Haarukkavatkain

Page 15 of 28

Sitruunaiset kuivatut omenat

Talvisissa tunnelmissa jatketaan sitruunalla maustettujen omenaviipaleiden muodossa.

Mari tuossa viime viikolla totesi blogissaan, että tähän on tultu – yhden raaka-aineen resepti on julkaistu! Liekö ollut jotain ilmassa, sillä olin ehtinyt itse edellisenä päivänä tekemään nämä makean kirpakat omenat, lähes yhden raaka-aineen ohje tämäkin. Osan syystä saa myös Ku ite tekee -blogin Minna, joka pari viikkoa sitten kyseli innokkaita mukaan bloginsa joulukalenteri-projektiin, ja aloitti samalla tämän päässäni pyörivän ihanan jouluohjemylläkän.

Kuivatut omenaviipaleet eivät nimenä ehkä houkuttele, mutta jos kerron että viipaleet käytetään tomusokerilla makeutetussa sitruunamehussa ja kuivataan rapsahtelevan rapeiksi, niin ehkä jo kiinnostaa? Ohje on aivan älyttömän helppo. Tärkein vaihe on oikeastaan omenien viipalointi, mitä ohuemmiksi ne saa, sitä parempi lopputulos. Käytin omenana kotimaista todella punaposkista Loboa, joka on hapahko omena ja sopii hyvin kiinteän rakenteensa vuoksi kuivatettavaksi.

Kuivattuja omenaviipaleita voi käyttää koristeluun, mutta ne ovat ihania naposteltavia sellaisenaan tai vaikka juustojen ja glögin kaverina. Niistä saa myös kivan ruokalahjan. Säilytä viipaleet tiiviissä lasipurkissa, jotta ne eivät kostu.

kuivatut omenaviipaleet

Sitruunaiset omenaviipaleet

2 punaposkista kirpakkaa omenaa
1 sitruunan mehu
2 rkl tomusokeria

Pese omenat ja poista kanta. Viipaloi ne ohuiksi mandoliinilla tai veitsellä. Poista viipaleista siemenet, mikäli ne jäävät kotaan. Pyöräytä omenaviipaleet tomusokerilla makeutetussa sitruunamehussa ja levitä pellille leivinpaperin päälle. Viipaleet saavat olla vierekkäin, mutta eivät koskea toisiinsa. Omenien koosta riippuen tulee tästä 2-3 pellillistä. Nosta pelti pakastimeen tai parvekkeelle, jos on pakkasta (peitä foliolla) 40-45 minuutiksi.

Kuumenna uuni 100 asteeseen ja kuivata omenaviipaleita noin tunnin ajan, kunnes ne ovat rapeita ja irtoavat leivinpaperista. Jäähdytä ja lado viipaleet tiiviiseen lasipurkkiin.

Inkiväärikeksit

11.11.2016 / minttu / 0 Comments

Kandeeratut inkiväärit tuovat kekseihin kipakkaa makua – täydellisiä teen tai kahvin kanssa nautittuna!

Inkiväärikeksit

Urtekram oli yksi kesäkuun valokuvaus-workshopin sponsoreista. Osallistujille jaetuissa lahjakassissa oli mm. Urtekramin kandeerattuja inkivääripaloja, joihin me Marin ja Timin kanssa ihastuimme kovin. Minulle heti tuli mieleen, että näistä saisi upeita keksejä, mutta näin kauan siinä meni, että ehdin ohjetta testaamaan.

Kuten aiemmin olen kertonut on rakkauteni inkiväärikekseihin saanut alkunsa Englannista. Siellä ohuet ginger snaps -keksit olivat suurta herkkuani. Näistä leipomistani inkiväärikekseistä tuli kuitenkin paksuja, pehmeän sitkeitä ja niissä on kunnollinen inkiväärin potku. Ne ovat täydellisiä teekupillisen kanssa tai ihan sellaisenaan keksipurkista napattuna.

Minulla oli kaapiin unohtunut palmukidesokerin jämä, jonka nakkasin taikinaan. Vaalea muscovadosokeri tai kookossokerikin toimii varmasti, ruokosokeri käy myös. Täysin valkoisesta sokerista leivottaessa tulee kekseistä vaaleampia ja ei niin täyteläisen makuisia. Jauhoina voit käyttää spelttivehnäjauhoja tavallisten sijaan. Lisää seokseen nestettä sen verran, että saat siitä muotoiltua taikinan. Itse käytin nesteenä kahvia ja se toimi hyvin.

Keksit säilyvät tiiviissä rasiassa noin viikon verran.

