Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 3 of 20)

1. adventin sitruskakku

2.12.2018 / / 0 Comments

1.adventti aloitetaan raikkaalla ja helpolla sitruskakulla.

First Advent is here

Kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroin, syntyi tämä adventtikakku-kalenteri tarpeesta saada joulukirjojojeni herkullisia kakkuohjeita kokeiluun ja tietysti myös tänne blogiin.

Kakkukvartetin aloittaa sitruskakku, joka on itseasiassa vähän oma muunnelmani kahdesta kakusta: Delia Smithin kookos-limekakusta ja Jamie Oliverin Amalfin kakusta. Se on myös saanut erittäin paljon vaikutteita amerikkalaisesta key lime -piirakasta.

Citrus cake with sweetie and red grapefruit

Pohja valmistetaan digestivekekseistä ja täytteeseen tulee key lime -piirakan tapaan kondesoitua maitoa, mutta myös jogurttia. Sitruksina tässä kakussa toimivat verigreippi ja sweetie. Täytteeseen meni myös loraus sitruunamehua. Kun maistoin tuota täytettä, tuli mieleeni todella vahva makumuisto lapsuudestani.  Äitini teki aina välillä viikonloppuaamuisin meille appelsiinijuomaa, johon tuli maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja kananmunaa. Jonkin sortin 70-80 -luvun smoothien esi-isä siis. Myöhemmin törmäsin vanhaan Valion lehtiseen, jossa tuo sama juoma oli. Nimeen muistaakseni liittyi joku voimajuoma tai tiikeri. No, oli miten oli, tuo verigreippimehun, kondesoidun maidon, jogurtin ja kananmunan yhdistelmä oli just saman makuista!

Citrus cake w/ aperol citrus

Vuoden ajan vaihtuminen on tuonut meille taas ihanat sitrukset ja tällä kertaa tartuin kestosuosikkini verigreipin lisäksi sweetieen. Totta puhuakseni, en muista olenko sweetietä syönyt milloin viimeksi. Sweetie on kuoreltaan kirkkaan vihreä ja se on pomelon sekä greipin risteytys. Maultaan se on makeampi kuin greippi, joten siitä on hyvä aloittaa greippityyppisiin hedelmiin tutustuminen. Omaan makuuni se on sellaisenaan jopa hieman liian makea, mutta yhdistettynä kirpeämpiin sitruksiin, se on oikein hyvä. Kokeilin raastaa myös sweetien kuorta, mutta siinä ei mielestäni ollut mitenkään kovin hyvä maku muihin sitruksiin verrattuna. Tässä ohjeessa sweetie pääsi kakun päälle lohkoina, Aperol-vaahterasiirappiliemessä uitettuna.

Tein viime vuonna Aperolista ja verigreipistä marmeladia. Ohjeen löydät täältä.

Sitruskakku Aperol-sitruksilla

pohja
250 g digestivekeksejä
1 1/2 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta tai sulatettua voita

täyte
1 tlk kondensoitua maitoa
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
4 keltuaista
1 1/4 dl verigreipin ja sitruunan mehua
2 tl verigreipin raastettua kuorta

Aperol-sitrukset

1 dl Aperolia
1 dl vaahterasiirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1-2 verigreipin kuorisuikaletta
(sitruksista irronnutta mehua)

2 verigreippiä
2 sweetietä

Pingota irtopohjavuoan (halk. 22 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.

Jauha keksit monitoimikoneessa tai kauli ne paksussa pakastuspussissa hiekkamaiseksi. Sekoita joukkoon rasva ja painele keksimuru tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Täytettä tulee vuokaan paljon, joten keksireuna saa ulottua yli vuoan puolen välin.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Mittaa täytteen kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella 2-3 minuuttia, kunnes täyte on täysin sekoittunut. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.

Paista uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä hieman höllyvää. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta kakku sitten jääkaappiin yön yli.

Valmista Aperol-sitrukset. Mittaa kattilaan Aperol ja vaahterasiirappi. Pese verigreippi ja leikkaa siitä kuorisuikale tai kaksi kattilaan. Lisää kaneli ja tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 5-8 minuuttia, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä.

Leikkaa verigreipit ja sweetiet kuorettomiksi lohkoiksi. Valuta halutessasi leikkuulaudalle kertynyt mehu siirapin joukkoon (siirapista tulee silloin juoksevampaa).  Kääntele sitrusohkot siirapissa ja nosta kakun pinnalle. Voit myös tarjota sitrukset erikseen kakun kanssa.

Vinkki! Saat siirapista alkoholittoman version, kun käytät Aperolin sijasta saman verran verigreipin tai greipin mehua.

Kirjoitusmusiikkina taustalla soi Sian Everyday is Christmas

Ruusukaalinachot

27.11.2018 / / 0 Comments

Ruusukaali on yksi vähiten käytetyimmistä kaaleistamme, vaikka se on vähintään yhtä monipuolinen kuin muutkin kaalit.

