Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Ranska (page 3 of 3)

Lumimunat ja kirpeä karpalokeitto

Photo Nov 29, 15 19 02

Lumimunat vaniljakylvyssä

Täällä pääkaupunkiseudulla ei lunta näy, mutta onneksi joulutunnelmaan ja lumipallojen pyörittelyyn pääsee näin ruoankin kautta! Lumimunat (oeufs à la neige) tai kelluvat saaret ovat jatkoa viime viikolla alkaneille ranskalaisille klassikoille ja se on pitkästä aikaa myös marenkiaiheinen postaus. Hurraa! (Niille, joille tämä marenkihulluus ja siihen johtaneet syyt ovat vielä jääneet epäselviksi, niin kehoitan vilkaisemaan kirjoitustani macaroneista.)

Tarkoituksenani oli kirjoittaa näistä pilveäkin keveämmistä herkuista jo raparperien aikaan, mutta se kuitenkin jäi kiireessä tekemättä ja hyvä oikeastaan niin, sillä alkutalvi pimeine päivineen (ilman lunta) suorastaan huutaa jotain makeaa ja kaunista elämään. Lumivalkoisesta marengista ja jouluisen punaisesta keitosta saa sitä paitsi mainion jälkiruoan Itsenäisyyspäivän juhlintaan tai jouluaterialle. Kotimaisuusastekin nousee, kun käytät puolukoita tai karpaloita marjakastikkeen tekoon.  Perinteisesti nämä herkut tarjotaan vaniljakastikeen kanssa, mutta tuo yhdistelmä on minun makuuni liian makea. Karpalokeitto sen sijaan tasapainottaa marengin makeutta ja paahdetusta sokerista jälkiruoka saa kaivattua rapeutta.

Lumimuniin marenki valmistetaan perinteisesti vatkaamalla valkuaiset pehmeiksi huipuiksi ja lisäämällä sokeri parissa erässä. Tämä ranskalainen marenki ei siis ole kuumamarenki kuten italialainen tai sveitsiläinen marenki ovat. Olen kuitenkin huomannut, että sokeri liukenee paremmin valkuaisvaahdon joukkoon, jos valkuaisia varovasti lämmittää kulhossa vesihauteessa esim. tiskialtaassa. Huolehdi ettei kulhoon pääse pisaraankaan vettä! Tarkoitus on ettei marenkimassassa tunnu lainkaan kovia sokerikiteitä, vaan koostumus on sileä, paksu ja kiiltävä. Sokerina suosittelenkin käyttämään erikoishienoa kidesokeria (Siro). Koristeluun käytettävän paahdetun sokerin voi valmistaa tavallisesta kidesokerista.

Lumimunat kypsennetään maito-vesiseoksessa, joka saa makua vaniljatangosta. Olen tuplannut tähän alkuperäisen ohjeen määrät maidon ja veden suhteen, sillä omaan pinnoitettuun kattilaani pienempi määrä oli liian vähän ja viimeisiä munia kypsentäessäni alkoivat ne jo vähän ottaa kattilan pohjaan kiinni ja muoto kärsi tästä. En suosittele myöskään valitsemaan kovin kapeaa ja korkeareunaista kattilaa, sillä munia saa siihen kerrallaan vain muutaman ja niiden kääntäminen voi olla vaikeaa. Muotoilun suhteen ei kannata ottaa stressiä, täydellisen pyöreää lumipalloa ei lumestakaan ole helppo tehdä ja lusikan malli vaikuttaa paljon lopputulokseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko tätä jouluisempaa jälkiruokaa olla?

