Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Perjantaihemmottelu (page 1 of 2)

Sieniquesadillat aidoilla Meksikon mauilla

Sieniquesadillat vievät kielen mennessään. Tarjoa ne raikkaan salsa verden kanssa ja arki-ilta on pelastettu.

Sieniquesadillat sinisistä maissitortilloista ja huitlacochesta.

Meitä meksikolaisen ruoan ystäviä hemmotellaan nyt, sillä viime vuoden loppupuolella Helsinkiin avautui pelkästään meksikolaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, Dos Tecolotes. Olin erityisen ilahtunut tästä, sillä olen työväenopistossa opettanut meksikolaisen ruoan kursseja ja olen joutunut tilaamaan Englannista saakka raaka-aineita, kun Suomesta niitä ei ole löytynyt.

Meksikolaisessa ruoassa itseäni viehättää makujen raikkaus ja kuivattujen chilien monipuolinen käyttö. Toisin kuin voisi ajatella, meksikolainen ruoka ei ole aina tulista. Siitä hyvänä esimerkkinä on nämä sieniquesadillat, joiden kanssa tarjosin salsa verdeä.

Meksikolaisia elintarvikkeita saa nyt Helsingistä. Tutustu tomatilloon, kuivattuihin chileihin ja maistuviin tortilloihin.

Salsa verden pääraaka-aine on tomatillo. Tuoreita tomatilloja on saanut meiltä päin vain joskus ja jouluna, joten kun näin niitä Dos Tecolotessa, ostin pussillisen noita vihreitä herkkuja siltä seisomalta. Tomatillo kuuluu koisokasveihin ja on läheistä sukua ananaskirsikalle sekä etäisempää sukua tomaatille sekä perunalle. Tomatilloa käytetään kastikkeissa ja padoissa, mutta ei siis tomaatin tapaan salaateissa tai leivän päällä.

Uusin tuttavuus meksikolaisen ruoan saralla itselleni on huitlacoche. Se on maissin pinnalla kasvava sieni, jossa on aromaattinen maku. Jotkut sanovat maun muistuttavan jopa tryffeliä. Itse en tuota tryffelistä makua sienestä löytänyt, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen tuttavuus! Parhaimmillaan huitlacoche on yhdistettynä muihin sieniin. Ja se sopi sävyltään kuin nenä päähän näiden sinisestä maissista valmistettujen maissitortillojen kanssa.

Tekisikö mieli jotain muuta meksikolaista? Kokeile possunposkitacoja tai aguachileä!

Sieniquesadillat

1 kuivattu arbolchili

1 rkl voita

1 punasipuli hienonnettuna

1 iso valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 tl kuivattua (meksikolaista) oreganoa

1 rs ruskeita herkkusieniä viipaloituna

¼ tl suolaa

¼ tl mustapippuria

1 dl huitlacochea (tai korvaa liotetuilla herkkutateilla)

2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

150 g raastettua mozzarellajuustoa

50 g raastettua cheddarjuustoa

1 pkt (8-10 kpl) maissitortilloja

1. Kuumenna valurautapannu ja paahda siinä chiliä, kunnes kuori alkaa paahtua ja chili tuoksuu. Nosta chili pois pannulta, anna jäähtyä hetki. Poista kanta ja siemenet, murskaa chili morttelissa.

2. Kuumenna öljy ja voi paistokasarissa. Lisää sipulit, chilirouhe ja oregano. Paista noin 5 minuuttia, kunnes sipuli pehmenee.

3. Lisää pannulle viipaloidut sienet ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paista viitisen minuuttia, kunnes sienet ovat saaneet väriä. Lisää pannulle huitlacoche ja paista vielä muutama minuutti.

4. Nosta pannu liedeltä ja lisää hienonnettu lehtipersilja. Sekoita juustoraasteet keskenään.

5. Jaa sienitäyte tortillaletuille, ripottele päälle juustoraastetta ja paina toinen lettu tiukasti päälle.

6. Kuumenna paistinpannu kuumaksi ja nosta quesadilla pannulle. Paista, kunnes tortillalettu saa väriä ja juusto alkaa vähän jo sulaa. Käännä lastan avulla ympäri ja paista toiseltakin puolelta.

7. Nosta quesadilla leivinpaperin päälle leikkuulaudalle ja anna jäähtyä hetki. Leikkaa 4 palaan. Voit pitää quesadillat lämpiminä uunissa.

Ruusukaalinachot

Ruusukaali on yksi vähiten käytetyimmistä kaaleistamme, vaikka se on vähintään yhtä monipuolinen kuin muutkin kaalit.

