Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 4 of 20)

Mielettömän mehevä kukkakaali-maissisalaatti on alkusyksyn paras salaatti

Kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan. Just nyt. Kokeile vaikka ihanaa kotimaista maissia.

Purple cauliflower

Olen joskus aiemminkin tuskaillut tätä aikaa vuodesta, kun torit ja kaupat ovat täynnä upeita kotimaisia kasviksia.  Positiivinen ongelmahan tämä toki on, mutta meinaa mopo karata käsistä, kun kauppaan menee! Ja ihanaa, kun viljelijät ovat uskaltautuneet entistä enemmän kasvattamaan muutakin kuin porkkanaa ja lanttua. Tämä ruokaihminen ainakin kiittää ja kumartaa syvään fenkolien, värillisten kukkakaalien ja maissin edessä. Vielä kun joku kasvattaisi kauppaan saakka niitä pitkulaisia punajuuria ja retiisejä! Saa vinkata alle, jos olet niitä jossain nähnyt.

Kotimaista maissia suoraan lautaselle

Tämmöistä tabouleh-tyyppistä salaattia olen tehnyt aiemminkin blogiin, mutta nyt halusin lisätä siihen tuota juhlittua kotimaista maissia. Ruokaisuutta salaatti sai halloumista. Ja violetti kukkakaali antoi salaatille upean värin! Me söimme tämän sellaisenaan, mutta salaatti käy hyvin myös lisäkkeeksi liha- tai kalaruoalle. Tuo kotimainen maissi on kyllä uskomattoman makeaa – maistelin jyviä raakoina ja oisin voinut syödä ne sellaisenaan, mutta pieni grillaus ei tee pahaa maissillekaan. Jos sinulla ei ole grilliä, suosittelen kiehauttamaan maisseja muutaman minuutin vedessä ja sitten paistamaan ne parilapannulla tai valurautapannulla, jotta saat pintaan väriä ilman, että koko ilta menee (kokemusta on!).

Cauliflower and corn salad tabouleh style

En tiedä kuinka tämä kuiva kesä vaikuttaa satokauden pituuteen, ainakin puutarhamarjojen, kuten karviaisten osalta kausi meni jo. Eli tartu hetkeen – tässä tapauksessa kauden kasviksiin, NYT!

Lisää maissiohjeita löydät mm. Hanna Soppa -blogista ja maissiin ihanasti hurahtaneen Jellan Vaimo matskuu -blogista

Kukkakaali-maissisalaatti

n. 900 g kukkakaali
2 – 3 rkl sitruunamehua
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 tl sumakkia
1 tl jauhettua jeeraa
ripaus suolaa
2 kotimaista maissia
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
2 dl kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja
1 tlk kikherneitä
suolaa, mustapippuria
lisäksi
1 pkt halloumia

Huuhtele kukkakaali ja raasta se kolmioraastimen karkeimmalla terällä. Lisää sitruunamehu, öljy, ripaus suolaa sekä sumakki että jeera. Anna maustua noin 10 minuuttia.

Poista maissista ulkolehdet ja ohuet hiusmaiset kuidut. Voitele pinta öljyllä ja grillaa kypsäksi. Leikkaa maissinjyvät irti rangasta.

Hienonna yrtit ja sekoita kukkakaalin joukkoon. Rouhi pistaasit, valuta kikherneet ja sekoita ne maissien kanssa salaattiin. Mausta vielä ripauksella suolaa ja rouhitulla mustapippurilla.

Kuivaa halloumin pinta ja kuutioi se. Paista kuutiot kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää salaattiin.

Kesäkurpitsa, josta syntyi kohokasmainen paistos vahingossa

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja tässäpä siihen mainio ohje. Joskus pieleen menneestä yrityksestä syntyy jotain upeaa, kuten kävi tämän kesäkurpitsapaistoksen kanssa.

Souffle-like zucchini and ricotta bake

 

Olin joululahjaksi saanut mieheltäni italialaisen Giorgio Locatellin ruokakirjoja, joista Made at Home -kirjasta olin bongannut gnudien ohjeen. Gnudit ovat ricotasta valmistettuja vähän gnocchimaisia palleroita, pilven kevyitä ja raikkaita – just kuumaan kesäpäivään sopiva herkku, joten tuumasta toimeen!