Marenkimunat ja karpalokeitto

Marenkimunat (oeufs à la neige)
4 (120 g) valkuaista
170 g sokeria
1 vaniljatanko
6 dl täysmaitoa (en suosittele vähälaktoosista maitoa)
6 dl vettä
tomusokeria alustan jauhottamiseen

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi, niin että ne muodostavat pehmeitä huippuja. Jatka vatkaamista ja lisää vähitellen 2/3 sokerista. Kun sokeri on vatkautunut valkuaisten joukkoon, lisää loput sokerista ja vatkaa seosta, kunnes se on tasaista, sileää ja napakkaa.
2. Leikkaa vaniljatanko pituussuunnassa halki ja kaavi  sisus veitsen lappeella kattilaan. Lisää kattilaan myös vaniljatanko, maito sekä vesi. Kuumenna seos. Maito saa hiljailleen poreilla, mutta ei kiehua. Valkuaismassan rakenne lysähtää, mikäli neste kiehuu liian voimakkaasti.
3. Muotoile marenkimassasta kahden lusikan avulla munan muotoisia marenkeja. Valmista kerrallaan 4 – 5 marenkimunaa koosta riippuen, lisäten niitä lämpimään maitoon sitä mukaan, kun saat munia muotoiltua. Massasta tulee noin 12 munaa.
4. Käännä marenkimunat ympäri 5 – 6 minuutin päästä ja kypsennä niitä vielä toiset 5 minuuttia. Nosta marenkimunat varovasti tomusokerilla jauhotetun leivinpaperin päälle. Marenkimunien ei tarvitse olla kuumia, huoneenlämpö riittää tarjoilulämpötilaksi.

Karpalokeitto
5 dl puolukkamehua (käytin 2 dl tuorepuolukkamehua + 3 dl vettä)
2 dl karpaloita
(sokeria maun mukaan)
2 rkl perunajauhoja

1. Keitä kattilassa mehua ja marjoja, kunnes marjojen rakenne rikkoontuu. Siivilöi neste ja kaada takaisin kattilaan. Kuumenna.
2. Sekoita perunajauhot pieneen vesitilkkaan. Siirrä kattila pois liedeltä ja kaada perunajauhovesiseos ohuena nauhana nesteen joukkoon koko ajan sekoittaen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja anna keiton pulpahtaa.
3. Kaada keitto tarjoiluastiaan ja ripottele päälle sokeria. Sokeri ehkäisee pinnalle syntyvää kuorta. Annostele keittoa jälkiruokalautasen pohjalle ja nosta päälle lumimunat.

Paahdettu sokeri
75 g kidesokeria

Mittaa sokeri pieneen paksupohjaiseen kattilaan ja kuumenna hiljalleen, välillä varovasti sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut ja väri on muuttunut tumman kuparin väriseksi. Siirrä kattila heti pois liedeltä. Valuta sokeri lumimunien päälle raidoiksi.

Kermaperunat ranskalaisittain ja paahdettua ankanrintaa

 

Kaikki kuulostaa paremmalta, kun sen sanoo ranskaksi. Pommes dauphnoise. Magre du canard. (Tähän kohtaan kuvittele mielessäsi Michel Roux Jr. Masterchef Professionalsissa kuvailemassa ranskalaista klassikkoannosta.)

Tosiasiassa suloiselta kuulostava pommes dauphnoise on vastine kotoisille kermaperunoille, melkein. Perunat höylätään ohuiksi, lähes läpikuultaviksi siivuiksi, jotka ladotaan kauniiksi kerroksiksi uunivuokaan ja hukutetaan muskottipähkinällä maustettuun kermaan. Itse maustan kerman piparjuurella, se antaa kivaa raikkautta perunoihin.

Ja mikä sopisikaan tälle kermaiselle perunalle paremmin seuraksi kuin pannulla paahdettu ankanrinta ja rapeakuoriset, sisältä pehmeäksi hautuneet maa-artisokat. Lisäksi vielä kirpeää salaattia, johon kastike valmistetaan kokojyväsinapista ja voilà – Le dîner est prêt!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Dauphinoise-perunat

1 kg     perunoita (älä valitse täysin jauhoisia perunoita, tarkoitus on, että perunaviipale pysyy muodossaan)
3-4 dl kuohukermaa
5-6 rkl raastettua piparjuurta
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Pese perunat hyvin ja höylää ne kuorineen ohuiksi viipaleiksi esim. mandoliinilla. Sekoita kerman joukkoon piparjuuri ja mausteet. Pyörittele perunaviipaleet kermassa ja lado uunivuokaan. Valuta päälle loput kermasta ja paista 180 asteessa noin tunnin verran.

