Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nostalgiaa (page 1 of 2)

Uuniomenat Hasselbackan tapaan

Aina välillä ruokailmiöksi nousee joku retro-ohje, jota sitten muokataan tähän päivään sopivaksi. 

Baked apples Hasselbacka style

Parin viime vuoden ajan tällainen hitti ovat olleet Hasselbackan perunat. Kai voisi jo sanoa, että kasvisten ja hedelmien viipalointi alkaa olla jo uusi nyhtöjuttu. Ei ole pitkää siitä, kun kaikkea nyhdettiin!

Olen pysytellyt kiltisti vain perunoiden viipaloinnissa, mutta kun näin nämä viipaloidut omenat niin aloin jo kiinnostua. Sattui vielä sopivasti, että siskoni tuli meillä käymään, joten oli hyvä syy tehdä jotain jälkkäriä. Ja totta puhuakseni, en muista milloin viimeksi olen tehnyt uuniomenia. Liian kauan siitä ainakin on!

Uuniomput perinteisestikin valmistettuna ovat siitä kiva jälkkäri, että niihin voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään ja ne ovat erinomainen tapa hävittää kaappiin unohtuneet pähkinäpussien jämät. Tällä kertaa hävitykseen pääsivät kivikovaksi muuttuneet kuivatut karpalot (joku oli jättänyt pussin auki, kukahan se oli?) sekä kourallinen saksanpähkinöitä. Nuo kovettuneet karpalot pehmitin oloroso-sherryllä. Sherryn voi korvata madeiralla tai portviinillä ja jos karpalosi ovat todella tuoreita, menevät ne sellaisenaan.

Mutta se viipalointi? Miten se tapahtuu? Helppoa! Omenat halkaistaan pituussuunnassa ja omenakota koverretaan pois kuorimaveitsellä. Omenapuolikas käännetään leikkuulautaa vasten ja veitsellä leikataan ohuita viiltoja omenanlihaan. Tässä täytyy olla tarkkana, ettei leikkaa suoraan läpi.  Valitse omenoiksi mahdollisimman isoja ja mielellään happamia kotimaisia, kuten nämä minun omenani olivat. Onneksi kotimaisia omppuja vielä saa! Makunsa omenat saavat jouluisista mausteista sekä muskottipähkinästä. Näistä omenoista ei tule mitenkään erityisen makeita, joten lisää sokeria tarvittaessa.

Uuniomenat Hasselbackan tapaan
4 annosta

2 isoa hapahkoa omenaa
75 g sulatettua voita

1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl sherryä tai madeiraa
1 dl saksanpähkinöitä
3/4 – 1 dl fariinisokeria tai intiaanisokeria
1/4 tl kutakin: jauhettua neilikkaa, inkivääriä, kanelia, vaniljajauhetta ja muskottipähkinää

Pese omenat, halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Koverra siemenkota pois ja siisti kannan jämät. Käännä omenat leikkuulaudalle leikkauspinta alaspäin ja tee terävällä veitsellä ohuita viiltoja omenanlihaan. Nosta omenat uunivuokaan ja valuta päälle puolet sulatetusta voista. Paista ensin 175 asteessa 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte. Liota karpalot sherryssä ja kun ne ovat pehmenneet, niin valuta. Sherryn voit halutessasi lisätä myöhemmin uunivuokaan. Hienonna karpalot ja pähkinät. Sekoita sokerin joukkoon mausteet ja sekoita sokeri karpalo-pähkinäseokseen. Lisää seokseen myös loput voista.

Nosta vuoka uunista. Avaa omenoihin tehtyjä viiltoja ruokailuveitsen ja pienen lusikan avulla ja täytä viillot kykysi mukaan. Jokaiseen väliin ei ole tarkoitus saada täytettä, joten ei stressiä. Jos täytettä jää, painele sitä omenoiden pintaan ja ripottele vuokaan. Pohjalle päätynyt täyte yhdessä omenasta irronneen nesteen kanssa muodostaa ihanan tahmean kastikkeen. Paista vielä 10-12 minuuttia, riippuen omenoiden koosta.

Nosta omenat tarjoilukulhoihin ja kaavi pohjalta kaikki ihana tahma mukaan. Tarjoa omenat vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Laskiaisritarit

Luit oikein – laskiaispulla laittoi hynttyyt yhteen köyhien ritarien kanssa. Tästä liitosta syntyi täydellinen kombo pehmeää pullaa, täyteläistä pistaasimassaa ja tietysti kunnon lusikallinen vaniljalla maustettua kuohukermaa.