Kävi kuitenkin niin, että gnudimassastani tuli aivan liian löysää. Joko en saanut ricottaani valutettua riittävästi tai ohjeessa oli kananmunien määrä väärä, mutta oli ihan turha kuvitella, että siitä olisi saanut muotoiltua lusikalla kvenellejä tai mitään muutakaan. Harmitti vietävästi. Olihan kulhossa 500 g ricottaa, parmesaania, minttua ja ne munat.

Olin ajatellut #kesäkurpitsatalkoot- hengessä tehdä gnudeille lisäkkeeksi paistettua kesäkurpitsaa, jonka maustaisin sitruunalla ja valkosipulilla. Kesäkurpitsat pötköttivät pöydällä ja niitä aikani tuijottelin.  Mitäs jos tekisin tästä vähän lasagnen tapaista? Pastan sijaan höyläisin kesäkurpitsasta viipaleita ja laittaisin väliin tuota pieleen mennyttä gnudimassaa? Kokeiltavahan se oli, sillä en halunnut hyvältä maistuvaa massaa heittää poiskaan.

Zucchini and ricotta bake

Tässä kohtaa on ehkä hyvä kertoa, että gnudimassan juju piilee vatkatuissa valkuaisissa, jotka tekevät siitä kuohkean. Eipä siis ollut ihme, että tuo massa kohosi uunissa ja paistoksesta tuli lähes kohokasmaisen kuohkea! Ihan törkeän hyvää, vaikka ite sanonkin! Tarjoa paistos huoneenlämpöisenä.

Ja ne gnudit – niihin palaan vielä joku päivä uudestaan!

Kesäkurpitsapaistos

4 – 6 annosta

500 g ricottaa
100 g parmesaanijuustoa
3 keltuaista
5 valkuaista
1/2 dl hienonnettua minttua
25 g pinjansiemeniä
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

450 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
25 g pinjansiemeniä

Kumoa ricotat siivilään ja nosta kulhon päälle. Paina ricotan päälle lautanen (sen verran pieni, että mahtuu siivilän sisälle) ja nosta päälle säilyketölkkejä tai vastaavia päälle painoksi. Siirrä koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Raasta parmesaani raastimen pienellä terällä. Sekoita ricotan joukkoon erotellut keltuaiset ja juusto. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele metallisella lusikalla juuston joukkoon. Hienonna minttu ja lisää se sekä pinjansiemenet ja mausteet seokseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Huuhdo kesäkurpitsat ja leikkaa kanta pois. Kesäkurpitsojen viipalointi on helpompaa, kun leikkaa kurpitsat keskeltä kahteen palaan. Höylää ne mandoliinilla tai leikkaa veitsellä ohuiksi viipaleiksi.

Raasta valkosipulit ja sitruunan kuori kulhoon. Sekoita joukkoon öljy.Voitele uunivuoka. (Käytin 15×26 cm -kokoista keraamista vuokaa.)

Lado vuoan pohjalle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Voitele ne valkosipuli-sitruunaöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa sekä pippuria. Levitä päälle kerros ricottamassaa ja peitä se kesäkurpitsaviipaleilla. Voitele kesäkurpitsat. Toista näin, kunnes olet saanut kaiken massan käytettyä. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Voitele myös pintakerros öljyllä ja mausta. Ripottele viimeiseksi pinjansiemenet.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 30-45 minuuttia, riippuen uunivuoan koosta ja materiaalista.

VINKKI! Jos käytät isokokoisempia kesäkurpitsoja, höylää kurpitsa viipaleiksi kylki kerrallaan. Näin pehmeä sisus jää höyläämättä. Sisuksen voit hienontaa ricottamassan joukkoon.

Lisää kesäkurpitsasta:

Pari sanaa kesäkurpitsasta

 

Punaherukkacrumble

Red currant crumble

Crumblet eli murupaistokset ovat helppoja valmistaa ja variaatioiden mahdollisuus on rajaton! Niihin voi käyttää monipuolisesta niin marjoja kuin hedelmiäkin. Omasta mielestäni crumble on parhaimmillaan hiukan happamista marjoista tehtynä – karviaisista tai herukoista. Myös happamat omenat toimivat.

