Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Nachos Paradiso

Höperö nimi nachoille on ihan omaa keksintöäni, kun punakaali-karitsanachot kuulosti jo liian pitkältä nimeltä. Ja sitä paitsi nyt on perjantai ja aika vähän relata!

nachos

Kuten tuossa edellisessä postauksessa chorizomakkarakeiton yhteydessä totesin, on kauppareissuilta päätynyt kotiin lähinnä kaalia ja juustoa… Laskin tuossa yhtenä päivänä, että meiltä löytyi broccoliinia, ruusukaalia, lehtikaalia sekä punakaalia. Juustolaatikko pursuaa yli äyräiden joululta jääneistä juustoista ja uusista hankinnoista. Mutta ei hätää, hukkaan eivät mene nämäkään raaka-aineet!

Teimme viime vuoden puolella aasialaisittain maustettuja nachoja, joihin maissilastujen sijaan käytettiin wonton-kuoria. Ohje ei päässyt koskaan blogiin saakka, mutta siitä jäi mieleen punakaali, joka toi ruokaan raikkautta ja kosteutta. Halusin kokeilla punakaalia uudelleen ja tällä kertaa ihan perinteisten maissilastujen kanssa. Teemme yleensä nachoihin itse papumössöä eli refried beans -tapaista paputahnaa, mutta kun aikaa oli vähän päädyin lisäämään mustapavut suoraan karitsan jauhelihan joukkoon ja sekin toimi oikein hyvin.

red cabbage nachos

Nämä nachot voi koota joko uunipellille, laakeaan uunivuokaan tai annoksiksi pienempiin uuniastioihin, kuten tällä kertaa tein. Muuten oikeastaan kaikki loput on itsestä kiinni ja makuasioita. Nachojahan voi tuunata loputtomiin. Sen vinkkaan kuitenkin, että suikaloitu punakaali kannattaa maustaa limetin mehulla ja ripauksella suolaa. Jos kaalin antaa mehustua hetken limetin mehussa, tulee siitä uunissa just sopivan pehmeää, mutta silti rapsakkaa.

Kuvia käsitellessäni huomasin, että olin unohtanut laittaa suikaloitua punakaalia tuohon päällimmäiseksi. Nythän sitä ei kuvissa näy lainkaan, mutta siellä se on, hyvin piilotettuna!

Nachot Paradiso

1/4 punakaalia
1 limetti
ripaus suolaa
1 iso punasipuli
4 valkosipulinkynttä
2 chiliä, esim. jalapenoa

400 g karitsan jauhelihaa
2 rkl öljyä
1 tl jauhettua jeeraa eli juustokuminaa
1 tl jauhettua kanelia
1 tl chipotlejauhetta tai savustettua paprikajauhetta
1/2 tl suolaa
1 dl vaaleaa olutta tai omenamehua
1 tlk mustapapuja
1 ps (450) nachoja (suolalla maustettuja)
2 prk leppäsavusulatejuustoa (esim. Pirkka) tai cheddarsulatejuustoa
150 g cheddarjuustoa tai nuorta pecorinojuustoa

koristeluun
1/2 ruukkua vahvaa minttua
1 ruukku korianteria
1-2 punaista chiliä, esim. jalapenoa

Suikaloi punakaali veitsellä tai höylää se mandoliinilla ohueksi. Siirrä kaalisuikaleet kulhoon ja valuta päälle yhden limetin mehu ja mausta suolalla. Voit myös hienontaa kaalin joukkoon tuoretta korianteria.

Kuori punasipuli ja leikkaa se puoliksi. Suikaloi puolikkaat ohuiksi puolikuiksi. Viipaloi valkosipulinkynnet ja chilit. Poista chileistä halutessasi kiinnikkeet ja siemenet.

Ruskista jauheliha öljyssä paistinpannulla. Lisää pannulle sipulit sekä chilit. Sekoita ja anna paistua hetki. Lisää jauhettu jeera, kaneli ja chipotlejauhe/savustettu paprika. Mausta vielä suolalla ja lorauta joukkoon olut. Paista seosta keskilämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet.

Huuhdo ja valuta mustapavut. Lisää ne pannulle jauhelihan joukkoon ja kuumenna. Levitä kerros nachoja uuniastiaan ja lisää kerroksittain jauheliha-papuseosta, suikaloitua kaalia ja savusulatejuustoa. Ripottele väliin myös hieman juustoraastetta. Tee muutamia kerroksia ja jätä päällimmäiseen kerrokseen hieman jauheliha-papuseosta ja ripottele pinnalle loput juustoraasteesta.

Paista uunissa 200 asteessa 15-25 minuuttia riippuen nachoannosten koosta. Koristele vielä viipaloidulla chilillä ja hienonnetulla mintulla sekä korianterilla.

Vähän parempi makkarakeitto

Arki alkaa helpolla makkarakeitolla, joka saa uutta potkua chorizosta.

chorizo and chickpea soup

 

Talvisempien säiden myötä on minun selvästi tehnyt mieli jotain vähän tuhdimpaa ruokaa ja käsi on kaupassa hamunnut salaattien sijaan mausteista chorizoa. Ja juustoja, ja kaalia, mutta niistä myöhemmin lisää.

