Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Sitrukset (page 1 of 2)

Veriappelsiinikakku on talven ihanin sitrusleivonnainen

Mehevä gluteeniton veriappelsiinikakku vie kielen mennessään!

Pitäisi varmaan laittaa lippu salkoon tämän päivän kunniaksi, sillä tämä on ensimmäinen postaus lähes vuoteen! Lämmin kiitos teille kaikille, että olette jaksaneet käydä reseptiarkistoa pöyhimässä ja ohjeitani kokeilleet. Erityisen paljon minua on ilahduttanut, että vanhan ajan liha-perunalaatikko on saanut haastajia kimchiohjeesta ja palsternakkakeitosta. Ilahduttavasti myös sinappinen kaniohje on saanut oman fanikuntansa. Toivottavasti tämä mehevän kostea veriappelsiinikakku pääsee ajan kanssa top 3 -ryhmään, sillä niin hyvää se on!

Gluten free blood orange cake

Haastavat veriappelsiinit

Tänä vuonna on kauniin punaisten veriappelsiinien löytäminen ollut työn takana. Viime vuonna oli parhaimmat värit Tarocco-lajikkeessa ja melkein pommin varma tulos oli luomulaatuisissa veriappelsiineissa. Sitä edellisenä vuonna oli Moro-lajike erityisen värikäs.

Parhaillaan menevä veriappelsiinikausi alkoi jo joulukuun lopussa ja silloin ostetut morot olivat upean violetin punaisia, mutta sen jälkeen on onni ollut kovinkin häilyvä! Ja olen kokeillut kaikkea – irtomyynnissä olleita, luomuja, Taroccoja, Moroja, you name it. Kun kohdalle sitten osuu täydellinen yksilö, tuntuu kuin olisi voittanut lotossa.

Onneksi tähän veriappelsiinikakkuun ei veriappelsiinin värillä ole oikeastaan niin väliä. Pinnalle valutettava siirappi saa kauniimman värin punertavista veriappelsiineista, mutta makuun väri ei vaikuta.

Keitä, soseuta ja upota kakkuun

Veriappelsiinikakun mehevyyden takaa mantelijauho, mutta varsinainen salainen ase on kokonaisena pehmeäksi keitetty appelsiini, joka soseutetaan kuorineen päivineen kakkutaikinan joukkoon. Kuorista tulee kakkuun kivaa terävyyttä, mutta ei kuitenkaan liikaa. Jos pidät brittiläisistä hieman karvaista appelsiinimarmeladeista, takaan, että rakastut tähän kakkuun.

Ai niin, meinasi unohtua, että kakku on sekoittamalla valmis eli voit antaa sähkövatkaimelle ansaitun vapaapäivän!

Kun selailin erilaisia veriappelsiiniohjeita osuin Annin uunissa -blogiin ja jösses sentään minkälaisen kakun Anni oli taikonut veriappelsiinista. Vau, vau ja vau! Jos kiinnostus heräsi, niin pääset katkeran suloiseen veriappelsiinikakkuun tästä.

Easy blood orange cake

Helppo ja gluteeniton veriappelsiinikakku

10 – 12 palaa

1 (100 g) veriappelsiini
2 1/2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa (M-koko)
2 1/2 dl sokeria
n. 6 dl (300 g) mantelijauhetta
1 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Pirkan vaaleaa gl. jauhoseosta)
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria tai aitoa vaniljaa jauheena

Veriappelsiinisiirappi
2 veriappelsiinia
1 1/4 dl sokeria

Lisäksi
2 dl vispikermaa
1 prk (150 g) ranskankermaa

  1. Laita veriappelsiini kokonaisena kattilaan ja kaada päälle vettä sen verran, että appelsiini peittyy kunnolla. Laita painoksi pieni kattilan kansi tai lautanen. Kuumenna kiehuvaksi ja laske sitten lieden lämpöä niin, että vesi porisee hiljalleen. Keitä appelsiinia 20 – 25 minuuttia, kunnes se on aivan pehmeä. Nosta appelsiini reikäkauhalla pois vedestä lautaselle jäähtymään. Kun appelsiini on täysin jäähtynyt, leikkaa se neljään palaan. Poista siemenet tarvittaessa. Soseuta appelsiini yhdessä rypsiöljyn kanssa tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella.
  2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 20 – 22 cm) ja pingota leivinpaperi pohjan ja reunan väliin. Voitele vuoan reunat. Kuumenna uuni 175 asteeseen.
  3. Riko munat kulhoon ja vatkaa sokeri joukkoon kierrevatkaimella tai puuhaarukalla. Lisää veriappelsiini-öljyseos.
  4. Sekoita taikinaan mantelijauhot, gluteeniton jauhoseos, leivinjauhe ja vanilja.
  5. Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin alimmalla tasolla 45 – 55 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Varmista kakun kypsyys tikulla.
  6. Anna kakun jäähtyä vuoassaan tunnin ja kumoa se sitten jäähtymään ritilän päälle.
  7. Valmista veriappelsiinisiirappi. Purista veriappelsiineista mehu. Tarvitset mehua yhden desin. Laita mehu pieneen kattilaan yhdessä sokerin kanssa. Keitä sekoitellen, kunnes sokeri on sulanut. Jatka keittämistä pienellä lämmöllä poristen 5 – 8 minuuttia. Anna siirapin jäähtyä. Jos siirapista tulee liian paksua, voit lämmittää sen uudelleen ja lisätä tilkan veriappelsiinimehua tai vettä.
  8. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi ja sekoita ranskankerma joukkoon. Levitä kerma kakun pinnalle ja valuta päälle veriappelsiinisiirappia.

