Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Kasvis (page 1 of 7)

Ruusukaalinachot

Ruusukaali on yksi vähiten käytetyimmistä kaaleistamme, vaikka se on vähintään yhtä monipuolinen kuin muutkin kaalit.

Brussel sprouts

 

Oma rakkauteni ruusukaaleihin roihahti liekkeihin oikeastaan vasta Lontoossa asuessani, sillä britit käyttävät ruusukaalia meitä huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin. Ja ruusukaalia on tarjolla siellä muulloinkin kuin jouluna, vaikka tähän aikaan vuodesta brittiläisiä ruokalehtiä lukiessa ei sitä uskoisi. Ruusukaali on parhaimmillaan, kun sen jättää hieman rapsakaksi eikä paista siitä henkeä ja väriä pihalle. Ruusukaali on myös kiitollinen kokattava, sillä sen kanssa sopivat yhteen monenlaiset raaka-aineet, niin kastanjat, pähkinät, juustot, omenat kuin erilaiset pekonit kaikissa jaloissa muodoissaan.

Itse olen tykästynyt ruusukaaliin raakana – suikaloin sen ohuelti tai irrotan lehdet yksitellen kukinnosta ja käytän ne salaateissa tai lisään ruokaan vasta viime hetkellä. Ohuesti suikaloituina se paistuu pannulla nopeasti ja sopii vaikka edellä mainitun pekonin kanssa mehevään pastaan. Myös puolikkaina uunissa paahdetut ruusukaalit ovat suurta herkuani ja olipa Kokit ja potit -blogin Hannele tehnyt niistä myös kimchiä! Nam!

Idea nachoruokaan syntyi oikeastaan ensin  Old El Pason sinisestä maissilajikkeesta valmistetuista nachoista. Niiden upea väri innoitti ja mietin mitä vähän erilaista niistä voisi valmistaa. Ja niin mukaan tulivat ruusukaalit kaikessa vihreydessään. Tämähän ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun yhdistän maissilastut ja kaalin, sillä blogiarkistosta löytyy myös punakaalia hyödyntävä, villisti Nachos Paradisoksi -nimetty ohje.  Siinä olin käyttänyt kaalin lisäksi karitsan jauhelihaa.

Brussel sprout nachos

Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan Elovenan Muru kaurajauhista. En ole tänne tainnut laatia ainuttakaan ohjetta, jossa olisin käyttänyt mitään näistä uusista lihankorvikkeista. Syy siihen on yksinkertainen – en oikein pidä niistä. Käytän mielummin papuja ja linssejä sellaisinaan. On toki hienoa, että vastineita lihalle kehitetään koko ajan, mutta tekokiireessä on mielestäni unohtunut muutama oleellinen asia, kuten tuotteen herkullinen maku ja ulkonäkö. Hieno pakkaus ei vielä riitä. Tämä koskee toki muitakin einesvalmisteita tai mitä tahansa ruoka-ainetta, ei vain näitä vegeuutuuksia.

No mitäkö tykkäsin kauramurusta? Se oli ihan kohtalainen. Kitalakeen tarttuva hiilihydraattisuus ehkä eniten häiritsi kokemusta ja eihän tätäkään tuotetta voi ulkonäöltä kauniiksi sanoa, mutta ainakaan se ei haissut märälle koiralle! Tällainen nachotyyppinen ratkaisu on varmasti se mihin voisin tuotetta ehkä uudelleen kokeilla, ainakin jos siihen upottaa purkin chipotlekastiketta ensin.

Mutta kitinät sikseen, sillä ruusukaalinachot tulivat jäädäkseen ja yhden version ehdin jo tehdä mustapavuilla. Ne toimivat myös hyvin, mutta varoituksen sana kaikille FODMAP-tyypeille – ruusukaalin ja papujen yhdistelmä saattaa olla herkkävatsaisille liikaa!

Ruusukaalinachot

300 g ruusukaalia
2 rkl öljyä
1 ps (350 g) Elovena kaurajauhista tai 400 g jauhelihaa
1/2 – 1 prk Pirkka salsa chipotlea
1/2 dl vettä
2-3 tuoretta jalapenoa
2-3 kevätsipulin vartta
2 ps Old El Paso Mexican Blue Corn -tortillalastuja
1 prk Valio Koskenlaskija cheddarkastiketta
1 ps (n. 150 g) juustoraastetta
1 ruukku korianteria

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa pois kanta. Poista tarvittaessa huonokuntoiset päälilehdet ja suikaloi kaalit.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä kaurajauhista sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää chipotlekastike ja tilkka vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti.

