Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 6 of 28

Hitsin hyvä, jopa paras tomaattipasta! Ja jupinaa reseptinkirjoittamisesta.

Juttelin taannoin köksä/ruokatoimittajaystäväni kanssa reseptiikan laatimisesta ja siihen liittyvistä kiemuroista.  Keskustelumme polveili sinne ja tänne, niin tahtoo käydä kun kaksi saman alan ihmistä istuu saman pöydän äärelle. Erityisen mielenkiintoiseksi juttu muuttui siinä vaiheessa, kun ystäväni kysyi mitä mieltä olen kommentista: ”Teen kotona tosi paljon ruokaa, mutta en kyl koskaan käytä mitään ohjetta niiden tekemiseen.”

Ruokaohjeita ammatikseen laativalle ihmiselle tuo kommentti on aika latistava.  Miksi nähdä vaiva ideoimisessa, testaamisessa ja reseptien hiomisessa mahdollimman ymmärrettäviksi, toimiviksi ja vaivattomiksi, jos niitä ei käytetä? Se kertoo ehkä myös siitä kuinka tavanomaiseksi ruokaohjeet ovat muuttuneet ja niiden olemassaolo on itsestäänselvyys.

Tuo kommentti kirvoitti kuitenkin ajatuksen (joo, tiedän!), ja tästä keskustelimmekin tovin – voiko ruokaa ylipäätään valmistaa ilman ohjetta?

Tomatoes

Lähdetäänpä miettimään asiaa ihan alusta saakka. Äkkiseltään varmaan moni miettii, että paljon tulee tehtyä ruokaa ilman ohjetta. Kyllä, näin varmasti on. Meille kaikille muodostuu kotona niitä takuuvarmoja ruokia (se kuuluisa 10 ohjeen valikoima), joita osaamme silmät kiinni valmistaa, koska olemme tehneet niitä niin usein. Silloin on aivan validia todeta, että SIINÄ HETKESSÄ et tarvitse ohjetta ruoan valmistukseen. Tätä hetkeä on kuitenkin edeltänyt useita ruoanvalmistuskertoja ja se myös ensimmäinen kerta, kun olet lukenut sen ohjeen jostain alunperin.

Joku nyt älähtää, että itse kehittelee ohjeita ja ei tarvitse siihen toisten apua. Kyllä, sekin on mahdollista. Toiset tekevät sitä työkseen. Mutta kysyn, voiko ruokaa onnistuneesti valmistaa, jos ei ole minkäänlaista tietoa ruoanvalmistuksesta? Eli siitä vaikka kuinka kauan munia keitetään – sekin on resepti. Pastan keittämänen on myös resepti, jos keität sen pakkauksen ohjeen mukaan. Voit toki keittää sen miten haluat, mutta onko se silloin syömäkelpoista?

Kaikki kypsentäminen tai raaka-aineiden käsittely on ohjeita sinänsä ja siksi ilman jonkinlaisia ruoanvalmistuksen perustaitoja ei voi sanoa valmistavansa ruokaa ilman reseptejä. Ruokaa paljon valmistaneet, ruoanvalmistuksen periaatteisiin ja satoihin ruokaohjeisiin perehtyneet ihmiset, joilla on tuo taustatieto sekä kokemus, voivat edetä orjallisesta reseptien seuraamisesta reseptien kehittämiseen. Ja tätä työtä esimerkiksi kokit ja ruokatoimittajat tekevät.

Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pasta with fresh tomatoes

Tässä lopuksi vielä superkesäisen tomaatipasta ohje, joka ei oikeastaan ole edes ohje. Tomaatit kaikissa väreissään ja muodoissaan ovat nyt rynnistäneet kauppoihin ja eihän niihin voi olla tarttumatta! Kotimaiset pihvitomaatit ovat melkein lapsen pään kokoisia! Teimme tätä pastaa kaksikin kertaa peräkkäisillä viikoilla, kun se oli niin hyvää. Yksinkertaisuudessaan ohje menee näin:

Kuullota pienellä lämmöllä 4 viipaloitua valkosipulinkynttä desissä hyvää oliiviöljyä.  Keitä haluamasi pastaa. Kuutioi sekalainen määrä ihania erikokoisia ja -värisiä tomaatteja. Suikaloi reilusti basilikaa. Sekoita valkosipuli öljyineen kuuman pastan joukkoon ja lisää tomaatit. Kääntele hyvin sekaisin ja lisää basilikat. Rouhaise sekaan mustapippuria ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Muutama vinkki vielä – muista suolata pastan keitinvesi. Paadetut pinjansiemenet sopivat tähän hyvin. Ruokaisuutta saat revitystä buffalomozzarellasta.

 

Parsa-mascarponepasta

Parsa-aika on parhaimmillaan ja tämä helppo pastaruoka sopii keskelle viikkoa mitä parhaiten.

Easy asparagus pasta

Kasasin tuossa huhtikuun alussa työväenopiston parsakurssille ohjeita ja huomasin, että vaikka meillä kevään aikana syödään lukuisia erilaisia pastoja parsasta, löytyi blogista vain yksi parsapasta ja perinteisemmän parsarisoton ohjekin puuttui! Tilanne korjaantuu jo hieman tällä mascarponella silatulla ohjeella ja risotto-ohjekin on jo testattu. Vielä kun sen ehtisin kuvata uusiksi, ensimmäinen otto ei oikein päässyt seulasta läpi. Risotto itsessään oli erinomaista.

Parsan sesonki alkoi tänä vuonna hieman myöhässä johtuen keski-Euroopan viileästä keväästä, joten parsan hintakin on ollut vähän korkeampi. Eilen vihreää parsaa oli jo myynnissä alle 3 euroa nippu, joten hintaan ei parsan syönti voi kaatua. Valkoinen parsa on arvokkaampaa, johtuen valkoisen parsan työläämmästä kasvatuksesta ja poiminnasta.

Pidemmittä puheitta, oikein aurinkoista keskiviikkoa, Helatorstaita ja pitkää viikonloppua niille, jotka sellaisesta saavat nauttia!

Sen toisen parsapastan ohje löytyy täältä.

Parsa-mascarponepasta

1 nippu vihreää parsaa
2 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl oliiviöljyä
1 prk mascarponea
1 luomusitruunan raastettu kuori ja 2 rkl sitruunanmehua
¾ tl suolaa
½ tl mustapippuria myllystä
2 rs (à 250 g) linguinetuorepastaa tai tavallista linguinea tai spagettia

Huuhtele parsat ja napsauta kova tyvi pois. Viipaloi parsat, jätä nuput ehjiksi. Viipaloi myös valkosipulinkynnet.

Paahda pinjansiemenet paistinpannussa ja siirrä lautaselle odottamaan. Laita pastavesi kiehumaan.