Vinkit:

Voit valmistaa kakun edellisenä päivänä valmiiksi, mutta kuorruta kakku juuri ennen tarjoamista.

Kakku kestää hyvin pakastamista.

Voit korvata gluteenittoman jauhoseoksen 1 1/4 dl:lla vehnäjauhoja.

Klementiinijäätelö

Kirjoitin tämän klementiinijäätelön ohjeen viime vuonna Ku ite tekee -Minnan joulukalenteriin. Tykkäsin tästä kokonaisena keitettyjen klementiinien ideasta sen verran, että jaanpa tämän nyt tänne oman bloginikin puolelle.

clementine ice cream

Meillä kotona oli aika usein joulun jälkiruokana jonkinlaista jäädykettä. Kukaan meistä ei ollut erityisen makeiden ystävä ja viilentävä jäätelömäinen jälkiruoka teki kauppansa. Muistan, että ainakin sellaista portviinillä terästettyä luumujäädykettä äiti teki melko usein ja karpalot sekä piparitkin ovat jäädykkeisiin päätyneet.

 Eipä siis yllätys, että kun ajattelin jouluksi sopivaa jälkkäriä oli ajatukset heti jossain kylmässä ja raikkaassa. Jostain syystä tänä vuonna värimaailma joulun ajan ruoissa ja jälkkäreissä on ollut keltainen. Olen rohmunnut kotiin klementiineja pussikaupalla ja tunkenut sahramia vähän joka ruokaan. Klementiinit ovat tämänkin jälkiruoan ydin.

 Jäätelöön keitetään kokonaisia klementiinejä, jotka soseutetaan kuorineen. Riippuu täysin klementiineistä kuinka karvasta tai makeaa soseesta tulee. Jos tykkäät makeammasta, niin lisää suosiolla glukoosisiirappia, kunnes saat omaan suuhusi sopivan makeuden.

clementine ice cream pots

 

Klementiinijäätelö

klementiinisose

6 keskikokoista luomuklementiiniä (sosetta pitäisi tulla noin 5 dl)

¾ – 1 ½ dl glukoosisiirappia (Dan Sukker)

 jäätelömassa

1 tlk kondensoitua maitoa

5 dl kuohukermaa

1 tl kanelia

 Pese klementiinit huolellisesti. Asettele ne kattilaan ja peitä vedellä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kannen alla noin 2 tuntia, kunnes klementiinit ovat täysin pehmeitä. Jäähdytä hetki, halkaise hedelmät ja poista mahdolliset kivet. Soseuta monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa sileäksi soseeksi. Lisää glukoosisiirappia, kunnes saat sopivan makeuden soseeseen. Jäähdytä. Soseen voit tehdä jääkaappiin edellisenä päivänä.

 Ota 2 dl sosetta erikseen ja yhdistä loput kondensoidun maidon kanssa. Vatkaa kerma vaahdoksi, mausta kanelilla ja sekoita kondensoidun maitoseoksen joukkoon. Vuoraa tarvittaessa 2 l leipävuoka tai pyöreä kakkuvuoka leivinpaperilla. Kaada vuoan pohjalle ensin kerros jäätelömassaa, lisää sitten lusikalla n. ½ dl klementiinisosetta pisaroiksi pinnalle. Toista tämä, kunnes kaikki sose ja jäätelömassa on käytetty. (Sosetta tulee 4 kerrokseen.)

 Peitä vuoka muovikelmulla ja sitten vielä foliolla. Pakasta yön yli. Nosta jäätelö jääkaappiin noin 20 minuuttia ennen tarjoamista ja ota siitä jäätelökauhalla palloja. Voit tarjota jäätelön esim. pipareiden kanssa.

Vinkki! Jäätelö kestää hyvin pakastimessa useamman päivän, joten voit tehdä sen hyvissä ajoin valmiiksi.

clementine ice cream with apple cider

3. adventin klementiinikeikaus

Kolmas adventti tuo tullessaan ihanan tahmean klementiinikeikauskakun.

