Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: pasta (page 1 of 2)

Voiko ruokaa valmistaa ilman ohjetta + hitsin hyvä tomaattipasta

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Sahrami-jokirapupasta

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

 

Pesto Genovese

Nyt on korkea aika kokeilla itsetehtyä pestoa ja tarjota se ligurialaisittain vihreiden papujen ja perunoiden kanssa.

 

Pesto ja pasta on meille sellaista takuuvarmaa arkiruokaa, jota tuunataan välillä parmankinkulla sekä mozzarellalla ja toisinaan vedetään se sellaisenaan kamalaan nälkään. Alkuperäisessä ligurialaisessa ohjeessa basilikapeston lisäksi pastan joukkoon sekoitetaan vihreitä papuja ja perunoita. Tämä versio on monelle ehkä se tuntemattomampi, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen jo ihan senkin vuoksi, että aika on otollinen kotimaisille pavuille ja tietysti kesäperunalle. Ligurialaiset tarjovat pestonsa kierteisen trofie-pastan kanssa, mutta sitä ei täältä pääkaupunkiseudultakaan aina saa, joten linguine, bucattini tai ihan spagettikin käy.

Peston syvin olemus

Koska kyse on italialaisesta ohjeesta, löytyy jo pelkästään oikeista tavoista valmistaa pesto kilometritolkulla luettavaa. Olennaisinta basilikapeston valmistuksessa on kuitenkin se, että öljy ei saa olla liian voimakasta, pippurisen makuista. Eipä siis yllätys, että maultaan pehmeä ligurialainen oliiviöljy on tähän pestoon se paras vaihtoehto. Ligurialaista oliiviöljyä löytyy Helsingistä ainakin Hakaniemen kauppahallin Roinisilta. Sen voi toki korvata jollakin muulla miedommalla, hyvälaatuisella oliiviöljyllä.

Fresh basil, good olive oil and parmesan

Teemalla parhaillaan esitettävässä Kulttuurimatkalla Italiassa -ohjelmassa kokki Giorgio Locatelli vinkkasi, että paras pesto syntyy pienilehtisestä basilikasta, joka mielellään saisi olla peräisin Liguriasta.  Siinä on kuulemma enemmän makua kuin isompilehtisessä basilikassa. Valitettavasti aidon ligurialaisen basilikan sijaan joudumme tyytymään kaupan valikoimiin. Parasta olisi tietysti, jos basilika on saanut kasvaa ihan oikeasti maassa, jolloin yrtin maku on syvempi. Kaupasta basilikaruukkuja ostaessa ei ihan hirvittävästi ole valinnanvaraa, mutta toki kannattaa vähän mahdollisuuksien mukaan valikoida ne parhaimman näköiset ruukut.

Serious Eats -sivustolla oli testattu myös erilaisia peston valmistustapoja  ja mortteli todettu parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta jos et omista kunnollista isoa morttelia, käytä monitoimikonetta tai sauvasekoittimen myllyä. Jos insinöörimäisempi ote peston valmistukseen kiinnostaa, niin suosittelen lukemaan tuon Serious Eatsin artikkelin. Siinä on vielä tarkemmin perehdytty aiheeseen ja käsitellään mm. pestoon käytettäviä juustoja.

Home made pesto is hard to beat

Olen yleensä tehnyt peston niin, että nakkelen joukkoon aineita, kunnes maku on mielestäni hyvä. Tällä kertaa kuitenkin vaivauduin vähän vilaisemaan muutamaa ohjettakin. Toisen valitsin tuosta Serious Eatsin jutusta ja toisen mainiosta The Geometry of Pasta -kirjasta. Jos ei aiemmin ollut jo sellainen fiilis, että pestovariaatioita ja absoluuttisen oikeita tapoja valmistaa pesto löytyy satoja, niin nyt pääsin kyllä asian ytimeen. Pastan geometria- kirjassa muiden aineksien määrät olivat valtavat suhteessa basilikan määrään ja Serious Eatsin ohjeeseen tuli taas järkyttävän paljon valkosipulia, vaikka muuten ainesosien suhteet vaikuttivat ihan hyviltä. Joten summa summarum – päädyin sittenkin tekemään peston ns. omasta päästäni. Ja tällainen siitä tuli.

