Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: pasta (page 1 of 3)

Hernepestopasta eli kotivarapasta

Juu, hengissä ollaan, vaikka blogin puolella ei ole tapahtunut just yhtään mitään. Iloinen asia on tietysti se, että on ollut töitä, joihin resepti-ideansa on voinut upottaa.

Pea pesto

Se kuuluisa kotivara

Viime viikkojen aikana on termi kotivara tullut kaikille tutuksi ja sen toteuttamista on päästy harjoittelemaan ihan äärimmäisyyksiin saakka. Muistaakseni silloin aikoinaan, kun olen kotitalousopeksi opiskellut, ei kotivarassa tainnut olla kyse vessapaperin hamstraamisesta tai toisten ostoskärryistä tavaran viemisestä (tätäkin on ilmeisesti tapahtunut!), vaan siinä kuinka JÄRKEVÄSTI varaudutaan tilanteeseen, jossa kauppaan ei pääse 72 tuntiin.

Tämmöisen ruoka-alan ihmisenä perisyntinä on se, että kuivakaappi, jääkaappi ja pakastin tursuaa tavaraa ja kuivakaapin hyllyjen kantoraja alkaa uhkaavasti lähestyä kriittistä tilannetta. Eli sitä kotivaraa on ihan omasta takaa! Tietysti se kuivahiiva oli sitten loppunut, niin meiltä kuin kaupastakin, joten ihan täydellinen ei tuo varustus ole leipomista silmällä pitäen, mutta veikkaan, että selvitään.

Mielummin herne pakastimessa kuin nenässä

Ja kun tuosta pakastimesta oli puhe, löytyy meidän pakastimen uumenista aina aika satavarmasti pinaattia ja herneitä. Olen tainnut tästä ennenkin mainita, mutta pakasteherneet ovat ehdottomasti kaikkein aliarvostetuin kasvispakaste. Tästä syystä minun kotivaraohjeeni onkin niistä tehty.

Se mikä tekee tästä hernepestosta niin hyvän kotivaran on se, että siihen voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään – pinjansiementen tilalla voi käyttää auringonkukansiemeniä tai vaikka hasselpähkinöitä. Parmesaanin korvaat pecorinojuustolla tai hätätapauksessa vaikka tuorejuustolla. Erilainenhan siitä toki tulee kuin perinteisestä basilikapestosta, mutta ei anneta sen häiritä, koska maku ratkaisee.

Feta on tässä ohjeessa täysin vapaaehtoinen, vaikkakin hyvä lisä. Fetaa meillä on kans aika usein jääkaapissa, sillä jos et ole aiemmin huomannut, niin fetajuustoissa on uskomattoman pitkät päiväykset! Suolainen, vakuumiin pakattu juusto säilyy yllättävän pitkään ja siksi sopii hyvin peruskotivaratarvikkeeksi.

Vinkki! Voit valmistaa peston joko isossa morttelissa tai sauvasekoittimella. Tein omani morttelissa ja jätin rakenteen aika rouheaksi, mutta voit tehdä pestosta sileämmän jos haluat.

Pasta with pea pesto and feta

Hernepestopasta

4 annosta

1 ps (200 g) herneitä (pakaste)
3/4 dl pinjansiemeniä tai muita siemeniä/pähkinöitä
30 g parmesaanijuustoa tai pecorinoa
1 pieni valkosipulinkynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1/4 tl sormisuolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

400 g spagettia (käytin täysjyväspagettia)
100 g fetajuustoa

  1. Sulata herneet siivilässä juoksevan veden alla. Valuta hyvin.
  2. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. Raasta parmesaanijuusto ja valkosipulinkynsi.
  3. Jauha mortelissa ensin pinjansiemenet ja lisää sitten herneet parissa erässä. Murskaa herneet rouheiksi.
  4. Sekoita joukkoon juusto, valkosipuli, öljy ja mausteet. Jatka sekoittamista, kunnes kaikki ainekset ovat sekaisin. Lisää öljyä tarvittaessa (tai juustoa, jos haluat vahvemman juuston maun.)
  5. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan ja ota 1 dl keitinvettä talteen ennen kuin valutat pastan.
  6. Sekoita pesto kuuman pastan joukkoon, notkista tarvittaessa keitinvedellä.
  7. Jaa pasta lautasille ja murenna päälle fetajuustoa. Jos sinulla on kotona tuoreita yrttejä, kuten minttua tai basilikaa, ne sopivat tähän myös.

