Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 8 of 20)

Chermoula-munakoisot ja maailman paras hummus

Uunissa paahdetut munakoisot maustetaan lämpimän mausteisella chermoulalla, päälle sitruunaista jogurtttia, helmicouscousta ja yrttejä. Ja kaveriksi hummusta, totta kai!

Chermoula aubergines and hummus

 

Hipsuttelen villasukat jalassa keittiöön. Koira ei uniltaan juuri korvaansakaan lotkauta, ainoastaan häntä vähän laiskasti heilahtaa. Haukottelen syvään ja kerrankin toivon, että meillä olisi valmiiksi jauhettua kahvia kaapissa. Kahvimyllyn jyrinä herättäisi koko talon. Kahvin sijaan juon lasillisen vettä, teen muutaman venyttelyliikkeen ja katson kelloa – 05:35. Ei auta, kamera ja taustalevyt esiin, jos meinaan jotain saada aikaiseksi ennen töihin lähtöä.

Tämä voisi olla fiilistarina, mutta sen sijaan se on totisinta totta. Olen nimittäin toukokuusta saakka ollut ns. kesätöissä ja tehnyt normipäivää maanantaista perjantaihin. Olin täysin unohtanut kuinka paljon aikaa päivässä meneekään töiden tekoon ja kaupassa käyntiin, koiran ulkoilutukseen ja ruoanlaittoon. Siihen päälle muutama melko ohjelmoitu viikonloppu, niin paljon ei jää aikaa ruokakuvaukselle. Onneksi nyt on kesä ja valoisaa aikaa riittää niin aamusta kuin illastakin. Tosin iltaisin tahdon olla niin väsy etten jaksa enää keskittyä kuvaamiseen, joten aamusta on se aika otettava. Nämä munakoisot kuvasin viime viikolla silmät ristissä. Aamuinen valovielä melko kalpea, mutta silti ihan riittävä siihen, että lautasille syntyi heijastuksia!

Rakasta munakoisoruokia ja uunissa tai grillissä siitä tulee erityisen herkullista. Kun jokunen vuosi sitten ostin Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjan, oli tämä ensimmäinen ohje mihin tartuin. Olen muokannut ohjetta Ottoleghin alkuperäisestä ohjeesta hieman, mutta perusperiaate on sama. Munakoisot maustetaan chermoulatahnalla, jonka voi valmistaa itse. Erikoisin ainesosa tässä on säilötty sitruuna ja sitä saa jo isoimmista ruokakaupoista ainakin Al’Fez –merkillä. Munakoisoista saa kivan alkupalan neljälle tai lisäkkeen useammalle. Tämä on kerrassaan erinomaista huoneenlämpöisenä, vaikka osana mezetyyppistä illallista. Suosittelen kokeilemaan näitä myös grillissä, munakoiso saa grillautuessaan kivan savuisen maun.

 

Hummus goes well w/ aubergines

Munakoisojen kanssa söimme maailman parasta hummusta, jonka ohje on sovellettu Jamie Oliverin hummusohjeesta. Välillä lisäämme siihen enemmän tahinia ja toisinaan siinä maistuu mausteet voimakkaammin. Hummuksen teossa suurin valaistus tapahtui jokunen vuosi sitten kun keksimme, että hummusta voi ohentaa vedellä! Ei siis ole tarpeen tyhjentää siihen litran oliiviöljypulloa… Mutta mausteita saa meidän hummuksessa olla. Siksi se on meistä maailman parasta.

Chermoulalla maustettu munakoiso

Chermoulaseos
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 tl jauhettua juustokuminaa
2 tl jauhettua korianteria
1 tl chilirouhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1 tl minttua
½ tl suolaa
2 rkl säilötyn sitruunan kuorta hienonnettuna
¾ dl oliiviöljyä

Sekoita kaikki aineet keskenään.

Munakoisot ja bulgur
2 keskikokoista munakoisoa
150 g bulguria  (käytin helmicouscousta)
½ dl rusinoita tai sultanarusinoita (käytin kuivattuja karpaloita, talvella laitan granaattiomenaa)
1/2 dl manteliöljyä tai oliiviöljyä
(3 rkl mantelilastuja paahdettuna – piti laittaa pistaaseja, mutta aamupöpperössä unohdin!)
1 d vihreitä oliiveja puolitettuna (nyt meni kalamataoliiveja)
2 rkl korianteria hienonnettuna
2 rkl minttua hienonnettuna
3 kevätsipulinvartta suikaloituna
1 dl maustamatonta jogurttia
1 ½ rkl sitruunamehua

koristeluun: korianteria

Valmista ensin chermoulamausteseos. Leikkaa munakoisot pituussuunnassa puoliksi. Tee veitsellä ristikkokuvio munakoison lihaan, varo ettet leikkaa kuoren läpi. Levitä chermoulaseos munakoisopuolikkaiden pintaan ja nosta uunivuokaan leikkauspinta ylöspäin. Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Mittaa bulgur kulhoon ja kaada päälle 1 ½ dl kiehuvaa vettä. Anna turvota. Valuta ylijäänyt vesi pois. Jos käytät helmicouscousta, keitä se ohjeen mukaan.
Liota rusinoita tai karpaloita ½ dl:ssa lämmintä vettä ja anna turvota 10 minuuttia. Valuta rusinat ja lisää ne bulgurin joukkoon. Lisää bulgurin joukkoon öljy, paahdetut mantelilastut, oliivit, kevätsipuli, yrtit ja ripaus suolaa. Sekoita kaikki keskenään ja tarkista maku, lisää suolaa tarvittaessa.
Nosta munakoisot tarjoiluvadille ja lusikoi bulguria munakoisopuolikkaiden päälle, anna osan bulgurista valua lautaselle. Ohenna jogurtti sitruunamehulla ja valuta munakoisojen päälle. Ripottele hienonnettu korianteri ja viimeistele oliiviöljyllä.

Hummus
1 tlk (380 g) kikherneitä
3 rkl tahinia
1/3 dl sitruunanmehua
2 pientä valkosipulinkynttä
1 tosi pieni kuivattu chili (tai chilijauhetta maun mukaan)
3/4 tl suolaa
1 1/2 tl kokonaista jeeraa paahdettuna ja jauhettuna
1 dl oliiviöljyä
1/2 dl kylmää vettä

Huuhdo ja valuta kikherneet. Siirrä kikherneet monitoimikoneen kulhoon ja aja paksuksi tahnaksi. Lisää koneen käydessä tahini, sitruunamehu, valkosipuli, chili ja mausteet. Lopuksi valuta kulhoon hiljalleen öljy sekä vesi ja anna koneen käydä, kunnes seos on vaaleaa ja sileää (n. 5 minuuttia). Tarkista maku.
Anna hummuksen vetäytyä kylmässä ennen tarjoamista.

Lady Habanero

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ 

TABASCO

TABASCO habanero

 

Vieläkö on muistissa Tabasco-illalliseni Richard McCormicinkin kanssa? Toivottavasti, sillä tässä tulee lupaamani jatko-osa!

