Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: pasta (page 2 of 3)

Hirviragu ja itsetehty pappardellepasta

Viikonloppuna ehtii hitaasti haudutella tomaattista hirviraguuta ja pyöräyttää sen kaveriksi itsetehtyä pappardellepastaa.

hirviragu ja yrttipappardelle

Pitkään haudutetut liharuoat ovat sydäntäni lähellä ja ne ovat mitä mainiointa talviruokaa. Lihan hiljaa hautuessa ehtii mietiskellä maailman menoa, siivota, ulkoilla tai vaikka tehdä itse pastaa. Italialaiset ovat taitavia luonnollisesti pastan teossa, mutta onnistuupa heiltä myös monenlaisten haudutettavien liharuokien ja kastikkeiden teko. Raguta voisi sanoa nyhtölihaksi kastikkeessa, tai niin aikakin sen itse valmistan. Kuutioidut lihapalat ruskistetaan ja haudutetaan tomaattisessa kastikkeessa, josta ne poimitaan pois, kun ne ovat haarukalla riivittäviä ja palautetaan kastikkeeseen vielä makua saamaan.

Ragun voi valmistaa hyvin monenlaisesta lihasta ja olemme onnekkaita, kun saamme äitini kautta hirvenlihaa sen verran kun pakastimeen mahtuu. Herra Hurvelsson aka Koira on tästä myös hyvin onnellinen, sillä hirvenlihan roippeita ja luita pakastetaan ihan erikseen karvakuonoja varten. Hirven metsästysaikana voi myös käydä niin onnellinen sattuma, että pääsee aivan tuoretta saalista nuuhkimaan ja ihmettelemään.  Mutta hirven sijaan voi raguun käyttää tosiaan myös naudanlihaa tai vaikkapa lammasta.

Yrttipappardellepasta

Pastan tekeminen on helppoa ja pappardellen, leveän nauhapastan, valmistus onnistuu myös ilman pastakonetta. Tarvitset vain kaulimen. Tällä kertaa maustoin pastataikinan yrteillä, mutta sen voi maustaa myös pinaatilla tai vaikkapa punajuurimehulla. Jos aika ja into ei riitä, saa kaupasta varsin kelvollista kuivattua pappardellea.

 

Hirviragu

n. 1kg hirvipaistia tai luutonta keittolihaa
3 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä tai valkoviiniä (käytin desin molempia)
1 iso pihvitomaatti
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kokonaisia tomaatteja
3 dl vettä
3 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Nosta liha lämpenemään noin tunti ennen valmistusta. Kuivaa lihan pinta ja poista tarvittaessa kalvot. Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja ripottele pinnalle suolaa. Ruskista lihapalat padassa öljyssä muutamassa erässä. Siirrä lihakuutiot lautaselle odottamaan.

Kuutioi sipuli, valkosipuli, porkkana ja lehtisellerin varret pieniksi kuutioiksi. Lisää pataan vielä vähän öljyä. Kuullota kasviskuutioita padassa yhdessä kanelin, tähtianiksen ja laakerinlehtien kanssa noin 10 minuuttia.

Lisää tomaattipyree ja kuumenna hetki. Hulauta joukkoon viini ja kiehauta. Kuutio pihvitomaatti ja lisää se yhdessä kirsikkatomaattien sekä veden kanssa pataan. Sido rosmariinin ja timjaminoksat yhteen, nosta nippu pataan ja mausta kastike sokerilla. Älä lisää vielä suolaa. Kuumenna kastike ensin poreilevaksi ja hauduta sitä miedolla lämmällä kannen alla hiljalleen 3-4 tuntia, kunnes haarukalla kokeiltaessa lihassyyt irtoavat toisistaan. Mausta kastike suolalla ja pippurilla, lisää mausteita ja vettä tarvittaessa.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja nosta lihapalat pois padasta. Riivi liha haarukalla suikaleiksi. Siirrä suikaleet takaisin pataan ja kuumenna kastike.

Keitä pappardellea 3-4 minuuttia. Valuta pasta ja sekoita ragúkastike kuuman pastan joukkoon. Raasta päälle parmesaanijuustoa.

Yrttinen pastataikina

300 g    durumvehnäjauhoja
3        kananmuna
1 tl    suolaa
2 rkl    oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 dl soseutettuja yrttejä (käytin basilikaa ja rosmariinia)
(1-2 rkl vettä)

Valmista kastikkeen hautuessa pasta. Kaada jauhot isoon kulhoon ja tee niiden keskelle syvennys. Riko kananmunat syvennykseen. Lisää suola, öljy ja yrtit. Mikäli hienonsit yrtit veitsellä, voit joutua lisäämään vettä, jotta taikina on riittävän kosteaa.

Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen, kunnes taikina alkaa muodostua. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti kaaviloitavaa. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä ennen kaavilointia.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pastakoneella (tai kaulimella) esim. kolmessa tai neljässä erässä ohueksi levyksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.

Laita lopuksi välitys kapeimmalle kohdalle ja tee tasakokoisia pastalevyjä. Anna kaaviloitujen taikinalevyjen kuivahtaa jauhotetulla pöydällä noin 10 minuuttia. Rullaa sitten taikinalevy kääretorttulevyn tapaan rullaksi. Viipaloi rullasta noin 2 cm levyisiä viipaleita. Pura rullat ja annan pappardellenauhojen kuivua vielä hetki ennen keittämistä.

Keitä pasta runsaassa ja suolalla maustetussa vedessä noin 3-4 minuuttia. Valuta hyvin.