Brussel sprouts

 

Oma rakkauteni ruusukaaleihin roihahti liekkeihin oikeastaan vasta Lontoossa asuessani, sillä britit käyttävät ruusukaalia meitä huomattavasti enemmän ja monipuolisemmin. Ja ruusukaalia on tarjolla siellä muulloinkin kuin jouluna, vaikka tähän aikaan vuodesta brittiläisiä ruokalehtiä lukiessa ei sitä uskoisi. Ruusukaali on parhaimmillaan, kun sen jättää hieman rapsakaksi eikä paista siitä henkeä ja väriä pihalle. Ruusukaali on myös kiitollinen kokattava, sillä sen kanssa sopivat yhteen monenlaiset raaka-aineet, niin kastanjat, pähkinät, juustot, omenat kuin erilaiset pekonit kaikissa jaloissa muodoissaan.

Itse olen tykästynyt ruusukaaliin raakana – suikaloin sen ohuelti tai irrotan lehdet yksitellen kukinnosta ja käytän ne salaateissa tai lisään ruokaan vasta viime hetkellä. Ohuesti suikaloituina se paistuu pannulla nopeasti ja sopii vaikka edellä mainitun pekonin kanssa mehevään pastaan. Myös puolikkaina uunissa paahdetut ruusukaalit ovat suurta herkuani ja olipa Kokit ja potit -blogin Hannele tehnyt niistä myös kimchiä! Nam!

Idea nachoruokaan syntyi oikeastaan ensin  Old El Pason sinisestä maissilajikkeesta valmistetuista nachoista. Niiden upea väri innoitti ja mietin mitä vähän erilaista niistä voisi valmistaa. Ja niin mukaan tulivat ruusukaalit kaikessa vihreydessään. Tämähän ei siis ollut ensimmäinen kerta, kun yhdistän maissilastut ja kaalin, sillä blogiarkistosta löytyy myös punakaalia hyödyntävä, villisti Nachos Paradisoksi -nimetty ohje.  Siinä olin käyttänyt kaalin lisäksi karitsan jauhelihaa.

Brussel sprout nachos

Tällä kertaa uskaltauduin kokeilemaan Elovenan Muru kaurajauhista. En ole tänne tainnut laatia ainuttakaan ohjetta, jossa olisin käyttänyt mitään näistä uusista lihankorvikkeista. Syy siihen on yksinkertainen – en oikein pidä niistä. Käytän mielummin papuja ja linssejä sellaisinaan. On toki hienoa, että vastineita lihalle kehitetään koko ajan, mutta tekokiireessä on mielestäni unohtunut muutama oleellinen asia, kuten tuotteen herkullinen maku ja ulkonäkö. Hieno pakkaus ei vielä riitä. Tämä koskee toki muitakin einesvalmisteita tai mitä tahansa ruoka-ainetta, ei vain näitä vegeuutuuksia.

No mitäkö tykkäsin kauramurusta? Se oli ihan kohtalainen. Kitalakeen tarttuva hiilihydraattisuus ehkä eniten häiritsi kokemusta ja eihän tätäkään tuotetta voi ulkonäöltä kauniiksi sanoa, mutta ainakaan se ei haissut märälle koiralle! Tällainen nachotyyppinen ratkaisu on varmasti se mihin voisin tuotetta ehkä uudelleen kokeilla, ainakin jos siihen upottaa purkin chipotlekastiketta ensin.

Mutta kitinät sikseen, sillä ruusukaalinachot tulivat jäädäkseen ja yhden version ehdin jo tehdä mustapavuilla. Ne toimivat myös hyvin, mutta varoituksen sana kaikille FODMAP-tyypeille – ruusukaalin ja papujen yhdistelmä saattaa olla herkkävatsaisille liikaa!

Ruusukaalinachot

300 g ruusukaalia
2 rkl öljyä
1 ps (350 g) Elovena kaurajauhista tai 400 g jauhelihaa
1/2 – 1 prk Pirkka salsa chipotlea
1/2 dl vettä
2-3 tuoretta jalapenoa
2-3 kevätsipulin vartta
2 ps Old El Paso Mexican Blue Corn -tortillalastuja
1 prk Valio Koskenlaskija cheddarkastiketta
1 ps (n. 150 g) juustoraastetta
1 ruukku korianteria

Huuhtele ruusukaalit ja leikkaa pois kanta. Poista tarvittaessa huonokuntoiset päälilehdet ja suikaloi kaalit.

Kuumenna öljy pannulla ja paista siinä kaurajauhista sekoitellen noin 5 minuuttia. Lisää chipotlekastike ja tilkka vettä. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä muutama minuutti.

Viipaloi jalapenot ja suikaloi kevätsipulit. Levitä vuoan pohjalle kerros maissilastuja ja annostele pinnalle kaurajauhista. Lisää suikaloituja ruusukaaleja, jalapenoja ja kevätsipulia. Valuta päälle muutama lusikallinen cheddarkastiketta. Toista näin, kunnes kaikki ainekset ovat käytetty. Ripottele pinnalle lopuksi juustoraaste.

Paista 225 asteessa noin 10 minuuttia. Hienonna pinnalle korianteri ja tarjoa heti.

Vinkki! Jos cheddarkastike tuntuu jäykältä ja sitä on hankala levittää, kuumenna se nopeasti mikrossa tai liedellä kattilassa.

Ruusukaalipastan ohjeen löydät täältä.

Huevos rancheros eli meksikolainen aamupala isälle

4.11.2018 / / 0 Comments

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Viikon päästä sunnuntaina vietetään isänpäivää ja mikä olisikaan parempi tapa hemmotella isää kuin tarjoamalla isälle herkullinen aamupala!

