Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Leivonnaiset (page 2 of 4)

Kylmäsavulohi-croissantkupit

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

 

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä  löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Tänään juhlistetaan itsenäisen Suomen 99-vuotispäivää. Sen kunniaksi tarjotaan vähän parempaa piirakkaa, kylmäsavulohella ja mädillä ryyditettynä.

Flammkuchen with cold smoked salmon and salmon roe

Olen todella laiska leipomaan piirakkataikinoita, joten olen tämän flamkuchenin (tai tarte flambeen) tehnyt aina valmiista voitaikinasta. Se toimii mielestäni jopa paremmin kuin hiivataikinasta valmistettu pohja. Käytin tähän Pirkan esikaulittua ja laskotettua voitaikinaa, josta saa hauskasti kolme reilumpaa annospalaa tai voi hyvin kaulia koko taikinan uunipellille paistettavaksi. Valmiit lehtitaikinalevyt sopivat ihan yhtä hyvin tähän tarkoitukseen. Hyvän hiivataikinapohjaan valmistetun flamkuchnenin ohjeen löydät 52 weeks of deliciousness -blogista.

Yksi suosikkitäytteistäni flammkuchenissä on Schwarzwaldin kinkku yhdistettynä purjoon, mutta näin itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin mukaan jotain suomalaisempaa. Ja mikäpä olisi sen tunnusomaisempaa meille kuin kylmäsavustettu kala. Juhlan ja talvisesongin kunniaksi lisäsin mukaan myös kirjolohen mätiä.

independence day in Finland

Flamkuchenin pohja mehevöitetään ranskankermalla, jonka maustoin tällä kertaa sinapilla. Purjot paahdoin pannulla ensin ja ripottelin ne ranskankerman päälle. Kylmäsavulohen ja mädin lisäsin vasta kypsään piirakkapohjaan. Kirpakkuutta ja lisää sinappista makua piirakkaan tuovat kaprikset ja vuonankaali. Tillin ystävä voi korvata vuonankaalin tillillä ja hienontaa sitä vaikka jo ranskankerman joukkoon. Lasiin tilaisuuteen sopivaa kuplajuomaaa ja juhlat voivat alkaa!

Mäti-kylmäsavulohiflammkuchen

1 pkt Pirkka esikaulittu ja laskostettu voitaikinaa
2 isoa purjoa
öljyä
1 tlk (150 g) ranskankermaa tai smetanaa
1 tl Dijon-sinappia
200 g kylmäsavulohta viipaloituna
1 tlk (35 g) kapriksia
100 g kirjolohen mätiä
vuonankaalia
mustapippuria

Ota taikina sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa purjoista vihreä latva pois, irrota uloin lehtikerros ja pese purjot huolellisesti. Leikkaa purjon kanta pois ja viipaloi purjo n. 1/2 cm renkaiksi. Paista purjorenkaita molemmin puolin pannulla, kunnes niihin tulee väriä.

Leikkaa sulanut taikina laskostetuista kohdista kolmeen palaan tai kauli se isoksi levyksi. Sekoita ranskankerman joukkoon sinappi ja levitä seos taikinapohjille. Ripottele päälle purjot ja paista 220 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja kauniin ruskea. Isommalle taikinalevylle tarvitset pidemmän paistoajan.

Revi kylmäsavulohiviipaleet pienemmiksi paloiksi ja asettele kypsien pohjien päälle. Ripottele joukkoon kaprikset ja annostele mäti lusikalla pieniksi keoiksi. Lisää lopuksi huuhdeltu ja kuivattu vuonankaali sekä kunnon rouhaus mustapippuria. Tarjoa heti.

Glögimaustettu kirsikkabrownie

Joulukuu alkakoon makeissa merkeissä tämän glögimausteisen brownien myötä.

Mulled wine and cherries brownie

 

Innoituksen tähän brownieen sain Vaimomatskuu-blogin Juulialta, joka aiemmin syksyllä teki brownieta punaviinistä. Silloin jo huokailin ohjeen ihanuudelle ja browniet menivät tekolistalleni.  Mietin, että aivan samanlaista ohjetta en kehtaa tehdä blogiini ja ajatus jäi hautumaan. Hapankirsikoita halusin käyttää, se oli selvä! Punaviinin sijaan päädyin uittaamaan hapankirsikat glögissä (glühweinissa, jos ihan tarkkoja ollaan). Brownieohjeena käytin aiemmin tekemääni pumpulinpehmeiden brownien ohjetta.

Juulian ohjeessa kirsikat lisätään punaviinineen taikinaan, mutta omaan versiooni käytin vain glögissä liotetut kirsikat. Tarkoituksenani oli kyllä keittää kirsikoiden liotusliemestä siirappi – tai keitinkin sen, nimittäin kattilan pohjaan! Suuressa viisaudessani ajattelin, että siirapin kiehuessa ehdin ottaa pari aloituskuvaa tähän postaukseen.  Kuvat sain, mutta siirappia en. Jos siis päätät valmistaa ehdottamani glögisiirapin, niin suosittelen kattilan läheisyydessä hengailua!