Muuta herneestä? Kokeile vaikkapa turskaa hernevinegretillä. Helppoja pastaruokia: parsa-mascarponepasta tai uunissa paahdettu myskikurpitsa-chorizopasta.

Pst. Ota seurantaan ruokatoimittajien yhdistyksen facebook-sivu, sieltä löydät lähiviikkojen aikana vinkkejä helppoihin kotiruokiin!

Kesän viilein pastasalaatti

Kesän paras pastasalaatti syntyy jogurtista, fetasta ja avomaan kasviksista.

Pastasalaatissa on hieman retrokaiku, olihan se kaikkien illanistujaisten ja bileiden vakiosettiä silloin joskus. Mutta hyvää ideaa on turha kuopata, sillä pastasalaatti jos mikä on muunneltavissa vuoden ajan ja tilaisuuden mukaan.

Aiemmin kevättalvella selailin ruokalehtipinojani inspiraatiota hakien ja tämä Donna Hay magazinessa ollut pastasalaatti jäi mieleen, koska siinä yhdisteltiin kesän lempiraaka-aineitani: jogurttia, fetaa, retiisejä ja kurkkua. Oma lisäykseni ohjeeseen olivat herneet, jotka ovatkin olleet ihanan makeita tänä kesänä. Tämä salaatti on varsinainen kesä lautasella -pläjäys!

Jogurtti-pastasalaatti sopii kesäretkelle tai raikkaaksi lounaaksi

Tähän salaattiin käytin avomaankurkkuja. On täysin makuasia kuoriiko ne vai ei. Tällä kertaa päätin kuoria, sillä kurkut olivat röpöläisen piikikkäitä. Avomaankurkuissa on myös se kiva puoli, että ne ovat napakampia kuin tavallinen kurkku ja kestävät salaatissa paremmin seuraavaan päiväänkin saakka. Kokeile myös kukkakaalia pieninä nuppuina!

Pastana voit käyttää myös täysjyväpastaa tai gluteenitonta pastaa. Valitse kuitenkin pastamuoto, joka parhaiten imee itseensä kastiketta. Fusillit tai muut kierteisen vinkurat pastat istuvat tähän mielestäni paremmin kuin esimerkiksi penne. Pasta kuten perunakin imee itseensä hurjasti makua, joten salaatin onnistumisen salaisuutena on oikeasti keittää se pasta suolalla maustetussa vedessä. Toki suolaista makua tulee fetasta ja kastikkeeseen olen lisännyt suolaa, mutta suolaton pasta ei maistu millekään, vaikka siihen kuinka upottaisi kastiketta.

Kesäinen pastasalaatti valmistetaan jogurtista, avomaankurkuista, retiiseistä ja herneistä

Salaatin juju piilee fetalla maustetussa jogurttikastikkeessa. Donna Hayn versiossa jogurttia ei fetan lisäksi suuremmin maustettu, mutta minä surautin joukkoon tuoretta korianteria sekä minttua. Lisäsin myös sitruunan kuoren ja vähän mehua. Oliiviöljynä käytin savustetuista oliiveista valmistettua öljyä, johon olen ihan koukussa, mutta mikä tahansa hyvälaatuinen oliiviöljy käy.

Jogurttinen pastasalaatti sopii kesäpäivän lounaaksi, nautit sen sitten pihalla, rannalla tai työpaikalla.

Kaipaatko lisää salaatti-inspiraatiota? Salaatit-kategoriasta löydät mm. iki-ihanan vadelma-belugalinssisalaatin tai suosikiksi nousseen Kesän parhaan salaaatin. Myös muulla on salaatti-innostus iskenyt sillä, Hanna Soppa -blogissa on versioitu kurkku-fetasalaatti vegaanisena. Kokit ja potit -blogissa puolestaan on kokeiltu hauskaa uunifeta-vesimelonisalaattia! Tai miten olisi Jotain maukasta -blogin caesarsalaatti grillatuilla jättikatkaravuilla?

Kesän viilein pastasalaatti

400 g kuviopastaa (käytin Rummon fusillia)

6 retiisiä
2 keskikokoista avomaankurkkua
1/2 l herneenpalkoja

200 g turkkilaista jogurttia (käytin Arlan 10%)
1 pkt (200 g) fetajuustoa
1 pieni ruukku korianteria
1/2 ruukku minttua
1 valkosipulinkynsi raastettuna
1 sitruunan raastettu kuori
2 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl sitruunan mehua
1/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria

lisäksi
versoja tai minttua/korianteria

Keitä pasta reilusti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja jäähdytä kylmällä vedellä.