Ligurialainen pestopasta eli Pasta Genovese

200 g vihreitä papuja
200 g kesäperunoita
350 g pastaa (mielellään trofie-pastaa, myös linguine ja spagetti käy)

Pesto

1 iso ruukku tai 2-3 normaalikokoista basilikaruukkua (basilikan lehtiä tarvitset 85 g)
1-2 keskikokoista valkosipulinkynttä
reilu ripaus sormisuolaa
1/2 dl pinjansiemeniä
1 1/2 dl (n. 50 g pala) parmesaanijuustoa raastettuna
mietoa oliiviöljyä (n. 1 1/2 dl)

Huudo pavut, siisti päät ja paloittele pavut 2-3 osaan. Pese perunat ja leikkaa ne puoliksi. Viipaloi puolikkaat ja siirrä kulhoon kylmään veteen odottamaan. Jos perunat ovat isoja lohko ne neljään osaan ja viipaloi lohkot.

Valmista pesto. Nypi basilikan lehdet. Murskaa valkosipuli tahnaksi suolan kanssa. Lisää kourallinen basilikan lehtiä kerrallaan ja jauha petkeleellä tasaiseksi. Lisää basilikaa, kun edelliset ovat tasaisesti jauhaantuneet. Mittaa mortteliin pinajansiemenet ja jauha ne basilikan joukkoon. Sekoita seokseen juustoraaste petkeleellä painellen. Lisää lopuksi oliiviöljyä, kunnes olet saanut sopivan koostumuksen. Tarkista maku.

Keitä pasta suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä. Lisää perunat ja pavut pastan joukkoon, kun keittoaikaa on jäljellä 5 minuuttia. Ota keitinvettä talteen ja valuta pasta, perunat ja pavut. Kumoa ne isoon kulhoon ja sekoita joukkoon pesto. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Rouhi päälle mustapippuria ja tarjoa raastetun parmesaanin kanssa.

Vähän vielä induktioliedestä

Kesä toi tullessaan meille kauan kaivatut uudet keittiölaitteet, nimittäin uunin ja lieden. Vanha uuni alkoi paistella vähän miten sattui ja keraamisen lieden paistoalueista teho hiipui kuin tuli nuotiossa. Uusi lietemme on nyt induktioliesi ja yllätyksekseni emme ole vielä (sormet ristissä) onnistuneet polttamaan mitään sillä pohjaan.

Minulla ja induktioliesillä on takanamme melko vaikea suhde ja hiukkasen kauhistelin etukäteen, että mitähän tästä tulee… Sormeni ovat usein liian kylmät tai jossain soosissa, joten hipaisukytkimet eivät kosketukseeni reagoi. Samoin kytkimien toimintalogiikka ei ole ihan auennut, kun pitää hipaista sinne ja tänne ja vielä kerran tuonne, että lieden saa edes toimimaan. Toistaiseksi tämä Smegin liesi on  hipaisukytkimineen osoittautunut varsin selkeäksi ja kelvokkaaksi muutoinkin. Toivotaan, että näin on myös jatkossa.

Kaikki, jotka ovat vaihtaneet induktiolieteen tietävät mitä muuta se tuo tullessaan kuin sen, että vesi kiehuu nopeammin: nimittäin keitto- ja paistoastioiden vaihtamisen. Minulla oli vielä käytössä ylioppilaslahjaksi saamiani, edelleen hyvässä kunnossa olevia kattiloita, jotka eivät luonnollisesti induktiolla toimineet. Valitettavasti tämä lieden vaihtaminen tarkoitti myös rakkaan pastakattilamme siirtymistä eläkkeelle ja sen korvaaminen oli ostoslistallamme etusijalla.