Artisokka-mantelipasta

Viikon alkuun sopii tämä nopea pasta, jossa artisokkien käsittely oikaistaan säilötyillä artisokilla.

artichoke and almond pasta

 

Säilötyt artisokat (eli latva-artisokat) ovat varmasti monelle tutumpia kuin tuoreet artisokat. Meillä säilöttyjä artisokan sydämiä on sujautettu pizzoihin ja salaatteihin sekä jo klassikoksi muodostuneeseen arkemme helpottajaan,  pastaa ja juttuja -ruokaan. Pastaa ja juttuja pitää sisällään sen mitä kaapista löytyy. Siihen saa helposti käytettyä oliivi-  ja aurinkokuivattutomaattipurkkien jämät, usein mukaan livahtaa myös kapriksia sekä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Pakolliset elementit ovat oikeastaan vain parmankinkku ja buffalomozzarella, pastan lisäksi.

 

artichoke and almond pasta

 

Nyt löysin kuitenkin kovan haastajan tälle arjen helpottajallemme. Säilötyistä artisokan sydämistä surautettu nopea kastike on täydellistä arkiruokaa, joka valmistuu pastan kypsyessä. Manteliöljy antaa tahnalle hienostunutta makua, mutta jos manteliöljyä ei kaapista löydy, niin käytä ekstraneitsytoliiviöljyä tai jotain muuta pähkinäöljyä.

Tuoreiden latva-artisokkien paras sesonki alkaa olla hiipumassa, mutta jos latva-artisokkien käsittely kiinnostaa niin käy lukemassa lisää täältä:

Sokka irti (sori Cheek!)

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

 

artichoke and almond pasta

 

Artisokka-mantelipasta
3 annosta

1 (280 g) tlk (grillattuja) artisokkia
2 valkosipulinkynttä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 dl manteliöljyä
3 rkl vettä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

3/4 dl (kuorellisia) manteleita
300 g spagettia

lisäksi
hienonnettua lehtipersiljaa
parmesaanijuustoa

Valuta artisokat öljystä. Paloittele valkosipulit muutamaan palaan. Mittaa kaikki aineet, manteleita ja spagettia lukuunottamatta pieneen monitoimikoneen kulhoon. Voit myös tehdä tahnan sauvasekoittimen myllyssä parissa erässä.

Laita pasta kypsymään kiehuvaan veteen, keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda sillä aikaa mantelit pannulla. Anna jäähtyä ja suikaloi mantelit.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon artisokkatahna. Voit joutua lisäämään vähän myös öljyä. Ripottele pinnalle hienonnettua lehtipersijaa ja raasta päälle vielä parmesaanijuustoa.

Papu-pekonipasta

Aurinkoinen pastaruoka kirpakkaan syyspäivään syntyy vihreistä pavuista, pekonista ja kirsikkatomaateista.

papu-pekonipasta

Jopas on nyt pekonipainotteisia nämä meikäläisen pastaohjeet, vaikka syödään meillä muutakin! Tämä ohje on kuitenkin pakko jakaa, sillä siinä on jäljellä viimeinen häivähdys kesää paahdettujen tomaattien ja vihreiden papujen muodossa.

Olin ihan ihmeissäni, kun löysin kaupasta vielä kotimaisia vihreitä papuja, taisivat olla kyllä kauden viimeisiä, mitä kaupoissa nyt myydään. Tuoreiden sijasta voi toki käyttää pakastettuja papuja. Pavut ja pekoni ovat klassinen yhdistelmä, joka sopii lisäkkeeksi, mutta ne muodostavat hyvän pohjan myös ruokaiselle pastalle. Kasvissyöjä ja lihattomaan lokakuuhun osallistuva korvaa pekonin runsaammalla määrällä papuja tai härkiksellä (tai nyhtiksellä, jos sellaista löytää).

Teen aika usein pastat niin, että en keitä niihin mitään erillistä kastiketta. Usein riittää, että pannun huuhtoo pastan keitinvedellä tai lisää raaka-aineiden joukkoon lorauksen viiniä. Niin tein tällä kertaa. Lisäkosteutta pasta sai uunissa paahdetuista kirsikkatomaatin puolikkaista. Ne muuttuivat uunissa paahtuessaan melkein karkkimaisen makeiksi ja toivat hyvää vastapainoa pekonille sekä pavuille. Paljonpa muuta ei tämä ruoka kaipaa – päälle runsaasti raastettua pecorinoa tai parmesaania ja pari rouhaisua mustapippuria myllystä.

Papu-pekonipasta

250 g kirsikkatomaatteja (keltaisia ja punaisia)
250 g tuoreita vihreitä papuja
1 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl öljyä
1 1/2 – 2 dl valkoviiniä tai vettä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa, mustapippuria
tuoretta basilikaa

350 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä

lisäksi: pecorinoa tai parmesaanijuustoa

Puolita kirsikkatomaatit ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Valuta päälle öljyä. Paista tomaatteja 120 asteessa kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Mikäli teet tätä arki-iltana, paista tomaatteja 150 asteessa puolisen tuntia. Tomaateista ei tule yhtä kuivia, mutta saavat kuitenkin vähän paahtunutta makua itseensä.

