Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Nostalgiaa (page 2 of 2)

Laventelibebét

Syötävän suloiset laventelibebét sopivat pieniksi herkuiksi  kevään ja kesän juhliin.

Laventelibebét

Bebét ovat lempileivonnaisiani

Rakkauteni bebéihin on alkanut jo lapsena. Tätini työskeli Lappeenrannassa Opelan leipomo-konditoriossa ja muistan kuinka siellä käydessämme söin aina bebéleivoksen. Sellaisen ruskeakuorrutteisen, jonka päällä oli hasselpähkinä. Se oli parasta mitä tiesin. Harmikseni olen todennut, että kunnollisia bebéleivoksia ei vaan oikein saa enää mistään. Useimmissa on aivan liian paksu pohja, täyte on maalarinvalkoista tahmaa, joka ei ole vanilja-voikiisseliä nähnytkään ja pahimmillaan leivokseen upotetaan äklömakeaa hilloa. Kerrassaan pöyristyttävää!

Olenkin tästä syytä päättänyt uhrata itseni tieteen alttarille ja aikomuksenani on testata Helsingistä löytyvät bebét lähiviikkojen aikana. Episodia voitte seurata instagram-tililläni (at)haarukkavatkain ja lopullisen raportin teen tänne blogiin. Jos tiedät erityisen hyvän bebépaikan, miksei myös huonon, niin vinkkaa tähän alle. Lupaan käydä testaamassa, mikäli paikka on vaan pääkaupunkiseudulla!

Laventelibebét

Bebéleivosten alkuperä on todennäköisesti Ranskassa, mutta tarkkaa tietoa siitä kuinka ne ovat Suomeen tulleet ei ole. Se kuitenkin tiedetään, että bebéjä on valmistettu suomalaisissa leipomoissa 1900-luvun alusta alkaen.

Mutta nyt itse asiaan eli näihin tekemiiini bebéihin. Tämän ohjeen nappasin talouskouluaikaisesta monisteestani vuodelta 1993, mutta ohje itsessään on varmasti vanhempi. Veikkaisin 40-50 luvulta, sillä siinä ohjeistetaan vatkaamaan hyvin pesty voi vaahdoksi ja ”pölysokerin puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmaressa hyvin hienoksi”. Kirjoitan tähän ohjeet sellaisina kuin ne tuossa monisteessani ovat ja selvennän epätarkkoja kohtia tarvittaessa.

Bebéjen valmistus

Perinteisten bebéleivosten pohja valmistetaan hiekkahentusten ohjeella. Jo nimikin kertoo, että kyseessä on ihanan mureneva leivonnainen, ei mikään kova kiekko, joka haarukan painosta sinkoilee ympäri lautasta. Taikina on todella muruisaa, mutta sen saa kyllä painettua vuokiin. Yritä saada taikina mahdollisimman ohueksi kerrokseksi vuoan pohjalle ja reunoille. Valmiit pohjat kestävät kyllä käsittelyä paistamisen jälkeen, vaikka taikina vaikuttaakin murenevalta. Bebéleivosten toinen tärkeä elementti on täyte eli vanilja-voikreemi- tai kiisseli, jonka tällä kertaa maustoin laventelilla. Laventelin maku jakaa mielipiteitä ja liialti annosteltuna se voi maistua parfyymiseltä tai mummon vaatekaapilta. Laventelin voi aivan hyvin jättää pois ja maustaa kiisselin vaniljalla perinteiseen tapaan.

