Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Ranska (page 1 of 3)

Hirvimakkara-linssipata

Hirvimakkara-linssipata on yksi meidän talviklassikoista, jota tehdään arki-iltaisin, kun halutaan jotain kunnon ruokaa. Lasiin mieluista punaviiniä ja huonokin päivä muuttuu hyväksi.

Moose sausages

Olen talvi-ihminen sydänjuuriani myöten. Pimeät illat ja lyhyet päivät eivät minua haittaa, mitä nyt tämän blogin ja valokuvauksen myötä olen joutunut muutaman kerran noitumaan, kun valo ei riitä. Vasta talvella tunnen oikeasti virkistyväni ulkoillessa, ei haittaa vaikka tulisi lunta vaakasuoraan (tulisikin!). Tykkään talvesta ja viileistä ilmoista myöskin siksi, että ne tuovat lautaselle taas ihan erilaisia makuja. Padat ja tuhdit keitot maistuvat ja juurekset saavat lautasella loistaa.

En edes muista kuinka kauan tämä linssi-tuoremakkarapata on ollut listallamme, mutta joka syksy siihen palaamme. Makuvariaatiota ruokaan saa vaihtelemalla makkaralaatua sekä lisäämällä erilaisia kasviksia. Meillä oli nyt hirvimakkaraa ja linssien lisäksi punajuurta. Punainen paprika toimii myös hyvin ja olen joskus lisännyt pataan lehtikaaliakin. Tämän ruoan tärkein osa ovat nuo ranskalaiset puylinssit.  Ne ovat tärkeitä siksi, että ne eivät hajoa haudutettaessa samoin kuin esimerkiksi geneeriset punaiset ja vihreät linssit ja padan koostumuksesta tulee kauniin helmimäinen eikä samea mössö.

Olin leiponut aiemmin päivällä ja uuni oli vielä kuuma, joten työnsin paloitellut punajuuret uuniin kypsymään. Voit lisätä punajuuret myös pataan, mutta varaudu siihen, että punajuurista irtoaa väriä. Keltajuuret tai palsternakka sopii myös.  Tuoremakkarat ostin Reko-jaosta ja ne ovat Ferisin valmistamia hirvibratwursteja. Myös Harjun makkaratehtaalla on valikoimissa hirvimakkaraa. Kysele valikoimia lähikaupastasi.

Tätä kirjoittaessa muistin, että yksi olennainen ainesosa unohtui, nimittäin pekoni! Sen voit käyttää pannulla yhdessä sipulin kanssa ja antaa hautua muiden ainesten kanssa loppuun saakka.

syksyinen linssipata hirvimakkaroilla

Hirvimakkara-linssipata
2-4 annosta (2 annosta, jos on nälkäisiä syöjiä)

4 raakamakkaraa
paistamiseen voita tai öljyä
1-2 punasipulia
1/2 ruukkua timjamia
2 (tuoretta) laakerinlehteä
4 dl du Puy -linssejä
1/2 dl pastista/madeiraa/valkoviiniä
7 dl vettä (tai hyvää lihalientä, jätä silloin suola pois)
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
3 punajuurta

Ruskista makkarat pannulla rasvassa. Kuori sipulit ja leikkaa ne lohkoiksi. Kuullota padassa öljyssä sipulit, timjamit ja laakerinlehdet. Kun sipuli on hieman pehmennyt, lisää huuhdotut linssit. Lisää pastis ja kääntele linssejä padassa. Kaada vettä pataan sen verran, että linssien pinta peittyy n. 2 cm vettä. Lisää suolaa ja mustapippuri. Kuori ja paloittele punajuuret pieniksi paloiksi, lisää ne pataan. Voit myös paahtaa punajuuret uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes ne ovat pehmeitä.

Anna padan hiljalleen kiehua kannen alla 25 minuuttia, lisää sitten makkarat ja anna hautua vielä 5-8 minuuttia, kunnes linssit ovat pehmenneet ja makkarat kypsät. Ripottele pinnalle timjamia ja tarjoa sinapin kanssa.

Tattari-siideriletut ja siiderisiirappi

 

Nämä omenasiideriletut ovat saaneet inspiraationsa bretagnelaisista tattariletuista, joita paikallisesti kutsutaan myös galeteiksi. 

Gluten free buckwheat pancakes with cider syrup

Bretagnen alue on tunnettu myös siidereistään, joten tuntui luontevalta yhdistää tattari ja siideri keskenään. Ja siideri ei jäänyt pelkästään taikinan varaan, sillä keitin siitä myös kanelilla maustetun siirapin.

Olen tehnyt tattarilettuja aiemminkin ja muistelin niiden olleen jotenkin hankalia käsiteltäviä, mutta nämä paistuivat todella hyvin ja kääntäminen onnistui helposti. Voi olla, että siiderillä oli jotain tekemistä asian kanssa! Taikina sai turvota huoneenlämmössä reilun tunnin. Omenasiiderin voi halutessaan korvata sekoituksella omenamehua ja kivennäisvettä.

Lettujen paistamiseen suosittelen valurautapannua tai hiiliteräspannua, jotka molemmat saa kuumennettua kunnolla. Voita ei myöskään pidä unohtaa, jotta letuista tulee ihanan rapsakoita. Tattariletut jäähtyessään kovettuvat nopeasti, joten pidä jo paistetut letut lämpimässä tarjoamiseen saakka.

Taikinaan käytin omenaviinipohjaista Happy Joen Old Country -siideriä ja siirapin keitin Pirkka Parhaat siideristä (Cidre Brut), joka on muuten bretagnelaista! Lettujen väliin paistoin vielä äidiltäni tuomia kirpakoita omenia ja tarjosin letut jo aiemminkin kehumani Arla Lempi hapatetun kerman kanssa. Kermavaahto tai vaniljajäätelö toimisivat nekin, tai paksu vaniljainen kastike.

 

Buckwheat and cider crepes are gluten free.

 

Omenasiideriletut

2 munaa
2 rkl sokeria
1 plo (275 ml) omenasiideriä
2 dl tattarijauhoja
ripaus suolaa

paistamiseen voita

Vatkaa munat ja sokeri kulhossa. Lisää vuorotellen siideriä ja jauhoja,jotta saat tasaisen taikinan. Anna turvota huoneenlämmössä peitettynä noin tunnin. Mausta ripauksella suolaa. Paista kuumalla pannulla ohuita lettuja ja siirrä paistetut letut lämmitettyyn uuniin (50 astetta) odottamaan.

