattamista voi tehdä myös uunissa, erityisesti jos uunissa on kiertoilmaominaisuus, mutta tällä laitteella homma hoituu hieman nopsempaa kun ilma kiertää tiivimmässä ympäristössä. Lämpötila pysyy myös täysin stabiilina eikä vaihtele, kuten sähköuuneissa on tapana. Lisäksi kuivurin voi säätää kuivattamaan yhtäjaksoisesti jopa 40 tuntia!

Alun perin tarkoituksena oli, että saan käyttööni laitteen, jossa on kuusi kuivatuslevyä. Säilöntäsesongin ollessa kuitenkin kuumimmillaan juuri tilausvaiheessa, oli tuo laite ehtinyt loppumaan. No, mutta kävisikö tämä 8 levyinen, minulta kysyttiin? Käyhän se, vastasin asiaa sen enempää pohtimatta. Paitsi, että tuo pari kerrosta isompi laite päätyi sitten myös olemaan luonnollisesti hieman suurempi. Oli siinä ihmettelemistä ja kieltämättä naurussa pitelemistä, kun kaivoin kuivurin kuljetuslaatikosta! Onneksi laite ei kuitenkaan paina 7 kiloa enempää, joten sitä on yllättävän helppo liikutella.

Tässä kuivurissa on siis 8 muovista, astianpesukoneen kestävää ritilää. Ritilöiden verkko on melko harvaa, joten pienempiä raaka-aineita, kuten marjoja kuivatessa, alle pitää laittaa leivinpaperi tai jos olet tosi pro, niin sellainen ohut silikoninen matto käy myös. Sen huomasin, että tila levyjen välissä korkeussuunnassa ei ole kovin suuri, joten esimerkiksi lehtikaalin kohdalla jouduin jättämään yläpuolella olevan ritilän pois, jotta sain kaalit mahtumaan kuivuriin survomatta. Toki pienemmäksikin niitä lehtiä olisi voinut repiä, mutta kuivattaessa on hyvä muistaa, että raaka-aineet oikeasti kutistuvat alkuperäisestään melko paljon. Jos kuivattava asia on kovin pieni jo lähteissä, niin lopputulosta voi joutua suurennuslasilla tarkastelemaan.

Kuivaaminen on helppoa ja energiatehokas tapa säilöä. Ja kun tuotteet kuivataan alhaisessa lämpötilassa (alle 60 astetta) säilyvät niin maku- kuin ravintoaineetkin paremmin.

Lämpötilan ja ajansäätö tapahtuu laitteen ylälevyn painikkeista ja säätimestä, ja kun kerran on lukenut ohjeet, niin kuivaaminen on todella helppoa. Ainoa mikä pienessä tilassa voi tulla ongelmaksi, on laitteen tuottama lämpö. Meillä kuivuri oli tuossa saarekkeen päällä ja vieressä oli ikkuna, jota välillä oli pidettävä auki. Laitteen takalevyssä varoitellaan, että laite kuumenee takaa todella kuumaksi, mutta itse en ainakaan sellaista tässä ajassa huomannut. Laite on hyvä sijoittaa niin, että ilmankulku on taattu joka suunnasta ja että lapset eivät pääse laitteeseen käsiksi. Tämmöisenä ääniherkkänä olin myös vähän huolestunut alkuun, että onkohan laite kovin kovaääninen. Turhaan huolehdin. Toki sellainen tasainen ääni siitä lähtee, kun ilma kiertää laitteessa, mutta ei mitään sellaista, että se estäisi esimerkiksi puhelimessa puhumista tai television katselua, jos laite on samassa tilassa.

No, mitäkö sitten kuivasin? Suppilovahveroita, totta kai, punajuurta, raitajuurta, keltajuurta, fenkolia, jo mainitsemaani lehtikaalia, chiliä, omenaa, palsternakkaa, juuriselleriä ja klementiiniä.  Halusin myös kokeilla karpaloiden kuivattamista, mutta siihen palaan vielä erillisessä postauksessa.  Kuivatusaika vaihteli sienten kolmesta tunnista juuresten noin 4,5 tuntiin. Olennaista kuivatusajassa on tietenkin se, että kuinka paksuja viipaleita tai paloja kuivattavat asiat ovat ja esimerkiksi sienten kohdalla kosteudesta.  Laitteen ohjekirjassa mainitaan, että tällä kuivurilla voisi kuivattaa myös kalaa ja lihaa, mutta se vaatii kyllä ihan oman perehtymisensä, onhan kyse helposti pilaantuvista raaka-aineista. Aivan taatusti tulen käyttämään kuivuria myös yrttien kuivaamiseen!

Säilytä kuivatut tuotteet tiiviissä lasipurkissa ja valolta suojattuna, kuivassa ja tasalämpöisessä paikassa.

Olin todella ällikällä löyty miten hyvin nuo juurekset säilyttivät värinsä. Kuivausohjeissa yleensä juurekset kehoitetaan nopeasti ryöppäämään kiehuvassa vedessä tai jos tekee esim. kuution mallisia paloja, niin keittämään ne ensin vedessä 3-4 minuuttia. Kokeilin raita- ja punajuuren kanssa myös niin, että en ryöpännyt viipaleita ensin. Väri pysyi raitajuuressa paremmin näin, mutta kuivatusaika ylitti roimasti viisi tuntia ja juuresviipaleissa oli aavistuksen karvas maku, jota ei taasen ryöpätyissä juureslastuissa ollut. Ja lopputulos on oikeasti ihan silmiä hivelevän kaunis! Aivan kuin syötävää pot pourria! Miten kauniita nämä olisivat pienissä sellofaanipusseissa, vaikka joulun ruokalahjoiksi annettavina. Eivät vaadi kylmäsäilytystä tai mene heti pilalle ja ovat terveellisempiä kuin kaupan juureslastut.

