Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 2 of 17)

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

 

Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.

 

Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.

Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.

 

Flora Culinesse ja Kulta

 

Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!

 

Liqourice and hazelnut muffins

 

Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.

Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi.  Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

 

Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa

150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia

lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.

Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.

 

Savoijinkaalikääryleet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

 

Kikkoman soy sauce

 

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty.  Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

 

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita.  Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin.  Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta:  soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi.  Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella  sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella.  Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

 

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

 

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

Salottisipuliconfit

Sipuliviikko oli ja meni.

Shalots

 

Olin ajatellut julkaista tämän ohjeen sipuliviikolla, mutta kuten viime aikoina on moni asia, jäi tämäkin suunnitelma sille ajattelun tasolle. Aikamoista reseptiikkamylläkkää on päässä parhaillaan ja tuntuu, että kun vapaa-aikaa jää, niin mieluiten käytän sen johonkin muuhun, vaikka kivaa tämä bloggaaminenkin on! Tässä tämä salottisipuliconfit’n ohje kuitenkin tulee, sillä aina voi syödä sipulia, oli juhlaviikko tai ei.

Ehkä tässä kohtaa mietit, että mitä on sipuliconfit? Sana confit juontaa juurensa ranskankielisesta verbistä confire, joka tarkoittaa säilömistä. Näin ollen myös confit on tapa säilöä. Tutuimpia ’confattuja’ ruokia lienee ankankoivet, jotka kypsytetään ja säilötään omassa rasvassaan, mutta myös lihoja taikka hedelmiä voi säilöä samoin. Hedelmät kypsennetään paksussa sokeriliemessä, johon ne myös säilötään.  Kasvisten osalta kypsytys- ja säilöntänesteenä toimii öljy.

Tärkein elementti tässä kypsennystavassa on lämpötila. Säilöttävän tuotteen päälle kaadetaan kylmää nestettä, sipulin kohdalla oliiviöljyä, ja kypsennys tapahtuu uunissa matalalla lämpötilalla.  Meillä tätä hiljakseen öljyssä haudutettua sipulilisäkettä on tehty muutaman kerran ja inspiraation kokeiluun sai alun perin mieheni. Nämä salotit toimivat erinomaisesti lisäkkeenä mm. hirvitartarille ja oikein hyviä ne ovat juustojen kanssa tai tuhdimman leivän täytteenä.

Isoin homma tässä ohjeessa on sipulien kuoriminen, mutta senkin voi ottaa meditatiivisena harjoituksena, maailmanmenoa samalla pohdiskellen. Kuoritut sipulit peitetään oliiviöljyllä ja suosittelen käyttämään tähän hyvää, muttei sitä kaikkein kalleinta öljyä. Säilöntäöljyn voi nimittäin hyödyntää salaattikastikeissa tai paistamisessa. Säilötyt salotit säilyvät puhtaassa, ilmatiiviissä lasiastiassa jääkaapissa noin 3 viikkoa.

Salotit ovat parhaimmillaan huoneenlämpöisinä, joten jos säilöt ne, niin nosta tarvitsemasi määrä sipuleita huoneenlämpöön hyvissä ajoin.

 

Salottisipuliconfit

350-400 g  salottisipulia
5-7 dl ekstraneitsytoliiviöljyä
3-4 timjaminoksaa

Kuumenna uuni 160 asteeseen. Kuori salottisipulit ja siisti kannat sekä päät. Asettele salottisipulit uuniastiaan mahdollisimman tiiviisti yhteen kerrokseen. Nosta päälle timjamin oksat. Kaada päälle sen verran öljyä, että salotit peittyvät kokonaan.

Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta uuniin. Paista 1 ½ – 2 h, kunnes salotit ovat hyvin pehmeitä ja niissä on kaunis vaalean ruskea väri. Nosta jäähtymään ja tarjoa huoneenlämpöisinä tai säilö kuumina puhtaaseen lasitölkkiin.