Kuumenna öljy paistinpannussa ja kuullota siinä valkosipuli. Lisää parsat ja paista sekoitellen muutama minuutti.

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä. Ota 1 dl pastan keitinvettä talteen.

Sekoita mascarpone pannulla parsan kanssa. Lisää sitruunankuoriraaste, mehu sekä mausteet. Valuta pasta ja lisää parsa-mascarponeseos pastan joukkoon. Lisää keitinvettä tarvittaessa. Raasta annosten päälle parmesaanijuustoa.

Tahmean chilinen possunkylki ja pikkelöidyt parsat

Tahmean chilisen possunkyljen salaisuus piilee setsuaninpippureissa ja hitaasti paistamisessa.

sichuan pepper flavored pork belly

Tätä suun just sopivasti puuduttavan possun ohjetta olen yrittänyt saada tänne blogin puolelle jo tovin, mutta aina valmistus on jäänyt niin myöhään, että valoa ei ole ollut kuvaamiseen. Näin kevään myötä tilanne onneksi on korjaantunut ja illat ovat valoisampia.

Ohjeen piilee setsuaninpippureissa (tai sichuaninpippureissa), jotka antavat possulle mukavaa mausteisuutta ja hauskaa kielen ja huulen turruttavaa efektiä. Tämä toki riippuu kuinka paljon setsuaninpippureita annostelee. Nimensä mukaan tämä mauste tulee lounais-Kiinasta, Sichuanin alueelta ja se on oleellinen osa kiinalaista viismaustetta. Setsuaninpippuria saa parhaiten etnisistä kaupoista.  Chilisyyttä possu sai kuivatuista pienistä chileistä, lisää niitä oman maun mukaan. Parhaimmillaan tämä possu on sellaista koukuttavan tulista, melkein liian tulista, mutta ei kuitenkaan.

Luullinen ja nahallinen possunkylki toimii tässä ohjeessa parhaiten, sillä siinä on riittävästi rasvaa. Nahallista possunkylkeä ei aina saa, mutta ohje toimii myös nahattomasta. Valmistus on helppoa, mutta vaatii muutaman tunnin aikaa. Täydellistä viikonloppuruokaa siis!

Pickled asparagus, grilled finnish cucumbers and radishes

Mausteiselle possulle kaveriksi tein riisiviinietikassa pehmennettyä tuoretta parsaa ja grillattuja avomaankurkkuja, jotka saivat valkosipuli-chiliöljystä kasteen. Grillattujen avomaankurkkujen idean nappasin kokki Santeri Vuosaralta muutama vuosi sitten, kun Santeri oli mukana valokuvausworkhopissa. Silloin kurkut kypsennettiin kuusen savussa. Nam!

Nuo ihanat pötkylät retiisit ostin Hakaniemen hallista Merja Valon vihanneskaupasta. Ne olivat tosin Hollannista, joten nyt kysymys kuuluu, että kuka suomalainen kasvitarha alkaisi näitä kasvattamaan? Rapsakan raikkaat retiisit söimme ihan sellaisenaan, mutta ne ovat erinomaisia pikkelöitynä tai raastetuna vaikka jogurtin joukkoon, jos possun tulisuus kaipaa loiventajaa.

Tahmean chilinen possunkylki

1 kg luullista, nahallista possunkylkeä
Marinadi
5 rkl ruokosokerisiirappia tai muscovadosiirappia
4 rkl soijakastiketta
3 rkl worcestershirekastiketta
3 rkl paahdettua seesamiöljyä
3 rkl setsuaninpippureita
1 rkl fenkolisiemeniä
1 rkl suolaa
4 tähtianista
1 kanelitanko
5-6 kokonaista valkosipulinkynttä
1 rkl riisiviinietikkaa
lisäksi
1 dl oloroso-sherryä / madeiraa tai shaoxing-viiniä

Pyyhi lihan pinta kuivaksi. Leikkaa kylki kahteen tasakokoiseen palaan. Sekoita isossa kulhossa kaikki marinadin aineet keskenään ja kääntele possupalat seoksessa. Anna maustua kulhossa 4-5 tuntia tai yön yli.

Ota liha huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Nosta lihapalat uunivuokaan, lisää kaikki marinadi mausteineen ja kaada vuoan pohjalle sherry.

Nosta vuoka uunin keskitasoa alemmalle tasolla ja paista ensin 15 minuuttia peittämättä. Peitä sitten vuoka foliolla ja alenna lämpö 150 asteeseen. Paista noin 3 tuntia, kunnes liha irtoaa luista. Nosta vielä lopuksi lämpö 200 asteeseen ja anna nahan rapsakoitua noin 10 minuuttia. Anna vetäytyä 15 minuuttia paistamisen jälkeen ja leikkaa liha viipaleiksi. Valuta päälle vuokaan kertynyttä tahmeaa paistolientä.

Pikkelöidyt parsat

1 nippu vihreää parsaa
1/2 dl riisiviinietikkaa
1/4 – 1/2 tl suolaa
1/2 tl sokeria
mustia seesaminsiemeniä

Huuhdo parsat ja höylää ne kuorimaveitsellä ohuiksi viipaleiksi. Sekoita joukkoon riisiviinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä 1/2 tuntia huoneenlämmössä. Lisää lopuksi seesaminsiemenet.

Grillatut avomaankurkut

Huuhdo kurkut ja leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Pyyhkäise leikkuupinnat öljyllä ja grillaa tai paista pannulla, kunnes kurkut ovat saaneen väriä ja ne ovat hieman pehmenneet. Valuta päälle öljyä, johon olet hienontanut 2 valkosipulinkynttä ja yhden chilin. Ripottele kurkkujen pinnalle sormisuolaa.

Parsaranskikset ja pekoneesi ovat vapun the juttu

Parsasesonki on jo hyvässä vauhdissa. Nämä parsaranskikset sopivat vaikka vappupöytään.

Asparagus fries and baconnaise

Onpas ollut kyllä vauhdikas kuukausi tämä huhtikuu. En ole ehtinyt tänne blogin puolellekaan kirjoittamaan mitään. Tämä parsaranskisten ohje oli kyllä to do -listalla ennen lomaa, mutta en kertakaikkiaan enää perjantaina töiden jälkeen jaksanut, kun oli viime hetken pakkaukset ja järjestelyt kotona vielä edessä.  Ja sen jos minkä olen huomannut, niin väsyneenä ja kiireessä minun ei kannata kuvata mitään. Uusiksi menee ja tulee tehtyä turhaa työtä.

Pekoneesi – onko se juttu?

