Haarukkavatkain

Ruokablogi

Category: Juhlapyhät (page 2 of 4)

1. adventin sitruskakku

1.adventti aloitetaan raikkaalla ja helpolla sitruskakulla.

First Advent is here

Kuten tuossa edellisessä postauksessa kerroin, syntyi tämä adventtikakku-kalenteri tarpeesta saada joulukirjojojeni herkullisia kakkuohjeita kokeiluun ja tietysti myös tänne blogiin.

Kakkukvartetin aloittaa sitruskakku, joka on itseasiassa vähän oma muunnelmani kahdesta kakusta: Delia Smithin kookos-limekakusta ja Jamie Oliverin Amalfin kakusta. Se on myös saanut erittäin paljon vaikutteita amerikkalaisesta key lime -piirakasta.

Citrus cake with sweetie and red grapefruit

Pohja valmistetaan digestivekekseistä ja täytteeseen tulee key lime -piirakan tapaan kondesoitua maitoa, mutta myös jogurttia. Sitruksina tässä kakussa toimivat verigreippi ja sweetie. Täytteeseen meni myös loraus sitruunamehua. Kun maistoin tuota täytettä, tuli mieleeni todella vahva makumuisto lapsuudestani.  Äitini teki aina välillä viikonloppuaamuisin meille appelsiinijuomaa, johon tuli maitoa, tuorepuristettua appelsiinimehua ja kananmunaa. Jonkin sortin 70-80 -luvun smoothien esi-isä siis. Myöhemmin törmäsin vanhaan Valion lehtiseen, jossa tuo sama juoma oli. Nimeen muistaakseni liittyi joku voimajuoma tai tiikeri. No, oli miten oli, tuo verigreippimehun, kondesoidun maidon, jogurtin ja kananmunan yhdistelmä oli just saman makuista!

Citrus cake w/ aperol citrus

Vuoden ajan vaihtuminen on tuonut meille taas ihanat sitrukset ja tällä kertaa tartuin kestosuosikkini verigreipin lisäksi sweetieen. Totta puhuakseni, en muista olenko sweetietä syönyt milloin viimeksi. Sweetie on kuoreltaan kirkkaan vihreä ja se on pomelon sekä greipin risteytys. Maultaan se on makeampi kuin greippi, joten siitä on hyvä aloittaa greippityyppisiin hedelmiin tutustuminen. Omaan makuuni se on sellaisenaan jopa hieman liian makea, mutta yhdistettynä kirpeämpiin sitruksiin, se on oikein hyvä. Kokeilin raastaa myös sweetien kuorta, mutta siinä ei mielestäni ollut mitenkään kovin hyvä maku muihin sitruksiin verrattuna. Tässä ohjeessa sweetie pääsi kakun päälle lohkoina, Aperol-vaahterasiirappiliemessä uitettuna.

Tein viime vuonna Aperolista ja verigreipistä marmeladia. Ohjeen löydät täältä.

Sitruskakku Aperol-sitruksilla

pohja
250 g digestivekeksejä
1 1/2 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta tai sulatettua voita

täyte
1 tlk kondensoitua maitoa
1 dl paksua turkkilaista jogurttia
4 keltuaista
1 1/4 dl verigreipin ja sitruunan mehua
2 tl verigreipin raastettua kuorta

Aperol-sitrukset

1 dl Aperolia
1 dl vaahterasiirappia
2 kanelitankoa
2 tähtianista
1-2 verigreipin kuorisuikaletta
(sitruksista irronnutta mehua)

2 verigreippiä
2 sweetietä

Pingota irtopohjavuoan (halk. 22 cm) pohjalle leivinpaperi ja voitele reunat.

Jauha keksit monitoimikoneessa tai kauli ne paksussa pakastuspussissa hiekkamaiseksi. Sekoita joukkoon rasva ja painele keksimuru tasaisesti vuoan pohjalle ja reunoille. Täytettä tulee vuokaan paljon, joten keksireuna saa ulottua yli vuoan puolen välin.

Paista pohjaa 175 asteisessa uunissa 8-10 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.

Mittaa täytteen kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa sähkövatkaimella 2-3 minuuttia, kunnes täyte on täysin sekoittunut. Kaada seos esipaistetun pohjan päälle.

Paista uunin alatasolla 12-15 minuuttia. Kakku saa olla keskeltä hieman höllyvää. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja nosta kakku sitten jääkaappiin yön yli.

Valmista Aperol-sitrukset. Mittaa kattilaan Aperol ja vaahterasiirappi. Pese verigreippi ja leikkaa siitä kuorisuikale tai kaksi kattilaan. Lisää kaneli ja tähtianis. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 5-8 minuuttia, kunnes seos on siirappimaista. Jäähdytä.

Leikkaa verigreipit ja sweetiet kuorettomiksi lohkoiksi. Valuta halutessasi leikkuulaudalle kertynyt mehu siirapin joukkoon (siirapista tulee silloin juoksevampaa).  Kääntele sitrusohkot siirapissa ja nosta kakun pinnalle. Voit myös tarjota sitrukset erikseen kakun kanssa.

Vinkki! Saat siirapista alkoholittoman version, kun käytät Aperolin sijasta saman verran verigreipin tai greipin mehua.