Chorizon myötä ajatukset väistämättä lähtevät aurinkoisen etelä-Espanjan suuntaan ja niinpä päädyin lisäämään keittoon vielä ripauksen savustettua paprikaa ja chiliä.  Perinteiset keittojuurekset jätin tästä keitosta pois ja korvasin ne lehtikaalilla sekä kikherneillä. Kasvissyöjän keittoon sopivat chorizon tilalle vaikka isot valkoiset pavut tai jokin lihakorvike, jos sellaisia tykkää käyttää.

 

chorizo and chickpea soup

 

Chorizo-kikhernekeitto

5 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
200 g chorizoa (tuoremakkaraa tai kestomakkaraa)
1 tl savustettua paprikajauhetta
ripaus chilirouhetta
1 l kana- tai kasvislientä
100 g lehtikaalia
1 tlk kikherneitä
1 rkl sherryviinietikkaa tai punaviinietikkaa
1 tl sokeria
mustapippuria, suolaa
hienonnettua korianteria tai lehtipersiljaa

Pese ja kuori perunat. Lohko perunat suupaloiksi ja siirrä kylmään veteen odottamaan.

Paloittele chorizo ja kuumenna sitä kattilassa, kunnes makkarasta alkaa irrota rasvaa. Lisää paprikajauhe ja chili, paista hetki. Voit joutua lisäämään vähän öljyä kattilaan riippuen makkaran rasvaisuudesta.

Lisää kattilaan perunalohkot ja pyörittele ne kauttaaltaan makkarasta irronneessa rasvassa. Kaada joukkoon liemi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä hiljalleen kannen alla noin 10 minuuttia.

Huuhtele ja revi lehtikaalin lehdet paloiksi perunoiden kiehuessa. Valuta kikherneistä liemi. Lisää ensin kattilaan kikherneet ja kun perunat alkavat olla juuri ja juuri kypsät, lisää lehtikaali. Anna kiehua vielä muutama minuuutti. Tarkista maku ja lisää mustapippuria sekä suolaa tarvittaessa. Ripottele pääkke hiennonnettua korianteria tai lehtipersiljaa.

Mustajuuret ja misovoi

Mustajuuri, tuo tummanpuhuva ja multainen pötkylä, pitää sisällään lähes parsamaisia aromeja, ja se sopii niin keittoihin kuin sellaisenaan keitettynä, vaikka misovoin kanssa tarjottavaksi.

Salsify w/ David Chang's miso butter and poached egg

Mustajuuri on monille varmasti hieman tuntemattomampi juures ja harva ehkä tietää, että  tuo musta pötkö on sukua voikukalle. Mustanruskea ja usein erittäin multainen kuori ei saata houkutella tarttumaan haasteeseen, mutta älä anna ulkonäön pettää, sillä mustajuuri muistuttaa käyttötavoiltaan ja maultaan parsaa.

Mustajuuren käsittelyssä on huomioitava muutama asia. Mustajuuri kuoritaan ennen käyttöä ja maa-artisokan tapaan se tummuu todella nopeasti kuorittuna. Se onkin syytä kuoria juoksevan veden alla ja säilyttää kuorittuna sitruunalla terästetyssä vedessä. Mustajuuri sisältää runsaasti inuliinia, joten se voi suurina määrinä aiheuttaa vatsaoireita herkkävatsaisimmille, aivan samoin kuin maa-artisokkakin.

Black salsify

Misovoin ohjeen olen napannut David Changin Momofuku-kirjasta, jossa misovoi tarjottiin parsojen kanssa. Olin ensin ajatellut kokeilla tämän ohjeen parsoilla, mutta parsaohjeita alkoi keväällä olla blogissa jo niin paljon, että päätin jättää ohjeen odottamaan seuraavaa vuotta. Misovoin ohje tuli kuitenkin mieleeni taas tässä ennen joulua, kun luin Vaimomatskuu-blogista toinen toistaan herkullisempia aasialaisia ohjeita ja mietin miten voisin yhdistää mison talvisempiin raaka-aineisiin? Sitten muistin mustajuuren ja mikäs sen parempi, sillä mustajuuren sesonki on juuri nyt meneillään. Lisää mustajuuresta ja ohjeen mm. béchamel-kastikkeeseen löydät Rouva Kasviksen blogista.

Misotahna valmistetaan soijapavuista käyttämällä ja se on yksi tärkeimpiä japanilaisen keittiön raaka-aineista. Misoa voi ostaa etnisistä kaupoista sekä ainakin Clearspring-merkillä isoimmista ruokakaupoista. Olin aiemmin jo ostanut kotiin misoa ja mielestäni olin napannut hyllystä vaaleaa misotahnaa, tai ainakin niin pakkauksessa luki. Ostamani tahnan väri muistutti kuitenkin enemmän akamisoa eli voimakkaamman makuista punaista misoa, joten näiltä osin ohje meni vähän arvailuksi. Oli miten oli, misovoista tuli kerrassaan kielen mukanaan vievää. Maussa oli jotain tosi suomalaista, melkeinpä tuoreen ruisleivän aromeja yhdistettynä hieman makean maltaiseen makuun. Tästä keksin ripotella annoksen päälle vielä saaristolaisleivän muruja. Ne toimivat mison ja mustajuuren kanssa ihan älyttömän hyvin. Jos saaristolaisleipä ei ole sinun juttusi, niin kokeile ripotella päälle paahdettuja seesaminsiemeniä. Aivan samaa maltaista makua niistä ei toki ole, mutta siementen pähkinäisyys sopii niin misolle kuin mustajuurellekin.

