Nostalgiaa Archives - Haarukkavatkain

Category: Nostalgiaa (page 1 of 2)

Rydbergin karitsa rentoon pääsiäiseen

Rydbergin karitsa on ollut tekolistallani jo hetken ja ehdinpä nippa nappa sen tähän pääsiäisen aloitukseen teille jakaa. Kieltämättä tuntuu oudolle ajatella, että se ois nyt sitten pääsiäinen. Meillä ei ole siivottu, ei ole kukkia ja ruokien suhteenkin tilanne on vähän niin ja näin. Kun kaikki tuntuu vähän epäjuhlalta, päätin pyhittää pääsiäisestä pari päivää töiden teolle. Juhlitaan sitten joskus, porukalla, kun tästä on selvitty! Ja tämä Rydbergin karitsa on just sopivan rento ohje tähän kohtaan.

Rydbergin historia

Muokkasin tämän ohjeen tosiaan perinteisestä Rydbergin pihvi -ohjeesta, joka ei itseasiassa ole mikään pihvi, vaan enemmän perunaista pyttipannua muistuttava ruoka. Se on saanut alkunsa tukholmalaisesta hotelli Rydbergistä, jossa tiettävästi tätä ruokaa on aikoinaan tarjoiltu. Rydbergin pihvi valmistetaan kuutioidusta naudan sisä- tai ulkopihvistä ja tarjotaan paistettujen perunoiden kanssa. Usein lisäkkeenä on raaka kananmuna tai pannulla paistettu muna. Lisäkkeenä näkee myös etikkapunajuuria ja suolakurkkuja, vaikkakin Wikipediassa väitetään etteivät nämä oikeasti kuulu Rydbergin kanssa tarjottavaksi.

Rydberg kohtaa karitsan

Tämän Rydbergin karitsan tein viime viikonloppuna meille ruoaksi ja jessus, että se olikin hyvää. Käytin lihana karitsan paahtopaisteja, sillä niissä on enemmän makua kuin fileissä ja hintakin on kohtuullisempi. Olen ilokseni huomannut, että kotimaista karitsaa saa ainakin täältä pääkaupunkiseudun ruokakaupoista jo tosi hyvin. Lisäksi paahtopaisteista saa leikattua kivan kokoisia paloja pannulla paistettavaksi. Maustoin paahtopaistit lopuksi rosmariinisuolalla, joka syntyy simppelisti morttelissa: murskaa 2 rosmariinin oksat kevyesti, lisää 3 tl sormisuolaa ja jauha suolaksi. Tämän voi myös tehdä leikkuulaudalla, jolloin rosmariini ja suola hienonnetaan yhdessä.

Perunoita en erikseen tätä varten keittänyt ja paistanut, vaan hyödynsin edellispäivältä ylijääneet perunalohkot ja lämmitin ne pannulla. Sen lisäksi, että vaihdoin lihan, jätin kananmunan pois ja korvasin sen kaprismajoneesilla. Pikkelöity punasipuli oli tässä ihan must, sillä se toi mukavaa happamuutta ruokaan. Lähikaupassamme oli myös ihania, honkeloita italialaisia luomuparsoja, jotka oikeastaan kruunasivat tämän rentoon pääsiäiseen sopivan ruoan.

Rydbergin karitsa sopii rentoon pääsiäiseen

Juomasuositus Rydbergin karitsalle

En yleensä tohdi suositella ruokajuomaksi oluita, sillä olen niiden suhteen vielä noviisi, mutta tälle ehdottomasti sopisi joku raikas lager, ipa tai jopa saksalainen vehnäolut. Olen myös pähkäillyt noiden lammasruokien viinisuosituksia, nehän ovat usein melko tuhteja ja tanniinisia. Tänä päivänä myynnissä on kuitenkin enimmäkseen karitsaa, joka on maultaan iäkkäämpää lammasta miedompaa, jopa herkkää. Sellaiseen ei voimakkaan rotevat, eikä minun suussasani kypsän hillomarjaiset viinit sovi. Nämä ovat toki mielipidekysymyksiä, sillä usein se paras juoma ruoalle, on se mikä sinulla on lasissasi. Tälle Rydbergin karitsalle valitsisin puhtaasti Sangiovese-rypäleestä valmistetun vielä nuorekkaan chiantin. Myös tasapainoisen hapokas roséviini voisi sopia.

Jälkkäriksi suosittelen passiohedelmäpossetia tai suolakaramellijäätelöä aikuiseen makuun.

Käypä katsomassa myös Ripaus tryffeliä -blogissa tehtyä karitsan kylkeä grillissä, nam!

Rydbergin karitsa

2 annosta

2 (n. 400 g) karitsan paahtopaistia

3 rkl voita

1 rkl öljyä

1 tl sormisuolaa

1/4 tl mustapippuria myllystä

lohkoperunoita edelliseltä päivältä

Kaprismajoneesi

1 kananmuna 

2 tl valkoviinietikkaa 

1 tl Dijon-sinappia 

2 dl öljyä (1 dl rypsiöljyä ja 1 dl oliiviöljyä) 

suolaa ja mustapippuria myllystä

1 prk (50 g) kapriksia

Lisäksi

vihreää parsaa

pikkelöityä punasipulia (viipaloi punasipuli, laita kulhoon ja kaada päälle 2 -3 rkl etikkaa)

1. Ota paahtopaistit huoneenlämpöön tunti ennen valmistamista. Leikkaa tarvittaessa paistien pinnalta kalvoja pois.

2. Valmista kaprismajoneesi. Riko huoneenlämpöinen kananmuna korkean, sauvasekoittimelle tarkoitetun kulhon pohjalle. Mittaa joukkoon etikka ja sinappi. Aseta sauvasekoitin kulhoon ja lisää huoneenlämpöinen öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta se hitaasti ylös. Majoneesi alkaa muodostua pohjasta käsin. Mausta valmis majoneesi suolalla sekä pippurilla. Valuta kaprikset ja hienonna ne veitsellä. Sekoita majoneesin joukkoon. Nosta majoneesi jääkaappiin odottamaan.

