Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Helppo (page 11 of 20)

Artisokka-mantelipasta

Viikon alkuun sopii tämä nopea pasta, jossa artisokkien käsittely oikaistaan säilötyillä artisokilla.

artichoke and almond pasta

 

Säilötyt artisokat (eli latva-artisokat) ovat varmasti monelle tutumpia kuin tuoreet artisokat. Meillä säilöttyjä artisokan sydämiä on sujautettu pizzoihin ja salaatteihin sekä jo klassikoksi muodostuneeseen arkemme helpottajaan,  pastaa ja juttuja -ruokaan. Pastaa ja juttuja pitää sisällään sen mitä kaapista löytyy. Siihen saa helposti käytettyä oliivi-  ja aurinkokuivattutomaattipurkkien jämät, usein mukaan livahtaa myös kapriksia sekä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Pakolliset elementit ovat oikeastaan vain parmankinkku ja buffalomozzarella, pastan lisäksi.

 

artichoke and almond pasta

 

Nyt löysin kuitenkin kovan haastajan tälle arjen helpottajallemme. Säilötyistä artisokan sydämistä surautettu nopea kastike on täydellistä arkiruokaa, joka valmistuu pastan kypsyessä. Manteliöljy antaa tahnalle hienostunutta makua, mutta jos manteliöljyä ei kaapista löydy, niin käytä ekstraneitsytoliiviöljyä tai jotain muuta pähkinäöljyä.

Tuoreiden latva-artisokkien paras sesonki alkaa olla hiipumassa, mutta jos latva-artisokkien käsittely kiinnostaa niin käy lukemassa lisää täältä:

Sokka irti (sori Cheek!)

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

 

artichoke and almond pasta

 

Artisokka-mantelipasta
3 annosta

1 (280 g) tlk (grillattuja) artisokkia
2 valkosipulinkynttä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 dl manteliöljyä
3 rkl vettä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

3/4 dl (kuorellisia) manteleita
300 g spagettia

lisäksi
hienonnettua lehtipersiljaa
parmesaanijuustoa

Valuta artisokat öljystä. Paloittele valkosipulit muutamaan palaan. Mittaa kaikki aineet, manteleita ja spagettia lukuunottamatta pieneen monitoimikoneen kulhoon. Voit myös tehdä tahnan sauvasekoittimen myllyssä parissa erässä.

Laita pasta kypsymään kiehuvaan veteen, keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda sillä aikaa mantelit pannulla. Anna jäähtyä ja suikaloi mantelit.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon artisokkatahna. Voit joutua lisäämään vähän myös öljyä. Ripottele pinnalle hienonnettua lehtipersijaa ja raasta päälle vielä parmesaanijuustoa.

Uuniomenajäätelö

Kaneli ja uunissa paahtunut omena maustavat talvisen jäätelön, joka syntyy ilman jäätelökonetta.

Uuniomenajäätelö

Lupailin jo aiemmin tämän uuniomenajäätelön ohjeen ja tässä se lopulta on.  Kun ensimmäisen kerran kokeilin ohjetta oli ilmassa vielä vahva syksyn fiilis ja olin ajatellut kuvaavani tämän täysin erilailla. Pari päivää sitten maahan tupsahtanut lumi sai kuitenkin ajatukset toiseen suuntaan ja kuvista tuli jo vähän jouluiset. Ja sehän sopii minulle, armottomalle jouluihmiselle. En tiedä johtuuko rakkauteni talveen ja jouluun siitä, että olen syntynyt loppuvuodesta, mutta pimeät illat, kynttilän valo ja jopa raivokaskin lumisade ovat minulle sitä ominta elementtiä. Pakkanen ei tunnu lainkaan niin kylmältä kuin ytimiä myöten jäädyttävä Helsingin raastava tuuli ja vesisade. Sitä paitsi, mikäpä tuolla on nyt ulkoillessa kun lumivaippa peittää maan!

no churn ice cream

Lumiseen pyhäviikonloppuun sopiikin oikeastaan aika hyvin tämä kanelilla maustettu uuniomenajäätelö. Tällä kertaa käytin jäätelömassassa kerman lisäksi kondensoitua maitoa, joten rakenteesta tuli pehmeämpi. Ainoa haittapuoli kondensoidussa maidossa on sen makeus. Niinpä jätin omenasoseen aika happamaksi, jotta se vähän tasapainottaisi makeutta. Mikäli olet makean ystävä, lisää sokeria omenoiden joukkoon. Jäätelömassan jäädyttämiseen ei tarvitse jäätelökonetta, vaan pakastin hoitaa homman puolestasi.  Kanelin ja omenan maku voimistuu, jos maltat antaa jäätelön tekeytyä muutaman päivän, mutta hyvää se on jo seuraavanakin päivänä.

