Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Ranska (page 2 of 3)

Siiderisimpukat

Viritä viikonloppu käyntiin siiderillä ja pekonilla maustetuilla sinisimpukoilla!

mussels with apple cider

Viime perjantaina mietimme illallispöydässä ystävien kanssa, että onko suomenkielessä lainkaan sanaa joka vastaisi ruotsin fredagsmys-ilmaisua? Emme keksineet mitään, perjantaimättökään ei oikein päässyt asian ytimeen. Fredagsmyshän tarkoittaa, ainakin minulle, sellaista rentoa perjantairuokaa, jolla viikonloppu käynnistetään. Se voi olla jotain lohturuokaa tai jotain arkiruokaa astetta parempaa. Pääasiana kuitenkin, että ruoka on helppo valmistaa ja siitä tulee hyvä mieli. Minulle nämä sinisimpukat ovat fredagsmysiä parhaimmillaan.

Jokunen viikonloppu sitten keksimme, että nyt ois simpukat kivat. Paitsi, että niitä ei sitten mistään löytynyt! Mieheni ravasi ympäri kaupunkia ja kaikkialla viesti oli sama – sinisimpukkakausi ei ole oikein vielä kunnolla alkanut. No nyt on, sillä simpukoita näyttäisi olevan tarjolla vähän joka kaupassa.  Kannattaa tarttua tilaisuuteen!

Perinteisin simpukkaresepti on lienee Simpukoita merimiehen vaimon tapaan, jolloin simpukat kypsennetään valkoviinissä ja sekaan lorautetaan vielä kermaa. Omenakauden ollessa parhaimmillaan päätin pysyä Ranskassa, mutta suunnata Normandiaan. Käytin simpukoiden liemeen kuivaa ranskalaista siideriä ja kuutioin joukkoon muutaman rapsakan kotimaisen omenan. Pekoni sopii kaikkeen, myös simpukoihin, joten sitäkin suikaloin pataan. Sitten ei muuta kuin hyvää leipää kaveriksi ja lasiin mieluista juomaa. Viikonloppu voi alkaa!

 

Miten teillä kutsutaan perjantai-illan parempaa ruokaa? Löytyisikö fredagsmysille vastinetta?

mussels with apple cider

 

Siiderisimpukat

1 kg sinisimpukoita
1 (130 g) pkt pekonia suikaloituna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 rkl voita
2 kotimaista omenaa kuutioituna
3 dl kuivaa ranskalaista omenasiideriä
1/2 ruukku lehtipersiljaa
mustapippuria
suolaa

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Sulata voi kattilassa ja lisää siihen pekoni ja valkosipuli. Paista, kunnes valkosipuli saa hieman väriä. Lisää siideri ja anna kiehua reilun minuutin. Lisää puolet kuutioidusta omenasta sekä simpukat kiehuvaan nesteeseen ja ravistele kattilaa hieman. Sulje kansi ja höyrytä n. 5 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Kaada simpukat siivilään, valuta hyvin ja poista avautumattomat simpukat. Ota liemi talteen ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää loput omenasta sekä lehtipersilja. Kuumenna kiehuvaksi ja mausta suolalla sekä pippurilla. Siirrä simpukat lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja kaada päälle liemi. Tarjoa heti hyvän leivän kanssa.

Lakritsivanukas eli pot de crème

Lakritsi ja valkosuklaa tekevät tästä jälkiruoasta suussa sulavan ja koukuttavan.

liqourice pot de crème

Pot de crème on ranskalainen uunissa kypsennettävä suklaavanukas, josta löytyy monenlaisia versioita. Ohje on pyörinyt päässäni vaikka kuinka kauan. Viikonloppuna järjestettävä Lakritsifestivaali antoi erinomaisen syyn valmistaa tätä herkkua! En ole niinkään suklaaihmisiä, mutta annapa minulle pussi lakuja tai salmiakkia, niin olen tyytyväinen.

Hienosta nimestään huolimatta on tämän jälkiruoan valmistus todella helppoa. Valkosuklaatakaan ei tarvitse erikseen sulattaa, vaan kuumennettu, lakritsijauheella maustettu kerma hoitaa asian puolestasi. Lakritsijauheena käytin tanskalaisen Lakridsin jauheita ja pienen osan Urtekramin lakritsijauhetta. Urtekramin jauheessa on happamampi maku, joten se tasapainoitti toisen jauheen makeutta.  Lisäsin kerman joukkoon kolme ruokalusikallista lakritsijauhetta ja mausta tuli todella täyteläinen ja vahva. Mikäli pidät miedommasta mausta, vähennä jauheen määrää. Lakritsin maku vahvistuu vielä vanukkaan kypsyessä.

liquorice pot de crème

Saa nähdä ehdinkö lakritsifestivaaleille viikonloppuna, sen verran ohjelmaa on viikonlopuksi luvassa. Mutta menkää te ja nauttikaa minunkin puolestani!

Lakritsinen pot de créme

100 g valkosuklaata
3 dl kuohukermaa
2-3 rkl lakritsijauhetta
1 rkl sokeria
3 keltuaista

Rouhi valkosuklaa ja siirrä metalliseen tai lasiseen kulhoon. Mittaa kerma, lakritsijauhe ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Kiehauta seos, mutta älä keitä.

Kaada kuuma kermaseos suklaan päälle. Anna seoksen hetken olla ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Erottele keltuaiset. Säästä valkuaiset vaikka marenkien tekoon. Vatkaa keltuaiset huolellisesti suklaamassan joukkoon.
Jaa seos uuninkestäviin vuokiin tai kuppeihin (n. 1 dl/ kuppi).

Kypsennä vesihauteessa uunissa 150 asteessa 35-40 minuuttia tai kunnes seos on hieman hyytynyt. Kypsennysaika riippuu astian koosta ja paksuudesta.

