Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Muruisa metsäsienipiirakka

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA JA SUOMEN BLOGIMEDIA

 

Forest mushrooms

Meitä sienien ystäviä on kyllä hemmoteltu tänä syksynä! Kuiva ja kuuma kesä antoi viitteitä siitä, ettei sieniä tulisi juuri lainkaan, mutta onneksi niin onnettomasti ei käynyt. Taisi loppujen lopuksi olla aika optimaaliset olosuhteet, ainakin jos Instagram-feediä on uskominen!

Yksi sellainen varma syksyn hittiohje, joka minulta on vielä jäänyt julkaisematta, on metsäsienipiirakka, mutta tilanne korjaantuu nyt!  Ihan harmittaa miten harvoin tulen leiponeeksi suolaisia piirakoita, vaikka niistä kovasti tykkäänkin.  Erilaisia pohja- ja täytevariaatioita löytyy vaikka kuinka – pelkästään jo sienitäytteisiä piirakoita on joka lähtöön. Sesongin ollessa päällä oli toki luontevinta käyttää piirakkaan ihania metsäsieniämme, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä.

Aika harva teistä muuten tietää, että  me Siskot kokkaa -blogin Nellen kanssa olemme joskus ammoisiana aikoina olleet kämppiksiä. Siellä Hervannan soluasunnossa istuimme aika monena iltana kynttilän valossa keittiön pöydän äärellä maailmaa parantamassa. Kupissa höyrysi hunajalla maustettu tee ja lautaselta löytyi usein jonkinlaista suolaista piirakkaa, myös sienistä tehtyä, sillä Nelle oli armoitettu sienestäjä jo silloin. Oma rajallinen sienivillitykseni kehittynyt vastavuosien varrella.

Forest mushroom pie

Moni kokee piirakkapohjien valmistuksen hankalaksi, mutta tämän pohjan kohdalla ei rasvaa tarvitse nyppiä tai vatkata. Eikä edes sulattaa mitään, sillä rasvana käytin Flora Culinessea. Sen ansiosta taikinapohja vain sekoitetaan kasaan. Voisiko olla enää helpompaa? Ei voi! Nämä juoksevat kasviöljysekoitteet ovat kyllä leipureille iso pelastus, kun juoksevassa muodossa olevan rasvan voi suoraan lisätä taikinaan. Eihän se voin sulattaminen tietysti iso juttu ole, mutta rasvan pitäisi myös ehtiä jäähtyä ennen taikinaan sekoittamista.  Ja sen sulattamisen tietysti muistaa aina vasta siinä vaiheessa, kun on rasvan lisäyksen aika. Sitten pitää keksiä vippaskonstia jos toistakin, että rasvan saa nopeasti jäähtymään.  Kokemusta on!

Helppouden lisäksi tässä kasviöljysekoitteessa on etuna myös parempi rasvahappokoostumus kuin voissa, sillä Culinesse valmistetaan rypsi- pellava- ja auringonkukkaöljystä, jotka sisältävät runsaasti tyydyttymättömiä ja monityydyttymättömiä rasvoja. Suolaisista piirakoista voi helposti tulla aikamoisia kaloripommeja, kun täytteeseen käytetään sekä kermaa että juustoa, taikinan voista puhumattakaan. Jos haluaa arkisin iltateen kanssa nauttia hyvällä omalla tunnolla palan suolaista piirakkaa, auttaa rasvan keventäminen jo kummasti. Maku ja rakenne eivät tästä kärsi, päin vastoin! Pohjasta tulee ihanan pehmeä ja murea.

Tällä viikolla erityisen ajankohtaista on ollut myös uutisointi maapallomme tilasta ja niistä toimenpiteistä, joita voimme jokainen tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Vaihtamalla maitopohjaiset rasvavalmisteet kasviöljypohjaisiin saat myös kevyemmän mielen, sillä kasviöljypohjaisilla levitteillä on jopa 70% pienempi hiilijalanjälki kuin maitopohjaisilla vastaavilla tuotteilla.

Versioin tämän metsäsienipiirakan ohjeen makeasta murupiirakasta, joka on yksi luotto-ohjeitani. Koska piirakan ideana on murustella osa taikinasta täytteen päälle, piti minun hetki miettiä kuinka sen ratkaisen, sillä perinteisen kerma-munaseoksen päälle ei muru oikein istu. Myöskään juustosta en halunnut luopua. Niinpä päädyin valmistamaan sienistä muhennosmaisen täytteen ranskankerman kanssa ja juuston piilotin täytteen alle.  Muru sai vielä lisää rakennetta rouhitusta mantelista.

Kutsu ystävä kylään ja tarjoa piirakan kaveriksi kuppi kuumaa teetä. Eikö kuulostakin ihan täydelliseltä syysillan jutulta?

