Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Jälkiruoat (page 3 of 4)

Vaniljainen pullavanukas

Pulla pelastaa päivän, pullavanukas koko viikon!

Pullavanukas

 

Pullavanukas on perinteinen suomalainen jälkiruoka ja se on hävikkiruokaa parhaimmillaan! Pulla on ollut harvinaista herkkua ja kuivahtanut pulla on saanut uuden elämän vanukkaassa tai köyhien ritarien muodossa. Kerrassaan nerokasta!

Perinteisesti pullavanukas saa mehevyytensä sokerilla maustetusta munamaidosta, mutta päätin kokeilla kuinka kaupan vaniljakastike toimisi. Käytin vaniljakastikejauhetta, jonka valmistin pakkauksen ohjeen mukaan. Luulen, että sellainen valmis, paksu vaniljakastikekin voisi olla hyvä.

Pullaviipaleet voitelin karviaishillolla ja väliin ujutin pakkasesta herukoita. Parasta tässä on se, että pullavanukkaan voi tuunata just niillä aineilla mitä kotoa löytyy! Itse tykkäsin happamien marjojen ja täyteläisen vaniljakastikkeen yhdistelmästä, mutta mustikastakin saisi varmasti ihana mustikkapiirakkamaisen pullavanukkaan aikaiseksi.

pullavanukas

Vanhentunutta pullapitkoa harvemmilla nykyisin on, joten vaalea leipä käy pullaan sijaan. Britithän valmistavat bread and butter puddinginsa leivästä ja onpa Nigella Lawson käyttänyt eilispäiväisiä croissantejakin omassa versiossaan.  Tarkkaa määrää pullaan on vaikea antaa, koska vanukas tehdään siitä mitä jäljelle on jäänyt.  Tuohon noin 20 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan upposi noin 3/4 isohkosta pullapitkosta.

Vaniljajauhepakkauksessa on yleensä kaksi pussia, joista toinen menee pullavanukkaaseen ja toisen voit valmistaa vanukkaan kanssa tarjottavaksi. Lämmin pullavanukas on kyllä ihanaa sellaisenaakin!

 

pullavanukas vaniljakastikkeesta ja herukoista

 

Pullavanukas

3/4 isosta pullapitkosta
1 ps vaniljakastikejauhetta
2 dl karviaishilloa
n. 200 g erilaisia herukoita (esim. Pirkka herukkasekoitus)

Viipaloi pullapitko ohuiksi viipaleiksi. Testaa viipaleiden avulla minkä kokoiseen vuokaan ne mahtuvat napakasti. Voitele vuoka huolellisesti. Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan.

Voitele pullaviipaleet yhdeltä puolelta hillolla. Asettele pullaviipaleet vuokaan limittäin. Ripottele viipaleiden väliin kohmeisia marjoja ja kaada päälle vaniljakastike.

Paista pullavanukas uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa.

Vuohenjuustokakku viikunoilla ja luumuilla

Suolaisen makea vuohenjuustokakku ja herkulliset mausteiset hedelmät sopivat niin kahvipöytään kuin jälkiruoaksikin.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Joskus on tilanteita, että viikko on vain aloitettava kakulla! Paljon on kaikenlaista kivaa tapahtumassa ja bloginkin osalta vähän tullee ulkoasuun muutoksia vielä tämän viikon aikana. Jos huomaat, että joku juttu blogissa ei toimi, esim. kommentointi, niin laita ihmeessä minulle sähköpostia tai käy Haarukkavatkaimen facebook-sivulla huikkaamassa! Niistä muista kivoista jutuista myöhemmin lisää.

Sitten itse asiaan. Tämä vuohenjuustokakku on toinen yritykseni aiheesta. Tein ensimmäisen version jo viime syksynä, mutta käytin siihen vääränlaista vuohenjuustoa ja taikinasta tuli aivan velliä. Lopputulos oli ihan syötävä, mutta ohje vaati tosiaan hieman korjaamista.

Tällä kertaa käytin Saloniemen juustolan pehmeää vuohenjuustoa, Syrjähyppyä. Se on koostumukseltaan paksumpaa ja ei vatkatessa mennyt aivan liruksi kuten aiemmin käyttämäni Chevroux. Tässä vuohenjuustomaaottelussa pisteet menee siis Suomelle! Ostin juuston Postitalon K-supermarketista, mutta tästä, tosin ei ihan ajantasaisesta listasta, löytyy muitakin jälleenmyyjiä.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Vuohenjuusto sopii yllättävän hyvin tällaiseen paistettavaan juustokakkuun ja lopputuloksesta tulee mukava suolaisen ja makean yhdistelmä. Idean tuohon päälle tulevaa mausteisen siirappiseen hedelmäsalaattiin olen saanut Kotivinkistä. Ohje taitaa olla Torkkelin Kaisan käsialaa ja siinä appelsiiniseen jogurttikakkuun yhdistettiin sitruksinen hedelmäsalaatti. Olen muuttanut hunajan vaahterasiirapiksi ja näin luumujen sekä viikunoiden ollessa parhaimmillaan halusin käyttää niitä sitrusten sijaan. Viikunat ja luumut sopivat kyllä kakun kanssa ihan sellaisinaankin. Siirappiin uutetut kanelitangot, tähtianis ja vanilja vievät ajatuksia jo hieman kohti lähestyvää talvea. Joulusia lohtumausteita, kuten Liemessä-blogin Jenni niin oivasti kanelin ja kumppanit nimesi.

Vuohenjuustokakku

400 g vuohen tuorejuustoa (esim. Syrjähyppy)
1 3/4 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
2 tl sitruunamehua
1 tl vaniljajauhetta
6 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
vuoan voiteluun voita ja reunoille sokeria

Voitele halkaisijaltaan20 cm olevan irtopohjavuoan reunat voilla, ja pingota leivinpaperi pohjan päälle. Sokeroi vuoan reunat ja kopauta ylimääräinen sokeri pois.

Vatkaa sähkövatkaimella isossa kulhossa keskenään vuohenjuusto, sokeri, sitruunankuori ja  -mehu sekä vanilja. Jatka vatkaamista noin 3 minuuttia, kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.