Jäähdytä hetki ja nosta vanukkaat viileään maustumaan noin tunniksi. Ripottele pinnalle lakritsijauhetta.

Vaniljaliemessä uutetut persikat

Vaniljalla ja mintulla maustetussa sokeriliemessä persikat kypsyvät ihanan aromaattisiksi.

Persikat vaniljaliemessä

Tässä jälkiruoassa on yksinkertaisuudessaan jotain hyvin hienostunutta ja se saa ainakin minulla ajatukset kiitämään jonnekin 1920-30 -luvun Ranskaan. Toisaalta, kun katsoin ottamiani kuvia, oli niissä kovin japanilainen henki. Oranssin punertavat persikat näyttivät melkein isoilta mandariineilta!

Vienosti vaniljalta maistuvat ja houkuttelevalle tuoksuvat persikat sopisivat viilennettyinä vaikka väliruoaksi kuumaan kesäpäivään. Jos haluat, voi persikat tarjota mieluisten rapeiden keksien kanssa tai liemestä valutettuina jäätelön kaverina. Osasta liemestä voi keittää vielä paksumman siirapin jäätelön lisäkkeeksi. Mutta parhaimmillaan nämä ovat kyllä ihan sellaisenaan. Niin kaunista, niin hyvää!

Persikat vaniljaliemessä

Vaniljaliemessä uutetut persikat

6 kypsää persikkaa
5 dl sokeria
1 vaniljatanko puolitettuna
2 sitruunankuori viipaletta
1 iso mintun oksa
1 l vettä

Pese persikat ja tee persikoiden kantaan ristiviilto.

Mittaa isoon kattilaan sokeri. Lisää vaniljatanko, sitruunankuoret ja mintunoksa. Kaada päälle vesi ja keitä keskilämmöllä noin 2 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut veteen.

Nosta persikat kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että persikat peittyvät. Voit rutata leivinpaperista kannen persikoiden päälle, jotta ne pysyvät nestepinnan alla. Kuumenna neste juuri ja juuri kiehuvaksi. Keitä persikoita sokeriliemessä 6-10 minuuuttia välillä käännellen, kunnes persikat terävällä veitsellä kokeiltaessa tuntuvat pehmeiltä. Nosta hedelmät liemestä reikäkauhalla; anna jäähtyä hetken. Kuori persikat terävällä veitsellä, kuoren tulisi lähteä helposti irti. Nosta hedelmät takaisin liemeen. Voit tarjota persikat haaleina tai jäähdytettyinä.

Tarjoa persikat syviltä lautasilta liemen kanssa. Lisää tuoretta minttua. Voit halutessasi tarjota persikoiden kanssa keksejä tai pallon vaniljajäätelöä.

Nizzan salaatti savusiiasta

Nizzan salaatista tulee erityisen hyvä, kun sen valmistaa kotimaisista perunoista ja pavuista.

Nizzan salaatti

Idea tähän salaattiin tuli kaupassa bongatuista ensimmäisistä kotimaisista vihreistä pavuista. Nämä vihreät pavut eli taitepavut ovat kyllä sellaista herkkua, johon kannattaa nyt tarttua. Talven aikana tuoreita vihreitä papuja tuodaan Suomeen mm. Keniasta ja on ehkä turha sanoa, että niiden maku ei kyllä vastaa lähempänä kasvatettuja. Nyt kun varhaisperunatkin ovat parhaimmillaan ei minun tarvinnut kahta kertaa miettiä mitä tekisin. Ja oliiveja ja kapriksia lukuunottamatta tämä Nizzan salaatti valmistuikin ihan kotimaisista raaka-aineista.

Nizzan salaatti kuuluu ehdottomasti salaattien klassikoihin ja kuten kunnon klassikolla on siitä olemassa maailmalla useita eri versioita. Kaikissa versioissa, olivat ne ilman perunaa tai perunalla, on tonnikala yksi pääraaka-aineista. Tonnikala on WWF:n kestävän kalastuksen listalla merkitty punaisella eli sen käyttöä tulisi välttää. Säilykkeissä on oikea tonnikala korvattu sen sukulaislajeilla (mm. skipjack), jotka ikävä kyllä ovat myös kovaa vauhtia vähenemässä. Toinen ongelma liittyy kalastuksen yhteydessä kerääntyvään sivusaaliiseen, joka usen jää kokonaan käyttämättä. Mikäli tonnikalasäilykkeet silti houkuttavat, valitse kaupassa MSC-merkitty tuote.

Tonnikalan sijaan päädyin lisäämään salaattiin savusiikaa. Savukalahan eittämättä kuuluu suomalaiseen kesään ja varhaisperunoiden rinnalle. Ja vitsit, että oli savusiika olikin tässä hyvä! Mietin etukäteen miten se käy oliivien ja kapristen kanssa yhteen, mutta turhaan huolehdin! Söimme muuten viime viikonloppuna äitini luona savumuikkuja ja nekin olisivat varmasti erinomaisia tässä.

Perinteiseen Nizzan salaattiin kuuluvat tonnikalan lisäksi kokonaiset sardellifileet. Innostuin sen verran perunan ja sardellin yhdistämisestä jo aiemmin tekemässäni perunasalaatissa, että päädyin valmistamaan tähänkin salaattin kastikkeen sardellista sen sijaan, että olisin lisännyt siihen kokonaisia fileitä. Kastiketta tulee melko paljon tällä ohjeella, joten lisää sitä pienissä erissä salaatin joukkoon. Suosittelen kokeilemaan!

