Haarukkavatkain

Ruokablogi

Author: minttu (page 16 of 28)

Calvadosomenat

Calvadosomenat maistuvat niin jäätelön kuin juustojen kanssa.

Calvadosomenat

Juuri nyt meillä kotona tuoksuu taivaalliselta, uunissa hautuu nimittäin uuniomenahillo. Mikäs sen parempi tuoksu virittämään kirjoitusintoa, erityisesti kun omenasta on tässäkin ohjeessa kyse. Calvadosomenien ohjeen olen poiminut joskus sata vuotta sitten Glorian ruoka & viini -lehdestä. Sinä vuonna taisi usempi satsi omenoita päätyä ystävien ja sukulaisten joulua piristämään. Olin jo ihan unohtanut koko ohjeen, mutta törmäsin siihen kun etsin kurssiohjeistani yhtä toista omenaista juttua. Sen verran hyvät muistot näistä omenista on jääneet, että olihan se ohje tännekin laitettava.

Calvadosomenat on helppo valmistaa, mutta muutama seikka on syytä ottaa huomioon. Valitse omeniksi kaikkein happamimpia ja kovalihaisimpia mitä löydät. Minulla oli tässä sekä Åkerö- että Amorosa-lajikkeita. Kun kotimaisten omenien satokausi alkaa hiipua, voit käyttää Jonagold-lajiketta. Onneksi kuitenkin talviomenat säilyvät pitkään ja muistaakseni viime syksyn sadosta saatiin nauttia vielä tämän vuoden puolella.

Toinen tärkeä ohje on pitäytyä annetussa Calvados-määrässä. Tiedän, puoli desiä ei kuulosta kovin paljolta ja helposti tekisi mieli lorauttaa joukkon ”ihan vähän vaan lisää”.  Älä, ellet halua omenapuolikkaiden sijasta omenasosetta. Kokemusta on! Pientä itsekontrollia on syytä harjoittaa myös omenien hautuessa liemessä, yritä olla kääntelemättä niitä kovin paljon. Omenat pehmenevät melko nopsaan ja saatat kolhia niitä tai jopa onnistua paloittelemaan ne. Siitäkin on kokemusta… Parhaiten omenien kypsentäminen tapahtuu isossa laakeapohjaisessa kattilassa.

calvadosomenat

Calvadosomenat ovat ihania vaniljajäätelön kanssa, ne maistuvat ihan sellaisinaan kevyenä jälkiruokana vaahterasiirapilla maustetun kermavaahdon kanssa tai kokeile niitä vuohenjuuston tai punahomejuustojen kanssa. Viikonloppuaamujen herkun saat lisäämällä calvadosomenia maustamattoman jogurtin joukkoon. Parempaa ei heti tule mieleen! Tänään aion tarjota calvadosomenat uuniomenajäätelön kanssa, mutta sen ohjetta joudutte vielä odottaamaan ensi viikkoon.

 

Calvadosomenat

1,3 kg happamia omenia
1/2 dl sitruunan mehua
1 – 1 1/2  l kylmää vettä

Liemi:
3 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja 1/2 dl sitruunan mehua
6 dl vettä
2 kanelitankoa
1 vaniljatanko
1/2 dl calvadosta

Kuori omenat ja halkaise ne. Poista siemenkodat kuorimaveitsellä kovertamalla. Voit myös halkaista omenat vaakasuunnassa joilloin siemenkota jää tähtimäiseksi keskelle. Kopausta siemenet pois ja siisti omenan kanta. Laita omenat kylmään, sitruunamehulla terästettyyn veteen, jotta ne eivät tummu.

Kiehauta liemi ja keitä omenoita liemessä 15 – 25 minuuttia miedolla lämmöllä. Lisää vasta lopuksi calvados. Älä keitä enää. Kuori pintaan mahdollisesti muodostunut vaahto.

Purkita omenat ja liemi kuumina pestyihin purkkeihin. Sulje purkit hyvin ja anna niiden jäähtyä. Omenat maustuvat 5 vuorokaudessa ja säilyvät jääkaapissa 3 – 4 kuukautta.

calvadosomenat

Vaniljainen pullavanukas

Pulla pelastaa päivän, pullavanukas koko viikon!

Pullavanukas

 

Pullavanukas on perinteinen suomalainen jälkiruoka ja se on hävikkiruokaa parhaimmillaan! Pulla on ollut harvinaista herkkua ja kuivahtanut pulla on saanut uuden elämän vanukkaassa tai köyhien ritarien muodossa. Kerrassaan nerokasta!

Perinteisesti pullavanukas saa mehevyytensä sokerilla maustetusta munamaidosta, mutta päätin kokeilla kuinka kaupan vaniljakastike toimisi. Käytin vaniljakastikejauhetta, jonka valmistin pakkauksen ohjeen mukaan. Luulen, että sellainen valmis, paksu vaniljakastikekin voisi olla hyvä.

Pullaviipaleet voitelin karviaishillolla ja väliin ujutin pakkasesta herukoita. Parasta tässä on se, että pullavanukkaan voi tuunata just niillä aineilla mitä kotoa löytyy! Itse tykkäsin happamien marjojen ja täyteläisen vaniljakastikkeen yhdistelmästä, mutta mustikastakin saisi varmasti ihana mustikkapiirakkamaisen pullavanukkaan aikaiseksi.

pullavanukas

Vanhentunutta pullapitkoa harvemmilla nykyisin on, joten vaalea leipä käy pullaan sijaan. Britithän valmistavat bread and butter puddinginsa leivästä ja onpa Nigella Lawson käyttänyt eilispäiväisiä croissantejakin omassa versiossaan.  Tarkkaa määrää pullaan on vaikea antaa, koska vanukas tehdään siitä mitä jäljelle on jäänyt.  Tuohon noin 20 cm halkaisijaltaan olevaan vuokaan upposi noin 3/4 isohkosta pullapitkosta.

Vaniljajauhepakkauksessa on yleensä kaksi pussia, joista toinen menee pullavanukkaaseen ja toisen voit valmistaa vanukkaan kanssa tarjottavaksi. Lämmin pullavanukas on kyllä ihanaa sellaisenaakin!

