Haarukkavatkain

Page 27 of 28

Kirsikka-linssisalaatti sadepäivään

30.6.2015 / minttu / 1 Comment

Ankanrasva saa kirsikat kiiltämään houkuttelevasti!

Tämän kesän säätila ei ainakaan täällä Helsingin suunnalla ole erityisesti innoittanut minua tarttumaan keveisiin ja kesäisiin ohjeisiin. Kun mereltä tuulee luihin ja ytimiin saakka, ja koiraa ulkoiluttaessa saa kulkea talvimaihari päällä, tekee illallakin mieli jotain OIKEAA lämmintä ruokaa. Tämä lisäkesalaatti syntyi juuri kyseiseen tarpeeseen ja sen rinnalla tarjottiin pannulla paahdettua ankan rintafileetä.

Kaapista löytyi vielä talven jäljiltä puylinssipussin pohjat, jotka keitin kanaliemessä ja maustoin tuoreilla yrteillä. Voin myös suositella Bonduellen säilöttyjä linssejä, jos aikaa on vähän. Jos meillä olisi mökki, niin jemmaisin noita linssejä useamman purkin kesää varten, sillä ne tosiaan menevät lisäkkeenä ja salaateissa, tuoden myös ruokaisuutta keittoihin tai patoihin. Nuo puylinssit ovat siitä kivoja, että niiden rakenne ei hajoa kuten punaisten tai vihreiden linssien keittämisessä usein käy.

Kuvassa myös koirajaoston ylitarkastaja ihmettelemässä, kun ruokaa kanniskellaan edestakaisin.

Salaattipohjaan laitoin romainesalaattia ja rucolaa. Kirsikat puolitettiin ja käytin ne ankanrasvassa pannulla, jotta ne vähän lämpiäisivät ja kirsikan tumma mehu alkaisi irrota marjasta. Lorautin joukkoon myös tilkan Pastista. Päälle murensin vielä vuohenjuustoa. Tämä salaatti sopii toki hyvin ateriaksi sellaisenaankin ja pieni pähkinälisäys ei varmasti tee huonoa.

Kirsikka-linssisalaatti

2 dl puylinssejä (tai tölkki Bonduellen linssejä)
kanalientä (käytin Puljongin valmista)
tuoreita yrttejä (esim. timjamia, lehtipersiljaa)
suolaa, pippuria, loraus oliiviöljyä
1/2 ruukkua romainea
1/2 ruukkua rucolaa
n. 1/2 l kirsikoita
paistamiseen voita tai ankanrasvaa
loraus Pastista, vermuttia tms.
100 g vuohenjuustoa

1. Keitä linssit pakkauksen ohjeen mukaan juuri ja juuri kypsiksi. Anna jäähtyä ja lisää yrtit, mausteet sekä öljy.

2. Revi salaatit pieniksi ja sekoita linssien joukkoon. Levitä seos tarjoiluastian pohjalle.

3. Pese kirsikat ja poista kivet. Kuumenna pannussa voi tai ankanrasva ja lisää kirsikat. Anna lämmetä pannulla, kunnes neste alkaa irrota kirsikoista ja lisää loraus haluamaasi alkoholia. Jatka kuumennusta vielä hetki ja mausta suolalla sekä pippurilla, Lisää kirsikat salaattiin.

4. Murenna vuohenjuusto salaatin päälle ja valuta vielä vähän oliiviöljyä.

Perunapizza Pjazzan innoittamana sekä tutustumme villiparsaan

27.6.2015 / minttu / 0 Comments

Pizzalista oli houkutteleva, liiankin paljon hyviä vaihtoehtoja!

Blogaaja työssään.

Kuten Siskot kokkaa – blogin Nelle tuossa ehtikin jo raportoida, pääsin hänen seurassaan tutustumaan Yrjönkadulle avattuun ravintola Pjazzaan, ja kiitos vielä ravintolalle illasta sekä tietenkin Nellelle, joka älysi pyytää minua mukaan. Meillä oli oikein mukava ilta hyvän ruoan parissa ja siltä reissulta jäi tarve tehdä kotonakin perunasta pizzaa. Tämä on kyllä ollut mielessä jo koko kevään ja taisin pari vuotta sitten jonkun version tehdäkin perunasta ja rosmariinista silloisen Toscanan matkan innoittamana.

Herkän vihreää villiparsaa.

Pjazzassa perunapizza tarjottiin ihanan panzetan kanssa, omasta versiostani tuli kasvismallinen. Sattuipa vielä niin, että Hakaniemen torilta pongasin nipun italialaista luomuparsaa. Tällaista ihmettä ei ole minun silmiini vielä Suomessa osunut, joten olihan se otettava testiin. Olen Italiassa joskus villiparsaa syönytkin ja jos luomuparsan saattoi nauttia raakana sellaisenaan, niin tämä rapea ja herkänmakuinen villiparsa menisi varmasti salaatissakin kypsentämättä. Lisäsin parsat pizzaan vasta ihan lopuksi, jotta ne eivät menneet aivan muhjuksi paistamisen aikana.