Erottele kananmunat ja lisää keltuaisia vuohenjuustoseokseen kaksi kerrallaan. Vatkaa hyvin lisäysten välillä ja kaavi kulhon reunat. Alenna vatkausnopeutta ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää 1/4 valkuaisvaahdosta juustoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon loput valkuaisvaahdossa parissa erässä. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua uunin keskitasoa alempana, 180 asteessa noin 45-55 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin hyytynyt. Peitä vuoka leivinpaperilla, mikäli pinta tummuu liikaa.

Nosta vuoka uunista ritilän päälle jäähtymään. Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Pyöräytä veitsellä varovasti kakku irti vuoan reunoista ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tarjoa luumu-viikunasalaatin kanssa.

  • Mikäli paistat kakun isommassa, laakeammassa vuoassa, on paistoaika lyhyempi. Paistoaika vaihtelee myös uuneittain, joten tarkkaile rakennetta 35 minuutin jälkeen.

Luumu-viikunasalaatti

1 dl vaahterasiirappia
1 dl vettä
2 kanelitankoa
1 tähtianis
1 vaniljatanko pituussuunnassa halkaistuna
4-5 punaista luumua
3-4 viikunaa

Mittaa kattilaan siirappi ja vesi. Lisää mausteet ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Anna siirapin jäähtyä kokonaan.

Pese luumut ja viikunat. Leikkaa luumut puoliksi ja poista kivi. Paloittele puolikkaat vielä kahteen osaan. Siisti viikunan kanta ja lohko viikunat 4-6 osaan. Kaada jäähtynyt siirappi hedelmälohkojen päälle ja anna maustua noin 15 minuuttia. Nostele hedelmäsalaattia jäähtyneen kakun päälle, tarjoa loput salaatista erikseen.

Puolukkavaahtokarkit

Suloisen pinkit vaahtokarkkisuukot saavat makunsa ja värinsä puolukasta.

puolukkavaahtokarkit

Blogin facebook-sivujen puolella kyselin viime viikolla, että minkä ohjeen te lukijat seuraavaksi haluaisitte minun testaavan. Vaihtoehtoina olivat kurpitsagnocchit, punajuurifocaccia sekä puolukkavaahtokarkit. Puolukkavaahtokarkit voittivat 6-0. Menin lupaamaan, että ohje olisi vielä luettavissa saman viikon aikana, mutta pahuksen flunssa teki huushollissamme uusinnan. Tällä kertaa flunssa toi minulle tulleessaan vain (jos nyt niin voi sanoa) nuhan ja pientä lämpöilyä. Sen verran kuitenkin ärsyttävää oireilua, että pienikin uurastus keittiössä tai koiran kanssa ulkona, vei mehut ihan totaalisesti. Sain kuitenkin vaahtokarkkiohjeen testattua, vaikka kirjoittaminen jäikin tälle päivälle. Ja lupaan, että vielä tämän syksyn aikana pääsevät kurpitsagnocchit ja punajuurifocaccia parrasvaloihin.

Tämä ohje on oikeastaan yhdistelmä kahdesta ohjeesta. Vaahtokarkkeja olen aiemminkin tehnyt onnistuneesti David Lebovitzin ohjeen mukaan. En ollut kuitenkaan varma siitä kuinka tuon puolukan saisin ujutettua vaahtokarkkimassaan. Liivatteen ansiosta vaahtokarkkimassa on kestävämpää kuin pelkkä italialainen marenki, joten jotain siihen varmasti voisi lisätä. Pienellä etsinnällä löysin Good Foodin ohjeen luumuvaahtokarkeista. Kokeilin ensimmäisen erän tuolla ohjeella, tosin korvasin osan sokerista glukoosisiirapilla. Vähän ihmettelin valkuaisten vähäistä määrää, lisäksi sokeria oli reilusti enemmän tässä ohjeessa kuin aiemmin käyttämässäni Lebovitzin ohjeessa.

puolukkavaahtokarkit

Good Foodin ohjeessa luumuista keitettiin sose, joka sekoitettiin liivatteiden kanssa marengin joukkoon. Idea tuntui toimivalta ja keitin puolukoista soseen, jonka lisäsin massaan. Vaahtokarkkeihin tulikin hyvä puolukan maku, mutta ne jäivät kuitenkin todella pehmeiksi ja kosteiksi, joten päätin kokeilla vielä uuden version. Tällä kertaa käytin Lebowitzin vaahtokarkkiohjetta ja sovelsin siiihen GF:n mittasuhteita puolukkasosetta varten. Lisäsin vielä yhden liivatteen, jotta puolukkasoseen kosteus ei pehmittäisi liikaa valmiita karkkeja. Liivatelisäyksestä johtuen nakkasin vielä lusikallisen marjajauhetta vaahtokarkkimassan joukkoon, liivate nimittäin syö makuja. Mitä enemmän liivatetta, sitä enemmän täytyy hyydytettävään massaan saada makua. Tämä versio toimi hyvin ja kun marjajauhetta ripottelin vielä vaahtokarkkien päälle, tuli niihin mukavan kirpakka puolukan maku.

Muutama mainitsemisen arvoinen asia vaahtokarkeista:

  • käytä tuoreita kananmunia. Niiden valkuainen kestää paremmin vatkausta ja marengista tulee napakkaa.
  • vatkaa vaahtokarkkimassaa, kunnes se on kunnolla jäähtynyttä. Tämä tarkoittaa kädenlämpöä viileämpää. Muutoin vaahtokarkit jäävät pohjasta kosteaksi. Jos näin käy, ja se on ihan mahdollista myös puolukoiden mehukkuudesta johtuen, älä hätäänny. Yön yli kuivuessa kosteus tasaantuu. Kun vielä pyörittelet vaahtokarkit tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa, saat ne pysymään irtonaisina.
  • siivilöi reilu tasainen kerros tomusokeri-maissitärkkelysseosta vuoan tai leivinpaperin päälle. Se estää vaahtokarkkeja tarttumasta kiinni astiaan.
  • käytä elektronista lämpömittaria tai sokerimittaria sokerisiirapin lämpötilan mittaamiseen. Arvaamalla et osu oikeaan.
  • mikäli mahdollista, punnitse kaikki raaka-aineet.
  • valmiiit vaahtokarkit säilyvät tiiviissä astiassa noin viikon.