 

Muru-metsäsienipiirakka

Täyte:
1 1/2 l metsäsieniä
1 rkl hienonnettua timjamia
1/4 tl suolaa ja mustapippuria
1 prk (200 g) ranskankermaa (18%)
200 g kermajuustoa tai emmentaljuustoa

Sienten paistamiseen ja vuoan voiteluun:
Flora Culinessea

Pohjataikina:
1 1/2 dl Flora Culinessea
1 kananmuna
4 – 4 1/2 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Lisäksi:
1 dl kuorellisia manteleita

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Puhdista sienet ja paista niitä pannulla, kunnes neste alkaa irrota. Lisää pannulle rasva ja mausta sienet. Paista vielä muutama minuutti ja siirrä sivuun jäähtymään.
3. Sekoita kulhossa rasvan joukkoon muna ja lisää lusikalla painellen jauhot, joihin olet sekoittanut leivinjauheen. Ota taikinasta 1/3 erilleen.
4. Painele loput taikinasta jauhotetuin käsin voidellun piirakkavuoan pohjalle (halkaisija 20 cm) ja reunoille. Nosta vuoka jääkaappiin hetkeksi odottamaan.
5. Rouhi mantelit veitsellä ja sekoita erikseen ottamaasi taikinapalaan.
6. Sekoita ranskankerma sienten joukkoon ja raasta juusto.
7. Levitä piirakkapohjan päälle ensin juusto ja sitten sienet. Murenna loput taikinasta päälle.
8. Paista uunin keskitasolla 25-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä.

 

Paahdettu kurpitsakeitto paistetuilla kantarelleilla

Roasted pumpin soup wiht chanterelles

 

Toissa viikonloppu oli erittäin onnistunut sienestyksen ja marjastuksen saralla. Keräsimme nimittäin, jälleen kerran, hulppean kantarellisaaliin ja pääsimme kyykkimään karpalosuolla. Nämä kun suorittaa samana päivänä, tiesi illalla olleensa ulkona ja nukkumattia ei kauan tarvinnut odotella.

Oli jotenkin maagista olla heti aamusta metsässä  ja tuntea edellisyön pikkupakkasen rapsakoittamat lehdet jalkojen alla.  Aamuaurinko tuntui oikein valaisevan kullankeltaiset kantarellit sammalikossa. Ja ei juuri lainkaan hirvikärpäsiä. Happy days!

Viileät päivät ovat tuoneet tullessaan taas kaipuun lohtuisiin ja lämpimiin ruokiin, kuten keittoihin. Tein tämän kurpitsakeiton meille heti maanantaina ruoaksi ja paistoin päälle keräämiämme kantarelleja. Paljon ei aineksia keittoon tarvitse, kun kurpitsat paahtaa ensin uunissa. Paahtaminen tuo esiin kasviksen oman makeuden ja on ainakin minusta helpompaa, kun ei tarvitse lieden vieressä seisoa hämmentämässä kasviksia.

Kurpitsasesonki on parhaillaan hyvässä vauhdissa ja kotimaista kurpitsaa saa kiitettävästi kaupoista. Tähän käytimme Deliverden myskikurpitsaa ja hokkaidokurpitsaa. Tuo myskikurpitsan puolikas oli valtava kooltaan ja väriltään vaaleankeltainen, joten hokkaidosta tuli keittoon vähän lisää väriä. Ja onhan toki noissa makuerojakin!

Viimeistelin keiton Kaslinkin maustetulla kaurakermalla. Jos kaurakerman maku ei miellytä, käytä ruokakermaa tai lorauta joukkoon vähän kuohukermaa. Sosekeiton sakeus on makukysymys, joten lisää lientä makusi mukaan. Nesteen määrä riippuu myös siitä paljonko kurpitsoista irtoaa nestettä.

Jotain muuta kurpitsasta? Kokeile vaikka tätä lempeän tulista thaicurrya tai lohtuisaa kurpitsapolentaa.

Paahdettu kurpitsakeitto

1,5 kg kurpitsaa
4 valkosipulinkynttä kuorineen
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria
7 – 9 dl kasvislientä
1 prk maustettua kaurakermaa (Käytin Kaslinkin paahdettua sipulia)
suolaa maun mukaan

Lisäksi:
1 l kantarelleja
1 dl pinjansiemeniä
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria ja rakuunaa/timjamia (kuivattu tai tuore)

Huuhdo kurpitsat. Halkaise ne tarvittaessa tukevalla veitsellä ja kaavi pois siemenet. Lohko kurpitsat ja levitä uunipellille. Lisää pellille valkosipulinkynnet. Valuta päälle öljyä ja mausta. Paahda uunissa 200 asteessa 20-30 minuuttia, riippuen kurpitsapalojen koosta.

Puhdista sillä välin kantarellit ja paahda pinjansiemenet pannulla.

Anna kurpitsapalojen jäähtyä hetki ja kaavi tai leikkaa kurpitsan liha kuoresta. Purista valkosipulinkynnet kuoristaan. Siirrä molemmat kattilaan. Kaada kattilaan osa liemestä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää loput liemestä ja kaurakerma. Kuumenna keitto kiehuvaksi. Mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Pidä keitto lämpimänä.

Paista sieniä pannulla, kunnes niistä alkaa neste haihtua. Lisää voi ja mausteet. Paista vielä muutama minuutti. Lisää pannulle pinjansiemenet.

Annostele keitto kulhoihin ja nosta päälle sieni-siemenseos.

Helppo arkiruoka kyljyksistä ja päärynöistä

Lokakuu alkakoon helpolla arkiruoalla, jossa pääsevät oikeuksiinsa upeat porsaan kyljykset ja kotimaiset päärynät.

