Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Tag: ruokajournalismi

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskinen omenapaistos vie kielen mennessään!

toffee apple crumble

Voi tätä suomen kieltä. Joskus tuntuu, että kieltämme ei vain ole luotu ruoanlaiton kieleksi. Olisin halunnut nimetä tämän toffee apple crumbleksi, sillä jollakin tapaa se välittää ohjeen syvemmän olemuksen paremmin kuin kinuskinen omenamurupaistos (vaikka sitähän se teknisesti on). Minua luovempi suomenkielen käyttäjä voisi totta kai keksiä tälle ohjeelle paremman nimen.

Olen jonkin aikaa mutustellut mielessäni, että entä jos kirjoittaisinkin englanniksi? Se tuntuisi monesti niin paljon luontevammalta, eritoten kun luen lähes kaiken englanniksi. Asiaa voi ajatella myös niin, että päästän itseni helpommalla, jos kirjoitan englanniksi. Suomeksi kirjoittaessani joudun jatkuvasti vaivaamaan päätäni ja etsimään sanoja, jotka edes etäisesti kuvaisivat sitä mitä haluan kertoa. Suurimman haasteen näen erityisesti ohjeiden kirjoittamisessa. Suomeksi ruokaohjeethan ovat aika lailla suoraviivaisia ja ehkä hieman tylyjäkin. Tämä on luonnollisesti myös tyylikysymys, mutta ruokaohjeet voivat olla kauniisti kirjoitettuja ilman turhaa lukijaa sekoittavaa hörsöilyä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nigel Slater, jonka ruokakirjat täytyy aivan ehdottomasti lukea englanniksi. Nigel kirjoittaa myös The Guardianiin. Suosittelen tutustumaan! Osataan toki Suomessakin kirjoittaa hyvin ruoasta. Näin ensimmäisenä mieleen tulee mm. Hanna Jensen ja Glorian ruoan&viinin päätoimittaja Sanna Maskulin. Heille suuri kiitos inspiraatiosta, sillä eilen tuli vuosi ensimmäisen ruokajournalismin opintokokonaisuuden aloittamisesta! Paljon on tapahtunut sen jälkeenkin, mutta kirjoittamisen oppiminen ja pohtiminen jatkuu edelleen.

Kinuskiset omenat

Tässä vaiheessa on varmaan syytä siirtyä itse ohjeeseen, ruokablogiahan tässä kirjoitan! Olen koko syksyn pyöritellyt mielessäni ohjetta, jossa yhdistyisi happaman raikkaat omenat ja suolaisen makea kinuski. Kinuski saisi olla oikeasti pääroolissa, ei vain valutettuna leivonnaisen päälle, mutta kunnollisena tuhtina annoksena omenoiden happamuutta tasapainottamassa. Näin mielessäni jo miten omenapalat kiiltelevät kinuskista ja kuinka uunissa paistamisen jälkeen kinuski hieman kiehuisi leivonnaisen tai astian reunoilla ja siitä tulisi rapeaa, kolamaisen sitkeääkin.

Mietin jo omena-kinuskipulliakin, sillä rakastan pullaa. Pulla on kuitenkin hankala väline makujen esille tuomisen suhteen. Pullaan saa nimittäin ahtaa makuja oikein kunnolla ja silti ne helposti hukkuvat hiivaisen makeaan taikinaan. Kakkuakaan en halunnut tehdä, koska kostea omena yhdistettynä kinuskiin tuo omat haasteensa taikinan toimivuuden kanssa ja halusin jotain hyvää ja helppoa. Kaiken pohdinnan ja pyörittelyn tuloksena syntyi tämä omenamurupaistos, jossa niin omena kuin kinuskikin saavat ansaitsemansa roolit.

Kotimaiset omenat ovat nyt parhaimmillaan. Pidin työväenopistolla viitisen vuotta sitten omenakurssin ja silloin torilta löytyi kohtuullisen hyvin erilaisia lajikkeita. Nyt tilanne on jo erinomainen! Löysin jopa Åkerö-lajiketta, mitä en muista hetkeen nähneeni. Valitse tähän paistokseen sekä happamia että vähän makeampia lajikkeita. Paistokseen muodostuu erilaisia suutuntumia, kun makeammat omenat pehmenevät enemmän ja happamat jäävät napakoiksi. Itse tehdyn kinuskikastikkeen sijaan voit käyttää valmiita kastikkeita. Tällä ohjeella kastiketta jää jonkin verran ylimääräistä, mutta se säilyy puhtaassa tiiviissä purkissa reilun viikon. Jäähtyessään kastike jähmettyy ihanan paksuksi kinuskiksi, jota voi lisätä ihan mihin vaan tai syödä sellaisenaan makean himon iskiessä.