 

pullavanukas vaniljakastikkeesta ja herukoista

 

Pullavanukas

3/4 isosta pullapitkosta
1 ps vaniljakastikejauhetta
2 dl karviaishilloa
n. 200 g erilaisia herukoita (esim. Pirkka herukkasekoitus)

Viipaloi pullapitko ohuiksi viipaleiksi. Testaa viipaleiden avulla minkä kokoiseen vuokaan ne mahtuvat napakasti. Voitele vuoka huolellisesti. Valmista vaniljakastike pakkauksen ohjeen mukaan.

Voitele pullaviipaleet yhdeltä puolelta hillolla. Asettele pullaviipaleet vuokaan limittäin. Ripottele viipaleiden väliin kohmeisia marjoja ja kaada päälle vaniljakastike.

Paista pullavanukas uunin alatasolla 200 asteessa noin 30 minuuttia. Tarjoa sellaisenaan tai vaniljakastikkeen kanssa.

Munakoiso-mustakaalipata jyväpastasta

Tämä muheva pastaruoka on taattu koko perheen suosikki! Karitsa, munakoiso ja fetajuusto johdattavat ajatukset Kreikkaan. 

orzo with aubergine and cavolo nero

Orzo, risoni, jyväpasta – tällä sukkulan muotoisella pastalla on monta nimeä.  Jyväpasta on valmistettu vehnästä ja on hassusti riisin oloinen, mutta ei kuitenkaan. Jyväpastan pinnassa on runsaasti tärkkelystä, joten se sopii erityisen hyvin kaikenlaisiin patamaisiin ruokiin. Sitä käytetään niin Italiassa kuin Kreikan suunnallakin. Italiankielinen nimi orzo tarkoittaa muuten ohraa! Ihan sekaisinhan tässä jo menee! Orzoa myydään isoimmissa ruokakaupoissa Abez-merkillä ja näyttipä Myllyn Paras tuoneen markkinoille oman tuotteensa jyväpasta-nimellä.

Tämä pataruoka kuuluu vakiorepertuaariimme, koska siinä on jotain todella pehmeän lohtuisaa ja lisäksi sitä on helppo muokata sen mukaan mitä kaapista löytyy.  Karitsan jauhelihaa ei ole pakko lisätä, ohje toimii mainiosti ilmankin, mutta munakoisosta en luopuisi. Alkuperäinen ohje on amerikkailaisen Rachael Rayn käsialaa ja olen muokannut sitä hieman.  Rayn ohjeessa jyväpasta keitetään erikseen. Tällä tavoin valmistettuna jyväpastan maku jää mielestäni vähän irralliseksi, joten olen kypsentänyt sen padassa yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa.

Orzo with aubergine and cavolo nero

 

Viime viikolla Itä-Helsingin REKO-jaossa oli myynnissä upeita mustakaaleja, joten lisäsin niitä tähän pataan. Loput mustakaaleista pääsivät kanssani valokuvaan (!) ja taidan vielä niistä tehdä ainakin mustakaalicrostineja. Mustakaalin sijaan voit käyttää pinaattia tai lehtikaalia.

Munakoisokuutiot voi paistaa öljyssä pannulla, mutta siihen kuluu jonkin verran aikaa ja kädet jää vapaiksi muihin hommiin, jos paahdat ne uunissa. Valmiit munakoisokuutiot lisätään ruokaan ihan loppumetreillä.  Ruoka saa mukavaa suolaista makua ja kirpakkuutta fetasta sekä raastetusta sitruunankuoresta. Ja kuten pataruoilla on tapana, niin tämänkin maut kehittyvät, kun ruoka saa yön yli levätä.

 

orzo with aubergine and cavolo nero

 

Munakoiso-mustakaalipata

1 (400 g) munakoiso
3 rkl öljyä
1 tl oreganoa
1 tl mustapippuria
ripaus suolaa

500 g karitsan jauhelihaa
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
2 rkl hienonnettua oreganoa
1 tl kanelia tai 1-2 kanelitankoa
1 tl kuivattua minttua
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä

1 tlk (400 g) kokonaisia tomaatteja tai tomaattimurskaa
2 dl vettä
2 1/2 dl jyväpastaa
200 g mustakaalia

1 pkt fetajuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
tuoretta oreganoa ja minttua hienonnettuna

Kuutio munakoiso ja levitä palat leivinpaperin päälle. Valuta pinnalle oliiviöljyä ja mausta. Paahda munakoisokuutioita uunissa 200 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes munakoiso on pehmeää ja saanut väriä.

Ruskista jauheliha padassa kahdessa erässä. Hienonna sipuli ja raasta valkosipulikynnet. Mausta jauheliha ja lisää sipuli. Kuullota muutama minuutti ja lisää valkosipuli. Jatka paistamista vielä hetki.

Kaada pataan kokonaiset tomaatit, murskaa niitä hieman puuhaarukalla. Lisää myös vesi. Huuhtele jyväpasta siivilässä ja lisää se pataan. Sekoita hyvin ja peitä kannella. Anna kiehua pienellä lämmöllä noin 10 minuuttia. Sillä aikaa leikkaa mustakaaleista kova lehtiruoti pois ja suikaloi kaalit. Lisää kaalit pataan ja jatka kuumentamista vielä 8-10 minuuttia. Lisää vettä tarvittaessa. Tarkista maku ja sekoita joukkoon paahdetut munakoisokuutiot.

Murenna feta ja raasta sitruunasta kuori. Hienonna yrtit. Sekoita nämä kaikki keskenään ja ripottele valmiin ruoan pinnalle.

Viskimarinoidut chilit

Chilien säilöminen on helppoa! Bourbon-etikkaliemessä kypsyneet chiliviipaleet sopivat monenlaiseen ruoanlaittoon ja sellaisinaankin syötäviksi.

bourbonpickled chilies

Innostuimme loppukeväästä tilaamaan Fataliista meille chilintaimia. Tietenkään en voinut tyytyä vain yhteen chiliin vaan kolmehan niitä oli saatava. Olin varautunut valtaisaan chilisatoon ja mietin korvat savuten mitä niille kaikille chileille tekisin. Sitten mieheni hankki meille Edward Leen Smoke and Pickles -kirjan ja tämä ohje suorastaan pomppasi esiin. Jee, ongelma ratkaistu! Paitsi, nuo pahuksen chilithän eivät tietenkään kaikki kypsyneet yhtä aikaa, ja vaikka meillä onkin kolme pensasta, on 450 g chiliä yhdellä kertaa aika kova vaatimus. Ei auttanut kun kävellä kauppaan ja ostaa sieltä chilit. Onneksi tähän aikaan vuodesta saa vielä kotimaisia chilejä ja valikoimaakin oli. Päädyin Aji Cristal -chileihin niiden koon ja minua miellyttävän hedelmäisen maun vuoksi. Ed Lee käyttää ohjeessaan jalapenoja.