Brussel sprouts

 

Oma rakkauteni ruusukaaleihin roihahti liekkeihin oikeastaan vasta Lontoossa asuessani, sillä britit käyttävät ruusukaalia meitä huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin. Ja ruusukaalia on tarjolla siellä muulloinkin kuin jouluna, vaikka tähän aikaan vuodesta brittiläisiä ruokalehtiä lukiessa ei sitä uskoisi. Ruusukaali on parhaimmillaan, kun sen jättää hieman rapsakaksi eikä paista siitä henkeä ja väriä pihalle. Ruusukaali on myös kiitollinen kokattava, sillä sen kanssa sopivat yhteen monenlaiset raaka-aineet, niin kastanjat, pähkinät, juustot, omenat kuin erilaiset pekonit kaikissa jaloissa muodoissaan.

Itse olen tykästynyt ruusukaaliin raakana – suikaloin sen ohuelti tai irrotan lehdet yksitellen kukinnosta ja käytän ne salaateissa tai lisään ruokaan vasta viime hetkellä. Ohuesti suikaloituina se paistuu pannulla nopeasti ja sopii vaikka edellä mainitun pekonin kanssa mehevään pastaan. Myös puolikkaina uunissa paahdetut ruusukaalit ovat suurta herkuani ja olipa Kokit ja potit -blogin Hannele tehnyt niistä myös kimchiä! Nam!

Idea nachoruokaan syntyi oikeastaan ensin  Old El Pason sinisestä maissilajikkeesta valmistetuista nachoista. Niiden upea väri innoitti ja mietin mitä vähän erilaista niistä voisi valmistaa. Ja niin mukaan tulivat ruusukaalit kaikessa vihreydessään. Tämähän ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun yhdistän maissilastut ja kaalin, sillä blogiarkistosta löytyy myös punakaalia hyödyntävä, villisti Nachos Paradisoksi -nimetty ohje.  Siinä olin käyttänyt kaalin lisäksi karitsan jauhelihaa.

Brussel sprout nachos

Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan Elovenan Muru kaurajauhista. En ole tänne tainnut laatia ainuttakaan ohjetta, jossa olisin käyttänyt mitään näistä uusista lihankorvikkeista. Syy siihen on yksinkertainen – en oikein pidä niistä. Käytän mielummin papuja ja linssejä sellaisinaan. On toki hienoa, että vastineita lihalle kehitetään koko ajan, mutta tekokiireessä on mielestäni unohtunut muutama oleellinen asia, kuten tuotteen herkullinen maku ja ulkonäkö. Hieno pakkaus ei vielä riitä. Tämä koskee toki muitakin einesvalmisteita tai mitä tahansa ruoka-ainetta, ei vain näitä vegeuutuuksia.

No mitäkö tykkäsin kauramurusta? Se oli ihan kohtalainen. Kitalakeen tarttuva hiilihydraattisuus ehkä eniten häiritsi kokemusta ja eihän tätäkään tuotetta voi ulkonäöltä kauniiksi sanoa, mutta ainakaan se ei haissut märälle koiralle! Tällainen nachotyyppinen ratkaisu on varmasti se mihin voisin tuotetta ehkä uudelleen kokeilla, ainakin jos siihen upottaa purkin chipotlekastiketta ensin.

Mutta kitinät sikseen, sillä ruusukaalinachot tulivat jäädäkseen ja yhden version ehdin jo tehdä mustapavuilla. Ne toimivat myös hyvin, mutta varoituksen sana kaikille FODMAP-tyypeille – ruusukaalin ja papujen yhdistelmä saattaa olla herkkävatsaisille liikaa!

Ruusukaalinachot

300 g ruusukaalia
2 rkl öljyä
1 ps (350 g) Elovena kaurajauhista tai 400 g jauhelihaa
1/2 – 1 prk Pirkka salsa chipotlea
1/2 dl vettä
2-3 tuoretta jalapenoa
2-3 kevätsipulin vartta
2 ps Old El Paso Mexican Blue Corn -tortillalastuja
1 prk Valio Koskenlaskija cheddarkastiketta
1 ps (n. 150 g) juustoraastetta
1 ruukku korianteria

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa pois kanta. Poista tarvittaessa huonokuntoiset päälilehdet ja suikaloi kaalit.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä kaurajauhista sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää chipotlekastike ja tilkka vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti.

Viipaloi jalapenot ja suikaloi kevätsipulit. Levitä vuoan pohjalle kerros maissilastuja ja annostele pinnalle kaurajauhista. Lisää suikaloituja ruusukaaleja, jalapenoja ja kevätsipulia. Valuta päälle muutama lusikallinen cheddarkastiketta. Toista näin, kunnes kaikki ainekset ovat käytetty. Ripottele pinnalle lopuksi juustoraaste.

Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Hienonna pinnalle korianteri ja tarjoa heti.

Vinkki! Jos cheddarkastike tuntuu jäykältä ja sitä on hankala levittää, kuumenna se nopeasti mikrossa tai liedellä kattilassa.

Ruusukaalipastan ohjeen löydät täältä.

Parsaranskikset ja pekoneesi

Parsasesonki on jo hyvässä vauhdissa. Nämä parsaranskalaiset sopivat vaikka vappupöytään.