 

Hasselpähkinäkaakao

Kuuma kaakao ja pulkkamäki – voiko sen talvisempaa yhdistelmää olla?

Vegan hot chocolate made from hazelnut drink

Olen tyytyväisenä seurannut kuinka ihmiset ovat ottaneet ilon irti tästä, täällä etelässä ehkä vain hetkellisestä, talvesta. Insta ja facebook ovat pullollaan hiihto,- pulkkailu, – ja luistelupäivityksiä. Ihanaa! Ja mikäs sitä ulkoillessa, kun pikkupakkasen jälkeen voi tulla sisälle nautiskelemaan, vaikka tästä herkullisesta kaakaosta.

Hasselpähkinäkaakao valmistetaan nimensä mukaisesti hasselpähkinäjuomaan, joten se sopii myös vegaaneille. Talvisessa kaakaossa saa mielestäni olla kunnon suklainen maku, joten kaakaojauheen sijaan käytin tummaa suklaata. Hasselpähkinäjuomaan lisäsin uuttumaan myös pari kanelitankoa. Kaakaon makeutta voi säädellä valitsemalla suklaa joko korkeammalla tai matalammalla kaakopitoisuudella. Ja makeuttaa voi toki sokerilla tai vaahterasiirapilla.

Vegan hot chocolate

Aikuiseen makuun kaakao muuntuu pienellä rommi- tai konjakkilisäyksellä. Olimme saaneet tuliaisiksi appivanhemmiltani Kanarialta paikallista hunajarommia ja se sopikin maullisesti tähän tosi hyvin. Ja jos laskiaispullat jo vähän polttelevat, niin käy vilkaisemassa näiden hasselpähkinätäytteisten laskiaispullien ohje. Maistuu muuten aika hyvälle myös tämän kaakaon kanssa!

Mutta tällä kertaa ei pidempiä tarinoita, sillä vino pino työhommia odottelee tekijäänsä. Olen tuossa vuoden vaihteessa aloitellut vähän uudenlaisia hommia, mutta niistä ensi viikolla lisää!

 

 

Hasselpähkinäkaakao
2 annosta

6 dl hasselpähkinäjuomaa (esim. Alpro)
1 – 2 kanelitankoa
2 rkl vaahterasiirappia
150 – 175 g hyvää tummaa suklaata (käytin Valhornan 72%)
lisäksi:
muutama kokonainen hasselpähkinä
rommia tai konjakkia

Mittaa hasselpähkinäjuoma kattilaan, lisää kanelitangot ja kuumenna hiljalleen lähes kiehumispisteeseen. Lisää vaahterasiirappi.

Ruohi suklaa veitsellä pieniksi paloiksi ja siirrä metalli- tai lasikulhoon. Kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma ja anna seistä noin minuutin ajan. Sekoita tasaiseksi seokseksi ja kaada mukeihin. Lisää halutessasi rommia tai konjakkia ja raasta päälle hasselpähkinää.

Meksikolaishenkinen papukeitto

Lämpimän mausteinen papukeitto ei jätä kylmäksi!

 

Uskallanko edes ääneen hehkuttaa, mutta ootteko hyvät ihmiset katsoneet säätiedotusta tänne Helsinkiin? AURINKOA on luvattu monelle päivälle ja pakkasta. Sekös pienen talvi-ihmisen mieltä lämmittää!

Tämä papukeitto on oikein oiva talvipäivän ruoka ja maistuu niin lounaana kuin illalla töistä palaavallekin.  Tämä papukeitto on saanut alkunsa nerokkaasti nimetystä Keitot-kirjasta, mutta ohje muuttuu joka kerta, kun sitä valmistamme. Ja edellisestä kerrasta oli aivan liian pitkä aika, näin yhteistuumin totesimme. Jostain syystä pavut ovat päätyneet patoihin ja muihin meksikolaisvirityksiin, ja se on harmi, sillä tämä keitto on älyttömän helppo ja suht nopeakin valmistaa.