Päädyimme ostamaan Fiskarsin (ei ole enää Hackmania!) All Steel+ -kattilan, jossa on viisinkertainen pohja.  Tämän erikoispohjan pitäisi vaikuttaa siihen, että kattila on induktiolla käytettäessä hiljainen ja sen lämmönjohto-ominaisuudet ovat erinomaiset. Hyvältä kattilalta vaikuttaa tähän mennessä ja onhan se ihan hyvännäköinenkin kaiken lisäksi! Onneksi paistinpannujen suhteen olimme onnekkaampia ja ainoastaan parilapannu meni vaihtoon.  Jos sinulla on suosituksia hyvästä, induktiolle sopivasta parilapannusta, niin vinkkaapa tuohon alle, kiitos!

Sitruunainen picipasta

Pici on tyypillinen toscanalainen pasta, jonka juuret löytyvät Siennasta. Tämä pasta on paksua ja se pyöritellään edelleenkin käsin jauhoista ja vedestä. Sitruuna ja ricotta tekevät tästä raikkaan pastan erityisesti kesällä nautittavaksi.

Pici from Tuscany

Yksi syy pastaruokien suuren suosion takana on varmastikin se, että pasta taipuu erinomaisesti mihin tahansa vuoden aikaan ja se on maukasta mistä tahansa raaka-aineesta valmistettuna. Tämä raikkaan sitruksinen pasta on näistä molemmista erinomainen esimerkki. Kaiken lisäksi se on nopea valmistaa. Ricottakastike syntyy pastan keittyessä ja sen valmistus ei vaadi kovin suurta ponnistusta ylipäätään. Sen jaksaa tehdä oli miten kuuma hyvänsä.

Innoituksen tähän pastaan on sain Ruth Rogersin ja Rose Grayn Classic Italian Cookbook-kirjasta sekä Toscanan reissuistamme, joista viimeisimmästä on kulunut jo vähän turhan monta vuotta! Toscanassa kun ollaan on pasta piciä, paksua nauha/narupastaa. Picin voit korvata linguinella tai muulla vähän paksummalla nauhapastalla. Piciä saa tällä hetkellä ainakin Stokkalta ja Hakaniemen hallista Roinisilta. Siellä on myynnissä myös sitruunalla maustettua versiota, joka sopii tähän kuin nenä päähän.

Pici pasta w/ ricotta, lemon and mint

 

Ricottakastikkeen voi lämmittää nopeasti pannulla, mutta hyvin se sekoittuu kuuman pastan joukkoon sellaisenaankin. Valitse kypsän keltaisen värisiä, mielellään luomusitruunoita, jotta saat täyteläisemmän sitruunaisen maun kastikkeeseen. Meillä on tällä hetkellä yrttilaitteessamme parikin mintturuukkua ja kaikki, jotka ovat puutarhanhoidosta vähänkään kiinnostuneita, tietävät kuinka minttu leviää puutarhassa. No, ei se kovin huonosti pärjää tuossa yrttilaitteessakaan! Nuo kaksi vesiviljeltyä minttua rehottavat niin, että ovat tukahduttaneet laitteessa kolmentena pyöränä olleen rosmariiniparan täysin! Minttua olisin tähän ruokaan lisännyt joka tapauksessa, mutta nyt sain hyvän syyn saksia oksia oikein urakalla. Minttu raikastaa ricottaa kivasti, mutta myös basilika käy. Jos käytät vahvaa minttua, niin lisää sitä vähemmän ettei ruoka päädy maistumaan hammastahnalle! Tämän pastaa kanssa lasillinen roseviiniä on enemmän kuin suositus!

 

Sitruuna-ricottapici
2 annosta

250 g pici-pastaa
1 prk ricottaa
1 luomusitruunan kuori ja 2 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl pecorinojuustoa raastettuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl hienonnettua minttua
merisuolaa ja mustapippuria

Pici -pastalla kestää 10-25 minuuttia kypsyä, joten kastikkeen ehtii valmistaa pastan keittyessä.  Keitä pici suuressa kattilassa, suolatussa vedessä.