Three candles for Advent

Pikkusitrusten sesongin alkaminen on yksi niistä asioista, jotka saavat ajatukseni kulkemaan kohti joulua. Luulen, että aika monelle ikäluokkani edustajalle nuo oranssit tuoksuvat mandariinit, satsumat ja klementiinit tuovat samanlaisia tuntumuksia. Taisi olla Pienen punaisen keittiön Peggy, joka hiljattain muisteli kuinka koulusta saatiin joulujuhlassa tai todistusten jaon yhteydessä mukaan pieni ruskea paperipussi, jossa oli sitten yksi mandariini ja joulupipari, suurta herkkua molemmat. Toinen  hedelmä, joka ehdottomasti kuuluu tuon ajan jouluihin, on kiiltävän punainen Red Delicious -omena. Voisin vaikka veikata, että tuo omena on ollut innoittamassa Disneyn Lumikkia!

Moist clementine cake suits well for Christmas

Klementiinit ovat juuri nyt parhaimmillaan ja ihania ne ovat toki sellaisinaan – erityisen ihania, jos koiraltamme kysytään! Herra Hurvelsson on klementeihin niin ihastunut, että jo pelkkä kuoren avaaminen saa kuolan suusta valumaan… Sopivat nämä pikkusitrukset toki moneen muuhunkin, kuten salaatteihin ja leivontaan. Kokeilin klementiinejä viime vuonna myös possettiin, ohjeen löydät tästä.

Tämä kakku on saanut innoituksensa minulle kuluneen vuoden aikana rakkaaksi tulleesta Nigel Slaterin Christmas Chronicles -kirjasta. Nigelin versiossa käytetään appelsiinia ja kakun päälle tulee appelsiinin kuorisiivuja ja kakku valellaan appelsiinisiirapilla. Oma versioni muotoutui tästä Nigelin ja Elina Jyväksen (Baking Instinct) klementiini-chilikakun yhdistelmästä. Kakkutaikina on Nigelin ohjeesta ja idea klementiineistä siirappeineen Elinan. Ja näin syntyi kaunis jouluinen klementiinikeikaus!

Kauppoihin oli muuten jo saapuneet ensimmäiset veriappelsiinit! Pyörittelin kotona niitä käsissäni ja olin kahden vaiheilla tekisinkö kakun niistä vai klementiineistä. Asia ratkesi sillä, kun leikkasin veriappelsiini halki ja se oli 90% keltainen (punainen on se juttu). Ja hyvä, että päädyin tähän klementiiniversioon, sillä näitä varmasti löytyy jokaiselta joulun aikaan kotoa. Kovin paljon muuta ihmeellistä ei kakkuun tule ja valmistuskin on helppoa, joten tämän voi tehdä vaikka Tapaninpäivänä sukulaisia ilahduttamaan.

Enää viikko jouluun! Uskon, että ensi viikko on yhdellä jos toisellakin kiireinen, mutta itse ainakin yritän ottaa jokaiselle päivälle pienen hengähdystauon joulufiilistelyä ja rauhoittumista varten. Kokeile sinäkin!

Clementine upside down cake

Klementiinikeikauskakku

Klementiinit

6 (luomu)klementiiniä viipaloituna
Siirappi:
2 dl (luomu)klementiini vastapuristettua mehua (tarvitset tähän 4-5 klementiiniä)
1 1/2 dl sokeria

Pese klementiinit hyvin kuumalla vedellä. Leikkaa ne kuorineen terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi ja poista siemenet. Siirrä kattilaan.

Raasta 4 klementiinin kuori ja siirrä sivuun kakkutaikinaa varten. Purista raastetuista klementiineistä mehu, mehua tarvitset 2 dl, joten voi olla että joudut puristamaan mehua yhteensä 5 klementiinistä. Siivilöi mehu.

Lisää kattilaan klementiinin mehu ja sokeri. Keitä kannen alla 5 minuuttia. Nosta klementiiniviipaleet reikäkauhalla lautaselle odottamaan.

Keitä lientä kovalla lämmöllä ilman kantta 5-10 minuuttia, tai kunnes seos sakenee siirappimaiseksi.

Voitele korkeareunainen kakkuvuoka (pyöreä 24 cm halkaisijaltaan). Älä käytä irtopohjavuokaa, sillä sokerisiirappi saattaa kiehuessaan valua pohjan ja reunan välistä.

Levitä klementiiniviipaleet vuoan pohjalle tiiviisti limittäin ja kaada päälle siirappiseos.

Kakkutaikina

225 g huoneenlämpöistä voita
225 g ruokosokeria
4 kananmunaa
110 g vehnäjauhoja
120 g mantelijauhoja (käytin Pirkan kuorellisista manteleista valmistettua)
1 tl aitoa vaniljaa jauhettuna
1/2 tl leivinjauhetta
4 klementiinin raastettu kuori

Vatkaa huoneenlämpöinen, pehmeä voi sokerin kanssa vaahdoksi. Lisää munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten.

Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja klementiinin kuoriraaste. Sekoita tasaiseksi ja kaavi taikina kakkuvuokaan. Tasoita pinta.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 40-50 minuuttia, kunnes kakku on kypsä. Peitä pinta paistamisen loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos pinta tummuu.