Pork chops with pears

 

Moni viettää juuri nyt lihatonta lokakuuta, mutta siitä huolimatta uskaltaudun jakamaan kanssanne tämän herkullisen possuohjeen.  Se nimittäin valmistuu nopeasti ja antaa hyvän syyn kokeilla päärynöitä vähän eri tavalla. Jotenkin kokonaisuudessaan ihanan syksyinen ruoka.

En tiedä onko tämä vain minun kokemukseni, mutta porsaan kyljykset ovat tainneet jäädä hiukan unholaan viime vuosina? Hassua sinänsä, koska ne valmistuvat nopeasti ja helposti. En tiedä onko kysynnän hiipumiseen vaikuttanut  se, että kyljyksistä alettiin tehdä sellaisia rasvattomia littanoita, jotka vain kuivuivat pannulla. Hyvä kyljys on sopivan paksu ja siinä saa olla kunnon rasvareuna. Sitä rasvaa ei ole pakko syödä, mutta se antaa mehevyyttä lihalle kypsennettäessä. Olinkin tosi tohkeissani, kun ensivisiitilläni K-supermarket Redissä näin lihatiskillä Kaartilan mallaspossun muhkeitä kyljyksiä. Kaartilan tilan possut kasvatetaan Juvalla olutmäskillä ja syntyvät vapaaporsituksessa. Olutmäskin possuille toimittaa Saimaan Juomatehdas. Nämä possut eivät soijaa näekään!

Paistoin kyljykset ensin nopeasti pannulla ja sitten lisäsin joukkoon lohkottuja kotimaisia päärynöitä. Ne olivatkin tähän ruokaan ihan täydellisiä, kooltaan sen verran pieniä, että mahtuivat pannulle mainiosti. Ensimmäisellä kerralla tein pannun jäämistä kastikkeen, toisella kerralla nautimme kyljykset sellaisinaan päärynöiden kanssa. Lisäkkeeksi sopii vaikka polenta tai perunamuussi.

 

Kyljyksiä ja päärynää

4 kpl paksuja kyljyksiä rasvareunalla
3/4 tl suolaa
3/4 tl mustapippuria myllystä
4 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
6-8 pientä kotimaista päärynää
10 salvian lehteä
(kastike
1 dl hyvää päärynäsiideriä, vermuttia tai valkoviiniä
3/4 dl lihalientä
ripaus sokeria)

Ota kyljykset huoneenlämpöön noin 1/2 tuntia ennen valmistusta. Leikkaa rasvaan viillot, jotta kyljykset eivät käyristy paistamisen aikana. Mausta ne suolalla ja pippurilla.

Murskaa valkosipulinkynnet kuorineen veitsen lappeella. Huuhdo päärynät ja leikkaa puoliksi. Poista kota. Nypi salvian lehdet valmiiksi.

Kuumenna öljy isossa paistinpannussa ja laske kyljykset pannulle varovasti. Lisää myös valkosipulinkynnet. Ruskista kauniin ruskeiksi ja paista vielä rasvareunaa pannua vasten. Voit myös paistaa kyljykset kahdessa erässä. Nosta kyljykset ja valkosipulinkynnet pois pannulta.

Paista pannulle kertyneessä rasvassa salvian lehdet ja siirrä ne talouspaperin päälle. Alenna lämpöä hieman ja lisää pannulle päärynälohkot. Paista, kunnes päärynät alkavat saada väriä. Nosta kyljykset takaisin pannulle ja paista, kunnes ne ovat kypsiä. Rouhi pinnalle mustapippuria ja lisää salvian lehdet ja kuoritut valkosipulit.

Jos haluat tehdä kastikkeen kyljyksille, lusikoi pannun sisältö lämmitetylle lautaselle. Jätä osa rasvasta pannulle. Kuumenna ja kaada pannulle vermutti tai viini sekä lihaliemi. Keitä, kunnes nestettä on noin 1 dl jäljellä. Lisää tarvittaessa ripaus sokeria tai suolaa.

Lakritsinen uuniomenahillo

Jos joku omenaohje on tänä ja viime syksynä villinnyt omenoiden ystävät, on se uuniomenahillo. Ja miksi ei, sillä onhan se mielettömän helppo tehdä ja hyvääkin kaiken lisäksi.

Finnish apples

 

Olen kateellisena katsellut instakuvia ihanista kotimaisista omenoista, joita ihmisillä kypsyy pihoissaan ja kuikuillut toiveikkaina lähinaapurustomme pihaporteille josko joku olisi laittanut omenat jakoon, mutta ei. Sain kuitenkin ilokseni entiseltä kollegaltani ison pussillisen upeita puna-kaneliomenoita (kiitos vielä Marita!) ja niinpä pääsin minäkin mukaan omenakokkailuihin.

Jonkinlaista uuniomenahillo valmistin jokunen vuosi sitten, kun tein uuniomenajäätelöä. Tällä kertaa perehdyin asiaan vähän perusteellisemmin ja lukaisin useamman uuniomenapostauksen aiheesta. Suosittelen kurkkaamaan  Kokit ja potit -blogin ohjetta ja Hannan sopan vähempisokerista ohjetta. Tämä omani on vähän miksaus molemmista ja se sai viimeisen silauksensa Glorian ruoka&viini -lehdessä olleesta lakritsisesta omenavoista.

