Tietoa mainostajalle ›

Haarukkavatkain

Ruokablogi

Paneroitu, uppopaistettu kananmuna ja parsa

Kananmunat kuuluvat pääsiäiseen monin eri tavoin valmistettuna. Mutta oletkos koskaan uppopaistanut kananmunia?

Asparagus

Split, Kroatia

Istun tässä hotellin sängyllä ja syön mansikoita. Ajatukseni eivät voisi olla kauempana pääsiäisestä ja pääsiäisruoista . Täällä Splitissä paistaa aurinko ihanasti ja tekee mieli syödä kaikkea raikasta ja kevyttä. Onneksi myös Kroatiassa pidetään parsasta, joten eiköhän sitä vielä tämän reissun aikana saada. Ehkä jo tänä iltana, kuka tietää?

Ennen lähtöä sain kuitenkin kokattua jotain ja pitkästä aikaa myös kuvattuakin ruoat. Blogissa on ollut hiljaista, sillä minulla on menossa jonkinlainen kuvauskriisi. Kameraan tarttuminen on ollut vaikeaa ja inspiraatiota ruokien kuvaamisen on ollut tasan nolla. Olen yrittänyt ahdistumisen sijaan kuvata kaikkea muuta, kuten kukkia ja ympäröidä itseäni kauniilla sekä inspiroivilla asioilla. Ennen kaikkea, olen yrittänyt ajatella positiivisesti, että ehkä tämä on  vain osa luovaa prosessia. Tänään täällä Splitissä on kamera kuitenkin laulanut oikein urakalla. Naureskelin joskus miehelleni, että hän kuvaa matkoillamme hassuja ovia ja oven kolkuttimia sekä kissoja. Minä näköjään kuvaan pieniä varjoisia kujia, pyykkejä narulla sekä ihania, rapistuneita taloja upeine kulahtaneine väreineen! Tästä reissusta lupaan vielä erikseen juttua ja kuvia. Sillä välin voit seurata matkaamme Instagramissa.

Olen pikkaisen kananmuna-addikti. Siitä on todisteena täällä blogissakin ohje jos toinen. Kaiken lisäksi opetan myös työväenopistolla ”Kaikki kananmunasta” -kurssia. Niinpä olin erityisen ilahtunut, kun sain käsiini Sanna Mansikkamäen Muna-kirjan. Ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi, olin nimittäin kuvaamassa tätä kananmuna-parsa -juttua, kun posti toi kirjan ovelle! Palaan vielä Sannan kirjaan ihan erilillisessä postauksessa, mutta sanonpa vaan, että sieltäkin löytyy paneroidut uppopaistetut munat, vähän erilaisena versiona kuin tämä minun.

deep fried poached eggs and asparagus

Oma ohjeeni lähti heti alusta alkaen Aasian suuntaan, kun aiemmin tekemäni kimchin loput vaativat jotain ruokaa kaverikseen. Lisäsin panko-korppujauhojen joukkoon mustia seesaminsiemeniä ja maustoin parsat seesamiöljyllä. Kimchi ei ole millään lailla pakollinen lisäke – parsa ja kananmunat maistuvat mainioille ihan sellaisinaankin.  Ja jotta ei ihan tule kananmunavaje pääsiäisen ruoissa, niin jälkkäriksi voi tarjota vaikka tätä passionhedelmäpossetia.

Mikäli  olet toisenlaisia parsaohjeita vailla, niin blogiarkistosta hakusanalla parsa, löydät yhden jos toisenkin inspiroivan parsaohjeen.

Paneroidut uppopaistetut munat

4 isoa luomukananmunaa
2 litraa vettä + 2 rkl riisiviinietikkaa

3 dl vehnäjauhoja
1 tl sormisuolaa
2 kananmunaa
1 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 pkt panko-korppujauhoja
3 rkl mustia seesaminsiemeniä
1 1/2 l rypsiöljyä

1 nippu parsaa
1 rkl paahdettua seesamiöljyä + ripaus suolaa
(kimchiä)

Valmista ensin uppomunat. Kuumenna vesi hiljalleen poreilevaksi ja lisää etikka. Riko kananmunat yksitellen pieneen kuppiin, esim. metalliseen desilitramittaan. Pyöräytä kauhalla veteen pyörre ja kumoa muna veteen. Keitä 4 minuuttia. Nosta muna reikäkauhalla jäähtymään kylmään veteen. Toista sama lopuilla munilla.

Paneointia varten mittaa vehnäjauhot yhteen kulhoon ja mausta suolalla. Lisää toiseen kulhoon pankojauhot ja mustat seesaminsiemenet. Riko kolmannessa kulhossa kananmunien rakenne rikki. Mausta rikotut kananmunat seesamiöljyllä.

Kuivaa uppomunat talouspaperilla huolellisesti. Kuumenna öljy 190 asteesen valurautapadassa tai muussa vastaavassa paksupohjaisessa kattilassa. Käytä uppomunat yksitellen ensin jauhoissa, sitten kanamunaseoksessa ja lopuksi panko-korppujauhoissa. Paista kuumassa öljyssä munia noin 30 sekuntia, kunnes ne ovat kauniin ruskeat.

Keitä parsat juuri ja juuri kypsiksi. Mausta seesamiöljyllä ja suolalla. Tarjoa parsat paneroitujen uppomunien kanssa.

Välimerellinen karitsapata

Välimerellisin mauin maustettu karitsapata vie ajatukset hieman jo kevättä kohti. Kokeile vaikka pääsiäisen aikaan!

