Yrttinen myskikurpitsa-kvinoasalaatti

Kvinoa voi jakaa mielipiteitä, mutta suosittelen silti kokeilemaan tätä yrttisen kvinoan ja myskikurpitsan yhdistelmää.

myskikurpitsa-kvinoasalaatti

Tämä salaatti on muunnos aiemmin tekemästäni tattarisalaatista. Kvinoaversio kohtasi päivänvalon viime viikonloppuna valokuvaus-workshopissa ja sai sellaisen suosion, että lupasin ohjeen myös tänne blogin puolelle. Siinä kaikessa tohinassa unohdin TAAS ottaa itse kuvia valmistamistani ruoista, macaroneja lukuunottamatta, joten tein tätä meille lounaaksi eilen. Lisäsin vielä omaan annokseeni murennettua fetaa, mutta hyvin tämä uppoaa ruokailijoihin ilmankin.

Suosittelen käyttämään Urtekramin tai Risentan kvinoaa, jotka kestävät paremmin keittämistä kuin kotimainen ja ovat maultaan myös miedompia. Urtekram oli yksi workshopin sponsoreista ja hauska yhdistelmä tuli, kun keitin sekä mustaa että punaista kvinoaa. Mutta nyt tarinointi saa riittää, sillä minulla olisi tässä erään Mari Moilasen kirjajulkkarit vielä iltapäivällä edessä!

Yrttinen kvinoa ja paahdettu myskikurpitsa

(n. 1 kg) myskikurpitsa
öljyä, suolaa, mustapippuria
4 dl kvinoaa (musta, punainen tai tavallinen)
suolaa keitinveteen

Pese kurpitsa ja leikkaa se tukevalla veitsellä pituussuunnassa halki. Koverra siemenet pois. Viipaloi kurpitsa noin 2 cm paloiksi. Levitä viipaleet leivinpaperin päälle uunipellille. Pirskota päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia.

Huuhtele kvinoa ja keitä se pakkauksen ohjeen mukaan. Tarkkaile kypsyyttä keittämisen aikana. Valuta vesi pois ja anna kvinoan kuivua vielä siivilässä vähintään puoli tuntia. Tällöin kvinoa kuivuu kunnolla ja lopputuloksesta ei tule vetinen.

Yrttiöljy

1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku basilikaa / minttua / korianteria
1 pieni valkosipulinkynsi veitsen lappeella murskattuna
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(½ tl hunajaa)

Sekoita monitoimikoneen kulhossa tai sauvasekoittimen myllyssä yrtit. Valkosipuli ja öljy keskenään. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää hunajaa tarvittaessa. Sekoita yrttiöljy jäähtyneen kvinoan joukkoon.

Siemenmuru

1 dl auringonkukansiemeniä / kurpitsansiemeniä tai molempia sekoituksena
1 dl vaahterasiirappia
1 rkl balsamietikkakastiketta tai balsamiviinietikkaa
ripaus suolaa

Paahda siemeniä paistinpannulla tai pienessä kattilassa, kunnes ne saavat hieman väriä. Lisää siirappi, etikka ja suola. Anna seoksen kiehua muutama minuutti. Varo ettei siirappi pala. Kumoa seos leivinpaperin päälle jäähtymään. Murra jäähtynyt levy sormin tai leikkaa veitsellä muruiksi.

Kokoa salaatti kerroksittain lisäten vuorotellen kvinoaa ja kurpitsaviipaleita. Ripottele väliin siemenmurskaa. Koristele tuoreilla yrteillä.

* siemenmurun sijaan voit käyttää paahdettuja siemeniä tai pähkinöitä

Myskikurpitsa-caesarsalaatti

Tarjoa caesarsalaatti vaihteeksi myskikurpitsan kanssa. Lupaan ettet pety!

Myskikurpitsa-caesarsalaatti

Aina välillä sitä yllättää itsensäkin, kun onnistuu jossain ruoassa yli odotusten. Tämä myskikurpitsa-caesarsalaatti oli juuri niitä ruokia, ja se syntyi puolivahingossa.

