Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Kurpitsainen thaicurry

Kun flunssa yllättää, tekee mieli jotain mausteista ja lämmittävää. Tämä kurpitsacurry on saanut makuvivahteita myös pho-keitosta.

thai curry from pumpkin

Inspiraation tähän kullankeltaiseen kurpitsaiseen thaicurryyn sain Yes to yolks-blogista ja ihastuin heti ajatukseen sametinpehmeästä mausteisesta currysta yhdistettynä uppomunaan! Alkuperäisessä ohjeessa keitetään ensin pho-keittomainen pohjaliemi, johon sitten lisätään kookosmaito ja soseutettu kurpitsa.  Kokeilin ohjetta ensin näin, mutta oma pho-liemeni oli niin tummaa, että kurpitsan kaunis kellanoranssiväri muuttui samean rusehtavaksi. Ohjeessa oli käytetty säilöttyä kurpitsasosetta, joten en tiedä johtuiko värimuutos siitä, että paahdoin kurpitsan itse vai keitinkö pho-liemeäni liian kauan, mutta ohje meni uusintaan. Olin myös vähän sitä mieltä, että oikaisemisen varaa varmasti on, sillä ohje oli kilometrin mittainen.

Päätin kuitenkin yhyttää pho-mausteet – kanelin, tähtianiksen ja kardemumman mukaan, mutta erillisen liemen sijaan uutin niistä makua suoraan kookosmaitoon ja se toimi mielestäni hyvin. Hieman työtä tämä ruoka silti vaatii, kun kurpitsat pitää paahtaa ensin, mutta sen voi tehdä jo edellisenä iltana. Käytin jälleen kerran myskikurpitsaa; toinen myskikurpitsoista soseutetaan lientä varten ja toinen kuutioidaan mukaan curryyn.

Nuudeleina käytin soba- eli tattarinuudeleita, mutta mitkä tahansa kaupasta saatavat nuudelit toimivat yhtä hyvin. Uppomunan sijaan voit keittää kananmunan, mutta jätä se vähän löysäksi. Myös paistettu kananmuna voisi olla tässä hauska!

thaicurry with butternut pumpkin

This post was inspired by Yes to yolks food blog.

 

Kurpitsacurry
4 annosta

2 (yht. 2 kg) myskikurpitsaa + öljyä

1 banaanisalottisipuli
3 valkosipulinkynttä
1 sitruunaruohon varsi
1 punainen tai keltainen tuore chili
5 cm pala inkivääriä
1 kanelitanko
1 tähtianis
5 kokonaista kardemummaa
1 tlk kookosmaitoa
2 kuivattua chiliä
3 kaffirlimetin lehteä (kuivattu tai pakaste)
4 dl kasvislientä
1 rkl riisiviinietikkaa
(suolaa)

päälle:
tuoretta chiliä
hienonnettua korianteria
hienonnettua kevätsipulia
rouhittuja cashewpähkinöitä
seesaminsiemeniä
paahdettua seesamiöljyä

lisäksi:
1 pkt (250 g) sobanuudeleita
paahdettua seesamiöljyä
4 kananmunaa

Leikkaa myskikurpitsat pituussuunnassa puoliksi ja koverra siemenet pois. Paloittele kurpitsapuolikkaat vielä kolmeen osaan. Nosta viipaleet pellille leivinpaperin päälle ja valuta pinnalle öljyä. Paista uunissa 200 asteessa 45-50 minuuuttia, kunnes kurpitsan liha on pehmentynyt. Anna kurpitsaviipaleiden jäähtyä. Kaavi puolesta kurpitsaviipaleista liha irti kuoresta ja soseuta. Loput kurpitsat voit kuutioida reiluiksi paloiksi.

Kuori ja hienonna salottisipuli sekä valkosipulinkynnet. Leikkaa sitruunaruohosta kova latvaosa pois ja nuiji varsi joko veitsen selkämyksellä tai puunuijalla. Solmi sitruunaruoho solmuksi (helpottaa curryn sekoittamista, kun pitkä varsi ei ole koko ajan tiellä). Viipaloi tuore chili sekä inkivääri.

Kuumenna öljy wokissa. Lisää siihen ensin kanelitanko, tähtianis ja kardemumman kodat. Paista, kunnes mausteista alkaa irrota tuoksua. Alenna lämpöä ja lisää sipulit, sitruunaruoho, chili ja inkivääri. Jatka paistamista muutama minuutti ja kaada joukkoon kookosmaito. Lisää wokkiin kuivatut chilit sekä limetinlehdet. Keitä kookoslientä pienellä lämmöllä ilman kantta noin 25 minuuttia, kunnes liemi on paksuhkoa.

Lisää wokkiin kasvisliemi ja soseutettu kurpitsa. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää riisiviinietikka. Tarkista maku, joudut todennäköisesti lisäämään suolaa. Sekoita joukkoon kurpitsakuutiot ja kuumenna curry. Poista sitruunaruoho sekä kanelitanko.

Keitä sillä välin nuudelit pakkausen ohjeen mukaan. Huuhtele ne kylmällä vedellä ja sekoita joukkoon seesamiöljyä. Valmista uppomuna. Ohjeen löydät täältä.

Kokoa annos asettelemalla kulhon pohjalle nuudeleita. Annostele nuudeleiden päälle lientä sekä kurpitsakuuitoita. Ripottele pinnalle rouhittuja cashewpähkinöitä, seesaminsiemeniä, hienonnettua korianteria ja kevätsipulia sekä viipaloitua tuoretta chiliä. Lisää lopuksi uppomuna ja viimeistele annos seesamiöljyllä.