Säilöntäliemi maustetaan etikan lisäksi bourbonilla. Käytin Woodford Reserve -bourbonia, kun meillä sitä sattui olemaan. En ole kyseisen juomagenren asiantuntija, mutta sanoisin ettei tähän ohjeeseen kannata käyttää mitä tahansa tikkuviinaa. Mielummin jotain sellaista mitä mielellään itsekin joisi. Chilejä ei tässä ohjeessa varsinaisesti hapateta, vaan ne kypsyvät kuuman liemen ansiosta sopivan pehmeiksi. Chilit maustuvat parissa päivässä ja ovat käyttökelpoisia muutavan viikon.

bourbobpickled chilies

Kun maistelin valmiita chilejä oli niissä just sopivasti potkua, ei liikaa. Bourbon maistuu taustalla ja liemen etikkaisuus oli tasapainossa hunajan tuoman makeuden kanssa. Siinä mutustellessani tuli mieleen, että kuinkahan nämä sopisivat juustojen kanssa? Olen nimittäin tykästynyt Kal’sin jalapenohilloon, joka sopii erityisesti kermaisten juustojen kanssa tarjottavaksi. Pienen kaivelun jälkeen löytyi jääkaapistamme pala Ullanlinna-juustoa ja ei kun testaamaan! Hyvinhän ne yhteen sopivat. Kaiken lisäksi kirkkaanpunaiset chiliviipaleet juustopalan päällä näyttivät todella kauniilta ja sehän on puoli ruokaa se.

Bourbonmarinoidut chilit sopivat luonnollisestikin nachojen ja tortillojen kavereiksi. Chiliviipaleet antavat potkua myös salaateille ja keitoille. Vähän pyörittelin päässäni jotain meksikolaishenkistä focacciatyyppistä leipääkin, johon näitä chilejä voisi upottaa. Käyttökohteita löytyy varmasti, jos olet chilien ystävä.

Ed Lee  käyttää chilejä myös cocktaileissa makua antamassa – miltä kuulostaisi jalapenoilla maustettu Bourbon Julep?

 

Bourbonmarinoidut chilit

450 g chilejä (esim. jalapenoja tai aji cristalia)
3 dl valkoviinietikkaa tai siideriviinietikkaa
2 1/2 dl bourbonia
1 1/4 dl hunajaa
2 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl sinapinsiemeniä
2-3 laakerinlehteä

Suojaa kätesi kertakäyttöhansikkailla. Huuhtele chilit huolellisesti ja kuivaa ne. Pyörittele chilejä varovasti leikkuulautaa vasten, saat näin siemenet irtoamaan kiinnikkeistään. Leikkaa chileistä kannat ja kopistele siemenet pois. Viipaloi chilit noin 1/2 cm:n paksuisiksi kiekoiksi. Rapsuttele pois kiinni jääneet siemenet. Jätä sivuun odottamaan. Kuumenna puhdas lasi tölkki uunissa tai kaatamalla siihen kiehuvaa vettä.

Mittaa kattilaan keskenään loput aineet ja kuumenna kiehuvaksi. Alenna lämpöä ja keitä lientä vielä 5 minuuttia.

Siirrä chilit kuumennettuun tölkkiin ja kaada päälle kuuma mausteliemi. Sulje purkki tiukasti kannella ja anna sen jäähtyä huoneenlämmössä. Siirrä jäähtynyt purkki jääkaappiin. Chilit tekeytyvät 3 päivässä ja säilyvät noin 2 viikkoa jääkaapissa avattuna.

Bourbonchilit

Vuohenjuustokakku viikunoilla ja luumuilla

Suolaisen makea vuohenjuustokakku ja herkulliset mausteiset hedelmät sopivat niin kahvipöytään kuin jälkiruoaksikin.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Joskus on tilanteita, että viikko on vain aloitettava kakulla! Paljon on kaikenlaista kivaa tapahtumassa ja bloginkin osalta vähän tullee ulkoasuun muutoksia vielä tämän viikon aikana. Jos huomaat, että joku juttu blogissa ei toimi, esim. kommentointi, niin laita ihmeessä minulle sähköpostia tai käy Haarukkavatkaimen facebook-sivulla huikkaamassa! Niistä muista kivoista jutuista myöhemmin lisää.

Sitten itse asiaan. Tämä vuohenjuustokakku on toinen yritykseni aiheesta. Tein ensimmäisen version jo viime syksynä, mutta käytin siihen vääränlaista vuohenjuustoa ja taikinasta tuli aivan velliä. Lopputulos oli ihan syötävä, mutta ohje vaati tosiaan hieman korjaamista.

Tällä kertaa käytin Saloniemen juustolan pehmeää vuohenjuustoa, Syrjähyppyä. Se on koostumukseltaan paksumpaa ja ei vatkatessa mennyt aivan liruksi kuten aiemmin käyttämäni Chevroux. Tässä vuohenjuustomaaottelussa pisteet menee siis Suomelle! Ostin juuston Postitalon K-supermarketista, mutta tästä, tosin ei ihan ajantasaisesta listasta, löytyy muitakin jälleenmyyjiä.

vuohenjuustokakku ja hedelmäsalaatti

Vuohenjuusto sopii yllättävän hyvin tällaiseen paistettavaan juustokakkuun ja lopputuloksesta tulee mukava suolaisen ja makean yhdistelmä. Idean tuohon päälle tulevaa mausteisen siirappiseen hedelmäsalaattiin olen saanut Kotivinkistä. Ohje taitaa olla Torkkelin Kaisan käsialaa ja siinä appelsiiniseen jogurttikakkuun yhdistettiin sitruksinen hedelmäsalaatti. Olen muuttanut hunajan vaahterasiirapiksi ja näin luumujen sekä viikunoiden ollessa parhaimmillaan halusin käyttää niitä sitrusten sijaan. Viikunat ja luumut sopivat kyllä kakun kanssa ihan sellaisinaankin. Siirappiin uutetut kanelitangot, tähtianis ja vanilja vievät ajatuksia jo hieman kohti lähestyvää talvea. Joulusia lohtumausteita, kuten Liemessä-blogin Jenni niin oivasti kanelin ja kumppanit nimesi.