Innokkaimmat kokkaajat kaivavat pakastimesta keittoon itsekeittämänsä liemen, minä turvauduin Puljongin lihaliemen jämään sekä liemeen, joka syntyi, kun paistoin prosecossa uitetun ja appelsiinivoilla hölvätyn kalkkunan tuossa ennen uutta vuotta. Oli muuten aikas hyvät paistoliemet, sanonpa vaan! Tähän versioon, noiden lihaisten liemien lisäksi, upposi paketti pekonia, mutta keitto muuntuu helposti vegaaniversioksi, kun käytät kasvislientä ja jätät lihat pois.

Mexican bean soup is perfect winter food

Lisäsin keittoon myös yhden suippopaprikan, koska sellainen jääkaapistamme löytyi. Perinteinen punainen paprika väriiversioineen käy mitä parhaiten. Ja kasviksia voi lisäillä muutenkin oman maun ja jääkaapin tilanteen mukaan.  Tuo ripote keiton päälle syntyi yhtä lailla hävikin torjumiseksi, sillä välipäivinä nautitusta nachopläjäyksestä oli jäänyt maissilastujen rippeet pussin pohjalle ja hyllyllä kekotti yksinäinen avokado, jonka kypsyyssaste vaati välitöntä huomiota.

Keiton kanssa voi myös tarjota jogurttia tai ranskankermaa tulisuutta taittamaan, myös juustoraaste sopii (ylläri). Ja toinen ylläri ei liene se, että tämäkin keitto paranee seuraavaan päivään. Se kestää hyvin myös pakastusta, joten tee huoletta isompi satsi ja pakasta loput.

Meksikolaishenkinen papukeitto

2 tl kokonaisia korianterinsiemeniä
2 tl kokonaista juustokuminaa
1-2 kuivattua chiliä
1 tlk papusekoitusta (esim. Pirkka)
2 tlk kidneypapuja
1 keltasipuli
3 valkosipulinkynttä
4-6 lehtisellerin vartta
1 pkt hyvää pekonia
2 rkl rypsiöljyä
1 rkl savupaprikajauhetta
1/2 rkl chipotlejauhetta (jos et saa tätä, lisää 1/2 rkl savupaprikajauhetta ja 1/2-1 tl chilijauhetta)
1 l liha- tai kasvislientä
1 suippopparika
3/4 – 1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
ripote:
1 ruukku korianteria hienonnettuna
2-3 kevätsipulin vartta suikaloituna
1 täydellisen kypsä avokado kuutioituna
1/2 limetin mehu
ripaus suolaa
lisäksi:
n. 1 dl nachomurua
(tuoretta chiliä, juustoa, ranskankermaa tai jogurttia)

Paahda chilit sekä korianterin ja juustokuminan siemenet kuivalla pannulla. Anna jäähtyä hetki ja jauha morttelissa jauheeksi. Huuhdo ja valuta pavut.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Hienonna myös lehtisellerin varret. Jos lehtisellerissä on kauniin ja ehjät lehdet, säästä ne keiton koristelua varten.

Suikaloi pekoni. Kuumenna öljy kattilassa ja ruskista siinä pekoni. Alenna lämpöä ja lisää savupaprikajauhe sekä chipotle.Paista hetki käännellen ja lisää sipulit sekä lehtiselleri. Kuullota pehmeäksi ja lisää jauhamasi mausteet kattilaan. Sekoita muutaman kerran ja kaada joukkoon liemi sekä pavut. Kuumenna kiehuvaksi ja anna keittyä kannen alla noin 15 minuuttia.

