Kinuskinen omenapaistos vie kielen mennessään!
Voi tätä suomen kieltä. Joskus tuntuu, että kieltämme ei vain ole luotu ruoanlaiton kieleksi. Olisin halunnut nimetä tämän toffee apple crumbleksi, sillä jollakin tapaa se välittää ohjeen syvemmän olemuksen paremmin kuin kinuskinen omenamurupaistos (vaikka sitähän se teknisesti on). Minua luovempi suomenkielen käyttäjä voisi totta kai keksiä tälle ohjeelle paremman nimen.
Olen jonkin aikaa mutustellut mielessäni, että entä jos kirjoittaisinkin englanniksi? Se tuntuisi monesti niin paljon luontevammalta, eritoten kun luen lähes kaiken englanniksi. Asiaa voi ajatella myös niin, että päästän itseni helpommalla, jos kirjoitan englanniksi. Suomeksi kirjoittaessani joudun jatkuvasti vaivaamaan päätäni ja etsimään sanoja, jotka edes etäisesti kuvaisivat sitä mitä haluan kertoa. Suurimman haasteen näen erityisesti ohjeiden kirjoittamisessa. Suomeksi ruokaohjeethan ovat aika lailla suoraviivaisia ja ehkä hieman tylyjäkin. Tämä on luonnollisesti myös tyylikysymys, mutta ruokaohjeet voivat olla kauniisti kirjoitettuja ilman turhaa lukijaa sekoittavaa hörsöilyä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nigel Slater, jonka ruokakirjat täytyy aivan ehdottomasti lukea englanniksi. Nigel kirjoittaa myös The Guardianiin. Suosittelen tutustumaan! Osataan toki Suomessakin kirjoittaa hyvin ruoasta. Näin ensimmäisenä mieleen tulee mm. Hanna Jensen ja Glorian ruoan&viinin päätoimittaja Sanna Maskulin. Heille suuri kiitos inspiraatiosta, sillä eilen tuli vuosi ensimmäisen ruokajournalismin opintokokonaisuuden aloittamisesta! Paljon on tapahtunut sen jälkeenkin, mutta kirjoittamisen oppiminen ja pohtiminen jatkuu edelleen.
Tässä vaiheessa on varmaan syytä siirtyä itse ohjeeseen, ruokablogiahan tässä kirjoitan! Olen koko syksyn pyöritellyt mielessäni ohjetta, jossa yhdistyisi happaman raikkaat omenat ja suolaisen makea kinuski. Kinuski saisi olla oikeasti pääroolissa, ei vain valutettuna leivonnaisen päälle, mutta kunnollisena tuhtina annoksena omenoiden happamuutta tasapainottamassa. Näin mielessäni jo miten omenapalat kiiltelevät kinuskista ja kuinka uunissa paistamisen jälkeen kinuski hieman kiehuisi leivonnaisen tai astian reunoilla ja siitä tulisi rapeaa, kolamaisen sitkeääkin.
Mietin jo omena-kinuskipulliakin, sillä rakastan pullaa. Pulla on kuitenkin hankala väline makujen esille tuomisen suhteen. Pullaan saa nimittäin ahtaa makuja oikein kunnolla ja silti ne helposti hukkuvat hiivaisen makeaan taikinaan. Kakkuakaan en halunnut tehdä, koska kostea omena yhdistettynä kinuskiin tuo omat haasteensa taikinan toimivuuden kanssa ja halusin jotain hyvää ja helppoa. Kaiken pohdinnan ja pyörittelyn tuloksena syntyi tämä omenamurupaistos, jossa niin omena kuin kinuskikin saavat ansaitsemansa roolit.
Kotimaiset omenat ovat nyt parhaimmillaan. Pidin työväenopistolla viitisen vuotta sitten omenakurssin ja silloin torilta löytyi kohtuullisen hyvin erilaisia lajikkeita. Nyt tilanne on jo erinomainen! Löysin jopa Åkerö-lajiketta, mitä en muista hetkeen nähneeni. Valitse tähän paistokseen sekä happamia että vähän makeampia lajikkeita. Paistokseen muodostuu erilaisia suutuntumia, kun makeammat omenat pehmenevät enemmän ja happamat jäävät napakoiksi. Itse tehdyn kinuskikastikkeen sijaan voit käyttää valmiita kastikkeita. Tällä ohjeella kastiketta jää jonkin verran ylimääräistä, mutta se säilyy puhtaassa tiiviissä purkissa reilun viikon. Jäähtyessään kastike jähmettyy ihanan paksuksi kinuskiksi, jota voi lisätä ihan mihin vaan tai syödä sellaisenaan makean himon iskiessä.