3. Leikkaa liha tasakokoisiksi kuutioiksi. Sulata pannussa voi (2 rkl), lisää tilkka öljyä ja ruskista lihat kauttaaltaan. Kypsennä lihakuutiot kypsyydeltään mediumiksi, karitsalla se on 57-58 astetta. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla. Pidä lämpimänä folion alla.

4. Pyyhi pannu puhtaaksi ja sulata siinä voi (1 rkl). Paista perunat rapeiksi ja kullankeltaisiksi. Mausta suolalla.

5. Huuhtele parsat ja napsauta kovat kannat pois. Paista parsoja pannulla muutama minuutti ja paloittele ne.

6. Laita lautasille perunaa ja paahtopaistipaloja sekä parsaa. Viimeistele pikkelöidyllä punasipulilla.

Jos sinulla on raakoja perunoita, toimi näin:

Pese, kuori ja lohko perunat tasakokoisiksi paloiksi. Keitä perunakuutiot puolikypsiksi ja valuta hyvin. Ruskista perunat kauniin ruskeiksi ja mausta suolalla.

Raparperikiisseli 2.0

6.6.2019 / minttu / 2 Comments

Raparperitaivas

Kyselin huhtikuun lopulla instan puolella, että mikä on se ”pakko kokata” raparperiruoka johon keväällä ensimmäisenä tartutaan. Jokaisella on varmasti ne omat suosikkinsa, minulle se on raparperikiisseli. Eritoten, jos satumme olemaan äitini luona maalla, jossa ensimmäiset raparperit nousevat aurinkoisessa paikassa jo hyvin aikaisin. Kevät on jo vaihtunut kesäksi, jos lämpömittariin on uskominen, mutta onneksi raparperikausi jatkuu ja vielä ehtii keitellä kiisselit ja paistaa monen monta raparperipiirakkaa!

Vaikka rakastankin raparperia kaikissa muodoissaan, tulee kiisselissä raparperin maku minusta hienoiten esille. Ainoa harmi on se, että raparperit keitettäessä hajoavat haituviksi ja kiisselin väri on usein hailakan vihreä, riippuen toki raparperien väristä. Niinpä päätin hieman tuunata tätä vanhaa klassikkoa ja muutamalla kikalla syntyy kiisselistä vähän erilainen, mutta uskallaan väittää, että parempi.

Raparperikiisseli saa uudet vaatteet

Aivan ensimmäiseksi paahdoin raparperit uunissa aika reiluina paloina. Tällöin ne paahtuvat ihanan pehmeiksi, mutta säilyttävät värinsä ja muotonsa. Uunivuokaan raparperin kanssa ripottelin vähän sokeria ja lisäsin pari lusikallista vettä. Paahdetut, hieman jäähtyneet raparperit paloittelin suupaloiksi.

Toinen kikka koskee itse kiisseliä. Normaalistihan raparperit keitetään vedessä, kunnes ne hajoavat ja tämän jälkeen liemi suurustetaan perunajauhoilla. Vanhoissa köksän kirjoissa törmää vielä vinkkiin, että kiisselin voi valmistaa myös mehuun ja näin tein minäkin. Lisäsin veden joukkoon raparperimehutiivistettä, jolla sain kiisseliin lisämakua ja samalla myös hentoista vaaleanpunaista väriä. Sitten vain suurustamaan ja lopuksi mukaan lisäsin paloitellut kypsät raparperit. Varsin salonkikelpoista, vaikka itse sanonkin. Jos sinulla on itsetehtyä raparperimehua, niin käytä sitä.

Sitten se onkin täysin makuasia miten kukin raparperikiisselinsä nauttii. Minun suussani raparperin ja maitovalmisteiden kombo maistuu usein oudolle, joten vastoin yleisesti annettuja ohjeita, saatan syödä kiisselini ilman maito lisäystä. Mutta jos tarjolla on paksua vaniljakastiketta, niin siihen tartun. Pari kaurakeksiä vielä murennettuna päälle ja kevään paras jälkiruoka, raparperikiisseli olisi siinä

Suurustamisen ABC

Olen huomannut, että kiisselit ovat kokeneet jonkilaisen inflaation ja monissa kodeissa ei niitä enää tehdä. Turhan moni on joutunut koulussa tai kotona syömään huonosti suurustettua, paakkuista kiisseliä tai liisterimäiseksi suurustettua versiota, joka vain liukuu lusikasta lasten slime-lelujen tapaan. Se on todella harmi, sillä kiisselit ovat oikeasti mitä parhaimpia jälkiruokia tai välipaloja, silloin kun niihin ei kaada kilotolkulla sokeria. Ja mitä tulee joka keväiseen kriisiin koskien pakastimen tyhjennystä, kiisselit ovat siihen vastaus!

Rhubarb pudding is tradiotional Finnish dessert

Osa- vai kokoneste?

