Sokka irti (sori Cheek!)

Kuvassa artisokat näyttävät isommilta, oikeasti olivat meikäläisen kämmenen kokoisia.

Parsa-aika on nyt parhaimmillaan, mutta samaan aikaan on alkanut toisen herkun, artisokan, satokausi Italiassa. Viime vuonna olimme Roomassa toukokuussa ja siellä artisokkaa juhlistettiinkin monen ravintolan ruokalistoilla. Olen usein kateellisena katsonut ruokaohjelmia, joissa artisokan uloimmat lehdet on vaan oikeasti helposti nypitty ja artisokan ytimessä on vain pieni osa sitä karkeaa tupsua, mikä pitää poistaa. Omat kokemukseni ovat olleet kovin erilaisia, kun tiskiallas on ollut täynnä lehtiä ja artisokkaan on jäänyt vain olematon pohja.

Olen kyllä joka kerta tajunnut (liian myöhään) ostaneeni vanhoja artisokkia ja ei ole tullut mieleenkään kypsentää niitä kokonaisena, sen verran puumaisia ne ovat olleet. Joten en ollut mitenkään erityisen toiveikas, kun pari viikkoa sitten nappasin Stokkalta italialaisia artisokkia. Ne olivat kyllä pieniä, varsi tuntui jämäkältä ja artisokan suomut olivat tiukasti kiinni eli kaikki ulkoiset merkit viittasivat kyllä tuoreisiin tapauksiin. Ja mamma mia! Sain kokea oman kokkihetkeni, sillä nämä olivat niin tuoreita, kun tänne saakka raahatuista artisokista voi vaan toivoa. Ulompia lehtiä ei tarvinnut repiä sormet verillä, niitä ei itseasiassa tarvinnut montaakaan irrottaa, ja ytimessä ei ollut paljon poistettavaa. Siinä vaiheessa harmitti, etten valmistanut näitä kokonaisina sulatettuun voihin dipattavaksi. Mutta oikein maukkaita niistä tuli uunissakin.

Tältä artisokka näyttää, kun uloimmat lehdet on nypitty ja reuna siistitty. Tällä kertaa kuorin myös varren, sillä nämä olivat niin tuoreita.

Artisokasta leikataan pois lehtien suippo-osa ja sisältä paljastuu ydin, jolla on englanniksi oiva nimi – choke. Niihin karkeisiin kuituihin varmasti tukehtuisi, jos niitä söisi.

Artisokan käsittelyssä on muistettava, että sen pinta tummuu helposti eli käsitellyt sokat on syytä upottaa kylmään veteen, jossa on reilusti sitruunamehua. Maustoin sokat suolalla ja pippurilla, valutin päälle oliiviöljyä ja lisäsin pari oksaa timjamia. Taisin ripotella vielä sitruunatimjamiakin joukkoon. Artisokat paahtuivat uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Artisokkien kanssa valmistin ankkaa ja pommes dauphinoisea, mutta niistä lisää myöhemmin.

Italiassa artisokka kasvaa myös villinä. Tämä kuva otettu juhannuksen aikoihin, jolloin tuo suomuinen pallo avaa lehtensä ja sisältä paljastuu upea violetti kukinto.