Aivot toimivat joskus hassusti. Tammikuussa keskellä pahinta kuvaus- ja kokkaussessiota, kun pää suorastaan savusi ja tuntui ettei mitään muuta osannut ajatella kuin tekeillä olevia ohjeita, tupsahti päähän  ihan tosta vaan ajatus laskiaisritareista.  Hetken mietin, että meneekö jo liiallisuuksiin moinen kikkailu, mutta eikös sitä sanota, että enemmän on enemmän, vai miten se oli..?

Toissa viikolla sitten pääsin itse asiaan ja olen aika ylpeä, että sain näinkin kauan pantattua tätä ohjetta.  Mieli olisi tehnyt heti mennä talon katolle huutamaan, että nyt kuulkaa tuli hitsin hyvää! Tällä kertaa pyöräytin pullien väliin pistaaseista massan, kun en saanut käsiini lempi-hasselpähkinöitäni. Hasselpähkinämassaan löydät ohjeen tästä. Se on  viime vuodelta ja mukana on myös Hra Hurvelsson aka koira.

Semla meets french toast

Mutta pidemmittä turinoitta itse ohjeeseen. Suosittelen ostamaan ritareita varten hyvää pullapitkoa ja panttaamaan sitä pari päivää, jotta pulla ei ihan hajoa atomeiksi vaniljamaitoon kastettaessa.

Laskiaisritarit
4 annosta

1 pullapitko
3 dl maitoa
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
paistamiseen voita

Lisäksi:
3 dl kuohukermaa

Leikkaa pullapitkosta 8 tasapaksua viipaletta. Vatkaa matalassa tasapohjaisessa kulhossa maidon joukkoon munat ja mausta sokerilla sekä vaniljalla.

Levitä (tai painele) pistaasimassaa neljälle viipaleelle ja paina tiukasti loput viipaleet kansiksi päälle. Upota ritarit maitoon ja kääntele niitä molemmin puolin. Siirrä lautaselle odottamaan.

Kuumenna voi pannussa ja paista ritareita molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja hieman rapea. Tarjoa ritarit lämpiminä vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Koristele pistaasimuruilla.

Pistaasimassa
1 1/2 dl suolaamattomia pistaaseja
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
1 rkl vettä

Jauha pistaasit sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa tasaiseksi jauheeksi. Sekoita pistaasijauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vesi pienissä erissä. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

 

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä  löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Peruna-lihalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 sipuli
400 g porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uuniavuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää lihasuikaleita ja ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Oopperaleipä Lindströmin pihvillä

Raastettu punajuuri tekee tavanomaiselle jauhelihapihville ja retroleivälle ihmeitä.

Lindströminpihvit oopperavoileivällä

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni luona kylässä ja hän teki meille luonaaksi Lindströmin pihvejä. Söin ainakin viisi, niin hyviä ne olivat. Tätä herkkua ei meillä ole hetkeen ollutkaan ja halusin tarjota sen hieman eri tavalla.

Yksi lempiruokani lapsena oli Oopperaleipä. Sitä tarjottiin oopperajuhlien aikaan hotelli Tottin kattoterassilla, mikä varmasti teki kokemuksesta aika monta kertaa paremman kuin se ehkä oikeasti oli. Oopperaleipä on lämpimien leipien klassikko ja kuten kaikissa yksinkertaisissa ruoissa, on raaka-aineiden laatu onnistumisen tae. Tähän klassikkoon kun ei tule muuta kuin leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna.

Lindströmin pihvit valmistin karitsan jauhelihasta. Lindströmissähän voi käyttää säilykepunajuuria, mutta punajuurten ollessa nyt parhaimmillaan keitin tuoreita punajuuria ja raastoin ne taikinaan. Punajuuria ei ole välttämätöntä edes keittää, mutta silloin punajuuren rakenne jää pihvissä karkeammaksi ja nestettä erottuu enemmän.

Kaprikset ovat myös mielestäni tärkeä osa lindströmejä ja tällä kertaa lisäsin suolaan säilöttyjä kapriksia. Niiden kanssa on hyvä muistaa huolellinen huuhtelu ja liotus kylmässä vedessä ennen käyttöä. Pihvit paistoin pannulla, mutta jos teet isomman erän kerralla, voit paistaa pihvit uunissa.