Huevos rancheros and the trimmings

Tämä aamupala on saanut innoituksensa Meksikosta, joka on viime vuosina ollut yksi niitä lempparimakumaitani savuisine chileineen ja raikkaine kastikkeineen.  Huevos rancheros, suoraan käännettynä karjatilallisen kananmunat, on varmasti monelle tuttu jossain muodossa. Siinä pannulla haudutetaan paprikoista ja tomaateista sakea kastike, johon rikotaan kananmunia hyytymään, kuten shakshukassakin. Parasta tässä ohjeessa on ensinkin se, että sen voi maustaa oman maun mukaan, minun versiossani on aina savustettua paprikajauhetta ja hieman juustokuminaa ja chiliä. Toiseksi, paprika-tomaattikastikkeen voit tehdä valmiiksi edellisenä päivänä ja kuumentaa sen aamulla. Kuumaan kastikkeeseen rikotaan munat ja annetaan hyytyä kannen alla. Tämä on iloinen uutinen aamupalan valmistajille, kun ei tarvitse kuudelta aamulla nousta kokkaamaan,

Kokin salaisuus -rasvasekoite

Tämän cowboylle sopivan aamupalan lisäkkeeksi valmistin kahdesti paistettuja papuja (refried beans). Innokkaimmat liottavat ja keittävät itse pavut, mutta kaupan säilykepavuista syntyy ihan yhtä hyvää ja nopeammin. Papujen ja rancheros-kastikkeen kasvisten paistamiseen käytin Floran Kokin salaisuus -rasvasekoitetta. Nimensä mukaisesti tuote pitää sisällään kokkien kikkakolmosen hyvään paistotulokseen, sillä siinä on yhdistetty voiöljy rypsi- ja auringonkukkaöljyihin. Näin rasva kestää paremmin korkeita paistolämpötiloja, mutta myös antaa paistettavalle tuotteelle kauniin paistopinnan.

Kokin salaisuus -öljysekoitteessa on voiöljyä 8% ja loput rasvasta on tyydyttymätöntä, pehmeää rasvaa kasviöljyistä.


Olen käyttänyt tuota Kokin salaisuutta pihvien paistamiseen ja lopputulos on ollut hyvä. Paistoin sillä myös blinejä ja olin itseasiassa tosi yllättynyt miten kaunis paistopinta blineihin tuli. Makukin oli hyvä. Tämä rasva ei myöskään räisky paistettaessa, joten pisteet siitäkin.  Sitä paitsi pullosta on helppo annostella rasvaa suoraan pannulle eikä voipaketista tarvitse leikellä paloja.

Father's Day breakfast with Mexican touch

Huevos rancherosin voi tarjota sellaisenaan, mutta aamupalan saa venytettyä brunssiksi, kun tarjoat lisäksi astikkeen kanssa tortilloja, kuutioitua avokadoa, tuoreita tomaatteja ja ranskankermaa. Minä lisäsin vielä raastettua cheddarjuustoa ja tuoretta jalapenoa.  Ja tietysti niitä kahdesti paistettuja papuja. Näillä eväillä isä jaksaa taatusti juhlia koko loppupäivän!

Vinkki! Instastoryssä näet mitä herkkua leivoin isänpäivää ajatellen!

Huevos rancheros

1 punasipuli
1 punainen paprika
1 keltainen paprika
2 valkosipulinkynttä
2 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitusta
1 rkl savustettua paprikajauhetta
2 tl jauhettua juustokuminaa
1 kuivattu chili (voit jättää pois halutessasi)
2 laakerinlehteä
2 tlk kirsikkatomaatteja kastikeessa (säilyke)
1 tl sokeria
1 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
1/2 rs kirsikkatomaatteja
1 ruukku korianteria
Lisäksi:
1 pkt maissitortilloja tai vehnätortilloja
100 g cheddarjuustoa raastettuna
2 vihreää jalapenoa viipaloituna
1 tlk ranskankermaa
1-2 avokadoa kuutioituna

Suikaloi punasipuli. Leikkaa paprikoista kanta, poista siemenkota ja suikaloi paprikat. Viipaloi valkosipulinkynnet.

Kuumenna rasva isossa kannellisessa paistinpannussa tai paistokasarissa. Mittaa pannulle savupaprika ja jeera, paista käännellen hetki ja lisää sitten kasvikset. Paista sekoitelleen 10-15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat pehmenneet.

Lisää laakerinlehti, säilykekirsikkatomaatit ja loput mausteet. Anna kastikkeen kiehua hiljalleen noin 10 minuuttia. Leikkaa sillä välin kirsikkatomaatit puoliksi ja valmistele muut täytteet.

Ripottele tuoreet kirsikkatomaatit kastikkeen pinnalle ja tee lusikalla kastikkeeseen yksi kerraallaan kolo, johon rikot munat. Ripottele munien päälle hieman suolaa. Peitä kannella ja anna kypsyä pienellä lämmöllä, kunnes munat ovat sopivan kypsiä. Itse tykkään, että keltuainen on hieman juokseva, ei täysin kypsä. Hienonna pinnalle korianteri.

