Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 17 of 20)

Broccoliini-Västerbottenpiirakka

Versova parsakaali, broccoliini, makea parsakaali, tenderstem, sprouting broccoli. Tällä parsakaalilla on jo monta nimeä, vaikka Suomen markkinoilla se on melko uusi tapaus.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näistä pitkistä parsakaalin varsista tulee eittämättä mieleen parsat ja hyvin samaan tapaan niitä voikin käyttää.

Olen monta vuotta kuolannut brittiruokalehtiä ja niissä käytettyjä pitkiä parsakaaleja, broccoliineja. Upeita, suorastaan kuolattavia ruokaohjeita, joita ei ole voinut tehdä, kun ei ole kaikkia raaka-aineita. Tai kai sitä olisi voinut broccoliinien sijasta käyttää parsakaalia, mutta se ei nyt vaan ole sama asia. Parsakausi puskee päälle ja siksi olikin ilahduttavaa, että lähikauppani hyllyltä olivat saaneet tilaa myös nämä hoikat, Espanjassa kasvatetut parsakaalit.

Pitkät ohuet varret ja pienehköt kukinnot takaavat sen, että broccoliinit kypsyvät nopeasti. Sen vuoksi uskaltauduin aittamaan nämä piirakkaan etukäteen kypsentämättä. Juustoksi valikoitui Västerbotten-juusto, koska se sulaa upeasti ja siinä on suolaisen hapan ja umamaminen maku. Sinihomejuusto toimisi varmasti myös hienosti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Näyttävä ja maukas suolainen piirakka vaikka iltapalalle tarjottavaksi.

Muutama sana piirakkataikinasta. Käytin luomu spelttitäysjyväjauhoja ja niitä tarvitset leivontaan enemmän kuin tavallisia vehnäjauhoja. Taikina on pehmeää ja sen vuoksi lepoaika jääkaapissa on tarpeen. Voit myös lisätä jauhoja kaulintavaiheessa. Tavallisia vehnäjauhoja käytettäessä 150 g (n. 2 1/2 dl) riittää. Käytin vuokana suorakaiteen muotoista irtopohjavuokaa. Taikinaa tuli sen verran, että tuohon vuokaan se riitti myös reilusti reunojen ylitse. Pyöreään (halkaisijaltaan 24 cm) piirakkavuokaan taikinasta riittää pohjalle ja reunoille.

Lisää broccoliini ohjeita ja hyödyllistä tietoa kasviksista löydät Rouva Kasviksen blogista. Suosittelen tutustumaan!

Broccoliini-Västerbottenpiirakka

Taikina
150 g kylmää voita
200 g luomu täysjyväspelttijauhoja
ripaus suolaa
3/4 – 1 dl kylmää vettä
vuoan voiteluun voita

Täyte
8 (n.120 g) broccoliinin vartta
2 kevätsipulin vihreitä varsiosia
3 kananmunaa
2 dl ruokakermaa
3 dl raastettua Västerbotten-juustoa
1 dl saksanpähkinöitä rouhittuina
pari rouhaisua mustapippuria myllystä

Sekoita monitoimikoneessa keskenään kylmä, kuutioitu voi ja jauhot. Lisää vettä pienissä erissä, tarkkaile taikinan koostumusta. Anna koneen käydä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Kääri taikina kelmuun ja siirrä jääkaappiin tunniksi lepäämään.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka. Jauhota työpöytä kunnolla ja ripottele jauhoja myös taikinan päälle. Kauli taikina piirakkavuokaan sopivaksi. Pistele pohja haarukalla ja esipaista uunissa noin 10 minuuttia.

Pese sillä aikaa broccoliinit ja siisti varret. Suikaloi kevätsipuleista vihreät varret, käytä valkoiset osat johonkin muuhun ruokaan. Vatkaa kulhossa keskenään munat ja ruokakerma. Lisää 1 1/2 dl raastettua juustoa ja mausta seos mustapippurilla.

Ripottele esipaistetun piirakkapohjan päälle suikaloitu kevätsipuli. Asettele päälle broccoliinit ja ripottele joukkoon rouhitut saksanpähkinät. Valuta muna-kermaseos vuokaan ja ripottele pinnalle loput juustosta. Paista piirakkaa uunin keskitasoa alempana 25-30 minuuttia, riippuen vuoan koosta.

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 2

Toisessa osiossa uppopaistetaan latva-artisokkia ja retroillaan roseepippurin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Latva-artisokat jauhokylvyssä.

Nyt kun on latva-artisokan käsittely hallussa, on syytä siirtyä itse asiaan. Tämän friteerattujen latva-artisokkien ohjeen olen muokannut jo aiemmin kehumastani Nopi-kirjasta. Lisäkkeeksi friteille kirjassa valmistettiin roseepippurimajoneesi, melko monen mutkan kautta. Oioin omassa versiossani valkosipulin käsittelyn osalta jättäen ne kokonaan pois.

Roseepippuri on vähän sellainen retromauste, jos minulta kysytään. Siitä tulee mieleen äidin tekemä salaatti säilykeananaksesta ja jäävuorisalaatista, jonka päälle ripoteltiin reilusti roseepippuria. Oi niitä aikoja! Roseepippurihan ei ole pippuri vaan sumakkikasveihin kuuluva puu, jonka hedelmiä nuo pinkinpunaiset pallot ovat. Ja kun oikein asiaa miettii, niin jotain samantapaista kirpeää makua löytyy niin sumakista kuin roseepippuristakin. Roseepippurin annostelussa kannattaa olla kuitenkin varovainen, mauste itsessään on melko hapan ja happamuus voimistuu säilytyksen aikana (testattu on!).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Rapsakat latva-artisokat sopivat antipastoksi ja vaikkapa vappupöytään tarjottavaksi.