Inkiväärikeksit

1 1/2 dl Urtekram kandeerattuja inkiväärikuutioita (155 g ps)
5 1/2 dl vehnäjauhoja
2 dl palmusokeria
1/2 dl ruokosokeria
1 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
100 g suolatonta voita kuutioituna
1 kananmuna
4 rkl vaaleaa siirappia
1-2 rkl maitoa/vettä/kahvia

koristeluun rouhittuja inkivääripaloja

Rouhi inkivääripalat veitsellä. Sekoita kulhossa keskenään jauhot, sokeri, sooda ja suola. Nypi joukkoon kuutioitu voi. Lisää inkivääripalat ja sekoita hyvin.

Vatkaa kananmuna ja siirappi keskenään. Lisää kananmunaseos sekä 1 rkl nestettä voi-jauhoseoksen joukkoon ja vaivaa taikinaksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Muotoile taikinasta pöydällä noin 6 cm halkaisijaltaan oleva tanko. Leikkaa tanko kahteen osaan ja kääri tangot tiukasti muovikelmuun. Nosta taikinatangot jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Voit myös pakastaa taikinasta puolet.

Leikkaa taikinatangot 8-10 palaan, riippuen siitä miten paksuja niistä haluat. Nosta viipaleet leivinpaperin päälle ja painele pintaan inkivääripaloja. Paista keksejä 180 asteessa noin 12 minuuttia. Anna keksien jäähtyä hetki pellillä ja siirrä sitten ritilän päälle jäähtymään.

Mustikkaglögi vie ajatukset kesään

8.11.2016 / minttu / 4 Comments

Raikkaassa talvi-ilmassa ulkoilun jälkeen maistuu lämmittävä mustikkaglögi.

GLÜH WINE

Instagramin puolella jo kyseltiinkin tämän mustikkaglögin perään. Kaupan glögit ovat usein omaan makuuni liian makeita, joten olen keitellyt itse glögini. Helpoiten se onnistuu valmiin glögisekoituspussin mausteilla. Itse tykkään Santa Marian versiosta, jossa mausteet ovat kokonaisina. Oma sekoituskin syntyy kätevästi kanelitangoista, neilikoista, maustepippurista, tähtianiksesta sekä muutamasta ohuesta appelsiinin kuoriviipaleesta.

Olen kokeillut glögeissäni erilaisia mehuja – omenaa, karpaloa, perinteista mustaherukkaa sekä tätä suosikkiamme, mustikkaa. Aikuisten versioon saa mustikkaglögi vielä viime silauksen mustikkalikööristä.

billberry flavoured glüh wine

Tällä kertaa käytin mehuna Biokian mustikkamehutiivistettä. Siinä on valmiiksi hieman jo sokeria, mutta laimennetussa mehussa ei sokeri enää juurikaan maistu. Nämä glögimausteet ovat itsessään melko happamia ja 15 minuutin haudutuksen jälkeen voi sokerilisäys kuitenkin olla paikallaan.

Perinteisten glögimausteiden lisäksi maustoin mustikkamehun vielä kuivatuilla mustikoilla, jotka mehussa uuttuessaan pehmenivät takaisin muotoonsa. Itse en pidä glögissäni rusinoista ja manteleista, mutta poimin pehmenneet mustikat mukaan juomaan. Kannattaa kokeilla myös pakastetuilla mustikoilla tai lisätä makeutta tuomaan lusikallinen mustikkahilloa.

Olin tätä mustikkaglögiä kuvatessani ensimmäisen kerran ulkona kuvaamassa ja sain testattua ihan todellisissa olosuhteissa kuinka kamerani kaukolaukaisin toimii ja hyvinhän se toimi, kunhan sen sain pidettyä lapasen sisällä oikein päin!

billberry glüh wine

Mustikkaglögi
neljälle

6-7 dl vettä
2 dl mustikkamehutiivistettä
1 ps kokonaisia glögimausteita
3/4 dl kuivattuja mustikoita
(2-3 rkl fariinisokeria)
loraus mustikkalikööriä

Mittaa vesi ja mustikkamehutiiviste kattilaan. Kaada joukkoon kuivat mausteet ja mustikat. Kuumenna kiehuvaksi ja ota kattila liedeltä. Peitä kannella ja anna maustua noin 15 minuuttia. Siivilöi mausteet pois ja tarkista maku. Lisää sokeria tarvittaessa. Kuumenna juoma uudelleen ja jaa mukeihin. Lisää halutessasi loraus mustikkalikööriä.