Huuhdo pavut ja siisti papujen päät. Keitä pavut kokonaisina suolalla maustetusssa vedessä 3-4 minuuttia. Jäähdytä pavut kylmässä vedessä ja paloittele ne. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Suikaloi pekoni ja hienonna valkosipulinkynnet. Paahda ensin paistinpannulla pinjansiemenet. Paista sitten pekonia muutama minuutti ja lisää öljy sekä
valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet pannulla. Paista vielä muutama minuutti ja lorauta joukkoon valkoviini. Keitä seosta kasaan hetki. Lisää pekonin joukkoon pavut, sitruunankuori sekä mausteet.

Ota pastankeitin vettä talteen, valuta pasta ja lisää öljy. Nostele pasta kuuman pekoni-papuseokseen, lisää kirsikkatomaatit ja keitinvettä, jos pasta näyttää kuivalta. Revi joukkoon basilikan lehdet ja tarjoa heti.

Spagetti alla carbonara

Pasta carbonara on arjen luksusta!

Pasta alla carbonara

Carbonara on yksi arjessamme usein toistuvista ruoista, koska se on nopea ja helppo valmistaa eikä makukaan ole huonoimmasta päästä. Alkuperäinen ohje on italialaisen ruoan raamatusta, Silver Spoonista peräisin. Vuosien varrella on Silver Spoonin ohje muovautunut meillä omanlaisekseen versiokseen.

Carbonarasta löytyy monenlaista ohjetta, mutta siihen kaikkein perinteisempaan tulee vain guancialea (kuivattua possun poskea), kananmunia ja pecorinoa. Ei siis kermaa, kuten monisssa ohjeissa näkee laitettavan. Carbonaran historiasta ei ole aivan täyttä varmuutta ja sen olemassaolosta ennen toista maailmansotaa ei ole juurikaan mitään kirjallista dokumentointia. Mainiossa  The Geometry of Pasta -kirjassa kerrotaan kuinka carbonaran sanotaan syntyneen raskasta työtä tehneiden hiilikaivostyöläisten ruoaksi. Toisaalta nimen arvellaan juontavan juurensa Carbonariin -salaiseen järjestöön, jonka väitetään olleen Italian yhdentymisen taustalla.

Yksi asia tuntuu olevan kuitenkin varma, kun on carbonaran syntysijasta kyse – ohje on roomalaista alkuperää ja se on edelleen suosittu ruoka monissa paikallisissa ravintoloissa. Geometry of Pasta -kirjassa carbonara valmistetaan bucatinipastasta, joka on pitkä, paksuhko ja ontto pasta. Tunnetuin bucatiniohje on lienee bucatini all’Amatriciana. Puistolan Bistron emäntä teki taannoin houkuttelevan kuuloisen amatricianakastikkeen, jonka ohjeen löydä täältä: http://puistolanbistro.blogspot.fi/2016/08/pasta-allamatriciana.html

Pasta carbonara

Näistä se syntyy!

Mutta se historiasta ja bucatinista. On aika siirtyä itse asiaan! Olemme käyttäneet carbonarassa niin pekonia kuin pancettaakin. Guanciale on meillä vielä kokeilematta. Pancettan kanssa täytyy olla vähän varovainen, sillä meille on muutaman kerran tullut todella suolaista carbonaraa, vaikka ei olla yhtään lisätty suolaa itse kastikkeeseen. Pancetan suolapitoisuudessa on siis vaihteluita. Muista myös leikata pancetasta mahdolliset rustokohdat pois, niitä on ikävä poimia suusta kesken syömisen.

Silver Spoonin ohjeessa pancetta paistetaan pannulla voissa yhdessä murskattujen valkosipulinkynsien kanssa. Ohjeessa käsketään poistamaan valkosipulit ennen pancetan lisäämistä pastaan, mutta me jossain vaiheessa vain annoimme valkosipulin mennä mukaan. Minusta ainakin nuo pehmenneet valkosipulipalat  sopivat erinomaisesti carbonaraan, mutta jokainen tekee tavallaan. Roomalaiset mammat varmaan teilaisivat meidät alta aikayksikön kuullessaan, että lisäämme carbonaraan myös hienonnettua rosmariinia. Rosmariinin maku toimii pancetan kanssa ja tuo aavistuksen raikkautta muuten melko yksioikoiseen ruokaan.

 

Carbonaran valmistuksessa on oikeastaan yksi ainoa kriittinen kohta ja se on kananmunien sekoittaminen kuuman pastan joukkoon. Tässä auttaa, kun pastan siirtää kattilasta isoon, lämmitettyyn, mielellään metalliseen kulhoon, jossa pasta saa kunnolla sekoitettua. Sekoittamiseen sopii ihan tavallinen haarukkavatkain eli puuhaarukka kansankielellä. Tätä kuvatessa sekoitin pastan tuossa valkoisessa keraamisessa kulhossa ja sen pinta oli aivan liian liukas, pasta vaan liukui reunasta toiseen! Toinen vinkki on lisätä pastan keitinvettä kananmunien ja juustoraasteen sekoittamisen jälkeen. Olemme huuhdelleet paistinpannun keitinvedellä, jotta mukaan saadaan kaikki ihanat maut pannulta. Viimeisen silauksen ruoalle antaa mustapippuri, jota saa myllystä rouhia joukkoon reilulla kädellä. Lasiin vielä mieluista punaviiniä, niin arkinen torstai-iltakin maistuu jo ihan toiselle!

Pasta alla carbonara
neljälle

120-140 g pancettaa tai pekonia
2 isohkoa valkosipulinkynttä
2 rkl oliiviöljyä tai voita
2 rkl hienonnettua rosmariinia
350 g spagettia
3 luomukananmunaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
1 dl raastetttua parmesaania
1 dl raastettua pecorinoa

Kuutio pancetta tai pekoni. Kuori valkosipulinkynnet, litistä ne veitsen lappeella ja paloittele 2-3 osaan.