Uppopaistetut latva-artisokat ja roseepippurimajoneesi
alkupala neljälle

Roseepippurimajoneesi

1 rkl huoneenlämpöistä Dijon-sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
suolaa, pippuria
1 huoneenlämpöinen kananmuna
2,5 dl öljyä (sekoitus rypsiöljystä ja oliiviöljystä)
1 rkl kevyesti murskattuja roseepippureita

Mittaa sauvasekoittimen korkeaan kulhoon sinappia ja etikka. Lisää suolaa ja pippuria. Riko kananmuna kulhoon ja nosta sauvasekoitin kananmunan päälle. Valuta kulhoon kaikki öljy. Käynnistä sauvasekoitin ja nosta sitä pikkuhiljaa koneen koko ajan käydessä ylöspäin. Tällöin kananmuna ja öljy emulgoituvat muodostaen majoneesin. Mausta majoneesi roseepippurilla ja lisää mausteita tarvittaessa. Siirrä jääkaappiin odottamaan artisokkien valmistumista.

Uppopaistetut artisokat

4-5 artisokkaa
6 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
6 rkl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
ripaus maustepippuria
uppopaistamiseen 1/2 l rypsiöljyä

Napsuttele artisokista uloimmat lehtikerrokset. Leikkaa artisokista nuput pois. Siisti terävällä pienellä veitsellä ulkoreuna ja kuori varsi. Leikkaa artisokat pituussuunnassa puoliksi ja kaavi parta pois. Voit myös poistaa sisimmät lehdet, mikäli ne tuntuvat kovilta. Leikkaa jokainen puolikas vielä kahtia. Siirrä artisokat sitruunalla terästettyyn vesiastiaan.

Sekoita lautasella keskenään maissitärkkelys ja vehnäjauho. Mausta suolalla ja maustepippurilla.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa. Öljyn tulisi olla 180 asteista. Öljyn kuumentuessa kuivaa artisokkapalat huolellisesti ja pyörittele jauhoissa.

Uppopaista artisokkia 3-4 kerrallaan 5-6 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullanruskea ja rapea. Nosta artisokat reikäkauhalla talouspaperin päälle ja mausta suolalla. Tarjoa heti roseepippurimajoneesin kanssa.

 

Karpalo-pähkinäpataleipä

Vispipuurosta ylijääneet karpalon kuoret saivat uuden elämän pataleivässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuoden leipähitti oli pataleipä. Valmistuksen helppouden vuoksi epäilen pataleivän suosion vain jatkuvan ja miksipä ei? Pataleivän valmistuksessa ei tarvitse vaivata taikinaa, kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään ja taikinan annetaan kohota yön yli. Yksinkertaisuudessaan leipä ei kuitenkaan ole aivan ongelmaton. Minulla oli ensimmäisellä kerralla suunnattomia vaikeuksia antaa taikinan vain olla, pakkohan sitä oli vähäsen vaivata. Tärkeää on myös, että paistoastia on riittävän tiivis. Epäilen vähän, että oma Le Creuset -patani ei ole aivan riittävän tiukka kannen osalta ja siksi leipä jäi vähän matalaksi. Ensi kerralla taidan napata pienen osan taikinaa ja tehdä siitä vielä taikinarenkaan kannen ja padan väliin.

Tällä kertaa maustoin leipätaikinan pistaaseilla, hasselpähkinöillä sekä karpalon kuorilla, jotka jäivät yli vispipuurosta. Jauhoina käytin täysjyväspelttijauhoja ja vehnäjauhoja. Se leipätaikinoissa onkin parasta, että itse tehden saa joka kerta erimakuista leipää. Ostin eilen Itä-Helsingin lähiruoka -jaosta lämpökäsittelemätöntä kaurajauhoa, josta ajattelin viikonloppuna kokeilla pataleipää. Mielenkiintoista nähdä millainen lopputulos on luvassa! Ainakin rosmariinia taidan laittaa taikinaan makua tuomaan.

Padan lisäksi tämän leivän voit valmistaa myös uuninkestävässä teräskattilassa, jossa on tiivis kansi. Mikäli patasi kannessa on nuppi, varmista, että se myös kestää 225 asteen lämmön. Mikäli ei, ruuvaa nuppi irti, jätä ruuvi paikoilleen ja tilkitse ruuvi kanteen pienellä nokareella taikinaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Leipositko viikonloppuna leipää?

Karpalo-pähkinäpataleipä

4 dl täysjyväspelttijauhoja
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl pistaaseja ja hasselpähkinöitä
2 tl suolaa
1/2 tl kuivahiivaa
3 1/2 dl vettä
3/4 dl karpalon kuoria (huoneenlämpöisiä)

rypsiöljyä

Yhdistä kulhossa kuivat aineet. Sekoita 42-asteiseen veteen karpalon kuoret, jos käytät, ja sekoita neste nopeasti kuivien aineiden joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja jätä kohoamaan huoneenlämpöön 12-14 tunniksi.

Kumoa taikina reilusti jauhotetulle pöydälle. Kääntele taikina palloksi, mutta älä vaivaa. Peitä leipä liinalla ja anna kohota 45 minuuttia.

Nosta pata kansineen kylmään uuniin. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Kun taikina on kohonnut 45 minuuttia, nosta pata varovasti uunista ja voitele se sisäpuolelta kevyesti rypsiöljyllä. Nosta taikina kuumaan pataan ja peitä kannella. Siirrä pata takaisin uuniin ja paista leipää ensin 30 minuuttia kansi päällä. Tämän jälkeen ota kansi pois ja jatka paistamista vielä 15 minuuttia.

Ota pata uunista ja kumoa leipä padasta. Sen tulisi irrota padasta vaivatta.

Pakastimen tyhjennystä – karpalovispipuuro

Tähän aikaa vuodesta katse alkaa kääntyä pakastimen suuntaan, että mitäs tänne on tullutkaan jemmattua…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karpalovispipuurot drinksulaseissa.

Yksi suuri intohimoni on marjojen poiminta, erityisesti juoksen metsässä mustikoiden ja vadelmien perässä. Pahana tapanani on kuitenkin näiden aarteiden jemmaaminen pakastimeen ja säännöstelen suorastaan mustasukkaisesti marjojen käyttöä. Olisihan se ennenkuulumatonta, jos ne loppuisivat kesken talven. Tällä hamstrauksella on seurauksensa, sillä kevään tullessa havahdun, että meillähän on pakastimessa vaikka kuinka paljon marjoja! Miksi näitä ei ole syöty pois?