Tämä parsaranskalaisten ja pekoneesin ohje on alunperin 2017 keväällä ilmestyneestä Good Food -lehdestä. Muistan nähneeni ohjeen vuosi sitten ja jostain syystä se ei silloin yhtään napannut. Nyt kun selailin vanhoja lehtiä, osui ohje silmään ja olin ihan täpinöissäni. En yleensä innostu näistä ruokien nimiin liittyvistä kikkailuista, mutta pekoneesi vetosi. Ja kyllä, kyse on pekonimajoneesista.  Suosittelen lukemaan ohjeen huolella, sillä valmistukseen liittyy muutama oleellinen seikka. Pekonista irtoava rasva käytetään majoneesin valmistukseen eli pekoni paistetaan ensin ja vasta sitten tehdään majoneesi. Pekonin rasva antaa majolle täyteläisemmän maun.

baconnaise

Parsaranskikset valmistuvat helposti uunissa, joten uppopaistamiselta vältytään tällä kertaa. Yleensä napsautan parsoista kuivan tyven pois ja monissa ohjeissa se onkin ihan jees. Nämä parsat syödään kuitenkin sormin, joten kokeile  tällä kertaa jättää tyvi paikoilleen. Loistavan lontoolaisen St. John -ravintolan isä, Fergus Henderson, sanoo, että parsan tyvi on ”nature’s handle”! Ja totta tosiaan, napakka tyvi toimii mitä parhaimpana kahvana näille ranskalaisille.

Parsaranskikset ovat parhaimmillaan heti uunista otettuna, joten tee pekoneesi valmiiksi ensin. Oikeastaan sen voit tehdä jo edellisenä päivänä. Sitten vaan herkuttelemaan.

Pst. Soppa-Hanna kokosi blogiinsa uskomattoman kattauksen ruokabloggaajien parhaita parsaohjeita. Käypä kurkkaamassa!

Kaipaisitko muita vappuun sopivia ohjeita? Miten olisi meksikolainen aguachile? Tai ravintola Olon vappubrunssilta inspiraationsa saanut avokado-parsasalaatti katkaravuilla?

Laita suu makeaksi vaniljaisilla munkeilla , marenkikääretortulla tai minikokoisilla uunijäätelöillä!

Parsaranskikset

2 nippua vihreää parsaa

3 dl vehnäjauhoja

3 kananmunaa (joista yksi eroteltuna)

1 1/2 dl parmesaania hienoksi raastettuna

3 dl panko-korppujauhoja

4 rkl oliiviöljyä

Pekoneesi

1 pkt (140 g) pekonia

2 rkl rypsiöljyä + lisää päälle (n. 1 1/2 dl)

1 kananmuna + 1 keltuainen (parsoista)

1 rkl Dijon-sinappia

1 rkl siideri- tai valkoviinietikkaa

1. Huuhtele parsat ja leikkaa halutessasi kuiva tyvi pois.

2. Riko 2 munaa matalalle lautaselle parsojen leivittämistä varten. Erottele toinen muna ja lisää valkuainen rikottujen munien joukkoon. Kumoa keltuainen erikseen pieneen kulhoon. Tarvitset sitä pekoneesin valmistukseen.

3. Valmista pekoneesi. Hienonna pekoni mahdollisimman pieneksi. Mittaa kylmälle pannulle öljy ja lisää pekonit. Kuumenna pienellä lämmöllä noin 15 minuuttia välillä käännellen, kunnes pekonimuru on rapeaa ja siitä on irronnut rasva.

4. Nosta metallisiivilä metallisen kulhon päälle ja kaada siihen pekoni rasvoineen. Siirrä pekoni lautaselle ja mittaa kulhoon kertynyt rasva. Lisää rypsiöljyä sen verran, että rasvan määrä on 2 dl. Anna jäähtyä 10 minuuttia.

5. Riko sauvasekoittimen kulhoon 1 muna ja lisää keltuainen, sinappi ja etikka. Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle, kaada päälle öljy ja käynnistä laite. Nosta sauvasekoitinta hiljalleen ylöspäin, kunnes muna ja öljy ovat emulgoituneet majoneesiksi. Lisää pekoni ja mausta vielä ripauksella suolaa ja pippuria. Pekoneesi säilyy jääkaapissa kolme päivää.

6. Jatka parsoista. Kuumenna uuni 220 asteeseen. Kumoa vehnäjauhot matalalle lautaselle. Lisää toiselle lautaselle pankojauhot ja parmesaani. Sekoita kolmannessa lautasessa keskenään munat ja valkuainen. Käytä parsat yksitellen ensin vehnäjauhoissa, sitten munassa ja lopuksi pyörittele ne korppujauho-juustoseoksessa. Nosta leivinpaperin päälle odottamaan.

7. Valuta oliiviöljy matalaan metallipannuun tai puhtaalle uunipellille. Kuumenna uunissa noin 5 minuuttia. Nosta parsat pannulle. Parsojen tulisi olla pannulla yhdessä kerroksessa. Paista 20 minuuttia, kunnes pinta on rapea. Käännä puolessa välissä ympäri.

8. Tarjoa kuumina pekoneesin kanssa.

Alkuperäinen ohje / original recipe from Good Food Magazine

Raparperi-vaniljapiirakka

Myönnetään, raparperi ei ole vielä meillä sesongissa, mutta en voinut vastustaa näitä pinkkejä kaunokaisia!

rhubarb and custard tarte

 

On taas se aika vuodesta, kun kateellisena katselen ruokalehdistä ja instasta brittien toinen toistaan ihanampia raparperiohjeita. Siellä kun nämä forced grown eli pimeässä kasvatetut pinkit raparperit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Pitäisi varmaan keväällä pyytää äitiä huputtamaan muutamat raparperit ja katsoa, että saako niistä raparpereistä yhtään pinkihtäviä. Yleensähän sitä pinkkiä näkee vain ihan juuressa ja pienemmissä varsissa. Raparperia on useita eri lajikkeita, joissa värin lisäksi myös hapokkuus vaihtelee. Usein pinkki väri ennakoi matalampaa oksaalihappopitoisuutta. Vihreät raparperit ovat maultaan kirpakkaampia. Kotimaisia raparpereja joutuu vielä tovin odottelemaan. Sitä ennen on tyytyminen tuontitavaraan. Nämä ostamani raparperit olivat Hollannista peräisin.