Nizzan salaatti
4 annosta

700 g varhaisperunaa
175 g vihreitä papuja
4 kananmunaa
1 nippusipuli varsineen
1 (50 g) prk kapriksia
1 dl vihreitä tai mustia oliiveja
1 (200 g) rs  kirsikkatomaatteja tai miniluumutomaatteja
1 tuuhea ruukku rucolaa
n. 700 g kokonainen savusiika

Kastike
4-5 sardellia
1 valkosipulinkynsi murskattuna
1 tl Dijon-sinappia
3/4 dl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa ja sokeria
1/4 ruukku lehtipersiljaa

Pese perunat hyvin ja keitä ne kypsiksi. Anna jäähtyä ja paloittele jäähtyneet perunat lohkoiksi. Huuhtele pavut, siisti päät ja keitä suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Jäähdytä pavut juoksevan kylmän veden alla, valuta hyvin ja nosta sivuun odottamaan. Keitä kananmunat ja jäähdytä ne.  Kuori kananmunat ja paloittele ne neljään osaan.

Hienonna nippusipuli varsineen. Valuta kaprikset ja poista oliiveista kivet. Leikkaa tomaatit puoliksi ja revi rucola paloiksi. Irrota kalan liha ruodoista ja paloittele liha suupaloiksi.

Mittaa kastiketta varten kaikki aineet sauvasekoittimen myllyyn ja aja kastike tasaiseksi. Lisää suolaa tarvittaessa.

Sekoita osa kastikkeesta paloiteltujen perunoiden joukkoon. Nostele sekaan pavut, sipuli ja rucola. Lisää oliivit, kaprikset sekä tomaatit ja valuta vielä lisää kastiketta. Sekoita salaatti varovasti nostellen ja annostele lautasille. Lisää savusiikaviipaleet. Koristele annos kananmunalohkoilla ja rouhi salaatin päälle vielä reiusti mustapippuria myllystä.

Tarjoa salaatti tuoreen, rapeakuorisen leivän ja kylmän roseviinin kanssa.

Kirsikkaclafoutis

Clafoutis on ranskalainen leivontaklassikko, jossa yhdistyvät hauskalla tavalla pannukakkumainen rakenne ja marjaisa piirakka.

kirsikkaclafoutis

Ystävämme ilmoitti ennen juhannusta, että hänellä alkaisi loma. Olisiko meillä hetki aikaa kilistellä alkavaa lomaa lasillisella tai parilla ? No tottahan toki sellaiseen aikaa löytyy ja lupasin tehdä jotain naposteltavaa. Olin jääkaappiini jemmannut kirsikoita jäätelöpuikkotestausta varten, mutta mietin mitä muuta niistä saisi tehtyä, jotain yksinkertaista ja nopeaa. Sitten muistin clafoutiksen, tuon ranskalaisen piirakkaa muistuttavan leivonnaisen. Clafoutisohjeita löytyy monenlaisia, mutta tyypillisesti taikina on pannukakkutaikinan tapaan melko juoksevaa. Vaahdotettuihin kananmuniin lisätään maitoa tai kermaa (tai niiden yhdistelmää), sulatettua voita sekä vain pieni määrä jauhoja. Oma ohjeeni on lainattu ranskalaiselta Raymond Blancilta.

Haastavin osuus tässä piirakassa on kirsikan kivien poistaminen. Minulla ei ole sitä varten omaa välinettä, vaikka muuten kaikenlaista tilpettä kaapeista löytyykin. Pienen tutkiskelun jälkeen löysin Julia Childin clafoutisohjeen yhteydestä videon, jossa kivet poistettiin kirsikoista juomapullon ja syömäpuikon avulla! Uskomatonta, mietin. Ei varmasti toimi! Pienellä epäilyksellä ryhdyin tuumasta toimeen, ja kun ensimmäinen kivi plopsahti juomapulloon taisin vähän hihkaista hämmästyksestä. Sehän toimiikin! Jonkin verran kirsikoista roiskuu mehua, mutta sanoisin että merkittävästi vähemmän kuin jos yrität käsin poistaa kivet. Homma sujuu vielä paremmin, jos kirsikat ovat täysin kypsiä ja huoneenlämpöisiä. Tässä vielä linkki sivulle ja  videoon, jos et itse usko. (Videon löydät ohjeen lopusta.)

Clafoutikseen voi kirsikoiden lisäksi toki laittaa muitakin hedelmiä (luumuja, aprikooseja) tai kovakuorisia marjoja kuten karviaisia tai herukoita. Tässä ohjeessa erikoisuutena on ruskistettu voi, mutta sen sijaan voit käyttää sulatettua ja jäähdytettyä voita. Omaan versiooni käytin vehnäjauhojen sijasta mantelijauhoja. Koostumus on vähän erilainen mantelilla, ei aivan niin kiinteä kuin vehnäjauhoilla tulisi. Clafoutis tarjotaan hieman jäähtyneenä ja pallo vaniljajäätelöä kaverina ei ainakaan huononna lopputulosta.

Kirsikkaclafoutis Raymond Blancin tapaan

Kirsikat
500 g kypsiä kirsikoita kivet poistettuina
3 rkl ruokosokeria

Taikina
20 g suolatonta voita + 1 rkl piirakkavuoan voiteluun
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria + saman verran vuoan sokerointiin
1/2 tl vaniljajauhetta (esim. Urtekram)
2 rkl mantelijauhoa tai 1 kukkurallinen rkl vehnäjauhoa
125 g kuohukermaa (tai maidon ja kerman sekoitusta)
ripaus suolaa

Sekoita sokeri kirsikoiden joukkoon ja anna maustua noin 2 tuntia.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele vuoka voilla ja sokeroi se samaan tapaan kuin leivittäisit vuoan korppujauhoilla. Kopauta pois ylimääräinen sokeri.

Ruskista voita kattilassa, kunnes se on hasselpähkinän väristä ja nosta kattila pois levyltä. Anna voin jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri yhdessä vaniljajauheen kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Valuta kerma ja voi hiljalleen koko ajan sekoittaen taikinaan. Ripauta joukkoon suola ja sekoita.

Lisää puolet kirsikoista mehuineen taikinaan. Valuta taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle loput kirsikoista.