Kirjoitusmusiikkina taustalla soi Sian Everyday is Christmas

Adventti-kakkukalenteri ja jouluasiaa

Joulukuu on ovella, siis ihan oikeasti!

This year's new decorations

Tänä vuonna uutuuksina kuuseen pääsevät mm. munakoiso, Herra Karhu ja ruusukaali (OMG!).

Olen jouluihminen luita ja ytimiä myöten ja meille joulu alkaa hiipiä kuin varkain marraskuusta. Ensimmäisenä varastosta kaivetaan pimeän ajan valot parvekkeellemme. Sen jälkeen vaihtuvat verhot talvisimpiin ja kesän kirkkaita värejä hehkuvat mukit siirtyvät kaappiin tehden tilaa tummille ja talvisimmille mukeille. Marraskuun aikana tiensä keittiöön raivaavat myös Tsaikka-lasit glögiä varten ja sisälle syntyy valorypäksiä, kun ripustelen tähtivaloja sinne ja tänne. Myös paperiset joulutähdet löytävät marrakuun loppuun mennessä paikkansa. On sanomatta selvää, että kynttilöitä on jo tässä vaiheessa poltettu useampi paketti. Perinteisiini kuuluu myös ostaa joka vuosi ainakin yksi uusi joulukoriste kuuseemme ja tuo koriste (lue koristeet) jäävät usein jo esille tunnelmaa tuomaa.

Joulukuun ensimmäisenä ripustan oveemme joulukranssin, jonka olen tehnyt jonkin sorttisista kuivatuista heinistä ja joka vuosi koristelen tuon kranssin vähän eri tavalla. Tänä vuonna siihen taitaa päästä roikkumaan uusi joulukoriste: hauska auto, jonka katolle on köytetty joulukuusi! Tässä vaiheessa viimeistään pistän kuusitilaukseni Metsäylioppilaiden kuusikauppaan, josta aina päädyn tilaamaan meille sen isoimman kuusen mikä sisälle mahtuu. Ja upeita kuusia ne ovatkin olleet. Metsäylioppilaat toimittavat kuusen kotiin saakka ja heillä on myös kuusen noutopalvelu, jos joulun jälkeinen kuusendeletointi-operaatio ahdistaa. Voin lämpimästi suositella!

Nigel's Christmas Chronicles is classic already!

Näistä valmisteluista huolimatta on minulla perinne, jota ilman joulufiilis ei tule – se on jouluaiheisten ruokakirjojen selailu. Minulla on muutama vanha luotettu suosikkini: Nigellan joulukirja ja ruotsalaisten Eisenmanin siskosten Vinterns Sötä.  Viime vuonna sain ilokseni lahjaksi kaksi uutta joulukirjaa: Nigel Slaterin Christmas Chronicles ja Jamie Oliverin Christmas Cookbook.  Nigelin kirja odottaa yöpöydällä iltalukemisena ja yritän pysyä kirjan päiväkirjamaisessa tahdissa, jossa aloitetaan jouluun lähestyminen marraskuusta. Tartun näihin kirjoihin jo lokakuussa ja haaveilen mitä kaikkea tekisin. Totuus on kuitenkin se, että määräänsä enempää ei ihminen yhtenä jouluna voi syödä ja vuosien saatossa olenkin oppinut hillitsemään tarjottavien määrää, vaikka kuinka polttelisi tehdä sitä, tätä ja tuota.

Kaikissa näissä joulukirjoissani on ihania leivontaohjeita, joita en tule koskaan jouluisin tekemään ja sekös harmittaa! Jouluna on niin paljon kaikkea muuta hyvää suolaista syötävää, että itselläni nämä makeat leivonnaiset tahtovat olla vähän liikaa ja ne jäävät meillä usein syömättä.  Kun tätä mielessäni tuskailin, keksin, että mitäs jos  poimisinkin kirjoista leivontaohjeita adventtikalenteriin?  Näin edes pieni osa kuolaamistani leivonnaisista saisi sen huomion minkä ne ansaitsevat.

Delia and Nigella got some Nordic company.

Minulta puuttui Teresan ja Johannan Hyvää joulua -kirja ja olinkin todella tohkeissani, kun sen Teresalta sain. Kirja on täynnä houkuttelevia ohjeita.

Suuresti ihailen bloggaajakollegoita, jotka saavat aikaiseksi joka vuosi joulukalenterin blogiinsa. Pari viime vuotta olen saanut olla mukana Ku ite tekee- ja Kokit ja potit -joulukalentereissa, mutta en usko, että tulen koskaan saamaan aikaiseksi omaa joulukalenteria. Olkoot tämä adventti-kakkukalenteri sille hyvä korvike! Joten olkaapa kuulolla sunnuntaina, kun ensimmäinen adventti koittaa. Jotain herkullista on silloin luvassa.

Vink vink! Jos joululeivontasormia jo syyhyttää, niin vilkaisepa tätä viikunakakkua. Se on Delia Smithin kakkukirjasta.

 

 

 

 

 

 

Suolainen Tarte tatin keltajuuresta

Miten olisi lautasellinen aurinkoa tarte tatinin muodossa?