Pizzataikinaan halusin jotakin muutakin kuin pelkkää durumia, vaikka siitä hyvän pohjan saakin. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään muita jauhoja kaapissa kuin tattaria, joten se sai kelvata. Tattarilisäys oli itseasiassa ihan kiva ja toi toivomaani makua taikinaan, joka lyhyen kohotuksen vuoksi olisi muuten ollut melko mauton. Olin haaveillut sellaisesta yön yli kohotettavasta taikinasta, mutta se jäi edellisen illan ruoanlaittohässäkässä tekemättä. Tyypilliseen tapaani en paljon mittaillut pizzataikinaa tehdessäni ja taikinasta tuli melko iso. Siis niin iso, että siitä olisi saanut kolme isohkoa pyöreää pizzaa. Pizzatarvikkeita oli kuitenkin vain kahdelle pohjalle, joten valitettavasti pohjasta tuli vähän turhan paksu.

Parsat saivat vain lyhyen lämpökäsittelyn uunissa. Tässä ne ovat vielä raakoina pizzan päällä.

Perunat olivat edellispäivänä keitettyjä (6-8 kpl koosta riippuen kahteen pizzapohjaan) ja ensi kerralla taidan kokeilla valmistaa perunat Pjazzan tapaan eli viipaleiden sijasta perunapalat olivat rouheina, survotun näköisinä lohkoina, jotka oli ilmeisesti ensin vielä käytetty pannulla. Näin perunoihin tulisi vähän enemmän makua, nyt ne olivat vähän turhan mauttomia. Perunaviipaleille kannattaa myös ripauttaa reilusti suolaa ja pippuria. Mietin ensin myös perunaviipaleiden uittamista rosmariiniöljyssä, mutta voimakas rosmariini olisi vienyt parsalta makua. Mutta lupaan, että seuraavaksi perunan kaveriksi mukaan pääsevät sekä rosmariini että pancetta. Nam!

Pizzapohjille levitin töllkin ranskankermaa ja juustoksi viipaloin reilun palan taleggiota, joka suli ihanasti ja paistui kauniin ruskeaksi uunissa. Ja yrttinä käytin tietenkin timjamia, jota taidan tällä hetkellä lisätä vähän kaikkeen (tryffeliöljypullokin taidettiin havaita paikalla). Itse pizzasta tuli paksuhkosta pohjasta huolimatta maukas ja parsan hento maku pääsi kyllä esiin, joten rosmariinin poisjättäminen oli hyvä veto. Joten nyt lempipizzapohjaohje käyttöön ja ylijääneet keitetyt varhaisperunat jatkojalostukseen pizzan muodossa!

Parsaa, parsaa ja enemmän parsaa

3.6.2015 / minttu / 1 Comment

Nostanpa tämän viime keväisen parsajutun uudelleen esiin, sillä tätä on ehdottomasti tehtävä nyt, kun parsat ovat parhaimmillaan! Ja jos löydät italiaista luomuparsaa, niin vielä parempaa tulee.

Parsa-ricottalasagne

Meillä on viimeiset (vähintäänkin) puolitoista kuukautta syöty parsaa. Ja todellakin tarkoitan, että sitä on syöty, lähes joka päivä. Fiksumpi olisi tietenkin ajoittanut nämä parsapostaukset sesongin alkuun eikä näin, kun parsa-aika alkaa häämöttää loppuaan. Kotimaisen parsan sesonki toki jatkuu, mutta sen saatavuus ainakin viime vuosina on ollut vähän niin ja näin. Tänä keväänä olemme ehtineet kokeilla italialaista luomuparsaa, tavallista italialaista ja espanjalaista sekä nyt viimeksi unkarilaista parsaa. Ja olemme tulleet samaan tulokseen kuin Fanni ja Kaneli, että italialainen luomuparsa on ollut selvästi parasta, ihan sellaisenaan raakanakin syötävää. Pääsin myös testaamaan italialaista villiparsaa, josta kirjoitan vielä oman juttunsa.

Mutta parsaa on siis syöty joka muodossa; pastassa, risotossa, salaateissa, pizzassa, lisäkkeenä, verigreippihollandaisen kanssa… You name it! Parsoista vihreä parsa on suosikkini ja parasta se on parilapannulla grillattuna tai uunissa paahdettuna. Idea tästä parsalasagnesta lähti oikeastaan pakastimessa olleesta Vaelsan tuorelasagnepakkauksesta, jonka olin ostanut ”avolasagnen” tekoa varten. Jääkaapissa sattui olemaan myös purkki ricottaa sekä pussillinen sitruunoita, sen parsanipun lisäksi totta kai!