 

Mulled wine and cherrie brownie

 

Näistä browniesta tulee todella pehmoiset, erityisesti jos käytät mantelijauhoa, jolloin ne sopivat myös keliaakikoille.  Maustoin taikinan vielä neilikalla ja kanelilla, jotta glögimäinen maku korostuu. Mausteita voi lisätä maun mukaan ja maku tiivistyy seuraavaan päivään. Nämä kirsikkabrowniet voisivat muuten mennä kivasti aiemmin valmistamani mustikkaglögin kanssa!

Loppuun vielä kuuma vinkki kaikille esteetikoille ja joulupukin apureille – browniekuvissa käyttämääni pronssikuvioitua lahjapaperia myydään Helsingissä My o My Xmas garagessa, Aleksanterinkadulla. Siellä on myynnissä myös upeita ruokakirjoja, kuten Välimäen Teresan Hyvää joulua -kirja. Hopi hopi!

 

Sour cherries and Valhorna chocolate

 

Glögimaustettu kirsikkabrownie

3 dl vahvaa, mielellään vähän hapanta/sokeroimatonta glögiä (alkoholilla tai ilman)
2 dl kuivattuja hapankirsikoita

250 g suklaata (70% kaakaopitoisuus, käytin Valhornaa)
200 g muscovadosokeria
100 g ruokosokeria
250 g huoneenlämpöistä voita
3 isoa kananmunaa (L-koko) + yksi keltuainen
1 ps (75 g) mantelijauhetta
60 g tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivijauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua kanelia

Tarvitset 23×23 cm kokoisen, mielellään pinnoitetun vuoan tai paistoastian. Muunkin kokoinen käy, mutta tarkkaile paistoaikaa! Vuoraa vuoka leivinpaperilla tai voitele vuoka ja jauhota se hyvin.

Kuumenna glögi kattilassa ja lisää siihen kirsikat. Anna kirsikoiden maustua glögissä, kunnes liemi jäähtyy. Voit myös tehdä tämän vaiheen edellisenä iltana ja nostaa kirsikat liemineen jääkaappiin odottamaan.

Ota suklaasta 50 g erilleen ja rouhi se pieniksi muruiksi. Siirrä rouhittu suklaa sivuun odottamaan. Paloittele loput suklaasta ja sulata hiljalleen vesihauteessa. Kulhon pohja ei saa koskea veden pintaa. Kun suklaa on sulanut, nosta kulho pois vesihauteesta ja anna suklaa jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Vatkaa suklaan jäähtyessä huoneenlämpöinen, paloiteltu voi sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Riko kananmunat pieneen kulhoon, lisää keltuainen ja vatkaa rakenne kevyesti rikki haarukalla. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja mausteet erilliseen kulhoon. Valuta kirsikat glögiliemestä. Voit halutessasi keittää glögistä siirapin brownien kanssa tarjottavaksi.

Lisää kananmunat voi-sokerivaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Nosta sekoitusnopeutta erien välissä. Sekoita sulatettu sekä rouhittu suklaa metallisella lusikalla seokseen. Lisää kirsikat. Nostele lopuksi jauhoseos joukkoon, vältä sekoittamasta liikaa.

Kaavi taikina paistovuokaan, tasoita pinta. Paista 180 asteessa 25-30 minuuttia. Mikäli vuokasi on isompi, lyhennä paistoaikaa. Leivonnaisen tulisi olla keskeltä hieman kohonnut ja kosteaa. Tarjoa glögisiirapin ja vaniljajäätelön kanssa tai sellaisenaan glühweinin kanssa.

Vahinko-Omarit ja mitä niistä syntyi

lingonberry and toffee muffins

 

Yksi ruoanlaittajan tärkeimmistä ominaisuuksista on luottamus omaan arviointikykyynsä, vaikka se olisikin ristiriidassa valmistettavan ohjeen kanssa.

Tämä tuli taas todistettua, kun tein taannoin kinuskikastiketta omenapaistosta varten. Olin täysin unohtanut, että minulla oli valmiina testattuna monta hyvää kinuskiohjetta, joita olin hionut työväenopiston kursseja varten. Ihmettelin mielessäni valitsemastani Serious Eatsin kinuskikastikeohjeesta puuttuvia sokerin lämpötiloja, mutta päätin kuitenkin mennä sen ohjeen mukaan.