Suikaloi tai kuutoi paprika ja lisää se suolan sekä pippurin kanssa keittoon. Anna keiton kiehua nyt ilman kantta vielä 10-15 minuuttia tai kunnes se hieman sakenee. Soseuta keitto puolihuolimattomasti sauvasekoittimella tai kaada osa keitosta tehosekoittimen lasiseen kannuun soseutettavaksi. Keiton sakeuden voit päättää itse soseuttamalla joko enemmän tai vähemmän keittoa. Lisää vettä tarvittaessa ja tarkista maku.

Sekoita ripotteen aineet keskenään. Tarjoa keitto ripotteiden ja nachomurujen kanssa höyryävän kuumana.

Kuumat halloumi-chorizoleivät

Halloumi-chorizoleivät pelastavat nälkäkiukkuisen joulupuuhastelijan.

Grilled chees w/ halloumi

 

Nyt eletään sitä aikaa, kun joulupuuhastelut alkavat käydä kuumimmillaan. Kovasti touhutessa saattaa kuitenkin unohtua syödä ja sitten se vasta ilo irtoaa, kun huusholli on täynnä kiukkuisia joulunlaittajia. Tai näin olen kuullut  joissain perheissä tapahtuvan. Itsehän en ole koskaan saanut itkupotkuraivaria verensokerin laskiessa miinuksen puolelle ja heittäytynyt marttyyrimoodiin samalla, kun raivokkaasti jynssään tiskiallasta kiiltävämmäksi.

No, tämä idyllinen kotihetki sikseen ja asiaan. Ei oikeasti ole naurun paikka, kun se nälkä iskee ja silloin on hyvä olla valmistautunut.  Tämän leivän juju ovat raaka-aineet, jotka voit hankkia jääkaappiin ja ne säilyvät, vaikka et heti niitä käyttäisi, nimittäin halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja chorizo. Leipää löytyy useimmista kodeista, meillä tosin sen takia voi joutua kauppareissulle…

Grilled halloumi and chorizo toast

 

Leipänä käytin taannoiselta Tallinnan matkalta ostamaani maailman parasta ruisvuokaleipää. Muhun leipomo, Telliskivessä, on varmasti aika monelle jo tuttu ja tuo leipä! Se on saaristolaisleivän tumman puhuvaa, mutta ilman sitä makeutta. Itäsuomalainen hapanleivän rakastaja approves! Leivässä on myös kivaa rapsakkuutta, joka tulee ilmeisesti paahdetuista pellavansiemenistä. Mutta laita sitä leipää mitä kotoa löytyy. Nauti kylmän oluen kanssa.

Halloumi and chorizo toast

Ja tässäpä loppuun vielä kuuma vinkki välipäiville!

Täytä leivät kinkulla tai kalkkunalla chorizon sijaan. Halloumi toimii niiden kanssa tosi hyvin ja jos haluat voi leiville sipaista myös hieman sinappia. Mielummin kinkku suuhun kuin bioastiaan!

 

Leipiiin tarvitset:

1 pkt halloumia
1 pkt (200 g) chorizoa (ei täysin raakamakkaraa, mutta esim. espanjalaiset vakuumiin pakatut semiraakamakkarat käyvät myös)
1 tlk aurinkokuivattujatomaatteja
basilikaa
leipää

Viipaloi halloumit ja paista ne kuumalla pannulla. Murenna tai viipaloi chorizo ja paista se pannulla. Lisää öljyä tarvittaessa. Siirrä chorizot pannnulta, jätä rasva.

Viipaloi leipä ja täytä viipaleet haluamallasi määrällä halloumia, chorizoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Voit laittaa basilikan lehtiä kerrosten väliin. Paina leivät tiukaksi paketiksi ja paista molemmin puolin chorizon rasvalla pannulla, kunnes pinta on rapsakoitunut ja leivät lämmenneet. Tarjoa heti.

Granaattiomenaglögi

Millainen glögi tälle vuodelle keksitään?