Levitä tortillan pohjalla paputahnaa ja ranskankermaa, nosta päälle kananmuna kastikkeineen. Lisää juustoraastetta, jalapenoja ja avokadoa.

Refried beans

1 tlk mustia papuja
yht. 3 rkl Flora Kokin salaisuus -rasvasekoitetta
1 rkl juustokuminan siemeniä
1 rkl korianterin siemeniä
1 valkosipulinkynsi
ripaus suolaa ja mustapippuria
1 – 2 mandariinin mehu

Huuhtele ja valuta pavut. Kuumenna 2 rkl rasvaa kattilassa ja paista siinä papuja, kunnes ne ovat pehmenneet ja hieman rikkoutuneet. Kaada pavut kulhoon ja survo ne tahnaksi.

Pyyhi kattila puhtaaksi ja kuumenna siinä juustokuminaa ja korianteria. Jauha mausteet morttelissa.

Lisää pannulle 1 rkl rasvaa ja raasta joukkoon valkosipuli. Lisää jauhetut mausteet ja pavut. Purista mandariineista mehu ja sekoita se papuseokseen. Paista sekoitellen noin 5 minuuttia, kunnes seos on tahnamaista. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa. Myös paputahnan voit valmistaa edellisenä päivänä. Lisää joukkoon vettä ruokalusikallinen tai pari, kun lämmität tahnan uudelleen.

Porkkana-karpalokakku

1.11.2018 / / 2 Comments

Porkkanakakku on varmasti yksi maailman tunnetuimmista kakuista, josta löytyy monen monta versiota.

Wintery warmly spiced carrot and cranberry cake definately makes the day.

Aivan ensimmäiseksi syvä anteeksipyyntöni. Niin reteästi lupasin blogin facebookissa, että uutta ohjetta tulee blogiin ennen lokakuun loppua. Tässä sitä kuitenkin ollaan, marraskuussa. Viimeiset aika monta viikkoa ovat olleet työntäyteisiä kaikkine arjen normaalikuvioineen. Ruuhkavuosi-termi tulee usein esille, kun puhutaan perheistä neljänkympin molemmin puolin ja sen ymmärrän – on eri-ikäisiä lapsia, on päiväkotia, koulua, harrastuksia ja vanhemmilla töitä, töitä ja töitä. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että tässä on jokin uusi ruuhkavuosien aalto alkanut? Meillä ei ole edes lapsia! Syvä kumarrus kaikille äideille ja isille, jotka tätä arjen jonglöörausta pyörittävät täysjärkisinä.

Tässä ruljanssissa on sitten jäänyt blogi kaiken muun jalkoihin. Tämän ohjeen olen nimittäin kuvannut jo lokakuun alussa. Toisaalta porkkanakakku sopii mihin vuoden aikaan vain ja tässä kakussa on jo hitunen jouluakin mukana, sillä syksyinen sää suorastaan vaati maustamaan kakun inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla.

Porkkanakakku leipomotuotteena on minulle usein vähän vaikea, en juurikaan osta sitä kahviloista paristakin syystä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi porkkankakkuun pitää lisätä ananasmurskaa tai rusinoita? Tiedän toki, että ananas tuo kakkuun mehevyyttä ja on yksi pitkän säilyvyyden salaisuuksista. Sihtisuuni ei kuitenkaan anna ananakselle armoa, rusinoista puhumattakaan. Maksalaatikossa rusinat ovat ihan jees!

Pidän kuitenkin porkkanakakun lämpimästä mausteisuudesta ja porkkanoiden tuomasta maanläheisestä mausta, joten päätin tehdä siitä oman versioni. Ei tästä mitään maata mullistavaa ja vuosituhannen uutta keksintöä tullut, mutta omaan makuuni enemmän sopiva. Happamana tyyppinä korvasin ananaksen tuoreilla karpaloilla, myös kuivattu karpalot käyvät. Rusinat jätin suosiolla pois. Porkkanoiksi valitsin keltaisen ja tumman punaisen variantin. Muut värikkäät porkkanat kuivasin kasvikuivurilla rapeiksi lastuiksi kakun päälle. Muutes, nuo tuoreet karpalot ovat ihan huippuja – keräsimme ne maalta syyskuun lopussa. Ämpärillinen karpaloita on edelleen meillä parvekkeella ja ne ovat edelleen ihan hyviä! Karpalothan tykkäävät, että niitä hieman pakkanen puraisee, silloin marjan makeus korostuu.

Warmly spiced carrot cake with cranberries

Noiden väriporkkanoiden metsästys olikin ihan oma operaationsa, niitä ei nimittäin meinannut löytää mistään. Lopulta avasin suuni Hakaniemen torilla yhdellä vihanneskojulla ja minulle selvisi, että kyllä niitä värikkäitä porkkanoita on – tukussa. Porkkanoiden perään ei vaan kukaan ole torilla kysellyt ja siksi kauppias ei ollut ottanut niitä valikoimiinsa! Siltä seisomalta tilasin heti kolme nippua porkkanoita seuraavalle viikolle ja porkkanatuskani oli ohitse! Ensi syksynä sitten olemme kaikki reippaina kyselemässä väriporkkanoiden perään vai mitä?

Vinkki! Jos sinulla ei ole kasvikuivuria, voit vallan mainiosti kuivattaa lastut uunissa. Porkkanoista syntyy sopivan ohuita lastuja kuorimaveitsellä.