Olin maanantaina vielä vähän uupelo viikonlopun workshop-rutistuksen jäljiltä ja nappasin kaupasta valmiin grillibroilerin tarkoituksenani repiä se caesarsalaatin joukkoon. Siinä samalla pyörittelin päässäni, että mitä muuta voisi caesarsalaattiin lisätä kuin broileria, katkarapuja tai pekonia? Päässäni ei tuntunut liikkuvan mitään ja ajatus, että kirjottaisin blogiin pelkästä broisku-caesarista ei oikein innostanut. Kun kotona sitten nostelin tavaroita jääkaappiin, keksin sen – uunissa paahdettu myskikurpitsa voisi olla kiva. Ja kiva adjektiivina ei pääse lähellekään lopputulosta, se oli nimittäin tyrmäävän hyvää! Ehdottomasti sellainen ruoka, jota meillä jatkossakin syödään.

Yksi viime viikonlopun valokuvaus-workshopin sponsorituotteista oli Cosmopolitan-salaatti ja minäkin sain mukaan tätä herkkua. Cosmo on salaattina rapea ja se erinomainen pohja muun muassa caesarsalaatille. Caesarsalaatin juju piilee rouskuvan salaatin lisäksi sen kastikkeessa, joka saa umamimaisen makunsa sardellista. Kastike itsessään on oikeastaan löysähkö majoneesi, joka sardellin lisäksi maustetaan Worcestershire-kastikkeella. Viimeisen silauksen salaatille tuovat valkosipulissa paistetut krutongit ja parmesaanijuusto.

Perinteiseen caesarsalaattiin salaatti revitään paloiksi ja kastike sekoitetaan salaatin joukkoon. Tällä kertaa leikkasin Cosmopolitan-salaatin puoliksi ja paistoin sitä hetken pannulla. Näin caesarista saa näyttävämmän ja puolikas salaatti myskikurpitsoineen riitti ainakin minulle runsaaksi lounaaksi.

Myskikurpitsa-caesarsalaatti
neljälle

1 myskikurpitsa
öljyä, suolaa ja mustapippuria

Krutongit:
2 dl hyvää leipää kuutioina
3 valkosipulinkynttä
½  dl öljyä

Salaatti:
2 Cosmopolitan-salaattia tai 2 isokokoista romainesalaattia
1 dl parmesaanijuustolastuja

Kastike:
1 kananmuna
¼ tl suolaa
¼ tl mustapippuria rouhittuna
1 valkosipulinkynsi
1 rkl sitruunamehua
1 rkl viinietikkaa
2 tl  Worchestershire-kastiketta
½ tl Dijon-sinappia
4-5 sardellifilettä hienonnettuna
1-1 1/2 dl rypsiöljyä
(1/2 dl raastettua parmesaania)

Pese myskikurpitsa ja leikkaa se tukevalla veitsellä pituussuunnassa puoliksi. Siisti kurpitsan päät ja koverra pois siemenet. Viipaloi kurpitsa noin 2 cm paksuiksi viipaleiksi. Nosta viipaleet uunipellille leivinpaperin päälle. Pirskota viipaleille öljyä ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Paahda kurpitsat uunissa 200 asteessa noin 20-25 minuuttia.

Kuutioi leipäviipaleet. Litistä valkosipulinkynnet veitsen lappeella ja paista niitä miedolla lämmöllä öljyssä noin 5 minuuttia. Nosta valkosipulit pois öljystä ja lisää leipäkuutiot. Ruskista kuutiot ja nosta ne leivinpaperin päälle valumaan.

Revi salaatinlehdet kulhoon odottamaan tai leikkaa salaatit puoliksi. Mikäli teet ruoan puolikkaista salaateista, paista niitä kuumalla pannulla leikkauspinta alaspäin muutaman minuutin ajan. Höylää parmesaanijuustosta ohuita lastuja.

Valmista kastike:  Sekoita tehosekoittimessa kaikki muut aineet yhteen paitsi öljy. Lisää öljyä vähitellen koneen koko ajan käydessä, kunnes saat haluamasi koostumuksen. Öljyn lisääminen tekee kastikkeesta paksumpaa. Tarkista maku. Voit halutessasi raastaa parmesaanijuustoa kastikkeen joukkoon.