Mulled pomegranate juice

Tämä oli  jokavuotinen pohdinnan aihe jo aikoinaan, kun työskentelin Katajanokalla koekeittiöllä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että nyt on kokeiltu kyllä kaikki mahdolliset glögivariaatiot ja sitten sitä keksi kuitenkin jotain uutta. Viime vuonna tänne blogiin valmistin glögin mustikkamehusta ja tänä vuonna on granaattiomenan vuoro.

Tykkään tehdä itse glögejä, kun silloin saa makeutta säädettyä omaan makuun sopivaksi. Aivan sellaisista saksalaisen joulutorin hampaista kiilteet irroittavan happamista glögeistä en minäkään pidä, mutta sokeriliemet saavat jäädä kauppaan.

Granaattiomenamehuja löytyy kaupoista monen sorttisia, useimmat sellaisia joissa on omenamehua mukana. Tämä ostamani mehu oli pelkkää granaattiomenaa ja melko hapanta itsessään. Ostin sen lähi-kookaupastani, mutta uskoisin että vastaavia löytyy muualtakin. Ja jos omenamehuversio on ainoa mitä kaupasta löytyy, niin osta se ja purista parista granaattiomenasta mehua lisäksi. Tuo mehulisäys tuo myös hieman kirkkautta muuten melko samean punaiseen mehuun.

Mulled pomegranate juice

Makuaineena glögissä toimivat kardemumma, kanelitangot sekä vanilja. Makeutin juoman granaattiomenasiirapilla, jonka keitin itse, mutta ruokosokeri tai fariinisokeri sopivat molemmat tähän ihan yhtä hyvin.  Tämä glögi nautittiin ilman terästystä Klippan-juuston ja manteleiden kanssa. Jos haluat glögistä tujumpaa, lisää vodkaa tai vaaleaa rommia.

Pst! Kävin jouluvieraana Kokit ja Potit -blogissa, jota varten testasin ohjeet ruskistetulla voilla maustetuista madeleineista ja granaattiomenasiirapista. Sieltä löytyy myös vinkki granaattiomenan mehustamiseen. Käyhän kurkkaamassa!

 

 

Granaattiomenaglögi

1 l granaattiomenamehua
1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna
10 kokonaista vihreää kardemumman kotaa murskattuna (tai 2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä)
2 kanelitankoa
3/4 – 1 1/2  dl ruokosokeria (tai granaattiomenasiirappia oman maun mukaan)

lisäksi 3/4 dl granaattiomenan siemeniä

Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua muutama minuutti.  Alenna sitten lämpö niin pienelle kun saat, peitä kattila kannella ja anna maustua noin 45 minuuttia. Tarkista maku ja lisää sokeria, jos glögi tuntuu liian happamalta. Siivilöi juoma ja jaa laseihin. Viimeistele glögi tuoreilla granaattiomenan siemenillä.

 

Sahrami-jokirapupasta

Onko juhlakauteen sopivampaa pastaa kuin tämä kullankeltaisella sahramivoilla värjätty tagliatelle?

Pasta with saffron butter and pink grapefruit

Liekö lähestyvä Tukholman reissu saanut ajatukset pyörimään sahramin suunnalla vai mistä johtuu, kun päässä pyörii vaan sahramipitoisia ohjeita. Toki tähän ehkä vaikuttaa se pöyristyttävä määrä sahramia joka maustekaapissamme keikkuu ja tässä on mauste, jota en todellakaan haluaisi heittää väljähtyneenä pois!

Sahrami ei ole meille suomalaisille niin tuttu mauste ja voisin sanoa, että aika monelle ensikosketus sahramiin on tullut ruotsalaisten joulupullien, lussekattejen kautta. Sahramin maku on vahva ja annostelussa pitää olla tarkka, jotta se ei lyö laudalta muita makuja. Toisaalta vahva maku takaa sen, että sahramiin saa yhdistettyä muitakin makuja ja tällä kertaa sain suorastaan nerokkaan ajatuksen, vaikka itse sanonkin!