Paahdettu ankanrinta

2     ankanrintaa
1 1/2 tl sormisuolaa
1 tl     mustapippuria myllystä

Viillä ankan rasvapuolelle ristikkokuvio; älä paina viiltoja aivan lihaan saakka. Hiero suolaa ja pippuria ankanrinnan lihaisalle puolelle.

Laita ankanrinnat rasvapuoli alaspäin kylmälle uuninkestävälle paistinpannulle. Siirrä pannu liedelle ja paista ankanrintoja, kunnes rasva on lähes kokonaan sulanut ja pinta on saanut kauniin ruskean värin. Tähän kuluu noin 10 minuuttia. Nosta ankat välillä pois pannulta ja valuta pannulle kerääntynyt rasva toiseen astiaan. (Tätä rasvaa voit käyttää paistamiseen, sopii erinomaisesti mm. ruusukaaleille ja perunoille. Rasva säilyy tiiviissä ja puhtaassa muovirasiassa jääkaapissa useita kuukausia.)

Käännä fileet ja paista kaunis väri myös toiselle puolelle. Jatka paistamista vielä noin 5 minuuttia, kunnes lihan sisälämpötila on noin 58 astetta. Voit myös kypsentää fileet loppuun uunissa (200 astetta, noin 7 minuuttia).

Anna lihan vetäytyä 3–4 minuuttia. Leikkaa fileet paksuiksi viipaleiksi ja ripottele pinnalle vielä hieman sormisuolaa.

Paahdettu maa-artisokka

500 g maa-artisokkaa
öljyä
sormisuolaa, mustapippuri
timjaminoksia

Pese maa-artisokat huolellisesti ja leikkaa ne puoliksi. Pyörittele maa-artisokat suolalla ja pippurilla maustetussa öljyssä. Levitä artisokat tasaisesti uunipellille ja ripottele pellille haluamasi määrä timjaminoksia. Paista uunissa 200 asteessa noin 25 minuuttia riippuen maa-artisokkien koosta.

Paljon asiaa macaroneista

macarons

Huomasin hiljaittain testanneeni lukuisan määrän marenkiin tavalla, jos toisella liittyviä ohjeita. Erityisen ihastunut olen ollut kaikkeen, missä on käytetty italialaista marenkia. Jotain tuossa kiiltävässä ja paksussa massassa on äärettömän vetoavaa. Syyllisenä tähän marenkihulluuteeni pidän macaron-leivonnaisia, joita olen tässä jo useamman vuoden aika-ajoin valmistanut ja työväenopistollakin useamman kurssin aiheesta järjestänyt. Vaikka pääasiassa suosinkin melko suoraviivaista ruoanlaittoa ja leivontaa, vetovat nämä pikkuleivonnaiset moninaisine työvaiheineen minuun.

Macaronit vievät aikaa, mutta ne eivät ole kovinkaan vaikeita valmistaa, kun valmistautuu puuhaan etukäteen. Parhaimman lopputuloksen olen saanut ns. kuivan kelin aikaan eli loppusyksystä ja talvella. Heinäkuun helteiden mukana saapuu myös kosteus, joka ei ole näille leivonnaisille eduksi. Mikäli pinta ei kuivu riittävästi, ei leivonnaispohja kohoa uunissa oikealla tavalla.

Seuraavassa muutamia vinkkejä valmistamiseen:

  • Valmistelu on hyvä aloittaa jo edellisenä päivänä, jotta itse työskentely sujuu jouhevasti. Tärkeää on myös, että varaat riittävästi tilaa ja ota kaikki tarpeellinen esille etukäteen.
  • Tasakokoisia macaroneja saat, kun piirrät tyllan (halkaisija noin 3 cm) avulla leivinpaperille ympyröitä, joiden sisään pursotat leivonnaismassan. Pursotinpussin täyttäminen onnistuu helpoiten, kun laitat sen korkeareunaiseen, tukevaan astiaan. Tähän sopii mm. sauvasekoittimen korkea kulho. Jotta leivinpaperi ei liiku pursottamisen tai paistamisen aikana, pursota pieni määrä massaa uunipellin kulmiin ja paina paperi kiinni peltiin.
  • Macaronit ovat parhaimmillaan 1-2 päivän päästä täyttämisestä. Säilytä ne viileässä tai kylmässä riippuen täytteestä. Pohjat voit valmistaa etukäteen ja pakastaa. Sulata ne ilmavasti, niin että pohjat eivät tartu toisiinsa ja sulata erikseen huoneenlämmössä.