Kinuskinen omenamurupaistos
Kinuskikastike
1 1/4 dl vettä
3 dl taloussokeria
1/2 tl suolaa
2 1/4 dl kuohukermaa
1 tl vaniljajauhetta
Mittaa teräksiseen 3 litran kattilaan vesi, sokeri ja suola. Kuumenna keskilämmöllä haarukalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Tähän menee noin 6-7 minuuttia, riippuen lieden tehosta. Anna siirapin hiljalleen kuplia sekoittamatta, kunnes sen väri on muuttunut tumman kullankeltaiseksi, lähes siirapin väriseksi. Sokerin lämpötilan tulisi tuolloin olla 180 astetta. Kiehumiseen menee noin 15 minuuttia.
Nosta kattila liedeltä ja lisää kerma koko ajan sekoittaen. Seos kuohahtaa, joten ole varovainen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna uudelleen, kunnes kastikkeen lämpötila on noussut 108 asteeseen. Lisää vaniljajauhe ja kaada kastike metalliseen tai muuhun lämpöä kestävään astiaan. Anna jäähtyä.
* Kerma kuohuu todella voimakkaasti, kun se lisätään kuumaan sokeriliemeen, joten kattilan on oltava iso. Käytä mielellään myös taloussokeria (valkoista sokeria), erityisesti jos sinulla ei ole mittaria lämpötilan mittaamaamiseen. Tummemmasta sokerista on todella vaikea arvioida milloin lämpötila on oikea ja se vaikuttaa olennaisesti kastikkeen onnistumiseen.
Omenamurupaistos
800 g kotimaisia omenia
1/2 sitruunan mehu ja kuori
1 1/2 – 2 dl kinuskikastiketta
100 g suolatonta kylmää voita kuutioituna
1 ps (n.70 g) mantelijauhoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
1 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1/2 tl kardemummaa
Voitele uunivuoka. Paloittele omenat ja mausta ne sitruunan mehulla sekä kuorella. Valuta uunivuoan pohjalle kinuskikastiketta ja lisää kerros omenia. Toista tämä, kunnes kaikki kastike ja omenat ovat vuoassa. Nosta vuoka uuniin ja esipaista omenia 180 asteessa noin 15 minuuttia.
Valmista sillä aikaa muruseos. Nypi kuutioidun kylmän voin joukkoon jauhot ja sokeri, kunnes seos on murumaista. Lisää rouhitut pähkinät ja kardemumma. Nosta vuoka uunista ja kumoa muruseos päälle keoksi. Paista uunissa 180 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Anna paistoksen levätä hetki ja tarjoa se vaniljakastikkeen, vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.
1.10.2016 at 22:52
Karamellisoin tällä viikolla omenoita vaahterasiirapilla ja maustoin jo hieman jouluisemmilla mausteilla. Ah, omenat, mikä vaan karamellisointi ja vaniljajäätelö on taivas! Versiosi kuulostaa herkulliselta 🙂
2.10.2016 at 09:54
Kiitos Jenni! Eikö olekin hauskaa miten ajatukset alkavat vaan sinne jouluisia juttuja kohden mennä? Kanelipurkkia tulee hamuttua useammin ja neilikkakin on saanut jo ensiesiintymisensä.
29.9.2016 at 20:05
Oi nam, nam… kinuski ja omenat 🙂 JA Nigel Slater – minulla on vain yksi hänen kirjansa (valitettavasti), mutta se onkin sitten ikisuosikkini.
2.10.2016 at 09:52
Nigel on kyllä loistotyyppi 🙂
28.9.2016 at 07:06
Kinuski ja omenat ei mene koskaan pieleen! 🙂 Näyttää kyllä aivan ihanalta. Jotain omenaherkkua pitäisi tehdä kyllä pian, en ole vielä kertaakaan leiponut omenasta mitään tänä syksynä.
28.9.2016 at 08:19
Vielä ehtii! Syys- ja talvilajikkeet ovat juuri tulleet ja ne ovat happamuudessaan ainakin minun suosikkejani.