Kakun ohjeen olen muokannut Nigel Slaterin Tender-kirjasta (Volume I).

Porkkana-karpalokakku

3 (150 g) porkkanaa (keltaisia tai punaisia)
1/2 sitruunan mehu (tarvitaan 4 tl)
1 ps (150 g) saksanpähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl rypsiöljyä
150 g ruokosokeria
100 g fariinisokeria
2 dl tuoreita karpaloita
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
Kuorrutus:
1 (250 g) rs mascarponea
1 (200 g) rs tuorejuustoa
2 1/2 – 3 dl tomusokeria
1 appelsiini
Koristeluun:
kuivattuja porkkanasuikaleita
tuoretta rosmariinia
tuoreita karpaloita

1. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Rouhi saksanpähkinät veitsellä.
2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 22 cm) ja pingota pohjan päälle leivinpaperi.
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
4. Vatkaa öljy ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa, kunnes seoksen väri on vaalentunut. Vatkaa keltuaiset seokseen yksi kerrallaan.
5. Kääntele joukkoon saksanpähkinät, karpalot ja porkkanaraaste.
6. Lisää sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet.
7. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan metallisella lusikalla. (Puinen työväline liiskaa valkuaisen ilmakuplat.)
8. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta.
9. Paista 180 asteessa uunin keskitasoa alemmalla tasolla 30-35 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä kostea, mutta ei taikinamaisen märkä.
10. Anna kakun jäähtyä vuoassaan 10 minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään.
11. Kuorrutusta varten vatkaa kulhossa ensin keskenään mascarpone ja tuorejuusto, jotta koostumus hieman pehmenee. Lisää sitten tomusokeri ja vatkaa, kunnes seos on tasaista ja paksua. Raasta joukkoon pestyn appelsiinin kuori.
12. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen palaan. Levitä noin kolmannes kuorrutuksesta pohjan päälle ja nosta toinen kakkupala kanneksi.
13. Levitä loput kuorrutteesta kakun pinnalle ja koristele kuivatuilla porkkanalastuilla, rosmariinilla ja karpaloilla.

Vinkki! Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut hieman vetäytyä jääkaapissa. Ota se kuitenkin huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen tarjoamista.

Paahdettu kurpitsakeitto paistetuilla kantarelleilla

8.10.2018 / / 0 Comments

Roasted pumpin soup wiht chanterelles

 

Toissa viikonloppu oli erittäin onnistunut sienestyksen ja marjastuksen saralla. Keräsimme nimittäin, jälleen kerran, hulppean kantarellisaaliin ja pääsimme kyykkimään karpalosuolla. Nämä kun suorittaa samana päivänä, tiesi illalla olleensa ulkona ja nukkumattia ei kauan tarvinnut odotella.

Oli jotenkin maagista olla heti aamusta metsässä  ja tuntea edellisyön pikkupakkasen rapsakoittamat lehdet jalkojen alla.  Aamuaurinko tuntui oikein valaisevan kullankeltaiset kantarellit sammalikossa. Ja ei juuri lainkaan hirvikärpäsiä. Happy days!

Viileät päivät ovat tuoneet tullessaan taas kaipuun lohtuisiin ja lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Tein tämän kurpitsakeiton meille heti maanantaina ruoaksi ja paistoin päälle keräämiämme kantarelleja. Paljon ei aineksia keittoon tarvitse, kun kurpitsat paahtaa ensin uunissa. Paahtaminen tuo esiin kasviksen oman makeuden ja on ainakin minusta helpompaa, kun ei tarvitse lieden vieressä seisoa hämmentämässä kasviksia.

Kurpitsasesonki on parhaillaan hyvässä vauhdissa ja kotimaista kurpitsaa saa kiitettävästi kaupoista. Tähän käytimme Deliverden myskikurpitsaa ja hokkaidokurpitsaa. Tuo myskikurpitsan puolikas oli valtava kooltaan ja väriltään vaaleankeltainen, joten hokkaidosta tuli keittoon vähän lisää väriä. Ja onhan toki noissa makuerojakin!

Viimeistelin keiton Kaslinkin maustetulla kaurakermalla. Jos kaurakerman maku ei miellytä, käytä ruokakermaa tai lorauta joukkoon vähän kuohukermaa. Sosekeiton sakeus on makukysymys, joten lisää lientä makusi mukaan. Nesteen määrä riippuu myös siitä paljonko kurpitsoista irtoaa nestettä.

Jotain muuta kurpitsasta? Kokeile vaikka tätä lempeän tulista thaicurrya tai lohtuisaa kurpitsapolentaa.

Paahdettu kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
7 – 9 dl kasvislientä
1 prk maustettua kaurakermaa (Käytin Kaslinkin paahdettua sipulia)
suolaa maun mukaan

Lisäksi:
1 l kantarelleja
1 dl pinjansiemeniä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria ja rakuunaa/timjamia (kuivattu tai tuore)

Huuhdo kurpitsat. Halkaise ne tarvittaessa tukevalla veitsellä ja kaavi pois siemenet. Lohko kurpitsat ja levitä uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia, riippuen kurpitsapalojen koosta.

Puhdista sillä välin kantarellit ja paahda pinjansiemenet pannulla.