Omenasiiderisiirappi

2 dl omenasiideriä
1 kanelitanko

Mittaa siideri kattilaan ja lisää kanelitanko. Keitä voimakkaasti kiehuen, kunnes neste on haihtunut puoleen. Tarjoa kuuma siirappi lettujen kanssa.

Paistetut omenat

6-7 pientä omenaa
voita
ruokosokeria (2-4 rkl)
ripaus inkivääriä tai kanelia

Lohko omenat ja poista siemenkota. Kuumenna voi pannulla ja lisää omenat. Paista käännellen noin 3 minuuuttia, lisää sitten sokeria haluamasi määrä ja jatka paistamista, kunnes omenalohkot ovat pehmeennet ja saanet väriä. Mausta halutessasi ripauksella inkivääriä tai kanelia.

 

Lohturuokien aatelia – ranskalainen juusto-perunamuussi

Reilu kilo perunaa, 500 g juustoa, 4 desiä kermaa ja 150 grammaa voita. Siitä on onni ja Pommes Aligot tehty!

Pommes Aligot

 

Tämä juustoisen perunamuussin ohje on saanut alkunsa meillä jo aiemmin, kun aloitin kirjoittamaan juttua lohturuoasta ja viimeisestä ateriasta. Kirjoituksessani pohdin kuolemaantuomittujen vankien viimeisiä aterioita ja sitä onko viimeisellä aterialla oikeastaan väliä vai ei? Tuo teksti on edelleen kesken ja lisäksi siihen liittyen olin ajatellut kirjoittaa blogiin juttusarjan lohturuoista.

Tuon lohturuokasarjan aloittajaksi olin valinnuy tämän ranskalaisen juustoperunamuussin eli pommes Aligot’n. Ensimmäisen kerran juustoista perunamuussia meillä valmisti mieheni. Minulla oli joku tosi pitkä työpäivä ja tulin kotiin vasta myöhään. Kotona minua odotti cheddarjuustolla maustettu perunamuussi ja lihapullia. Voi pojat. En olisi voinut parempaa ateriaa juuri tuohon hetkeen toivoa. Muussi oli hyvää, mutta juusto olisi saanut maistua hieman enemmän, joten luimme vähän lisää asiasta ja uusi yritys muussille. Toista versiota pääsi myös ystäväni Minna maistamaan kevättalvella (muistaakseni!). Tuo versio oli jo parempi, mutta ei mitään verrattuna tähän viime viikonloppuna tekemäämme muussiin. Pure heaven!

Pommes Aligot on peräisin eteläisen keski-Ranskan alueelta ja se poikkeaa koostumukseltaan perinteisestä perunamuussista muutenkin kuin juuston vuoksi. Tästä perunamuussista on tarkoitus saada hieman liisterimäistä, joten perunoina käytetään kiinteämpiä lajikkeita ja soseutettua perunaa vatkataan oikein urakalla. Lopputuloksena on kiiltävä, juustosta venyvä herkullinen muussi. Vähän kun perunasoseen ja fonduen yhdistelmä, mutta parempi!

cheeses for Aligot

Perinteisesti tässä perunasoseessa on käytetty tomme fraiche -juustoa, eräänlaista tuoretta, mutta puristettua juustoa. Sitä on vaikea saada Ranskan ulkopuolelta, niinpä tähän kannattaa valita juustoja, joissa on hyvät sulamisominaisuudet. Menin Hakaniemen hallin Lentävään lehmään kyselemään muiden tomme-juustojen perään ja minulle kerrottiin, että tomme-nimitystä voi käyttää lähes kaikista ranskalaisista pyöreistä juustoista. Olin vähän hämmentynyt tästä tiedosta ja niinpä unohdin kysyä mikä oli ostamamme juuston nimi… Hyvää se oli! Maussa oli hieman happamuutta ja maanläheistä vivahdettakin. Toinen juusto, jonka ostimme oli italialainen Fontina, joka sulaa kuin unelma. Muita hyviä juustoja tähän muussiin ovat gruyere sekä emmental.

Pommes aligot vaatii ehkä hieman enemmän työtä kuin tavallinen perunasose, mutta palkitsee tekijänsä monin kertaisesti. Ja eipä tällaista herkkumuussia joka päivä tehdä.  Juustoisen muussin kanssa valmistimme lihapullia punaviinillä maustetussa kastikkeessa. Ei huono yhdistelmä lainkaan!

Pommes Aligot

Pommes Aligot

1,2 kg perunoita (sekoitin puolet kiinteälajikkeista ja puolet jauhoista perunaa)
2 valkosipulinkynttä
kaksi oksaa timjamia
suolaa
150 g voita
4 – 4 1/2 dl kuohukermaa
500 g hyvin sulavia juustoja raastettuna (raastimen hienolla terällä)

Kuori perunat ja lohko ne parin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Siirrä perunalohkot kattilaan ja lisää joukkoon toinen valkosipulinkynsistä sekä timjamin oksat. Kaada päälle kylmää vettä niin, että vesi peittää perunat noin 5 cm kerroksella. Lisää suola. Vesi saa maistua selvästi suolaiselle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä. Valuta ja poista timjami. Valkosipuli saa jäädä mukaan. Soseuta perunat myllyllä (Moulinex-tyyppinen) tai paina ne siivilän läpi kattilaan. Jos omistat sellaisen perunapuristimen (potato ricer), niin käytä sitä.

Raasta jäljelle jäänyt valkosipulinkynsi kattilaan. Kuutioi voi ja sekoita se erissä perunan joukkoon. Työvälineenä tässä toimii silikoninen kaavin parhaiten. Kuumenna keskilämmöllä ja sekoita hyvin. Lisää kerma muutamassa erässä ja sekoita huolellisesti. Kun kaikki kerma on lisätty, jatka sekoittamista, kunnes muussi tuntuu paksumalta ja alkaa hieman sihistä ja höyrytä kattilassa. Tähän meneee noin 3 minuuttia.