Kaiken kaikkiaan olin todella positiivisesti yllättynyt miten kätevä tämä kuivuri on. Vähän harmittaa, että sienisesonki jäi tältä vuodelta kuivattamatta, mutta saanpahan taas ensi vuonna lähteä sienimetsään ihan uudella innolla, kun tiedän ettei säilöminen ole vain pakastimesta kiinni.

Kun nyt joulusta tuli puhe, niin tässä hyvä lahjavinkki, jos rakkaan ruokaharrastajasi joululahja on vielä hankkimatta!

Tattimarengit suolakinuskilla ja karpaloilla

Tässä jälkiruoassa yhdistyvät oikeastaan kaikki lempimakuni mitä tulee jälkiruokiin: kirpeät karpalot, suolainen karamellikastike ja leivonnaisista se rakkain, marenki.

Meringues with cep powder and cranberries

 

Kävimme joku vuosi sitten syömässä ravintola Lyonissa, Helsingissä ja siellä meille tarjottiin alkupalaksi suolainen tattimarenki, jonka muistelen olleen taivaallisen hyvää. Ajatus tattimarengista jäi hautumaan ja olin ajatellut ensin, että teen siitä ohjeen marenkikursille. Lopulta tänä syksynä työväenopiston säilöntäkurssilla pääsi tattimarenkiohje testattavaksi  ja se sai alkuihmettelyn jälkeen kurssilaisilta oikein positiivisen vastaanoton, joten uskaltauduin laittamaan ohjeen tänne blogiinkin.

Tattimarenki kuulostaa hienolta ja ehkä vähän vaikealtakin, mutta sitä se ei ole. Kyse on yksinkertaisuudessaan pellille ohueksi levyksi levitettävästä marenkimassasta, jonka päälle ripotellaan hienoksi jauhettuja kuivattuja tatteja. Jos tatin maun haluaa maistumaan voimakkaammin, voi jauhetta sekoittaa marenkimassaan ja loput voi ripotella marenkimassan päälle.

 

Salted caramel sauce, cranberries and cep meringues

 

Tässä jälkiruoassa on suomalaisen metsän makuja myös karpaloiden muodossa ja jäätelö, jota käytin kuvauksissa on Jädelinon punaherukkajääteöä. Puolukkajäätelö sopii myös, ja itsenäisyyspäivänä ajattelin kokeilla myös Suomen Jäätelön kuusijäätelöä.  Voiko suomalaisempaa enää olla?

Vinkki! Marengit voi valmistaa edellisenä päivänä valmiiksi. Samoin suolakaramellikastikkeen voi keittää etukäteen ja lämmittää sen uudelleen ennen tarjoamista. Tatin maku marengissa haihtuu pitkään säilytettäessä, joten käytä marengit mahdollisimman nopsaan.

 

 

Tattimarengit ja suolakaramellikastike

Marenki

2 valkuaista
100 g sirosokeria
15 g kuivattuja tatteja

Suola-karamelli

125 g sokeria
40 ml vettä
60 ml vispikermaa tai ruokakermaa
40 g normaalisuolaista voita (+ sormisuolaa)

Lisäksi
punaherukka-, puolukka- tai kuusijäätelöä
tuoreita karpaloita (myös pakastekarpalot tai puolukat ovat ok)

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi puhtaassa kulhossa. Lisää sokeria n. 1⁄2 dl kerrallaan, vatkaa lisäysten välillä niin kauan, että sokeri on liuennut valkuaisten joukkoon. Levitä marenkimassa leivinpaperille ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle jauhettu tatti. Paista 110 asteessa 50-55 minuuttia.

2. Kuumenna pienessä teräskattilassa vesi ja sokeri. Vältä sekoittamasta seosta. Siirappi on sopivaa, kun se on väriltään vaalean toffeen väristä (noin 180 astetta, tähän menee noin 15 minuuttia).

3. Käännä virta pois levystä. Lisää kermaa kattilaan pienissä erissä koko ajan vatkaten.  Seos kuohuu hieman, se kuuluu asiaan. Nosta kattila takaisin liedelle ja jatka kuumentamista. Kun kerma on hyvin sekoittunut karamellin joukkoon, mittaa seoksen lämpötila. Kun se nousee 108 asteeseen, nosta kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon kuutioitu voi. Vatkaa, kunnes seos on tasaista.

4. Pyöräytä jäätelöstä palloja. Murra marenki annospaloiksi. Kokoa jälkiruoka annoskulhoihin: annostele pohjalle marjoja ja marenkeja. Valuta päälle karamellikastiketta. Lisää jäätelöpallo. Ripottele reunoille lisää marjoja, marenkia ja valuta kastiketta päälle.

Sahrami-jokirapupasta

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

 

Taateli-stiltonsalaatti

Tämä salaatti syntyi oikeastaan vähän vahingossa, kun kaivelin mitä kaapista löytyy. Onhan se tietysti aikamoinen vahinko, että jääkaapista löytyy stiltonia, mutta hei, sellaista tää ruokabloggaajan elämä on!