Kumoa ricotta kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu ricotan joukkoon. Raasta pecorino hienoksi raasteeksi pienellä terällä ja lisää se kulhoon. Lisää oliiviöljy sekoittaen, kunnes olet saanut tasaisen seoksen. Siirrä kastike lämpimälle pannulle ja anna kastikken lämmetä välillä sekoittaen. Lisää minttu ja mausteet.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon ricottakastike. Raasta päälle vielä pecorinoa. Tarjoa heti.

Vähän saman tapaisista raaka-aineista tein viime vuonna kesäkurpitsapastaa.

Helppo ja nopea herkkusienipasta

Nopeaakin nopeampi arkiruoka syntyy herkkusienistä ja sitruunasta.

linguine with mushrooms and lemon

Parin viikon sairastelu on kyllä vienyt voimani ihan todella. Onneksi lopulta sain oikeat lääkkeet ja pahin on jo takana. Ajatuskin alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka vielä väsyttääkin. Siksi sen enempiä jaaritteluja on aika esitellä maanantain pelastaja, herkkusienipasta!

Tämän herkkusienipastan ohjeen olen napannut Nigella Lawsonilta. Nigella sekoittaa viipaloidut herkkusienet öljyn, sitruunamehun ja valkosipulin kanssa maustumaan. Maustuneet sienet sekoitetaan pastan joukkoon. Muutin ohjetta kuitenkin vähän, sillä näin flunssan jälkimainingeissa halusin oikeasti lämmintä ruokaa. Sitä paitsi pannulla paistettuna herkkusienistä tulee ihanan paahteisen makuisia ja rapsakoita reunoistaan. Pastana voit käyttää linguinea tai spagettia, myös tagliatelle sopii. Päälle raastoin vielä runsaasti parmesaania ja se oli siinä.

Jos sienet eivät ole juttusi, niin kokeile vaikka tätä mantelista artisokkapastaa.

linguine with mushromms and lemon

Herkkusienipasta
4 annosta

400 g linguinepastaa tai spagettia

225 g ruskeita herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä + 1/2 dl
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
1/2 ruukku timjamia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu

lisäksi: parmesaanijuustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Viipaloi herkkusienet ja hienonna valkosipuli.  Paista sieniä 3 rkl:ssa öljyä, kunnes sienet ovat kauniin ruskeita molemmin puolin. Lisää valkosipulinkynnet sekä mausteet. Jatka paistamista vielä hetki. Hienonna timjami ja lisää se pannulle yhdessä sitruunan kuoriraasteen, mehun ja öljyn kanssa.  Siirrä pannu pois levyltä ja peitä kannella tai foliolla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Sekoita herkkusieniseos kuuman pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania. Tarjoa heti.

Hirviragu ja itsetehty pappardellepasta

Viikonloppuna ehtii hitaasti haudutella tomaattista hirviraguuta ja pyöräyttää sen kaveriksi itsetehtyä pappardellepastaa.

hirviragu ja yrttipappardelle

Pitkään haudutetut liharuoat ovat sydäntäni lähellä ja ne ovat mitä mainiointa talviruokaa. Lihan hiljaa hautuessa ehtii mietiskellä maailman menoa, siivota, ulkoilla tai vaikka tehdä itse pastaa. Italialaiset ovat taitavia luonnollisesti pastan teossa, mutta onnistuupa heiltä myös monenlaisten haudutettavien liharuokien ja kastikkeiden teko. Raguta voisi sanoa nyhtölihaksi kastikkeessa, tai niin aikakin sen itse valmistan. Kuutioidut lihapalat ruskistetaan ja haudutetaan tomaattisessa kastikkeessa, josta ne poimitaan pois, kun ne ovat haarukalla riivittäviä ja palautetaan kastikkeeseen vielä makua saamaan.

Ragun voi valmistaa hyvin monenlaisesta lihasta ja olemme onnekkaita, kun saamme äitini kautta hirvenlihaa sen verran kun pakastimeen mahtuu. Herra Hurvelsson aka Koira on tästä myös hyvin onnellinen, sillä hirvenlihan roippeita ja luita pakastetaan ihan erikseen karvakuonoja varten. Hirven metsästysaikana voi myös käydä niin onnellinen sattuma, että pääsee aivan tuoretta saalista nuuhkimaan ja ihmettelemään.  Mutta hirven sijaan voi raguun käyttää tosiaan myös naudanlihaa tai vaikkapa lammasta.

