Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 22 of 28

Parsa-chorizopasta uppomunalla

Parsakausi on virallisesti nyt käynnissä. Meillä on syöty espanjalaista parsaa jo pari viikkoa. Millaisia parsaohjeita sinä haluaisit lukea?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kevättä lautasella ja lasissa.

En ole mikään puutarhuri tai viherpeukalo, mutta näin kevään tullen hieman harmittaa, että minulla ei ole edes sitä pientä maalänttiä. Tiedän nimittäin mitä yrittäisin siellä kasvattaa: parsaa! Juu, aika suuruudenhullut on haavet, sillä itse satoa joutuu odottelemaan muutaman vuoden ja kasvatuskin vaatii omat niksinsä. Mutta mikäli parsan kasvatus kiinnostaa, niin löysin hyvän tietopaketin Kodin Pellervon sivuilta.

Vihreä parsa ja valkoinen parsa ovat itse asiassa sama kasvi – valkoinen parsa kasvatetaan harjumaisessa multakasassa ja vihreä ns. tasamaalla. Vihreä parsa on oma suosikkini sen monikäyttöisyyden vuoksi. Se sopii todella moneen ruokaan ja kypsentämisessä kannattaa unohtaa vedessä keittäminen. Parhaimman maun parsaan saa grillaamalla, pariloimalla tai uunissa paahtamalla. Tässä pastassa yhdistyvät lempiraaka-aineeni: chorizo, kananmuna ja tietysti parsa. Kasvissyöjät voivat jättää chorizon pois ja lisätä joukkoon enemmän sitruunankuorta tai ripauksen savustettua paprikajauhetta makua tuomaan. Ohjeen uppomunan valmistukseen löydät täältä. Uppomunan sijaan voit lisätä pasta-annokseen löysäksi keitetyn kananmunan. Lisäsin joukkoon myös kourallisen vihreitä juttuja eli ruukkupinaattia, viinisuolaheinää, ja ehkä vähän yllätysaineksena, retiisin naatteja. Myös rukola sopii tähän ruokaan hyvin.

Parsa-aiheisia juttuja on taatusti luvassa lisää, mutta minua kiinnostaa kuulla millaisia parsaohjeita te haluasitte lukea? Joten kommetoikaapa alle ja minä yritän parhaani mukaan toteuttaa toiveenne!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruokatoimittajien Keittiökirppikseltä tarttui mukaan muuan muassa tämä sinireunainen emalilautanen.

Parsa-chorizopasta
4 annosta

300 g spagettia
1 nippu (500 g) vihreää parsaa
n.150 g chorizoa (käytin Pirkka Parhaat chorizoa)
2 keskikokoista valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1/2 dl pinjansiemeniä
1 sitruunan kuori raastettuna
loraus Pastista (tai vettä + sitruunanmehua)
pari rouhaisua mustapippuria myllystä
iso kourallinen vihreitä lehtiä: tuoretta pinaattia, viinisuolaheinää, retiisin naatteja tms.
1/2 ruukkua basilikaa
parmesaania tai pecorinoa

4 kananmunaa

Laita isoon kattilaan pastavesi kiehumaan. Pese parsat ja napsauta kuivat kantaosat pois. Paloittele parsat. Kuori ja paloittele chorizo. Viipaloi valkosipulinkynnet. Valmista tässä vaiheessa uppomunat ja pidä ne lämpimänä tarjoamiseen saakka.

Lisää pasta suolalla maustettuun veteen ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Valuta kylmälle paistinpannulle öljyä ja lisää chorizoviipaleet. Kuumenna hiljalleen, kunnes chorizoista alkaa irrota rasvaa ja ne saavat hieman väriä. Nosta chorizopalat pois pannulta ja lisää sinne paloitellut parsat, pinjansiemenet ja valkosipuli. Paista käännellen 3-4 minuuttia, lisää Pastis ja kiehauta. Siirrä chorizot takaisin pannulle ja mausta seos sitruunankuorella sekä mustapippurilla.

Valuta pasta ja ota talteen 1 dl keitinlientä. Sekoita kuuman pastan joukkoon oliiviöljyä ja lisää vihreät lehdet. Kaada joukkoon parsa-chorizoseos ja sekoita hyvin. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Revi lopuksi joukkoon vielä basilika ja höylää pastan päälle parmesaania tai pecorinoa.

Marjapaistos ruskistetulla voilla

Iloisia uutisia pakastimen tyhjentäjille. Tähän paistokseen saat upotettua mitä tahansa marjoja!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mehevä marjapaistos sekalaisista marjoista.

Tämä ohje on tarttunut matkaani jo yläasteen kotitaloustunnilta. Siitä pian tuli perheemme suosikki, koska se on nopea valmistaa. Olen varma, kun ensimmäiset raparperit nostavat päänsä, niin löytyy tämä paistos raparperiversiona äitini kahvipöydästä. Alkuperäisessä ohjeessä on käytetty kookosta, mutta en ole oikein kookoksen ystävä, joten olen sen yleensä korvannut hasselpähkinöillä. Nyt marjojen kanssa lisäsin taikinaan pekaanipähkinöitä.

Kokeilin tällä kertaa myös ruskistettua voita taikinassa ja se toimi todella hyvin tuoden lisää pähkinäisyyttä ja toffeen  makua. Voit toki käyttää pelkästään sulatettua voita. Tarjoa vielä lämmin paistos vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. Minulla oli pakastimessa Jädelinon upeaa, parasta Suomessa tehtyä pistaasijäätelöä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä paistos on ns. päivän leivonnainen. Se on parhaimmillaan samana päivänä tarjottuna ja harvoinpa sitä seuravaksi päiväksi jääkään!