Anna kurpitsapalojen jäähtyä hetki ja kaavi tai leikkaa kurpitsan liha kuoresta. Purista valkosipulinkynnet kuoristaan. Siirrä molemmat kattilaan. Kaada kattilaan osa liemestä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput liemestä ja kaurakerma. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Paista sieniä pannulla, kunnes niistä alkaa neste haihtua. Lisää voi ja mausteet. Paista vielä muutama minuutti. Lisää pannulle pinjansiemenet.

Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle sieni-siemenseos.

Helppo arkiruoka kyljyksistä ja päärynöistä

3.10.2018 / / 0 Comments

Lokakuu alkakoon helpolla arkiruoalla, jossa pääsevät oikeuksiinsa upeat porsaan kyljykset ja kotimaiset päärynät.

Pork chops with pears

 

Moni viettää juuri nyt lihatonta lokakuuta, mutta siitä huolimatta uskaltaudun jakamaan kanssanne tämän herkullisen possuohjeen.  Se nimittäin valmistuu nopeasti ja antaa hyvän syyn kokeilla päärynöitä vähän eri tavalla. Jotenkin kokonaisuudessaan ihanan syksyinen ruoka.

En tiedä onko tämä vain minun kokemukseni, mutta porsaan kyljykset ovat tainneet jäädä hiukan unholaan viime vuosina? Hassua sinänsä, koska ne valmistuvat nopeasti ja helposti. En tiedä onko kysynnän hiipumiseen vaikuttanut  se, että kyljyksistä alettiin tehdä sellaisia rasvattomia littanoita, jotka vain kuivuivat pannulla. Hyvä kyljys on sopivan paksu ja siinä saa olla kunnon rasvareuna. Sitä rasvaa ei ole pakko syödä, mutta se antaa mehevyyttä lihalle kypsennettäessä. Olinkin tosi tohkeissani, kun ensivisiitilläni K-supermarket Redissä näin lihatiskillä Kaartilan mallaspossun muhkeitä kyljyksiä. Kaartilan tilan possut kasvatetaan Juvalla olutmäskillä ja syntyvät vapaaporsituksessa. Olutmäskin possuille toimittaa Saimaan Juomatehdas. Nämä possut eivät soijaa näekään!

Paistoin kyljykset ensin nopeasti pannulla ja sitten lisäsin joukkoon lohkottuja kotimaisia päärynöitä. Ne olivatkin tähän ruokaan ihan täydellisiä, kooltaan sen verran pieniä, että mahtuivat pannulle mainiosti. Ensimmäisellä kerralla tein pannun jäämistä kastikkeen, toisella kerralla nautimme kyljykset sellaisinaan päärynöiden kanssa. Lisäkkeeksi sopii vaikka polenta tai perunamuussi.

 

Kyljyksiä ja päärynää

4 kpl paksuja kyljyksiä rasvareunalla
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
4 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
6-8 pientä kotimaista päärynää
10 salvian lehteä
(kastike
1 dl hyvää päärynäsiideriä, vermuttia tai valkoviiniä
3/4 dl lihalientä
ripaus sokeria)

Ota kyljykset huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen valmistusta. Leikkaa rasvaan viillot, jotta kyljykset eivät käyristy paistamisen aikana. Mausta ne suolalla ja pippurilla.

Murskaa valkosipulinkynnet kuorineen veitsen lappeella. Huuhdo päärynät ja leikkaa puoliksi. Poista kota. Nypi salvian lehdet valmiiksi.

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja laske kyljykset pannulle varovasti. Lisää myös valkosipulinkynnet. Ruskista kauniin ruskeiksi ja paista vielä rasvareunaa pannua vasten. Voit myös paistaa kyljykset kahdessa erässä. Nosta kyljykset ja valkosipulinkynnet pois pannulta.

Paista pannulle kertyneessä rasvassa salvian lehdet ja siirrä ne talouspaperin päälle. Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle päärynälohkot. Paista, kunnes päärynät alkavat saada väriä. Nosta kyljykset takaisin pannulle ja paista, kunnes ne ovat kypsiä. Rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää salvian lehdet ja kuoritut valkosipulit.

Jos haluat tehdä kastikkeen kyljyksille, lusikoi pannun sisältö lämmitetylle lautaselle. Jätä osa rasvasta pannulle. Kuumenna ja kaada pannulle vermutti tai viini sekä lihaliemi. Keitä, kunnes nestettä on noin 1 dl jäljellä. Lisää tarvittaessa ripaus sokeria tai suolaa.

Lakritsinen uuniomenahillo

23.9.2018 / / 0 Comments

Jos joku omenaohje on tänä ja viime syksynä villinnyt omenoiden ystävät, on se uuniomenahillo. Ja miksi ei, sillä onhan se mielettömän helppo tehdä ja hyvääkin kaiken lisäksi.

Finnish apples

 

Olen kateellisena katsellut instakuvia ihanista kotimaisista omenoista, joita ihmisillä kypsyy pihoissaan ja kuikuillut toiveikkaina lähinaapurustomme pihaporteille josko joku olisi laittanut omenat jakoon, mutta ei. Sain kuitenkin ilokseni entiseltä kollegaltani ison pussillisen upeita puna-kaneliomenoita (kiitos vielä Marita!) ja niinpä pääsin minäkin mukaan omenakokkailuihin.

