Haarukkavatkain

Ruokablogi

Page 5 of 28

Tatti-polentapizza

Joko tatit tulevat korvista?

porcini mushrooms

Ymmärrän, jos näin on, monestakin syystä! Some on viime viikkoina suorastaan pullistellut kuvia toinen toistaan upeimmista tattisaaliista mitä ihmiset ovat metsistä keränneet. Kaikilla meillä ei kuitenkaan ole pääsyä noihin maagisiin tattimaastoihin ja silloin voi olla kiitollinen hyvästä ruokatorista tai kauppahallista. Hakaniemen tori pelasti minutkin herkkutattivajeesta!

Olin nimittäin jo pari viikkoa sitten alkanut valmistella tätä ohjetta, kun pikaisella pyörähdyksellä torilla näin upeita tatteja. Vaan kuinka kävikään? Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti jutun kuinka tattisato on poikkeuksellisen hyvä tänä vuonna ja tatit hyvälaatuisia. Luulen, että siihen saakka oli aika monella ajatus, ettei niitä sieniä tule ja ei niitä toriltakaan osattu etsiä. Tuon artikkelin jälkeen osattiin, kiitosta vaan sinne lehden suuntaan! Niinpä edessä oli useita turhia reissuja herkkutattien perässä, mutta sen verran ennakoin, että ostin kotiin valmiiksi jo kimpaleen taleggio-juustoa ja pussillisen polentaa.

Lopulta viime perjantaina onneni kääntyi ja sain ostettua hurjan söpöjä tatteja torilta. Ja tästä ohjeesta tuli just niin hyvä kun odotin, ellei parempi. Siis ihan järisyttävän hyvä, vaikka sanonkin.

Gluten free polenta pizza with Finnish ceps

Tämä pizza ei ainoastaan ole hyvä, mutta se on myös helppo, sillä pohja valmistetaan polentasta. Polenta on maissisuurimo, josta yleensä valmistetaan lisäkkeeksi polentapuuro. Polenta on siis italialaisten vastine perunamuussille ja se maustetaan voilla tai öljyllä sekä parmesaanilla. Niin ja joko mainitsin, että pizza on gluteeniton? Ja nopea valmistaakin se on.

Täytteeksi tämä pizza sai paistettuja tattisiivuja, sitä taleggio-juustoa ja salviaa. Taleggio on italialainen täysrasvainen juusto, joka valmistetaan pastöroidusta maidosta. Taleggiossa on ohut kuori ja nuorena sen maku on hedelmäinen ja aavistuksen hiivainen. Vanhetessaan juuston maku vahvistuu ja saa jopa tryffelimäisiä piirteitä. Jos et saa taleggiota käsiisi, niin mikä tahansa pehmeä ohutkuorinen juusto käy. Kokeile vaikka Helsingin meijeriliikkeen Klippania tai hieman vahvampaa punahomeista Hakaniemeä. Myös nuori briejuusto sopii.

Tatti-polentapizza
2-3 pizzaa tai yksi iso

6-8 herkkutattia
voita paistamiseen
suolaa, mustapippuria
polenta
8 dl vettä
1/2 tl suolaa
4 dl polentaa (käytin Risentaa)
50 g voita
2 dl parmesaanijuustoa raastettuna (raastimen pienellä terällä)
lisäksi
n. 200 g taleggiota
tuoretta salviaa
mustapippuria myllystä
sormisuolaa

Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Puhdista sienet ja viipaloi ne ohuiksi. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniviipaleet molemmin puolin 2-3 erässä. Nosta paistetut sienet lautaselle ja mausta suolalla ja pippurilla.

Viipaloi taleggio valmiiiksi.

Kuumenna vesi kiehuvaksi pinnoitetussa kattilassa ja mausta suolalla. Vatkaa polentasuurimot veden joukkoon. Peitä kannella ja anna polentan kuplia pienellä lämmöllä noin 5 minuuttia. Vatkaa joukkoon voi ja jatkaa vatkaamista, kunnes puuro irtoaa kattilan reunoista.

Sekoita joukkoon parmesaani ja valuta puuro leivinpaperin päälle. Pyöräytä se paperille vedellä kostutetun lusikan avulla. Levitä pinnalle taleggio ja sieniviipaleet. Lisää haluamasi määrä salvian lehtiä ja rouhi pinnalle mustapippuria.

Paista uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Jos teet pienempiä pizzoja, paista niitä 8-10 minuuttia. Ripottele pinnalle paistamisen jälkeen vielä hieman sormisuolaa.

Korealaiset kanansiivet

Makean chiliset korealaiset siivet ovat viikonloppuherkuttelua parhaimmillaan. Varaudu tahmeisiin sormiin!

Deep-fried Sweet and Spicy Chicken Wings

 

Viikonloppuisin on yleensä aikaa tarttua vähän työläimpiinkin ruokaprojekteihin, tosin ei nämä ihanan tahmeat siivet hirvittävästi työtä vaadi, lähinnä aikaa.  Kyseisiä siipiä meillä kokkailtiin viime viikonloppuna. Tämä kulunut viikonloppu meni vähän hurlum hei -meiningissä, kun ystävämme Matkakuume-blogista järjestivät hulvattomat tuparit pihallaan. Tänään onkin ollut sitten lepopäivä… Kummasti nuo riekkumiset tahtovat näin vanhetessa tuntua seuraavana päivänä enemmän kuin aiemmin. Mistähän johtuu?

Mutta siipiin! Ohje on Our Korean Kitchen -keittokirjasta, josta olen tänne blogiin tehnyt mm. korealaista tartaria. Kirja on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia ohjeita  ja näitä siipiä teimme jo toistamiseen.  Broileria syömme nykyisin todella harvoin, koska kotimainen broilerituotanto saa minulla niskakarvat pystyyn ja en halua olla tukemassa moista menoa.  Nämä siivet ostin Reko-jaosta Niittylinnun tilalta. Olen sieltä ostanut aiemmin kokonaista broileria ja se oli todella mehukasta ja hyvän makuista. Itseasiassa yksi broileri köllöttelee pakastimessa juuri nyt odottamassa kohtaloaan.

Siivet maustuvat korealaisella gochujang-tahnalla, jota saa jo tosi hyvin ruokakaupoista. Gochugaru-chilin vuoksi täytyy vaeltaa etnisiin kauppoihin, mutta sen voi myös jättää pois tai lisätä chilijauhetta oman maun mukaan. Juju tässä ohjeessa piilee siipien kypsennyksessä: ne ensin jauhotetaan perunajauhojen, vehnäjauhojen ja riisijauhojen (glutinous rice flour) seoksessa ja paistetaan kahdesti. Paistamisen jälkeen siipien joukkoon sekoitetaan maustetahna, kevätsipulia ja seesaminsiemeniä. Tuon riisijauhon voit korvata perunajauholla.

 

Side dished fennel and kohlrabi salad and smashed korean cucumbers

 

Paistamisen osalta vinkki, jota aion ensi kerralla noudattaa – jos sinulla on kaksi valurautaista pataa tai paksupohjaista kattilaa, käytä molempia. Siivet paistetaan ensin 150-asteisessa öljyssä, jonka jälkeen ne paistetaan toistamiseen 185 asteessa. Eli kuumenna ensin toinen pata tuohon 150 asteeseen ja paista puolet siivistä. Sitten kuumenna toinen 185 asteeseen ja samalla kun paistat loppuja siipiä 150 asteessa, voit jo kerran paistetut käyttää 185 asteessa. Näin säästyy aikaa. Suosittelen kuitenkin, että otat mukaan apukädet ja käytät öljyn mittaamiseen elektronista lämpömittaria.