Valuta öljy pannulle, lisää pancetta ja valkosipuli. Kuumenna miedohkolla lämmöllä, kunnes pancetasta alkaa rasva irrota. Lisää rosmariini ja jatka kuumentamista, kunnes pancetta on kypsää ja valkosipulipalat ovat kauniin vaaleankellertäviä. Siirrä pannu liedeltä.

Keitä sillä aikaa spagetti suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Vatkaa kananmunien rakenne rikki ja mausta mustapippurilla. Raasta juustot.

Kun pasta on kypsää, ota keitinvettä talteen 1-2 dl. Valuta pasta ja siirrä se valmiiksi lämmitettyyn kulhoon. Kaada joukkoon pancetat ja valkosipulit, sekoita. Lisää kananmunat koko ajan vatkaten pastan joukkoon ja ripottele heti perään puolet juustoraasteesta. Tässä vaiheessa voit lisätä keitinvettä. Lisää loput juustosta huolellisesti sekoittaen. Pastan tulisi olla kiiltävän kosteaa, mutta kulhonpohjalla ei saisi olla runsaansti lientä. Lisää keitinvettä, jos koostumus on liian kuiva. Rouhi lopuksi joukkoon runsaasti mustapippuria ja tarjoa heti parmesaaniraasteen kanssa.

Kesäkurpitsa-ricottapasta

Elokuu on täällä. Monelle se tarkoittaa arkisen aherruksen pariin palaamista, joten tässä on arjen pelastajaksi kesäistä fiilistä pullisteleva kesäkurpitsasta ja ricotasta valmistettu pasta. Olkaa hyvät!

Kesäkurpitsa-ricottapasta

Kotimainen kesäkurpitsa on nyt parhaimmillaan ja kotipuutarhureidenkin pihoissa se alkaa pikkuhiljaa kypsyä. Kesäkurpitsa on niitä vihanneksia, jotka miedon makunsa vuoksi sopivat hyvin monenlaiseen käyttöön, niin säilöntään, leivontaan kuin etnisiinkin ruokiin. Vaikka nyt elokuun puolelle jo siirryttiinkin voi ruokaa silti tehdä kesäisellä fiiliksellä ja juuri sitä tämä pasta on täynnä. Ricotta tuo hapanta kermaisuutta pastaa olematta liian raskas ja pannulla paistettaessa kesäkurpitsaviipaleisiin syntyy paahteista makua, jota pinjansiemenet täydentävät. Tuore minttu ja sitruuna tuovat raikkautta annokseen.

Pastana käytin tällä kertaa piciä. Pici on käsin pyöritelty nauhapasta, joka on Sienasta, Toscanasta peräisin. Se on paksu nauhapasta ja valmistettu vedestä sekä vehnäjauhoista. Picin sijaan voit käyttää vaikka linguinepastaa. Mikäli pastaa jää, maistuu se mainiosti kylmänä lounaana seuraavana päivänä.

Kesäkurpitsasta on kirjaimellisesti tehty pastaa Hannan keittiössä. Vaikutti oikein herkulliselta sekin!

Kesäkurpitsa-ricottapasta

3/4 dl pinjansiemeniä
1 nippusipuli (vain valkoiset osat) tai salottisipuli
3 valkosipulinkynttä
2 pientä kesäkurpitsaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
350 g paksua nauhapastaa esim. piciä, linguinea

1 (250 g) prk ricottaa
1 dl raastettua pecorinojuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
1-2 rkl sitruunanmehua
1/2 dl hienonnettua minttua
ripaus suolaa

Paahda pinjansiemenet pannulla ja siirrä sivuun.

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Viipaloi myös kesäkurpitsan ohuiksi kiekoiksi. Keitä pasta suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä ensin sipulia sekä kesäkurpitsaa noin 8 minuuttia. Kesäkurpitsa saa hieman ruskistua. Lisää viipaloitu valkosipuli ja paista vielä muutama minuutti.

Vatkaa ricotan rakenne rikki ja mausta se pecorinoraasteella, sitruunalla ja mintulla. Lisää ripaus suolaa.

Ota pastan keitinvettä 1 dl sivuun ja valuta pasta. Kaada se pannulle ja lisää pinjansiemenet, suolaa ja pippuria. Lisää myös keitinliemi. Sekoita hyvin ja jaa pasta kulhoihin tai lautasille. Nosta annosten päälle maustettua ricottaa ja raasta päälle vielä pecorinoa tai parmesaania.

Höylätty parsa on uusi musta

Mandoliini ja erilaiset kuorimaveitset ovat olleet tässä keittiössä kovassa käytössä viime aikoina. Niillä on höylätty ohueksi niin kaalia, raparperia kuin parsaakin.

Höylätty parsapasta

Tällä kertaa höylätty parsa päätyi nopeaan arki-illan pastaan. Yksinkertaisuudessaan kaunista! Innostuin cannelonien myötä tekemään taas tuorepastaa, kun se on oikeasti niin helppoa. Tällä kertaa tein pastalevyistä pappardelleja. Kuivattu pappardelle tai oikeastaan mikä tahansa kuivattu nauhapasta sopii tähän, jos tuorepastan teko ei ole ennalta tuttua hommaa.