Tällä kertaa keitin parsat ja leikkasin ne pituussuunnassa halki, jolloin parsanupun tähkämäinen rakenne tuli kauniisti esille. Ricotan joukkoon sekoitin yrttejä, raastettua sitruunan kuorta sekä pari tippaa tryffeliöljyä. Keittämisen jälkeen voitelin lasagnelevyt Pirkka sitruunapestolla, jotta sain pastaan lisää makua. Pesto esti myös pastalevyjä tarttumasta kiinni toisiinsa ennen annosten kokoamista. Torilta ostamissani appelsiini- ja sitruunatimjameissa oli upeita kukintoja, joilla koristelin lopputuloksen. Lasiin kaadettiin kylmää espanjalaista albarinhoa ja koko komeus nautittiin ilta-auringon paistaessa.

Parsa-ricottalasagne

kaksi isoa annosta tai neljä pienempää alkuruokaa

1 nippu vihreää parsaa

1 tlk ricottaa

1 sitruuna

tuoreita yrttejä (timjamia, basilikaa, minttua, lehtipersiljaa, sitruunaverbenaa) maun mukaan

1/2 dl raastettua parmesaania

suolaa, mustapippuria

tryffeliöljyä

1 pkt (500 g) tuorepastaa (esim. Pasta Factory tai Vaelsa)

n. 1 dl pestoa

1. Pese parsat ja napsauta varren kuivaosa tyvestä pois. Säästä palat. Keitä parsoja kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä 3-5 minuuttia riippuen parsoista. Säästä keitinvesi pastan keittämistä varten. Valuta parsat, pyöräytä oliiviöljyssä ja ripottele päälle suolaa sekä pippuria. Pidä lämpimänä.

2. Vatkaa ricotan rakenne rikki ja lisää 2 rkl sitruunamehua sekä yhden sitruunan raastettu kuori. Lisää hienonnetut yrtit, parmesaaniraaste sekä mausteet.

3. Lisää parsan kovat tyvet keitinveteen ja anna kiehua muutama minuutti. Lisää pastalevyt veteen muutama kerrallaan ja keitä ne juuri ja juuri kypsiksi. Valuta hyvin ja voitele levyt pestolla. Lado keitetyt pastalevyt lautaselle tai leikkuulaudalle limittäin.

4. Kokoa annos lautasille. Aloita pastalevystä ja voitele se reilusti ricottaseoksella. Nosta parsat ricotan päälle ja raasta vielä parmesaania. Jatka samoin, kunnes kaikki pastalevyt on käytetty. Jätä ricottaa vielä lusikallinen annoksen päälle. Koristele lopuilla parsoilla ja tuoreilla yrteillä. Viimeistele annos parmesaanilastuilla.

Sokka irti (sori Cheek!)

3.5.2015 / minttu / 1 Comment

Kuvassa artisokat näyttävät isommilta, oikeasti olivat meikäläisen kämmenen kokoisia.

Parsa-aika on nyt parhaimmillaan, mutta samaan aikaan on alkanut toisen herkun, artisokan, satokausi Italiassa. Viime vuonna olimme Roomassa toukokuussa ja siellä artisokkaa juhlistettiinkin monen ravintolan ruokalistoilla. Olen usein kateellisena katsonut ruokaohjelmia, joissa artisokan uloimmat lehdet on vaan oikeasti helposti nypitty ja artisokan ytimessä on vain pieni osa sitä karkeaa tupsua, mikä pitää poistaa. Omat kokemukseni ovat olleet kovin erilaisia, kun tiskiallas on ollut täynnä lehtiä ja artisokkaan on jäänyt vain olematon pohja.

Olen kyllä joka kerta tajunnut (liian myöhään) ostaneeni vanhoja artisokkia ja ei ole tullut mieleenkään kypsentää niitä kokonaisena, sen verran puumaisia ne ovat olleet. Joten en ollut mitenkään erityisen toiveikas, kun pari viikkoa sitten nappasin Stokkalta italialaisia artisokkia. Ne olivat kyllä pieniä, varsi tuntui jämäkältä ja artisokan suomut olivat tiukasti kiinni eli kaikki ulkoiset merkit viittasivat kyllä tuoreisiin tapauksiin. Ja mamma mia! Sain kokea oman kokkihetkeni, sillä nämä olivat niin tuoreita, kun tänne saakka raahatuista artisokista voi vaan toivoa. Ulompia lehtiä ei tarvinnut repiä sormet verillä, niitä ei itseasiassa tarvinnut montaakaan irrottaa, ja ytimessä ei ollut paljon poistettavaa. Siinä vaiheessa harmitti, etten valmistanut näitä kokonaisina sulatettuun voihin dipattavaksi. Mutta oikein maukkaita niistä tuli uunissakin.

Tältä artisokka näyttää, kun uloimmat lehdet on nypitty ja reuna siistitty. Tällä kertaa kuorin myös varren, sillä nämä olivat niin tuoreita.

Artisokasta leikataan pois lehtien suippo-osa ja sisältä paljastuu ydin, jolla on englanniksi oiva nimi – choke. Niihin karkeisiin kuituihin varmasti tukehtuisi, jos niitä söisi.