Yrttipappardellepasta

Pastan tekeminen on helppoa ja pappardellen, leveän nauhapastan, valmistus onnistuu myös ilman pastakonetta. Tarvitset vain kaulimen. Tällä kertaa maustoin pastataikinan yrteillä, mutta sen voi maustaa myös pinaatilla tai vaikkapa punajuurimehulla. Jos aika ja into ei riitä, saa kaupasta varsin kelvollista kuivattua pappardellea.

 

Hirviragu

n. 1kg hirvipaistia tai luutonta keittolihaa
3 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä tai valkoviiniä (käytin desin molempia)
1 iso pihvitomaatti
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kokonaisia tomaatteja
3 dl vettä
3 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Nosta liha lämpenemään noin tunti ennen valmistusta. Kuivaa lihan pinta ja poista tarvittaessa kalvot. Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja ripottele pinnalle suolaa. Ruskista lihapalat padassa öljyssä muutamassa erässä. Siirrä lihakuutiot lautaselle odottamaan.

Kuutioi sipuli, valkosipuli, porkkana ja lehtisellerin varret pieniksi kuutioiksi. Lisää pataan vielä vähän öljyä. Kuullota kasviskuutioita padassa yhdessä kanelin, tähtianiksen ja laakerinlehtien kanssa noin 10 minuuttia.

Lisää tomaattipyree ja kuumenna hetki. Hulauta joukkoon viini ja kiehauta. Kuutio pihvitomaatti ja lisää se yhdessä kirsikkatomaattien sekä veden kanssa pataan. Sido rosmariinin ja timjaminoksat yhteen, nosta nippu pataan ja mausta kastike sokerilla. Älä lisää vielä suolaa. Kuumenna kastike ensin poreilevaksi ja hauduta sitä miedolla lämmällä kannen alla hiljalleen 3-4 tuntia, kunnes haarukalla kokeiltaessa lihassyyt irtoavat toisistaan. Mausta kastike suolalla ja pippurilla, lisää mausteita ja vettä tarvittaessa.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja nosta lihapalat pois padasta. Riivi liha haarukalla suikaleiksi. Siirrä suikaleet takaisin pataan ja kuumenna kastike.

Keitä pappardellea 3-4 minuuttia. Valuta pasta ja sekoita ragúkastike kuuman pastan joukkoon. Raasta päälle parmesaanijuustoa.

Yrttinen pastataikina

300 g    durumvehnäjauhoja
3        kananmuna
1 tl    suolaa
2 rkl    oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 dl soseutettuja yrttejä (käytin basilikaa ja rosmariinia)
(1-2 rkl vettä)

Valmista kastikkeen hautuessa pasta. Kaada jauhot isoon kulhoon ja tee niiden keskelle syvennys. Riko kananmunat syvennykseen. Lisää suola, öljy ja yrtit. Mikäli hienonsit yrtit veitsellä, voit joutua lisäämään vettä, jotta taikina on riittävän kosteaa.

Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen, kunnes taikina alkaa muodostua. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti kaaviloitavaa. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä ennen kaavilointia.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pastakoneella (tai kaulimella) esim. kolmessa tai neljässä erässä ohueksi levyksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.

Laita lopuksi välitys kapeimmalle kohdalle ja tee tasakokoisia pastalevyjä. Anna kaaviloitujen taikinalevyjen kuivahtaa jauhotetulla pöydällä noin 10 minuuttia. Rullaa sitten taikinalevy kääretorttulevyn tapaan rullaksi. Viipaloi rullasta noin 2 cm levyisiä viipaleita. Pura rullat ja annan pappardellenauhojen kuivua vielä hetki ennen keittämistä.

Keitä pasta runsaassa ja suolalla maustetussa vedessä noin 3-4 minuuttia. Valuta hyvin.