Pastan keittyessä huuhtele retiisit ja kurkut. Viipaloi retiisit ja paloittele kurkut. Riivi herneet paloistaan.

Mittaa sauvasekoittimen kulhoon tai muuhun vastaavaan korkeareunaiseen kulhoon jogurtti. Murenna joukkoon feta. Lisää loput ainekset ja soseuta kastike sileäksi.

Sekoita kastike jäähtyneen pastan joukkoon ja kääntele mukaan kasvikset. Viimeistele salaatti versoilla tai yrteillä.

Mangoldi-salsicciapasta

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Helppo herne-kinkkupasta

Nopea herne-kinkkupasta pelastaa maanantain, olit sitten töissä tai lomalla!

Summery pasta w/ peas and smoked ham

 

Heinäkuu, lomakuu! Ihan pian täälläkin päästään lomailun makuun, mutta vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Tämä hernepasta sopii niin lomailijan kuin työssäkäyvänkin aikatauluun. Eniten aikaa vie herneiden silpominen, mutta sekin menee nopsaan, jos saat avuksi käsiparin. Istuin eilen tässä sohvalla ja katsoin samalla jalkapalloa ja herneiden putsaus meni vähän siinä sivussa ite eestään, kuten meillä päin sanotaan. Mökkiterassi sopinee tähän tarkoitukseen myös mitä parhaiten.

Kotimaisia herneitä on ollut jo viikon parin saatavilla kaupoissa ja toreilla. On se vaan ollut jatkuva ihmetyksen aihe tänä kesänä kuinka aikaisessa kaikki on! Ennen juhannusta oli myynnissä jo kotimaisia punajuuriakin! Kun valitse kaupassa herneitä niin tartu littanoihin palkoihin. Isoissa ja pulleissa paloissa olivat herneet jo vähän puisevia.

Easy summery pasta w/ peas and smoky ham

Kinkuksi valitsin Schwarzwaldin kinkkua, jossa on mukavan savuinen maku. Myös speck tai savustettu pekoni sopivat. Raastettu sitruunan kuori tuo raikkautta ja tuore minttu viimeistelee pastan. Kasvisversion saat isäämällä kinkun sijaan vaikka ruukun rucolaa tai pussillisen babypinaattia. Ja lasiin kylmää roséviiniä, mitä sitä muuta maanantaille kaipaa?

Helppo herne-kinkkupasta
3-4 annosta

n. 400 g herneenpalkoja (herneitä 3-3 1/2 dl)
1 pkt (100 g) Schwarzwaldin kinkkua (esim. Pirkka)
400 g tagliatellea tai linguinea
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
1/2 dl vettä
1 tl kasvisfondia
1 pienen sitruunan raastettu kuori
mustapippuria myllystä ja sormisuolaa
1 dl hienonnettua minttua

Silvo herneet. Asettele kinkkuviipaleet folion päälle uunipellille ja paahda uunissa 190 asteessa 5-8 minuuttia, kunnes kinkkuviipaleet ovat rapsakoituneet.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten vesi ja fondi. Kumoa herneet pannulle ja raasta pesty sitruuna joukkoon. Keitä muutama minuutti.

Ota pastan keitinvettä 1 dl talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon herneet liemineen ja osa keitinvedestä. Murenna joukkoon kinkkua, rouhi mustapippuria ja lisää ripaus sormisuolaa. Kinkku on melko suolaista, joten lisää suolaa maun mukaan. Lisää lopuksi hienonnettu minttu. Raasta päälle pecorinojuustoa tai parmesaania.

Hitsin hyvä, jopa paras tomaattipasta! Ja jupinaa reseptinkirjoittamisesta.

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Sahrami-jokirapupasta

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

 

Pesto Genovese

Nyt on korkea aika kokeilla itsetehtyä pestoa ja tarjota se ligurialaisittain vihreiden papujen ja perunoiden kanssa.

 

Pesto ja pasta on meille sellaista takuuvarmaa arkiruokaa, jota tuunataan välillä parmankinkulla sekä mozzarellalla ja toisinaan vedetään se sellaisenaan kamalaan nälkään. Alkuperäisessä ligurialaisessa ohjeessa basilikapeston lisäksi pastan joukkoon sekoitetaan vihreitä papuja ja perunoita. Tämä versio on monelle ehkä se tuntemattomampi, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo ihan senkin vuoksi, että aika on otollinen kotimaisille pavuille ja tietysti kesäperunalle. Ligurialaiset tarjovat pestonsa kierteisen trofie-pastan kanssa, mutta sitä ei täältä pääkaupunkiseudultakaan aina saa, joten linguine, bucattini tai ihan spagettikin käy.