Anna kakun jäähtyä hetki ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tämä kakku säilyy kosteana useita päiviä.

1. adventin sitruskakku

1.adventti aloitetaan raikkaalla ja helpolla sitruskakulla.

First Advent is here

Kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroin, syntyi tämä adventtikakku-kalenteri tarpeesta saada joulukirjojojeni herkullisia kakkuohjeita kokeiluun ja tietysti myös tänne blogiin.

Kakkukvartetin aloittaa sitruskakku, joka on itseasiassa vähän oma muunnelmani kahdesta kakusta: Delia Smithin kookos-limekakusta ja Jamie Oliverin Amalfin kakusta. Se on myös saanut erittäin paljon vaikutteita amerikkalaisesta key lime -piirakasta.

Citrus cake with sweetie and red grapefruit

Pohja valmistetaan digestivekekseistä ja täytteeseen tulee key lime -piirakan tapaan kondesoitua maitoa, mutta myös jogurttia. Sitruksina tässä kakussa toimivat verigreippi ja sweetie. Täytteeseen meni myös loraus sitruunamehua. Kun maistoin tuota täytettä, tuli mieleeni todella vahva makumuisto lapsuudestani.  Äitini teki aina välillä viikonloppuaamuisin meille appelsiinijuomaa, johon tuli maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja kananmunaa. Jonkin sortin 70-80 -luvun smoothien esi-isä siis. Myöhemmin törmäsin vanhaan Valion lehtiseen, jossa tuo sama juoma oli. Nimeen muistaakseni liittyi joku voimajuoma tai tiikeri. No, oli miten oli, tuo verigreippimehun, kondesoidun maidon, jogurtin ja kananmunan yhdistelmä oli just saman makuista!

Citrus cake w/ aperol citrus

Vuoden ajan vaihtuminen on tuonut meille taas ihanat sitrukset ja tällä kertaa tartuin kestosuosikkini verigreipin lisäksi sweetieen. Totta puhuakseni, en muista olenko sweetietä syönyt milloin viimeksi. Sweetie on kuoreltaan kirkkaan vihreä ja se on pomelon sekä greipin risteytys. Maultaan se on makeampi kuin greippi, joten siitä on hyvä aloittaa greippityyppisiin hedelmiin tutustuminen. Omaan makuuni se on sellaisenaan jopa hieman liian makea, mutta yhdistettynä kirpeämpiin sitruksiin, se on oikein hyvä. Kokeilin raastaa myös sweetien kuorta, mutta siinä ei mielestäni ollut mitenkään kovin hyvä maku muihin sitruksiin verrattuna. Tässä ohjeessa sweetie pääsi kakun päälle lohkoina, Aperol-vaahterasiirappiliemessä uitettuna.

Tein viime vuonna Aperolista ja verigreipistä marmeladia. Ohjeen löydät täältä.

Sitruskakku Aperol-sitruksilla

pohja
250 g digestivekeksejä
1 1/2 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta tai sulatettua voita

täyte
1 tlk kondensoitua maitoa
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
4 keltuaista
1 1/4 dl verigreipin ja sitruunan mehua
2 tl verigreipin raastettua kuorta

Aperol-sitrukset

1 dl Aperolia
1 dl vaahterasiirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1-2 verigreipin kuorisuikaletta
(sitruksista irronnutta mehua)

2 verigreippiä
2 sweetietä

Pingota irtopohjavuoan (halk. 22 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.

Jauha keksit monitoimikoneessa tai kauli ne paksussa pakastuspussissa hiekkamaiseksi. Sekoita joukkoon rasva ja painele keksimuru tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Täytettä tulee vuokaan paljon, joten keksireuna saa ulottua yli vuoan puolen välin.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Mittaa täytteen kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella 2-3 minuuttia, kunnes täyte on täysin sekoittunut. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.

Paista uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä hieman höllyvää. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta kakku sitten jääkaappiin yön yli.

Valmista Aperol-sitrukset. Mittaa kattilaan Aperol ja vaahterasiirappi. Pese verigreippi ja leikkaa siitä kuorisuikale tai kaksi kattilaan. Lisää kaneli ja tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 5-8 minuuttia, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä.

Leikkaa verigreipit ja sweetiet kuorettomiksi lohkoiksi. Valuta halutessasi leikkuulaudalle kertynyt mehu siirapin joukkoon (siirapista tulee silloin juoksevampaa).  Kääntele sitrusohkot siirapissa ja nosta kakun pinnalle. Voit myös tarjota sitrukset erikseen kakun kanssa.

Vinkki! Saat siirapista alkoholittoman version, kun käytät Aperolin sijasta saman verran verigreipin tai greipin mehua.