Tarte tatin from yellow beetroot

Joskus on lyhyestä virsi kaunis,  ja juuri nyt on sellainen tilanne. Tätä voisi myös kutsua ekonomiseksi bloggaamiseksi – ei turhan jaarittelua ja miljoonaa kuvaa. Tiedän kyllä, ei ole google- ja seo-optimoitua ja what not. Mutta kuten tapanani on, mausta ei tingitä!

Voitaikinarakkautta

Näin talven tullessa muistuu taas mieleen miten loistava asia voitaikina onkaan! Siis oikeasti! Rakastan voitaikinan lehtevyyttä, rapeaa pintaa ja tietysti ihanan mehevää rasvaista taikinaa. Ja kun puhun rasvasta, tarkoitan voita. EI KIITOS kaikille margariinista valmistetuille lehtitaikinoille.

Yksi leivonnainen missä nykyisin yleensä aina oikaisen valmiilla voitaikinalla on tarte tatin. Siihen yleensä tehdään jonkinlainen rough puff -taikina eli voi ja jauhot nypitään ja muotoillaan taikinaksi veden kanssa. Taikinaa aidon voitaikinan tapaan kaulitaan ja käännellään, mutta prosessi on huomattavasti suoraviivaisempi kuin perinteisessä voitaikinassa. Toki vielä helpompaa se on valmiista pakastetaikinasta ja sormet ristiin, että Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa saa vielä hamaan tulevaisuuteen saakka, sillä se on luottotaikinani ja on muuten ainoa (tietääkseni), joka myydään kokonaisena taikinana, ei pieninä levyinä.

Keltaista juurissa

Tämän tatinin voi tehdä punajuuresta, mutta nuo kullankeltaiset keltajuuret ovat houkuttaneet minua jonkin aikaa ja kun lunta odotellessa on maa musta, niin pieni väripläjäys on lienee paikallaan.

Olen haaveillut tästä keltajuuritatinista koko syksyn ja lopulta sain sen tehtyä.  Ja hyvä tulikin! Keltajuurten maku on punajuurta miedompi ja makeampi,  ja makeus vielä korostuu uunissa paahdettaessa. Keltajuuri ei myöskään värjää samalla tavalla kuin punajuuri tekee, joten käsittely on vaivattomampaa.  Maustoin keltajuuret rosmariinilla, mutta myös timjami sopii. Tatinin kanssa tarjosin labnehia.  Jos saat käsiisi vuohenmaitojogurttia, käytä sitä. Normaali turkkilainen jogurtti toimii totta kai, kunhan se ei ole rasvatonta tai vähärasvaista.

 

Keltajuuri tatin


2 pientä (halk. 22 cm) piirakkaa tai yksi iso

1 kg pieniä keltajuuria
50 g voita
2 rkl oliiviöljyä
4 – 5 rkl sherryetikkaa
2 – 3 rkl fariinisokeria

3- 4 rosmariinin oksaa

1 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1 pkt Pirkka esikaulittua ja laskostettua voitaikinaa

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Kuumenna uuni 200 asteeseen.

Pese ja kuori keltajuuret. Leikkaa ne puoliksi.

Kuumenna uuninkestävässä paistinpannussa voi ja oliiviöljy,kääntele keltajuuret rasvassa. Lisää etikka, sokeri ja mausteet. Sekoita ja maista, lisää etikkaa tai sokeria makusi mukaan. Lisää rosmariinin oksat. Peitä pannu foliolla ja siirrä uuniin. Paista 30 – 45 minuuttia, kunnes keltajuuret ovat pehmenneet.

Kauli taikina hieman ohuemmaksi ja leikkaa siitä hieman pannun halkaisijaa suurempi kiekko. Käytä muottina vaikka isoa lautasta.

Kääntele keltajuuret pannussa niin, että ne ovat tiiviisti toisissaan kiinni. Poista tässä vaiheessa rosmariini. Voit leikata osan keltajuurista pienemmiksi paloiksi, jotta saat ne pannulle asettumaan.

Nosta taikina juuresten päälle ja käännä taikinan reunat kohti pannun pohjaa. Paista uunissa 20 – 25 minuuttia, kunnes taikina on kauniin kullanruskea ja kypsä.

Anna piirakan levätä hetki ja peitä pannu isolla lautasella. Kumoa piirakka tarjoilulautaselle. Koristele rosmariinilla ja tarjoa labnehin kanssa.

Labneh

400 g vuohenmaitojogurttia tai paksua turkkilaista jogurttia
1/4 tl suolaa

Vuoraa syvä kulho musliinikankaalla tai juustokankaalla. Sekoita jogurtin joukkoon suola. Valuta jogurtti kankaan päälle, nosta kulmat keskelle ja pyöritä kangas tiukaksi nyytiksi. Sido nyytti narulla. Ripusta nyytti valumaan kulhon päälle ja anna jogurtin valua 24 – 36 tuntia jääkaapissa.

Lisää juuresherkkuja? Miten olisi Juurescouscous tai Risotto uunipaahdetuista punajuurista ? Kokeile myös Hannan Sopan samettista keltajuurikeittoa

Viikuna-vuohenjuustopiirakka

Viikunat, vuohenjuusto ja pekaanipähkinät – eikö kuulostakin hyvältä kombolta?