Vanhetessa viisastuu tai jotain sinne päin, sillä tänä keväänä pakastimessamme ei ole jäljellä ainoatakaan mustikka- tai vadelmarasiaa. Jopa varajemmat äidin pakastimesta on syöty. Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin karpaloita. Viime syksynä kävimme pitkästä aikaa poimimassa karpaloita ja sehän olikin hauskaa hommaa! Ensin näytti siltä, että eihän täällä ole kuin pehmeän upottavia sammalmättäitä, mutta kun hieman polvista jousti ja kurkisti sammallehdyköiden alle alkoivat tummanpunaiset karpalot pilkistellä esiin. Naureskelin, että kiitos vaan Kyrö Distelleryn voittoisan ginin, että sain myös mieheni kyykkimään sammalikossa! Ja siitä G&T:stä tämä karpalovispipuuronkin idea lähti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keväistä tunnelmaa talvisista marjoista.

Vispipuurohan on siitä ihana ruoka, että siihen sopivat monet erilaiset marjat ja hedelmät. Parhaimmillaan se kuitenkin omasta mielestäni on, kun se valmistetaan jostain happamasta marjasta. Olen perinteisen puolukan lisäksi kokeillut vispipuuroa mm. mustaherukasta, josta tulee puuroon kauniin violettiin vivahtava väri. Pehmeäkuorisista marjoista jätän yleensä marjojen kuoret puuroon, mutta karpalon kuoret ovat melko kovat keitettynäkin, niinpä paseerasin marjat ennen puuroksi keittämistä. Jäljelle jääneet kuoret höydynsin pataleipätaikinaan, jonka ohjeen saatte myöhemmin. Vanilja tuo vispipuuroon ripauksen ylellisyyttä, mutta sen voi hyvin jättää pois. Vieläkin juhlavamman tästä perinneruoasta saat, kun vatkaat jäähtyneen puuron joukkoon vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vain se G&T puuttuu!

 

Karpalovispipuuro

1 l vettä
4 dl karpaloita
1 1/2 ruokosokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (tai yhden vaniljatangon siemenet)
1 1/2 – 1 3/4 dl mannasuurimoita (tein täysjyvämannasta, laadusta riippuen voit tarvita suurimoita hieman enemmän)

Kuumenna vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää karpalot. Alenna lieden lämpöä ja anna karpaloiden hiljalleen poksua rikki. Kaada karpololiemi siivilään ja painele karpaloista kaikki mehu, ota siivilään jääneet kuoret talteen ja käytä ne vaikka leipä- tai sämpylätaikinaan.

Mittaa kertynyt mehu ja lisää vettä, jotta 1 l nestettä tulee täyteen. Kaada neste takaisin kattilaan ja kuumenna. Lisää sokeri sekä vanilja ja keitä, kunnes sokeri on liuennut. Vatkaa vispilällä mannasuurimot kiehuvan nesteen joukkoon. Anna puuron kypsyä hiljalleen välillä sekoittaen noin 10 minuuttia. Jäähdytä puuro ja vatkaa sähkövatkaimella tai yleiskoneessa kuohkeaksi vaahdoksi. Tarjoa halutessasi maidon tai vaahdotetun vaniljakastikkeen kanssa.

Keväinen kohtaus lautasella

Uusimmassa Maku-lehdessä päätoimittaja Satu Koivisto tunnustaa olevansa kananmuna-addikti. Vegaanisen ruokavalion kokeilu perheessä päättyi siihen, ettei kananmunia luonnollisestikaan saanut syödä edes aamiaisella. Ymmärrän täysin ja myötäelän, sillä täällä on toinen kanamuniin hurahtanut!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saisipa joka päivä tällaista ruokaa!

Huomaan, että näin kevään korvalla on kananmunien käyttö huushollissamme lisääntynyt merkittävästi. Kananmuna on tähdittänyt yhtä jos toista ruokaamme – moninaisista pastoista erityisen hyvään ankka-nuudeliruokaan, josta ei tietenkään tullut kirjoitettua mitään ohjetta ylös, aamupalalle tarjottuja kananmunia unohtamatta. Kaikilla näillä kananmunaruoilla on yksi merkittävä määräävä tekijä: keltuisen tulee olla valuvan löysää. Ei ole väliä onko kyseessä uppomuna vai keitetty kananmuna, sillä voiko olla ihanampaa kuin halkaista pehmeä, melkein joustava kananmuna ja antaa kullankeltaisen laavan hitaasti valua leivän/pastan/nuudelien/kasvisten päälle? Ei voi olla, jos minulta kysytään.

Vaikka keitetty kananmuna on sellaisenaan melko usein vakiolounaani, niin sopii se tosiaan lisäkkeeksi todella moneen ruokaan. Tässä ohjeessa latasin kaikki kortit pöytään raaka-aineiden osalta ja lopputulos oli kuola-asteikolla täysi kymppi. Olin myös onnekas, sillä lähikaupassamme oli viime viikolla myynnissä ensimmäiset espanjalaiset parsat. Nämä honkkelot kirkkaanvihreät parsat käytin nopeasti parilapannulla. Hieman öljyä pintaan ja suolaa sekä pippuria. Muuta ne eivät kaivanneet.

Ensimmäisten parsojen lisäksi oli lähikaupassamme tarjouksessa myös turskan seläkettä. Turskahan on pitkään ollut merkittävästi ylikalastettu kala ja WWF:n kalaoppaassa turskalla on niin punainen kuin keltainenkin liikennevalomerkintä ylikalastuksen vuoksi. Mutta turskan tila on onneksi joillakin alueilla korjaantumassa. Norjan- ja Barentsinmereltä pitkäsiimalla ja verkoilla pyydetty, MSC-merkitty turska on saanut vihreän valon eli siellä kanta on palautunut hyväksi. Ostamammme turska oli tällaista kestävästi kalastettua. Turska on erinomainen ruokakala, siinä on isot lihassyyt ja sen maku on raikas. Ei ihme, että se on ollut pääasiallinen raaka-aine fish & chips -annoksissa!

