Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

2 Comments

  1. Taidanpa tekaista tämän tänään. On nimittäin reippaasti vielä karpaloita pakkasessa. Ja näyttää niin hyvältä! Kiitos inspiraatiosta 🙂

    • Mahtavaa! Toivottavasti maistuu 🙂 Vispipuuro on ehdottomasti lapsuudestani se paras välipala/jälkkäri.

Vastaa

Your email address will not be published.

*

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