Leiväksi sain napattua Keisari-leipomon huippuhyvää, juureen leivottua paahtoleipää, jonka paistoin voissa molemmin puolin. Leivän pintaan levitin vähän rakuunasinappia ja nappasin parvekelaatikosta viimeiset lehtimangoldin lehdet. Päälle vielä miedolla lämmöllä paistettu kananmuna ja herkullinen lounas oli valmis!

Oopperaleivät Lindströminpihveillä
neljälle

3 keskikokoista punajuurta
350 g karitsan jauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

paistamiseen voita ja öljyä

4 paksua (paahto)leivän palaa, leivälle sinappia, salaatinlehtiä, paistettuja kananmunia

Keitä punajuuret napakan kypsiksi ja jäähdytä. Kuori punajuuret ja raasta ne kulhoon. Lisää jauheliha.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, lisää ne jauhelihan joukkoon. Riko kulhoon kananmuna ja lisää kaprikset sekä mausteet. Vaivaa kiinteäksi taikinaksi ja muotoile taikinasta neljä tasakokoista pihviä. Paista pihvit pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi.

Paahda leipäpalat paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Sivele pintaan sinappia ja lisää salaatinlehdet. Nosta päälle pihvi ja paistettu kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria

Hasselpähkinä-grahampuuro ja paistetut päärynät

Sataa ja sataa. Nytkö se jo alkoi, syksy? Aamupalaksi ei jogurtti ja marjat houkuta. Sadesäähän on saatava jotain lämmintä, pehmeää ja aavistuksen makeaa.

hasselpähkinä-grahampuuro ja paistetut päärynät

Tein pitkästä aikaa aamualakulon taltuttajaksi grahampuuroa. En tiedä muistaako kukaan moista puuroa enää? Se oli kaurapuuron lisäksi ruoka, joita osasin itse ala-asteikäisenä tehdä. Silloin keitin grahampuuron maitoon, nyt tein sen hasselpähkinäjuomaan.

Grahampuuro saa nimensä grahamjauhoista, toisin sanoen täysjyvävehnäjauhoista. Grahamjauhoihin jauhetaan koko vehnäjyvä kuorineen päivineen, jolloin jauhon rakenne on karkea ja maku on täyteläisen viljainen. Tähän viljaiseen makuun sopi hasselpähkinäjuoma yllättävän hyvin. Hasselpähkinäjuoma on itsessään hieman makeaa, joten puuro ei suolaripauksen jälkeen oikeastaan paljon muuta tarvitse kaveriksi. Halusin kuitenkin jotakin hedelmäistä makua joukkoon ja ajatus viileistä hedelmäpaloista  ei oikein innostanut. Tähän tarvittiin jotain lämmintä ja karamellisoitunutta.

Minulla oli hedelmäkulhossa kypsymässä suloisia punaposkisia päärynöitä, jotka alkoivat olla juuri oikeanlaisia herkuteltavaksi. Niissä oli vielä sen verran napakkuutta jäljellä, että ne sopivat mainiosti paistettavaksi. Puristin viipaleiden päälle hieman sitruunamehua ja ripsautin päälle sokeria. Sitten vaan paistinpannulle muutamaksi minuutiksi karamellisoitumaan. Omena sopii varmasti yhtä hyvin ja nehän ovat juuri nyt parhaimmillaan. Kotimaisia päärynöitä saadaan varmaan vielä lokakuulle saakka odotella.

Vinkki! Sään vilakoituessa kannattaa ylijäänyt hasselpähkinäjuoma hyödyntää kaakaoon. Ja unohda sokeriset o´boyt ja muut hömpät, käytä oikeaa tummaa sokeritonta kaakaojauhetta tai raasta tummasuklaa mukin pohjalle ja kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma.  Pieni loraus rommia ei tee pahaa!

hasselpähkinäpuuro ja paistetut päärynät

Jo monta kertaa mainitsemani valokuvaus-workshopin pääteema oli ”Keep it simple”. Tästä asetelmasta lähdin kuvaa ottamaan ja karsin tuohon yllä olevaan isoon kuvaan muutamia juttuja pois. Ehdottomasti tarvitsisin vanhoja lusikoita, jotka eivät niin kiiltäisi kuvissa!