 

berryfect karpalo-puolukkajauhe

Elokuun valokuvaus-workshopissa pääsin tutustumaan uuteen kotimaiseen marjavalmisteeseen, Berryfectin karpalo-puolukkajauheeseen ja ihastuin kovasti. Jauhe valmistetaan Suomessa kotimaisista marjoista ja on maistamistani marjajauheista kyllä ihan ehdottomasti parhaimman makuinen. Saman valmistajan tuotteista löytyy myös mustikkajauhetta söpöissä pienissä annospusseissa sekä mustikka-mustaherukkajauhetta. Suosittelen kokeilemaan vaikka puuron tai jogurtin joukossa. Olen myös sekoittanut tätä karpalo-puolukkajauhetta myslin sekaan.  Jauheita on myynnissä S- ja K-ryhmän kaupoissa sekä muissa hyvin varustetuissa ruokakaupoissa. Tuotteita voi myös tilata suoraan Berryfectin verkkokaupasta (linkki yllä). Mutta jos tuota ei löydy, niin käytä jotain muuta marjajauhetta. Vaahtokarkit onnistuvat myös ilman marjajauhelisäystä.

Toivottavasti tämän ohjeen myötä rohkaistut kokeilemaan vaahtokarkkeja, jos ne ovat aiemmin jääneet testaamatta. Mielelläni vastaan kysymyksiinne ja kuulen kommenttejanne!

Puolukkavaahtokarkit

Puolukkasose
200 g (4 dl) puolukoita (tuoreita tai pakastettuja)
1/4 dl sokeria
1/2 tl vaniljajauhetta

Mittaa kattilaan puolukat, sokeri ja vanilja. Peitä kattila kannella ja keitä hiljalleen noin 10 minuuttia, kunnes marjojen kuori on rikkoutunut. Soseuta marjat sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Keitä sosetta kasaan vielä muutaman minuutin ajan ja pidä lämpimänä.

Vaahtokarkit
n.9 g (7 kpl) liivatearkkeja
100 g (vajaa 1 1/4 dl) sokeria
50 g (vajaa 1/2 dl) glukoosisiirappia
3 rkl vettä
2 (n.60 g) huoneenlämpöistä luomumunan valkuaista
ripaus suolaa
(1 rkl Berryfect karpalo-puolukkajauhetta tai puolukkajauhetta)

tomusokeri-maisstärkkelysseos:
1 dl tomusokeria
1 dl maissitärkkelystä (Maizena)

lisäksi: Berryfect karpalo-puolukkajauhetta

1. Liota liivatearkkeja kylmässä vedessä.
2. Mittaa pieneen teräskattilaan sokeri, glukoosisiirappi ja vesi. Sekoita varovasti. Nosta levylle keskilämmölle ja kiinnitä kattilaan lämpömittari (anturi ei saa koskea kattilan pohjaan).
3. Sillä aikaa kun sokerisiirappi kiehuu, kaada valkuaiset puhtaaseen kulhoon ja vatkaa niitä hiljalleen pienellä teholla, kunnes vaahto alkaa muodostua. Lisää ripaus suolaa. Vinkki! Aluksi pienellä teholla vatkatessa syntyy paljon kuplia, jotka puolestaan auttavat hyvän vaahdon aikaansaamiseksi.
4. Kun sokerisiirapin lämpötila on kohonnut 105 asteeseen, voit nostaa valkuaisten vatkausnopeutta ja jatka vatkaamista, kunnes seos paksua ja ilmavaa.
5. Kun sokerin lämpötila saavuttaa 118 astetta, nosta kattila levyltä ja kaada kuumaa sokerisiirappia tasaisesti valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan voimakkaasti vatkaten.
6. Kun kaikki sokerisiirappi on valutettu seokseen, lisää lämpimän puolukkasoseen joukkoon pehmenneet liivatearkit. Purista liivatteista vesi huolellisesti pois. Sekoita hyvin. Jos puolukkasose on ehtinyt jäähtyä, kuumenna se uudelleen.
7. Vatkaa puolukka-liivateseos valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista, kunnes kulho tuntuu viileältä ulkopuolelta. Vatkaa kuitenkin vähintään 5 minuuttia. Seos näyttää aluksi juoksevalta, mutta jäähtyessään se muuttuu kovemmaksi. Massan tulisi olla kädenlämpöä viileämpää.
8. Siivilöi tomusokeri-maissitärkkelysseosta tasaiseksi kerrokseksi (metalliseen) uunivuokaan tai muuhun astiaan. Levitä kaapimen tai metallisen lastan avulla vaahtokarkkiseos astiaan. Siivilöi pinnalle marjajauhetta. Anna kuivua huoneenlämmössä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.
9. Siivilöi kuivuneen vaahtokarkkimassan pinnalle ensin marjajauhetta ja sitten tomusokeri-maissitärkkelysseosta. Laita loput seoksesta isoon kulhoon. Leikkaa pizzaleikkurilla tai saksilla levy paloiksi ja pyöräytä palat vielä seoksessa. Ravistele palat vielä siivilässä, jotta ylimääräinen jauhoseos irtoaa vaahtokarkin pinnasta.

Voit myös pursottaa vaahtokarkkimassaa jauhotetun leivinpaperin päälle tai ottaa massasta jäätelökauhalla palloja. Tälloin anna vaahtokarkkisuukkojen- tai pallojen kuivua yön ylitse ja pyöräytä ne kevyesti tomusokeri-maissitärkkelysseoksessa kuten yllä. Mikäli haluat tehdä isomman määrän kerralla, niin ohjeen voi oikein hyvin tuplata.

Vadelmasyllabub eli vadelmavaahto

Pumppulin pehmeä syllabub on vadelmaherkku aikuiseen makuun.