Kirjoitusmusiikkina taustalla soi Sian Everyday is Christmas

Paistetut kampasimpukat veriappelsiinivinegretillä

scallops with blood orange

Huh, mitä haipakkaa on pitänyt. Sen verran on ollut kiirusta, että en ole oikein ehtinyt ajatuksiani tänne blogiinkaan koostaa. Tässä kuitenkin pieni herkkupala parin viikonlopun takaa. Vielä tätä ehtii tekemään, vaikka veriappelsiinien kausi alkaakin pikku hiljaa hiipua.

Sitrusten ja merenelävien yhdistelmää ei paljon tarvitse perustella, koska kombo vaan toimii niin upeasti. Jos kirpakat greipit ja sitruunat eivät maistu, tarjoaa veriappelsiini hieman pehmeämmän vaihtoehdon.

Kampasimpukat ovat meillä harvinaista herkkua. Tosin joka kerta kun kampasimpukoita ostamme, mietin, että pitäisi kyllä useammin muistaa niiden olemassaolo. Nämä ostin Tukkutorin kalasta valmiiksi käsiteltyinä, mutta vakaa aikomukseni on joku päivä ostaa niitä kuoressa olevia. Joten Tukkotorin kalaan varoitus – saatte opettaa miten tämä tapahtuu! Ehkäpä blogin puolelle siitä saisin jonkun videonkin. (Niin, videon. Kuvitelkaa, miun blogissa!)

Koska oli kiire, ehdin ottaa vain yhden kuvan, mutta ehkä se kertoo kaiken tarpeellisen. Hyvää oli ja tehdään toistekin. Ja jos nyt käy niin, ettei veriappelsiineja enää löydy, niin käytä appelsiinia ja verigreippiä. Same same but different.

Tekeekö mieli jotain muuta kampasimpukasta? Kokeile kampasimpukan ja chorizon yhdistelmää tai cevicheä.

Lisää veriappelsiinia?  Kävisikö veriappelsiini ja burrata? Tai madetta veriappelsiinikastikkeella?

scallops goes well with blood orange

 

Kampasimpukat ja veriappelsiinivinegretti

alkuruoka kahdelle

6 kampasimpukkaa
sormisuolaa ja mustapippuria
2 rkl voita
1/2 pieni fenkoli
vesikrassia

veriappelsiinivinegretti
2 veriappelsiinia
1/2 veriappelsiinimehu
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
suolaa, mustapippuria

Ota kampasimpukat valumaan talouspaperin päälle lautaselle ja taputtele simpukoiden pinta kuivaksi.

Valmista vinegretti. Leikkaa appelsiinit kuorettomiksi ja irrota hedelmälohkot kalvoista. Kuutioi hedelmäliha ja siirrä kulhoon. Valuta kulhoon myös leikkuulaudalle kertynyt appelsiinien mehu. Purista lisäksi puolikkaasta appelsiinista mehu ja vatkaa joukkoon etikka, öljy sekä mausteet.

Huuhtele fenkoli ja ota talteen vihreät lehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Leikkaa fenkolista sormimaiset tupsut pois ja höylää puolikkaasta fenkolista mandoliinilla ohuita kiekkoja. Jaa fenkolit kahdelle lautaselle ja lusikoi päälle vinegrettia.

Lisää voi pannulle ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla ja siirrä lautasille.

Valuta lautasille lisää vinegrettiä ja nosta kastikkeesta myös paloiteltua veriappelsiinia. Viimeistele vesikrassilla ja fenkolin lehdillä. Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa. Myös pala leipää lautasen moppausta varten on hyvä idea.

Aperol-verigreippimarmeladi ja ruikutusta vuoden vaihtumisesta

Vuosi vaihtui ja elämä jatkuu!

Aperol marmelade

Totta puhuakseni itselleni nämä vuoden vaihteet ovat aina vähän nihkeitä aikoja. Rakastan joulua ja kaiken sen tunnelmallisen kotoilun taaksejättäminen vähän ahistaa. Tammikuu tulee aina liian aikaisin ja se kestää aivan liian kauan. Tammikuu on yksi loputon ankeiden päivien ketju, jos minulta kysytään.

Viime vuonna tammikuussa ei myöskään valon määrällä päässyt juhlimaan. Muistan tämän varsin hyvin, kun yritin kuvata isoa asiakastyötä ja valoa tuntui tihkuvan minimaalisesti ehkä tunnin. Vähän kuten tänään. Pilvet roikkuu maassa asti eikä lumesta tietoakaan. Huoh.