Tuo brittiklassikko mielessäni lähdin rakentamaan tätä annosta. Turskan seläkkeestä sain leikattua oikein paksuja ja meheviä paloja, jotka jauhotin ensin vehnäjauhoissa, sen jälkeen pyöräytin ne kananmunassa ja lopuksi kuorrutin kalapalat pankojauhoissa. Sitten vaan kalat uimaan kuumaan rasvaan ja Bob’s your uncle! Kananmunan löysä keltuainen toimi kastikkeena, mutta tein vielä lisäksi ranskankermasta ja kapriksiksista erillisen kastikkeen johon rapsakoita kalapaloja oli kiva dipata. Meillä on syöty viimeaikoina kaikenlaista hyvää, mutta yksinkertaisuudessaan on tämä ruoka varmaan parasta mitä olen hetkeen tehnyt.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tarjoa paneroidut turskapalat höyryävän kuumina.

Paneroitu turska

500 g turskan seläkettä tai muuta vastaavaa vaalealihaista kalaa
suolaa

panerointiin
vehnäjauhoja, 2 kananmunaa, japanilaisia pankojauhoja tai itsetehtyjä rouheita korppujauhoja, 2 tl sitruunatimjamia (tavallinen kuivattu käy myös, lisää silloin yhden sitruunan raastettu kuori), 1 tl suolaa, pari rouhaisua mustapippuria myllystä, ripaus chilirouhetta

paistamiseen
1 l rypsiöljyä

Kuivaan kalan pinta ja leikkaa kala sopiviksi suupaloiksi. Ripottele paloille suolaa.

Valmistele panerointia varten kolmeen erilliseen kulhoon vehnäjauhot, kananmunat ja pankojauhot. Mausta vehnäjauhot sitruunatimjamilla, suolalla, pippurilla sekä chilillä. Vatkaa kananmunien rakenne kevyesti rikki.

Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa tai valurautapadassa 180 asteeseen. Valmistele kalat jauhottamalla ne ensin vehnäjauhoissa. Pyöräytä kalat seuraavaksi kananmunassa ja lopuksi kuorruta ne pankojauhoilla.  Nosta kerrallaan 3-4 kalapalaa kuumaan öljyyn ja paista niitä palojen koosta riippuen noin 3 minuuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen ja rapea. Ripottele kuumien kalapalojen päälle sormisuolaa ja tarjoa heti pariloidun parsan sekä uppomunan tai löysäksi keitetyn kananmunan kanssa.

Suklaa-passionhedelmäkakku

Tätä suklaakakkua kehtaa tarjota muulloinkin kuin pääsiäisenä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tummasta suklaasta valmistettu tipu ja valkosuklaa-appelsiinijänöjussi. Valmistaja PetriS Chocolate Room.

Heti alkuun on tunnustettava, että en ole kovin suuri suklaan ystävä. Jos voin valita, niin syön mielummin salmiakkia, lakuja tai irtokarkkeja. Leipoessakin tartun helpommin marenkia tai marjoja sisältäviin ohjeisiin. Tästä huolimatta kaapistamme löytyy mitä ihmeelisempiä puoliksi syötyjä suklaalevyjä ja en kertakaikkiaan voi kävellä ohitse, jos jossain on myynnissä käsintehtyjä suklaakonvehteja – tai tryffeleitä. Viimeksi tällainen ostosonnettomuus kohtasi meitä sunnuntaina Teurastamon pääsiäistapahtumassa, jossa viime vuoden tavoin paikalla oli Uudenmaan alueelta pieniä ja keskisuuria suklaanvalmistajia. Heti ovesta tullessa haksahdimme PetriS Chocolate Roomin ihaniin suklaajänöjusseihin ja -tipuihin, seuraavasta pisteestä Gaguilta nappasimme kakkumme koristeeksi päätyneet passionhedelmä-valkosuklaaa-ankat sekä taivaalliselta näyttäneet, aikuiseen makuun sopivat gin&tonic-konvehdit. Viimeinen löytö oli lähes lähisuklaata, jos suklaasta voi niin sanoa, eli Suklaatäplä, joka toimii Vallilassa Kuortaneenkadulla. He tekevät pääasiassa suklaita ravintoloille ja kahviloille myyntiin, mutta ovat tällaisissa tapahtumissa myymässä myös suoraan kuluttajille. Heiltä ostimme upean kiiltäviä ja houkuttelevasti maustettuja praliineja, vai mitä sanot yhdistelmistä passion-lakritsi tai vadelma-viinietikka-tummasuklaa?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kakun päälle koristeiksi tein tyhjistä passionhedelmänkuorista ja passionhedelmäcurdista munanpuolikkaat.

Kuten passionhedelmäposset-päivityksessä viittasin, olen viime viikkoina taistellut erään suklaakakkuohjeen kanssa. Kakun väliin tuleva passionhedelmäcurd on onnistunut moitteettomasti joka kerta, mutta se kakku! Olin bongannut Lantlivet mat & vin -lehdestä houkuttelevan näköisen Devil’s chocolate cake -ohjeen ja ajattelin, että minäpä pyöräytän tästä ohjeesta gluteenittoman version ja pyydän naapurit meille syömään. Välillä käy niin, että se oma ajatus jostain leivonnaisesta tai ruoasta on olevinaan tosi hyvä ja mielessään näkee jo häikäisevän lopputuloksen, ja sitten on se todellisuus, jossa ensimmäinen yritelmä kakusta hajoaa käsiin ja toisesta kakusta tulee samalla kertaa pehmeän mureneva, mutta kova. Eli mehtään meni, savonlinnalaisittain sanottuna.

Toisella yrityskerralla pääsin jopa kakun kuorruttamiseen saakka, mutta tein aluksi suklaaganachea liian pienen annoksen ja uutta annosta kiireellä vääntäessä suklaakuorrute erottui. Juuri sitä mitä siinä hetkessä kaipasinkin. Pikainen nettiseulonta neuvoi vatkaamaan seosta sähkövatkaimella 3-4 minuuttia, ja jos se ei auttaisi, niin ganachen voisi yrittää pelastaa glukoosisiirapilla. Toteutin varmuuden vuoksi molemmat toimenpiteet ja koostumus helpotuksekseni muuttui taas tasaiseksi. Tästä toki seurasi se, että minulla oli kakku, jossa oli kahta erilaista kuorrutetta ja ulkonäkö oli sen mukainen. Not my finest hour!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kakkuvadin alla oleva juutikankaasta ja pitsistä tehty liina tarttui myös matkaan Teurastamolta.