Suurustamista voi lähestyä kahdelta suunnalta: kotitaloustunnilta on mieleen ehkä jäänyt sanat kokonestesuurustus ja osanestesuurustus. Kokonestesuurustuksessa kattilaan lisätään neste, sokeri ja perunatärkkelys eli perunajauho samalla kertaa. Seos sekoitetaan tasaiseksi ja kuumennetaan koko ajan sekoittaen, kunnes perunajauho alkaa suurustaa nesteen. Samaan aikaan seoksen väri muuttuu harmahtavasta kirkkaaksi. Kiisselin annetaan pulpahtaa muutaman kerran ja joukkoon lisätään marjat. Marjat voi myös lisätä aivan alussa, mutta niiden ravintoarvot säilyvät paremin, kun niitä ei turhaa keitetä.

Osanestesuurustuksessa kattilassa keitetään ensin neste, sokeri ja halutessasi marjat. Perunajauhot sekoitetaan pieneen määrään kylmää vettä, niin että ne ovat täysin sekoittuneet. Perunajauho painuu pian kulhon pohjalle, joten on viisasta sekoittaa seos vielä kerran sileäksi ennen kattilaan lisäämistä.

Kiisselin paakkuuntumista estää se, että siirrät kattilan pois levyltä siksi aikaa, kun lisäät suuruksen. Valuta suurus tasaisena nauhana kuumaan nesteeseen koko ajan sekoittaen. Perunajauho alkaa suurustaa nestettä välittömästi. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna, kunnes kiisselin väri muuttuu kirkkaaksi ja kiisseli pulpahtaa muutaman kerran. Älä enää sekoita voimakkaasti perunajauhon lisäämisen jälkeen, sillä se voi aiheuttaa epätoivotun kumipalloefektin!

Vaniljakastike sopii raparperikiisselin kanssa. — Vaniljakastikkeen voi tehdä itse tai turvautua kaupan valikoimaan. Minä valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon!

Raparperikiisseli 2.0

Paahdettu raparperi

5-6 keskikokoista raparperinvartta (n. 1 l paloiteltua raparperia)
2-3 rkl vettä
3 rkl sokeria

Kiisseli

2 dl raparperimehutiivistettä (esim. Brunneby)
7 dl vettä
1 1/2 – 2 dl sokeria
Suuruste: 1 dl kylmää vettä + 4 rkl perunajauhoja

Huuhdo raparperit ja paloittele ne noin 5 cm paloiksi ja nosta uunivuokaan. Ripottele päälle sokeri ja lisää vesi. Peitä foliolla ja paahda 200-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Ota folio pois ja jatka kypsennystä, kunnes raparperit ovat juuri ja juuri pehmenneet. Anna jäähtyä ja paloittele raparperit suupaloiksi.

Mittaa kattilaan raparperimehutiiviste, vesi ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä, kunnes sokeri on täysin liuennut. Sekoita lasissa tai muussa pienessä astiassa keskenään vesi ja perunajauho. Voit myös vatkata ne sekaisin kannellisessa purkissa.

Nosta kattila levyltä ja valuta suurus kuumaan nesteeseen tasaisena, ohuena nauhana. Nosta kattila takaisin levylle ja kuumenna sekoittamatta, kunnes kiisseli on väriltään läpikuultava ja se pulpahtaa muutaman kerran. Kääntele joukkoon raparperit ja kaada kiisseli tarjoiluastiaan tai annostele kulhoihin. Ripottele päälle sokeria, jotta pintaan ei synny kalvoa. (Tai kettua, kuten meillä päin sanotaan!)

Kaipaatko lisää raparperi-inspistä? Tsekkaa raparperigaleten ohje tai miten olisi raparperijäätelö? Lohiflatbreadit saavat potkua myös raparperista!

Käy myös vilkaisemassa Jotain maukasta -blogin herkullinen raparperifool! Se vie kielen mennessään!

Adventti-kakkukalenteri ja jouluasiaa

30.11.2018 / minttu / 0 Comments

Joulukuu on ovella, siis ihan oikeasti!

Tänä vuonna uutuuksina kuuseen pääsevät mm. munakoiso, Herra Karhu ja ruusukaali (OMG!).

Olen jouluihminen luita ja ytimiä myöten ja meille joulu alkaa hiipiä kuin varkain marraskuusta. Ensimmäisenä varastosta kaivetaan pimeän ajan valot parvekkeellemme. Sen jälkeen vaihtuvat verhot talvisimpiin ja kesän kirkkaita värejä hehkuvat mukit siirtyvät kaappiin tehden tilaa tummille ja talvisimmille mukeille. Marraskuun aikana tiensä keittiöön raivaavat myös Tsaikka-lasit glögiä varten ja sisälle syntyy valorypäksiä, kun ripustelen tähtivaloja sinne ja tänne. Myös paperiset joulutähdet löytävät marrakuun loppuun mennessä paikkansa. On sanomatta selvää, että kynttilöitä on jo tässä vaiheessa poltettu useampi paketti. Perinteisiini kuuluu myös ostaa joka vuosi ainakin yksi uusi joulukoriste kuuseemme ja tuo koriste (lue koristeet) jäävät usein jo esille tunnelmaa tuomaa.

Joulukuun ensimmäisenä ripustan oveemme joulukranssin, jonka olen tehnyt jonkin sorttisista kuivatuista heinistä ja joka vuosi koristelen tuon kranssin vähän eri tavalla. Tänä vuonna siihen taitaa päästä roikkumaan uusi joulukoriste: hauska auto, jonka katolle on köytetty joulukuusi! Tässä vaiheessa viimeistään pistän kuusitilaukseni Metsäylioppilaiden kuusikauppaan, josta aina päädyn tilaamaan meille sen isoimman kuusen mikä sisälle mahtuu. Ja upeita kuusia ne ovatkin olleet. Metsäylioppilaat toimittavat kuusen kotiin saakka ja heillä on myös kuusen noutopalvelu, jos joulun jälkeinen kuusendeletointi-operaatio ahdistaa. Voin lämpimästi suositella!