Jotenkin olen itseni aina tästä tammikuusta läpi raivannut. Suunnitelmani tammikuun selättämiseksi sisältää yleensä paljon kynttilöitä, ystävien tapaamista, ulkonasyömistä ja kotona lohturuokien kokkailua. Siihen kuuluu myöskin jonkin verran surumielistä joulun perään haikailua, joten on lienee sopivaa palata tähän aperol-verigreippimarmeladiin, jota tein pienen erän joululahjoiksi.

home made marmelade from aperol and red grapefruits

Ohjeen nappasin Olive magazinesta ja on melko monivaiheinen, mutta ehdottomasti tekemisen arvoinen. Verigreippien sesonki on vielä parhaimmillaan ja erityisesti luomuverigreipit ovat olleet tosi hyviä. Marmeladi maustetaan Aperolilla ja se lisätään marmeladiin aivan lopuksi. Aperolin voi hyvin jättää pois taloudessanne on lapsiruokailijoita. Sopii ihan älyttömän hyvin paahtoleivän päälle ja miksei sitä voisi ujuttaa pullavanukkaaseen tai croissantin väliinkin. Tai kääretortun täytteeksi, nam! Ohjeen marmeladiin löydät täältä.

Aperol on italialainen aperitiivi, joka on kirkkaan oranssi ja maistuu happaman makealta. Se valmistetaan parista eri appelsiinilajikkeesta ja maustetaan katkeroilla sekä yrteillä. Juoma on varmaankin tunnetuin Aperol Spritz -juomasta, jossa Aperolin joukkoon sekoitetaan proseccoa ja soodavettä.

En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jotain toiveita minulla on koskien tulevaa. Toivon, että oppisin pitkäjänteisemmäksi ja oppisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.  Vaikka nauttimaan siitä verigreippimarmeladilla päällystetystä paahtoleivästä sen sijaan, että yritän syödä, selata puhelinta ja kirjoittaa sähköpostia samalla.  Toivon, että löytäisin aikaa ja energiaa kirjoittamiseen. Myös jonkinlainen suunnitelmallisuus olisi tervetullutta ja voisin varmaan elää hiukkasen vähemmällä itsekritiikillä, kiitos!

Millaisia odotuksia tai toiveita sinulla on tälle alkaneelle vuodelle?

 

Sitruunainen picipasta

Pici on tyypillinen toscanalainen pasta, jonka juuret löytyvät Siennasta. Tämä pasta on paksua ja se pyöritellään edelleenkin käsin jauhoista ja vedestä. Sitruuna ja ricotta tekevät tästä raikkaan pastan erityisesti kesällä nautittavaksi.

Pici from Tuscany

Yksi syy pastaruokien suuren suosion takana on varmastikin se, että pasta taipuu erinomaisesti mihin tahansa vuoden aikaan ja se on maukasta mistä tahansa raaka-aineesta valmistettuna. Tämä raikkaan sitruksinen pasta on näistä molemmista erinomainen esimerkki. Kaiken lisäksi se on nopea valmistaa. Ricottakastike syntyy pastan keittyessä ja sen valmistus ei vaadi kovin suurta ponnistusta ylipäätään. Sen jaksaa tehdä oli miten kuuma hyvänsä.

Innoituksen tähän pastaan on sain Ruth Rogersin ja Rose Grayn Classic Italian Cookbook-kirjasta sekä Toscanan reissuistamme, joista viimeisimmästä on kulunut jo vähän turhan monta vuotta! Toscanassa kun ollaan on pasta piciä, paksua nauha/narupastaa. Picin voit korvata linguinella tai muulla vähän paksummalla nauhapastalla. Piciä saa tällä hetkellä ainakin Stokkalta ja Hakaniemen hallista Roinisilta. Siellä on myynnissä myös sitruunalla maustettua versiota, joka sopii tähän kuin nenä päähän.

Pici pasta w/ ricotta, lemon and mint

 

Ricottakastikkeen voi lämmittää nopeasti pannulla, mutta hyvin se sekoittuu kuuman pastan joukkoon sellaisenaankin. Valitse kypsän keltaisen värisiä, mielellään luomusitruunoita, jotta saat täyteläisemmän sitruunaisen maun kastikkeeseen. Meillä on tällä hetkellä yrttilaitteessamme parikin mintturuukkua ja kaikki, jotka ovat puutarhanhoidosta vähänkään kiinnostuneita, tietävät kuinka minttu leviää puutarhassa. No, ei se kovin huonosti pärjää tuossa yrttilaitteessakaan! Nuo kaksi vesiviljeltyä minttua rehottavat niin, että ovat tukahduttaneet laitteessa kolmentena pyöränä olleen rosmariiniparan täysin! Minttua olisin tähän ruokaan lisännyt joka tapauksessa, mutta nyt sain hyvän syyn saksia oksia oikein urakalla. Minttu raikastaa ricottaa kivasti, mutta myös basilika käy. Jos käytät vahvaa minttua, niin lisää sitä vähemmän ettei ruoka päädy maistumaan hammastahnalle! Tämän pastaa kanssa lasillinen roseviiniä on enemmän kuin suositus!

 

Sitruuna-ricottapici
2 annosta

250 g pici-pastaa
1 prk ricottaa
1 luomusitruunan kuori ja 2 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl pecorinojuustoa raastettuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl hienonnettua minttua
merisuolaa ja mustapippuria

Pici -pastalla kestää 10-25 minuuttia kypsyä, joten kastikkeen ehtii valmistaa pastan keittyessä.  Keitä pici suuressa kattilassa, suolatussa vedessä.