Mediterranean lamb stew

Tänä talvena meillä on hauduteltu useampanakin viikonloppuna pataruokia.  Tällä kertaan pataan päätyi karitsan lapaa. Liha oli peräisin Suurtuvan lammastilalta Uukuniemeltä. Suurtuvan lammastilalla kasvatetaan perinteisiä suomenlampaita, kainuunharmaita sekä liharoturisteytyksiä. Itseäni erityisesti viehättää se, että kesäisin lampaat laiduntavat sekä peltolaitumilla että perinnebiotoopeilla tarkoittaen siis mm. metsälaiduntamista.  Karitsan lapapalojen lisäksi ostimme myös tilan karitsan potkia, erinomaisia olivat nekin. Potkien kohdalla tosin tuli ilta ja pimeä vastaa, joten kuvaa niistä ei ole todisteeksi.

Pataruokien ytimen muodostaa huolellisesti ruskistettu liha, ruskistetut luut sekä sopivan täyteläinen liemi. Lapapalat olivat luuttomia, joten ostimme hallista lisäksi luupaloja makua tuomaan. Karitsan liha mielessäni yhdistyy välimerellisiin makuihin ja erityisesti Kreikkaan, joten ostoskassiin päätyi myös kalamataoliiveja, tuoretta oreganoa sekä fetaa. Pataruokien paras puoli, sen lisäksi että ne valmistuvat lähes itsekseen, on se, että niitä voi oikeastaan maustaa ihan millä tavoin tahansa!

Lamb stew w/ feta and gremolata

Jujuna tässä karitsapadassa toimii fetajuusto, joka murustellaan valmiin padan päälle ja pata käytetään vielä grillivastusten alla. Viimeisen silauksen ruoalle antaa lehtipersiljasta, sitruunankuoresta sekä kalamataoliiveista pyöräytetty gremolata. Lisäkkeeksi keitin kokonaisia vehnänjyviä ja siinä kohtaa meinasi usko jo loppua, sillä vehnänjyvät eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä ja normaalistikin niiden keittoaika on pitkä. Ja tarkoitan siis tooooodelllaaa pitkä. Tunti ei riittänyt mihinkään, joten suosittelen kokeilemaan vaikka tummaa riisiä taikka bulguria, jos aika on tiukassa. Karitsapadan kanssa lasiin kaadettiin uuden maailman cabernet sauvignonia, jossa oli hieman kanelinen ja kevyen suklainen maku.

Välimerellinen karitsapata

n. 800 g luutonta karitsan lapaa
500 g karitsan luita (kylkipalat esim. ovat hyviä)
voita ruskistamiseen, maustamiseen suolaavja mustapippuria

2 keltasipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyre
2 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa lihalientä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)
1 rkl ruokosokeria
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua tuoretta oreganoa
lisäksi
1 pkt fetajuustoa

Gremolata
1 ruukku lehtipersiljaa
10-12 kalamataoliivia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl oliiviöljyä

Kuivaa liha, poista mahdolliset kalvot ja kuutioi se. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista siinä parissa erässä lihapalat. Ruskista myös luut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja paloittele sipuli sekä porkkanat. Kuori valkosipulinkynnet ja jätä ne kokonaisiksi. Pese purjo ja leikkaa purjon valkoinen osa kahteen tai kolmeen n. 5 cm palaan purjon koosta riippuen.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota siinä kasviksia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Sekoita joukkoon tomaattipyre ja kuumenna hetki. Lisää viini, kiehauta ja lisää lihaliemi. Anna seoksen kuplia minuutin verran ja kumoa pataan kirsikkatomaatit. Mausta kastike ja lisää lihat sekä luut. Lisää vettä tarvittaessa (nestepinta ei saa ylittää lihan pintaa). Kuumenna kiehuvaksi ja peitä kannella. Nosta pata 150 asteiseen uuniin ja hauduta 3-4 tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää.

Hienonna oregano ja lisää se pataan. Murenna päälle fetajuusto ja nosta pata ilman kantta grillivastusten alle kuumaan uuniin. Kuumenna, kunnes feta alkaa ruskistua. Nosta pata varovasti pois uunista ja tarjoa gremolatan sekä vehnänjyvien kanssa.

Gremolataa varten hienonna lehtipersilja. Poista oliiveista kivet ja kuutioi oliivien liha. Sekoita keskenään lehtipersilja, oliivit ja raastettu sitruunankuori. Lisää oliiviöljy lopuksi.

Turskaa ja hernevinegretti

Skrei eli vaellusturska on mateen ohella talvisesongin paras kala. Puhdasmakuinen turska pääsee oikeuksiinsa hernevinegretin kanssa tarjottuna.

Skrei with pea vinaigrette and spinach

Olin innoissani, kun huomasin kalakaupassa myynnissä Skreitä eli vaellusturskaa. Olin tästä erityisestä turskasta lukenut brittiruokalehdistä, joissa kehuttiin erityisesti kalan makua ja rakennetta. Voi toki olla, että tätä vaellusturskaa on saanut aiemminkin, mutta se on ollut harvojen ja valittujen huolellisesti varjeltu salaisuus. Mitä tämä vaellusturska sitten on?