Date and Stilton salad with böue congo crisps

Tästä tuli sitten aika nappi salaatti juuri tähän sesonkiin ja mainio illanistujaissalaatti, joka kestää säilytystä eikä ihan heti nuupahda, kiitos lehtikaalin. Lehtikaalin käytöstä salaateissa voi olla montaa mieltä. Itse tykkään käyttää lehdet pannulla nopsaan, jotta suutuntuma vähän pehmenee. Hyvää tulee myös, jos paahtaa lehtikaalit uunissa rapeiksi sipseiksi ja lisää ne salaattiin.  Ehkä jossain taka-alalla mielessäni pyörivät nuo lehtikaalisipsi, sillä päädyin lisämään salaattiini jotain varsin erikoista.

Olin ostanut Stokkalta Blue Kongo -perunoita yhtä reseptikokeilua varten. Kauheasti teki mieli kokeilla noita tumman violetteja möhkäjä jollain tavalla ja mielellään heti eikä huomenna. Jotain mikä sopisi tähän salaattiin ja jossa olisi jotain jujua.Ja niinpä päädyin tekemään perunoista perunalastuja!

Kypsyessään perunoiden väri toki muuttuu, mutta osa alkuperäisestä sinisenvioletista väristä jäi lastuihin ja joissain kuvissa ne näyttävät ihan pekonilta (nam). Tärkeintä kuitenkin, että tämä ehkä aluksi hullulta kuulostava idea toimi! Perunalastut toivat mukavaa kevyttä rapsakkuutta ja ripauksen suolaisuutta salaattiin. Niiden päälle oli myös kiva kerätä salaatista juusto -ja taatelisattumia.  Perunalastujen teossa voit oikaista ja ostaa kaupasta valmiita juureslastuja. Niistäkin löytyy tähän salaattiin sopivia tummia värejä.

Kastikkeen valmistin granaattiomenasiirapista. Sen kirpakka hapokkuus sopii tosi hyvin tahmean makeiden taateleiden ja sinihomejuuston kanssa. Granaattiomenasiirapin voi korvata balsamiviinietikkalla, johon sekoitat vähän vaahterasiirappia. Pidä kuitenkin makeus aisoissa, kastike saa olla kirpakkaa.

Beutifull backround made by Balkan Backgrounds

Väreistä puheenollen, eikö olekin ihanan värinen tuo alusta?  Sen on valmistanut valokuvaaja Tim Clinch, joka on aika monelle valokuvausworkshopeissa olleille tuttu mies. Näitä Timin tekemiä kaunokaisia on myynnissä Etsyssä.

#perjantaihemmottelu

Taateli-stiltonsalaatti

2 keskikokoista blue kongo -perunaa (uppopaistamiseen rypsiöljyä, pinnalle sormisuolaa)
1 ps (200 g) lehtikaalia
8-10 tuoretta taatelia
n. 150 g stiltonia tai muuta sinihomejuustoa
2 dl kuorellisia manteleita

kastike
3/4 dl granaattiomenasiirappia tai tummaa balsamicoa
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(vaahterasiirappi)

Pese perunat ja leikkaa ne ohuiksi veitsellä tai viipaloi mandoliinilla. Taputtele viipaleiden pinta kuivaksi. Paista perunalastut erissä 160 asteisessa öljyssä, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä ja ovat rapeita. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja ripottele päälle sormisuola.

Huuhtele lehtikaalit. Leikkaa pois paksu lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja paista siinä kaalia, kunnes se hieman pehmenee.

Leikkaa taatelit pituussuunnassa halki, poista kivi ja suikaloi taatelit. Murenna juusto ja rouhi mantelit veitsellä. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Kokoa salaatti kulhoihin ja lisää lopuksi perunalastut sekä kastike.

Purjoa ja papuja Nigel Slaterin tapaan

Tänään on luvassa lohturuokaa purjon ja papujen muodossa.

 

”The arrival of the first snap of cold is invigorating, like jumping into an ice pool after the long sauna of summer. Winter feels like a renewal, at least it does to me. I long for that ice-bright light, skies of pale blue and soft grey light that is at once calm and gentle, fresh and crisp. Away from the stifling airlessness of summer, I once again have more energy. Winter has arrived.” Nigel Slater, The Christmas Chronicles.

 

Olen useasti täällä blogissakin ihastellut suosikkiruokakirjailijani, Nigel Slaterin, tapaa kirjoittaa. Tuossa yllä olevassa katkelmassa hän on osannut pukea sanoiksi juuri sen mitä talvessa rakastan, silloinkin kun sataa räntää vaakasuoraan. Talvella tunnen taas eläväni ja huomaan kuinka alan aamuisin heräillä jo aiemmin (tiedän, not real!) ja päässä surisee jos jonkinlaista resepti-ideaa ja suunnitelmaa joulun ajalle.

Sen lisäksi, että Nigel kirjoittaa aivan tavattoman kauniisti, ovat hänen ruokaohjeensa 100% veden suuhun herauttavia ja aina vuoden aikaan sopivia, kuten tämä haudutetusta purjosta ja pehmeistä valkoisista pavuista tehty muhennos. Purjo-papumuhennos syntyy vähän kuin itsestään ja ei vie arki-iltanakaan liikaa aikaa. Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimmista kasviksista, vaikka siitä tulee hauduttamalla ihanan pehmeää ja purjon kirpakka sipulisuus pyöristyy melkein makeaksi. Parhaiten tämä onnistuu hauduttamalla purjoa voin kanssa – öljykin käy, mutta se ei samalla tavalla korosta purjon makua.