Hommahan meni siis niin, että Richard valmisti meille New Orleansin innoittaman ja Tabascolla maustetun illallisen, josta Mari (Jotain maukasta) valmisti Cobb-salaatin ja Antti (Kamera ja kauha) pääruoaksi tarjotun Po-Boyn eli katkarapuleivän. Ja sehän tarkoittaa, että it’s dessert time, folks!

Richardin laatima jälkiruoka kantaa nimeä Lady Habanero ja se saa potkunsa hedelmäisestä habanerolla maustetusta Tabascosta. Habanerokastike on Tabascoista uusi suosikkini  ja se sopii erinomaiseksi pariksi tumman suklaan kanssa. Tabasco-illallisellahan saimme maistaa myös habanerokastikkeella maustettua mutakakkua, joka oli kerta kaikkiaan koukuttavan hyvää!

Lady Habanero -nimessä oli jotain, joka sai mielikuvitukseni villisti laukkaamaan ja aloin pohtia millainen henkilö tämä Lady Habanero oikein olisi? Näin mielessäni tumman, pitkän ja hieman mystiselta vaikuttavan naisen, jonka oranssinkeltainen mekko hulmuaa tuulessa ja jonka kirsikanpunaisesta huulipunasta jää viskilasin reunaan tumma jälki. Lady Habaneron tuntevat kaikki, mutta siltä hän on kaikille hieman mysteeri. Villeimmät tarinat kertovat hänen jopa osallistuvan voodoo-menoihin New Orleansin yössä!

Tämä Lady mielessäni tartuin ohjeeseen ja tällainen siitä tuli.


 

Alkuperäisessä Richardin ohjeessa yhdistetään kullankeltainen maissikakku appelsiinilla maustettuun mascaronevaahtoon ja kokonaisuus kruunataan habanerokastikkeella maustetulla suklaakastikkeella. Kuulostaa hyvälle eikö vain? Halusin kuitenkin ison kakun sijaan tehdä vähän pienempiä kakkusia. Olin ajatellut käyttää tässä alumiinisia fondantmuotteja, jotka ovat pohjasta auki. Taikina on kuitenkin sen verran juoksevaa ettei tämä suunnitelma toiminut, joten päädyin nappaamaan laatikosta isoja muffinivuokia.

Tarkoituksenani oli tehdä annos pienestä kakusta mascarponen ja suklaakastikkeen kanssa, mutta mikä lie etelätuuli New Orleansista puhaltanut, sillä Lady Habanero otti ja lähti ihan eri polulle! Mansikat saivat väistyä tummien, mehukkaiden kirsikoiden tieltä ja kakku muuttui lautaselle koottavaksi trifle-tyypppiseksi annokseksi, jonka valelin vielä Tabascolla terästetyllä suklaakastikkeella.  Lady Habanero ei todellakaan jätä kylmäksi!

 

Lady habanero dessert

 

Halusin habaneron hedelmäisyyttä myös itse kakkuun, joten keitin hienonnettua tuoretta habaneroa sokerisiirapissa ja lisäsin sokeroituneet habanerokuutiot kakkutaikinaan. Tämän voi hyvin jättää tekemättä ja lisätä habaneroa enemmän suklaakastikkeeseen, jos tuon chilin maku miellyttää.

Kakkuohje kastikkeineen on amerikkalaisen runsas ja siitä saa juhannusjälkkärin 10 henkilölle. Ohjeen voi helposti puolittaa, jos syöjiä on vähemmän. Jos suklaakastiketta ja mascarponekermaa jää, niin ne voi yhdistää hauskaksi suklaamousseksi, jonka voi sitten syödä vaikka seuraavana päivänä.

Vink vink! Reseptin jälkeen löydät ohjeet kuinka voit osallistua Tabasco-tuotteiden arvontaan!

Lady Habanero by Richard McCormick

Maissikakku

6 dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl polentaa (Risenta) tai karkeita maissijauhoja
3 dl sokeria
2 rkl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 dl maitoa
2 dl piimää
1 dl hunajaa (käytin juoksevaa hunajaa)
4 kananmunaa rakenne vatkattu rikki
100 g voita sulatettuna
2 dl neutraalinmakuista öljyä (rypsi, auringonkukka)

Voitele iso (30 cm)  kakkuvuoka. (Suosittelen käyttämään perinteistä kakkuvuokaa, joka ei ole irtopohjavuoka , sillä taikina on todella juokseva.) Kuumenna uuni 180 asteeseen.

Sekoita isossa kulhossa keskenään kuivat aineet. Sekoita toisessa kulhossa kananmunien joukkoon loput aineet. Lisää kananmunaseos kuivien aineiden joukkoon hitaasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan ja paista uunissa noin 45 minuuttia. Jos kakku alkaa tummua pinnalta, peitä se leivinpaperilla. Jäähdytä. (Jos teet pienempiä kakkusia lyhennä paistoaikaa.)

Mascarponekerma

200 g mascarponea (käytin koko purkin, 250 g)
1 dl sokeria
1 keskikokoisen appelsiinin raastettu kuori ja puolet mehusta
1/2 l kuohukermaa

Sekoita mascarponen joukkoon sokeri, appelsiinin kuori raaste ja mehu. Sekoita sen verran, että sokeri liukenee mascaroponen joukkoon. Vatkaa kuohukerma pehmeäksi vaahdoksi ja lisää mascarponen joukkoon.

Habanero-suklaakastike

200 g tummaa suklaata
100 g voita
3 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
2 tl Tabasco Habanero -kastiketta

Rouhi suklaa ja palottele voi. Sulata ne vesihauteessa välillä sekoittaen, kunnes seos on sileää. Kuumenna sillä aikaa pienessä kattilassa kerma ja sokeri keskenään, kunnes sokeri on sulanut. Lisää kerma pienissä erissä sulatetun suklaan joukkoon koko ajan varovasti sekoittaen. Mausta suklaakastike Tabascolla.
* Kastikkeesta tuli melko juoksevaa – jos pidät paksummasta suklaakastikkeesta, vähennä kerman määrää.

 

ARVONTA: Käyhän katsomassa Insta-tilini, siellä alkaa nimittäin Tabasco-aiheinen tuotepakettiarvonta! Kun kommentoit tabascoon liittyvää instapostaustani, niin osallistut neljän Tabasco-tuotepaketin arvontaan (pakettien arvo 30€/pkt).  Paketti pitää sisällään Tabasco-kastikkeita, makean grillaususkottavan essun sekä Suomen kesään sopivan Tabasco-pipon. Mukaan on laitettu vielä herkullisia ohjeita pursuavia reseptilehtisiä. Triplaa voiton mahdollisuutesi ja osallistu kisaan myös Jotain maukasta -instassa sekä Kamera ja kauha -blogissa!

Arvonta suoritetaan 30.6.2017. Tarkemmat säännöt löydät tästä linkistä. Voittajiin otetaan yhteyttä sähköpostitse yhteystietoja varten, joten varmista että sinuun saa yhteyden Insta Direct -viestillä. Alaikäraja tähän arvontaan on 15 vuotta ja osallistua voi vain Suomesta.

Good luck!

 

Raparperigalette

Hip hurraa – raparparipiirakan ohje on täällä lopultakin! Eihän tässä ole kestänytkään kuin koko kevät.