Vaellusturskaksi kutsutaan turskapopulaatiota, joka saapuu joka vuosi kutemaan Norjan rannikolle.  Vaellusturskan pyynti on tarkkaan säänneltyä. Ainoastaan sukukypsiä kaloja on luvallista pyytää. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kalojen on oltava viiden vuoden ikäisiä ja pituudeltaan 60-120 cm. Kalastukseen hyväksytään vain pienet kalastusveneet ja troolarit. Verkkojen käyttö on kielletty, niinpä vaellusturskat pyydetäänkin pitkasiimalla ja vavoilla. Myös saalismäärät ovat rajoitettu. Vaellusturkaa pyydetän tammikuulta huuhtikuulle saakka. Ekströmin kalakaupasta kerrottiin, että heillä paras saatavuus skreille on vielä tämän kuun ajan.

Mutta miltä se maistui? Kalan liha oli isosyistä, kirkkaan valkoista suorastaan. Vaellusturskan maku oli upea – raikas ja puhdas maku, vähän kuin juuri pyydetyssä järvikalassa. Ihastuin kertakaikkiaan! Tällaisen arvokkaan ja puhdasmakuisen kalan kanssa ei kovin paljon tarvitse kikkailla. Kevään ensi tuulahdus sai ajatukseni Ranskan suuntaan ja johonkin vihreään. Olen tämän tapaista lämmintä vinegrettiä tehnyt aiemmin tomaateista, mutta näin talvella voi tomaatit unohtaa. Onneksi on olemassa laadukkaita pakastevihanneksia, joita voi hyödyntää ja yksi parhaimmista on mielestäni on herneet. Torilta harvoin löytää niin makeita herneitä kuin mitä pakastettuna saa! Herneiden kanssa ehdoton makupari on minttu ja basilika, mutta toki muitakin yrttejä voi käyttää. Tästä annoksesta tulee kahdelle oikein mukava lounas viikonlopun kunniaksi.

Skrei w/ pea vinaigrette and spinach

Turskaa ja hernevinegretti

Hernevinegretti
1/2 ps (à 200 g) kotimaisia herneitä (pakaste)
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl ekstra neitsytoliiviöljyä, Italia
1 rkl valkoviinietikkaa tai valkoista balsamiviinietikkaa
2 rkl kapriksia
¼ tl sormisuolaa
1 dl basilikaa ja minttua hienonnettuna

300 g skreitä eli vaellusturskaa
1 tl sormisuolaa
paistamiseen öljyä tai voita
1/2 ps (à 80 g) luomu babypinaaattia
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Nosta herneet huoneenlämpöön. Viipaloi valkosipulin kynnet ja kuullota niitä kattilassa öljyssä miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia. Lisää herneet, viinietikka, kaprikset ja suola. Lämmitä vielä hetki ja anna vinegretin maustua huoneenlämmössä noin puoli tuntia. Lisää hienonnetut yrtit juuri ennen tarjoamista.

Kuivaa kalan pinta ja mausta se suolalla. Leikkaa kalafile kahteen samankokoiseen palaan. Kuumenna voi ja öljy pannulla. Paista kalapaloja keskilämmöllä molemmin puolin, kunnes kypsä. Rouhi pinnalle mustapippuria.

Huuhtele ja kuivaa pinaatit. Pyöräytä pinaatit kattilassa, jossa teit vinegretin. Voit halutessasi lämmittaa pinaatteja hieman. Jaa pinaatit lautasille, nosta kalapalat pinaatin päälle ja annostele kalojen päälle hernevinegretti. Rouhi päälle vielä mustapippuria.

Helppo ja nopea herkkusienipasta

Nopeaakin nopeampi arkiruoka syntyy herkkusienistä ja sitruunasta.

linguine with mushrooms and lemon

Parin viikon sairastelu on kyllä vienyt voimani ihan todella. Onneksi lopulta sain oikeat lääkkeet ja pahin on jo takana. Ajatuskin alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka vielä väsyttääkin. Siksi sen enempiä jaaritteluja on aika esitellä maanantain pelastaja, herkkusienipasta!

Tämän herkkusienipastan ohjeen olen napannut Nigella Lawsonilta. Nigella sekoittaa viipaloidut herkkusienet öljyn, sitruunamehun ja valkosipulin kanssa maustumaan. Maustuneet sienet sekoitetaan pastan joukkoon. Muutin ohjetta kuitenkin vähän, sillä näin flunssan jälkimainingeissa halusin oikeasti lämmintä ruokaa. Sitä paitsi pannulla paistettuna herkkusienistä tulee ihanan paahteisen makuisia ja rapsakoita reunoistaan. Pastana voit käyttää linguinea tai spagettia, myös tagliatelle sopii. Päälle raastoin vielä runsaasti parmesaania ja se oli siinä.

Jos sienet eivät ole juttusi, niin kokeile vaikka tätä mantelista artisokkapastaa.

linguine with mushromms and lemon

Herkkusienipasta
4 annosta

400 g linguinepastaa tai spagettia

225 g ruskeita herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä + 1/2 dl
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
1/2 ruukku timjamia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu

lisäksi: parmesaanijuustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Viipaloi herkkusienet ja hienonna valkosipuli.  Paista sieniä 3 rkl:ssa öljyä, kunnes sienet ovat kauniin ruskeita molemmin puolin. Lisää valkosipulinkynnet sekä mausteet. Jatka paistamista vielä hetki. Hienonna timjami ja lisää se pannulle yhdessä sitruunan kuoriraasteen, mehun ja öljyn kanssa.  Siirrä pannu pois levyltä ja peitä kannella tai foliolla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Sekoita herkkusieniseos kuuman pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania. Tarjoa heti.