 

Oven baked apple jam with liqorice

 

Tämä omenahillo on meillä mennyt lähinnä jogurtin kanssa aamupalalla nautiskeluun, mutta sopii se hyvin vaikka juustojen kaveriksi tai paahtoleivän päälle. Sokerin määrää voi varioida omenien happamuuden ja oman maun mukaan. Myös lakritsijauhetta voi lisätä – muista kuitenkin, että lakritsijauhe lisää hillon makeutta.

En käyttänyt makeuttamiseen hillosokeria vaan ihan tavallista ruokosokeria. Ensimmäisen erän tein intiaanisokerista ja sekin toimi hyvin lakritsan makua korostaen. Halusin jättää omenoiden koostumuksen rouheaksi kompottimaiseksi, joten en soseuttanut hedelmiä lainkaan.

Vinkki! Jos teet hilloa isomman satsin, käytä hillosokeria ja  säilö se huolella kuumiin, puhdistettuihin tölkkeihin. Pienempi määrä säilyy hyvin viikon verran vaikka puhtaassa muovirasiassa. Hillon voit myös pakastaa, jolloin sokeria tarvitaan vähemmän.

 

LAKRITSINEN UUNIOMENAHILLO

7-8 keskikokoista hapanta omenaa
1/2 – 3/4 dl ruokosokeria
1-2 tl lakritsijauhetta
1/4 tl kardemummaa
1/2 sitruunan mehu

Pese omenat hyvin, leikkaa ne puoliksi ja poista kota. Levitä omenapalat uunivuokaan tai kannelliseen pataan. Sekoita joukkoon sokeri ja mausteet. Purista sitruunasta mehu ja valuta se omenalohkojen päälle. Peitä uuniastia foliolla tai kannella ja paista 150 asteessa 1 1/2 – 2 tuntia välillä sekoittaen. Lisää tilkka vettä tarvittaessa.

Soseuta hillo halutessasi ja siirrä kuumana puhdistettuihin kuumennettuihin tölkkeihin. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi ja säilytä kylmässä.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka

Viikunat, vuohenjuusto ja pekaanipähkinät – eikö kuulostakin hyvältä kombolta?

Fresh figs

Istuimme tänään ystäviemme pihaterassilla nauttimassa kiireettömästä brunssista, viimeistä kertaa yhdessä hetkeen.  Ystävämme pakkaavat pian tavaransa varastoon ja ajaa surauttavat Espanjaan Suomen talvea pakoon. Siinä syysauringon lämmössä hengähdimme ja vaihdoimme kuulumisia – vähän yksi jos toinenkin totesi, että syksy kaikkine kiireinen on todellakin alkanut ja loma on pian kaukainen muisto vain!

Onneksi on noita hetkiä, joihin voi hetkeksi pysähtyä ja sitten jaksaa taas näpytellä koneella blogiinkiin juttuja. Ja taitaa olla tälle jutulle ihan ne viime hetket, sillä tuoreiden viikunoiden sesonki kestää vain suloisen hetken ja se on ohitse melkein yhtä pian kuin on alkanutkin!

Mielestäni viikunat ovat parhaimmillaan joko aivan tuoreina tai sitten uunissa pehmeiksi vaniljan kanssa haudutettuina.  Pallottelin kummalla tavalla ne valmistaisin, mutta sitten tämä rapsakalla pekaanipähkinäpohjalla varustettu ja pehmeällä vuohenjuustolla vuorattu piirakka voitti.

Gluten free fig and goat cheese tart

 

Täytteessä käytin mainiota Saloniemen juustolan Syrjähyppyä, joka on pehmeä vuohentuorejuusto. Suosittelen kokeilemaan sitä jo ihan meidän kotimaisten juustotilojen kannatuksen vuoksi! Tein piirakan pieneen irtopohjavuokaan, johon tuo 200 g tuorejuustoa oli melko paljon, joten saman määrän voit käyttää vaikka vuoka olisi 20-24 cm halkaisijaltaan. Tuplaa silloin pohjan raaka-aineet, jotta pähkinämurua riittää vuoan reunoille saakka.

Pohjan voit valmistaa etukäteen valmiiksi, säilytä se kuivassa paikassa. Täytettynä piirakka pehmenee pian, joten nauti se mahdollisimman nopeasti täyttämisen jälkeen.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka
vuoka 18×18 cm irtopohjavuoka

Pohja
2,5 dl (125 g) pekaanipähkinöitä
1 rkl vettä
2 tl juoksevaa rasvaa
ripaus suolaa ja kanelia
Täyte
1 pkt Saloniemen syrjähyppyä
1/2 – 1 dl maitoa (myös kauramaito tai mantelimaito käy)
ripaus mustapippuria
6-7 kypsää viikunaa
Karamellisoidut pähkinät
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl vaahterasiirappia
ripaus sormisuolaa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Valmista ensin pinnalle tulevat karamellisoidut pekaanipähkinät. Paahda pähinät pannulla ja lisää pannulle siirappi. Kääntele pähkinöitä pannulla muutaman kerran ja kumoa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle sormisuolaa.

Jauha pekaanipähkinät rouheeksi monitoimikoneessa. Lisää rasva, vesi ja mausteet. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista ja muodostanut taikinamaisen pallon.

Painele pähkinäseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä ja pinta tuntuu kuivalta koskettaessa. Anna pohjan jäähtyä vuoassa. Ota vuohenjuusto huoneenlämpöön.