 

uuniomenajäätelö

 

Uuniomenajäätelö
n. 1 1/2 l

750 g punakuorisia happamia kotimaisia omenia
1/2 dl ruokosokeria tai fariinisokeria
1 tl kanelia
1 kanelitanko

1 (379 g) tlk kondensoitua maitoa
6 dl vispikermaa
1 tl vaniljajauhetta

Valmista ensin uuniomenasose. Paloittele omenat ja poista siemenkota. Levitä omenapalat uunivuokaan ja ripottele päälle sokeri sekä kaneli. Lisää kanelitanko halutessasi. Paahda omenia 150 asteessa noin 1 1/2 tuntia, kunnes omenat ovat hajoavan pehmeitä. Anna jäähtyä ja soseuta omenat.

Vatkaa isossa kulhossa keskenään kondensoitu maito ja vispikerma paksuksi vaahdoksi. Mausta vanijalla. Kääntele joukkoon omenasose ja kaavi massa suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan tai vastaavaan. Peitä vuoka foliolla ja nosta pakastimeen. Anna jähmeyttyä vähintään yön yli. Jäätelön maku voimistuu, kun annat sen maustua pakastimessa 3-4 päivää.

Kanterellivoilla hölvätty uunibroileri

Pyhäinpäivä ja pitkä viikonloppu olisi edessä, ja nyt on aikaa laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Miten olisi vähän parempi uunibroileri?

chicken with chanterelle butter

Ulko-savolaisille tiedoksi, että hölvätty tarkoittaa jonkin runsaasti käyttämistä (tässä tapauksessa voin levittämistä) tai jonkin asian tuhlaamista. Mitään muuta sopivaa sanaa ei vain tullut päähän!

Idea tähän kantarellivoilla maustettuun broileriin on peräisin jo aiemmin kehumastani Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä ohjetta, olin vähän epäileväinen sen onnistumisen suhteen. Eniten minua arvelutti, että paahtuisiko broilerin pinnalle levitettävä kantarelli uunissa kovaksi korpuksi. Maun arvasin kyllä olevan erinomainen. Ja miksi ei olisi, sillä kypsyyhän broileri sangen runsaan voikylvyn saattelemana. Lisäksi kantarellien maanläheinen ja hienostunut maku sopi paahtuneen broilerin makuun mitä parhaiten.

Tällä toisella kerralla testibroilerinani oli Reko-jaosta tilaamani Niittybroileri, joka yllättäen olikin aikamoinen tipu, sillä se painoi vaatimattomat 2,3 kg! Pari päivää meni kyseisen siivekkään sulattamisessa ja tuskailin jo, että missä vaiheessa ehdin linnun kuvata? Paistoaikaa se vaatisi ainakin parisen tuntia. Niinpä varhain sunnuntaiaamuna, pataleivän ja palsternakkakakun välissä, oli vihdoin broilerin vuoro.

 

chicken with chanterelle butter

 

Kieltämättä hiukkasen nauratti, kun pyyhin kuivaksi tätä varsin jyhkeää lintua. Meillä olisi kahdestaan edessä aimo urakka, kun tämä syödään! Hieroin kantarellivoita linnun nahan ja lihan väliin sekä selkäpuolelle. Rintapuoli saisi oman käsittelynsä myöhemmin, näin välttäisin kantarellien kuivumisen paistamisen aikana. Ontelon täytin timjaminoksilla. Taittelin vielä siivet taakse ja pyöräytin narun koipiluiden ympärille. Sitten vaan uuniin ensin rinta alaspäin 45 minuutiksi, jonka jälkeen käänsin broilerin toisin päin ja sudin päälle vielä loput kantarellivoista ennen linnun palauttamista uuniin.

Saattaa johtua reilusta voimäärästä, mutta tämä oli ehdottomasti parhaimman makuinen broileri mitä meillä on syöty. Lintu oli lihaisa, mutta ei mistään kohtaa kuiva tai sitkeä. Toisaalta siinä ei myöskään ollut löysää roikkuvaa nahkaa tai muuten velttoa rakennetta. Mikäli kiinnostuit, niin käy lukemassa lisää Niittylinnun sivuilta.