Just nyt näillä hikisillä keleillä ei ihan hirvittävä hinku ole kokkaamiseen ja uunin kuumentaminen ei tunnu houkuttelevalta idealta. Siitä huolimatta suosittelen kokeilemaan tätä paistosta, sillä itse valmistamiseen menee vain hetki ja paistos kypsyy uunissa tunnin verran. Sen ajan voi tehdä jotain viilentävää tai nauttia lasillisisen kylmää virvoiketta.

Nyt tuntuu olevan kaikkien marjojen sesonki päällä, kun herukat ja karviaisetkin ovat kypsiä. Ja omenat! Ihan hullua! Omalta osaltani jäi marjastaminen tänä vuonna vähäiseksi – saldoksi jäi litran verran metsävattuja. Parempi kai sekin kun ei mitään.

red currant crumble

Muruseosta voit varioida vaihtamalla pekaanipähkinät mantelijauhoihin tai tehdä sen kokonaan mantelijauhoista ja pähkinärouheesta, jolloin paistos on gluteeniton. Muistathan siinä tapauksessa käyttää puhdasta kauraa, joka sopii keliaakikoille. Sokerin määrä on myös makuasia, lisää sitä kuitenkin sekä marjoihin että muruseokseen, vaikka käyttäisitkin vähemmän.

Tarjoa crumble huoneenlämpöisenä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Punaherukkacrumble

500 g punaherukoita
3/4 dl ruokosokeria
Muruseos
100 g voita
1 1/2 dl (speltti)vehnäjauhoja
3/4 dl ruokosokeria
1 1/2 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
1 1/2 dl isoja kaurahiutaleita
1 tl vaniljajauhetta
1 tl leivinjauhetta
2-3 rkl kylmää vettä

Voitele piirakkavuoka (halkaisija 22-24 cm). Puhdista marjat ja huudo ne. Levitä marjat vuokaan ja ripottele joukkoon sokeri. Pyöräytä marjoja vuoassa niin, että sokeri peittää ne kauttaaltaan.

Nypi kuutioitu, kylmä voi vehnäjauhojen kanssa rouheaksi muruksi. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut loput kuivat aineet. Ripsi vettä lusikallinen kerrallaan jauhojen päälle ja huljuttele kulhoa, niin että taikinaan muodostuu isoja paakkuja.

Kumoa taikinamuru marjojen päälle keoksi. Murua saa olla keskellä paksumpi kerros ja reunoilla ohuemmin. Paista 180 asteessa 50-60 minuuttia, kunnes paistos on kauniin värinen ja marjat hieman kiehuvat paistoksen reunoilla.

Vinkki! Omenasta tehdyn kinuskisen crumbleohjeen löydät tästä.

Helppo herne-kinkkupasta

Nopea herne-kinkkupasta pelastaa maanantain, olit sitten töissä tai lomalla!

Summery pasta w/ peas and smoked ham

 

Heinäkuu, lomakuu! Ihan pian täälläkin päästään lomailun makuun, mutta vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Tämä hernepasta sopii niin lomailijan kuin työssäkäyvänkin aikatauluun. Eniten aikaa vie herneiden silpominen, mutta sekin menee nopsaan, jos saat avuksi käsiparin. Istuin eilen tässä sohvalla ja katsoin samalla jalkapalloa ja herneiden putsaus meni vähän siinä sivussa ite eestään, kuten meillä päin sanotaan. Mökkiterassi sopinee tähän tarkoitukseen myös mitä parhaiten.

Kotimaisia herneitä on ollut jo viikon parin saatavilla kaupoissa ja toreilla. On se vaan ollut jatkuva ihmetyksen aihe tänä kesänä kuinka aikaisessa kaikki on! Ennen juhannusta oli myynnissä jo kotimaisia punajuuriakin! Kun valitse kaupassa herneitä niin tartu littanoihin palkoihin. Isoissa ja pulleissa paloissa olivat herneet jo vähän puisevia.

Easy summery pasta w/ peas and smoky ham

Kinkuksi valitsin Schwarzwaldin kinkkua, jossa on mukavan savuinen maku. Myös speck tai savustettu pekoni sopivat. Raastettu sitruunan kuori tuo raikkautta ja tuore minttu viimeistelee pastan. Kasvisversion saat isäämällä kinkun sijaan vaikka ruukun rucolaa tai pussillisen babypinaattia. Ja lasiin kylmää roséviiniä, mitä sitä muuta maanantaille kaipaa?