Siipien kanssa tein hauskoja hakattuja kurkkuja Serious Eatsin ohjeella sekä riisiviinietikalla maustettua kyssäkaali-fenkolisalaattia. Kummassakin oli just sopivasti rapsakkuutta ja hapokkuutta tukemaan makean chilisiä siipiä.  Kurkut ostin Hakaniemen hallista Merja Valon kaupasta ja ne olivat pieniä kurkkuja söpösti mutkalla, eivät EU-standardien mukaisia siis. Tavallinen kurkku käy ihan yhtä hyvin.

Kyssäkaalit ovat kesän kuivuudesta johtuen olleet hieman puumaisia, joten valitse kaikkein pienimmät yksilöt. Kyssäkaalin väri ei vaikuta makuun tai ominaisuuksiin eikä loppujen lopuksi ruoankaan väriin sillä ne kuoritaan. Siitä huolimatta tykkään aina ostaa noita violetteja.

Lue myös Kaikki äitini reseptit -blogista kuinka korealaiset siivet syntyvät grillissä!

Kohlrabi

 

Hakatut kurkut

2-3 pientä kurkkua tai 1 tavallinen kurkkua
suolaa
2 keskikokoista valkosipulinkynttä
2 tl riisiviinietikkaa
1 tl paahdettua seesamiöljyä
(mustia seesaminsiemeniä)

Aseta kurkut leikkulaudalle ja nuiji niitä koko matkalta kaulimella tai puisella survimella. Tarkoitus on, että kurkun rakenne vähän rikkoutuu, mutta kurkku ei mene ihan atoimeiksi. Leikkaa kurkut pituussuunnassa puoliksi ja kuutoi kurkut. Nosta ne siivilään ripottele joukkoon suolaa (n. 1/4 tl). Nosta siivilä kulhon päälle ja siirrä koko viritys jääkaappiin (tai viileälle parvekkeelle peitettynä) 10 minuutiksi.

Valuta kulhoon kertynyt neste pois ja siirrä kurkut kulhoon. Hienonna valkosipulinkynnet ja lisää ne etikan ja öljyn kanssa kurkkujen joukkoon.

Fenkoli-kyssäkaalisalaatti

1 fenkoli
1 pieni kyssäkaali
1 chili
1/4 tl suolaa sekä sokeria
3 rkl riisiviinietikkaa
fenkolin lehtiä

Leikkaa fenkolista sormimaiset oksat pois. Säästä fenkolinlehdet, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Viipaloi fenkoli ohueksi veitsellä tai keittiömandoliinilla. Siirrä kulhoon.

Leikkaa kyssäkaalista kova kuori pois ja raasta tai leikkaa kyssäkaali ohuiksi suikaleiksi mandoliinilla. Hienonna chili. (Ota siemenet pois halutessasi).

Sekoita kasvisten joukkoon mausteet sekä riisiviinietikka. Anna maustua sen aikaa kun valmistat siivet.

Tahmeat uppopaistetut broilerin siivet

1 kg broilerin siipiä (paloiteltuna kahteen nivelten kohdalta ja siiven kärjet leikattuina)
Jauhoseos
3/4 dl vehnäjauhoja (gluteenittoman saat kun käytät keltaisia maissijauhoja)
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl riisijauhoja
2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
1 tl mustapippuria myllystä
Makean chilinen maustekastike
5 valkosipulinkynttä murskattuna (veitsen lappeella)
4 cm pala inkivääriä raastettuna
5 rkl gochujang-chilitahnaa
1-2 rkl gochugaru-chilirouhetta
4 rkl vaahterasiirappia
4 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl fariinisokeria tai muuta ruskeaa sokeria
1 rkl paahdettua seesamiöljyä
1 rkl miriniä (japanilaista riisiviiniä ruoanlaittoon)
uppopaistamiseen
1 l rypsiöljyä (jos paistat siivet kahdessa astiassa, tarvitset öljyä 2 l)
koristeeksi
2-3 kevätsipulin vartta
yht. 4 rkl paahdettuja mustia ja vaaleita seesaminsiemeniä

Aloita maustekastikkeesta. Sekoita kaikki aineet kattilassa keskenään. Kuumenna keskilämmöllä, kunnes kastike alkaa kuplia. Alenna lämpö ja keitä hiljalleen koko ajan sekoittaen 6-8 minuuttia, kunnes kastike sakenee ja muuttuu siirappimaiseksi. Siirrä sivuun jäähtymään.

Paahda koristeeksi tulevat seesaminsiemenet pannulla ja suikaloi kevätsipulit valmiiksi.

Kuivaa siivet talouspaperilla. Sekoita jauhoseoksen aineet keskenään isossa kulhossa. Laita öljy kuumenemaan valurautapataan. Varaa vierelle pelti tai iso leikkuulauta ja vuoraa se ensin leivinpaperilla ja sitten talouspaperilla. Tarvitset myös mittarin öljyn lämpötilan mittaamiseen sekä reikäkauhan.

Kun öljy on 150 asteista, pyöräytä 1/3 siivistä jauhoseoksessa. Jauhojen tulisi peittää siivet kauttaaltaan. Nosta siivet reikäkauhalla öljyyn ja paista 12 minuuttia. Nosta siivet talouspaperin päälle ja paista seuraavat kaksi erää samalla tavalla. Kuumenna sitten öljyn lämpö 185 asteeseen ja paista siivet toistamiseen, tällä kertaa 4-6 minuuttia /erä. Siipien tulisi olla kullan ruskeita ja rapeita.

Lämmitä maustekastike, mutta älä enää keitä. Kumoa siivet isoon kulhoon ja kaavi joukkoon maustekastike. Varovasti sekoita kastike siipien joukkoon – olen todennut, että tämä onnistuu parhaiten käsin (voit käyttää suojakäsineitä) tai kulhoa kullanhuuhtojan tapaan huljuttaen. Ripottele viimeiseksi joukkoon seesaminsiemenet ja kevätsipulit.

Varaa ruokailua varten reilusti talouspaperia tai käytä käsien puhdistamiseen keittiöpyyhkeitä. Niitä tulet tarvitsemaan, sen voin luvata!

 

 

 

Mangoldi-salsicciapasta

Pastaruoat ovat arjen pelastajia ja tämä raakamakkarapasta sopii mitä parhaiten arkiviikon lopettajaksi.

Salsiccia and swiss chard pasta

Huh heijaa, arki on palannut oikein rytinällä. Jos vielä kaksi viikkoa sitten tuntui, että lomalta paluu sujui ihan leppoisissa merkeissä, on nyt fiilikset vähän erilaiset.  Tähän pariin työviikkoon on kuulunut jo vaikka mitä, muun muassa ruokakuvaukset Glorian ruoka&viini -lehdessä!

Etukäteen jännitti (eikä ihan vähän!), mutta päivä meni mukavasti ammattilaisten kanssa työskennellessä ja keittiökin alkoi jo tulla vähän tutuksi. Itse juttua pitää vielä malttaa odottaa ensi syksyyn saakka. Näin tyynestihän sen asian voi kirjoittaa, mutta tosielämässä olen täällä kuin kissa pistoksissa, että MELKEIN VUOSI pitää odottaa! Ei pysty!