Paista uunin keskitasolla 30-35 minuuttia, kunnes taikina on keskeltä kypsää. Ripottele päälle vielä sokeria ja anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Cecina eli kikhernejauholettu

Cecina, farinata, socca… Tällä kikhernejauhoista valmistetulla lettua muistuttavalla suolaisella välipalalla on monta nimeä.

Cecina

Toukokuinen lounas kuumalla parvekkeellamme.

Söimme cecinaa ensimmäisen kerran Luccassa, Toscanassa. Sitä myytiin pienestä katubaarista ja jono oli kadulle saakka. Toinen kohtaaminen tapahtuikin viikkoa myöhemmin Genovassa, Liguariassa, josta tämä kikhernelettu on alunperin kotoisin. Liguarian puolella tosin puhutaan farinatasta. Ranskassa ruoka tunnetaan nimellä socca.

Cecina valmistetaan kikhernejauhoista, vedestä ja oliiviöljystä.  Taikina paistetaan valtavissa, paellapannun tapaisissa matalissa pannuissa puu-uunissa korkeassa lämpötilassa. Valmis lettu kääritään voipaperiin ja syödään tulikuumana. Niistä itseasissa tuli vähän mieleen omat muurinpohjalettumme – ohutta taikinaa valutetaan ohuelti kuumalle, isolle pannulle ja paistetaan nopeasti. Cecina on italialaista katuruokaa parhaimillaan ja tarjoilutavoissakin on eroja. Osassa maata se syödään focaccian välissä, Genovan puolella se saatetaan täyttää pizzan tapaan ja Toscanassa lisätään usein rosmariinia taikinaan.

Cecinaohjeissa on myös melko paljon variaatiota veden ja kikhernejauhojen määrän suhteen. Tämän ohjeen nappasin Nopi-kirjasta ja taikinasta tulee noin lettutaikinan paksuista. Esimerkiksi River Cafén leidit valmistavat taikinansa huomattavasti ohuemmaksi. Oma versioni oli muuten hyvä, mutta taikinasta olisi pitänyt tehdä useampi kuin kaksi lettusta, sillä ne jäivät melko paksuiksi ja raskaiksi. Kikhernejauho on melko tuhtia tavaraa, joten tästä annoksesta tulee helposti alkupala neljälle hengelle. Kikhernejauho on gluteenitonta, joten se sopii myös keliaakikoille.

Minulla oli jääkaapissa edelliseltä päivältä ylijääneitä portobellosieniä ja muutama parsa, joten paistoimme ne lisäkkeeksi. Kastikkeen tein vuohenmaito-jogurtista, johon raastoin sitruunan kuorta ja hienonsin korianteria. Kikhernejauhoja myyvät mm. etniset kaupat ja Ruohonjuuri.

Cecina lisäkkeineen

Sienet ja parsa sopivat hyvin lisäkkeeksi kikhernelettujen kanssa.

Cecina / Farinata

3 1/2 dl (200 g) kikhernejauhoja
4 1/2  dl vettä
3/4 dl hyvää ekstra-neitsytoliiviöljyä
pari kunnon hyppysellistä sormisuolaa
(mustapippuria myllystä)

Mittaa kulhoon jauhot ja lisää vesi koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes taikina on tasaista. Anna vetäytyä 30-45 minuuttia.

Kuumenna uuni 250 asteeseen. Lisää taikinaan 2 rkl oliiviöljyä sekä suola.

Kuumenna iso uuninkestävä paistinpannu (pohjan halkaisija vähintään 23 cm) ja lisää siihen 1 rkl öljyä. Kun öljy alkaa savuta, kaada pannulle taikinaa ohueksi kerrokseksi (n. 4 mm). Kun taikina alkaa pannulla kuplia, siirrä pannu uuniin 8-10 minuutiksi, kunnes cecina on kypsää. Sen tulisi olla ruskistunutta ja rapeaa molemmilta puolilta, mutta hieman vielä pehmeää keskeltä. Käänsin omassa uunissani vielä grillivastuksen päälle, jotta sain yläpinnan ruskeaksi.

Nosta pannu uunista ja siirrä lettu lautaselle, pidä lämpimänä. Toista sama lopulla taikinalla valmistaen vielä 2 ohutta lettua. Tarjoa sellaisenaan mustapippurilla maustettuna tai kasvis- tai kalalisäkkeiden kanssa.

Hollandaisekastike ruskistetusta voista ja Henri Alénin topvinkit

Nautimme vappuna olostamme ravintola Olon lounaalla, jossa tarjottiin hiillostettua valkoista parsaa ruskistetusta voista valmistetun hollandaisen kanssa. Olihan sitä sitten itsekin kokeiltava!

Parsaa ja hollandaisekastiketta

Ruskistetun voin ja sinapin ansiosta kastikkeesta tulee hieman tummempaa väriltään.

Tuossa aiemmin tulikin mainittua, että en ole ehtinyt kirjoittaa mitään tapahtumista, joissa vierailin huhtikuun aikana. Eräs niistä oli Taste of Helsinki -pressitilaisuus, jossa julkistettiin kesän 2016 tapahtumassa mukana olevat ravintolat. Tästä tilaisuudesta on tulossa vielä lisää Super-perjantai -postauksen yhdeydessä, mutta aloitetaan vähän nurinkurisesti tämän viikon tiistaista. Silloin nimittäin Image-lehti järjesti lukijoilleen Taste of Helsinki -etkot Electroluxin näyttelytilassa Sörnäisissä. Paikalla olivat lukijoiden lisäksi Taste of Helsinkissä ensimmäistä kertaa mukana oleva ravintola Kolmon3n, ravintola Murua edustava Henri Alén, itse tapahtuman isä Barry MacNamara sekä tapahtuman yhteistyökumppanit Johan & Nyström, Sinebrykoff sekä Beverage Partners. Musiikista vastasi We jazz Helsinki. Illan aikana saimme nauttia Kolmosen kokkien mainiosta haukitempurasta, hyvästä kahvista, erinomaisista oluista sekä Aperol Spritzistä, jotka valmistimme itse ammattitaitoisessa ohjauksessa. Palaan vielä tähänkin tapahtumaan kuvien kera.