Nigel Slater's leeks and haricot beans

Nigel tarjoaa tämä purjo-papumuhennoksen paistettujen makkaroiden kanssa. Minulla oli pakastimessa Herrakunnan lampaan suussa sulavaa karitsan entrecotea, jonka paistoin edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitin uudelleen ennen tarjoamista.  Karitsan tai makkaroiden sijaan pala hyvää lämminsavustettua  siikaa tai lohta kävisi varmasti yhtä hyvin. Varaa lisäksi rapeakuorista leipää, jolla voit mopata lautasen tyhjäksi. Sen verran hyvää tästä tuli!

Nigelin uusin kirja, The Christmas Chronicles, on ilmestynyt nyt syksyllä ja odotan kärsimättömästi, että saan sen eteeni. Vähän sellaista nimittäin minulle lupailtiin syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen on tyytyminen The Guardianin viikonloppuliitteeseen.

Nigelin purjo-papumuhennos

3 keskikokoista purjoa
3 kuorittua valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
30 g voita
1 dl vettä
2 1/2 dl kanalientä
1 tlk valkoisia papuja
lehtipersiljaa tai timjamia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele purjot ja leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. (Leikkasin mukaan myös vähän purjon vihreää osaa.) Huuhtele kiekot vielä huolellisesti. Kuumenna voi ja vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää purjot sekä valkosipulikynnet. Peitä pinta leivinpaperilla ja nosta kansi päälle. Hauduta kannen alla 8-9 minuuttia, kunnes purjot antavat hieman periksi. Kaada kattilaan liemi ja kuumenna. Soseuta purjot tehosekoittimessa tai varovasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan aja seosta täysin sileäksi soseeksi.

Kaada purjot takaisin kattilaan ja kääntele joukkoon huuhdellut valutetut pavut. Kuumenna vielä hetki ja mausta suolalla, pippurilla sekä haluamillasi yrteillä.

Karitsan entrecote

300 g karitsan entrecotea
ruskistamiseen voita
maustamiseen suolaa, pippuria
vuokaan 4 salottisipulia, 5 timjamin oksaa, 1/2 dl sherryä tai lihalientä

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistamista. Ruskista entrecote kauttaaltaa pannulla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paloittele salottisipulit pariin palaan, lisää liha sekä timjami. Lorauta vuokaan neste ja peitä foliolla. Paista 150 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Anna vetäytyä ennen tarjoamista. Jos valmistat entrecoten edellisenä päivänä, lämmitä se vuoassaan sipulien kanssa uunissa folion alla. Viipaloi liha ja lisää muhennoksen päälle. Lisää myös pehmenneet salottisipulit.

Viikunakakku

Viikunaa, kuivattuna ja tuoreena. Paksu toffeelta maistuva kuorrutus. Häivähdys jouluisia mausteita. Niistä on tämä kahvikakku tehty.

Sort of sticky fig cake

Erilaiset kuivakakut kuuluvat monien suomalaisten joulun ajan kahvipöytään ja piimäkakku sekä taatelikakku ovat varmaan ne suosituimmat. Itse en oikein kummastakaan niin välitä, mutta jotain kakkua halusin näin  juhlakauden lähestyessä kokeilla.

Tämän ohjeen olen muokannut Delia Smithin kirjasta Delia’s Cakes ja se on alun perin versio peribrittiläisestä sticky toffee puddingista. Tuon tahmaisen toffeisen jälkiruoan ytimenä toiminvat taatelit. Taateleita, tuoreita tai kuivattuja, tulee meillä käytettyä harvemmin, vaikka niitä välillä saatankin salaattiin upottaa. Taatelit ovat ehkä omaan makuuni turhan makeita. Viikunoista kuitenkin tykkään, niin kuivatuista kuin tuoreistakin, niinpä korvasin ohjeen taatelit pehmeillä kuivatuilla viikunoilla. Koristeluun käytetyiden tuoreiden viikunoiden sesonki jatkuu vielä ainakin hetken, joten kannattaa kokeilla tätä mahdollisimman pian.

Kakun kuorrutukseen käytetään makeuttamatonta maitotiivistettä (evaporated milk) joka on siis eri asia kuin kondensoitu maito. Tämä haihdutettu maito myydään yhtä lailla tölkissä, mutta siihen ei ole lisätty sokeria ja se on koostumukseltaan juoksevampaa.  Parhaiten olen löytänyt tätä tuotetta etnisistä kaupoista, mutta jos ei sitä löydy, niin valmista kuorrutus vatkaamalla tomusokerin joukkoon muscovado- tai ruokosokerisiirappia. Näitä siirappeja pitäisi saada keskikokoisista tai isoista ruokakaupoista. Taisinpa toista näistä nähdä lähi-Alepassammekin.

Fresh figs look just so delicious!