Madetta hapanimeläkastikkeessa ja paistettua kiinankaalia

Suuri rakkauteni made kohtaa inhokkini kiinankaalin tässä japanilaisvivahteisessa nuudeliannoksessa. Mukana draamassa myös veriappelsiini (totta kai!).

Jokunen viikko sitten Satokausikalenterissa tuotiin esille vaihtoehtoja huonosta satokaudesta kärsiville Välimeren alueen tuotteille, kuten salaateille, kukkakaalille ja parsakaalille. Kotimaisiksi vaihtoehdoiksi tarjottiin varastojuureksia sekä erilaisia kaaleja. Facebookissa kyselin, että onko nyt saatavana mitään muita kaaleja kotimaisina kuin keräkaalia ja punakaalia, jolloin Samuli muistutteli, että kyssäkaali sekä kiinankaali ovat edelleen kotimaisia. Olipa jossain ollut vielä kotimaista ruusukaaliakin.

Tunnustan, että täällä ruudun toisella puolella hieman irvistelin kiinankaalin kohdalla. Vaikka kaaleista pidänkin, on kiinankaali minulle vähän sellainen turhake. Olen sitä ikäpolvea joka on koulussa saanut riittämiin kiinankaalisalaattia etikkakurpitsalla höystettynä. Asiaa ei toki auta, että isäni mielestä kiinankaali oli rehukaalia, joten sitä ei kovin usein meillä kotonakaan ollut tarjolla.

Päätin siltä istumalta, että nyt on korkea aika tarttua haasteeseen ja kohdata kiinankaali keittiössä. Sitä paitsi joululahjaksi saamassani Korea-keittokirjassa oli harvinaisen selkeä kimchiohje, jota halusin kokeilla. Kimchiin ja sen valmistukseen lupaan palata vielä myöhemmin ihan omassa postauksessaan. Ikävä kyllä lähikaupassani ei ollut kotimaisena kiinankaalia (eikä sen puoleen kyssäkaaliakaan), joten jouduin lopulta ostamaan espanjalaista kiinankaalia! Eli siltä osin tämä kotimaisuuden kannattaminen meni pöpelikköön.

Yksi raaka-aine, jota olen tässä jonkin aikaa jo himoinnut on made. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, on mateen käsittely minusta helpompaa kuin minkään kalan fileointi. Syy tähän on selvä. Kun tein päättöharjoitteluani työväenopistolle, päätin opettaa kurssilaisille kuinka made nyljetään ja sitähän ei voi opettaa ellei ensin itse harjoittele. Muiden kalojen kohdalla harjoittelu on jäänyt hävettävän vähäiseksi ja hauen y-ruotojen poistamisesta vain haaveilen.

Mateen nylkeminen on oikeasti ihan tosi helppoa, se vaatii hieman voimaa, mutta ei ihmeempää taitoa. Parin viime vuoden aikana olen edennyt nylkemisestä mateen filointiin, ja se ei olekaan niin itsestään selvää kuin voisi ajatella. Mateen ruotoranka ei nimittäin vastaa juuri lainkaan muita kalojamme. Sen sijaan, että ruotoranka kulkisi littana ketjuna koko kalan pituudelta, on noin 3/4 mateen ruotorangasta kolmiulotteinen, vähän Y:n muotoinen. Vasta pyrstöä kohden ranka muuttuu littanaksi, kuten muilla kaloilla. Fileointi tapahtumana on lähellä lihan irrottamista luusta – veitsellä seurataan ruotoja vähitellen lihaa irrottaen ja lopputuloksena on kaksi kapeaa filesuikaletta.

Tarkoituksenani oli tehdä mateen fileoinnista tähän postaukseen video, mutta se joutuu valittavasti odottamaan, kunnes selviän tästä järkyttävästä nuhasta ja olen saanut ääneni takaisin. Sitä ennen, pyydä kalatiskin henkilökuntaa filoimaan made puolestasi. Toki voit käyttää tässä ohjeessa mitä tahansa rasvaisempaa kalaa ja myös hauki voisi olla hyvä.

Made sai kastikkeeksi happaman makean ja tahmea kastikkeen, johon käytin veriappelsiinin mehua. Verisappelsiinisesongin ulkopuolella myös limetin mehu toimii hyvin. Paistetun kiinankaalin päälle ripottelin togarashia, joka on japanilainen chilimausteseos, mutta sen sijaan voi käyttää chilirouhetta ja ripauksen suolaa. Soba -eli tattarinuudelit ovat ehdottomia omia suosikkejani ja niitä saa isoista ruokakaupoista. Suosittelen kokeilemaan, mikäli ne eivät ole entuudestaan tuttuja.

Madetta hapanimeläkastikkeessa ja paistettua kiinankaalia

4 annosta

Hapanimeläkastike
1 rkl oliiviöljyä
1 tl chilirouhetta
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl vaahterasiirappia tai agavesiirappia
1/2 dl soijakastiketta
1 (3/4 dl) veriappelsiinin mehu
1 rkl limetin mehua
1 tl raastettua inkivääriä
(1 tl veriappelsiinin kuorta raastettuna)
2 tl Maizenaa
2 tl vettä

Valmista ensin kastike. Hienonna valkosipuli ja kuullota sitä chilirouheen kanssa öljyssä. Lisää vaahterasiirappi, soijakastike ja sitrusten mehut sekä inkivääri. Keitä, kunnes kastike kuplii. Voit raastaa joukkoon hieman veriappelsiinin kuorta.