Asparagus fries and baconnaise

Onpas ollut kyllä vauhdikas kuukausi tämä huhtikuu. En ole ehtinyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan mitään. Tämä parsaranskalaisten ohje oli kyllä to do -listalla ennen lomaa, mutta en kertakaikkiaan enää perjantaina töiden jälkeen jaksanut, kun oli viime hetken pakkaukset ja järjestelyt kotona vielä edessä.  Ja sen jos minkä olen huomannut, niin väsyneenä ja kiireessä minun ei kannata kuvata mitään. Uusiksi menee ja tulee tehtyä turhaa työtä.

Tämä parsaranskalaisten ja pekoneesin ohje on alunperin 2017 keväällä ilmestyneestä Good Food -lehdestä. Muistan nähneeni ohjeen vuosi sitten ja jostain syystä se ei silloin yhtään napannut. Nyt kun selailin vanhoja lehtiä, osui ohje silmään ja olin ihan täpinöissäni. En yleensä innostu näistä ruokien nimiin liittyvistä kikkailuista, mutta pekoneesi vetosi. Ja kyllä, kyse on pekonimajoneesista.  Suosittelen lukemaan ohjeen huolella, sillä valmistukseen liittyy muutama oleellinen seikka. Pekonista irtoava rasva käytetään majoneesin valmistukseen eli pekoni paistetaan ensin ja vasta sitten tehdään majoneesi. Pekonin rasva antaa majolle täyteläisemmän maun.

baconnaise

Parsaranskikset valmistuvat helposti uunissa, joten uppopaistamiselta vältytään tällä kertaa. Yleensä napsautan parsoista kuivan tyven pois ja monissa ohjeissa se onkin ihan jees. Nämä parsat syödään kuitenkin sormin, joten kokeile  tällä kertaa jättää tyvi paikoilleen. Loistavan lontoolaisen St. John -ravintolan isä, Fergus Henderson, sanoo, että parsan tyvi on ”nature’s handle”! Ja totta tosiaan, napakka tyvi toimii mitä parhaimpana kahvana näille ranskalaisille.

Parsaranskikset ovat parhaimmillaan heti uunista otettuna, joten tee pekoneesi valmiiksi ensin. Oikeastaan sen voit tehdä jo edellisenä päivänä. Sitten vaan herkuttelemaan.

Pst. Soppa-Hanna kokosi blogiinsa uskomattoman kattauksen ruokabloggaajien parhaita parsaohjeita. Käypä kurkkaamassa!

Kaipaisitko muita vappuun sopivia ohjeita? Miten olisi meksikolainen aguachile? Tai ravintola Olon vappubrunssilta inspiraationsa saanut avokado-parsasalaatti katkaravuilla?

Laita suu makeaksi vaniljaisilla munkeilla , marenkikääretortulla tai minikokoisilla uunijäätelöillä!

Parsaranskikset

2 nippua vihreää parsaa

3 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa (joista yksi eroteltuna)

1 1/2 dl parmesaania hienoksi raastettuna

3 dl panko-korppujauhoja

4 rkl oliiviöljyä

Pekoneesi

1 pkt (140 g) pekonia

2 rkl rypsiöljyä + lisää päälle (n. 1 1/2 dl)

1 kananmuna + 1 keltuainen (parsoista)

1 rkl Dijon-sinappia

1 rkl siideri- tai valkoviinietikkaa

1. Huuhtele parsat ja leikkaa halutessasi kuiva tyvi pois.

2. Riko 2 munaa matalalle lautaselle parsojen leivittämistä varten. Erottele toinen muna ja lisää valkuainen rikottujen munien joukkoon. Kumoa keltuainen erikseen pieneen kulhoon. Tarvitset sitä pekoneesin valmistukseen.

3. Valmista pekoneesi. Hienonna pekoni mahdollisimman pieneksi. Mittaa kylmälle pannulle öljy ja lisää pekonit. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 15 minuuttia välillä käännellen, kunnes pekonimuru on rapeaa ja siitä on irronnut rasva.

4. Nosta metallisiivilä metallisen kulhon päälle ja kaada siihen pekoni rasvoineen. Siirrä pekoni lautaselle ja mittaa kulhoon kertynyt rasva. Lisää rypsiöljyä sen verran, että rasvan määrä on 2 dl. Anna jäähtyä 10 minuuttia.

5. Riko sauvasekoittimen kulhoon 1 muna ja lisää keltuainen, sinappi ja etikka. Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle, kaada päälle öljy ja käynnistä laite. Nosta sauvasekoitinta hiljalleen ylöspäin, kunnes muna ja öljy ovat emulgoituneet majoneesiksi. Lisää pekoni ja mausta vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Pekoneesi säilyy jääkaapissa kolme päivää.

6. Jatka parsoista. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kumoa vehnäjauhot matalalle lautaselle. Lisää toiselle lautaselle pankojauhot ja parmesaani. Sekoita kolmannessa lautasessa keskenään munat ja valkuainen. Käytä parsat yksitellen ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi pyörittele ne korppujauho-juustoseoksessa. Nosta leivinpaperin päälle odottamaan.