Vuohenjuustokakku

400 g vuohen tuorejuustoa (esim. Syrjähyppy)
1 3/4 dl ruokosokeria
1 sitruunan kuori raastettuna
2 tl sitruunamehua
1 tl vaniljajauhetta
6 kananmunaa
1 dl vehnäjauhoja
vuoan voiteluun voita ja reunoille sokeria

Voitele halkaisijaltaan20 cm olevan irtopohjavuoan reunat voilla, ja pingota leivinpaperi pohjan päälle. Sokeroi vuoan reunat ja kopauta ylimääräinen sokeri pois.

Vatkaa sähkövatkaimella isossa kulhossa keskenään vuohenjuusto, sokeri, sitruunankuori ja  -mehu sekä vanilja. Jatka vatkaamista noin 3 minuuttia, kunnes seos on tasaista ja kuohkeaa.

Erottele kananmunat ja lisää keltuaisia vuohenjuustoseokseen kaksi kerrallaan. Vatkaa hyvin lisäysten välillä ja kaavi kulhon reunat. Alenna vatkausnopeutta ja sekoita joukkoon vehnäjauhot.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi. Lisää 1/4 valkuaisvaahdosta juustoseokseen ja sekoita tasaiseksi. Kääntele joukkoon loput valkuaisvaahdossa parissa erässä. Kaada taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista kakkua uunin keskitasoa alempana, 180 asteessa noin 45-55 minuuttia, kunnes kakku on keskeltäkin hyytynyt. Peitä vuoka leivinpaperilla, mikäli pinta tummuu liikaa.

Nosta vuoka uunista ritilän päälle jäähtymään. Anna kakun jäähtyä vuoassaan. Pyöräytä veitsellä varovasti kakku irti vuoan reunoista ja kumoa se tarjoilulautaselle. Tarjoa luumu-viikunasalaatin kanssa.

  • Mikäli paistat kakun isommassa, laakeammassa vuoassa, on paistoaika lyhyempi. Paistoaika vaihtelee myös uuneittain, joten tarkkaile rakennetta 35 minuutin jälkeen.

Luumu-viikunasalaatti

1 dl vaahterasiirappia
1 dl vettä
2 kanelitankoa
1 tähtianis
1 vaniljatanko pituussuunnassa halkaistuna
4-5 punaista luumua
3-4 viikunaa

Mittaa kattilaan siirappi ja vesi. Lisää mausteet ja keitä 5-10 minuuttia, kunnes jäljellä on noin puolet nesteestä. Anna siirapin jäähtyä kokonaan.

Pese luumut ja viikunat. Leikkaa luumut puoliksi ja poista kivi. Paloittele puolikkaat vielä kahteen osaan. Siisti viikunan kanta ja lohko viikunat 4-6 osaan. Kaada jäähtynyt siirappi hedelmälohkojen päälle ja anna maustua noin 15 minuuttia. Nostele hedelmäsalaattia jäähtyneen kakun päälle, tarjoa loput salaatista erikseen.

Keralalainen kananmunacurry ja mustakaali-thoran

Viileiden säiden myötä tekee taas mieli mausteisempia, tuhdimpia ruokia ja intilainen ruoka vastaa tähän kysyntään loistavasti.

kananmunacurry ja mustakaalithoran

Olen todennäköisesti ensimmäisen kerran syönyt intialaista ruokaa Lontoossa asuessani, mutta omat intialaisen ruoan kokkailluni jäivät valitettavasti tuolloin Sainsburyn tai Marks&Spencerin valmiiden korma- tai vindalookastikkeiden kuumentamiseen. Olenkin oppinut tekemään intialaista ruokaa vasta mieheni innostamana. Hän oli tavatessamme kasvissyöjä ja tykkäsi tehdä erilaisia mausteisia ja maistuvia intialaisia ruokia. Intilaisessa ruoassa minua viehättää eniten juuri mausteiden runsas käyttö ja upeat kasvisruoat. Erot eri alueiden välillä ovat suuret, kuten tuon kokoisessa maassa voikin olettaa ja eri uskontojen vaikutukset näkyvät ruoissa selkeästi.

Olen erityisen ihastunut Keralan alueen ruokiin, vaikka niissä usein käytetäänkin kookosta. Nämä kaksi tekemäni currya eivät edusta sitä tulisinta ja mausteisinta Intiaa, vaan ovat melkeinpä hienostuneen mausteisia, keralalaiselle ruoalle tyypillisiä makuja. Niiden valmistamisen jälkeen ei myöskään koti tuoksu intialaiselle ravintollalle! Se on tällaiselle herkkänenäiselle ihan positiivinen asia.

Thoranit ovat keskeinen osa keralalaista ateriaa ja ne ovat usein maustettu kookoksella sekä currynlehdillä. Niihin ei tule juuri lainkaan nestettä ja ne paistetaan pienessä määrässä öljyä. Thoranit ajavat vähän saman asian kuin meidän lisäkesalaattimme ja kasviksina voi käyttää mitä oikeastaan mitä tahansa. Keralassa käytetään erilaisia valkoisia ja vihreitä keräkaalityyppisiä kaaleja tähän ruokaan, mutta minä tein thoranin mustakaalista. Mustakaali toimii erinomaisesti, sillä sen lehti on paksumpi kuin esimerkiksi lehtikaalin ja kestää siksi kuumentamista paremmin.

kananmunacurry

Blogiani seuranneet arvaavat kyllä miksi tuo toinen curry valikoitui ruokalistallemme. Kyllä, siinä on kananmunaa! Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty kastikkeeseen pelkästään tomaattia, mutta minulla oli upeita kotimaisia paprikoita, joten laitoin niitä ja yhden hyvin kypsäksi päässeen häränsydäntomaatin. Oma lisäykseni ruokaan oli nigellansiemenet eli mustakuminansiemenet (ryytineito). Nigellan siemeniä saat etnisistä kaupoista ja niitä näytti olevan myynnissä myös Ruohonjuuren verkkokaupassa.