27.9.2016 at 20:57
Ihanan näköistä! kinuski ja kirpeä omena <3
Itsekin luen 90% englanniksi ja usein tuntuu, että suomeksi on vaikeampi ilmaista asiaansa, mutta toisaalta se tuo mukavaa haastetta 🙂
28.9.2016 at 08:18
Haastettapa tosiaan! Onneksi ruoka usein puhuu puolestaan paremmin kuin sanat 🙂
27.9.2016 at 16:36
Olen elänyt brittimieheni kanssa melkein 20 vuotta ja ai, että kun mä tykkään enkusta. Sanat ja lauseet on kauniita asioita täynnä. Suomeksi ne monet samat sanat on hyvin tylyn tai töksähtelevän oloisia….mutta se siitä ja nyt tekemääsi herkkuun. Todella herkullisen oloinen ja kinuski, lurps!, Tämä menee taatusti kokeiluun!
28.9.2016 at 08:16
Täältä löytyy siis muitakin anglofiilejä 🙂
27.9.2016 at 10:09
Kinuski bongattu. Kinuski ja muru, herkullisuus taattu. Tässähän alkaa tulla leipomisvimma…
27.9.2016 at 12:04
Sitten vaan jauhot pööyämään 🙂
26.9.2016 at 21:40
Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Voisiko ainakin osa ongelmasta olla sitä, että englanninkielisissä kulttuureissa (vaikka nyt britit tai jenkit) käytetään paljon vaikka nyt positiivisia adjektiiveja sekä kuvailevaa kieltä, ja perinteisessä suomalaisessa kielikulttuurissa niitä on käytetty ehkä vähemmän. Ja kun niitä on kuullut vähemmän, on niitä hankalampi käyttää. Me kun noin niin kuin rankasti yleistäen kuitenkin käytetään äidinkielessä sellaista kieltä mitä meille on puhuttu.
Omenat ja kinuskikastike – syntisen hyvä yhdistelmä. Minä tykkään dipata omenalohkoja suolakaramellikastikkeeseen.
27.9.2016 at 08:44
Onpa ihana idea tuo dippaaminen! Sitä minäkin mietin, että osittain ydin on varmaankin siinä kuinka me ylipäätään käytämme kieltämme ja toisaalta se, että ruoasta puhuminen saatika sitten kirjoittaminen on Suomessa suhteellisen uusi asia, verrattuna vaikka britteihin.
26.9.2016 at 14:59
Joka tapauksessa ohje on tosi herkullisen oloinen ja pitää käydä The Guardian sivuillakin tutustumassa, kiitos vinkistä!
26.9.2016 at 15:01
Kiitos Johanna! Tätä tehdään meillä taatusti uudelleen 🙂
25.9.2016 at 21:46
Ihana idea laittaa kinuskia paistokseen…tai crumbleen tai mihin ikinä :). Minä laitan aina siirappia, mutta tämähän onkin kokeiltava seuraavaksi!
26.9.2016 at 08:05
Tyrkkäsin eilen kinuskinloput päärynä tarte tatiniin, toimi siinäkin 🙂
25.9.2016 at 21:10
Onneksi minulta vielä löytyy kotimaisia omppuja, tämä näyttää niiiiin herkulliseltä että otan varmasti tästä ohjeen mukaan ja teen itselleni. 🙂
26.9.2016 at 08:03
Oma omenapuu olisi ihana <3
25.9.2016 at 19:00
Minäkin olen huomannut, että englanniksi kirjoitetuissa ruokablogeissa tuntuu monesti olevan jotenkin kaunopuheisempi ilmaisu. Mahdollisesti vihreämpi ruoho sillä puolen aitaa ei kuitenkaan minua houkuta, sillä käytän päivätyössäni jatkuvasti kolmea kieltä. Olen vuosien varrella alkanut arvostamaan enenevässä määrin kaikkia tilanteita, joissa voin ilmaista itseäni äidinkielellä – niin hassusti, oudosti ja välillä kieliopillisesti väärin kuin haluan 🙂
26.9.2016 at 08:02
Vähän ristiriitainenhan tämä tilanne kannaltani on, sillä olen ainakin ollut ihan kohtuullinen äidinkielen kirjoittaja ja ärsyttää,kun tuntuu ettei siitä omasta kielestä saa kaikkea irti.