7. Valuta oliiviöljy matalaan metallipannuun tai puhtaalle uunipellille. Kuumenna uunissa noin 5 minuuttia. Nosta parsat pannulle. Parsojen tulisi olla pannulla yhdessä kerroksessa. Paista 20 minuuttia, kunnes pinta on rapea. Käännä puolessa välissä ympäri.

8. Tarjoa kuumina pekoneesin kanssa.

Alkuperäinen ohje / original recipe from Good Food Magazine

Pimientos de Padrón ja cheddarkastike

Sihisevän kuumat padronit ja jalapenolla terästetty juustokastike on yhdistelmä johon jää koukkuun. You’ve been warned!

Pimientos de Padrón

Vietimme ystäväni varpajaisia ravintola Pastorissa ja valitsin alkuruoaksi hyvältä kuulostavan setin, jossa padron-paprikat tarjottiin cheddarjuustokastikkeen kanssa. Arvelin, että ei tässä kovin vikaan varmaan voi mennä, mutta siihen en ollut varautunut, että tuo yhdistelmä jäisi kummittelemaan päähäni ja aiheuttaisi suorastaan pakonomaisen tarpeen testata ohjetta kotona. Rehellisesti sanottuna, olisin nuollut kulhon puhtaaksi, jos minulla olisi Gene Simmonsin kieli! Joten kun teet tämän kotona, valitse astia sen mukaan, vink vink!

Olen aiemminkin tehnyt padroneita kotona, mutta en ehkä ole kuumentanut pannua riittävän kauan ja paistanut paprikoita tarpeeksi. Ovat ne olleet ihan hyviä, mutta merkittävä parannus tapahtui, kun annoin niiden oikein kunnolla paistua. Valurautapannu tai hiiliteräspannu on se paras väline. Ja tietysti grilli ja parila toimii näiden kohdalla mitä parhaiten. Maustamiseen riittää kunnon nyppäisy sormisuolaa päälle.

Padroineistahan sanotaan, että noin joka kymmenes paprika on todella tulinen. Alan epäillä tämän väitteen todenmukaisuutta, sillä olemme tässä parin kuukauden sisään vedelleet näitä useamman pussin ja emme ole kyllä todella tulista tavanneet. Viime kerralla ehkä yhdessä paprikassa oli hieman voimakkampi potku, mutta ei mitään kylillä huudeltavan voimakasta makua siinäkään.

Pimientos de padron with cheddar sauce

Padronit itsessään valmistuvat nopsaan, joten tuntui vähän raskaalta alkaa keittelemään juustokastiketta itse alusta alkaen. Lisäksi, kun pääni on nyt asemoitu arkea helpottavien ruokaohjeiden laatimiseen, oikaisin tässäkin. Valion Koskenlaskija cheddar on nimittäin mitä näppärin tuote tällaiseen, kun halutaan juustoista kastiketta nopsaan ja säilykkeenä myytävä juustokastike/dippi ei nappaa. Kaavin kastikkeen kattilaan ja lisäsin yhden hienonnetun jalapenon. Sitten vaan kastike kiehumaan kuumaksi ja se oli siinä.  Kerran versioimme tätä myös siten, että lorautimme joukkoon bourbonia. Toimi, mutta kastikkeesta tulee silloin ohuempaa ja se ei tartu niin hyvin padronien pintaan.

Padronit juustokastikkeella oli aika kymppi lisäke flank steakille, mutta menevät ne oikein mainiosti alkupalana tai naposteltavana. Vielä vinkki loppuun – kuumenna tarjoilukulho kunnolla kuumalla vedellä. Näin kastike pysyy lämpimänä pidempään ja ei ala niin nopeasti hyytyä.

Paistetut kampasimpukat veriappelsiinivinegretillä

scallops with blood orange

Huh, mitä haipakkaa on pitänyt. Sen verran on ollut kiirusta, että en ole oikein ehtinyt ajatuksiani tänne blogiinkaan koostaa. Tässä kuitenkin pieni herkkupala parin viikonlopun takaa. Vielä tätä ehtii tekemään, vaikka veriappelsiinien kausi alkaakin pikku hiljaa hiipua.

Sitrusten ja merenelävien yhdistelmää ei paljon tarvitse perustella, koska kombo vaan toimii niin upeasti. Jos kirpakat greipit ja sitruunat eivät maistu, tarjoaa veriappelsiini hieman pehmeämmän vaihtoehdon.

Kampasimpukat ovat meillä harvinaista herkkua. Tosin joka kerta kun kampasimpukoita ostamme, mietin, että pitäisi kyllä useammin muistaa niiden olemassaolo. Nämä ostin Tukkutorin kalasta valmiiksi käsiteltyinä, mutta vakaa aikomukseni on joku päivä ostaa niitä kuoressa olevia. Joten Tukkotorin kalaan varoitus – saatte opettaa miten tämä tapahtuu! Ehkäpä blogin puolelle siitä saisin jonkun videonkin. (Niin, videon. Kuvitelkaa, miun blogissa!)