Fresh figs

Istuimme tänään ystäviemme pihaterassilla nauttimassa kiireettömästä brunssista, viimeistä kertaa yhdessä hetkeen.  Ystävämme pakkaavat pian tavaransa varastoon ja ajaa surauttavat Espanjaan Suomen talvea pakoon. Siinä syysauringon lämmössä hengähdimme ja vaihdoimme kuulumisia – vähän yksi jos toinenkin totesi, että syksy kaikkine kiireinen on todellakin alkanut ja loma on pian kaukainen muisto vain!

Onneksi on noita hetkiä, joihin voi hetkeksi pysähtyä ja sitten jaksaa taas näpytellä koneella blogiinkiin juttuja. Ja taitaa olla tälle jutulle ihan ne viime hetket, sillä tuoreiden viikunoiden sesonki kestää vain suloisen hetken ja se on ohitse melkein yhtä pian kuin on alkanutkin!

Mielestäni viikunat ovat parhaimmillaan joko aivan tuoreina tai sitten uunissa pehmeiksi vaniljan kanssa haudutettuina.  Pallottelin kummalla tavalla ne valmistaisin, mutta sitten tämä rapsakalla pekaanipähkinäpohjalla varustettu ja pehmeällä vuohenjuustolla vuorattu piirakka voitti.

Gluten free fig and goat cheese tart

 

Täytteessä käytin mainiota Saloniemen juustolan Syrjähyppyä, joka on pehmeä vuohentuorejuusto. Suosittelen kokeilemaan sitä jo ihan meidän kotimaisten juustotilojen kannatuksen vuoksi! Tein piirakan pieneen irtopohjavuokaan, johon tuo 200 g tuorejuustoa oli melko paljon, joten saman määrän voit käyttää vaikka vuoka olisi 20-24 cm halkaisijaltaan. Tuplaa silloin pohjan raaka-aineet, jotta pähkinämurua riittää vuoan reunoille saakka.

Pohjan voit valmistaa etukäteen valmiiksi, säilytä se kuivassa paikassa. Täytettynä piirakka pehmenee pian, joten nauti se mahdollisimman nopeasti täyttämisen jälkeen.

Viikuna-vuohenjuustopiirakka
vuoka 18×18 cm irtopohjavuoka

Pohja
2,5 dl (125 g) pekaanipähkinöitä
1 rkl vettä
2 tl juoksevaa rasvaa
ripaus suolaa ja kanelia
Täyte
1 pkt Saloniemen syrjähyppyä
1/2 – 1 dl maitoa (myös kauramaito tai mantelimaito käy)
ripaus mustapippuria
6-7 kypsää viikunaa
Karamellisoidut pähkinät
1 dl pekaanipähkinöitä
2 rkl vaahterasiirappia
ripaus sormisuolaa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat. Valmista ensin pinnalle tulevat karamellisoidut pekaanipähkinät. Paahda pähinät pannulla ja lisää pannulle siirappi. Kääntele pähkinöitä pannulla muutaman kerran ja kumoa leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle sormisuolaa.

Jauha pekaanipähkinät rouheeksi monitoimikoneessa. Lisää rasva, vesi ja mausteet. Anna koneen käydä, kunnes seos on tasaista ja muodostanut taikinamaisen pallon.

Painele pähkinäseos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista 150 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes pohja on saanut vähän väriä ja pinta tuntuu kuivalta koskettaessa. Anna pohjan jäähtyä vuoassa. Ota vuohenjuusto huoneenlämpöön.

Vatkaa vuohenjuuston rakenne pehmeäksi ja lisää maitoa sen verran, että saat koostumuksesta helposti levitettävän.
Levitä juusto jäähtyneen piirakkapohjan päälle.

Huudo viikunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Asettele viipaleet juuston päälle ja rouhi pinnalle mustapippuria. Rouhi karamellisoidut pekaanipähkinät veitsellä ja ripottele ne piirakan päälle. Tarjoa heti.

Creative mess

Raparperi-vaniljapiirakka

Myönnetään, raparperi ei ole vielä meillä sesongissa, mutta en voinut vastustaa näitä pinkkejä kaunokaisia!

rhubarb and custard tarte

 

On taas se aika vuodesta, kun kateellisena katselen ruokalehdistä ja instasta brittien toinen toistaan ihanampia raparperiohjeita. Siellä kun nämä forced grown eli pimeässä kasvatetut pinkit raparperit ovat juuri nyt parhaimmillaan. Pitäisi varmaan keväällä pyytää äitiä huputtamaan muutamat raparperit ja katsoa, että saako niistä raparpereistä yhtään pinkihtäviä. Yleensähän sitä pinkkiä näkee vain ihan juuressa ja pienemmissä varsissa. Raparperia on useita eri lajikkeita, joissa värin lisäksi myös hapokkuus vaihtelee. Usein pinkki väri ennakoi matalampaa oksaalihappopitoisuutta. Vihreät raparperit ovat maultaan kirpakkaampia. Kotimaisia raparpereja joutuu vielä tovin odottelemaan. Sitä ennen on tyytyminen tuontitavaraan. Nämä ostamani raparperit olivat Hollannista peräisin.