Sekoita Maizena ja vesi keskenään. Valuta suuruste kastikkeen joukkoon ja keitä kastiketta vielä muutama minuutti. Nosta kastike sivuun odottamaan. Mikäli kastike ehtii jähmettyä, voit lämmittää sen uudelleen.

Made ja paistettu kiinankaali

1 (1,5 kg perkaamaton paino) made nyljettynä ja filoituna
1 keskikokoinen kiinankaali
1-2 rkl rypsiöljyä
1 rkl togarashia eli japanilaista chilisekoitusta
2 rkl mustia seesaminsiemeniä
paahdettua seesamiöljyä
2-3 kevätsipulinvartta
1/2 ruukku korianteria

Lisäksi
1 pkt soba- eli tattarinuudeleita

Kuivaa madefileet ja leikkaa ne tasakokoisiksi suupaloiksi. Nosta jääkaappiin odottamaan. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita vesi kiehumaan nuudeleita varten.

Huuhtele ja kuivaa kiinankaali huolellisesti. Leikkaa kaali pituussuunnassa kantaa myöten neljään palaan. Kuumenna öljy wokissa ja paista siinä kiinankaalilohkoja kummaltakin puolelta, kunnes kaali on saanut väriä ja pehmentynyt. Nosta kaalilohkot lautaselle ja mausta togarashilla sekä mustilla seesaminsiemenillä. Valuta päälle seesamiöljyä.

Suikaloi kevätsipulit ja hienonna korianteri. Nosta madepalat jääkaapista ja siirrä ne uuniastiaan. Valuta reilusti kastiketta kunkin kalapalan päälle ja paista uunissa noin 8 minuuttia madepalojen koosta riippuen, kunnes kala on kypsää. Keitä kalojen paistuessa nuudelit pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Valuta nuudelit hyvin ja sekoita joukkoon seesamiöljyä sekä viipaloidut kevätsipulit.

Kokoa annokset kulhoihin. Laita kulhon pohjalle ensin nuudeleita, lisää sitten paistettu kiinankaali ja nosta lopuksi päälle madepalat. Lisää lopuksi hienonnettu korianteri. Mikäli kastiketta jää, voit valuttaa sitä annosten päälle.

 

Laskiaisritarit

Luit oikein – laskiaispulla laittoi hynttyyt yhteen köyhien ritarien kanssa. Tästä liitosta syntyi täydellinen kombo pehmeää pullaa, täyteläistä pistaasimassaa ja tietysti kunnon lusikallinen vaniljalla maustettua kuohukermaa.

Aivot toimivat joskus hassusti. Tammikuussa keskellä pahinta kuvaus- ja kokkaussessiota, kun pää suorastaan savusi ja tuntui ettei mitään muuta osannut ajatella kuin tekeillä olevia ohjeita, tupsahti päähän  ihan tosta vaan ajatus laskiaisritareista.  Hetken mietin, että meneekö jo liiallisuuksiin moinen kikkailu, mutta eikös sitä sanota, että enemmän on enemmän, vai miten se oli..?

Toissa viikolla sitten pääsin itse asiaan ja olen aika ylpeä, että sain näinkin kauan pantattua tätä ohjetta.  Mieli olisi tehnyt heti mennä talon katolle huutamaan, että nyt kuulkaa tuli hitsin hyvää! Tällä kertaa pyöräytin pullien väliin pistaaseista massan, kun en saanut käsiini lempi-hasselpähkinöitäni. Hasselpähkinämassaan löydät ohjeen tästä. Se on  viime vuodelta ja mukana on myös Hra Hurvelsson aka koira.

Semla meets french toast

Mutta pidemmittä turinoitta itse ohjeeseen. Suosittelen ostamaan ritareita varten hyvää pullapitkoa ja panttaamaan sitä pari päivää, jotta pulla ei ihan hajoa atomeiksi vaniljamaitoon kastettaessa.

Laskiaisritarit
4 annosta

1 pullapitko
3 dl maitoa
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
paistamiseen voita

Lisäksi:
3 dl kuohukermaa

Leikkaa pullapitkosta 8 tasapaksua viipaletta. Vatkaa matalassa tasapohjaisessa kulhossa maidon joukkoon munat ja mausta sokerilla sekä vaniljalla.

Levitä (tai painele) pistaasimassaa neljälle viipaleelle ja paina tiukasti loput viipaleet kansiksi päälle. Upota ritarit maitoon ja kääntele niitä molemmin puolin. Siirrä lautaselle odottamaan.

Kuumenna voi pannussa ja paista ritareita molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja hieman rapea. Tarjoa ritarit lämpiminä vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Koristele pistaasimuruilla.

Pistaasimassa
1 1/2 dl suolaamattomia pistaaseja
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
1 rkl vettä

Jauha pistaasit sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa tasaiseksi jauheeksi. Sekoita pistaasijauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vesi pienissä erissä. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa.

Aasialaisittain maustetut sinisimpukat

Simpukoista saa nopeasti astetta parempaa arkiruokaa.

Asian style mussels with denjang

Minulla on selvästi menossa nyt joku aasialaisen ruoan vaihe, mistä lie johtuu? Reseptiluonnoksissakin on vaikka kuinka monta aasialaista ohjetta jonossa. Ehkä nyt vain tekee mieli aromaattisempia ja voimakkaampia makuja, toisaalta nuudelit ovat pastan ohella varsinaista lohturuokaa. Tässä ruoassa ei ole nuudeleita taikka pastaa, vaan simpukoita. Ne ovat kyllä varsinaisia arjen pelastajia, kun valmistuvat pikapikaa.