Kantarelleja ei tähän aikaan vuodesta saa tuoreina, joten käytin pakastimesta sulattamiani sieniä. Puristele sienistä ylimääräinen neste pois ja ota neste talteen. Se antaa mainion maun uunipannulle kertyneistä nesteistä valmistettavaan kastikkeeseen. Kahdestaan emme tosiaan tämän kokoista tipua saaneet kerralla tuhottua, mutta loput menivät jatkojalostukseen lounaiden muodossa. Linnun rangasta ja siivistä valmistin kanalientä ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Siitä tuli niin hyvää, että meillä taidetaan jatkossa valmistaa kanaliemi itse!

Nautimme broilerin polentan ja ruusukaalin kanssa, mutta tämä maistuu minkä tahansa itselle sopivan lisäkkeen kaverina.

Kantarellivoilla maustettu broileri

1 (n. 1,3 kg) broileri
suolaa, mustapippuria
2 dl kantarellia (pakaste, sulatettuna)
100 g huoneenlämpöistä suolattua voita
3 rkl hienonnettua timjamia
pieni nippu timjamia

kastike
kantarellien mehua
paistolientä
loraus Pastista, valkoviiniä tai valkoviinietikkaa

Nosta broileri huoneenlämpöön ja kuivaa lihan pinta. Hiero broileri suolalla ja pippurilla. Ripauta suolaa myös broilerin onteloon. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Purista kantarelleista neste pois, ota neste talteen. Hienonna kantarellit vielä leikkuulaudalla ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Lisää hienonnettu timjami.

Työnnä sormi varovasti broilerin kaulan kohdalta nahan ja rintafileen väliin. Liikuta sormea niin, että saat nahan irtoamaan lihasta. Täytä muodostunut tila kantarellivoilla. Koivet saat täytettyä, kun varovasti työnnät voita rintarangasta alaspäin kohti koipia. Käännä broileri ympäri ja hiero voita myös linnun selkäpuolelle. Täytä ontelo timjamin oksilla.

Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja nosta broileri rinta alaspäin uunivuokaan, mielellään sellaiseen jossa on ritilä. Paista broileria ensin 35 minuuttia ja käännä sitten lintu toisin päin. Lisää kantarellivoinokareita rintakehän päälle. Jatka paistamista vielä noin 35-40 minuuttia, kunnes broilerin sisälämpötila on 75 astetta.

Siirrä broileri vetäytymään ja valmista sillä aikaa kastike. Valuta uunipannuun keräytynyt neste kattilaan. Anna liemen jäähtyä  hetki ja lusikoi enin rasva pois. Lisää kattilaan kantarellien mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon Pastis ja keitä kastiketta kasaan vielä noin 5 minuuttia. Tarkista maku.

* Olen kirjoittanut tämän ohjeen pienemmälle broilerille, joita saa kaupoista. Mikäli päädyt isompaan yksilöön, lisää voin sekä kantarellien määrää ja pidennä paistoaikaa. Itse paistoin mainitsemaani 2,3 kg lintua uunissa noin 2 h.

Palsternakkakakku

Tiesitkö, että suomalaiset syövät vuodessa keskimäärin YHDEN palsternakan per pää? Ihan järkyttävän vähän! Nyt on korkea aika saada muutos asiaan, ja aloittaa voi vaikka tällä mehevällä palsternakkakakulla.

parsnip coffee cake

 

Olipa viime viikko aika hektinen! Yritin siinä samalla, kaiken hässäkän keskellä, kuvata juttuja ja testata ohjeita parhaan kykyni mukaan, mutta kun kotona ehdin olla joko ennen päivän kirkastumista tai auringonlaskun jälkeen, antoi se oman haasteensa ihan kaikelle. Ruokakuvaus on kieltämättä aika haasteellista tähän aikaan vuodesta!

Palsternakka on lempijuurekseni. Siinä on pähkinäinen ja hieman makea maku, joka korostuu erityisesti uunissa paahdettaessa. Monille palsternakka on vain yksi juures keittojuuressekoituksesa, mutta siitä syntyy vaikka mitä herkkuja.  Parhaimmillaan palsternakat ovat pian maasta nostamisen jälkeen. Kevättalveen mennessä palsteri alkaa kovettua ja laatu heikkenee merkittävästi, joten niistä kannattaa nauttia juuri nyt.

 

parsnip coffee cake

 

Palsternakkakakku on saanut joitain vaikutteita tunnetummalta serkultaan, porkkanakakulta, mutta maku ei ole niin makea ja mausteitakin on vähemmän. Taikina syntyy käden käänteessä, kun kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja sähkövatkain saa pitää vapaapäivän. Alkuperäisen ohjeen löysin yhdestä lempiruokalehdestäni, ruotsalaisesta Lantiliv Mat & Vinistä. Ohje muokkautui käsittelyssäni jonkin verran, sillä ensimmäisellä kokeilukerralla minulta loppuivat vehnäjauhot kesken. Jotain muuta oli keksittävä, kun kauppaankaan ei ollut aikaa lähteä. Myös appelsiini on oma lisäykseni ja kuorrutteeseen vaihdoin tuorejuuston mascarponeen.