Parsan höylääminen sujui minulta kätevimmin vaakateräisellä kuorimaveitsellä. En höylännyt nuppuja lainkaan, vaan leikkasin ne veitsellä ohuemmiksi paloiksi. Mikäli olet tottunut mandoliinin käyttäjä, voit toki käyttää sitä ja höylätä parsan koko pituudeltaan.

Pastataikina

300 g durumvehnäjauhoja
3 kananmuna
3/4 tl suolaa
3 rkl oliiviöljyä
3–5 rkl vettä

Kaada jauhot isoon kulhoon, tee niiden keskelle syvennys ja riko kananmunat siihen. Lisää suola ja öljy. Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen ja lisää tilkka kerrallaan vettä. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti käsiteltävää. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä.

Kauli pasta jauhotetulla pastakoneella kolmessa tai neljässä erässä ohuiksi levyiksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu. Pappardelleja varten ei taikinan tarvitse olla kaikkien ohuinta.

Leikkaa levyt 20 cm pituisiksi. Jauhota hyvin. Taittele taikina levy löyhiksi kerroksiksi tai kääri taikina kääretortun tapaan rullaksi. Leikkaa kerrostettu taikina 2 cm levyisiksi nauhoiksi terävällä veitsellä. Tee sormistasi häkki ja ravista pastaa, kunnes nauhat irtoavat toisistaan.  Aseta valmiit nauhat tai pastalevyt jauhotetulle alustalle ja ripottele päälle hiukan jauhoja. Näin ne eivät tartu toisiinsa kiinni ja niitä on helpompi käsitellä. Anna nauhojen kuivua 10–15 minuuttia ennen keittämistä.

Mikäli käytät kuivattua pappardella, varaa sitä 350 g tähän ohjeeseen.

Parsa-öljyseos

1  nippu (500 g) vihreää parsaa
1 rkl sitruunanmehua
ripaus suolaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl oliiviöljyä
1 sitruunan raastettu kuori
3-4 rkl hienonnettuja yrttejä
suolaa ja mustapippuria

Pese parsat huolellisesti ja napsauta kuivuneet kannat pois. Höylää parsat nupun alapuolelta vaakateräisellä kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa nuput vielä kahteen tai kolmeen osaan ja nosta sivuun. Mausta höylätty parsa sitruunanmehulla ja ripauksella suolaa.

Laita pastavesi kiehumaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä öljyssä hiljalleen noin 5 minuuttia. Varo polttamasta kynsiä. Lisää sitruunankuori ja nosta kattila pois levyltä. Lisää öljyn joukkoon hienonnetut yrtit, höylätyt parsat sekä mausteet. Pidä lämpimänä.

Lisää keitinveteen reilusti suolaa ja pappardellet. Keitä voimakkaasti kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Lisää parsan nuput veteen, kun keittoaikaa on minuutti jäljellä. Ota keitinvettä talteen.

Valuta pasta ja nostele parsa-öljyseos joukkoon. Lisää pastan keitinvettä, mikäli pasta tuntuu kuivalta. Rouhi joukkoon pari pyöräytystä mustapippuria ja höylää päälle reilusti parmesaania.

Hortoilijan ricottacannelonit sekä järkyttävä tunnustus

Kevät on kaikkien hortoilijoiden kulta-aikaa. Mutta entäpä, jos villiyrtit eivät oikein nappaa? Joutuuko sitten pakanana seipään päähän poltettavaksi?

Hortoilijan ricottacannelonit

Cannelonit valmistuvat helposti tuorelasagnelevyistä.

Niin, mitäpä tässä asiaa sen enempää salailemaan. Minulla on henkilökohtainen ongelma villiyrttien kanssa. Ne kun tuppaavat maistumaan suussani, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, karvaille ja no, ruoholle. Suutuntuma on monissa epämiellyttävä ja kokonaisuudesta tulee väistämättä mieleen, että onko tämä todellakin syötäväksi tarkoitettua. En tiedä, ehkä olen mielessäni ajatellut asian jotenkin väärin, että niissä tulisi olla makua (hyvää sellaista) itsessään? Pidän nokkosesta, koska siinä on oma minua miellyttävä makunsa ja lapsena tuli useampi kilo ketunleipää naposteltua suoraan metsästä, koska niissä on koukuttava maku. Mutta korvaisinko parsan maitohorsman varrella tai tekisinkö villiyrteistä salaattia? En.

Yritin viime viikonloppuna tehdä hortamunakasta. Pyörittelin horsmaa, poimulehteä ja siankärsämöä voissa sekä valkosipulissa. Totesimme, että munakas oli sinänsä ok, mutta nuo vihreät asiat maistuivat joko valkosipulille tai ei millekään. Puutikuistakin saa hyvää, jos ne upottaa voihin ja valkosipuliin! Kaikesta tästä huolimatta päätin kuitenkin vielä yrittää ja onnistuin tekemään ricottacanneloneja, jotka sopivat kaltaiselleni hortoilun aloittajalle. En lupaa, että tämä on parempaa kuin pelkästään pinaatista tai vaikkapa nokkosesta tehty, mutta on se ihmisravinnoksi mainiosti kelpaavaa. Villiyrtit saa upotettua täytteeseen niin, että minuakin skeptisempi/nirsompi ruokailija sujauttaa ne suuhunsa ilman vastalausetta. Villiyrteiksi valikoituivat tällä kertaa nokkonen, hauskasti valkosipulille maistuva litulaukka, horsma ja poimulehti.