Etkoille ilmoittautumisen yhteydessä osallistujilta kysytiin, että minkä ruoan valmistuksen he toivoisivat, että Henri Alén tilaisuudessa demoaisi. Toiveiden mukaisesti ja sesonginkin mukaisesti ruoaksi valikoitui parsa sekä hollandaisekastike. Henrillä oli paljon hyviä vinkkejä tähän klasikkoannokseen. Kokosin niistä tähän muutaman:

  • valkoisen parsan kuorimiseen sopii parhaiten vaakateräinen kuorimaveitsi, perinteisen suoran ja kiinteäteräisen kuorimaveitsen uriin jäävät kuoret ikävästi kiinni
  • tarkasta onko parsa kunnolla kuorittu napsauttamalla juuresta pala pois. Huonosti kuoritusta parsasta jäävät näkyviin kuitumaiset suikaleet (vihreää parsaa ei ole välttämätöntä kuoria)
  • parsakattila on turhake, riittävän laakeapohjainen kattila ajaa saman asian. Pääasia on, että parsat mahtuvat kattilaan vaakasuunnassa pötköttelemään
  • suolaa parsojen keitinvesi kunnolla. Hyvä suhde on  5 l vettä / n.2 rkl suolaa
  • keitä valkoista parsaa 5-6 minuttia koosta riippuen, vihreälle parsalle riittää 3-4 minuuttia
  • hollandaisen voit valmistaaa ilman vesihaudetta suoraan kattilassa
  • sulatettu voi käy mainiosti hollandaisen valmistukseen, kunhan muistat, että voi ei saa olla kuumaa, tällöin kastike juoksettuu (juoksettuneen kastikkeen saat korjattua tipalla kylmää vettä ja vatkaamalla sitä altaassa, jossa on kylmää vettä)
  • kastikeen suolaisuutta voi säännöstellä lisäämällä vain osan herasta (erottuu voista sulatettaessa)
  • varaa kastikkeeseen 1 keltuainen / 50 g voita /hlö
  • lisää kuohkeutta kastikkeeseen saat lisäämällä lorauksen kuohuviiniä, kun kastike on valmis
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Henri Alén näyttää mallia parsan kuorinnasta.

Oma versioni tästä hollandaisesta on tosiaan tällä kertaa ruskistetusta voista valmistettu. Tykkään, että kastike on tosi paksua, joten laitoin yhden keltuaisen enemmän kuin tuossa Henrin ohjeistuksessa. Luomumunat voivat ajoittain olla aika pieniä ja eivät sakeuta kastiketta aivan samalla tavalla. Oikaisin myös siten, että en kuumentanut kastikkeeseen perineiseen tapaan makulientä salotista ja viinietikasta, vaan lisäsin keltuaisten joukkoon sitruunamehua ja sinappia.

Hollandaisekastike ruskistetusta voista

200 g voita
5-6 luomumunan keltuaista
2 rkl  sitruunamehua
1 tl Dijon-sinappia
suolaa maun mukaan
hienonnettua ruohosipulia

Sulata voi hiljalleen kattilassa ja anna sen ruskistua välillä kattilaa pyöräyttäen. Tarkkaile ruskistumista, jotta voi ei pala. Nosta kattila sivuun ja anna voin jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Sekoita kulhossa kaikki kastikeainekset voita lukuun ottamatta keskenään. Nosta kulho vesihauteeseen ja kypsennä seosta koko ajan sekoittaen. Kastikepohja on kypsä, kun se on paksua vaahtoa. Nosta kulho vesihauteesta ja lisää joukkoon ruskistettu voi hiljalleen koko ajan voimakkaasti vatkaten. Jätä kattilaan tummuneet herapilkut. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Valuta kastiketta keitettyjen parsojen päälle ja koristele hienonnetulla ruohosipulilla.

Kani padassa eli lapin à la moutarde

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä kasvatettu kani painoi nyljettynä ja sisäelimet poistettuna n. 1,5 kg.

Olin aiemmin syksyllä ostanut Reko-lähiruokajaosta meille lähiseudulla kasvatetun kanin, varsin pulskan sellaisen. En tuolloin ehtinyt sitä valmistaa ja nakkasin kanin pakastimeen odottamaan parempaa hetkeä. Minulla oli kyllä jo tiedossa mitä kanista teen, sillä tekolistalla on keikkunut Valentine Warnerin kirjasta ”The Good Table” juuri sopiva ohje. Kokojyväsinappia, rakuunasinappia, viiniä, laakerinlehtiä ja ranskankermaa – mitä muuta kani voisi seurakseen toivoa?

Kokonaisen kanin paloittelu etenee jokseenkin samalla tavoin kuin broilerin paloittelu: aloitetaan jaloista, jotka nivelkohtia seuraillen irrotetaan. Ne voi myös leikata yhtenä palana irti selkärangasta ja sitten vasta erotella toisistaan. Satula leikataan kahteen osaaan ja pienet fileet lähellä niskaa, kylkiluiden yläpuolelta, leikataan irti. Katselin hieman huolestuneina niitä pieniä lihapaloja, että kuinkahan niiden padassa käy, mutta ne pysyivät todella mureina ja pehmeinä. Kokonaisia ranskalaisia kaneja myydään ainakin Stokkalla ja Reinin lihassa. Paloitteluapua kannattaa myös kysyä, jos on epävarma veitsitaidoistaan. Netistä löytyy myös hyviä videoita kanin paloittelusta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kanin kanssa lautasella perunagnoccheja ja silkkistä palsternakkasosetta. Hieman ruskeasävyinen ruoka, mutta niinhän ne parhaat ruoat tahtovat olla!