Palsternakkakakku on helppo ja nopea valmistaa, joten mikään ei estä tekemästä tätä arki-iltana ja ilahduttamalla vaikka työkavereiden marraskuista päivää!

 

Palsternakkakakku

200 g palsternakkaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttikokojyvävehnäjauhoja
1 1/4 dl mantelijauhoja
3 dl ruokosokeria
1 maustemitta suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl jauhettua vaniljaa
1 luomuappelsiinin raastettu kuori ja 4 rkl appelsiinin mehua
2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa
1 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

kuorrutus
1 prk mascarponea
1 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
3/4 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk. 24 cm tai suorakaide 2 l). Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kuori palsternakka ja raasta se. Siirrä raaste sivuun odottamaan. Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa keskenään. Sekoita joukkoon appelsiinin mehu ja kuori, öljy sekä munat. Lisää lopuksi palsternakkaraaste sekä rouhitut pähkinät.

Kaavi kakkutaikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla noin tunti, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ja kumoa kakku tarjoilulautaselle.

Kuorrutusta varten vatkaa keskenään mascarpone, kerma, tomusokeri sekä appelsiininkuoriraaste. Levitä seos jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele pistaasipähkinöillä.

Siiderisimpukat

Viritä viikonloppu käyntiin siiderillä ja pekonilla maustetuilla sinisimpukoilla!

mussels with apple cider

Viime perjantaina mietimme illallispöydässä ystävien kanssa, että onko suomenkielessä lainkaan sanaa joka vastaisi ruotsin fredagsmys-ilmaisua? Emme keksineet mitään, perjantaimättökään ei oikein päässyt asian ytimeen. Fredagsmyshän tarkoittaa, ainakin minulle, sellaista rentoa perjantairuokaa, jolla viikonloppu käynnistetään. Se voi olla jotain lohturuokaa tai jotain arkiruokaa astetta parempaa. Pääasiana kuitenkin, että ruoka on helppo valmistaa ja siitä tulee hyvä mieli. Minulle nämä sinisimpukat ovat fredagsmysiä parhaimmillaan.

Jokunen viikonloppu sitten keksimme, että nyt ois simpukat kivat. Paitsi, että niitä ei sitten mistään löytynyt! Mieheni ravasi ympäri kaupunkia ja kaikkialla viesti oli sama – sinisimpukkakausi ei ole oikein vielä kunnolla alkanut. No nyt on, sillä simpukoita näyttäisi olevan tarjolla vähän joka kaupassa.  Kannattaa tarttua tilaisuuteen!

Perinteisin simpukkaresepti on lienee Simpukoita merimiehen vaimon tapaan, jolloin simpukat kypsennetään valkoviinissä ja sekaan lorautetaan vielä kermaa. Omenakauden ollessa parhaimmillaan päätin pysyä Ranskassa, mutta suunnata Normandiaan. Käytin simpukoiden liemeen kuivaa ranskalaista siideriä ja kuutioin joukkoon muutaman rapsakan kotimaisen omenan. Pekoni sopii kaikkeen, myös simpukoihin, joten sitäkin suikaloin pataan. Sitten ei muuta kuin hyvää leipää kaveriksi ja lasiin mieluista juomaa. Viikonloppu voi alkaa!

 

Miten teillä kutsutaan perjantai-illan parempaa ruokaa? Löytyisikö fredagsmysille vastinetta?

mussels with apple cider

 

Siiderisimpukat

1 kg sinisimpukoita
1 (130 g) pkt pekonia suikaloituna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 rkl voita
2 kotimaista omenaa kuutioituna
3 dl kuivaa ranskalaista omenasiideriä
1/2 ruukku lehtipersiljaa
mustapippuria
suolaa

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Sulata voi kattilassa ja lisää siihen pekoni ja valkosipuli. Paista, kunnes valkosipuli saa hieman väriä. Lisää siideri ja anna kiehua reilun minuutin. Lisää puolet kuutioidusta omenasta sekä simpukat kiehuvaan nesteeseen ja ravistele kattilaa hieman. Sulje kansi ja höyrytä n. 5 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Kaada simpukat siivilään, valuta hyvin ja poista avautumattomat simpukat. Ota liemi talteen ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää loput omenasta sekä lehtipersilja. Kuumenna kiehuvaksi ja mausta suolalla sekä pippurilla. Siirrä simpukat lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja kaada päälle liemi. Tarjoa heti hyvän leivän kanssa.