Flammkuchen mädillä ja kylmäsavulohella

Tänään juhlistetaan itsenäisen Suomen 99-vuotispäivää. Sen kunniaksi tarjotaan vähän parempaa piirakkaa, kylmäsavulohella ja mädillä ryyditettynä.

Flammkuchen with cold smoked salmon and salmon roe

Olen todella laiska leipomaan piirakkataikinoita, joten olen tämän flamkuchenin (tai tarte flambeen) tehnyt aina valmiista voitaikinasta. Se toimii mielestäni jopa paremmin kuin hiivataikinasta valmistettu pohja. Käytin tähän Pirkan esikaulittua ja laskotettua voitaikinaa, josta saa hauskasti kolme reilumpaa annospalaa tai voi hyvin kaulia koko taikinan uunipellille paistettavaksi. Valmiit lehtitaikinalevyt sopivat ihan yhtä hyvin tähän tarkoitukseen. Hyvän hiivataikinapohjaan valmistetun flamkuchnenin ohjeen löydät 52 weeks of deliciousness -blogista.

Yksi suosikkitäytteistäni flammkuchenissä on Schwarzwaldin kinkku yhdistettynä purjoon, mutta näin itsenäisyyspäivän kunniaksi halusin mukaan jotain suomalaisempaa. Ja mikäpä olisi sen tunnusomaisempaa meille kuin kylmäsavustettu kala. Juhlan ja talvisesongin kunniaksi lisäsin mukaan myös kirjolohen mätiä.

independence day in Finland

Flamkuchenin pohja mehevöitetään ranskankermalla, jonka maustoin tällä kertaa sinapilla. Purjot paahdoin pannulla ensin ja ripottelin ne ranskankerman päälle. Kylmäsavulohen ja mädin lisäsin vasta kypsään piirakkapohjaan. Kirpakkuutta ja lisää sinappista makua piirakkaan tuovat kaprikset ja vuonankaali. Tillin ystävä voi korvata vuonankaalin tillillä ja hienontaa sitä vaikka jo ranskankerman joukkoon. Lasiin tilaisuuteen sopivaa kuplajuomaaa ja juhlat voivat alkaa!

Mäti-kylmäsavulohiflammkuchen

1 pkt Pirkka esikaulittu ja laskostettu voitaikinaa
2 isoa purjoa
öljyä
1 tlk (150 g) ranskankermaa tai smetanaa
1 tl Dijon-sinappia
200 g kylmäsavulohta viipaloituna
1 tlk (35 g) kapriksia
100 g kirjolohen mätiä
vuonankaalia
mustapippuria

Ota taikina sulamaan pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa purjoista vihreä latva pois, irrota uloin lehtikerros ja pese purjot huolellisesti. Leikkaa purjon kanta pois ja viipaloi purjo n. 1/2 cm renkaiksi. Paista purjorenkaita molemmin puolin pannulla, kunnes niihin tulee väriä.

Leikkaa sulanut taikina laskostetuista kohdista kolmeen palaan tai kauli se isoksi levyksi. Sekoita ranskankerman joukkoon sinappi ja levitä seos taikinapohjille. Ripottele päälle purjot ja paista 220 asteessa noin 15 minuuttia, kunnes pohja on kypsä ja kauniin ruskea. Isommalle taikinalevylle tarvitset pidemmän paistoajan.

Revi kylmäsavulohiviipaleet pienemmiksi paloiksi ja asettele kypsien pohjien päälle. Ripottele joukkoon kaprikset ja annostele mäti lusikalla pieniksi keoiksi. Lisää lopuksi huuhdeltu ja kuivattu vuonankaali sekä kunnon rouhaus mustapippuria. Tarjoa heti.

Hirviragu ja itsetehty pappardellepasta

Viikonloppuna ehtii hitaasti haudutella tomaattista hirviraguuta ja pyöräyttää sen kaveriksi itsetehtyä pappardellepastaa.

hirviragu ja yrttipappardelle

Pitkään haudutetut liharuoat ovat sydäntäni lähellä ja ne ovat mitä mainiointa talviruokaa. Lihan hiljaa hautuessa ehtii mietiskellä maailman menoa, siivota, ulkoilla tai vaikka tehdä itse pastaa. Italialaiset ovat taitavia luonnollisesti pastan teossa, mutta onnistuupa heiltä myös monenlaisten haudutettavien liharuokien ja kastikkeiden teko. Raguta voisi sanoa nyhtölihaksi kastikkeessa, tai niin aikakin sen itse valmistan. Kuutioidut lihapalat ruskistetaan ja haudutetaan tomaattisessa kastikkeessa, josta ne poimitaan pois, kun ne ovat haarukalla riivittäviä ja palautetaan kastikkeeseen vielä makua saamaan.

Ragun voi valmistaa hyvin monenlaisesta lihasta ja olemme onnekkaita, kun saamme äitini kautta hirvenlihaa sen verran kun pakastimeen mahtuu. Herra Hurvelsson aka Koira on tästä myös hyvin onnellinen, sillä hirvenlihan roippeita ja luita pakastetaan ihan erikseen karvakuonoja varten. Hirven metsästysaikana voi myös käydä niin onnellinen sattuma, että pääsee aivan tuoretta saalista nuuhkimaan ja ihmettelemään.  Mutta hirven sijaan voi raguun käyttää tosiaan myös naudanlihaa tai vaikkapa lammasta.