Artisokka-mantelipasta

Viikon alkuun sopii tämä nopea pasta, jossa artisokkien käsittely oikaistaan säilötyillä artisokilla.

artichoke and almond pasta

 

Säilötyt artisokat (eli latva-artisokat) ovat varmasti monelle tutumpia kuin tuoreet artisokat. Meillä säilöttyjä artisokan sydämiä on sujautettu pizzoihin ja salaatteihin sekä jo klassikoksi muodostuneeseen arkemme helpottajaan,  pastaa ja juttuja -ruokaan. Pastaa ja juttuja pitää sisällään sen mitä kaapista löytyy. Siihen saa helposti käytettyä oliivi-  ja aurinkokuivattutomaattipurkkien jämät, usein mukaan livahtaa myös kapriksia sekä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Pakolliset elementit ovat oikeastaan vain parmankinkku ja buffalomozzarella, pastan lisäksi.

 

artichoke and almond pasta

 

Nyt löysin kuitenkin kovan haastajan tälle arjen helpottajallemme. Säilötyistä artisokan sydämistä surautettu nopea kastike on täydellistä arkiruokaa, joka valmistuu pastan kypsyessä. Manteliöljy antaa tahnalle hienostunutta makua, mutta jos manteliöljyä ei kaapista löydy, niin käytä ekstraneitsytoliiviöljyä tai jotain muuta pähkinäöljyä.

Tuoreiden latva-artisokkien paras sesonki alkaa olla hiipumassa, mutta jos latva-artisokkien käsittely kiinnostaa niin käy lukemassa lisää täältä:

Sokka irti (sori Cheek!)

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

 

artichoke and almond pasta

 

Artisokka-mantelipasta
3 annosta

1 (280 g) tlk (grillattuja) artisokkia
2 valkosipulinkynttä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 dl manteliöljyä
3 rkl vettä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

3/4 dl (kuorellisia) manteleita
300 g spagettia

lisäksi
hienonnettua lehtipersiljaa
parmesaanijuustoa

Valuta artisokat öljystä. Paloittele valkosipulit muutamaan palaan. Mittaa kaikki aineet, manteleita ja spagettia lukuunottamatta pieneen monitoimikoneen kulhoon. Voit myös tehdä tahnan sauvasekoittimen myllyssä parissa erässä.

Laita pasta kypsymään kiehuvaan veteen, keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda sillä aikaa mantelit pannulla. Anna jäähtyä ja suikaloi mantelit.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon artisokkatahna. Voit joutua lisäämään vähän myös öljyä. Ripottele pinnalle hienonnettua lehtipersijaa ja raasta päälle vielä parmesaanijuustoa.

Papu-pekonipasta

Aurinkoinen pastaruoka kirpakkaan syyspäivään syntyy vihreistä pavuista, pekonista ja kirsikkatomaateista.

papu-pekonipasta

Jopas on nyt pekonipainotteisia nämä meikäläisen pastaohjeet, vaikka syödään meillä muutakin! Tämä ohje on kuitenkin pakko jakaa, sillä siinä on jäljellä viimeinen häivähdys kesää paahdettujen tomaattien ja vihreiden papujen muodossa.

Olin ihan ihmeissäni, kun löysin kaupasta vielä kotimaisia vihreitä papuja, taisivat olla kyllä kauden viimeisiä, mitä kaupoissa nyt myydään. Tuoreiden sijasta voi toki käyttää pakastettuja papuja. Pavut ja pekoni ovat klassinen yhdistelmä, joka sopii lisäkkeeksi, mutta ne muodostavat hyvän pohjan myös ruokaiselle pastalle. Kasvissyöjä ja lihattomaan lokakuuhun osallistuva korvaa pekonin runsaammalla määrällä papuja tai härkiksellä (tai nyhtiksellä, jos sellaista löytää).

Teen aika usein pastat niin, että en keitä niihin mitään erillistä kastiketta. Usein riittää, että pannun huuhtoo pastan keitinvedellä tai lisää raaka-aineiden joukkoon lorauksen viiniä. Niin tein tällä kertaa. Lisäkosteutta pasta sai uunissa paahdetuista kirsikkatomaatin puolikkaista. Ne muuttuivat uunissa paahtuessaan melkein karkkimaisen makeiksi ja toivat hyvää vastapainoa pekonille sekä pavuille. Paljonpa muuta ei tämä ruoka kaipaa – päälle runsaasti raastettua pecorinoa tai parmesaania ja pari rouhaisua mustapippuria myllystä.