Vadelmasyllabub

Vaikka rakastankin italialaista ruokaa ja välillä on ihan pakko saada tulista meksikolaista evästä, on brittiruoalla sydämessäni erityinen paikka. Tiedän, että tässä kohtaa moni kohottelee kulmakarvojaan. Totta, brittiruoalla on ollut huono maine, mutta moniko tietää, että kuningatar Victorian ajalla ja sitä ennen, on briteissä syöty parasta ruokaa koko Euroopassa? Alamäki alkoi maailmasotien myötä ja  erityisesti toisen maailmansodan jälkeisellä tiukalla ruoka-aineiden säännöstelyllä on ollut kurjistava vaikututus brittiläiseen ruokakulttuuriin. Brittiruoka on kuitenkin ollut 2000-luvun alusta alkaen uudessa nousussa ja brittikokit ovat maailmalla tunnettuja. Voisin myös väittää, että lähiruokabuumi ja ruokatorien arvostuksen nousu Euroopassa on saanut alkunsa juuri Briteistä.

Erityisen paljon lämpenen brittijälkiruoille. Ovathan ne ranskalaiset bruleet ja italialaiset pannacotat ihan kivoja, mutta Eton Mess, erilaiset triflet ja crumblet, sticky toffee pudding ja muut herkut, niissä on vain jotain enemmän.

Tämä jälkiruoka on suoraan 1600-luvulta!

Yksi meillä Suomessa vähemmän tunnettu brittijälkiruoka on syllabub. Tämä kermainen jälkiruoka on ollut suosittu erityisesti 1600-1900 -luvuilla. Alunperin syllabub on ollut yksinkertainen maidon ja siiderin sekä myöhemmin maidon ja viinin sekoitus. Nimi syllabub juontaa juurensa kahdesta sanasta: sille ja bub. Sille on viininviljely alue Champangessa, jossa on aikoinaan tuotettu samannimistä viiniä. Bub taas viittaa Elisabeth I:n aikaiseen slangiin tarkoittaen kuohuvaa juomaa. Aivan aluksi syllabub valmistettiin tosiaan maidosta, ja maidon vaahtoaminen saatiin aikaiseksi mm. niin, että maito lypsettiin suoraan alkoholipitoiseen juomaan, kuten siideriin. Tämä vadelmasyllabub ei onneksi vaadi valmistuakseen omaa lehmää!

Syllabub-ohjeita löytyy kahdenlaisia; toisissa käytetään sitruunanmehua happamuutta tuomaan ja perinteisemmissä ohjeissa sekoitetaan makeaa viinia vaadotetun kerman joukkoon. Kokeilin tätä ohjetta myös rosekuoharilla, mutta kuoharin happamuudesta johtuen jouduin lisäämään aika paljon sokeria ja maku jäi vähän alkoholiseksi.  Mikä tahansa puolimakea tai makea viini tai jälkiruokaviini sopii tähän ohjeeseen.

Kuka hullu sotkee kermavaahtoa ja viiniä keskenään? No britit, tietysti!

Viinin ja vaahdotetun kerman sekoittaminen keskenään kuulostaa huolestuttavalta ja itsekin epäilin, että juoksettuuko kerma, mutta se pysyi kuohkeana ja kasassa erinomaisesti. Syllabub ei kuitenkaan kestä säilyttämistä kauan, joten tarjoa se melko pian valmistamisen jälkeen. Kuohkean vadelmaisen vaahdon seuraksi sopivat hyvin ohuet keksit tai pikkuleivät, esimerkiksi Jules de Trooperin ohuet mantelikeksit tulivat ihan ensimmäisenä mieleen.

Käytin syllabubiin puutarhavadelmia,mutta voimakkaamman vadelmaisen maun saat metsävatuista. Ostin torilta myös keltaisia vadelmia, mutta ne eivät vanhaa sananlaskua mukaellen maistuneet ”hongalle taikka haavalle”. Pysyttelen jatkossa vain punaisissa vatuissa! Kotimaisten vattujen sesonkin alkaa pikkuhiljaa olla ohitse, mutta tähän jälkiruokaan sopivat myös pakastetut vadelmat.

Vadelmasyllabub

225 g vadelmia (tuoreita tai sulatettuja)
4 rkl sokeria
1 rkl vadelma- tai mustikkalikööriä (myös ruusu- tai appelsiinivesi käy)
2 1/4 dl kuohukermaa
1 1/2 dl makeaa valkoviiniä tai jälkiruokaviiniä

Kumoa noin puolet vadelmista isoon kulhoon ja rusenna niitä kevyesti metallilusikalla kulhon reunoja vasten. Ripottele joukkoon sokeri ja lisää likööri tai maustettu vesi.

Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi, tarkoitus ei ole vatkata kermaa koviksi huipuiksi. Varovasti vatkaa viini kerman joukkoon. Varo vatkaamasta liikaa, kerman rakenne saa edelleen olla kuohkean pehmeä. Kääntele kermaseos metallilusikalla marjojen joukkoon. Lisää loput marjoista ja tarkasta maku. Lisää tomusokeria tarvittaessa. Jaa jälkiruoka laseihin tai jalkiruokakulhoihin ja tarjoa haluamiesi keksien kanssa.

Punaherukkacurd

Tänään alkoi Hävikkiviikko. Se käynnistetään oikein rytinällä macaronsien ja punaherukkacurdin muodossa!

punaherukkacurd

Kuten tätä blogia seuranneet jo tietävät, tykkään leipoa kaikkea marengista. Erityisesti tykkään tehdä macaroneja. Niitä leivoin myös pari viikonloppua sitten valokuvaus-workshoppiinkin. Tällä kertaa muistin jopa ottaa kuvia tekeleistäni. Mutta omat kuvani jäivät kyllä jalkoihin tälle Minnan kuvalle, jonka hän ystävällisesti antoi minulle käyttöön. Niin upea kuva ettei tästä voi olla edes kade! Lisää kauniita otoksia löydät Ku ite tekee -blogista.

macaron by Minna Ku ite tekee

Kiitos kuvan lainasta Minna!

herukkamacaronit

Yksi valokuvaus-workshopin aiheista oli kuvien käsittely. Tässä testailin rajoja Snapseedin käytössä.

Macaronit valmistetaan mantelijauhosta, tomusokerista, sokerista ja valkuaisista. Yhteen satsiin macaroneja menee 5-6 kananmunaa riippuen munien koosta ja iästä. Tästä loogisena seurauksena yli jää saman verran keltuaisia. Keltuaiset voi hyödyntää vaniljakastikkeessa ja tai tehdä hollandaisea, mutta minusta luonnollisin tapa on ollut käyttää ne curdin valmistukseen. Sillä voi sitten täyttää ne macaronit ja erillistä täytettä ei tarvitse tehdä.