Raparperin ja vaniljakastikkeen yhdistäminen ei ole uusi juttu ja kombo on hyväksi todettu. Tässä versiossa vaniljakastike upotetaan piirakkaan ja paahdetut raparperit lisätään kastikkeen päälle.  Alkuperäisen idean nappasin Delicious Magazinesta, mutta muokkasin ohjetta jonkin verran. Jätin esimerkiksi pois päälle ripoteltavan muruseoksen, kun mielestäni ohjeessa oli ihan riittävästi tekemistä sellaisenaankin.

pistacchio flour

Kävimme helmikuun lopulla Tallinnassa ja vaikka alunperin en ajatellut siitä reissusta mitään blogiin kirjoittaa, oli matka niin huippu, että lupaan vielä siihen täällä bloginkin puolella palata. Yksi tuon matkan suurista löydöistä oli Kaubamajasta ostamani pistaasijauho! Se on täysin puhdasta pistaasia ja sen vuoksi myös gluteeniton. Jauho antoi taikinaan tumman vihreän sävyn, joka paistamisen aikana vaaleni. Pistaasijauhoa laitoin taikinaan 2 desiä ja loput jauhoista oli spelttivehnäjauhoa. Pohjasta tuli rapea ja pistaasin tuoksu oli upea! Ja kun pistaasia tuli piirakkapohjaan, niin siitä sain hyvän syyn ripotella piirakan pinnalle Marilta tuliaiseksi saamiani suikaloituja pistaaseja. Ihanaa!

Pistaasijauhon voit korvata mantelijauholla tai hasselpähkinäjauholla. Piirakasta ylijääneistä valkuaisista taiot vaikka mitä herkkuja. Blogiarkistosta löydät monta hyvää marenkiohjetta! Mutta enpä jaarittele tässä enempää. Oikein levollista ja aurinkoista pääsiäistä!

Oletko helppoa pääsiäisjälkkäriä vailla? Kokeile passionhedelmäpossettia!

raparperipiirakka

 

Raparperi-vaniljapiirakka

yksi piirakka 20-22 cm irtopohjavuokaan

Taikina
5 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 dl pistaasijauhoa
ripaus suolaa
200 g kylmää voita kuutioituna
4 rkl ruokosokeria
2 isoa keltuaista
4-5 rkl jääkylmää vettä

Vaniljakiisseli
2 isoa kananmunaa
3 keltuaista
1 rkl maissitärkkelystä
60 g ruokosokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
3 dl kuohukermaa
1/2 tl aitoa vaniljaa jauheena

Raparperi
300 g raparperia 4 cm paloina
1/2 dl ruokosokeria
1/2 tl aitoa vaniljaa jauheena
1 rkl voita

lisäksi rouhittua pistaasia pinnalle

1. Mittaa monitoimikoneeseen jauhot, suola ja kylmä kuutioitu voi. Aja murumaiseksi seokseksi. Siirrä jauho-voiseos isoon kulhoon. Lisää sokeri. Erottele keltuaiset kuppiin ja sekoita joukkoon 4 rkl kylmää vettä. Lisää seos jauhojen joukkoon nopeasti sekoittaen. Muotoile taikinaksi ja jaa kahteen palaan. Kääri taikinapalat muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin. Toisen taikinapalan voit pakasteaa ja käyttää myöhemmin.
2. Voitele piirakkavuoka ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi kiekoksi ja nosta vuokaan. Leikkaa reunat takaiseksi. Pistele pohja haarukalla ja peita leivinpaperilla. Kaada paperin päälle riisiä tai kuivattuja herneitä/papuja. Paista 200 asteessa ensin 10 minuuttia, poista sitten kuivat pavut ja leivinpaperi. Jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.
3. Valmista vaniljakiisseli. Riko kulhoon munat ja erottele joukkoon keltuaiset. Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita voimakkaasti. Lisää myös sokeri. Kuumenna kattilassa kerma, raastettu appelsiinin kuoriraaste sekä vaniljajauhe juuri ja juuri kiehumispisteeseen. Valuta koko ajan sekoittaen kuuma kerma munaseoksen joukkoon. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna sekoittaen pienellä lämmöllä, kunnes kiisseli paksuuntuu. Jäähdytä kiisseli kattilassa kylmässä vedessä tiskialtaassa, sekoita välillä ettei pinta kuorrutu. Kaada kiisseli kannuun ja peitä pinta kelmulla. Pidä jääkaapissa.
4. Huuhdo raparperit ja siisti raparperien päät. Paloittele ne noin 4 cm paloiksi. Siirrä uunivuokaan. Sekoita sokerin joukkoon vaniljajauhe ja ripottele se raparperien päälle. Lisää muutama voikuutio. Paahda uunissa noin 15 minuuttia. Valuta pehmenneet raparperit siivilässä ja anna jäähtyä.
5. Levitä vaniljakiisseli piirakkapohjan päälle. Nosta pinnalle raparperipaloja ja painele niitä kastikkeen alle. Jätä osa raparpereista koristelua varten.
6. Paista piirakkaa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes täyte alkaa reunoilta hyytyä. Se saa keskeltä jäädä hieman hyllyväksi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Nosta pinnalle loput raparperit ja koristele rouhitulla pistaasilla.

Pimientos de Padrón ja cheddarkastike

Sihisevän kuumat padronit ja jalapenolla terästetty juustokastike on yhdistelmä johon jää koukkuun. You’ve been warned!

Pimientos de Padrón

Vietimme ystäväni varpajaisia ravintola Pastorissa ja valitsin alkuruoaksi hyvältä kuulostavan setin, jossa padron-paprikat tarjottiin cheddarjuustokastikkeen kanssa. Arvelin, että ei tässä kovin vikaan varmaan voi mennä, mutta siihen en ollut varautunut, että tuo yhdistelmä jäisi kummittelemaan päähäni ja aiheuttaisi suorastaan pakonomaisen tarpeen testata ohjetta kotona. Rehellisesti sanottuna, olisin nuollut kulhon puhtaaksi, jos minulla olisi Gene Simmonsin kieli! Joten kun teet tämän kotona, valitse astia sen mukaan, vink vink!

Olen aiemminkin tehnyt padroneita kotona, mutta en ehkä ole kuumentanut pannua riittävän kauan ja paistanut paprikoita tarpeeksi. Ovat ne olleet ihan hyviä, mutta merkittävä parannus tapahtui, kun annoin niiden oikein kunnolla paistua. Valurautapannu tai hiiliteräspannu on se paras väline. Ja tietysti grilli ja parila toimii näiden kohdalla mitä parhaiten. Maustamiseen riittää kunnon nyppäisy sormisuolaa päälle.

Padroineistahan sanotaan, että noin joka kymmenes paprika on todella tulinen. Alan epäillä tämän väitteen todenmukaisuutta, sillä olemme tässä parin kuukauden sisään vedelleet näitä useamman pussin ja emme ole kyllä todella tulista tavanneet. Viime kerralla ehkä yhdessä paprikassa oli hieman voimakkampi potku, mutta ei mitään kylillä huudeltavan voimakasta makua siinäkään.