Nigel's Christmas Chronicles is classic already!

Näistä valmisteluista huolimatta on minulla perinne, jota ilman joulufiilis ei tule – se on jouluaiheisten ruokakirjojen selailu. Minulla on muutama vanha luotettu suosikkini: Nigellan joulukirja ja ruotsalaisten Eisenmanin siskosten Vinterns Sötä. Viime vuonna sain ilokseni lahjaksi kaksi uutta joulukirjaa: Nigel Slaterin Christmas Chronicles ja Jamie Oliverin Christmas Cookbook. Nigelin kirja odottaa yöpöydällä iltalukemisena ja yritän pysyä kirjan päiväkirjamaisessa tahdissa, jossa aloitetaan jouluun lähestyminen marraskuusta. Tartun näihin kirjoihin jo lokakuussa ja haaveilen mitä kaikkea tekisin. Totuus on kuitenkin se, että määräänsä enempää ei ihminen yhtenä jouluna voi syödä ja vuosien saatossa olenkin oppinut hillitsemään tarjottavien määrää, vaikka kuinka polttelisi tehdä sitä, tätä ja tuota.

Kaikissa näissä joulukirjoissani on ihania leivontaohjeita, joita en tule koskaan jouluisin tekemään ja sekös harmittaa! Jouluna on niin paljon kaikkea muuta hyvää suolaista syötävää, että itselläni nämä makeat leivonnaiset tahtovat olla vähän liikaa ja ne jäävät meillä usein syömättä. Kun tätä mielessäni tuskailin, keksin, että mitäs jos poimisinkin kirjoista leivontaohjeita adventtikalenteriin? Näin edes pieni osa kuolaamistani leivonnaisista saisi sen huomion minkä ne ansaitsevat.

Delia and Nigella got some Nordic company.

Minulta puuttui Teresan ja Johannan Hyvää joulua -kirja ja olinkin todella tohkeissani, kun sen Teresalta sain. Kirja on täynnä houkuttelevia ohjeita.

Suuresti ihailen bloggaajakollegoita, jotka saavat aikaiseksi joka vuosi joulukalenterin blogiinsa. Pari viime vuotta olen saanut olla mukana Ku ite tekee- ja Kokit ja potit -joulukalentereissa, mutta en usko, että tulen koskaan saamaan aikaiseksi omaa joulukalenteria. Olkoot tämä adventti-kakkukalenteri sille hyvä korvike! Joten olkaapa kuulolla sunnuntaina, kun ensimmäinen adventti koittaa. Jotain herkullista on silloin luvassa.

Vink vink! Jos joululeivontasormia jo syyhyttää, niin vilkaisepa tätä viikunakakkua. Se on Delia Smithin kakkukirjasta.

Porkkana-karpalokakku

1.11.2018 / minttu / 2 Comments

Porkkanakakku on varmasti yksi maailman tunnetuimmista kakuista, josta löytyy monen monta versiota.

Wintery warmly spiced carrot and cranberry cake definately makes the day.

Aivan ensimmäiseksi syvä anteeksipyyntöni. Niin reteästi lupasin blogin facebookissa, että uutta ohjetta tulee blogiin ennen lokakuun loppua. Tässä sitä kuitenkin ollaan, marraskuussa. Viimeiset aika monta viikkoa ovat olleet työntäyteisiä kaikkine arjen normaalikuvioineen. Ruuhkavuosi-termi tulee usein esille, kun puhutaan perheistä neljänkympin molemmin puolin ja sen ymmärrän – on eri-ikäisiä lapsia, on päiväkotia, koulua, harrastuksia ja vanhemmilla töitä, töitä ja töitä. Mutta miksi minusta tuntuu siltä, että tässä on jokin uusi ruuhkavuosien aalto alkanut? Meillä ei ole edes lapsia! Syvä kumarrus kaikille äideille ja isille, jotka tätä arjen jonglöörausta pyörittävät täysjärkisinä.

Tässä ruljanssissa on sitten jäänyt blogi kaiken muun jalkoihin. Tämän ohjeen olen nimittäin kuvannut jo lokakuun alussa. Toisaalta porkkanakakku sopii mihin vuoden aikaan vain ja tässä kakussa on jo hitunen jouluakin mukana, sillä syksyinen sää suorastaan vaati maustamaan kakun inkiväärillä, neilikalla ja kanelilla.

Porkkanakakku leipomotuotteena on minulle usein vähän vaikea, en juurikaan osta sitä kahviloista paristakin syystä. En oikein ole koskaan ymmärtänyt miksi porkkankakkuun pitää lisätä ananasmurskaa tai rusinoita? Tiedän toki, että ananas tuo kakkuun mehevyyttä ja on yksi pitkän säilyvyyden salaisuuksista. Sihtisuuni ei kuitenkaan anna ananakselle armoa, rusinoista puhumattakaan. Maksalaatikossa rusinat ovat ihan jees!