Aloitetaanpa alusta. Mielestäni helpoin ja paras tapa tehdä kinuskikastiketta on ensin kuumentaa kattilassa sokeri ja vesi, ja tähän kuumaan seokseen kaadetaan sitten kerma. Kuulostaa ihan selkeältä, eikö vaan! Paitsi, että sokeri-vesiseos täytyy kuumentaa riittävän kuumaksi ja riittävän kuuma on tässä tapauksessa 180 astetta. No, tässä Serious Eatsin ohjeessa käskettiin kuumentaa seos meripihkan väriseksi, mutta mitään lämpötilaa ei annettu. Olin suuressa viisaudessani keksinyt, että ruokosokeri on tällä kertaa hyvä, ja eihän siinä mitään vikaa sinänsä ollutkaan. Väriä lukuunottamatta. Valmiiksi ruskea sokeri näyttää sulaessaan ja kuumentuessaan tummemmalta huomattavasti aiemmin kuin tavallinen valkoinen kidesokeri. Vaikka epäilinkin itseäni, niin kaadoin kuitenkin kerman seokseen, joka näytti meripihkamaiselta. Virhe. Kerma ei lisättäessä edes sihahtanut, kun sen oikeassa lämpötilassa pitäisi ihan kuohua. Tuijottelin hetken lamaantuneena tuota laimean maitokahvin väristä lientä ja mietin, että mitä nyt? Sitten keksin, että jos jatkan kuumentamista riittävän pitkään, pitäisi seoksen alkaa muuttua paksummaksi ja värinkin tummentua.

lingonberry and toffee muffins

Näin tein ja näin tapahtuikin. Moniko arvaa tässä vaiheessa, että mitä oikeastaan tapahtui? Pitkä keittäminen ei tehnyt seoksesta kastiketta, vaan toffeeta! Lämpimässä kattilassa seos oli juoksevaa, mutta testattaessa se kovettui melkein heti lusikkaan. Tässä vaiheessa alkoi jo hymy hyytyä. Ei uskoisi, että minä olen joskus opiskellut ruoanvalmistuksen kemiallisia ilmiöitä! Jostain mieleeni hiipi ajatus, että voin lisääminen toisi seokseen haluttua elastisuutta. Niinpä. Elastisuus oli kaukana siitä murenevasta ja värinsä mattamaiseksi muuttaneesta massasta, mikä oli lopputuloksena! Kylmä voi muutti toffeen rakenteen täysin – omarkarkkimaiseksi nimittäin. Kun kaavin massaa kattilasta astiaan oli se todellakin kuin Omar-karkkia, sellaista hieman kuivahtanutta, lähellä parasta ennen -päiväystä olevaa Omaria. Nauroin vedet silmissä, että tätä en kyllä olisi osannut tehdä tarkoituksella. Maussa ei ollut mitään vikaa ja päätin heti, että nämä kovan onnen karamellit täytyy kyllä hyödyntää jotenkin.  Ja niin syntyivät nämä puolukka-kermakarkkimuffinit.

En uskalla luvata, että selostukseni pohjalta tämä vahinko-Omar onnistuu, joten suosittelen käyttämään kaupasta saatavia kermakaramelleja. Muffinien ohje itsessään on yksinkertainen, kun kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään. Alkuperäisen ohjeen taikinaan olen saanut Siskot kokkaa -blogin Nelleltä, joskus aikojen alussa. Se on käytössäni vähän muokkaantunut, mutta jogurtti on ohjeessa pysynyt. Puolukan sijasta voi muffineihin laittaa karpaloita tai herukoita.

Puolukka-kermatoffeemuffinit
8 kpl

3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
1 1/4 dl sokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1/2 dl öljyä
1 1/2 dl kohmeisia puolukoita
1 dl paloiteltuja kermakaramelleja

8 isoa muffinvuokaa
päälle: 1/2 puolukoita ja saman verran kermakaramellia murennettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Mittaa kulhoon jogurtti, riko joukkoon kananmunat ja lisää öljy. Vatkaa seos tasaiseksi ja lisää kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Kääntele taikinaan puolukat sekä paloitellut kermakaramellit. Jaa taikina muffinivuokiin ja koristele puolukoilla sekä karkkimuruilla.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes muffinit ovat kauniin ruskeita. Nämä muffinit ovat parhaimmillaan paistopäivänä. Pakasta mahdolliset ylitse jääneet herkut.

Inkiväärikeksit

Kandeeratut inkiväärit tuovat kekseihin kipakkaa makua – täydellisiä teen tai kahvin kanssa nautittuna!

Inkiväärikeksit

Urtekram oli yksi kesäkuun valokuvaus-workshopin sponsoreista. Osallistujille jaetuissa lahjakassissa oli mm. Urtekramin kandeerattuja inkivääripaloja, joihin me Marin ja Timin kanssa ihastuimme kovin. Minulle heti tuli mieleen, että näistä saisi upeita keksejä, mutta näin kauan siinä meni, että ehdin ohjetta testaamaan.

Kuten aiemmin olen kertonut on rakkauteni inkiväärikekseihin saanut alkunsa Englannista. Siellä ohuet ginger snaps -keksit olivat suurta herkkuani. Näistä leipomistani inkiväärikekseistä tuli kuitenkin paksuja, pehmeän sitkeitä ja niissä on kunnollinen inkiväärin potku. Ne ovat täydellisiä teekupillisen kanssa tai ihan sellaisenaan keksipurkista napattuna.