Nopea marjapaistos

Vuokaan
5 dl marjoja (käytin mustikoita ja erilaisia herukoita)
sokeria maun mukaan

Taikina
2 kananmunaa
1 dl ruokokidesokeria
1 dl ruskistettua voita*
1 dl mantelijauhetta
½ dl vehnäjauhoja
½ dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1tl jauhettua vaniljaa
1tl leivinjauhetta

Voitele piirakkavuoka tai uuninkestävät kupit. Levitä kohmeiset marjat tasaisesti pohjalle ja ripottele päälle sokeria.

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää joukkoon ruskistettu voi ja keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina marjojen päälle ja paista uunissa 175 asteessa 20-25 minuuttia.

*Ruskistettu voi

100 g voita

Mittaa voi kattilaan ja kuumenna keskilämmöllä välillä kattilaa pyöräytellen. Voin pintaan kertyy vaahtoa ja väri alkaa muuttua ruskeammaksi. Ruskistetussa voissa on pähkinäinen tuoksu. Tarkkaile voin tummumista, sillä se nopeasti myös palaa. Siirrä kattila levyltä ja voi kulhoon jäähtymään. Pohjalle kertyneet ruskeaksi paistuneet herasattumat saavat jäädä kattilaan.

Vink vink! Raparperille löydät tekemäni ohjeen täältä.

marjapaistos ja tarkkailija - 1

Laadunvalvoja tarkkailee.

Broccoliini-Västerbottenpiirakka

Versova parsakaali, broccoliini, makea parsakaali, tenderstem, sprouting broccoli. Tällä parsakaalilla on jo monta nimeä, vaikka Suomen markkinoilla se on melko uusi tapaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näistä pitkistä parsakaalin varsista tulee eittämättä mieleen parsat ja hyvin samaan tapaan niitä voikin käyttää.

Olen monta vuotta kuolannut brittiruokalehtiä ja niissä käytettyjä pitkiä parsakaaleja, broccoliineja. Upeita, suorastaan kuolattavia ruokaohjeita, joita ei ole voinut tehdä, kun ei ole kaikkia raaka-aineita. Tai kai sitä olisi voinut broccoliinien sijasta käyttää parsakaalia, mutta se ei nyt vaan ole sama asia. Parsakausi puskee päälle ja siksi olikin ilahduttavaa, että lähikauppani hyllyltä olivat saaneet tilaa myös nämä hoikat, Espanjassa kasvatetut parsakaalit.

Pitkät ohuet varret ja pienehköt kukinnot takaavat sen, että broccoliinit kypsyvät nopeasti. Sen vuoksi uskaltauduin aittamaan nämä piirakkaan etukäteen kypsentämättä. Juustoksi valikoitui Västerbotten-juusto, koska se sulaa upeasti ja siinä on suolaisen hapan ja umamaminen maku. Sinihomejuusto toimisi varmasti myös hienosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näyttävä ja maukas suolainen piirakka vaikka iltapalalle tarjottavaksi.

Muutama sana piirakkataikinasta. Käytin luomu spelttitäysjyväjauhoja ja niitä tarvitset leivontaan enemmän kuin tavallisia vehnäjauhoja. Taikina on pehmeää ja sen vuoksi lepoaika jääkaapissa on tarpeen. Voit myös lisätä jauhoja kaulintavaiheessa. Tavallisia vehnäjauhoja käytettäessä 150 g (n. 2 1/2 dl) riittää. Käytin vuokana suorakaiteen muotoista irtopohjavuokaa. Taikinaa tuli sen verran, että tuohon vuokaan se riitti myös reilusti reunojen ylitse. Pyöreään (halkaisijaltaan 24 cm) piirakkavuokaan taikinasta riittää pohjalle ja reunoille.

Lisää broccoliini ohjeita ja hyödyllistä tietoa kasviksista löydät Rouva Kasviksen blogista. Suosittelen tutustumaan!

Broccoliini-Västerbottenpiirakka

Taikina
150 g kylmää voita
200 g luomu täysjyväspelttijauhoja
ripaus suolaa
3/4 – 1 dl kylmää vettä
vuoan voiteluun voita

Täyte
8 (n.120 g) broccoliinin vartta
2 kevätsipulin vihreitä varsiosia
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
3 dl raastettua Västerbotten-juustoa
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuina
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Sekoita monitoimikoneessa keskenään kylmä, kuutioitu voi ja jauhot. Lisää vettä pienissä erissä, tarkkaile taikinan koostumusta. Anna koneen käydä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin tunniksi lepäämään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka. Jauhota työpöytä kunnolla ja ripottele jauhoja myös taikinan päälle. Kauli taikina piirakkavuokaan sopivaksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa noin 10 minuuttia.

Pese sillä aikaa broccoliinit ja siisti varret. Suikaloi kevätsipuleista vihreät varret, käytä valkoiset osat johonkin muuhun ruokaan. Vatkaa kulhossa keskenään munat ja ruokakerma. Lisää 1 1/2 dl raastettua juustoa ja mausta seos mustapippurilla.

Ripottele esipaistetun piirakkapohjan päälle suikaloitu kevätsipuli. Asettele päälle broccoliinit ja ripottele joukkoon rouhitut saksanpähkinät. Valuta muna-kermaseos vuokaan ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana 25-30 minuuttia, riippuen vuoan koosta.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 3

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä latva-artisokkatarinani.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokat roomalaisittain.