Pimientos de padron with cheddar sauce

Padronit itsessään valmistuvat nopsaan, joten tuntui vähän raskaalta alkaa keittelemään juustokastiketta itse alusta alkaen. Lisäksi, kun pääni on nyt asemoitu arkea helpottavien ruokaohjeiden laatimiseen, oikaisin tässäkin. Valion Koskenlaskija cheddar on nimittäin mitä näppärin tuote tällaiseen, kun halutaan juustoista kastiketta nopsaan ja säilykkeenä myytävä juustokastike/dippi ei nappaa. Kaavin kastikkeen kattilaan ja lisäsin yhden hienonnetun jalapenon. Sitten vaan kastike kiehumaan kuumaksi ja se oli siinä.  Kerran versioimme tätä myös siten, että lorautimme joukkoon bourbonia. Toimi, mutta kastikkeesta tulee silloin ohuempaa ja se ei tartu niin hyvin padronien pintaan.

Padronit juustokastikkeella oli aika kymppi lisäke flank steakille, mutta menevät ne oikein mainiosti alkupalana tai naposteltavana. Vielä vinkki loppuun – kuumenna tarjoilukulho kunnolla kuumalla vedellä. Näin kastike pysyy lämpimänä pidempään ja ei ala niin nopeasti hyytyä.

Eggs Florentine kylmäsavulohella ja helpolla holladaisekastikkeella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

Superhelppo hollandaisekastike viimeistelee nämä herkulliset aamiaisleivät.

Me suomalaiset syömme ruokaleipää noin 40 kiloa vuodessa per pää. Se tarkoittaa, että jokainen meistä syö 3-4 palaa tuoreleipää päivässä tai noin 10 näkkäriä, hapankorppua ja sen sellaista.

Kun jokaiselle noista leivistä levitetään noin 1 teelusikallinen levitettä, on kokonaismäärä aikamoinen kasa rasvaa.  Hyvinvoinnin kannalta on toki tärkeää saada riittävästi pehmeitä rasvoja, ja niitä me saamme muun muassa leivän päälle sivelemistämme levitteistä. Tämähän on meille kaikille tuttua juttua.

Mutta oletko ajatellut, että vaihtamalla voin margariiniin, teet myös ympäristöteon? Kasvipohjaisella levitteellä on nimittäin yli 70% pienempi hiilijalanjälki kuin voilla! Kun asiaa tarkemmin miettii, niin onhan se loogista, mutta minä ainakin tunnustan, että margariinien kohdalla tulee yleensä pohdittua vain sitä terveysnäkökulmaa.

Aina en kuitenkaan jaksa miettiä vain terveellisyyttä. Silloin tällöin pitää myös vähän herkutella. Syön arkisin vähän leipää, mutta viikonloppuaamuisin tykkään nautiskella aamupalasta pidemmän kaavan mukaan ja tähän nautiskeluun usein kuuluu hyvä leipä, muodossa tai toisessa.

Erityisen paljon tykkään näistä Eggs Florentinen  tapaan valmistetuista ylellisistä lohileivistä. Eggs Benedict on varmasti monelle tuttu leipä, jossa kinkku ja uppomuna tarjotaan hollandaisekastikkeen kanssa. Florentinessa kinkku korvataan pinaatilla. Olen tehnyt oman versioni tästä klassikkoleivästä lisäämällä mukaan myös kylmäsavustettua lohta.

 

Eggs Florentine w/ cold smoked salmon

 

Hollandaisekastike valmistetaan yleensä sulatetusta voista, joka vatkataan kuumennettujen keltuaisten joukkoon.  Sen valmistus vaatii hieman kärsivällisyyttä ja siksi moni jättääkin sen tekemättä, kun pelkää epäonnistumista. Myös kastikkeeseen tuleva reipas määrä voita hirvittää monia.

Minulla on teille iloisia uutisia – tässä on ohje, joka ei pelkästään oikaise valmistuksessa, mutta on pääasiassa kasvirasvoista valmistettu! Käytin nimittäin hollandaisen valmistukseen uutta Floran Kokin salaisuus -rasvavalmistetta, joka pitää sisällään 79% rypsiöljyä, 8% voiöljyä, 7 % auringonkukkaöljyä. Näiden lisäksi valmisteessa on myös pellavaöljyä. Valmistuskin on helppoa, kun kastike surautetaan kasaan sauvasekoittimella.

Olin itsekin hieman ihmeissäni kuinka hyvin tämä Flora Kokin salaisuus kastikkeessa toimi, sillä en ole koskaan tehnyt hollandaisea muusta kuin kirkastetusta voista. Koostumuksesta tuli kuohkea ja kastikkeen rakenne kesti hienosti, vaikka leipien kuvauksessa meni tovi. Tosin perinteisen hollandaisen tapaan ei tämäkään versio kestänyt uudelleen lämmitystä erottumatta, kun keitin sitä vähän kovemmalla lämmöllä. Jos näin käy, niin ei hätää, erottumisen voi korjata vatkaamalla tilkan kuumaa vettä kastikkeen joukkoon.

Myös maku kastikeessa oli erinomainen ja en välttämättä sokkomaistossa osaisi erottaa voilla ja tällä Floralla valmistettua kastiketta toisistaan. Tämä hollandaisekastikeohje kannattaa pitää mielessä myös pian alkavaa parsakautta silmällä pitäen!

Näin onnistut:

* Valitse tähän lempileipäsi. Minä käytin juureen valmistettua vaaleaa leipää, mutta myös tummempikin leipä sopii hyvin.
* Jos käytät babypinaattia, ei pinaattia tarvitse pehmentää pannulla. Tuore pinaatti antaa mukavaa suutuntumaa ja makua leipiin.
* Valmista ensin hollandaise ja pidä se kattilassa lämpimänä, mutta ei suoraan kuuman levyn päällä.
* Uppomunat eivät ole pakollisia. Voit keittää kananmunat ja jättää ne löysiksi. Silloin keittoajaksi riittää noin 6 1/2 minuuttia.


Eggs Florentine kylmäsavulohella

(4 annosta)

Hollandaisekastike

3 isoa keltuaista
1 rkl sitruunamehua (1/2 sitruuna)
1 tl kuumaa vettä
2 1/2 dl Flora Kokin salaisuus -valmistetta
suolaa
cayennepippuria

Mittaa sauvasekoittimen korkeaan kulhoon keltuaiset, sitruunamehu ja vesi. Kuumenna rasva kattilassa noin 85 asteiseksi. Tähän menee liedestä riippuen noin minuutti. Siirrä kuuma rasva pieneen kannuun.

Nosta sauvasekoitin kulhon pohjalle ja käynnistä laite. Valuta kulhoon kuumaa rasvaa vähitellen. Kun kulhon pohjalle alkaa muodostua emulgoitunutta kastiketta, voi nostaa sauvasekotinta ylöspäin ja jatka rasvan lisäämistä, kunnes kaikki on käytetty. Mausta kastike suolalla ja ripauksella cayennepippuria. Siirrä kastike pieneen kattilaan ja peitä. Pidä lämpimänä.