Pidän kuitenkin porkkanakakun lämpimästä mausteisuudesta ja porkkanoiden tuomasta maanläheisestä mausta, joten päätin tehdä siitä oman versioni. Ei tästä mitään maata mullistavaa ja vuosituhannen uutta keksintöä tullut, mutta omaan makuuni enemmän sopiva. Happamana tyyppinä korvasin ananaksen tuoreilla karpaloilla, myös kuivattu karpalot käyvät. Rusinat jätin suosiolla pois. Porkkanoiksi valitsin keltaisen ja tumman punaisen variantin. Muut värikkäät porkkanat kuivasin kasvikuivurilla rapeiksi lastuiksi kakun päälle. Muutes, nuo tuoreet karpalot ovat ihan huippuja – keräsimme ne maalta syyskuun lopussa. Ämpärillinen karpaloita on edelleen meillä parvekkeella ja ne ovat edelleen ihan hyviä! Karpalothan tykkäävät, että niitä hieman pakkanen puraisee, silloin marjan makeus korostuu.

Warmly spiced carrot cake with cranberries

Noiden väriporkkanoiden metsästys olikin ihan oma operaationsa, niitä ei nimittäin meinannut löytää mistään. Lopulta avasin suuni Hakaniemen torilla yhdellä vihanneskojulla ja minulle selvisi, että kyllä niitä värikkäitä porkkanoita on – tukussa. Porkkanoiden perään ei vaan kukaan ole torilla kysellyt ja siksi kauppias ei ollut ottanut niitä valikoimiinsa! Siltä seisomalta tilasin heti kolme nippua porkkanoita seuraavalle viikolle ja porkkanatuskani oli ohitse! Ensi syksynä sitten olemme kaikki reippaina kyselemässä väriporkkanoiden perään vai mitä?

Vinkki! Jos sinulla ei ole kasvikuivuria, voit vallan mainiosti kuivattaa lastut uunissa. Porkkanoista syntyy sopivan ohuita lastuja kuorimaveitsellä.

Kakun ohjeen olen muokannut Nigel Slaterin Tender-kirjasta (Volume I).

Porkkana-karpalokakku

3 (150 g) porkkanaa (keltaisia tai punaisia)
1/2 sitruunan mehu (tarvitaan 4 tl)
1 ps (150 g) saksanpähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl rypsiöljyä
150 g ruokosokeria
100 g fariinisokeria
2 dl tuoreita karpaloita
4 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1/2 tl jauhettua neilikkaa
ripaus suolaa
Kuorrutus:
1 (250 g) rs mascarponea
1 (200 g) rs tuorejuustoa
2 1/2 – 3 dl tomusokeria
1 appelsiini
Koristeluun:
kuivattuja porkkanasuikaleita
tuoretta rosmariinia
tuoreita karpaloita

1. Kuori ja raasta porkkanat. Sekoita joukkoon sitruunamehu. Rouhi saksanpähkinät veitsellä.
2. Voitele irtopohjavuoka (halkaisija 22 cm) ja pingota pohjan päälle leivinpaperi.
3. Erottele keltuaiset ja valkuaiset.
4. Vatkaa öljy ja sokeri kulhossa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa, kunnes seoksen väri on vaalentunut. Vatkaa keltuaiset seokseen yksi kerrallaan.
5. Kääntele joukkoon saksanpähkinät, karpalot ja porkkanaraaste.
6. Lisää sen jälkeen keskenään sekoitetut kuivat aineet.
7. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele ne taikinaan metallisella lusikalla. (Puinen työväline liiskaa valkuaisen ilmakuplat.)
8. Kaavi taikina vuokaan ja tasoita pinta.
9. Paista 180 asteessa uunin keskitasoa alemmalla tasolla 30-35 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä kostea, mutta ei taikinamaisen märkä.
10. Anna kakun jäähtyä vuoassaan 10 minuuttia ja kumoa se sitten ritilälle jäähtymään.
11. Kuorrutusta varten vatkaa kulhossa ensin keskenään mascarpone ja tuorejuusto, jotta koostumus hieman pehmenee. Lisää sitten tomusokeri ja vatkaa, kunnes seos on tasaista ja paksua. Raasta joukkoon pestyn appelsiinin kuori.
12. Leikkaa jäähtynyt kakku kahteen palaan. Levitä noin kolmannes kuorrutuksesta pohjan päälle ja nosta toinen kakkupala kanneksi.
13. Levitä loput kuorrutteesta kakun pinnalle ja koristele kuivatuilla porkkanalastuilla, rosmariinilla ja karpaloilla.

Vinkki! Kakku on parhaimmillaan seuraavana päivänä, kun se on saanut hieman vetäytyä jääkaapissa. Ota se kuitenkin huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen tarjoamista.

Uuniomenat Hasselbackan tapaan

1.11.2017 / minttu / 0 Comments

Aina välillä ruokailmiöksi nousee joku retro-ohje, jota sitten muokataan tähän päivään sopivaksi.

Baked apples Hasselbacka style

Parin viime vuoden ajan tällainen hitti ovat olleet Hasselbackan perunat. Kai voisi jo sanoa, että kasvisten ja hedelmien viipalointi alkaa olla jo uusi nyhtöjuttu. Ei ole pitkää siitä, kun kaikkea nyhdettiin!

Olen pysytellyt kiltisti vain perunoiden viipaloinnissa, mutta kun näin nämä viipaloidut omenat niin aloin jo kiinnostua. Sattui vielä sopivasti, että siskoni tuli meillä käymään, joten oli hyvä syy tehdä jotain jälkkäriä. Ja totta puhuakseni, en muista milloin viimeksi olen tehnyt uuniomenia. Liian kauan siitä ainakin on!