Itse suosin macaronohjetta, jossa massa koostuu  jo aiemmin mainitsemastani italialaisesta marengista. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitset elektronisen lämpömittarin tai sokerilämpömittarin. Toinen oleellinen väline on vaaka. Macaronmassan koostumus voi mennä pilalle pienistäkin vaihteluista raaka-aineiden määrissä, joten desilitramitalla mittaamista en suosittele. Lisäksi tarvitaan kaksi isoa kulhoa (toinen mielellään metallinen tai lasinen valkuaisten vatkaamiseen), riittävän pieni silmäinen siivilä, iso pursotinpussi ja tylla (8 mm) sekä tukeva kaavin.

Pääraaka-aineet:

  • Mantelijauhe: käytä vain kuorettomista manteleista tehtyä mantelijauhetta. Jos jauhat itse kuorituista manteleista jauhon, kuivata sitä uunissa hieman. Liian kostea mantelijauhe voi pilata leivonnaiset!
  • Valkuaiset: keskikokoisen munan valkuinen painaa noin 30 g. Tässä on kuitenkin eroja riippuen munien tuoreudesta. Aina punnitse valkuaiset. Valkuaiset säilyvät jääkaapissa ilmatiiviissä astiassa 5-6 päivää.
  • Väriaineet: tahnamaiset väriaineet sekoittuvat helposti ja niitä on kätevä annostella. Olen käyttänyt myös jauhemaisia ja ne toimivat yhtälailla. Nestemäisiä elintarvikevärejä en suosittele, sillä ne lisäävät massan kosteutta.

Valmistusvaiheet:

  • Valkuaisten erottelu – valkuaiset on hyvä erotella jo edellisenä iltana. Ne voit säilyttää jääkaapissa yön yli. Nosta valkuaiset huoneen lämpöön hyvissä ajoin ennen valmistusta.
  • Tant pour tant – “niin paljon niin paljolle” mantelijauhon ja tomusokerin sekoitus. Tämä tärkeä vaihe, jossa mantelijauhe ja tomusokeri siivilöidään kulhoon. Mikäli tätä ei tehdä huolellisesti, voi leivonnaisten pinta jäädä röpelöiseksi. Tämän vaiheen voit tehdä etukäteen edellisenä päivänä, mutta säilytä seos tiiviissä astiassa, jotta se ei kostu.
  • Italialainen marenki – Kun valkattujen valkuaisten joukkoon sekoitetaan kuuma sokerisiirappi, kutsutaan marenkia italialaiseksi. Marengin rakenne on tällöin tiiviimpi ja kestävämpi, ja se on helpompi sekoittaa mantelimassan joukkoon.
  • Macaronage – massan työstäminen. Tästä työvaiheesta ovat macaron-leivokset saaneet nimensä. Marenkia lisätään mantelimassan joukkoon pienissä erissä kaapimella työstäen. Tarkoituksena on rikkoa marengin rakenne, jotta massasta tulee tiiviimpi (toisin kun esimerkiksi kohokkaissa, joissa halutaan säilyttää ilmava rakenne). Lopputuloksen tulisi olla tasainen, yhtenäinen ja hieman valuva. Jos massa on liian tiukkaa, jää massa pursotettaessa nyppyläksi pinnalle ja jos liian löysä, leviävät leivonnaiset uunissa ja kunnollista ´jalkaa´ei synny pohjaan.
  • Croutage – kuivattaminen. Kuivattamisen tarkoituksena on saada ohut, kuiva ja kestävä kalvo pohjien pinnalle. Kun pohjat paistetaan, tulee pinnasta rapea. Pohjissa oleva kosteus nostaa pintaa rikkomatta sitä ja tasainen ´jalka´ muodostuu pohjalle. Kuivumisaika vaihtelee suuresti huoneilman kosteudesta riippuen (olen joskus antanut kuivua yli tunninkin). Pinta on kuiva, kun se ei kosketuksesta tartu sormeen. Mikäli pohjien päälle haluaa ripotella jotain, esim. laventelin kukkia, on se tehtävä kun pohjat ovat vielä kosteita.
  • Täyttäminen – jäähtyneet pohjat täytetään lusikkaleipien tapaan eli yhden pohjan päälle pursotetaan täytettä ja toinen pohja nostetaan kanneksi päälle.