Lisäksi
4 kananmunaa
80 g babypinaattia
4 viipaletta mieluista leipää
kasvirasvaa leipien paistamiseen
150 g kylmäsavulohta

Kuumenna uppomunia varten 2 litraa vettä kiehuvaksi ja lisää joukkoon ½ dl etikkaa. Riko munat ensin varovasti yksitellen kuppiin ja kaada siitä kiehuvaan veteen. Keitä yksi kerrallaan. Tee ensin vispilällä tai kauhalla veteen pyörivä liike, se saattaa auttaa munia pysymään koossa. Keitä munia 3-4 minuuttia. Nosta munat reikäkauhalla puhtaan keittiöpyyhkeen tai talouspaperin päälle.

Huuhtele ja kuivaa pinaatit. Paahda leivät paahtimessa tai paistinpannulla tilkassa rasvaa. Laita leivän päälle ensin kerros pinaattia, sitten lohiviipaleita ja nosta päälle kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja rouhi pippuria. Valuta lopuksi leiville reilusti hollandaisekastiketta. Nauti!

Vinkki! Käytä hollandaisesta ylijääneet valkuaiset marenkien tai Pavlovan tekoon.

Paistetut kampasimpukat veriappelsiinivinegretillä

scallops with blood orange

Huh, mitä haipakkaa on pitänyt. Sen verran on ollut kiirusta, että en ole oikein ehtinyt ajatuksiani tänne blogiinkaan koostaa. Tässä kuitenkin pieni herkkupala parin viikonlopun takaa. Vielä tätä ehtii tekemään, vaikka veriappelsiinien kausi alkaakin pikku hiljaa hiipua.

Sitrusten ja merenelävien yhdistelmää ei paljon tarvitse perustella, koska kombo vaan toimii niin upeasti. Jos kirpakat greipit ja sitruunat eivät maistu, tarjoaa veriappelsiini hieman pehmeämmän vaihtoehdon.

Kampasimpukat ovat meillä harvinaista herkkua. Tosin joka kerta kun kampasimpukoita ostamme, mietin, että pitäisi kyllä useammin muistaa niiden olemassaolo. Nämä ostin Tukkutorin kalasta valmiiksi käsiteltyinä, mutta vakaa aikomukseni on joku päivä ostaa niitä kuoressa olevia. Joten Tukkotorin kalaan varoitus – saatte opettaa miten tämä tapahtuu! Ehkäpä blogin puolelle siitä saisin jonkun videonkin. (Niin, videon. Kuvitelkaa, miun blogissa!)

Koska oli kiire, ehdin ottaa vain yhden kuvan, mutta ehkä se kertoo kaiken tarpeellisen. Hyvää oli ja tehdään toistekin. Ja jos nyt käy niin, ettei veriappelsiineja enää löydy, niin käytä appelsiinia ja verigreippiä. Same same but different.

Tekeekö mieli jotain muuta kampasimpukasta? Kokeile kampasimpukan ja chorizon yhdistelmää tai cevicheä.

Lisää veriappelsiinia?  Kävisikö veriappelsiini ja burrata? Tai madetta veriappelsiinikastikkeella?

scallops goes well with blood orange

 

Kampasimpukat ja veriappelsiinivinegretti

alkuruoka kahdelle

6 kampasimpukkaa
sormisuolaa ja mustapippuria
2 rkl voita
1/2 pieni fenkoli
vesikrassia

veriappelsiinivinegretti
2 veriappelsiinia
1/2 veriappelsiinimehu
2 rkl valkoviinietikkaa
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1 rkl vaahterasiirappia
suolaa, mustapippuria

Ota kampasimpukat valumaan talouspaperin päälle lautaselle ja taputtele simpukoiden pinta kuivaksi.

Valmista vinegretti. Leikkaa appelsiinit kuorettomiksi ja irrota hedelmälohkot kalvoista. Kuutioi hedelmäliha ja siirrä kulhoon. Valuta kulhoon myös leikkuulaudalle kertynyt appelsiinien mehu. Purista lisäksi puolikkaasta appelsiinista mehu ja vatkaa joukkoon etikka, öljy sekä mausteet.

Huuhtele fenkoli ja ota talteen vihreät lehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Leikkaa fenkolista sormimaiset tupsut pois ja höylää puolikkaasta fenkolista mandoliinilla ohuita kiekkoja. Jaa fenkolit kahdelle lautaselle ja lusikoi päälle vinegrettia.

Lisää voi pannulle ja anna ruskistua. Paista kampasimpukat voissa 1 1/2-2 minuuuttia per puoli. Nosta lautaselle odottamaan hetkeksi. Mausta simpukat suolalla ja pippurilla ja siirrä lautasille.

Valuta lautasille lisää vinegrettiä ja nosta kastikkeesta myös paloiteltua veriappelsiinia. Viimeistele vesikrassilla ja fenkolin lehdillä. Tarjoa hyvän valkoviinin kanssa. Myös pala leipää lautasen moppausta varten on hyvä idea.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ FLORA

 

Minut pidemmän aikaa tunteneet pyörittelevät nyt ehkä silmiään – onko se Minttu ihan seonnut? Onko tuo margariinia? Kyllä. On se.

 

Myönnän, että margariinit eivät juurikaan ole kuuluneet ravintoympyrääni, vaikka kasvirasvojen puolesta puhuvat niin terveysihmiset kuin vegaanitkin. Kun leivon, käytän voita ja ruoanvalmistuksessa useinmiten pannulle päätyy loraus oliiviöljyä. Mutta niin se vaan, että kun en ole enää kakskymppinen, on näitä terveysasioitakin syytä pohtia ja päivittäinen rasvojen käyttö ottaa tarkasteluun. Siksipä tartuin mielenkiinnolla näihin Floran kasvirasvavalmisteisiin – Flora Kulta-margariiniin ja Flora Culinesseen.

Suomessa vellonut köyden veto voin ja kasvirasvavalmisteiden välillä on jatkunut jo jonkin aikaa ja näyttää siltä ettei se aivan heti ole loppumassa. Minua ei aiemmin ole kiinnostanut se kumpi näistä on terveellisempää, vaan ruokaihmisenä tärkeintä minulle on aina ollut maku. Olen saanut työni puolesta aistinvaraisesti arvioida erilaisia margariineja (on muuten tosi vaikea homma!) ja aina jotenkin se maku margariineissa on ollut vähän, no kitalakeen tarttuvan rasvainen, joten olin positiivisesti yllättynyt, kun tämä Floran Kulta-margariini maistui oikeasti hyvälle! Siinä on raikas maku, ilman kitalakeen jäävää rasvakerrosta ja just sopivasti suolaa. Pieni vilkaisu ainesosaluetteloon paljasti, että tuotteessa on myös kirnumaitoa, joten aivan kasvipohjainen ei tämä Kulta-margariini ollut. Kasvirasvakoostumus pitää sisällään sertifioitua palmuöljyä sekä rypsiöljyä.