Yrttipappardellepasta

Pastan tekeminen on helppoa ja pappardellen, leveän nauhapastan, valmistus onnistuu myös ilman pastakonetta. Tarvitset vain kaulimen. Tällä kertaa maustoin pastataikinan yrteillä, mutta sen voi maustaa myös pinaatilla tai vaikkapa punajuurimehulla. Jos aika ja into ei riitä, saa kaupasta varsin kelvollista kuivattua pappardellea.

 

Hirviragu

n. 1kg hirvipaistia tai luutonta keittolihaa
3 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia
2 valkosipulinkynttä
2 lehtisellerin vartta
1 porkkana
1 kanelitanko
1 tähtianis
2 laakerinlehteä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä tai valkoviiniä (käytin desin molempia)
1 iso pihvitomaatti
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja tai kokonaisia tomaatteja
3 dl vettä
3 oksaa rosmariinia
3 oksaa timjamia
1 rkl sokeria
1 1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

Nosta liha lämpenemään noin tunti ennen valmistusta. Kuivaa lihan pinta ja poista tarvittaessa kalvot. Leikkaa liha reiluiksi kuutioiksi ja ripottele pinnalle suolaa. Ruskista lihapalat padassa öljyssä muutamassa erässä. Siirrä lihakuutiot lautaselle odottamaan.

Kuutioi sipuli, valkosipuli, porkkana ja lehtisellerin varret pieniksi kuutioiksi. Lisää pataan vielä vähän öljyä. Kuullota kasviskuutioita padassa yhdessä kanelin, tähtianiksen ja laakerinlehtien kanssa noin 10 minuuttia.

Lisää tomaattipyree ja kuumenna hetki. Hulauta joukkoon viini ja kiehauta. Kuutio pihvitomaatti ja lisää se yhdessä kirsikkatomaattien sekä veden kanssa pataan. Sido rosmariinin ja timjaminoksat yhteen, nosta nippu pataan ja mausta kastike sokerilla. Älä lisää vielä suolaa. Kuumenna kastike ensin poreilevaksi ja hauduta sitä miedolla lämmällä kannen alla hiljalleen 3-4 tuntia, kunnes haarukalla kokeiltaessa lihassyyt irtoavat toisistaan. Mausta kastike suolalla ja pippurilla, lisää mausteita ja vettä tarvittaessa.

Anna kastikkeen jäähtyä hetki ja nosta lihapalat pois padasta. Riivi liha haarukalla suikaleiksi. Siirrä suikaleet takaisin pataan ja kuumenna kastike.

Keitä pappardellea 3-4 minuuttia. Valuta pasta ja sekoita ragúkastike kuuman pastan joukkoon. Raasta päälle parmesaanijuustoa.

Yrttinen pastataikina

300 g    durumvehnäjauhoja
3        kananmuna
1 tl    suolaa
2 rkl    oliivi- tai rypsiöljyä
1/2 dl soseutettuja yrttejä (käytin basilikaa ja rosmariinia)
(1-2 rkl vettä)

Valmista kastikkeen hautuessa pasta. Kaada jauhot isoon kulhoon ja tee niiden keskelle syvennys. Riko kananmunat syvennykseen. Lisää suola, öljy ja yrtit. Mikäli hienonsit yrtit veitsellä, voit joutua lisäämään vettä, jotta taikina on riittävän kosteaa.

Sekoittele jauhoja pikkuhiljaa munaseokseen, kunnes taikina alkaa muodostua. Vaivaa taikinaa noin 10 minuuttia, kunnes siitä tulee kiiltävää ja kimmoisaa sekä helposti kaaviloitavaa. Taikina on vaivattu kunnolla, kun se on silkkisen tuntuista. Kääri taikina kelmuun ja anna taikinan levätä vähintään 15 min huoneenlämmössä ennen kaavilointia.

Kaaviloi taikina jauhotetulla pastakoneella (tai kaulimella) esim. kolmessa tai neljässä erässä ohueksi levyksi. Aloita taikinan käsittely koneen leveimmällä välillä. Pyöräytä taikina muutaman kerran koneen läpi. Kavenna sitten välitystä ja jatka taikinan kaulintaa. Pastakoneella telojen väliä ohennetaan, kunnes haluttu paksuus on saavutettu.

Laita lopuksi välitys kapeimmalle kohdalle ja tee tasakokoisia pastalevyjä. Anna kaaviloitujen taikinalevyjen kuivahtaa jauhotetulla pöydällä noin 10 minuuttia. Rullaa sitten taikinalevy kääretorttulevyn tapaan rullaksi. Viipaloi rullasta noin 2 cm levyisiä viipaleita. Pura rullat ja annan pappardellenauhojen kuivua vielä hetki ennen keittämistä.

Keitä pasta runsaassa ja suolalla maustetussa vedessä noin 3-4 minuuttia. Valuta hyvin.

Glögimaustettu kirsikkabrownie

Joulukuu alkakoon makeissa merkeissä tämän glögimausteisen brownien myötä.

Mulled wine and cherries brownie

 

Innoituksen tähän brownieen sain Vaimomatskuu-blogin Juulialta, joka aiemmin syksyllä teki brownieta punaviinistä. Silloin jo huokailin ohjeen ihanuudelle ja browniet menivät tekolistalleni.  Mietin, että aivan samanlaista ohjetta en kehtaa tehdä blogiini ja ajatus jäi hautumaan. Hapankirsikoita halusin käyttää, se oli selvä! Punaviinin sijaan päädyin uittaamaan hapankirsikat glögissä (glühweinissa, jos ihan tarkkoja ollaan). Brownieohjeena käytin aiemmin tekemääni pumpulinpehmeiden brownien ohjetta.