Valmistin bebépohjat tällä kertaa silikonimuotissa, josta tuli kerrallaan 15 pientä leivospohjaa. Helpommalla pääset valmistamalla isompia pohjia. Leivosten muotohan on suorareunainen, joten folioiset kertakäyttöiset vuoat sopivat tähän vallan mainiosti, jos sinulla ei ole 10-20 alumiinista bebévuokaa (ja epäilen, että aika harvalla on!) Bebét viimeistellään sokerikuorrutuksella, joka perinteisesti on värjätty vaaleanpunaiseksi. Olen itse tykästynyt käyttämään pastavärejä nestemäisten tai jauhemaisten elintarvikevärin sijaan. Valitettavasti minulla oli punainen pastaväri loppunut ja jouduin korvaamaan sen Dr. Oetkerin punaisella geelivärillä. Se ei kuitenkaan toiminut aivan odotetusti, sillä jostain syystä helmiäismäinen geeliväli alkoi erottautua kuorrutuksesta ja jouduin vatkaamaan kuorrutusta useaan otteeseen. Paluu siis pastavärien maailmaan tässä keittiössä!

Säilytys

Bebét säilyvät tiiviissä rasiassa jääkaapissa 4-5 päivää. Pohjat kestävät hyvin pakastusta, joten ne voi hyvin valmistaa etukäteen odottamaan. Joissain ohjeissa on myös mainita, että leivoksen voisi kokonaisuudessaan pakastaa, mutta en ole itse asiaa testannut. Tämän kokeilukerran perusteella epäilen ainakin tuon geelivärin pakastuksen kestoa.

Laventelibebét

Hiekkahentuspohjat
20 kpl

100 g pehmeää huoneenlämpöistä voita
1/2 dl sokeria
150 g vehnäjauhoja
1/4 tl leivinjauhetta
(1-2 tl kylmää vettä)

Voita vatkataan (haarukkavatkaimella) sen verran, että se notkistuu, jolloin siihen on helppo lisätä sokeri. Sitten lisätään vehnäjauhot ja leivinjauhe yhdessä seulottuina (siivilöitynä). Taikinaa saa sekoittaa vain sen verran, että ainekset ovat sekaisin. (Lisää vettä, mikäli taikina ei yhtään pysy kasasssa. Voi olla, että jauhoista riippuen joudut lisäämään vettä vähän enemmänkin.) Sen jälkeen taikina jaetaan 20 osaan, joista kukin painellaan sormin voideltuun pikkuvuokaan. Pistele pohjat haarukalla. Nämä paistetaan tasaisessa, ei kovin kuumassa uunissa ja kaadetaan hiukan jäähtyneinä vuoista koputtamalla vuoan pohjaan. Uunin lämpö noin 200 astetta. (Paistoin tasalämmöllä 200 asteessa uunin keskitasolla pieniä pohjia noin 8 minuuttia, isompia saa paistaa 10-12 minuuttia. Pohjat kohoavat hieman paistettaessa, voit varovasti painella keskustaa matalammaksi, kun olet ottanut pohjat uunista.) Anna pohjien jäähtyä ennen täyttämistä.

Täyte

1 1/2 dl maitoa
1 rkl kuivattuja laventelinkukkia
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
3 tasaista teelusikallista perunajauhoja
(1/4 tl jauhettua vaniljaa)
2 rkl sokeria

Mikäli käytät laventelia, niin laita laventelinkukat maitoon uuttumaan noin 4 tunniksi. Siivilöi laventelinkukat maidosta. Mittaa maidon määrä ja lisää sitä, jotta saat 1 1/2 dl (kuivatut kukat imevät itseensä nestettä jonkin verran).

Täytteeseen vatkataan suolaton tai hyvin pesty voi vaahdoksi. Siirrä odottamaan. Maito, perunajauhot ja sokeri saavat kiehahtaa. Kiisseliä on sekoitettava kuumentamisen aikana, ettei siitä tulisi kokkareista. Valmista kiisseliä on myös jäähtymisen aikana silloin tällöin sekoitettava, ettei siihen tulisi kuorta. (Mittaa maito, perunajauhot ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Sekoita tasaiseksi ja kuumenna koko ajan sekoittaen, kunnes kiisseli kiehahtaa. Jäähdytä.)