Raparperin ja vaniljakastikkeen yhdistäminen ei ole uusi juttu ja kombo on hyväksi todettu. Tässä versiossa vaniljakastike upotetaan piirakkaan ja paahdetut raparperit lisätään kastikkeen päälle.  Alkuperäisen idean nappasin Delicious Magazinesta, mutta muokkasin ohjetta jonkin verran. Jätin esimerkiksi pois päälle ripoteltavan muruseoksen, kun mielestäni ohjeessa oli ihan riittävästi tekemistä sellaisenaankin.

pistacchio flour

Kävimme helmikuun lopulla Tallinnassa ja vaikka alunperin en ajatellut siitä reissusta mitään blogiin kirjoittaa, oli matka niin huippu, että lupaan vielä siihen täällä bloginkin puolella palata. Yksi tuon matkan suurista löydöistä oli Kaubamajasta ostamani pistaasijauho! Se on täysin puhdasta pistaasia ja sen vuoksi myös gluteeniton. Jauho antoi taikinaan tumman vihreän sävyn, joka paistamisen aikana vaaleni. Pistaasijauhoa laitoin taikinaan 2 desiä ja loput jauhoista oli spelttivehnäjauhoa. Pohjasta tuli rapea ja pistaasin tuoksu oli upea! Ja kun pistaasia tuli piirakkapohjaan, niin siitä sain hyvän syyn ripotella piirakan pinnalle Marilta tuliaiseksi saamiani suikaloituja pistaaseja. Ihanaa!

Pistaasijauhon voit korvata mantelijauholla tai hasselpähkinäjauholla. Piirakasta ylijääneistä valkuaisista taiot vaikka mitä herkkuja. Blogiarkistosta löydät monta hyvää marenkiohjetta! Mutta enpä jaarittele tässä enempää. Oikein levollista ja aurinkoista pääsiäistä!

Oletko helppoa pääsiäisjälkkäriä vailla? Kokeile passionhedelmäpossettia!

raparperipiirakka

 

Raparperi-vaniljapiirakka

yksi piirakka 20-22 cm irtopohjavuokaan

Taikina
5 dl puolikarkeita spelttivehnäjauhoja
2 dl pistaasijauhoa
ripaus suolaa
200 g kylmää voita kuutioituna
4 rkl ruokosokeria
2 isoa keltuaista
4-5 rkl jääkylmää vettä

Vaniljakiisseli
2 isoa kananmunaa
3 keltuaista
1 rkl maissitärkkelystä
60 g ruokosokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
3 dl kuohukermaa
1/2 tl aitoa vaniljaa jauheena

Raparperi
300 g raparperia 4 cm paloina
1/2 dl ruokosokeria
1/2 tl aitoa vaniljaa jauheena
1 rkl voita

lisäksi rouhittua pistaasia pinnalle

1. Mittaa monitoimikoneeseen jauhot, suola ja kylmä kuutioitu voi. Aja murumaiseksi seokseksi. Siirrä jauho-voiseos isoon kulhoon. Lisää sokeri. Erottele keltuaiset kuppiin ja sekoita joukkoon 4 rkl kylmää vettä. Lisää seos jauhojen joukkoon nopeasti sekoittaen. Muotoile taikinaksi ja jaa kahteen palaan. Kääri taikinapalat muovikelmuun ja siirrä jääkaappiin. Toisen taikinapalan voit pakasteaa ja käyttää myöhemmin.
2. Voitele piirakkavuoka ja vuoraa pohja leivinpaperilla. Kauli taikina hieman vuokaa suuremmaksi kiekoksi ja nosta vuokaan. Leikkaa reunat takaiseksi. Pistele pohja haarukalla ja peita leivinpaperilla. Kaada paperin päälle riisiä tai kuivattuja herneitä/papuja. Paista 200 asteessa ensin 10 minuuttia, poista sitten kuivat pavut ja leivinpaperi. Jatka paistamista vielä 5 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä.
3. Valmista vaniljakiisseli. Riko kulhoon munat ja erottele joukkoon keltuaiset. Siivilöi joukkoon maissitärkkelys ja sekoita voimakkaasti. Lisää myös sokeri. Kuumenna kattilassa kerma, raastettu appelsiinin kuoriraaste sekä vaniljajauhe juuri ja juuri kiehumispisteeseen. Valuta koko ajan sekoittaen kuuma kerma munaseoksen joukkoon. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna sekoittaen pienellä lämmöllä, kunnes kiisseli paksuuntuu. Jäähdytä kiisseli kattilassa kylmässä vedessä tiskialtaassa, sekoita välillä ettei pinta kuorrutu. Kaada kiisseli kannuun ja peitä pinta kelmulla. Pidä jääkaapissa.
4. Huuhdo raparperit ja siisti raparperien päät. Paloittele ne noin 4 cm paloiksi. Siirrä uunivuokaan. Sekoita sokerin joukkoon vaniljajauhe ja ripottele se raparperien päälle. Lisää muutama voikuutio. Paahda uunissa noin 15 minuuttia. Valuta pehmenneet raparperit siivilässä ja anna jäähtyä.
5. Levitä vaniljakiisseli piirakkapohjan päälle. Nosta pinnalle raparperipaloja ja painele niitä kastikkeen alle. Jätä osa raparpereista koristelua varten.
6. Paista piirakkaa uunissa noin 15 minuuttia, kunnes täyte alkaa reunoilta hyytyä. Se saa keskeltä jäädä hieman hyllyväksi. Anna jäähtyä huoneenlämpöiseksi. Nosta pinnalle loput raparperit ja koristele rouhitulla pistaasilla.