Juulian ohjeessa kirsikat lisätään punaviinineen taikinaan, mutta omaan versiooni käytin vain glögissä liotetut kirsikat. Tarkoituksenani oli kyllä keittää kirsikoiden liotusliemestä siirappi – tai keitinkin sen, nimittäin kattilan pohjaan! Suuressa viisaudessani ajattelin, että siirapin kiehuessa ehdin ottaa pari aloituskuvaa tähän postaukseen.  Kuvat sain, mutta siirappia en. Jos siis päätät valmistaa ehdottamani glögisiirapin, niin suosittelen kattilan läheisyydessä hengailua!

 

Mulled wine and cherrie brownie

 

Näistä browniesta tulee todella pehmoiset, erityisesti jos käytät mantelijauhoa, jolloin ne sopivat myös keliaakikoille.  Maustoin taikinan vielä neilikalla ja kanelilla, jotta glögimäinen maku korostuu. Mausteita voi lisätä maun mukaan ja maku tiivistyy seuraavaan päivään. Nämä kirsikkabrowniet voisivat muuten mennä kivasti aiemmin valmistamani mustikkaglögin kanssa!

Loppuun vielä kuuma vinkki kaikille esteetikoille ja joulupukin apureille – browniekuvissa käyttämääni pronssikuvioitua lahjapaperia myydään Helsingissä My o My Xmas garagessa, Aleksanterinkadulla. Siellä on myynnissä myös upeita ruokakirjoja, kuten Välimäen Teresan Hyvää joulua -kirja. Hopi hopi!

 

Sour cherries and Valhorna chocolate

 

Glögimaustettu kirsikkabrownie

3 dl vahvaa, mielellään vähän hapanta/sokeroimatonta glögiä (alkoholilla tai ilman)
2 dl kuivattuja hapankirsikoita

250 g suklaata (70% kaakaopitoisuus, käytin Valhornaa)
200 g muscovadosokeria
100 g ruokosokeria
250 g huoneenlämpöistä voita
3 isoa kananmunaa (L-koko) + yksi keltuainen
1 ps (75 g) mantelijauhetta
60 g tummaa kaakaojauhetta
1/2 tl leivijauhetta
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl jauhettua kanelia

Tarvitset 23×23 cm kokoisen, mielellään pinnoitetun vuoan tai paistoastian. Muunkin kokoinen käy, mutta tarkkaile paistoaikaa! Vuoraa vuoka leivinpaperilla tai voitele vuoka ja jauhota se hyvin.

Kuumenna glögi kattilassa ja lisää siihen kirsikat. Anna kirsikoiden maustua glögissä, kunnes liemi jäähtyy. Voit myös tehdä tämän vaiheen edellisenä iltana ja nostaa kirsikat liemineen jääkaappiin odottamaan.

Ota suklaasta 50 g erilleen ja rouhi se pieniksi muruiksi. Siirrä rouhittu suklaa sivuun odottamaan. Paloittele loput suklaasta ja sulata hiljalleen vesihauteessa. Kulhon pohja ei saa koskea veden pintaa. Kun suklaa on sulanut, nosta kulho pois vesihauteesta ja anna suklaa jäähtyä kädenlämpöiseksi.

Vatkaa suklaan jäähtyessä huoneenlämpöinen, paloiteltu voi sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi. Riko kananmunat pieneen kulhoon, lisää keltuainen ja vatkaa rakenne kevyesti rikki haarukalla. Siivilöi jauhot, leivinjauhe ja mausteet erilliseen kulhoon. Valuta kirsikat glögiliemestä. Voit halutessasi keittää glögistä siirapin brownien kanssa tarjottavaksi.

Lisää kananmunat voi-sokerivaahtoon pienissä erissä koko ajan vatkaten. Nosta sekoitusnopeutta erien välissä. Sekoita sulatettu sekä rouhittu suklaa metallisella lusikalla seokseen. Lisää kirsikat. Nostele lopuksi jauhoseos joukkoon, vältä sekoittamasta liikaa.

Kaavi taikina paistovuokaan, tasoita pinta. Paista 180 asteessa 25-30 minuuttia. Mikäli vuokasi on isompi, lyhennä paistoaikaa. Leivonnaisen tulisi olla keskeltä hieman kohonnut ja kosteaa. Tarjoa glögisiirapin ja vaniljajäätelön kanssa tai sellaisenaan glühweinin kanssa.

Falafelit ja granaattiomena-helmicouscoussalaatti

Falafelit ja couscous ne yhteen sopii!

Falafels and pearl couscous

Näiden falafelien ohje on peräisin Yotam Ottolenghiltä ja ovat mielestäni parhaita itse tehtyjä falafeleja. Ohjeen juju on kuivatuissa kikherneissä, jotka ainoastaan liotetaan vedessä yön yli. Kikherneitä ei siis keitetä lainkaan ensin. Näin saadaan ihanan rapsakka rakenne ja toisin kuin esimerkiksi säilykekikherneistä valmistetut falafelit, nämä eivät ole kertaakaan keittämisen aikana hajonneet atoimeiksi. Olen alkuperäiseen ohjeeseen lisännyt tuoreiden yrttien määrää, koska pidän niiden tuomasta väristä sekä mausta. Yrtit tuovat jonkin verran lisää kosteutta falafelmassaan, joten olen lisännyt hieman myös jauhojen määrää. Näistä falafeleista ei siitä huolimatta tule missään nimessä tahmaisia tai jauhoisen liisterisiä!