Viipaloi jalapenot ja suikaloi kevätsipulit. Levitä vuoan pohjalle kerros maissilastuja ja annostele pinnalle kaurajauhista. Lisää suikaloituja ruusukaaleja, jalapenoja ja kevätsipulia. Valuta päälle muutama lusikallinen cheddarkastiketta. Toista näin, kunnes kaikki ainekset ovat käytetty. Ripottele pinnalle lopuksi juustoraaste.

Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Hienonna pinnalle korianteri ja tarjoa heti.

Vinkki! Jos cheddarkastike tuntuu jäykältä ja sitä on hankala levittää, kuumenna se nopeasti mikrossa tai liedellä kattilassa.

Ruusukaalipastan ohjeen löydät täältä.

Tarte tatin keltajuuresta

Miten olisi lautasellinen aurinkoa tarte tatinin muodossa?

Tarte tatin from yellow beetroot

Joskus on lyhyestä virsi kaunis,  ja juuri nyt on sellainen tilanne. Tätä voisi myös kutsua ekonomiseksi bloggaamiseksi – ei turhan jaarittelua ja miljoonaa kuvaa. Tiedän kyllä, ei ole google- ja seo-optimoitua ja what not. Mutta kuten tapanani on, mausta ei tingitä!

Näin talven tullessa muistuu taas mieleen miten loistava asia voitaikina onkaan! Siis oikeasti! Rakastan voitaikinan lehtevyyttä, rapeaa pintaa ja tietysti ihanan mehevää rasvaista taikinaa. Ja kun puhun rasvasta, tarkoitan voita. EI KIITOS kaikille margariinista valmistetuille lehtitaikinoille.

Yksi leivonnainen missä nykyisin yleensä aina oikaisen valmiilla voitaikinalla on tarte tatin. Siihen yleensä tehdään jonkinlainen rough puff -taikina eli voi ja jauhot nypitään ja muotoillaan taikinaksi veden kanssa. Taikinaa aidon voitaikinan tapaan kaulitaan ja käännellään, mutta prosessi on huomattavasti suoraviivaisempi kuin perinteisessä voitaikinassa. Toki vielä helpompaa se on valmiista pakastetaikinasta ja sormet ristiin, että Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa saa vielä hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä se on luottotaikinani ja on muuten ainoa (tietääkseni), joka myydään kokonaisena taikinana, ei pieninä levyinä.

Tämän tatinin voi tehdä punajuuresta, mutta nuo kullankeltaiset keltajuuret ovat houkuttaneet minua jonkin aikaa ja kun lunta odotellessa on maa musta, niin pieni väripläjäys on lienee paikallaan.

Olen haaveillut tästä keltajuuri tatinista koko syksyn ja lopulta sain sen tehtyä.  Ja hyvä tulikin! Keltajuurten maku on punajuurta miedompi ja makeampi,  ja makeus vielä korostuu uunissa paahdettaessa. Keltajuuri ei myöskään värjää samalla tavalla kuin punajuuri tekee, joten käsittely on vaivattomampaa.  Maustoin keltajuuret rosmariinilla, mutta myös timjami sopii. Tatinin kanssa tarjosin labnehia.  Jos saat käsiisi vuohenmaitojogurttia, käytä sitä. Normaali turkkilainen jogurtti toimii totta kai, kunhan se ei ole rasvatonta tai vähärasvaista.

 

Keltajuuri -tatin
2 pientä (halk. 22 cm) piirakkaa tai yksi iso

1 kg pieniä keltajuuria
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
4 – 5 rkl sherryetikkaa
2 – 3 rkl fariinisokeria
1 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1 pkt Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 190 asteeseen.

Pese ja kuori keltajuuret. Leikkaa ne puoliksi.

Kuumenna uuninkestävässä paistinpannussa voi ja oliiviöljy,kääntele keltajuuret rasvassa. Lisää etikka, sokeri ja mausteet. Sekoita ja maista, lisää etikkaa tai sokeria makusi mukaan. Lisää rosmariinin oksat. Peitä pannu foliolla ja siirrä uuniin. Paista 30-45 minuuttia, kunnes keltajuuret ovat pehmenneet.