Canneloneja varten tein itse pastataikinan, mutta oikaise ihmeessä ja käytä tuorelasagnelevyjä tai kuivattuja canneloniputkia. Putkien täyttämiseen suosittelen apuvälineeksi pursotinpussia. Täyttäminen sujuu melko paljon sukkelampaan sen avulla. Tein näitä ricottacanneloneja jossain vaiheessa useinkin ja saatoin kääräistä siivun parmankinkkua pastalevyn päälle ennen ricotan lisäämistä. Tämä versio on kuitenkin täysin kasvisruoka. Ricottaa saa jo kivasti kaupoista, mutta kotimainen herajuusto, esim. Riitan Herkun Hoikkis, sopii tähän ihan yhtä hyvin. Pohjalle keitetään simppeli tomaattikastike ja päälle voi maitokastikkeen sijaan raastaa vain paljon hyvin sulavaa pehmeää juustoa. Maitokastikkeeseen ohjeet videovinkkeineen löydät esimerkiksi Valion sivuilta.

Tuorepasta

Siitä onkin jo hetki vierähtänyt, kun olen viimeksi tehnyt pastaa itse.

Tässä vielä hortoilusta kiinnostuneelle lisää hyvältä kuulostavia hortaohjeita ja tietoa villiyrttien käytöstä:

http://hannansoppa.com/vuohenputki-varhaiskaalisalaatti/
http://www.pienipunainenkeittio.com/2016/05/nokkossampylat-kuusenkerkkasalaatti-ja.html
http://www.jotainmaukasta.fi/2016/05/16/nokkospesto/
http://sillasipuli.blogspot.fi/2016/04/foodpunk-ja-villiyrtit.html
http://hortoilu.fi/

Horta-ricottacannelonit

Cannelonit

n. 2 l nokkosta, horsmaa, litulaukkaa, poimulehteä haluamassi suhteessa
2 rkl oliiviöljyä
1 salottisipuli tai pieni keltasipuli
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa, mustapippuria
1 prk (250 g) ricottaa
1/2 dl raastettua parmesaania
1 kananmuna
50 g pinjansiemeniä
2 rkl hienonnettua basilikaa
mustapippuria, suolaa ja ripaus muskottipähkinää
250 g tuorelasagnelevyjä tai noin 1 pkt canneloniputkia

pinnalle:
(1/2 l maitokastiketta)
3-4 dl hyvin sulavaa juustoa raastettuna

Pese villiyrtit huolellisesti. Laita nokkoset kattilaan, kaada päälle vettä ja ryöppää niitä kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Valuta ja huuhtele vielä kylmällä vedellä. Purista ylimääräinen vesi pois.

Hienonna loput yrtit sekä ryöpätyt nokkoset. Hienonna myös sipuli ja valkosipuli. Kuullota ne öljyssä paistinpannulla ja lisää yrtit. Paista käännellen muutama minuutti ja mausta seos. Jäähdytä.

Vatkaa ricotan rakenne rikki. Lisää jäähtynyt yrttisilppu, parmesaaniraaste, kananmunat, pinjansiemenet sekä mausteet. Sekoita hyvin.

Leikkaa tuorepasta 10-12 samankokoiseen palaan. Levitä pastalevyn reunaan runsas ruokalusikallinen täytettä ja rulla levy sushin tapaan rullaksi. Toista sama lopuilla pastapaloilla. Nosta cannelonit tiiviiksi riveiksi tomaattikastikkeen päälle ja valuta pinnalle maitokastike. Ripottele päälle vielä runsaasti juustoraastetta ja paista cannelonit 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pasta on kypsää.

Tomaattikastike

1 rkl oliiviöljyä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai tomaattimurskaa + 2 dl vettä
1 rkl balsamiviinietikkaa
1/2 ruukkua basilikaa hienonnettuna (myös varret)
2 tl kuivattua oreganoa
suolaa, mustapippuria

Mittaa kaikki aineet kattilaan ja keitä noin 10 minuuttia, kunnes kastike on sakeutunut. Levitä kastike öljytyn uuniastian pohjalle.

Parsa-chorizopasta uppomunalla

Parsakausi on virallisesti nyt käynnissä. Meillä on syöty espanjalaista parsaa jo pari viikkoa. Millaisia parsaohjeita sinä haluaisit lukea?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevättä lautasella ja lasissa.

En ole mikään puutarhuri tai viherpeukalo, mutta näin kevään tullen hieman harmittaa, että minulla ei ole edes sitä pientä maalänttiä. Tiedän nimittäin mitä yrittäisin siellä kasvattaa: parsaa! Juu, aika suuruudenhullut on haavet, sillä itse satoa joutuu odottelemaan muutaman vuoden ja kasvatuskin vaatii omat niksinsä. Mutta mikäli parsan kasvatus kiinnostaa, niin löysin hyvän tietopaketin Kodin Pellervon sivuilta.

Vihreä parsa ja valkoinen parsa ovat itse asiassa sama kasvi – valkoinen parsa kasvatetaan harjumaisessa multakasassa ja vihreä ns. tasamaalla. Vihreä parsa on oma suosikkini sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se sopii todella moneen ruokaan ja kypsentämisessä kannattaa unohtaa vedessä keittäminen. Parhaimman maun parsaan saa grillaamalla, pariloimalla tai uunissa paahtamalla. Tässä pastassa yhdistyvät lempiraaka-aineeni: chorizo, kananmuna ja tietysti parsa. Kasvissyöjät voivat jättää chorizon pois ja lisätä joukkoon enemmän sitruunankuorta tai ripauksen savustettua paprikajauhetta makua tuomaan. Ohjeen uppomunan valmistukseen löydät täältä. Uppomunan sijaan voit lisätä pasta-annokseen löysäksi keitetyn kananmunan. Lisäsin joukkoon myös kourallisen vihreitä juttuja eli ruukkupinaattia, viinisuolaheinää, ja ehkä vähän yllätysaineksena, retiisin naatteja. Myös rukola sopii tähän ruokaan hyvin.