Minulla oli kaapiin unohtunut palmukidesokerin jämä, jonka nakkasin taikinaan. Vaalea muscovadosokeri tai kookossokerikin toimii varmasti, ruokosokeri käy myös. Täysin valkoisesta sokerista leivottaessa tulee kekseistä vaaleampia ja ei niin täyteläisen makuisia. Jauhoina voit käyttää spelttivehnäjauhoja tavallisten sijaan. Lisää seokseen nestettä sen verran, että saat siitä muotoiltua taikinan. Itse käytin nesteenä kahvia ja se toimi hyvin.

Keksit säilyvät tiiviissä rasiassa noin viikon verran.

Inkiväärikeksit

1 1/2 dl Urtekram kandeerattuja inkiväärikuutioita (155 g ps)
5 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl palmusokeria
1/2 dl ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
100 g suolatonta voita kuutioituna
1 kananmuna
4 rkl vaaleaa siirappia
1-2 rkl maitoa/vettä/kahvia

koristeluun rouhittuja inkivääripaloja

Rouhi inkivääripalat veitsellä. Sekoita kulhossa keskenään jauhot, sokeri, sooda ja suola. Nypi joukkoon kuutioitu voi. Lisää inkivääripalat ja sekoita hyvin.

Vatkaa kananmuna ja siirappi keskenään. Lisää kananmunaseos sekä 1 rkl nestettä voi-jauhoseoksen joukkoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Muotoile taikinasta pöydällä noin 6 cm halkaisijaltaan oleva tanko. Leikkaa tanko kahteen osaan ja kääri tangot tiukasti muovikelmuun. Nosta taikinatangot jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Voit myös pakastaa taikinasta puolet.

Leikkaa taikinatangot 8-10 palaan, riippuen siitä miten paksuja niistä haluat. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle ja painele pintaan inkivääripaloja. Paista keksejä 180 asteessa noin 12 minuuttia. Anna keksien jäähtyä hetki pellillä ja siirrä sitten ritilän päälle jäähtymään.

Palsternakkakakku

Tiesitkö, että suomalaiset syövät vuodessa keskimäärin YHDEN palsternakan per pää? Ihan järkyttävän vähän! Nyt on korkea aika saada muutos asiaan, ja aloittaa voi vaikka tällä mehevällä palsternakkakakulla.

parsnip coffee cake

 

Olipa viime viikko aika hektinen! Yritin siinä samalla, kaiken hässäkän keskellä, kuvata juttuja ja testata ohjeita parhaan kykyni mukaan, mutta kun kotona ehdin olla joko ennen päivän kirkastumista tai auringonlaskun jälkeen, antoi se oman haasteensa ihan kaikelle. Ruokakuvaus on kieltämättä aika haasteellista tähän aikaan vuodesta!

Palsternakka on lempijuurekseni. Siinä on pähkinäinen ja hieman makea maku, joka korostuu erityisesti uunissa paahdettaessa. Monille palsternakka on vain yksi juures keittojuuressekoituksesa, mutta siitä syntyy vaikka mitä herkkuja.  Parhaimmillaan palsternakat ovat pian maasta nostamisen jälkeen. Kevättalveen mennessä palsteri alkaa kovettua ja laatu heikkenee merkittävästi, joten niistä kannattaa nauttia juuri nyt.

 

parsnip coffee cake

 

Palsternakkakakku on saanut joitain vaikutteita tunnetummalta serkultaan, porkkanakakulta, mutta maku ei ole niin makea ja mausteitakin on vähemmän. Taikina syntyy käden käänteessä, kun kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja sähkövatkain saa pitää vapaapäivän. Alkuperäisen ohjeen löysin yhdestä lempiruokalehdestäni, ruotsalaisesta Lantiliv Mat & Vinistä. Ohje muokkautui käsittelyssäni jonkin verran, sillä ensimmäisellä kokeilukerralla minulta loppuivat vehnäjauhot kesken. Jotain muuta oli keksittävä, kun kauppaankaan ei ollut aikaa lähteä. Myös appelsiini on oma lisäykseni ja kuorrutteeseen vaihdoin tuorejuuston mascarponeen.

Palsternakkakakku on helppo ja nopea valmistaa, joten mikään ei estä tekemästä tätä arki-iltana ja ilahduttamalla vaikka työkavereiden marraskuista päivää!

 

Palsternakkakakku

200 g palsternakkaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttikokojyvävehnäjauhoja
1 1/4 dl mantelijauhoja
3 dl ruokosokeria
1 maustemitta suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl jauhettua vaniljaa
1 luomuappelsiinin raastettu kuori ja 4 rkl appelsiinin mehua
2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa
1 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

kuorrutus
1 prk mascarponea
1 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
3/4 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk. 24 cm tai suorakaide 2 l). Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kuori palsternakka ja raasta se. Siirrä raaste sivuun odottamaan. Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa keskenään. Sekoita joukkoon appelsiinin mehu ja kuori, öljy sekä munat. Lisää lopuksi palsternakkaraaste sekä rouhitut pähkinät.