 

Hasselpähkinä-grahampuuro
yhdelle

3 dl hasselpähkinäjuomaa
1/2 dl grahamjauhoja (käytin Malmgårdin luomu kokojyväspelttijauhoja)
ripaus suolaa

lisäksi
1 pieni päärynä
1 rkl sitruunamehua
sokeria maun mukaan (käytin ruokosokeria, myös kookossokeri tai muscovadosokeri käy)
1/2 dl kokonaisia kuorettomia hasselpähkinöitä murskattuna

Kuumenna hasselpähkinäjuoma pinnoitetussa kattilassa. Vatkaa joukkoon jauhot. Keitä reilut 5 minuuttia, välillä sekoittaen. Mausta suolalla maun mukaan ja anna puuron hautua kannen alla sen aikaa, kun valmistat päärynät.

Pese päärynät ja leikkaa ne pituussuunnassa viipaleiksi. Poista siemenkota ja kanta. Valuta viipaleille sitruunamehua ja ripottele päälle sokeria. Paista viipaleet pannulla molemmin puolin.

Annostele puuro kulhoon, lisää lämpimät päärynäviipaleet sekä murskatut hasselpähkinät. Nauti heti.

Vaniljaliemessä uutetut persikat

Vaniljalla ja mintulla maustetussa sokeriliemessä persikat kypsyvät ihanan aromaattisiksi.

Persikat vaniljaliemessä

Tässä jälkiruoassa on yksinkertaisuudessaan jotain hyvin hienostunutta ja se saa ainakin minulla ajatukset kiitämään jonnekin 1920-30 -luvun Ranskaan. Toisaalta, kun katsoin ottamiani kuvia, oli niissä kovin japanilainen henki. Oranssin punertavat persikat näyttivät melkein isoilta mandariineilta!

Vienosti vaniljalta maistuvat ja houkuttelevalle tuoksuvat persikat sopisivat viilennettyinä vaikka väliruoaksi kuumaan kesäpäivään. Jos haluat, voi persikat tarjota mieluisten rapeiden keksien kanssa tai liemestä valutettuina jäätelön kaverina. Osasta liemestä voi keittää vielä paksumman siirapin jäätelön lisäkkeeksi. Mutta parhaimmillaan nämä ovat kyllä ihan sellaisenaan. Niin kaunista, niin hyvää!

Persikat vaniljaliemessä

Vaniljaliemessä uutetut persikat

6 kypsää persikkaa
5 dl sokeria
1 vaniljatanko puolitettuna
2 sitruunankuori viipaletta
1 iso mintun oksa
1 l vettä

Pese persikat ja tee persikoiden kantaan ristiviilto.

Mittaa isoon kattilaan sokeri. Lisää vaniljatanko, sitruunankuoret ja mintunoksa. Kaada päälle vesi ja keitä keskilämmöllä noin 2 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut veteen.

Nosta persikat kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että persikat peittyvät. Voit rutata leivinpaperista kannen persikoiden päälle, jotta ne pysyvät nestepinnan alla. Kuumenna neste juuri ja juuri kiehuvaksi. Keitä persikoita sokeriliemessä 6-10 minuuuttia välillä käännellen, kunnes persikat terävällä veitsellä kokeiltaessa tuntuvat pehmeiltä. Nosta hedelmät liemestä reikäkauhalla; anna jäähtyä hetken. Kuori persikat terävällä veitsellä, kuoren tulisi lähteä helposti irti. Nosta hedelmät takaisin liemeen. Voit tarjota persikat haaleina tai jäähdytettyinä.

Tarjoa persikat syviltä lautasilta liemen kanssa. Lisää tuoretta minttua. Voit halutessasi tarjota persikoiden kanssa keksejä tai pallon vaniljajäätelöä.

Uunijäätelöt minikoossa

Tässäpä suloinen ja viilentävä jälkiruoka kuumaan kesäpäivään!

uunijäätelö

Uunijäätelöä voisi kai kutsua jo retrojälkkäriksi. Ainakaan meidän keittiössä tätä kuuman ja jäisen yhdistävää jälkiruokaa ei ole hetkeen nähty. Ja se on oikeastaan harmi, sillä uunijäätelöhän on hyvää! Totta puhuen, olen aika täpinöissäni tästä ohjeesta. Näin kahden hengen taloudessa litran jäätelöpakkauksesta ei paljon uunijäätelöä kannata tehdä. Mikä siis ratkaisuiksi? No tietysti annospikarit!