Vatkaa vuohenjuuston rakenne pehmeäksi ja lisää maitoa sen verran, että saat koostumuksesta helposti levitettävän.
Levitä juusto jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Huudo viikunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Asettele viipaleet juuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria. Rouhi karamellisoidut pekaanipähkinät veitsellä ja ripottele ne piirakan päälle. Tarjoa heti.

Creative mess

Tatti-polentapizza

Joko tatit tulevat korvista?

porcini mushrooms

Ymmärrän, jos näin on, monestakin syystä! Some on viime viikkoina suorastaan pullistellut kuvia toinen toistaan upeimmista tattisaaliista mitä ihmiset ovat metsistä keränneet. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole pääsyä noihin maagisiin tattimaastoihin ja silloin voi olla kiitollinen hyvästä ruokatorista tai kauppahallista. Hakaniemen tori pelasti minutkin herkkutattivajeesta!

Olin nimittäin jo pari viikkoa sitten alkanut valmistella tätä ohjetta, kun pikaisella pyörähdyksellä torilla näin upeita tatteja. Vaan kuinka kävikään? Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti jutun kuinka tattisato on poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna ja tatit hyvälaatuisia. Luulen, että siihen saakka oli aika monella ajatus, ettei niitä sieniä tule ja ei niitä toriltakaan osattu etsiä. Tuon artikkelin jälkeen osattiin, kiitosta vaan sinne lehden suuntaan! Niinpä edessä oli useita turhia reissuja herkkutattien perässä, mutta sen verran ennakoin, että ostin kotiin valmiiksi jo kimpaleen taleggio-juustoa ja pussillisen polentaa.

Lopulta viime perjantaina onneni kääntyi ja sain ostettua hurjan söpöjä tatteja torilta. Ja tästä ohjeesta tuli just niin hyvä kun odotin, ellei parempi. Siis ihan järisyttävän hyvä, vaikka sanonkin.

Gluten free polenta pizza with Finnish ceps

Tämä pizza ei ainoastaan ole hyvä, mutta se on myös helppo, sillä pohja valmistetaan polentasta. Polenta on maissisuurimo, josta yleensä valmistetaan lisäkkeeksi polentapuuro. Polenta on siis italialaisten vastine perunamuussille ja se maustetaan voilla tai öljyllä sekä parmesaanilla. Niin ja joko mainitsin, että pizza on gluteeniton? Ja nopea valmistaakin se on.

Täytteeksi tämä pizza sai paistettuja tattisiivuja, sitä taleggio-juustoa ja salviaa. Taleggio on italialainen täysrasvainen juusto, joka valmistetaan pastöroidusta maidosta. Taleggiossa on ohut kuori ja nuorena sen maku on hedelmäinen ja aavistuksen hiivainen. Vanhetessaan juuston maku vahvistuu ja saa jopa tryffelimäisiä piirteitä. Jos et saa taleggiota käsiisi, niin mikä tahansa pehmeä ohutkuorinen juusto käy. Kokeile vaikka Helsingin meijeriliikkeen Klippania tai hieman vahvampaa punahomeista Hakaniemeä. Myös nuori briejuusto sopii.

Tatti-polentapizza
2-3 pizzaa tai yksi iso

6-8 herkkutattia
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
polenta
8 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl polentaa (käytin Risentaa)
50 g voita
2 dl parmesaanijuustoa raastettuna (raastimen pienellä terällä)
lisäksi
n. 200 g taleggiota
tuoretta salviaa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Puhdista sienet ja viipaloi ne ohuiksi. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniviipaleet molemmin puolin 2-3 erässä. Nosta paistetut sienet lautaselle ja mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi taleggio valmiiiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa ja mausta suolalla. Vatkaa polentasuurimot veden joukkoon. Peitä kannella ja anna polentan kuplia pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia. Vatkaa joukkoon voi ja jatkaa vatkaamista, kunnes puuro irtoaa kattilan reunoista.

Sekoita joukkoon parmesaani ja valuta puuro leivinpaperin päälle. Pyöräytä se paperille vedellä kostutetun lusikan avulla. Levitä pinnalle taleggio ja sieniviipaleet. Lisää haluamasi määrä salvian lehtiä ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Jos teet pienempiä pizzoja, paista niitä 8-10 minuuttia. Ripottele pinnalle paistamisen jälkeen vielä hieman sormisuolaa.

Korealaiset kanansiivet

Makean chiliset korealaiset siivet ovat viikonloppuherkuttelua parhaimmillaan. Varaudu tahmeisiin sormiin!

Deep-fried Sweet and Spicy Chicken Wings

 

Viikonloppuisin on yleensä aikaa tarttua vähän työläimpiinkin ruokaprojekteihin, tosin ei nämä ihanan tahmeat siivet hirvittävästi työtä vaadi, lähinnä aikaa.  Kyseisiä siipiä meillä kokkailtiin viime viikonloppuna. Tämä kulunut viikonloppu meni vähän hurlum hei -meiningissä, kun ystävämme Matkakuume-blogista järjestivät hulvattomat tuparit pihallaan. Tänään onkin ollut sitten lepopäivä… Kummasti nuo riekkumiset tahtovat näin vanhetessa tuntua seuraavana päivänä enemmän kuin aiemmin. Mistähän johtuu?