Helppo herne-kinkkupasta
3-4 annosta

n. 400 g herneenpalkoja (herneitä 3-3 1/2 dl)
1 pkt (100 g) Schwarzwaldin kinkkua (esim. Pirkka)
400 g tagliatellea tai linguinea
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
1/2 dl vettä
1 tl kasvisfondia
1 pienen sitruunan raastettu kuori
mustapippuria myllystä ja sormisuolaa
1 dl hienonnettua minttua

Silvo herneet. Asettele kinkkuviipaleet folion päälle uunipellille ja paahda uunissa 190 asteessa 5-8 minuuttia, kunnes kinkkuviipaleet ovat rapsakoituneet.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten vesi ja fondi. Kumoa herneet pannulle ja raasta pesty sitruuna joukkoon. Keitä muutama minuutti.

Ota pastan keitinvettä 1 dl talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon herneet liemineen ja osa keitinvedestä. Murenna joukkoon kinkkua, rouhi mustapippuria ja lisää ripaus sormisuolaa. Kinkku on melko suolaista, joten lisää suolaa maun mukaan. Lisää lopuksi hienonnettu minttu. Raasta päälle pecorinojuustoa tai parmesaania.

Poliittisesti värjäytynyt valkoinen parsarisotto

On viime hetket tälle valkoiselle parsarisotolle, jonka ohje on jäänyt julkaisujonoon roikkumaan.  Parsa-aika alkaa pian olla loppusuoralla ja sivulta rynnivät pian ohitse meidän omat varhaiskasviksemme kovaa vauhtia!

White asparagus risotto

Risotot ovat yksi lempiruoistani ja te blogiani lukevat tiedätte suuresta rakkaudestani mozzarellaa ja parmankinkkua kohtaan.  Kuitenkin viime aikoina rakkauteni kaikkea italialaista kohtaan on alkanut horjua. Kaikki alkoi oikeastaan vuonna 2008, kun buffalomozzarellasta löydettiin hälyttävän korkeita dioksiinipitoisuuksia. Syyksi selvisi laiton myrkyllisten jätteiden hävittäminen laitumien lähettyville, jolloin maaperän ja veden saastuessa, päätyivät myrkyt myös karjaan. Yhtenä syypäänä tähän pidettiin Italian mafiaa.

Seuraava iso kohu kohdistui tomaattiviljelmiin ja siirtolaistyöntekijöiden ala-arvoisiin työoloihin. Osansa tästä mudasta sai myös tunnettu tomaattijätti Mutti. Samaan aikaan useat eläinsuojelujärjestöt toivat julkisuuteen järkyttäviä videoita buffalotiloilta, maitotiloilta, joiden maito käytetään parmesaanin tuotantoon sekä viimeisimpänä sikaloilta – niiltä, joiden possuista valmistetaan parmankinkkua.

Olen seurannut tätä kaikkea uutisointia sydän sykkyrällä ja tekisi mieli huutaa, että MITÄ HITTOA TE SIELLÄ OIKEIN TEETTE? Mutta mitä se minun huutamiseni mihinkään vaikuttaa? Toki tuotteita voi boikotoida ja siihen tämä parsarisotonkin ohje oikeastaan liittyy. Haluan kuitenkin herätellä meitä jokaista, meitä kuluttajia, sillä me olemme tähän osasyyllisiä. Vaatimalla jatkuvasti halvempaa ja halvempaa, olemme omalla kulutuskäytöksellämme ajaneet tilanteen siihen, että loppupeleissä tuotto otetaan tuotantoeläinten selkänahasta. Kirjaimellisesti.

Swedish Västerbotten cheese nad Finnish pork Crudo

Tuotantoeläinten kasvattaminen on kovaa, ympärivuorokautista työtä, josta ei paljon lomailla. Se on myös työtä, jota harva meistä osaa arvostaa ja siksi ei myöskään ole valmis lopputuotteesta maksamaan. Hyvin hoidettu lypsylehmä tuottaa parempilaatuista maitoa ja tuottaa sitä enemmän, mutta jos tuotteen ja työn arvostus on vähäistä ja siitä vaivasta saatu palkka olematon, ei ole ihme, jos tilallisen motivaatio eläinten hyvinvoinnin ylläpitämiseen on nolla. Onneksi vielä Suomesta löytyy paljon maito- ja lihatilallisia, joille eläinten hyvinvointi on se toimeentulon perusta, mutta kuinka kauan täälläkään jaksetaan jos työstä saatava korvaus ei edes riitä omaan toimeentuloon? Jo nyt on tullut esille todella huolestuttavia tapauksia, joissa eläinten hyvinvointi on ollut kaikkea muuta kuin hyvää.