En antanut edellä mainittujen vastoinkäymisten nujertaa itseäni, vaan viikon hengähdettyäni ja lukuisia kakkuohjeita selattuani, palasin sorvin ääreen. Tällä kertaa jätin gluteenittoman leivonnan sikseen. Halusin kakkuun myös pehmeämmän kuorrutteen, sellaisen joka ei mene jääkaapissa kivikovaksi. Apuun tuli, kuten aika monesti ennenkin, Nigella Lawson. Nigella kutsuu tätä kakkua vanhanaikaseksi suklaakakuksi, mutta sanoisin, että se on enemmänkin hyvin toimiva ja pomminvarma.

Mutta kuten arvata saattaa, niin aivan ilman kommervenkkejä ei tällakään kertaa selvitty. Sen sijaan, että olisin laittanut 1/3:n kuorrutteesta kakun väliin, kuten ohjeessa neuvotaan, niin päätinkin sen sijaan täyttää kakun uudella Valion suklaatuorejuustolla (laktoositon, rasvaa 22%) ja passionhedelmäcurdilla. Kyseisen tuorejuuston happamuus ja suklaapehmiksen maku sopivat kyllä ihan hyvin kakkuun, mutta jääkaappikylmänä (+3 astetta) juusto oli melko kovaa ja ajattelin, etten saa sitä kauniisti levitettyä kakun väliin. Mietin, että ”kevyt vatkaus varmaan löysyttäisi rakennetta vähän ja saisin sen paremmin levitettyä.” Löystyihän se, velliksi saakka. Kun levitin tätä velliä kakkupohjan päälle, alkoi se hiljalleen hivuttautua kohti kakun reunoja. Lopullinen naula arkkuun tuli, kun nostin toisen kakkupohjan täytteen päälle ja suklaavelli valui noroina pitkin kakun reunoja.  Jouduin kiinnittämään kakkupuoliskot toisiinsa cocktailtikuilla, jotta päällimmäinen kakkupohja ei olisi luisunut pois kuorruttamisen aikana. Fiksumpi ja vähemmän itsepäinen leipoja olisi suosiolla luovuttanut tuorejuuston suhteen ja tehnyt siitä vaikka suklaanmakuista kastiketta.

Tästä kaikesta säätämisestä huolimatta tuli kakusta oikein kostea, suklainen ja sopivan makea. Passionhedelmäcurd toi kakkuun hedelmäistä makua ja kuorrute oli helposti leikattavaa. Kaiken lisäksi jääkaapissa suklaatuorejuusto(velli) kovettui sen verran, että kakku pysyi koossa. Aion ehdottomasti tehdä tätä toistekin. Tämä ohje on nimittäin niitä helpompia kakkuohjeita valmistaa, jos sinulla on monitoimikone. Kaikki pohjaan tarvittavat aineet nakataan koneen kulhoon ja sekoitetaan tasaiseksi. Ei voi-sokerivaahdon vatkaamista, kananmunien varovaista lisäämistä ja jauhojen nostelua. Myös päälle tulevan kuorrutteen voi osittain sekoittaa monitoimikoneessa.

Vielä vinkkinä, että kakun väliin tulevaa passionhedelmäcurdia kannattaa tehdä kerralla tuo ohjeessa mainittu määrä. Curdia jää yli, mutta se säilyy puhtaassa ja tiiviissä astiassa reilun viikon. Mikäpä olisikaan parempi tapa aloittaa aamu kuin lisätä lusikallinen tätä keltaista herkkua jogurtin tai puuron joukkoon?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvää pääsiäistä!

Passionhedelmäcurd

160 ml passionhedelmän siemeniä ja mehua (tarvitset 6-7 keskikokoista, kypsää hedelmää)
1 rkl sitruunamehua
165 g suolatonta voita kuutioina
200 g ruokosokeria
6 keltuaista

Mittaa keskikokoiseen, paksupohjaiseen kasariin tai kattilaan passionhedelmän siemenet ja hedelmästä irtoava mehu, voi ja sokeri. Kuumenna seosta keskilämmöllä, kunnes voi on sulanut ja sokeri liuennut joukkoon.

Erottele keltuaiset kulhoon ja vatkaa niiden rakenne rikki. Valuta lämmintä passionhedelmäseosta hiljalleen, koko ajan vatkaten, keltuaisten joukkoon.

Kaada seos takaisin kattilaan ja keitä miedolla lämmöllä sekottaen, kunnes seos paksuuntuu. Tähän menee noin 6-7 minuuttia. Jos curd ei tahdo paksuuntua, nosta varovasti lämpötilaa. Anna curdin jäähtyä ja siirrä se sopivaan, puhtaaseen purkkiin. Nosta purkki jääkaappiin. Curd on valmista käytettäväksi, kun se on täysin viilentynyt.

Hauskan koristeen saat, kun peset yhden passionhedelmän kuoret ja täytät ne curdilla.

Vink vink! Valkuaisista voit valmistaa vaikkapa marenkikääretortun, johon tuo curd myös sopii.

Vanhanaikainen suklaakakku

Kakkupohja

175 g suolaamatonta, huoneenlämpöistä voita
2 isoa kananmunaa
200 g vehnäjauhoja
200 g ruokosokeria
150 ml ranskankermaa (ei vähärasvaista)
40 g tummaa kaakaojauhetta (esim. Van Houten)
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl ruokasoodaa
1 tl jauhettua vaniljaa tai yhden vaniljatangon siemenet kaavittuna

Kakun kostutukseen 1/4 dl sitruslikööriä tai maitoa

Nosta voi ja kananmunat huoneenlämpöön ajoissa. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele irtopohjavuoan (halkaisija 20 cm) reunat ja kiinnitä leivinpaperi vuoan pohjalle.

Mittaa kaikki aineet monitoimikoneen kulhoon ja sekoita, kunnes taikina on tasaista ja paksua. Kaavi taikina vuokaan ja paista uunin alatasossa 25-30 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla jo 20 minuutin kohdalla.

Anna kakkupohjan jäähtyä vuoassa noin 15 minuuttia ja kumoa se jäähtymään leivinpaperin päälle ritilälle. Leikkaa täysin jäähtynyt kakku kahteen osaan.