Jonkinlaista uuniomenahillo valmistin jokunen vuosi sitten, kun tein uuniomenajäätelöä. Tällä kertaa perehdyin asiaan vähän perusteellisemmin ja lukaisin useamman uuniomenapostauksen aiheesta. Suosittelen kurkkaamaan  Kokit ja potit -blogin ohjetta ja Hannan sopan vähempisokerista ohjetta. Tämä omani on vähän miksaus molemmista ja se sai viimeisen silauksensa Glorian ruoka&viini -lehdessä olleesta lakritsisesta omenavoista.

 

Oven baked apple jam with liqorice

 

Tämä omenahillo on meillä mennyt lähinnä jogurtin kanssa aamupalalla nautiskeluun, mutta sopii se hyvin vaikka juustojen kaveriksi tai paahtoleivän päälle. Sokerin määrää voi varioida omenien happamuuden ja oman maun mukaan. Myös lakritsijauhetta voi lisätä – muista kuitenkin, että lakritsijauhe lisää hillon makeutta.

En käyttänyt makeuttamiseen hillosokeria vaan ihan tavallista ruokosokeria. Ensimmäisen erän tein intiaanisokerista ja sekin toimi hyvin lakritsan makua korostaen. Halusin jättää omenoiden koostumuksen rouheaksi kompottimaiseksi, joten en soseuttanut hedelmiä lainkaan.

Vinkki! Jos teet hilloa isomman satsin, käytä hillosokeria ja  säilö se huolella kuumiin, puhdistettuihin tölkkeihin. Pienempi määrä säilyy hyvin viikon verran vaikka puhtaassa muovirasiassa. Hillon voit myös pakastaa, jolloin sokeria tarvitaan vähemmän.

 

LAKRITSINEN UUNIOMENAHILLO

7-8 keskikokoista hapanta omenaa
1/2 – 3/4 dl ruokosokeria
1-2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl kardemummaa
1/2 sitruunan mehu

Pese omenat hyvin, leikkaa ne puoliksi ja poista kota. Levitä omenapalat uunivuokaan tai kannelliseen pataan. Sekoita joukkoon sokeri ja mausteet. Purista sitruunasta mehu ja valuta se omenalohkojen päälle. Peitä uuniastia foliolla tai kannella ja paista 150 asteessa 1 1/2 – 2 tuntia välillä sekoittaen. Lisää tilkka vettä tarvittaessa.

Soseuta hillo halutessasi ja siirrä kuumana puhdistettuihin kuumennettuihin tölkkeihin. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja säilytä kylmässä.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka

16.9.2018 / / 2 Comments

Viikunat, vuohenjuusto ja pekaanipähkinät – eikö kuulostakin hyvältä kombolta?

Fresh figs

Istuimme tänään ystäviemme pihaterassilla nauttimassa kiireettömästä brunssista, viimeistä kertaa yhdessä hetkeen.  Ystävämme pakkaavat pian tavaransa varastoon ja ajaa surauttavat Espanjaan Suomen talvea pakoon. Siinä syysauringon lämmössä hengähdimme ja vaihdoimme kuulumisia – vähän yksi jos toinenkin totesi, että syksy kaikkine kiireinen on todellakin alkanut ja loma on pian kaukainen muisto vain!

Onneksi on noita hetkiä, joihin voi hetkeksi pysähtyä ja sitten jaksaa taas näpytellä koneella blogiinkiin juttuja. Ja taitaa olla tälle jutulle ihan ne viime hetket, sillä tuoreiden viikunoiden sesonki kestää vain suloisen hetken ja se on ohitse melkein yhtä pian kuin on alkanutkin!

Mielestäni viikunat ovat parhaimmillaan joko aivan tuoreina tai sitten uunissa pehmeiksi vaniljan kanssa haudutettuina.  Pallottelin kummalla tavalla ne valmistaisin, mutta sitten tämä rapsakalla pekaanipähkinäpohjalla varustettu ja pehmeällä vuohenjuustolla vuorattu piirakka voitti.

Gluten free fig and goat cheese tart

 

Täytteessä käytin mainiota Saloniemen juustolan Syrjähyppyä, joka on pehmeä vuohentuorejuusto. Suosittelen kokeilemaan sitä jo ihan meidän kotimaisten juustotilojen kannatuksen vuoksi! Tein piirakan pieneen irtopohjavuokaan, johon tuo 200 g tuorejuustoa oli melko paljon, joten saman määrän voit käyttää vaikka vuoka olisi 20-24 cm halkaisijaltaan. Tuplaa silloin pohjan raaka-aineet, jotta pähkinämurua riittää vuoan reunoille saakka.

Pohjan voit valmistaa etukäteen valmiiksi, säilytä se kuivassa paikassa. Täytettynä piirakka pehmenee pian, joten nauti se mahdollisimman nopeasti täyttämisen jälkeen.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka
vuoka 18×18 cm irtopohjavuoka

Pohja
2,5 dl (125 g) pekaanipähkinöitä
1 rkl vettä
2 tl juoksevaa rasvaa
ripaus suolaa ja kanelia
Täyte
1 pkt Saloniemen syrjähyppyä
1/2 – 1 dl maitoa (myös kauramaito tai mantelimaito käy)
ripaus mustapippuria
6-7 kypsää viikunaa
Karamellisoidut pähkinät
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl vaahterasiirappia
ripaus sormisuolaa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Valmista ensin pinnalle tulevat karamellisoidut pekaanipähkinät. Paahda pähinät pannulla ja lisää pannulle siirappi. Kääntele pähkinöitä pannulla muutaman kerran ja kumoa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle sormisuolaa.