Kokoa salaatti: Nosta salaatin puolikkaat lautasille. Valuta päälle kastiketta ja lisää paahdetut kurpitsaviipaleet sekä vielä vähän kastiketta. Ripottele päälle parmesaanilastut ja krutongit. Vaihtoehtoisesti valuta kastiketta revityn salaatin joukkoon pienissä erissä. Sekoita salaatti käsin nostellen. Kastikkeen tulisi peittää salaatinlehdet, mutta ne eivät saisi uida kastikkeessa. Lisää parmesaanilastut ja kurpitsaviipaleet. Ripottele päälle lopuksi krutongit.

Kantarellirisotto

Juoksin pari viikonloppua sitten kantarellien perässä kuin heikkopäinen. Niistä syntyi muun muassa tämä herkullinen risotto.

Kantarellirisotto

Vaikka olenkin hengeltäni talvi-ihminen, niin on todettava, että loppukesä on ruokaihmisen parasta aikaa. Erityisesti, jos onnistuu löytämään korinsa täyteen sieniä! En muista milloin olisin viimeksi saanut kerättyä näin paljon kantarelleja ja vielä valtavan kokoisia sellaisia. Täytyy vain toivoa, että tämä enteilee hyvää myös suppilovahveroille.

Kanterellit päätyvät meillä useimmiten pastan joukkoon tai risottoon. Hyviä ne ovat toki sellaisenaan paistettuina kalan tai lihan lisäkkeinä. Blogeissa on nyt toinen toistaan herkullisempia kantarelliohjeita, vai mitä tuumaat näistä:

Minulla ei ole vihanneskuivuria, joten pakastan kantarellit talvea varten. Sieltä niitä on kiva ottaa sulamaan, vaikka tätä risottoa varten. Sieniin saat lisää makua, kun paistat ne pannulla ja öljyn lisäämisen jälkeen maustat kantarellit suolalla, mustapippurilla, tuoreella timjamilla ja lorauksella sitruunamehua. Itse tykkään lisätä osan sienistä noin puolessa välissä risoton valmistumista riisin joukkoon. Loput sienistä annostelen risoton päälle.

Jos haluat risottoon voimaakkaamman sienen maun, lisää liemeen muutama kuivattu sieni. Sienten ei tarvitse olla samaa lajia, itse käytin kuivattuja tatteja tähän risottoon lisämakua tuomaan.

Kantarellirisotto

1 l kantarelleja
oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
4 timjamin oksaa lehdet nypittyinä
2 tl sitruunamehua

2 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
1 varsisellerin varsi
2 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
1/2 dl hienonnettua timjamia
n. 1 l hyvää kana- tai kasvislientä
1 dl parmesaania raastettuna
1 rkl voita
suolaa ja mustapippuria myllystä
mascarponea

Puhdista kantarellit ja revi ne paloiksi. Pienimmät voit jättää kokonaisiksi. Paista kantarellit kuivalla pannulla ja kun sienien neste on haihtunut pois, lisää oliiviöljy ja mausteet. Mausta sienet lopuksi sitruunamehulla. Pidä lämpimänä.

Valmista risotto. Hienonna sipulit sekä varsiselleri ja kuullota niitä öljyssä. Lisää riisi ja anna riisien kuullottua pari minuuttia. Kaada valkoviini kattilaan. Sekoittele, kunnes viini on imeytynyt riisiin. Lisää hienonnettu timjami.

Kiehauta liemi toisessa kattilassa. Lisää noin 1 dl kiehuvaa lientä kerrallaan risottoon. Kun neste on imeytynyt, lisää taas noin 1 dl lientä, jatka sekoittaen, kunnes lähes kaikki neste on käytetty ja riisi on juuri ja juuri kypsää. Lisää puolet kantarelleista, kun puolet nesteestä on lisätty. Risotto saa jäädä löysäksi. Aikaa kuluu 25-30 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon parmesaaniraaste ja nokare voita. Mausta risotto suolalla sekä pippurilla. Jaa risotto lautasille ja nosta päälle loput sienistä. Tarjoa heti.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

 

yrttinen tattari ja raitajuuret

Kulhoruokien aika ei ole vielä ohi!