Kauli taikina hieman ohuemmaksi ja leikkaa siitä hieman pannun halkaisijaa suurempi kiekko. Käytä muottina vaikka isoa lautasta.

Kääntele keltajuuret pannussa niin, että ne ovat tiiviisti toisissaan kiinni. Poista tässä vaiheessa rosmariini. Voit leikata osan keltajuurista pienemmiksi paloiksi, jotta saat ne pannulle asettumaan.

Nosta taikina juuresten päälle ja käännä taikinan reunat kohti pannun pohjaa. Paista uunissa 20-25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin kullanruskea ja kypsä.

Anna piirakan levätä hetki ja peitä pannu isolla lautasella. Kumoa piirakka tarjoilulautaselle. Koristele rosmariinilla ja tarjoa labnehin kanssa.

Labneh

400 g vuohenmaitojogurttia tai paksua turkkilaista jogurttia
1/4 tl suolaa

Vuoraa syvä kulho musliinikankaalla tai juustokankaalla. Sekoita jogurtin joukkoon suola. Valuta jogurtti kankaan päälle, nosta kulmat keskelle ja pyöritä kangas tiukaksi nyytiksi. Sido nyytti narulla. Ripusta nyytti valumaan kulhon päälle ja anna jogurtin valua 24-36 tuntia jääkaapissa.

Muruisa metsäsienipiirakka

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

 

Forest mushrooms

Meitä sienien ystäviä on kyllä hemmoteltu tänä syksynä! Kuiva ja kuuma kesä antoi viitteitä siitä, ettei sieniä tulisi juuri lainkaan, mutta onneksi niin onnettomasti ei käynyt. Taisi loppujen lopuksi olla aika optimaaliset olosuhteet, ainakin jos Instagram-feediä on uskominen!

Yksi sellainen varma syksyn hittiohje, joka minulta on vielä jäänyt julkaisematta, on metsäsienipiirakka, mutta tilanne korjaantuu nyt!  Ihan harmittaa miten harvoin tulen leiponeeksi suolaisia piirakoita, vaikka niistä kovasti tykkäänkin.  Erilaisia pohja- ja täytevariaatioita löytyy vaikka kuinka – pelkästään jo sienitäytteisiä piirakoita on joka lähtöön. Sesongin ollessa päällä oli toki luontevinta käyttää piirakkaan ihania metsäsieniämme, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä.

Aika harva teistä muuten tietää, että  me Siskot kokkaa -blogin Nellen kanssa olemme joskus ammoisiana aikoina olleet kämppiksiä. Siellä Hervannan soluasunnossa istuimme aika monena iltana kynttilän valossa keittiön pöydän äärellä maailmaa parantamassa. Kupissa höyrysi hunajalla maustettu tee ja lautaselta löytyi usein jonkinlaista suolaista piirakkaa, myös sienistä tehtyä, sillä Nelle oli armoitettu sienestäjä jo silloin. Oma rajallinen sienivillitykseni kehittynyt vastavuosien varrella.

Forest mushroom pie

Moni kokee piirakkapohjien valmistuksen hankalaksi, mutta tämän pohjan kohdalla ei rasvaa tarvitse nyppiä tai vatkata. Eikä edes sulattaa mitään, sillä rasvana käytin Flora Culinessea. Sen ansiosta taikinapohja vain sekoitetaan kasaan. Voisiko olla enää helpompaa? Ei voi! Nämä juoksevat kasviöljysekoitteet ovat kyllä leipureille iso pelastus, kun juoksevassa muodossa olevan rasvan voi suoraan lisätä taikinaan. Eihän se voin sulattaminen tietysti iso juttu ole, mutta rasvan pitäisi myös ehtiä jäähtyä ennen taikinaan sekoittamista.  Ja sen sulattamisen tietysti muistaa aina vasta siinä vaiheessa, kun on rasvan lisäyksen aika. Sitten pitää keksiä vippaskonstia jos toistakin, että rasvan saa nopeasti jäähtymään.  Kokemusta on!