Vinkki! Kuivata glögimausteet talouspaperin päällä ja voit käyttää niitä vielä toisenkin kerran glögin maustamiseen. Kuivatut kanelitangot sopivat myös lusikan tilalle lämpimän juoman sekoittamiseen.

Maistuisiko pieni makea glögin kanssa? Kokeile portviini-karpalokakkua

Aikuisempaan makuun suosittelen Jotain maukasta -blogin jouluaperolia!

Artisokka-mantelipasta

7.11.2016 / minttu / 1 Comment

Viikon alkuun sopii tämä nopea pasta, jossa artisokkien käsittely oikaistaan säilötyillä artisokilla.

artichoke and almond pasta

Säilötyt artisokat (eli latva-artisokat) ovat varmasti monelle tutumpia kuin tuoreet artisokat. Meillä säilöttyjä artisokan sydämiä on sujautettu pizzoihin ja salaatteihin sekä jo klassikoksi muodostuneeseen arkemme helpottajaan, pastaa ja juttuja -ruokaan. Pastaa ja juttuja pitää sisällään sen mitä kaapista löytyy. Siihen saa helposti käytettyä oliivi- ja aurinkokuivattutomaattipurkkien jämät, usein mukaan livahtaa myös kapriksia sekä puolitettuja kirsikkatomaatteja. Pakolliset elementit ovat oikeastaan vain parmankinkku ja buffalomozzarella, pastan lisäksi.

artichoke and almond pasta

Nyt löysin kuitenkin kovan haastajan tälle arjen helpottajallemme. Säilötyistä artisokan sydämistä surautettu nopea kastike on täydellistä arkiruokaa, joka valmistuu pastan kypsyessä. Manteliöljy antaa tahnalle hienostunutta makua, mutta jos manteliöljyä ei kaapista löydy, niin käytä ekstraneitsytoliiviöljyä tai jotain muuta pähkinäöljyä.

Tuoreiden latva-artisokkien paras sesonki alkaa olla hiipumassa, mutta jos latva-artisokkien käsittely kiinnostaa niin käy lukemassa lisää täältä:

Sokka irti (sori Cheek!)

Latva-artisokkaa monella tapaa, osa 1

artichoke and almond pasta

Artisokka-mantelipasta
3 annosta

1 (280 g) tlk (grillattuja) artisokkia
2 valkosipulinkynttä
1 dl raastettua parmesaanijuustoa
1 luomusitruunan raastettu kuori
1/2 dl manteliöljyä
3 rkl vettä
1/2 ruukkua lehtipersiljaa
ripaus suolaa ja mustapippuria myllystä

3/4 dl (kuorellisia) manteleita
300 g spagettia

lisäksi
hienonnettua lehtipersiljaa
parmesaanijuustoa

Valuta artisokat öljystä. Paloittele valkosipulit muutamaan palaan. Mittaa kaikki aineet, manteleita ja spagettia lukuunottamatta pieneen monitoimikoneen kulhoon. Voit myös tehdä tahnan sauvasekoittimen myllyssä parissa erässä.

Laita pasta kypsymään kiehuvaan veteen, keitä pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda sillä aikaa mantelit pannulla. Anna jäähtyä ja suikaloi mantelit.

Valuta pasta ja sekoita joukkoon artisokkatahna. Voit joutua lisäämään vähän myös öljyä. Ripottele pinnalle hienonnettua lehtipersijaa ja raasta päälle vielä parmesaanijuustoa.

Uuniomenajäätelö

5.11.2016 / minttu / 0 Comments

Kaneli ja uunissa paahtunut omena maustavat talvisen jäätelön, joka syntyy ilman jäätelökonetta.

Uuniomenajäätelö

Lupailin jo aiemmin tämän uuniomenajäätelön ohjeen ja tässä se lopulta on. Kun ensimmäisen kerran kokeilin ohjetta oli ilmassa vielä vahva syksyn fiilis ja olin ajatellut kuvaavani tämän täysin erilailla. Pari päivää sitten maahan tupsahtanut lumi sai kuitenkin ajatukset toiseen suuntaan ja kuvista tuli jo vähän jouluiset. Ja sehän sopii minulle, armottomalle jouluihmiselle. En tiedä johtuuko rakkauteni talveen ja jouluun siitä, että olen syntynyt loppuvuodesta, mutta pimeät illat, kynttilän valo ja jopa raivokaskin lumisade ovat minulle sitä ominta elementtiä. Pakkanen ei tunnu lainkaan niin kylmältä kuin ytimiä myöten jäädyttävä Helsingin raastava tuuli ja vesisade. Sitä paitsi, mikäpä tuolla on nyt ulkoillessa kun lumivaippa peittää maan!