 

Flora Culinesse ja Kulta

 

Toinen syy mikä minua on aiemmin estänyt margariinipaketiin tarttumisen, on sen yksipuolinen käyttö. Tuntuu turhauttavalle ostaa montaa eri rasvalmistetta, jos vähemmälläkin pärjää. Joskus aiemmin margariinit olivat koostumukseltaan sellaisia, ettei niitä voinut laittaa muualle kuin leivän päälle. Tilanne on kuitenkin muuttunut viime vuosina merkittävästi ja halusin laittaa nämä rasvat tositestiin. Voisiko niitä käyttää leivontaan? Sen tiesin, että juokseva kasviöljyvalmiste Flora Culinesse toimii mainiosti taikinoissa, joihin lisättäisiin sulatettua rasvaa, kuten vaikka pullataikinassa tai sekoitettavissa kakkutaikinoissa. mutta voisiko sitä käyttää muuhunkin? Yhtä lailla margariinin soveltuvuus leivontaan kiinnosti. Näitä ajatuksia pyörittelin päässäni ja muistin, että tekolistallani on jonkin aikaa odotelleet hasselpähkinämuffinit.

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit ovat päivitetty versio 80-luvun retromuffineista, joiden kuorrutukseen ja taikinaan laitettiin kahvia. Ne olivat mielestäni ihan huippuhyviä ja muistelen maistaneeni versiota, jossa oli myös hasselpähkinää. Tai sitten sekoitan tämän hasselpähkinän toiseen suosikkiini, pähkinäbebeihin. Oli miten oli, hasselpähkinämuffineita oli saatava. Joulukuiselta Tukholma-reissulta oli Lakridsroten-kaupasta tarttunut mukaani hauskoja lakritsiströsseleitä, jotka suorastaan huutivat päästä mukaan. Ja jos lakua tuli päälle, piti sitä saada myös taikinaan!

 

Liqourice and hazelnut muffins

 

Tämä muffinitaikina on ns. perinteinen eli rasva ja sokeri vaahdotetaan, mutta voit oikaista Culinessella ja sekoittaa kaikki aineet sekaisin. Flora Kulta -pakkauksessa mainitaan, että margariini sopii leivän päälle ja paistettavaksi, mutta kyllä se taipui myös leivottavaksi. Se vaahtoutui hyvin ja vaahto kesti erottumatta myös munien lisäyksen. Muffineista tuli meheviä ja kosteita, ilman rasvaista suutuntumaa.

Kuorrutukseen käytin Flora Culinessea ja tein kuppikakkutyyppisen tomusokeri-rasvakuorrutuksen, jonka maustoin lakritsijauheella. Kuppikakkukuorrutteessa huoneenlämpöinen rasva, yleensä voi, vatkataan tomusokerin ja maidon tai muun nesteen kanssa tasaiseksi. Korvasin voin Culinessella, joten nestettä ei olisi tarvinnut lainkaan. Menin lisäämään 2 tl kahvia, mutta jouduin sitten nostamaan tomusokerin määrää, sillä kuorrutus olisi jäänyt liian juoksevaksi.  Koska rasva on juoksevassa muodossa, ei kuorrutus myöskään kovetu samalla tavoin kuin voi kovettuu. Minusta tämä oli ihan hyvä juttu, mutta en ehkä valitsisi tätä kuorrutusta, jos muffineita pitää kuljetella jonnekin. Pehmeä kuorrutus ottaa osumaa helpommin kuin kova voi.

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit

 

Hasselpähkinän ja lakritsin makuyhdistelmä oli varsin mainio. Maut todella tukivat toisiaan ja tunnustan, että taisin kaapia kulhon puhtaaksi taikinasta ilman mitään ongelmia! Hasselpähkinäjauheen tein itse paahdetuista italialaisista hasselpähkinöistä, mutta voit toki käyttää valmista hasselpähkinäjauhetta. Valitse kaupasta pussi, jossa on päiväys mahdollisimman kaukana. Silloin jauhe on tuoretta ja pähkinän maku raikas. Ja sitten vaan herkuttelemaan, hyvällä omalla tunnolla!

 

Lakritsi-hasselpähkinämuffinit
25-30 pientä tai 15-20 isompaa

150 g Flora Kulta -margariinia (tai 1 1/2 dl Flora Culinessea)
2 dl ruokosokeria
2 luomumunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl hasselpähkinäjauhetta
2 rkl lakritsijauhetta (Urtekram tai Lakrids)
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa tai jäähtynyttä kahvia

lakritsikuorrutus
250 g tomusokeria
1 1/4 dl Flora Culinesse -kasvirasvasekoitusta
3/4 dl lakritsijauhetta
(1-2 tl kahvia)
koristeluun
lakritsiströsseleitä

Vaahdota pehmeä margariini ja sokeri. Vatkaa joukkoon munat yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää puolet taikinaan. Lisää neste ja loput kuivat aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina muffinivuokiin tai voidellulle muffinipellille. Paista muffineja 200 asteessa – pieniä muffineita noin 12 minuuttia, isompia 15 – 18 minuuttia, vuokien koosta riippuen. Jäähdytä ritilällä.

Mittaa tomusokeri ja kasvirasvasekoitus kulhoon. Vatkaa sähkövatkaimella tasaiseksi. Aloita ensin pienellä teholla, jotta tomusokeri ei lennähdä kulhosta. Lisää nestettä, jos kuorrutus tuntuu liian paksulta. Pursota jäähtyneiden muffinien päälle ja koristele strösseleillä. Siirrä jääkaappiin kovettumaan.

 

Savoijinkaalikääryleet

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ KIKKOMAN

 

Kikkoman soy sauce

 

Kun pitää valita syönkö jotain makeaa vai suolaista, niin valitsen lähes aina suolaisen vaihtoehdon. Jos tähän suolaiseeen makuun yhdistetään vielä makuaistia koukuttava umami, olen myyty.  Soijakastikkeissa nämä kaksi herkullista makua kohtaavat mitä inspiroivimmalla tavalla.

 

Luulenpa, että juuri tämä suolaisen ja umamin liitto tekee soijakastikkeista niin suosittuja ja monenlaisen ruoanlaittoon sopivia tuotteita.  Tunnetuin soijakastikkeiden valmistajista on lienee ikoninen Kikkoman , jonka punahattuiset soijakastikepullot ovat varmasti koristaneet yhden jos toisenkin keittiötä – ja miksi ei olisi, sillä Kikkomanilla soijakastiketta on valmistettu vuodesta 1630 asti!