Helppouden lisäksi tässä kasviöljysekoitteessa on etuna myös parempi rasvahappokoostumus kuin voissa, sillä Culinesse valmistetaan rypsi- pellava- ja auringonkukkaöljystä, jotka sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja. Suolaisista piirakoista voi helposti tulla aikamoisia kaloripommeja, kun täytteeseen käytetään sekä kermaa että juustoa, taikinan voista puhumattakaan. Jos haluaa arkisin iltateen kanssa nauttia hyvällä omalla tunnolla palan suolaista piirakkaa, auttaa rasvan keventäminen jo kummasti. Maku ja rakenne eivät tästä kärsi, päin vastoin! Pohjasta tulee ihanan pehmeä ja murea.

Tällä viikolla erityisen ajankohtaista on ollut myös uutisointi maapallomme tilasta ja niistä toimenpiteistä, joita voimme jokainen tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaihtamalla maitopohjaiset rasvavalmisteet kasviöljypohjaisiin saat myös kevyemmän mielen, sillä kasviöljypohjaisilla levitteillä on jopa 70% pienempi hiilijalanjälki kuin maitopohjaisilla vastaavilla tuotteilla.

Versioin tämän metsäsienipiirakan ohjeen makeasta murupiirakasta, joka on yksi luotto-ohjeitani. Koska piirakan ideana on murustella osa taikinasta täytteen päälle, piti minun hetki miettiä kuinka sen ratkaisen, sillä perinteisen kerma-munaseoksen päälle ei muru oikein istu. Myöskään juustosta en halunnut luopua. Niinpä päädyin valmistamaan sienistä muhennosmaisen täytteen ranskankerman kanssa ja juuston piilotin täytteen alle.  Muru sai vielä lisää rakennetta rouhitusta mantelista.

Kutsu ystävä kylään ja tarjoa piirakan kaveriksi kuppi kuumaa teetä. Eikö kuulostakin ihan täydelliseltä syysillan jutulta?

 

Muru-metsäsienipiirakka

Täyte:
1 1/2 l metsäsieniä
1 rkl hienonnettua timjamia
1/4 tl suolaa ja mustapippuria
1 prk (200 g) ranskankermaa (18%)
200 g kermajuustoa tai emmentaljuustoa

Sienten paistamiseen ja vuoan voiteluun:
Flora Culinessea

Pohjataikina:
1 1/2 dl Flora Culinessea
1 kananmuna
4 – 4 1/2 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Lisäksi:
1 dl kuorellisia manteleita

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Puhdista sienet ja paista niitä pannulla, kunnes neste alkaa irrota. Lisää pannulle rasva ja mausta sienet. Paista vielä muutama minuutti ja siirrä sivuun jäähtymään.
3. Sekoita kulhossa rasvan joukkoon muna ja lisää lusikalla painellen jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Ota taikinasta 1/3 erilleen.
4. Painele loput taikinasta jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle (halkaisija 20 cm) ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin hetkeksi odottamaan.
5. Rouhi mantelit veitsellä ja sekoita erikseen ottamaasi taikinapalaan.
6. Sekoita ranskankerma sienten joukkoon ja raasta juusto.
7. Levitä piirakkapohjan päälle ensin juusto ja sitten sienet. Murenna loput taikinasta päälle.
8. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.

 

Paahdettu kurpitsakeitto paistetuilla kantarelleilla

Roasted pumpin soup wiht chanterelles

 

Toissa viikonloppu oli erittäin onnistunut sienestyksen ja marjastuksen saralla. Keräsimme nimittäin, jälleen kerran, hulppean kantarellisaaliin ja pääsimme kyykkimään karpalosuolla. Nämä kun suorittaa samana päivänä, tiesi illalla olleensa ulkona ja nukkumattia ei kauan tarvinnut odotella.

Oli jotenkin maagista olla heti aamusta metsässä  ja tuntea edellisyön pikkupakkasen rapsakoittamat lehdet jalkojen alla.  Aamuaurinko tuntui oikein valaisevan kullankeltaiset kantarellit sammalikossa. Ja ei juuri lainkaan hirvikärpäsiä. Happy days!

Viileät päivät ovat tuoneet tullessaan taas kaipuun lohtuisiin ja lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Tein tämän kurpitsakeiton meille heti maanantaina ruoaksi ja paistoin päälle keräämiämme kantarelleja. Paljon ei aineksia keittoon tarvitse, kun kurpitsat paahtaa ensin uunissa. Paahtaminen tuo esiin kasviksen oman makeuden ja on ainakin minusta helpompaa, kun ei tarvitse lieden vieressä seisoa hämmentämässä kasviksia.