no churn ice cream

Lumiseen pyhäviikonloppuun sopiikin oikeastaan aika hyvin tämä kanelilla maustettu uuniomenajäätelö. Tällä kertaa käytin jäätelömassassa kerman lisäksi kondensoitua maitoa, joten rakenteesta tuli pehmeämpi. Ainoa haittapuoli kondensoidussa maidossa on sen makeus. Niinpä jätin omenasoseen aika happamaksi, jotta se vähän tasapainottaisi makeutta. Mikäli olet makean ystävä, lisää sokeria omenoiden joukkoon. Jäätelömassan jäädyttämiseen ei tarvitse jäätelökonetta, vaan pakastin hoitaa homman puolestasi. Kanelin ja omenan maku voimistuu, jos maltat antaa jäätelön tekeytyä muutaman päivän, mutta hyvää se on jo seuraavanakin päivänä.

uuniomenajäätelö

Uuniomenajäätelö
n. 1 1/2 l

750 g punakuorisia happamia kotimaisia omenia
1/2 dl ruokosokeria tai fariinisokeria
1 tl kanelia
1 kanelitanko

1 (379 g) tlk kondensoitua maitoa
6 dl vispikermaa
1 tl vaniljajauhetta

Valmista ensin uuniomenasose. Paloittele omenat ja poista siemenkota. Levitä omenapalat uunivuokaan ja ripottele päälle sokeri sekä kaneli. Lisää kanelitanko halutessasi. Paahda omenia 150 asteessa noin 1 1/2 tuntia, kunnes omenat ovat hajoavan pehmeitä. Anna jäähtyä ja soseuta omenat.

Vatkaa isossa kulhossa keskenään kondensoitu maito ja vispikerma paksuksi vaahdoksi. Mausta vanijalla. Kääntele joukkoon omenasose ja kaavi massa suorakaiteen muotoiseen leipävuokaan tai vastaavaan. Peitä vuoka foliolla ja nosta pakastimeen. Anna jähmeyttyä vähintään yön yli. Jäätelön maku voimistuu, kun annat sen maustua pakastimessa 3-4 päivää.

Kanterellivoilla hölvätty uunibroileri

4.11.2016 / minttu / 0 Comments

Pyhäinpäivä ja pitkä viikonloppu olisi edessä, ja nyt on aikaa laittaa ruokaa pidemmän kaavan mukaan. Miten olisi vähän parempi uunibroileri?

chicken with chanterelle butter

Ulko-savolaisille tiedoksi, että hölvätty tarkoittaa jonkin runsaasti käyttämistä (tässä tapauksessa voin levittämistä) tai jonkin asian tuhlaamista. Mitään muuta sopivaa sanaa ei vain tullut päähän!

Idea tähän kantarellivoilla maustettuun broileriin on peräisin jo aiemmin kehumastani Lantliv Mat & Vin -lehdestä. Kun ensimmäisen kerran kokeilin tätä ohjetta, olin vähän epäileväinen sen onnistumisen suhteen. Eniten minua arvelutti, että paahtuisiko broilerin pinnalle levitettävä kantarelli uunissa kovaksi korpuksi. Maun arvasin kyllä olevan erinomainen. Ja miksi ei olisi, sillä kypsyyhän broileri sangen runsaan voikylvyn saattelemana. Lisäksi kantarellien maanläheinen ja hienostunut maku sopi paahtuneen broilerin makuun mitä parhaiten.

Tällä toisella kerralla testibroilerinani oli Reko-jaosta tilaamani Niittybroileri, joka yllättäen olikin aikamoinen tipu, sillä se painoi vaatimattomat 2,3 kg! Pari päivää meni kyseisen siivekkään sulattamisessa ja tuskailin jo, että missä vaiheessa ehdin linnun kuvata? Paistoaikaa se vaatisi ainakin parisen tuntia. Niinpä varhain sunnuntaiaamuna, pataleivän ja palsternakkakakun välissä, oli vihdoin broilerin vuoro.

chicken with chanterelle butter

Kieltämättä hiukkasen nauratti, kun pyyhin kuivaksi tätä varsin jyhkeää lintua. Meillä olisi kahdestaan edessä aimo urakka, kun tämä syödään! Hieroin kantarellivoita linnun nahan ja lihan väliin sekä selkäpuolelle. Rintapuoli saisi oman käsittelynsä myöhemmin, näin välttäisin kantarellien kuivumisen paistamisen aikana. Ontelon täytin timjaminoksilla. Taittelin vielä siivet taakse ja pyöräytin narun koipiluiden ympärille. Sitten vaan uuniin ensin rinta alaspäin 45 minuutiksi, jonka jälkeen käänsin broilerin toisin päin ja sudin päälle vielä loput kantarellivoista ennen linnun palauttamista uuniin.