Parsa-aiheisia juttuja on taatusti luvassa lisää, mutta minua kiinnostaa kuulla millaisia parsaohjeita te haluasitte lukea? Joten kommetoikaapa alle ja minä yritän parhaani mukaan toteuttaa toiveenne!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokatoimittajien Keittiökirppikseltä tarttui mukaan muuan muassa tämä sinireunainen emalilautanen.

Parsa-chorizopasta
4 annosta

300 g spagettia
1 nippu (500 g) vihreää parsaa
n.150 g chorizoa (käytin Pirkka Parhaat chorizoa)
2 keskikokoista valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 dl pinjansiemeniä
1 sitruunan kuori raastettuna
loraus Pastista (tai vettä + sitruunanmehua)
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
iso kourallinen vihreitä lehtiä: tuoretta pinaattia, viinisuolaheinää, retiisin naatteja tms.
1/2 ruukkua basilikaa
parmesaania tai pecorinoa

4 kananmunaa

Laita isoon kattilaan pastavesi kiehumaan. Pese parsat ja napsauta kuivat kantaosat pois. Paloittele parsat. Kuori ja paloittele chorizo. Viipaloi valkosipulinkynnet. Valmista tässä vaiheessa uppomunat ja pidä ne lämpimänä tarjoamiseen saakka.

Lisää pasta suolalla maustettuun veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kylmälle paistinpannulle öljyä ja lisää chorizoviipaleet. Kuumenna hiljalleen, kunnes chorizoista alkaa irrota rasvaa ja ne saavat hieman väriä. Nosta chorizopalat pois pannulta ja lisää sinne paloitellut parsat, pinjansiemenet ja valkosipuli. Paista käännellen 3-4 minuuttia, lisää Pastis ja kiehauta. Siirrä chorizot takaisin pannulle ja mausta seos sitruunankuorella sekä mustapippurilla.

Valuta pasta ja ota talteen 1 dl keitinlientä. Sekoita kuuman pastan joukkoon oliiviöljyä ja lisää vihreät lehdet. Kaada joukkoon parsa-chorizoseos ja sekoita hyvin. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Revi lopuksi joukkoon vielä basilika ja höylää pastan päälle parmesaania tai pecorinoa.

Vielä on ruusukaalia jäljellä

Ruusukaalista pyöräytät nopean pastan, joka saa makua sinihomejuustosta ja pähkinöistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Ruusukaalien saatavuus alkaa pikkuhiljaa olla viimeisillään, mutta vielä ehtii tämän helpon ruusukaalipasta pyöräyttämään. Tällaisenaan ruoka sopii kasvissyöjille, lihansyöjät voivat lisätä joukkoon suikaloitua pekonia. Ruusukaalien maku alkaa olla tässä vaiheessa jo melko vahva ja tässä minunkin ostamassani pussissa oli muutama varsin tymäkkä, jopa piparjuureltakin maistuva ruusukaali. Tuo vahva maku sopi itseasissa tosi hyvin kermaisen sinihomejuuston kanssa. Ruusukaalit saavat pannulla paistettuna kauniiin pinnan lisäksi myös hieman pähkinäistä makua, jota pekaanipähkinät vahvistavat. Pekaanipähkinöiden sijaan voit käyttää kuorellisia manteleita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinihomejuusto sulaa ihanaksi kastikkeeksi lämpimän pastan ja kaalien joukkoon. Käytä tässä lempijuustoasi, miedompikin sinihomejuusto toimii.

Ruusukaali-sinihomejuustopasta

400 g ruusukaalia
1 dl pekaanipähkinöitä
3 rkl voita
1-2 rkl sitruunamehua
1/2 sitruunan kuori raastettuna
suolaa, mustapippuria
150 g sinihomejuustoa
1 ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna

350 g linguinea tai tagliatellea

Pese ruusukaalit ja poista rikkoutuneet tai kolhiutuneet uloimmat lehdet. Leikkaa ruusukaalin kanta ja puolita kaalit. Paahda pekaanipähkinät kuivalla pannulla ja siirrä sivuun odottamaan.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan keittyessa ruskista voi pannulla ja lisää ruusukaalit pannulle leikkauspinta alaspäin. Paista kaaleja, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja käännä. Jatka paistamista, kunnes kaalit ovat hieman pehmenneet. Niissä tulisi olla kuitenkin vielä suutuntumaa. Nosta pannu liedeltä, lisää sitruunamehu ja sitruunankuori. Murenna pannulle pekaanipähkinät ja mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Valuta pasta, ota 1 dl keitinvettä talteen. Lisää pastan joukkoon loraus öljyä ja sekoita. Nostele kattilaan pastan joukkoon kaalit ja pähkinät, lisää keitinvesi ja murenna joukkoon sinihomejuusto. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja. Raasta pasta-annoksen päälle parmesaania.

Juustoa, juustoa ja lisää juustoa eli mac ’n’ cheese

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Juustoa saa olla reilusti. Valitse mukaan myös vahvemman makuisia juustoja, jolloin saat voimakkaamman maun kastikkeeseen.