Tiesitkö muuten, että Lontoon Brick Lanen ja Commercial Roadin intialaiset ravintolat eivät oikeastaan alunperin olleet intialaisia, vaan bangladeshilaisia? Kaiken lisäksi juuret johtavat tietylle Bangladeshin alueelle, Sylhetiin. Sylhet sijoittuu Bangladeshin koilliskulmaan ja se on ollut tärkeä vesiväylä siirtomaa-ajan ja sen jälkeen tapahtuneelle kaupalle. Britit kuljettivat Sylhetin kautta teetä, mausteita ja hedelmiä kotimaahansa. Laivoihin tarvittiin kuitenkin paljon halpaa työvoimaa. Pian suuret määrät sylhetiläisiä merimiehiä oli pestattu höyrylaivoihin, ja koska he eivät osanneet englantia, tapahtui työ kannen alla, konehuoneissa. Palkka oli huono ja työ rankkaa sekä vaarallista, joten ei ollut ihme että niinkin moni mies päätti Lontoossa jättää laivan.

Suuri osa heistä päätyi Itä-Lontooseen ja siellä erilaisiin majataloihin asumaan ja polttamaan oopiumia. Oli melko tavallista, että näiden majatalojen omistaja oli itsekin entinen merimies. Eräs heistä, mies nimeltä Mr. Ali, Bengalista, perusti majatalonsa lähelle pienen kahvilan, josta Lontooseen rantautuneet merimiehet ja karkulaiset saivat ostaa riisiä ja curryä. Yhä useampi heistä päätti seurata Mr Alin esimerkkiä ja uusia curryja tarjoavia kahviloita nousi kuin sieniä sateella vuosien 1920-30 välillä. Nämä merimiesten currykahvilat ovat olleet ponnahduslautana sille intialaiselle ruokakulttuurille, minkä tänä päivänä tiedämme Briteissä kukoistavan. Mikäli curryn historia kiinnostaa enemmänkin, niin suosittelen lukemaan Lizzie Collinghamin kirjan ”Curry. A tale of cooks and conquerors”.

Vielä veikkaus tähän loppuun – arvaa montako kertaa kirjotin keralalaisen sijaan keravalaisen…

 Kananmunacurry (Motta roast)

6 isoa kananmunaa
4 vihreää chiliä (käytin meidän omia chilejä aji benitoa ja narangaa)
5 cm:n pala inkivääriä
3 keltasipulia (minulla oli vain punasipulia)
1 iso punainen paprika
1 pienehkö keltainen paprika
1 iso häränsydäntomaatti (tai 2 keskikokoista tomaattia)
3 rkl öljyä
10-15 kuivaa currynlehteä
1 tl nigellansiemeniä
3/4 tl suolaa
1/2 tl kurkumaa
päälle hienonnettua korianteria

Keitä kananmunia 6 min 50 sek. ja jäähdytä ne hyvin. Kuori jäähtyneet munat.

Viipaloi chilit pituussuunnassa, poista siemenet halutessasi. Kuori inkivääri ja raasta se hienoksi. Viipaloi sipulit ohuiksi puolikuikski. Suikaloi paprikat ja tomaatti.

Kuumenna öljy isossa pannussa tai wokissa. Paista siinä chiliä, inkivääriä, currynlehtiä ja nigellaa 2-3 minuuttia. Lisää sipulit ja paista, kunnes sipulit ovat puoliksi pehmenneitä.

Lisää suikaloidut paprikat ja tomaatti, suola ja kurkuma. Keitä ilman kantta 7-9 minuuttia, kunnes kastike on saostunut. Nosta kananmunat kastikkeen joukkoon ja lusikoi kastiketta kananmunien päälle. Siirrä pannu pois liedeltä ja ripottele päälle korianteria. Tarjoa riisin ja mustakaalithoranin kanssa.

Mustakaali-thoran

200-250 g mustakaalia
2 keltasipulia
2,5 cm pala inkivääriä
3 rkl öljyä
2 tl ruskeita sinapinsiemeniä
10 kuivattua currynlehteä
3 tl urad dal -linssejä tai vihreitä linssejä
1 tl kurkumaa
1 tl chilijauhetta
1/4 tl suolaa

Huuhtele mustakaalin lehdet ja poista kova lehtiruoti. Suikaloi lehdet. Hienonna sipulit ja raasta inkivääri.

Kuumenna öljy pannussa ja paista siinä ensin sinapinsiemeniä, kunnes ne alkavat poksahdella. Lisää sitten currynlehdet ja linssit. Paista, kunnes linssit ovat kullankeltaisia (vihreät linssit tumman paahteisia).

Lisää sipulit ja paista ne pehmeiksi (n. 5 min). Sekoita joukkoon inkivääri, kurkuma, ja chili. Lisää suikaloitu mustakaali ja suola. Ripottele pannulle hieman vettä (päädyin laittamaan noin 1/2 dl kokonaisuudessaan) ja peitä pannu kannella. Kypsennä kaalia pienellä lämmöllä 15-20 minuuuttia, välillä sekoitellen. Lisää vettä tarvittaessa.

Papu-pekonipasta

Aurinkoinen pastaruoka kirpakkaan syyspäivään syntyy vihreistä pavuista, pekonista ja kirsikkatomaateista.

papu-pekonipasta

Jopas on nyt pekonipainotteisia nämä meikäläisen pastaohjeet, vaikka syödään meillä muutakin! Tämä ohje on kuitenkin pakko jakaa, sillä siinä on jäljellä viimeinen häivähdys kesää paahdettujen tomaattien ja vihreiden papujen muodossa.