Kuorrutus

175 g tummaa suklaata (suklaapitoisuus 60-70%)
75 g suolatonta voita
300 g tomusokeria
1 rkl vaaleaa siirappia
125 ml ranskankermaa

Paloittele suklaa pieniksi paloiksi metalli- tai lasikulhoon. Lisää joukkoon paloiteltu voi ja nosta kulho vesihauteeseen kattilan päälle. Veden ei tarvitse kiehua voimakkaasti, riittää, että se vain hieman kuplii. Mitä hitaammin suklaa sulaa, sen parempi. Voit myös yrittää onneasi mikroaaltouunissa. Sekoita sulanut suklaa-voiseos varovasti tasaiseksi ja nosta kulho pois liedeltä. Se saa hieman jäähtyä.

Suklaan jäähtyessä siivilöi tomusokeri kulhoon. Lisää jäähtyneeseen suklaaseokseen siirappi ja ranskankerma. Sekoita huolellisesti ja vatkaa tomusokeri erissä seoksen joukkoon. Voi olla, että lopuksi sinun täytyy lisätä teelusikallinen tai kaksi kiehuvaa vettä, jotta saat haluamasi koostumuksen. Kuorrutuksen tulisi olla riittävän notkeaa levitettäväksi, mutta ei valuvan löysää.

Kakun kokoaminen

Leikkaa leivinpaperista neljä suikaletta ja aseta ne neliön muotoon kakkuvadin päälle. Nämä paperisuikaleet suojaavat vatia ja saat kakun suoraan koottua haluamallesi tarjoiluvadille. Nosta toinen kakkupala pohjaksi ja kostuta se sitrusliköörillä. Levitä päälle reilu kerros passionhedelmäcurdia (noin 1 dl) ja 1/3 kuorrutuksesta. Nosta toinen kakkupuolikas kanneksi ja kostuta sekin liköörillä. Levitä 1/3 kuorrutuksesta aaltomaisesti kannen päälle ja lisää loput kuorruruksesta (1/3) kakun reunoille. Koristele kakku curdilla täytetyillä passionhedelmän kuorilla tai pääsiäismakeisilla.

Alkuperäisen, englanninkielisen ohjeen löydät täältä.

Passionhedelmäposset

Raikas passionhedelmäposset on helppo tehdä ja sopii hyvin vaikkapa pääsiäisenä tarjottavaksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Passionhedelmäposset

Olen pyöritellyt päässäni erilaisia pääsiäiselle sopivia leivonta- ja jälkiruokaohjeita. Halusin ehdottomasti käyttää passionhedelmää, joka on nyt parhaimmillaan. Ensimmäinen visioni oli tehdä suklaakakku, jonka väliin laittaisin passionhedelmäcurdia. Kuten nykyään on tapana sanoa, niin se ”ei mennyt niin kuin Strömsössä”. Lähdin nimittäin kokeilemaan suklaista kakkupohjaa gluteenittomana, lopputuloksena 2 x täydellinen katastrofi, josta viimeisimmän yritelmän uhreiksi joutuivat ihanat naapurimme. Syvimmät pahoitteluni heille!

Tähän kakkukatastrofiin palaan vielä ensi viikolla, kun aikeissani on yrittää uudelleen, ja tällä kertaa ihan tavallisella kakkupohjalla. Mutta ei jotain huonoa, ettei jotain hyvääkin. Kakkua varten tekemäni passioncurd onnistui hyvin ja sitä jäi vielä paljon jäljelle. Mietin, että se toimisi kivasti jonkin vähän happaman jälkiruoan osana. Posset on kummitellut mielessäni jo jonkin aikaa. Possetissahan on ideana jollakin happamalla, usein sitruspitoisella nesteellä, hyydyttää kuumennettu kerma, jolloin lopputuloksena on silkkinen kermamainen hyydyke. Veriappelsiinihuumassani olin jo aikeissa kokeilla kuinka veriappelsiini toimisi possetissa, mutta sitten totesin, että maailmaan, eli tähän blogiin, mahtuu EHKÄ vain rajalllinen määrä veriappelsiiniohjeita. Ensi vuonna sitten uusi yritys?

Passionhedelmä ei yksistään tuo riittävää kerman hyydyttävää happamuutta, joten passionmehun lisäksi on seokseen lisättävä sitruunamehua. Muistathan, että mitä ryppyisempi passionhedelmä on, sitä kypsempi se on ja sitä aromikkaampi on lopputulos. Valmiissa possetissa maistui passionhedelmä täyteläisen trooppisena ja kupin pohjalle sujautettu passionhedelmäcurd antoi viime silauksen. Ja mikä parasta, sain lopultakin hyötykäyttöön nuo suloiset keraamiset jogurttipurkit!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ihanat pikkukupit pääsivät oivallisesti uusiokäyttöön!

 

Passionhedelmäposset
6 annosta

5-6 kypsää keskikokoista passionhedelmää (tarvitset siivilöityä mehua 2 1/2 – 2 3/4 rkl)
1 3/4 dl sokeria
1 tl jauhettua vaniljaa (esim. Urtekram) tai 1 vaniljatangon siemenet kaavittuna
1/2 l kuohukermaa
4 rkl (60 ml) sitruunamehua

Koristeluun:
1 passionhedelmä
rouhittuja pistaasipähkinöitä

Kaavi passionhedelmien siemenet pieneen kattilaan. Lämmitä pienellä lämmöllä noin minuutin ajan, niin että siemenet juuri ja juuri lämpenevät. Kaada siemenet mehuineen kulhon päälle asetettuun siivilään ja painele tukevalla puu- tai teräslusikalla siemenistä loppu mehu kulhoon. Mehua tulisi olla 2 1/2 – 2 3/4 rkl.

Mittaa pinnoitettuun kattilaan sokeri, vanilja ja kerma. Kuumenna seos hiljalleen kiehuvaksi, kunnes sokeri on sulanut, ja jatka kuumentamista vielä 3 minuuttia. Siirrä kattila pois liedeltä ja vatkaa joukkoon sitruunamehu ja siivilöity passionhedelmämehu. Siivilöi seos kannuun tai metalliseen litranmittaan.

Lusikoi passioncurd kuppien pohjalle, jos käytät sitä. Jaa kermaseos tasaisesti kuppeihin. Anna jälkiruokien jäähtyä huoneenlämmössä 30 minuuttia ja siirrä ne sitten peitettyinä jääkaappiin yön yli. Koristele ennen tarjoamista tuoreeella passionhedelmällä sekä pistaasipähkinärouheella.