Artisokan käsittelyssä on muistettava, että sen pinta tummuu helposti eli käsitellyt sokat on syytä upottaa kylmään veteen, jossa on reilusti sitruunamehua. Maustoin sokat suolalla ja pippurilla, valutin päälle oliiviöljyä ja lisäsin pari oksaa timjamia. Taisin ripotella vielä sitruunatimjamiakin joukkoon. Artisokat paahtuivat uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia. Artisokkien kanssa valmistin ankkaa ja pommes dauphinoisea, mutta niistä lisää myöhemmin.

Italiassa artisokka kasvaa myös villinä. Tämä kuva otettu juhannuksen aikoihin, jolloin tuo suomuinen pallo avaa lehtensä ja sisältä paljastuu upea violetti kukinto.

Puoliveri(nen)appelsiini kohtaa broilerin

27.4.2015 / minttu / 1 Comment

Tällä kertaa paahdoin maa-artisokat yhtä aikaa broilerin kanssa, mutta parhaimman tuloksen saa, kun maa-artisokkien antaa paahtua ensin uunissa ja sitten vasta lisää muut aineet.

Olen tänä vuonna jotenkin ihan jälkijunassa havahtunut, että kaupoissa on taas saatavilla puoliveriappelsiineja ja sain varmaan viimeisimmät yksilöt napattua ennen satokauden päättymistä. Nuo hölmösti nimetyt appelsiinit ovat verigreippien lisäksi ehdottomia sitrussuosikkejani. Tuo viittaus otsikossa puoliveriseen johtuu yksin omaan siitä, että kyseisen appelsiinin nimestä tulee minulle väistämättä assosiaatio Harry Potter and Half Blood Prince -kirjaan.

Veriappelsiinin hedelmäliha on upean punertavaa, jopa violettia, ja maku makea. Punertava väri muistutti sen verran granaattiomenasta, että ajatukseni taas riensivät Lähi-idän suuntaan. Ja kun jääkaapissa sattui olemaan vielä pussillinen maa-artisokkia, niin asia oli niin sanotusti pihvi (tai broileri tässä tapauksessa).

Yotam Ottoleghin Jerusalem-kirjasta löytyy tämäkin loistava broiskuohje. Muokkasin sitä vähän niin, että olen paahtanut maa-artisokat keittämättä, huolellinen peseminen mielestäni riittää. Käytin maustamattomia broilerin koipireisipaloja, mutta koipinuijatkin sopivat tähän mainiosti. Lisäkkeeksi tarjosin lehtikaalia ja salaattia. Tuore, rapeakuorinen leipäkin varmasti toimii.

Veri-appelsiinibroileri ja paahdetut maa-artisokat

1 kg broilerin marinoimattomia koipireisiä
4 isoa banaanisalottisipulia
10 valkosipulinkynttä
5 timjaminoksaa
1 rkl sitruunatimjamia (kuivattua)
2 puoliveriappelsiinia
3 rkl neitsytoliiviöljyä
3 tl sormisuolaa
1 tl mustapippuria
1 ps (500 g) maa-artisokkaa

1. Kuivaa broileripalat ja irrota reisipala koivesta. Kuori salottisipulit ja leikkaa ne pituussuunnassa halki. Kuori myös valkosipulinkynnet ja riivi timjaminoksat. Viipaloi appelsiinit. Sekoita isossa kulhossa keskenään broilerit, sipulit, valkosipulinkynnet, tuore timjami ja appelsiiniviipaleet. Lisää öljy sekä mausteet. Anna maustua jääkaapissa vähintään 2 tuntia.
2. Pese maa-artisokat huolellisesti ja leikkaa ne pituussuunnassa puoliksi. Siirrä maa-artisokat isoon uuniastiaan tai leivinpaperin päälle pellille, ripottele päälle sormisuolaa. Paahda maa-artisokkia uunissa 225 asteessa ensin 15 minuuttia.
3. Ota astia uunista, lisää broilerit, sipulit ja appelsiinit vuokaan. Alenna sitten uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista vielä 45 minuuttia tai kunnes broileri on kypsää.
4. Valuta päälle oliiviöljyä ja ripottele pinnalle sormisuolaa.

Väriä kevääseen

22.4.2015 / minttu / 0 Comments

Pussiin oli pakattu oransseja, keltaisia ja violetteja porkkanoita.

Taisin hihkaista ääneen, kun joku aika sitten Arabian K-kaupasta löysin Reinin lihan pakkaamaa ja Suomessa kasvatettua luomukaritsaa. Tarjolla oli mm. potkaa ja paahtopaistia, mutta mukaani tarttuivat karitsan parikyljykset, jotka saivatkin oivaa seuraa Teurastamon Pääsiäismarkkinoilta löytämilleni porkkanoille. Ja ne eivät kuulkaa olleetkaan ihan mitä vaan porkkanoita, vaan värikkäitä sellaisia. Ei toki tavallisen oranssin porkkanan värissäkään ole valittamista, mutta upean violetit (ja sisältä oranssit!) ja kauniin keltaiset porkkanat olivat kerrassaan houkutteleva yhdistelmä.

Violetin porkkanan sisältä pilkottaa oranssi sydän.