Tein alkukesästä ystäviemme juhliin vadelmacurdilla täytettyjä macaroneja. Vadelma on kuitenkin marjana niin mieto, että sen maku ei oikein päässyt kunnolla esiin. Käytin kylläkin puutarhavadelmia, joiden maku on ylipäätään miedompi kuin metsävattujen. Worshopia varten tein curdin punaherukoista ja se onnistuikin jo paremmin. Herukan oma happamuus toimi keltuaisten lisäksi hyydyttävänä tekijänä ja sitruunamehua lisäsin vain ruokalusikallisen. Ja jos curdia jää, niin se maistuu erinomaisesti paahtoleivän päällä tai jogurtin joukossa! Perusteellisen ohjeistuksen macaronien valmistukseen löydät ihka ensimmäisestä postauksestani: Paljon asiaa macaroneista

punaherukkacurd

Punaherukkacurd

200 g punaherukoita
5 keltuaista
1 – 1 1/4 dl sokeria (riippuu mehun makeudesta)
75 g suolatonta voita
1 rkl sitruunamehua

Soseuta punaherukat sauvasekoittimella. Paseeraa sose siivilän läpi. Valmista herukkasosetta pitäisi siivilöinnin jälkeen olla 1 1/4 dl (1,25 dl).

Vatkaa keltuaisten rakenne rikki metalli- tai lasikulhossa (lämmönkestävä) ja mittaa joukkoon muut aineet. Kuumenna vesihauteessa kokoajan sekoittaen 10-15 minuuttia, kunnes seos paksuuntuu. Kattilassa oleva vesi ei saa koskea kulhon pohjaan. Anna curdin jäähtyä huoneenlämmössä, siirrä se puhtaaseen astiaan, peitä kelmulla ja nosta kulho jääkaappiin. Curdin koostumus jähmettyy vielä kylmässä.

Teksti päivitetty 29.8.2016 klo 15:45.

Vaniljaliemessä uutetut persikat

Vaniljalla ja mintulla maustetussa sokeriliemessä persikat kypsyvät ihanan aromaattisiksi.

Persikat vaniljaliemessä

Tässä jälkiruoassa on yksinkertaisuudessaan jotain hyvin hienostunutta ja se saa ainakin minulla ajatukset kiitämään jonnekin 1920-30 -luvun Ranskaan. Toisaalta, kun katsoin ottamiani kuvia, oli niissä kovin japanilainen henki. Oranssin punertavat persikat näyttivät melkein isoilta mandariineilta!

Vienosti vaniljalta maistuvat ja houkuttelevalle tuoksuvat persikat sopisivat viilennettyinä vaikka väliruoaksi kuumaan kesäpäivään. Jos haluat, voi persikat tarjota mieluisten rapeiden keksien kanssa tai liemestä valutettuina jäätelön kaverina. Osasta liemestä voi keittää vielä paksumman siirapin jäätelön lisäkkeeksi. Mutta parhaimmillaan nämä ovat kyllä ihan sellaisenaan. Niin kaunista, niin hyvää!

Persikat vaniljaliemessä

Vaniljaliemessä uutetut persikat

6 kypsää persikkaa
5 dl sokeria
1 vaniljatanko puolitettuna
2 sitruunankuori viipaletta
1 iso mintun oksa
1 l vettä

Pese persikat ja tee persikoiden kantaan ristiviilto.

Mittaa isoon kattilaan sokeri. Lisää vaniljatanko, sitruunankuoret ja mintunoksa. Kaada päälle vesi ja keitä keskilämmöllä noin 2 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut veteen.

Nosta persikat kattilaan ja kaada päälle sen verran vettä, että persikat peittyvät. Voit rutata leivinpaperista kannen persikoiden päälle, jotta ne pysyvät nestepinnan alla. Kuumenna neste juuri ja juuri kiehuvaksi. Keitä persikoita sokeriliemessä 6-10 minuuuttia välillä käännellen, kunnes persikat terävällä veitsellä kokeiltaessa tuntuvat pehmeiltä. Nosta hedelmät liemestä reikäkauhalla; anna jäähtyä hetken. Kuori persikat terävällä veitsellä, kuoren tulisi lähteä helposti irti. Nosta hedelmät takaisin liemeen. Voit tarjota persikat haaleina tai jäähdytettyinä.

Tarjoa persikat syviltä lautasilta liemen kanssa. Lisää tuoretta minttua. Voit halutessasi tarjota persikoiden kanssa keksejä tai pallon vaniljajäätelöä.

Uunijäätelöt minikoossa

Tässäpä suloinen ja viilentävä jälkiruoka kuumaan kesäpäivään!

uunijäätelö

Uunijäätelöä voisi kai kutsua jo retrojälkkäriksi. Ainakaan meidän keittiössä tätä kuuman ja jäisen yhdistävää jälkiruokaa ei ole hetkeen nähty. Ja se on oikeastaan harmi, sillä uunijäätelöhän on hyvää! Totta puhuen, olen aika täpinöissäni tästä ohjeesta. Näin kahden hengen taloudessa litran jäätelöpakkauksesta ei paljon uunijäätelöä kannata tehdä. Mikä siis ratkaisuiksi? No tietysti annospikarit!

Onneksi pienten jäätelötehtaiden ansiosta on markkinoilla myös pikarikoossa monenmoista makuvarianttia, joista valita. Perinteinen vanilja sopii tämän ohjeen mansikkakompotin kanssa, mutta vielä parempaa tästä tuli Jymyn sitruunajäätelöllä. Nam! Jymy on yksi uusista toimijoista jäätelömarkkinoilla ja kaikki heidän jäätelönsä ovat luomua. Sitruunajäätelö oli todella hyvää ja raikasta. Toinen suosikkini on saman putiikin lakritsijäätelö. Se ei ole niin hyvää kuin Jädelinon vastaava, mutta oikein suunmyötäistä jäätelöä lakun ystäville.