Onneksi pienten jäätelötehtaiden ansiosta on markkinoilla myös pikarikoossa monenmoista makuvarianttia, joista valita. Perinteinen vanilja sopii tämän ohjeen mansikkakompotin kanssa, mutta vielä parempaa tästä tuli Jymyn sitruunajäätelöllä. Nam! Jymy on yksi uusista toimijoista jäätelömarkkinoilla ja kaikki heidän jäätelönsä ovat luomua. Sitruunajäätelö oli todella hyvää ja raikasta. Toinen suosikkini on saman putiikin lakritsijäätelö. Se ei ole niin hyvää kuin Jädelinon vastaava, mutta oikein suunmyötäistä jäätelöä lakun ystäville.

Pohjan miniuunijäätelöille muodostavat murskatut kaurakeksit ja pekaanipähkinät. Mökkioloissa lomaileva voi oikaista ja käyttää pohjana vaikka valmiita isompia cookie-keksejä. Kokeilemisen arvoinen pohja syntyy myös viipaloidusta pullasta – korvapuusti voisi olla aika kova!

Käyttämäni marenkiohje on hieman erilainen, sillä tässä ohjeessa sokeri lämmitetään ennen valkuaisten joukkoon vatkaamista. Sokerin lämmittäminen saa sen helpommin liukenemaan ja vatkaamisaika lyhenee. Valkuaisvaahdosta tulee kiiltävä ja kestävä. Jos sokerin lämmittäminen ei innosta, voit toki tehdä marengin tavalliseen tapaan. Marengin ruskistaminen tapahtuu helpoiten kaasupolttimella, ns. tohottimella, mutta se onnistuu myös uunissa grillivastusten alla.

Tein uunijäätelön kanssa mansikkakompottia lisäkkeeksi. Mansikoiden sijaan kompotin voi valmistaa mistä tahansa marjoista. Punaherukat ja vadelmat sopisivat varmasti hyvin, tuoden happamuutta melko makeaan jälkiruokaan.

Mansikkakompotti
2 annosta

200 g mansikoita
1 rkl sokeria
(1 kuivahtanut/käytetty vaniljatanko)

Huuhtele mansikat ja poista kanta. Paloittele isoimmat mansikat puoliksi, pienemmät saavat olla kokonaisina. Mittaa kattilaan sokeri ja lisää mansikat sekä vaniljatanko, jos käytät. Keitä kannen hiljalleen 5-6 minuuttia. Anna kompotin jäähtyä.

Miniuunijäätelöt
2 annosta

7 kaurakeksiä (käytin Pirkka kaurakeksejä)
1/2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl sulatettua voita

2 (60 g) valkuaista
120 g Siro-sokeria
2 jäätelöpikaria

Murskaa keksit ja pähkinät pussissa kaulimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi muruksi. Lisää sulatettu voi ja sekoita hyvin.

Painele keksiseos leivinpaperin päälle levyksi ja paista uunissa 200 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes reunat alkavat ruskistua. Nosta pelti uunista ja painele lasin tai muotin avulla levystä pyöreitä keksejä. Muotin tulee olla hieman suurempi halkaisijaltaan kuin jäätelön halkaisija. Anna keksien jäähtyä leivinpaperin päällä.

Erottele valkuaiset keltuaisista. Kuumenna sokeria hiljalleen kattilassa pienellä lämmöllä, älä anna sen sulaa.

Vatkaa valkuaisia puhtaassa metalli- tai lasikulhossa sähkövatkaimella ensin pienellä teholla, jotta syntyy paljon pieniä vaahtokuplia. Nosta sen jälkeen tehoa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Lisää lämmintä sokeria reilu ruokalusikallinen kerrallaan valkuaisten joukkoon. Vatkaa huolellisesti lisäyskertojen välissä. Kun kaikki sokeri on lisätty, jatka vatkaamista vielä 5-8 minuuttia. Hiero marenkia sormien välissä, mikäli marenki tuntuu vielä rakeiselta, jatka vatkaamista. Kaavi marenki pursotinpussiin.

Nosta keksipohja varovasti lautaselle ja kumoa päälle jäätelö. Pursota marenkia kauttaaltaan jäätelön päälle ja sivuille. Ruskista marenki tohottimella tai uunissa grillivastusten alla 275 asteessa muutaman minuutin, kunnes marenki on saanut väriä. Tarjoa heti mansikkakompotin kanssa.