Ohjeessa on muutamia raaka-aineita, jotka saattavat olla uusia tuttavuuksia, mutta ei kannata säikähtää. Valkoista misoa saa hyvin isoimmista ruokakaupoista ja korealaista fermentoitua paputahnaa, denjangia, löytyy etnisistä kaupoista. Shaoxing-viiniä, kiinalaista riisiviiniä, sen sijaan on vaikeampi löytää, sillä se on oikeaa alkoholipitoista (13,5%) viiniä ja sen vuoksi sitä ei saa myydä Suomessa elintarvikemyymälöissä. Halusin sen kuitenkin tähän nostaa ihan sillä, jos jollain sattuisi shaoxingiä löytymään kaapista, niin nyt on hyvä tilaisuus sitä käyttää. Shaoxingiin törmää ulkomaisissa ruokaohjeissa usein, mutta sen voi korvata sherryviinietikalla. Omani olen tilannut Englannista verkkokaupasta.

Tällä kertaa käytin annoksen viimeistelyyn thaibasilikaa korianterin sijaan ja thaibasilikan aniksinen maku sopi todella kivasti simpukoiden kanssa. Päädyin myös jatkojalostamaan loput simpukat nuudeliannokseen, johon käytin simpukoiden liemen ja simpukat sekä paahdoin lisäksi pannulla siitakesieniä sekä broccoliinia. Sekin oli erinomaista!

asian style mussels

 

Aasialaistyyliset sinisimpukat

40 g  (n. 1/4 dl)   shiro-misoa (valkoista misoa) tai denjangia (korealaista
fermentoitua paputahnaa)
1 rkl sherryviinietikkaa tai shaoxing viiniä
1rkl hienonnettua inkivääriä
1 kevätsipulinvarsi hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 kg sinisimpukoita
3 rkl rypsiöljyä
2 dl kuivaa sakea tai 2 dl vettä + 1 rkl sitruunamehua

Lisäksi
hienonnettua kevätsipulia
hienonnettua thaibasilikaa
mustapippuria myllystä

Sekoita keskenään pienessä kulhossa denjang, viinietikka, inkivääri, hienonnettu kevätsipuli sekä valkosipuli. Nosta sivuun odottamaan.

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Kuumenna öljy kuumaksi ja lisää simpukat. Kuumenna simpukoita noin minuutin ajan koko ajan simpukoita sekoitellen. Lisää sake tai vesi + sitruunamehu, sulje kansi ja höyrytä n. 4 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Siirrä simpukat kattilan toiselle reunalle ja lisää aiemmin valmistelemasi maustetahna pannulle. Sekoita se simpukoista irronneen nesteen kanssa ja kääntele simpukat kastikkeen joukkoon.

Nosta simpukat reikäkauhan avulla tarjoiluastiaan. Heitä pois kaikki kiinni olevat simpukat. Kaada päälle kastike ja koristele kevätsipulilla sekä thaibasilikalla. Rouhi päälle vielä runsaasti mustapippuria. Tarjoa heti.

Pinkki kampasimpukkaceviche

Tänään on ystävänpäivä, joten olkoot tämä pieni herkkupala kiitoksena teille, niin ystäväville kuin tutuille ja tuntemattomille – ihanaa päivää, vietitpä sen miten tahansa!

pink scallop ceviche

Jos ei edellisestä postauksesta tullut vielä ilmi, niin veriappelsiinit ja sitrukset ovat sesongissa ettei paremmasta väliä. Kun kesemmällä tein cevicheä ahvenesta, oli mielessä, että talvella voisin tehdä uuden version sitruksista. Tätä en tietenkään enää muistanut myöhemmin, vaan asia tuli ilmi vasta, kun etsin cevicheohjetta blogistani tätä versiota varten. Mitä tästä voi päätellä? No, ainakin sen, että ajatuksenjuoksuni etenee aika ennakoitavaa (ja hidasta) rataa!

Kampasimpukkaa olen käyttänyt aiemminkin vähän samantyyppisessä ohjeessa, kun tein meksikolaista aguachileä. Siinähän kampasimpukat raakakypsennetään reippaasti jalapenolla maustetussa limetinmehussa ja tarjotaan alkukeiton tapaan. Cevichessä nestettä tarvitaan vähemmän, joten puolikkaan verigreipin mehu, puolikkaan limetin mehu sekä appelsiineista irronnut mehu riittävät hyvin. Valitse veriappelsiineista tummimmat ja syvimmän punaisimmat,  jotta saat mahdollisimman pinkin värin cevicheen. Voi olla, että joudut korkkaamaan melko monta veriappelsiinia!

Kuvausta varten ei tämä ceviche ehtinyt maustua appelsiinien kanssa kuin puolisen tuntia ja väri kampasimpukassa on todella hento. Kun tuntia myöhemmin söimme cevichen, olivat kampasimpukat saaneet suloisen pinkin säväyksen. Siitä siis nimi ohjeelle.

pink scallop ceviche

Makumaailma tässä pinkissä cevicheversiossa lähti ihan häpeilemättä Aasian suuntaan. Rakastan paahdettua seesamiöljyä ja mustia seesaminsiemeniä enkä voinut vastustaa kiusausta lisätä niitä tähänkin. Pieni loraus kalakastiketta tuo mukavan särmän sitruksiseen kastikkeeseen ja ilman kevätsipulia sekä korianteria ei olisi tästäkään ohjeesta tullut mitään.