Mustajuuret ja misovoi
4 annosta

8 mustajuurta

Misovoi
2 rkl misotahnaa (vaaleaa shiro-misoa tai punervampaa akamisoa)
75 g huoneenlämpöistä suolatonta voita
2 tl sherryviinietikkaa
mustapippuria

Uppomunat
4 kananmunaa
2 l vettä
3/4 dl väkiviinaetikkaa

Lisäksi
1-2 palaa saaristolaisleipää (käytin Backersin leipää) tai 4 rkl paahdettuja (kuorellisia) seesaminsiemeniä

Sekoita pienessä kulhossa keskenään miso ja voi. Massan tulisi olla tasaista väriltään. Siirrä sivuun odottamaan.

Pese mustajuuret huolellisesti juuresharjalla ja kuori ne ohuelti juoksevan veden alla. Leikkaa juuret tasakokoisiksi annospaloiksi ja siirrä kulhoon kylmään veteen. Keitä mustajuuria suolalla maustetussa vedessä 15-20 minuuuttia juurien paksuudesta riippuen. Kokeile kypsyyttä haarukalla.

Mustajuurten keittyessä kuumenna sherryviinietikka pienessä kattilassa. Lisää misovoi etikan joukkoon kattilaan. Pienennä lämpöä ja sekoita, jotta voi lämpenee. Kun voi on hieman löysistynyt, nosta pannu pois liedeltä ja pidä lämpimässä.

Valmista uppomunat. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää joukkoon etikka. Riko munat ensin varovasti yksitellen kuppiin ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Tee ensin vispilällä pyörivä liike veteen, se saattaa auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia 3-4 minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle. Ripsauta päälle hieman suolaa.

Levitä lämmintä misovoita tarjoilulautaselle paksuksi kerrokseksi (noin mustajuurien pituudelta). Nosta päälle kuumat mustajuuret ja uppomunat. Ripottele uppomunien päälle murennettua saaristolaisleipää ja rouhi päälle mustapippuria. Tarjoa heti.

Sikuri-gorgonzolasalaatti

Tähän aikaan vuodesta eivät salaatit ruokana paljon houkuta, kun kasvihuoneissa keinovaloilla kasvatetut ruukkutapaukset eivät maistu juuri millekään. Onneksi vaihtoehtojakin ruukkusalaateille löytyy, nimittäin sikureista.

Endive and radiccio salad with gorgonzola

 

Sikurit, nämä aavistuksen karvaalta maistuvat kasvikset ovat monelle varmastikin vähän outoja. Salaattisikureita käytetään muualla Euroopassa enemmän ja radiccioon eli punasalaattiin (punasikuri) törmäät varmasti italialaisissa ruokaohjeissa.

Sukkulamaista salaattisikuria on tarjolla kahta eri värivariaatiota, vaaleankeltaista ja punertavaa. Näiden lisäksi on tosiaan tuo keräsalaattia muistuttava punasikuri, josta löytyy myös pitkälehtinen versio. Innostuksissani jäi minulta kokonaisista sikureista kuva ottamatta, mutta kuvat ja hyvää tietoa sikureiden säilyksestä löydät Kotimaisten kasvisten sivuilta, joihin suosittelen muutoinkin tutustumaan mikäli sivusto ei ole entuudestaan tuttu.

Inspiraation tähän salaattiin sain Bastardo-ravintolasta, joka hiljattain avattiin Kortteliin, Kampin keskuksen yläkertaan. Ajatus hieman karvaasta punasikurista, gorgonzolasta ja pähkinöistä kuulosti houkuttelevalle. Vähän jännäsin olisiko gorgonzola liian voimakasta salaatin kanssa, mutta kokki oli valinnut tähän ihanan kermaista ja ei lainkaan pistävänmakuista gorgonzolaa. Kokonaisuus oli kerrassaan erinomainen ja herätti ruokahalun juuri sopivasti.

wintery salad made of endive and radiccio

Tähän omaan versiooni en punaista salaattisikuria löytänyt, mutta käytin vaaleaa salaattisikuria sekä punasalaattia. Gorgonzola ostettiin Lentävästä lehmästä Hakaniemen hallista. Jos et pääse halliin, niin kysy kauppasi juustotiskiltä pehmeää ja kermaista gorgonzolaa tätä varten. Myös kermainen brie käy. Bastardon salaatissa oli muistaakseni käytetty saksanpähkinöitä, mutta valitsin pekaanipähkinät, jotka ovat hieman makeampia. Myös hyvälaatuiset hasselpähkinät toimisivat varmasti.

Sikurisalaatin ja punasalaatin makua saa loivennettua, kun antaa salaatinlehtien pehmetä kastikkeessa jonkin aikaa ennen tarjoamista. Tosin nämä ostamani yksilöt olivat molemmat mietoja makunsa puolesta, joten maistele lehtiä ensin. Salaattisikurista suosittelen leikkaamaan kannan pois, sillä se saattaa olla kitkerämmän makuinen. Kastikkeen maustoin appelsiinin mehulla, voimakkaamman appelsiinisen maun saat lisäämällä kastikkeeseen myös appelsiinin kuoren.