French classic galette filled w/ rhubarb

 

Olen tämän kevään taistellut yhden raparperikeikauspiirakan ohjeen kanssa. Päädyin testaamaan ohjetta neljään kertaan ja viimeisin versio oli jo aika lähellä täydellistä. Sitten töissä sain käteeni Glorian ruoka&viinin nelosnumeron ja mikäs se siellä tuli vastaan? Raperperikeikaus tietenkin. Vähän otti päähän. Ehkä sen oman versioni vielä täällä julkaisen, mutta sitä ennen nautitaan raparperista galeten muodossa.

Piirakkaklassikko

Galettet tulevat Ranskasta ja ne ovat siitä hauskoja piirakoita, ettei niiden valmistukseen tarvitse lainkaan piirakkavuokaa. Taikina kaulitaan isoksi levyksi, jonka keskelle kootaan täytteet ja reunat nostetaan osittain täytteen päälle. Galetteja, kuten piirakoita yleensäkin, voi varioida loputtomiin niin suolaisina kuin makeinakin versioina.

Tämän galettepohjan maustoin hasselpähkinällä, mutta pohjaan voi lisätä mantelijauhoa, vaniljaa, rouhittuja pähkinöitä tai valmistaa se vaikka spelttijauhoista.  Galetten onnistumisessa on oleellista, se että pohja kypsyy kunnolla. Kovin kosteat raaka-aineet voivat tätä kypsymistä hidastaa, joten pohjan päälle voi ennen täytteiden lisäämistä ripotella polentaa tai mannasuurimoita.

Rhubarb galette is easy to make and looks rustic

Raparperitäyte

Halusin raperperikeikauspiirakkaan raparperin pitkinä, kokonaisina varsina ja tätä galettea miettiessäni näin mielessäni vain isoja raparperipaloja. Tällaiset isommat palat eivät kuitenkaan välttämättä kypsy samaan aikaan pohjan kypsyessä, joten päädyin ehkä vähän erikoiseen, mutta toimivaan ratkaisuun.

Sekoitin raparperit sokerin kanssa ja  annoin niiden mehustua yön yli. Sokeri irrottaa raparpereista nestettä, joten täytteestä ei tule niin kostea. Jos haluat raparperisi piirakkaan pienempinä paloina, riittää reilu tunti sokerin kanssa mehustumiseen. Kulhoon kertyneestä raparperimehusta voit keittää siirapin galetten kanssa tarjottavaksi. Raparperisiirappi on aikas hyvää myös kunnon vaniljajäätelön kanssa!
Raparperigalette

pohja
4 dl vehnäjauhoja
3 rkl ruokosokeria
150 g kylmää suolatonta voita kuutioina
1/2 dl kuorellisia hasselpähkinöitä raastimen hienolla terällä raastettuna tai hasselpähkinäjauhetta
ripaus merisuolaa
1 keltuainen
3 rkl jääkylmää vettä

täyte
650 g raparperia
1 dl ruokosokeria
1 tl vaniljasokeria tai 1/2 tl aitoa vaniljaa jauhettuna
3 rkl mannasuurimoita tai karkeaa polentaa

voiteluun ja koristeluun
1 kananmuna
4 rkl ruokokidesokeria (demererasokeria)

* Jos haluat raparperisi isoina paloina, aloita raparperien käsittelystä. Myös pohjan voit valmistaa edellisenä päivänä, mutta ota se noin 15 minuuttia ennen leipomista huoneenlämpöön pehmenemään*

Voit valmistaa pohjan joko monitoimikoneessa tai käsin. Mittaa jauhot, sokeri, pähkinäraaste, voi ja suola monitoimikoneen kulhoon ja käytä konetta pulse-toiminnolla, kunnes seos muistuttaa leivänmuruja. Käsin valmistettaessa sekoita aineet keskenään käyttäen ruokaiuveistä.

Vatkaa kananmunan rakenne rikki, lisää vesi ja kaada seos jauhomurun joukkoon koneen käydessä. Lopeta työstäminen kun taikina näyttää isoilta hiutaleilta/lastuilta. Kumoa taikina työpöydälle ja työstä käsin yhtenäiseksi taikinapalaksi. Muotoile taikina litteäksi kiekoksi, kääri se muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin tunniksi.

Huuhdo raperperit ja leikkaa ne tasakokoisiksi noin 6 cm:n paloiksi. Sekoita kulhossa keskenään rarperit, sokeri ja vanilja. Peitä ja anna tekeytyä viileässä yön yli. Seuraavana päivänä valuta raparperit huolellisesti ja ota kertynyt mehu talteen.

Kauli levännyt taikina jauhotetulla työpöydällä noin 35 cm halkaisijaltaan olevaksi kiekoksi . Siirrä kiekko kaulimen avulla leivinpaperin päälle. Siisti reunat veitsellä.

Ripottele mannasuurimot tai polenta taikinakiekon keskelle noin 20 cm:n alueelle. Oikean kokoisen alueen arvioimista helpottaa, jos painat 20 cm kokoisesta kulhosta jäljen taikinaan. Lisää seuraavaksi raperperipalat keoksi ja voitele taikinan reunat. Käännä reunat leivinpaperin avulla osittain raparperien päälle ja laskosta taikinan reunat. Nosta piirakka jääkaappiin 15 minuutiksi.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele piirakan reunat ja ripottele reunoille sekä raparperin päälle ruokokidesokeria. Paista uunin keskitasolla 35-45 minuuttia, kunnes piirakka on kauniin kullanruskea.

Maistuisko myös raparperijäätelö tai piknikille sopivat raparperi-tuorejuustopalat?

Sitruunainen picipasta

Pici on tyypillinen toscanalainen pasta, jonka juuret löytyvät Siennasta. Tämä pasta on paksua ja se pyöritellään edelleenkin käsin jauhoista ja vedestä. Sitruuna ja ricotta tekevät tästä raikkaan pastan erityisesti kesällä nautittavaksi.

Pici from Tuscany

Yksi syy pastaruokien suuren suosion takana on varmastikin se, että pasta taipuu erinomaisesti mihin tahansa vuoden aikaan ja se on maukasta mistä tahansa raaka-aineesta valmistettuna. Tämä raikkaan sitruksinen pasta on näistä molemmista erinomainen esimerkki. Kaiken lisäksi se on nopea valmistaa. Ricottakastike syntyy pastan keittyessä ja sen valmistus ei vaadi kovin suurta ponnistusta ylipäätään. Sen jaksaa tehdä oli miten kuuma hyvänsä.

Innoituksen tähän pastaan on sain Ruth Rogersin ja Rose Grayn Classic Italian Cookbook-kirjasta sekä Toscanan reissuistamme, joista viimeisimmästä on kulunut jo vähän turhan monta vuotta! Toscanassa kun ollaan on pasta piciä, paksua nauha/narupastaa. Picin voit korvata linguinella tai muulla vähän paksummalla nauhapastalla. Piciä saa tällä hetkellä ainakin Stokkalta ja Hakaniemen hallista Roinisilta. Siellä on myynnissä myös sitruunalla maustettua versiota, joka sopii tähän kuin nenä päähän.