Saattaa johtua reilusta voimäärästä, mutta tämä oli ehdottomasti parhaimman makuinen broileri mitä meillä on syöty. Lintu oli lihaisa, mutta ei mistään kohtaa kuiva tai sitkeä. Toisaalta siinä ei myöskään ollut löysää roikkuvaa nahkaa tai muuten velttoa rakennetta. Mikäli kiinnostuit, niin käy lukemassa lisää Niittylinnun sivuilta.

Kantarelleja ei tähän aikaan vuodesta saa tuoreina, joten käytin pakastimesta sulattamiani sieniä. Puristele sienistä ylimääräinen neste pois ja ota neste talteen. Se antaa mainion maun uunipannulle kertyneistä nesteistä valmistettavaan kastikkeeseen. Kahdestaan emme tosiaan tämän kokoista tipua saaneet kerralla tuhottua, mutta loput menivät jatkojalostukseen lounaiden muodossa. Linnun rangasta ja siivistä valmistin kanalientä ihan ensimmäistä kertaa koskaan. Siitä tuli niin hyvää, että meillä taidetaan jatkossa valmistaa kanaliemi itse!

Nautimme broilerin polentan ja ruusukaalin kanssa, mutta tämä maistuu minkä tahansa itselle sopivan lisäkkeen kaverina.

Kantarellivoilla maustettu broileri

1 (n. 1,3 kg) broileri
suolaa, mustapippuria
2 dl kantarellia (pakaste, sulatettuna)
100 g huoneenlämpöistä suolattua voita
3 rkl hienonnettua timjamia
pieni nippu timjamia

kastike
kantarellien mehua
paistolientä
loraus Pastista, valkoviiniä tai valkoviinietikkaa

Nosta broileri huoneenlämpöön ja kuivaa lihan pinta. Hiero broileri suolalla ja pippurilla. Ripauta suolaa myös broilerin onteloon. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Purista kantarelleista neste pois, ota neste talteen. Hienonna kantarellit vielä leikkuulaudalla ja sekoita pehmeän voin joukkoon. Lisää hienonnettu timjami.

Työnnä sormi varovasti broilerin kaulan kohdalta nahan ja rintafileen väliin. Liikuta sormea niin, että saat nahan irtoamaan lihasta. Täytä muodostunut tila kantarellivoilla. Koivet saat täytettyä, kun varovasti työnnät voita rintarangasta alaspäin kohti koipia. Käännä broileri ympäri ja hiero voita myös linnun selkäpuolelle. Täytä ontelo timjamin oksilla.

Laske uunin lämpötila 175 asteeseen ja nosta broileri rinta alaspäin uunivuokaan, mielellään sellaiseen jossa on ritilä. Paista broileria ensin 35 minuuttia ja käännä sitten lintu toisin päin. Lisää kantarellivoinokareita rintakehän päälle. Jatka paistamista vielä noin 35-40 minuuttia, kunnes broilerin sisälämpötila on 75 astetta.

Siirrä broileri vetäytymään ja valmista sillä aikaa kastike. Valuta uunipannuun keräytynyt neste kattilaan. Anna liemen jäähtyä hetki ja lusikoi enin rasva pois. Lisää kattilaan kantarellien mehu ja kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon Pastis ja keitä kastiketta kasaan vielä noin 5 minuuttia. Tarkista maku.

* Olen kirjoittanut tämän ohjeen pienemmälle broilerille, joita saa kaupoista. Mikäli päädyt isompaan yksilöön, lisää voin sekä kantarellien määrää ja pidennä paistoaikaa. Itse paistoin mainitsemaani 2,3 kg lintua uunissa noin 2 h.

Palsternakkakakku

1.11.2016 / minttu / 3 Comments

Tiesitkö, että suomalaiset syövät vuodessa keskimäärin YHDEN palsternakan per pää? Ihan järkyttävän vähän! Nyt on korkea aika saada muutos asiaan, ja aloittaa voi vaikka tällä mehevällä palsternakkakakulla.

parsnip coffee cake

Olipa viime viikko aika hektinen! Yritin siinä samalla, kaiken hässäkän keskellä, kuvata juttuja ja testata ohjeita parhaan kykyni mukaan, mutta kun kotona ehdin olla joko ennen päivän kirkastumista tai auringonlaskun jälkeen, antoi se oman haasteensa ihan kaikelle. Ruokakuvaus on kieltämättä aika haasteellista tähän aikaan vuodesta!