Tämä siis johdantona siihen miksi parsarisotostani tuli sellainen kuin siitä tuli. Lähdin tietoisesti etsimään korvaavia raaka-aineita parmesaanille ja parmankinkulle. Parmesaanin korvasin ruotsalaisella Västerbotten-juustolla ja parsarisoton pinnalle parmankinkun sijaan laskostin kotimaista Tammisen Crudoa. Tuota Crudoa olemme käyttäneet viime aikoina tosi paljon, parmankinkut ovat pääsääntöisesti jääneet kauppaan ja buffalomozzarella ei enää joka kauppareissulla päädy koriin. Risottoriisi on sentään VIELÄ italialaista.

Pst. Viimeistä edellisessä Lantliv Mat&Vin -lehdessä oli ohje itsetehtyyn Fiori di latte mozzarellaan (lehmänmaitomozzarella). Jos kesällä aika antaa myöten, saatanpa kokeilla ohjetta!

Valkoinen parsarisotto

500 g valkoista parsaa
100 g voita
1 dl vettä

risotto
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
400 g risottoriisiä
1 1/2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
n. 1 l kanalientä
1/2 tl suolaa
2 dl raastettua Västerbottenjuustoa
lisäksi
Tammisen Crudoa

Huuhdo parsat ja kuori ne huolellisesti. Napsauta parsoista kuiva kanta pois. Jos tyven leikkauskohtaan jää paljon kuitumaisia kuorihaivenia, kuori parsoja hieman lisää. Lisää kuoret kanaliemeen antamaan makua.

Viipaloi parsat noin 1 cm paloiksi, jätä nuput ehjiksi. Sulata kattilassa voi ja vesi, lisää parsat ja anna hautua kannen alla pehmeiksi, mutta ei mössöksi.

Risottoa varten hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä. Nosta sitten lämpö ja lisää risottoriisi sekoittaen. Kuumenna, kunnes riisi alkaa ritistä. Lisää viini kerralla ja alenna lämpö. Kypsennä sekoitellen, kunnes viini on haihtunut.

Lisää kattilaan noin puolet kuumasta kanaliemestä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä sekoittaen. Lisää uutta nestettä, kun neste on imeytynyt riisiin. Keitä riisi kypsäksi eli yhteensä 20-25 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon valkoiset parsat voiemulsioineen ja lisää myös raastettu juusto. Sekoita, peitä risotto kannella ja nosta pois liedeltä. Anna maustua muutama minuutti. Rouhi joukkoon halutessasi mustapippuria ja lisää annosten päälle Crudoa.

Jotain muuta valkoisesta parsasta: valkoista parsaa ja maailman paras mozzarella

Kokeile myös Hannan Soppa -blogin herkullista ohjetta, jossa vihreä parsa saa kaprisvinegrettikylvyn.

Hitsin hyvä, jopa paras tomaattipasta! Ja jupinaa reseptinkirjoittamisesta.

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Tahmean chilinen possunkylki ja pikkelöidyt parsat

Tahmean chilisen possunkyljen salaisuus piilee setsuaninpippureissa ja hitaasti paistamisessa.

sichuan pepper flavored pork belly

Tätä suun just sopivasti puuduttavan possun ohjetta olen yrittänyt saada tänne blogin puolelle jo tovin, mutta aina valmistus on jäänyt niin myöhään, että valoa ei ole ollut kuvaamiseen. Näin kevään myötä tilanne onneksi on korjaantunut ja illat ovat valoisampia.

Ohjeen piilee setsuaninpippureissa (tai sichuaninpippureissa), jotka antavat possulle mukavaa mausteisuutta ja hauskaa kielen ja huulen turruttavaa efektiä. Tämä toki riippuu kuinka paljon setsuaninpippureita annostelee. Nimensä mukaan tämä mauste tulee lounais-Kiinasta, Sichuanin alueelta ja se on oleellinen osa kiinalaista viismaustetta. Setsuaninpippuria saa parhaiten etnisistä kaupoista.  Chilisyyttä possu sai kuivatuista pienistä chileistä, lisää niitä oman maun mukaan. Parhaimmillaan tämä possu on sellaista koukuttavan tulista, melkein liian tulista, mutta ei kuitenkaan.