Pici pasta w/ ricotta, lemon and mint

 

Ricottakastikkeen voi lämmittää nopeasti pannulla, mutta hyvin se sekoittuu kuuman pastan joukkoon sellaisenaankin. Valitse kypsän keltaisen värisiä, mielellään luomusitruunoita, jotta saat täyteläisemmän sitruunaisen maun kastikkeeseen. Meillä on tällä hetkellä yrttilaitteessamme parikin mintturuukkua ja kaikki, jotka ovat puutarhanhoidosta vähänkään kiinnostuneita, tietävät kuinka minttu leviää puutarhassa. No, ei se kovin huonosti pärjää tuossa yrttilaitteessakaan! Nuo kaksi vesiviljeltyä minttua rehottavat niin, että ovat tukahduttaneet laitteessa kolmentena pyöränä olleen rosmariiniparan täysin! Minttua olisin tähän ruokaan lisännyt joka tapauksessa, mutta nyt sain hyvän syyn saksia oksia oikein urakalla. Minttu raikastaa ricottaa kivasti, mutta myös basilika käy. Jos käytät vahvaa minttua, niin lisää sitä vähemmän ettei ruoka päädy maistumaan hammastahnalle! Tämän pastaa kanssa lasillinen roseviiniä on enemmän kuin suositus!

 

Sitruuna-ricottapici
2 annosta

250 g pici-pastaa
1 prk ricottaa
1 luomusitruunan kuori ja 2 rkl sitruunamehua
1 1/2 dl pecorinojuustoa raastettuna
2 rkl oliiviöljyä
1/2 dl hienonnettua minttua
merisuolaa ja mustapippuria

Pici -pastalla kestää 10-25 minuuttia kypsyä, joten kastikkeen ehtii valmistaa pastan keittyessä.  Keitä pici suuressa kattilassa, suolatussa vedessä.

Kumoa ricotta kulhoon ja vatkaa rakenne rikki haarukalla. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu ricotan joukkoon. Raasta pecorino hienoksi raasteeksi pienellä terällä ja lisää se kulhoon. Lisää oliiviöljy sekoittaen, kunnes olet saanut tasaisen seoksen. Siirrä kastike lämpimälle pannulle ja anna kastikken lämmetä välillä sekoittaen. Lisää minttu ja mausteet.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon ricottakastike. Raasta päälle vielä pecorinoa. Tarjoa heti.

Vähän saman tapaisista raaka-aineista tein viime vuonna kesäkurpitsapastaa.

Rillette naudanposkista ja raparperikompotti

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

beef rillette w/rhubarb compote and wild asparagus

 

Kun minulta kysyttiin haluaisinko testata uudenlaista verkkokauppaa – Atrian lihakauppaa, niin vastasin heti, että kyllä kiinnostaa!

Ajatus kuulosti mielenkiintoiselle, erityisesti kun lihakaupasta oli mahdollista tilata vähän erilaisempiakin lihapaloja. Tykkään valmistaa pitkään haudutettavista ruhon osista ruokaa ja kun näin verkkokaupassa naudan posket, niin olihan niihin tartuttava. Possun poskia olen valmistanut ennen ja ne taisivat olla alkuperältään saksalaisia.  Naudanposkien lisäksi tilaukseeni sujahti häränhäntiä, joten niistäkin on luvassa tarinaa myöhemmin.  Atrian lihakaupassa myytävät lihat ovat laadukasta suomalaista naudan sekä porsaan lihaa. Naudan lihaa saa myös luomuna. Valittavissa on perinteisten sisä- ja ulkofileiden lisäksi naudan entercotea, rintaa, paisteja, häntiä ja poskea. Possusta löytyy muun muassa etuneljännestä, kylkeä ja poskea.

Lihakaupasta tilaaminen on tehty todella helpoksi. Tuotteet ovat selkeästi esillä isoina kuvina ja tilaaminen etenee jouhevasti. Kaiken lisäksi Atrian verkkokaupasta löytyi myös havainnollistava kartta kuljetusalueista. Tämä kannattaa ihan  aluksi käydä testaamassa, jottei turhaan kuolaa, jos omalle alueelle ei toimitus onnistukaan. Toimitusalue kattaa pääkaupunkiseudun, Turun, Tampereen ja Seinäjoen. Toimitussykli lihoilla on 72 h ja toimitus tapahtuu Postin kuljetuksella.

Tilattaessa voi toimituksen valita kahdesta eri aikavälistä ja Posti ilmoittaa noin tunnin ennen toimitusta tarkan ajan. Meille tuli tieto toimituksesta jo aamupäivästä, kun toimitus saapui iltapäivällä. Tällä hetkellä toimituspäivät lihoille ovat keskiviikko, perjantai ja lauantai (silloin vain Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere ja Seinäjoki). Lihat toimitettiin meille tukevassa kylmälaukussa ja ne olivat todellakin kylmiä saapuessaan eli kylmäketjut toimii – asia, jota tällainen tuoteturvallisuuteen hurahtanut nipoköksä arvostaa! Oman tilaukseni kanssa kävi alkuun pieni inhimillinen erehdys ja sain naudan poskien sijaan possun poskia, mutta virhe korjattiin nopsaan. Kiitos siitä Atrian ystävälliselle henkilökunnalle! Ja niistä possun poskistakin lupaan vinkata tänne vielä myöhemmin,  sillä reseptit ovat jo paperilla luonnosteltuna.

Wild asparagus and rhubarb

Mihin tätä lihakauppaa sitten tarvitaan, kun kaupastakin saa lihaa ostaa? Näen ehdottomasti lihan verkkokaupalle potentiaalia kesäkautena, kun grillataan suvun ja perheen kesken, on kesäjuhlia ja bbq-huuma vaan nousee entisestään. Eikä pidä unohtaa jouluakaan! Erityisesti tällaisena autottomana ihmisenä sen 10 kilon joulukinkun raahaminen julkisissa liikennevälineissä ei paljon innosta.

Potentiaalia tässä on isojen joukkojen viihdyttämiseen sikälikin, että tilattavat lihamäärät ovat isoja, kaikkea 700 g ja 10 kg:n (possun etuneljännes) väliltä. Ja kun tuon bbq:n mainitsin, niin toivon, että Atriallakin tartutaan syöttiin ja lihoja leikattaisiin niin, että ne paremmin vastaavat slow&low -savustuksen tarpeita. Lihapalojen koko on jo ihan asiallinen bbq:ta varten. Atrialta kerrottiin, että valikoima laajenee kyllä, kunhan alkuun päästään. Heille voi varmasti myös esittää toiveita!

Entäs ne naudan posket? Kuten sanoin, pakkauskoot ovat isoja ja naudan posket saapuivat 2 kilon pakkauksessa. Ne olivatkin aika paljon isompia kuin possun posket ja liha oli tumman punaista, isosyistä. Monesti tällaisista rasvaisemmista lihoista valmistetut ruoat ovat melko raskaita, joten halusin tehdä jotain kevyempää, kesäänkin sopivaa. Mikä olisikaan kesäisempää kuin piknikille sopiva rillette? Tai ainakin se on ranskalaisten mielestä sopiva, ja piknik-asioissa on ranskalaisia uskominen.