Uuniomput perinteisestikin valmistettuna ovat siitä kiva jälkkäri, että niihin voi laittaa vähän mitä kaapista sattuu löytymään ja ne ovat erinomainen tapa hävittää kaappiin unohtuneet pähkinäpussien jämät. Tällä kertaa hävitykseen pääsivät kivikovaksi muuttuneet kuivatut karpalot (joku oli jättänyt pussin auki, kukahan se oli?) sekä kourallinen saksanpähkinöitä. Nuo kovettuneet karpalot pehmitin oloroso-sherryllä. Sherryn voi korvata madeiralla tai portviinillä ja jos karpalosi ovat todella tuoreita, menevät ne sellaisenaan.

Mutta se viipalointi? Miten se tapahtuu? Helppoa! Omenat halkaistaan pituussuunnassa ja omenakota koverretaan pois kuorimaveitsellä. Omenapuolikas käännetään leikkuulautaa vasten ja veitsellä leikataan ohuita viiltoja omenanlihaan. Tässä täytyy olla tarkkana, ettei leikkaa suoraan läpi. Valitse omenoiksi mahdollisimman isoja ja mielellään happamia kotimaisia, kuten nämä minun omenani olivat. Onneksi kotimaisia omppuja vielä saa! Makunsa omenat saavat jouluisista mausteista sekä muskottipähkinästä. Näistä omenoista ei tule mitenkään erityisen makeita, joten lisää sokeria tarvittaessa.

Uuniomenat Hasselbackan tapaan
4 annosta

2 isoa hapahkoa omenaa
75 g sulatettua voita

1 dl kuivattuja karpaloita
1 dl sherryä tai madeiraa
1 dl saksanpähkinöitä
3/4 – 1 dl fariinisokeria tai intiaanisokeria
1/4 tl kutakin: jauhettua neilikkaa, inkivääriä, kanelia, vaniljajauhetta ja muskottipähkinää

Pese omenat, halkaise ne pituussuunnassa puoliksi. Koverra siemenkota pois ja siisti kannan jämät. Käännä omenat leikkuulaudalle leikkauspinta alaspäin ja tee terävällä veitsellä ohuita viiltoja omenanlihaan. Nosta omenat uunivuokaan ja valuta päälle puolet sulatetusta voista. Paista ensin 175 asteessa 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa täyte. Liota karpalot sherryssä ja kun ne ovat pehmenneet, niin valuta. Sherryn voit halutessasi lisätä myöhemmin uunivuokaan. Hienonna karpalot ja pähkinät. Sekoita sokerin joukkoon mausteet ja sekoita sokeri karpalo-pähkinäseokseen. Lisää seokseen myös loput voista.

Nosta vuoka uunista. Avaa omenoihin tehtyjä viiltoja ruokailuveitsen ja pienen lusikan avulla ja täytä viillot kykysi mukaan. Jokaiseen väliin ei ole tarkoitus saada täytettä, joten ei stressiä. Jos täytettä jää, painele sitä omenoiden pintaan ja ripottele vuokaan. Pohjalle päätynyt täyte yhdessä omenasta irronneen nesteen kanssa muodostaa ihanan tahmean kastikkeen. Paista vielä 10-12 minuuttia, riippuen omenoiden koosta.

Nosta omenat tarjoilukulhoihin ja kaavi pohjalta kaikki ihana tahma mukaan. Tarjoa omenat vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Laskiaisritarit

19.2.2017 / minttu / 37 Comments

Luit oikein – laskiaispulla laittoi hynttyyt yhteen köyhien ritarien kanssa. Tästä liitosta syntyi täydellinen kombo pehmeää pullaa, täyteläistä pistaasimassaa ja tietysti kunnon lusikallinen vaniljalla maustettua kuohukermaa.

Aivot toimivat joskus hassusti. Tammikuussa keskellä pahinta kuvaus- ja kokkaussessiota, kun pää suorastaan savusi ja tuntui ettei mitään muuta osannut ajatella kuin tekeillä olevia ohjeita, tupsahti päähän ihan tosta vaan ajatus laskiaisritareista. Hetken mietin, että meneekö jo liiallisuuksiin moinen kikkailu, mutta eikös sitä sanota, että enemmän on enemmän, vai miten se oli..?

Toissa viikolla sitten pääsin itse asiaan ja olen aika ylpeä, että sain näinkin kauan pantattua tätä ohjetta. Mieli olisi tehnyt heti mennä talon katolle huutamaan, että nyt kuulkaa tuli hitsin hyvää! Tällä kertaa pyöräytin pullien väliin pistaaseista massan, kun en saanut käsiini lempi-hasselpähkinöitäni. Hasselpähkinämassaan löydät ohjeen tästä. Se on viime vuodelta ja mukana on myös Hra Hurvelsson aka koira.

Semla meets french toast

Mutta pidemmittä turinoitta itse ohjeeseen. Suosittelen ostamaan ritareita varten hyvää pullapitkoa ja panttaamaan sitä pari päivää, jotta pulla ei ihan hajoa atomeiksi vaniljamaitoon kastettaessa.

Laskiaisritarit
4 annosta

1 pullapitko
3 dl maitoa
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
paistamiseen voita

Lisäksi:
3 dl kuohukermaa

Leikkaa pullapitkosta 8 tasapaksua viipaletta. Vatkaa matalassa tasapohjaisessa kulhossa maidon joukkoon munat ja mausta sokerilla sekä vaniljalla.

Levitä (tai painele) pistaasimassaa neljälle viipaleelle ja paina tiukasti loput viipaleet kansiksi päälle. Upota ritarit maitoon ja kääntele niitä molemmin puolin. Siirrä lautaselle odottamaan.