Falafelmassa näyttää irtonaiselta ja pieni epäusko voi iskeä siinä vaiheessa, kun alat muotoilla pyörytköitä. Mutta ei  huolta! Käytä falafelien muotoiluun lumipallo-tekniikkaa eli pyörittele faladelmassaa kämmenten välissä samalla puristellen, kuin tekisit lumipalloja. Voit tehdä kaikki falafelit valmiiksi paistamista varten kerralla tai sitten aina sen määrän kuin kerralla paistat. Falafelit ovat parhaimmillaan heti paistamisen jälkeen.

Falafelien kanssa valmistin helmicouscous-salaattia. Helmicouscouskuksen maihinnousua olen odotellut jo useamman vuoden, mutta jostain syystä se etenee etanan tahdilla. Jotain pientä toivoa kuitenin on, sillä ainakin Artisan Grains -merkillä sitä jo myydään. Helmicouscous on Lähi-idän alueella usein käytetty couscous, nimensä mukaisesti näyttää pieneltä helmeltä. Englanniksi sitä kutsutaan nimillä pearl couscous, giant couscous ja Libanonissa se tunnetaan moghrabieh-nimellä. Italiasta löytyy myös helmicouscouksen sukulainen, fregola-pasta, jota myydään mm. Hellassa ja Herkussa Museokadulla. Helmicouscous-salaatin tein aikalailla samoin kuin tämän vehnänjyväsalaatin. Lisäsin salaattiin vain paljon enemmän granaattiomenaa (yhden kokonaisen granaattiomenan), sillä sen sesonki on nyt parhaimmillaan.  Ripautin mukaan myös hiukan sumakkia, sillä sen maku sopii mielestäni hyvin myös granaattiomenan kanssa. Hienonna couscouksen joukkoon reilusti lehtipersiljaa, korianteria ja vahvaa minttua, niin raikas salaatti on valmis.

Tein falafeleja ja couscoussalaattia yhdessä kurpitsahummuksen kanssa, jonka ohjeen löydät täältä.

Falafelit

250 g kuivattuja kikherneitä
1 (80 g) pieni sipuli hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi hienonnettuna
1/2 ruukkua hienonnettua lehtipersiljaa
1/2 ruukkua hienonnettua korianteria
1 tl jauhettua juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
½ tl cayennepippuria
½ tl kardemummaa
½ tl leivinjauhetta
2 -3 rkl vehnäjauhoja
3 rkl vettä
1 l rypsiöljyä paistamiseen
seesaminsiemeniä koristeluun

Liota kikherneitä yön yli kylmässä vedessä. Vettä tulisi olla ainakin kaksinkertainen määrä suhteessa herneisiin.
Seuraavana päivänä valuta kikherneet ja hienonna ne monitoimikoneessa yhdessä sipulin, valkosipulin, lehtipersiljan ja korianterin kanssa. Käytä koneen pulse-toimintoa, aja seosta 30 – 40 sekuntia kerrallaan. Massan tulisi olla rouheaa, yhtenäistä, mutta ei taikinamaista. Ottolenghi suosittelee käyttämään massan valmistukseen lihamyllyä, joten jos sinulla sellainen on, niin käytä ihmeessä!

Lisää mausteet, leivinjauhe, vehnäjauhot ja vesi käsin sekoittaen. Peitä kulho muovikelmulla ja anna vetäytyä mielellään tunnin verran. Voit valmistaa seoksen jopa päivän ennen valmistusta (tällöin voit joutua lisäämään vähän jauhoja enemmän).

Kaada öljy paksupohjaiseen kannelliseen kattilaan tai valurautapataan ja kuumenna se 180 asteeseen. Pyörittele kostutetuin käsin massasta pieniä pyöryköitä (25 g). Purista pyörykät tiiviiksi. Ripottele pyöryköille seesaminsiemeniä ja paista öljyssä 4 minuuttia tai kunnes ne ovat läpikypsiä. Nosta falafelit reikäkauhalla leivinpaperin päälle valumaan.

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette

Juuriselleri, tuo ihana röpölöinen möhkö, pitää sisällään hienostuneen maun, joka sopii muuhunkin kuin keittojuureksiin.

Celeriac and goat cheese kind of galette

Juuriselleri on palsternakan ohella tällä hetkellä lempijuureksiani. Tiedän, että se herättää useimmissa lähinnä inhoa. Monelle juuriselleri eli mukulaselleri on myös tuntemattomampi juures. Sen sellerimäinen kipakkuus pehmenee uunissa paistettaessa ja siitä saa aivan taivaallista sosetta. Kokonaisenakin juuriselleriä voi valmistaa ja siihen löydät mainion ohjeen Sillä sipuli -blogista .

Galette on nimitys ranskalaiselle  matalalle piirakalle, jossa osa taikinasta käännetään täytteen päälle. Tässä ohjeessa ei taikinaa ole ja galeten sijaan tätä voisi kai kutsua paistokseksi. Ohjeen bongasin, jälleen kerran, Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Alkuperäistä ohjetta muokkasin siten, että vaihdoin hunajan vaahterasiirappiin  ja tein galetteen toisenkin kerroksen. Vuohenjuustoksi sopii ihan perinteinen vuohenjuusto tai sitten pehmeä vuohenjuusto (Chavroux). Tarjoa galette alkupalana rucolan kanssa tai liharuoan lisäkkeenä. Me söimme tätä paistetun ankanrintafileen kanssa ja se oli aikalailla match made in heaven!