Mutta siipiin! Ohje on Our Korean Kitchen -keittokirjasta, josta olen tänne blogiin tehnyt mm. korealaista tartaria. Kirja on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia ohjeita  ja näitä siipiä teimme jo toistamiseen.  Broileria syömme nykyisin todella harvoin, koska kotimainen broilerituotanto saa minulla niskakarvat pystyyn ja en halua olla tukemassa moista menoa.  Nämä siivet ostin Reko-jaosta Niittylinnun tilalta. Olen sieltä ostanut aiemmin kokonaista broileria ja se oli todella mehukasta ja hyvän makuista. Itseasiassa yksi broileri köllöttelee pakastimessa juuri nyt odottamassa kohtaloaan.

Siivet maustuvat korealaisella gochujang-tahnalla, jota saa jo tosi hyvin ruokakaupoista. Gochugaru-chilin vuoksi täytyy vaeltaa etnisiin kauppoihin, mutta sen voi myös jättää pois tai lisätä chilijauhetta oman maun mukaan. Juju tässä ohjeessa piilee siipien kypsennyksessä: ne ensin jauhotetaan perunajauhojen, vehnäjauhojen ja riisijauhojen (glutinous rice flour) seoksessa ja paistetaan kahdesti. Paistamisen jälkeen siipien joukkoon sekoitetaan maustetahna, kevätsipulia ja seesaminsiemeniä. Tuon riisijauhon voit korvata perunajauholla.

 

Side dished fennel and kohlrabi salad and smashed korean cucumbers

 

Paistamisen osalta vinkki, jota aion ensi kerralla noudattaa – jos sinulla on kaksi valurautaista pataa tai paksupohjaista kattilaa, käytä molempia. Siivet paistetaan ensin 150-asteisessa öljyssä, jonka jälkeen ne paistetaan toistamiseen 185 asteessa. Eli kuumenna ensin toinen pata tuohon 150 asteeseen ja paista puolet siivistä. Sitten kuumenna toinen 185 asteeseen ja samalla kun paistat loppuja siipiä 150 asteessa, voit jo kerran paistetut käyttää 185 asteessa. Näin säästyy aikaa. Suosittelen kuitenkin, että otat mukaan apukädet ja käytät öljyn mittaamiseen elektronista lämpömittaria.

Siipien kanssa tein hauskoja hakattuja kurkkuja Serious Eatsin ohjeella sekä riisiviinietikalla maustettua kyssäkaali-fenkolisalaattia. Kummassakin oli just sopivasti rapsakkuutta ja hapokkuutta tukemaan makean chilisiä siipiä.  Kurkut ostin Hakaniemen hallista Merja Valon kaupasta ja ne olivat pieniä kurkkuja söpösti mutkalla, eivät EU-standardien mukaisia siis. Tavallinen kurkku käy ihan yhtä hyvin.

Kyssäkaalit ovat kesän kuivuudesta johtuen olleet hieman puumaisia, joten valitse kaikkein pienimmät yksilöt. Kyssäkaalin väri ei vaikuta makuun tai ominaisuuksiin eikä loppujen lopuksi ruoankaan väriin sillä ne kuoritaan. Siitä huolimatta tykkään aina ostaa noita violetteja.

Lue myös Kaikki äitini reseptit -blogista kuinka korealaiset siivet syntyvät grillissä!

Kohlrabi

 

Hakatut kurkut

2-3 pientä kurkkua tai 1 tavallinen kurkkua
suolaa
2 keskikokoista valkosipulinkynttä
2 tl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä
(mustia seesaminsiemeniä)

Aseta kurkut leikkulaudalle ja nuiji niitä koko matkalta kaulimella tai puisella survimella. Tarkoitus on, että kurkun rakenne vähän rikkoutuu, mutta kurkku ei mene ihan atoimeiksi. Leikkaa kurkut pituussuunnassa puoliksi ja kuutoi kurkut. Nosta ne siivilään ripottele joukkoon suolaa (n. 1/4 tl). Nosta siivilä kulhon päälle ja siirrä koko viritys jääkaappiin (tai viileälle parvekkeelle peitettynä) 10 minuutiksi.

Valuta kulhoon kertynyt neste pois ja siirrä kurkut kulhoon. Hienonna valkosipulinkynnet ja lisää ne etikan ja öljyn kanssa kurkkujen joukkoon.

Fenkoli-kyssäkaalisalaatti

1 fenkoli
1 pieni kyssäkaali
1 chili
1/4 tl suolaa sekä sokeria
3 rkl riisiviinietikkaa
fenkolin lehtiä

Leikkaa fenkolista sormimaiset oksat pois. Säästä fenkolinlehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Viipaloi fenkoli ohueksi veitsellä tai keittiömandoliinilla. Siirrä kulhoon.

Leikkaa kyssäkaalista kova kuori pois ja raasta tai leikkaa kyssäkaali ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla. Hienonna chili. (Ota siemenet pois halutessasi).

Sekoita kasvisten joukkoon mausteet sekä riisiviinietikka. Anna maustua sen aikaa kun valmistat siivet.