Kolmas ja tällä kertaa viimeinen ohje, jonka teille jaan, on latva-artisokat roomalaisittain. Kuten sarjan ensimmäisessä postauksessa kerroin, niin tässä menetelmässä artisokat valmistetaan kattilassa varsineen päivineen. Makua artisokat saavat mintusta, persiljasta, valkosipulista sekä ripauksesta chiliä. Tyypillisesti tämä herkku tarjotaan huoneenlämpöisenä, joten ei haittaa vaikka valmistat sen jonkin verran etukäteen ennen tarjoamista. Ohje on peräisin The River Cafèn The Classic Italian Cookbookista. Jos Rose Greyn ja Ruth Rodgersin upeat keittokirjat ovat vielä uusi tuttavuus, niin lämpimästi suosittelen niihin tutustumaan. Erityisesti, jos pidät kasvisruoasta ja italialaisesta ruoasta.

river cafe - 1

Carciofi Romani – artisokat roomalaisittain
neljälle

4 varrellista latva-artisokkaa
2 rkl tuoretta minttua hienonnettuna
2 rkl lehtipersiljaa hienonnettuna
1 valkosipulinkynsi
ripaus chilirouhetta
suolaa, mustapippuria
oliiviöljyä
1 dl vettä tai valkoviiniä

Napsauta artisokasta uloimpia lehtikerroksia pois, kunnes lehdet muuttuvat vaaleammiksi ja pehmeämmiksi. Siisti ulkoreuna terävällä pienellä veitsellä. Kuori varsi ja lyhennä se 4-5 cm pituiseksi. Leikkaa artisokan nuppu. Poista parta varovasti kuorimaveitsellä.

Hienonna minttu, lehtipersilja ja kuorittu valkosipulinkynsi hienoksi. Lisää chilirouhe. Ota seosta 2 tl erikseen. Mausta artisokat suolalla ja pippurilla. Mausta myös artisokan sisältä, mistä poistit parran. Täytä yrteillä artisokan keskusta ja työnnä yrttiseosta myös lehtikerrosten väliin.

Valuta oliiviöljyä paksupohjaisen kasarin tai kattilan pohjalle ja kuumenna. Aseta artisokat tiiviisti kasariin niin, että varret osoittavat ylöspäin. Ripottele päälle loppu yrttiseoksesta ja mausta suolalla sekä pippurilla. Valuta päälle lisää öljyä ja kaada joukkoon 1 dl vettä tai valkoviiniä. Revi leivinpaperista kaksi kertaa kattilan halkaisijan kokoinen pala. Rutistele paperi ja muotoile se artisokkien päälle löyhäksi katokseksi. Paperin reunojen tulisi osua kattilan reunoille saakka. Näin artisokat höyrystyvät katoksen alla kypsiksi.

Kypsennä artisokkia miedolla lämmöllä noin 20 minuuttia, koosta riippuen. Kokeile kypsyyttä tikulla, kypsä artisokka on pehmeä pohjasta. Artisokat saavat hieman ruskistua kypsennyksen lopussa. Tarjoa artisokat haaleina, kuten Roomassa tehdään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsi on vielä kuorimatta.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 2

Toisessa osiossa uppopaistetaan latva-artisokkia ja retroillaan roseepippurin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Latva-artisokat jauhokylvyssä.

Nyt kun on latva-artisokan käsittely hallussa, on syytä siirtyä itse asiaan. Tämän friteerattujen latva-artisokkien ohjeen olen muokannut jo aiemmin kehumastani Nopi-kirjasta. Lisäkkeeksi friteille kirjassa valmistettiin roseepippurimajoneesi, melko monen mutkan kautta. Oioin omassa versiossani valkosipulin käsittelyn osalta jättäen ne kokonaan pois.

Roseepippuri on vähän sellainen retromauste, jos minulta kysytään. Siitä tulee mieleen äidin tekemä salaatti säilykeananaksesta ja jäävuorisalaatista, jonka päälle ripoteltiin reilusti roseepippuria. Oi niitä aikoja! Roseepippurihan ei ole pippuri vaan sumakkikasveihin kuuluva puu, jonka hedelmiä nuo pinkinpunaiset pallot ovat. Ja kun oikein asiaa miettii, niin jotain samantapaista kirpeää makua löytyy niin sumakista kuin roseepippuristakin. Roseepippurin annostelussa kannattaa olla kuitenkin varovainen, mauste itsessään on melko hapan ja happamuus voimistuu säilytyksen aikana (testattu on!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapsakat latva-artisokat sopivat antipastoksi ja vaikkapa vappupöytään tarjottavaksi.

Uppopaistetut latva-artisokat ja roseepippurimajoneesi
alkupala neljälle

Roseepippurimajoneesi

1 rkl huoneenlämpöistä Dijon-sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa, pippuria
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2,5 dl öljyä (sekoitus rypsiöljystä ja oliiviöljystä)
1 rkl kevyesti murskattuja roseepippureita

Mittaa sauvasekoittimen korkeaan kulhoon sinappia ja etikka. Lisää suolaa ja pippuria. Riko kananmuna kulhoon ja nosta sauvasekoitin kananmunan päälle. Valuta kulhoon kaikki öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta sitä pikkuhiljaa koneen koko ajan käydessä ylöspäin. Tällöin kananmuna ja öljy emulgoituvat muodostaen majoneesin. Mausta majoneesi roseepippurilla ja lisää mausteita tarvittaessa. Siirrä jääkaappiin odottamaan artisokkien valmistumista.