Laventelibebét

Syötävän suloiset laventelibebét sopivat pieniksi herkuiksi  kevään ja kesän juhliin.

Laventelibebét

Bebét ovat lempileivonnaisiani

Rakkauteni bebéihin on alkanut jo lapsena. Tätini työskeli Lappeenrannassa Opelan leipomo-konditoriossa ja muistan kuinka siellä käydessämme söin aina bebéleivoksen. Sellaisen ruskeakuorrutteisen, jonka päällä oli hasselpähkinä. Se oli parasta mitä tiesin. Harmikseni olen todennut, että kunnollisia bebéleivoksia ei vaan oikein saa enää mistään. Useimmissa on aivan liian paksu pohja, täyte on maalarinvalkoista tahmaa, joka ei ole vanilja-voikiisseliä nähnytkään ja pahimmillaan leivokseen upotetaan äklömakeaa hilloa. Kerrassaan pöyristyttävää!

Olenkin tästä syytä päättänyt uhrata itseni tieteen alttarille ja aikomuksenani on testata Helsingistä löytyvät bebét lähiviikkojen aikana. Episodia voitte seurata instagram-tililläni (at)haarukkavatkain ja lopullisen raportin teen tänne blogiin. Jos tiedät erityisen hyvän bebépaikan, miksei myös huonon, niin vinkkaa tähän alle. Lupaan käydä testaamassa, mikäli paikka on vaan pääkaupunkiseudulla!

Laventelibebét

Bebéleivosten alkuperä on todennäköisesti Ranskassa, mutta tarkkaa tietoa siitä kuinka ne ovat Suomeen tulleet ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että bebéjä on valmistettu suomalaisissa leipomoissa 1900-luvun alusta alkaen.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin tekemiiini bebéihin. Tämän ohjeen nappasin talouskouluaikaisesta monisteestani vuodelta 1993, mutta ohje itsessään on varmasti vanhempi. Veikkaisin 40-50 luvulta, sillä siinä ohjeistetaan vatkaamaan hyvin pesty voi vaahdoksi ja ”pölysokerin puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmaressa hyvin hienoksi”. Kirjoitan tähän ohjeet sellaisina kuin ne tuossa monisteessani ovat ja selvennän epätarkkoja kohtia tarvittaessa.

Bebéjen valmistus

Perinteisten bebéleivosten pohja valmistetaan hiekkahentusten ohjeella. Jo nimikin kertoo, että kyseessä on ihanan mureneva leivonnainen, ei mikään kova kiekko, joka haarukan painosta sinkoilee ympäri lautasta. Taikina on todella muruisaa, mutta sen saa kyllä painettua vuokiin. Yritä saada taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Valmiit pohjat kestävät kyllä käsittelyä paistamisen jälkeen, vaikka taikina vaikuttaakin murenevalta. Bebéleivosten toinen tärkeä elementti on täyte eli vanilja-voikreemi- tai kiisseli, jonka tällä kertaa maustoin laventelilla. Laventelin maku jakaa mielipiteitä ja liialti annosteltuna se voi maistua parfyymiseltä tai mummon vaatekaapilta. Laventelin voi aivan hyvin jättää pois ja maustaa kiisselin vaniljalla perinteiseen tapaan.

Valmistin bebépohjat tällä kertaa silikonimuotissa, josta tuli kerrallaan 15 pientä leivospohjaa. Helpommalla pääset valmistamalla isompia pohjia. Leivosten muotohan on suorareunainen, joten folioiset kertakäyttöiset vuoat sopivat tähän vallan mainiosti, jos sinulla ei ole 10-20 alumiinista bebévuokaa (ja epäilen, että aika harvalla on!) Bebét viimeistellään sokerikuorrutuksella, joka perinteisesti on värjätty vaaleanpunaiseksi. Olen itse tykästynyt käyttämään pastavärejä nestemäisten tai jauhemaisten elintarvikevärin sijaan. Valitettavasti minulla oli punainen pastaväri loppunut ja jouduin korvaamaan sen Dr. Oetkerin punaisella geelivärillä. Se ei kuitenkaan toiminut aivan odotetusti, sillä jostain syystä helmiäismäinen geeliväli alkoi erottautua kuorrutuksesta ja jouduin vatkaamaan kuorrutusta useaan otteeseen. Paluu siis pastavärien maailmaan tässä keittiössä!