Jäähtynyt kiisseli lisätään vatkatun voin joukkoon vähitellen, hyvin vatkaten. Seos maustetaan vaniljalla. Jäähtyneet leivospohjat täytetään voikiisselillä ja pinta tasoitetaan märällä veitsellä. Sen jälkeen viedään leivokset vähäksi aikaa kylmään paikkaan, missä voi kiisseli kangistuu. (Nosta leivokset noin puoleksi tunniksi jääkaappiin kovettumaan.)

Vinkki! Täyttäminen tapahtuu helpoiten pursottamalla täytettä leivospohjalle ja tasoittamalla pinta märällä veitsellä.

Kuorrutus

1 1/2 dl tomusokeria
1 rkl vettä
haluamaasi elintarvikeväriä
koristeluun: laventelinkukkia, nonparelleja, pähkinää

Sokerikuorrutukseen käytetään pölysokeria tai sen puutteessa hienonnetaan muu sokeri huhmareessa hyvin hienoksi. Sokeriin lisätään kylmää vettä niin paljon, että saadaan paksu velli, joka voidaan värjätä miedon vaaleanpunaiseksi. Täytettyjen leivosten pinta peitetään ohuelti sokerivesikuorrutuksella. Kuorrutus leviää hyvin käytettäessä märkää veistä. Leivoksen keskelle voi panna pähkinän puolikkaan tai hienonnettua mantelia; ellei näitä ole, murennetaan yksi leivoksista ja ripotellaan murusia bebéiden pinnalle koristeeksi.

Koiran elämää

Laaduntarkkailijan kuono alkaa olla jo kovin lähellä!

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Kumkvattibroileri ja ruusukaali-granaattiomenasalaatti

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lämpimin maustein ja kumkvatein kuorrutettu broileri on täytetty klementiineillä ja kanelitangolla.

Meillä on jouluperinteisiin aina kuuluneet erilaiset lauta- ja palapelit. Muistan, kun eräskin joulu hakkasimme Kimbleä yömyöhään jännetuppitulehduksenkin uhalla. Mutta Afrikan tähti on se peli, joka aiheuttaa minulle välittömästi joulunostalgian. Peli itsessään on melko harmiton, sillä siinä ei oikein voi toiselle tahallisesti tehdä kiusaa, vaan pelionni riippuu täysin nopan pyöräyttämistä luvuista ja pahvikiekon takaa paljastuvista kuvista. Itse päävoitto, Afrikan tähti -timantti, oli mielestäni melko tylsän harmaa, mutta rakastin niitä muita jalokiviä – vihreää smaragdia, punaista rubiinia ja keltaista topaasia. Tämä ohje on syntynyt ruokajournalismin kurssille, joulun hittireseptiehdotukseksi ja se on saanut innoituksensa tästä lapsuuteni joulujen lempipelistä. Saattakoon se teidät joulun tunnelmaan jalokivien lailla hohtavin värein ja aromaattisin joulumaustein!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruusukaalin lehdistä ja granaattiomenista syntyy näyttävä ja täyttävä lisäke broilerille.

Kokonaisena paistettu kumkvattibroileri

1 (n.1,5 kg) kokonainen broileri
1 klementiini
10 kokonaista neilikkaa
1 tähtianis
1 kanelitanko
1 rkl öljyä
2 rkl sormisuolaa
2 tl baharat-mausteseosta (ohje tähän löytyy viimeisenä)
2 tl sumakkia (ostin Hakaniemen hallista, löytyy myös etnisistä kaupoista)

Kumkvattisiirappi

7 kumkvattia
1 dl vaahterasiirappia
2 rkl vettä
1 kanelitanko

Lisäksi
½ ruukku hienonnettua korianteria

1. Ota broileri huoneenlämpöön vähintään 1/2 tuntia ennen kypsentämistä. Kuivaa broileri huolellisesti ulko- ja sisäpuolelta. Leikkaa klementiini puoliksi ja painele neilikat kiinni hedelmälihaan. Pistä tähtianis toiseen puolikkaaseen. Täytä broileri klementiinin puolikkailla ja kanelitangolla. Sido linnun jalat narulla ja taita siivet taakse, jotta siipien kärjet eivät pala uunissa.