Uppopaistetut artisokat

4-5 artisokkaa
6 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
6 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
ripaus maustepippuria
uppopaistamiseen 1/2 l rypsiöljyä

Napsuttele artisokista uloimmat lehtikerrokset. Leikkaa artisokista nuput pois. Siisti terävällä pienellä veitsellä ulkoreuna ja kuori varsi. Leikkaa artisokat pituussuunnassa puoliksi ja kaavi parta pois. Voit myös poistaa sisimmät lehdet, mikäli ne tuntuvat kovilta. Leikkaa jokainen puolikas vielä kahtia. Siirrä artisokat sitruunalla terästettyyn vesiastiaan.

Sekoita lautasella keskenään maissitärkkelys ja vehnäjauho. Mausta suolalla ja maustepippurilla.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa. Öljyn tulisi olla 180 asteista. Öljyn kuumentuessa kuivaa artisokkapalat huolellisesti ja pyörittele jauhoissa.

Uppopaista artisokkia 3-4 kerrallaan 5-6 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja rapea. Nosta artisokat reikäkauhalla talouspaperin päälle ja mausta suolalla. Tarjoa heti roseepippurimajoneesin kanssa.

 

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

Sunnuntaina ahkeroin oikein tosissani ja valmistin latva-artisokkia kolmella eri tapaa. Mikäli latva-artisokan käsittely on vielä vierasta, niin tästä saat ohjeet miten toimia. Ensimmäisessä osassa valmistan kokonaisena keitettyä latva-artisokkaa herkullisen sitruunavoin kanssa tarjottavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Romanesco-lajike on väriltään kauniin violetin vihreä.

Ensimmäiset italialaiset violetit Romanesco-lajikkeen latva-artisokat ovat täällä. Ne ovat yhtä lailla kevään merkki kuin parsakin, mutta monille suomalaisille latva-artisokka on vielä vähän oudohko vihannes, muutoin kuin säilöttynä ja pizzan päälle levitettynä. Käsittelin latva-artisokkaa jo viime keväänä postauksessani, mutta nyt on luvassa vähän järeämpi paketti siitä mitä tuolle kauniille, käpymäiselle kasvikselle tehdään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitkä värit! (Kuvaa ei ole käsitelty.)

Artisokkia valittaessa tulee kiinnittää huomio pariin seikkaan: tuore artisokka on painava, sen suomut ovat tiukasti vielä supussa ja varren tulee olla napakka, ei lötkö. Vältä artisokkia, joiden suomut ovat ruskettuneet ja kuivuneet. Mitä nuorempi kasvi, sitä pienempi on sisällä oleva parta, joten pienet artisokat tarjoavat suhteessa enemmän syötävää. Aivan tuoreet ja nuoret artisokan sydämet voi syödä kypsentämättä; päälle valutetaan vain sitruunaa ja oliiviöljyä. Tämä edellyttää kyllä matkaa Italiaan parhaimpaan satokauteen ajoitettuna, mutta mitäpä sitä ei hyvän ruoan eteen tekisi, vai kuinka?

Artisokka koostuu paksuista, kerroksittain kasvavista lehdistä (suomut), jotka ovat syötäviä, kun artisokka kypsennetään kokonaisena. Lehtien alta paljastuu artisokan ydin ja pohja, joka on lihaisan napakka ja maukas. Pohjan pinnalla on kuiva, kuitumainen parta, joka ei sovellu syötäväksi. Koko komeus kasvaa paksun varren päässä. Tuoreissa artisokissa on varsi myös kuorittuna syötävää. Artisokka tummuu nopeasti, joten käsitellyt artisokat on syytä laittaa sitruunalla ryyditettyyn vesikulhoon. Artisokkaa voi myös hieroa sitruunalla työvaiheiden välissä.

Latva-artisokka

Varaa artisokan käsittelyä varten myös astia roskille, sillä niitä syntyy vaikka kuinka tuore artisokka olisikin kyseessä. Harvoin on näin kaunista biojätettä tarjolla!

Helpoin tapa kohdata latva-artisokka on tarjoilla se klassiseen tapaan kokonaisena. Kokonainen artisokka on juhlava alkuruoka ja tarjoaa ruokailijoille mukavaa näperreltävää. Kun höyrystyneet lehdet vielä käyttää voikylvyssä, niin johan maistuu! Itse valmistan usein artisokkani niin, että kuorin myös varren ja halkaisen käsitellyn artisokan neljään osaan. Nämä voi paistaa pannulla, uunissa tai uppopaistaa, kuten nyt tein. Artisokan voi käsitellä myös niin, että jättää vain herkullisen kuppimaisen pohjan jäljelle. Tämä muoto suorastaan houkuttaa täyttämään artisokan herkullisilla täytteillä ja paistamaan uunissa. Roomassa, jossa tosiaan artisokkaa on keväällä tarjolla vähän joka kulmalla, tarjotaan se kuorittuna, varren kanssa kokonaisena kypsennettynä. Kokeilin tätäkin menetelmää ja hyvää tuli. Ohjeen uppopaistettuihin artisokkiin  ja rosepippurimajoneesiin sekä roomalaisittain valmistettuihin artisokkiin saatte seuraavassa postauksessa.

Kun artisokka valmistetaan kokonaisena, napsautetaan varsi poikki esim. pöydän kulmaa vasten. Tällöin pohjan sitkeät kuidut katkeavat. Tämän jälkeen uloimman kerroksen lehdistä voi poistaa (vasen kuva, ylhäällä). Jos artisokka halutaan syödä varsineen, aloitetaan käsittely napsauttamalla uloimpia lehtikerroksia pois, kunnes esiin tulevat vaaleammat ja pehmeämmät lehdet. Lehtien tyngät siistitään pienellä veitsellä ja varsi kuoritaan (kuva oikealla, ylhäällä). Lopuksi artisokan nuppu leikataan pois ja sisältä kaivetaan parta pois.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokan nuppu leikattuna.