Pohjan miniuunijäätelöille muodostavat murskatut kaurakeksit ja pekaanipähkinät. Mökkioloissa lomaileva voi oikaista ja käyttää pohjana vaikka valmiita isompia cookie-keksejä. Kokeilemisen arvoinen pohja syntyy myös viipaloidusta pullasta – korvapuusti voisi olla aika kova!

Käyttämäni marenkiohje on hieman erilainen, sillä tässä ohjeessa sokeri lämmitetään ennen valkuaisten joukkoon vatkaamista. Sokerin lämmittäminen saa sen helpommin liukenemaan ja vatkaamisaika lyhenee. Valkuaisvaahdosta tulee kiiltävä ja kestävä. Jos sokerin lämmittäminen ei innosta, voit toki tehdä marengin tavalliseen tapaan. Marengin ruskistaminen tapahtuu helpoiten kaasupolttimella, ns. tohottimella, mutta se onnistuu myös uunissa grillivastusten alla.

Tein uunijäätelön kanssa mansikkakompottia lisäkkeeksi. Mansikoiden sijaan kompotin voi valmistaa mistä tahansa marjoista. Punaherukat ja vadelmat sopisivat varmasti hyvin, tuoden happamuutta melko makeaan jälkiruokaan.

Mansikkakompotti
2 annosta

200 g mansikoita
1 rkl sokeria
(1 kuivahtanut/käytetty vaniljatanko)

Huuhtele mansikat ja poista kanta. Paloittele isoimmat mansikat puoliksi, pienemmät saavat olla kokonaisina. Mittaa kattilaan sokeri ja lisää mansikat sekä vaniljatanko, jos käytät. Keitä kannen hiljalleen 5-6 minuuttia. Anna kompotin jäähtyä.

Miniuunijäätelöt
2 annosta

7 kaurakeksiä (käytin Pirkka kaurakeksejä)
1/2 dl pekaanipähkinöitä
1/2 dl sulatettua voita

2 (60 g) valkuaista
120 g Siro-sokeria
2 jäätelöpikaria

Murskaa keksit ja pähkinät pussissa kaulimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi muruksi. Lisää sulatettu voi ja sekoita hyvin.

Painele keksiseos leivinpaperin päälle levyksi ja paista uunissa 200 asteessa noin 7 minuuttia, kunnes reunat alkavat ruskistua. Nosta pelti uunista ja painele lasin tai muotin avulla levystä pyöreitä keksejä. Muotin tulee olla hieman suurempi halkaisijaltaan kuin jäätelön halkaisija. Anna keksien jäähtyä leivinpaperin päällä.

Erottele valkuaiset keltuaisista. Kuumenna sokeria hiljalleen kattilassa pienellä lämmöllä, älä anna sen sulaa.

Vatkaa valkuaisia puhtaassa metalli- tai lasikulhossa sähkövatkaimella ensin pienellä teholla, jotta syntyy paljon pieniä vaahtokuplia. Nosta sen jälkeen tehoa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi.

Lisää lämmintä sokeria reilu ruokalusikallinen kerrallaan valkuaisten joukkoon. Vatkaa huolellisesti lisäyskertojen välissä. Kun kaikki sokeri on lisätty, jatka vatkaamista vielä 5-8 minuuttia. Hiero marenkia sormien välissä, mikäli marenki tuntuu vielä rakeiselta, jatka vatkaamista. Kaavi marenki pursotinpussiin.

Nosta keksipohja varovasti lautaselle ja kumoa päälle jäätelö. Pursota marenkia kauttaaltaan jäätelön päälle ja sivuille. Ruskista marenki tohottimella tai uunissa grillivastusten alla 275 asteessa muutaman minuutin, kunnes marenki on saanut väriä. Tarjoa heti mansikkakompotin kanssa.

Persikka-mantelipiirakka

Pehmeäposkiset persikat ovat herkullisimmillaan juuri nyt ja vaikka ne ovatkin erinomaisia sellaisinaan, valmistuu niistä myös mehevä hedelmäpiirakka.

Persikka-mantelipiirakka

Kanadalaisen vaihto-oppilasperheeni äidin, Nancyn, suku oli kotoisin Brittiläisen Kolumbian puolelta, Pentictonista. Tämä alue on siinä mielessä merkittävä, että siellä sijaitsee Kanadan suurimpiin kuuluva hedelmien tuotantoalue, jossa kasvatetaan hedelmäpuita myyntiin, mutta ennen kaikkea siellä kasvatetaan hedelmiä: omenia, luumuja, kirsikoita ja persikoita. Monen paikallisen perheen tapaan myös Nancyn kotona valmistettiin paljon hedelmäsäilykkeitä ja persikka oli yksi suosikeista. Nancy jatkoi tätä säilömisperinnettä muuttaessaan Albertan puolelle asumaan. Voitte vaan kuvitella sitä ihmetyksen määrää, kun ensimmäisen kerran näin kellarissa rivitolkulla lasitölkkeihin säilöttyjä persikoita! Ja vielä ihmeellisempää se oli, kun minulle selvisi hedelmien alkuperä. Myöhemmin pääsin itsekin paikan päälle todistamaan tätä ihmettä ja hedelmätarhoja oli todellakin silmänkantamattomiin.

Näistä mehuun tai sokeriliemeen säilötyistä persikoista leivoimme talven aikana useasti erilaisia piirakoita, joista oma lempipiirakkani oli toscakuorrutteella peitelty persikkapiirakka. Kun alkuviikosta näin Arabian supermarketissa persikoita tarjouksessa, ajattelin heti Nancyä ja hänen leipomiaan persikkapiirakoita. Persikat saivat tälläkin kertaa kaverikseen mantelia, mutta hieman eri muodossa.

Persikoita

Nämä ostamani persikat olivat Kreikasta peräisin. Niiden pinnalla oli tavanomaista vähemmän nukkaa ja lisäksi värikin oli osittain punertavampi, lähellä jo nektariinia. Maku oli kuitenkin ehtaa persikkaa ja ne olivat juuri sopivan mehukkaita! Lisää niin persikka- kuin nektariiniohjeitakin on luvassa ensi viikon aikana, kunhan tästä pääsen taas vauhtiin.