25.9.2016 at 16:23
Crumble on kyllä jotenkin houkuttelevampi sana kuin arkinen murupaistos. 😀 Sinänsä hölmöä, koska murupaistosta parempaa herkkua saa hakea. 🙂 Piti oikein katsoa, että millä nimityksen olen itse keksinyt, kun about vuosi sitten tein vastaavanlaista herkkua: http://puistolanbistro.blogspot.fi/2015/08/kinuskinen-kauraomenapaistos.html Olen näköjään päätynyt vieläkin arkisempaan ’kauraomenapaistos’ -sanaan. 😀
25.9.2016 at 16:48
Ai vitsit, eikö tää ollutkaan ainutlaatuinen ohje 😉 Arvasin, että näin hyvään komboon on varmasti joku muukin päätynyt! Kauraa pyörittelin minäkin mielessäni, mutta olin keittänyt ne kaikki.
28.9.2016 at 17:02
Itse olen näköjään käyttänyt molempia yhtä aikaa, niin crumblea kuin paistostakin 😀 http://syotava.blogspot.fi/2014/04/viljaton-omenapaistos-eli-crumble.html. MURUpaistos on kyllä kieltämättä kuvaavampi nimi.. Mun mielestä ongelmana on usein se, että suomenkielinen ruokasanasto ei ole yhtä laaja kuin nyt esim. englanninkielinen. Tämä pakottaa välillä keksimään erilaisia uudissanoja tai muita vähän ihmeellisiä ilmaisuja. 🙂
29.9.2016 at 07:59
Ihmeelliset ilmaisut kunniaan ;-)!
25.9.2016 at 15:39
Minä taas luen reseptejä enimmäkseen ruotsiksi ja huomaan sen hyvin myös sen kirjoittaessani omaa reseptiikkaa. On tämä kielien välillä sukkulointi välillä vaikeaa. Komppaan myös tuota, että suomeksi kirjoitettaessa ei ainakaan minulla ole se reseptiikan flow yhtä sujuvaa, kuin esimerkiksi ruotsiksi kirjoitettaessa. Eli teksti on tosiaan jotenkin tylympää.
Tämä kuulostaa muuten aivan ihanalta ohjeelta, joka kyllä iskee minuun tuolla kinuskinen omenapaistos nimelläkin 🙂
25.9.2016 at 16:45
Olen piiskannut itseäni jonnin verran tämän asian vuoksi, joten on lohduttavaa kuulla muidenkin kokemuksia. Ja tuo oli kyllä niin hyvä omppupaistos, että! Jäljelle jäänyttä kinuskikastiketta olen syönyt (puhtaalla) lusikalla suoraan purkista 😉
22.9.2016 at 21:55
Samoja suomenkielen kirjoitusongelmia tulee mietittyä jatkuvasti. Suomenkieli nimenomaan kuulostaa vähän turhan tylyltä, ja toisaalta teennäiseltä, jos lähtee hirveästi hehkuttamaan ja käyttämään ylistäviä sanoja. Myös kuivailevat sanat olisi helpompia englanniksi… Voih, väärään maahaan syntynyt ;).
23.9.2016 at 10:22
Ihanaa kuulla, Saara, että joku muukin painii samojen teemojen kanssa! Olen tätä pitkään pohtinut ja varmasti yksi syy on siinä, että luen niin paljon englanniksi ja sanavarastoni on äidinkieleni suhteen kaventunut merkittävästi. Kyse ei ole siitä, että englanniksi kirjoittaminen olisi jotenkin hienompaa tai tekisi minusta jollain tavalla erikoisen. Se olisi yksinkertaisesti vain helpompaa. Oman haasteensa suomenkielisten ohjeiden kirjoittamiseen tuo se, että olen kotitalousopettaja ja varsinkin edellisen työni vuoksi olen tottunut syynäämään ruokaohjeita varsin tarkkaan ja kiinnittamään huomiota ohjeen selkokielisyyteen sekä tietysti toimivuuteen. Haluaisin kirjoittaa selkeitä, toimivia, mutta myös kauniisti muotoiltuja, eteenpäin hyvin soljuvia ohjeita ja tämä ei aina toteudu haluamallani tavalla, kun kirjoitan suomeksi. Tuo on totta, että suomeksi on vaikea välillä tuoda tekstiin kuvailevia sanoa lyömättä yli. Kaunokirjallinen tyyli ruokaohjeissa ei oikein toimi.