Kaiken tämän työnteon ohella pitäisi sitten jaksaa laittaa ruokaakin. Meillä pastat ovat niitä arjen pelastajia ja veikkaanpa, että näin on aika monessa kodissa.  Ja miksi ei olisi, kun muunnoksille ei pastojen suhteen ole rajaa. Olipa kyse sitten ns. tyhjän jääkaapin tilanteesta tai kukaan ei ehtinyt kauppaan, syödään mitä on -tyyppisestä illasta, niin pastaan voi aina luottaa.

Swiss chard and Mallorcan semi-dried tomatoes

Tästä raakamakkarapastasta olemme tehneet lukuisia muunnelmia ja aina toimii. Tällä kertaa mukaan pääsi Reko-jaosta ostamani mangoldit, Feri’sin salsicciamakkara sekä Palmasta, Santa Catalinan kauppahallista ostamani puolikuivatut tomaatit. Nuo tomaatit ovat siis aivan älyn hyviä! Ne myytiin irtomyyntinä tiskistä ja ovat makean happamia ja sellaisenaankin syötäviä.

Mitään varsinaista kastiketta ei tähän tule, pastan keitinvesi riittää. Voit toki lisätä tomaattimurskaa tai kermaa, mutta ilmankin pärjää. Mangoldin sijaan kokeile lehtikaalia, pinaattia tai mustakaalia. Öljyyn säilytyt puolikuivatut tomaatit sopivat tähän tai tuoreet kirsikkatomaatit. Kuten sanoin, variaatioita riittää!

Swiss chard

 

Mangoldi-salsicciapasta

1 nippu (n. 200 g) mangoldia
4 valkosipulinkynttä
10 puolikuivattua tomaattia (jos käytät säilöttyjä, laita koko purkki)
500 g salsiccia-raakamakkaraa tai muuta yrttipohjaista raakamakkaraa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä tai 1 rkl valkoviiniviinietikkaa ja 3/4 dl vettä
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
400 g lyhyttä pastaa
tuoretta basilikaa maun mukaan

Huuhdo mangoldit ja leikkaa varret irti lehdistä. Suikaloi molemmat, mutta pidä erillään. Varret menevät pannulle ensin ja lehdet vasta aivan lopuksi.

Viipaloi valkosipulinkynnet ja tomaatit. Purista makkaroista nokareita leikkuulaudalle tai leivinpaperin päälle.

Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä makkaranokareet kahdessa erässä. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolalla maustetussa vedessä.

Kuullota pannulla valkosipulinkynnet ja lisää mangoldin varret. Paista muutama minuutti ja lisää sitten suikaloidut tomaatit ja valkoviini. Kiehauta ja lisää makkaranokareet takaisin pannulle. Mausta. Kypsennä 2-3 minuuttia ja kääntele joukkoon mangoldin lehdet.

Valuta pasta ja ota 2 dl keitinlientä talteen. Sekoita pasta makkaraseoksen joukoon ja lisää keitinlientä niin, että seos on sopivan kosteaa. Suikaloi joukkon vielä tuoretta basilikaa. Raasta halutessasi annosten päälle pecorinoa tai parmesaania.

Mielettömän mehevä kukkakaali-maissisalaatti on alkusyksyn paras salaatti

Kotimaiset kasvikset ovat parhaimmillaan. Just nyt. Kokeile vaikka ihanaa kotimaista maissia.

Purple cauliflower

Olen joskus aiemminkin tuskaillut tätä aikaa vuodesta, kun torit ja kaupat ovat täynnä upeita kotimaisia kasviksia.  Positiivinen ongelmahan tämä toki on, mutta meinaa mopo karata käsistä, kun kauppaan menee! Ja ihanaa, kun viljelijät ovat uskaltautuneet entistä enemmän kasvattamaan muutakin kuin porkkanaa ja lanttua. Tämä ruokaihminen ainakin kiittää ja kumartaa syvään fenkolien, värillisten kukkakaalien ja maissin edessä. Vielä kun joku kasvattaisi kauppaan saakka niitä pitkulaisia punajuuria ja retiisejä! Saa vinkata alle, jos olet niitä jossain nähnyt.

Kotimaista maissia suoraan lautaselle

Tämmöistä tabouleh-tyyppistä salaattia olen tehnyt aiemminkin blogiin, mutta nyt halusin lisätä siihen tuota juhlittua kotimaista maissia. Ruokaisuutta salaatti sai halloumista. Ja violetti kukkakaali antoi salaatille upean värin! Me söimme tämän sellaisenaan, mutta salaatti käy hyvin myös lisäkkeeksi liha- tai kalaruoalle. Tuo kotimainen maissi on kyllä uskomattoman makeaa – maistelin jyviä raakoina ja oisin voinut syödä ne sellaisenaan, mutta pieni grillaus ei tee pahaa maissillekaan. Jos sinulla ei ole grilliä, suosittelen kiehauttamaan maisseja muutaman minuutin vedessä ja sitten paistamaan ne parilapannulla tai valurautapannulla, jotta saat pintaan väriä ilman, että koko ilta menee (kokemusta on!).

Cauliflower and corn salad tabouleh style

En tiedä kuinka tämä kuiva kesä vaikuttaa satokauden pituuteen, ainakin puutarhamarjojen, kuten karviaisten osalta kausi meni jo. Eli tartu hetkeen – tässä tapauksessa kauden kasviksiin, NYT!

Lisää maissiohjeita löydät mm. Hanna Soppa -blogista ja maissiin ihanasti hurahtaneen Jellan Vaimo matskuu -blogista

Kukkakaali-maissisalaatti

n. 900 g kukkakaali
2 – 3 rkl sitruunamehua
2 – 3 rkl oliiviöljyä
1 tl sumakkia
1 tl jauhettua jeeraa
ripaus suolaa
2 kotimaista maissia
1 ruukku lehtipersiljaa
1 ruukku korianteria
2 dl kuorettomia, suolaamattomia pistaaseja
1 tlk kikherneitä
suolaa, mustapippuria
lisäksi
1 pkt halloumia

Huuhtele kukkakaali ja raasta se kolmioraastimen karkeimmalla terällä. Lisää sitruunamehu, öljy, ripaus suolaa sekä sumakki että jeera. Anna maustua noin 10 minuuttia.

Poista maissista ulkolehdet ja ohuet hiusmaiset kuidut. Voitele pinta öljyllä ja grillaa kypsäksi. Leikkaa maissinjyvät irti rangasta.

Hienonna yrtit ja sekoita kukkakaalin joukkoon. Rouhi pistaasit, valuta kikherneet ja sekoita ne maissien kanssa salaattiin. Mausta vielä ripauksella suolaa ja rouhitulla mustapippurilla.

Kuivaa halloumin pinta ja kuutioi se. Paista kuutiot kuumalla pannulla kauniin ruskeiksi ja lisää salaattiin.

Kesäkurpitsa, josta syntyi kohokasmainen paistos vahingossa

Kesäkurpitsa on nyt sesongissa ja tässäpä siihen mainio ohje. Joskus pieleen menneestä yrityksestä syntyy jotain upeaa, kuten kävi tämän kesäkurpitsapaistoksen kanssa.

Souffle-like zucchini and ricotta bake

 

Olin joululahjaksi saanut mieheltäni italialaisen Giorgio Locatellin ruokakirjoja, joista Made at Home -kirjasta olin bongannut gnudien ohjeen. Gnudit ovat ricotasta valmistettuja vähän gnocchimaisia palleroita, pilven kevyitä ja raikkaita – just kuumaan kesäpäivään sopiva herkku, joten tuumasta toimeen!