Marraskuun puoliväli on ohitettu ja joulu lähestyy, joillekin uhkaavasti, ja tällaiselle jouluun hurahtaneelle se ei tule riittävän nopeasti. Joulukaipuuta helpottaa se, että voi kotona pikkuhiljaa tehdä jouluisia juttuja ja valmistella kotia tulevaan juhlaan. Vaaleat värit vaihtuvat tummiin ja kynttilät löytävät uudelleen paikkansa pöydiltä. Pimeän ajan valoja viritellään kotiin yksi kerrallaan ja kuiva-ainekaappi saa kaivatun päivityksen: onhan riittävästi pähkinöitä, suklaata ja kuivattuja marjoja sekä hedelmiä? Entäpä mausteet? Vanhentuneet ja avatut pussit heitän pois ja ostan tuoretta tilalle. Ja glögiä on oltava. Ehkä tänäkin vuonna teen itse mustikkaglögiä vai olisiko  taas mausteisen omenasiiderin vuoro?

Tässä varaslähdössä jouluun on sekin hyvä puoli, että siinä ehtii hiljalleen nauttia kaikista niistä leivonnaisista tai ruoista, joita haluaisi joulun aikaan syödä. Joulunpyhät kestävät kuitenkin vain muutaman päivän ja vaikka kuinka hyvä syöjä olisi, ei määräänsä enempään kukaan pysty. Yksi poikkeus tästä kuitenkin on: en suostu syömään laatikoita ja kinkkua ennen joulua. Ne kuuluvat vain ja ainoastaan jouluun!

Alkuperäisen ohjeen löydät täältä // Delia Smith’s original recipe : https://www.deliaonline.com/recipes/international/european/british/sticky-toffee-loaf-cake-with-fudge-icing

Viikunakakku

Taikina
110 g pehmeitä kuivattuja viikunoita
50 g pekaanipähkinöitä
110 g leivontamargariinia tai voita
100 g muscovadosiirappia
125 g vaaleaa siirappia
2 tl jauhettua inkivääriä
1/2 tl kanelia
1/4 tl neilikkaa
1/4 tl jauhettua maustepippuria
150 ml maitoa
2 isoa kananmunaa (L-koko)
225 g vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa

kuorrutus
4 rkl makeuttamatonta maitotiivistettä
4 rkl tummaa muscovadosokeria tai fariinisokeria
50 g voita
150 – 250 g tomusokeria
2-3 tuoretta viikunaa
1/2 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna

Kuumenna uuni 150 asteeseen. Voitele kakkuvuoka (tilavuus n. 1,5 l) huolellisesti ja leivitä vuoka.

Leikkaa viikuinoista kanta ja paloittele ne samankokoisiksi paloiksi. Rouhi pekaanipähkinät veitsellä.

Mittaa isoon kattilaan rasva, siirapit ja inkivääri, kaneli, neilikka sekä maustepippuri. Kuumenna pienellä lämmöllä, kunnes voi on sulanut ja sekoita seos tasaiseksi. Anna jäähtyä muutama minuutti ja lisää sitten maito sekoittaen.

Vatkaa munien rakenne rikki kierrevatkaimella ja sekoita munat siirappi-maitoseokseen. Sekoita jauhot ja sooda keskenään, lisää jauhot muutamassa erässä voimakkaasti sekoittaen. Kääntele joukkoon pekaanipähkinät ja 2/3 viikunoista.

Kaada taikina vuokaan ja painele loput viikunoista pinnalle. Paista uunin toiseksi alimmalla tasolla 1-1,5 tuntia, kunnes kakku on keskeltä kypsä. Kokeile kypsyyttä bambu- tai cocktailtikulla. Anna kakun jäähtyä vuoassaan puoli tuntia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään.

Valmista kuorrutus. Sulata pienessä teräskattilassa keskenään maito, sokeri ja voi. Keitä hiljalleen 6-7 minuuttia. Kaada seos kulhoon jäähtymään. Siivilöi joukkoon tomusokeria erissä, kunnes olet saanut sopivan paksuisen seoksen aikaan. Kuorrutteen tulee olla levitettävää, mutta kuitenkin niin paksua, että se pysyy kakun pinnalla. Levitä kuorrutus jäähtyneen kakun pinnalle ja ripottele päälle pähkinät. Pese viikunat ja lohko ne 4-6 osaan, paina viikunaviipaleet kuorrutteeseen. Anna jähmettyä huoneenlämmössä n. 1/2 tuntia.

Kakun maut tiivistyvät seuraavaan päivään, joten jos et tarjoa sitä heti, tee kuorrutus ja koristelu vasta ennen tarjoamista.

 

Hirvimakkara-linssipata

Hirvimakkara-linssipata on yksi meidän talviklassikoista, jota tehdään arki-iltaisin, kun halutaan jotain kunnon ruokaa. Lasiin mieluista punaviiniä ja huonokin päivä muuttuu hyväksi.

Moose sausages

Olen talvi-ihminen sydänjuuriani myöten. Pimeät illat ja lyhyet päivät eivät minua haittaa, mitä nyt tämän blogin ja valokuvauksen myötä olen joutunut muutaman kerran noitumaan, kun valo ei riitä. Vasta talvella tunnen oikeasti virkistyväni ulkoillessa, ei haittaa vaikka tulisi lunta vaakasuoraan (tulisikin!). Tykkään talvesta ja viileistä ilmoista myöskin siksi, että ne tuovat lautaselle taas ihan erilaisia makuja. Padat ja tuhdit keitot maistuvat ja juurekset saavat lautasella loistaa.