Kanipalat ruskistetaan voissa ja sitten ne hiljallee haudutellaan kannen alla, pienessä määrässä nestettä. Näin kani ei kuivu kypsyessään, mutta ei myöskän keity liemessä. Sinappi ja kerma lisätään pataan vasta lopuksi. Ranskankerma voi olla hieman hankala tuote, kun se lisätään tällaiseen sinappia sisältävään, vähän happamaan kastikkeeseen. Sen vuoksi kerman tulee olla täysrasvaista. Vähärasvainen ranskankerma takuuvarmasti erottuu liemessä.

Lisäkkeet ovat sitten ihan omista mielihaluista kiinni. Meillä oli samaisesta Reko-jaosta Majvikin tilan järjettömän kauniita ja hyvänmakuisia palsternakkoja vielä jäljellä ja tein niistä reilusti voilla maustetun soseen. Gnocchit ovat valmiita De Cecco -gnoccheja, jotka paistettiin pannulla ankanrasvassa ja maustetiin rosmariinilla. Vinkki on peräisin Nigella Lawsonilta ja tästä on tullut yksi meidän lempilisäkkeistämme. Arki-iltaisin ei oikein tuo itsetehtyjen gnocchien pyörittely nappaa.

Lihakaneista kiinnostuneille tiedoksi, että Reko-jaossa kaneja myy Lammastila Villakko, Kuortista. Suosittelen lämpimästi!

Kani sinappikastikkeessa

1 iso kasvatettu kani paloiteltuna 6-8 osaan (mikäli paloittelusta jää yli luunpaloja, ruskista nekin mukaan pataan niin saat lisää makua liemeen.)
75 g voita
2 – 3 salottisipulia hienonnettuna
1 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
muutama pyöräytys mustapippuria myllystä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl Maldonia tai vastaavaa hiutalesuolaa
1 rkl oliiviöljyä
1 1/2 rkl valkoviinietikkaa
3 dl valkoviiniä
n. 1 dl vettä
2 tuoretta laakerinlehteä tai 3 – 4 kuivattua
2 rkl Dijon-sinappia (käytin Stokkan rakuunasinappia)
1 – 2 rkl Dijon-kokojyväsinappia
1 tlk (200 g) ranskankermaa (ei kevyttä!)
(hunajaa tai vaahterasiirappia)
tuoreita yrttejä hienonnettuna

Sulata ruokalusikallinen voita valurautapadassa tai vastaavassa keraamisessa lieden ja uunin kestävässä padassa. Lisää hienonnettu sipuli ja timjami (hiero yrttiä sormien välissä hienommaksi). Rouhaise joukkoon myös mustapippuria. Paista sipuli padassa kauniin vaalean ruskeaksi ja lisää valkosipulit. Jatka paistamista vielä muutama minuutti. Tarkkaile lämpötilaa etteivät sipulit pala. Siirrä pata pois liedeltä.

Nypi vehnäjauhojen joukkoon suola. Kuumenna paistinpannussa loput voista sekä oliiviöljy. Pyöräytä kanipalat vehnäjauhossa ja ruskista pannulla parissa erässä 3-4 minuuttia/puoli. Siirrä kanipalat pataan sipuleiden päälle.

Valuta paistinpannusta ylimääräinen rasva pois ja siirrä pannu takaisin liedelle. Kumoa kuumalle pannulle etikka ja loraus viiniä. Keitä samalla pannun pohjaa hangaten, jotta kaikki hyvänmakuiset paistuneet palat irtoavat ja sekoittuvat liemeen. Kaada liemi pataan kanipalojen päälle. Lisää loput viinistä ja vesi. Peitä pata kannella ja paista uunissa 190 asteessa noin tunti, kunnes kani on pehmeän mureaa, mutta liha ei vielä irtoa luusta. Mikäli liha vaikuttaa vielä liian napakalta, jatka kypsennysaikaa vielä 10 minuutin erissä.

Siirrä pata liedelle. Nosta kypsät kanipalat lautaselle ja sekoita liemen joukkoon sinapit. Kastikkeesta saa tulla melko paksua, joten jos liemi näyttää tässä vaiheessa kovin juoksevalta, keitä sitä hiljalleen kasaan. Lisää ranskankerma varovasti pienissä erissä sekoitellen ja siirrä kanipalat takaisin pataan. Nosta pata heti pois liedeltä, kun liemi alkaa hieman kuplia. Tarkista maku. Jos kastike on liian voimakkaan makuista, pyöristä sinapin happamuutta hunajalla tai vaahterasiirapilla. Hienonna halutessasi päälle ruohosipulia, lehtipersijaa tai tuoretta rakuunaa.

Veriappelsiinimacarons

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Macaronpohjat kuivumassa. Pinnalla kuivattua appelsiininkuorijauhetta.

Lupaan, että tämän postauksen jälkeen leivon jotain mikä ei sisällä marenkia tai veriappelsiinia, ainakaan samassa ohjeessa! Tämä ohje on kuitenkin pakko julkaista, sillä veriappelsiinitahna itsessään on jo erinomaista. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa kuivatuista appelsiinien kuorista tehtyä jauhetta. Tykkään tällaisista ohjeista, joissa saa käytettyä mahdollisimman paljon raaka-ainetta heittämättä paljoa pois. Kananmuna tulee käytettyä kokonaan, kun valkuaiset menevät pohjiin ja keltuaiset curdiin. Veriappelsiineistä käytetään sekä mehu että kuori; tuoreena raasteena ja kuivattuna jauheena.

Macaron-postaus oli niitä ensimmäisiä postauksiani ja löydät sen täältä. Jos et ole ennen tehnyt näitä makeita mantelisia leivonnaisia, niin suosittelen lukemaan ohjeet huolella ja varaamaan valmistamiseen riittävästi aikaa. Osan asioista voi tosiaan tehdä jo edellisenä päivänä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Täytettyjä macaroneja.