Olin ihan ihmeissäni, kun löysin kaupasta vielä kotimaisia vihreitä papuja, taisivat olla kyllä kauden viimeisiä, mitä kaupoissa nyt myydään. Tuoreiden sijasta voi toki käyttää pakastettuja papuja. Pavut ja pekoni ovat klassinen yhdistelmä, joka sopii lisäkkeeksi, mutta ne muodostavat hyvän pohjan myös ruokaiselle pastalle. Kasvissyöjä ja lihattomaan lokakuuhun osallistuva korvaa pekonin runsaammalla määrällä papuja tai härkiksellä (tai nyhtiksellä, jos sellaista löytää).

Teen aika usein pastat niin, että en keitä niihin mitään erillistä kastiketta. Usein riittää, että pannun huuhtoo pastan keitinvedellä tai lisää raaka-aineiden joukkoon lorauksen viiniä. Niin tein tällä kertaa. Lisäkosteutta pasta sai uunissa paahdetuista kirsikkatomaatin puolikkaista. Ne muuttuivat uunissa paahtuessaan melkein karkkimaisen makeiksi ja toivat hyvää vastapainoa pekonille sekä pavuille. Paljonpa muuta ei tämä ruoka kaipaa – päälle runsaasti raastettua pecorinoa tai parmesaania ja pari rouhaisua mustapippuria myllystä.

Papu-pekonipasta

250 g kirsikkatomaatteja (keltaisia ja punaisia)
250 g tuoreita vihreitä papuja
1 pkt pekonia
3 valkosipulinkynttä
1 dl pinjansiemeniä
2 rkl öljyä
1 1/2 – 2 dl valkoviiniä tai vettä
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa, mustapippuria
tuoretta basilikaa

350 g spagettia
2 rkl oliiviöljyä

lisäksi: pecorinoa tai parmesaanijuustoa

Puolita kirsikkatomaatit ja mausta ne suolalla sekä mustapippurilla. Valuta päälle öljyä. Paista tomaatteja 120 asteessa kahdesta tunnista kolmeen tuntiin. Mikäli teet tätä arki-iltana, paista tomaatteja 150 asteessa puolisen tuntia. Tomaateista ei tule yhtä kuivia, mutta saavat kuitenkin vähän paahtunutta makua itseensä.

Huuhdo pavut ja siisti papujen päät. Keitä pavut kokonaisina suolalla maustetusssa vedessä 3-4 minuuttia. Jäähdytä pavut kylmässä vedessä ja paloittele ne. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.

Suikaloi pekoni ja hienonna valkosipulinkynnet. Paahda ensin paistinpannulla pinjansiemenet. Paista sitten pekonia muutama minuutti ja lisää öljy sekä
valkosipulinkynnet. Paahda pinjansiemenet pannulla. Paista vielä muutama minuutti ja lorauta joukkoon valkoviini. Keitä seosta kasaan hetki. Lisää pekonin joukkoon pavut, sitruunankuori sekä mausteet.

Ota pastankeitin vettä talteen, valuta pasta ja lisää öljy. Nostele pasta kuuman pekoni-papuseokseen, lisää kirsikkatomaatit ja keitinvettä, jos pasta näyttää kuivalta. Revi joukkoon basilikan lehdet ja tarjoa heti.

Oopperaleipä Lindströmin pihvillä

Raastettu punajuuri tekee tavanomaiselle jauhelihapihville ja retroleivälle ihmeitä.

Lindströminpihvit oopperavoileivällä

Kävin pari viikkoa sitten ystäväni luona kylässä ja hän teki meille luonaaksi Lindströmin pihvejä. Söin ainakin viisi, niin hyviä ne olivat. Tätä herkkua ei meillä ole hetkeen ollutkaan ja halusin tarjota sen hieman eri tavalla.

Yksi lempiruokani lapsena oli Oopperaleipä. Sitä tarjottiin oopperajuhlien aikaan hotelli Tottin kattoterassilla, mikä varmasti teki kokemuksesta aika monta kertaa paremman kuin se ehkä oikeasti oli. Oopperaleipä on lämpimien leipien klassikko ja kuten kaikissa yksinkertaisissa ruoissa, on raaka-aineiden laatu onnistumisen tae. Tähän klassikkoon kun ei tule muuta kuin leipä, jauhelihapihvi ja paistettu kananmuna.

Lindströmin pihvit valmistin karitsan jauhelihasta. Lindströmissähän voi käyttää säilykepunajuuria, mutta punajuurten ollessa nyt parhaimmillaan keitin tuoreita punajuuria ja raastoin ne taikinaan. Punajuuria ei ole välttämätöntä edes keittää, mutta silloin punajuuren rakenne jää pihvissä karkeammaksi ja nestettä erottuu enemmän.

Kaprikset ovat myös mielestäni tärkeä osa lindströmejä ja tällä kertaa lisäsin suolaan säilöttyjä kapriksia. Niiden kanssa on hyvä muistaa huolellinen huuhtelu ja liotus kylmässä vedessä ennen käyttöä. Pihvit paistoin pannulla, mutta jos teet isomman erän kerralla, voit paistaa pihvit uunissa.

Leiväksi sain napattua Keisari-leipomon huippuhyvää, juureen leivottua paahtoleipää, jonka paistoin voissa molemmin puolin. Leivän pintaan levitin vähän rakuunasinappia ja nappasin parvekelaatikosta viimeiset lehtimangoldin lehdet. Päälle vielä miedolla lämmöllä paistettu kananmuna ja herkullinen lounas oli valmis!

Oopperaleivät Lindströminpihveillä
neljälle

3 keskikokoista punajuurta
350 g karitsan jauhelihaa
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 kananmuna
2 rkl kapriksia
1/2 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä

paistamiseen voita ja öljyä

4 paksua (paahto)leivän palaa, leivälle sinappia, salaatinlehtiä, paistettuja kananmunia

Keitä punajuuret napakan kypsiksi ja jäähdytä. Kuori punajuuret ja raasta ne kulhoon. Lisää jauheliha.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet, lisää ne jauhelihan joukkoon. Riko kulhoon kananmuna ja lisää kaprikset sekä mausteet. Vaivaa kiinteäksi taikinaksi ja muotoile taikinasta neljä tasakokoista pihviä. Paista pihvit pannulla voin ja öljyn seoksessa kypsiksi.