Kurpitsasesonki on parhaillaan hyvässä vauhdissa ja kotimaista kurpitsaa saa kiitettävästi kaupoista. Tähän käytimme Deliverden myskikurpitsaa ja hokkaidokurpitsaa. Tuo myskikurpitsan puolikas oli valtava kooltaan ja väriltään vaaleankeltainen, joten hokkaidosta tuli keittoon vähän lisää väriä. Ja onhan toki noissa makuerojakin!

Viimeistelin keiton Kaslinkin maustetulla kaurakermalla. Jos kaurakerman maku ei miellytä, käytä ruokakermaa tai lorauta joukkoon vähän kuohukermaa. Sosekeiton sakeus on makukysymys, joten lisää lientä makusi mukaan. Nesteen määrä riippuu myös siitä paljonko kurpitsoista irtoaa nestettä.

Jotain muuta kurpitsasta? Kokeile vaikka tätä lempeän tulista thaicurrya tai lohtuisaa kurpitsapolentaa.

Paahdettu kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
7 – 9 dl kasvislientä
1 prk maustettua kaurakermaa (Käytin Kaslinkin paahdettua sipulia)
suolaa maun mukaan

Lisäksi:
1 l kantarelleja
1 dl pinjansiemeniä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria ja rakuunaa/timjamia (kuivattu tai tuore)

Huuhdo kurpitsat. Halkaise ne tarvittaessa tukevalla veitsellä ja kaavi pois siemenet. Lohko kurpitsat ja levitä uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia, riippuen kurpitsapalojen koosta.

Puhdista sillä välin kantarellit ja paahda pinjansiemenet pannulla.

Anna kurpitsapalojen jäähtyä hetki ja kaavi tai leikkaa kurpitsan liha kuoresta. Purista valkosipulinkynnet kuoristaan. Siirrä molemmat kattilaan. Kaada kattilaan osa liemestä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput liemestä ja kaurakerma. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Paista sieniä pannulla, kunnes niistä alkaa neste haihtua. Lisää voi ja mausteet. Paista vielä muutama minuutti. Lisää pannulle pinjansiemenet.

Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle sieni-siemenseos.

Lakritsinen uuniomenahillo

Jos joku omenaohje on tänä ja viime syksynä villinnyt omenoiden ystävät, on se uuniomenahillo. Ja miksi ei, sillä onhan se mielettömän helppo tehdä ja hyvääkin kaiken lisäksi.

Finnish apples

 

Olen kateellisena katsellut instakuvia ihanista kotimaisista omenoista, joita ihmisillä kypsyy pihoissaan ja kuikuillut toiveikkaina lähinaapurustomme pihaporteille josko joku olisi laittanut omenat jakoon, mutta ei. Sain kuitenkin ilokseni entiseltä kollegaltani ison pussillisen upeita puna-kaneliomenoita (kiitos vielä Marita!) ja niinpä pääsin minäkin mukaan omenakokkailuihin.

Jonkinlaista uuniomenahillo valmistin jokunen vuosi sitten, kun tein uuniomenajäätelöä. Tällä kertaa perehdyin asiaan vähän perusteellisemmin ja lukaisin useamman uuniomenapostauksen aiheesta. Suosittelen kurkkaamaan  Kokit ja potit -blogin ohjetta ja Hannan sopan vähempisokerista ohjetta. Tämä omani on vähän miksaus molemmista ja se sai viimeisen silauksensa Glorian ruoka&viini -lehdessä olleesta lakritsisesta omenavoista.

 

Oven baked apple jam with liqorice

 

Tämä omenahillo on meillä mennyt lähinnä jogurtin kanssa aamupalalla nautiskeluun, mutta sopii se hyvin vaikka juustojen kaveriksi tai paahtoleivän päälle. Sokerin määrää voi varioida omenien happamuuden ja oman maun mukaan. Myös lakritsijauhetta voi lisätä – muista kuitenkin, että lakritsijauhe lisää hillon makeutta.

En käyttänyt makeuttamiseen hillosokeria vaan ihan tavallista ruokosokeria. Ensimmäisen erän tein intiaanisokerista ja sekin toimi hyvin lakritsan makua korostaen. Halusin jättää omenoiden koostumuksen rouheaksi kompottimaiseksi, joten en soseuttanut hedelmiä lainkaan.