Sikuri-gorgonzolasalaatti
4 annosta

150 g pehmeää gorgonzolajuustoa
4 pientä salaattisikuria
1 kerä punasalaattia
1 1/2 dl pekaanipähkinöitä

kastike
1 pienen appelsiininmehu
1/2 dl manteliöljyä tai neitsytoliiviöljyä
2 tl siideri- tai valkoviinietikkaa
1-2 tl ruokosokeria
ripaus suolaa ja mustapippuria

Ota gorgonzola huoneenlämpöön. Huuhtele sikurit ja punasalaatti huolellisesti. Leikkaa salaattisikuireiden kanta pois ja erottele lehdet. Pienimmät lehdet voit käyttää kokonaisina, leikkaa isoimmat pariin osaan. Revi punasalaatin lehdet sopiviksi suupaloiksi. Siirrä lehdet kulhoon.

Valmista kastike sekoittamalla kaikki aineet keskenään. Sovita sokerin määrä sikurien karvauteen ja lisää sokeria tarvittaessa. Valuta kastiketta lehtien päälle ja sekoita käsin nostellen. Anna maustua n.10 minuuttia.

Kuutio gorgonzola ja paahda pekaanipähkinät pannulla. Kokoa salaatti annoksiksi lautasille. Murenna päälle pekaanipähkinöitä ja lisää gorgonzolakuutiot. Tarjoa rapeakuorisen leivän kanssa.

Vanhan ajan liha-perunalaatikko

Tammikuussa siirrytään perusasioiden äärelle, kuten lämpimien laatikkoruokien pariin.

Tämän liha-perunalaatikon tarinan kirjoitin reilu vuosi sitten ruokajournalismin kurssille.

On lauantai-iltapäivä. Syysaurinko paistaa sisään keittiöömme. Hienonnan sipulia ja kuulen kuinka televisiossa selostaja kommentoi Englannin valioliigan jalkapallo-ottelua Aston Villa vastaan Chelsea. Siirryn siinä samassa ajassa taaksepäin, lapsuuteeni Savonlinnaan 70-luvun lopulle. Tuolloin TV 2 esitti lauantaisin viiden aikaan Englannin valioliigan jalkapallo-otteluita. Muistan hieman suttuisen tv-kuvan, pienet ukkelit vihreällä kentällä juoksemassa ja selostaja Aulis Virtasen äänen, mutta muistan myös uunissa kypsyvän liha-perunalaatikon tuoksun sekä kisan siitä, kuka saa laatikon päältä ne rapeimmaksi paahtuneet kylkisiivupalat.

Meillä oli usein lauantaisin jonkinlaista laatikkoruokaa tarjolla ja mielessäni Valioliigan jalkapallopelit yhdistyvät juuri noihin ruokiin. Näen äitini pienessä keittiössämme viipaloimassa perunoita keltaisella, Länsi-Saksassa valmistulla, Börner-merkkisellä mandoliinilla. Perunat tuikattiin kiinni mandoliinin mukana tulleeseen oranssiin vekottimeen, jonka tarkoituksena oli suojata sormia mandoliinin veitseäkin terävämmiltä teriltä. Katsoin vierestä, kun läpikuultavan ohuet perunaviipaleet lensivät mandoliinista leikkuulaudalle pieniksi pinoiksi, jotka äiti latoi kerroksiksi uunivuokaan vuorotellen possun kylkiviipaleiden tai jauhelihan kanssa.

Havahdun mietteistäni ja jätän sipulin hienontamisen sikseen. Suuntaan päättäväisesti kohti kirjahyllyjämme, sillä jossain lukuisista keittiokirjoistani on pakko löytyä liha-perunalaatikon ohje. Kaivan esiin Aura Liimataisen Parasta kotiruokaa -kirjan voitonriemuisena, tästä varmasti ohje löytyy. Mikä pettymys, kun ohjetta ei löydy, ei sitä ollut yläasteen kotitalouskirjassakaan. Onko tosiaan niin ettei tätä lapsuuteni perinneruokaa ole minnekään tallennettu?

Turhautuneena jatkan hyllyn penkomista ja aivan hyllyn perukoilta löydän talouskouluaikaisen opuksen, josta ohje lopulta löytyy: perunoita, sipulia, jauhelihaa, suolaa, valkopippuria ja lihalientä. Perunat viipaloidaan, liha ruskistetaan ja kootaan kerroksittain vuokaan. Ohje on kuitenkin erilainen kuin mitä lapsuuteni kodissa valmistettiin. Jatkan etsintää ja pikainen surffaus netissä tarjoaa ainoastaan munamaidollisia vaihtoehtoja. Meillä ei laatikkoon laitettu munamaitoa, vaan perunakerrosten väliin ripoteltiin vehnäjauhoja, suolaa ja kokonaisia maustepippureita. Perunaviipaleiden päälle kaadettiin vettä, ei koskaan lihalientä tai munamaitoa.

Tartun puhelimeen ja soitan äidilleni, sillä en enää muista kumman vanhempani kotoa tämä tapa periytyi. Selvisi, että etelä-karjalaisen äitini kotona perunalaatikkoon lisättiin munamaitoa ja itä-savolaisen isäni kotona vettä ja vehnäjauhoja. Äitini kertoi vielä, että hän aina sekoitti veden ja vehnäjauhot keskenään ennen vuokaan kaatamista, silloin vehnäjauho ei jäänyt paakuiksi perununaviipaleiden pinnalle. Vihdoin perunalaatikon ohje alkaa olla kasassa. Huikkaan miehelleni, että ruokasuunnitelmamme juuri muuttuivat. Meillä syödään tänään liha-perunalaatikkoa. Kaivan kaapista tutun keltaisen mandoliinin, sen vanhempieni kihlalahjan, ja alan kuoria perunoita.