Mikäli olet ollut vaille hyvää piirakkapohjaohjetta, niin älä etsi pidempää. Tämä taikina on juuri sopivan kostea, sitä on helppo kaulita ja käsitellä. Pohja itsessään ei ole kovin makea, joten se antaa hyvän pohjan myös makeammille täytteille. Sokerin määrää taikinassa voi lisätä halutessaan. Maustoin pohjan kardemummalla, se kun on yksi lempimausteistani ja se sopii hyvin erilaisten marjojen sekä hedelmien kanssa. Vaniljajauhe käy myös ja omenaisiin täytteisiin voisin lisätä taikinaan ripauksen jauhettua inkivääriä.

Persikka-mantelipiirakka on sopivan kosteaa ja täyteläistä sellaisenaan, mutta jos haluat vielä jotain ekstraa, niin vatkaa ranskankerma kevyesti ja lisää siihen hieman tomusokeria. Jos kotonasi sattuu olemaan pullo mantelilikööriä, niin sitä voi myös lorauttaa joko täytteeseen tai ranskankerman joukkoon.

Persikka-mantelipiirakka

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
85 g suolatonta, kylmää voita kuutioituna
1 rkl ruokosokeria
2 keltuaista
2 rkl vettä

Täyte
140 g voita
1 1/2 dl ruokosokeria
2 kananmunaa rakenne rikki vatkattuna
3 3/4 dl mantelijauhoa (käytin kuorellisista manteleista jauhettua)
3/4 dl vehnäjauhoja
3-4 persikkaa viipaloituna

Pinnalle
1-2 rkl aprikoosihilloa tai appelsiinimarmeladia
1 rkl vettä

Mittaa kulhoon jauhot ja voi. Nypi voi jauhojen joukkoon murumaiseksi seokseksi ja lisää sokeri. Kumoa kulhoon 1 keltuainen ja 1 rkl vettä. Sekoita ja lisää loput keltuaisesta sekä vedestä. Kääri taikina muovikelmuun ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.

Voitele piirakkavuoka (halkaisija 23 cm) ja kuumenna uuni 200 asteeseen. Ota taikina jääkaapista ja ripota pinnalle hieman vehnäjauhoja. Kauli taikina kahden leivinpaperipalan välissä hieman piirakkavuokaa isommaksi levyksi. Nosta levy toisen paperin avulla vuokaan ja painele taikina vuokaan. Siisti taikinan reunat. Vuoraa taikina leivinpaperilla ja kaada päälle kuivattuja herneitä tai papuja. Nosta vuoka uuniin ja paista ensin peiteltynä 10 minuuttia. Nosta vuoka uunista ja poista herneet sekä leivinpaperi. Pistele taikina haarukalla ja paista vielä 10-15 minuuttia.

Pohjan paistuessa valmista täyte. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää kananmunat vähitellen koko ajan vatkaten. Sekoita joukkoon jauhot ja levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Asettele pinnalle viipaloidut persikat ja paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana noin 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen ja täyte hyytynyt. Anna jäähtyä hetki.

Kuumenna kattilassa hillo ja vesi. Viimeistele piirakka voitelemalla se hillo-vesiseoksella ja tarjoa halutessasi ranskankerman kanssa.

Kirsikkaclafoutis

Clafoutis on ranskalainen leivontaklassikko, jossa yhdistyvät hauskalla tavalla pannukakkumainen rakenne ja marjaisa piirakka.

kirsikkaclafoutis

Ystävämme ilmoitti ennen juhannusta, että hänellä alkaisi loma. Olisiko meillä hetki aikaa kilistellä alkavaa lomaa lasillisella tai parilla ? No tottahan toki sellaiseen aikaa löytyy ja lupasin tehdä jotain naposteltavaa. Olin jääkaappiini jemmannut kirsikoita jäätelöpuikkotestausta varten, mutta mietin mitä muuta niistä saisi tehtyä, jotain yksinkertaista ja nopeaa. Sitten muistin clafoutiksen, tuon ranskalaisen piirakkaa muistuttavan leivonnaisen. Clafoutisohjeita löytyy monenlaisia, mutta tyypillisesti taikina on pannukakkutaikinan tapaan melko juoksevaa. Vaahdotettuihin kananmuniin lisätään maitoa tai kermaa (tai niiden yhdistelmää), sulatettua voita sekä vain pieni määrä jauhoja. Oma ohjeeni on lainattu ranskalaiselta Raymond Blancilta.

Haastavin osuus tässä piirakassa on kirsikan kivien poistaminen. Minulla ei ole sitä varten omaa välinettä, vaikka muuten kaikenlaista tilpettä kaapeista löytyykin. Pienen tutkiskelun jälkeen löysin Julia Childin clafoutisohjeen yhteydestä videon, jossa kivet poistettiin kirsikoista juomapullon ja syömäpuikon avulla! Uskomatonta, mietin. Ei varmasti toimi! Pienellä epäilyksellä ryhdyin tuumasta toimeen, ja kun ensimmäinen kivi plopsahti juomapulloon taisin vähän hihkaista hämmästyksestä. Sehän toimiikin! Jonkin verran kirsikoista roiskuu mehua, mutta sanoisin että merkittävästi vähemmän kuin jos yrität käsin poistaa kivet. Homma sujuu vielä paremmin, jos kirsikat ovat täysin kypsiä ja huoneenlämpöisiä. Tässä vielä linkki sivulle ja  videoon, jos et itse usko. (Videon löydät ohjeen lopusta.)

Clafoutikseen voi kirsikoiden lisäksi toki laittaa muitakin hedelmiä (luumuja, aprikooseja) tai kovakuorisia marjoja kuten karviaisia tai herukoita. Tässä ohjeessa erikoisuutena on ruskistettu voi, mutta sen sijaan voit käyttää sulatettua ja jäähdytettyä voita. Omaan versiooni käytin vehnäjauhojen sijasta mantelijauhoja. Koostumus on vähän erilainen mantelilla, ei aivan niin kiinteä kuin vehnäjauhoilla tulisi. Clafoutis tarjotaan hieman jäähtyneenä ja pallo vaniljajäätelöä kaverina ei ainakaan huononna lopputulosta.