Celeriac

Mukulaselleri-vuohenjuustogalette
1 iso galette tai 2 pienempää

1 iso juuriselleri
4-5 rkl oliiviöljyä
150 g vuohenjuustoa
2 rkl vaahterasiirappia tai hunajaa
4-5 rosmariinin oksaa
suolaa ja mustapippuria

Kuori juuriselleri ja leikkaa se ohuksi viipaleiksi veitsellä tai mandoliinilla. Nosta viipaleet kylmään veteen tummumisen ehkäisemiseksi.

Kuumenna öljy pannulla. Asettele pannulle limittäin tasainen kerros juuriselleriviipaleita. Murenna päälle puolet vuohenjuustosta, valuta puolet vaahterasiirapista, revi joukkoon rosmariinia ja mausta suolalla sekä pippurilla. Tee toinen samanlainen kerros ja peitä se vielä juuriselleriviipaleilla. Anna galeten paistua noin 15 minuuttia, kunnes se alkaa saada reunoilta väriä. Paista galettea pienellä lämmöllä, jottei se pala pohjasta.

Kumoa galette lautaselle tarte tatinin tapaan ja liu’uta se takaisin paistinpannuun (pohjapuoli tulee nyt päälle). Paista vielä jonkin aikaa, jotta galette saa väriä myös toiselta puolelta. Valuta päälle vielä hieman vaahterasiirappia, ripottele pinnalle suolaa ja rosmariinia. Viimeistele galette mustapippurilla.

Vahinko-Omarit ja mitä niistä syntyi

lingonberry and toffee muffins

 

Yksi ruoanlaittajan tärkeimmistä ominaisuuksista on luottamus omaan arviointikykyynsä, vaikka se olisikin ristiriidassa valmistettavan ohjeen kanssa.

Tämä tuli taas todistettua, kun tein taannoin kinuskikastiketta omenapaistosta varten. Olin täysin unohtanut, että minulla oli valmiina testattuna monta hyvää kinuskiohjetta, joita olin hionut työväenopiston kursseja varten. Ihmettelin mielessäni valitsemastani Serious Eatsin kinuskikastikeohjeesta puuttuvia sokerin lämpötiloja, mutta päätin kuitenkin mennä sen ohjeen mukaan.

Aloitetaanpa alusta. Mielestäni helpoin ja paras tapa tehdä kinuskikastiketta on ensin kuumentaa kattilassa sokeri ja vesi, ja tähän kuumaan seokseen kaadetaan sitten kerma. Kuulostaa ihan selkeältä, eikö vaan! Paitsi, että sokeri-vesiseos täytyy kuumentaa riittävän kuumaksi ja riittävän kuuma on tässä tapauksessa 180 astetta. No, tässä Serious Eatsin ohjeessa käskettiin kuumentaa seos meripihkan väriseksi, mutta mitään lämpötilaa ei annettu. Olin suuressa viisaudessani keksinyt, että ruokosokeri on tällä kertaa hyvä, ja eihän siinä mitään vikaa sinänsä ollutkaan. Väriä lukuunottamatta. Valmiiksi ruskea sokeri näyttää sulaessaan ja kuumentuessaan tummemmalta huomattavasti aiemmin kuin tavallinen valkoinen kidesokeri. Vaikka epäilinkin itseäni, niin kaadoin kuitenkin kerman seokseen, joka näytti meripihkamaiselta. Virhe. Kerma ei lisättäessä edes sihahtanut, kun sen oikeassa lämpötilassa pitäisi ihan kuohua. Tuijottelin hetken lamaantuneena tuota laimean maitokahvin väristä lientä ja mietin, että mitä nyt? Sitten keksin, että jos jatkan kuumentamista riittävän pitkään, pitäisi seoksen alkaa muuttua paksummaksi ja värinkin tummentua.

lingonberry and toffee muffins

Näin tein ja näin tapahtuikin. Moniko arvaa tässä vaiheessa, että mitä oikeastaan tapahtui? Pitkä keittäminen ei tehnyt seoksesta kastiketta, vaan toffeeta! Lämpimässä kattilassa seos oli juoksevaa, mutta testattaessa se kovettui melkein heti lusikkaan. Tässä vaiheessa alkoi jo hymy hyytyä. Ei uskoisi, että minä olen joskus opiskellut ruoanvalmistuksen kemiallisia ilmiöitä! Jostain mieleeni hiipi ajatus, että voin lisääminen toisi seokseen haluttua elastisuutta. Niinpä. Elastisuus oli kaukana siitä murenevasta ja värinsä mattamaiseksi muuttaneesta massasta, mikä oli lopputuloksena! Kylmä voi muutti toffeen rakenteen täysin – omarkarkkimaiseksi nimittäin. Kun kaavin massaa kattilasta astiaan oli se todellakin kuin Omar-karkkia, sellaista hieman kuivahtanutta, lähellä parasta ennen -päiväystä olevaa Omaria. Nauroin vedet silmissä, että tätä en kyllä olisi osannut tehdä tarkoituksella. Maussa ei ollut mitään vikaa ja päätin heti, että nämä kovan onnen karamellit täytyy kyllä hyödyntää jotenkin.  Ja niin syntyivät nämä puolukka-kermakarkkimuffinit.

En uskalla luvata, että selostukseni pohjalta tämä vahinko-Omar onnistuu, joten suosittelen käyttämään kaupasta saatavia kermakaramelleja. Muffinien ohje itsessään on yksinkertainen, kun kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään. Alkuperäisen ohjeen taikinaan olen saanut Siskot kokkaa -blogin Nelleltä, joskus aikojen alussa. Se on käytössäni vähän muokkaantunut, mutta jogurtti on ohjeessa pysynyt. Puolukan sijasta voi muffineihin laittaa karpaloita tai herukoita.