Tahmeat uppopaistetut broilerin siivet

1 kg broilerin siipiä (paloiteltuna kahteen nivelten kohdalta ja siiven kärjet leikattuina)
Jauhoseos
3/4 dl vehnäjauhoja (gluteenittoman saat kun käytät keltaisia maissijauhoja)
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl riisijauhoja
2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl mustapippuria myllystä
Makean chilinen maustekastike
5 valkosipulinkynttä murskattuna (veitsen lappeella)
4 cm pala inkivääriä raastettuna
5 rkl gochujang-chilitahnaa
1-2 rkl gochugaru-chilirouhetta
4 rkl vaahterasiirappia
4 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria tai muuta ruskeaa sokeria
1 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 rkl miriniä (japanilaista riisiviiniä ruoanlaittoon)
uppopaistamiseen
1 l rypsiöljyä (jos paistat siivet kahdessa astiassa, tarvitset öljyä 2 l)
koristeeksi
2-3 kevätsipulin vartta
yht. 4 rkl paahdettuja mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä

Aloita maustekastikkeesta. Sekoita kaikki aineet kattilassa keskenään. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes kastike alkaa kuplia. Alenna lämpö ja keitä hiljalleen koko ajan sekoittaen 6-8 minuuttia, kunnes kastike sakenee ja muuttuu siirappimaiseksi. Siirrä sivuun jäähtymään.

Paahda koristeeksi tulevat seesaminsiemenet pannulla ja suikaloi kevätsipulit valmiiksi.

Kuivaa siivet talouspaperilla. Sekoita jauhoseoksen aineet keskenään isossa kulhossa. Laita öljy kuumenemaan valurautapataan. Varaa vierelle pelti tai iso leikkuulauta ja vuoraa se ensin leivinpaperilla ja sitten talouspaperilla. Tarvitset myös mittarin öljyn lämpötilan mittaamiseen sekä reikäkauhan.

Kun öljy on 150 asteista, pyöräytä 1/3 siivistä jauhoseoksessa. Jauhojen tulisi peittää siivet kauttaaltaan. Nosta siivet reikäkauhalla öljyyn ja paista 12 minuuttia. Nosta siivet talouspaperin päälle ja paista seuraavat kaksi erää samalla tavalla. Kuumenna sitten öljyn lämpö 185 asteeseen ja paista siivet toistamiseen, tällä kertaa 4-6 minuuttia /erä. Siipien tulisi olla kullan ruskeita ja rapeita.

Lämmitä maustekastike, mutta älä enää keitä. Kumoa siivet isoon kulhoon ja kaavi joukkoon maustekastike. Varovasti sekoita kastike siipien joukkoon – olen todennut, että tämä onnistuu parhaiten käsin (voit käyttää suojakäsineitä) tai kulhoa kullanhuuhtojan tapaan huljuttaen. Ripottele viimeiseksi joukkoon seesaminsiemenet ja kevätsipulit.

Varaa ruokailua varten reilusti talouspaperia tai käytä käsien puhdistamiseen keittiöpyyhkeitä. Niitä tulet tarvitsemaan, sen voin luvata!

 

 

 

Mangoldi-salsicciapasta

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Kukkakaali-maissisalaatti

Kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan. Just nyt.

Purple cauliflower

Olen joskus aiemminkin tuskaillut tätä aikaa vuodesta, kun torit ja kaupat ovat täynnä upeita kotimaisia kasviksia.  Positiivinen ongelmahan tämä toki on, mutta meinaa mopo karata käsistä, kun kauppaan menee! Ja ihanaa, kun viljelijät ovat uskaltautuneet entistä enemmän kasvattamaan muutakin kuin porkkanaa ja lanttua. Tämä ruokaihminen ainakin kiittää ja kumartaa syvään fenkolien, värillisten kukkakaalien ja maissin edessä. Vielä kun joku kasvattaisi kauppaan saakka niitä pitkulaisia punajuuria ja retiisejä! Saa vinkata alle, jos olet niitä jossain nähnyt.

Tämmöistä tabouleh-tyyppistä salaattia olen tehnyt aiemminkin blogiin, mutta nyt halusin lisätä siihen tuota juhlittua kotimaista maissia. Ruokaisuutta salaatti sai halloumista. Ja violetti kukkakaali antoi salaatille upean värin! Me söimme tämän sellaisenaan, mutta salaatti käy hyvin myös lisäkkeeksi liha- tai kalaruoalle. Tuo kotimainen maissi on kyllä uskomattoman makeaa – maistelin jyviä raakoina ja oisin voinut syödä ne sellaisenaan, mutta pieni grillaus ei tee pahaa maissillekaan. Jos sinulla ei ole grilliä, suosittelen kiehauttamaan maisseja muutaman minuutin vedessä ja sitten paistamaan ne parilapannulla tai valurautapannulla, jotta saat pintaan väriä ilman, että koko ilta menee (kokemusta on!).

Cauliflower and corn salad tabouleh style

En tiedä kuinka tämä kuiva kesä vaikuttaa satokauden pituuteen, ainakin puutarhamarjojen, kuten karviaisten osalta kausi meni jo. Eli tartu hetkeen – tässä tapauksessa kauden kasviksiin, NYT!