Kaavi kakkutaikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla noin tunti, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ja kumoa kakku tarjoilulautaselle.

Kuorrutusta varten vatkaa keskenään mascarpone, kerma, tomusokeri sekä appelsiininkuoriraaste. Levitä seos jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele pistaasipähkinöillä.

Vaniljainen pullavanukas

Pulla pelastaa päivän, pullavanukas koko viikon!

Pullavanukas

 

Pullavanukas on perinteinen suomalainen jälkiruoka ja se on hävikkiruokaa parhaimmillaan! Pulla on ollut harvinaista herkkua ja kuivahtanut pulla on saanut uuden elämän vanukkaassa tai köyhien ritarien muodossa. Kerrassaan nerokasta!

Perinteisesti pullavanukas saa mehevyytensä sokerilla maustetusta munamaidosta, mutta päätin kokeilla kuinka kaupan vaniljakastike toimisi. Käytin vaniljakastikejauhetta, jonka valmistin pakkauksen ohjeen mukaan. Luulen, että sellainen valmis, paksu vaniljakastikekin voisi olla hyvä.

Pullaviipaleet voitelin karviaishillolla ja väliin ujutin pakkasesta herukoita. Parasta tässä on se, että pullavanukkaan voi tuunata just niillä aineilla mitä kotoa löytyy! Itse tykkäsin happamien marjojen ja täyteläisen vaniljakastikkeen yhdistelmästä, mutta mustikastakin saisi varmasti ihana mustikkapiirakkamaisen pullavanukkaan aikaiseksi.

pullavanukas

Vanhentunutta pullapitkoa harvemmilla nykyisin on, joten vaalea leipä käy pullaan sijaan. Britithän valmistavat bread and butter puddinginsa leivästä ja onpa Nigella Lawson käyttänyt eilispäiväisiä croissantejakin omassa versiossaan.  Tarkkaa määrää pullaan on vaikea antaa, koska vanukas tehdään siitä mitä jäljelle on jäänyt.  Tuohon noin 20 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan upposi noin 3/4 isohkosta pullapitkosta.

Vaniljajauhepakkauksessa on yleensä kaksi pussia, joista toinen menee pullavanukkaaseen ja toisen voit valmistaa vanukkaan kanssa tarjottavaksi. Lämmin pullavanukas on kyllä ihanaa sellaisenaakin!

 

pullavanukas vaniljakastikkeesta ja herukoista

 

Pullavanukas

3/4 isosta pullapitkosta
1 ps vaniljakastikejauhetta
2 dl karviaishilloa
n. 200 g erilaisia herukoita (esim. Pirkka herukkasekoitus)

Viipaloi pullapitko ohuiksi viipaleiksi. Testaa viipaleiden avulla minkä kokoiseen vuokaan ne mahtuvat napakasti. Voitele vuoka huolellisesti. Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan.

Voitele pullaviipaleet yhdeltä puolelta hillolla. Asettele pullaviipaleet vuokaan limittäin. Ripottele viipaleiden väliin kohmeisia marjoja ja kaada päälle vaniljakastike.

Paista pullavanukas uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa.

Vuohenjuustokakku viikunoilla ja luumuilla

Suolaisen makea vuohenjuustokakku ja herkulliset mausteiset hedelmät sopivat niin kahvipöytään kuin jälkiruoaksikin.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Joskus on tilanteita, että viikko on vain aloitettava kakulla! Paljon on kaikenlaista kivaa tapahtumassa ja bloginkin osalta vähän tullee ulkoasuun muutoksia vielä tämän viikon aikana. Jos huomaat, että joku juttu blogissa ei toimi, esim. kommentointi, niin laita ihmeessä minulle sähköpostia tai käy Haarukkavatkaimen facebook-sivulla huikkaamassa! Niistä muista kivoista jutuista myöhemmin lisää.

Sitten itse asiaan. Tämä vuohenjuustokakku on toinen yritykseni aiheesta. Tein ensimmäisen version jo viime syksynä, mutta käytin siihen vääränlaista vuohenjuustoa ja taikinasta tuli aivan velliä. Lopputulos oli ihan syötävä, mutta ohje vaati tosiaan hieman korjaamista.