Puolukka-kermatoffeemuffinit
8 kpl

3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljajauhetta
1 1/4 dl sokeria
2 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
1/2 dl öljyä
1 1/2 dl kohmeisia puolukoita
1 dl paloiteltuja kermakaramelleja

8 isoa muffinvuokaa
päälle: 1/2 puolukoita ja saman verran kermakaramellia murennettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Mittaa kulhoon jogurtti, riko joukkoon kananmunat ja lisää öljy. Vatkaa seos tasaiseksi ja lisää kuivat aineet nopeasti sekoittaen. Kääntele taikinaan puolukat sekä paloitellut kermakaramellit. Jaa taikina muffinivuokiin ja koristele puolukoilla sekä karkkimuruilla.

Paista uunin keskitasolla 175 asteessa 20-30 minuuttia, kunnes muffinit ovat kauniin ruskeita. Nämä muffinit ovat parhaimmillaan paistopäivänä. Pakasta mahdolliset ylitse jääneet herkut.

Kurpitsahummus

Hei kurpitsa, vanha ystävä! Long time no see!

pumpkin hummus

Meillä kokattiin viikonloppuna Lähi-idän henkeen. Yksi ruoista oli tämä kurpitsahummus.

Pidän erilaisista tahnoista ja levitteistä, mutta hummus on kaikkien kingi. Se on niin monikäyttöinen ja sopii couscousin kaveriksi, ruisleivän päälle tai nälkäisen työstä kotiutuvan nopeaksi välipalaksi. Hummuksen pohja syntyy kikherneistä ja tahinista eli seesaminsiementahnasta. Maailmalta löytyy lukuisia erilaisia versioita, joissa osassa käytetään enemmän tahinia ja toisissa taas enemmän mausteita. Hummuksen suosiosta kertonee se, että tänä päivänä sitä saa valmiina myös kaupoista. Tosin itse tehty on parempaa!

Olen vähän laiska liottelemaan ja keittelemään kikherneitä, joten käytän säilykekikherneitä. Niiden valinnassa on kuitenkin syytä olla tarkkana, sillä esimerkiksi Go Greenin kikherneet ovat niin napakoita, että niistä tulee rakeinen hummus. Itse pidän enemmän silkkisen sileästä hummuksesta ja käytän usein joko Pirkan tai Bonduellen kikherneitä.

Meillä useimmin käytetty hummusohje on Jamie Oliverin käsialaa ja se on vuosien varrella käytössä muokkaantunut meidän versioksemme. Pienen valaistumisen hetken koin jossain vaiheessa, kun minulle selvisi, taisi olla Ottolenghin kirjasta, että hummusta voi ohentaa vedellä. Eli litraa oliiviöljyä ei ole tarpeen sekoittaa kikherneiden joukkoon pehmeämmän rakenteen saavuttamiseksi! Veden sijasta voi käyttää myös kikherneiden lientä.

Butternut squash houmus

Vaikka perushummus onkin hyvää, on välillä kiva kokeilla jotain uutta. Olen joskus tehnyt punajuuresta hummusta ja se oli hyvää. Porkkanahummuksen ohjeenkin muistelen jossain nähneeni, joten ajattelin että voisihan tuo kurpitsakin sopia. Kurpitsan makeus ja tahinin pähkinäisyys on jo aiemmin todettu hyväksi makupariksi eli ihan metsään en voi mennä.

Paahdoin myskikurpitsat uunissa ja soseutin kypsän kurpitsan ennen hummukseen lisäämistä. Kurpisassa olevan kosteuden vuoksi ei tähän versioon ollut tarpeellista lisätä vettä lainkaan ja koostumuksesta tulee tavanomaista hummusta pehmeämpää. Myskikurpitsa antaa hummukselle myös kauniin värin ja hieman makean paahteisen maun.

Hummus säilyy tiiviissä astiassa jääkaapissa noin viikon eli sitä voi hyvin tehdä isommankin satsin kerralla.

 

Kurpitsahummus

700 g myskikurpitsaa
öljyä

1 tl kokonaista jeeraa eli juustokuminaa
1/2 tl kokonaista korianteria
1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi murskattuna
2 rkl tahinia
2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu
1 tl sormisuolaa (Maldon)
ripaus cayennepippuria, chilijauhetta tai paprikajauhetta

Paloittele kurpitsa kuorineen pituussuunnassa isoiksi lohkoiksi, poista siemenet. Valuta päälle öljyä ja paahda uunissa 175 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes kurpitsanliha on pehmentynyt. Anna jäähtyä ja kaavi liha pois kuoresta. Soseuta kurpitsa. Paahda pienessä kattilassa tai paistinpannussa jeera ja korianteri. Jauha ne morttelissa jauheeksi.

Valuta kikherneet ja ota halutessasi liemi talteen. Mittaa monitoimikoneen kulhoon kaikki aineet, myös kurpitsasose ja aja seos tasaiseksi sileäksi tahnaksi. Tarkista maku. Lisää suolaa tai tahinia tarvittaessa. Tarjoa hummmus pitaleivän tai falafelien kanssa.

Vinkki! Paahda kurpitsansiemenet paistinpannulla ja mausta ne suolalla, ripottele hummuksen päälle tai tarjoa ne salaatissa.