Peruna-lihalaatikko

8 keskikokoista perunaa (kiinteä lajike)
1 sipuli
400 g porsaan kylkiviipaleita
1/2 rkl kokonaisia maustepippureita
1 tl suolaa
5 dl vettä
4 rkl vehnäjauhoja

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi veitsellä tai mandoliinilla. Hienonna sipuli ja suikaloi kylkiviipaleet.

Voitele laakea uuniavuoka ja lado pohjalle ensin kerros perunoviipaleita. Lisää lihasuikaleita ja ripottele päälle maustepippuria sekä suolaa. Toista tämä, kunnes kaikki perunat on käytetty. Jätä päällimmäiseen kerrokseen muutama kylkiviipaleen pala.

Sekoita veden joukkoon vehnäjauhot ja kaada seos vuokaan. Paista laatikkoa ensin 250 asteessa 15 minuuttia ja jatka paistamista 200 asteessa vielä noin 1 1/2 tuntia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla ja anna laatikon vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Klementiiniposset

“It’s a new dawn
It’s a new day
It’s a new life for me
And I’m feeling good”

clementine posset

Niin on taas yksi vuosi jäänyt taakse ja uusi edessä. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia juttuja, uusia ihmisiä ja tapahtumia. Toivottavasti tämä tuleva vuosi jatkaa niiltä osin samaa rataa. Ennen kaikkea tuokoon se mukanaan paljon yhteisiä ruokahetkiä ystävien ja uusien tuttavuuksien kanssa sekä mielenkiintoisia ruokaelämyksiä!

Vuoden aloittaa vanha ohje uudella virityksellä, nimittäin klementiiniposset. Tein possetia pääsiäisen aikaan passionhedelmästä ja tykästyin kovasti. En ole monimutkaisten jälkkäreiden ystävä ja tätä helpommalla ei voi päästä! Sitä paitsi veikkaisin, että aika monesta kodista löytyy tällä hetkellä klementiinejä, joten mitään erityistä kauppareissua ei tämän vuoksi tarvitse tehdä.

klementiiiniposset

Klementiinin raastettu kuori antaa possetille mukavasti makua ja granaattiomenan siemenet tuovat rapsakkuutta kerman pehmeään jälkiruokaan. Koristeeksi kuivatin uunissa ohuita klementiiniviipaleita, joita voi käyttää  myös maustamaan teetä taikka omenasiideripohjaista lämmintä talvijuomaa.

Klementiiniposset
6 annosta

3-4 (luomu)klementiiniä  (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 rkl)
1 1/2 dl sokeria
1/4 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1/2 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
granaattiomenan siemeniä

Pese klementiinit huolellisesti ja raasta niiden kuori. Purista klementiineistä mehu. Tarvitset sitä 2 1/2 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan kuoriraaste,  sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu sekä klementiinien mehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Jaa kermaseos tasaisesti jälkiruokakulhoihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista granaattiomenien siemenillä.

Valmista kuivatut klementiiniviipaleet näin: Pese klementiinit huolellisesti. Viipaloi ne ohuiksi terävällä veitsellä ja asettele viipaleet leivinpaperin päälle. Viipaleet voivat olla tiiviisti vierekkäin, mutta eivät päällekkäin. Kuivata uunissa 120 asteessa noin 45-55 minuuttia välillä käännellen. Kuivumisaika riippuu viipaleiden paksuudesta ja klementiinien koosta. Voit halutessasi jättää vielä klementiiniviipaleet uuniin jälkilämmölle, mutta jätä uunin luukku raolleen. Säilytä kuivatut viipaleet tiiviissä purkissa.

Vinkki! Mikäli klementiinisit ovat hyvinkin makeaa sorttia, niin vähennä klementiinimehun määrä 2 rkl:een ja lisää sitruunamehun määrä 3/4 dl:aan (75 ml).

Ohje päivitetty 3.1.

Maalaisterriini

Tuhti maalaisterriini sopii uuden vuoden brunssille tai lounaalle. Tarjoa se briossin ja pikkelöityjen kasvisten kanssa.

maalaisterriini

Tämä joulukuu ei aivan ole mennyt kuten etukäteen suunnittelin. Mitkä lie tuulet puhaltaneet, mutta vuoden viimeinen kuukausi toi mukanaan poikkeuksellisen, tulevaisuuden työkuvioihin liittyvän ja päätöksiä sisältävän tunnemyräkän. Se yhdessä blogiini liittyvien pohdintojen kanssa saivat aikaan totaalisen luovuuskatkon. Minulla on kyllä tuolla luonnosten puolella useampikin idea, jotka oli tarkoitus kokeilla ja jakaa kanssanne täällä. Kun tähän kaikkeen angstiin lisätään melko tiukkoja työpäiviä vuoden pimeimpänä aikana, niin joulukuu ei ole näyttänyt blogissani aivan siltä miltä piti. Amatöörin virheitä toki, myönnän. Muistan lukeneeni useammankin kokeneemman bloggaajan vinkin, että kannattaa valmistella juttuja etukäteen. Sitten kun tulee se kiire tai kriisi, niin on jotain mitä jakaa. Joulu on onneksi ensikin vuonna ja lupaan petrata tämän vuotiseen esitykseeni!