Koska oli kiire, ehdin ottaa vain yhden kuvan, mutta ehkä se kertoo kaiken tarpeellisen. Hyvää oli ja tehdään toistekin. Ja jos nyt käy niin, ettei veriappelsiineja enää löydy, niin käytä appelsiinia ja verigreippiä. Same same but different.

Tekeekö mieli jotain muuta kampasimpukasta? Kokeile kampasimpukan ja chorizon yhdistelmää tai cevicheä.

Lisää veriappelsiinia?  Kävisikö veriappelsiini ja burrata? Tai madetta veriappelsiinikastikkeella?

scallops goes well with blood orange

 

Kampasimpukat ja veriappelsiinivinegretti

alkuruoka kahdelle

6 kampasimpukkaa
sormisuolaa ja mustapippuria
2 rkl voita
1/2 pieni fenkoli
vesikrassia

veriappelsiinivinegretti
2 veriappelsiinia
1/2 veriappelsiinimehu
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
suolaa, mustapippuria

Ota kampasimpukat valumaan talouspaperin päälle lautaselle ja taputtele simpukoiden pinta kuivaksi.

Valmista vinegretti. Leikkaa appelsiinit kuorettomiksi ja irrota hedelmälohkot kalvoista. Kuutioi hedelmäliha ja siirrä kulhoon. Valuta kulhoon myös leikkuulaudalle kertynyt appelsiinien mehu. Purista lisäksi puolikkaasta appelsiinista mehu ja vatkaa joukkoon etikka, öljy sekä mausteet.

Huuhtele fenkoli ja ota talteen vihreät lehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Leikkaa fenkolista sormimaiset tupsut pois ja höylää puolikkaasta fenkolista mandoliinilla ohuita kiekkoja. Jaa fenkolit kahdelle lautaselle ja lusikoi päälle vinegrettia.

Lisää voi pannulle ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla ja siirrä lautasille.

Valuta lautasille lisää vinegrettiä ja nosta kastikkeesta myös paloiteltua veriappelsiinia. Viimeistele vesikrassilla ja fenkolin lehdillä. Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa. Myös pala leipää lautasen moppausta varten on hyvä idea.

Sahrami-jokirapupasta

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

 

Taateli-stiltonsalaatti

Tämä salaatti syntyi oikeastaan vähän vahingossa, kun kaivelin mitä kaapista löytyy. Onhan se tietysti aikamoinen vahinko, että jääkaapista löytyy stiltonia, mutta hei, sellaista tää ruokabloggaajan elämä on!

Date and Stilton salad with böue congo crisps

Tästä tuli sitten aika nappi salaatti juuri tähän sesonkiin ja mainio illanistujaissalaatti, joka kestää säilytystä eikä ihan heti nuupahda, kiitos lehtikaalin. Lehtikaalin käytöstä salaateissa voi olla montaa mieltä. Itse tykkään käyttää lehdet pannulla nopsaan, jotta suutuntuma vähän pehmenee. Hyvää tulee myös, jos paahtaa lehtikaalit uunissa rapeiksi sipseiksi ja lisää ne salaattiin.  Ehkä jossain taka-alalla mielessäni pyörivät nuo lehtikaalisipsi, sillä päädyin lisämään salaattiini jotain varsin erikoista.

Olin ostanut Stokkalta Blue Kongo -perunoita yhtä reseptikokeilua varten. Kauheasti teki mieli kokeilla noita tumman violetteja möhkäjä jollain tavalla ja mielellään heti eikä huomenna. Jotain mikä sopisi tähän salaattiin ja jossa olisi jotain jujua.Ja niinpä päädyin tekemään perunoista perunalastuja!

Kypsyessään perunoiden väri toki muuttuu, mutta osa alkuperäisestä sinisenvioletista väristä jäi lastuihin ja joissain kuvissa ne näyttävät ihan pekonilta (nam). Tärkeintä kuitenkin, että tämä ehkä aluksi hullulta kuulostava idea toimi! Perunalastut toivat mukavaa kevyttä rapsakkuutta ja ripauksen suolaisuutta salaattiin. Niiden päälle oli myös kiva kerätä salaatista juusto -ja taatelisattumia.  Perunalastujen teossa voit oikaista ja ostaa kaupasta valmiita juureslastuja. Niistäkin löytyy tähän salaattiin sopivia tummia värejä.

Kastikkeen valmistin granaattiomenasiirapista. Sen kirpakka hapokkuus sopii tosi hyvin tahmean makeiden taateleiden ja sinihomejuuston kanssa. Granaattiomenasiirapin voi korvata balsamiviinietikkalla, johon sekoitat vähän vaahterasiirappia. Pidä kuitenkin makeus aisoissa, kastike saa olla kirpakkaa.