Aperol-verigreippimarmeladi ja ruikutusta vuoden vaihtumisesta

Vuosi vaihtui ja elämä jatkuu!

Aperol marmelade

Totta puhuakseni itselleni nämä vuoden vaihteet ovat aina vähän nihkeitä aikoja. Rakastan joulua ja kaiken sen tunnelmallisen kotoilun taaksejättäminen vähän ahistaa. Tammikuu tulee aina liian aikaisin ja se kestää aivan liian kauan. Tammikuu on yksi loputon ankeiden päivien ketju, jos minulta kysytään.

Viime vuonna tammikuussa ei myöskään valon määrällä päässyt juhlimaan. Muistan tämän varsin hyvin, kun yritin kuvata isoa asiakastyötä ja valoa tuntui tihkuvan minimaalisesti ehkä tunnin. Vähän kuten tänään. Pilvet roikkuu maassa asti eikä lumesta tietoakaan. Huoh.

Jotenkin olen itseni aina tästä tammikuusta läpi raivannut. Suunnitelmani tammikuun selättämiseksi sisältää yleensä paljon kynttilöitä, ystävien tapaamista, ulkonasyömistä ja kotona lohturuokien kokkailua. Siihen kuuluu myöskin jonkin verran surumielistä joulun perään haikailua, joten on lienee sopivaa palata tähän aperol-verigreippimarmeladiin, jota tein pienen erän joululahjoiksi.

home made marmelade from aperol and red grapefruits

Ohjeen nappasin Olive magazinesta ja on melko monivaiheinen, mutta ehdottomasti tekemisen arvoinen. Verigreippien sesonki on vielä parhaimmillaan ja erityisesti luomuverigreipit ovat olleet tosi hyviä. Marmeladi maustetaan Aperolilla ja se lisätään marmeladiin aivan lopuksi. Aperolin voi hyvin jättää pois taloudessanne on lapsiruokailijoita. Sopii ihan älyttömän hyvin paahtoleivän päälle ja miksei sitä voisi ujuttaa pullavanukkaaseen tai croissantin väliinkin. Tai kääretortun täytteeksi, nam! Ohjeen marmeladiin löydät täältä.

Aperol on italialainen aperitiivi, joka on kirkkaan oranssi ja maistuu happaman makealta. Se valmistetaan parista eri appelsiinilajikkeesta ja maustetaan katkeroilla sekä yrteillä. Juoma on varmaankin tunnetuin Aperol Spritz -juomasta, jossa Aperolin joukkoon sekoitetaan proseccoa ja soodavettä.

En tee uuden vuoden lupauksia, mutta jotain toiveita minulla on koskien tulevaa. Toivon, että oppisin pitkäjänteisemmäksi ja oppisin keskittymään yhteen asiaan kerrallaan.  Vaikka nauttimaan siitä verigreippimarmeladilla päällystetystä paahtoleivästä sen sijaan, että yritän syödä, selata puhelinta ja kirjoittaa sähköpostia samalla.  Toivon, että löytäisin aikaa ja energiaa kirjoittamiseen. Myös jonkinlainen suunnitelmallisuus olisi tervetullutta ja voisin varmaan elää hiukkasen vähemmällä itsekritiikillä, kiitos!

Millaisia odotuksia tai toiveita sinulla on tälle alkaneelle vuodelle?

 

Sahramirisotto

saffron risotto

Joulupäivä on koittanut ja toivottavasti kaikilla on ollut leppoisan mukava joulu. Sen verran touhukkaita olivat nuo joulua edeltäneet päivät etten ehtinyt tätä sahramirisoton ohjetta tänne blogiin laittaa, mutta haitanneeko tuo. Tämä risotto voi hyvinkin maistua jouluruokien jälkeen ja toisaalta, se saa lisäruokaisuutta jos risoton päälle kokoaa kinkun rippeet. Inspiraatiota voi hakea vaikkapa Jamie Oliverilta, joka muokkasi risoton uuteen uskoon kalkkunasta ja kalkkunan kastikkeesta. Veikkasimme mieheni kanssa, että italialaiset saattavat repiä hiukset päästä tämän nähtyään… Herkulliselta tuo Jamien versio kyllä vaikutti!

Sahramirisotto valmistuu kuten mikä tahansa risotto. Tähän risottoon käytin yhden teelusikallisen sahramia, jonka liotin 1/2 desiin lihalientä. Sahramin lisäsin riisin joukkoon heti alussa, viinin lisäyksen jälkeen. Lisähohdokkuutta risotto saa, jos käytät viinin sijaan vaikka proseccoa! Risotto-ohjeen voit muokata vaikka tästä kantarellirisoton ohjeesta.

Sahramirisotto tarjotaan usein osso bucon kanssa, mutta oikein maistuvaa se oli sellaisenaankin alkuruokana. Tätä pidemmittä puheitta, oikein suloista joulun aikaa!

Saffron risotto

 

 

Kuumat halloumi-chorizoleivät

Halloumi-chorizoleivät pelastavat nälkäkiukkuisen joulupuuhastelijan.