Ja jotta ei mene ihan pelkäksi kuivakaksi teoriaksi, niin tässä ohje vähän erikoisempaan makuyhdistelmään. Suosittelen!

Mustikka-rosepippurimacarons

IMG_0613

Macaron-pohjat:

Manteli-valkuaistahna

200 g jauhettua mantelia
20 g mustikkajauhetta (esim.Biokia) + (jauhemaista elintarvikeväriä)
180 g tomusokeria
80 g valkuaisia

Italialainen marenki

75 ml vettä
200 g sokeria
80 g valkuaisia

Siivilöi mantelijauhe, mustikkajauhe ja tomusokeri keskenään suureen kulhoon.  Jos käytät jauhemaista elintarvikeväriä, niin lisää se tässä vaiheessa.

Valmista italiainen marenki. Kuumenna kattilassa vesi ja sokeri kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen koko ajan lämpötilaa seuraten. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi, ja nosta sekoitusnopeutta, kun sokerisiirapin lämpötila on noussut 105 asteeseen. Kun sokeri on 118 asteista, kaada se ohuena nauhana koko ajan vatkaten valkuaisten joukkoon. Jatka vatkaamista vielä noin 5-10 minuuttia, kunnes marenki on hieman jäähtynyt.

Sekoita manteli-tomusokeriseokseen valkuaiset. Massan tulee olla tasaista ja kosteaa. Lisää tässä kohtaa pastaväri, mikäli käytät.

Sekoita joustavaa kaavinta käyttäen 1/3 marengista manteliseoksen joukkoon. Lisää loput marengista kahdessa erässä. Sekoita huolellisesti erien välissä. Massan tulee olla tasaista väriltään.

Täytä pursotinpussi taikinalla. Pursota taikinaa 3 cm pyörylöiksi leivinpaperin päälle. Muista jättää leviämisvaraa. Anna pohjien kuivua huoneenlämmössä vähintään puoli tuntia, kunnes pinta tuntuu kuivalta. (Suosittelen 45-60 minuuttia kuivatusta.)

Paista 140 asteessa noin 14 minuuttia. Nosta leivinpaperi leivonnaisineen vedellä kostutetulle tiskipöydälle tai muulle viileälle alustalle. Anna jäähtyä muutama sekunti ja siirrä ritilälle jäähtymään.

Täyte:
50 g valkuaisia
100 g sokeria
150 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl (tai maun mukaan) jauhettua rosepippuria +  3 tl mustikkajauhetta

Vatkaa metallikulhossa sähkövatkaimella valkuaiset ja sokeri kevyesti keskenään.

Nosta kulho vesihauteen päälle ja anna olla, kunnes sokeri on sulanut valkuaisten joukkoon ja seos tuntuu lämpimältä. Nosta kulho pois kattilan päältä ja vatkaa valkuaisseosta, kunnes se muodostaa napakoita huippuja.

Jatka vatkaamista siihen saakka, että kulho tuntuu viileältä. Lisää voita seokseen ruokalusikallinen kerrallaan, koko ajan vatkaten. Jossakin vaiheessa voi näyttää siltä, että seos erottuu, mutta jatka vatkaamista, kunnes koostumus on tasaista. Mausta rosepippurilla ja mustikkajauheella. Pursota pohjille ja nosta toinen kanneksi päälle. Siirrä valmiit leivonnaiset jääkaappiin maustumaan.

Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