Beutifull backround made by Balkan Backgrounds

Väreistä puheenollen, eikö olekin ihanan värinen tuo alusta?  Sen on valmistanut valokuvaaja Tim Clinch, joka on aika monelle valokuvausworkshopeissa olleille tuttu mies. Näitä Timin tekemiä kaunokaisia on myynnissä Etsyssä.

#perjantaihemmottelu

Taateli-stiltonsalaatti

2 keskikokoista blue kongo -perunaa (uppopaistamiseen rypsiöljyä, pinnalle sormisuolaa)
1 ps (200 g) lehtikaalia
8-10 tuoretta taatelia
n. 150 g stiltonia tai muuta sinihomejuustoa
2 dl kuorellisia manteleita

kastike
3/4 dl granaattiomenasiirappia tai tummaa balsamicoa
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(vaahterasiirappi)

Pese perunat ja leikkaa ne ohuiksi veitsellä tai viipaloi mandoliinilla. Taputtele viipaleiden pinta kuivaksi. Paista perunalastut erissä 160 asteisessa öljyssä, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä ja ovat rapeita. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja ripottele päälle sormisuola.

Huuhtele lehtikaalit. Leikkaa pois paksu lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja paista siinä kaalia, kunnes se hieman pehmenee.

Leikkaa taatelit pituussuunnassa halki, poista kivi ja suikaloi taatelit. Murenna juusto ja rouhi mantelit veitsellä. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Kokoa salaatti kulhoihin ja lisää lopuksi perunalastut sekä kastike.

Tattari-siideriletut ja siiderisiirappi

 

Nämä omenasiideriletut ovat saaneet inspiraationsa bretagnelaisista tattariletuista, joita paikallisesti kutsutaan myös galeteiksi. 

Gluten free buckwheat pancakes with cider syrup

Bretagnen alue on tunnettu myös siidereistään, joten tuntui luontevalta yhdistää tattari ja siideri keskenään. Ja siideri ei jäänyt pelkästään taikinan varaan, sillä keitin siitä myös kanelilla maustetun siirapin.

Olen tehnyt tattarilettuja aiemminkin ja muistelin niiden olleen jotenkin hankalia käsiteltäviä, mutta nämä paistuivat todella hyvin ja kääntäminen onnistui helposti. Voi olla, että siiderillä oli jotain tekemistä asian kanssa! Taikina sai turvota huoneenlämmössä reilun tunnin. Omenasiiderin voi halutessaan korvata sekoituksella omenamehua ja kivennäisvettä.

Lettujen paistamiseen suosittelen valurautapannua tai hiiliteräspannua, jotka molemmat saa kuumennettua kunnolla. Voita ei myöskään pidä unohtaa, jotta letuista tulee ihanan rapsakoita. Tattariletut jäähtyessään kovettuvat nopeasti, joten pidä jo paistetut letut lämpimässä tarjoamiseen saakka.

Taikinaan käytin omenaviinipohjaista Happy Joen Old Country -siideriä ja siirapin keitin Pirkka Parhaat siideristä (Cidre Brut), joka on muuten bretagnelaista! Lettujen väliin paistoin vielä äidiltäni tuomia kirpakoita omenia ja tarjosin letut jo aiemminkin kehumani Arla Lempi hapatetun kerman kanssa. Kermavaahto tai vaniljajäätelö toimisivat nekin, tai paksu vaniljainen kastike.

 

Buckwheat and cider crepes are gluten free.

 

Omenasiideriletut

2 munaa
2 rkl sokeria
1 plo (275 ml) omenasiideriä
2 dl tattarijauhoja
ripaus suolaa

paistamiseen voita

Vatkaa munat ja sokeri kulhossa. Lisää vuorotellen siideriä ja jauhoja,jotta saat tasaisen taikinan. Anna turvota huoneenlämmössä peitettynä noin tunnin. Mausta ripauksella suolaa. Paista kuumalla pannulla ohuita lettuja ja siirrä paistetut letut lämmitettyyn uuniin (50 astetta) odottamaan.

Omenasiiderisiirappi

2 dl omenasiideriä
1 kanelitanko

Mittaa siideri kattilaan ja lisää kanelitanko. Keitä voimakkaasti kiehuen, kunnes neste on haihtunut puoleen. Tarjoa kuuma siirappi lettujen kanssa.

Paistetut omenat

6-7 pientä omenaa
voita
ruokosokeria (2-4 rkl)
ripaus inkivääriä tai kanelia

Lohko omenat ja poista siemenkota. Kuumenna voi pannulla ja lisää omenat. Paista käännellen noin 3 minuuuttia, lisää sitten sokeria haluamasi määrä ja jatka paistamista, kunnes omenalohkot ovat pehmeennet ja saanet väriä. Mausta halutessasi ripauksella inkivääriä tai kanelia.