Grilled chees w/ halloumi

 

Nyt eletään sitä aikaa, kun joulupuuhastelut alkavat käydä kuumimmillaan. Kovasti touhutessa saattaa kuitenkin unohtua syödä ja sitten se vasta ilo irtoaa, kun huusholli on täynnä kiukkuisia joulunlaittajia. Tai näin olen kuullut  joissain perheissä tapahtuvan. Itsehän en ole koskaan saanut itkupotkuraivaria verensokerin laskiessa miinuksen puolelle ja heittäytynyt marttyyrimoodiin samalla, kun raivokkaasti jynssään tiskiallasta kiiltävämmäksi.

No, tämä idyllinen kotihetki sikseen ja asiaan. Ei oikeasti ole naurun paikka, kun se nälkä iskee ja silloin on hyvä olla valmistautunut.  Tämän leivän juju ovat raaka-aineet, jotka voit hankkia jääkaappiin ja ne säilyvät, vaikka et heti niitä käyttäisi, nimittäin halloumi, aurinkokuivatut tomaatit ja chorizo. Leipää löytyy useimmista kodeista, meillä tosin sen takia voi joutua kauppareissulle…

Grilled halloumi and chorizo toast

 

Leipänä käytin taannoiselta Tallinnan matkalta ostamaani maailman parasta ruisvuokaleipää. Muhun leipomo, Telliskivessä, on varmasti aika monelle jo tuttu ja tuo leipä! Se on saaristolaisleivän tumman puhuvaa, mutta ilman sitä makeutta. Itäsuomalainen hapanleivän rakastaja approves! Leivässä on myös kivaa rapsakkuutta, joka tulee ilmeisesti paahdetuista pellavansiemenistä. Mutta laita sitä leipää mitä kotoa löytyy. Nauti kylmän oluen kanssa.

Halloumi and chorizo toast

Ja tässäpä loppuun vielä kuuma vinkki välipäiville!

Täytä leivät kinkulla tai kalkkunalla chorizon sijaan. Halloumi toimii niiden kanssa tosi hyvin ja jos haluat voi leiville sipaista myös hieman sinappia. Mielummin kinkku suuhun kuin bioastiaan!

 

Leipiiin tarvitset:

1 pkt halloumia
1 pkt (200 g) chorizoa (ei täysin raakamakkaraa, mutta esim. espanjalaiset vakuumiin pakatut semiraakamakkarat käyvät myös)
1 tlk aurinkokuivattujatomaatteja
basilikaa
leipää

Viipaloi halloumit ja paista ne kuumalla pannulla. Murenna tai viipaloi chorizo ja paista se pannulla. Lisää öljyä tarvittaessa. Siirrä chorizot pannnulta, jätä rasva.

Viipaloi leipä ja täytä viipaleet haluamallasi määrällä halloumia, chorizoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Voit laittaa basilikan lehtiä kerrosten väliin. Paina leivät tiukaksi paketiksi ja paista molemmin puolin chorizon rasvalla pannulla, kunnes pinta on rapsakoitunut ja leivät lämmenneet. Tarjoa heti.

Granaattiomenaglögi maistuu vaniljalle ja kardemummalle

Millainen glögi tälle vuodelle keksitään?

Mulled pomegranate juice

Tämä oli  jokavuotinen pohdinnan aihe jo aikoinaan, kun työskentelin Katajanokalla koekeittiöllä. Jossain vaiheessa tuntui siltä, että nyt on kokeiltu kyllä kaikki mahdolliset glögivariaatiot ja sitten sitä keksi kuitenkin jotain uutta. Viime vuonna tänne blogiin valmistin glögin mustikkamehusta ja tänä vuonna on granaattiomenan vuoro.

Tykkään tehdä itse glögejä, kun silloin saa makeutta säädettyä omaan makuun sopivaksi. Aivan sellaisista saksalaisen joulutorin hampaista kiilteet irroittavan happamista glögeistä en minäkään pidä, mutta sokeriliemet saavat jäädä kauppaan.

Granaattiomenamehuja löytyy kaupoista monen sorttisia, useimmat sellaisia joissa on omenamehua mukana. Tämä ostamani mehu oli pelkkää granaattiomenaa ja melko hapanta itsessään. Ostin sen lähi-kookaupastani, mutta uskoisin että vastaavia löytyy muualtakin. Ja jos omenamehuversio on ainoa mitä kaupasta löytyy, niin osta se ja purista parista granaattiomenasta mehua lisäksi. Tuo mehulisäys tuo myös hieman kirkkautta muuten melko samean punaiseen mehuun.

Mulled pomegranate juice

Makuaineena glögissä toimivat kardemumma, kanelitangot sekä vanilja. Makeutin juoman granaattiomenasiirapilla, jonka keitin itse, mutta ruokosokeri tai fariinisokeri sopivat molemmat tähän ihan yhtä hyvin.  Tämä glögi nautittiin ilman terästystä Klippan-juuston ja manteleiden kanssa. Jos haluat glögistä tujumpaa, lisää vodkaa tai vaaleaa rommia.

Pst! Kävin jouluvieraana Kokit ja Potit -blogissa, jota varten testasin ohjeet ruskistetulla voilla maustetuista madeleineista ja granaattiomenasiirapista. Sieltä löytyy myös vinkki granaattiomenan mehustamiseen. Käyhän kurkkaamassa!