Jauha pekaanipähkinät rouheeksi monitoimikoneessa. Lisää rasva, vesi ja mausteet. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista ja muodostanut taikinamaisen pallon.

Painele pähkinäseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä ja pinta tuntuu kuivalta koskettaessa. Anna pohjan jäähtyä vuoassa. Ota vuohenjuusto huoneenlämpöön.

Vatkaa vuohenjuuston rakenne pehmeäksi ja lisää maitoa sen verran, että saat koostumuksesta helposti levitettävän.
Levitä juusto jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Huudo viikunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Asettele viipaleet juuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria. Rouhi karamellisoidut pekaanipähkinät veitsellä ja ripottele ne piirakan päälle. Tarjoa heti.

Creative mess

Tatti-polentapizza

10.9.2018 / / 1 Comment

Joko tatit tulevat korvista?

porcini mushrooms

Ymmärrän, jos näin on, monestakin syystä! Some on viime viikkoina suorastaan pullistellut kuvia toinen toistaan upeimmista tattisaaliista mitä ihmiset ovat metsistä keränneet. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole pääsyä noihin maagisiin tattimaastoihin ja silloin voi olla kiitollinen hyvästä ruokatorista tai kauppahallista. Hakaniemen tori pelasti minutkin herkkutattivajeesta!

Olin nimittäin jo pari viikkoa sitten alkanut valmistella tätä ohjetta, kun pikaisella pyörähdyksellä torilla näin upeita tatteja. Vaan kuinka kävikään? Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti jutun kuinka tattisato on poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna ja tatit hyvälaatuisia. Luulen, että siihen saakka oli aika monella ajatus, ettei niitä sieniä tule ja ei niitä toriltakaan osattu etsiä. Tuon artikkelin jälkeen osattiin, kiitosta vaan sinne lehden suuntaan! Niinpä edessä oli useita turhia reissuja herkkutattien perässä, mutta sen verran ennakoin, että ostin kotiin valmiiksi jo kimpaleen taleggio-juustoa ja pussillisen polentaa.

Lopulta viime perjantaina onneni kääntyi ja sain ostettua hurjan söpöjä tatteja torilta. Ja tästä ohjeesta tuli just niin hyvä kun odotin, ellei parempi. Siis ihan järisyttävän hyvä, vaikka sanonkin.

Gluten free polenta pizza with Finnish ceps

Tämä pizza ei ainoastaan ole hyvä, mutta se on myös helppo, sillä pohja valmistetaan polentasta. Polenta on maissisuurimo, josta yleensä valmistetaan lisäkkeeksi polentapuuro. Polenta on siis italialaisten vastine perunamuussille ja se maustetaan voilla tai öljyllä sekä parmesaanilla. Niin ja joko mainitsin, että pizza on gluteeniton? Ja nopea valmistaakin se on.

Täytteeksi tämä pizza sai paistettuja tattisiivuja, sitä taleggio-juustoa ja salviaa. Taleggio on italialainen täysrasvainen juusto, joka valmistetaan pastöroidusta maidosta. Taleggiossa on ohut kuori ja nuorena sen maku on hedelmäinen ja aavistuksen hiivainen. Vanhetessaan juuston maku vahvistuu ja saa jopa tryffelimäisiä piirteitä. Jos et saa taleggiota käsiisi, niin mikä tahansa pehmeä ohutkuorinen juusto käy. Kokeile vaikka Helsingin meijeriliikkeen Klippania tai hieman vahvampaa punahomeista Hakaniemeä. Myös nuori briejuusto sopii.

Tatti-polentapizza
2-3 pizzaa tai yksi iso

6-8 herkkutattia
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
polenta
8 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl polentaa (käytin Risentaa)
50 g voita
2 dl parmesaanijuustoa raastettuna (raastimen pienellä terällä)
lisäksi
n. 200 g taleggiota
tuoretta salviaa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Puhdista sienet ja viipaloi ne ohuiksi. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniviipaleet molemmin puolin 2-3 erässä. Nosta paistetut sienet lautaselle ja mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi taleggio valmiiiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa ja mausta suolalla. Vatkaa polentasuurimot veden joukkoon. Peitä kannella ja anna polentan kuplia pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia. Vatkaa joukkoon voi ja jatkaa vatkaamista, kunnes puuro irtoaa kattilan reunoista.

Sekoita joukkoon parmesaani ja valuta puuro leivinpaperin päälle. Pyöräytä se paperille vedellä kostutetun lusikan avulla. Levitä pinnalle taleggio ja sieniviipaleet. Lisää haluamasi määrä salvian lehtiä ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Jos teet pienempiä pizzoja, paista niitä 8-10 minuuttia. Ripottele pinnalle paistamisen jälkeen vielä hieman sormisuolaa.

Mangoldi-salsicciapasta

24.8.2018 / / 0 Comments

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders Noren — Up ↑