Kävi kuitenkin niin, että gnudimassastani tuli aivan liian löysää. Joko en saanut ricottaani valutettua riittävästi tai ohjeessa oli kananmunien määrä väärä, mutta oli ihan turha kuvitella, että siitä olisi saanut muotoiltua lusikalla kvenellejä tai mitään muutakaan. Harmitti vietävästi. Olihan kulhossa 500 g ricottaa, parmesaania, minttua ja ne munat.

Olin ajatellut #kesäkurpitsatalkoot- hengessä tehdä gnudeille lisäkkeeksi paistettua kesäkurpitsaa, jonka maustaisin sitruunalla ja valkosipulilla. Kesäkurpitsat pötköttivät pöydällä ja niitä aikani tuijottelin.  Mitäs jos tekisin tästä vähän lasagnen tapaista? Pastan sijaan höyläisin kesäkurpitsasta viipaleita ja laittaisin väliin tuota pieleen mennyttä gnudimassaa? Kokeiltavahan se oli, sillä en halunnut hyvältä maistuvaa massaa heittää poiskaan.

Zucchini and ricotta bake

Tässä kohtaa on ehkä hyvä kertoa, että gnudimassan juju piilee vatkatuissa valkuaisissa, jotka tekevät siitä kuohkean. Eipä siis ollut ihme, että tuo massa kohosi uunissa ja paistoksesta tuli lähes kohokasmaisen kuohkea! Ihan törkeän hyvää, vaikka ite sanonkin! Tarjoa paistos huoneenlämpöisenä.

Ja ne gnudit – niihin palaan vielä joku päivä uudestaan!

Kesäkurpitsapaistos

4 – 6 annosta

500 g ricottaa
100 g parmesaanijuustoa
3 keltuaista
5 valkuaista
1/2 dl hienonnettua minttua
25 g pinjansiemeniä
pari pyöräytystä mustapippuria myllystä

450 g kesäkurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan raastettu kuori
1/2 dl oliiviöljyä
suolaa, mustapippuria
25 g pinjansiemeniä

Kumoa ricotat siivilään ja nosta kulhon päälle. Paina ricotan päälle lautanen (sen verran pieni, että mahtuu siivilän sisälle) ja nosta päälle säilyketölkkejä tai vastaavia päälle painoksi. Siirrä koko komeus jääkaappiin muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Raasta parmesaani raastimen pienellä terällä. Sekoita ricotan joukkoon erotellut keltuaiset ja juusto. Vatkaa valkuaiset napakaksi vaahdoksi ja kääntele metallisella lusikalla juuston joukkoon. Hienonna minttu ja lisää se sekä pinjansiemenet ja mausteet seokseen. Nosta jääkaappiin odottamaan.

Huuhdo kesäkurpitsat ja leikkaa kanta pois. Kesäkurpitsojen viipalointi on helpompaa, kun leikkaa kurpitsat keskeltä kahteen palaan. Höylää ne mandoliinilla tai leikkaa veitsellä ohuiksi viipaleiksi.

Raasta valkosipulit ja sitruunan kuori kulhoon. Sekoita joukkoon öljy.Voitele uunivuoka. (Käytin 15×26 cm -kokoista keraamista vuokaa.)

Lado vuoan pohjalle kerros kesäkurpitsaviipaleita. Voitele ne valkosipuli-sitruunaöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa sekä pippuria. Levitä päälle kerros ricottamassaa ja peitä se kesäkurpitsaviipaleilla. Voitele kesäkurpitsat. Toista näin, kunnes olet saanut kaiken massan käytettyä. Päällimmäiseksi tulee kerros kesäkurpitsaa. Voitele myös pintakerros öljyllä ja mausta. Ripottele viimeiseksi pinjansiemenet.

Paista 180 asteessa uunin keskitasolla 30-45 minuuttia, riippuen uunivuoan koosta ja materiaalista.

VINKKI! Jos käytät isokokoisempia kesäkurpitsoja, höylää kurpitsa viipaleiksi kylki kerrallaan. Näin pehmeä sisus jää höyläämättä. Sisuksen voit hienontaa ricottamassan joukkoon.

Lisää kesäkurpitsasta:

Pari sanaa kesäkurpitsasta

 

Punaherukkacrumble

Red currant crumble

Crumblet eli murupaistokset ovat helppoja valmistaa ja variaatioiden mahdollisuus on rajaton! Niihin voi käyttää monipuolisesta niin marjoja kuin hedelmiäkin. Omasta mielestäni crumble on parhaimmillaan hiukan happamista marjoista tehtynä – karviaisista tai herukoista. Myös happamat omenat toimivat.

Just nyt näillä hikisillä keleillä ei ihan hirvittävä hinku ole kokkaamiseen ja uunin kuumentaminen ei tunnu houkuttelevalta idealta. Siitä huolimatta suosittelen kokeilemaan tätä paistosta, sillä itse valmistamiseen menee vain hetki ja paistos kypsyy uunissa tunnin verran. Sen ajan voi tehdä jotain viilentävää tai nauttia lasillisisen kylmää virvoiketta.

Nyt tuntuu olevan kaikkien marjojen sesonki päällä, kun herukat ja karviaisetkin ovat kypsiä. Ja omenat! Ihan hullua! Omalta osaltani jäi marjastaminen tänä vuonna vähäiseksi – saldoksi jäi litran verran metsävattuja. Parempi kai sekin kun ei mitään.

red currant crumble

Muruseosta voit varioida vaihtamalla pekaanipähkinät mantelijauhoihin tai tehdä sen kokonaan mantelijauhoista ja pähkinärouheesta, jolloin paistos on gluteeniton. Muistathan siinä tapauksessa käyttää puhdasta kauraa, joka sopii keliaakikoille. Sokerin määrä on myös makuasia, lisää sitä kuitenkin sekä marjoihin että muruseokseen, vaikka käyttäisitkin vähemmän.

Tarjoa crumble huoneenlämpöisenä jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Punaherukkacrumble

500 g punaherukoita
3/4 dl ruokosokeria
Muruseos
100 g voita
1 1/2 dl (speltti)vehnäjauhoja
3/4 dl ruokosokeria
1 1/2 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
1 1/2 dl isoja kaurahiutaleita
1 tl vaniljajauhetta
1 tl leivinjauhetta
2-3 rkl kylmää vettä

Voitele piirakkavuoka (halkaisija 22-24 cm). Puhdista marjat ja huudo ne. Levitä marjat vuokaan ja ripottele joukkoon sokeri. Pyöräytä marjoja vuoassa niin, että sokeri peittää ne kauttaaltaan.

Nypi kuutioitu, kylmä voi vehnäjauhojen kanssa rouheaksi muruksi. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut loput kuivat aineet. Ripsi vettä lusikallinen kerrallaan jauhojen päälle ja huljuttele kulhoa, niin että taikinaan muodostuu isoja paakkuja.

Kumoa taikinamuru marjojen päälle keoksi. Murua saa olla keskellä paksumpi kerros ja reunoilla ohuemmin. Paista 180 asteessa 50-60 minuuttia, kunnes paistos on kauniin värinen ja marjat hieman kiehuvat paistoksen reunoilla.

Vinkki! Omenasta tehdyn kinuskisen crumbleohjeen löydät tästä.