Vinkki! Loput ns. väritestatut veriappelsiinit lohkoin ja pistin jääkaappiin. Niitä oli mukava napostella seuraavana aamuna.

 

Pinkki kampasimpukkaceviche
alkupala 2-3 hlölle

150 g kampasimpukoita
1/2 verigreipin mehu (n. 3/4 dl)
1/2 limetin mehu
1 veriappelsiini raastettu kuori
1/4 tl sormisuolaa (esim. Maldon)
2 veriappelsiinia
1-2 punainen chiliä
1 kevätsipuli
1 tl kalakastiketta
1 tl paahdettua seesamiöljyä
1 rkl (mustia) seesaminsiemeniä
1 ruukku korianteria
(suolaa)

Sulata kampasimpukat pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa sulaneet kampasimpukat pieniksi kuutioiksi ja siirrä kulhoon. Purista  päälle verigreipin ja limetin mehu, lisää veriappelsiinin kuoriraaste ja mausta suolalla. Anna maustua kylmässä noin tunti.

Leikkaa veriappelsiinit kalvottomiksi lohkoiksi ja paloittele lohkot. Kaada leikkuulaudelle kertynyt appelsiinimehu kampasimpukoiden joukkoon. Voit myös puristaa lohkotuista kalvoista pois niihin mahdollisesti jääneen hedelmämehun. Poista chilistä siemet ja hienonna tai suikaloi hedelmäliha. Suikaloi kevätsipuli. Sekoita appelsiinipalat, chili ja kevätsipuli kampasimpukoiden joukkoon. Mausta kalakastikkeella.

Nosta ceviche vielä maustumaan jääkaappiin noin tunniksi. Lisää lopuksi seesamiöljy, seesaminsiemenet ja hienonnettu korianteri. Tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa.

Veriappelsiinipaistos

Kauden parhaasta sitruksesta, veriappelsiinista, syntyy lämmin ja pilvenpehmoinen jälkiruoka.

Parhaimmat jälkiruoat ovat mielestäni helppoja valmistaa ja syntyvät kuin itsekseen. Erityisen ihania ne ovat silloin, kun pienellä vaivalla saa aikaiseksi jotain ekstraa, kuten tässä veriappelsiinipaistoksessa. Olen aiemminkin tunnustanut rakkauteni brittijälkiruokia kohtaan ja tämä paistos on yksi suosikeistani. Britit kutsuvat tätä nimellä ”self saucing pudding” ja se antaa jo osviittaa mitä tuleman pitää. Voisinpa melkein sanoa jälkiruokaa taikapaistokseksi, sillä uunissa löysän nestemäinen taikina muuttuu ihanan kuohkeaksi kakkumaiseksi kanneksi, joka piilottelee allaan curdin tapaista silkkistä tahnaa. Voisiko parempaa olla!

self saucing blood orange pudding

Olen tehnyt tätä paistosta yleensä sitruunasta ja tykkään, että sitruunan happamuus saa olla melkein sellainen veden suussa herauttava. Veriappelsiinit ovat toki makeampia, mutta lopputulos oli kerrassaan mainio ja jollakin tavalla hyvin lohdullinen, todellinen comfort food jälkiruoka.

 

Veriappelsiinipaistos eli self saucing blood orange pudding

50 g huoneenlämpöistä voita
1 ¾ dl ruokosokeria
2  veriappelsiiinin kuorta raastettuna
1 pienen veriappelsiinin mehu + 1/2 sitruunan mehu (nestettä yhteensä 1 dl)
3 kananmunaa
¾ dl vehnäjauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta
250 ml maitoa

Päälle: tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele syvä uunivuoka huolellisesti. Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen, tarvitset kuumaa vettä paistamisvaiheessa.

Pese veriappelsiinit hyvin ja raasta niiden kuori. Purista veriappelsiineista ja sitruunan puolikkaasta mehu. Nestettä tulisi olla yhteensä 1 dl.

Vatkaa kulhossa sähkövatkaimella keskenään pehmeä voi, sokeri ja kuoriraaste, kunnes seos on tasaista ja väri on vaalentunut (tähän menee noin 8 minuuttia).

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Lisää voiseokseen ensin keltuaiset hyvin vatkaten. Mittaa sitten joukkoon jauhot ja lopuksi maito sekä mehu. Sekoita, kunnes saat tasaisen taikinan. Vaahdota valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja nostele vaahto varovasti taikinan joukkoon.

Kaada taikina voideltuun vuokaan. Siirrä vuoka uunipannulle ja nosta pannu uuniin. Lisää uunipannulle kiehuvaa vettä niin, että se yltää puoleen väliin paistosvuokaa.

Paista uunissa 30-35 minuuttia. Tarkoitus on, että paistos olisi pohjasta kosteaa ja curdimaista, joten tarkkaile kypsymistä. (Kuvissa näkyvälle paistokselle olisi 5 minuuttia vähemmänkin paistoaikaa riittänyt. )

Nosta uunipannu varovasti pois uunista ja siirrä vuoka jäähtymään hetkeksi. Tarjoa paistos kuumana vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Kikhernecurry Keralasta

Poikkeus vahvistaa säännön, sanotaan. Olkoon tämä kookoksinen kikhernecurry siitä todisteena.