2. Hiero broileri kauttaaltaan öljyllä. Sekoita mausteet keskenään ja levitä tasaisesti broilerin pintaan.

3. Nosta lintu uunivuokaan rintapuoli alaspäin. Paista näin ensin 200 asteessa 30 minuuttia. Alenna sitten uunin lämpö 175 asteeseen, käännä broileri vuoassa rintapuoli ylöspäin ja jatka paistamista vielä 25 minuuttia.

3. Keitä sillä aikaa kumkvattisiirappi.  Pese kumkvatit huolellisesti ja viipaloi ne. Mittaa kattilaan vaahterasiirappi ja vesi. Lisää kumkvatit ja kanelitanko. Keitä seosta keskilämmöllä 10 -15 minuuttia, kunnes kumkvatit ovat pehmenneet ja seos paksuuntunut.

4. Ota vuoka uunista ja valele broileri kumkvattisiirapilla. Lisää myös kumkvattiviipaleet. Nosta vuoka takaisin uuniin ja paista vielä noin 15 minuuttia, kunnes broileri on kypsä (sisälämpötila on reidestä mitattuna 78 astetta). Anna broilerin vetäytyä hetki ennen paloittelua. Valuta paloiteltujen broileripalojen päälle uunipannulle kertynyttä lientä ja ripottele päälle hienonnettua korianteria.

Ruusukaalil-granaattiomenasalaatti

400 g ruusukaalia (mahdollisimman isoja)
1 l vettä + ¼ tl suolaa
1 (n.300 g) granaattiomena
1 ½ dl punaista kvinoaa
1 dl kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja
1 ruukku lehtipersiljaa
½ ruukkua korianteria

Kastike
¼ dl pistaasiöljyä
½ klementiinin mehu
2 tl vaahterasiirappia
ripaus sormisuolaa
mustapippuria myllystä

1. Pese ruusukaalit ja poista uloimmat lehdet tarvittaessa. Irrota lehtiä yksi kerrallaan. Lehtien irrottamista helpottaa, jos teet pienen viillon lehden kantaan. Etene lehti kerrallaan, kunnes olet saanut suurimman osan kuorittua. Ei haittaa, vaikka lehdet hieman repeäisivätkin. Leikkaa kanta pois ja viipaloi loppu ruusukaali ohuiksi kiekoiksi. Jatka samoin loppujen ruusukaalien kanssa.

2. Kuumenna kattilassa vesi kiehuvaksi ja mausta suolalla. Upota ruusukaalikiekot sekä -lehdet veteen ja keitä hiljalleen 4 minuuttia. Kaada ruusukaalit lävikköön ja huuhtele kylmällä vedellä. Kumoa ne puhtaan keittiöpyyhkeen päälle ja taputtele kuiviksi. Siirrä sivuun odottamaan.

3. Leikkaa granaattiomenasta hattu pois ja lohko hedelmä. Poimi talteen siemenet ja poista vaaleat kalvot. Siemeniä tulisi olla noin 1 ½ dl.

4. Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele kypsä kvinoa kylmällä vedellä ja valuta hyvin. Rouhi pistaasit veitsellä ja hienonna yrtit. Sekoita kastikkeen aineet keskenään.

5.  Kokoa salaatti sekoittamalla ruusukaalit, pistaasit ja kvinoa keskenään. Lisää pistaasit ja hienonnetut yrtit. Valuta kastike joukkoon ja sekoita kaikki aineet kevyesti nostellen.

Baharat-mausteseos

2 tl juustokuminan siemeniä
1 tl kokonaista mustapippuria
1 tl korianterin siemeniä
1 pieni kanelitanko paloiteltuna
1 tl jauhettua muskottia
½ tl kokonaista neilikkaa
½ tl jauhettua maustepippuria
½ tl kardemumman siemeniä

1. Mittaa mausteet sauvasekoittimen myllyyn tai maustemyllyyn. Jauha mausteet hienoksi jauheeksi. Siirrä ilmatiiviiseen astiaan. Mausteseos säilyy käyttökelpoisena 8 viikkoa. Parhaimman tuloksen saat, kun käytät mahdollisimman tuoreita mausteita seoksen valmistamiseen.