 

Lohturuokien aatelia – ranskalainen juusto-perunamuussi

Reilu kilo perunaa, 500 g juustoa, 4 desiä kermaa ja 150 grammaa voita. Siitä on onni ja Pommes Aligot tehty!

Pommes Aligot

 

Tämä juustoisen perunamuussin ohje on saanut alkunsa meillä jo aiemmin, kun aloitin kirjoittamaan juttua lohturuoasta ja viimeisestä ateriasta. Kirjoituksessani pohdin kuolemaantuomittujen vankien viimeisiä aterioita ja sitä onko viimeisellä aterialla oikeastaan väliä vai ei? Tuo teksti on edelleen kesken ja lisäksi siihen liittyen olin ajatellut kirjoittaa blogiin juttusarjan lohturuoista.

Tuon lohturuokasarjan aloittajaksi olin valinnuy tämän ranskalaisen juustoperunamuussin eli pommes Aligot’n. Ensimmäisen kerran juustoista perunamuussia meillä valmisti mieheni. Minulla oli joku tosi pitkä työpäivä ja tulin kotiin vasta myöhään. Kotona minua odotti cheddarjuustolla maustettu perunamuussi ja lihapullia. Voi pojat. En olisi voinut parempaa ateriaa juuri tuohon hetkeen toivoa. Muussi oli hyvää, mutta juusto olisi saanut maistua hieman enemmän, joten luimme vähän lisää asiasta ja uusi yritys muussille. Toista versiota pääsi myös ystäväni Minna maistamaan kevättalvella (muistaakseni!). Tuo versio oli jo parempi, mutta ei mitään verrattuna tähän viime viikonloppuna tekemäämme muussiin. Pure heaven!

Pommes Aligot on peräisin eteläisen keski-Ranskan alueelta ja se poikkeaa koostumukseltaan perinteisestä perunamuussista muutenkin kuin juuston vuoksi. Tästä perunamuussista on tarkoitus saada hieman liisterimäistä, joten perunoina käytetään kiinteämpiä lajikkeita ja soseutettua perunaa vatkataan oikein urakalla. Lopputuloksena on kiiltävä, juustosta venyvä herkullinen muussi. Vähän kun perunasoseen ja fonduen yhdistelmä, mutta parempi!

cheeses for Aligot

Perinteisesti tässä perunasoseessa on käytetty tomme fraiche -juustoa, eräänlaista tuoretta, mutta puristettua juustoa. Sitä on vaikea saada Ranskan ulkopuolelta, niinpä tähän kannattaa valita juustoja, joissa on hyvät sulamisominaisuudet. Menin Hakaniemen hallin Lentävään lehmään kyselemään muiden tomme-juustojen perään ja minulle kerrottiin, että tomme-nimitystä voi käyttää lähes kaikista ranskalaisista pyöreistä juustoista. Olin vähän hämmentynyt tästä tiedosta ja niinpä unohdin kysyä mikä oli ostamamme juuston nimi… Hyvää se oli! Maussa oli hieman happamuutta ja maanläheistä vivahdettakin. Toinen juusto, jonka ostimme oli italialainen Fontina, joka sulaa kuin unelma. Muita hyviä juustoja tähän muussiin ovat gruyere sekä emmental.

Pommes aligot vaatii ehkä hieman enemmän työtä kuin tavallinen perunasose, mutta palkitsee tekijänsä monin kertaisesti. Ja eipä tällaista herkkumuussia joka päivä tehdä.  Juustoisen muussin kanssa valmistimme lihapullia punaviinillä maustetussa kastikkeessa. Ei huono yhdistelmä lainkaan!

Pommes Aligot

Pommes Aligot

1,2 kg perunoita (sekoitin puolet kiinteälajikkeista ja puolet jauhoista perunaa)
2 valkosipulinkynttä
kaksi oksaa timjamia
suolaa
150 g voita
4 – 4 1/2 dl kuohukermaa
500 g hyvin sulavia juustoja raastettuna (raastimen hienolla terällä)

Kuori perunat ja lohko ne parin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Siirrä perunalohkot kattilaan ja lisää joukkoon toinen valkosipulinkynsistä sekä timjamin oksat. Kaada päälle kylmää vettä niin, että vesi peittää perunat noin 5 cm kerroksella. Lisää suola. Vesi saa maistua selvästi suolaiselle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä. Valuta ja poista timjami. Valkosipuli saa jäädä mukaan. Soseuta perunat myllyllä (Moulinex-tyyppinen) tai paina ne siivilän läpi kattilaan. Jos omistat sellaisen perunapuristimen (potato ricer), niin käytä sitä.

Raasta jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi kattilaan. Kuutioi voi ja sekoita se erissä perunan joukkoon. Työvälineenä tässä toimii silikoninen kaavin parhaiten. Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita hyvin. Lisää kerma muutamassa erässä ja sekoita huolellisesti. Kun kaikki kerma on lisätty, jatka sekoittamista, kunnes muussi tuntuu paksumalta ja alkaa hieman sihistä ja höyrytä kattilassa. Tähän meneee noin 3 minuuttia.