Sahramipasta kaipasi jotain raikasta pyöristämään voisen sahramista pastaa, jotain sitruksista, kuten verigreippiä. Lisäsin verigreipin raastettua kuorta sulatettuun voihin, lorautin mukaan vähän myös mehua ja leikkasin verigreipistä kalvottomia paloja pastan joukkoon. Toimi!

Saffron pasta

Olemme tehneet tämän tapaista pastaa aiemminkin, mutta olen käyttänyt vaniljaa sahramin tilalla. Kastike syntyy sulatetusta voista, joka tällä kertaa siis maustui sahramilla. Tämä on supernopea valmistaa, sillä suolaveteen säilötyt jokiravut eivät vaadi valmistelua ja ne lisätään voin joukkoon ihan viime sekuinneilla ennen tarjomista. Näin ravut eivät kuumene ja kovetu, vaan pysyvät ihanan mehukkaina.

Käytin pastana Hakaniemen hallista ostamaani upeaa tagliatellea, mutta myös linguine tai pappardelle käyvät. Sahramilla maustettua mereneläväpastaa oli tehty myös Vaimomatskuu-blogissa. Käyhän kurkkaamassa!

Sahrami-jokirapupasta

1 iso luomuverigreippi
100 g normaalisuolaista voita
1/2 tl sahraminluotteja
150 g jokiravun pyrstöjä
350 g tagliatellea
mustapippuria ja ripaus sormisuolaa
vesikrassia

Pese verigreippi ja raasta sen kuori. Leikkaa verigreippi kalvottomiksi viipaleiksi. Kerää leikkuulaudalle valunut mehu ja purista leikatuista kuorenpaloista mehu. Mehua tulisi olla yhteensä 1/2 dl. Lisää sitruunanmehua, jos nestettä ei tule riittävästi.

Laita pastavesi kiehumaan. Mittaa voi kattilaan, lisää sahrami ja verigreipin raastettu kuori. Kuumenna hiljalleen välillä sekoitellen. Älä anna voin kiehua. Valuta jokiravut. Sekoita verigreipin mehu voiseokseen.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Kääntele ravut voin joukkoon ja sekoita kastike pastan kanssa. Lisää lopuksi verigreippiviipaleet. Rouhi päälle mustapippuria, ripauta sormisuolaa ja nypi pinnalle vesikrassia.

Hyvää alkavaa joulukuuta!

 

Taateli-stiltonsalaatti

Tämä salaatti syntyi oikeastaan vähän vahingossa, kun kaivelin mitä kaapista löytyy. Onhan se tietysti aikamoinen vahinko, että jääkaapista löytyy stiltonia, mutta hei, sellaista tää ruokabloggaajan elämä on!

Date and Stilton salad with böue congo crisps

Tästä tuli sitten aika nappi salaatti juuri tähän sesonkiin ja mainio illanistujaissalaatti, joka kestää säilytystä eikä ihan heti nuupahda, kiitos lehtikaalin. Lehtikaalin käytöstä salaateissa voi olla montaa mieltä. Itse tykkään käyttää lehdet pannulla nopsaan, jotta suutuntuma vähän pehmenee. Hyvää tulee myös, jos paahtaa lehtikaalit uunissa rapeiksi sipseiksi ja lisää ne salaattiin.  Ehkä jossain taka-alalla mielessäni pyörivät nuo lehtikaalisipsi, sillä päädyin lisämään salaattiini jotain varsin erikoista.

Olin ostanut Stokkalta Blue Kongo -perunoita yhtä reseptikokeilua varten. Kauheasti teki mieli kokeilla noita tumman violetteja möhkäjä jollain tavalla ja mielellään heti eikä huomenna. Jotain mikä sopisi tähän salaattiin ja jossa olisi jotain jujua.Ja niinpä päädyin tekemään perunoista perunalastuja!