omenamurupaistos

 

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskikastike

1 1/4 dl vettä
3 dl taloussokeria
1/2 tl suolaa
2 1/4 dl kuohukermaa
1 tl vaniljajauhetta

Mittaa teräksiseen 3 litran kattilaan vesi, sokeri ja suola. Kuumenna keskilämmöllä haarukalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Tähän menee noin 6-7 minuuttia, riippuen lieden tehosta. Anna siirapin hiljalleen kuplia sekoittamatta, kunnes sen väri on muuttunut tumman kullankeltaiseksi, lähes siirapin väriseksi. Sokerin lämpötilan tulisi tuolloin olla 180 astetta. Kiehumiseen menee noin 15 minuuttia.

Nosta kattila liedeltä ja lisää kerma koko ajan sekoittaen. Seos kuohahtaa, joten ole varovainen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna uudelleen, kunnes kastikkeen lämpötila on noussut 108 asteeseen. Lisää vaniljajauhe ja kaada kastike metalliseen tai muuhun lämpöä kestävään astiaan. Anna jäähtyä.

* Kerma kuohuu todella voimakkaasti, kun se lisätään kuumaan sokeriliemeen, joten kattilan on oltava iso. Käytä mielellään myös taloussokeria (valkoista sokeria), erityisesti jos sinulla ei ole mittaria lämpötilan mittaamaamiseen. Tummemmasta sokerista on todella vaikea arvioida milloin lämpötila on oikea ja se vaikuttaa olennaisesti kastikkeen onnistumiseen.

Omenamurupaistos

800 g kotimaisia omenia
1/2 sitruunan mehu ja kuori
1 1/2 – 2 dl kinuskikastiketta

100 g suolatonta kylmää voita kuutioituna
1 ps (n.70 g) mantelijauhoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
1 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1/2 tl kardemummaa

Voitele uunivuoka. Paloittele omenat ja mausta ne sitruunan mehulla sekä kuorella. Valuta uunivuoan pohjalle kinuskikastiketta ja lisää kerros omenia. Toista tämä, kunnes kaikki kastike ja omenat ovat vuoassa. Nosta vuoka uuniin ja esipaista omenia 180 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa muruseos. Nypi kuutioidun kylmän voin joukkoon jauhot ja sokeri, kunnes seos on murumaista. Lisää rouhitut pähkinät ja kardemumma. Nosta vuoka uunista ja kumoa muruseos päälle keoksi. Paista uunissa 180 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Anna paistoksen levätä hetki ja tarjoa se vaniljakastikkeen, vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Veriappelsiini-marenkipiirakka

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Veriappelsiinit talviauringossa.

Hyvää uutta vuotta! Kai niin voi edelleen toivottaa, vaikka tammikuu onkin jo pian ohitse. Vuoden vaihteet ovat usein elämässäni tuoneet eteen muutoksia, aina ei niin toivuttuja, mutta niistäkin on selvitty. Tällä kertaa on luvassa kuitenkin täysin uusia juttuja (jee!), joiden ansiosta pääsen opiskelemaan ja oppimaan ruokakuvausta, ruokastailausta ja tietenkin paneutumaan tähän blogiin oikein kunnolla. Toivon myös, että minulle jäisi aikaa kirjoittaa tutkivampiakin ruokajuttuja. Se oli alunperin tarkoitukseni, kun tämän blogin aloitin, ja uutta intoa kirjoittamiseen, joskin myös lievää rimakauhua, sain ruokajournalismin kurssilla. Lisäksi vino pino ohjeideoita ja jo testattuja ohjeita odottavat julkaisuaan, joten hommaa riittää. Ihailen ihmisiä, jotka täyden työrumban ja lastenhoitokuvioiden jälkeen saavat juttujaan kirjoitettua ja julkaistua. Oma pääni näyttää vaativan jonkinlaista seesteistä tilaa sille, että mitään luovaa tapahtuu.

Ohjeita on tosiaan kertynyt julkaistavaksi, mutta päätin silti aloittaa tuoreimmasta, veriappelsiini-marenkipiirakasta. Vuoden vaihtumisen myötä ovat sitruksetkin taas trendien huipulla. Joulun alla saapuneiden klementiinien vanavedessä maihin ovat seilanneet suosikkini verigreippi sekä tämän vuoden yllättäjä, veriappelsiini. Ja varsinainen hittihedelmä veriappelsiini onkin, ainakin jos on omaan Instagram-kuvavirtaani luottamista! Itse pääsin veriappelsiinien makuun oikeastaan vasta viime talvena, kun yhdistin veriappelsiinit, maa-artisokan sekä broilerin. Veriappelsiinit ovat monikäyttöisiä ja hedelmän makea maku sekä upea, jokaisessa hedelmässä ainutlaatuinen väri, tekevät niistä kyllä kauden suosituimman sitruksen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kurkistus piirakan sisälle.