Vinkki! Jos teet hilloa isomman satsin, käytä hillosokeria ja  säilö se huolella kuumiin, puhdistettuihin tölkkeihin. Pienempi määrä säilyy hyvin viikon verran vaikka puhtaassa muovirasiassa. Hillon voit myös pakastaa, jolloin sokeria tarvitaan vähemmän.

 

LAKRITSINEN UUNIOMENAHILLO

7-8 keskikokoista hapanta omenaa
1/2 – 3/4 dl ruokosokeria
1-2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl kardemummaa
1/2 sitruunan mehu

Pese omenat hyvin, leikkaa ne puoliksi ja poista kota. Levitä omenapalat uunivuokaan tai kannelliseen pataan. Sekoita joukkoon sokeri ja mausteet. Purista sitruunasta mehu ja valuta se omenalohkojen päälle. Peitä uuniastia foliolla tai kannella ja paista 150 asteessa 1 1/2 – 2 tuntia välillä sekoittaen. Lisää tilkka vettä tarvittaessa.

Soseuta hillo halutessasi ja siirrä kuumana puhdistettuihin kuumennettuihin tölkkeihin. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja säilytä kylmässä.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka

Viikunat, vuohenjuusto ja pekaanipähkinät – eikö kuulostakin hyvältä kombolta?

Fresh figs

Istuimme tänään ystäviemme pihaterassilla nauttimassa kiireettömästä brunssista, viimeistä kertaa yhdessä hetkeen.  Ystävämme pakkaavat pian tavaransa varastoon ja ajaa surauttavat Espanjaan Suomen talvea pakoon. Siinä syysauringon lämmössä hengähdimme ja vaihdoimme kuulumisia – vähän yksi jos toinenkin totesi, että syksy kaikkine kiireinen on todellakin alkanut ja loma on pian kaukainen muisto vain!

Onneksi on noita hetkiä, joihin voi hetkeksi pysähtyä ja sitten jaksaa taas näpytellä koneella blogiinkiin juttuja. Ja taitaa olla tälle jutulle ihan ne viime hetket, sillä tuoreiden viikunoiden sesonki kestää vain suloisen hetken ja se on ohitse melkein yhtä pian kuin on alkanutkin!

Mielestäni viikunat ovat parhaimmillaan joko aivan tuoreina tai sitten uunissa pehmeiksi vaniljan kanssa haudutettuina.  Pallottelin kummalla tavalla ne valmistaisin, mutta sitten tämä rapsakalla pekaanipähkinäpohjalla varustettu ja pehmeällä vuohenjuustolla vuorattu piirakka voitti.

Gluten free fig and goat cheese tart

 

Täytteessä käytin mainiota Saloniemen juustolan Syrjähyppyä, joka on pehmeä vuohentuorejuusto. Suosittelen kokeilemaan sitä jo ihan meidän kotimaisten juustotilojen kannatuksen vuoksi! Tein piirakan pieneen irtopohjavuokaan, johon tuo 200 g tuorejuustoa oli melko paljon, joten saman määrän voit käyttää vaikka vuoka olisi 20-24 cm halkaisijaltaan. Tuplaa silloin pohjan raaka-aineet, jotta pähkinämurua riittää vuoan reunoille saakka.

Pohjan voit valmistaa etukäteen valmiiksi, säilytä se kuivassa paikassa. Täytettynä piirakka pehmenee pian, joten nauti se mahdollisimman nopeasti täyttämisen jälkeen.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka
vuoka 18×18 cm irtopohjavuoka

Pohja
2,5 dl (125 g) pekaanipähkinöitä
1 rkl vettä
2 tl juoksevaa rasvaa
ripaus suolaa ja kanelia
Täyte
1 pkt Saloniemen syrjähyppyä
1/2 – 1 dl maitoa (myös kauramaito tai mantelimaito käy)
ripaus mustapippuria
6-7 kypsää viikunaa
Karamellisoidut pähkinät
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl vaahterasiirappia
ripaus sormisuolaa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Valmista ensin pinnalle tulevat karamellisoidut pekaanipähkinät. Paahda pähinät pannulla ja lisää pannulle siirappi. Kääntele pähkinöitä pannulla muutaman kerran ja kumoa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle sormisuolaa.