Rillette tarkoittaa lihaa, joka padassa hiljaa haudutellen kypsytetään rasvassa ja revitään suikaleiksi. Sen jälkeen riivitty liha  kostutetaan kypsennysrasvallaan ja painetaan tiiviiksi massaksi, joka jäähdytetään. Rilletten voi tarjota heti  haaleana tai sen voi säilöä puhtaisiin purkkeihin, vaikka sitä piknikkiä varten.  Rillette valmistetaan usein ankasta, possusta, jäniksestä tai villisiasta, mutta naudan posket sopivat rilletteen mitä parhaiten. Naudan poskien maku on aavistuksen voimakkaampi kuin esimerkiksi naudan pihvilihan maku, mutta kuitenkin miedompi kuin esimerkiksi riistan maku.

 

Beef cheek rillette

Kun kyse on rasvaisesta lihapalasta ja ruoasta, niin halusin siihen rinnalle jotain sesonkiin sopivaa raikasta lisäkettä. Raparperin hapokkuus ja parsan raikkaus tulivat ensimmäisenä mieleen. Raparperista valmistin kevyesti maustetun kompotin ja Hakaniemen kauppahallista ostamani ranskalaiset (kuinka sattuikin!) villiparsat marinoin sitruunamehussa. Myöhemmin kesällä voi parsan korvata retiisillä tai vaikka kyssäkaalilla ja raparperin sijaan keittää herukoista hilloketta tai tehdä kaveriksi kiprakka omenachutney. Tarjoa lisäksi vielä paahdettua vaaleaa leipää tai briossileipää (Patisserie Teemu&Markuksen briossisämpylä tai Ekbergin viikonloppuleipä ovat hyviksi todettuja), niin kesäinen alkupala tai piknik-eväs on valmis!

Naudan poskien käsittelystä vielä sen verran, että lihasta kannatta poistaa päällä näkyvä rasva sekä kalvot. Rasvaa on runsaasti lisässyiden välissä ja kun liha kypsennetään ankanrasvassa, ei se tarvitse lisärasvaa. Isoimmat posket suosittelen paloittelemaan pariin osaan, muuten kypsyminen venyy entisestään.

Ankan rasvaa saa mm. Stockmannilta, herkkukaupoista ja Helsingissä ainakin Delidelistä, jolla on myös oma verkkokauppa. Ankanrasvan sijaan voi käyttää vaikka kotimaista Hauhalan hanhifarmin hanhenrasvaa.

 

Rillette naudan poskista

n. 1,5 kg naudan poskia (puhdistettuina)
2 tl merisuolahiutaleita (Maldon)
4 isoa valkosipulinkynttä
1 tl kokonaisia maustepippureita
10 oksaa timjamia
1 tlk (350 g) ankan rasvaa tai hanhen rasvaa (myös sulatettu possun rasva käy)
1 1/2 dl vettä

Kuivaa lihat, poista pinnalla näkyvä rasva sekä kalvot. Leikkaa isoimmat posket kahteen palaan. Hiero suola lihapaloihin ja siirrä ne uuninkestävään, kannelliseen pataan. Liha palat saavat olla padassa kuin sillit suolassa eli tiiviisti toisissaan kiinni. Lisää valkosipulinkynnet, maustepippurit ja timjami.

Ota ankanrasvapurkista 3/4 dl rasvaa erikseen, jos säilöt rilleten purkkeihin. Muutoin voit laittaa kaiken rasvan pataan. Lisää vesi ja nosta kansi päälle. Siirrä pata 150 asteiseen uuniin ja paista ensin 3 tuntia, käännä sitten lihat ja paista vielä noin tunti. Paistoaika riippuu täysin poskien koosta. Lihan tulisi olla hajoavan pehmeää.

Nosta lihapalat rasvasta ja anna jäähtyä sen verran, että voit niitä käsitellä. Revi lihassyyt toisistaan kulhoon. Lisää noin 1 dl paistorasvaa joukkoon. Tarkoitus on, että lihasta tulee kiiltävän kosteaa. Tarkasta maku. Itse lisäsin hyppysellisen sormisuolaa.

Kuumenna erikseen varaamasi ankanrasva pienessä kattilassa. Painele liha tiiviisti puhtaisiin, kuumennettuihin tölkkeihin niin ettei väliin jää ilmakuplia. Täytin omani vähän kiireessä ja kuten ylimmästä kuvasta näkyy, niin ilmakuplia jäi! Peitä liha kerroksella kuumalla ankanrasvalla ja sulje tölkki. Näin säilöttynä rillette säilyy jääkaapissa pari viikkoa. Rilletten voi tarjota myös samantien – käytä silloin muottia apuna ja painele lautasille lihasta tiiviit kiekot tai painele liha pieniin kuppeihin.

Jos säilöt rilleten purkkeihin, ota ne huoneenlämpöön noin 30 minuuttia ennen tarjoamista.

Raparperikompotti

400 g raparperia (jos mahdollista, valitse vaaleanpunertavia tai pinkkejä varsia)
1 luomuappelsiinin mehu ja raastettu kuori
1 dl ruokosokeria
1/2 dl omenaviinietikkaa
10 kokonaista maustepippuria
1 tl fenkolinsiemeniä
ripaus suolaa

Huuhdo raparperit ja paloittele samankokoisiksi paloiksi. Purista appelsiinista mehu kattilaan ja raasta joukkoon myös kuori. Lisää sokeri, etikka ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 8-9 minuuttia, kunnes sokeri on liuennut ja etikka vähän haihtunut. Alenna lämpöä ja lisää raparperit kattilaan. Raparperit saavat hiljalleen kypsyä liemessä, joten älä keitä kovalla lämmöllä. Kun raparperit alkavat juuri ja juuri antaa periksi haarukalle, siirrä kattila pois levyltä ja anna raparperien jäähtyä liemessä. Tarjoa kompotti kylmänä rilleten kanssa.

Marinoitu parsa

Jos käytät villiparsaa, riittää parsalle kevyt ryöppäys kiehuvassa vedessä, jonka jälkeen jäähdytä parsat kylmässä vedessä. Tavallisesta parsasta voit höylätä liikkuvateräisellä kuorimaveitsellä tai mandoliinilla ohuita nauhoja. Sekoita parsojen joukkoon 1-2 rkl sitruunamehua, saman verran oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä pippurilla. Anna maustua hetki. Kokonaiset villiparsat voit tehdä maustumaan jo edellisenä päivänä ja höylätty parsalisäkekin kestää kohtuullisen hyvin seuraavaan päivään.

 

 

rhubarb and wild asparagus

Yhteistyössä Atrian kanssa





Tartaraddiktin tunnustuksia ja ohje korealaiseen tartariin

Pari viikkoa sitten löysin itseni tilanteesta, jossa olin viikon aikana syönyt tartaria kolme kertaa. Se on paljon, jopa minun mittapuullani!