Peston syvin olemus

Koska kyse on italialaisesta ohjeesta, löytyy jo pelkästään oikeista tavoista valmistaa pesto kilometritolkulla luettavaa. Olennaisinta basilikapeston valmistuksessa on kuitenkin se, että öljy ei saa olla liian voimakasta, pippurisen makuista. Eipä siis yllätys, että maultaan pehmeä ligurialainen oliiviöljy on tähän pestoon se paras vaihtoehto. Ligurialaista oliiviöljyä löytyy Helsingistä ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Sen voi toki korvata jollakin muulla miedommalla, hyvälaatuisella oliiviöljyllä.

Fresh basil, good olive oil and parmesan

Teemalla parhaillaan esitettävässä Kulttuurimatkalla Italiassa -ohjelmassa kokki Giorgio Locatelli vinkkasi, että paras pesto syntyy pienilehtisestä basilikasta, joka mielellään saisi olla peräisin Liguriasta.  Siinä on kuulemma enemmän makua kuin isompilehtisessä basilikassa. Valitettavasti aidon ligurialaisen basilikan sijaan joudumme tyytymään kaupan valikoimiin. Parasta olisi tietysti, jos basilika on saanut kasvaa ihan oikeasti maassa, jolloin yrtin maku on syvempi. Kaupasta basilikaruukkuja ostaessa ei ihan hirvittävästi ole valinnanvaraa, mutta toki kannattaa vähän mahdollisuuksien mukaan valikoida ne parhaimman näköiset ruukut.

Serious Eats -sivustolla oli testattu myös erilaisia peston valmistustapoja  ja mortteli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jos et omista kunnollista isoa morttelia, käytä monitoimikonetta tai sauvasekoittimen myllyä. Jos insinöörimäisempi ote peston valmistukseen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Serious Eatsin artikkelin. Siinä on vielä tarkemmin perehdytty aiheeseen ja käsitellään mm. pestoon käytettäviä juustoja.

Home made pesto is hard to beat

Olen yleensä tehnyt peston niin, että nakkelen joukkoon aineita, kunnes maku on mielestäni hyvä. Tällä kertaa kuitenkin vaivauduin vähän vilaisemaan muutamaa ohjettakin. Toisen valitsin tuosta Serious Eatsin jutusta ja toisen mainiosta The Geometry of Pasta -kirjasta. Jos ei aiemmin ollut jo sellainen fiilis, että pestovariaatioita ja absoluuttisen oikeita tapoja valmistaa pesto löytyy satoja, niin nyt pääsin kyllä asian ytimeen. Pastan geometria- kirjassa muiden aineksien määrät olivat valtavat suhteessa basilikan määrään ja Serious Eatsin ohjeeseen tuli taas järkyttävän paljon valkosipulia, vaikka muuten ainesosien suhteet vaikuttivat ihan hyviltä. Joten summa summarum – päädyin sittenkin tekemään peston ns. omasta päästäni. Ja tällainen siitä tuli.

Ligurialainen pestopasta eli Pasta Genovese

200 g vihreitä papuja
200 g kesäperunoita
350 g pastaa (mielellään trofie-pastaa, myös linguine ja spagetti käy)

Pesto

1 iso ruukku tai 2-3 normaalikokoista basilikaruukkua (basilikan lehtiä tarvitset 85 g)
1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä
reilu ripaus sormisuolaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl (n. 50 g pala) parmesaanijuustoa raastettuna
mietoa oliiviöljyä (n. 1 1/2 dl)

Huudo pavut, siisti päät ja paloittele pavut 2-3 osaan. Pese perunat ja leikkaa ne puoliksi. Viipaloi puolikkaat ja siirrä kulhoon kylmään veteen odottamaan. Jos perunat ovat isoja lohko ne neljään osaan ja viipaloi lohkot.

Valmista pesto. Nypi basilikan lehdet. Murskaa valkosipuli tahnaksi suolan kanssa. Lisää kourallinen basilikan lehtiä kerrallaan ja jauha petkeleellä tasaiseksi. Lisää basilikaa, kun edelliset ovat tasaisesti jauhaantuneet. Mittaa mortteliin pinajansiemenet ja jauha ne basilikan joukkoon. Sekoita seokseen juustoraaste petkeleellä painellen. Lisää lopuksi oliiviöljyä, kunnes olet saanut sopivan koostumuksen. Tarkista maku.

Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Lisää perunat ja pavut pastan joukkoon, kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Ota keitinvettä talteen ja valuta pasta, perunat ja pavut. Kumoa ne isoon kulhoon ja sekoita joukkoon pesto. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Vähän vielä induktioliedestä

Kesä toi tullessaan meille kauan kaivatut uudet keittiölaitteet, nimittäin uunin ja lieden. Vanha uuni alkoi paistella vähän miten sattui ja keraamisen lieden paistoalueista teho hiipui kuin tuli nuotiossa. Uusi lietemme on nyt induktioliesi ja yllätyksekseni emme ole vielä (sormet ristissä) onnistuneet polttamaan mitään sillä pohjaan.

Minulla ja induktioliesillä on takanamme melko vaikea suhde ja hiukkasen kauhistelin etukäteen, että mitähän tästä tulee… Sormeni ovat usein liian kylmät tai jossain soosissa, joten hipaisukytkimet eivät kosketukseeni reagoi. Samoin kytkimien toimintalogiikka ei ole ihan auennut, kun pitää hipaista sinne ja tänne ja vielä kerran tuonne, että lieden saa edes toimimaan. Toistaiseksi tämä Smegin liesi on  hipaisukytkimineen osoittautunut varsin selkeäksi ja kelvokkaaksi muutoinkin. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Kaikki, jotka ovat vaihtaneet induktiolieteen tietävät mitä muuta se tuo tullessaan kuin sen, että vesi kiehuu nopeammin: nimittäin keitto- ja paistoastioiden vaihtamisen. Minulla oli vielä käytössä ylioppilaslahjaksi saamiani, edelleen hyvässä kunnossa olevia kattiloita, jotka eivät luonnollisesti induktiolla toimineet. Valitettavasti tämä lieden vaihtaminen tarkoitti myös rakkaan pastakattilamme siirtymistä eläkkeelle ja sen korvaaminen oli ostoslistallamme etusijalla.

Päädyimme ostamaan Fiskarsin (ei ole enää Hackmania!) All Steel+ -kattilan, jossa on viisinkertainen pohja.  Tämän erikoispohjan pitäisi vaikuttaa siihen, että kattila on induktiolla käytettäessä hiljainen ja sen lämmönjohto-ominaisuudet ovat erinomaiset. Hyvältä kattilalta vaikuttaa tähän mennessä ja onhan se ihan hyvännäköinenkin kaiken lisäksi! Onneksi paistinpannujen suhteen olimme onnekkaampia ja ainoastaan parilapannu meni vaihtoon.  Jos sinulla on suosituksia hyvästä, induktiolle sopivasta parilapannusta, niin vinkkaapa tuohon alle, kiitos!

Sitruunainen picipasta

Pici on tyypillinen toscanalainen pasta, jonka juuret löytyvät Siennasta. Tämä pasta on paksua ja se pyöritellään edelleenkin käsin jauhoista ja vedestä. Sitruuna ja ricotta tekevät tästä raikkaan pastan erityisesti kesällä nautittavaksi.

Pici from Tuscany

Yksi syy pastaruokien suuren suosion takana on varmastikin se, että pasta taipuu erinomaisesti mihin tahansa vuoden aikaan ja se on maukasta mistä tahansa raaka-aineesta valmistettuna. Tämä raikkaan sitruksinen pasta on näistä molemmista erinomainen esimerkki. Kaiken lisäksi se on nopea valmistaa. Ricottakastike syntyy pastan keittyessä ja sen valmistus ei vaadi kovin suurta ponnistusta ylipäätään. Sen jaksaa tehdä oli miten kuuma hyvänsä.

Innoituksen tähän pastaan on sain Ruth Rogersin ja Rose Grayn Classic Italian Cookbook-kirjasta sekä Toscanan reissuistamme, joista viimeisimmästä on kulunut jo vähän turhan monta vuotta! Toscanassa kun ollaan on pasta piciä, paksua nauha/narupastaa. Picin voit korvata linguinella tai muulla vähän paksummalla nauhapastalla. Piciä saa tällä hetkellä ainakin Stokkalta ja Hakaniemen hallista Roinisilta. Siellä on myynnissä myös sitruunalla maustettua versiota, joka sopii tähän kuin nenä päähän.