Papu-pekonipasta

250 g kirsikkatomaatteja (keltaisia ja punaisia)
250 g tuoreita vihreitä papuja
1 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl öljyä
1 1/2 – 2 dl valkoviiniä tai vettä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa, mustapippuria
tuoretta basilikaa

350 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä

lisäksi: pecorinoa tai parmesaanijuustoa

Puolita kirsikkatomaatit ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Valuta päälle öljyä. Paista tomaatteja 120 asteessa kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Mikäli teet tätä arki-iltana, paista tomaatteja 150 asteessa puolisen tuntia. Tomaateista ei tule yhtä kuivia, mutta saavat kuitenkin vähän paahtunutta makua itseensä.

Huuhdo pavut ja siisti papujen päät. Keitä pavut kokonaisina suolalla maustetusssa vedessä 3-4 minuuttia. Jäähdytä pavut kylmässä vedessä ja paloittele ne. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Suikaloi pekoni ja hienonna valkosipulinkynnet. Paahda ensin paistinpannulla pinjansiemenet. Paista sitten pekonia muutama minuutti ja lisää öljy sekä
valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet pannulla. Paista vielä muutama minuutti ja lorauta joukkoon valkoviini. Keitä seosta kasaan hetki. Lisää pekonin joukkoon pavut, sitruunankuori sekä mausteet.

Ota pastankeitin vettä talteen, valuta pasta ja lisää öljy. Nostele pasta kuuman pekoni-papuseokseen, lisää kirsikkatomaatit ja keitinvettä, jos pasta näyttää kuivalta. Revi joukkoon basilikan lehdet ja tarjoa heti.

Spagetti alla carbonara

Pasta carbonara on arjen luksusta!

Pasta alla carbonara

Carbonara on yksi arjessamme usein toistuvista ruoista, koska se on nopea ja helppo valmistaa eikä makukaan ole huonoimmasta päästä. Alkuperäinen ohje on italialaisen ruoan raamatusta, Silver Spoonista peräisin. Vuosien varrella on Silver Spoonin ohje muovautunut meillä omanlaisekseen versiokseen.

Carbonarasta löytyy monenlaista ohjetta, mutta siihen kaikkein perinteisempaan tulee vain guancialea (kuivattua possun poskea), kananmunia ja pecorinoa. Ei siis kermaa, kuten monisssa ohjeissa näkee laitettavan. Carbonaran historiasta ei ole aivan täyttä varmuutta ja sen olemassaolosta ennen toista maailmansotaa ei ole juurikaan mitään kirjallista dokumentointia. Mainiossa  The Geometry of Pasta -kirjassa kerrotaan kuinka carbonaran sanotaan syntyneen raskasta työtä tehneiden hiilikaivostyöläisten ruoaksi. Toisaalta nimen arvellaan juontavan juurensa Carbonariin -salaiseen järjestöön, jonka väitetään olleen Italian yhdentymisen taustalla.

Yksi asia tuntuu olevan kuitenkin varma, kun on carbonaran syntysijasta kyse – ohje on roomalaista alkuperää ja se on edelleen suosittu ruoka monissa paikallisissa ravintoloissa. Geometry of Pasta -kirjassa carbonara valmistetaan bucatinipastasta, joka on pitkä, paksuhko ja ontto pasta. Tunnetuin bucatiniohje on lienee bucatini all’Amatriciana. Puistolan Bistron emäntä teki taannoin houkuttelevan kuuloisen amatricianakastikkeen, jonka ohjeen löydä täältä: http://puistolanbistro.blogspot.fi/2016/08/pasta-allamatriciana.html

Pasta carbonara

Näistä se syntyy!