Korean beef tartar Yukhoe

Jostain syystä olen ollut vähän koukussa raakaan lihaan pidemmän aikaa. Aiemmin kohteena oli carpacciot, mutta muutaman viime vuoden aikana on tartar vallannut sekä ravintolojen ruokalistat että sydämeni valtaisalla menestyksellä.  Tämä on tietysti vähän kurjaa muiden hyvien alkuruokien kannalta, sillä kun näen listalla tartarin, en kertakaikkiaan voi ajatella enää mitään muita vaihtoehtoja!

Tähän mennessä parhaimmat tartarit olen syönyt Noassa (Tallinnassa), Industry Standardissa (Berliinissä) sekä Grönissä, jonka savustulla luuytimellä sekä lehtikaalilla maustettu tartar ansaitsee erikoismaininnan. Jos tuo Grönin annos on vielä kokematta, niin Taste of Helsinki -tapahtuma kesäkuussa tarjoaa mahdollisuuden epäkohdan korjaamiseen. Grön on mukana menossa jo toisen kerran.

Nuo kaksi ensin mainittua tartaria olivat aasialaisittain maustettuja ja ihastuin niihin kovin. Seesamiöljyä, mustia seesaminsiemeniä ja vähän chiliä – bingo! Sain viime jouluna lahjaksi mainion Our Korean Kitchen -kirjan, ja kun sitä ensimmäisen kerran selasin, niin kas kummaa – heti kirjasta kohdalle osuivat sekä kimchi että korealainen tartar (yukhoe).  Olen tänä keväänä ollut vähän hidas liikkeissäni, joten tämä tartar pääse kokeiluun keittiössämme vasta vappuna. Kimchin pariin ehdin tosin aiemmin kevättalvella ja siitä kirjoitan vielä erikseen. Tällä kirjoitustahdilla pääsette todennäköisesti siitä lukemaan jouluna!

Korelainen tartar maustetaan gochujang-tahnalla, seesamiöljyllä, soijalla ja tarjotaan nashipäärynän (omenapäärynän) kanssa. Nasheja ei kohdalle osunut, joten käytin tavallista päärynää. Ostamani päärynä oli siitä harvinainen tapaus, että se oli juuri sopivan kypsä sellaisenaan syötäväksi, mutta valitettavasti tähän ruokaan se oli liian kypsä ja makea. Valitse siis pikkaisen napakampi päärynä, jossa on vielä hapokkuutta tai kokeile retikkaa tai kyssäkaalia tartarin kanssa. Tartaria ei tarvitse tehdä sisäfileestä, itseasiassa parempi maku tulee, kun käyttää naudan sisäpaistia. Ja onhan se huomattavasti halvempaakin.

Gochujang-tahna on fermentoiduista pavuista ja kuivatuista chileistä valmistettu tahna, jota saa jo ihan mukavasti suurimmista ruokakaupoista. Gochujangia käytetään tosi monissa korealaisissa ruoissa, mm. kimchissä ja ehkä parhammissa broilerinsiivissä, joita olen koskaan syönyt. Pakkaus on melko iso, mutta tahna säilyy jääkaapissa kauan käyttökelpoisena. Suosittelen kokeilemaan!

#tartaraddikti

Korean beef tartare is flavored with gochujang paste

Korealainen tartar eli yukhoe
2 annosta

200 g naudan sisäpaistia (mielellään kapeahko pala)
1 napakka päärynä tai 1/2 nashi
3 tl gochujang-chilitahnaa
4 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 1/2 tl soijakastiketta
2 rkl vaahterasiirappia
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 cm:n pala inkivääriä hienoksi raastettuna
2 viiriäisen munan keltuaista
1 rkl mustia seesaminsiemeniä
sormisuolaa
versoja

Leikkaa liha ohuiksi viipaleiksi ja asettele viipaleet kerrokseksi muovikelmun päälle. Peitä muovikelmulla ja tee toinen kerros löyhästi päälle. Peitä kelmulla ja nosta pakastimeen 1-2 tunniksi, kunnes viipaleet ovat täysin jäätyneet. Voit tehdä tämän myös jo aiemmin valmiiksi odottamaan. Pakastaminen parantaa lihan koostumusta ja lihan viipalointi kohmeisena on helpompaa.

Kuori päärynä ja poista siemenkota. Leikkaa päärynä ohuiksi tikuiksi. Voit puristaa hieman sitruunamehua päälle. Kun olet valmis tarjoamaan ruoan, ota liha pakastimesta. Laita kaksi jäistä lihapalaa päällekäin ja leikkaa ne ohuiksi tikuiksi. Tee samoin lopulle lihalle. Siirrä lihatikut kulhoon yhdessä gochujangin, seesamiöljyn, soijakastikkeen, vaahterasiirapin, valkosipulin ja inkiväärin kanssa. Sekoita puhtain käsin, kunnes makuaineet ovat tasaisesti levinneet lihan joukkoon.

Jaa päärynätikut kahdelle lautaselle, nosta päälle tartar keoksi. Tee kekoon pieni kolo ja täytä se viiriäisen keltuaisella. Ripottele päälle mustia seesaminsiemeniä ja sormisuolaa. Koristele versoilla. Tarjoa heti.

Uppopaistetut andalusialaiset munakoisot (Berenjas fritas)

”Ruoka ei ole vain ravintoa, se on rakkauden jakamista.”

Kun kirjan esipuheessa todetaan näin, ei luvassa voi olla muuta kuin toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Ja Ariela ei todellakaan petä odotuksi, sillä Andalusian auringossa – kulinaristiretkiä Jerusalemista Jereziin on täynnä tunnelmallisia kuvia ja tarinoita sekä vedet kielelle herauttavia ohjeita.  Harvoin luen keittokirjoista esipuheita taikka kappalejakoihin liitettyjä tekstejä, tästä poikkeuksena Nigel Slater ja Yotam Ottolenghi, mutta näihin Arielan tunnelmapätkiin tekee mieli palata yhä uudestaan. Voin melkein tuntea auringon säteet poskillani ja mausteiden huumaavan tuoksun, ihan kuin olisin matkalla itsekin!

Arielan kirjassa minulle tutuimpia ohjeita ovat Lähi-idän alueen ohjeet, olenhan tavannut Yotam Ottolenghin kirjat kannesta kanteen ja muutenkin nuo lämpimän mausteiset maut ovat mieleeni. Espanja sen sijaan on ruokamaana minulle vähän vieraampi. Meidän tähän asti ainoaksi jääneestä Espanjan matkasta on kulunut jo tovi ja siitä jäi mieleen lähinnä loputon tapasten virta. Ei tarvinnut serranoon ja manchegoon tarttua ihan hetkeen!

Paras ruokamuisto tuosta Andalusian matkastamme liittyy pieneen cordobalaiseen ravintolaan, jossa isäntä ei puhunut lainkaan englantia ja viini tarjottiin etiketittömistä viinipulloista, heidän omalta tilaltaan. Siellä meille tarjottiin alkupalaksi näitä uppopaistettuja munakoisotikkuja ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä.  Tuo illallinen jäi mieleen sellaisena ihanana lomamuistona, jossa auringonlasku oli just oikea ja ravintola just sopivan rosoinen ja viini parasta koskaan juomaani espanjalaista viiniä. Ei siis yllätys, että olin ihan täpinöissäni, kun bongasin Arielan kirjasta tämän ohjeen, ! Itseasiassa en ole tainnut tuon ikiaikaisen Espanjan matkan jälkeen tähän ruokaan törmätä missään muodossa, mikä on kyllä mielestäni melko ihmeellistä. Uppopaistetut munakoisosuikaleet päihittävät kaikenmaailman bataattiranskikset ja muut hömpötykset sata nolla!