Lisää juustoraastetta erissä, erien välillä koko ajan sekoittaen. Lisää juustoa vasta, kun edellinen erä on täysin sulanut muussin joukkoon. Jatka sekoittamista, kunnes muussi on paksua, sileää, kiiltävää ja elastista. Muussin tulisi muodostaa pitkiä, venyviä nauhoja, kun nostat sitä kattilasta. Mausta suolalla tarvittessa ja lisää kermaa, jos muussi tuntuu liian paksulta (ei venyvää). Siirrä muussi lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja tarjoa heti.

Karhunvatukkapiirakat

Makean happamat karhunvatukat, mantelinen täyte ja lehtevä voitaikina – ei kuulosta pahalta, eihän?

Nyt tulee ruokatunnustus – rakastan voitaikinaa!

Voitaikinaa pidetään vähän ehkä vanhanaikaisena ja epäterveellisenä ja what not, mutta voitaikinasta saa ihanan lehtevän ja rapean taikinan, jollaista ei muuten saa. Voitaikinaleivonnaisten onnistumisessa on huomioitava muutama seikka – täytettä ei saa olla liikaa, uunin pitää olla kuuma ja paistamisen kanssa ei pidä kiirehtiä, jotta leivonnainen paistuu pohjaa myöten.

Karhuvatukat ovat pyörineet mielessäni jo tovin. Ensin ajattelin tehdä niistä keikauskakkua, mutta kun olen näihin mataliin, galettetyyppisiin piirakoihin ihastunut, niin päätin kokeilla voitaikinan ja karhunvatukoiden yhdistämistä. Tein kaksi erilaista versiota, joista suorakaiteen muotoinen piirakka paistui leivinpaperin päällä pellilla ja pyöreät pienet piirakat paistoin blinipannuissa. En ollut varautunut ihan riittävään määrään marjoja, joten jouduin lisäämään vadelmia viimeiseen piirakkaan, mutta hyvin toimi sekin.

Piirakoista oli kovaa vauhtia tulossa melko ranskalaishenkisia,  joten mantelimassa sopi täytteeksi kuin nenä päähän. Mantelimassa kannattaa vatkata pehmeäksi ennen levittämistä. Kostutin massan vedellä ja vatkasin haarukalla pehmeäksi. Jos kaapistasi löytyy mantelilikööriä tai konjakkia, niin nekin sopivat veden tilalle.

Tuskailin tuossa taannoin ystävilleni, että harmittaa leipoa mitään makeita juttuja, kun ne meillä usein jäävät vähintään puoliksi syömättä ja kuivahtaneet tai pilaantuneet leivonnaiset joudun heittämään pois. Näiden piirakoiden kanssa ei sellaista ongelmaa ollut, ihan jo senkin vuoksi, että ylijääneet pienet piirakat sain pakastimeen helpommin ujutettua kuin isoon piirakkavuokaan paistetun marjapiirakan.  Oli kuulkaa sunnuntaiaamu pelastettu, kun nakkasin uuniin tällaisen lehtevän marjapiirakan kuumentumaan!

Ruokahävikkiasiat ovat olleet mielessä muutenkin viime aikoina ja parin viikon päästä järjestettävillä ruokahävikkifestareilla voit tulla kuuntelemaan bloggaajien vinkkejä siihen, kuinka kotona voi hävikkiä vähentää. Lisää tästä aiheesta on luvassa ensi viikolla blogissa, joten pysyhän kuulolla!

#hävikistäherkuksi

Karhunvatukka-mantelipiirakat

1 pkt (500 g) Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa
1 pkt mantelimassaa
1 tl aitoa vaniljaa jauheena
4 rs (à 125 g) karhunvatukoita
1/2 dl sokeria

voiteluun
1 kananmuna

pinnalle
ruokokidesokeria

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Paloittele huoneenlämpöinen mantelimassa kulhoon ja lisää vesi. Vatkaa haarukalla sileäksi massaksi. Mausta vaniljalla.

Jaa taikina kahteen palaan ja kauli toinen pala suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele taikinan reunat ja käännä voidellut reunat levyn päälle. Näin saat helposti korkean reunan piirakalle ja sinun ei tarvitse leikata erikseen taikinasta reunoja.

Voitele reunat ja ripottele päälle ruokokidesokeria. Pistele piirakkapohja haarukalla ja levitä päälle mantelimassa. Asettele päälle karhunvatukoita ja ripottele marjojen päälle vielä sokeria. Paista uunin keskitasossa 25-30 minuuttia.

Kauli lopputaikina ja leikkaa siitä pieniin pannuihin (esim. blinipannuihin) sopivat kiekot (2 kpl). Painele taikinakiekot voideltuihin vuokiin ja pistele pohja haarukalla. Jaa loput mantelimassasta taikinan päälle, lisää marjat ja sokeri. Voitele reunat. Paista 225 asteessa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin ruskea ja pohjasta kypsä.

Aiemmin voitakinasta leivottua:

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Osterit ja tomaattigranita

Tomaattigranita valmistetaan tomaateista valutetusta vedestä ja maustetaan kevyesti Tabascolla. Tomaattigranitasta saat raikkaan lisäkkeen ostereille.

Oysters with tomato water granita

Muistatko, kun kesäkuussa kirjoitin Tabascon kastikkeista? Saatoin vähän inspiroitua, ihan pikkuisen vaan! Kun tästä kampanjasta alunperin sovittiin, aloin tutkia Louisianan ruokakulttuuria vähän tarkemmalla silmällä ja selkeästi isoja juttuja ovat kaikki äyriäiset ja nilviäiset. Niiden lisäksi esille nousivat erilaiset toinen toistaan houkuttelevammat cocktailit.  Mietin pää savuten, että mitä kaikkea hauskaa tästä kombosta saisikaan aikaan!

Alun perin tarkoituksenani oli valmistaa Bloody Mary -trio juhannukseksi, mutta en kerta kaikkiaan ehtinyt sitä viimeistellä, joten Instagramiin päätyi ainoastaan resepti Bloody Mary -sillistä. Osterit olivat jo tuossa vaiheessa listallani, ja niiden piti saada hienonnetusta tomaatista ja chipotlella maustetusta Tabascosta ripote päälleen. Tämän Bloody Mary -henkisen granitan olin ajatellut tarjota erikseen suun raikastajana. Nyt kuitenkin päätin tarjota sen ostereiden kanssa.