Kumoa ricotta kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu ricotan joukkoon. Raasta pecorino hienoksi raasteeksi pienellä terällä ja lisää se kulhoon. Lisää oliiviöljy sekoittaen, kunnes olet saanut tasaisen seoksen. Siirrä kastike lämpimälle pannulle ja anna kastikken lämmetä välillä sekoittaen. Lisää minttu ja mausteet.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon ricottakastike. Raasta päälle vielä pecorinoa. Tarjoa heti.

Vähän saman tapaisista raaka-aineista tein viime vuonna kesäkurpitsapastaa.

Pinkki kampasimpukkaceviche

Tänään on ystävänpäivä, joten olkoot tämä pieni herkkupala kiitoksena teille, niin ystäväville kuin tutuille ja tuntemattomille – ihanaa päivää, vietitpä sen miten tahansa!

pink scallop ceviche

Jos ei edellisestä postauksesta tullut vielä ilmi, niin veriappelsiinit ja sitrukset ovat sesongissa ettei paremmasta väliä. Kun kesemmällä tein cevicheä ahvenesta, oli mielessä, että talvella voisin tehdä uuden version sitruksista. Tätä en tietenkään enää muistanut myöhemmin, vaan asia tuli ilmi vasta, kun etsin cevicheohjetta blogistani tätä versiota varten. Mitä tästä voi päätellä? No, ainakin sen, että ajatuksenjuoksuni etenee aika ennakoitavaa (ja hidasta) rataa!

Kampasimpukkaa olen käyttänyt aiemminkin vähän samantyyppisessä ohjeessa, kun tein meksikolaista aguachileä. Siinähän kampasimpukat raakakypsennetään reippaasti jalapenolla maustetussa limetinmehussa ja tarjotaan alkukeiton tapaan. Cevichessä nestettä tarvitaan vähemmän, joten puolikkaan verigreipin mehu, puolikkaan limetin mehu sekä appelsiineista irronnut mehu riittävät hyvin. Valitse veriappelsiineista tummimmat ja syvimmän punaisimmat,  jotta saat mahdollisimman pinkin värin cevicheen. Voi olla, että joudut korkkaamaan melko monta veriappelsiinia!

Kuvausta varten ei tämä ceviche ehtinyt maustua appelsiinien kanssa kuin puolisen tuntia ja väri kampasimpukassa on todella hento. Kun tuntia myöhemmin söimme cevichen, olivat kampasimpukat saaneet suloisen pinkin säväyksen. Siitä siis nimi ohjeelle.

pink scallop ceviche

Makumaailma tässä pinkissä cevicheversiossa lähti ihan häpeilemättä Aasian suuntaan. Rakastan paahdettua seesamiöljyä ja mustia seesaminsiemeniä enkä voinut vastustaa kiusausta lisätä niitä tähänkin. Pieni loraus kalakastiketta tuo mukavan särmän sitruksiseen kastikkeeseen ja ilman kevätsipulia sekä korianteria ei olisi tästäkään ohjeesta tullut mitään.

Vinkki! Loput ns. väritestatut veriappelsiinit lohkoin ja pistin jääkaappiin. Niitä oli mukava napostella seuraavana aamuna.

 

Pinkki kampasimpukkaceviche
alkupala 2-3 hlölle

150 g kampasimpukoita
1/2 verigreipin mehu (n. 3/4 dl)
1/2 limetin mehu
1 veriappelsiini raastettu kuori
1/4 tl sormisuolaa (esim. Maldon)
2 veriappelsiinia
1-2 punainen chiliä
1 kevätsipuli
1 tl kalakastiketta
1 tl paahdettua seesamiöljyä
1 rkl (mustia) seesaminsiemeniä
1 ruukku korianteria
(suolaa)

Sulata kampasimpukat pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa sulaneet kampasimpukat pieniksi kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Purista  päälle verigreipin ja limetin mehu, lisää veriappelsiinin kuoriraaste ja mausta suolalla. Anna maustua kylmässä noin tunti.

Leikkaa veriappelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi ja paloittele lohkot. Kaada leikkuulaudelle kertynyt appelsiinimehu kampasimpukoiden joukkoon. Voit myös puristaa lohkotuista kalvoista pois niihin mahdollisesti jääneen hedelmämehun. Poista chilistä siemet ja hienonna tai suikaloi hedelmäliha. Suikaloi kevätsipuli. Sekoita appelsiinipalat, chili ja kevätsipuli kampasimpukoiden joukkoon. Mausta kalakastikkeella.

Nosta ceviche vielä maustumaan jääkaappiin noin tunniksi. Lisää lopuksi seesamiöljy, seesaminsiemenet ja hienonnettu korianteri. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Veriappelsiinipaistos

Kauden parhaasta sitruksesta, veriappelsiinista, syntyy lämmin ja pilvenpehmoinen jälkiruoka.