Sitruunaiset kuivatut omenat

Talvisissa tunnelmissa jatketaan sitruunalla maustettujen omenaviipaleiden muodossa.

lemon flavored dried apples

Mari tuossa viime viikolla totesi blogissaan, että tähän on tultu – yhden raaka-aineen resepti on julkaistu! Liekö ollut jotain ilmassa, sillä olin ehtinyt itse edellisenä päivänä tekemään nämä makean kirpakat omenat, lähes yhden raaka-aineen ohje tämäkin. Osan syystä saa myös Ku ite tekee -blogin Minna, joka pari viikkoa sitten kyseli innokkaita mukaan bloginsa joulukalenteri-projektiin, ja aloitti samalla tämän päässäni pyörivän ihanan jouluohjemylläkän.

Kuivatut omenaviipaleet eivät nimenä ehkä houkuttele, mutta jos kerron että viipaleet käytetään tomusokerilla makeutetussa sitruunamehussa ja kuivataan rapsahtelevan rapeiksi, niin ehkä jo kiinnostaa? Ohje on aivan älyttömän helppo. Tärkein vaihe on oikeastaan omenien viipalointi, mitä ohuemmiksi ne saa, sitä parempi lopputulos. Käytin omenana kotimaista todella punaposkista Loboa, joka on hapahko omena ja sopii hyvin kiinteän rakenteensa vuoksi kuivatettavaksi.

Kuivattuja omenaviipaleita voi käyttää koristeluun, mutta ne ovat ihania naposteltavia sellaisenaan tai vaikka juustojen ja glögin kaverina. Niistä saa myös kivan ruokalahjan.  Säilytä viipaleet tiiviissä lasipurkissa, jotta ne eivät kostu.

 

kuivatut omenaviipaleet

 

Sitruunaiset omenaviipaleet

2 punaposkista kirpakkaa omenaa
1 sitruunan mehu
2 rkl tomusokeria

Pese omenat ja poista kanta. Viipaloi ne ohuiksi mandoliinilla tai veitsellä. Poista viipaleista siemenet, mikäli ne jäävät kotaan. Pyöräytä omenaviipaleet tomusokerilla makeutetussa sitruunamehussa ja levitä pellille leivinpaperin päälle. Viipaleet saavat olla vierekkäin, mutta eivät koskea toisiinsa. Omenien koosta riippuen tulee tästä 2-3 pellillistä. Nosta pelti pakastimeen tai parvekkeelle, jos on pakkasta (peitä foliolla) 40-45 minuutiksi.

Kuumenna uuni 100 asteeseen ja kuivata omenaviipaleita noin tunnin ajan, kunnes ne ovat rapeita ja irtoavat leivinpaperista. Jäähdytä ja lado viipaleet tiiviiseen lasipurkkiin.

Inkiväärikeksit

Kandeeratut inkiväärit tuovat kekseihin kipakkaa makua – täydellisiä teen tai kahvin kanssa nautittuna!

Inkiväärikeksit

Urtekram oli yksi kesäkuun valokuvaus-workshopin sponsoreista. Osallistujille jaetuissa lahjakassissa oli mm. Urtekramin kandeerattuja inkivääripaloja, joihin me Marin ja Timin kanssa ihastuimme kovin. Minulle heti tuli mieleen, että näistä saisi upeita keksejä, mutta näin kauan siinä meni, että ehdin ohjetta testaamaan.

Kuten aiemmin olen kertonut on rakkauteni inkiväärikekseihin saanut alkunsa Englannista. Siellä ohuet ginger snaps -keksit olivat suurta herkkuani. Näistä leipomistani inkiväärikekseistä tuli kuitenkin paksuja, pehmeän sitkeitä ja niissä on kunnollinen inkiväärin potku. Ne ovat täydellisiä teekupillisen kanssa tai ihan sellaisenaan keksipurkista napattuna.

Minulla oli kaapiin unohtunut palmukidesokerin jämä, jonka nakkasin taikinaan. Vaalea muscovadosokeri tai kookossokerikin toimii varmasti, ruokosokeri käy myös. Täysin valkoisesta sokerista leivottaessa tulee kekseistä vaaleampia ja ei niin täyteläisen makuisia. Jauhoina voit käyttää spelttivehnäjauhoja tavallisten sijaan. Lisää seokseen nestettä sen verran, että saat siitä muotoiltua taikinan. Itse käytin nesteenä kahvia ja se toimi hyvin.

Keksit säilyvät tiiviissä rasiassa noin viikon verran.

Inkiväärikeksit

1 1/2 dl Urtekram kandeerattuja inkiväärikuutioita (155 g ps)
5 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl palmusokeria
1/2 dl ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
100 g suolatonta voita kuutioituna
1 kananmuna
4 rkl vaaleaa siirappia
1-2 rkl maitoa/vettä/kahvia

koristeluun rouhittuja inkivääripaloja

Rouhi inkivääripalat veitsellä. Sekoita kulhossa keskenään jauhot, sokeri, sooda ja suola. Nypi joukkoon kuutioitu voi. Lisää inkivääripalat ja sekoita hyvin.

Vatkaa kananmuna ja siirappi keskenään. Lisää kananmunaseos sekä 1 rkl nestettä voi-jauhoseoksen joukkoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Muotoile taikinasta pöydällä noin 6 cm halkaisijaltaan oleva tanko. Leikkaa tanko kahteen osaan ja kääri tangot tiukasti muovikelmuun. Nosta taikinatangot jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Voit myös pakastaa taikinasta puolet.

Leikkaa taikinatangot 8-10 palaan, riippuen siitä miten paksuja niistä haluat. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle ja painele pintaan inkivääripaloja. Paista keksejä 180 asteessa noin 12 minuuttia. Anna keksien jäähtyä hetki pellillä ja siirrä sitten ritilän päälle jäähtymään.

« Older posts

© 2016 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