Tällä kertaa käytin Saloniemen juustolan pehmeää vuohenjuustoa, Syrjähyppyä. Se on koostumukseltaan paksumpaa ja ei vatkatessa mennyt aivan liruksi kuten aiemmin käyttämäni Chevroux. Tässä vuohenjuustomaaottelussa pisteet menee siis Suomelle! Ostin juuston Postitalon K-supermarketista, mutta tästä, tosin ei ihan ajantasaisesta listasta, löytyy muitakin jälleenmyyjiä.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Vuohenjuusto sopii yllättävän hyvin tällaiseen paistettavaan juustokakkuun ja lopputuloksesta tulee mukava suolaisen ja makean yhdistelmä. Idean tuohon päälle tulevaa mausteisen siirappiseen hedelmäsalaattiin olen saanut Kotivinkistä. Ohje taitaa olla Torkkelin Kaisan käsialaa ja siinä appelsiiniseen jogurttikakkuun yhdistettiin sitruksinen hedelmäsalaatti. Olen muuttanut hunajan vaahterasiirapiksi ja näin luumujen sekä viikunoiden ollessa parhaimmillaan halusin käyttää niitä sitrusten sijaan. Viikunat ja luumut sopivat kyllä kakun kanssa ihan sellaisinaankin. Siirappiin uutetut kanelitangot, tähtianis ja vanilja vievät ajatuksia jo hieman kohti lähestyvää talvea. Joulusia lohtumausteita, kuten Liemessä-blogin Jenni niin oivasti kanelin ja kumppanit nimesi.

Vuohenjuustokakku

400 g vuohen tuorejuustoa (esim. Syrjähyppy)
1 3/4 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
2 tl sitruunamehua
1 tl vaniljajauhetta
6 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
vuoan voiteluun voita ja reunoille sokeria

Voitele halkaisijaltaan20 cm olevan irtopohjavuoan reunat voilla, ja pingota leivinpaperi pohjan päälle. Sokeroi vuoan reunat ja kopauta ylimääräinen sokeri pois.

Vatkaa sähkövatkaimella isossa kulhossa keskenään vuohenjuusto, sokeri, sitruunankuori ja  -mehu sekä vanilja. Jatka vatkaamista noin 3 minuuttia, kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.

Erottele kananmunat ja lisää keltuaisia vuohenjuustoseokseen kaksi kerrallaan. Vatkaa hyvin lisäysten välillä ja kaavi kulhon reunat. Alenna vatkausnopeutta ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää 1/4 valkuaisvaahdosta juustoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon loput valkuaisvaahdossa parissa erässä. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua uunin keskitasoa alempana, 180 asteessa noin 45-55 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin hyytynyt. Peitä vuoka leivinpaperilla, mikäli pinta tummuu liikaa.

Nosta vuoka uunista ritilän päälle jäähtymään. Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Pyöräytä veitsellä varovasti kakku irti vuoan reunoista ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tarjoa luumu-viikunasalaatin kanssa.

  • Mikäli paistat kakun isommassa, laakeammassa vuoassa, on paistoaika lyhyempi. Paistoaika vaihtelee myös uuneittain, joten tarkkaile rakennetta 35 minuutin jälkeen.

Luumu-viikunasalaatti

1 dl vaahterasiirappia
1 dl vettä
2 kanelitankoa
1 tähtianis
1 vaniljatanko pituussuunnassa halkaistuna
4-5 punaista luumua
3-4 viikunaa

Mittaa kattilaan siirappi ja vesi. Lisää mausteet ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Anna siirapin jäähtyä kokonaan.

Pese luumut ja viikunat. Leikkaa luumut puoliksi ja poista kivi. Paloittele puolikkaat vielä kahteen osaan. Siisti viikunan kanta ja lohko viikunat 4-6 osaan. Kaada jäähtynyt siirappi hedelmälohkojen päälle ja anna maustua noin 15 minuuttia. Nostele hedelmäsalaattia jäähtyneen kakun päälle, tarjoa loput salaatista erikseen.

Punajuurifocaccia

Punajuuri sopii myös leipään, vaikka focacciaan.

punajuurifocaccia

Välillä tulee päiviä, jolloin pää pursuaa toinen toistaan parempia ideoita, ainakin omasta mielestäni. Ja sitten tulee se päivä, kun päätän toteuttaa sen loistoidean ja kaikki ei menekään kuin tunnetussa suomenruotsalaisessa tv-sarjassa. Tämä punajuurifocaccia oli juuri sellainen tapaus. Ohje itsessään toimi hyvin ja leivästä tuli herkullinen, just sellainen kun focaccian pitääkin olla. Mutta. Jälleen kerran tuli todistettua, että A) en todellakaan ole mikään näpertelijä ja B) ruoan kuvaaminen vaatii omanlaisensa mielentilan. Aina ei toki ole aikaa ja mahdollisuutta sille zen-tilalle, mutta jonkinlaiseen rauhoittumisen välimaastoon pitäisi päästä.

Vaihdoin kuvausalustaa pari kertaa ja pahuksen pilvipouta päivä päätti juuri kuvaushetkellä olla enemmän poutaa kuin pilveä, joten raahasin alustoja ympäri asuntoa koiran vieressä ihmetellessä. Näin hra Hurvelssonin ilmeestä, että nyt olin oudoissa touhuissani saavuttanut jonkinlaisen kipupisteen. Koita siinä sitten asetella focaccioita houkuttelevasti puulevylle, kun toinen tuijottaa arvostelevasti. Uhh.