Illallinen kaikille aisteille – Kozeen Shiwanin I AM SUMMER SEASON

ILLALLISEN TARJOSI KOZEEN SHIWAN I AM POP UP

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Olen kohta kaksi viikkoa miettinyt mitä kirjoittaisin Kozeen Shiwanin I’m summer season pop up -illallisesta. Miten kuvailla iltaa, joka oli täynnä visuaalista ilotulitusta, kekseliäitä annoksia ja ruokia, joita voisi kuvailla kuulaiksi?

16 pientä, taidolla valmistettua ja harkittua annosta, joiden jälkeen olo oli kevyt, mutta ravittu ja mieli samalla rauhaisan uupunut. Toisaalta taas tuntui kuin olisin saanut piristysruiskeen. Aivot yrittivät vimmalla prosessoida näkemääni, maistamaani ja tuntemaani kokemusta. Päässä sinkoili ruoista inspiroituneita ajatuksia ja yritin pitää mielessäni kaikki ne pienet vaut mitä ilta toi tullessaan.


I AM SUMMER SEASON
MENU
 
METSÄ PERHONEN
MISO GRAAVATTU HÄRKÄ & PIIMÄLEIPÄ & SINAPPI YRTIT
KUHAN POSKI & PENSAS KRASSI & KUUSI
TUHKA MARINOITU MUIKKU & KELTUAINEN & SUOLAHEINÄ
HERNE & MUSTIKKA
KURKKU & KURKKU & KURKKU
RAAKA VIINIRYPÄLE & MUSTAHERUKKA PUSKA
SALAATTI & RAPARPERI & KANAN SYDÄN
VADELMA & RETIISI & RUUSU
KAALINEN BUKEE & KAMPASIMPUKKA
KANAN SIIPI & KUKKAIS HÖYHENET & PAAHDETTU HIIVA
KUNINGAS PERUNA & MÄTI
MUSTALIME & SITRUS & LIMEBASILIKA
MANSIKKA & ANIS IISOPPI & TILLI & TAGETES
LIPSTIKKA & FENKOLI
MUSTA VAKOSIPULI & KARAMELLI SUKLAA
OSTERI YRTTI & SITRUUNA & VALKOSUKLAA

Illallisen ideana oli nostaa esille upeita kasviksiamme ja yhdistellä niitä uudella tavalla. Annokset olivat herkkiä ja osa ihan henkeäsalpaavan kauniita. Liha ja kala toimivat annoksissa sivuroolissa, kasvisten loistaessa. Jos makuyhdistelmät haastoivat hyvällä tavalla ruokailijoiden mielen, saivat myös kädet työtä. Osa annoksista tarjoiltiin jaettavaksi, osa tarjottiin suoraan omilta lautasilta. Välineinä toimivat sormet ja pinsetit. Jokaisen annoksen kohdalla Kozeen kiiruhti saliin kertomaan annoksista ja opasti kuinka ne tulisi syödä. Tästä pisteeet sillä turhan usein saa ruokailija ihmetellä, että olikos tämä tarkoitettu syödä lusikalla vain miten?

Suosikkiannoksiani oli monta, mutta erityisesti mustikka-herneannos, jossa oli myös katajaa ja herneenpaloista valmistettu mehu sekä suolakuoressa kypsytetty peruna mädin ja savustetun voikastikkeen (!) kanssa ihastuttivat. Myös vadelman yhdistäminen lihaliemeen oli kerrassaan nerokas idea! Yksi kauneimmista annoksista oli kukkien terälehdillä höyhenmäisesti koristeltu kanan siipi. Suolaiset ruoat olivat itsessään niin vahvoja, että en välttämättä olisi kaivannut jälkiruokia. Mutta näissäkin Kozeen loisti ja vaatii muuten aikamoista munaa päättää illallinen mustaan valkosipuliin, jonka lähes lakritsainen maku jäi ihanasti suuhun viipyilemään vielä kotimatkallakin.

Kotimatkalla (ja erityisesti seuraavana aamuna) olin kovin tyytyväinen myös siihen, että illallinen ei ollut tupattu täyteen alkoholia. Ruokien kanssa tarjottiin kyllä alkoholia. Aterian läpi tarjottiin hauskasti tukiviininä itävaltalainen Arndorferin natural grüner veltlineriä. Oma suosikkini oli Juran alueelta peräisin ollut Domaine se la Pinte, jonka paksu suutuntuma ja lähes gewürztraminerimäinen maku toimi savustetun perunan kanssa mainiosti. Kohokohtia olivat ehdottomasti ruoille räätälöidyt itsetehdyt juomat. Mieheni ihastui jogurttipohjaiseen hapatettuun ayraniin joka oli aavistuksen suolainen omaan makuuni mutta ihanan raikas. Oma suosikkini oli ehkä vähän tylsästi mustikka-katajajuoma, mutta sen marjaisa maku sai minut siltä paikalta haikailemaan mustikkametsään ja kesät mustikassa viettäneelle itäsuomalaiselle ei sen parempaa makumuistoa voi tuoda.

Tällaisen tilaisuuden luominen vaatii tiimityötä ja usean ihmisen työpanoksen, seikka, jota Kozeenkin korosti. Erityismaininnan haluan antaa tarjoiluhenkilökunnalle. Upeaa, huomaamatonta, saumatonta työskentelyä, joka mahdollisti kokemuksen juuri sellaisena kuin se oli visioitukin. Fokus pysyi ruoassa ja juomassa, hetkessä. Kiitos.

Illallisen lopuksi saimme hetken jutella Kozeenin kanssa ja näin mielessäni hänen visionsa siitä millainen täydellinen illalliskokemus tulisi olemaan. Toivon todella, että hän saa taakseen sellaisen taloudellisen tukiverkon, joka mahdollistaa vision toteuttamisen, sillä kun tuo toteutuu, voin luvata, että sukat lähtee jalasta. Sitä ennen kuitenkin Kozeenin lahjakkuudesta ja taidokkaista suomalaisen sekä kurdikulttuurin yhdistävistä ruoista pääsee nauttimaan vielä pari heinäkuun viikonloppua. Jos olet Helsingissä, mene! Liput ja lisätietoa löytyy täältä.

Kozeenista on kirjoitellut myös Saara sekä Nanna. Lue myös Satokausikalenterin Natan juttu.

Lämmin kiitos upeasta illasta Kozeen ja huipputiimi. Kumarran syvään – tämä ilta ei ihan heti unohdu.

Helppo herne-kinkkupasta

Nopea herne-kinkkupasta pelastaa maanantain, olit sitten töissä tai lomalla!

Summery pasta w/ peas and smoked ham

 

Heinäkuu, lomakuu! Ihan pian täälläkin päästään lomailun makuun, mutta vielä pitäisi pari viikkoa jaksaa. Tämä hernepasta sopii niin lomailijan kuin työssäkäyvänkin aikatauluun. Eniten aikaa vie herneiden silpominen, mutta sekin menee nopsaan, jos saat avuksi käsiparin. Istuin eilen tässä sohvalla ja katsoin samalla jalkapalloa ja herneiden putsaus meni vähän siinä sivussa ite eestään, kuten meillä päin sanotaan. Mökkiterassi sopinee tähän tarkoitukseen myös mitä parhaiten.

Kotimaisia herneitä on ollut jo viikon parin saatavilla kaupoissa ja toreilla. On se vaan ollut jatkuva ihmetyksen aihe tänä kesänä kuinka aikaisessa kaikki on! Ennen juhannusta oli myynnissä jo kotimaisia punajuuriakin! Kun valitse kaupassa herneitä niin tartu littanoihin palkoihin. Isoissa ja pulleissa paloissa olivat herneet jo vähän puisevia.