Luullinen ja nahallinen possunkylki toimii tässä ohjeessa parhaiten, sillä siinä on riittävästi rasvaa. Nahallista possunkylkeä ei aina saa, mutta ohje toimii myös nahattomasta. Valmistus on helppoa, mutta vaatii muutaman tunnin aikaa. Täydellistä viikonloppuruokaa siis!

Pickled asparagus, grilled finnish cucumbers and radishes

Mausteiselle possulle kaveriksi tein riisiviinietikassa pehmennettyä tuoretta parsaa ja grillattuja avomaankurkkuja, jotka saivat valkosipuli-chiliöljystä kasteen. Grillattujen avomaankurkkujen idean nappasin kokki Santeri Vuosaralta muutama vuosi sitten, kun Santeri oli mukana valokuvausworkhopissa. Silloin kurkut kypsennettiin kuusen savussa. Nam!

Nuo ihanat pötkylät retiisit ostin Hakaniemen hallista Merja Valon vihanneskaupasta. Ne olivat tosin Hollannista, joten nyt kysymys kuuluu, että kuka suomalainen kasvitarha alkaisi näitä kasvattamaan? Rapsakan raikkaat retiisit söimme ihan sellaisenaan, mutta ne ovat erinomaisia pikkelöitynä tai raastetuna vaikka jogurtin joukkoon, jos possun tulisuus kaipaa loiventajaa.

Tahmean chilinen possunkylki

1 kg luullista, nahallista possunkylkeä
Marinadi
5 rkl ruokosokerisiirappia tai muscovadosiirappia
4 rkl soijakastiketta
3 rkl worcestershirekastiketta
3 rkl paahdettua seesamiöljyä
3 rkl setsuaninpippureita
1 rkl fenkolisiemeniä
1 rkl suolaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
5-6 kokonaista valkosipulinkynttä
1 rkl riisiviinietikkaa
lisäksi
1 dl oloroso-sherryä / madeiraa tai shaoxing-viiniä

Pyyhi lihan pinta kuivaksi. Leikkaa kylki kahteen tasakokoiseen palaan. Sekoita isossa kulhossa kaikki marinadin aineet keskenään ja kääntele possupalat seoksessa. Anna maustua kulhossa 4-5 tuntia tai yön yli.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta lihapalat uunivuokaan, lisää kaikki marinadi mausteineen ja kaada vuoan pohjalle sherry.

Nosta vuoka uunin keskitasoa alemmalle tasolla ja paista ensin 15 minuuttia peittämättä. Peitä sitten vuoka foliolla ja alenna lämpö 150 asteeseen. Paista noin 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luista. Nosta vielä lopuksi lämpö 200 asteeseen ja anna nahan rapsakoitua noin 10 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia paistamisen jälkeen ja leikkaa liha viipaleiksi. Valuta päälle vuokaan kertynyttä tahmeaa paistolientä.

Pikkelöidyt parsat

1 nippu vihreää parsaa
1/2 dl riisiviinietikkaa
1/4 – 1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
mustia seesaminsiemeniä

Huuhdo parsat ja höylää ne kuorimaveitsellä ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon riisiviinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä 1/2 tuntia huoneenlämmössä. Lisää lopuksi seesaminsiemenet.

Grillatut avomaankurkut

Huuhdo kurkut ja leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Pyyhkäise leikkuupinnat öljyllä ja grillaa tai paista pannulla, kunnes kurkut ovat saaneen väriä ja ne ovat hieman pehmenneet. Valuta päälle öljyä, johon olet hienontanut 2 valkosipulinkynttä ja yhden chilin. Ripottele kurkkujen pinnalle sormisuolaa.

Parsaranskikset ja pekoneesi ovat vapun the juttu

Parsasesonki on jo hyvässä vauhdissa. Nämä parsaranskikset sopivat vaikka vappupöytään.