Tämä ruoka on saanut innoituksensa ravintola Lonnan punajuuriannoksesta. Jos Lonnan saari ja sen mainio ravintola on vielä sinulta kokematta, niin suosittelen lämpimästi vierailemaan saarella. Ravintola on auki 18.9. saakka. Ruoka Lonnassa on huolella valmistettua, kaunista ja ennen kaikkea makuhermoja kutkuttelevaa. Paikka itsessään on jo elämys. Saaren miinamakasiinit toimivat tunnelmallisena juhlapaikkana, joten vink vink teille, joilla on hääjuhlat taikka nelikymppiset vielä edessä!

Lonnan annoksessa oli punajuurta käsitelty kahdella tapaa – keitettynä ja etikalla marinoituna. Annoksen viimeisteli kullankeltaiset keltuaispisarat. Punajuurten sijaan käytin Hakaniemen hallista nappaamania raitajuuria. Yksinkertaistin annosta hieman ja paahdoin raitajuuret uunissa. Kun viikonloppu osoittautui sienisadon osaltamme hyvinkin runsaaksi, paistoin lisäksi pieniä kantarelleja. Jos haluat annoksesta ruokaisemman, paista tattarin joukkoon vähän pekonia. Tarkoituksenani oli myös paahtaa rouskuvaksi elementiksi vielä auringonkukansiemeniä, mutta unohdin ostaa niitä kaupasta. No, sellaista sattuu!

Kananmuna sopii kaikkeen

Keltuaiskreemiä tai 60-asteista keltuaista en alkanut näin arki-iltana tähän enää väsäämään. Minulla oli vielä jäljellä suolattuja keltuaisia, joista viipaloin yhden ruoan joukkoon. Uppomuna tai löysäksi keitetty kananmuna sopisi varmasti hyvin, jos kananmunaa haluaa jossain muussa muodossa lisätä ruokaan. Muun muassa tälläista herkkua pääsin maistamaan helmikuussa Marin keittiössä: http://www.jotainmaukasta.fi/2016/02/05/kulhoruokaa/

Tattarin maustoin yrttiöljyllä, johon tällä kertaa surautin lehtipersijaa, meiramia ja valkosipulia. Lehtipersilja on mielestäni tosi hyvä pohja erilaisille yrttisille öljyille ja se toimii hyvin muiden yrttien kanssa. Meiramin sijaan voit käyttää basilikaa tai vaikkapa ruohosipulia. Jos omistat ison ja tukevan kivisen morttelin, voi yrttiöljyn valmistaa myös siinä. Mikäli tattari ei kuulu suosikkeihisi, korvaa se ohrasuurimoilla tai jollakin riisi-viljaseoksista.

Yrttinen tattari ja raitajuuret

5-6 raitajuurta tai punajuurta
öljyä, suolaa ja pippuria

1 l kantarelleja
2 rkl voita
1 tl kuivattua sitruunatimjamia tai timjamia
suolaa, mustapippuria

2 1/2 dl kokonaisia tattarisuurimoita
suolaa
1 ruukku lehtipersiljaa
1/2 ruukkua meiramia
1 pieni valkosipulinkynsi
2 1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria

(lisäksi uppomunia, paahdettuja auringonkukansiemeniä)

Pese raitajuuret hyvin ja siirrä ne pellille. Pistele juurekset kauttaaltaan haarukalla ja paahda uunissa 200 asteessa 50-60 minuuuttia, riippuen raitajuurien koosta. Kääri raitajuuret folioon hetkeksi. Kuori ne, paloittele lohkoiksi. Osan voit myös viipaloida. Pyöräytä raitajuurilohkot öljyssä ja mausta.