Soijakastikkeita on kaupoissa tarjolla monenmoisia ja pelkästään Kikkomanin valikoimista löytyy niin gluteenitonta kuin luomusoijakastikettakin.  Suolan karttajaan ilahduttaa tieto, että he valmistavat myös soijakastiketta, jossa on 43% vähemmän suolaa kuin tavallisessa soijakastikkeessa . Kikkoman soijakastikkeet edustavat tyyliltään kepeämpiä japanilaisia soijakastikkeita, jotka ovat maultaan aavistuksen pyöreämpiä kuin kiinalaiset, vain soijasta valmistetut kastikkeet.

Kikkoman soy sauce salt reduced

Kun miettii soijakastikkeen moniuloitteista makua, tuntuu uskomattomalta, että se valmistetaan vain neljästä raaka-aineesta:  soijapavuista, vehnästä, suolasta ja vedestä. Nämä raaka-aineet eivät yksistään riitä koukuttavan maun saamikseksi. Lisäksi tarvitaan aikaa.

Umaminen maku syntyy kastikkeen tai oikeastaan soijapapujen käymisprosessissa, joka kestää Kikkomanilla kuusi kuukautta. Jos tarkempi valmistusprosessi bakteereineen kiinnostaa, niin Kikkomanin sivuilta löydät tosi hyvän tietopaketin siitä kuinka soijakastiketta valmistetaan. Opinpa muuten samaisilta sivuilta, että mitä laadukkaampi soijakastike on kyseessä, sitä suurempi proteiinipitoisuus on tuotteen ravintoaineluettelossa.

Laadukkaassa soijakastikkeessa on vain vähän ainesosia ja ei mitään ylimääräistä.

Kun miettii soijakastikkeen makuprofiilia ja erityisesti sen vahvaa umamista makua, on oikeastaan ihme miksi sitä tulee käytettyä melkein vain aasialaisten ruokien maustamiseen! Niinpä otin ilolla vastaan Kikkomanin tarjoaman haasteen ja aloin miettiä ruokia, joihin soijakastike sopisi.  Muistelin kuinka joskus hämärällä 80-luvulla jauhelihakastiketta neuvottiin maustamaan soijakastikkeella – erityisesti jos jauhojen ruskistus oli jäänyt vähän puolitiehen. Soijakastikkeella  sai nimittäin kastikkeeseen maun lisäksi myös väriä! Päätin kuitenkin kokeilla jotain hieman moderimpaa otetta, jos kaalikääryleistä voi niin sanoa.

Minulle oli oikeastaan heti selvää, että haluan käyttää tässä ohjeessa Kikkomanin luomusoijakastiketta. Maustoin sillä kääryleiden täytteeksi tulleen karitsanjauheliha-tattariseoksen. Päässäni pyöri myös ajatus siirapin ja haudutusliemen korvaamisesta soijakastikkeella. En ollut sellaista koskaan kokeillut, joten tämä oli vähän riski. Mietin, että soijakastike haihtuessaan voisi tuoda ruokaan liikaakin suolaista makua, joten valitsin kostutusliemeksi tuon aiemmin mainitsemani vähempi suolaisen vaihtoehdon. Aivan ilman makeutta ei kostutusliemi uuniin päätynyt, vaan sekoitin soijakastikkeen joukkoon myös veriappelsiinin mehua.

Kokonaisuudesta tuli todella suunmyötäisen umaminen eikä yhtään liian suolainen. Soijakastike antoi myös kääryleille kauniin ruskean pinnan. Kaalina käytin savoijinkaalia, sillä ne ovat olleet kertakaikkiaan upeita viime aikoina! Ja niin, mihinkä muuhun sitä soijakastiketta voisi käyttää? Melkeinpä mihin tahansa ruokaan, johon käyttäisit suolaa. Näinpä jossain internetin syövereissä ohjeen suolaisesta jäätelöstä, joka oli maustettu soijakastikeella.  Ehkäpä kokeilen sitä seuraavaksi!

 

Tiesitkö, että Kikkoman valmistaa myös eritavoin maustettuja teriyaki-kastikkeita? Käy lukemassa mitä niistä tehtiin Jotain maukasta -blogissa. Lisäksi Insta-tililtäni löydät ohjeen soijamarinoituihin kananmuniin, nekin ovat Kikkomanin kastikkeista valmistettu.

 

Savoijinkaalikääryleet karitsasta ja tattarista
12-14 kpl

1 (n. 1 kg) savoijinkaali eli kurttukaali
vettä, suolaa
täyte
1 1/2 dl tattarisuurimoita
1 keltasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tl öljyä
400 g karitsan jauhelihaa (kotimaista)
3 rkl Kikkoman luomusoijakastiketta
2 – 3 rkl tuoretta ranskalaista rakuunaa hienonnettuna (tai 2 tl kuivattua rakuunaa)
1/2 tl jauhettua maustepippuria
kaalin keitinlientä
haudutusliemi
1 1/2 dl Kikkoman vähäsuolaista soijakastiketta
2 veriappelsiinin mehu (n. 1 3/4 dl)

Leikkaa pienellä terävällä veitsellä kaalin tyvesta lehdet yksitellen irti, kunnes kerä on tiivis ja lehdet eivät irtoa. Lehtiä tulisi olla 12-14 kappaletta. Keitä kaalin lehtiä suolalla maustetussa kiehuvassa vedessä muutama kerrallaan ja siirrä keittiöpyyhkeen päälle valumaan. Ota keitinlientä talteen.

Ohenna pehmenneiden kaalinlehtien ruotia veitsellä. Rikkoutuneet lehdet voit hienontaa täytettä varten. Jos kaalista ei helposti irtoa lehdet, voit laittaa kokonaisen kaalin kiehumaan kuumaan veteen. Irrota lehdet sitä mukaa kun ne kypsyvät.

Keitä tattari pakkauksen ohjeen mukaan ja valuta hyvin. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä tilkassa öljyä pannulla ja siirrä sivuun. Paista jauheliha pannulla kahdessa erässä ja siirrä sipulit takaisin pannulle. Mausta soijakastikkeella, rakuunalla ja maustepippurilla. Lisää pannulle tattari ja keitinlientä. Täyte saa olla löysää. Lisää mausteita tarvittaessa.

Levitä kaalinlehdet leikkuulaudalle ja jaa täyte lehdille. Kääri lehdet paketeiksi ja nosta tiiviisti voideltuun uunivuokaan.

Voitele kääryleet haudutusliemellä, mutta älä kaada lientä vielä vuokaan. Kypsennä kääryleitä ensin 200 asteessa, kunnes pinta alkaa ruskistua. Alenna sitten lämpö ja lisää haudutusliemestä puolet. Anna kypsyä noin 45 minuuttia ja lisää sitten loput liemestä. Jatka paistamista vielä noin 45 minuuttia. Voit valella kääryleitä paistamisen aikana haudutusliemellä.

VINKKI! Vaihda kastikkeet gluteenittomaan soijakastikkeeseen, niin kääryleet sopivat myös keliakikoille.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