Lakritsivanukas eli pot de crème

Lakritsi ja valkosuklaa tekevät tästä jälkiruoasta suussa sulavan ja koukuttavan.

liqourice pot de crème

Pot de crème on ranskalainen uunissa kypsennettävä suklaavanukas, josta löytyy monenlaisia versioita. Ohje on pyörinyt päässäni vaikka kuinka kauan. Viikonloppuna järjestettävä Lakritsifestivaali antoi erinomaisen syyn valmistaa tätä herkkua! En ole niinkään suklaaihmisiä, mutta annapa minulle pussi lakuja tai salmiakkia, niin olen tyytyväinen.

Hienosta nimestään huolimatta on tämän jälkiruoan valmistus todella helppoa. Valkosuklaatakaan ei tarvitse erikseen sulattaa, vaan kuumennettu, lakritsijauheella maustettu kerma hoitaa asian puolestasi. Lakritsijauheena käytin tanskalaisen Lakridsin jauheita ja pienen osan Urtekramin lakritsijauhetta. Urtekramin jauheessa on happamampi maku, joten se tasapainoitti toisen jauheen makeutta.  Lisäsin kerman joukkoon kolme ruokalusikallista lakritsijauhetta ja mausta tuli todella täyteläinen ja vahva. Mikäli pidät miedommasta mausta, vähennä jauheen määrää. Lakritsin maku vahvistuu vielä vanukkaan kypsyessä.

liquorice pot de crème

Saa nähdä ehdinkö lakritsifestivaaleille viikonloppuna, sen verran ohjelmaa on viikonlopuksi luvassa. Mutta menkää te ja nauttikaa minunkin puolestani!

Lakritsinen pot de créme

100 g valkosuklaata
3 dl kuohukermaa
2-3 rkl lakritsijauhetta
1 rkl sokeria
3 keltuaista

Rouhi valkosuklaa ja siirrä metalliseen tai lasiseen kulhoon. Mittaa kerma, lakritsijauhe ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Kiehauta seos, mutta älä keitä.

Kaada kuuma kermaseos suklaan päälle. Anna seoksen hetken olla ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Erottele keltuaiset. Säästä valkuaiset vaikka marenkien tekoon. Vatkaa keltuaiset huolellisesti suklaamassan joukkoon.
Jaa seos uuninkestäviin vuokiin tai kuppeihin (n. 1 dl/ kuppi).

Kypsennä vesihauteessa uunissa 150 asteessa 35-40 minuuttia tai kunnes seos on hieman hyytynyt. Kypsennysaika riippuu astian koosta ja paksuudesta.

Jäähdytä hetki ja nosta vanukkaat viileään maustumaan noin tunniksi. Ripottele pinnalle lakritsijauhetta.

Mustakaalicrostinit

Crostinit ovat italialaisia alkupalaleipiä. Tällä kertaa ne saivat päällensä muhennettua mustakaalia.

mustakaalicrostini

 

Tutuistuin mustakaaliin eli cavolo neroon ensi kerran häämatkallamme Firenzessä ihan hirmu kauan sitten. Ihmettelin tätä upeaa kaalia ja päädyin ostamaan pussillisen kyseisen kaalin siemeniäkin. Ne jäivät kuitenkin kylvämättä, mutta ajatus mustakaalista jäi päähän. Kun myöhemmin suunnittelin Toscana-kurssia työväenopistolle, törmäsin tähän crostiniohjeeseen. Tuolloin ei kaupoista löytynyt mustakaalia, saatika lehtikaalia, joten kurssilla käytimme savoijinkaalia. Hyvää sekin oli.

Tilanne mustakaalin osalta on onneksi korjaantunut ja nyt sitä saa kaupoistakin jo. Toissa kesänä sain lopulta myös itsekin kasvatettua mustakaalia parvekkeellamme, mutta tänä kesänä mustakaalin taimiini iski joku ötökkä ja sato jäi olemattomaksi. Onneksi ei tarvitse olla oman kasvatuksen varassa, tässäkään asiassa!