Easy summery pasta w/ peas and smoky ham

Kinkuksi valitsin Schwarzwaldin kinkkua, jossa on mukavan savuinen maku. Myös speck tai savustettu pekoni sopivat. Raastettu sitruunan kuori tuo raikkautta ja tuore minttu viimeistelee pastan. Kasvisversion saat isäämällä kinkun sijaan vaikka ruukun rucolaa tai pussillisen babypinaattia. Ja lasiin kylmää roséviiniä, mitä sitä muuta maanantaille kaipaa?

Helppo herne-kinkkupasta
3-4 annosta

n. 400 g herneenpalkoja (herneitä 3-3 1/2 dl)
1 pkt (100 g) Schwarzwaldin kinkkua (esim. Pirkka)
400 g tagliatellea tai linguinea
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
1 dl valkoviiniä
1/2 dl vettä
1 tl kasvisfondia
1 pienen sitruunan raastettu kuori
mustapippuria myllystä ja sormisuolaa
1 dl hienonnettua minttua

Silvo herneet. Asettele kinkkuviipaleet folion päälle uunipellille ja paahda uunissa 190 asteessa 5-8 minuuttia, kunnes kinkkuviipaleet ovat rapsakoituneet.

Laita pastavesi kiehumaan ja keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä pannulla öljyssä. Lisää viini, kuumenna kiehuvaksi ja lisää sitten vesi ja fondi. Kumoa herneet pannulle ja raasta pesty sitruuna joukkoon. Keitä muutama minuutti.

Ota pastan keitinvettä 1 dl talteen ja valuta pasta. Sekoita pastan joukkoon herneet liemineen ja osa keitinvedestä. Murenna joukkoon kinkkua, rouhi mustapippuria ja lisää ripaus sormisuolaa. Kinkku on melko suolaista, joten lisää suolaa maun mukaan. Lisää lopuksi hienonnettu minttu. Raasta päälle pecorinojuustoa tai parmesaania.

Kiinalainen juttu

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ ATRIA SUOMI JA SUOMEN BLOGIMEDIA

Vietin viime perjantaina mielenkiintoisen päivän Atrian vieraana Seinäjoella (tai Nurmossa, jos ihan tarkkoja ollaan). Atria aloitti vuonna 2017 suomalaisen porsaanlihan viennin Kiinaan ja tämän teeman ympärille päivämme rakentui. Hyppäsin aamuvarhain silmät ristissä Seinäjoen junaan ja paikan päällä tapasin bloggaajakolleegat; Kokit ja potit Hannelen, Kaikkini äitini reseptit Nannan,  Johannan Hellan ja viinilasin välissä sekä Mervi ja Arin Hellaan koskin -blogista.

Suomalainen possu on maailmalla arvostettua

Pentti, Honkalan tilan isäntä. Honkalan tilalla on noin 1500 possua.

Aloitimme päivämme Atrian tiedottaja Marja Latvatalon johdolla Honkalan tilalta. Siellä pääsimme isäntä Pentin johdolla kurkkimaan possujen touhuja lasin takaa. Idean tähän possushowroomiin Pentti sai tilavierailultaan Hollannista. Varsin toimiva idea onkin; vieraat voivat tutustua sikalan toimintaan vähemmän hajuisessa ympäristössä ja possut puolestaan eivät altistu vieraiden mukanaan tuomiin pöpöihin, vaikka omissa kengissä ei sikalaan saakaan astua.

Yksi syy miksi suomalainen possu herättää mielenkiintoa Kiinassa on lihan hyvä maku, mutta suurin syy piilee tuoteturvallisuudessa. Suomessa, toisin kuin esimerkiksi Hollannissa tai Tanskassa, antibiootteja annetaan tuotantoeläimille vain tarvittaessa. Liha on jäljitettävissä ja koko tuotantoketju pitää huolen siitä, että pakkaukseen päätyvä liha on turvallista nautittavaksi.

Possut karsinassa

Pentti kertoi, että syntyessään pikkupossut saavat korvaansa vihreän läpyskän, jolla ilmaistaan sitä, että possu ei ole saanut antibiootteja. Tämä läpyskä seuraa possua koko sen elinkaaren. Jos jostain syystä antibiootteja tarvitaan, otetaan läpyskä pois ja siirretään toisiin tiloihin. Näin possu teurastettaessa ei päädy antibioottivapaiden possujen kanssa samaan. Siten voidaan varmistaa, että liha on todellakin antibioottivapaata. Honkalan isännän mukaan noin 10% sioista joudutaan antamaan antibioottia jossain elinkaaren vaiheessa. Lääkityillä possuilla on luonnollisesti varoaika ennen teurastusta, jotta lääkejäämiä ei siirry lihan mukana ravintoon.  Myöhemmin laitoskierroksella saimme kuulla, että Suomi ja Ruotsi ovat niitä harvoja maita, joilla on lupa viedä sian lihaa Uuteen Seelantiin, sillä meillä käytetään vähän antibiootteja ja possut ovat salmonellavapaita. Ja se on tietysti tässä mainittava, että suomalaisilta possuilta ei saparoita typistetä, sillä possuilla on enemmän tilaa karsinoissa ja ne eivät siksi käy toistensa päälle. Possun saparot ovat muuten yksi vähän erikoisemmista vientituotteista Kiinaan!

Honkalan tilalla possuja on 1500 ja possut kasvavat noin 120-kiloisiksi ennen teurastusta. Karsinoissa possuilla oli virikkeinä palloja ja puukeppejä ja kun Pohjanmaalla ollaan, niin pallot olivat vanhoja pesäpalloja ja mahtuipa mukaan isännän tyttären vanhoja pesäpallomailojakin. Ruokaa on tarjolla viisi kertaa päivässä ja yöksi sikalassa valot sammuvat, jotta possuilla säilyy vuorokausirytmi. Ravinnoksi nämä possut saavat mm. Koskenkorvan tehtailta ylijäänyttä ohramäskiä sekä heraa, joka on myös elintarviketuotannon ylijäämää. Näiden lisäksi annetaan viljaa, ohraa ja vehnää. Lähiruokaa siis possuillekin!

From nose to tail

Possut linjalla

Honkalasta siirryimme Atrian tehtaalle, joka on kooltaan hulppeat 14 hehtaaria pinta-alaltaan! Atria työllistää tällä hetkellä Nurmon tehtaallaan noin 2000 työntekijää ja kesätyöntekijöitäkin on 700. Tuotantojohtaja Markku Hirvijärven johdolla lähdimme tutustumaan tähän valtavaan tehtaaseen ja voin kertoa, että kilometrejä kertyi askelmittariin! Ihan pienestä laitoksesta ei tosiaankaan ollut kyse. Täällä valmistuvat niin raakalihat, makkarat kuin valmistusruokakin kuluttajien ja suurtalouskeittiöiden tarpeisiin.

Tehdaskierros oli todella mielenkiintoinen ja pääsimme katsomaan ruhojen paloittelua ihan vierestä. Minulle oli yllätys kuinka iso osa paloittelusta edelleen tehdään käsityönä. Toki osa paloittelusta tapahtui koneellisesti robottien avulla, mutta todella moni vaihe tehtiin käsin. Työ on raskasta ja Markku kertoikin, että  lihanleikkaajaksi hakevan täytyy selvitä kuntotestistä vähintään arvosanalla 3 (asteikko 1-5). Pelkkä raaka voima ei yksistään tietysti riitä, vaan lihanleikkaajalla täytyy olla myös hienomotoriikka kunnossa. Ammattitaitoisten lihanleikkaajien löytäminen ei helppoa ja Atriallakin on jatkuvassa koulutuksessa työntekijöitä tätä varten. Koulutuksesta pääsee läpi tosin vain murto-osa.