Artisokan parran poistamisessa on kuorimaveitsi ihan ehdoton apuväline, kunhan varoo puhkaisemasta artisokan pohjaa. Joissain ohjeissa neuvotaan käyttämään pientä lusikkaa, mutta omat lusikkani ovat varmaan huonoa tekoa, sillä en ole niillä saanut riittävän siistiä lopputulosta aikaiseksi.

Tässä lopuksi vielä kuvat kaikista tavoista miten käsittelin artisokat eli alhaalla vasemmalla on artisokka varsineen, josta valmistin artisokkaa roomalaisittain. Sen alapuolella, varsi poistettuna, on artisokan pohja ja oikealla artisokat varsineen neljään osaan paloiteltuna. Tästä kuvasta näkee hyvin kuinka artisokat ovat alkaneet jo tummua kuvaamisen aikana.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Artisokasta on moneksi.

Jottei menisi ihan teoriaksi, niin lopuksi vielä ohje sitruunalla maustettuun voihin ja keitettyyn artisokkaan.

Kokonaisena kypsennetty artisokka ja sitruunavoi

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonainen artisokka ja sitruunavoi

Neljälle

4 latva-artisokkaa
n. 5 l vettä
suolaa

Pese artisokat, taita varsi ja napsauta tarvittaessa uloin lehtikerros pois. Keitä artisokat runsaasti suolalla maustetussa vedessä koosta riippuen 20-40 minuuttia. Voit peittää artisokat keittämisen aikana rytistetyllä leivinpaperilla ja laittaa vielä jonkin painon päälle, jotta artisokat kypsyvät tasaisesti. Kokeile artisokan kypsyyttä tikulla pohjasta. Kypsä artisokka on pohjastaan pehmeä ja suomut irtoavat helposti. Valuta artisokat ja nosta tarjolle. Syö artisokan suomut yksi kerrallaan kastaen niitä sitruunavoihin ja vedä lehdestä hampailla sisus suuhun. Kun olet päässyt pohjaan saakka, poista pinnalta kuituinen parta ja syö pohja.

Sitruunavoi

120 g voita
1 sitruunan kuori ja mehu
suolaa

Mittaa kattilaan voi. Pese sitruuna ja raasta sen kuori. Lisää sitruunaraaste kattilaan ja sulata voi pienellä lämmöllä. Älä keitä kiehuvaksi. Nosta kattila pois liedeltä. Jos haluat tarjota voin kirkastettuna, anna heran painua kattilan pohjalle ja valuta varovasti kirkas voi kattilasta. Mausta voi sitruunamehulla ja ripauksella suolaa.

Karpalo-pähkinäpataleipä

Vispipuurosta ylijääneet karpalon kuoret saivat uuden elämän pataleivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuoden leipähitti oli pataleipä. Valmistuksen helppouden vuoksi epäilen pataleivän suosion vain jatkuvan ja miksipä ei? Pataleivän valmistuksessa ei tarvitse vaivata taikinaa, kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan kohota yön yli. Yksinkertaisuudessaan leipä ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Minulla oli ensimmäisellä kerralla suunnattomia vaikeuksia antaa taikinan vain olla, pakkohan sitä oli vähäsen vaivata. Tärkeää on myös, että paistoastia on riittävän tiivis. Epäilen vähän, että oma Le Creuset -patani ei ole aivan riittävän tiukka kannen osalta ja siksi leipä jäi vähän matalaksi. Ensi kerralla taidan napata pienen osan taikinaa ja tehdä siitä vielä taikinarenkaan kannen ja padan väliin.

Tällä kertaa maustoin leipätaikinan pistaaseilla, hasselpähkinöillä sekä karpalon kuorilla, jotka jäivät yli vispipuurosta. Jauhoina käytin täysjyväspelttijauhoja ja vehnäjauhoja. Se leipätaikinoissa onkin parasta, että itse tehden saa joka kerta erimakuista leipää. Ostin eilen Itä-Helsingin lähiruoka -jaosta lämpökäsittelemätöntä kaurajauhoa, josta ajattelin viikonloppuna kokeilla pataleipää. Mielenkiintoista nähdä millainen lopputulos on luvassa! Ainakin rosmariinia taidan laittaa taikinaan makua tuomaan.

Padan lisäksi tämän leivän voit valmistaa myös uuninkestävässä teräskattilassa, jossa on tiivis kansi. Mikäli patasi kannessa on nuppi, varmista, että se myös kestää 225 asteen lämmön. Mikäli ei, ruuvaa nuppi irti, jätä ruuvi paikoilleen ja tilkitse ruuvi kanteen pienellä nokareella taikinaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipositko viikonloppuna leipää?

Karpalo-pähkinäpataleipä

4 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl pistaaseja ja hasselpähkinöitä
2 tl suolaa
1/2 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl vettä
3/4 dl karpalon kuoria (huoneenlämpöisiä)

rypsiöljyä

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Sekoita 42-asteiseen veteen karpalon kuoret, jos käytät, ja sekoita neste nopeasti kuivien aineiden joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-14 tunniksi.

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Kääntele taikina palloksi, mutta älä vaivaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota 45 minuuttia.

Nosta pata kansineen kylmään uuniin. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut 45 minuuttia, nosta pata varovasti uunista ja voitele se sisäpuolelta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja peitä kannella. Siirrä pata takaisin uuniin ja paista leipää ensin 30 minuuttia kansi päällä. Tämän jälkeen ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä padasta. Sen tulisi irrota padasta vaivatta.