Crostinit ovat mainio alkupala ja ne sopivat myös keittojen kaveriksi. Toinen crostinisuosikkini, jota olemme myös työväenopiston kursseilla valmistaneet, on broilerinmaksacrostini. Siihen löydät erinomaisen ohjeen Nelleltä, Siskot kokkaa -blogista. Suosittelen kokeilemaan molempia crostineja, sillä yhdessä niistä saa mukavaa napostelua vaikka italailaishenkiselle illalliselle.

mustakaalicrostini

 

Mustakaalicrostinit

1 pieni ohut patonki tai muuta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
300g mustakaalia, savoijinkaalia tai lehtikaalia
2-3 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria myllystä
pecorinoa tai parmesania
pinjansiemeniä

Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi, sivele kummallekin pinnalle öljyä ja siirrä viipaleet uunipellille. Anna paistua 200-asteessa 10 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kullanruskeita ja rapeita. Pidä lämpiminä. Jos teet crostineja pienemmän määrän, niin paahda leipäviipaleet paistinpannulla öljyssä. Lisää siinä tapauksessa valkosipulinkynsi öljyä maustamaan. Voit viipaloida sen sitten kaalin joukkoon.

Leikkaa mustakaaleista pois sitkeät lehtiruodit. Revi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Kuumenna 3 rkl öljyä paistinpannulla, lisää valkosipuli ja kuullota minuutin verran. Lisää kaali, tilkka vettä, suola ja pippuri. Paista sekoittaen, kunnes kaali on pehmeää. Pirskottele kaalien päälle etikkaa ja jatka paistamista, kunnes etikka on haihtunut.

Lusikoi seosta lämpimien patonkiviipaleiden päälle, pirskota pinnalle öljyä ja jauha päälle pippuria. Höylää päälle pecorinoa tai parmesaania ja koristele pinjansiemenillä.

Kurpitsatagine ja sitruunaiset vehnänjyvät

Tällä kertaa kurpitsa saa kaveriksi vehnänjyviä ja tuulahduksen Pohjois-Afrikasta. Ja se tärkein – granaattiomenat ovat täällä taas!

Kurpitsatagine ja sitruunaiset vehnänjyvät

Vielä näitä kurpitsaohjeita riittää! Tällä kertaa kurpitsa saa muotonsa pohjoisafrikkalaisin maustein ryyditetyssä padassa. Taginet perinteisesti valmistetaan samannimisessä keraamisessa astiassa, jossa on hassu huppumainen kansi. Tämä oma versioni ei nyt ole ihan virallisesti tagine, sillä minulla ei kyseistä paistoastiaa ole. Ihan tavallinen pata tai iso kattilakin käy hyvin. Mausteet johdattavat kyllä ajatukset oikeaan suuntaan

Pataa maustaa pohjoisafrikkalainen harissa, joka on tomaattipohjainen chilitahna. Chilin lisäksi harissassa on valkosipulia, juustokuminaa ja usein myös korianteria. Harissatahnan voi valmistaa helposti itse kuivatuista chileistä, mutta vielä helpompaa on käyttää valmista tahnaa. Harissaa saa etnisistä kaupoista ja isommista ruokakaupoista. Suosittelen vilkaisemaan myös kaupan kylmähyllyille, sieltä saatat löytää Helsingissä valmistettua erinomaista Baba Harissaa! Harissaa käytetään meillä maustamaan pastoja, keittoja ja erilaisia lähi-itähenkisiä ruokia.

En yleensä mielelläni sekoita suolaisiin ruokiin makeita raaka-aineita, kuten kuivattuja aprikooseja taikka taateleita, mutta kirpeän makeat kuivatut karpalot sopivat tähän kasvispataan hyvin. Ruokaisuutta tuovat kikherneet, toki muitakin papuja voisi käyttää.

kurpitsatagine

Kurpitsataginen kanssa valmistin emmervehnänjyvistä lisäkkeen couscousin tapaan. Emmervehnän sanotaan olevan 10 000 vuotta vanha vehnälajike, jota on erityisesti viljelty Lähi-idän alueella.  Suomessakin on ilmeisesti ennen ajanlaskun alkua viljelty emmeriä, mutta se on sitten viime aikoihin saakka jäänyt unholaan. Tällä hetkellä emmervehnää viljellään Etelä-Suomessa mm. Malmgårdin  ja Södergårdin tiloilla. Tiesitkö muuten, että Italiassa emmervehnää kutsutaan farroksi?

Näissä kokonaisissa emmervehnäjyvissä on todella hauska suutuntuma ja ne sopivat hyvin monenlaisten ruokien lisäkkeeksi. Perinteinen couscous käy yhtä lailla, samoin bulgur tai keitetty kvinoa, jos gluteenitonta vaihtoehtoa olet vailla. Jyvien maustamiseen käytin säilötyn sitruunan kuorta, jota myydään kaupoissa ainakin Al’Fez-merkillä ja jos olet Hakaniemen halliin suuntaamassa, saa niitä ainakin Reinin lihaa vastapäätä olevasta mainiosta maustekaupasta. Sieltä käyn myös ostamassa sumakin ja za’atar-mausteseoksen.  Yrtteinä käytin lehtipersiljaa ja minttua, korianterikin käy.  Sitten tietenkin lisäsin niitä granaattiomenansiemeniä, sillä nyt niitä saa taas luvan kanssa käyttää! Ja minähän käytän!