Mutta mitä sinne Kiinaan sitten viedään? Kaikkea mitä meillä ei syödä, voisi todella oikaistusti sanoa. Aiemmin mainitsinkin jo ne maailman pisimmät sian saparot, mutta myös korvat ja sorkat pakataan Kiinan kontteihin. Erilaiset kylkipalat, luilla tai ilman ovat suosittuja. Ja toisin kuin Suomessa, lähtevät nuo kylkipalat Kiinaan myös nahallisina. Atrian omilta sivuilta bongasin tiedon, että mm. possun potka leikataan hieman eritavoin, jotta sen saa tarjottua pöydässä pystyasennossa! Sisäelinten osalta on vientilupaa vaikeampi saada, joten ne hyödynnetetään kotimaan markkinoilla vähittäiskaupassa sekä lemmikkieläinruokina.

Pakkaukset valmiina maailmallle

Kierroksen aikana selvisi, että Aasian vienti ei ollut aivan uusi juttu Atrialle, sillä he ovat jo lähes 20 vuotta vieneet sianlihaa Etelä-Koreaan, jossa heillä on isoja ravintola-asiakkaita. Kiinan päässä asiakkaat ovat tehdasasiakkaita sekä vähittäiskauppoja. Viime vuonna Atria vei Kiinaan 3 miljoonaa kiloa suomalaista possua. Se on aika paljon se! Aiemmin mainitsemaani Uuteen Seelantiin lähtee konteissa possun kylkeä, josta paikan päällä valmistetaan pekonia. Possun matka Uuteen Seelantiin kestää laivalla 80 päivää.

Se mitä itse kovasti kierroksella ääneen harmittelin, oli lihapalojen trimmaus rasvattomiksi kotimaisten kuluttajien käyttöön. Siinä se ulkofile meni upealla pintarasvalla, joka sitten leikattiin pois, koska me suomalaiset kuluttajat emme ymmärrä mikä on hyvää. Ja ne upeat kylkirivistöt nahkoineen ja rasvoineen! Onneksi tilanne on hieman muuttumassa, kiitos juurikin aasialaisten ruokaohjeiden sekä kokoajan vahvistuvan bbq-trendin myötä.

Kierroksella siinä lihalaatikoiden keskellä tuli tietysti puheeksi lihan syönnin ympäristövaikutukset ja miten erityisesti Kiinassa jatkuvasti kasvava väestön määrä tulee vaikuttamaan tilanteeseen. Elintason noustessa myös lihan osuus ravinnosta kasvaa. On selvää, että tilanne on pitkällä aikajänteellä kestämätön. Jossain vaiheessa liha tulee siirtymään arkipäivän raaka-aineesta luksustuotteeksi, joihin harvalla on varaa. Sitä ennen voimme jokainen tehdä muutoksia ruokavalioomme ja aloittaa vaikka siitä, että syömme vähemmän, mutta parempaa lihaa.

”Seuraavaksi hiero vatsalaukku maissitärkkelyksellä ja konjakilla.”

 

Kun ruokabloggaajista oli kyse, ei päivää voi päättää ilman ruoanlaittoa! Tehtaalta hyppäsimme taas pikkubussiin ja hurautimme paikalliselle metsästysmajalle, joka kuten pohjalaiseen tyyliin sopii, näytti enemmän paremman luokan hirsihuvilalta kuin miltään äkkiseltään kasaan kyhätyltä majalta! Siellä meitä odotteli Helsingissä asuva Jing Liu, joka myös on bloggaaja. Hän tosin bloggaa kiinaksi, joten ohjeiden osalta on näihin meidän kuvauksiimme tyytyminen.

Sichuaninpippurit

Jing oli laatinut meille 7 ruokalajin kiinalaisen kotiruokamenun, jossa käytettiin erilaisia possun osia monipuolisesti – sattuman kautta aiottua monipuolisemmin itseasiassa! Jing oli nimittäin kirjoittanut ohjeet englanniksi ja ne oli meille suomeksi käännetty. Käännöksen yhteydessä oli pork belly kääntynyt vatsalaukuksi, melko tavanomainen virhe kylläkin, mutta toki ihan eri asia. Niinpä meillä oli tarjolla myös vatsalaukkua! Sitähän oli päästävä kokeilemaan ja tormakas Nanna tarttui tehtävään hetimiten.

Possun korvat

Minä sain tehtäväkseni siankorvien valmistuksen ja mikäs siinä, kuivatut sian korvat ovatkin meillä koiran suurta herkkua! Ja sattuvatpa muuten olemaan vielä Atrian possujen korvia, joita Best In -tehtaalla Kuopiossa koirille valmistetaan. Possun korvien kanssa Ari ja Merja valmistivat ihan killerihyvää chiliöljyä kuivatuista kokonaisista chileistä sekä sichuaninpippureista. Korvien valmistus oli helppoa; huolellisen pesemisen jälkeen ne keitettiin kahdesti mausteliemissä, kunnes syömäpuikko meni korvasta läpi. Kiinassa siankorvia syönyt Markku kertoi rakenteen olleen juuri oikeanlainen. Chiliöljy antoi korville sopivan potkun. Ehkä olisin suikaloidut korvat vielä käyttänyt kuumassa öljyssä, jotta pinta olisi rapsakoitunut, mutta hyviä ne olivat noinkin.

Kiinalaista kotiruokaa

Valmis possunkorva-annos

Kiinalainen kurkkusalaatti

Hauskin ohje oli kiinalainen kurkkusalaatti, jota varten kokonaiset kurkut leikattiin kahdesta suunnasta vinosti niin, että kurkku pysyi kokonaisena. Kurkut suolattiin ja lopuksi maustettiin kuumalla, chilillä maustetulla öljyllä. Varsinainen show stopper! Johanna otti käsittelyynsä hapanimellät possun kylkipalat, Hannelen tarttuessa mykytaikinaan. Ari ja Merja valmistivat luuttoman possunkyljen, jossa jujuna oli possupalojen paistaminen kuumassa sulassa sokerissa ja annokseen tuli myös viiriäisen munia. Mykyjä täytimme porukalla ja Jing ohjeisti meitä, että kiinalaisien mykyjen reunoja ei rypytetä, rypyttäminen kuuluu Japaniin!

Pulikointia karjalaisin ottein

Sen verran säpinää ja suihketta keittiössä piisasi, että sai kyllä koko ajan olla tarkkana mitä muut tekevät ja pitää samalla huoli omasta ruoasta. Ja kuvatakin piti! Lopputulokset olivat kaikki ihan hurjan hyviä. Erityisen paljon kaikkia etukäteen ehkä hieman jänskättänyt vatsalaukku osoittautui päivän hitiksi – se oli ihan tosi hyvää! Vatsalaukku oli toki laadultaan erinomainen, huolellisesti puhdistettu ja ei haissut missään tekovaiheessa pahalle, kuten aluksi ajattelin. Toivottavasti Nanna kirjoittaa tästä vatsalaukkuepisodista lisää ja saamme tarkemman kuvauksen siitä kuinka tuota raaka-ainetta tulee käsitellä.