Idean tähän piirakkkaan sain leivonnaisten aateliselta, Eleonora von Smööriltä alias Elina Jyväkseltä, jonka mainiossa Baking Instinct -kirjassa esiteltiin verigreippi-marenkipiirakka. Pohjasta tein kuitenkin erilaisen ja kiisseliin halusin veriappelsiinia. Veriappelsiinista ajatukset kulkeutuivat kesään (jep, näin voi käydä!) ja saaristoon eräälle mökille, jossa minulle on ensimmäisen kerran tarjottu veriappelsiinimehua Camparilla terästettynä. Kerrassaan mainio aikuisten aamupalajuoma, viikonloppuisin tietenkin. Kiitokset vaan sinne Siskot kokkaa -blogin suuntaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihana, paksu marenki, jossa kaunis satiinimainen kiilto.

Parasta tässä piirakassa on kuitenkin se marenki. Tämä marenki on italiainen eli kuumamarenki, mutta sokerisiirapin sijaan siihen käytetään kuumaa vaahterasiirappia. Vuoan koosta riippuen voi olla, että marenkia jää yli, kuten minulle kävi. Keksin levittää loput marengista ohueksi kerrokseksi leivinpaperin päälle ja ripottelin pinnalle lakritsijauhetta. Ihan järkyttävän hyvää tuli. En ymmärrä miksi en ole ennen tajunnut yhdistää näitä kahta lempiraaka-ainettani, mutta joku uusi ohje näistä vielä kyllä saadaan aikaiseksi. Sitä ennen suosittelen kokeilemaan tätä koukuttavan makean hapanta piirakkaa vaikka viikonlopun päiväkahviseuraksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vähän tulee mieleen nuotiolla paahdetut vaahtokarkit, tämä on tosin parempaa!

Veriappelsiini-marenkipiirakka

Pohja

3 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja (jos käytät puolikarkeita tai spelttijauhoja, niin vähennä jauhojen määrää, jottei taikinasta tule liian kova ja mureneva)
1/2 dl mantelijauhetta
150 g kylmää voita pieninä kuutioina
1 dl tomusokeria
1 keltuainen (säästä valkuainen marenkia varten)
1 tl veriappelsiininkuorta raastettuna

1. Nypi vehnäjauhot, mantelijauhe, voi ja tomusokeri muruiksi. Lisää keltuainen ja veriappelsiininkuori. Sekoita nopeasti tasaiseksi taikinaksi, älä vaivaa. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin 1-2 tunniksi.
HUOM! Mikäli teet piirakan teräksiseen irtopohjavuokaan (kuten kuvassa) voitele vuoka ja nosta jääkaappiin 20 minuutiksi. Toista voitelu vielä muutamaan kertaan. Näin piirakka irtoaa vuoasta paremmin. Voit toki valmistaa piirakan myös korkeareunaisessa lasisessa piirakkavuoassa tai pinnoitetussa irtopohjavuoassa.
2. Kauli taikina jauhotetulla alustalla ohueksi levyksi. Nosta se kaulimen avulla piirakkavuokaan (22- 25 cm). Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Pistele pohja haarukalla ja nosta jääkaappiin tunniksi.
3. Kuumenna uuni 180 asteeseen. Nosta piirakkavuoka suoraan jääkaapista uuniin ja paista uunin keskitasolla kypsäksi, 10-15 minuuttia. (Oma uunini paistaa vähän laiskasti, joten tarkkaile kypsyyttä. Paistoaika riippuu myös vuoan koosta.) Jäähdytä pohja ja levitä sille jäähtynyt veriappelsiini-camparikiisseli.

Veriappelsiini-Camparikiisseli

2 dl sokeria (maista appelsiininmehua ensin, jos mehu on kovin hapanta ja pidät makeasta, lisää sokerin määrää)
4 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
2 1/2 dl veriappelsiinimehua (vastapuristettua)
1/2 dl Camparia (voit jättää tämän pois ja lisätä saman verran veriappelsiinimehua)
3 keltuaista (säästä valkuaiset marenkiin)
40 g jääkaappikylmää voita kuutioituna

1. Mittaa pinnoitettuun kattilaan sokeri, maissitärkkelys, mehu, Campari ja keltuaiset. Kuumenna keskilämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes seos saostuu ja väri muuttuu kirkkaammaksi. Älä keitä, jotta keltuaiset eivät kokkaroidu.
(Mikäli olet kuin minä ja käytät maissitärkkelystä harvemmin, niin siivilöi tärkkelys kattilaan. Näin saat paakut pois ja kiisselistä tulee sileämpi.)
2. Ota kattila pois levyltä ja lisää voi pieninä kuutioina koko ajan sekoittaen. Jäähdytä kiisseli ja siirrä se peitettynä jääkaappiin.