 

Kurpitsatagine

2 punasipulia
3 cm pala inkivääriä
n. 700 g kurpitsaa (hokkaido tai myslikurpitsa)
3 rkl öljyä
1 tl kanelia
1 tl korianteria
1 tl juustokuminaa
1-2 tl Baba harissatahnaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
700 g paseerattua tomaattia
1 1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 tlk kikherneitä

Viipaloi punasipulit paksuhkoiksi lohkoiksi ja raasta inkivääri. Poista kurpitsasta siemenet ja kuori kurpitsa. Paloittele se reiluiksi paloiksi.

Kuumenna öljy paistokasarissa ja ruskista siinä sipulilohkot. Raasta joukkoon inkivääri ja lisää mausteet sekä kurpitsakuutiot. Mittaa joukkoon hunaja, tomaattisose ja karpalot. Kuumenna kiehuvaksi.

Alenna sitten lämpöä ja peitä pata kannella. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten valutetut ja huuhdotut kikherneet. Kypsennä hiljalleen, kunnes kurpitsat ovat pehmenneet. Mikäli seos tuntuu liian kuivalta, voit lisätä siihen hieman vettä.

Emmervehnälisäke

3 dl (emmer)vehnänjyviä
3/4 säilötystä sitruunasta / sitruunan kuori ja mehu
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
1/2 ruukkua minttua
1 dl rouhittua pistaasia
1/4 granaattiomena
1/2 dl öljyä
1/2 tl suolaa
1/2 mustapippuria

Huuhtele vehnänjyvät ja laita ne kypsymään suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Keitä kypsiksi, mutta napakoiksi pakkauksen ohjeen mukaan (keitin 25 minuuttia).

Kuutioi säilötyn sitruunan kuori ja hienonna persilja sekä minttu. Rouhi pistaasipähkinät ja irrottele granaattiomenansiemenet.

Valuta vehnänjyvät huolellisesti ja kumoa ne kulhoon. Lisää kuutioitu sitruunankuori, yrtit, pistaasirouhe sekä granaattiomenansiemenet. Sekoita joukkoon öljy ja mausteet. Tarjoa taginen kanssa.

Calvadosomenat

Calvadosomenat maistuvat niin jäätelön kuin juustojen kanssa.

Calvadosomenat

Juuri nyt meillä kotona tuoksuu taivaalliselta, uunissa hautuu nimittäin uuniomenahillo. Mikäs sen parempi tuoksu virittämään kirjoitusintoa, erityisesti kun omenasta on tässäkin ohjeessa kyse. Calvadosomenien ohjeen olen poiminut joskus sata vuotta sitten Glorian ruoka & viini -lehdestä. Sinä vuonna taisi usempi satsi omenoita päätyä ystävien ja sukulaisten joulua piristämään. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta törmäsin siihen kun etsin kurssiohjeistani yhtä toista omenaista juttua. Sen verran hyvät muistot näistä omenista on jääneet, että olihan se ohje tännekin laitettava.

Calvadosomenat on helppo valmistaa, mutta muutama seikka on syytä ottaa huomioon. Valitse omeniksi kaikkein happamimpia ja kovalihaisimpia mitä löydät. Minulla oli tässä sekä Åkerö- että Amorosa-lajikkeita. Kun kotimaisten omenien satokausi alkaa hiipua, voit käyttää Jonagold-lajiketta. Onneksi kuitenkin talviomenat säilyvät pitkään ja muistaakseni viime syksyn sadosta saatiin nauttia vielä tämän vuoden puolella.

Toinen tärkeä ohje on pitäytyä annetussa Calvados-määrässä. Tiedän, puoli desiä ei kuulosta kovin paljolta ja helposti tekisi mieli lorauttaa joukkon ”ihan vähän vaan lisää”.  Älä, ellet halua omenapuolikkaiden sijasta omenasosetta. Kokemusta on! Pientä itsekontrollia on syytä harjoittaa myös omenien hautuessa liemessä, yritä olla kääntelemättä niitä kovin paljon. Omenat pehmenevät melko nopsaan ja saatat kolhia niitä tai jopa onnistua paloittelemaan ne. Siitäkin on kokemusta… Parhaiten omenien kypsentäminen tapahtuu isossa laakeapohjaisessa kattilassa.

calvadosomenat

Calvadosomenat ovat ihania vaniljajäätelön kanssa, ne maistuvat ihan sellaisinaan kevyenä jälkiruokana vaahterasiirapilla maustetun kermavaahdon kanssa tai kokeile niitä vuohenjuuston tai punahomejuustojen kanssa. Viikonloppuaamujen herkun saat lisäämällä calvadosomenia maustamattoman jogurtin joukkoon. Parempaa ei heti tule mieleen! Tänään aion tarjota calvadosomenat uuniomenajäätelön kanssa, mutta sen ohjetta joudutte vielä odottaamaan ensi viikkoon.