Jauha pekaanipähkinät rouheeksi monitoimikoneessa. Lisää rasva, vesi ja mausteet. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista ja muodostanut taikinamaisen pallon.

Painele pähkinäseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä ja pinta tuntuu kuivalta koskettaessa. Anna pohjan jäähtyä vuoassa. Ota vuohenjuusto huoneenlämpöön.

Vatkaa vuohenjuuston rakenne pehmeäksi ja lisää maitoa sen verran, että saat koostumuksesta helposti levitettävän.
Levitä juusto jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Huudo viikunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Asettele viipaleet juuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria. Rouhi karamellisoidut pekaanipähkinät veitsellä ja ripottele ne piirakan päälle. Tarjoa heti.

Creative mess

Kukkakaali-maissisalaatti

Kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan. Just nyt.

Purple cauliflower

Olen joskus aiemminkin tuskaillut tätä aikaa vuodesta, kun torit ja kaupat ovat täynnä upeita kotimaisia kasviksia.  Positiivinen ongelmahan tämä toki on, mutta meinaa mopo karata käsistä, kun kauppaan menee! Ja ihanaa, kun viljelijät ovat uskaltautuneet entistä enemmän kasvattamaan muutakin kuin porkkanaa ja lanttua. Tämä ruokaihminen ainakin kiittää ja kumartaa syvään fenkolien, värillisten kukkakaalien ja maissin edessä. Vielä kun joku kasvattaisi kauppaan saakka niitä pitkulaisia punajuuria ja retiisejä! Saa vinkata alle, jos olet niitä jossain nähnyt.

Tämmöistä tabouleh-tyyppistä salaattia olen tehnyt aiemminkin blogiin, mutta nyt halusin lisätä siihen tuota juhlittua kotimaista maissia. Ruokaisuutta salaatti sai halloumista. Ja violetti kukkakaali antoi salaatille upean värin! Me söimme tämän sellaisenaan, mutta salaatti käy hyvin myös lisäkkeeksi liha- tai kalaruoalle. Tuo kotimainen maissi on kyllä uskomattoman makeaa – maistelin jyviä raakoina ja oisin voinut syödä ne sellaisenaan, mutta pieni grillaus ei tee pahaa maissillekaan. Jos sinulla ei ole grilliä, suosittelen kiehauttamaan maisseja muutaman minuutin vedessä ja sitten paistamaan ne parilapannulla tai valurautapannulla, jotta saat pintaan väriä ilman, että koko ilta menee (kokemusta on!).

Cauliflower and corn salad tabouleh style

En tiedä kuinka tämä kuiva kesä vaikuttaa satokauden pituuteen, ainakin puutarhamarjojen, kuten karviaisten osalta kausi meni jo. Eli tartu hetkeen – tässä tapauksessa kauden kasviksiin, NYT!

Lisää maissiohjeita löydät mm. Hanna Soppa -blogista ja maissiin ihanasti hurahtaneen Jellan Vaimo matskuu -blogista

 

Kukkakaali-maissisalaatti

n. 900 g kukkakaali
2 – 3 rkl sitruunamehua
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 tl sumakkia
1 tl jauhettua jeeraa
ripaus suolaa
2 kotimaista maissia
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
2 dl kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja
1 tlk kikherneitä
suolaa, mustapippuria
lisäksi
1 pkt halloumia

Huuhtele kukkakaali ja raasta se kolmioraastimen karkeimmalla terällä. Lisää sitruunamehu, öljy, ripaus suolaa sekä sumakki että jeera. Anna maustua noin 10 minuuttia.

Poista maissista ulkolehdet ja ohuet hiusmaiset kuidut. Voitele pinta öljyllä ja grillaa kypsäksi. Leikkaa maissinjyvät irti rangasta.

Hienonna yrtit ja sekoita kukkakaalin joukkoon. Rouhi pistaasit, valuta kikherneet ja sekoita ne maissien kanssa salaattiin. Mausta vielä ripauksella suolaa ja rouhitulla mustapippurilla.

Kuivaa halloumin pinta ja kuutioi se. Paista kuutiot kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää salaattiin.

Kesäkurpitsapaistos

Joskus pieleen menneestä yrityksestä syntyy jotain upeaa, kuten kävi tämän kesäkurpitsapaistoksen kanssa.