En ollut leiponut macaroneja hetkeen ja liekö siitä johtunut, mutta ensimmäinen yritys ei mennyt ihan putkeen. Aluksi curdista tuli hieman liian löysää ja sössin macaronmassan kanssa. Päädyin innoissani työstämään sitä vähän liikaa sillä seurauksella, että pursottaessa taikinakiekot levisivät leivinpaperille littaniksi ja eivät sen vuoksi myöskään nousseet paistettaessa. Kaiken lisäksi ensimmäisen pellin kohdalla uuni oli liian kuuma, joten leivonnaiset kohosivat liikaa ja pinta halkesi… Mutta toisella yrittämällä kaikki meni jo paremmin ja lopputulos on kerrassaan suussasulava. Suosittelen lämpimästi uunilämpömittarin käyttöä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun curd on riittävän paksua, tarttuu se lusikan pintaan paksuksi kerrokseksi eikä valu pois.

Veriappelsiinicurd

1 1/4 dl juuri puristettua veriappelsiinin mehua (n. 1 – 1 1/2 appelsiinia)
5 keltuaista
1 – 1 1/4 dl sokeria (riippuu mehun makeudesta)
75 g suolatonta voita
2 tl veriappelsiinin raastettua kuorta

Purista appelsiineista mehu. Siivilöi mehu halutessasi, poista siemenet. Vatkaa keltuaisten rakenne rikki metalli- tai lasikulhossa (lämmönkestävä) ja mittaa joukkoon muut aineet. Kuumenna vesihauteessa kokoajan sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Kattilassa oleva vesi ei saa koskea kulhon pohjaan. Tahnan koostumus on oikea, kun tahna tarttuu lusikkaan tasaisena kerroksena (kts. kuva). Anna curdin jäähtyä huoneenlämmössä, siirrä se puhtaaseen astiaan, peitä kelmulla ja nosta kulho jääkaappiin. Curdin koostumus jähmettyy vielä kylmässä.

Veriappelsiinijauhe

2-3 veriappelsiinia

Kuori veriappelsiinin kuori ohuelti kuorimaveitsellä. Vältä valkoista kalvoa, se on kitkerää. Levitä ohuet kuoriviipaleet leivinpaperin päälle uunipellille ja kuivata uunissa 50 asteessa 1 1/2 – 2 tuntia, kunnes kuoret ovat täysin kuivat. Jauha kuoret sauvasekoittimen myllyssä tai morttelissa hienoksi jauheeksi. Käytä leivonnaisten ja jälkiruokien koristeluun. Kokeile myös makua tuomaan puuroihin ja jogurttiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Macaroniin tulee paistamisen aikana kehittyä ns. jalka eli röpyläinen alareuna. Pinta eli hattu kohoaa tasaisesti eikä halkeile.

Macaronit

Manteli-valkuaistahna

200 g jauhettua mantelia
200 g tomusokeria
1/2 tl kuivattua appelsiininkuorta jauhettuna
80 g valkuaisia
keltaista elintarvikeväriä (jauhemaista tai tahnaa)

Italialainen marenki

75 ml vettä
200 g sokeria
80 g valkuaisia

Koristeluun kuivattua veriappelsiinin kuorta jauhettuna

Siivilöi mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään suureen kulhoon. Jos käytät jauhemaista elintarvikeväriä, niin lisää se tässä vaiheessa.

Valmista italiainen marenki. Kuumenna kattilassa vesi ja sokeri kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen koko ajan lämpötilaa seuraten. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset hiljalleen pienellä teholla pehmeäksi vaahdoksi, ja nosta sekoitusnopeutta, kun sokerisiirapin lämpötila on noussut 110 asteeseen. Kun sokeri on 118 asteista, kaada se ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes marenki on hieman jäähtynyt.

Sekoita manteli-tomusokeriseokseen valkuaiset. Massan tulee olla tasaista ja kosteaa. Lisää tässä kohtaa elintarvikeväri.

Sekoita tukevaa kaavinta käyttäen 1/3 marengista manteliseoksen joukkoon. Lisää loput marengista kahdessa erässä. Sekoita huolellisesti erien välissä. Massan tulee olla tasaista väriltään. Oikean koostumuksen varmistat tipauttamalla massaa leivinpaperin päälle. Mikäli se ei ole riittävästi sekoittunut, ei taikina tasoitu itsestään vaan siihen jää nyppylä. Vältä kuitenkin työstämästä taikinaa liikaa.

Täytä pursotinpussi taikinalla. Pursota taikinaa 3 cm pyörylöiksi leivinpaperin päälle. Muista jättää leviämisvaraa. Ripottele pinnalle appelsiininkuorijauhetta. Anna pohjien kuivua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia, kunnes pinta tuntuu kuivalta. (Suosittelen 45-60 minuuttia kuivatusta.)

Paista 140 asteessa noin 14 minuuttia. Tarkkaile leivonnaisia ensimmäisen pellillisen kohdalla. Mikäli leivonnaiset alkavat kohota keskeltä ja halkeilla, avaa varovasti uunin luukkua hetkeksi ja laske uunin lämpötilaa. Nosta leivinpaperi leivonnaisineen vedellä kostutetulle tiskipöydälle tai muulle viileälle alustalle. Anna jäähtyä muutama sekunti ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Täytä macaronpohjat lusikkaleipien tapaan ja siirrä jääkaappiin maustumaan. Macaronit ovat parhaimmillaan päivän tai pari täyttämisen jälkeen. Ne säilyvät jääkaapissa vajaan viikon.