Minulla oli omat epäilykseni porkkanoiden värin kestosta ja arvaukseni osui oikeaan. Nimittäin tavallisen porkkanan oranssi väri tulee karotenoideista (mm. beetakaroteenista) ja rasvaliukoisena värinä se kestää melko hyvin käsittelyä. Violetti väri sen sijaan muodostuu antosyaaneista, jotka ovat vesiliukoisia, joten violetit porkkanat värjäsivät jo käsittelyvaiheessa vaaleammat porkkanat tummemmiksi. Harmillisesti lopullisessa lisäkkeessä porkkanoiden alkuperäistä väriä on vaikea erottaa toisistaan. Onneksi maku kuitenkin oli kohdallaan!

Helpon ja raikkaan kastikkeen valmistat maustamattomasta jogurtista ja fetasta. Tässä makuaineena veriappelsiinin kuori, feta ja minttu.

Porkkanoiden väri houkutti tarttumaan puoliveriappelsiiniin ja lisäsin sitä karitsan kanssa tarjottavaan kastikkeeseen sekä raastettuna kuorena että puristettuna mehuna. Kastike sai pohjan turkkilaisesta jogurtista, suolaisuutta lisäämään murensin joukkoon fetajuustoa ja taisi siihen muutama mintunoksakin päätyä hienonnettuna. Viljaisampaa lisäkettä syntyi keitetyistä vehnäjyvistä, jotka saivat väriä ja makua yrttiöljystä. Karitsan parikyljykset paistoin pannulla ja maustoin yksinkertaisesti vain suolalla ja pippurilla.

Porkkanat saavat ihanan tahmean ja kiiltävän pinnan.

Ihanan kiiltävät ja tahmeat porkkanat, joissa maistuu rosmariini ja raikas appelsiini.

Tahmean makeat porkkanat

500 g porkkanoita
2 rkl oliiviöljyä
20 g voita
2 rkl hienonnettua rosmariinia
1 (puoli)veriappelsiinin mehu
suolaa, mustapippuria

1. Pese ja kuori porkkanat. Lohko ne pituussuunnassa veneiksi.
2. Kuumenna pannussa öljy, lisää voi ja rosmariini. Anna voin sulaa ja lisää porkkanat. Kypsennä porkkanoita välillä käännellen noin 8 minuuttia.
3. Kaada pannulle appelsiininmehu, mausta suolalla ja pippurilla. Peitä pannu kannella ja anna hautua hiljalleen, kunnes kastike on muuttunut siirappimaiseksi ja porkkanat ovat pehmeitä.

Flatbread ja juttuja

12.4.2015 / minttu / 1 Comment

Rieskat saa paistettua hyvin myös parilapannulla, mutta grillissä niistä tulee varmasti vielä parempia. Näistä ei meikäläisen pulikointitaidoilla tullut aivan täysin pyöreitä, mutta ovatpahan itsetehdyn näköisiä.

Perjantain kauppareissulta käteeni tarttui uusin austaralialaisen Donna Hayn ruokalehti, josta bongasin tämän helpon flatbreadin ohjeen. Suomalaisittain oikea termi tälle leivälle olisi kai rieska. Lehti oli täynnä toinen toistaan inspiroivampia ohjeita ja moni niistä menee kokeiluun, sillä ainakin tämä leipäohje onnistui hyvin ja leipä oli maukasta vielä seuraavanakin päivänä. Ja kun varmaan aika monessa kotitaloudessa on grillikausi kuluneen lämpimän viikonloppuna aikana aloitettu, niin tässä on leipäohje, joka sopii myös grillissä kypsentämiseen.

Toinen toistaan upeampia ohjeita ja syötävän upeita kuvia koko lehti täynnä.

Olen Australian Master Chefiä seuratessani huomannut, että siellä päin on tapana liottaa kuivahiiva lämpimään veteen ja seoksen annetaan olla, kunnes se alkaa kuplia. Meillähän kuivahiiva usein ohjeistetaan sekoittamaan jauhojen joukkoon, johon sitten lisätään neste. Päätin kokeilla tätä erilaista menetelmää ja se toimi kyllä mielestäni erinomaisesti. Ensi kerralla voisin tehdä tämän ohjeen meikäläisten tavalla ja katsoa millaisia eroja lopputuloksessa on havaittavissa. Nyt ainakin taikinasta tuli helposti käsiteltävää ja kuohkeaa. Mikäli flatbreadin kanssa tarjottavat lisäkkeet eivät ole itsessään kovin voimakkaan makuisia, niin lisäisin taikinaan vielä jotain makuainetta – hienonnetut vihreät kreikkalaiset oliivit voisivat toimia hyvin. Ja toki jauholaatuakin voi vaihdella, jos ei halua leivästä täysin valkoista. Kovin rukiista en tästä kuitenkaan yrittäisi tehdä, sillä leivän kuohkeus kärsii vehnäjauhojen kadotessa.