Paahda leipäpalat paistinpannulla kauniin ruskeiksi. Sivele pintaan sinappia ja lisää salaatinlehdet. Nosta päälle pihvi ja paistettu kananmuna. Ripottele pinnalle sormisuolaa ja mustapippuria

Punajuurifocaccia

Punajuuri sopii myös leipään, vaikka focacciaan.

punajuurifocaccia

Välillä tulee päiviä, jolloin pää pursuaa toinen toistaan parempia ideoita, ainakin omasta mielestäni. Ja sitten tulee se päivä, kun päätän toteuttaa sen loistoidean ja kaikki ei menekään kuin tunnetussa suomenruotsalaisessa tv-sarjassa. Tämä punajuurifocaccia oli juuri sellainen tapaus. Ohje itsessään toimi hyvin ja leivästä tuli herkullinen, just sellainen kun focaccian pitääkin olla. Mutta. Jälleen kerran tuli todistettua, että A) en todellakaan ole mikään näpertelijä ja B) ruoan kuvaaminen vaatii omanlaisensa mielentilan. Aina ei toki ole aikaa ja mahdollisuutta sille zen-tilalle, mutta jonkinlaiseen rauhoittumisen välimaastoon pitäisi päästä.

Vaihdoin kuvausalustaa pari kertaa ja pahuksen pilvipouta päivä päätti juuri kuvaushetkellä olla enemmän poutaa kuin pilveä, joten raahasin alustoja ympäri asuntoa koiran vieressä ihmetellessä. Näin hra Hurvelssonin ilmeestä, että nyt olin oudoissa touhuissani saavuttanut jonkinlaisen kipupisteen. Koita siinä sitten asetella focaccioita houkuttelevasti puulevylle, kun toinen tuijottaa arvostelevasti. Uhh.

Anyway, sain jotain kuvattua. Sen kuitenkin lupaan, että tässä blogissa et tule näkemään spiraalin tai ruusukkeiden muotoon aseteltuja avokadoja, omenia, kasviksia tai mitään muutakaan ruokaan liittyvää. Tämä oli tässä! (Kuuluisat viimeiset sanat?)

Ja ei huolta, jos olet kaltaiseni nakkisormi – raasta punajuuret taikinaan tai kuutioi ne pieniksi paloiksi leivän päälle ennen paistamista.

Punajuurifocaccia

2-3 pientä punajuurta
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
1/4 tl suolaa

2 1/2 dl vettä
1/2 ps kuivahiivaa
2 rkl hienonnettua rosmariinia
1 rkl hunajaa
1/2 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja (käytin 2 dl durumvehnäjauhoja ja n. 4 dl tavallisia vehnäjauhoja)
2 rkl oliiviöljyä

pinnalle:
oliiviöljyä, rosmariinia, sormisuolaa, mustapippuria

Keitä punajuuret kuorineen. Kuori jäähtyneet punajuuret ja viipaloi ne ohuesti mandoliinilla tai veitsellä. Pyörittele punajuuriviipaleet valkosipulilla ja suolalla maustetussa öljyssä.

Liuota hiiva 42 asteiseen veteen. Lisää rosmariini, hunaja ja suola. Lisää jauhoja vähän kerrallaan sekoittaen. Vaivaa taikinaksi ja lisää öljy. Siirrä taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa vielä noin 5 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisa. Lisää jauhoja tarvittesssa. Kohota taikinaa lämpimässä noin 45 minuuttia, kunnes se on kohonnut kaksinkertaiseksi.

Kumoa kohonnut taikina pöydälle ja paloittele se 4-6 palaan. Öljyä pienet valurautapannut, esim. blinipannut, ja taputtele taikina pannulle. Voit myös valmistaa yhden isomman focaccian n. 20×20 cm uunivuokaan. Painele sormin kuoppia leipiin ja anna kohota liinalla peitettynä vielä noin 30 minuuttia.

Kun leivät ovat kohonneet, painele aiemmin tekemäsi kolot vielä uudelleen. Valuta päälle reilusti öljyä. Muotoile punajuuriviipaleista ruusukkeita. Itse tein niin, että käänsi viipaleen puoliksi ja sitten vielä puoliksi. Voit myös laittaa kaksi ohutta viipaletta päällekäin ja taitella ne ruusukkeeksi. Voi olla, että joudut täyttämään ruusukkeet vielä pienemmillä viipaleilla. Painele punajuuriruusukkeet taikinakoloihin ja viimeistele leivät hienonnetulla rosmariinilla sekä runsaalla ripauksella sormisuolaa.

Paista leivät 220 asteessa noin 10 minuuttia, koosta riippuen. Isommalle leivälle paistoaika saa olla 20-30 minuuttia. Valuta valmiiden leipien päälle öljyä ja rouhi pinnalle mustapippuria. Tarjoa focacciat lämpinä salaatin tai keiton kanssa.

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskinen omenapaistos vie kielen mennessään!

toffee apple crumble

Voi tätä suomen kieltä. Joskus tuntuu, että kieltämme ei vain ole luotu ruoanlaiton kieleksi. Olisin halunnut nimetä tämän toffee apple crumbleksi, sillä jollakin tapaa se välittää ohjeen syvemmän olemuksen paremmin kuin kinuskinen omenamurupaistos (vaikka sitähän se teknisesti on). Minua luovempi suomenkielen käyttäjä voisi totta kai keksiä tälle ohjeelle paremman nimen.

Olen jonkin aikaa mutustellut mielessäni, että entä jos kirjoittaisinkin englanniksi? Se tuntuisi monesti niin paljon luontevammalta, eritoten kun luen lähes kaiken englanniksi. Asiaa voi ajatella myös niin, että päästän itseni helpommalla, jos kirjoitan englanniksi. Suomeksi kirjoittaessani joudun jatkuvasti vaivaamaan päätäni ja etsimään sanoja, jotka edes etäisesti kuvaisivat sitä mitä haluan kertoa. Suurimman haasteen näen erityisesti ohjeiden kirjoittamisessa. Suomeksi ruokaohjeethan ovat aika lailla suoraviivaisia ja ehkä hieman tylyjäkin. Tämä on luonnollisesti myös tyylikysymys, mutta ruokaohjeet voivat olla kauniisti kirjoitettuja ilman turhaa lukijaa sekoittavaa hörsöilyä. Tästä on hyvänä esimerkkinä Nigel Slater, jonka ruokakirjat täytyy aivan ehdottomasti lukea englanniksi. Nigel kirjoittaa myös The Guardianiin. Suosittelen tutustumaan! Osataan toki Suomessakin kirjoittaa hyvin ruoasta. Näin ensimmäisenä mieleen tulee mm. Hanna Jensen ja Glorian ruoan&viinin päätoimittaja Sanna Maskulin. Heille suuri kiitos inspiraatiosta, sillä eilen tuli vuosi ensimmäisen ruokajournalismin opintokokonaisuuden aloittamisesta! Paljon on tapahtunut sen jälkeenkin, mutta kirjoittamisen oppiminen ja pohtiminen jatkuu edelleen.