Lumimunat ja kirpeä karpalokeitto

Photo Nov 29, 15 19 02

Lumimunat vaniljakylvyssä

Täällä pääkaupunkiseudulla ei lunta näy, mutta onneksi joulutunnelmaan ja lumipallojen pyörittelyyn pääsee näin ruoankin kautta! Lumimunat (oeufs à la neige) tai kelluvat saaret ovat jatkoa viime viikolla alkaneille ranskalaisille klassikoille ja se on pitkästä aikaa myös marenkiaiheinen postaus. Hurraa! (Niille, joille tämä marenkihulluus ja siihen johtaneet syyt ovat vielä jääneet epäselviksi, niin kehoitan vilkaisemaan kirjoitustani macaroneista.)

Tarkoituksenani oli kirjoittaa näistä pilveäkin keveämmistä herkuista jo raparperien aikaan, mutta se kuitenkin jäi kiireessä tekemättä ja hyvä oikeastaan niin, sillä alkutalvi pimeine päivineen (ilman lunta) suorastaan huutaa jotain makeaa ja kaunista elämään. Lumivalkoisesta marengista ja jouluisen punaisesta keitosta saa sitä paitsi mainion jälkiruoan Itsenäisyyspäivän juhlintaan tai jouluaterialle. Kotimaisuusastekin nousee, kun käytät puolukoita tai karpaloita marjakastikkeen tekoon.  Perinteisesti nämä herkut tarjotaan vaniljakastikeen kanssa, mutta tuo yhdistelmä on minun makuuni liian makea. Karpalokeitto sen sijaan tasapainottaa marengin makeutta ja paahdetusta sokerista jälkiruoka saa kaivattua rapeutta.

Lumimuniin marenki valmistetaan perinteisesti vatkaamalla valkuaiset pehmeiksi huipuiksi ja lisäämällä sokeri parissa erässä. Tämä ranskalainen marenki ei siis ole kuumamarenki kuten italialainen tai sveitsiläinen marenki ovat. Olen kuitenkin huomannut, että sokeri liukenee paremmin valkuaisvaahdon joukkoon, jos valkuaisia varovasti lämmittää kulhossa vesihauteessa esim. tiskialtaassa. Huolehdi ettei kulhoon pääse pisaraankaan vettä! Tarkoitus on ettei marenkimassassa tunnu lainkaan kovia sokerikiteitä, vaan koostumus on sileä, paksu ja kiiltävä. Sokerina suosittelenkin käyttämään erikoishienoa kidesokeria (Siro). Koristeluun käytettävän paahdetun sokerin voi valmistaa tavallisesta kidesokerista.

Lumimunat kypsennetään maito-vesiseoksessa, joka saa makua vaniljatangosta. Olen tuplannut tähän alkuperäisen ohjeen määrät maidon ja veden suhteen, sillä omaan pinnoitettuun kattilaani pienempi määrä oli liian vähän ja viimeisiä munia kypsentäessäni alkoivat ne jo vähän ottaa kattilan pohjaan kiinni ja muoto kärsi tästä. En suosittele myöskään valitsemaan kovin kapeaa ja korkeareunaista kattilaa, sillä munia saa siihen kerrallaan vain muutaman ja niiden kääntäminen voi olla vaikeaa. Muotoilun suhteen ei kannata ottaa stressiä, täydellisen pyöreää lumipalloa ei lumestakaan ole helppo tehdä ja lusikan malli vaikuttaa paljon lopputulokseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko tätä jouluisempaa jälkiruokaa olla?

Marenkimunat ja karpalokeitto

Marenkimunat (oeufs à la neige)
4 (120 g) valkuaista
170 g sokeria
1 vaniljatanko
6 dl täysmaitoa (en suosittele vähälaktoosista maitoa)
6 dl vettä
tomusokeria alustan jauhottamiseen

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, niin että ne muodostavat pehmeitä huippuja. Jatka vatkaamista ja lisää vähitellen 2/3 sokerista. Kun sokeri on vatkautunut valkuaisten joukkoon, lisää loput sokerista ja vatkaa seosta, kunnes se on tasaista, sileää ja napakkaa.
2. Leikkaa vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi  sisus veitsen lappeella kattilaan. Lisää kattilaan myös vaniljatanko, maito sekä vesi. Kuumenna seos. Maito saa hiljailleen poreilla, mutta ei kiehua. Valkuaismassan rakenne lysähtää, mikäli neste kiehuu liian voimakkaasti.
3. Muotoile marenkimassasta kahden lusikan avulla munan muotoisia marenkeja. Valmista kerrallaan 4 – 5 marenkimunaa koosta riippuen, lisäten niitä lämpimään maitoon sitä mukaan, kun saat munia muotoiltua. Massasta tulee noin 12 munaa.
4. Käännä marenkimunat ympäri 5 – 6 minuutin päästä ja kypsennä niitä vielä toiset 5 minuuttia. Nosta marenkimunat varovasti tomusokerilla jauhotetun leivinpaperin päälle. Marenkimunien ei tarvitse olla kuumia, huoneenlämpö riittää tarjoilulämpötilaksi.

Karpalokeitto
5 dl puolukkamehua (käytin 2 dl tuorepuolukkamehua + 3 dl vettä)
2 dl karpaloita
(sokeria maun mukaan)
2 rkl perunajauhoja

1. Keitä kattilassa mehua ja marjoja, kunnes marjojen rakenne rikkoontuu. Siivilöi neste ja kaada takaisin kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada perunajauhovesiseos ohuena nauhana nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna keiton pulpahtaa.
3. Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sokeria. Sokeri ehkäisee pinnalle syntyvää kuorta. Annostele keittoa jälkiruokalautasen pohjalle ja nosta päälle lumimunat.

Paahdettu sokeri
75 g kidesokeria

Mittaa sokeri pieneen paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna hiljalleen, välillä varovasti sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja väri on muuttunut tumman kuparin väriseksi. Siirrä kattila heti pois liedeltä. Valuta sokeri lumimunien päälle raidoiksi.

Older posts Newer posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