Anyway, sain jotain kuvattua. Sen kuitenkin lupaan, että tässä blogissa et tule näkemään spiraalin tai ruusukkeiden muotoon aseteltuja avokadoja, omenia, kasviksia tai mitään muutakaan ruokaan liittyvää. Tämä oli tässä! (Kuuluisat viimeiset sanat?)

Ja ei huolta, jos olet kaltaiseni nakkisormi – raasta punajuuret taikinaan tai kuutioi ne pieniksi paloiksi leivän päälle ennen paistamista.

Punajuurifocaccia

2-3 pientä punajuurta
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/4 tl suolaa

2 1/2 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
2 rkl hienonnettua rosmariinia
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja (käytin 2 dl durumvehnäjauhoja ja n. 4 dl tavallisia vehnäjauhoja)
2 rkl oliiviöljyä

pinnalle:
oliiviöljyä, rosmariinia, sormisuolaa, mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori jäähtyneet punajuuret ja viipaloi ne ohuesti mandoliinilla tai veitsellä. Pyörittele punajuuriviipaleet valkosipulilla ja suolalla maustetussa öljyssä.

Liuota hiiva 42 asteiseen veteen. Lisää rosmariini, hunaja ja suola. Lisää jauhoja vähän kerrallaan sekoittaen. Vaivaa taikinaksi ja lisää öljy. Siirrä taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa vielä noin 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa. Lisää jauhoja tarvittesssa. Kohota taikinaa lämpimässä noin 45 minuuttia, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kumoa kohonnut taikina pöydälle ja paloittele se 4-6 palaan. Öljyä pienet valurautapannut, esim. blinipannut, ja taputtele taikina pannulle. Voit myös valmistaa yhden isomman focaccian n. 20×20 cm uunivuokaan. Painele sormin kuoppia leipiin ja anna kohota liinalla peitettynä vielä noin 30 minuuttia.

Kun leivät ovat kohonneet, painele aiemmin tekemäsi kolot vielä uudelleen. Valuta päälle reilusti öljyä. Muotoile punajuuriviipaleista ruusukkeita. Itse tein niin, että käänsi viipaleen puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Voit myös laittaa kaksi ohutta viipaletta päällekäin ja taitella ne ruusukkeeksi. Voi olla, että joudut täyttämään ruusukkeet vielä pienemmillä viipaleilla. Painele punajuuriruusukkeet taikinakoloihin ja viimeistele leivät hienonnetulla rosmariinilla sekä runsaalla ripauksella sormisuolaa.

Paista leivät 220 asteessa noin 10 minuuttia, koosta riippuen. Isommalle leivälle paistoaika saa olla 20-30 minuuttia. Valuta valmiiden leipien päälle öljyä ja rouhi pinnalle mustapippuria. Tarjoa focacciat lämpinä salaatin tai keiton kanssa.

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskinen omenapaistos vie kielen mennessään!

toffee apple crumble

Voi tätä suomen kieltä. Joskus tuntuu, että kieltämme ei vain ole luotu ruoanlaiton kieleksi. Olisin halunnut nimetä tämän toffee apple crumbleksi, sillä jollakin tapaa se välittää ohjeen syvemmän olemuksen paremmin kuin kinuskinen omenamurupaistos (vaikka sitähän se teknisesti on). Minua luovempi suomenkielen käyttäjä voisi totta kai keksiä tälle ohjeelle paremman nimen.

Olen jonkin aikaa mutustellut mielessäni, että entä jos kirjoittaisinkin englanniksi? Se tuntuisi monesti niin paljon luontevammalta, eritoten kun luen lähes kaiken englanniksi. Asiaa voi ajatella myös niin, että päästän itseni helpommalla, jos kirjoitan englanniksi. Suomeksi kirjoittaessani joudun jatkuvasti vaivaamaan päätäni ja etsimään sanoja, jotka edes etäisesti kuvaisivat sitä mitä haluan kertoa. Suurimman haasteen näen erityisesti ohjeiden kirjoittamisessa. Suomeksi ruokaohjeethan ovat aika lailla suoraviivaisia ja ehkä hieman tylyjäkin. Tämä on luonnollisesti myös tyylikysymys, mutta ruokaohjeet voivat olla kauniisti kirjoitettuja ilman turhaa lukijaa sekoittavaa hörsöilyä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nigel Slater, jonka ruokakirjat täytyy aivan ehdottomasti lukea englanniksi. Nigel kirjoittaa myös The Guardianiin. Suosittelen tutustumaan! Osataan toki Suomessakin kirjoittaa hyvin ruoasta. Näin ensimmäisenä mieleen tulee mm. Hanna Jensen ja Glorian ruoan&viinin päätoimittaja Sanna Maskulin. Heille suuri kiitos inspiraatiosta, sillä eilen tuli vuosi ensimmäisen ruokajournalismin opintokokonaisuuden aloittamisesta! Paljon on tapahtunut sen jälkeenkin, mutta kirjoittamisen oppiminen ja pohtiminen jatkuu edelleen.