Lopuksi istuimme pitkään pöytään nauttimaan ruoista ja oisimme istuneet kauemminkin, jos aika olisi sen sallinut. Lämmin kiitos kaikille päivään osallistuneille bloggaajille seurasta ja nauruista, Jingille ohjeista ja opastuksesta ja ennen kaikkea atrialaisille tapahtuman järjestämisestä! Taas tuli opittua vaikka mikä ja laitan varmasti ohjeet kotikokeiluun myös. Kannattaa myös pitää silmällä muiden päivään osallistuneiden bloggaajien postauksia!

Menumme koostui seuraavista ruoista:

Kiinalainen kurkkusalaatti

Possunkorvat ja itsetehty chiliöljy

Haudutettua porsaan kylkeä  (luuton kylki)

Hapanimelää porsaan kylkeä (luullista kylkeä, ribsejä)

Vatsalaukkua chiliöljyn ja juttujen kanssa

Paistettuja vihanneksi

Jauhelihamykyt (dumplings)

Friteeratut banaanit

 

Haudutettu luuton possunkylki karamellisoinnin jälkeen

Poliittisesti värjäytynyt valkoinen parsarisotto

On viime hetket tälle valkoiselle parsarisotolle, jonka ohje on jäänyt julkaisujonoon roikkumaan.  Parsa-aika alkaa pian olla loppusuoralla ja sivulta rynnivät pian ohitse meidän omat varhaiskasviksemme kovaa vauhtia!

White asparagus risotto

Risotot ovat yksi lempiruoistani ja te blogiani lukevat tiedätte suuresta rakkaudestani mozzarellaa ja parmankinkkua kohtaan.  Kuitenkin viime aikoina rakkauteni kaikkea italialaista kohtaan on alkanut horjua. Kaikki alkoi oikeastaan vuonna 2008, kun buffalomozzarellasta löydettiin hälyttävän korkeita dioksiinipitoisuuksia. Syyksi selvisi laiton myrkyllisten jätteiden hävittäminen laitumien lähettyville, jolloin maaperän ja veden saastuessa, päätyivät myrkyt myös karjaan. Yhtenä syypäänä tähän pidettiin Italian mafiaa.

Seuraava iso kohu kohdistui tomaattiviljelmiin ja siirtolaistyöntekijöiden ala-arvoisiin työoloihin. Osansa tästä mudasta sai myös tunnettu tomaattijätti Mutti. Samaan aikaan useat eläinsuojelujärjestöt toivat julkisuuteen järkyttäviä videoita buffalotiloilta, maitotiloilta, joiden maito käytetään parmesaanin tuotantoon sekä viimeisimpänä sikaloilta – niiltä, joiden possuista valmistetaan parmankinkkua.

Olen seurannut tätä kaikkea uutisointia sydän sykkyrällä ja tekisi mieli huutaa, että MITÄ HITTOA TE SIELLÄ OIKEIN TEETTE? Mutta mitä se minun huutamiseni mihinkään vaikuttaa? Toki tuotteita voi boikotoida ja siihen tämä parsarisotonkin ohje oikeastaan liittyy. Haluan kuitenkin herätellä meitä jokaista, meitä kuluttajia, sillä me olemme tähän osasyyllisiä. Vaatimalla jatkuvasti halvempaa ja halvempaa, olemme omalla kulutuskäytöksellämme ajaneet tilanteen siihen, että loppupeleissä tuotto otetaan tuotantoeläinten selkänahasta. Kirjaimellisesti.

Swedish Västerbotten cheese nad Finnish pork Crudo

Tuotantoeläinten kasvattaminen on kovaa, ympärivuorokautista työtä, josta ei paljon lomailla. Se on myös työtä, jota harva meistä osaa arvostaa ja siksi ei myöskään ole valmis lopputuotteesta maksamaan. Hyvin hoidettu lypsylehmä tuottaa parempilaatuista maitoa ja tuottaa sitä enemmän, mutta jos tuotteen ja työn arvostus on vähäistä ja siitä vaivasta saatu palkka olematon, ei ole ihme, jos tilallisen motivaatio eläinten hyvinvoinnin ylläpitämiseen on nolla. Onneksi vielä Suomesta löytyy paljon maito- ja lihatilallisia, joille eläinten hyvinvointi on se toimeentulon perusta, mutta kuinka kauan täälläkään jaksetaan jos työstä saatava korvaus ei edes riitä omaan toimeentuloon? Jo nyt on tullut esille todella huolestuttavia tapauksia, joissa eläinten hyvinvointi on ollut kaikkea muuta kuin hyvää.

Tämä siis johdantona siihen miksi parsarisotostani tuli sellainen kuin siitä tuli. Lähdin tietoisesti etsimään korvaavia raaka-aineita parmesaanille ja parmankinkulle. Parmesaanin korvasin ruotsalaisella Västerbotten-juustolla ja parsarisoton pinnalle parmankinkun sijaan laskostin kotimaista Tammisen Crudoa. Tuota Crudoa olemme käyttäneet viime aikoina tosi paljon, parmankinkut ovat pääsääntöisesti jääneet kauppaan ja buffalomozzarella ei enää joka kauppareissulla päädy koriin. Risottoriisi on sentään VIELÄ italialaista.

Pst. Viimeistä edellisessä Lantliv Mat&Vin -lehdessä oli ohje itsetehtyyn Fiori di latte mozzarellaan (lehmänmaitomozzarella). Jos kesällä aika antaa myöten, saatanpa kokeilla ohjetta!

Valkoinen parsarisotto

500 g valkoista parsaa
100 g voita
1 dl vettä

risotto
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
2 rkl voita
400 g risottoriisiä
1 1/2 dl valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
n. 1 l kanalientä
1/2 tl suolaa
2 dl raastettua Västerbottenjuustoa
lisäksi
Tammisen Crudoa

Huuhdo parsat ja kuori ne huolellisesti. Napsauta parsoista kuiva kanta pois. Jos tyven leikkauskohtaan jää paljon kuitumaisia kuorihaivenia, kuori parsoja hieman lisää. Lisää kuoret kanaliemeen antamaan makua.

Viipaloi parsat noin 1 cm paloiksi, jätä nuput ehjiksi. Sulata kattilassa voi ja vesi, lisää parsat ja anna hautua kannen alla pehmeiksi, mutta ei mössöksi.

Risottoa varten hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuullota niitä voissa pienellä lämmöllä. Nosta sitten lämpö ja lisää risottoriisi sekoittaen. Kuumenna, kunnes riisi alkaa ritistä. Lisää viini kerralla ja alenna lämpö. Kypsennä sekoitellen, kunnes viini on haihtunut.

Lisää kattilaan noin puolet kuumasta kanaliemestä. Keitä riisiä miedolla lämmöllä sekoittaen. Lisää uutta nestettä, kun neste on imeytynyt riisiin. Keitä riisi kypsäksi eli yhteensä 20-25 minuuttia.

Sekoita risoton joukkoon valkoiset parsat voiemulsioineen ja lisää myös raastettu juusto. Sekoita, peitä risotto kannella ja nosta pois liedeltä. Anna maustua muutama minuutti. Rouhi joukkoon halutessasi mustapippuria ja lisää annosten päälle Crudoa.

Jotain muuta valkoisesta parsasta: valkoista parsaa ja maailman paras mozzarella

Kokeile myös Hannan Soppa -blogin herkullista ohjetta, jossa vihreä parsa saa kaprisvinegrettikylvyn.

« Older posts Newer posts »

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