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Keväinen kohtaus lautasella

Uusimmassa Maku-lehdessä päätoimittaja Satu Koivisto tunnustaa olevansa kananmuna-addikti. Vegaanisen ruokavalion kokeilu perheessä päättyi siihen, ettei kananmunia luonnollisestikaan saanut syödä edes aamiaisella. Ymmärrän täysin ja myötäelän, sillä täällä on toinen kanamuniin hurahtanut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saisipa joka päivä tällaista ruokaa!

Huomaan, että näin kevään korvalla on kananmunien käyttö huushollissamme lisääntynyt merkittävästi. Kananmuna on tähdittänyt yhtä jos toista ruokaamme – moninaisista pastoista erityisen hyvään ankka-nuudeliruokaan, josta ei tietenkään tullut kirjoitettua mitään ohjetta ylös, aamupalalle tarjottuja kananmunia unohtamatta. Kaikilla näillä kananmunaruoilla on yksi merkittävä määräävä tekijä: keltuisen tulee olla valuvan löysää. Ei ole väliä onko kyseessä uppomuna vai keitetty kananmuna, sillä voiko olla ihanampaa kuin halkaista pehmeä, melkein joustava kananmuna ja antaa kullankeltaisen laavan hitaasti valua leivän/pastan/nuudelien/kasvisten päälle? Ei voi olla, jos minulta kysytään.

Vaikka keitetty kananmuna on sellaisenaan melko usein vakiolounaani, niin sopii se tosiaan lisäkkeeksi todella moneen ruokaan. Tässä ohjeessa latasin kaikki kortit pöytään raaka-aineiden osalta ja lopputulos oli kuola-asteikolla täysi kymppi. Olin myös onnekas, sillä lähikaupassamme oli viime viikolla myynnissä ensimmäiset espanjalaiset parsat. Nämä honkkelot kirkkaanvihreät parsat käytin nopeasti parilapannulla. Hieman öljyä pintaan ja suolaa sekä pippuria. Muuta ne eivät kaivanneet.

Ensimmäisten parsojen lisäksi oli lähikaupassamme tarjouksessa myös turskan seläkettä. Turskahan on pitkään ollut merkittävästi ylikalastettu kala ja WWF:n kalaoppaassa turskalla on niin punainen kuin keltainenkin liikennevalomerkintä ylikalastuksen vuoksi. Mutta turskan tila on onneksi joillakin alueilla korjaantumassa. Norjan- ja Barentsinmereltä pitkäsiimalla ja verkoilla pyydetty, MSC-merkitty turska on saanut vihreän valon eli siellä kanta on palautunut hyväksi. Ostamammme turska oli tällaista kestävästi kalastettua. Turska on erinomainen ruokakala, siinä on isot lihassyyt ja sen maku on raikas. Ei ihme, että se on ollut pääasiallinen raaka-aine fish & chips -annoksissa!

Tuo brittiklassikko mielessäni lähdin rakentamaan tätä annosta. Turskan seläkkeestä sain leikattua oikein paksuja ja meheviä paloja, jotka jauhotin ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen pyöräytin ne kananmunassa ja lopuksi kuorrutin kalapalat pankojauhoissa. Sitten vaan kalat uimaan kuumaan rasvaan ja Bob’s your uncle! Kananmunan löysä keltuainen toimi kastikkeena, mutta tein vielä lisäksi ranskankermasta ja kapriksiksista erillisen kastikkeen johon rapsakoita kalapaloja oli kiva dipata. Meillä on syöty viimeaikoina kaikenlaista hyvää, mutta yksinkertaisuudessaan on tämä ruoka varmaan parasta mitä olen hetkeen tehnyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoa paneroidut turskapalat höyryävän kuumina.

Paneroitu turska

500 g turskan seläkettä tai muuta vastaavaa vaalealihaista kalaa
suolaa

panerointiin
vehnäjauhoja, 2 kananmunaa, japanilaisia pankojauhoja tai itsetehtyjä rouheita korppujauhoja, 2 tl sitruunatimjamia (tavallinen kuivattu käy myös, lisää silloin yhden sitruunan raastettu kuori), 1 tl suolaa, pari rouhaisua mustapippuria myllystä, ripaus chilirouhetta

paistamiseen
1 l rypsiöljyä

Kuivaan kalan pinta ja leikkaa kala sopiviksi suupaloiksi. Ripottele paloille suolaa.

Valmistele panerointia varten kolmeen erilliseen kulhoon vehnäjauhot, kananmunat ja pankojauhot. Mausta vehnäjauhot sitruunatimjamilla, suolalla, pippurilla sekä chilillä. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180 asteeseen. Valmistele kalat jauhottamalla ne ensin vehnäjauhoissa. Pyöräytä kalat seuraavaksi kananmunassa ja lopuksi kuorruta ne pankojauhoilla.  Nosta kerrallaan 3-4 kalapalaa kuumaan öljyyn ja paista niitä palojen koosta riippuen noin 3 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen ja rapea. Ripottele kuumien kalapalojen päälle sormisuolaa ja tarjoa heti pariloidun parsan sekä uppomunan tai löysäksi keitetyn kananmunan kanssa.

Suklaa-passionhedelmäkakku

Tätä suklaakakkua kehtaa tarjota muulloinkin kuin pääsiäisenä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tummasta suklaasta valmistettu tipu ja valkosuklaa-appelsiinijänöjussi. Valmistaja PetriS Chocolate Room.