Kinuskiset omenat

Tässä vaiheessa on varmaan syytä siirtyä itse ohjeeseen, ruokablogiahan tässä kirjoitan! Olen koko syksyn pyöritellyt mielessäni ohjetta, jossa yhdistyisi happaman raikkaat omenat ja suolaisen makea kinuski. Kinuski saisi olla oikeasti pääroolissa, ei vain valutettuna leivonnaisen päälle, mutta kunnollisena tuhtina annoksena omenoiden happamuutta tasapainottamassa. Näin mielessäni jo miten omenapalat kiiltelevät kinuskista ja kuinka uunissa paistamisen jälkeen kinuski hieman kiehuisi leivonnaisen tai astian reunoilla ja siitä tulisi rapeaa, kolamaisen sitkeääkin.

Mietin jo omena-kinuskipulliakin, sillä rakastan pullaa. Pulla on kuitenkin hankala väline makujen esille tuomisen suhteen. Pullaan saa nimittäin ahtaa makuja oikein kunnolla ja silti ne helposti hukkuvat hiivaisen makeaan taikinaan. Kakkuakaan en halunnut tehdä, koska kostea omena yhdistettynä kinuskiin tuo omat haasteensa taikinan toimivuuden kanssa ja halusin jotain hyvää ja helppoa. Kaiken pohdinnan ja pyörittelyn tuloksena syntyi tämä omenamurupaistos, jossa niin omena kuin kinuskikin saavat ansaitsemansa roolit.

Kotimaiset omenat ovat nyt parhaimmillaan. Pidin työväenopistolla viitisen vuotta sitten omenakurssin ja silloin torilta löytyi kohtuullisen hyvin erilaisia lajikkeita. Nyt tilanne on jo erinomainen! Löysin jopa Åkerö-lajiketta, mitä en muista hetkeen nähneeni. Valitse tähän paistokseen sekä happamia että vähän makeampia lajikkeita. Paistokseen muodostuu erilaisia suutuntumia, kun makeammat omenat pehmenevät enemmän ja happamat jäävät napakoiksi. Itse tehdyn kinuskikastikkeen sijaan voit käyttää valmiita kastikkeita. Tällä ohjeella kastiketta jää jonkin verran ylimääräistä, mutta se säilyy puhtaassa tiiviissä purkissa reilun viikon. Jäähtyessään kastike jähmettyy ihanan paksuksi kinuskiksi, jota voi lisätä ihan mihin vaan tai syödä sellaisenaan makean himon iskiessä.

omenamurupaistos

 

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskikastike

1 1/4 dl vettä
3 dl taloussokeria
1/2 tl suolaa
2 1/4 dl kuohukermaa
1 tl vaniljajauhetta

Mittaa teräksiseen 3 litran kattilaan vesi, sokeri ja suola. Kuumenna keskilämmöllä haarukalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Tähän menee noin 6-7 minuuttia, riippuen lieden tehosta. Anna siirapin hiljalleen kuplia sekoittamatta, kunnes sen väri on muuttunut tumman kullankeltaiseksi, lähes siirapin väriseksi. Sokerin lämpötilan tulisi tuolloin olla 180 astetta. Kiehumiseen menee noin 15 minuuttia.

Nosta kattila liedeltä ja lisää kerma koko ajan sekoittaen. Seos kuohahtaa, joten ole varovainen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna uudelleen, kunnes kastikkeen lämpötila on noussut 108 asteeseen. Lisää vaniljajauhe ja kaada kastike metalliseen tai muuhun lämpöä kestävään astiaan. Anna jäähtyä.

* Kerma kuohuu todella voimakkaasti, kun se lisätään kuumaan sokeriliemeen, joten kattilan on oltava iso. Käytä mielellään myös taloussokeria (valkoista sokeria), erityisesti jos sinulla ei ole mittaria lämpötilan mittaamaamiseen. Tummemmasta sokerista on todella vaikea arvioida milloin lämpötila on oikea ja se vaikuttaa olennaisesti kastikkeen onnistumiseen.

Omenamurupaistos

800 g kotimaisia omenia
1/2 sitruunan mehu ja kuori
1 1/2 – 2 dl kinuskikastiketta

100 g suolatonta kylmää voita kuutioituna
1 ps (n.70 g) mantelijauhoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
1 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1/2 tl kardemummaa

Voitele uunivuoka. Paloittele omenat ja mausta ne sitruunan mehulla sekä kuorella. Valuta uunivuoan pohjalle kinuskikastiketta ja lisää kerros omenia. Toista tämä, kunnes kaikki kastike ja omenat ovat vuoassa. Nosta vuoka uuniin ja esipaista omenia 180 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa muruseos. Nypi kuutioidun kylmän voin joukkoon jauhot ja sokeri, kunnes seos on murumaista. Lisää rouhitut pähkinät ja kardemumma. Nosta vuoka uunista ja kumoa muruseos päälle keoksi. Paista uunissa 180 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Anna paistoksen levätä hetki ja tarjoa se vaniljakastikkeen, vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Older posts Newer posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