En edes muista kuinka kauan tämä linssi-tuoremakkarapata on ollut listallamme, mutta joka syksy siihen palaamme. Makuvariaatiota ruokaan saa vaihtelemalla makkaralaatua sekä lisäämällä erilaisia kasviksia. Meillä oli nyt hirvimakkaraa ja linssien lisäksi punajuurta. Punainen paprika toimii myös hyvin ja olen joskus lisännyt pataan lehtikaaliakin. Tämän ruoan tärkein osa ovat nuo ranskalaiset puylinssit.  Ne ovat tärkeitä siksi, että ne eivät hajoa haudutettaessa samoin kuin esimerkiksi geneeriset punaiset ja vihreät linssit ja padan koostumuksesta tulee kauniin helmimäinen eikä samea mössö.

Olin leiponut aiemmin päivällä ja uuni oli vielä kuuma, joten työnsin paloitellut punajuuret uuniin kypsymään. Voit lisätä punajuuret myös pataan, mutta varaudu siihen, että punajuurista irtoaa väriä. Keltajuuret tai palsternakka sopii myös.  Tuoremakkarat ostin Reko-jaosta ja ne ovat Ferisin valmistamia hirvibratwursteja. Myös Harjun makkaratehtaalla on valikoimissa hirvimakkaraa. Kysele valikoimia lähikaupastasi.

Tätä kirjoittaessa muistin, että yksi olennainen ainesosa unohtui, nimittäin pekoni! Sen voit käyttää pannulla yhdessä sipulin kanssa ja antaa hautua muiden ainesten kanssa loppuun saakka.

syksyinen linssipata hirvimakkaroilla

Hirvimakkara-linssipata
2-4 annosta (2 annosta, jos on nälkäisiä syöjiä)

4 raakamakkaraa
paistamiseen voita tai öljyä
1-2 punasipulia
1/2 ruukkua timjamia
2 (tuoretta) laakerinlehteä
4 dl du Puy -linssejä
1/2 dl pastista/madeiraa/valkoviiniä
7 dl vettä (tai hyvää lihalientä, jätä silloin suola pois)
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
3 punajuurta

Ruskista makkarat pannulla rasvassa. Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Kuullota padassa öljyssä sipulit, timjamit ja laakerinlehdet. Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää huuhdotut linssit. Lisää pastis ja kääntele linssejä padassa. Kaada vettä pataan sen verran, että linssien pinta peittyy n. 2 cm vettä. Lisää suolaa ja mustapippuri. Kuori ja paloittele punajuuret pieniksi paloiksi, lisää ne pataan. Voit myös paahtaa punajuuret uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä.

Anna padan hiljalleen kiehua kannen alla 25 minuuttia, lisää sitten makkarat ja anna hautua vielä 5-8 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmenneet ja makkarat kypsät. Ripottele pinnalle timjamia ja tarjoa sinapin kanssa.

Hirvitartar

Olen pantannut tätä hirvitartarin ohjetta sopivaan ajankohtaan ja se aika on NYT! Jos isänpäivän alkuruoka on vielä hakusessa, niin tässä olisi aika herkullinen sellainen!

Moose tartare with pickled black trumpet mushrooms

Kuten olen aiemminkin julistanut, niin rakastan tartareita ja olen melko tiukkis siinä mikä on hyvää ja mikä ei. Tämä versioni on saanut vaikutteita ravintola Winon listalla olleesta tartarista, jossa oli pikkelöityjä kantarelleja ja pippurimajoneesia.

Halusin pitää tartarin tunnelman syksyisenä, joten lisäsin hirvenlihan kaveriksi pikkelöityjä mustatorvisieniä ja öljyssä kypsennettyjä  (confit) salottisipuleja. Halusin kokeilla myös miten pippurimajoneesin valmistus onnistuu kotioloissa. En tiedä miten se Winossa valmistettiin, mutta tein niin, että paahdoin 3 rkl kokonaisia mustapippureita pannulla ja kun ne alkoiva tuoksua, murskasin niitä puunuijalla ja kaadoin pannulle öljyä. Sen jälkeen siirsin pannun pois lämmöltä ja annoin öljyn jäähtyä ja maustua pannussa mustapippureiden kanssa. Sitten siivilöin jäähtyneen öljyn ja valmistin majoneesin tavalliseen tapaan. Luonnollisesti valmismajo sai vielä kunnon rouhaisun mustapippuria myllystä.

Mustatorvisienet voi korvata vaikka tuoreilla pikkelöidyillä suppilovahveroilla. Minä valmistin nämä etikkasienet kuivatuista mustatorvisienistä, jotka sain ihanana yllätyksenä yläkerrassa asuvalta naapuriltamme. Ihan parhautta! Hirvenlihan sijaan voi toki käyttää nautaa tai vaikka poroa, jos se miellyttää enemmän.

Öljyssä kypsennettyjä salottisipuleita kannattaa tehdä isompi satsi kerralla, sillä ne säilyvät hyvin jääkaapissa ja kypsennysöljyä voi käyttää salaatinkastikkeena tai paistamisessa, sillä siihen tulee upea sipulinen maku. Salottisipulin ja etikkasienet voit tehdä valmiiksi jo edellisenä päivänä. Tämä ohje kannattaa pitää mielessä myös Itsenäisyyspäivää silmällä pitäen ja luvassa on myös teemaan sopiva jälkiruoka, jonka julkaisen vielä ennen joulukuuta. Tätä pidemmittä puheitta maistuvaa viikonloppua!