 

Calvadosomenat

1,3 kg happamia omenia
1/2 dl sitruunan mehua
1 – 1 1/2  l kylmää vettä

Liemi:
3 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja 1/2 dl sitruunan mehua
6 dl vettä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
1/2 dl calvadosta

Kuori omenat ja halkaise ne. Poista siemenkodat kuorimaveitsellä kovertamalla. Voit myös halkaista omenat vaakasuunnassa joilloin siemenkota jää tähtimäiseksi keskelle. Kopausta siemenet pois ja siisti omenan kanta. Laita omenat kylmään, sitruunamehulla terästettyyn veteen, jotta ne eivät tummu.

Kiehauta liemi ja keitä omenoita liemessä 15 – 25 minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää vasta lopuksi calvados. Älä keitä enää. Kuori pintaan mahdollisesti muodostunut vaahto.

Purkita omenat ja liemi kuumina pestyihin purkkeihin. Sulje purkit hyvin ja anna niiden jäähtyä. Omenat maustuvat 5 vuorokaudessa ja säilyvät jääkaapissa 3 – 4 kuukautta.

calvadosomenat

Vaniljainen pullavanukas

Pulla pelastaa päivän, pullavanukas koko viikon!

Pullavanukas

 

Pullavanukas on perinteinen suomalainen jälkiruoka ja se on hävikkiruokaa parhaimmillaan! Pulla on ollut harvinaista herkkua ja kuivahtanut pulla on saanut uuden elämän vanukkaassa tai köyhien ritarien muodossa. Kerrassaan nerokasta!

Perinteisesti pullavanukas saa mehevyytensä sokerilla maustetusta munamaidosta, mutta päätin kokeilla kuinka kaupan vaniljakastike toimisi. Käytin vaniljakastikejauhetta, jonka valmistin pakkauksen ohjeen mukaan. Luulen, että sellainen valmis, paksu vaniljakastikekin voisi olla hyvä.

Pullaviipaleet voitelin karviaishillolla ja väliin ujutin pakkasesta herukoita. Parasta tässä on se, että pullavanukkaan voi tuunata just niillä aineilla mitä kotoa löytyy! Itse tykkäsin happamien marjojen ja täyteläisen vaniljakastikkeen yhdistelmästä, mutta mustikastakin saisi varmasti ihana mustikkapiirakkamaisen pullavanukkaan aikaiseksi.

pullavanukas

Vanhentunutta pullapitkoa harvemmilla nykyisin on, joten vaalea leipä käy pullaan sijaan. Britithän valmistavat bread and butter puddinginsa leivästä ja onpa Nigella Lawson käyttänyt eilispäiväisiä croissantejakin omassa versiossaan.  Tarkkaa määrää pullaan on vaikea antaa, koska vanukas tehdään siitä mitä jäljelle on jäänyt.  Tuohon noin 20 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan upposi noin 3/4 isohkosta pullapitkosta.

Vaniljajauhepakkauksessa on yleensä kaksi pussia, joista toinen menee pullavanukkaaseen ja toisen voit valmistaa vanukkaan kanssa tarjottavaksi. Lämmin pullavanukas on kyllä ihanaa sellaisenaakin!

 

pullavanukas vaniljakastikkeesta ja herukoista

 

Pullavanukas

3/4 isosta pullapitkosta
1 ps vaniljakastikejauhetta
2 dl karviaishilloa
n. 200 g erilaisia herukoita (esim. Pirkka herukkasekoitus)

Viipaloi pullapitko ohuiksi viipaleiksi. Testaa viipaleiden avulla minkä kokoiseen vuokaan ne mahtuvat napakasti. Voitele vuoka huolellisesti. Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan.

Voitele pullaviipaleet yhdeltä puolelta hillolla. Asettele pullaviipaleet vuokaan limittäin. Ripottele viipaleiden väliin kohmeisia marjoja ja kaada päälle vaniljakastike.

Paista pullavanukas uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