Pohjan ja kiisselin voit tehdä jo edellisenä päivänä valmiiksi.

Vaahterasiirappimarenki

240 ml (280 g) vaahterasiirappia
120 g valkuaisia (n. 4 valkuaista)

1. Mittaa vaahterasiirappi korkeareunaiseen, paksupohjaiseen kattilaan. Asenna kattilan reunaan elektroninen lämpömittari tai seuraa lämpötilaa sokerimittarin avulla. Vaahterasiirappi kuohuu jonkin verran kuumentuessaan, joten älä jätä sitä yksinään kuumentumaan.
2. Punnitse valkuaiset ja kaada ne metalliseen tai lasiseen kulhoon. Mikäli käytät muovikulhoa, pyyhkäise se ensin sitruunanpuolikkaalla, jotta muoviin mahdollisesti jääneet rasvat lähteävät pois. Kun vaahterasiirapin lämpöä mittaava mittari näyttää 105 astetta, vatkaa valkuaisia ensin pienellä teholla, kunnes ne muodostavat kevyen vaahdon. Lisää sitten vatkaustehoa ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto muodostaa napakoita huippuja.
3. Kun vaahterasiirapin lämpötila on saavuttanut 113 astetta, siirrä kattila pois levyltä ja valuta kuumaa siirappia hitaasti valkuaisten joukkoon, kokoajan voimakkaasti vatkaten. Jatka vatkaamista vielä 5-7 minuuttia, kunnes marenki on paksua ja kiiltävää. Vaahterasiirapin ansiosta väri on puuterin vaalea, ei täysin valkoinen.
4. Levitä ensin osa marengista kiisselin päälle ja pursota loput marengista tasaiseksi kerrokseksi haluamallasi tyllalla. Voit myös levittää kaiken marengin päälle ilman pursottamista. Kuumamarenkia ei tarvitse paistaa, mutta mikäli omistat pienoispolttimen (tohottimen) voit varovasti kuumentaa marenkia, jotta se saa kauniin vaalean ruskean värin. Nosta piirakka jääkaappiin viilentymään noin tunniksi ennen tarjoamista. Se säilyy jääkaapissa noin vuorokauden, sen jälkeen marenki alkaa vetistyä. Parhaimmillaan piirakka on samana päivänä.
5. Mahdollisesti ylijääneestä marengista voi pursottaa pieniä marenkisuukkoja ja paistaa ne uunissa 100 asteessa 30-40 minuuttia. Tai voit levittää marengin tasaiseksi ohueksi levyksi ja paistaa sitä 100 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes levy alkaa irrota paperista. Lohko marenkilevy paloiksi ja tarjoa sellaisenaan tai jälkiruokien koristeena.

Etonin sotkuisaa kakkua ja kuoharia museossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pari viikkoa on taas hujahtanut ohitse, niin etten ole ehtinyt lupaamaani Eton Mess -kakkua tänne kirjoittaa. Kaikenlaista mukavaakin on tähän syyskuulle mahtunut kiireen ohella. Viime viikonloppuna lensimme mielenilmausjumalia uhmaten Tukholmaan ja maanantaina alkoi Euroopan laajuisestikin ihka ensimmäinen ruokajournalismin opintokokonaisuus, johon minulla oli suuri ilo ja kunnia tulla valituksi mukaan! Odotan mielenkiinnolla mitä tämä kokonaisuus tuo tullessaan. Toki toivon, että saan tästä sitä kaivattua potkua eteenpäin ruokakirjoittamiseen erityisesti tutkivan ruokajournalismin saralla.

IMG_3432

Puhelimella otettujen kuvien aatelia :-). Huomaa taustalla taiteellisesti kiemurtelevat johdot yms.

Meitä on hyvin heterogeeninen porukka ja luulen, että sillä kokemuksella mitä kukin juttuun tuo tullessaan, ei tästä voi tulla kuin ylisanoilla korostetun upea (ainakin hyvää ja maukasta)! Opintojen aloitus tapahtui hotelli- ja ravintolamuseon tiloissa kuohuviinillä kilistellen, kuten asiaan sopii. Kiitos vielä museon henkilökunnalle vieraanvaraisuudesta ja luulenpa, että museon tietokannat tulevat vielä moneen kertaan tarpeeseen meille itse kullekin.