Lisäkkeeksi littanan leivän kanssa tarjottiin hummusta. Vakio-ohjeeksemme on aikojen saatossa muotoutunut Jamie Oliverin hummusohje Naked Chef -kirjasta, jossa hummus maustetaan jeeralla ja ripauksella chiliä. Olen tehnyt myös ohuempaa, tahinisempaa hummusta Ottoleghin mukaan, mutta tähän tarkoitukseen tuo Oliverin ohje toimii paremmin. Salaatin tein kvinoasta, lehtipersiljasta, mintusta ja korianterista, ja kastikkeena toimi pistaasiöljyn ja veriappelsiinin seos. En jaksanut enää paahtaa paprikoita uunissa, joten turvauduin valmiiksi paahdettuihin ja säilöttyihin punaisiin paprikoihin, joista kvinoasalaatti sai kaipaamaansa väriä sekä happamuutta. Munakoisot viipaloin ohuiksi ja paahdoin uunissa. Päälle ripautin baharat-mausteseosta, öljyä ja suolaa. Halloumit saivat käsittelyn parillapannulla ja pinnalle ripsautuksen sumakkia. Sitten vaan ääntä kohti!

Herkullista ja ihanan sotkuista syötävää!

Flatbread (6-7 leipää)

2 tl kuivahiivaa
1 tl sokeria
160 ml kädenlämpöistä maitoa (käytin turkkilaista jogurttia)
80 ml kädenlämpöistä vettä
350 g (n. 6 dl) vehnäjauhoja
1 tl sormisuolaa
1 rkl neitsytoliiviöljyä

1. Mittaa kuivahiiva, sokeri, maito ja vesi pieneen kulhoon ja sekoita. Siirrä sivuun odottamaan noin 5 minuutiksi tai kunnes seos alkaa kuplia ja pinnalle muodostuu vaahtoa.
2. Sekoita isossa kulhossa keskenään jauhot ja suola. Lisää öljy hiivaseoksen ja kaada seos hiljalleen koko ajan sekoittaen jauhojen joukkoon. (Sekoitin puuhaarukalla, kunnes taikinasta tuli paksua ja käsin vaivattavaa.) Lisää jauhoja tarvittaessa.
3. Kaada taikina jauhotetulle työtasolle ja vaivaa 4-5 minuuttia, kunnes taikina on elastista ja sileää.
4. Lorauta käyttämääsi kulhoon hieman öljyä ja pyöräytä sitä myös kulhon reunoille. Siirrä taikina takaisin kulhoon, peitä kostealla keitiöpyyhkeellä ja anna kohota noin 40 minuuttia tai kunnes taikina on kohonnut kaksinkertaiseksi.
5. Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois ja paloittele se tasakokoisiksi paloiksi. Kauli palat (käytin piirakkapulikkaa, tavallinen kaulin toimii varmasti yhtä hyvin) öljytyllä alustalla ohuiksi n. 20 cm lätyiksi. Parilapannulla paistettaessa on järkevää, että kaulit valmiiksi vain yhden leivän kerrallaan. Grillissä voit paistaa useamman leivän yhtä aikaa.
6. Paista leivät parilapannulla kovalla lämmöllä noin 2-3 minuuttia/puoli. Grillissä riittää 1-2 minuuttia/puoli.
7. Siirrä valmiit leivät keittiöpyyhkeen alle ja pidä lämpiminä tarjoiluun saakka.

Paputostadat

10.4.2015 / minttu / 1 Comment

Paputostadat sopivat hyvin alkuruokanaposteluun ja ovat mainio bileruoka.

Vaikka olenkin viime aikoina ollut kovin tykästynyt Lähi-idän makuihin, niin aidot meksikolaiset maut ovat varma valinta, kun haluan jotain mausteista, kirpeää ja raikasta. Meksikolaisen ruoan joukosta löytyy runsas valikoima niin katuruokatyyppistä pientä syötävää kuin pidempään haudutettuja ja kypsytettyjä ruokia.

Yksi helpoista ja nopeista lemppareistani ovat tostadat, jotka voi täyttää oikeastaan millä vaan mitä kaapista sattuu löytymään. Viimeksi meidän tostadoihin päätyi papuja ja fetaa, muun muassa. Tostadat valmistuvat helposti valmiista tortilloista ja mainio tapa hyödyntää ylijääneet tortillat. Ja ei haittaa, vaikka tortillalättyset olisivat olleet pakastimessa, sillä tähän ohjeeseen ne paahdetaan uunissa tai paistetaan öljyssä.

Katkaraputostadoja Wahacassa, Lontoossa.

Helsingissä on hyvä valikoima etnisiä ruokakauppoja, joista saa kyllä raaka-aineita jokalähtöön, jos olet valmistamassa afrikkalaisia tai aasialaisia ruokia, mutta olen pitkään kaivannut tänne kauppaa, joka myisi aitoja meksikolaisia raaka-aineita. Olenkin niitä sitten tilannut suoraan Englannista Cool Chile Companystä tai hamstrannut tavaraa kassikaupalla Lontoosta. Cool Chile Co:lla on myös Borough Marketilla myyntikoju, ja jos et ole vielä kyseisellä, suorastaan jumalaisen ihanalla, ruokatorilla käynyt, niin nyt on ainakin hyvä syy! Stokkalla oli joku vuosi sitten Herkussa Meksiko-kampanja ja sen seurauksena heille tuli (pysyvästi) myyntiin pieni valikoima Cool Chilen tuotteita, mm. masa harina –jauhoja, joista voi valmistaa ihan oikeita tortilloja, ja muutamia erilaisia kuivattuja chilejä. Tähän tostadaohjeeseen raaka-aineet löytyvät lähikaupan valikoimista.