Siispä kiireestä aikataulusta johtuen poikkesi myös joulupöytämme tavanomaisesta. Olen sieluani myöten joulukinkku-ihminen ja lanttu- sekä porkkanalaatikko ovat suurinta herkkuani. Tänä vuonna kuitenkin joulumme ei nähnyt kinkkua, vaan hanhen! Tosin siinä hanhea paistellessamme ja myöhemmin kylmänä maistellessamme, olimme havaitsevinamme vienon kinkkumaisen aromin…Mitä lie toiveajattelua! Hanhen kanssa paistoimme parmesan-palsternakkoja sekä ruusukaalia pekonin ja kastanjojen kanssa. Alkuruoaksi oli mädin ja kaupasta ostetun graavikalan lisäksi ostereita, jotka suorittivat keittiössämme ensi esiintymisensä! Puolet ostereista nautimme sellaisinaan salottisipuli-siiderietikan kanssa ja loput paistoin uunissa parmankinkkumuruilla kuorrutettuina. Ai niin, juomaksi oli shampanjaa.

maalaisterriini

Yksi melko uusi tulokas joulupöydässämme on ollut tämä alun perin Good Food -lehdestä löytämämme maalaisterriini. Tänä vuonna valmistin terriinin vasta Tapaninpäivänä ja hyvä niin, sillä terriini toimii erinomaisesti väliviikon alkupalana tai lounaana juustojen kanssa, mutta ennen kaikkea se on mainio uuden vuoden brunssilla tarjottava herkku! Yhdestä terriinistä saa helposti 20 viipaletta ja valmistus itsessään on vaivatonta. Oma lisäyksemme terriiniin on raastettu appelsiinin kuori. Se tuo mukavaa raikkautta ja aromia muutoin sangen lihaiseen ruokaan.

Maalaisterriini

300 g broilerin maksaa
300 g pekonia tai pancettaa
500 g possun jauhelihaa
4 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia
1 appelsiinin raastettu kuori
1/2 ruukkua lehtipersiljaa hienonnettuna
1 tl kuivattua timjamia
2 laakerinlehteä murskattuna
1 dl suolaamattomia pistaaseja
1/2 dl konjakkia, brandyä tai calvadosta
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/4 tl jauhettua muskottipähkinää
1/4 tl jauhettua inkivääriä
mustapippuria myllystä
ripaus suolaa
12-14 viipaletta serrano-tai parmankinkkua

Poista broilerin maksoista jänteet tai verihyytymät. Jätä 6-7 palaa kokonaiseksi, jotta voit asetella ne terriiniin myöhemmin. Kuutioi loput maksoista. Kuutoi myös pekoni. Hienonna valkosipulit ja salottisipulit. Mittaa kaikki aineet serranokinkkua lukuunottamatta kulhoon ja vaivaa huolellisesti puhtain käsin tasaiseksi massaksi. Peitä kulho muovikelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan muutamaksi tunniksi.

Vuoraa suorakaiteen muotoinen (leipä)vuoka leivinpaperilla. Asettele kinkkuviipaleet limittäin vuokaan niin, että viipaleet muodostavat yhtenäisen maton vuoan pohjalle, reunoille sekä päätyyn. Tarkoitus on, että kinkkuviipaleet jäävät vuoan ulkopuolelle roikkumaan, ne käännetään lopuksi terriinin päälle kanneksi.

Painele tiiviisti puolet terriinimassasta vuoan pohjalle. Asettele säästämäsi kokonaiset maksapalat jonoon vuoan keskelle. Painele loput massasta vuokaan ja kääntele kinkkuviipaleiden päät terriinin päälle peitoksi. Peitä vuoka tiiviisti foliolla ja nosta terriinivuoka uuniastiaan, joka on hieman terriinivuokaa suurempi. Tarkoitus on kypsentää terriini vesihauteessa, joten kaada vuokaan vettä noin puoleen väliin terriinivuokaa. Nosta terriini uunivuoassa uuniin ja paista 180 asteessa noin 60 – 75 minuuttia, kunnes terriini on kypsää. Anna jäähtyä vuoassa ja kumoa terriini lautasella. Peitä terriini foliolla ja laaita painoksi päälle leikkuulauta sekä säilyketölkkejä ja nosta jääkaappiin.

Piparkakkutoffee

Vielä ehtii joulukarkkipajan avaamaan!

Gingerbread toffee

Piparkakkutoffee eli paikan poistaja -toffee on varmasti yksi useimmin valmistamistani joulukarkeista. Rakastan tämän toffeen sitkoisuutta ja lämpimiä joulumausteita. Tästä tulee vähän mieleen Englannista Thorntons’in toffeet, jotka oli pakattu pahvirasiaan. Kaikki toffeet olivat vähän erikokoisia ja erimuotoisia lohkareita. Tästä innoittuneena päädyn usein vain kolauttamaan valmista toffeelevyä pöytää vasten ja leikkaan veitsellä sitten isoimmat palat suuhun sopiviksi.

Vaikka ohje onkin varsin simppeli, on tässäkin muutama ns. kriittinen kohta. Jos sinulla ei ole elektronista lämpömittaria, sokerimittaria tai Thermapen’iä, valitse jokin muu joulukarkkiohje. Voin taata, että arvailemalla sokerin oikeaa lämpötilaa, et onnistu. Toinen huomioitava asia on fariinisokeri. Aluksi fariinisokeri ja kondensoitu maito sekoitetaan keskenään ja seosta kuumennetaan, kunnes sokeri on sulanut. Jos fariinisokeri on vanhaa ja jo vähän kuivahtanut, ei tämä vaihe tule onnistumaan. Kokemusta on! Kattilan pohjalle nestemäisen paksun tahnan sijaan muodostuu kuiva, hiekkamainen muodostelma!