Andalucian deep fried aubergines

Munakoisojen ohje on hyvin simppeli – munakoisot suikaloidaan, itketetään, pyöräytetään taikinassa ja paistetaan. Muistikuvieni mukaan meille tarjotut munakoisot olivat suikaloitu varsin pieniksi, joten tässä kohtaa tein vähän erilailla kuin Ariela ohjeistaa. Samoin minulla ei ollut riisijauhoja friteeraustaikinaa varten, mutta tein vähän ohuemman taikinan riisitärkkelyksestä. Myös vehnäjauhot olisivat käyneet tähän. Andalusiassa munakoisosuikaleet tarjotaan paikallisen ruokohunajan kanssa. Sitä ei ollut, joten valutin päälle vaahterasiirappia. Olen kuitenkin sen verran suolaiseen taipuvainen, että tykkäsin näista ihan sellaisinaan, sormisuolalla ryyditettyinä.

Näiden ihanien, rapsakoiden munakoisojen lisäksi kokeilin kirjasta häränhäntiä (Rabo de Toro), jotka hiljalleen kypsyvät murean pehmeiksi sherryllä ja mantelilla maustetussa kastikkeessa. Nämä häränhännät olivat todella täyteläisiä maultaan, omaan makuuni ehkä jopa vähän turhankin täyteläisiä. Taidan ensi kerralla käyttää kuivaa sherryä tai terästää kastiketta appelsiinin mehulla, jotta rasvan maku hieman taittuu. Ja ei taatusti jää näihin kahteen ohjeeseen kokeiluni, sillä post-it -laput pilkuttavat kirjan sivuja! Ehkä seuraavaksi tartun syyrialaisiin kananmaksoihin tai serranokinkkukroketteihin! Vai olisiko sittenkin kehutun shish barakin vuoro?

Under the Andalucian sun

 

Uppopaistetut munakoisot

1 (400 g) munakoiso

Frityyritaikina
2 3/4 dl riisijauhoja
2 1/2 dl vettä

Uppopaistamiseen öljyä

(sormisuolaa)

Leikkaa munakoiso pitkittäin reilun sentin paksuisiksi viipaleiksi ja nämä puolestaan poikittain saman paksuisiksi, ranskalaisia perunoita muistuttaviksi tangoiksi. Ripottele päälle suolaa ja aseta siivilään itkemään noin puoleksi tunniksi. (Minä leikkasin munakoisot ohuemmiksi suikaleiksi, sekin toimii!)

Kuivaa munakoisotankojen pinta puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen painellen. Sekoita frityyritaikinan aineet keskenään paksuksi seokseksi. (Taikinaan ei saisi jäädä paakkuja.) Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180-asteiseksi.

Paista munakoisotangot erissä. Upota tangot ensin taikinaan ja valuta ylimääräinen taikina pois. Nosta tangot öljyyn reikäkauhalla. Paista tankoja kuumassa öljyssä, kunnes pinta rapeutuu ja saa hieman väriä. Sekoita taikina tasaiseksi ennen uutta munakoisoerää.

Valuta paistettuja munakoisoja hetki talouspaperin päällä, ripottele päälle sormisuolaa. Tarjoa halutessasi hunajan tai siirapin kanssa.

Välimerellinen karitsapata

Välimerellisin mauin maustettu karitsapata vie ajatukset hieman jo kevättä kohti. Kokeile vaikka pääsiäisen aikaan!

Mediterranean lamb stew

Tänä talvena meillä on hauduteltu useampanakin viikonloppuna pataruokia.  Tällä kertaan pataan päätyi karitsan lapaa. Liha oli peräisin Suurtuvan lammastilalta Uukuniemeltä. Suurtuvan lammastilalla kasvatetaan perinteisiä suomenlampaita, kainuunharmaita sekä liharoturisteytyksiä. Itseäni erityisesti viehättää se, että kesäisin lampaat laiduntavat sekä peltolaitumilla että perinnebiotoopeilla tarkoittaen siis mm. metsälaiduntamista.  Karitsan lapapalojen lisäksi ostimme myös tilan karitsan potkia, erinomaisia olivat nekin. Potkien kohdalla tosin tuli ilta ja pimeä vastaa, joten kuvaa niistä ei ole todisteeksi.

Pataruokien ytimen muodostaa huolellisesti ruskistettu liha, ruskistetut luut sekä sopivan täyteläinen liemi. Lapapalat olivat luuttomia, joten ostimme hallista lisäksi luupaloja makua tuomaan. Karitsan liha mielessäni yhdistyy välimerellisiin makuihin ja erityisesti Kreikkaan, joten ostoskassiin päätyi myös kalamataoliiveja, tuoretta oreganoa sekä fetaa. Pataruokien paras puoli, sen lisäksi että ne valmistuvat lähes itsekseen, on se, että niitä voi oikeastaan maustaa ihan millä tavoin tahansa!

Lamb stew w/ feta and gremolata

Jujuna tässä karitsapadassa toimii fetajuusto, joka murustellaan valmiin padan päälle ja pata käytetään vielä grillivastusten alla. Viimeisen silauksen ruoalle antaa lehtipersiljasta, sitruunankuoresta sekä kalamataoliiveista pyöräytetty gremolata. Lisäkkeeksi keitin kokonaisia vehnänjyviä ja siinä kohtaa meinasi usko jo loppua, sillä vehnänjyvät eivät olleet aivan tuoreimmasta päästä ja normaalistikin niiden keittoaika on pitkä. Ja tarkoitan siis tooooodelllaaa pitkä. Tunti ei riittänyt mihinkään, joten suosittelen kokeilemaan vaikka tummaa riisiä taikka bulguria, jos aika on tiukassa. Karitsapadan kanssa lasiin kaadettiin uuden maailman cabernet sauvignonia, jossa oli hieman kanelinen ja kevyen suklainen maku.

Välimerellinen karitsapata

n. 800 g luutonta karitsan lapaa
500 g karitsan luita (kylkipalat esim. ovat hyviä)
voita ruskistamiseen, maustamiseen suolaavja mustapippuria

2 keltasipulia
2 porkkanaa
5 valkosipulinkynttä
1 keskikokoinen purjo
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl tomaattipyre
2 dl valkoviiniä
1 dl vahvaa lihalientä
1 tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja (esim. Mutti)
1 rkl ruokosokeria
2 tl kuivattua oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1/2 tl mustapippuria myllystä
1/2 ruukkua tuoretta oreganoa
lisäksi
1 pkt fetajuustoa

Gremolata
1 ruukku lehtipersiljaa
10-12 kalamataoliivia
1 sitruunan raastettu kuori
1 tl oliiviöljyä

Kuivaa liha, poista mahdolliset kalvot ja kuutioi se. Kuumenna voi paistinpannussa ja ruskista siinä parissa erässä lihapalat. Ruskista myös luut. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja paloittele sipuli sekä porkkanat. Kuori valkosipulinkynnet ja jätä ne kokonaisiksi. Pese purjo ja leikkaa purjon valkoinen osa kahteen tai kolmeen n. 5 cm palaan purjon koosta riippuen.