Minusta on pikkuhiljaa tullut juustosyöppö. Olen toki juustoista pitänyt aiemminkin, mutta nyt huomaan hamstraavani niitä jääkaappiimme ja yllätän itseni syömästä ”ihan pienen palan” Klippania tai jotain muuta hyvää juustoa ruoanlaiton ohessa. Niinpä ei ole yllätys, että jääkaapistamme löytyy jos jonkinlaisen juuston rippeitä, joiden elinkaari ruoaksi kelpaavaksi materiaaliksi alkaa uhkaavasti lähestyä loppuaan. Onneksi tähän ongelmaan on pomminvarma ratkaisu (sen lisäksi, että lakkaisin ostamasta liikaa juustoja), ja sen ratkaisun nimi on Mac ’n’ cheese eli juusto-makaronilaatikko.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tein kaksi versiota, josta toiseen laitoin pankomurua päälle ja tähän kuvassa olevaan en laittanut. Suosittelen korppujauho- tai pankomuruilla kuorruttamista, laatikko saa mukavaa rapeaa rakennetta pintaan.

Atlantin toisella puolella Mac ’n’ cheese tarjotaan usein lisäkkeenä, mutta ruoka itsessään on niin tuhti ja täyttävä, että sen seuraksi riittää kirpeän sinappisella kastikkeella maustettu vihreä salaatti. Aivan tuntematon tällainen lisäkemakaronilaatikko ei Suomessakaan ole, sillä munamaitoon valmistettu, lihaton makaronilaatikko on kuulunut jo pitkään osana perinteisten pitopöytien tarjontaa.

Laatikon pohjan muodostavat keitetyt makaronit ja maitokastike, joka on kyllästetty juustolla. Juuston lajilla ei sinänsä ole väliä, kunhan se on rasvaista ja hyvin sulavaa. Tällä kertaa meillä sattui olemaan Herkkujuustolan Savuhilmaa, keltaista cheddaria ja gruyeren loput. Kuten monet laatikkoruoat, niin tätäkin on helppo varioida mielensä mukaan. Olen joskus laittanut mukaan lehtikaalia kevennykseksi tai silpunnut joukkoon paljon erilaisia yrttejä. Aina varma valinta on pekoni, jonka paistoin aivan rapeaksi uunissa ja murensin juustokastikkeen joukkoon.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapeaksi paistettua pekonia, nam!

Täysjyväpastat eivät normaalisti kuulu kuiva-ainekaappimme valikoimiin, mutta juustokastikkeen joukkoon täysjyvämakaroni uppoaa mukavasti. Tavallinen makaroni sopii yhtälailla, mutta klassikkostatukseen vedoten en menisi pastan muotoa vaihtamaan. Tästä tulee kerralla iso annos. Pienemmän määrän saat, kun käytät 400 g makaroneja ja litran maitoa. Kaikki muu onkin sitten lähinnä makukysymys.

Huom! Tässä suuruksessa on tarkoituksella rasvaa enemmän suhteessa jauhoihin, tällöin jauhot eivät paakkuunnu niin helposti maitoa lisättäessä ja kastikkeesta tulee sileää. Rasvan määrää voi toki vähentää halutessaan.

Mac’n’cheese

600 g täysjyvämakaroneja
1,5 l maitoa
1 keltasipuli
5 maustepippuria
2 laakerinlehteä
100 g voita
1 1/2  dl vehnäjauhoja
3 rkl Dijon-sinappia
mustapippuria
1 pkt pekonia
n. 400 g erilaisia juustoja raastettuna
korppujauhoja, panko-murua, leivänmuruja

1. Keitä makaronit kiehuvassa vedessä noin 4 minuuttia. Huuhtele kylmällä vedellä ja valuta. Tarkoitus on, että makaronit eivät ole täysin kypsiä tässä vaiheessa.
2. Kaada maito kattilaan. Kuori keltasipuli, leikkaa se puoliksi ja nosta maidon joukkoon. Lisää myös maustepippurit ja laakerinlehdet. Kuumenna maito hiljalleen kiehuvaksi ja pidä lämpimänä.
3. Sulata pinnoitetussa kattilassa voi ja lisää jauhot sekoittaen. Kuumenna suurusta hetki ja nosta kattila pois levyltä. Lisää kuumaa maitoa aluksi kauhallinen kerrallaan (poimi maidosta pois mausteet sitä mukaan) ja sekoita hyvin jauhojen joukkoon. Kun noin puolet maidosta on lisätty, siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna kiehuvaksi. Kun kastike alkaa saostua, lisää loput maidosta ja kuumenna. Keitä, kunnes kastike on uudelleen saostunut. Mausta Dijonilla ja mustapippurilla. Kastike saa olla koostumukseltaan melko löysää.
4. Paahda pekonit uunissa tai paistinpannulla kastikkeen valmistuessa. Valuta pekoneista talouspaperin päällä ylimääräinen rasva pois. Murenna jäähtyneet pekoniviipaleet pieniksi muruiksi.
5. Raasta juustot ja sekoita 3/4 juustosta kuuman maitokastikkeen joukkoon. Tarkista maku.
6. Lisää kastikkeeseen pekonimurut ja keitetyt makaronit. Sekoita hyvin ja kaada seos voideltuun isoon uunivuokaan (n. 2 1/2 l). Koostumus saa olla löysän valuva. Ripotele päälle loput juustoraasteesta sekä korppujauhot. Paista 200 asteessa 25-30 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