 

 

Granaattiomenaglögi

1 l granaattiomenamehua
1 vaniljatanko halkaistuna ja siemenet kaavittuna
10 kokonaista vihreää kardemumman kotaa murskattuna (tai 2 tl kokonaisia kardemumman siemeniä)
2 kanelitankoa
3/4 – 1 1/2  dl ruokosokeria (tai granaattiomenasiirappia oman maun mukaan)

lisäksi 3/4 dl granaattiomenan siemeniä

Mittaa kaikki aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua muutama minuutti.  Alenna sitten lämpö niin pienelle kun saat, peitä kattila kannella ja anna maustua noin 45 minuuttia. Tarkista maku ja lisää sokeria, jos glögi tuntuu liian happamalta. Siivilöi juoma ja jaa laseihin. Viimeistele glögi tuoreilla granaattiomenan siemenillä.

 

Tattimarengit suolakinuskilla ja karpaloilla

Tässä jälkiruoassa yhdistyvät oikeastaan kaikki lempimakuni mitä tulee jälkiruokiin: kirpeät karpalot, suolainen karamellikastike ja leivonnaisista se rakkain, marenki.

Meringues with cep powder and cranberries

 

Kävimme joku vuosi sitten syömässä ravintola Lyonissa, Helsingissä ja siellä meille tarjottiin alkupalaksi suolainen tattimarenki, jonka muistelen olleen taivaallisen hyvää. Ajatus tattimarengista jäi hautumaan ja olin ajatellut ensin, että teen siitä ohjeen marenkikursille. Lopulta tänä syksynä työväenopiston säilöntäkurssilla pääsi tattimarenkiohje testattavaksi  ja se sai alkuihmettelyn jälkeen kurssilaisilta oikein positiivisen vastaanoton, joten uskaltauduin laittamaan ohjeen tänne blogiinkin.

Tattimarenki kuulostaa hienolta ja ehkä vähän vaikealtakin, mutta sitä se ei ole. Kyse on yksinkertaisuudessaan pellille ohueksi levyksi levitettävästä marenkimassasta, jonka päälle ripotellaan hienoksi jauhettuja kuivattuja tatteja. Jos tatin maun haluaa maistumaan voimakkaammin, voi jauhetta sekoittaa marenkimassaan ja loput voi ripotella marenkimassan päälle.

 

Salted caramel sauce, cranberries and cep meringues

 

Tässä jälkiruoassa on suomalaisen metsän makuja myös karpaloiden muodossa ja jäätelö, jota käytin kuvauksissa on Jädelinon punaherukkajääteöä. Puolukkajäätelö sopii myös, ja itsenäisyyspäivänä ajattelin kokeilla myös Suomen Jäätelön kuusijäätelöä.  Voiko suomalaisempaa enää olla?

Vinkki! Marengit voi valmistaa edellisenä päivänä valmiiksi. Samoin suolakaramellikastikkeen voi keittää etukäteen ja lämmittää sen uudelleen ennen tarjoamista. Tatin maku marengissa haihtuu pitkään säilytettäessä, joten käytä marengit mahdollisimman nopsaan.

 

 

Tattimarengit ja suolakaramellikastike

Marenki

2 valkuaista
100 g sirosokeria
15 g kuivattuja tatteja

Suola-karamelli

125 g sokeria
40 ml vettä
60 ml vispikermaa tai ruokakermaa
40 g normaalisuolaista voita (+ sormisuolaa)

Lisäksi
punaherukka-, puolukka- tai kuusijäätelöä
tuoreita karpaloita (myös pakastekarpalot tai puolukat ovat ok)

1. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi puhtaassa kulhossa. Lisää sokeria n. 1⁄2 dl kerrallaan, vatkaa lisäysten välillä niin kauan, että sokeri on liuennut valkuaisten joukkoon. Levitä marenkimassa leivinpaperille ohueksi levyksi. Ripottele pinnalle jauhettu tatti. Paista 110 asteessa 50-55 minuuttia.

2. Kuumenna pienessä teräskattilassa vesi ja sokeri. Vältä sekoittamasta seosta. Siirappi on sopivaa, kun se on väriltään vaalean toffeen väristä (noin 180 astetta, tähän menee noin 15 minuuttia).

3. Käännä virta pois levystä. Lisää kermaa kattilaan pienissä erissä koko ajan vatkaten.  Seos kuohuu hieman, se kuuluu asiaan. Nosta kattila takaisin liedelle ja jatka kuumentamista. Kun kerma on hyvin sekoittunut karamellin joukkoon, mittaa seoksen lämpötila. Kun se nousee 108 asteeseen, nosta kattila liedeltä ja vatkaa joukkoon kuutioitu voi. Vatkaa, kunnes seos on tasaista.

4. Pyöräytä jäätelöstä palloja. Murra marenki annospaloiksi. Kokoa jälkiruoka annoskulhoihin: annostele pohjalle marjoja ja marenkeja. Valuta päälle karamellikastiketta. Lisää jäätelöpallo. Ripottele reunoille lisää marjoja, marenkia ja valuta kastiketta päälle.

Older posts Newer posts

© 2024 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