Ruokatori, jonka haluaisin omille kotikulmillenikin!

Tämä tostadaohje on mukaelma Thomasina Miersin ohjeesta (Mexican Food Made Simple).

Paputostadat

noin 12 maissi- tai vehnätortillaa
öljyä
2 tlk kidney- tai mustapapuja
1 salottisipuli
2 valkosipulinkynttä
1 limetin raastettu kuori
1/2 limetin mehu
2 rkl oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl kokonaista juustokuminaa eli jeeraa
1 tl fenkolinsiemeniä
1 tl epazotea tai oreganoa
½ tl jauhettua chipotlea tai cayennepippuria
ripaus mustapippuria
100 g fetajuustoa
1 avokado
1 keskikokoinen tomaatti
tuoretta korianteria
kevätsipulia

Ota muotin tai lasin avulla tortilloista paloja. Tortillat voivat hyvin olla edellispäivältä. Voitele pyörylät öljyllä molemmilta puolilta ja nosta ne leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 180 asteessa 10–15 minuuttia, välillä käännellen. Voit myös paistaa tostadat paistinpannulla öljyssä – kaada pannun pohjalle noin 5 cm rypsiöljyä, paista kunnes tostadat ovat saaneet väriä.
Huuhdo ja valuta pavut siivilässä. Hienonna sipuli ja murskaa valkosipuli veitsen lappeella. Raasta limetin kuori ja purista limetistä mehu.
Hienonna monitoimikoneen kulhossa puolet pavuista yhdessä sipulin, valkosipulin, limetin mehun ja oliiviöljyn kanssa. Lisää vettä, mikäli tahna on liian paksua.
Paahda jeera ja fenkolinsiemenet kuivalla pannulla, jäähdytä hetki ja jauha morttelissa.
Kuumenna oliiviöljy paksupohjaisessa kasarissa ja lisää siihen papusose sekä loput kokonaiset pavut. Kuumenna sekoittaen, kunnes seos on paksuuntunut. Lisää mausteet ja limetin kuori.
Murenna fetajuusto ja kuutioi avokado. Puolita tomaatit ja poista siemenet. Leikkaa tomaatinliha pieniksi kuutioiksi. Hienonna korianteri ja viipaloi kevätsipuli.
Levitä paputahnaa tostadoille ja annostele päälle avokadoa sekä fetajuustoa. Nosta tostadat laakealle tarjoiluastialle ja ripottele päälle kuutioitua tomaattia, korianteria ja kevätsipulia.

Viikonlopun pikalounas

30.3.2015 / minttu / 0 Comments

Viikonloppuisin meillä tahtoo lounas usein jäädä syömättä ja sitten alkuillasta, ennen varsinaista ruoanlaittoa, iskeekin jo lähes itku-potku-raivareihin yltävä nälkä. Tällaisissa itseaiheutetuissa hätätilanteissa on onneksi apu usein lähempänä kuin arvaakaan. Meillä nimittäin on lähes poikkeuksetta AINA jääkaapissa mozzarellaa ja parmankinkkua. Niistä, kypsistä tomaateista ja hyvästä leivästä taikoo äkkiä lautaselle muhkeat bruschettat, joiden avulla pääsee yli pahimman hädän ja aivokapasitettia riittää taas korkeampien ajatuksien lennolle, kuten esimerkiksi sille, että mitäs sitten syödään?

Lounasbruschetat kahdelle

4 viipaletta hyvää vaaleaa, juureen tehtyä leipää paahdettuna

valkosipulinkynsi

oliiviöljyä

1 pallo buffalomozzarellaa (suosikkini on Pirkka Parhaat mozzarella di bufala)

2 kypsää tomaattia

1/2 pkt parmankinkkua

(balsamiviinietikkaa)

tuoretta basilkaa

mustapippuria

Paahda leipäpalat leivänpaahtimessa kauniin ruskeiksi. Hiero pintaan valkosipulinkynttä ja valuta päälle oliiviöljyä.
Revi mozzarella paloiksi ja kuutioi tomaatti. Voit halutetessasi kaapia pois tomaatin siemenet ennen kuutioimista.
Revi myös parmankinkku sopiviksi suupaloiksi. Kokoa leivät ja mausta muutamalla tipalla balsamiviinietikkaa, basilikalla ja kunnon rouhaisulla mustapippuria.

Ihmisten kakkua eli suussa sulava marenkirulla

14.3.2015 / minttu / 0 Comments

Herkkuja Skafferista. Suolainen lakritsikastike on vielä testaamatta. Saisikohan siitä täytteen lakumacaroneille..?