Tomaattivesi (tomato water) valmistetaan kypsistä tomaateista, jotka hienonnetaan ja maustetaan basilikalla sekä valkosipulilla. Vaikka Bloody Mary oli tässäkin ohjeessa innoituksena, päätin jättää varsisellerin kokonaan pois, kun pelkäsin, että sen maku jyrää tomaatin herkän maun.

Tomaattiveden hienous piilee sen valmistustavassa. Hienonnetut tomaatit ja basilikat kumotaan musliini- tai juustoliinaan, reunat kurotaan yhteen ja nyytti solmitaan roikkumaan vaikka kuivauskaapin ritilään. Alle laitetaan kulho, johon painovoiman avulla tomaateista hissukseen valuu nestettä.  Jos jääkaapissa on tilaa, voi nyytin laittaa myös sinne riippumaan. Meillä tunnetusti ei sellaista tilaa jääkaapissa ole koskaan.

Tämä ihana, tuoksuva ja lähes persikkaisen vaalea neste on ihan sellaisenaankin valmista kylmänä tarjottavaksi – siitä saa houkuttelevan kylmän liemen kesän kasviksille ja se olisi sopinut erinomaisesti myös Berliinissä Industry Standard -ravintolassa nauttimamme kylmäsavustetun makrillin kanssa. Ja siitä voi tietenkin tehdä granitaa. Tomaattiveden maustoin ihan kevyesti jalapeno-Tabascolla. Oma granitani sai olla pakastimessa useamman päivän ja otin sen jääkaappiin pari tuntia ennen ostereiden nauttimista. Sitten kaavin haarukalla kohmeisesta palasta herkän persikkaisen väristä lunta.

Tabasco and oysters are classic pair

Me olemme tänä kesänä syöneet ostereita ihan urakalla johtuen osittain siitä, että Tukkutorille avautui kevään korvilla kerrassaan mainio kalakauppa, Tukkutorin kala. Sieltä löysimme upeita Gillardeaun ostereita, Ranskasta. Nämä osterit ovat laadultaan erinomaisia ja ne merkitään väärennösten välttämiseksi kuoreen kaiverretulla G-merkillä. Todella raikkaita ja puhtaan makuisia ostereita! Suosittelen kokeilemaan!

Se, että meillä on syöty ostereita on oikeastaan mainitsemisen arvoista siksi, että vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan syöväni ostereita. Kuitenkin pikku hiljaa olen opetellut nauttimaan näistäkin meren herkuista, mutta vielä en pysty kolmea enempää kerralla nauttimaan! Sitä voi näköjään vanhempanakin oppia uusia juttuja, vaikka joskus ehkä vähän toiselta tuntuukin!

Oysters from Gillardeau

 

Tomaattigranita

3 isoa kypsää häränsydäntomaattia
3/4 dl basilikan lehtiä
1 pieni valkosipulinkynsi viipaloituna
2-3 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl suolaa

lisäksi
1/2 – 1 rkl Tabasco jalapeno -kastiketta
ostereita

Nosta siivilä kulhon päälle ja asettele siihen juustoliina. Liinan reunat saavat roikkua siivilän ulkopuolelle.

Huuhdo tomaatit ja halkaise ne. Poista kanta. Paloittele tomaatit ja siirrä monitoimikoneen kulhoon. Lisää basilikan lehdet, viipaloitu valkosipuli, etikka ja suola. Aja karkeaksi massaksi. Kumoa seos liinan päälle siivilään. Nosta liinan reunat ja pyöräytä liina tiukaksi nyytiksi. Sido roikkumaan kuivauskaapin ritilään ja nosta alle kulho, johon tomaattivesi valuu. Voit myös sitoa liinan päät puukauhaan ja nostaa nyytin kauhassa jääkaappiin roikkumaan. Vältä puristelemasta nyyttiä tai vedestä ei tule aivan kirkasta. Anna valua yön yli ja siirrä vesi jääkaappiin jäähtymään.

Mausta jäähtynyt tomaattivesi halutessasi Tabascolla. Valuta vesi suorakaiteen muotoiseen, pakastusta kestävään vuokaan. Peitä foliolla ja anna pakastua seuraavaan päivään. Nosta vuoka jääkaappiin noin 2 tuntia ennen tarjoamista. Jos pala on liian jäinen siinä vaiheessa, siirrä se hetkeksi huoneenlämpöön. Kaavi haarukalla tomaattilunta ja tarjoa heti avattujen ostereiden kanssa.

Vinkki! Ylijääneet tomaatit voit hyödyntää tuoretomaattikastikkeena pastan kanssa tai pakastaa ja käyttää myöhemmin lihapatojen maustamiseen.

Raparperigalette

Hip hurraa – raparparipiirakan ohje on täällä lopultakin! Eihän tässä ole kestänytkään kuin koko kevät.

French classic galette filled w/ rhubarb

 

Olen tämän kevään taistellut yhden raparperikeikauspiirakan ohjeen kanssa. Päädyin testaamaan ohjetta neljään kertaan ja viimeisin versio oli jo aika lähellä täydellistä. Sitten töissä sain käteeni Glorian ruoka&viinin nelosnumeron ja mikäs se siellä tuli vastaan? Raperperikeikaus tietenkin. Vähän otti päähän. Ehkä sen oman versioni vielä täällä julkaisen, mutta sitä ennen nautitaan raparperista galeten muodossa.

Piirakkaklassikko

Galettet tulevat Ranskasta ja ne ovat siitä hauskoja piirakoita, ettei niiden valmistukseen tarvitse lainkaan piirakkavuokaa. Taikina kaulitaan isoksi levyksi, jonka keskelle kootaan täytteet ja reunat nostetaan osittain täytteen päälle. Galetteja, kuten piirakoita yleensäkin, voi varioida loputtomiin niin suolaisina kuin makeinakin versioina.