Palsternakka on lempijuurekseni. Siinä on pähkinäinen ja hieman makea maku, joka korostuu erityisesti uunissa paahdettaessa. Monille palsternakka on vain yksi juures keittojuuressekoituksesa, mutta siitä syntyy vaikka mitä herkkuja. Parhaimmillaan palsternakat ovat pian maasta nostamisen jälkeen. Kevättalveen mennessä palsteri alkaa kovettua ja laatu heikkenee merkittävästi, joten niistä kannattaa nauttia juuri nyt.

parsnip coffee cake

Palsternakkakakku on saanut joitain vaikutteita tunnetummalta serkultaan, porkkanakakulta, mutta maku ei ole niin makea ja mausteitakin on vähemmän. Taikina syntyy käden käänteessä, kun kaikki aineet sekoitetaan yhteen ja sähkövatkain saa pitää vapaapäivän. Alkuperäisen ohjeen löysin yhdestä lempiruokalehdestäni, ruotsalaisesta Lantiliv Mat & Vinistä. Ohje muokkautui käsittelyssäni jonkin verran, sillä ensimmäisellä kokeilukerralla minulta loppuivat vehnäjauhot kesken. Jotain muuta oli keksittävä, kun kauppaankaan ei ollut aikaa lähteä. Myös appelsiini on oma lisäykseni ja kuorrutteeseen vaihdoin tuorejuuston mascarponeen.

Palsternakkakakku on helppo ja nopea valmistaa, joten mikään ei estä tekemästä tätä arki-iltana ja ilahduttamalla vaikka työkavereiden marraskuista päivää!

Palsternakkakakku

200 g palsternakkaa
2 dl vehnäjauhoja
1 dl spelttikokojyvävehnäjauhoja
1 1/4 dl mantelijauhoja
3 dl ruokosokeria
1 maustemitta suolaa
2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 tl jauhettua vaniljaa
1 luomuappelsiinin raastettu kuori ja 4 rkl appelsiinin mehua
2 dl rypsiöljyä (ei kylmäpuristettua)
4 kananmunaa
1 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

kuorrutus
1 prk mascarponea
1 dl kuohukermaa
3 rkl tomusokeria
1 luomuappelsiinin kuori raastettuna
3/4 dl suolattomia pistaaseja rouhittuna

Voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk. 24 cm tai suorakaide 2 l). Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kuori palsternakka ja raasta se. Siirrä raaste sivuun odottamaan. Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa keskenään. Sekoita joukkoon appelsiinin mehu ja kuori, öljy sekä munat. Lisää lopuksi palsternakkaraaste sekä rouhitut pähkinät.

Kaavi kakkutaikina vuokaan ja paista kakkua uunin alatasolla noin tunti, kunnes kakku on keskeltäkin kypsä. Anna kakun jäähtyä hetki vuoassaan ja kumoa kakku tarjoilulautaselle.

Kuorrutusta varten vatkaa keskenään mascarpone, kerma, tomusokeri sekä appelsiininkuoriraaste. Levitä seos jäähtyneen kakun pinnalle ja koristele pistaasipähkinöillä.

Siiderisimpukat

28.10.2016 / minttu / 2 Comments

Viritä viikonloppu käyntiin siiderillä ja pekonilla maustetuilla sinisimpukoilla!

mussels with apple cider

Viime perjantaina mietimme illallispöydässä ystävien kanssa, että onko suomenkielessä lainkaan sanaa joka vastaisi ruotsin fredagsmys-ilmaisua? Emme keksineet mitään, perjantaimättökään ei oikein päässyt asian ytimeen. Fredagsmyshän tarkoittaa, ainakin minulle, sellaista rentoa perjantairuokaa, jolla viikonloppu käynnistetään. Se voi olla jotain lohturuokaa tai jotain arkiruokaa astetta parempaa. Pääasiana kuitenkin, että ruoka on helppo valmistaa ja siitä tulee hyvä mieli. Minulle nämä sinisimpukat ovat fredagsmysiä parhaimmillaan.

Jokunen viikonloppu sitten keksimme, että nyt ois simpukat kivat. Paitsi, että niitä ei sitten mistään löytynyt! Mieheni ravasi ympäri kaupunkia ja kaikkialla viesti oli sama – sinisimpukkakausi ei ole oikein vielä kunnolla alkanut. No nyt on, sillä simpukoita näyttäisi olevan tarjolla vähän joka kaupassa. Kannattaa tarttua tilaisuuteen!