Puhdista sienet ja paista kuivalla pannulla, kunnes sienistä alkaa neste haihtua. Lisää voi sekä mausteet. Paista sienet kullanruskeiksi. Pidä lämpimänä.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Hienonna yrtit ja 1/2 dl öljyä sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa. Käytä myös yrttien varret. Murskaa valkosipulinkynsi veitsen lappeella ja hiero leikkuulautaa vasten. Siirrä murska yrttien kanssa kulhoon ja lisää loput öljystä. Anna koneen käydä vielä hetki ja mausta yrttiöljy suolalla ja pippurilla.

Sekoita yrttiöljy tattarin joukkoon. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Jaa tattari kulhoihin, nosta päälle raitajuuria ja sieniä. Viimeistele meiramin lehdillä ja lorauksella oliiviöljyä.

Ahven-ceviche

Raikas ceviche taipuu alkupalaksi vaikka elokuisiin rapujuhliin!

ceviche with perch and gooseberries

Tänä kesänä olemme useamman kerran päässeet herkuttelemaan tuoreistakin tuoreimmilla ahvenilla. Kun lähikaupassamme näimme ahvenfileitä tarjouksessa, niin tartuimme niihin kirjaimellisesti kuin ahven koukkuun. Siinä vaiheessa en vielä oikein tiennyt mitä ahvenista valmistaisin. Pannulla paistettaessa ahvenista tulee mehukkaita ja hyviä, mutta jotain muuta teki mieli. Sitten keksin, että cevicheä emme ole aikoihin syöneet.

Cevichen alkuperä on Perusta ja Suomeen tämä ruoka on jo rantautunut monta vuotta sitten eli mistään uutuusohjeesta ei tässä ole kyse. Cevichen suosio Suomessa on ymmärrettävää, sillä olemmehan tottuneet raakakypsytettyihin kaloihin. Kun meillä kala kypsytetään suolalla graavaamalla tai kylmäsavustaen, niin perulaiset kypsyttävät kalansa sitruunan tai limetin mehussa.

Sillä sipuli -blogissa oli kokeiltu mielenkiintoista yhdistelmää, jossa kuha kypsytettiin raakojen karviaisten avulla. Minulla oli vain desin verran karviaisia ja nekin melko kypsiä, mutta päätin kokeilla niitä joka tapauksessa. Karviaisia olisi saanut ollut enemmän, jotta niiden maku olisi ollut vahvempi, mutta ne melkein kypsät marjat eivät olleet lainkaan pöllömpi yhdistelmä chilin ja korianterin kanssa!

Cevichestä löytyy googlailemalla monenlaisia versioita, joissa osaan tulee tomaattia, toisiin paprikaa. Löysin yhden ohjeessa, jossa oli myös vihreitä oliiveja! Pääraaka-aineina cevichessä kuitenkin toimivat vaalealihainen kala, sitrusmehu, punasipuli, chili ja korianteri. Jostain syystä tomaatin lisääminen cevicheen tuntui väärältä, liian makealta ja tunkkaiselta. Ehkä sellainen kova, hieman raaka talvitomaatti olisi voinut mennä, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Haluamaani raikkautta cevicheen sain avomaankurkuista, jotka kuorin ja poistin osan siemenistä. Avomaankurkku oli tässä kyllä hyvä, sillä se ei ole niin vetinen kuin tavallinen kurkku. Laitoin itselleni ylös muistutuksen, että talvella voisin tehdä cevicheä verigreipistä ja greipistä. Silloin paloittelen mukaan myös sitrusten hedelmälihaa, kurkun sijaan.

Ostamamme kalat olivat mereltä pyydettyjä, joten niitä ei tarvinnut etukäteen pakastaa. Jos teet cevichen järviahvenista, niin pakasta fileet vuorokauden ajan, jotta kalassa mahdollisesti piileskelevät loismadot kuolevat. Ahven fileistä saat ruodottomat leikkaamalla fileiden lihasruodot pois v-leikkauksella. Leikkaa fileen leveämmästä päästä ruotorivin molemmin puolin viilto niin, että viillot muodostavat syvyyssuunnassa v-kirjaimen. Ruotoja voi toki myös yrittää nyppiä, mutta ne ovat lyhyitä ja melko hankalia poistaa.