Tämän galettepohjan maustoin hasselpähkinällä, mutta pohjaan voi lisätä mantelijauhoa, vaniljaa, rouhittuja pähkinöitä tai valmistaa se vaikka spelttijauhoista.  Galetten onnistumisessa on oleellista, se että pohja kypsyy kunnolla. Kovin kosteat raaka-aineet voivat tätä kypsymistä hidastaa, joten pohjan päälle voi ennen täytteiden lisäämistä ripotella polentaa tai mannasuurimoita.

Rhubarb galette is easy to make and looks rustic

Raparperitäyte

Halusin raperperikeikauspiirakkaan raparperin pitkinä, kokonaisina varsina ja tätä galettea miettiessäni näin mielessäni vain isoja raparperipaloja. Tällaiset isommat palat eivät kuitenkaan välttämättä kypsy samaan aikaan pohjan kypsyessä, joten päädyin ehkä vähän erikoiseen, mutta toimivaan ratkaisuun.

Sekoitin raparperit sokerin kanssa ja  annoin niiden mehustua yön yli. Sokeri irrottaa raparpereista nestettä, joten täytteestä ei tule niin kostea. Jos haluat raparperisi piirakkaan pienempinä paloina, riittää reilu tunti sokerin kanssa mehustumiseen. Kulhoon kertyneestä raparperimehusta voit keittää siirapin galetten kanssa tarjottavaksi. Raparperisiirappi on aikas hyvää myös kunnon vaniljajäätelön kanssa!
Raparperigalette

pohja
4 dl vehnäjauhoja
3 rkl ruokosokeria
150 g kylmää suolatonta voita kuutioina
1/2 dl kuorellisia hasselpähkinöitä raastimen hienolla terällä raastettuna tai hasselpähkinäjauhetta
ripaus merisuolaa
1 keltuainen
3 rkl jääkylmää vettä

täyte
650 g raparperia
1 dl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl aitoa vaniljaa jauhettuna
3 rkl mannasuurimoita tai karkeaa polentaa

voiteluun ja koristeluun
1 kananmuna
4 rkl ruokokidesokeria (demererasokeria)

* Jos haluat raparperisi isoina paloina, aloita raparperien käsittelystä. Myös pohjan voit valmistaa edellisenä päivänä, mutta ota se noin 15 minuuttia ennen leipomista huoneenlämpöön pehmenemään*

Voit valmistaa pohjan joko monitoimikoneessa tai käsin. Mittaa jauhot, sokeri, pähkinäraaste, voi ja suola monitoimikoneen kulhoon ja käytä konetta pulse-toiminnolla, kunnes seos muistuttaa leivänmuruja. Käsin valmistettaessa sekoita aineet keskenään käyttäen ruokaiuveistä.

Vatkaa kananmunan rakenne rikki, lisää vesi ja kaada seos jauhomurun joukkoon koneen käydessä. Lopeta työstäminen kun taikina näyttää isoilta hiutaleilta/lastuilta. Kumoa taikina työpöydälle ja työstä käsin yhtenäiseksi taikinapalaksi. Muotoile taikina litteäksi kiekoksi, kääri se muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin tunniksi.

Huuhdo raperperit ja leikkaa ne tasakokoisiksi noin 6 cm:n paloiksi. Sekoita kulhossa keskenään rarperit, sokeri ja vanilja. Peitä ja anna tekeytyä viileässä yön yli. Seuraavana päivänä valuta raparperit huolellisesti ja ota kertynyt mehu talteen.

Kauli levännyt taikina jauhotetulla työpöydällä noin 35 cm halkaisijaltaan olevaksi kiekoksi . Siirrä kiekko kaulimen avulla leivinpaperin päälle. Siisti reunat veitsellä.

Ripottele mannasuurimot tai polenta taikinakiekon keskelle noin 20 cm:n alueelle. Oikean kokoisen alueen arvioimista helpottaa, jos painat 20 cm kokoisesta kulhosta jäljen taikinaan. Lisää seuraavaksi raperperipalat keoksi ja voitele taikinan reunat. Käännä reunat leivinpaperin avulla osittain raparperien päälle ja laskosta taikinan reunat. Nosta piirakka jääkaappiin 15 minuutiksi.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele piirakan reunat ja ripottele reunoille sekä raparperin päälle ruokokidesokeria. Paista uunin keskitasolla 35-45 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.

Maistuisko myös raparperijäätelö tai piknikille sopivat raparperi-tuorejuustopalat?

Rillette naudanposkista ja raparperikompotti

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

beef rillette w/rhubarb compote and wild asparagus

 

Kun minulta kysyttiin haluaisinko testata uudenlaista verkkokauppaa – Atrian lihakauppaa, niin vastasin heti, että kyllä kiinnostaa!

Ajatus kuulosti mielenkiintoiselle, erityisesti kun lihakaupasta oli mahdollista tilata vähän erilaisempiakin lihapaloja. Tykkään valmistaa pitkään haudutettavista ruhon osista ruokaa ja kun näin verkkokaupassa naudan posket, niin olihan niihin tartuttava. Possun poskia olen valmistanut ennen ja ne taisivat olla alkuperältään saksalaisia.  Naudanposkien lisäksi tilaukseeni sujahti häränhäntiä, joten niistäkin on luvassa tarinaa myöhemmin.  Atrian lihakaupassa myytävät lihat ovat laadukasta suomalaista naudan sekä porsaan lihaa. Naudan lihaa saa myös luomuna. Valittavissa on perinteisten sisä- ja ulkofileiden lisäksi naudan entercotea, rintaa, paisteja, häntiä ja poskea. Possusta löytyy muun muassa etuneljännestä, kylkeä ja poskea.

Lihakaupasta tilaaminen on tehty todella helpoksi. Tuotteet ovat selkeästi esillä isoina kuvina ja tilaaminen etenee jouhevasti. Kaiken lisäksi Atrian verkkokaupasta löytyi myös havainnollistava kartta kuljetusalueista. Tämä kannattaa ihan  aluksi käydä testaamassa, jottei turhaan kuolaa, jos omalle alueelle ei toimitus onnistukaan. Toimitusalue kattaa pääkaupunkiseudun, Turun, Tampereen ja Seinäjoen. Toimitussykli lihoilla on 72 h ja toimitus tapahtuu Postin kuljetuksella.