Parhaimmat jälkiruoat ovat mielestäni helppoja valmistaa ja syntyvät kuin itsekseen. Erityisen ihania ne ovat silloin, kun pienellä vaivalla saa aikaiseksi jotain ekstraa, kuten tässä veriappelsiinipaistoksessa. Olen aiemminkin tunnustanut rakkauteni brittijälkiruokia kohtaan ja tämä paistos on yksi suosikeistani. Britit kutsuvat tätä nimellä ”self saucing pudding” ja se antaa jo osviittaa mitä tuleman pitää. Voisinpa melkein sanoa jälkiruokaa taikapaistokseksi, sillä uunissa löysän nestemäinen taikina muuttuu ihanan kuohkeaksi kakkumaiseksi kanneksi, joka piilottelee allaan curdin tapaista silkkistä tahnaa. Voisiko parempaa olla!

self saucing blood orange pudding

Olen tehnyt tätä paistosta yleensä sitruunasta ja tykkään, että sitruunan happamuus saa olla melkein sellainen veden suussa herauttava. Veriappelsiinit ovat toki makeampia, mutta lopputulos oli kerrassaan mainio ja jollakin tavalla hyvin lohdullinen, todellinen comfort food jälkiruoka.

 

Veriappelsiinipaistos eli self saucing blood orange pudding

50 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl ruokosokeria
2  veriappelsiiinin kuorta raastettuna
1 pienen veriappelsiinin mehu + 1/2 sitruunan mehu (nestettä yhteensä 1 dl)
3 kananmunaa
¾ dl vehnäjauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta
250 ml maitoa

Päälle: tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele syvä uunivuoka huolellisesti. Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen, tarvitset kuumaa vettä paistamisvaiheessa.

Pese veriappelsiinit hyvin ja raasta niiden kuori. Purista veriappelsiineista ja sitruunan puolikkaasta mehu. Nestettä tulisi olla yhteensä 1 dl.

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella keskenään pehmeä voi, sokeri ja kuoriraaste, kunnes seos on tasaista ja väri on vaalentunut (tähän menee noin 8 minuuttia).

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää voiseokseen ensin keltuaiset hyvin vatkaten. Mittaa sitten joukkoon jauhot ja lopuksi maito sekä mehu. Sekoita, kunnes saat tasaisen taikinan. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Siirrä vuoka uunipannulle ja nosta pannu uuniin. Lisää uunipannulle kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin paistosvuokaa.

Paista uunissa 30-35 minuuttia. Tarkoitus on, että paistos olisi pohjasta kosteaa ja curdimaista, joten tarkkaile kypsymistä. (Kuvissa näkyvälle paistokselle olisi 5 minuuttia vähemmänkin paistoaikaa riittänyt. )

Nosta uunipannu varovasti pois uunista ja siirrä vuoka jäähtymään hetkeksi. Tarjoa paistos kuumana vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Veriappelsiineista ja vähän muustakin

Hello world!

blood oranges

En ole tipahtanut blogipallon reunalta tai heittänyt hanskoja tiskiin. Olen tehnyt töitä. Joo, tiedän, aika moni bloggaaja tekee täyspäiväisesti töitä blogin ja perherumban ohella – virtuaalinen hatun nosto heille!

Aina välillä eteen tulee kuitenkin työprojekti, joka vie niin kokonaisvaltaisesti mukanaan, ettei elämään mahdu mitään muuta. Tässä tapauksessa kokonaisvaltaisesti senkin vuoksi, että tuo projekti valtasi kotimme – oli kuvaustarvikkeita, kameratarvikkeita, taustalevyjä ja jääkaappi sekä pakastin niin täynnä tavaraa, että hyvä kun ovet sai kiinni.

Herra Koira sai myös tuta, että jotain outoa oli meneillään, kun kulku parvekkeelle (ja takaisin) oli vähän väliä blokattu ties millä kuvaussetillä. Kyllä, olen tehnyt ohjeita ja kuvannut ruokia kuin viimeistä päivää viimeiset kolme viikkoa. Ihana, haastava ja vähän rankkakin setti, jossa olen saanut laittaa kaiken luovuuteni peliin. Haastava siksikin, että kyseessä oli ensimmäinen oikea työprojekti, jonka teen itse asiakkaalle. Nyt vähän jänskättää, että miten meni! Mutta tämän päivän vielä huilaan ja sitten on taas blogin vuoro.

Sitä odotellessa voit vaikka vilkaista millaisia herkkuja olen tänne blogiin saanut kauden parhaasta hedelmästä eli veriappelsiinista.

Burrataa ja veriappelsiinia korianteri-laventelikastikkeella

Veriappelsiinimacarons

Veriappelsiini-marenkipiirakka

Puoliveri(nen)appelsiini kohtaa broilerin

Mantelimannapuuro ja vaniljalla maustetut sitrukset

Older posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