Voit myös jauhaa mausteet morttelissa. Aromaattisella baharatilla maustat niin liha- kuin kasvisruoat. Se sopii mainiosti myös linssien ja papujen maustamiseen.

Murupiirakka karviaisista

FullSizeRender-5

Tämä ohje on niitä perusvarmoja, takuuhyviä piirakkaohjeita, joihin tulee aina uudelleen palattua. Muistan, että meillä kotona tätä tehtiin useinkin ja äiti laittoi täytteeksi pakastimesta marjoja, usein mustikoita ja joskus myös vadelmia. Äitini muisteli saaneensa ohjeen isäni siskolta ja ohje on edelleen olemassa, kirjoitettuna nostalgiselle Postipankin paperille. Lieneekö jo jopa 30 vuotta mennyt tuosta hetkestä? Sen verran muokkasin ohjetta, että lisäsin taikinapohjaan kardemummaa. Piirakan nimi ei viittaa murotaikinapohjaan, vaan siihen että 1/4 taikinasta murustellaan täytteen pinnalle. Ja saahan tätä tarjota sitten kukin omille murusilleen kotona :-).

FullSizeRender-2

Niin kun kuvasta näkyy, on ohje alkanut jo pahasti haalistua, joten on ehkä aika siirtää se pysyvämpään tekstimuotoon.

Kun sain  käsiini karviaisia, niin ajattelin heti tätä piirakkaa. Mustikoita tai muita marjoja käytettäessä marjat vain kevyesti sokeroitaisiin ja joukkoon lisättäisiin perunajauhoja. Mutta karviaiset ovat paksukuorisia ja sellaisenaan niistä ei varmaan tulisi tässä oikein hyviä. Muistelin kuulleeni, että mummoni olisi joskus tehnyt vastaavanlaista piirakkaa karviaishillosta. Minulla ei ollut hillosokeria, joten päädyin keittämään karviaisista paksua kiisseliä, jonka suurustin perunajauhoilla ja maustoin vaniljatangolla sekä sitrusliköörillä.

FullSizeRender-4

Jauhot painellaan voi-sokeri-munaseokseen lusikalla. Lisäsin jauhoja vähän kerrallaan. Taikina saa olla pehmeää, sillä se taputellaan vuokaan käsin.

Taikina itsessään on todella helppo valmistaa ja ohjeen mukaan taikina riittää normaaliin piirakkavuokaan (halkaisija 25-27 cm). Oikeaa vuokaa kaapista etsiessäni osui käsiini suorakaiteenmuotoinen irtopohjavuoka, jota en ollut hetkeen käyttänyt. Siihen riitti, kun tein taikinaa vain 2/3 ohjeesta. Tarjoa vielä vähän lämpimän piirakan kanssa vaniljajäätelöä tai paksua vaniljakastiketta.

Murupiirakka karviaisistaFullSizeRender-6

Karviaiskiisseli
550 g punaisia karviaisia
200 g sokeria
1/2 vaniljatanko
1 rkl vettä
1 rkl sitruslikööriä tms.
1 rkl perunajauhoja pieneen määrään vettä sekoitettuna

1. Valmista ensin kiisseli jäähtymään. Jos sinulla on karviaishilloa tai muuta marjahilloa, voit laittaa sen täytteeksi sellaisenaan.
2. Huuhdo karviaiset ja poista kannat. Mittaa kaikki aineet perunajauhoa lukuunottamatta kattilaan. Anna marjojen kiehua 15-20 minuuttia.
3. Sekoita perunajauho huolellisesti pieneen määrään vettä ja valuta koko ajan sekoittaen marjojen joukkoon. Kuumenna ja kun kiisseli pulpahtaa ja väri on kirkas, siirrä kattila pois levyltä. Anna kiisselin jäähtyä ennen piirakkaan lisäämistä.