 

Hirvitartar
2 annosta

200 g hirven sisä- tai ulkofilettä
2 tl Worcestershire-kastiketta
5 tippaa Tabascoa
1 tl hienonnettua rosmariinia
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
2 keltuaista

lisäksi: rucolanversoja, sormisuolaa

Poista lihasta kalvot. Riivi liha haarukalla tai hienonna se veitsellä. Sekoita joukkoon loput aineet, keltuaisia lukuun ottamatta. Muotoile lihasta annokset kahdelle lautaselle. Paina lihan keskelle kuoppa ja aseta siihen keltuainen. Lisää lautaselle salottisipuleita, mustatorvisieniä ja majoneesia. Viimeistele rucolanversoilla, sormisuolalla sekä mustapippurilla

Salottisipuliconfit

12-14 kuorittua salottisipulia
n. 5 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
3-4 timjaminoksaa

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Asettele salottisipuli uuniastiaan mahdollisimman tiiviisti yhteen kerrokseen. Lisää timjaminoksat. Kaada päälle sen verran öljyä, että salotit peittyvät kokonaan. Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta uuniin. Paista 1 ½ – 2 h, kunnes salotit ovat hyvin pehmeitä ja niissä on kaunis vaalean ruskea väri. Nosta jäähtymään ja tarjoa huoneenlämpöisinä.

Säilöntä: salotit säilyvät puhtaassa, ilmatiiviissä purkissa jääkaapissa noin 3 viikkoa. Voit säilöä salotit öljyn kanssa tai sitten käyttää maustunutta öljyä kastikkeisiin tai paistamiseen.

Pikkelöidyt mustatorvisienet

1 dl kuivattuja mustatorvisieniä
1/2 dl siideriviinietikkaa tai valkoviinietikkaa
2 rkl sherryä
1 rkl vaahterasiirappia
1 rkl murkattuja katajanmarjoja
1 tl sormisuolaa

Laita sienet kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna sienten elpyä noin 15 minuuttia, valuta sitten vesi pois ja lisää lämpimien sienten joukkoon kaikki muut aineet. Sekoita hyvin ja tarkista liemen maku. Lisää makeutta tai suolaa tarvittaessa. Anna maustua huoneenlämmössä mielellään 30 minuuttia.

Possunposkitacot

Possunposkista syntyy täyteläinen ja mausteinen kastike maissitortilloille.

Pork tinga sauce and corn tacos

Meillä ei juhlittu Halloweenia, sen sijaan tein tacoja meksikolaisten suuren juhlan Dia de los Muertosin (kuolleiden päivän) kunniaksi. Valmistin alkukesästä Atrian lihakaupasta tilaamistani häränposkista rilletteä, ja jos joku muistaa, niin sain tuolloin myös possunposkia ja lupasin niistä tehdä jotain. Aika kauan tässä on mennyt, mutta nämä chiliset maut sopivat sekä alkavaan talveen että rasvaisiin ja täyteläisen makuisiin possun poskiin.

Olen tehnyt tacoja itse ja se on helppoa. Lopputulos on paljon maukkaampi kuin kaupasta ostettavilla tortilloilla, niistä kovista tacokuorista puhumattakaan! Tällä kertaa hyvä vaihtoehto löytyikin yllättäen kaupan pakastealtaasta. Joku viikko sitten somelinnut laulelivat, että nyt on myynnissä kotimaisia maissitortilloja ja pakkohan niitä oli testata. Kyse on pienestä espoolaisesta La tortillas La Familia -yrityksestä, joka valmistaa aitoja pehmeitä maissitortilloja. Mikä tekee sitten näistä tortilloista aitoja?

Kyse on ennen kaikkea jauhosta, masasta. Masa valmistetaan kuivatusta maissista, jota on liotettu ja keitetty emäksisesssä nesteessä, yleensä kalkkipitoisessa tai puutuhkasta valmistetussa seoksessa. Tämä antaa maissijauholle sen tyypillisen vaalean värin sekä maun. Prosessi myös tuhoaa maissinjyvistä aflatoksiineja sekä mykotoksiineja. Sen johdosta jauhot ovat myös helpommin leivottavissa. Masa harinaa saa Suomessa mm. Ruohonjuuren sekä Vegekaupan verkkokaupoista Cool Chile -merkillä. Omat jauhoni olen ostanut Stokkalta. Näitä kotimaisia pakastettuja tortilloja saa ainakin isoista K-kaupoista. Firman nettisivuilla oli lista vain K-Citymarketeista, mutta nämä löytyivat Kampin supermarketista.

 

Corn tortillas and tinga sauce

 

Maissitortillojen lisäksi tarvitaan toki muutakin ja varsinaisen päätäytteen valmistin possunposkista. Haudutin posket hiljalleen appelsiinin kuoren, sipulin, kanelitankojen ja laakerinlehtien kanssa aivan pehmeiksi. Kastikkeen valmistin Tinga de pollon ohjetta muokaten. Alkuperäinen ohje on siis valmistettu broilerista ja on meksikolainen katuruokaklassikko. Kastikkeen pohjan muodostavat kuivatut chipotlechilit, jotka ovat omia chilisuosikkejani. Ylipäätään kaikki savustettu tuntuu olevan just nyt kovassa kysynnässä meikäläisen keittiössä! Kuivattuja chipotleja on vaikea löytää Suomesta, mutta säilöttynä niitä löytyy adobokastikkeessa ainakin La Costeña -merkillä isoista ruokakaupoista.