Perinteisin simpukkaresepti on lienee Simpukoita merimiehen vaimon tapaan, jolloin simpukat kypsennetään valkoviinissä ja sekaan lorautetaan vielä kermaa. Omenakauden ollessa parhaimmillaan päätin pysyä Ranskassa, mutta suunnata Normandiaan. Käytin simpukoiden liemeen kuivaa ranskalaista siideriä ja kuutioin joukkoon muutaman rapsakan kotimaisen omenan. Pekoni sopii kaikkeen, myös simpukoihin, joten sitäkin suikaloin pataan. Sitten ei muuta kuin hyvää leipää kaveriksi ja lasiin mieluista juomaa. Viikonloppu voi alkaa!

Miten teillä kutsutaan perjantai-illan parempaa ruokaa? Löytyisikö fredagsmysille vastinetta?

mussels with apple cider

Siiderisimpukat

1 kg sinisimpukoita
1 (130 g) pkt pekonia suikaloituna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
1 rkl voita
2 kotimaista omenaa kuutioituna
3 dl kuivaa ranskalaista omenasiideriä
1/2 ruukku lehtipersiljaa
mustapippuria
suolaa

Kaada simpukat tiskialtaaseen ja laske niiden päälle runsaasti vettä. Hämmennä simpukoita muutaman kerran, jotta hiekka irtoaa niistä ja heitä pois rikkoutuneet. Harjaa simpukat esimerkiksi juuresharjalla ja poista samalla terävällä veitsellä parrantupsu. Käsittelyn aikana voit käyttää juoksevaa vettä. Napauta avonaisia simpukoita pöytään ja poista ne, jotka eivät sulkeudu tai jonka kuori on rikki.

Valitse laakea kattila, jossa on tiivis kansi. Sulata voi kattilassa ja lisää siihen pekoni ja valkosipuli. Paista, kunnes valkosipuli saa hieman väriä. Lisää siideri ja anna kiehua reilun minuutin. Lisää puolet kuutioidusta omenasta sekä simpukat kiehuvaan nesteeseen ja ravistele kattilaa hieman. Sulje kansi ja höyrytä n. 5 minuuttia eli kunnes kuoret avautuvat. Ravistele kattilaa kerran tai pari keittämisen aikana.

Kaada simpukat siivilään, valuta hyvin ja poista avautumattomat simpukat. Ota liemi talteen ja kaada se takaisin kattilaan. Lisää loput omenasta sekä lehtipersilja. Kuumenna kiehuvaksi ja mausta suolalla sekä pippurilla. Siirrä simpukat lämmitettyyn tarjoiluastiaan ja kaada päälle liemi. Tarjoa heti hyvän leivän kanssa.

Lakritsivanukas eli pot de crème

27.10.2016 / minttu / 0 Comments

Lakritsi ja valkosuklaa tekevät tästä jälkiruoasta suussa sulavan ja koukuttavan.

liqourice pot de crème

Pot de crème on ranskalainen uunissa kypsennettävä suklaavanukas, josta löytyy monenlaisia versioita. Ohje on pyörinyt päässäni vaikka kuinka kauan. Viikonloppuna järjestettävä Lakritsifestivaali antoi erinomaisen syyn valmistaa tätä herkkua! En ole niinkään suklaaihmisiä, mutta annapa minulle pussi lakuja tai salmiakkia, niin olen tyytyväinen.

Hienosta nimestään huolimatta on tämän jälkiruoan valmistus todella helppoa. Valkosuklaatakaan ei tarvitse erikseen sulattaa, vaan kuumennettu, lakritsijauheella maustettu kerma hoitaa asian puolestasi. Lakritsijauheena käytin tanskalaisen Lakridsin jauheita ja pienen osan Urtekramin lakritsijauhetta. Urtekramin jauheessa on happamampi maku, joten se tasapainoitti toisen jauheen makeutta. Lisäsin kerman joukkoon kolme ruokalusikallista lakritsijauhetta ja mausta tuli todella täyteläinen ja vahva. Mikäli pidät miedommasta mausta, vähennä jauheen määrää. Lakritsin maku vahvistuu vielä vanukkaan kypsyessä.

liquorice pot de crème

Saa nähdä ehdinkö lakritsifestivaaleille viikonloppuna, sen verran ohjelmaa on viikonlopuksi luvassa. Mutta menkää te ja nauttikaa minunkin puolestani!