Kypsyessään perunoiden väri toki muuttuu, mutta osa alkuperäisestä sinisenvioletista väristä jäi lastuihin ja joissain kuvissa ne näyttävät ihan pekonilta (nam). Tärkeintä kuitenkin, että tämä ehkä aluksi hullulta kuulostava idea toimi! Perunalastut toivat mukavaa kevyttä rapsakkuutta ja ripauksen suolaisuutta salaattiin. Niiden päälle oli myös kiva kerätä salaatista juusto -ja taatelisattumia.  Perunalastujen teossa voit oikaista ja ostaa kaupasta valmiita juureslastuja. Niistäkin löytyy tähän salaattiin sopivia tummia värejä.

Kastikkeen valmistin granaattiomenasiirapista. Sen kirpakka hapokkuus sopii tosi hyvin tahmean makeiden taateleiden ja sinihomejuuston kanssa. Granaattiomenasiirapin voi korvata balsamiviinietikkalla, johon sekoitat vähän vaahterasiirappia. Pidä kuitenkin makeus aisoissa, kastike saa olla kirpakkaa.

Beutifull backround made by Balkan Backgrounds

Väreistä puheenollen, eikö olekin ihanan värinen tuo alusta?  Sen on valmistanut valokuvaaja Tim Clinch, joka on aika monelle valokuvausworkshopeissa olleille tuttu mies. Näitä Timin tekemiä kaunokaisia on myynnissä Etsyssä.

#perjantaihemmottelu

Taateli-stiltonsalaatti

2 keskikokoista blue kongo -perunaa (uppopaistamiseen rypsiöljyä, pinnalle sormisuolaa)
1 ps (200 g) lehtikaalia
8-10 tuoretta taatelia
n. 150 g stiltonia tai muuta sinihomejuustoa
2 dl kuorellisia manteleita

kastike
3/4 dl granaattiomenasiirappia tai tummaa balsamicoa
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
(vaahterasiirappi)

Pese perunat ja leikkaa ne ohuiksi veitsellä tai viipaloi mandoliinilla. Taputtele viipaleiden pinta kuivaksi. Paista perunalastut erissä 160 asteisessa öljyssä, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä ja ovat rapeita. Nosta reikäkauhalla talouspaperin päälle valumaan ja ripottele päälle sormisuola.

Huuhtele lehtikaalit. Leikkaa pois paksu lehtiruoti ja revi lehdet suupaloiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja paista siinä kaalia, kunnes se hieman pehmenee.

Leikkaa taatelit pituussuunnassa halki, poista kivi ja suikaloi taatelit. Murenna juusto ja rouhi mantelit veitsellä. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Kokoa salaatti kulhoihin ja lisää lopuksi perunalastut sekä kastike.

Purjoa ja papuja Nigel Slaterin tapaan

Tänään on luvassa lohturuokaa purjon ja papujen muodossa.

 

”The arrival of the first snap of cold is invigorating, like jumping into an ice pool after the long sauna of summer. Winter feels like a renewal, at least it does to me. I long for that ice-bright light, skies of pale blue and soft grey light that is at once calm and gentle, fresh and crisp. Away from the stifling airlessness of summer, I once again have more energy. Winter has arrived.” Nigel Slater, The Christmas Chronicles.

 

Olen useasti täällä blogissakin ihastellut suosikkiruokakirjailijani, Nigel Slaterin, tapaa kirjoittaa. Tuossa yllä olevassa katkelmassa hän on osannut pukea sanoiksi juuri sen mitä talvessa rakastan, silloinkin kun sataa räntää vaakasuoraan. Talvella tunnen taas eläväni ja huomaan kuinka alan aamuisin heräillä jo aiemmin (tiedän, not real!) ja päässä surisee jos jonkinlaista resepti-ideaa ja suunnitelmaa joulun ajalle.