Souffle-like zucchini and ricotta bake

 

Olin joululahjaksi saanut mieheltäni italialaisen Giorgio Locatellin ruokakirjoja, joista Made at Home -kirjasta olin bongannut gnudien ohjeen. Gnudit ovat ricotasta valmistettuja vähän gnocchimaisia palleroita, pilven kevyitä ja raikkaita – just kuumaan kesäpäivään sopiva herkku, joten tuumasta toimeen!

Kävi kuitenkin niin, että gnudimassastani tuli aivan liian löysää. Joko en saanut ricottaani valutettua riittävästi tai ohjeessa oli kananmunien määrä väärä, mutta oli ihan turha kuvitella, että siitä olisi saanut muotoiltua lusikalla kvenellejä tai mitään muutakaan. Harmitti vietävästi. Olihan kulhossa 500 g ricottaa, parmesaania, minttua ja ne munat.

Olin ajatellut #kesäkurpitsatalkoot- hengessä tehdä gnudeille lisäkkeeksi paistettua kesäkurpitsaa, jonka maustaisin sitruunalla ja valkosipulilla. Kesäkurpitsat pötköttivät pöydällä ja niitä aikani tuijottelin.  Mitäs jos tekisin tästä vähän lasagnen tapaista? Pastan sijaan höyläisin kesäkurpitsasta viipaleita ja laittaisin väliin tuota pieleen mennyttä gnudimassaa? Kokeiltavahan se oli, sillä en halunnut hyvältä maistuvaa massaa heittää poiskaan.

Zucchini and ricotta bake

Tässä kohtaa on ehkä hyvä kertoa, että gnudimassan juju piilee vatkatuissa valkuaisissa, jotka tekevät siitä kuohkean. Eipä siis ollut ihme, että tuo massa kohosi uunissa ja paistoksesta tuli lähes kohokasmaisen kuohkea! Ihan törkeän hyvää, vaikka ite sanonkin! Tarjoa paistos huoneenlämpöisenä.

Ja ne gnudit – niihin palaan vielä ihan varmasti!

Kesäkurpitsapaistos

500 g ricottaa
100 g parmesaanijuustoa
3 keltuaista
5 valkuaista
1/2 dl hienonnettua minttua
25 g pinjansiemeniä
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

450 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
25 g pinjansiemeniä

180 astetta 30-45 minuuttia

Kumoa ricotat siivilään ja nosta kulhon päälle. Paina ricotan päälle lautanen (sen verran pieni, että mahtuu siivilän sisälle) ja nosta päälle säilyketölkkejä tai vastaavia päälle painoksi. Siirrä koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Raasta parmesaani raastimen pienellä terällä. Sekoita ricotan joukkoon erotellut keltuaiset ja juusto. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele metallisella lusikalla juuston joukkoon. Hienonna minttu ja lisää se sekä pinjansiemenet ja mausteet seokseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Huuhdo kesäkurpitsat ja leikkaa kanta pois. Kesäkurpitsojen viipalointi on helpompaa, kun leikkaa kurpitsat keskeltä kahteen palaan. Höylää ne mandoliinilla tai leikkaa veitsellä ohuiksi viipaleiksi.

Raasta valkosipulit ja sitruunan kuori kulhoon. Sekoita joukkoon öljy.Voitele uunivuoka. (Käytin 15×26 cm -kokoista keraamista vuokaa.)

Lado vuoan pohjalle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Voitele ne valkosipuli-sitruunaöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa sekä pippuria. Levitä päälle kerros ricottamassaa ja peitä se kesäkurpitsaviipaleilla. Voitele kesäkurpitsat. Toista näin, kunnes olet saanut kaiken massan käytettyä. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Voitele myös pintakerros öljyllä ja mausta. Ripottele viimeiseksi pinjansiemenet.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 30-45 minuuttia, riippuen uunivuoan koosta ja materiaalista.

VINKKI! Jos käytät isokokoisempia kesäkurpitsoja, höylää kurpitsa viipaleiksi kylki kerrallaan. Näin pehmeä sisus jää höyläämättä. Sisuksen voit hienontaa ricottamassan joukkoon.

Voiko ruokaa valmistaa ilman ohjetta + hitsin hyvä tomaattipasta

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