Kuumenna voi pannussa ja paista ritareita molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja hieman rapea. Tarjoa ritarit lämpiminä vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Koristele pistaasimuruilla.

Pistaasimassa
1 1/2 dl suolaamattomia pistaaseja
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
1 rkl vettä

Jauha pistaasit sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa tasaiseksi jauheeksi. Sekoita pistaasijauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vesi pienissä erissä. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1.2.2017 / minttu / 2 Comments

Valmistaudu retroakin retromman croissant-taikinan uuteen nousuun!

Muistaako kukaan enää croissant-taikinaa, kun kauppojen pakastehyllyistä löytyy nyt paistovalmiita croissanteja?

Vielä jokunen vuosi sitten oli tämä valmistaikina viikonloppuaamujen pelastus, kun ei muutakaan ollut. Aivan ei pelkkien muistojen varaan kannata kuitenkaan jäädä, sillä croissanttaikina taipuu uudella tapaa viikonlopun pelastukseen ja brunssille.

Tämä ohje oli minulla listalla jo ennen joulua. Ajatuksenani oli ehdottaa sitä jouluaamun aamupalaksi taikka hyväksi kohteeksi upottaa joululta jääneet kylmäsavulohiviipaleet rippeet. No, elämä todistusti jatkuu myös joulun (ja tammikuun) jälkeen ja viikonloppuaamiaisia on tämän vuoden puolella vielä vaikka kuinka monta jäljellä. Onneksi!

Nämä croissantkupit valmistuvat tosi nopsaan ja ovat helposti muunneltavissa sen mukaan mistä tykkää ja mitä jääkaapista löytyy. Kinkku käy hyvin ja lehtikaalin voi vaihtaa babypinaattiin. Jos sinulla ei ole pieniä, uuninkestäviä vuokia/kahvikuppeja, niin nämä voi oikein hyvin valmistaa myös muffinipellillä tai tukevissa paperisissa muffinivuoissa. Laita silloin kaksi vuokaa päällekkäin varmuuden vuoksi.

Kylmäsavulohi-croissantkupit

1 pkt (240 g) Danerolles croissant-taikinaa
4-6 viipaletta kylmäsavustettua(kirjo)lohta
1 iso lehtikaalin lehti
2 rkl ruokakermaa
6 kananmunaa
suolaa, mustapippuria

Leikkaa taikinasta taikinakolmiot erilleen, aivan kuten tekisit normaalisti croissanteja. Leikkaa kolmiosta terävä pääty noin 5 cm:n matkalta pois. Taita isompi taikinapala voideltuun pieneen vuokaan ja painele leikattu kolmio vuokaan niin että taikinaa on vuoan reunoillakin. Voit vielä painella taikinaa vuoassa ohuemmaksi.

Lisää kalaviipaleet taikinan päälle ja rouhi vuokaan mustapippuria. Revi pestystä lehtikaalin lehdestä pienempiä paloja ja painele ne vuokien reunoille. Valuta vuokiin ruokakermaa ja ripauta päälle suolaa. Riko lopuksi päälle kananmuna ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Paista croissantkuppeja 200 asteessa uunin keskitasoa alempana noin 25 minuuttia, kunnes kananmuna on hyytynyt ja taikina kauniin ruskea sekä kypsä myös pohjasta.

Pst. Jos käytät täytteenä kinkkua, valitse joku hyvä ylikypsäkinkku ja pyyhkäise taikinapalat hyvällä sinapilla.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko ilman muna-maitoa

3.1.2017 / minttu / 20 Comments

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

Liha-perunalaatikko

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 (iso) sipuli
400 g raakoja porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 – 2 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uunivuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää sipulia ja lihasuikaleita. Ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Työohjeeseen lisätty sipulin lisääminen. 01.04.2020.

Oopperaleipä Lindströmin pihvillä

3.10.2016 / minttu / 1 Comment

Raastettu punajuuri tekee tavanomaiselle jauhelihapihville ja retroleivälle ihmeitä.

Lindströminpihvit oopperavoileivällä

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni luona kylässä ja hän teki meille luonaaksi Lindströmin pihvejä. Söin ainakin viisi, niin hyviä ne olivat. Tätä herkkua ei meillä ole hetkeen ollutkaan ja halusin tarjota sen hieman eri tavalla.

Yksi lempiruokani lapsena oli Oopperaleipä. Sitä tarjottiin oopperajuhlien aikaan hotelli Tottin kattoterassilla, mikä varmasti teki kokemuksesta aika monta kertaa paremman kuin se ehkä oikeasti oli. Oopperaleipä on lämpimien leipien klassikko ja kuten kaikissa yksinkertaisissa ruoissa, on raaka-aineiden laatu onnistumisen tae. Tähän klassikkoon kun ei tule muuta kuin leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna.

Lindströmin pihvit valmistin karitsan jauhelihasta. Lindströmissähän voi käyttää säilykepunajuuria, mutta punajuurten ollessa nyt parhaimmillaan keitin tuoreita punajuuria ja raastoin ne taikinaan. Punajuuria ei ole välttämätöntä edes keittää, mutta silloin punajuuren rakenne jää pihvissä karkeammaksi ja nestettä erottuu enemmän.

Kaprikset ovat myös mielestäni tärkeä osa lindströmejä ja tällä kertaa lisäsin suolaan säilöttyjä kapriksia. Niiden kanssa on hyvä muistaa huolellinen huuhtelu ja liotus kylmässä vedessä ennen käyttöä. Pihvit paistoin pannulla, mutta jos teet isomman erän kerralla, voit paistaa pihvit uunissa.