* Passioncurdin ohjeen saatte ensi viikolla kakkupostauksen yhteydessä.

Vielä on ruusukaalia jäljellä

Ruusukaalista pyöräytät nopean pastan, joka saa makua sinihomejuustosta ja pähkinöistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ruusukaali-sinihomejuustopasta

Ruusukaalien saatavuus alkaa pikkuhiljaa olla viimeisillään, mutta vielä ehtii tämän helpon ruusukaalipasta pyöräyttämään. Tällaisenaan ruoka sopii kasvissyöjille, lihansyöjät voivat lisätä joukkoon suikaloitua pekonia. Ruusukaalien maku alkaa olla tässä vaiheessa jo melko vahva ja tässä minunkin ostamassani pussissa oli muutama varsin tymäkkä, jopa piparjuureltakin maistuva ruusukaali. Tuo vahva maku sopi itseasissa tosi hyvin kermaisen sinihomejuuston kanssa. Ruusukaalit saavat pannulla paistettuna kauniiin pinnan lisäksi myös hieman pähkinäistä makua, jota pekaanipähkinät vahvistavat. Pekaanipähkinöiden sijaan voit käyttää kuorellisia manteleita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sinihomejuusto sulaa ihanaksi kastikkeeksi lämpimän pastan ja kaalien joukkoon. Käytä tässä lempijuustoasi, miedompikin sinihomejuusto toimii.

Ruusukaali-sinihomejuustopasta

400 g ruusukaalia
1 dl pekaanipähkinöitä
3 rkl voita
1-2 rkl sitruunamehua
1/2 sitruunan kuori raastettuna
suolaa, mustapippuria
150 g sinihomejuustoa
1 ruukku lehtipersiljaa hienonnettuna

350 g linguinea tai tagliatellea

Pese ruusukaalit ja poista rikkoutuneet tai kolhiutuneet uloimmat lehdet. Leikkaa ruusukaalin kanta ja puolita kaalit. Paahda pekaanipähkinät kuivalla pannulla ja siirrä sivuun odottamaan.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Pastan keittyessa ruskista voi pannulla ja lisää ruusukaalit pannulle leikkauspinta alaspäin. Paista kaaleja, kunnes ne ovat saaneet kauniin värin ja käännä. Jatka paistamista, kunnes kaalit ovat hieman pehmenneet. Niissä tulisi olla kuitenkin vielä suutuntumaa. Nosta pannu liedeltä, lisää sitruunamehu ja sitruunankuori. Murenna pannulle pekaanipähkinät ja mausta seos suolalla sekä pippurilla.

Valuta pasta, ota 1 dl keitinvettä talteen. Lisää pastan joukkoon loraus öljyä ja sekoita. Nostele kattilaan pastan joukkoon kaalit ja pähkinät, lisää keitinvesi ja murenna joukkoon sinihomejuusto. Sekoita hyvin. Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja. Raasta pasta-annoksen päälle parmesaania.

Salsiccia-lehtikaalikeitto

Tässä viikon alkuun vähän erilainen, mutta helppo keitto raakamakkarasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Raakamakkarakeitto lehtikaalilla, pavuilla ja sitruunamajoneesilla.

Helmikuun loppupuolella psykoterapeutti Maaret Kallio kirjoitti Lujasti lempeä -blogissaan yhdessäsyömisestä ja siitä, kuinka hänelle hoitovapaalla ollessaan yhteiset ruokahetket toisten äitien kanssa olivat tärkeä henkireikä. Sillä ei ollut väliä minkä ruoan pariin kokoonnuttiin, kunhan oltiin yhdessä. Maaret muistelee, että aika usein ruokana oli siskonmakkarakeittoa. Siis arkiruokaa parhaimmillaan.

Maaretin kirjoitus oli hyvä herätys meille kaikille. Tässä ruokahifistelyn, armottomien ruokavalioiden ja trendien perässä juoksemisen keskellä, olemme unohtaneet yhden erittäin tärkeän ruokaan liittyvän ulottuvuuden, nimittäin ruokailun sosiaalisen merkityksen. Ei tarvitse olla psykoterapeutti todetakseen, että yksin syöminen on melko tylsää. Moni tunnustaa, että itselleen kokatessa täytyy todella tsempata, että saa aikaiseksi  muutakin kuin voileipää tai avatuksi rahkapurkin. Oma ruokavalioni koostuisi lähinnä buffalomozzarellasta, parmankinkusta ja mannapuurosta.

Nyt, kun olen ollut kohta kaksi kuukautta kotona, niin vähitellen meillä on alkanut taas käydä ruokavieraita. Yritän samalla hiljalleen saada omaa päätäni asemoitua niin, että uskaltautuisin pyytämään ystäviä meille syömään keskellä viikkoa, ilman 3-4 ruokalajin illallista. Sen sijaan tarjoaisin heille jotain yksinkertaisen hyvää, sitä usein niin aliarvostettua arkiruokaa. Istuttaisiin rauhassa pöydän ääreen vaihtamaan kuulumisia ja tekisin vaikka tätä raakamakkaroista valmistettua keittoa, jonka maku, kuten keitoilla on tapana, vain paranee seuraavana päivänä.

Helppo raakamakkara-lehtikaalikeitto

500 g raakamakkaroita (käytin Feri’sin salsiccia fresca-makkaraa, jossa sianlihaa, punaviiniä ja pecorinojuustoa)
öljyä paistamiseen
15 cm:n pala purjoa
1 l kana- tai kasvislientä
1-2 laakerinlehteä
8 kokonaista maustepippuria
150 – 200 g lehtikaalia
2 tlk valkoisia papuja suolaliemessä (voit käyttää  isoja tai pieniä valkoisia papuja)
suolaa, mustapippuria, muita mausteita riippuen makkaroiden mausteisuudesta
lehtipersiljaa, basilikaa, oreganoa tai mitä tahansa muuta tuoretta yrttiä

Purista makkaramassaa suolesta pieniksi palloiksi, kuten siskonmakkarakeittoa tehdessä. Kuumenna öljy paistinpannussa ja ruskista makkaramassapallot parissa erässä. Massan ei tarvitse olla läpikypsää tässä vaiheessa, sillä pyörykät menevät vielä keittoon kypsymään.