Asparagus fries and baconnaise

Onpas ollut kyllä vauhdikas kuukausi tämä huhtikuu. En ole ehtinyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan mitään. Tämä parsaranskisten ohje oli kyllä to do -listalla ennen lomaa, mutta en kertakaikkiaan enää perjantaina töiden jälkeen jaksanut, kun oli viime hetken pakkaukset ja järjestelyt kotona vielä edessä.  Ja sen jos minkä olen huomannut, niin väsyneenä ja kiireessä minun ei kannata kuvata mitään. Uusiksi menee ja tulee tehtyä turhaa työtä.

Pekoneesi – onko se juttu?

Tämä parsaranskalaisten ja pekoneesin ohje on alunperin 2017 keväällä ilmestyneestä Good Food -lehdestä. Muistan nähneeni ohjeen vuosi sitten ja jostain syystä se ei silloin yhtään napannut. Nyt kun selailin vanhoja lehtiä, osui ohje silmään ja olin ihan täpinöissäni. En yleensä innostu näistä ruokien nimiin liittyvistä kikkailuista, mutta pekoneesi vetosi. Ja kyllä, kyse on pekonimajoneesista.  Suosittelen lukemaan ohjeen huolella, sillä valmistukseen liittyy muutama oleellinen seikka. Pekonista irtoava rasva käytetään majoneesin valmistukseen eli pekoni paistetaan ensin ja vasta sitten tehdään majoneesi. Pekonin rasva antaa majolle täyteläisemmän maun.

baconnaise

Parsaranskikset valmistuvat helposti uunissa, joten uppopaistamiselta vältytään tällä kertaa. Yleensä napsautan parsoista kuivan tyven pois ja monissa ohjeissa se onkin ihan jees. Nämä parsat syödään kuitenkin sormin, joten kokeile  tällä kertaa jättää tyvi paikoilleen. Loistavan lontoolaisen St. John -ravintolan isä, Fergus Henderson, sanoo, että parsan tyvi on ”nature’s handle”! Ja totta tosiaan, napakka tyvi toimii mitä parhaimpana kahvana näille ranskalaisille.

Parsaranskikset ovat parhaimmillaan heti uunista otettuna, joten tee pekoneesi valmiiksi ensin. Oikeastaan sen voit tehdä jo edellisenä päivänä. Sitten vaan herkuttelemaan.

Pst. Soppa-Hanna kokosi blogiinsa uskomattoman kattauksen ruokabloggaajien parhaita parsaohjeita. Käypä kurkkaamassa!

Kaipaisitko muita vappuun sopivia ohjeita? Miten olisi meksikolainen aguachile? Tai ravintola Olon vappubrunssilta inspiraationsa saanut avokado-parsasalaatti katkaravuilla?

Laita suu makeaksi vaniljaisilla munkeilla , marenkikääretortulla tai minikokoisilla uunijäätelöillä!

Parsaranskikset

2 nippua vihreää parsaa

3 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa (joista yksi eroteltuna)

1 1/2 dl parmesaania hienoksi raastettuna

3 dl panko-korppujauhoja

4 rkl oliiviöljyä

Pekoneesi

1 pkt (140 g) pekonia

2 rkl rypsiöljyä + lisää päälle (n. 1 1/2 dl)

1 kananmuna + 1 keltuainen (parsoista)

1 rkl Dijon-sinappia

1 rkl siideri- tai valkoviinietikkaa

1. Huuhtele parsat ja leikkaa halutessasi kuiva tyvi pois.

2. Riko 2 munaa matalalle lautaselle parsojen leivittämistä varten. Erottele toinen muna ja lisää valkuainen rikottujen munien joukkoon. Kumoa keltuainen erikseen pieneen kulhoon. Tarvitset sitä pekoneesin valmistukseen.

3. Valmista pekoneesi. Hienonna pekoni mahdollisimman pieneksi. Mittaa kylmälle pannulle öljy ja lisää pekonit. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 15 minuuttia välillä käännellen, kunnes pekonimuru on rapeaa ja siitä on irronnut rasva.

4. Nosta metallisiivilä metallisen kulhon päälle ja kaada siihen pekoni rasvoineen. Siirrä pekoni lautaselle ja mittaa kulhoon kertynyt rasva. Lisää rypsiöljyä sen verran, että rasvan määrä on 2 dl. Anna jäähtyä 10 minuuttia.