Kirsikkaclafoutis Raymond Blancin tapaan

Kirsikat
500 g kypsiä kirsikoita kivet poistettuina
3 rkl ruokosokeria

Taikina
20 g suolatonta voita + 1 rkl piirakkavuoan voiteluun
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria + saman verran vuoan sokerointiin
1/2 tl vaniljajauhetta (esim. Urtekram)
2 rkl mantelijauhoa tai 1 kukkurallinen rkl vehnäjauhoa
125 g kuohukermaa (tai maidon ja kerman sekoitusta)
ripaus suolaa

Sekoita sokeri kirsikoiden joukkoon ja anna maustua noin 2 tuntia.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele vuoka voilla ja sokeroi se samaan tapaan kuin leivittäisit vuoan korppujauhoilla. Kopauta pois ylimääräinen sokeri.

Ruskista voita kattilassa, kunnes se on hasselpähkinän väristä ja nosta kattila pois levyltä. Anna voin jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri yhdessä vaniljajauheen kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhot ja sekoita tasaiseksi. Valuta kerma ja voi hiljalleen koko ajan sekoittaen taikinaan. Ripauta joukkoon suola ja sekoita.

Lisää puolet kirsikoista mehuineen taikinaan. Valuta taikina piirakkavuokaan ja ripottele päälle loput kirsikoista.

Paista uunin keskitasolla 30-35 minuuttia, kunnes taikina on keskeltä kypsää. Ripottele päälle vielä sokeria ja anna jäähtyä ennen tarjoamista.

Raparperi-inkiväärijäätelö ja kauralastut

Voiko tätä helpommaksi jäätelön teko muuttua? Et tarvitse jäätelökonetta. Riittää, kun pakastimessasi on tilaa rasialla tai parille.

Raparperi-inkiväärijäätelö ja kauralastut

Olin aikeissa julkaista tämän jäätelöohjeen vasta vähän myöhemmin, mutta jäätelöstä tuli sen verran hyvää, etten malttanut pitää tätä enää salaisuutena! Jäätelö saa makunsa raparperikompotista sekä syvän kullankeltaisista hillotuista inkivääreistä. Hillottu inkivääri on ehdottomasti yksi lempiraaka-aineistani. Opin tykkäämään sen mausta Englannissa ollessani ja jäin vähän koukkuun kaikenlaisiin inkiväärikekseihin. Tarkennuksena vielä niille, joille kyseinen inkivääri ei ole tuttu, että hillottu inkivääri ja sushiin käytettävä säilötty inkivääri ovat eri asioita. Hillottua inkivääriä myydään ainakin Stokkalla ja Citymarketeissa. Jos inkiväärin maku ei miellytä, voi sen jättää pois ja lisätä vaniljan määrää jäätelömassassa.

Raparperi-inkiväärijäätelö

Tämän oivallisen ja kerrassaan naurettavan helpon jäätelöohjeen lainasin Nigella Lawsonilta. Nigellan repertuaarista löytyy googlettamalla useita erilaisia tällaisia no churn -ohjeita (ei jäätekoneessa sekoitettavia ohjeita). Raparperi-inkivääri -maku on ihan oma viritykseni. Itseasiassa, kun oikein mietin, niin onko missään myytävänä raparperijäätelöä? Jos tiedät mistä sellaista saa, niin vinkkaapa!

Vaikka jäätelö yksistään onkin hyvää, niin kaipasi se rinnalle vielä jotain kauraista. Kauralastuja ei olla tässä keittiössä sitten yläasteaikojen tehty, mikä on sääli, sillä taas muistin miten hyviä ne ovat. Ja järjettömän helppoja tehdä, kunhan muistaa vain laittaa ajastimen hälyttämään…Pyöräytä pallo jäätelöä kaurakeksin päälle ja toinen kanneksi. Veikkaisin, että ovat myös pienten ruokailijoiden mieleen! Kauralastujen ohjeen löydät täältä.

Jäätelön koostumuksesta tulee hieman karkeampaa kuin jäätelökoneella tehtynä. Koostumukseen voi vaikuttaa sekoittamalla jäätelöa muutaman kerran pakastamisen alkuvaiheessa noin 20 minuutin välein. Toinen koostumukseen vaikuttava tekijä on glukoosisiirappi. Tein tämän version ilman glukoosisiirappia ja lisäsin jäätelömassaan 1 rkl:n inkiväärien sokerisiirappia ja 1 rkl sitruslikööriä, mutta glukoosisiirapilla jäätelöstä tulee pehmeämpää. Glukoosisiirappi on melko makeaa, joten vähennä halutetessasi tomusokerin määrä 1/2 dl:aan.

Raparperikompotti

Raparperi-inkiväärijäätelö

Raperperikompotti (tästä tulee noin 300 g ja riittävä määrä alla olevaan jäätelömäärään)

350 g raparperia
1/2 dl sokeria
1/4 tl kardemummaa

Paloittele raparperit ja siirrä ne kattilaan. Sekoita joukkoon sokeri ja kardemumma. Anna mehustua 15 minuuttia. Loppukesän raparpereille voit lisätä 1-2 rkl vettä. Siirrä kattila levylle ja keitä hiljalleen välillä sekoittaen, kunnes raparperien rakenne alkaa juuri ja juuri hajota. Jäähdytä hyvin.

Jäätelö

n. 300 g raparperikompottia
2-3 hillottua inkivääriä
3 rkl glukoosisiirappia / 2 rkl sitruslikööriä
3/4 dl tomusokeria (voit vähentää tämän 1/2 dl:aan, jos käytät glukoosisiirappia)
3 dl kuohukermaa
1/2 tl jauhettua vaniljaa

Hienonna inkiväärit pieneksi kuutioiksi ja lisää raparperikompotin joukkoon. Mittaa kulhoon glukoosisiirappi, tomusokeri ja kerma. Vatkaa pehmeäksi vaahdoksi. Mausta kerma vaniljalla ja nostele raparperikompotti joukkoon. Kaada seos 1-2 matalaan vuokaan tai suorankaiteen muotoiseen pakastusrasiaan ja pakasta noin 8-10 tuntia. Sekoita jäätelöä muutaman kerran pakastuksen alkuvaiheessa noin 20 minuutin välein. Anna jäätelön temperoitua hetki huoneenlämmössä ennen tarjoamista.

Older posts Newer posts

© 2019 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