Mutta se historiasta ja bucatinista. On aika siirtyä itse asiaan! Olemme käyttäneet carbonarassa niin pekonia kuin pancettaakin. Guanciale on meillä vielä kokeilematta. Pancettan kanssa täytyy olla vähän varovainen, sillä meille on muutaman kerran tullut todella suolaista carbonaraa, vaikka ei olla yhtään lisätty suolaa itse kastikkeeseen. Pancetan suolapitoisuudessa on siis vaihteluita. Muista myös leikata pancetasta mahdolliset rustokohdat pois, niitä on ikävä poimia suusta kesken syömisen.

Silver Spoonin ohjeessa pancetta paistetaan pannulla voissa yhdessä murskattujen valkosipulinkynsien kanssa. Ohjeessa käsketään poistamaan valkosipulit ennen pancetan lisäämistä pastaan, mutta me jossain vaiheessa vain annoimme valkosipulin mennä mukaan. Minusta ainakin nuo pehmenneet valkosipulipalat  sopivat erinomaisesti carbonaraan, mutta jokainen tekee tavallaan. Roomalaiset mammat varmaan teilaisivat meidät alta aikayksikön kuullessaan, että lisäämme carbonaraan myös hienonnettua rosmariinia. Rosmariinin maku toimii pancetan kanssa ja tuo aavistuksen raikkautta muuten melko yksioikoiseen ruokaan.

 

Carbonaran valmistuksessa on oikeastaan yksi ainoa kriittinen kohta ja se on kananmunien sekoittaminen kuuman pastan joukkoon. Tässä auttaa, kun pastan siirtää kattilasta isoon, lämmitettyyn, mielellään metalliseen kulhoon, jossa pasta saa kunnolla sekoitettua. Sekoittamiseen sopii ihan tavallinen haarukkavatkain eli puuhaarukka kansankielellä. Tätä kuvatessa sekoitin pastan tuossa valkoisessa keraamisessa kulhossa ja sen pinta oli aivan liian liukas, pasta vaan liukui reunasta toiseen! Toinen vinkki on lisätä pastan keitinvettä kananmunien ja juustoraasteen sekoittamisen jälkeen. Olemme huuhdelleet paistinpannun keitinvedellä, jotta mukaan saadaan kaikki ihanat maut pannulta. Viimeisen silauksen ruoalle antaa mustapippuri, jota saa myllystä rouhia joukkoon reilulla kädellä. Lasiin vielä mieluista punaviiniä, niin arkinen torstai-iltakin maistuu jo ihan toiselle!

Pasta alla carbonara
neljälle

120-140 g pancettaa tai pekonia
2 isohkoa valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä tai voita
2 rkl hienonnettua rosmariinia
350 g spagettia
3 luomukananmunaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl raastetttua parmesaania
1 dl raastettua pecorinoa

Kuutio pancetta tai pekoni. Kuori valkosipulinkynnet, litistä ne veitsen lappeella ja paloittele 2-3 osaan.

Valuta öljy pannulle, lisää pancetta ja valkosipuli. Kuumenna miedohkolla lämmöllä, kunnes pancetasta alkaa rasva irrota. Lisää rosmariini ja jatka kuumentamista, kunnes pancetta on kypsää ja valkosipulipalat ovat kauniin vaaleankellertäviä. Siirrä pannu liedeltä.

Keitä sillä aikaa spagetti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja mausta mustapippurilla. Raasta juustot.

Kun pasta on kypsää, ota keitinvettä talteen 1-2 dl. Valuta pasta ja siirrä se valmiiksi lämmitettyyn kulhoon. Kaada joukkoon pancetat ja valkosipulit, sekoita. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten pastan joukkoon ja ripottele heti perään puolet juustoraasteesta. Tässä vaiheessa voit lisätä keitinvettä. Lisää loput juustosta huolellisesti sekoittaen. Pastan tulisi olla kiiltävän kosteaa, mutta kulhonpohjalla ei saisi olla runsaansti lientä. Lisää keitinvettä, jos koostumus on liian kuiva. Rouhi lopuksi joukkoon runsaasti mustapippuria ja tarjoa heti parmesaaniraasteen kanssa.

Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