Heti alkuun on tunnustettava, että en ole kovin suuri suklaan ystävä. Jos voin valita, niin syön mielummin salmiakkia, lakuja tai irtokarkkeja. Leipoessakin tartun helpommin marenkia tai marjoja sisältäviin ohjeisiin. Tästä huolimatta kaapistamme löytyy mitä ihmeelisempiä puoliksi syötyjä suklaalevyjä ja en kertakaikkiaan voi kävellä ohitse, jos jossain on myynnissä käsintehtyjä suklaakonvehteja – tai tryffeleitä. Viimeksi tällainen ostosonnettomuus kohtasi meitä sunnuntaina Teurastamon pääsiäistapahtumassa, jossa viime vuoden tavoin paikalla oli Uudenmaan alueelta pieniä ja keskisuuria suklaanvalmistajia. Heti ovesta tullessa haksahdimme PetriS Chocolate Roomin ihaniin suklaajänöjusseihin ja -tipuihin, seuraavasta pisteestä Gaguilta nappasimme kakkumme koristeeksi päätyneet passionhedelmä-valkosuklaaa-ankat sekä taivaalliselta näyttäneet, aikuiseen makuun sopivat gin&tonic-konvehdit. Viimeinen löytö oli lähes lähisuklaata, jos suklaasta voi niin sanoa, eli Suklaatäplä, joka toimii Vallilassa Kuortaneenkadulla. He tekevät pääasiassa suklaita ravintoloille ja kahviloille myyntiin, mutta ovat tällaisissa tapahtumissa myymässä myös suoraan kuluttajille. Heiltä ostimme upean kiiltäviä ja houkuttelevasti maustettuja praliineja, vai mitä sanot yhdistelmistä passion-lakritsi tai vadelma-viinietikka-tummasuklaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kakun päälle koristeiksi tein tyhjistä passionhedelmänkuorista ja passionhedelmäcurdista munanpuolikkaat.

Kuten passionhedelmäposset-päivityksessä viittasin, olen viime viikkoina taistellut erään suklaakakkuohjeen kanssa. Kakun väliin tuleva passionhedelmäcurd on onnistunut moitteettomasti joka kerta, mutta se kakku! Olin bongannut Lantlivet mat & vin -lehdestä houkuttelevan näköisen Devil’s chocolate cake -ohjeen ja ajattelin, että minäpä pyöräytän tästä ohjeesta gluteenittoman version ja pyydän naapurit meille syömään. Välillä käy niin, että se oma ajatus jostain leivonnaisesta tai ruoasta on olevinaan tosi hyvä ja mielessään näkee jo häikäisevän lopputuloksen, ja sitten on se todellisuus, jossa ensimmäinen yritelmä kakusta hajoaa käsiin ja toisesta kakusta tulee samalla kertaa pehmeän mureneva, mutta kova. Eli mehtään meni, savonlinnalaisittain sanottuna.

Toisella yrityskerralla pääsin jopa kakun kuorruttamiseen saakka, mutta tein aluksi suklaaganachea liian pienen annoksen ja uutta annosta kiireellä vääntäessä suklaakuorrute erottui. Juuri sitä mitä siinä hetkessä kaipasinkin. Pikainen nettiseulonta neuvoi vatkaamaan seosta sähkövatkaimella 3-4 minuuttia, ja jos se ei auttaisi, niin ganachen voisi yrittää pelastaa glukoosisiirapilla. Toteutin varmuuden vuoksi molemmat toimenpiteet ja koostumus helpotuksekseni muuttui taas tasaiseksi. Tästä toki seurasi se, että minulla oli kakku, jossa oli kahta erilaista kuorrutetta ja ulkonäkö oli sen mukainen. Not my finest hour!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kakkuvadin alla oleva juutikankaasta ja pitsistä tehty liina tarttui myös matkaan Teurastamolta.

En antanut edellä mainittujen vastoinkäymisten nujertaa itseäni, vaan viikon hengähdettyäni ja lukuisia kakkuohjeita selattuani, palasin sorvin ääreen. Tällä kertaa jätin gluteenittoman leivonnan sikseen. Halusin kakkuun myös pehmeämmän kuorrutteen, sellaisen joka ei mene jääkaapissa kivikovaksi. Apuun tuli, kuten aika monesti ennenkin, Nigella Lawson. Nigella kutsuu tätä kakkua vanhanaikaseksi suklaakakuksi, mutta sanoisin, että se on enemmänkin hyvin toimiva ja pomminvarma.

Mutta kuten arvata saattaa, niin aivan ilman kommervenkkejä ei tällakään kertaa selvitty. Sen sijaan, että olisin laittanut 1/3:n kuorrutteesta kakun väliin, kuten ohjeessa neuvotaan, niin päätinkin sen sijaan täyttää kakun uudella Valion suklaatuorejuustolla (laktoositon, rasvaa 22%) ja passionhedelmäcurdilla. Kyseisen tuorejuuston happamuus ja suklaapehmiksen maku sopivat kyllä ihan hyvin kakkuun, mutta jääkaappikylmänä (+3 astetta) juusto oli melko kovaa ja ajattelin, etten saa sitä kauniisti levitettyä kakun väliin. Mietin, että ”kevyt vatkaus varmaan löysyttäisi rakennetta vähän ja saisin sen paremmin levitettyä.” Löystyihän se, velliksi saakka. Kun levitin tätä velliä kakkupohjan päälle, alkoi se hiljalleen hivuttautua kohti kakun reunoja. Lopullinen naula arkkuun tuli, kun nostin toisen kakkupohjan täytteen päälle ja suklaavelli valui noroina pitkin kakun reunoja.  Jouduin kiinnittämään kakkupuoliskot toisiinsa cocktailtikuilla, jotta päällimmäinen kakkupohja ei olisi luisunut pois kuorruttamisen aikana. Fiksumpi ja vähemmän itsepäinen leipoja olisi suosiolla luovuttanut tuorejuuston suhteen ja tehnyt siitä vaikka suklaanmakuista kastiketta.