Vietimme muutama viikko sitten viikonlopun Porvoossa ja vanhasta kaupungista löysin varsinaisen herkkuaitan, Skafferin. Kyseinen puoti kutsuu itseään siirtomaatavaraliikkeeksi ja kaikkea ihanaa siellä olikin. Mukaani tarttui mm. ihanan hedelmäistä passionhedelmä-mangocurdia. Onneksi syytä juhlaan löytyy aina, vaikka koiran synttäreistä, joten sain hyödynnettyä löytöni ilman, että se kaikki herkku olisi päätynyt suoraan purkista suuhuni. Sen verran hyvää tavaraa tuo curdi!

Ihanan kiiltävä ja paksu marenki, nam!

Kun pistaasit rouhii veitsellä, paljastuu kuoren alta kaunis vihreä väri.

Marenkirulla on siitä ihana, kuten kääretortut yleensäkin, että väliin voi laittaa oikeastaan mitä haluaa ja sesongin marjoja sekä hedelmiä voi hyödyntää monipuolisesti. Kaupassa käsiini osui rasiallinen passionhedelmiä ja niistä saikin täytteeseen kivaa suutuntumaa ihanan maun lisäksi. Kerman sijasta mietin, että olisinko kokeillut täytteeksi paksua vaniljakastiketta, kun keltuaisiakin tästä ohjeesta jäi jäljelle, mutta mangon ja passionhedelmän maut pääsivät paremmin oikeuksiinsa kerman kanssa. Ja ei varmaan pöllömpi idea tarjota tätä marenkitorttua paksun ja täyteläisen vaniljakastikkeen kanssa.

Hillottu inkivääri toimi tässä muuten tosi hyvin tuoden kirpakkuutta muuten melko makeaan leivonnaiseen. Tuo inkivääri on ihanan kullankeltainen ja tahmea herkku, joka on valitettavasti ainakin omasta repertuaaristani jäänyt vähän unholaan. Britit sen sijaan osaavat käyttää hillottua inkivääriä niin suolaiseen kuin makeaankin, ja tekolistalleni kiivennyt Good Foodissa julkaistu marenki-raparperiherkku (yllätys, yllätys) on ihan pakko kokeilla, kun ensimmäiset raparperit ovat työntäneet vartensa esiin. Muuten, bongasin Stokkalla myynnissä jo ensimmäiset ulkomaiset, upean pinkit raparperit.

Olen vähän niuho siinä, että en mielelläni osta tuoreita marjoja talvella. Luulen kuitenkin, että tämä viime viikkojen harmaa vesisadekeli oli vaikuttanut aivotoimintaani heikentävästi, ja päädyin kotiin rasiallinen mansikoita kassissani. Aamiaiselta ylijääneet mansikat kokivat kermaisen kohtalonsa kääretortun täytteenä. Tässäpä herkku vaikka pääsiäiseksi!

Espanjalaiset mansikat yllättivät kesäisellä maullaan ja antavat kivasti väriä täytteeseen.

Passionhedelmä-mango-marenkirulla

6 valkuaista
3 dl erikoishienoa sokeria (Siro)
1 rkl maissitärkkelystä (Maizena)
1 tl valkoviinietikkaa

Päälle
pistaasipähkinöitä rouhittuna

Täyte
2–3 passiohedelmää
5 rkl passionhedelmä-mangocurdia tai lemoncurdia
1 tlk kuohukermaa
2 hillottua inkivääriä hienonnettuna
(muutama mansikka viipaloituna)

Vatkaa valkuaiset pehmeäksi vaahdoksi puhtaassa ja kuivassa kulhossa. Lisää sokeri pienissä erissä valkuaisten joukkoon koko ajan vatkaten. Jatka vatkaamista vielä muutama minuutti. Sokerin tulisi sulaa valkuaisten joukkoon.
Siivilöi marengin joukkoon maissitärkkelys ja lisää viinietikka. Jatka vatkaamista, kunnes vaahto on paksua ja kiiltävää.
Voitele leivinpaperi kevyesti öljyllä. Levitä marenkivaahto leivinpaperin päälle suorakaiteen muotoiseksi levyksi (noin 34 x 22 cm). Ripottele päälle pistaasit.
Paista pohjaa ensin 200 asteessa 4–5 minuuttia. Alenna uunin lämpö 160 asteeseen ja jatka paistamista 15–20 minuuttia.
Kumoa marenkipohja leivinpaperin päälle. Irrota paistopaperi ja peitä levy leivinpaperilla sekä keittiöpyyhkeellä. Anna jäähtyä.
Koverra passiohedelmät kulhoon, mittaa joukkoon mango-passioncurd ja sekoita. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi.
Levitä ensin marenkipohjan päälle passionhedelmä-curdseos ja sitten kerma. Lisää lopuksi hienonnettu hillottu inkivääri. Kääri pohja leivinpaperin avulla rullaksi ja nosta jääkaappiin vetäytymään noin tunniksi.