Tilattaessa voi toimituksen valita kahdesta eri aikavälistä ja Posti ilmoittaa noin tunnin ennen toimitusta tarkan ajan. Meille tuli tieto toimituksesta jo aamupäivästä, kun toimitus saapui iltapäivällä. Tällä hetkellä toimituspäivät lihoille ovat keskiviikko, perjantai ja lauantai (silloin vain Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Seinäjoki). Lihat toimitettiin meille tukevassa kylmälaukussa ja ne olivat todellakin kylmiä saapuessaan eli kylmäketjut toimii – asia, jota tällainen tuoteturvallisuuteen hurahtanut nipoköksä arvostaa! Oman tilaukseni kanssa kävi alkuun pieni inhimillinen erehdys ja sain naudan poskien sijaan possun poskia, mutta virhe korjattiin nopsaan. Kiitos siitä Atrian ystävälliselle henkilökunnalle! Ja niistä possun poskistakin lupaan vinkata tänne vielä myöhemmin,  sillä reseptit ovat jo paperilla luonnosteltuna.

Wild asparagus and rhubarb

Mihin tätä lihakauppaa sitten tarvitaan, kun kaupastakin saa lihaa ostaa? Näen ehdottomasti lihan verkkokaupalle potentiaalia kesäkautena, kun grillataan suvun ja perheen kesken, on kesäjuhlia ja bbq-huuma vaan nousee entisestään. Eikä pidä unohtaa jouluakaan! Erityisesti tällaisena autottomana ihmisenä sen 10 kilon joulukinkun raahaminen julkisissa liikennevälineissä ei paljon innosta.

Potentiaalia tässä on isojen joukkojen viihdyttämiseen sikälikin, että tilattavat lihamäärät ovat isoja, kaikkea 700 g ja 10 kg:n (possun etuneljännes) väliltä. Ja kun tuon bbq:n mainitsin, niin toivon, että Atriallakin tartutaan syöttiin ja lihoja leikattaisiin niin, että ne paremmin vastaavat slow&low -savustuksen tarpeita. Lihapalojen koko on jo ihan asiallinen bbq:ta varten. Atrialta kerrottiin, että valikoima laajenee kyllä, kunhan alkuun päästään. Heille voi varmasti myös esittää toiveita!

Entäs ne naudan posket? Kuten sanoin, pakkauskoot ovat isoja ja naudan posket saapuivat 2 kilon pakkauksessa. Ne olivatkin aika paljon isompia kuin possun posket ja liha oli tumman punaista, isosyistä. Monesti tällaisista rasvaisemmista lihoista valmistetut ruoat ovat melko raskaita, joten halusin tehdä jotain kevyempää, kesäänkin sopivaa. Mikä olisikaan kesäisempää kuin piknikille sopiva rillette? Tai ainakin se on ranskalaisten mielestä sopiva, ja piknik-asioissa on ranskalaisia uskominen.

Rillette tarkoittaa lihaa, joka padassa hiljaa haudutellen kypsytetään rasvassa ja revitään suikaleiksi. Sen jälkeen riivitty liha  kostutetaan kypsennysrasvallaan ja painetaan tiiviiksi massaksi, joka jäähdytetään. Rilletten voi tarjota heti  haaleana tai sen voi säilöä puhtaisiin purkkeihin, vaikka sitä piknikkiä varten.  Rillette valmistetaan usein ankasta, possusta, jäniksestä tai villisiasta, mutta naudan posket sopivat rilletteen mitä parhaiten. Naudan poskien maku on aavistuksen voimakkaampi kuin esimerkiksi naudan pihvilihan maku, mutta kuitenkin miedompi kuin esimerkiksi riistan maku.

 

Beef cheek rillette

Kun kyse on rasvaisesta lihapalasta ja ruoasta, niin halusin siihen rinnalle jotain sesonkiin sopivaa raikasta lisäkettä. Raparperin hapokkuus ja parsan raikkaus tulivat ensimmäisenä mieleen. Raparperista valmistin kevyesti maustetun kompotin ja Hakaniemen kauppahallista ostamani ranskalaiset (kuinka sattuikin!) villiparsat marinoin sitruunamehussa. Myöhemmin kesällä voi parsan korvata retiisillä tai vaikka kyssäkaalilla ja raparperin sijaan keittää herukoista hilloketta tai tehdä kaveriksi kiprakka omenachutney. Tarjoa lisäksi vielä paahdettua vaaleaa leipää tai briossileipää (Patisserie Teemu&Markuksen briossisämpylä tai Ekbergin viikonloppuleipä ovat hyviksi todettuja), niin kesäinen alkupala tai piknik-eväs on valmis!

Naudan poskien käsittelystä vielä sen verran, että lihasta kannatta poistaa päällä näkyvä rasva sekä kalvot. Rasvaa on runsaasti lisässyiden välissä ja kun liha kypsennetään ankanrasvassa, ei se tarvitse lisärasvaa. Isoimmat posket suosittelen paloittelemaan pariin osaan, muuten kypsyminen venyy entisestään.

Ankan rasvaa saa mm. Stockmannilta, herkkukaupoista ja Helsingissä ainakin Delidelistä, jolla on myös oma verkkokauppa. Ankanrasvan sijaan voi käyttää vaikka kotimaista Hauhalan hanhifarmin hanhenrasvaa.

 

Rillette naudan poskista

n. 1,5 kg naudan poskia (puhdistettuina)
2 tl merisuolahiutaleita (Maldon)
4 isoa valkosipulinkynttä
1 tl kokonaisia maustepippureita
10 oksaa timjamia
1 tlk (350 g) ankan rasvaa tai hanhen rasvaa (myös sulatettu possun rasva käy)
1 1/2 dl vettä

Kuivaa lihat, poista pinnalla näkyvä rasva sekä kalvot. Leikkaa isoimmat posket kahteen palaan. Hiero suola lihapaloihin ja siirrä ne uuninkestävään, kannelliseen pataan. Liha palat saavat olla padassa kuin sillit suolassa eli tiiviisti toisissaan kiinni. Lisää valkosipulinkynnet, maustepippurit ja timjami.