Toinen kastikkeen juju on paahtaa tomaatit ja valkosipulit pannulla, kunnes niiden pinta on jo mustunut. Tämä tekniikka tuo kastikkeeseen syvyyttä ja toimii itseasiassa monien meksikolaisten kastikkeiden ja salsojen pohjana. Ja sitten tärkeä tiedotus – jos sinulla ei ole valurautapannua tai hiiliteräspannua, niin paahda tomaatit grillivastusten alla uunissa. Pinnoitetun paistinpannun pinta ei kestä sellaista kuumuutta mitä tähän vaaditaan. Kokeiltu on, jotta sinun ei tarvitse pilata pannuasi!

Possunposkikastikkeen lisäksi tein annosta raikastamaan marinoituja punasipuleita, joiden upean pinkkiväri saa koko annoksen hehkumaan. Potkua punasipulit saavat habanerosta, jonka voi toki jättää pois, jos se tuntuu liian tuliselta omaan makuun. Lisäkkeiksi tarjosin ranskankermaa, kevätsipulia ja chiliä. Limetti toi hieman happamaa puraisua ja korianteri yrttistä makua. Loppuun vielä yksi vinkki – tacot kuuluu syödä käsin, joten liikaa ei täytettä kannata maissitortillalle ladata, vaikka kuinka mieli tekisi!

Innostuitko meksikolaisesta ruoasta? Suosittelen hankkimaan Thomasina Miersin kirjat: Mexican Food Made Simple ja Mexican Food at Home.

Tingakastike

1 kg possunposkia
vettä
2 tl suolaa
1 sipuli
5 kokonaista neilikkaa
1 kanelitanko
2 laakerinlehteä
5 kokonaista valkosipulinkynttä
2 appelsiinin kuorisuikaletta

4-5 kuivattua chipotlechiliä, kanta ja siemenet poistettuina (lisäsin myös yhden kuivatun serranochilin)
6 isoa kypsää tomaattia tai 2 x 400 g kokoisia kuorettomia tomaatteja
6 kuorellista valkosipulinkynttä
1 tl kuivattua oreganoa
2 tuoretta laakerinlehteä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
2 rkl oliiviöljyä
2 keltasipulia ohueksi viipaloituna (käytin mandoliinia)
2 rkl intiaanisokeria tai fariinisokeria

lisäksi: maissitortilloja, ranskankermaa, 2-3 kevätsipulinvartta suikaloituna, 1 ruukku korianteria hienonnettuna, 2-3 punaista chiliä viipaloituna, 1 limetti lohkottuna, 1-2 avokadoa kuutioituna

Kuivaa possunposket ja poista kalvot. Siirrä posket isoon kattilaan tai pataan, peitä kylmällä vedellä ja lisää suola. Kuumenna kiehuvaksi ja poista pinnalle kertyvä vaahto. Leikkaa sipuli puoliksi ja paine neilikat kiinni sipuliin. Lisää sipulit, kanelitanko, laakerinlehdet ja kokonaiset valkosipulinkynnet pataan. Pese appelsiini huolellisesti ja vuole kuorimaveitsellä kuoresta kaksi ohutta suikaletta. Lisää ne pataan. Kypsennä hiljaa poreillen kannen alla, kunnes saat lihan riivitty haarukalla suikaleiksi. Tähän menee noin 1- 1/2 h.

Valmista poskien kypsyessä kastike. Laita kuivatut chipotlet kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna pehmetä 10-15 minuuttia. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä kokonaisia tomaatteja sekä kuorellisia valkosipulinkynsiä, kunnes tomaatit ovat kauttaaltaan mustuneet. Valkosipulit voit ottaa pannulta jo aiemmin.

Paloittele tomaatit muutamaan palaan ja siirrä ne sekä valkosipulinkynnet (pois kuoret!) monitoimikoneen kulhoon. Lisää myös chipotlet, oregano sekä laakerinlehdet. Aja tasaiseksi ja mausta suolalla sekä pippurilla.

Kuumenna öljy isossa paistokasarissa tai padassa. Kuullota siinä sipuliviipaleita matallal lämmöllä, kunnes ne ovat pehmenneet ja saada hieman väriä. Tähän menee noin 10 minuuttia. Lisää kastike ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja tarkista maku. Voi olla, että joudut lisäämään hieman sokeria ja suolaa. Jos kastike ei ole riittävän tulista makuusi, lisää tuoretta chiliä. Keitä kastiketta keskilämmöllä ilman kantta noin 10 minuuttia. Kastike saa poreilla, jotta se hieman sakenee.

Riivi posket suikaleiksi ja lisää ne kastikkeeseen. Laske lämpö ja keitä vielä noin 20 minuuttia. Tarkasta maku.

Tarjoa lämmitettyjen maissitortillojen, lisäkkeiden ja punasipulin kanssa.

Marinoitu punasipuli

2 keskikokoista punasipulia
1 appelsiinin mehu
2 limetin mehu
1 habanero hienonnettuna
suolaa ja pippuria

Viipaloi punasipulit ohuiksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla. Siirrä kulhoon ja kaada päälle kiehuvaa vettä. Anna vetäytyä 10 minuuttia. Valuta vesi pois.

Kaada sipulien päälle sitrusmehut ja hienonnettu chili. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ainekset keskenään käsin puristellen. Pese kädet huolellisesti tämän jälkeen tai käytä hanskoja. Anna marinoitua jääkaapissa tarjoiluun saakka. Tämä lisäke säilyy hyvin jääkaapissa 2-3 päivää.

« Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