Lakritsinen pot de créme

100 g valkosuklaata
3 dl kuohukermaa
2-3 rkl lakritsijauhetta
1 rkl sokeria
3 keltuaista

Rouhi valkosuklaa ja siirrä metalliseen tai lasiseen kulhoon. Mittaa kerma, lakritsijauhe ja sokeri pinnoitettuun kattilaan. Kiehauta seos, mutta älä keitä.

Kaada kuuma kermaseos suklaan päälle. Anna seoksen hetken olla ja sekoita tasaiseksi. Jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Erottele keltuaiset. Säästä valkuaiset vaikka marenkien tekoon. Vatkaa keltuaiset huolellisesti suklaamassan joukkoon.
Jaa seos uuninkestäviin vuokiin tai kuppeihin (n. 1 dl/ kuppi).

Kypsennä vesihauteessa uunissa 150 asteessa 35-40 minuuttia tai kunnes seos on hieman hyytynyt. Kypsennysaika riippuu astian koosta ja paksuudesta.

Jäähdytä hetki ja nosta vanukkaat viileään maustumaan noin tunniksi. Ripottele pinnalle lakritsijauhetta.

Mustakaalicrostinit

26.10.2016 / minttu / 0 Comments

Crostinit ovat italialaisia alkupalaleipiä. Tällä kertaa ne saivat päällensä muhennettua mustakaalia.

mustakaalicrostini

Tutuistuin mustakaaliin eli cavolo neroon ensi kerran häämatkallamme Firenzessä ihan hirmu kauan sitten. Ihmettelin tätä upeaa kaalia ja päädyin ostamaan pussillisen kyseisen kaalin siemeniäkin. Ne jäivät kuitenkin kylvämättä, mutta ajatus mustakaalista jäi päähän. Kun myöhemmin suunnittelin Toscana-kurssia työväenopistolle, törmäsin tähän crostiniohjeeseen. Tuolloin ei kaupoista löytynyt mustakaalia, saatika lehtikaalia, joten kurssilla käytimme savoijinkaalia. Hyvää sekin oli.

Tilanne mustakaalin osalta on onneksi korjaantunut ja nyt sitä saa kaupoistakin jo. Toissa kesänä sain lopulta myös itsekin kasvatettua mustakaalia parvekkeellamme, mutta tänä kesänä mustakaalin taimiini iski joku ötökkä ja sato jäi olemattomaksi. Onneksi ei tarvitse olla oman kasvatuksen varassa, tässäkään asiassa!

Crostinit ovat mainio alkupala ja ne sopivat myös keittojen kaveriksi. Toinen crostinisuosikkini, jota olemme myös työväenopiston kursseilla valmistaneet, on broilerinmaksacrostini. Siihen löydät erinomaisen ohjeen Nelleltä, Siskot kokkaa -blogista. Suosittelen kokeilemaan molempia crostineja, sillä yhdessä niistä saa mukavaa napostelua vaikka italailaishenkiselle illalliselle.

mustakaalicrostini

Mustakaalicrostinit

1 pieni ohut patonki tai muuta vaaleaa leipää
oliiviöljyä
300g mustakaalia, savoijinkaalia tai lehtikaalia
2-3 valkosipulinkynttä ohuina viipaleina
1 rkl balsamiviinietikkaa
suolaa
mustapippuria myllystä
pecorinoa tai parmesania
pinjansiemeniä

Leikkaa patonki ohuiksi viipaleiksi, sivele kummallekin pinnalle öljyä ja siirrä viipaleet uunipellille. Anna paistua 200-asteessa 10 minuuttia, kunnes viipaleet ovat kullanruskeita ja rapeita. Pidä lämpiminä. Jos teet crostineja pienemmän määrän, niin paahda leipäviipaleet paistinpannulla öljyssä. Lisää siinä tapauksessa valkosipulinkynsi öljyä maustamaan. Voit viipaloida sen sitten kaalin joukkoon.

Leikkaa mustakaaleista pois sitkeät lehtiruodit. Revi kaali mahdollisimman ohuiksi suikaleiksi.
Kuumenna 3 rkl öljyä paistinpannulla, lisää valkosipuli ja kuullota minuutin verran. Lisää kaali, tilkka vettä, suola ja pippuri. Paista sekoittaen, kunnes kaali on pehmeää. Pirskottele kaalien päälle etikkaa ja jatka paistamista, kunnes etikka on haihtunut.

Lusikoi seosta lämpimien patonkiviipaleiden päälle, pirskota pinnalle öljyä ja jauha päälle pippuria. Höylää päälle pecorinoa tai parmesaania ja koristele pinjansiemenillä.