Keralan chickpea curry
Kookos ei normaalisti kuulu ruokavaliooni. Kookosmaito menee aasialaisissa ruoissa kyllä, mutta kookoshiutaleet pilaavat mielestäni niin leivonnaiset kuin makeisetkin. En myöskään ole raakakakkujen ystävä, sillä niiden jälkeen suussa maistuu kuin olisin palannut 80-luvulle ja juonut pullollisen halvinta kaupasta löytynyttä aurinkorasvaa. Jostain syystä tämä ruoka on kuitenkin uinut ruokarepertuaariimme ja minulla tulee siihen välillä oikein himo!

Olen pohtinut syytä tällä poikkeavalle käytökselleni ja tullut tulokseen, että kookoksen makeus ja maku taittuu kaikkien muiden mausteiden ansiosta, ja että ruoassa on riittävästi chiliä. Ohjeen olen muokannut samaisesta keralalaisen ruoan kirjasta mistä aiemmin tein kananmunacurryn. Ja se oli taas omassa sarjassaaan poikkeus, koska siinä ei ollut lainkaan kookosta, mitä keralalaisissa ohjeissa tuppaa aika usein olemaan. Keralassa tähän ruokaan käytettäsiin tuoretta kookosta, mutta minä olen tyytynyt ihan kuivattuihin kookoshiutaleisiin.

Spices for the chickpea curry

Ohje on tyypilliseen intialaiseen tapaan monivaiheinen, mutta kaikki vaiheet kannattaa tehdä kuten on ohjeistettu. Erityisesti masalan kohdalla suosittelen noudattamaan paahtamisohjetta, sillä kookosta ja mausteita paahdettaessa syntyy aivan uskomattoman upea tuoksu!

Käytin ensimmäistä kertaa tuoretta kurkumaa ja se toikin curryyn voimakkaamman keltaisen värin. Tosin täysin puhtaan keltaista ei tästä currystä saa, sillä ruskeaksi paahdettu kookos antaa oman värinsä kastikkeelle. Kurkumaa käsitellessä voi olla hyvä idea käyttää suojakäsineitä, jos ei halua että kädet näyttävät siltä, että olet vetänut tupakkia viimeiset 20 vuotta putkeen! Jos käsineet eivät ole juttusi (kuten eivät minunkaan), niin ei paniikkia. Kurkuman sisältämä väriaine, kurkumiini, on rasvaliukoista ja sen saa melko hyvin pois öljyämällä ensin kädet ja sitten huolellisesti pesemällä.

Tiesitkö, että tuoretta kurkumaa käsitellään kuin inkivääriä?
Juuripala pestään hyvin ja kuoritaan ennen raastamista. Kuoriminen onnistuu näppärästi pienellä lusikalla raaputtamalla. Kurkuman maku pyöristyy, kun sen kuullottaa öljyssä ja antaa kypsyä ruoan joukossa noin 10 minuuttia.

Kadalan curry – kikhernecurry
Tätä ruokaa syödään Keralassa mm. osana aamiaista, kookoksella maustettujen tuoreiden riisinuudeleiden, idiappamien kanssa.

3 keskikokoista keltasipulia
3 keskikokoista tomaattia
3 rkl rypsiöljyä
1 kanelitanko
2 rkl raastettua tuoretta kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1 tlk (380 g) kikherneitä
1 tl suolaa
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
1 rkl tamarinditahnaa (esim. Spice Up)

Masalaseos:
100 g kookoshiutaleita
2 rkl korianterinsiemeniä
8 kuivattua currynlehteä
2 valkosipulin kynttä ohueksi viipaloituna
1 – 2 kuivattua pientä punaista chiliä
2 – 2 1/2 dl vettä

Päälle:
3 rkl öljyä
2 tl mustia sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
2 – 4 pientä kuivattua chiliä

Sekoita pienessä kulhossa vesi ja tamarinditahna. Anna tamarindin liota vedessä jonkin aikaa, ja siivilöi neste (tarvitaan 3 rkl tamarindivettä).
Paloittele sipulit 2,5 cm kuutioiksi. Leikkaa tomaatit puoliksi ja poista siemenet. Kuutio tomaatinliha. Nosta sivuun odottamaan.

Valmista masala: Paahda kaikkia aineita kuivalla paistinpannulla miedolla lämmöllä noin 5 minuuttia, kunnes kookoshiutaleet paahtuvat ruskeiksi. Jäähdytä hetki ja siirrä tehosekoittimen tai monitoimikoneen kulhoon. Lisää vesi ja hienonna seos koneessa tasaiseksi massaksi.

Kuumenna suuressa paistinpannussa tai wokissa öljy. Lisää kanelitanko ja kuutioitu sipuli. Paista 5 minuuttia tai kunnes sipuli on kuullottunut. Mittaa joukkoon raastettu kurkuma ja chilijauhe, sekoita ja paista hetki. Lisää vielä kikherneet ja tomaattikuutiot. Kuumenna kiehuvaksi ja lisää masalatahna. Anna seoksen keittyä miedolla lämmöllä vielä noin 10 minuuttia. Lisää lopuksi kookosmaito ja tamarinditahna. Laske lämpöä ja sekoita hyvin.

Kuumenna öljy pienessä pannussa (esim. blinipannu on hyvä). Lisää sinapinsiemenet ja kun ne alkavat poksua, lisää currynlehdet ja kuivatut chilit. Kaada seos kikhernecurryn päälle ja sekoita hyvin. Tarjoa riisin kanssa.

« Older posts

© 2017 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