Ota ankanrasvapurkista 3/4 dl rasvaa erikseen, jos säilöt rilleten purkkeihin. Muutoin voit laittaa kaiken rasvan pataan. Lisää vesi ja nosta kansi päälle. Siirrä pata 150 asteiseen uuniin ja paista ensin 3 tuntia, käännä sitten lihat ja paista vielä noin tunti. Paistoaika riippuu täysin poskien koosta. Lihan tulisi olla hajoavan pehmeää.

Nosta lihapalat rasvasta ja anna jäähtyä sen verran, että voit niitä käsitellä. Revi lihassyyt toisistaan kulhoon. Lisää noin 1 dl paistorasvaa joukkoon. Tarkoitus on, että lihasta tulee kiiltävän kosteaa. Tarkasta maku. Itse lisäsin hyppysellisen sormisuolaa.

Kuumenna erikseen varaamasi ankanrasva pienessä kattilassa. Painele liha tiiviisti puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin niin ettei väliin jää ilmakuplia. Täytin omani vähän kiireessä ja kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin ilmakuplia jäi! Peitä liha kerroksella kuumalla ankanrasvalla ja sulje tölkki. Näin säilöttynä rillette säilyy jääkaapissa pari viikkoa. Rilletten voi tarjota myös samantien – käytä silloin muottia apuna ja painele lautasille lihasta tiiviit kiekot tai painele liha pieniin kuppeihin.

Jos säilöt rilleten purkkeihin, ota ne huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen tarjoamista.

Raparperikompotti

400 g raparperia (jos mahdollista, valitse vaaleanpunertavia tai pinkkejä varsia)
1 luomuappelsiinin mehu ja raastettu kuori
1 dl ruokosokeria
1/2 dl omenaviinietikkaa
10 kokonaista maustepippuria
1 tl fenkolinsiemeniä
ripaus suolaa

Huuhdo raparperit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Purista appelsiinista mehu kattilaan ja raasta joukkoon myös kuori. Lisää sokeri, etikka ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 8-9 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut ja etikka vähän haihtunut. Alenna lämpöä ja lisää raparperit kattilaan. Raparperit saavat hiljalleen kypsyä liemessä, joten älä keitä kovalla lämmöllä. Kun raparperit alkavat juuri ja juuri antaa periksi haarukalle, siirrä kattila pois levyltä ja anna raparperien jäähtyä liemessä. Tarjoa kompotti kylmänä rilleten kanssa.

Marinoitu parsa

Jos käytät villiparsaa, riittää parsalle kevyt ryöppäys kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen jäähdytä parsat kylmässä vedessä. Tavallisesta parsasta voit höylätä liikkuvateräisellä kuorimaveitsellä tai mandoliinilla ohuita nauhoja. Sekoita parsojen joukkoon 1-2 rkl sitruunamehua, saman verran oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä pippurilla. Anna maustua hetki. Kokonaiset villiparsat voit tehdä maustumaan jo edellisenä päivänä ja höylätty parsalisäkekin kestää kohtuullisen hyvin seuraavaan päivään.

 

 

rhubarb and wild asparagus

Yhteistyössä Atrian kanssa





Turskaa ja hernevinegretti

Skrei eli vaellusturska on mateen ohella talvisesongin paras kala. Puhdasmakuinen turska pääsee oikeuksiinsa hernevinegretin kanssa tarjottuna.

Skrei with pea vinaigrette and spinach

Olin innoissani, kun huomasin kalakaupassa myynnissä Skreitä eli vaellusturskaa. Olin tästä erityisestä turskasta lukenut brittiruokalehdistä, joissa kehuttiin erityisesti kalan makua ja rakennetta. Voi toki olla, että tätä vaellusturskaa on saanut aiemminkin, mutta se on ollut harvojen ja valittujen huolellisesti varjeltu salaisuus. Mitä tämä vaellusturska sitten on?

Vaellusturskaksi kutsutaan turskapopulaatiota, joka saapuu joka vuosi kutemaan Norjan rannikolle.  Vaellusturskan pyynti on tarkkaan säänneltyä. Ainoastaan sukukypsiä kaloja on luvallista pyytää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kalojen on oltava viiden vuoden ikäisiä ja pituudeltaan 60-120 cm. Kalastukseen hyväksytään vain pienet kalastusveneet ja troolarit. Verkkojen käyttö on kielletty, niinpä vaellusturskat pyydetäänkin pitkasiimalla ja vavoilla. Myös saalismäärät ovat rajoitettu. Vaellusturkaa pyydetän tammikuulta huuhtikuulle saakka. Ekströmin kalakaupasta kerrottiin, että heillä paras saatavuus skreille on vielä tämän kuun ajan.

Mutta miltä se maistui? Kalan liha oli isosyistä, kirkkaan valkoista suorastaan. Vaellusturskan maku oli upea – raikas ja puhdas maku, vähän kuin juuri pyydetyssä järvikalassa. Ihastuin kertakaikkiaan! Tällaisen arvokkaan ja puhdasmakuisen kalan kanssa ei kovin paljon tarvitse kikkailla. Kevään ensi tuulahdus sai ajatukseni Ranskan suuntaan ja johonkin vihreään. Olen tämän tapaista lämmintä vinegrettiä tehnyt aiemmin tomaateista, mutta näin talvella voi tomaatit unohtaa. Onneksi on olemassa laadukkaita pakastevihanneksia, joita voi hyödyntää ja yksi parhaimmista on mielestäni on herneet. Torilta harvoin löytää niin makeita herneitä kuin mitä pakastettuna saa! Herneiden kanssa ehdoton makupari on minttu ja basilika, mutta toki muitakin yrttejä voi käyttää. Tästä annoksesta tulee kahdelle oikein mukava lounas viikonlopun kunniaksi.

Skrei w/ pea vinaigrette and spinach

Turskaa ja hernevinegretti

Hernevinegretti
1/2 ps (à 200 g) kotimaisia herneitä (pakaste)
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl ekstra neitsytoliiviöljyä, Italia
1 rkl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamiviinietikkaa
2 rkl kapriksia
¼ tl sormisuolaa
1 dl basilikaa ja minttua hienonnettuna

300 g skreitä eli vaellusturskaa
1 tl sormisuolaa
paistamiseen öljyä tai voita
1/2 ps (à 80 g) luomu babypinaaattia
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Nosta herneet huoneenlämpöön. Viipaloi valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kattilassa öljyssä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää herneet, viinietikka, kaprikset ja suola. Lämmitä vielä hetki ja anna vinegretin maustua huoneenlämmössä noin puoli tuntia. Lisää hienonnetut yrtit juuri ennen tarjoamista.