5. Riko sauvasekoittimen kulhoon 1 muna ja lisää keltuainen, sinappi ja etikka. Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle, kaada päälle öljy ja käynnistä laite. Nosta sauvasekoitinta hiljalleen ylöspäin, kunnes muna ja öljy ovat emulgoituneet majoneesiksi. Lisää pekoni ja mausta vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Pekoneesi säilyy jääkaapissa kolme päivää.

6. Jatka parsoista. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kumoa vehnäjauhot matalalle lautaselle. Lisää toiselle lautaselle pankojauhot ja parmesaani. Sekoita kolmannessa lautasessa keskenään munat ja valkuainen. Käytä parsat yksitellen ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi pyörittele ne korppujauho-juustoseoksessa. Nosta leivinpaperin päälle odottamaan.

7. Valuta oliiviöljy matalaan metallipannuun tai puhtaalle uunipellille. Kuumenna uunissa noin 5 minuuttia. Nosta parsat pannulle. Parsojen tulisi olla pannulla yhdessä kerroksessa. Paista 20 minuuttia, kunnes pinta on rapea. Käännä puolessa välissä ympäri.

8. Tarjoa kuumina pekoneesin kanssa.

Alkuperäinen ohje / original recipe from Good Food Magazine

Pimientos de Padrón ja cheddarkastike

Sihisevän kuumat padronit ja jalapenolla terästetty juustokastike on yhdistelmä johon jää koukkuun. You’ve been warned!

Pimientos de Padrón

Vietimme ystäväni varpajaisia ravintola Pastorissa ja valitsin alkuruoaksi hyvältä kuulostavan setin, jossa padron-paprikat tarjottiin cheddarjuustokastikkeen kanssa. Arvelin, että ei tässä kovin vikaan varmaan voi mennä, mutta siihen en ollut varautunut, että tuo yhdistelmä jäisi kummittelemaan päähäni ja aiheuttaisi suorastaan pakonomaisen tarpeen testata ohjetta kotona. Rehellisesti sanottuna, olisin nuollut kulhon puhtaaksi, jos minulla olisi Gene Simmonsin kieli! Joten kun teet tämän kotona, valitse astia sen mukaan, vink vink!

Olen aiemminkin tehnyt padroneita kotona, mutta en ehkä ole kuumentanut pannua riittävän kauan ja paistanut paprikoita tarpeeksi. Ovat ne olleet ihan hyviä, mutta merkittävä parannus tapahtui, kun annoin niiden oikein kunnolla paistua. Valurautapannu tai hiiliteräspannu on se paras väline. Ja tietysti grilli ja parila toimii näiden kohdalla mitä parhaiten. Maustamiseen riittää kunnon nyppäisy sormisuolaa päälle.

Padroineistahan sanotaan, että noin joka kymmenes paprika on todella tulinen. Alan epäillä tämän väitteen todenmukaisuutta, sillä olemme tässä parin kuukauden sisään vedelleet näitä useamman pussin ja emme ole kyllä todella tulista tavanneet. Viime kerralla ehkä yhdessä paprikassa oli hieman voimakkampi potku, mutta ei mitään kylillä huudeltavan voimakasta makua siinäkään.

Pimientos de padron with cheddar sauce

Padronit itsessään valmistuvat nopsaan, joten tuntui vähän raskaalta alkaa keittelemään juustokastiketta itse alusta alkaen. Lisäksi, kun pääni on nyt asemoitu arkea helpottavien ruokaohjeiden laatimiseen, oikaisin tässäkin. Valion Koskenlaskija cheddar on nimittäin mitä näppärin tuote tällaiseen, kun halutaan juustoista kastiketta nopsaan ja säilykkeenä myytävä juustokastike/dippi ei nappaa. Kaavin kastikkeen kattilaan ja lisäsin yhden hienonnetun jalapenon. Sitten vaan kastike kiehumaan kuumaksi ja se oli siinä.  Kerran versioimme tätä myös siten, että lorautimme joukkoon bourbonia. Toimi, mutta kastikkeesta tulee silloin ohuempaa ja se ei tartu niin hyvin padronien pintaan.

Padronit juustokastikkeella oli aika kymppi lisäke flank steakille, mutta menevät ne oikein mainiosti alkupalana tai naposteltavana. Vielä vinkki loppuun – kuumenna tarjoilukulho kunnolla kuumalla vedellä. Näin kastike pysyy lämpimänä pidempään ja ei ala niin nopeasti hyytyä.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