Säilytys

Bebét säilyvät tiiviissä rasiassa jääkaapissa 4-5 päivää. Pohjat kestävät hyvin pakastusta, joten ne voi hyvin valmistaa etukäteen odottamaan. Joissain ohjeissa on myös mainita, että leivoksen voisi kokonaisuudessaan pakastaa, mutta en ole itse asiaa testannut. Tämän kokeilukerran perusteella epäilen ainakin tuon geelivärin pakastuksen kestoa.

Laventelibebét

Hiekkahentuspohjat
20 kpl

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
(1-2 tl kylmää vettä)

Voita vatkataan (haarukkavatkaimella) sen verran, että se notkistuu, jolloin siihen on helppo lisätä sokeri. Sitten lisätään vehnäjauhot ja leivinjauhe yhdessä seulottuina (siivilöitynä). Taikinaa saa sekoittaa vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. (Lisää vettä, mikäli taikina ei yhtään pysy kasasssa. Voi olla, että jauhoista riippuen joudut lisäämään vettä vähän enemmänkin.) Sen jälkeen taikina jaetaan 20 osaan, joista kukin painellaan sormin voideltuun pikkuvuokaan. Pistele pohjat haarukalla. Nämä paistetaan tasaisessa, ei kovin kuumassa uunissa ja kaadetaan hiukan jäähtyneinä vuoista koputtamalla vuoan pohjaan. Uunin lämpö noin 200 astetta. (Paistoin tasalämmöllä 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä pohjia noin 8 minuuttia, isompia saa paistaa 10-12 minuuttia. Pohjat kohoavat hieman paistettaessa, voit varovasti painella keskustaa matalammaksi, kun olet ottanut pohjat uunista.) Anna pohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte

1 1/2 dl maitoa
1 rkl kuivattuja laventelinkukkia
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
3 tasaista teelusikallista perunajauhoja
(1/4 tl jauhettua vaniljaa)
2 rkl sokeria

Mikäli käytät laventelia, niin laita laventelinkukat maitoon uuttumaan noin 4 tunniksi. Siivilöi laventelinkukat maidosta. Mittaa maidon määrä ja lisää sitä, jotta saat 1 1/2 dl (kuivatut kukat imevät itseensä nestettä jonkin verran).

Täytteeseen vatkataan suolaton tai hyvin pesty voi vaahdoksi. Siirrä odottamaan. Maito, perunajauhot ja sokeri saavat kiehahtaa. Kiisseliä on sekoitettava kuumentamisen aikana, ettei siitä tulisi kokkareista. Valmista kiisseliä on myös jäähtymisen aikana silloin tällöin sekoitettava, ettei siihen tulisi kuorta. (Mittaa maito, perunajauhot ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä.)

Jäähtynyt kiisseli lisätään vatkatun voin joukkoon vähitellen, hyvin vatkaten. Seos maustetaan vaniljalla. Jäähtyneet leivospohjat täytetään voikiisselillä ja pinta tasoitetaan märällä veitsellä. Sen jälkeen viedään leivokset vähäksi aikaa kylmään paikkaan, missä voi kiisseli kangistuu. (Nosta leivokset noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.)

Vinkki! Täyttäminen tapahtuu helpoiten pursottamalla täytettä leivospohjalle ja tasoittamalla pinta märällä veitsellä.

Kuorrutus

1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
haluamaasi elintarvikeväriä
koristeluun: laventelinkukkia, nonparelleja, pähkinää

Sokerikuorrutukseen käytetään pölysokeria tai sen puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmareessa hyvin hienoksi. Sokeriin lisätään kylmää vettä niin paljon, että saadaan paksu velli, joka voidaan värjätä miedon vaaleanpunaiseksi. Täytettyjen leivosten pinta peitetään ohuelti sokerivesikuorrutuksella. Kuorrutus leviää hyvin käytettäessä märkää veistä. Leivoksen keskelle voi panna pähkinän puolikkaan tai hienonnettua mantelia; ellei näitä ole, murennetaan yksi leivoksista ja ripotellaan murusia bebéiden pinnalle koristeeksi.

Koiran elämää

Laaduntarkkailijan kuono alkaa olla jo kovin lähellä!

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