Lisää maissiohjeita löydät mm. Hanna Soppa -blogista ja maissiin ihanasti hurahtaneen Jellan Vaimo matskuu -blogista

 

Kukkakaali-maissisalaatti

n. 900 g kukkakaali
2 – 3 rkl sitruunamehua
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 tl sumakkia
1 tl jauhettua jeeraa
ripaus suolaa
2 kotimaista maissia
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
2 dl kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja
1 tlk kikherneitä
suolaa, mustapippuria
lisäksi
1 pkt halloumia

Huuhtele kukkakaali ja raasta se kolmioraastimen karkeimmalla terällä. Lisää sitruunamehu, öljy, ripaus suolaa sekä sumakki että jeera. Anna maustua noin 10 minuuttia.

Poista maissista ulkolehdet ja ohuet hiusmaiset kuidut. Voitele pinta öljyllä ja grillaa kypsäksi. Leikkaa maissinjyvät irti rangasta.

Hienonna yrtit ja sekoita kukkakaalin joukkoon. Rouhi pistaasit, valuta kikherneet ja sekoita ne maissien kanssa salaattiin. Mausta vielä ripauksella suolaa ja rouhitulla mustapippurilla.

Kuivaa halloumin pinta ja kuutioi se. Paista kuutiot kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää salaattiin.

Kesäkurpitsapaistos

Joskus pieleen menneestä yrityksestä syntyy jotain upeaa, kuten kävi tämän kesäkurpitsapaistoksen kanssa.

Souffle-like zucchini and ricotta bake

 

Olin joululahjaksi saanut mieheltäni italialaisen Giorgio Locatellin ruokakirjoja, joista Made at Home -kirjasta olin bongannut gnudien ohjeen. Gnudit ovat ricotasta valmistettuja vähän gnocchimaisia palleroita, pilven kevyitä ja raikkaita – just kuumaan kesäpäivään sopiva herkku, joten tuumasta toimeen!

Kävi kuitenkin niin, että gnudimassastani tuli aivan liian löysää. Joko en saanut ricottaani valutettua riittävästi tai ohjeessa oli kananmunien määrä väärä, mutta oli ihan turha kuvitella, että siitä olisi saanut muotoiltua lusikalla kvenellejä tai mitään muutakaan. Harmitti vietävästi. Olihan kulhossa 500 g ricottaa, parmesaania, minttua ja ne munat.

Olin ajatellut #kesäkurpitsatalkoot- hengessä tehdä gnudeille lisäkkeeksi paistettua kesäkurpitsaa, jonka maustaisin sitruunalla ja valkosipulilla. Kesäkurpitsat pötköttivät pöydällä ja niitä aikani tuijottelin.  Mitäs jos tekisin tästä vähän lasagnen tapaista? Pastan sijaan höyläisin kesäkurpitsasta viipaleita ja laittaisin väliin tuota pieleen mennyttä gnudimassaa? Kokeiltavahan se oli, sillä en halunnut hyvältä maistuvaa massaa heittää poiskaan.

Zucchini and ricotta bake

Tässä kohtaa on ehkä hyvä kertoa, että gnudimassan juju piilee vatkatuissa valkuaisissa, jotka tekevät siitä kuohkean. Eipä siis ollut ihme, että tuo massa kohosi uunissa ja paistoksesta tuli lähes kohokasmaisen kuohkea! Ihan törkeän hyvää, vaikka ite sanonkin! Tarjoa paistos huoneenlämpöisenä.

Ja ne gnudit – niihin palaan vielä ihan varmasti!

Kesäkurpitsapaistos

500 g ricottaa
100 g parmesaanijuustoa
3 keltuaista
5 valkuaista
1/2 dl hienonnettua minttua
25 g pinjansiemeniä
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

450 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
25 g pinjansiemeniä

180 astetta 30-45 minuuttia

Kumoa ricotat siivilään ja nosta kulhon päälle. Paina ricotan päälle lautanen (sen verran pieni, että mahtuu siivilän sisälle) ja nosta päälle säilyketölkkejä tai vastaavia päälle painoksi. Siirrä koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Raasta parmesaani raastimen pienellä terällä. Sekoita ricotan joukkoon erotellut keltuaiset ja juusto. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele metallisella lusikalla juuston joukkoon. Hienonna minttu ja lisää se sekä pinjansiemenet ja mausteet seokseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Huuhdo kesäkurpitsat ja leikkaa kanta pois. Kesäkurpitsojen viipalointi on helpompaa, kun leikkaa kurpitsat keskeltä kahteen palaan. Höylää ne mandoliinilla tai leikkaa veitsellä ohuiksi viipaleiksi.

Raasta valkosipulit ja sitruunan kuori kulhoon. Sekoita joukkoon öljy.Voitele uunivuoka. (Käytin 15×26 cm -kokoista keraamista vuokaa.)

Lado vuoan pohjalle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Voitele ne valkosipuli-sitruunaöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa sekä pippuria. Levitä päälle kerros ricottamassaa ja peitä se kesäkurpitsaviipaleilla. Voitele kesäkurpitsat. Toista näin, kunnes olet saanut kaiken massan käytettyä. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Voitele myös pintakerros öljyllä ja mausta. Ripottele viimeiseksi pinjansiemenet.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 30-45 minuuttia, riippuen uunivuoan koosta ja materiaalista.

VINKKI! Jos käytät isokokoisempia kesäkurpitsoja, höylää kurpitsa viipaleiksi kylki kerrallaan. Näin pehmeä sisus jää höyläämättä. Sisuksen voit hienontaa ricottamassan joukkoon.

« Older posts

© 2018 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