Tässä vielä linkki Sillä sipuli -blogin mainioon karviaisjuttun: http://sillasipuli.blogspot.fi/2016/07/karviaisella-kypsennetty-kuha.html

Ahven-ceviche

n. 500 g ahvenfileitä
4 limetin mehu
2 limetin kuori raastettuna
1 tl sormisuolaa
1 dl karviaisia
1-2 avomaankurkkua
1 keskikokoinen punasipuli
 (myös nippusipulit käyvät, laita silloin useampi)
2 mietoa tai keskivahvaa vihreää chiliä
3 rkl öljyä
mustapippuria myllystä
1 ruukku tuoretta korianteria

Poista ahvenfileistä ruodot leikkaamalla pois ohut kiilamainen pala selkäruodon suuntaisesti. Leikkaa kalafileet pieniksi kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Purista kalapalojen päälle limetin mehu, lisää kuoriraaste ja mausta suolalla. Purista karviaiset rikki ja sekoita kalapalojen joukkoon. Anna maustua kylmässä pari tuntia.

Kuori kurkku ja leikkaa se pituussuunnassa puoliksi. Kaavi osa siemenistä pois ja kuutio liha. Hienonna sipuli. Poista chilistä siemet ja hienonna tai suikaloi hedelmäliha. Lisää kasvikset kalapalojen joukkoon ja siirrä vielä maustumaan noin 1 1/2 tunniksi. Lisää lopuksi öljy, mustapippuri ja hienonnettu korianteri. Tarjoa ceviche kylmänä paahdettujen tortillalastujen kanssa.

Punaherukka-biscuitit

Kirpeä punaherukka ja voinen, mureneva taikina – niistä syntyvät herkulliset biscuitit.

punaherukka-biscuitit

Muutama viikko sitten Fanni ja Kaneli -blogin Tiina postasi vedet suuhun kirvoittavan biscuit-ohjeen, johon oli pakko tarttua! Olin aluksi aikeissa valmistaa nämä herkut punaisista karviaisista, mutta sitten sainkin viestin Nelleltä, että heillä olisi punaherukkaa, jota saisi korjata pois. Minua ei kaksi kertaa tarvinnut käskeä! Sain ihan mukavan saaliin kerättyä, joista osasta valmistin  nämä biscuitit.

Kuten Tiinakin kirjoittaa, ovat biscuitit ovat sukua skonsseille ja taikina on itse asiassa hyvin samantapainen. Kummassakin taikinassa on olennaista, että taikinaa ei vaivaa liikaa. Mitä vähemmän vaivaamista, sitä parempi lopputulos on. Minä jätin taikinan marjojen vuoksi jopa niin irtonaiseksi, että otin 1/2 dl:n mitalla taikinaa kulhosta ja puristin sen vain johonkin muotoon. Kuten kuvasta näkee, ei leivonnaisista tule aivan tasakokoisia- tai muotoisia, ja sehän ei haittaa!

Nesteenä biscuit-taikinassa voi käyttää piimää tai kermaa. Minä valitsin kerman, koska käyttämäni marjat olivat happamia ja en oikeastaan kaivannut lisähappamuutta leivonnaisiin. Omaan versiooni lisäsin myös hieman lisää sokeria. Mausteeksi ripsautin joukkoon jauhettua vaniljaa, mutta sen voi jättää pois. Marjojen sekoittumista taikinaan helpottaa, jos ne pyöräyttää pienessä määrässä vehnäjauhoja.

Kohotusaineena näissä leivonnaisissa toimivat leivinjauhe ja ruokasooda, joten ne eivät säily yhtä hyvin kuin hiivalla kohotetut leivonnaiset. Parhaimmillaan nämä biscuitit ovat lämpiminä. Ne kestävät hyvin pakastamista, mutta sulata biscuitit huoneenlämmössä ja lämmitä hieman ennen tarjoamista.