Palataanpa kuitenkin siihen kakkuun. Kaunissaari-retkellemme valmistin tosiaan BBC Good Food -lehdestä pari vuotta sitten bongaamani Eton Mess -kakun. Tarina kertoo, että Etonin poikainoppilaitoksessa oli erään kerran valmistettu marenkiherkku Pavlovaa jälkiruoaksi. Epäonninen tarjoilija oli kuitenkin onnistunut tiputtamaan kyseisen jälkiruoan. Viiden sekunnin sääntöä uhmaten jälkiruoka kaavittiin takaisin kulhoon ja näin syntyi Eton Mess – iloinen sekamelska marenkia, kermaa ja marjoja. Joissain mess-ohjeissa lisätään kokoelmaan myös vaniljakastiketta. Näihin makuihin perustuu siis tämä kakku, joka säilyy hyvin viileässä usemman päivän ja on kätevä kuljettaa vaikka piknikille tai näin syksyn tullen sieniretkelle mukaan.

Uunia vaille valmis.

Tässä kuvassa on vasta puolet marengista lisätty.

Englantilaisista leivontaohjeista löytyy lukuisia vastaanvanlaisia ”tray bake” – leivonnaisia, jotka valmistetaan nimensä mukaisesti suorakaiteen muotoisissa uunivuoissa. Paras vuoka tällaisiin leivonnaisiin on hyvin lämpöä johtava metallinen, usein myös pinnoitettu, vuoka. Lasinenkin vuoka käy, mikäli se ei ole kovin paksu. Keraamisten lasagnevuokatyyppisten ratkaisujen ongelmaksi muodostuu leivonnaisen hidas kypsyminen. Kakku voi olla päältä jo hyvinkin tumma, mutta ei ole kunnolla kypsynyt pohjasta tai keskeltä.

Viileä alkukesä synnytti poikkeuksellisen ilmiön, sillä kotimaisia mansikoita saa vieläkin kaupoista ja toreilta, joten kakku kannattaa laittaa kokeiluun pikimiten. Tosin tällaiseen uunissa paistettavaan leivonnaiseen sopivat myös ulkomaiset mansikat. Uunissa mansikan maku joka tapauksessa muuttuu ja napakampien mansikoiden rakenne kestää paremmin paistamista. Mansikoiden tilalla voi kokeilla syksyn tullen vaikka karpaloita. Minun piti kokeilla tätä myös karviaisista, mutta en valitettavasti enää ehtinyt.

Upotin kakkuun myös pari raparperin vartta mansikoiden lisäksi (käytin mansikoita vähemmän kuin tuon 400 g). Marengit olivat tällä kertaa kaupasta ostettuja, käytä ihmeessä itsetehtyjä, mikäli sellaisia vaan on. Taikinan joukkoon voi sekoittaa valkosuklaapaloja ja ripotella muutamia sattumia myös kakun pinnalle.

Eton Mess -kakku

175 g voita
3/4 dl kuohukermaa
1 vaniljatangon siemenet kaavittuna
225 g vehnäjauhoja
100 g mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
200 g ruokokidesokeria tai 150 g kidesokeria + 50 g fariinisokeria
5 isoa kananmunaa (tai 6 keskikokoista)
400 g tuoreita mansikoita (paloittele osa, jätä pienemmät kokonaisiksi ja viipaloi loput)
50 g marenkeja murennettuna

1. Voitele 20×30 cm -kokoinen uunivuoka ja vuoraa se vielä leivinpaperilla. Vinkki! Leivinpaperin saa parhaiten istumaan vuokaan, kun ruttaat paperin ensin.
2. Sulata voi ja lisää kerma sekä vanilja. Sekoita kaikki jauhot ja suola keskenään. Siirrä sivuun odottamaan.
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Valuta joukkoon voi-kermaseos ja sekoita. Lisää jauhot vähitellen koko ajan sekoittaen. Nostele taikinaan paloitellut sekä mahdolliset kokonaiset mansikat ja kaada seos vuokaan.
4. Ripottele päälle viipaloidut mansikat sekä murennetut marengit. Paista 160 asteessa 40 – 45 minuuttia, kunnes kakku on keskeltä kypsä. Mikäli pinta tummuu, voit peittää sen leivinpaperipalalla. Tarjoa kakkua paksun vaniljakastikkeen tai kermavaahdon kanssa.

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