Leikkaa purjopala pituussuunnassa puoliksi, huuhtele se ja paloittele puolikuiksi. Kuumenna liemi kattilassa ja lisää purjoviipaleet, laakerinlehdet sekä maustepippurit. Keitä lientä hiljalleen, sillä aikaa kun käsittelet lehtikaalit.

Pese lehtikaalit ja leikkaa pois kova lehtiruoti. Suikaloi kaalit. Huuhtele ja valuta pavut. Lisää kaalit sekä pavut liemeen ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää myös ruskistetut makkarapyörykät ja keitä hiljalleen, kunnes kaali on pehmentynyt. Ripottele keiton pinnalle tuoreita yrttejä. Tarjoa halutessasi sitruunankuorella maustetun majoneesin kanssa. Kata pöytään myös tuoretta, rapeakuorista leipää.

* Raakamakkaroita valmistavat mm. Harjun makkaratehdas, Wurst Fennica ja Feri’s, jonka makkaroita saa Helsingissä ainakin Reko-jakojen kautta tilattua. Suosittelen kokeilemaan, mikäli raakamakkarat ovat uusi tuttavuus!
* Olin unohtanut ohjeesta purjon, joten se on lisätty 18.3.

Juurisellerikeitto hasselpähkinöillä ja speck-kinkulla

Olen ihan hurahtanut niihin italialaisiin hasselpähkinöihin, joista valmistin mm. laskiaispullien täytteen. Tällä kertaa pähkinät pääsivät juuriselleristä ja perunasta valmistetun keiton kaveriksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aurinkoisina päivinä parvekkeellamme alkaa olla jo niin lämmin, että siellä tarkenee yhden lounaskeiton verran istahtaa.

Juuriselleri on yksi lempijuureksistani palsternakan ja punajuuren ohella. Valitettavasti turhan usein juurisellerin potentiaali jää sivurooliin keittojuurespakasteessa ja ehkäpä sen vuoksi juuriselleri ei ole kasvattanut mainettaan kuten pitäisi. Ravintolakeittiöissä juuriselleri on tehnyt uutta tulemista jo hetken ja kokonaisena paahdettua juuriselleriä olen nähnyt parinkin ravintolan tarjonnassa. Ravintola Ragussa oli toissa viikonloppuna  yhdistetty sosekeitossa juuriselleri sekä omena ja yhdistelmä toimi yllättävän hyvin. Juurisellerissähän on kypsennettynä todella pehmeä ja hienostunut maku. Siinä on jopa vähän jotain samaa hienovaraisuutta kuin maa-artisokassa on.

Sakeutta juurisellerikeittoon toi peruna, mutta ihan muutama pienehkö peruna riittää, jotta juurisellerin hento maku ei jää perunan jyräämäksi. Perunassahan ei itsessään ole vahva maku, mutta sen tärkkelys imee itseensä makuja todella paljon. Tähän törmää viimeistään silloin, kun yrittää maustaa perunasosetta yrteillä tai vaikkapa sinapilla – tuntuu ettei soseeseen saa makua millään!

Viime silauksen valmistin hasselpähkinästä ja speck-kinkusta. En oikein tiedä miten tätä keiton päälle ripoteltua lisäkettä tulisi kutsua. Ruotsalaisillahan on tällaiseen lisäkkeeseen oiva sana smula (muru). Englannissa tätä kutsuttaisiin varmaan jonkinlaiseksi crumbleksi, joten muru saa kelvata minullekin. Speck on kuivattu ja kevyesti savustettu kinkku Alto Adigen alueelta Italiasta ja sillä on EU:n suojattu maantieteellinen merkintä (PGI protected geographical indication). Speckin tilalla voit käyttää myös pancettaa, pekonia tai parmankinkkua, myös schwarzwaldin kinkku toimii. Keittoa valmistaessani olin jättänyt osan kinkkumurusta kasvisten kanssa keittymään ja soseutumaan, mutta kauniimman ja tasaisemman keiton saat, kun lisäät kaiken kinkun vasta keiton pinnalle. Kinkun voi jättää myös pois, jolloin keitto sopii kasvisruokailijoillekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kupista tarjottuna keitto sopii myös alkuruoaksi.

Sosekeitto juuriselleristä ja hasselpähkinä-speck -muru

Pähkinä-kinkkumuru
30 g kuorittuja hasselpähkinöitä
1 pkt (100 g) speckiä (esim. Pirkka Parhaat)
3 rkl voita tai oliiviöljyä
3-4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet nypittyinä

900 g juuriselleriä (kuorimaton paino)
1-2 (250 g) jauhoista perunaa
(voita tai oliiviöljyä)
3/4 l – 1 l kasvislientä
suolaa
(loraus kermaa)

Valmista ensin pähkinä-kinkkumuru. Paahda pähkinöitä kattilassa, kunnes niihin tulee väriä. Siirrä pahkinät sivuun jäähtymään. Hienonna jäähtyneet pähkinät veitsellä rouheeksi. Kuumenna voi kattilassa. Leikkaa kinkku muruiksi ja paahda ne kattilassa rapeaksi, lisää joukkoon pähkinämuru. Sekoita muruseos hyvin ja nostele seos reikäkauhalla tai lusikalla kattilasta sivuun. Jos mahdollista, niin yritä jättää kattilaan kinkun paistamisessa käytetty rasva kasvisten kuullottamista varten. Peitä seos foliolla ja pidä lämpimänä keittoa varten. Lisää nypityt timjaminlehdet juuri ennen tarjoamista.

Pese ja kuori juuriselleri sekä perunat ja paloittele ne kuutioiksi. Lisää kattilaan tarvittaessa voita tai öljyä ja kuullosta siinä selleri- ja perunakuutioita hetki. Lisää kasvisliemi ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua hiljalleen noin 15 minuuttia, kunnes sellerit ja perunat ovat täysin pehmeitä. Soseuta keitto sauvasekoittimella, lisää ripaus suolaa ja lorauta halutessasi keittoon hieman kermaa. Jaa keitto lautasille ja ripottele päälle pähkinä-kinkkumurua.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