Punaherukka-biscuits
12 kpl

6 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl jauhettua vaniljaa tai vaniljasokeria
1/2 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 kananmuna
3/4 dl kuohukermaa
1 dl ranskankermaa
2 dl punaherukoita

Mittaa kuivat aineet kulhoon ja sekoita hyvin. Lisää kuutioitu voi ja nypi se kuivien aineiden joukkoon. Voi saa jäädä noin herneen kokoisiksi muruiksi.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään kananmuna ja kermat. Lisää neste jauho-voiseoksen joukkoon. Sekoita juuri ja juuri taikinaksi, älä vaivaa. Pyöräytä marjat ruokalusikallisessa jauhoja ja lisää taikinaan.

Lusikoi taikinaa kulhosta puolen desilitran mitalla ja kumoa kakkunen leivinpaperin päälle. Jätä kohoamisväliä. Paista biscuitit uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes leivonnaiset ovat kullankeltaisia ja kypsiä.

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Eikös keskiviikkona ole jo korkea aika suunnitella, että mitä sitä lauantaiaamuna söisi?

Ricottapannarit ja mustikkahilloke

Tämän ricottapannukakkuohjeen takana on Nigella Lawson. Nigella tarjoaa pannarinsa viipaloitujen mansikoiden kanssa, mutta näin mustikka-ajan ollessa vielä parhaimmillaan, tein mustikoista hilloketta. Taivaallisen hyvä hilloke syntyy myös vadelmasta ja mustikasta. Tai kokeile Tastytravelissimo-blogissa keitettyä vadelma-salmiakkihilloa, nam! Ricotan ansiosta pannarit ovat ruokaisia ja eivät oikeastaan kaipaa seurakseen hillokkeen lisäksi muuta kuin hyvää kahvia.

Ricotta on niitä ruoka-aineita, joihin huomaan kesällä tarttuvani useammin. Sen kevyt koostumus ja hapan raikkaus on omiaan kesäisissä ruuoissa ja leivonnaisissa. Ja erityisen hyvin se sopii pastaruokiin, kuten kesäkurpitsapastan kohdalla tulikin jo todettua. Ricottaa olen käyttänyt myös  canneloneissa ja lasagnessa. Ricotasta saa muuten aika hauskan jälkiruoan, kun sen rakenteen vatkaa rikki, maustaa tomusokerilla sekä vaniljalla ja tarjoaa tuoreiden puna- ja mustaherukoiden kanssa!

Ricottapannukakut
15-20 kpl

1 prk (250 g) ricottaa
2 kananmunaa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/4 tl jauhettua vaniljaa
ripaus suolaa
(paistamiseen: voita)

Kumoa ricotta kulhoon. Erottele keltuaiset valkuaisista ja sekoita ne ricotan joukkoon. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi. Kääntele ricottaseokseen vehnäjauhot, leivinjauhe, vanilja ja suola. Lisää valkuaisvaahto taikinaan varovasti nostellen.

Kuumenna pinnoitettu paistinpannu ja valuta pienellä kauhalla taikinaa pannulle. Omalle pannulleni mahtui kerrallaan kolme pannukakkua paistumaan. Mikäli käytät paistamiseen valurautapannua, niin paista pannarit voissa.

Kun pannukakkujen pinnalle alkaa noin minuutin päästä muodostua reikiä, käännä pannukakut lastalla ja paista niitä vielä toiselta puolelta minuutin verran. Paistolämpötila saa olla melko matala, noin keskilämpö, jotteivat pannarit pala.

Nosta paistetut pannukakut uuniin tarjoiluastialle ja pidä lämpimänä (75 astetta), kunnes olet paistanut koko taikinan. Tarjoa mustikkahillokkeen tai tuoreiden marjojen kanssa.

Mustikkahilloke

2 dl mustikoita
3 rkl sokeria
1/2 sitruunanmehu
ripaus kardemummaa

Mittaa kaikki aineet kattilaat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hilloketta noin 10 minuuttia. Nosta sivuun jäähtymään ja tarjoa pannukakkujen kanssa. Hilloke sopii hyvin myös jäätelön kaveriksi tai jogurtin seuraan.