Gingerbread toffee

Piparkakkutoffee

noin 40 palaa

450 g fariinisokeria
1 ½ dl kondensoitua maitoa
75 g voita
1 rkl etikkaa
¾ dl tummaa siirappia
¾ dl vaaleaa siirappia
½ tl kanelia
½ tl jauhettua inkivääriä
½ tl jauhettua neilikkaa
½ tl jauhettua kardemummaa

Voitele laakea astia (20 x 30 cm). Jos käytät uunivuokaa tai muuta syvempää astiaa, suosittelen peittämään pohjan ensin leivinpaperilla. Jos toffee jää kiinni astiaan, siirrä se pakastimeen vartiksi.

Sekoita paksupohjaisessa melko laakeassa kattilassa keskenään fariinisokeri ja kondensoitu maito. Kuumenna matalalla lämmöllä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää loput aineet ja kuumenna seosta välillä sekoittaen niin, että lämpötila nousee 132 asteeseen. Poista tarvittaessa märällä leivinsiveltimellä reunoille kertynyt sokeri.

Kaada seos vuokaan. Kun toffee on hieman jäähtynyt, vedä veitsellä ruudukko toffeeseen.
Anna jäähtyä kunnolla ja murra levy paloiksi. Kääri toffeet sellofaaniin tai voipaperiin. Säilytä valmiit toffeet viileässä ja anna lahjaksi hyvähampaisille ystäville.

Kurpitsainen thaicurry

Kun flunssa yllättää, tekee mieli jotain mausteista ja lämmittävää. Tämä kurpitsacurry on saanut makuvivahteita myös pho-keitosta.

thai curry from pumpkin

Inspiraation tähän kullankeltaiseen kurpitsaiseen thaicurryyn sain Yes to yolks-blogista ja ihastuin heti ajatukseen sametinpehmeästä mausteisesta currysta yhdistettynä uppomunaan! Alkuperäisessä ohjeessa keitetään ensin pho-keittomainen pohjaliemi, johon sitten lisätään kookosmaito ja soseutettu kurpitsa.  Kokeilin ohjetta ensin näin, mutta oma pho-liemeni oli niin tummaa, että kurpitsan kaunis kellanoranssiväri muuttui samean rusehtavaksi. Ohjeessa oli käytetty säilöttyä kurpitsasosetta, joten en tiedä johtuiko värimuutos siitä, että paahdoin kurpitsan itse vai keitinkö pho-liemeäni liian kauan, mutta ohje meni uusintaan. Olin myös vähän sitä mieltä, että oikaisemisen varaa varmasti on, sillä ohje oli kilometrin mittainen.

Päätin kuitenkin yhyttää pho-mausteet – kanelin, tähtianiksen ja kardemumman mukaan, mutta erillisen liemen sijaan uutin niistä makua suoraan kookosmaitoon ja se toimi mielestäni hyvin. Hieman työtä tämä ruoka silti vaatii, kun kurpitsat pitää paahtaa ensin, mutta sen voi tehdä jo edellisenä iltana. Käytin jälleen kerran myskikurpitsaa; toinen myskikurpitsoista soseutetaan lientä varten ja toinen kuutioidaan mukaan curryyn.

Nuudeleina käytin soba- eli tattarinuudeleita, mutta mitkä tahansa kaupasta saatavat nuudelit toimivat yhtä hyvin. Uppomunan sijaan voit keittää kananmunan, mutta jätä se vähän löysäksi. Myös paistettu kananmuna voisi olla tässä hauska!

thaicurry with butternut pumpkin

This post was inspired by Yes to yolks food blog.

 

Kurpitsacurry
4 annosta

2 (yht. 2 kg) myskikurpitsaa + öljyä

1 banaanisalottisipuli
3 valkosipulinkynttä
1 sitruunaruohon varsi
1 punainen tai keltainen tuore chili
5 cm pala inkivääriä
1 kanelitanko
1 tähtianis
5 kokonaista kardemummaa
1 tlk kookosmaitoa
2 kuivattua chiliä
3 kaffirlimetin lehteä (kuivattu tai pakaste)
4 dl kasvislientä
1 rkl riisiviinietikkaa
(suolaa)

päälle:
tuoretta chiliä
hienonnettua korianteria
hienonnettua kevätsipulia
rouhittuja cashewpähkinöitä
seesaminsiemeniä
paahdettua seesamiöljyä

lisäksi:
1 pkt (250 g) sobanuudeleita
paahdettua seesamiöljyä
4 kananmunaa

Leikkaa myskikurpitsat pituussuunnassa puoliksi ja koverra siemenet pois. Paloittele kurpitsapuolikkaat vielä kolmeen osaan. Nosta viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja valuta pinnalle öljyä. Paista uunissa 200 asteessa 45-50 minuuuttia, kunnes kurpitsan liha on pehmentynyt. Anna kurpitsaviipaleiden jäähtyä. Kaavi puolesta kurpitsaviipaleista liha irti kuoresta ja soseuta. Loput kurpitsat voit kuutioida reiluiksi paloiksi.