Leiväksi sain napattua Keisari-leipomon huippuhyvää, juureen leivottua paahtoleipää, jonka paistoin voissa molemmin puolin. Leivän pintaan levitin vähän rakuunasinappia ja nappasin parvekelaatikosta viimeiset lehtimangoldin lehdet. Päälle vielä miedolla lämmöllä paistettu kananmuna ja herkullinen lounas oli valmis!

Oopperaleivät Lindströminpihveillä
neljälle

3 keskikokoista punajuurta
350 g karitsan jauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

paistamiseen voita ja öljyä

4 paksua (paahto)leivän palaa, leivälle sinappia, salaatinlehtiä, paistettuja kananmunia

Keitä punajuuret napakan kypsiksi ja jäähdytä. Kuori punajuuret ja raasta ne kulhoon. Lisää jauheliha.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, lisää ne jauhelihan joukkoon. Riko kulhoon kananmuna ja lisää kaprikset sekä mausteet. Vaivaa kiinteäksi taikinaksi ja muotoile taikinasta neljä tasakokoista pihviä. Paista pihvit pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi.

Paahda leipäpalat paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Sivele pintaan sinappia ja lisää salaatinlehdet. Nosta päälle pihvi ja paistettu kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria

Hasselpähkinä-grahampuuro ja paistetut päärynät

30.8.2016 / minttu / 3 Comments

Sataa ja sataa. Nytkö se jo alkoi, syksy? Aamupalaksi ei jogurtti ja marjat houkuta. Sadesäähän on saatava jotain lämmintä, pehmeää ja aavistuksen makeaa.

hasselpähkinä-grahampuuro ja paistetut päärynät

Tein pitkästä aikaa aamualakulon taltuttajaksi grahampuuroa. En tiedä muistaako kukaan moista puuroa enää? Se oli kaurapuuron lisäksi ruoka, joita osasin itse ala-asteikäisenä tehdä. Silloin keitin grahampuuron maitoon, nyt tein sen hasselpähkinäjuomaan.

Grahampuuro saa nimensä grahamjauhoista, toisin sanoen täysjyvävehnäjauhoista. Grahamjauhoihin jauhetaan koko vehnäjyvä kuorineen päivineen, jolloin jauhon rakenne on karkea ja maku on täyteläisen viljainen. Tähän viljaiseen makuun sopi hasselpähkinäjuoma yllättävän hyvin. Hasselpähkinäjuoma on itsessään hieman makeaa, joten puuro ei suolaripauksen jälkeen oikeastaan paljon muuta tarvitse kaveriksi. Halusin kuitenkin jotakin hedelmäistä makua joukkoon ja ajatus viileistä hedelmäpaloista ei oikein innostanut. Tähän tarvittiin jotain lämmintä ja karamellisoitunutta.

Minulla oli hedelmäkulhossa kypsymässä suloisia punaposkisia päärynöitä, jotka alkoivat olla juuri oikeanlaisia herkuteltavaksi. Niissä oli vielä sen verran napakkuutta jäljellä, että ne sopivat mainiosti paistettavaksi. Puristin viipaleiden päälle hieman sitruunamehua ja ripsautin päälle sokeria. Sitten vaan paistinpannulle muutamaksi minuutiksi karamellisoitumaan. Omena sopii varmasti yhtä hyvin ja nehän ovat juuri nyt parhaimmillaan. Kotimaisia päärynöitä saadaan varmaan vielä lokakuulle saakka odotella.

Vinkki! Sään vilakoituessa kannattaa ylijäänyt hasselpähkinäjuoma hyödyntää kaakaoon. Ja unohda sokeriset o´boyt ja muut hömpät, käytä oikeaa tummaa sokeritonta kaakaojauhetta tai raasta tummasuklaa mukin pohjalle ja kaada päälle kuuma hasselpähkinäjuoma. Pieni loraus rommia ei tee pahaa!

hasselpähkinäpuuro ja paistetut päärynät

Jo monta kertaa mainitsemani valokuvaus-workshopin pääteema oli ”Keep it simple”. Tästä asetelmasta lähdin kuvaa ottamaan ja karsin tuohon yllä olevaan isoon kuvaan muutamia juttuja pois. Ehdottomasti tarvitsisin vanhoja lusikoita, jotka eivät niin kiiltäisi kuvissa!

Hasselpähkinä-grahampuuro
yhdelle

3 dl hasselpähkinäjuomaa
1/2 dl grahamjauhoja (käytin Malmgårdin luomu kokojyväspelttijauhoja)
ripaus suolaa

lisäksi
1 pieni päärynä
1 rkl sitruunamehua
sokeria maun mukaan (käytin ruokosokeria, myös kookossokeri tai muscovadosokeri käy)
1/2 dl kokonaisia kuorettomia hasselpähkinöitä murskattuna

Kuumenna hasselpähkinäjuoma pinnoitetussa kattilassa. Vatkaa joukkoon jauhot. Keitä reilut 5 minuuttia, välillä sekoittaen. Mausta suolalla maun mukaan ja anna puuron hautua kannen alla sen aikaa, kun valmistat päärynät.

Pese päärynät ja leikkaa ne pituussuunnassa viipaleiksi. Poista siemenkota ja kanta. Valuta viipaleille sitruunamehua ja ripottele päälle sokeria. Paista viipaleet pannulla molemmin puolin.

Annostele puuro kulhoon, lisää lämpimät päärynäviipaleet sekä murskatut hasselpähkinät. Nauti heti.

Haarukkavatkain

Ruokablogi