Pohja
150 g voita sulatettuna
1/2 tl kardemummaa
1 1/2 dl sokeria
1 muna
n. 4 1/2 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta

1. Anna sulatetun voin jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja kaada se kulhoon. Lisää kardemumma. Vatkaa sokeri ja muna voisulaan haarukkavatkaimella.
2. Sekoita keskenään 2 dl vehnäjauhoja ja leivinjauhe. Lisää jauhot seokseen lusikalla painellen. Lisää loput vehnäjauhot samalla tavalla painellen.
3. Ota taikinasta 1/4 erilleen ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle kiisseli tai hillo ja murenna loput taikinasta päälle. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa 40-45 minuuttia vuoan koosta ja paksuudesta riippuen.

Suu mustikassa

Loma ja ihanan aurinkoiset päivät saapuivat lopulta. Sen verran hyvällä tavalla kiireistä on lomailumme ollut etten ole juurikaan ehtinyt kirjoitella blogia. Ruokaa on toki tehty ja ohjeita on vino pino odottamassa julkaisua, ja mahtuupa mukaan muutama ravintolakäyntikin.

FullSizeRender-1

Tykkään kerätä mustikat käsin. Tällä kertaa olin onnistunut myös keräämään puoli metsääkin mukaan…

Lomamme alkoi odotetulla reissulla itä-Suomeen, sillä mustikka-aika oli parhaimmillaan ja minua suorastaan poltteli päästä marjametsään. Olen lapsesta saakka pitänyt mustikoiden poimimisesta ja siihen liittyykin minulla paljon rakkaita muistoja. Vietin usein kesää tätini perheen mökillä Punkaharjulla. Mustikka-aikaan puinen moottorivene pakattiin heti aamusta matkaan ja suuntasimme Saimaan selän yli suorastaan maagisen ihanaan mustikkapaikkaan. Tämä paikka oli nimittäin saaressa, jossa oli luonnonmuovaama hiekkaranta. Heti rannasta nousi eteen kallioinen metsä, jossa oli sammalmättäiden seassa pullukoita, isoja mustikoita.

Paikka oli myös aikuisten mieleen, sillä kalliomaaston ansiosta mustikoita pysyi poimimaan seisten. Meistä serkkuni kanssa parasta ehkä kuitenkin oli lounastauot hiekkarannalla uintihetkineen. Rannan hiekassa sai myös hierottua pahimmat mustikkatahrat sormista. Laadunvalvontaa ja tuoresäilöntää kun suoritettiin jo paikan päällä ja taisi sitä mustikkaa olla ympäri naamaakin joskus, vaatteista puhumattakaan.

Illalla, kun oltiin saunottu ja uitu, oli iltapalan aika. Usein tätini keitti illaksi itse keräämistämme mustikoista keittoa ja sen kaveriksi mannapuuroa. Mannapuuro on ollut lempiruokaani aina (no, suurimman osan elämästäni). Mustikkakeiton kanssa se on mielestäni lähes täydellinen makupari. On ruokia, joita ei pidä tuunata ja tämä on yksi niistä. Paksu, täysmaitoon valmistettu ja voille maistuva puuro sekä vain sokerilla maustettu mustikkakeitto. Nam!

IMG_2981

Elokuun ilta-aurinko oli hyvää vauhtia laskemassa, mutta sain vielä kuvan pihalla otettua. Kiitos äidille mannapuurosta ja mustikkakeitosta!

Siinä ilta-auringon laskiessa mustikkakeittoa ja mannapuuroa syödessä oli kaikki asiat maailmassa hyvin. Silmät painuivat kiinni mustikoiden vilistäessä silmissä ja uni tuli kaikille marjastajille alta aika yksikön.

Newer posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