Kuivaa kalan pinta ja mausta se suolalla. Leikkaa kalafile kahteen samankokoiseen palaan. Kuumenna voi ja öljy pannulla. Paista kalapaloja keskilämmöllä molemmin puolin, kunnes kypsä. Rouhi pinnalle mustapippuria.

Huuhtele ja kuivaa pinaatit. Pyöräytä pinaatit kattilassa, jossa teit vinegretin. Voit halutessasi lämmittaa pinaatteja hieman. Jaa pinaatit lautasille, nosta kalapalat pinaatin päälle ja annostele kalojen päälle hernevinegretti. Rouhi päälle vielä mustapippuria.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

 

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä  löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Maalaisterriini

Tuhti maalaisterriini sopii uuden vuoden brunssille tai lounaalle. Tarjoa se briossin ja pikkelöityjen kasvisten kanssa.

maalaisterriini

Tämä joulukuu ei aivan ole mennyt kuten etukäteen suunnittelin. Mitkä lie tuulet puhaltaneet, mutta vuoden viimeinen kuukausi toi mukanaan poikkeuksellisen, tulevaisuuden työkuvioihin liittyvän ja päätöksiä sisältävän tunnemyräkän. Se yhdessä blogiini liittyvien pohdintojen kanssa saivat aikaan totaalisen luovuuskatkon. Minulla on kyllä tuolla luonnosten puolella useampikin idea, jotka oli tarkoitus kokeilla ja jakaa kanssanne täällä. Kun tähän kaikkeen angstiin lisätään melko tiukkoja työpäiviä vuoden pimeimpänä aikana, niin joulukuu ei ole näyttänyt blogissani aivan siltä miltä piti. Amatöörin virheitä toki, myönnän. Muistan lukeneeni useammankin kokeneemman bloggaajan vinkin, että kannattaa valmistella juttuja etukäteen. Sitten kun tulee se kiire tai kriisi, niin on jotain mitä jakaa. Joulu on onneksi ensikin vuonna ja lupaan petrata tämän vuotiseen esitykseeni!

Siispä kiireestä aikataulusta johtuen poikkesi myös joulupöytämme tavanomaisesta. Olen sieluani myöten joulukinkku-ihminen ja lanttu- sekä porkkanalaatikko ovat suurinta herkkuani. Tänä vuonna kuitenkin joulumme ei nähnyt kinkkua, vaan hanhen! Tosin siinä hanhea paistellessamme ja myöhemmin kylmänä maistellessamme, olimme havaitsevinamme vienon kinkkumaisen aromin…Mitä lie toiveajattelua! Hanhen kanssa paistoimme parmesan-palsternakkoja sekä ruusukaalia pekonin ja kastanjojen kanssa. Alkuruoaksi oli mädin ja kaupasta ostetun graavikalan lisäksi ostereita, jotka suorittivat keittiössämme ensi esiintymisensä! Puolet ostereista nautimme sellaisinaan salottisipuli-siiderietikan kanssa ja loput paistoin uunissa parmankinkkumuruilla kuorrutettuina. Ai niin, juomaksi oli shampanjaa.

maalaisterriini

Yksi melko uusi tulokas joulupöydässämme on ollut tämä alun perin Good Food -lehdestä löytämämme maalaisterriini. Tänä vuonna valmistin terriinin vasta Tapaninpäivänä ja hyvä niin, sillä terriini toimii erinomaisesti väliviikon alkupalana tai lounaana juustojen kanssa, mutta ennen kaikkea se on mainio uuden vuoden brunssilla tarjottava herkku! Yhdestä terriinistä saa helposti 20 viipaletta ja valmistus itsessään on vaivatonta. Oma lisäyksemme terriiniin on raastettu appelsiinin kuori. Se tuo mukavaa raikkautta ja aromia muutoin sangen lihaiseen ruokaan.

Maalaisterriini

300 g broilerin maksaa
300 g pekonia tai pancettaa
500 g possun jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia
1 appelsiinin raastettu kuori
1/2 ruukkua lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä murskattuna
1 dl suolaamattomia pistaaseja
1/2 dl konjakkia, brandyä tai calvadosta
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1/4 tl jauhettua inkivääriä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
12-14 viipaletta serrano-tai parmankinkkua

Poista broilerin maksoista jänteet tai verihyytymät. Jätä 6-7 palaa kokonaiseksi, jotta voit asetella ne terriiniin myöhemmin. Kuutioi loput maksoista. Kuutoi myös pekoni. Hienonna valkosipulit ja salottisipulit. Mittaa kaikki aineet serranokinkkua lukuunottamatta kulhoon ja vaivaa huolellisesti puhtain käsin tasaiseksi massaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.

Vuoraa suorakaiteen muotoinen (leipä)vuoka leivinpaperilla. Asettele kinkkuviipaleet limittäin vuokaan niin, että viipaleet muodostavat yhtenäisen maton vuoan pohjalle, reunoille sekä päätyyn. Tarkoitus on, että kinkkuviipaleet jäävät vuoan ulkopuolelle roikkumaan, ne käännetään lopuksi terriinin päälle kanneksi.

Painele tiiviisti puolet terriinimassasta vuoan pohjalle. Asettele säästämäsi kokonaiset maksapalat jonoon vuoan keskelle. Painele loput massasta vuokaan ja kääntele kinkkuviipaleiden päät terriinin päälle peitoksi. Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta terriinivuoka uuniastiaan, joka on hieman terriinivuokaa suurempi. Tarkoitus on kypsentää terriini vesihauteessa, joten kaada vuokaan vettä noin puoleen väliin terriinivuokaa. Nosta terriini uunivuoassa uuniin ja paista 180 asteessa noin 60 – 75 minuuttia, kunnes terriini on kypsää. Anna jäähtyä vuoassa ja kumoa terriini lautasella. Peitä terriini foliolla ja laaita painoksi päälle leikkuulauta sekä säilyketölkkejä ja nosta jääkaappiin.

Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