Pici pasta w/ ricotta, lemon and mint

 

Ricottakastikkeen voi lämmittää nopeasti pannulla, mutta hyvin se sekoittuu kuuman pastan joukkoon sellaisenaankin. Valitse kypsän keltaisen värisiä, mielellään luomusitruunoita, jotta saat täyteläisemmän sitruunaisen maun kastikkeeseen. Meillä on tällä hetkellä yrttilaitteessamme parikin mintturuukkua ja kaikki, jotka ovat puutarhanhoidosta vähänkään kiinnostuneita, tietävät kuinka minttu leviää puutarhassa. No, ei se kovin huonosti pärjää tuossa yrttilaitteessakaan! Nuo kaksi vesiviljeltyä minttua rehottavat niin, että ovat tukahduttaneet laitteessa kolmentena pyöränä olleen rosmariiniparan täysin! Minttua olisin tähän ruokaan lisännyt joka tapauksessa, mutta nyt sain hyvän syyn saksia oksia oikein urakalla. Minttu raikastaa ricottaa kivasti, mutta myös basilika käy. Jos käytät vahvaa minttua, niin lisää sitä vähemmän ettei ruoka päädy maistumaan hammastahnalle! Tämän pastaa kanssa lasillinen roseviiniä on enemmän kuin suositus!

 

Sitruuna-ricottapici
2 annosta

250 g pici-pastaa
1 prk ricottaa
1 luomusitruunan kuori ja 2 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl pecorinojuustoa raastettuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl hienonnettua minttua
merisuolaa ja mustapippuria

Pici -pastalla kestää 10-25 minuuttia kypsyä, joten kastikkeen ehtii valmistaa pastan keittyessä.  Keitä pici suuressa kattilassa, suolatussa vedessä.

Kumoa ricotta kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu ricotan joukkoon. Raasta pecorino hienoksi raasteeksi pienellä terällä ja lisää se kulhoon. Lisää oliiviöljy sekoittaen, kunnes olet saanut tasaisen seoksen. Siirrä kastike lämpimälle pannulle ja anna kastikken lämmetä välillä sekoittaen. Lisää minttu ja mausteet.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon ricottakastike. Raasta päälle vielä pecorinoa. Tarjoa heti.

Vähän saman tapaisista raaka-aineista tein viime vuonna kesäkurpitsapastaa.

Helppo ja nopea herkkusienipasta

Nopeaakin nopeampi arkiruoka syntyy herkkusienistä ja sitruunasta.

linguine with mushrooms and lemon

Parin viikon sairastelu on kyllä vienyt voimani ihan todella. Onneksi lopulta sain oikeat lääkkeet ja pahin on jo takana. Ajatuskin alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka vielä väsyttääkin. Siksi sen enempiä jaaritteluja on aika esitellä maanantain pelastaja, herkkusienipasta!

Tämän herkkusienipastan ohjeen olen napannut Nigella Lawsonilta. Nigella sekoittaa viipaloidut herkkusienet öljyn, sitruunamehun ja valkosipulin kanssa maustumaan. Maustuneet sienet sekoitetaan pastan joukkoon. Muutin ohjetta kuitenkin vähän, sillä näin flunssan jälkimainingeissa halusin oikeasti lämmintä ruokaa. Sitä paitsi pannulla paistettuna herkkusienistä tulee ihanan paahteisen makuisia ja rapsakoita reunoistaan. Pastana voit käyttää linguinea tai spagettia, myös tagliatelle sopii. Päälle raastoin vielä runsaasti parmesaania ja se oli siinä.

Jos sienet eivät ole juttusi, niin kokeile vaikka tätä mantelista artisokkapastaa.

linguine with mushromms and lemon

Herkkusienipasta
4 annosta

400 g linguinepastaa tai spagettia

225 g ruskeita herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä + 1/2 dl
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
1/2 ruukku timjamia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu

lisäksi: parmesaanijuustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Viipaloi herkkusienet ja hienonna valkosipuli.  Paista sieniä 3 rkl:ssa öljyä, kunnes sienet ovat kauniin ruskeita molemmin puolin. Lisää valkosipulinkynnet sekä mausteet. Jatka paistamista vielä hetki. Hienonna timjami ja lisää se pannulle yhdessä sitruunan kuoriraasteen, mehun ja öljyn kanssa.  Siirrä pannu pois levyltä ja peitä kannella tai foliolla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Sekoita herkkusieniseos kuuman pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania. Tarjoa heti.

Older posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