Kinuskiset omenat

Tässä vaiheessa on varmaan syytä siirtyä itse ohjeeseen, ruokablogiahan tässä kirjoitan! Olen koko syksyn pyöritellyt mielessäni ohjetta, jossa yhdistyisi happaman raikkaat omenat ja suolaisen makea kinuski. Kinuski saisi olla oikeasti pääroolissa, ei vain valutettuna leivonnaisen päälle, mutta kunnollisena tuhtina annoksena omenoiden happamuutta tasapainottamassa. Näin mielessäni jo miten omenapalat kiiltelevät kinuskista ja kuinka uunissa paistamisen jälkeen kinuski hieman kiehuisi leivonnaisen tai astian reunoilla ja siitä tulisi rapeaa, kolamaisen sitkeääkin.

Mietin jo omena-kinuskipulliakin, sillä rakastan pullaa. Pulla on kuitenkin hankala väline makujen esille tuomisen suhteen. Pullaan saa nimittäin ahtaa makuja oikein kunnolla ja silti ne helposti hukkuvat hiivaisen makeaan taikinaan. Kakkuakaan en halunnut tehdä, koska kostea omena yhdistettynä kinuskiin tuo omat haasteensa taikinan toimivuuden kanssa ja halusin jotain hyvää ja helppoa. Kaiken pohdinnan ja pyörittelyn tuloksena syntyi tämä omenamurupaistos, jossa niin omena kuin kinuskikin saavat ansaitsemansa roolit.

Kotimaiset omenat ovat nyt parhaimmillaan. Pidin työväenopistolla viitisen vuotta sitten omenakurssin ja silloin torilta löytyi kohtuullisen hyvin erilaisia lajikkeita. Nyt tilanne on jo erinomainen! Löysin jopa Åkerö-lajiketta, mitä en muista hetkeen nähneeni. Valitse tähän paistokseen sekä happamia että vähän makeampia lajikkeita. Paistokseen muodostuu erilaisia suutuntumia, kun makeammat omenat pehmenevät enemmän ja happamat jäävät napakoiksi. Itse tehdyn kinuskikastikkeen sijaan voit käyttää valmiita kastikkeita. Tällä ohjeella kastiketta jää jonkin verran ylimääräistä, mutta se säilyy puhtaassa tiiviissä purkissa reilun viikon. Jäähtyessään kastike jähmettyy ihanan paksuksi kinuskiksi, jota voi lisätä ihan mihin vaan tai syödä sellaisenaan makean himon iskiessä.

omenamurupaistos

 

Kinuskinen omenamurupaistos

Kinuskikastike

1 1/4 dl vettä
3 dl taloussokeria
1/2 tl suolaa
2 1/4 dl kuohukermaa
1 tl vaniljajauhetta

Mittaa teräksiseen 3 litran kattilaan vesi, sokeri ja suola. Kuumenna keskilämmöllä haarukalla sekoittaen, kunnes seos alkaa kiehua. Tähän menee noin 6-7 minuuttia, riippuen lieden tehosta. Anna siirapin hiljalleen kuplia sekoittamatta, kunnes sen väri on muuttunut tumman kullankeltaiseksi, lähes siirapin väriseksi. Sokerin lämpötilan tulisi tuolloin olla 180 astetta. Kiehumiseen menee noin 15 minuuttia.

Nosta kattila liedeltä ja lisää kerma koko ajan sekoittaen. Seos kuohahtaa, joten ole varovainen. Siirrä kattila takaisin liedelle ja kuumenna uudelleen, kunnes kastikkeen lämpötila on noussut 108 asteeseen. Lisää vaniljajauhe ja kaada kastike metalliseen tai muuhun lämpöä kestävään astiaan. Anna jäähtyä.

* Kerma kuohuu todella voimakkaasti, kun se lisätään kuumaan sokeriliemeen, joten kattilan on oltava iso. Käytä mielellään myös taloussokeria (valkoista sokeria), erityisesti jos sinulla ei ole mittaria lämpötilan mittaamaamiseen. Tummemmasta sokerista on todella vaikea arvioida milloin lämpötila on oikea ja se vaikuttaa olennaisesti kastikkeen onnistumiseen.

Omenamurupaistos

800 g kotimaisia omenia
1/2 sitruunan mehu ja kuori
1 1/2 – 2 dl kinuskikastiketta

100 g suolatonta kylmää voita kuutioituna
1 ps (n.70 g) mantelijauhoa
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl ruokosokeria
1 dl pekaanipähkinöitä rouhittuna
1/2 tl kardemummaa

Voitele uunivuoka. Paloittele omenat ja mausta ne sitruunan mehulla sekä kuorella. Valuta uunivuoan pohjalle kinuskikastiketta ja lisää kerros omenia. Toista tämä, kunnes kaikki kastike ja omenat ovat vuoassa. Nosta vuoka uuniin ja esipaista omenia 180 asteessa noin 15 minuuttia.

Valmista sillä aikaa muruseos. Nypi kuutioidun kylmän voin joukkoon jauhot ja sokeri, kunnes seos on murumaista. Lisää rouhitut pähkinät ja kardemumma. Nosta vuoka uunista ja kumoa muruseos päälle keoksi. Paista uunissa 180 asteessa uunin keskitasolla 20-25 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja rapea. Anna paistoksen levätä hetki ja tarjoa se vaniljakastikkeen, vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Older posts Newer posts

© 2025 Haarukkavatkain

Theme by Anders NorenUp ↑