Kuori ja hienonna salottisipuli sekä valkosipulinkynnet. Leikkaa sitruunaruohosta kova latvaosa pois ja nuiji varsi joko veitsen selkämyksellä tai puunuijalla. Solmi sitruunaruoho solmuksi (helpottaa curryn sekoittamista, kun pitkä varsi ei ole koko ajan tiellä). Viipaloi tuore chili sekä inkivääri.

Kuumenna öljy wokissa. Lisää siihen ensin kanelitanko, tähtianis ja kardemumman kodat. Paista, kunnes mausteista alkaa irrota tuoksua. Alenna lämpöä ja lisää sipulit, sitruunaruoho, chili ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti ja kaada joukkoon kookosmaito. Lisää wokkiin kuivatut chilit sekä limetinlehdet. Keitä kookoslientä pienellä lämmöllä ilman kantta noin 25 minuuttia, kunnes liemi on paksuhkoa.

Lisää wokkiin kasvisliemi ja soseutettu kurpitsa. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää riisiviinietikka. Tarkista maku, joudut todennäköisesti lisäämään suolaa. Sekoita joukkoon kurpitsakuutiot ja kuumenna curry. Poista sitruunaruoho sekä kanelitanko.

Keitä sillä välin nuudelit pakkausen ohjeen mukaan. Huuhtele ne kylmällä vedellä ja sekoita joukkoon seesamiöljyä. Valmista uppomuna. Ohjeen löydät täältä.

Kokoa annos asettelemalla kulhon pohjalle nuudeleita. Annostele nuudeleiden päälle lientä sekä kurpitsakuuitoita. Ripottele pinnalle rouhittuja cashewpähkinöitä, seesaminsiemeniä, hienonnettua korianteria ja kevätsipulia sekä viipaloitua tuoretta chiliä. Lisää lopuksi uppomuna ja viimeistele annos seesamiöljyllä.

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Tänään juhlistetaan itsenäisen Suomen 99-vuotispäivää. Sen kunniaksi tarjotaan vähän parempaa piirakkaa, kylmäsavulohella ja mädillä ryyditettynä.

Flammkuchen with cold smoked salmon and salmon roe

Olen todella laiska leipomaan piirakkataikinoita, joten olen tämän flamkuchenin (tai tarte flambeen) tehnyt aina valmiista voitaikinasta. Se toimii mielestäni jopa paremmin kuin hiivataikinasta valmistettu pohja. Käytin tähän Pirkan esikaulittua ja laskotettua voitaikinaa, josta saa hauskasti kolme reilumpaa annospalaa tai voi hyvin kaulia koko taikinan uunipellille paistettavaksi. Valmiit lehtitaikinalevyt sopivat ihan yhtä hyvin tähän tarkoitukseen. Hyvän hiivataikinapohjaan valmistetun flamkuchnenin ohjeen löydät 52 weeks of deliciousness -blogista.

Yksi suosikkitäytteistäni flammkuchenissä on Schwarzwaldin kinkku yhdistettynä purjoon, mutta näin itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin mukaan jotain suomalaisempaa. Ja mikäpä olisi sen tunnusomaisempaa meille kuin kylmäsavustettu kala. Juhlan ja talvisesongin kunniaksi lisäsin mukaan myös kirjolohen mätiä.

independence day in Finland

Flamkuchenin pohja mehevöitetään ranskankermalla, jonka maustoin tällä kertaa sinapilla. Purjot paahdoin pannulla ensin ja ripottelin ne ranskankerman päälle. Kylmäsavulohen ja mädin lisäsin vasta kypsään piirakkapohjaan. Kirpakkuutta ja lisää sinappista makua piirakkaan tuovat kaprikset ja vuonankaali. Tillin ystävä voi korvata vuonankaalin tillillä ja hienontaa sitä vaikka jo ranskankerman joukkoon. Lasiin tilaisuuteen sopivaa kuplajuomaaa ja juhlat voivat alkaa!

Mäti-kylmäsavulohiflammkuchen

1 pkt Pirkka esikaulittu ja laskostettu voitaikinaa
2 isoa purjoa
öljyä
1 tlk (150 g) ranskankermaa tai smetanaa
1 tl Dijon-sinappia
200 g kylmäsavulohta viipaloituna
1 tlk (35 g) kapriksia
100 g kirjolohen mätiä
vuonankaalia
mustapippuria

Ota taikina sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa purjoista vihreä latva pois, irrota uloin lehtikerros ja pese purjot huolellisesti. Leikkaa purjon kanta pois ja viipaloi purjo n. 1/2 cm renkaiksi. Paista purjorenkaita molemmin puolin pannulla, kunnes niihin tulee väriä.

Leikkaa sulanut taikina laskostetuista kohdista kolmeen palaan tai kauli se isoksi levyksi. Sekoita ranskankerman joukkoon sinappi ja levitä seos taikinapohjille. Ripottele päälle purjot ja paista 220 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja kauniin ruskea. Isommalle taikinalevylle tarvitset pidemmän paistoajan.

Revi kylmäsavulohiviipaleet pienemmiksi paloiksi ja asettele kypsien pohjien päälle. Ripottele joukkoon kaprikset ja annostele mäti lusikalla pieniksi keoiksi. Lisää lopuksi huuhdeltu ja kuivattu vuonankaali sekä kunnon rouhaus mustapippuria. Tarjoa heti.

« Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