Sen lisäksi, että Nigel kirjoittaa aivan tavattoman kauniisti, ovat hänen ruokaohjeensa 100% veden suuhun herauttavia ja aina vuoden aikaan sopivia, kuten tämä haudutetusta purjosta ja pehmeistä valkoisista pavuista tehty muhennos. Purjo-papumuhennos syntyy vähän kuin itsestään ja ei vie arki-iltanakaan liikaa aikaa. Purjo on mielestäni yksi aliarvostetuimmista kasviksista, vaikka siitä tulee hauduttamalla ihanan pehmeää ja purjon kirpakka sipulisuus pyöristyy melkein makeaksi. Parhaiten tämä onnistuu hauduttamalla purjoa voin kanssa – öljykin käy, mutta se ei samalla tavalla korosta purjon makua.

Nigel Slater's leeks and haricot beans

Nigel tarjoaa tämä purjo-papumuhennoksen paistettujen makkaroiden kanssa. Minulla oli pakastimessa Herrakunnan lampaan suussa sulavaa karitsan entrecotea, jonka paistoin edellisenä päivänä valmiiksi ja lämmitin uudelleen ennen tarjoamista.  Karitsan tai makkaroiden sijaan pala hyvää lämminsavustettua  siikaa tai lohta kävisi varmasti yhtä hyvin. Varaa lisäksi rapeakuorista leipää, jolla voit mopata lautasen tyhjäksi. Sen verran hyvää tästä tuli!

Nigelin uusin kirja, The Christmas Chronicles, on ilmestynyt nyt syksyllä ja odotan kärsimättömästi, että saan sen eteeni. Vähän sellaista nimittäin minulle lupailtiin syntymäpäivälahjaksi. Sitä ennen on tyytyminen The Guardianin viikonloppuliitteeseen.

Nigelin purjo-papumuhennos

3 keskikokoista purjoa
3 kuorittua valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
30 g voita
1 dl vettä
2 1/2 dl kanalientä
1 tlk valkoisia papuja
lehtipersiljaa tai timjamia
suolaa, mustapippuria

Huuhtele purjot ja leikkaa ne noin 1 cm paksuisiksi kiekoiksi. (Leikkasin mukaan myös vähän purjon vihreää osaa.) Huuhtele kiekot vielä huolellisesti. Kuumenna voi ja vesi kiehuvaksi kattilassa ja lisää purjot sekä valkosipulikynnet. Peitä pinta leivinpaperilla ja nosta kansi päälle. Hauduta kannen alla 8-9 minuuttia, kunnes purjot antavat hieman periksi. Kaada kattilaan liemi ja kuumenna. Soseuta purjot tehosekoittimessa tai varovasti sauvasekoittimella, älä kuitenkaan aja seosta täysin sileäksi soseeksi.

Kaada purjot takaisin kattilaan ja kääntele joukkoon huuhdellut valutetut pavut. Kuumenna vielä hetki ja mausta suolalla, pippurilla sekä haluamillasi yrteillä.

Karitsan entrecote

300 g karitsan entrecotea
ruskistamiseen voita
maustamiseen suolaa, pippuria
vuokaan 4 salottisipulia, 5 timjamin oksaa, 1/2 dl sherryä tai lihalientä

Ota liha huoneenlämpöön puoli tuntia ennen valmistamista. Ruskista entrecote kauttaaltaa pannulla ja mausta suolalla sekä pippurilla. Paloittele salottisipulit pariin palaan, lisää liha sekä timjami. Lorauta vuokaan neste ja peitä foliolla. Paista 150 asteessa noin 1,5 tuntia, kunnes liha on mureaa. Anna vetäytyä ennen tarjoamista. Jos valmistat entrecoten edellisenä päivänä, lämmitä se vuoassaan sipulien kanssa uunissa folion alla. Viipaloi liha ja lisää muhennoksen päälle. Lisää myös pehmenneet salottisipulit.

Older posts Newer posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