Kuumenna öljy padassa ja kuullota siinä kasviksia, kunnes ne ovat hieman pehmenneet ja saaneet väriä. Sekoita joukkoon tomaattipyre ja kuumenna hetki. Lisää viini, kiehauta ja lisää lihaliemi. Anna seoksen kuplia minuutin verran ja kumoa pataan kirsikkatomaatit. Mausta kastike ja lisää lihat sekä luut. Lisää vettä tarvittaessa (nestepinta ei saa ylittää lihan pintaa). Kuumenna kiehuvaksi ja peitä kannella. Nosta pata 150 asteiseen uuniin ja hauduta 3-4 tuntia, kunnes liha on aivan pehmeää.

Hienonna oregano ja lisää se pataan. Murenna päälle fetajuusto ja nosta pata ilman kantta grillivastusten alle kuumaan uuniin. Kuumenna, kunnes feta alkaa ruskistua. Nosta pata varovasti pois uunista ja tarjoa gremolatan sekä vehnänjyvien kanssa.

Gremolataa varten hienonna lehtipersilja. Poista oliiveista kivet ja kuutioi oliivien liha. Sekoita keskenään lehtipersilja, oliivit ja raastettu sitruunankuori. Lisää oliiviöljy lopuksi.

Helppo ja nopea herkkusienipasta

Nopeaakin nopeampi arkiruoka syntyy herkkusienistä ja sitruunasta.

linguine with mushrooms and lemon

Parin viikon sairastelu on kyllä vienyt voimani ihan todella. Onneksi lopulta sain oikeat lääkkeet ja pahin on jo takana. Ajatuskin alkaa pikkuhiljaa kulkea, vaikka vielä väsyttääkin. Siksi sen enempiä jaaritteluja on aika esitellä maanantain pelastaja, herkkusienipasta!

Tämän herkkusienipastan ohjeen olen napannut Nigella Lawsonilta. Nigella sekoittaa viipaloidut herkkusienet öljyn, sitruunamehun ja valkosipulin kanssa maustumaan. Maustuneet sienet sekoitetaan pastan joukkoon. Muutin ohjetta kuitenkin vähän, sillä näin flunssan jälkimainingeissa halusin oikeasti lämmintä ruokaa. Sitä paitsi pannulla paistettuna herkkusienistä tulee ihanan paahteisen makuisia ja rapsakoita reunoistaan. Pastana voit käyttää linguinea tai spagettia, myös tagliatelle sopii. Päälle raastoin vielä runsaasti parmesaania ja se oli siinä.

Jos sienet eivät ole juttusi, niin kokeile vaikka tätä mantelista artisokkapastaa.

linguine with mushromms and lemon

Herkkusienipasta
4 annosta

400 g linguinepastaa tai spagettia

225 g ruskeita herkkusieniä
2 valkosipulinkynttä
3 rkl oliiviöljyä + 1/2 dl
1/2 tl sormisuolaa
1/2 tl kuivattua (sitruuna)timjamia
1/2 ruukku timjamia
1 sitruunan kuori raastettuna
1 sitruunan mehu

lisäksi: parmesaanijuustoa

Laita pastavesi kiehumaan.

Viipaloi herkkusienet ja hienonna valkosipuli.  Paista sieniä 3 rkl:ssa öljyä, kunnes sienet ovat kauniin ruskeita molemmin puolin. Lisää valkosipulinkynnet sekä mausteet. Jatka paistamista vielä hetki. Hienonna timjami ja lisää se pannulle yhdessä sitruunan kuoriraasteen, mehun ja öljyn kanssa.  Siirrä pannu pois levyltä ja peitä kannella tai foliolla.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä ja valuta hyvin. Sekoita herkkusieniseos kuuman pastan joukkoon ja raasta päälle parmesaania. Tarjoa heti.

Laskiaisritarit

Luit oikein – laskiaispulla laittoi hynttyyt yhteen köyhien ritarien kanssa. Tästä liitosta syntyi täydellinen kombo pehmeää pullaa, täyteläistä pistaasimassaa ja tietysti kunnon lusikallinen vaniljalla maustettua kuohukermaa.

Aivot toimivat joskus hassusti. Tammikuussa keskellä pahinta kuvaus- ja kokkaussessiota, kun pää suorastaan savusi ja tuntui ettei mitään muuta osannut ajatella kuin tekeillä olevia ohjeita, tupsahti päähän  ihan tosta vaan ajatus laskiaisritareista.  Hetken mietin, että meneekö jo liiallisuuksiin moinen kikkailu, mutta eikös sitä sanota, että enemmän on enemmän, vai miten se oli..?

Toissa viikolla sitten pääsin itse asiaan ja olen aika ylpeä, että sain näinkin kauan pantattua tätä ohjetta.  Mieli olisi tehnyt heti mennä talon katolle huutamaan, että nyt kuulkaa tuli hitsin hyvää! Tällä kertaa pyöräytin pullien väliin pistaaseista massan, kun en saanut käsiini lempi-hasselpähkinöitäni. Hasselpähkinämassaan löydät ohjeen tästä. Se on  viime vuodelta ja mukana on myös Hra Hurvelsson aka koira.

Semla meets french toast

Mutta pidemmittä turinoitta itse ohjeeseen. Suosittelen ostamaan ritareita varten hyvää pullapitkoa ja panttaamaan sitä pari päivää, jotta pulla ei ihan hajoa atomeiksi vaniljamaitoon kastettaessa.

Laskiaisritarit
4 annosta

1 pullapitko
3 dl maitoa
2 kananmunaa
2 rkl ruokosokeria
1/2 tl vaniljajauhetta
paistamiseen voita

Lisäksi:
3 dl kuohukermaa

Leikkaa pullapitkosta 8 tasapaksua viipaletta. Vatkaa matalassa tasapohjaisessa kulhossa maidon joukkoon munat ja mausta sokerilla sekä vaniljalla.

Levitä (tai painele) pistaasimassaa neljälle viipaleelle ja paina tiukasti loput viipaleet kansiksi päälle. Upota ritarit maitoon ja kääntele niitä molemmin puolin. Siirrä lautaselle odottamaan.

Kuumenna voi pannussa ja paista ritareita molemmin puolin, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja hieman rapea. Tarjoa ritarit lämpiminä vaniljalla maustetun kermavaahdon kanssa. Koristele pistaasimuruilla.

Pistaasimassa
1 1/2 dl suolaamattomia pistaaseja
1 1/4 dl tomusokeria
1 rkl sitruslikööriä
1 rkl vettä

Jauha pistaasit sauvasekoittimen myllyssä tai monitoimikoneessa tasaiseksi jauheeksi. Sekoita pistaasijauhe ja tomusokeri keskenään. Lisää ensin sitruslikööri ja sekoita huolellisesti, lisää vesi pienissä erissä. Tahnan tulisi olla tasaista ja notkeaa.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