Tästä kaikesta säätämisestä huolimatta tuli kakusta oikein kostea, suklainen ja sopivan makea. Passionhedelmäcurd toi kakkuun hedelmäistä makua ja kuorrute oli helposti leikattavaa. Kaiken lisäksi jääkaapissa suklaatuorejuusto(velli) kovettui sen verran, että kakku pysyi koossa. Aion ehdottomasti tehdä tätä toistekin. Tämä ohje on nimittäin niitä helpompia kakkuohjeita valmistaa, jos sinulla on monitoimikone. Kaikki pohjaan tarvittavat aineet nakataan koneen kulhoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Ei voi-sokerivaahdon vatkaamista, kananmunien varovaista lisäämistä ja jauhojen nostelua. Myös päälle tulevan kuorrutteen voi osittain sekoittaa monitoimikoneessa.

Vielä vinkkinä, että kakun väliin tulevaa passionhedelmäcurdia kannattaa tehdä kerralla tuo ohjeessa mainittu määrä. Curdia jää yli, mutta se säilyy puhtaassa ja tiiviissä astiassa reilun viikon. Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa aamu kuin lisätä lusikallinen tätä keltaista herkkua jogurtin tai puuron joukkoon?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää pääsiäistä!

Passionhedelmäcurd

160 ml passionhedelmän siemeniä ja mehua (tarvitset 6-7 keskikokoista, kypsää hedelmää)
1 rkl sitruunamehua
165 g suolatonta voita kuutioina
200 g ruokosokeria
6 keltuaista

Mittaa keskikokoiseen, paksupohjaiseen kasariin tai kattilaan passionhedelmän siemenet ja hedelmästä irtoava mehu, voi ja sokeri. Kuumenna seosta keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut ja sokeri liuennut joukkoon.

Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Valuta lämmintä passionhedelmäseosta hiljalleen, koko ajan vatkaten, keltuaisten joukkoon.

Kaada seos takaisin kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä sekottaen, kunnes seos paksuuntuu. Tähän menee noin 6-7 minuuttia. Jos curd ei tahdo paksuuntua, nosta varovasti lämpötilaa. Anna curdin jäähtyä ja siirrä se sopivaan, puhtaaseen purkkiin. Nosta purkki jääkaappiin. Curd on valmista käytettäväksi, kun se on täysin viilentynyt.

Hauskan koristeen saat, kun peset yhden passionhedelmän kuoret ja täytät ne curdilla.

Vink vink! Valkuaisista voit valmistaa vaikkapa marenkikääretortun, johon tuo curd myös sopii.

Vanhanaikainen suklaakakku

Kakkupohja

175 g suolaamatonta, huoneenlämpöistä voita
2 isoa kananmunaa
200 g vehnäjauhoja
200 g ruokosokeria
150 ml ranskankermaa (ei vähärasvaista)
40 g tummaa kaakaojauhetta (esim. Van Houten)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl jauhettua vaniljaa tai yhden vaniljatangon siemenet kaavittuna

Kakun kostutukseen 1/4 dl sitruslikööriä tai maitoa

Nosta voi ja kananmunat huoneenlämpöön ajoissa. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) reunat ja kiinnitä leivinpaperi vuoan pohjalle.

Mittaa kaikki aineet monitoimikoneen kulhoon ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja paksua. Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla jo 20 minuutin kohdalla.

Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassa noin 15 minuuttia ja kumoa se jäähtymään leivinpaperin päälle ritilälle. Leikkaa täysin jäähtynyt kakku kahteen osaan.

Kuorrutus

175 g tummaa suklaata (suklaapitoisuus 60-70%)
75 g suolatonta voita
300 g tomusokeria
1 rkl vaaleaa siirappia
125 ml ranskankermaa

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi metalli- tai lasikulhoon. Lisää joukkoon paloiteltu voi ja nosta kulho vesihauteeseen kattilan päälle. Veden ei tarvitse kiehua voimakkaasti, riittää, että se vain hieman kuplii. Mitä hitaammin suklaa sulaa, sen parempi. Voit myös yrittää onneasi mikroaaltouunissa. Sekoita sulanut suklaa-voiseos varovasti tasaiseksi ja nosta kulho pois liedeltä. Se saa hieman jäähtyä.

Suklaan jäähtyessä siivilöi tomusokeri kulhoon. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen siirappi ja ranskankerma. Sekoita huolellisesti ja vatkaa tomusokeri erissä seoksen joukkoon. Voi olla, että lopuksi sinun täytyy lisätä teelusikallinen tai kaksi kiehuvaa vettä, jotta saat haluamasi koostumuksen. Kuorrutuksen tulisi olla riittävän notkeaa levitettäväksi, mutta ei valuvan löysää.

Kakun kokoaminen

Leikkaa leivinpaperista neljä suikaletta ja aseta ne neliön muotoon kakkuvadin päälle. Nämä paperisuikaleet suojaavat vatia ja saat kakun suoraan koottua haluamallesi tarjoiluvadille. Nosta toinen kakkupala pohjaksi ja kostuta se sitrusliköörillä. Levitä päälle reilu kerros passionhedelmäcurdia (noin 1 dl) ja 1/3 kuorrutuksesta. Nosta toinen kakkupuolikas kanneksi ja kostuta sekin liköörillä. Levitä 1/3 kuorrutuksesta aaltomaisesti kannen päälle ja lisää loput kuorruruksesta (1/3) kakun reunoille. Koristele kakku curdilla täytetyillä passionhedelmän kuorilla tai pääsiäismakeisilla.

Alkuperäisen, englanninkielisen ohjeen löydät täältä.

« Older posts Newer posts »

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