Lisää juustoraastetta erissä, erien välillä koko ajan sekoittaen. Lisää juustoa vasta, kun edellinen erä on täysin sulanut muussin joukkoon. Jatka sekoittamista, kunnes muussi on paksua, sileää, kiiltävää ja elastista. Muussin tulisi muodostaa pitkiä, venyviä nauhoja, kun nostat sitä kattilasta. Mausta suolalla tarvittessa ja lisää kermaa, jos muussi tuntuu liian paksulta (ei venyvää). Siirrä muussi lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja tarjoa heti.

Karhunvatukkapiirakat

Makean happamat karhunvatukat, mantelinen täyte ja lehtevä voitaikina – ei kuulosta pahalta, eihän?

Nyt tulee ruokatunnustus – rakastan voitaikinaa!

Voitaikinaa pidetään vähän ehkä vanhanaikaisena ja epäterveellisenä ja what not, mutta voitaikinasta saa ihanan lehtevän ja rapean taikinan, jollaista ei muuten saa. Voitaikinaleivonnaisten onnistumisessa on huomioitava muutama seikka – täytettä ei saa olla liikaa, uunin pitää olla kuuma ja paistamisen kanssa ei pidä kiirehtiä, jotta leivonnainen paistuu pohjaa myöten.

Karhuvatukat ovat pyörineet mielessäni jo tovin. Ensin ajattelin tehdä niistä keikauskakkua, mutta kun olen näihin mataliin, galettetyyppisiin piirakoihin ihastunut, niin päätin kokeilla voitaikinan ja karhunvatukoiden yhdistämistä. Tein kaksi erilaista versiota, joista suorakaiteen muotoinen piirakka paistui leivinpaperin päällä pellilla ja pyöreät pienet piirakat paistoin blinipannuissa. En ollut varautunut ihan riittävään määrään marjoja, joten jouduin lisäämään vadelmia viimeiseen piirakkaan, mutta hyvin toimi sekin.

Piirakoista oli kovaa vauhtia tulossa melko ranskalaishenkisia,  joten mantelimassa sopi täytteeksi kuin nenä päähän. Mantelimassa kannattaa vatkata pehmeäksi ennen levittämistä. Kostutin massan vedellä ja vatkasin haarukalla pehmeäksi. Jos kaapistasi löytyy mantelilikööriä tai konjakkia, niin nekin sopivat veden tilalle.

Tuskailin tuossa taannoin ystävilleni, että harmittaa leipoa mitään makeita juttuja, kun ne meillä usein jäävät vähintään puoliksi syömättä ja kuivahtaneet tai pilaantuneet leivonnaiset joudun heittämään pois. Näiden piirakoiden kanssa ei sellaista ongelmaa ollut, ihan jo senkin vuoksi, että ylijääneet pienet piirakat sain pakastimeen helpommin ujutettua kuin isoon piirakkavuokaan paistetun marjapiirakan.  Oli kuulkaa sunnuntaiaamu pelastettu, kun nakkasin uuniin tällaisen lehtevän marjapiirakan kuumentumaan!

Ruokahävikkiasiat ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina ja parin viikon päästä järjestettävillä ruokahävikkifestareilla voit tulla kuuntelemaan bloggaajien vinkkejä siihen, kuinka kotona voi hävikkiä vähentää. Lisää tästä aiheesta on luvassa ensi viikolla blogissa, joten pysyhän kuulolla!

#hävikistäherkuksi

Karhunvatukka-mantelipiirakat

1 pkt (500 g) Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa
1 pkt mantelimassaa
1 tl aitoa vaniljaa jauheena
4 rs (à 125 g) karhunvatukoita
1/2 dl sokeria

voiteluun
1 kananmuna

pinnalle
ruokokidesokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Paloittele huoneenlämpöinen mantelimassa kulhoon ja lisää vesi. Vatkaa haarukalla sileäksi massaksi. Mausta vaniljalla.

Jaa taikina kahteen palaan ja kauli toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele taikinan reunat ja käännä voidellut reunat levyn päälle. Näin saat helposti korkean reunan piirakalle ja sinun ei tarvitse leikata erikseen taikinasta reunoja.

Voitele reunat ja ripottele päälle ruokokidesokeria. Pistele piirakkapohja haarukalla ja levitä päälle mantelimassa. Asettele päälle karhunvatukoita ja ripottele marjojen päälle vielä sokeria. Paista uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Kauli lopputaikina ja leikkaa siitä pieniin pannuihin (esim. blinipannuihin) sopivat kiekot (2 kpl). Painele taikinakiekot voideltuihin vuokiin ja pistele pohja haarukalla. Jaa loput mantelimassasta taikinan päälle, lisää marjat ja sokeri. Voitele reunat. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin ruskea ja pohjasta kypsä.

Aiemmin voitakinasta leivottua:

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Older posts

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